52013DC0257

JOHDANTO

Euroopan unioni (EU) on maailman suurin talous- ja kauppa-alue. EU:n ainutlaatuinen ja erityinen etu maailmanmarkkinoilla on sen sisämarkkinat, joilla on yli 500 miljoonaa kuluttajaa ja yli 20 miljoonaa yritystä.

Perustamisestaan lähtien sisämarkkinoiden jatkuva kehittämis- ja laajentumisprosessi on kulkenut käsi kädessä EU:n kilpailupolitiikan kehityksen kanssa. Sisämarkkinoiden ensimmäiset, uraauurtavat kaupan rajoituksia koskevat tapaukset ovat peräisin 1960-luvulta, erityisesti vuonna 1964 Grundig-Constenia vastaan annettu päätös. Kyseinen asia liittyi markkinoiden jakamista koskevaan sopimukseen, joka oli johtanut huomattaviin hintaeroihin Ranskan ja Saksan välillä. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti Grundig-Constenia koskevan päätöksen ja toisti sen jälkeen annetuissa tuomioissa näkemyksensä rajat ylittävää kauppaa ja kilpailua koskevista yksityisistä esteistä[1]. Yrityskeskittymien valvontaa koskevan asetuksen antaminen vuonna 1989 merkitsi laadullista parannusta EU:n kilpailupolitiikassa. Se heijasti myös Euroopan yhtenäisasiakirjan voimaantuloa vuonna 1987 seurannutta sisämarkkinoiden kehitystä. EU:n kilpailupolitiikassa otettiin huomioon uudet markkinarealiteetit, eli se, että eurooppalaisilla yrityksillä oli vastedes paremmat mahdollisuudet sulautua ja hankkia omaisuuseriä valtioiden rajojen yli. Samoin valtiontukien valvonnasta on tullut vähitellen sisämarkkinoiden peruspilari. Sen avulla voidaan varmistaa, että yritykset pystyvät kilpailemaan tasapuolisin edellytyksin sijaintipaikastaan riippumatta, ja estää jäsenvaltioiden keskinäinen valtiontukikilpailu, joka vahingoittaa sekä valtioiden omaa että Euroopan yleistä etua. Myös asetuksen (EY) N:o 1/2003 hyväksyminen kymmenen vuotta sitten merkitsi uutta kautta EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnassa, jossa kansallisista kilpailuviranomaisista on tullut hyvin aktiivisia toimijoita. EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnasta huolehtivat sisämarkkinoilla nykyisin useat eri valvontaelimet samojen arviointinormien mukaisesti. Tämä järjestelmä on merkittävästi parantanut EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen valvontaa ja tukee Euroopassa rajat ylittävää toimintaa harjoittavien yritysten tasapuolisia toimintaedellytyksiä.

Sisämarkkinat eivät voi toimia täysimääräisesti ilman tehokasta EU:n kilpailupolitiikkaa. Jos kilpailupolitiikkaa ei olisi, mikään ei estäisi kauppaan ja kilpailuun kohdistuvia yksityisiä esteitä korvaamasta julkisia esteitä, jotka on poistettu vapaata liikkuvuutta koskevilla säännöillä yli puoli vuosisataa sitten. Myöskään jäsenvaltiot eivät voi vääristää kauppaa ja kilpailua erilaisilla tuilla, sillä sellainen tilanne suosii luonnostaan taloudellisesti vahvoja maita. EU:n kilpailupolitiikan heikentäminen horjuttaisi sisämarkkinoita ja siten myös EU:n kasvumahdollisuuksia, sillä erityisesti euroalueen taloudet ovat kasvavassa määrin sidoksissa toisiinsa. Kilpailupolitiikka on ratkaisevan tärkeää myös sen vuoksi, että näin EU voi torjua määräävän markkina-aseman väärinkäytöksiä, kartelleja ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista aiheutuu vahinkoa kuluttajille.

Vuonna 2012 Euroopan komissio varmisti edelleen, että sisämarkkinat toimivat moitteettomasti, huolimatta ajoittaisista kehotuksista soveltaa talouskriisin vuoksi pehmeämpää linjaa eräiden yritysten tai jäsenvaltioiden kilpailunvastaisiin toimiin.

Nyt ei ole aika höllentää kilpailusääntöjen soveltamisen valvontaa

Tästä on todisteena vuosikymmenen kestäneet maailmanlaajuiset kartellit värinäyttö- ja värikuvaputkien alalla. Kyseisten kartellien jäsenet syyllistyivät kaikenlaiseen vakavimpaan kilpailunvastaiseen toimintaan. Värinäyttö- ja värikuvaputket ovat keskeisiä komponentteja televisioruutujen ja tietokonenäyttöjen valmistuksessa, ja niiden hinta muodostaa 50–70 prosenttia laitteen hinnasta. Euroopan komissio määräsi 5. joulukuuta 2012 seitsemälle kansainväliselle konsernille yhteensä 1 470 515 000 euron sakot kahdesta kartellista.

Vuoden 2012 aikana käytettiin edelleen kaikkia EU:n kilpailupolitiikan välineitä, joita ovat kilpailunrajoitusten, yrityskeskittymien ja valtiontukien valvonta, suuressa osassa sisämarkkinoita. Vuonna 2012 oli myös kulunut 20 vuotta Euroopan sisämarkkinoiden toimivuuden vauhdittamisesta vuonna 1992. Tässä kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa keskitytään näin ollen kilpailupolitiikan rooliin kasvun vauhdittajana sisämarkkinoilla. Lisäksi komissio jatkoi vuonna 2012 yhteistyötä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa varmistaakseen EU:n kilpailusääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen. Erityisesti komissio toimi yhteistyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa edistääkseen EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen valvontaa koskevien kansallisten menettelyjen lähentämistä, sillä kyseisiä menettelyjä ei yleensä säännellä EU:n lainsäädännöllä.

EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnassa keskityttiin kuluneena vuonna erityisesti aloihin, joilla on systeemistä ja monialaista merkitystä EU:n talouden kannalta. Näitä aloja ovat rahoituspalvelut, keskeiset verkkoalat, kuten energia, televiestintä ja postipalvelut, ja osaamisvaltaiset markkinat, kuten älypuhelimet, sähköiset kirjat ja lääkkeet. Näillä aloilla EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen valvonta (jota suoritetaan yleensä jälkikäteen) täydentää sisämarkkinoiden sääntelyä.

Monia tässä kertomuksessa käsiteltyjä aiheita käsiteltiin vuoden aikana komission ja Euroopan parlamentin välisessä jatkuvassa jäsennellyssä vuoropuhelussa (ks. 5 jakso, kilpailuasioita koskeva vuoropuhelu muiden toimielinten kanssa, ja lähemmin tähän kertomukseen liitetty komission valmisteluasiakirja).

1. OIKEUDENMUKAISEMPAA JA LÄPINÄKYVÄMPÄÄ RAHOITUSALAA TUKEVA KILPAILUPOLITIIKKA

Toimiva, läpinäkyvä ja kilpailukykyinen pankkijärjestelmä, joka tarjoaa rahoitusta reaalitaloudelle, on välttämätön edellytys kestävän kasvun palauttamiseksi. Nykyisen finanssi- ja talouskriisin juuret ovat rahoitusalalla, ja kriisin taltuttaminen edellyttää sen perussyihin puuttumista. Tältä pohjalta Euroopan komissio sovelsi vuonna 2012 valtiontukisääntöjä valvoakseen kyseisiä EU:n pankkialan osia. Suurin osa toimista koostui pankkien rakenneuudistuksesta niin, että veronmaksajien varoja ei tarvita enää tulevaisuudessa. Tapauksissa, joissa pankeissa ei voinut enää tehdä rakenneuudistusta, valvottiin valtiontukisääntöjen soveltamista ratkaisumenetelmänä ennen kattavamman sisämarkkinalainsäädännön[2] antamista. Sulautuma- ja kilpailusääntöjä sovellettiin myös sen varmistamiseksi, että sisämarkkinoita tukee läpinäkyvä ja kilpailukykyinen rahoitussektori.[3]

Tilapäinen hätäjärjestelmä välineenä pankkien rakenneuudistuksessa ja kriisin ratkaisemisessa

Finanssikriisin puhjettua vuosina 2008 ja 2009 valtiontukien valvonnasta tuli erityisemmin suunnittelematta EU-tason ensisijainen väline ennennäkemättömän tilanteen ratkaisemiseksi. Komissio otti nopeasti käyttöön erityisen valtiontukijärjestelmän valvoakseen hallitusten tukia vaikeuksissa oleville pankeille ja turvatakseen laajemman rahoitusjärjestelmän vakauden.[4] Erityisjärjestelmän tarkoituksena oli myös varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Se, että sisämarkkinoiden olemassaoloon kohdistui uhka, kävi ilmi jo pelkästään valtioiden tukitoimenpiteiden laajuudesta. Lokakuun 1. päivän 2008 ja vuoden 2011 lopun välisenä aikana pankeille siirrettiin noin 1,6 biljoonaa euroa. EU:n hallitusten lupaama määrä oli itse asiassa kolme kertaa suurempi. Suurin osa tästä määrästä oli valtioiden takuita pankkien vastuille ja muita likviditeettitukia, joiden määrä suhteessa EU:n BKT:hen oli yli 9 prosenttia. Pääomapohjan vahvistamiseen ja arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin kohdistuvan tuen määrä oli yli 3 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Erityisen tilapäisen järjestelmän avulla varmistettiin, että kyseessä olevia pankkeja tuettiin samoin edellytyksin eri puolilla sisämarkkinoita. Nämä tilapäiset säännöt ovat voimassa niin kauan kuin markkina- ja taloustilanne edellyttää. Niiden avulla vaikeuksissa oleville EU:n pankeille voidaan antaa valtiontukea sillä ehdolla, että ne toteuttavat rakenneuudistuksen.

Rahoitussektorin parantaminen reaalitalouden tukemiseksi ja veronmaksajien suojelemiseksi

Yksittäisten pankkien rakenneuudistusta ohjasi periaate, jonka mukaan on välttämätöntä varmistaa reaalitaloutta tukevat toimivat liiketoimintamallit. Päätökset, joissa edellytettiin kustannusten leikkauksia, omaisuuserien myyntiä ja keskittymistä olennaisiin toimintoihin, koskivat muun muassa Saksan osavaltioiden Landesbank-pankkeja (NordLB ja BayernLB), espanjalaisia pankkeja CAM ja UNNIM sekä Latvian kiinnitysluottopankkia.[5] Erityisesti pidettiin huolta siitä, veronmaksajien varoja käytetään palauttamaan pankkien pitkän aikavälin elinkelpoisuus ja että veronmaksajille maksetaan keskipitkällä aikavälillä varat takaisin ilman tappioita. Itse asiassa eräät tuensaajat ovat jo ryhtyneet maksamaan saamaansa tukea takaisin valtiolle.[6]

Osana Irlannin, Portugalin ja Kreikan talouden sopeutusohjelmia valtiontukisääntöjen soveltamisen valvonnalla oli edelleen merkittävä osuus näiden maiden koko pankkisektorien rakenneuudistuksessa[7] osana laajempia toimia, joihin osallistuivat komission lisäksi myös Euroopan keskuspankki ja useimmissa tapauksissa Kansainvälinen valuuttarahasto. Pääasiallisena tavoitteena oli varmistaa sisämarkkinoiden yhtenäisyys massiivisen julkisen rahoitustuen yhteydessä.

