P7_TC1-COD(2012)0179

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi Koillis-Atlantin syvänmeren kantojen kalastusta koskevista erityisedellytyksistä, Koillis-Atlantin kansainvälisillä vesillä harjoitettavaa kalastusta koskevista säännöksistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2347/2002 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (3) vaaditaan vahvistamaan yhteisön toimenpiteitä, jotka koskevat vesialueille pääsyä, vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta ja kestävän kalastustoiminnan harjoittamista ja ovat tarpeen kalavarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyväksikäytön varmistamiseksi. Mainitun asetuksen 2 artiklassa vaaditaan noudattamaan ekosysteemiin perustuvaa ja ennalta varautuvaa lähestymistapaa toteutettaessa toimenpiteitä kalastuksen meriekosysteemiin kohdistamien vaikutusten saattamiseksi mahdollisimman vähäisiksi.

(1 a)

Kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11 artiklassa määrätään, ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, myös syvänmeren kalastuksen säilyttämistoimien osalta, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi. [tark. 1]

(2)

Unioni on sitoutunut panemaan täytäntöön Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymät päätöslauselmat, erityisesti päätöslauselmat 61/105 ja 64/72, joissa valtioita ja alueellisia kalastusjärjestöjä kehotetaan varmistamaan syvänmeren haavoittuvien meriekosysteemien suojaaminen pohjapyydysten tuhoisilta vaikutuksilta sekä syvänmeren kantojen kestävä hyödyntäminen. Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) suositukset ja sen kehittämät ja hyväksymät toimenpiteet syvänmeren haavoittuvien meriekosysteemien suojelemiseksi pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta päätöslauselman 61/105 83 a kohdan ja päätöslauselman 64/72 119 a ja 120 kohdan mukaisesti olisi sisällytettävä kokonaisuudessaan virallisesti unionin lainsäädäntöön. [tark. 2]

(2 a)

Lisäksi unionin olisi otettava johtava rooli, kun kansainvälisillä foorumeilla vahvistetaan ja pannaan täytäntöön syvänmerenkalastuksen kestävään hoitoon tähtääviä hyvää hallintotapaa koskevia toimenpiteitä tässä asetuksessa huomioon otettujen YK:n yleiskokouksen ja FAO:n päätöslauselmien mukaisesti. [tark. 3]

(3)

Komissio arvioi neuvoston asetusta (EY) N:o 2347/2002 (4). Komissio havaitsi erityisesti, että asianomainen laivasto oli kooltaan liian suuri, että nimetyissä satamissa suoritettavaa valvontaa ja näytteenotto-ohjelmia koskeva ohjeistus oli puutteellista ja että jäsenvaltioiden pyyntiponnistuksen tasoista laatimien raporttien laatu vaihteli liikaa.

(3 a)

Syvänmeren kalastusluvilla kalastavien alusten vetoisuus on vuodesta 2002 alkaen rajattu kaikkien niiden alusten kokonaisvetoisuuteen, jotka joko vuonna 1998, 1999 tai 2000 saivat saaliiksi yli 10 tonnia minkä tahansa syvänmeren lajien sekoituksia. Komission arvion mukaan tällä vetoisuuden enimmäismäärällä ei ole ollut mainittavia myönteisiä vaikutuksia. Kun otetaan huomioon aiemmat kokemukset ja se, että tarkkoja tietoja monilta syvänmerenkalastuksen aloilta ei ole olemassa, on epäasianmukaista hallinnoida niitä ainoastaan pyyntiponnistusrajoituksin. [tark. 4]

(4)

Jotta voidaan säilyttää tarvittavat kalastuskapasiteetin vähennykset, jotka on tähän mennessä saavutettu syvänmeren kalastuksessa, on aiheellista säätää, että syvänmeren lajien kalastus edellyttää kalastuslupaa, jolla rajoitetaan syvänmeren lajien purkamiseen oikeutettujen alusten kapasiteettia. Jotta hoitotoimenpiteet voitaisiin keskittää syvänmeren kalastuksen kannalta merkityksellisimpään laivastonosaan, kalastusluvat olisi myönnettävä kohdennettua kalastusta tai sivusaaliita varten. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o …/2013  (5) vahvistettu velvoite purkaa aluksesta kaikki saaliit olisi kuitenkin otettava huomioon siten, että pieniä määriä syvänmeren lajeja pyytäviltä ja tällä hetkellä kalastuslupajärjestelmään kuulumattomilta aluksilta ei viedä mahdollisuutta jatkaa perinteistä kalastustoimintaansa. [tark. 5]