Espanjan pankkisektorin rakenneuudistus

Euroryhmä hyväksyi heinäkuussa 2012 yhteisymmärryspöytäkirjan Espanjan rahoitusalan alakohtaisesta ohjelmasta. Yhteisymmärryspöytäkirjan perusteella tehtiin tiukka stressitesti, joka kattoi kolmivuotiskauden vuoden 2014 loppuun. Stressitestissä havaittiin, että kymmenellä pankilla oli yhteensä noin 60 miljardin euron pääomavaje. Kaksi näistä pankeista, Banco Popular ja Ibercaja, hankki vaadittavan pääoman markkinoilta tai hallinnollisin toimin. Loppujen kahdeksan pankin, jotka eivät pystyneet kattamaan pääomavajetta yksityisistä lähteistä, pääomaa vahvistettiin ohjelmavaroin, ja niissä toteutetaan rakenneuudistus tai ne puretaan valtiontukisääntöjen mukaisesti. Ensimmäiseen ryhmään kuului Espanjan viranomaisten määräysvallassa jo olevia pankkeja: BFA/Bankia, Catalunya Caixa, Nova Caixa Galicia ja Banco de Valencia. Näiden pankkien rakenneuudistussuunnitelmat hyväksyttiin 28. marraskuuta 2012. Toisen ryhmän pankkeja, mukaan lukien Banco Mare Nostrum, Banco CEISS, Caja3 ja Liberbank, koskevat rakenneuudistuspäätökset tehtiin 20. joulukuuta 2012. Tämän johdosta Espanjan koko rahoitusjärjestelmän pääomatarve oli katettu täysimääräisesti vuoden 2012 loppuun mennessä. Näiden pankkien rakenneuudistussuunnitelmien tavoitteena on palauttaa pankkien elinkelpoisuus ja kyky tarjota luottoa reaalitaloudelle ja samalla pitää veronmaksajille aiheutuvat kustannukset ja kilpailun vääristyminen mahdollisimman pienenä. Kahdeksan pankin tarvitsemasta 57 miljardin euron pääomasta 37 miljardia euroa tulee Espanjan rahoitusalalle tarkoitetusta EU:n ohjelmasta. Lopuista 18 miljardista eurosta 12 miljardia euroa on etuoikeusasemaltaan heikompien velkojien vastuulla, 5 miljardia euroa tulee pankkien omaisuuserien myynnistä ja 1 miljardi euroa katetaan kiinnelainojen siirrolla SAREBiin, joka on Espanjan viranomaisten perustama roskapankki.

Kilpailupolitiikka täydentää EU:n sisämarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä tarkoituksena lisätä rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja vakautta

Tällä hetkellä laaditaan erittäin kattavaa sisämarkkinoiden sääntelypakettia rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyden lisäämiseksi, jotta voidaan puuttua finanssikriisin syihin esimerkiksi johdannaisten osalta. EU:n kilpailupolitiikalla tuetaan luonnollisesti näitä lainsäädäntötoimia. Läpinäkyvyys on olennaista markkinoilla, joilla käydään kilpailua.

Komissio jatkoi vuonna 2012 Libor-, Euribor- ja Tibor-viitekorkoihin liittyvien tapausten tutkimusta. Tutkimuksen kohteena on useita pankkeja ja välittäjiä. Näihin viitekorkoihin liittyvien rahoitusjohdannaistuotteiden merkitystä ei voi painottaa liikaa. Kansainvälisen järjestelypankin mukaan eri valuutoissa olevien korkojohdannaisten bruttomarkkina-arvo oli 19 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuoden 2012 kesäkuussa.[8] Näillä tuotteilla on keskeinen tehtävä riskinhallinnassa sisämarkkinoilla. Komissio käynnisti kilpailuoikeudelliset tutkimukset ennen Libor-skandaalia, joka sai alkunsa Liborin/Tiborin peukalointia koskevista paljastuksista, ja myöhemmin Euribor-viitekorkoja koskevat tutkimukset, joiden johdosta aloitettiin myös rikosoikeudelliset tutkimukset ja finanssisääntelyyn perustuvat tutkimukset monilla lainkäyttöalueilla. Komissio muutti vuoden 2012 heinäkuussa aikaisempaa lainsäädäntöehdotusta, jotta se kattaisi Libor-skandaalissa ilmenneiden manipulointien mukaiset väärinkäytökset, ja ne määriteltäisiin rikoksiksi.

Komissio jatkoi myös vuonna 2011 aloitettuja kahta tukimusta, jotka kohdistuivat luottoriskinvaihtosopimuksiin (CDS). Komissio on analysoinut edelleen erityisesti eräiden johtavien investointipankkien ja erään tiedontuottajatahon välistä yhteistyötä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, oliko kyseisten organisaatioiden toimien tavoitteena säilyttää vahva asema kannattavilla luottoriskinvaihtosopimusten OTC-markkinoilla estämällä EU:n kilpailuoikeuden vastaisesti CDS-johdannaisten pörssikaupan kehittymistä.

Komission ja EU:n lainsäätäjien yhteisiä pyrkimyksiä lisätä rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä sisämarkkinoita koskevalla lainsäädännöllä voidaan kiertää kilpailunvastaisella yhteistyöllä ja väärinkäytöksillä. EU:n kilpailupolitiikkaa voidaan käyttää ja sitä käytetään osana laajempaa korjaustoimenpiteiden valikoimaa[9].

Komissio käytti vuonna 2012 myös yrityskeskittymien valvonnan välineitä varmistaakseen kilpailukykyiset hinnat yrityksille, jotka hallinnoivat riskejään investoimalla johdannaisiin EU:ssa. Komissio kielsi 1. helmikuuta 2012 Deutsche Börsen ja New York Stock Exchange Euronextin välisen suunnitellun sulautuman. Komissio tuli siihen tulokseen, että sulautuma poistaisi kilpailua ja johtaisi monopolinomaiseen tilanteeseen eräillä johdannaismarkkinoilla, erityisesti eurooppalaisten osake- ja osakeindeksijohdannaisten ja eurooppalaisten korkojohdannaisten maailmanlaajuisilla markkinoilla. Kyseiset kaksi pörssiä ovat tosiasiallisesti näiden alojen ainoat uskottavat maailmanlaajuiset toimijat. Komissio katsoi, että sulautuma johtaisi todennäköisesti korkeampiin hintoihin ja vähentäisi innovointia johdannaisasiakkaiden kannalta ja että osapuolten ehdottamat korjaustoimenpiteet eivät riittäneet poistamaan näitä huolenaiheita.

Maksutapahtumien helpottaminen sisämarkkinoilla paremmin toimivien maksujärjestelmien avulla

Komissio jatkoi vuonna 2012 kilpailusääntöjen noudattamisen valvontaa toimin, jotka kohdistuivat luottokorttiyhtiöiden, erityisesti Visan ja MasterCardin, veloittamiin monenvälisiin toimitusmaksuihin liittyviin kilpailunvastaisiin käytäntöihin. Monenväliset toimitusmaksut muodostavat merkittävän osan kokonaiskustannuksista, jotka kauppiaiden on maksettava maksukorttien hyväksymisestä. Vuonna 2010 Euroopan talousalueella (ETA) tehtiin 35 miljardia korttimaksua, joiden yhteisarvo oli 1,8 biljoonaa euroa.

Visan luotto- ja pankkikorttien osuus on noin 41 prosenttia kaikista ETA-alueella myönnetyistä maksukorteista. Yli viisi miljoonaa liikettä hyväksyy Visan maksukortit. Komissio lähetti vuonna 2012 Visalle täydentävän väitetiedoksiannon niistä monenvälisistä toimitusmaksuista, joita se veloittaa kuluttajien luottokorttimaksuista ETA:ssa[10]. Komissio totesi alustavana päätelmänään, että monenväliset toimitusmaksut vähentävät korttimaksuja vastaanottavien pankkien välistä hintakilpailua, nostavat luottokortin hyväksymisestä kauppiaille aiheutuvia kustannuksia ja viime kädessä johtavat kuluttajahintojen nousuun. Komissio katsoi myös, että rajat ylittävien vastaanottajien velvollisuus maksaa myyntipaikan maassa sovellettavia monenvälisiä toimitusmaksuja esti rajat ylittävää korttitapahtumien vastaanottoa ja säilytti sisämarkkinoiden jakautumisen kansallisiin markkinoihin. Tämän vuoksi kauppiaat eivät voineet hyödyntää muiden jäsenvaltioiden alhaisempia monenvälisiä maksuja.

Komission Visa-analyysi seurasi tarkasti unionin yleisen tuomioistuimen MasterCard-asiassa toukokuussa antamaa tuomiota[11], jossa vahvistettiin komission näkemys monenvälisten toimitusmaksujen kilpailunvastaisesta luonteesta.

2. VALTIONTUKIUUDISTUS SISÄMARKKINOIDEN KEHITTÄMISEN JATKAMISEKSI JA KASVUN TUKEMISEKSI OTTAEN HUOMIOON JULKISTEN VAROJEN NIUKKUUS

Kuluneen vuoden aikana tehtiin ensimmäiset päätökset, joissa sovellettiin vuonna 2011 hyväksyttyjä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin myönnettävää valtiontukea koskevia puitteita. Komissio käynnisti toukokuussa 2012 vielä kunnianhimoisemman uudistushankkeen: valtiontukiuudistuksen.

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien sääntöjen voimaantulo: niukkojen julkisten varojen hyödyntäminen maksimaalisesti Euroopan sosiaalisen ja taloudellisen mallin tukemiseksi

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut ovat julkisia palveluja, joita pelkästään markkinavoimat eivät tarjoaisi tai eivät tarjoaisi ainakaan kaikkien saatavilla olevassa muodossa. Nämä palvelut ovat keskeinen osa Euroopan sosiaalista markkinatalousmallia.

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevat uudet säännöt, jotka tulivat voimaan 31. tammikuuta 2012, auttavat viranomaisia suunnittelemaan parempia ja tehokkaampia palveluja esimerkiksi energia-, liikenne-, televiestintä- ja postipalvelujen aloilla. Uusi lähestymistapa tarkoittaa sitä, että komissio keskittyy jatkossa sellaisiin palveluihin, joihin myönnetään suuria määriä valtion varoja ja jotka sen vuoksi voivat vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Ensimmäiset päätökset (esim. Post Office Limited[12]) kuvastavat sitä, kuinka valtiontukisäännöillä voidaan taata posti- ja muiden keskeisten julkisten palvelujen tuottamisen jatkuminen ja samalla varmistaa terve kilpailu sisämarkkinoilla[13] (ks. myös 3.3 jakso).

Valtiontukiuudistus: kasvun ja budjettirajoitusten aiheuttamiin haasteisiin vastaaminen ja sisämarkkinoiden suojeleminen

Komissio käynnisti 8. toukokuuta 2012 koko valtiontukipolitiikkaa koskevan uudistuksen. Valvonnan keskittäminen tapauksiin, joilla on huomattava vaikutus sisämarkkinoihin, on yksi valtiontukiuudistuksen keskeisistä tavoitteista. Toinen tärkeä tavoite on varmistaa, että niukat julkiset varat kohdistetaan todellisiin markkinoiden toimintapuutteisiin, ts. ettei niitä haaskata hankkeisiin, jotka olisi joka tapauksessa toteutettu. Toisin sanoen valtiontukiuudistuksen tavoitteena on helpottaa sellaisen tuen käsittelyä, joka on hyvin suunniteltu, kohdistettu havaittuihin markkinoiden toimintapuutteisiin ja yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin ja joka vääristää vähiten kilpailua. Tuki, joka ei tarjoa todellisia kannusteita yrityksille, syrjäyttää yksityiset investoinnit ja pitää tehottomat ja kannattamattomat yritykset keinotekoisesti toiminnassa (”huono tuki”).[14] Hyvä tuki vahvistaa sisämarkkinoita, kun taas huono tuki heikentää niitä. Valtiontuki on horisontaalinen väline, joka ulottaa sen soveltamisalan koko sisämarkkinoille, mukaan lukien vastikään kilpailulle vapautetut verkkoalat. Tämän vuoksi se on suunniteltava niin, että jäsenvaltiot voivat antaa uutta pontta kasvulle ja samalla turvata julkisen talouden vakauden.

Valtiontukiuudistuksen käytännön toteuttaminen alkoi useiden keskeisten valtiontukisuuntaviivojen ja puitteiden tarkistuksella. Tavoitteena on saattaa ne yleisten periaatteiden ja menetelmien mukaisiksi. Tämän johdosta komissio käynnisti julkisia kuulemisia, jotka liittyvät laajakaistainfrastruktuurille, ympäristönsuojelulle ja aluekehitykselle myönnettävää valtiontukea koskeviin sääntöihin. Lisäksi jatkettiin aikaisemmin aloitettuja tarkistuksia, jotka koskevat tutkimus-, kehitys- ja innovointi-, riskipääoma- ja pelastamis- ja rakenneuudistustukea. Tarkoituksena on, että suurin osa valtiontukiuudistuksen piiriin kuuluvista säännöistä olisi hyväksytty Euroopan parlamentin nykyisen toimikauden loppuun mennessä.[15]

3. VERKKOALOJEN KILPAILUN EDISTÄMINEN: SISÄMARKKINOIDEN SELKÄRANKA

3.1 Energiamarkkinoiden integrointi kestävän kehityksen tukemiseksi

Kaasu- ja sähkömarkkinoilla jäljellä olevien esteiden poistaminen edellyttää kilpailupolitiikan tukemaa sisämarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä

Komissio toteutti vuonna 2005 kattavan kaasu- ja sähkömarkkinoiden alakohtaisen selvityksen. Siinä ilmeni, että vaikka sisämarkkinoita oli 1990-luvun loppupuolelta asti pyritty yhdentämään EU:n alakohtaisella sääntelyllä, markkinoilla oli edelleen vakavia kilpailun esteitä. Erityisesti kyse oli markkinoiden keskittymisestä ja siihen liittyvistä korkeista markkinoille tulon esteistä, sillä usein markkinoita hallitsivat vertikaalisesti integroituneet vakiintuneet toiminnanharjoittajat. Ongelmia pahensi jäsenvaltioiden välisen yhteenliittämiskapasiteetin rajallisuus. Tämä tilanne oli johtanut siihen, että hinnat ja toimitusehdot vaihtelivat suuresti sisämarkkinoilla. Selvityksen jälkeen komissio valvoi kilpailusääntöjen noudattamista antaen usein päätöksiä, joihin liittyi määräävässä asemassa olevien, eri maiden kaasun- ja sähköntuottajien tarjoamia sitoumuksia[16].

Pelkästään EU:n kilpailupolitiikalla ei voida integroida EU:n kaasu- ja sähkömarkkinoita ja varmistaa kilpailukykyisiä hintoja ja toimitusvarmuutta. Kaasu- ja sähköalan kolmas lainsäädäntöpaketti annettiin vuonna 2011, ja se on parhaillaan täytäntöönpanovaiheessa. Tavoitteena on luoda EU:n laajuiset energian sisämarkkinat vuoteen 2014 mennessä.

Kilpailusääntöjen noudattamisen valvonnan kohdistaminen energia-alalla itään

Useimmissa tämän alan kilpailuoikeudellisissa tutkimuksissa ja päätöksissä on kaasu- ja sähköalan vuonna 2005 julkaistun selvityksen jälkeen keskitytty Länsi-Euroopan markkinoihin. Viime aikoina ja erityisesti vuonna 2012 paino on siirtynyt itään. Keski- ja Itä-Euroopan kaasuverkkojen rajat ylittävä yhteenliittämisaste on yleensä vähäisempi läntisiin verkkoihin verrattuna.

Asiassa CEZ, joka koski Tšekin vakiintuneessa asemassa olevan sähköntuottajan väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, komissio teki vuonna 2012 markkinatestin rakenteellisista sitoumuksista, joiden tavoitteena oli korjata Tšekin sähkömarkkinoiden sulkemisvaikutukset. Bulgariassa komissio tutkii kansallisen kaasuyhtiön BEH:n mahdollisia markkinoiden sulkemistoimia sekä rajat ylittävän sähkökaupan esteitä. Lisäksi komissio käynnisti 11. joulukuuta 2012 muodollisen kilpailumenettelyn, joka kohdistui OPCOMiin, joka harjoittaa sähkön tuottajille ja ostajille tarkoitetun sähköpörssin toimintaa Romaniassa, sekä sen emoyhtiöön Transelectricaan, joka on Romanian sähköverkkoa hallinnoiva valtionyritys. Komissio epäili, että OPCOM käytti väärin määräävää markkina-asemaansa syrjimällä yrityksiä niiden kansallisuuden tai toimipaikan mukaan. Sähköpörssit ovat välttämättömiä, jotta hinnanmuodostus olisi avointa ja luotettavaa.

Komissio aloitti vuonna 2012 myös menettelyn Gazpromia vastaan. Syynä oli yrityksen väitetty toimintatapa useilla Keski- ja Itä-Euroopan kaasumarkkinoilla. Menettely käynnistettiin, koska komissio epäili, että Gazprom oli saattanut ja saattoi yhä käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa kaasun toimitusketjun alkupään markkinoilla Keski- ja Itä-Euroopassa. Joillain näistä markkinoista Gazprom on käytännössä ainoa toimittaja. Menettelyssä tarkastellaan, onko Gazprom jakanut kaasumarkkinat estämällä vapaan kaasunsiirron EU-maiden välillä ja onko se asettanut infrastruktuurin käyttöä koskevia ehtoja, jotka estävät kaasuntoimituslähteiden monipuolistumisen. Menettelyn aikana tutkitaan myös mahdollista kohtuuttomien hintojen perimistä asiakkailta.

Energiavaltaisten yritysten huomioon ottaminen EU:n päästökauppajärjestelmässä

Energiavaltaisen teollisuuden suojeleminen hiilivuodoilta ja sisämarkkinoiden yhtenäisyyden varmistaminen

Komissio antoi myös tärkeitä sähkömarkkinoihin liittyviä valtiontukisääntöjä. Vuonna 2009 sovittu EU:n päästökauppajärjestelmän uudistaminen, jonka toteuttaminen alkaa vuonna 2013, tarkoittaa sitä, että sähköntuotannolle ei enää myönnetä ilmaisia hiilidioksidipäästöoikeuksia. Tämä käytäntö saattaisi johtaa siihen, että EU:ssa toimivat yritykset joutuvat maksamaan suurempia sähkölaskuja. Hyväksyttyjen sääntöjen mukaan jäsenvaltiot voivat korvata energiavaltaisimpien alojen laitoksille osan päästökauppajärjestelmästä aiheutuvista korkeammista sähkönhinnoista vuodesta 2013 alkaen[17]. Säännöt muotoiltiin niin, että tukikilpailun aiheuttamat kilpailun vääristymät ovat sisämarkkinoilla mahdollisimman pienet aikana, jolle on ominaista taloudellinen epävarmuus ja budjettikurin tarve. Tämän vuoksi ei esimerkiksi sallita täyttä korvausta korkeammista sähkönhinnoista ja korvaus alenee ajan mittaan. Sääntöjen tarkoituksena on myös säilyttää EU:n tavoite hiilivapaasta taloudesta. Korvausta voidaan maksaa muun muassa alumiinin, kuparin, lannoitteiden, teräksen, paperin, puuvillan, kemikaalien ja eräiden muovien tuottajille. Uuden tukijärjestelmän myötä jäsenvaltiot voivat estää tuotannon siirtymisen EU:sta kolmansiin maihin, joissa on vähemmän ympäristölainsäädäntöä, sillä tämä tekisi tyhjäksi tavoitteen vähentää kasvihuonekaasuja maailmanlaajuisesti.

3.2 Televiestintää koskeva sisämarkkinalainsäädäntö

Viidentoista viime vuoden aikana EU:n sisämarkkinalainsäädäntö on edennyt voimalla ja tuonut kilpailun televiestintämarkkinoille. Vakiintuneilla toiminnanharjoittajilla ei ole enää monopoliasemaa, ja niiden on tarjottava tukkupalveluja ja verkon käyttöoikeudet vaihtoehtoisille toiminnanharjoittajille. Monilla entisillä monopoliyrityksillä on yhä vahva markkina-asema, sillä ne omistavat monopolikauden aikana käyttöön ottamansa kiinteät verkot.