(5)	Syvänmeren lajien pyyntiin oikeuttavan kalastusluvan haltijoiden olisi tehtävä yhteistyötä sellaisen tieteellisen tutkimustoiminnan alalla, joka johtaa syvänmeren kantojen arvioinnin ja syvänmeren ekosysteemien arvioinnin tutkimuksen paranemiseen. [tark. 6]

(6)	Pyytäessään muita lajeja mannerjalustojen rinteillä, joilla myös syvänmeren kalastus on sallittua, alusten omistajilla olisi oltava syvänmeren lajien sivusaaliisiin oikeuttava kalastuslupa.

(7)

Kaikkien käytettyjen pyydysten joukosta suurimman riskin haavoittuville meriekosysteemeille aiheuttavat syvänmeren kalastuksessa käytettävät pohjatroolit, joilla saadaan myös eniten tahattomia syvänmeren lajien saaliita. Pohjatroolien käyttö olisi sen vuoksi kiellettävä pysyvästi syvänmeren lajien kohdennetussa kalastuksessa. [tark. 7]

(8)

Pohjaverkkojen käyttöä syvänmeren kalastuksessa on rajoitettu teknisistä siirtymätoimenpiteistä 1 päivän tammikuuta 2010 ja 30 päivän kesäkuuta 2011 väliseksi ajaksi annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1288/2009  (6) . Myös näiden pyydysten käyttö olisi kiellettävä pysyvästi syvänmeren lajien kohdennetussa kalastuksessa ottaen huomioon tahattomien saaliiden suuret määrät, kun kyseisiä pyydyksiä käytetään kestämättömällä tavalla syvissä vesissä, sekä kadonneista ja hylätyistä pyydyksistä aiheutuvat ekologiset vaikutukset. [tark. 8]

(9)

Jotta kalastajilla olisi Kalastajat tarvitsevat riittävästi aikaa mukautua uusin uusiin vaatimuksiin mukautumiseen , ja nykyisten pohjatrooli- ja pohjaverkkokalastukseen myönnettävien kalastuslupien olisi kuitenkin oltava edelleen voimassa määrätyn ajan , jotta voidaan minimoida tällaista kalastustoimintaa harjoittaville aluksille aiheutuvat kielteiset vaikutukset . [tark. 9]

(10)

Lisäksi alusten, joiden on vaihdettava jotka haluavat vaihtaa pyydyksiä voidakseen jatkaa kyseisen kalastuksen harjoittamista, olisi voitava saada rahoitustukea Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta edellyttäen, että uudet pyydykset vähentävät kalastuksen vaikutuksia ei-kaupallisiin lajeihin ja että kansallinen toimintaohjelma mahdollistaa tällaisten toimenpiteiden rahoittamisen. [tark. 10]

(11)

Syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta harjoittavien alusten ei pitäisi laajentaa kalastuslupansa mukaista toiminta-aluettaan unionin vesillä, paitsi jos arvioidaan FAO:n vuonna 2008 laatimien , valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevien kansainvälisten suuntaviivojen, jäljempänä ”FAO:n vuoden 2008 suuntaviivat”, mukaisesti tehdyn arvioinnin perusteella osoitetaan , ettei laajentamiseen liity merkittävää riskiä haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista. [tark. 11]

(12)

Eräitä syvänmeren alueella esiintyviä kalakantoja koskeva tutkimustieto osoittaa, että ne ovat erityisen herkkiä kalastukselle. ja että Niiden kalastusta olisi varotoimenpiteenä rajoitettava tai vähennettävä. Syvänmeren kantojen kalastusmahdollisuuksien ei pitäisi ylittää ja kalastuksessa olisi pyrittävä saavuttamaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja, jotka ovat tutkimustietoon pohjautuvia varmuustasoja suuremmat kannat . Ellei tutkimustietoa ole kantoja tai lajeja koskevien puutteellisten tietojen vuoksi saatavilla, kalastusmahdollisuuksia ei pitäisi myöntää lainkaan. On kuitenkin huomattava, että useiden kaupallisesti merkittävien syvänmeren lajien kuten lestikalan (Coryphaenoides rupestris), tylppäpyrstömolvan (Molva dypterigia) ja mustahuotrakalan (Aphanopus carbo) kannat ovat Kansainvälisen merentutkimusneuvoston mukaan vakiintuneet viimeisten kolmen vuoden aikana. [tark. 12]