Neljällä viidestä EU:n kansalaisesta on matkaviestinliittymä yhdessä neljästä suurimmasta ryhmittymästä. Televiestintämarkkinat ovat kuitenkin monin osin edelleen enimmäkseen kansallisia. Tämä pätee esimerkiksi operaattorien toimilupiin ja matkaviestinpalvelujen valikoimaan. Olemme vielä kaukana televiestintäalan sisämarkkinoista; sen sijaan meillä on monia operaattoreita, jotka toimivat 27:llä eri markkinoilla. Lisäksi on yhä esteitä, jotka rajoittavat kuluttajien mahdollisuuksia käyttää täysimääräisesti hyväkseen kaikkia markkinoiden vapauttamisesta kertyviä etuja. Jokin aika sitten tehdystä internet-palvelujen tarjontaa koskevasta tutkimuksesta[18] ilmenee, että läpinäkyvien ja vertailukelpoisten tietojen puutteen ja sopimuksiin liittyvien esteiden (kuten pitkä sopimuskausi ja sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta veloitettavat maksut) vuoksi kuluttajat eivät vaihda operaattoria.

Markkinavoimaan ja televiestintämarkkinoiden hajanaisuuteen liittyvien ongelmien ratkaiseminen yhdessä sisämarkkinalainsäädännön kanssa

Edellä esitettyä taustaa vasten jälkikäteen suoritettavaa EU:n kilpailuoikeuden soveltamisen valvontaa tarvitaan yhdessä sisämarkkinoita koskevan ennakkosääntelyn kanssa, erityisesti yhtäläisten pääsymahdollisuuksien varmistamiseksi markkinoille tulijoille.

Unionin tuomioistuimet vahvistivat[19] vuonna 2012 komission vuonna 2007 tekemän päätöksen määrätä Telefónicalle sakkoja määräävän aseman väärinkäyttämisestä Espanjan laajakaistamarkkinoilla. Telefónican tukkuasiakkailtaan – jotka olivat myös kilpailijoita vähittäismarkkinoilla – veloittamat hinnat aiheuttivat kyseisille operaattoreille tappioita, jos ne halusivat jatkaa markkinoilla toimimista.

Komissio tutki mahdollista kilpailunvastaista toimintaa, johon Slovak Telekom olisi syyllistynyt useilla slovakialaisilla laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla, ja tarkasteli, voidaanko Slovak Telekomin emoyhtiötä Deutsche Telekomia pitää vastuussa kyseisen tytäryhtiön toimista.

Komissio tutki myös Telefónican ja Portugal Telecomin sopimusta olla kilpailematta toistensa kanssa Iberian niemimaan televiestintämarkkinoilla. Tämä on ensimmäinen televiestintäalan kilpailuoikeudellinen asia, joka koskee rajat ylittävää markkinoidenjakosopimusta. Komission kannalta on erittäin tärkeää käsitellä tämä asia, jotta voidaan välttää tilanne, jossa sisämarkkinat jakaantuisivat keinotekoisesti kansallisten rajojen mukaisesti.

Komissio tutki myös tapaa, jolla viisi suurta teleoperaattoria (ns. E5 eli Deutsche Telekom, France Télécom, Telefónica, Vodafone ja Telecom Italia) ja matkaviestintäalan yhdistys GSMA ovat kehittäneet standardeja tuleville matkaviestintäpalveluille. Komission toimien tarkoituksena oli varmistaa, ettei standardointia käytetä keinona sulkea kilpailijat markkinoilta.

Komissio hyväksyi EU:n sulautuma-asetuksen perusteella ehdoitta Vodafonen, Telefónican ja Everything Everywheren välisen yhteisyrityksen, joka toimii mobiilikaupan alalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Mobiilikauppa (tai ”mobiililompakot”) on nopeasti kehittyvä ala. Komission tärkeimpänä huolenaiheena oli varmistaa, että tämäntyyppiset markkinat säilyvät avoimina, jotta kilpailevia ratkaisuja voi syntyä ilman kohtuuttomia esteitä. Tutkimuksessa ilmeni, että jo nyt on useita vaihtoehtoja ja uusia syntyy todennäköisesti lähitulevaisuudessa, mikä varmistaa, että tämän brittiläisen yhteisyrityksen mobiililompakkojärjestelmään kohdistuu riittävästi kilpailupainetta.

Komissio hyväksyi joulukuussa 2012 myös Hutchison 3G Austrian hankkeen ostaa kilpaileva yritys Orange. Liiketoimen johdosta operaattorien määrä supistui neljästä kolmeen. Yrityskaupan hyväksymiselle asetettiin useita ehtoja. Hutchison sitoutui antamaan taajuuksia, mikä on välttämätön edellytys uusien matkaverkko-operaattorien tulemiselle markkinoille. Hutchison sitoutui myös tarjoamaan tukkupalveluja enintään 16 virtuaaliselle operaattorille, joilla ei ole omaa kokonaista verkkoa. Ennen sulautuman toteuttamista osapuolten oli tehtävä sopimus ennalta nimetyn markkinoille tulijan kanssa.

Laajakaistainfrastruktuurin käyttöönoton tukeminen sisämarkkinoilla

Toinen EU:n kilpailupolitiikan strateginen kysymys vuonna 2012 oli uuden laajakaistaverkkoinfrastruktuurin käyttöönotto eri puolilla sisämarkkinoita. Tältä osin suurimpana haasteena oli se, että vaikka kaupalliset operaattorit huolehtivat useimmista investoinneista, niillä ei ole juurikaan kannustimia laajentaa verkkojaan syrjäisille, harvaan asutuille alueille ja maaseudulle, jossa markkinat yksin eivät voi vastata kustannuksista. Samaan aikaan Euroopan digitaalistrategialla, joka on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteista, pyritään saamaan peruslaajakaista kaikkien eurooppalaisten saataville vuoteen 2013 mennessä ja varmistamaan, että vuoteen 2020 mennessä i) kaikkien eurooppalaisten saatavilla on paljon nopeammat internetyhteydet (yli 30 Mbit/s) ja ii), että vähintään 50 prosentilla eurooppalaisista kotitalouksista on erittäin nopea internetyhteys (yli 100 Mbit/s). On selvää, että valtiontukia tarvitaan joissain tapauksissa markkinoiden toimintapuutteiden korjaamiseksi. Kahden viime vuoden aikana komissio onkin hyväksynyt tällaisia tukia noin 4 miljardin euron arvosta, mutta varmistanut samalla muun muassa, että julkiset varat eivät syrjäytä yksityisiä investointeja.

Osana laajaa valtiontukiuudistusta komissio sai vuoden aikana päätökseen laajakaistainfrastruktuuria koskevien valtiontukisääntöjen (eli laajakaistasuuntaviivojen) päivityksen lähentääkseen niitä kattaviin digitaalistrategian tavoitteisiin erittäin nopeiden laajakaistayhteyksien edistämiseksi kaikkialla EU:ssa. Tämän vuoksi uusien suuntaviivojen tavoitteena on saavuttaa julkisten ja yksityisten investointien sopiva yhdistelmä ja rakentaa kilpailua edistävä ympäristö (esim. varmistamalla kaikille sisämarkkinoilla toimiville operaattoreille avoin pääsy valtion rahoittamaan infrastruktuuriin). Kansalliset vakiintuneet toiminnanharjoittajat ovat edelleen määräävässä asemassa laajakaistamarkkinoilla, lukuun ottamatta muutamaa maata, joissa on koko maan kattava kaapeliverkosto. Jotta saavutettaisiin digitaalistrategiassa esitetty tavoite, jonka mukaan 50 prosentilla eurooppalaisista kotitalouksista pitäisi olla erittäin nopea liittymä (yli 100 Mbit/s) vuoteen 2020 mennessä, tarkistetuissa suuntaviivoissa sallitaan julkisen rahoituksen myöntäminen myös kaupunkialueilla mutta erittäin tiukoin edellytyksin, jotta voidaan varmistaa kilpailuun perustuva tulos.

Euroopan komissio on myös antanut ehdotuksen vuoden 1998 valtuusasetuksen muuttamiseksi. Sen myötä komissio voisi myöntää poikkeuksen tietyille laajakaistainfrastruktuuriin myönnettäville tukimuodoille niin, että niistä ei tarvitse ilmoittaa komissiolle etukäteen, ja yksinkertaistaa tietynlaisten hankkeiden hyväksymistä. Tämä koskee erityisesti seuraavanlaisia tukia:

•    tuki, joka kattaa peruslaajakaistan alueilla, joilla ei ole laajakaistainfrastruktuuria ja joilla tällaista infrastruktuuria ei todennäköisesti rakenneta lähitulevaisuudessa (”valkoiset” alueet), ja pienet yksittäiset tukitoimenpiteet, jotka kohdistuvat hyvin nopeisiin seuraavan sukupolven liityntäverkkoihin (”NGA-verkot”) valkoisilla NGA-alueilla;

•         tuki laajakaistaan liittyviin rakennustöihin ja passiiviseen laajakaistainfrastruktuuriin.

3.3 Tehokkaiden rajat ylittävien postipalvelujen edistäminen ja julkisen palvelun varmistaminen

Postipalvelut ovat toinen perinteinen verkkoala, joka on tärkeä sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Monet eurooppalaiset yritykset tukeutuvat enenevästi täsmätoimituksiin pitääkseen varastointikustannuksensa optimaalisella tasolla. Ne käyttävät usein pikapakettipalveluja osana logistiikkaketjuaan, erityisesti rajat ylittävissä toimituksissa. Kasvun kannalta on tärkeää, että rajat ylittävät postitoimitukset ovat mahdollisimman tehokkaita. Tehokkaat postipalvelut ovat myös keino hyödyntää rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin kasvavia mahdollisuuksia.

Postiala on kuitenkin myös yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä peruspalvelu, joka saattaa edellyttää valtiontukea tilanteissa, joissa markkinat eivät itse takaisi edullisia yleispalveluja. EU:n kilpailu- ja sisämarkkinasäännöissä yhdistyvät nämä kaksi vaatimusta.

Uusien sääntöjen asteittainen käyttöönotto varmistaen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen elinkelpoisuus ja terve kilpailu sisämarkkinoilla

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin myönnettävää valtiontukea koskevat uudet puitteet tulivat voimaan 31. tammikuuta 2012, ja ensimmäiseksi niitä sovellettiin postialaan. Komissio antoi maaliskuussa 2012 kaksi uusiin puitteisiin perustuvaa päätöstä, jotka koskivat Yhdistyneen kuningaskunnan Post Office Limitediä. Komissio katsoi, että tuki ei ylittänyt Post Office Ltd:lle tehtäväksi annetun julkisen palvelun tuottamisen nettokustannuksia ja että toimeksianto oli julkisia hankintasopimuksia koskevien sääntöjen mukainen. Lisäksi toimeksiantokirje ja korvauksen maksamista koskeva rahoitussopimus sisälsivät asianmukaiset määräykset, jotka kannustavat julkisen palvelun tehokkaaseen tuottamiseen. Ne ovat Post Office Ltd:n vuosien 2012–2015 strategisen suunnitelman mukaisia. Kyseisen suunnitelman tavoitteena on uudistaa ja parantaa palvelujen tuottamista sen verkostossa vuotuisten tehokkuustavoitteiden mukaisesti.

Samoin komissio hyväksyi 764 miljoonan euron veronhuojennustoimenpiteen, jonka Ranska oli myöntänyt maan postipalvelujen vakiintuneelle toiminnanharjoittajalle La Postelle, jotta tämä pystyisi kattamaan kustannukset, joita aiheutui tiheän postipalveluverkoston ylläpitämisestä vuosina 2008–2012. Se hyväksyi myös 1,2 miljardin euron korvauksen kustannuksista, joita La Postelle aiheutui lehtien kuljettamiseen ja toimittamiseen liittyvän tehtävän toteuttamisesta kyseisellä kaudella. Näiden kahden tukitoimenpiteen katsottiin olevan EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia, sillä niillä korvattiin vain osittain nettokustannukset, jotka aiheutuivat La Posten tehtäväksi annetuista julkisista palveluista, eivätkä ne näin ollen antaneet kohtuutonta kilpailuetua sisämarkkinoilla.

Postialaa tarkasteltiin erityisen tarkkaan, sillä kyseinen ala vapautettiin täysimääräisesti kilpailulle koko EU:ssa vuoden 2012 loppuun mennessä. Tähän liittyen komissio antoi neljä merkittävää päätöstä, jotka koskivat Saksan, Belgian, Ranskan ja Kreikan omille vakiintuneille postitoiminnan harjoittajilleen myöntämää valtiontukea. Saksan ja Belgian osalta komissio määräsi perimään takaisin huomattavan määrän sisämarkkinoille soveltumatonta tukea, mutta se hyväksyi Ranskan ja Kreikan tuet. Deutsche Postin ja Belgian postin saama tuki ylitti määrän, joka tarvittiin viranomaisten niiden tehtäväksi antamista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista maksettaviin korvauksiin. Tästä syystä komissio päätti, että ylimääräinen tuki ei soveltunut sisämarkkinoille, sillä se antoi näille kahdelle yritykselle etua julkisen palvelun toimeksiannon ylittävissä kaupallisissa toiminnoissa kilpailijoihin verrattuna.

Yrityskeskittymien valvonta kilpailun varmistamiseksi rajat ylittävillä pakettimarkkinoilla

Postialan kehitystä tarkasteltiin myös yrityskeskittymien osalta. Ehdotettu yrityskeskittymä, jossa UPS olisi hankkinut TNT:n, olisi vähentänyt neljästä kolmeen niiden yritysten määrän, jotka ovat johtoasemassa Euroopan laajuisissa pikapakettien kuljetusverkostoissa. Komissio aloitti 20. heinäkuuta 2012 suunniteltua keskittymää koskevan perusteellisen tutkimuksen ja lopulta kielsi ehdotetun yrityskaupan 30. tammikuuta 2013. Liiketoimi olisi rajoittanut kilpailua viidessätoista jäsenvaltiossa muihin Euroopan maihin suuntautuvassa pienten pakettien pikajakelussa. Yrityskauppa olisi vähentänyt kyseisissä jäsenvaltioissa merkittävien toimijoiden lukumäärän vain kolmeen tai kahteen, ja eräissä tapauksissa DHL olisi ollut ainoa vaihtoehto UPS:lle. Tämän vuoksi yrityskeskittymä olisi todennäköisesti aiheuttanut haittaa asiakkaille johtamalla hinnankorotuksiin ja poistamalla TNT:n aiheuttaman kilpailupaineen. Komissio arvioi ehdotettuja korjaustoimenpiteitä perusteellisesti tehden muun muassa markkinatestin, jonka aikana kuultiin asiakkaita ja muita asianomaisia osapuolia. Osoittautui kuitenkin, että korjaustoimenpiteet eivät riittäneet poistamaan havaittuja kilpailuongelmia.

4. OSAAMISTALOUDEN MAHDOLLISUUKSIEN HYÖDYNTÄMISEN EDISTÄMINEN

4.1 Väärinkäytösten estäminen uusilla ja nopeasti kehittyvillä digitaalialoilla

Digitaalialalla verkkovaikutukset ja sitouttaminen voivat johtaa vakiintuneisiin markkina-asemiin, joiden avulla markkinat voidaan sulkea kilpailijoilta tai uusilta markkinoille tulijoilta. Komissio on aikaisemmin antanut huipputeknologian aloja koskevia päätöksiä ja siten estänyt määräävässä markkina-asemassa olevia yrityksiä käyttämästä sääntöjenvastaisesti omia teknologioitaan tai toteuttamasta muunlaista kilpailunvastaista toimintaa.[20] Digitaalitaloutta koskevissa asioissa keskeisenä haasteena on se, että kyseiset markkinat kehittyvät yleensä hyvin nopeasti, mikä edellyttää oikea-aikaisia ja tehokkaita toimia.[21] Kuten Euroopan unionin tuomioistuin totesi asiassa Telia Sonera antamassaan tuomiossa: ”…[kilpailusääntöjen] soveltaminen ei voi riippua siitä, että kyseessä olevat markkinat ovat kehittyneet tiettyyn pisteeseen saakka. Erityisesti voimakkaassa kasvussa olevilla markkinoilla SEUT 102 artikla näet edellyttää puuttumista tilanteeseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta voidaan estää se, että kyseisillä markkinoilla syntyy ja lujittuu kilpailurakenne, jota […] yrityksen väärinkäyttöä merkitsevä strategia vääristää […]”.[22]

Innovoinnin jatkumisen mahdollistaminen digitaalialoilla älypuhelimista musiikkiin

Vuoden aikana keskityttiin tarkastelemaan erityisesti standardien kannalta olennaisten patenttien mahdollista loukkaamista älypuhelinten valmistajien välisissä ”patenttisodissa”. Komissio tarkasteli näitä olennaisia patentteja koskevaa kysymystä EU:n sulautuma-asetuksen perusteella päätöksessään hyväksyä Googlen ja Motorolan välinen yrityskauppa[23]. Se käynnisti myös kolme menettelyä[24], joissa tarkastellaan, ovatko Samsung ja Motorola mahdollisesti loukanneet omia standardien kannalta olennaisia patenttejaan. Tarkoituksena on muun muassa tuoda selvyyttä tälle alalle, josta komissio on saanut lukuisia kanteluja kuluneena vuonna. Komissio lähetti 21. joulukuuta 2012 näiden kolmen menettelyn osalta Samsungille väitetiedoksiannon, ja ilmoitti tälle alustavasta näkemyksestään, että Samsungin useissa jäsenvaltioissa Applea vastaan hakemat kieltotuomiot merkitsisivät määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Samsung perusti hakemuksensa matkapuhelinten standardien kannalta olennaisiin patentteihinsa.[25]

Standardien kannalta olennaisten patenttien kriittinen merkitys tieto- ja viestintätekniikan alan innovoinnille

Standardien kannalta olennaiset patentit ovat tärkeitä kokonaisten alojen innovoinnille. Tällaiset patentit ovat jo määritelmänsä puolesta osa standardia ja niiden haltijat ovat sitoutuneet lisensoimaan ne oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin (FRAND). Mahdollisesti pahimmasta tilanteesta on kyse silloin, kun yritys haluaa ottaa lisenssin standardin kannalta olennaisiin patentteihin FRAND-ehdoin, mutta se suljetaan markkinoiden ulkopuolelle tuomioistuimen kieltotuomioilla. Tällaiset oikeudenkäynnit tai uhkaukset voivat näin ollen viivyttää koko alan innovointia. Standardit voivat olla erittäin hyödyllisiä monien toisiinsa liittyvien markkinoiden kannalta, sillä ne edistävät yhteentoimivuutta ja mahdollistavat mittakaavaedut ja tuotevarioinnin edut sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolella.

Yrityskeskittymien alalla komissio hyväksyi maailman johtavan levy-yhtiön Universalin hankkeen ostaa EMIn musiikkiäänitetoiminnot tutkittuaan, että yrityskeskittymästä ei aiheutuisi kielteisiä vaikutuksia digitaalisille asiakkaille ja uusien digitaalipalvelujen kehittämiselle. Tämä on yksi useista aloista, jotka muuttuvat digitalisoinnin myötä. Komissio epäili, että liiketoimi olisi alun perin ilmoitetussa muodossaan antanut Universalille mahdollisuuden heikentää huomattavasti lisensointiehtoja, joita se tarjoaa kuluttajille musiikkia myyville digitaalisille järjestelmäperustoille. Näiden epäilyjen poistamiseksi Universal tarjosi merkittäviä sitoumuksia (yritys luopuu ensi sijassa huomattavasta osasta EMIn ohjelmistoon kuuluvia musiikkiteoksia ETA:ssa, mukaan lukien menestyksekkäimmät aktiiviset ja luetteloartistit, ja Universal sitoutuu olemaan sisällyttämättä ns. suosituimmuuslausekkeita digitaalisten musiikkipalvelujen kanssa ETA:ssa tehtäviin lisenssisopimuksiinsa kymmenen vuoden ajan). Komissio katsoi näiden sitoumusten johdosta, että liiketoimi ei aiheuta kilpailuongelmia.

Sitoumuksia koskevat päätökset joustavana vaihtoehtona kilpailun palauttamiseksi viipymättä nopeasti kehittyville digitaalimarkkinoille

Sitoumuksia koskevat päätökset, kuten jäljempänä mainittu sähköisiä kirjoja koskeva päätös, voivat tehdä tarpeettomiksi pitkähköt menettelyt, ja komissio voi saada aikaan konkreettisia tuloksia kuluttajille. Tällainen lähestymistapa toimii vain, jos tehtyjä sitoumuksia noudatetaan tarkasti. Jos niitä ei noudateta, komissio voi määrätä sakkoja.

Komissio antoi 12. joulukuuta 2012 sitoumuksia koskevan päätöksen sähköisten kirjojen alalta, joka on toinen uusi ja nopeasti kehittyvä osa digitaalitaloutta. Päätöksellä saatettiin oikeudellisesti sitoviksi Applen ja neljän kansainvälisen sähköisten kirjojen kustantajan (Simon & Schuster (CBS Corp.), Harper Collins (News Corp.), Hachette Livre (Lagardère Publishing) ja Verlagsgruppe Georg von Holtzbrinck (mm. Macmillanin omistaja) tarjoamat sitoumukset.