(13)

Tutkimustiedon mukaan pyyntiponnistusrajoitukset soveltuvat syvänmeren kalastusta koskevien kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen. Ottaen huomioon syvänmeren kalastuksessa käytettävien pyydysten ja kalastustapojen moninaisuus sekä tarve kehittää liitännäistoimenpiteitä, joilla puututtaisiin ympäristöpuutteisiin kalastuskohtaisesti, saalisrajoitukset olisi korvattava pyyntiponnistusajoituksilla vain, jos voidaan varmistaa, että ne on mukautettu eri kalastuksiin. Koska useimmissa tapauksissa syvänmeren kalastuksesta ei ole saatavilla tarkkaa tietoa ja se on useimmiten luonteeltaan sekakalastusta, tarvitaan täydentävien hoitotoimenpiteiden toteuttamista. Tarvittaessa saalisrajoituksia olisi täydennettävä pyyntiponnistusrajoituksilla. Molemmat olisi asetettava sellaiselle tasolle, joilla vähennetään vaikutuksia muihin kuin kohdelajeihin ja haavoittuviin meriekosysteemeihin ja estetään ne. [tark. 13]

(14)

Kalastuskohtaisesti mukautetun hallinnoinnin varmistamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa säilyttämistä koskevia liitännäistoimenpiteitä ja arvioida vuosittain pyyntiponnistustasojen johdonmukaisuutta kestävää hyödyntämistä koskevan tutkimustiedon kanssa. Nykyinen Koillis-Atlantin kalastuskomissiossa (NEAFC) sovittu yleinen pyyntiponnistusrajoitus olisi lisäksi korvattava alueellisesti mukautetuilla pyyntiponnistusrajoituksilla.

(15)

Koska biologisten tietojen keruu onnistuu parhaiten yhdenmukaistettujen tiedonkeruustandardien avulla, on aiheellista yhdentää syvänmeren kalastuksia koskeva tiedonkeruu osaksi yleisiä tieteellisen tiedonkeruun puitteita varmistaen sellaisten lisätietojen tarjonta, jotka ovat tarpeen kyseisen kalastuksen dynamiikan ymmärtämiseksi. Yksinkertaistamisen vuoksi lajikohtainen pyyntiponnistuksen raportointi olisi lopetettava ja korvattava sellaisten jäsenvaltioille osoitettujen toistuvien tutkimustietopyyntöjen analysoinnilla, joissa on syvänmeren kalastuksia koskeva luku. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tiedonkeruu- ja raportointivelvoitteiden noudattaminen erityisesti haavoittuvien meriekosysteemien suojelun osalta. [tark. 14]

(15 a)

Syvänmeren kalastuksesta saadaan saaliiksi suuri määrä lajeja, syvänmeren haavoittuvat hailajit mukaan luettuina. On varmistettava, että velvollisuus purkaa aluksesta kaikki syvänmerenkalastuksen saaliit kattaa lajit, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia, ja että vähimmäissääntöjä ei sovelleta tällaisten lajien kalastukseen. Panemalla saaliiden purkamista koskeva velvollisuus täysimääräisesti täytäntöön edistettäisiin suuresti tätä kalastusta koskevien tietoaukkojen täyttämistä ja voitaisiin ymmärtää paremmin kalastuksen vaikutuksia useisiin saalislajeihin. [tark. 15]

(16)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (7) vahvistetaan monivuotisten suunnitelmien valvontaa ja täytäntöönpanon valvontaa koskevat vaatimukset. Syvänmeren lajeihin, jotka ovat luonnostaan herkkiä kalastukselle, olisi kohdistettava valvonnan suhteen samanlaista huomiota kuin muihin suojeltaviin lajeihin, joiden osalta on sovittu monivuotisesta hoitosuunnitelmasta.