Komissio oli aloittanut joulukuussa 2011 menettelyn näitä yrityksiä sekä viidettä kansainvälistä sähköisten kirjojen kustantajaa, Penguinia (Pearson Group) vastaan. Vaikkakaan joulukuussa 2012 annettua päätöstä ei osoitettu Penguinille, koska kyseinen kustantaja ei tarjonnut sitoumuksia komissiolle, komissio käy parhaillaan rakentavia keskusteluja sen kanssa sitoumuksista, joiden johdosta menettely kyseistä kustantajaa vastaan saataisiin nopeasti päätökseen.

Päätöksessään komissio epäili, että Apple ja neljä kansainvälistä sähköisten kirjojen kustantajaa olivat EU:n kilpailusääntöjen vastaisesti sopineet salaa rajoittavansa sähköisten kirjojen vähittäishintoja koskevaa kilpailua ETA:ssa. Ennen tammikuuta 2010 kustantajat myivät sähköisiä kirjoja vähittäismyyjille pääasiassa tukkukauppamallin mukaisesti, toisin sanoen vähittäismyyjät ostivat sähköiset kirjat julkaisijoilta ja sitten määrittivät vapaasti asiakkaille myytävien kirjojen vähittäishinnat. Tammikuussa 2010 Apple ja neljä kansainvälistä sähköisten kirjojen kustantajaa vaihtoivat yhteisesti edustussopimuksiin, jotka kaikki sisälsivät samat keskeiset ehdot. Tämä johti siihen, että vähittäismyyjistä tuli niiden kustantajien myyntiedustajia, jotka halusivat myydä suoraan kuluttajille. Välittäjämallissa neljä kustantajaa määritti sähköisten kirjojen vähittäishinnat edustussopimuksissa vahvistettujen hinnoittelusääntöjen mukaisesti. Kyseiset säännöt laadittiin niin, että niiden johdosta vähittäishinnat olivat korkeammat kuin tiettyjen suurten vähittäismyyjien tuolloin tarjoamat hinnat. Eräissä ETA-maissa ne laadittiin niin, että kuluttajille ei voitu lainkaan tarjota halvempia hintoja.

Vastatakseen komission esittämiin huolenaiheisiin Apple ja neljä kansainvälistä sähköisten kirjojen kustantajaa sopivat lopettavansa kaikki sellaiset voimassa olevat edustussopimuksensa, joihin sisältyi komission ongelmallisiksi havaitsemia hintarajoituksia ja hinnoittelusääntöjä. Lisäksi Apple ja neljä kansainvälistä sähköisten kirjojen kustantajaa sitoutuivat olemaan tekemättä viiden vuoden ajan uusia sopimuksia, joihin sisältyisi kyseisenlaisia hinnoittelusääntöjä. Kyseiset neljä kansainvälistä sähköisten kirjojen kustantajaa sopivat myös, että vähittäismyyjät voisivat tarjota kahden vuoden ajan alennuksia vähittäishinnoista, ja että kyseiset alennukset vastaisivat palkkiota, jonka vähittäismyyjä saisi kustantajalta yhden vuoden aikana.

Sitoumusten myötä käytännöt, joihin komission huolenaiheet perustuivat, päättyivät ja sähköisten kirjojen markkinoille palautuivat edellytykset, joiden avulla markkinat voivat palautua ennalleen. Sähköisten kirjojen vähittäishintoja koskevien kansallisten lakien niin salliessa tämä voi alentaa kuluttajien sähköisistä kirjoista maksamia hintoja ETA:ssa.

Google on kohteena määräävän markkina-aseman väitettyä väärinkäyttöä koskevassa asiassa. Komissio on ilmaissut huolensa siitä, että neljä Googlen liikekäytäntöä voi olla SEUT-sopimuksen 102 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä: i) tapa, jolla Googlen vertikaaliset hakupalvelut näkyvät yleisissä hakutuloksissa kilpailijoiden palveluihin verrattuna; ii) tapa, jolla Google voi käyttää ja näyttää kolmannen osapuolen sisältöä omissa vertikaalisissa hakupalveluissaan; iii) yksinoikeussopimukset Googlen hakua koskevien mainosten näyttämisestä muilla verkkosivuilla; ja iv) AdWords-mainoskampanjoiden siirrettävyyttä koskevat rajoitukset. Google toimitti yksityiskohtaisen sitoumustekstin tammikuun 2013 lopussa. Komissio analysoi parhaillaan Googlen ehdotusta päättääkseen, voidaanko sen perusteella aloittaa asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan mukaiseen päätökseen johtava prosessi.

Microsoftin asiassa oli kysymys siitä, ettei yritys ollut noudattanut aikaisempaa sitoumuksia koskevaa päätöstä. Komissio teki joulukuussa 2009 Microsoftia velvoittaviksi sitoumukset, jotka Microsoft oli tarjonnut poistaakseen kilpailuongelmat, jotka liittyivät siihen, että Microsoft oli sitonut Internet Explorer -verkkoselaimensa määräävässä asemassa olevaan henkilökohtaisten asiakastietokoneiden Windows-käyttöjärjestelmään. Microsoft oli erityisesti sitoutunut tarjoamaan ETA:ssa viiden vuoden ajan (eli vuoteen 2014 asti) valintaikkunan, jonka avulla Windowsin käyttäjät voivat valita vapaasti sen verkkoselaimen (tai ne verkkoselaimet), jonka tai jotka käyttäjä haluaa asentaa Microsoftin selaimen lisäksi tai sen sijaan. Tarkoituksena oli, että valintaikkunaa tarjottaisiin maaliskuusta 2010 alkaen niille Windowsin eurooppalaisille käyttäjille, joilla Internet Explorer on asetettu oletusverkkoselaimeksi.

Komissio katsoi kuitenkin 6. maaliskuuta 2013 antamassaan päätöksessä, että toukokuun 2011 ja heinäkuun 2012 välisenä aikana Microsoft ei ollut sisällyttänyt selaimen valintaikkunaa Windows 7 Service Pack 1:een. Tämän vuoksi valintaikkuna ei ollut 15 miljoonan Windows-käyttäjän näkyvillä EU:ssa tänä aikana. Microsoft on myöntänyt julkisesti, että valintaikkuna ei ollut näkyvillä tänä aikana.

4.2 Lääketeollisuuden teollis- ja tekijänoikeuksien väärinkäytön estäminen

Lääketeollisuus on toinen ala, jolla tiedot, keksinnöt ja ideat sekä niihin liittyvät teollis- ja tekijänoikeudet ovat keskeisessä asemassa. Kuitenkin tämän alan patenttien haltijoilla ja vapaavalmistusyhtiöillä saattaa olla kiusaus tehdä kilpailunvastaisia sopimuksia, joilla viivytetään halvempien rinnakkaisvalmisteiden tuloa markkinoille, erityisesti silloin kun vaikuttavan aineen peruspatenttisuoja on päättymässä tai on päättynyt. Samaan aikaan monet patenttisopimusjärjestelyt voivat olla järkevä ja sosiaalisesti hyödyllinen tapa vähentää epävarmuutta ja välttää oikeudenkäyntikustannuksia.

Tätä taustaa vasten komissio käynnisti vuonna 2008 lääkealaa koskevan tutkimuksen, jonka tulokset julkaistiin heinäkuussa 2009.[26] Vuonna 2012 tutkimuksen seuranta eteni monin osin. Kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnan puitteissa komissio lähetti 25. ja 30. heinäkuuta 2012 väitetiedoksiannon yli 14 yritykselle kahdessa merkittävässä asiassa, joissa oli kyse mahdollisista kilpailunvastaisista sopimuksista ja yksipuolisista menettelytavoista.

Väitetiedoksiannot toiminnasta, joka saattaa viivästyttää geneeristen masennuslääkkeiden ja sydän- ja verisuonilääkkeiden tuloa sisämarkkinoille

Yksi näistä väitetiedoksiannoista koski sitalopraami-asiaa, jossa alkuperäisvalmistaja Lundbeck ja useat kilpailevat vapaavalmistusyhtiöt tekivät sopimuksia, jotka olivat saattaneet estää geneerisen sitalopraamin tulon ETA-markkinoille. Sitalopraami on erään masennuslääkeluokan vaikuttava aine. Väitetiedoksianto osoitettiin myös seuraaville yrityksille: Merck KGaA, Generics UK, Arrow, Resolution Chemicals, Xellia Pharmaceuticals, Alpharma, A.L. Industrier ja Ranbaxy, jotka kaikki kuuluivat sopimukset tehneisiin vapaavalmistuskonserneihin. Väitetiedoksiannon lähettäminen ei mitenkään ennakoi tutkimuksen lopullista tulosta.

Nämä yritykset tekivät kyseiset sopimukset silloin, kun rinnakkaisvalmisteiden tulo markkinoille oli periaatteessa mahdollista Lundbeckin eräiden sitalopraamia koskevien patenttien rauettua. Väitetiedoksiannossa esitettyjen alustavien havaintojen mukaan Lundbeckilta siirtyi sopimusten perusteella huomattavia varoja neljälle vapaavalmistusyhtiölle. Tämän vastineeksi vapaavalmistusyhtiöt pidättäytyivät tulemasta sisämarkkinoille myydäkseen geneeristä sitalopraamia. Lundbeckin varainsiirtoihin näille yrityksille sisältyi muun muassa suoria maksuja geneeristen sitalopraamivalmisteiden ostoista hävitettäväksi sekä näille yrityksille jakelusopimuksissa taattuja voittoja. Komissio katsoi alustavana näkemyksenään, että tämä käytäntö, jos se näytetään toteen, on saattanut aiheuttaa kuluttajille huomattavia vahinkoja, sillä sopimusten johdosta rinnakkaisvalmisteiden tulo markkinoille on saattanut viivästyä ja hinnat ovat mahdollisesti pysyneet korkeampina.

Toinen väitetiedoksiannoista koski perindopriili-asiaa, jossa Les Laboratoires Servier ja useat vapaavalmistusyhtiöt ovat tehneet sopimuksia, jotka ovat saattaneet estää geneerisen perindopriilin tulon sisämarkkinoille. Perindopriili on erään sydän- ja verisuonilääkeluokan vaikuttava aine. Väitetiedoksiannoissa esitetyn alustavan näkemyksen mukaan Servier suoritti maksuja, joiden vastineeksi vapaavalmistusyhtiöt sopivat, etteivät ne tuo markkinoille halvempia rinnakkaisvalmisteitaan ja/tai ne eivät haasta niiden patenttien voimassaoloa, jotka suojaavat Servierin kalliimpaa lääkettä. Servier on saattanut myös toteuttaa kattavaa strategiaa tarkoituksenaan estää perindopriilin halvempien rinnakkaisversioiden tulo markkinoille aikana, jolloin yrityksen oman valmisteen patenttisuoja oli päättymässä. Tarkasteltaviin käytäntöihin kuuluvat sellaisten patenttien hankinnat, jotka voisivat sulkea kilpailijat markkinoilta, ja muiden yhtiöiden kanssa tehdyt patenttisopimusjärjestelyt, joihin sisältyy samantapaisia vastakkaisia maksuja kuin sitalopraamin tapauksessa.

Sitalopraami- ja perindopriili-asioissa tarkasteltavana olevat käytännöt ovat voineet, jos väitteet näytetään toteen, johtaa huomattaviin vahinkoihin, sillä kansalliset terveydenhuoltopalvelut ja vakuutusjärjestelmät ovat mahdollisesti joutuneet maksamaan kauemmin kyseisten lääkkeiden kalliimmista patenttisuojatuista versioista.

Seuraamusten määrääminen tällaisista kilpailunvastaisista käytännöistä on välttämätöntä innovointikannustimen säilyttämiseksi tällä alalla. Kilpailunvastaisilla toimilla ei pitäisi pidentää keinotekoisesti patenttisuojaa, joka on lähtökohtaisesti määrätty ajaltaan rajalliseksi. Rajoitus on välttämätön innovoinnin jatkumiseksi lääketeollisuuden kaltaisilla tietämysvaltaisilla aloilla.

Komissio valvoi edelleen mahdollisesti haitallisia alkuperäisvalmistajien ja vapaavalmistusyhtiöiden välisiä patenttisopimusjärjestelyjä

Komissio antoi heinäkuussa 2012 kolmannen lääkealan patenttisopimuksia koskevan seurantakertomuksensa[27]. Kertomuksessa vahvistettiin, että vaikka tehtyjen sopimusten kokonaismäärä kasvoi huomattavasti, kilpailun kannalta mahdollisesti ongelmallisten sopimusten osuus supistui puolella verrattuna tasoon, joka vallitsi alakohtaisen tutkimuksen aikaan. Ongelmallisten sopimusten osuus vakiintui 11 prosenttiin, kun tutkimuksen mukainen vastaava luku oli 21 prosenttia. Tehtyjen sopimusten vuotuinen kokonaismäärä lisääntyi samaan aikaan 500 prosentilla 120:een alakohtaisessa tutkimuksessa saatuihin tuloksiin verrattuna. Useimmat sopimukset näyttävät ongelmattomilta kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Luvut osoittavat, että komission tarkastelu ei ole estänyt yrityksiä tekemästä sopimuksia sisämarkkinoilla, toisin kuin eräät sidosryhmät alun perin pelkäsivät.

Asiassa AstraZeneca antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että EU:n kilpailuoikeus täydentää sisämarkkinasääntöjä

Komissio antoi kesäkuussa 2005 päätöksen, jossa se määräsi AstraZenecalle, jäljempänä ’AZ’, sakkoja kahdesta SEUT-sopimuksen 102 artiklan ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 54 artiklan rikkomisesta. Päätöksessä katsottiin, että AZ oli käyttänyt väärin julkisia menettelyjä ja säädöksiä useissa ETA-valtioissa tarkoituksenaan sulkea markkinoiden ulkopuolelle sellaiset vapaavalmistusyhtiöt ja rinnakkaiskaupan harjoittajat, joiden tuotteet kilpailevat AZ:n menestystuotteen, mahahaavalääke Losecin kanssa.

Joulukuun 6. päivänä 2012 antamassaan tuomiossa (asia C-457/10 P) unionin tuomioistuin vahvisti yleisen tuomioistuimen vuonna 2010 antaman tuomion, jossa oli suurelta osin hylätty AstraZenecan valitus komission vuonna 2005 tekemää päätöstä vastaan. Kyseisen päätös oli ollut ensimmäinen, jossa oli määrätty sakkoja määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä lääkealalla. Erityisesti yleinen tuomioistuin oli vahvistanut, että sääntelymenettelyjen väärinkäyttö voi tietyissä olosuhteissa tarkoittaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Unionin tuomioistuin katsoi, että useimmissa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevissa asioissa on kyse toiminnasta, joka muutoin on laillista muun lainsäädännön kuin kilpailuoikeuden nojalla. Tämä vahvistaa sen, että EU:n kilpailupolitiikka täydentää EU:n muun lainsäädännön aloja, kuten sisämarkkinasääntöjä, eikä ole niiden alainen.

5. KILPAILUA KOSKEVA VUOROPUHELU MUIDEN TOIMIELINTEN KANSSA

5.1 Jäsennelty vuoropuhelu Euroopan parlamentin kanssa

Kilpailun pääosasto käy jatkuvasti jäsenneltyä vuoropuhelua kilpailuasioista Euroopan parlamentin ja erityisesti sen talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanssa.

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanssa käyty jäsennelty vuoropuhelu

Jäsennellyn vuoropuhelun puitteissa kilpailuasioista vastaava komission varapuheenjohtaja vieraili talous- ja raha-asioiden valiokunnassa kahdesti vuonna 2012. Kesäkuussa hän esitteli kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen ja lokakuussa komission työohjelman vuodeksi 2013. Lisäksi varapuheenjohtaja pitää säännöllisesti yhteyttä Euroopan parlamenttiin jäsennellyn vuoropuhelun ulkopuolella. Toukokuun 22. päivänä 2012 hän osallistui seminaariin, jossa käsiteltiin elintarvikealaa koskevaa kilpailukertomusta[28]. Syyskuun 24. päivänä 2012 hän osallistui kuulemiseen, jossa käsiteltiin LIBORin ja EURIBORin manipulointia markkinoilla. Lisäksi varapuheenjohtaja osallistui valtiontukiuudistusta käsitelleeseen seminaariin (25. syyskuuta 2012) ja tietosuojaa ja kilpailusääntöjä koskeneeseen tapahtumaan (26. marraskuuta 2012).

Yhteistyön puitteissa kilpailun pääosasto järjesti 7. kesäkuuta 2012 seminaarin, joka oli tarkoitettu talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenten assistenteille ja poliittisille neuvonantajille ja jossa käsiteltiin vuoden 2011 kilpailutyöohjelman tärkeimpiä aiheita[29]. Varapuheenjohtaja vaihtoi kilpailua ja kasvua koskevia näkemyksiä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan kanssa 28. helmikuuta 2012. Kilpailun pääosasto tiedottaa säännöllisesti asiaankuuluville valiokunnille julkisista kuulemisista ja uusista suuntaviivoista. Kaiken kaikkiaan varapuheenjohtaja esiintyi Euroopan parlamentissa kahdeksan kertaa (ks. taulukko).

Päivä || Kokous || Kysymys

28/02/2012 || EP:n sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta || Kilpailua ja kasvua koskevien näkemysten vaihto

22/05/2012 || EP:n talous- ja raha-asioiden valiokunta: kilpailutyöryhmä || Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston kertomus ja YMP:n uudistus

19/06/2012 || EP:n talous- ja raha-asioiden valiokunta: jäsennelty vuoropuhelu || V. 2011 kilpailukertomuksen esittely

11/09/2012 || EP:n täysistunto: kyselytunti || Energiamarkkinasääntöjen (3. paketti) täytäntöönpanotilanne – Gazprom

24/09/2012 || EP:n talous- ja raha-asioiden valiokunta: julkinen kuuleminen – Libor || Markkinoiden manipulointi – Libor

25/09/2012 || EP:n talous ja raha-asioiden valiokunta: seminaari – valtiontukiuudistus || Valtiontukiuudistus

08/10/2012 || EP:n talous- ja raha-asioiden valiokunta – jäsennelty vuoropuhelu || Vuoden 2013 työohjelman esittely

26/11/2012 || EP: tietosuojaa koskeva tapahtuma – Privacy Platform || Kilpailu ja yksityisyys tietomarkkinoilla

Julkiset kuulemiset ja vaikutustenarvioinnit

Kilpailun pääosasto tiedottaa talous- ja raha-asioiden valiokunnan sihteeristölle julkisten kuulemisten käynnistämisestä ja yleisesti ottaen pitää parlamentin jäsenten varhaista osallistumista hyvänä asiana. Sen yksiköt ovat parlamentin jäsenten käytettävissä niiden halutessa tietoja erityisen kiinnostavista aiheista. Kilpailun pääosaston verkkosivuilla[30] julkaistaan julkiset kuulemiset ja niihin saadut vastaukset, kilpailupolitiikkaa koskevat tutkimukset, tilatut selvitykset, kilpailupolitiikan alan vaikutustenarvioinnit ja mahdolliset asiaa koskevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat.

Koska talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenet olivat ilmaisseet kiinnostuksensa komission tiedonantoon valtiontukiuudistuksesta, varapuheenjohtaja ja kilpailun pääosaston virkamiehet osallistuivat parlamentissa 8. lokakuuta 2012 järjestettyyn valtiontukien uudistamista käsitelleeseen seminaariin.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevan keskustelun puitteissa parlamentin jäsenet pyysivät komissiota tarkastelemaan lähemmin kysymystä tuottajien neuvotteluvoimasta vähittäismyyjiä vastaan elintarvikkeiden toimitusketjussa. Vaikka komissio ei havainnut erityisiä kilpailuongelmia vähittäiskaupan alalla, kuten se ilmoitti Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston julkaisemassa kertomuksessa[31], se kuitenkin käynnisti joulukuussa 2012 selvityksen, jossa arvioidaan vähittäismarkkinoiden rakenteen vaikutusta elintarvikealan tuoteinnovointiin ja -valikoimaan.

Parlamentin jäsenet esittävät usein komissiolle kysymyksiä yksittäisistä meneillään olevista kilpailuasioista. Komissio ei voi vastata tiettyihin näitä asioita koskeviin seikkoihin tutkintamenettelyjen luottamuksellisuuden vuoksi.

Meneillään olevat tapaustutkimukset ja alakohtaiset tutkimukset

Kilpailun pääosaston henkilöstö tapaa säännöllisesti parlamentin jäseniä heidän pyynnöstään selittääkseen tutkintamenettelyn vaiheita ja keskustellakseen yleisesti tietystä alasta, jos se on mahdollista salassapitovelvollisuuden rajoissa. Kilpailun pääosaston käytettävissä on erilaisia välineitä, joiden avulla valvotaan EU:n kilpailuoikeuden soveltamista ja tehdään markkinoista kilpailukykyisemmät muilla tavoin. Näitä välineitä ovat esimerkiksi yksittäisiä tapauksia koskevat tutkimukset, alakohtaiset tutkimukset ja yhteistyö muiden pääosastojen kanssa sellaisissa sääntelytoimenpiteissä, joilla on vaikutusta kilpailuun sisämarkkinoilla.