(17)	Syvänmeren lajien pyyntiin oikeuttavan kalastusluvan haltijoiden olisi menetettävä lupansa syvänmeren lajien pyynnin osalta, elleivät he noudata asiaankuuluvia säilyttämistoimenpiteitä.

(18)

Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskeva yleissopimus hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 81/608/ETY (8), ja se tuli voimaan 17 päivänä maaliskuuta 1982. Yleissopimuksessa vahvistetaan asianmukaiset puitteet Koillis-Atlantin kansainvälisten vesien kalavarojen järkiperäistä säilyttämistä ja hoitoa koskevalle monenväliselle yhteistyölle. NEAFC:ssä hyväksytyt hoitotoimenpiteet sisältävät teknisiä toimenpiteitä NEAFC:n puitteissa säänneltyjen lajien säilyttämiseksi ja hallinnoimiseksi sekä meren haavoittuvien elinympäristöjen suojelemiseksi, varotoimenpiteet mukaan luettuina.

(19)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään vuotuisiin pyyntiponnistusrajoituksiin liittyviä toimenpiteitä, elleivät jäsenvaltiot ole toteuttaneet tällaisia toimenpiteitä tai jos jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden katsotaan olevan ristiriidassa tämän asetuksen tavoitteiden kanssa tai riittämättömiä tässä asetuksessa esitettyjen tavoitteiden suhteen.

(20)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka saattavat olla tarpeen tämän asetuksen muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi tai täydentämiseksi tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet vuotuisiin pyyntiponnistusrajoituksiin liittyviä liitännäistoimenpiteitä tai ne ovat riittämättömiä, silloin kun ne korvaavat saalisrajoitukset.

(21)	Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön uusia sääntöjä Koillis-Atlantin syvänmeren kantojen kalastuksen sääntelemiseksi ja kumota asetus (EY) N:o 2347/2002.

(22)	Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tavoitteet

Tämän asetuksen tavoitteena on

a)	varmistaa syvänmeren lajien kestävä hoito ja hyödyntäminen ja minimoida meriympäristöön kohdistuvat syvänmeren kalastustoimien vaikutukset; [tark. 16]

a a)	estää merkittävät haittavaikutukset haavoittuville meriekosysteemeille ja varmistaa syvänmeren kalakantojen pitkäkestoinen säilyttäminen; [tark. 17]

b)	parantaa syvänmeren lajeja ja niiden elinympäristöjä koskevaa tutkimustietoa a alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita varten;

b a)	minimoida ja mahdollisuuksien mukaan estää sivusaaliit; [tark. 18]

c)	panna täytäntöön Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) suosittamia kalastuksenhoitoon liittyviä teknisiä toimenpiteitä;

c a)

soveltaa kalastuksen hoitoon ekosysteemiin perustuvaa ja ennalta varautuvaa lähestymistapaa ja varmistaa, että syvänmeren kalakantojen kestävään hoitoon tarkoitetut unionin toimenpiteet ovat Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymien päätöslauselmien ja erityisesti päätöslauselmien 61/105 ja 64/72 mukaisia. [tark. 19]

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kalastustoimiin tai suunniteltuihin kalastustoimiin seuraavilla vesillä:

a)

unionin vedet Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) osa-alueilla II–XI ja Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitean (CECAF) alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2 , mukaan lukien kolmannen maan lipun alla purjehtivien ja kolmansiin maihin rekisteröityjen alusten suorittamat tai suunnittelemat kalastustoimet ; [tark. 20]

b)	kansainväliset vedet CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.; ja

c)	NEAFC:n sääntelyalue.