5.2 Kilpailupolitiikkaa koskevasta vuoden 2010 kertomuksesta annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman seuranta

Euroopan parlamentti hyväksyi tammikuussa 2012 päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta vuoden 2010 kertomuksesta[32] ja esitti komissiolle useita pyyntöjä. Parlamentin päätöslauselmaan annetun komission virallisen vastauksen lisäksi kilpailuasioista vastaava komission jäsen esitti vastauksen huhtikuussa 2012 talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajalle lähettämässään kirjeessä ja kilpailun pääosasto lähetti yksityiskohtaisen vastauksen kaikkiin parlamentin päätöslauselmassa esitettyihin kohtiin.

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa käsitellyt asiat

Parlamentti oli erityisesti kiinnostunut niistä kilpailun pääosaston toiminnoista, jotka liittyivät finanssi- ja talouskriisiin ja valtiontukien valvonnan asemaan tässä yhteydessä. Komissio painotti vastauksessaan erilaisia edellytyksiä, joita säännönmukaisesti asetetaan osana pankkialaa toistaiseksi koskevien tilapäisten valtiontukisääntöjen soveltamista. Näitä edellytyksiä ovat muun muassa pankeille ja rahoituslaitoksille asetettu vastuunjakoa ja rakenneuudistusta koskeva velvollisuus, jotta varmistetaan, että niiden elinkelpoisuus palautuu pitkällä aikavälillä samalla kun sisämarkkinoiden yhtenäisyys säilyy.

Päätöslauselmassaan parlamentti muistutti myös aikaisemmista komissiolle osoitetuista pyynnöistään[33] aikaistaa säädöksiä, joiden tarkoituksena on helpottaa vahingonkorvauksen saamista kilpailuoikeuden rikkomisesta. Komission vuoden 2012 työohjelmaan sisältyy ehdotus yksityisoikeudellisista vahingonkorvauskanteista kilpailuasioissa. Kilpailuasioista vastaava varapuheenjohtaja vahvisti, että ehdotus tehdään vuonna 2013. Vastauksena parlamentin pyyntöön tutkia kilpailua elintarvikealalla kilpailun pääosasto perusti sisäisen elintarvikealan työryhmän, joka koordinoi kyseiseen alaan kohdistuvaa Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston tutkimusta. Lisäksi komissio käynnisti joulukuussa 2012 tutkimuksen, jossa tarkastellaan uudenaikaisen vähittäiskauppa-alan vaikutusta elintarvikkeiden valikoimaan ja innovointiin.

5.3 Kilpailun pääosaston yhteydet Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaan ja alueiden komiteaan

Komissio tiedottaa myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle (ETSK) ja alueiden komitealle (AK) tärkeimmistä poliittisista aloitteista. Se osallistuu myös valmisteluryhmien ja jaostojen kokouksiin. Varapuheenjohtaja Almunia tapasi 4. syyskuuta 2012 ETSK:ssa valtiontukiuudistusaloitteesta annettavan lausunnon esittelijän ja 7. joulukuuta 2012 AK:ssa aluetukisuuntaviivojen tarkistuksesta annettavan lausunnon esittelijän. ETSK hyväksyi valtiontukiuudistusta koskevan lausunnon[34] 14. marraskuuta 2012 ja sen INT-erityisjaosto hyväksyi 4. joulukuuta 2012 lausunnon[35] kilpailupolitiikkaa koskevasta vuoden 2011 kertomuksesta.

AK hyväksyi valtiontukiuudistusta koskevan lausunnon[36] 29. marraskuuta 2012 ja sen COTER-valiokunta hyväksyi 7. joulukuuta 2012 lausunnon[37] aluetukisuuntaviivoista.

[1] Yhdistetyt asiat C-56/64 ja C-58/64, Grundig-Consten, tuomio 13.7.1966, Kok, s. 299. Ks. myös yhdistetyt asiat C-403/08 ja C-429/08, Football Association Premier League ym., tuomio 4.10.2011.

[2] Komissio aikoo tehdä ehdotuksen pankkeihin sovellettavasta yhteisestä kriisinratkaisumekanismista. Joulukuussa 2012 järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa sovittiin, että komissio toimittaa lainsäätäjien ensisijaisesti tarkasteltavaksi tämän ehdotuksen, jotta se voitaisiin hyväksyä Euroopan parlamentin kuluvan vaalikauden aikana.

[3] Vastauksena Euroopan parlamentin ja talous- ja sosiaalikomitean kehotuksiin ryhtyä toimiin oikeudenmukaisten, hyvin säänneltyjen ja läpinäkyvien rahoitusmarkkinoiden hyväksi.

[4] Erityissäännöt tarkoittavat sitä, että tavanomaisia pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevia sääntöjä ei sovelleta rahoitusalaan (ks. IP/11/1488).

[5] Kattavan kuvan saa tämän kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liitteestä 2.

[6] Ks. esimerkiksi asia SA.28487 (lehdistötiedote IP/12/847).

[7] Tarvittaessa myös kriisin ratkaisemisessa, kuten Kreikan maatalouspankin tapauksessa.

[8] Kansainvälinen järjestelypankki, marraskuu 2012, saatavilla osoitteessa http://www.bis.org/statistics/derstats.htm, luvut saatavilla osoitteessa http://www.bis.org/statistics/otcder/dt21a21b.pdf.

[9] Kuten Euroopan parlamentti on pyytänyt.

[10] Kun menettely oli aloitettu maaliskuussa 2008, komissio lähetti huhtikuussa 2009 Visalle väitetiedoksiannon monenvälisistä toimitusmaksuista, joita veloitetaan kuluttajien pankki- ja luottokorttimaksuista (ks. MEMO/09/151). Visa Europe sitoutui asettamaan pankkikorttien monenvälisen toimitusmaksun 0,20 prosenttiin, minkä komissio teki sitovaksi joulukuussa 2010 (ks. IP/10/1684). Kuluttajien luottokorttimaksuista veloitettavaa monenvälistä toimitusmaksua koskeva menettely jatkuu.

[11] Asia T-111/08, tuomio 24.5.2012, ei vielä julkaistu.

[12] Asia COMP/SA.33054 Post Office Limited: korvaus nettokustannuksista, jotka aiheutuvat kaupallisesti elinkelvottoman verkoston ylläpitämisestä vuosina 2012–2015 ja käyttöpääomajärjestelyn jatkaminen (ks. IP/12/320). Asia arvioitiin SEUT-sopimuksen 106 artiklan perusteella.

[13] Vastaten Euroopan parlamentin ja talous- ja sosiaalikomitean pyyntöihin.

[14] Varapuheenjohtaja Almunian 8. lokakuuta 2012 Euroopan parlamentissa pitämä puhe (ks. SPEECH/12/701), jossa hän esitteli kilpailupolitiikan työohjelman kaudeksi 2013–2014. Saatavilla osoitteessa http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-12-701_en.htm.

[15] Ks. edellinen alaviite.

[16] Esimerkiksi saksalainen E.ON sitoutui komission kilpailututkimuksen johdosta myymään sähköntuotantoon liittyvät omaisuuseränsä ja suurjänniterunkoverkkotoimintansa vuonna 2008. Tämä oli huomattava tapahtuma, sillä se merkitsi markkinoiden avaamista kilpailulle Saksassa. Muut tutkimukset ovat auttaneet poistamaan rajoituksia kaasun ja sähkön rajat ylittävältä kaupalta. Komission tutkimukset ovat johtaneet muun muassa muutoksiin Ruotsin sähkönsiirtojärjestelmässä, joka esti vientiä rajoittamalla yhteenliittämiskapasiteettia naapurimaiden kanssa.

[17] Sääntöjen mukaan tukea voidaan maksaa enintään 85 prosenttia kunkin alan tehokkaimmille yrityksille lankeavasta korotuksesta vuosina 2013–2015. Tämä raja laskee vähitellen 75 prosenttiin vuosina 2019–2020.

[18] The functioning of the market for internet access and provision from a consumer perspective in the European Union, Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston puolesta toteutettu tutkimus (julkaistaneen huhtikuussa 2013).

[19] Asia T-336/07, tuomio 29.3.2012, ei vielä julkaistu.

[20] Erityisesti SEUT-sopimuksen 102 artiklaan perustuvat asiat, jotka koskevat Microsoftia (ks. komission päätös asiassa COMP/C-3/37.792, tehty 24.3.2004) ja Inteliä (ks. komission päätös asiassa COMP/C-3/37.990, tehty 13.5.2009 ).

[21] Ks. Euroopan komission varapuheenjohtajan Joaquín Almunian puhe 8. lokakuuta 2012 (SPEECH/12/701).

[22] C-52/09, TeliaSonera Sverige, tuomio 17.2.2011, Kok., s. I-527.

[23] Asia COMP/M.6381, Google / Motorola Mobility (ks. IP/12/129).

[24] Menettely aloitettiin Samsungia vastaan 30. tammikuuta 2012 (asia COMP/C-3/39.939) ja Motorolaa vastaan 2. huhtikuuta 2012 (asia COMP/C-3/39.985 ja COMP/C-3/39.986).

[25] Ks. lehdistötiedote osoitteessa http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-12-1448_en.htm.

[26] Ks. IP/09/1098 ja MEMO/09/321.

[27] Ks. MEMO/12/593.

[28] http://ec.europa.eu/competition/ecn/food_report_en.pdf.

[29] Käsiteltyjä aiheita olivat muun muassa elintarvike-, ilmailu- ja rahoitusalan valtiontuki ja valtiontukiuudistusta koskeva aloite.

[30] http://ec.europa.eu/competition/index_en.html.

[31] http://ec.europa.eu/competition/ecn/food_report_en.pdf.

[32] P7_TA(2012)0031.

[33] Euroopan parlamentin päätöslauselmat vuosilta 2007, 2009, 2010 ja 2011.

[34] Saatavilla osoitteessa http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.int-opinions.23584.

[35] Saatavilla osoitteessa http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.int-opinions.24209.

[36] Saatavilla osoitteessa http://www.toad.cor.europa.eu/corwipdetail.aspx?folderpath=ECOS-V/035&id=21619.

[37] Saatavilla osoitteessa http://www.toad.cor.europa.eu/corwipdetail.aspx?folderpath=COTER-V/034&id=21792.