3 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun] asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 …/2013 4 artiklassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 734/2008 (9) 2 artiklassa vahvistettuja määritelmiä. [tark. 21]

2.   Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	”ICES-alueet ja -osa-alueet ” sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 218/2009 (10); [tark. 22]

b)	”CECAF-alueet ja -osa-alueet ” sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2009 (11); [tark. 23]

c)

”NEAFC:n sääntelyalueella” tarkoitetaan vesialueita, jotka kuuluvat Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan ja jotka sijaitsevat kyseisen yleissopimuksen sopimuspuolten lainkäyttövaltaan kuuluvien vesialueiden ulkopuolella;

d)	”syvänmeren lajeilla” tarkoitetaan liitteessä I lueteltuja lajeja;

e)	”haavoittuvimmilla lajeilla” tarkoitetaan liitteessä I olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa ”Haavoittuvimmat (x)”olevia syvänmeren lajeja;

f)	”kalastuksella” tarkoitetaan tietyllä pyydyksellä tietyllä alueella harjoitettavaa tiettyjen lajien kohdennettua kalastustoimintaa;

g)	”syvänmeren kalastuksella” tarkoitetaan syvänmeren lajeihin tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa esitettyjen tietojen mukaisesti kohdennettua kalastusta;

h)	”kalastuksenseurantakeskuksella” tarkoitetaan lippujäsenvaltion perustamaa toimintakeskusta, jossa on käytössä tietokonelaitteistot ja -ohjelmistot automaattista tietojen vastaanottoa ja käsittelyä sekä sähköistä tiedonsiirtoa varten;

i)	”tieteellisellä neuvoa-antavalla elimellä” tarkoitetaan kansainvälistä kalastusalan tieteellistä elintä, joka täyttää tutkimusperusteisia tieteellisiä lausuntoja koskevat kansainväliset standardit;

i a)	”kestävällä hyödyntämisellä” tarkoitetaan kalakannan tai kalakantaryhmien hyödyntämistä siten, että kalakannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään tämän kokoisina ja että hyödyntämisellä ei ole kielteisiä vaikutuksia meriekosysteemeille; [tark. 24]

j)	”kestävällä enimmäistuotolla” tarkoitetaan suurinta saalista, joka kalakannasta voidaan pyytää määräämättömän ajan. [tark. 25]

3 a artikla

Avoimuus, yleisön osallistuminen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus

1.     Tätä asetusta täytäntöön pantaessa sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvston direktiivin 2003/4/EY  (12) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten 1049/2001/EY  (13) ja 1367/2006/EY  (14) ympäristötiedon saatavuutta koskevia säännöksiä.

2.     Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat, että kaikessa tämän asetuksen mukaisessa tietojen käsittelyssä ja päätöksenteossa noudatetaan tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevaa Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimusta (Århusin yleissopimus, joka on hyväksytty unionin puolesta neuvoston päätöksellä 2005/370/EY)  (15) . [tark. 26]

3 b artikla

Syvänmeren lajien ja haavoittuvimpien lajien kartoittaminen

1.     Komissio tarkistaa …  (*1) mennessä ja sen jälkeen kahden vuoden välein liitteessä I olevaa syvänmeren lajien luetteloa, haavoittuvimpien lajien nimeäminen mukaan luettuna.

2.     Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä I olevaa syvämeren lajien luetteloa, haavoittuvimpien lajien nimeäminen mukaan luettuna, jäsenvaltioilta, tieteelliseltä neuvoa-antavalta elimeltä ja muilta asiaankuuluvilta tietolähteiltä, muun muassa IUCN:n uhanalaisten lajien luettelosta, saatujen uusien tieteellisten tietojen sisällyttämiseksi liitteeseen. Delegoituja säädöksiä hyväksyessään komissio ottaa erityisesti huomioon IUCN:n uhanalaisten lajien luettelon, lajin harvinaisuuden, sen herkkyyden hyödyntämiselle ja sen, onko tieteellinen neuvoa-antava elin suositellut sivusaaliiden kieltämistä kokonaan. [tark. 27]

II LUKU

KALASTUSLUVAT

4 artikla

Kalastuslupatyypit

1.   Unionin Kalastusaluksen harjoittamat syvänmeren lajeihin kohdennetut kalastustoimet edellyttävät lippujäsenvaltion myöntämää kalastuslupaa, jossa syvänmeren lajit ilmoitetaan kohdelajeiksi. [tark. 28]

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi kalastustoimien katsotaan olevan syvänmeren lajeihin kohdennettuja, jos

a)	syvänmeren lajit ilmoitetaan kohdelajeiksi aluksen kalastuskalenterissa; tai

b)	aluksella pidetään tai toiminta-alueella käytetään pyydystä, jota käytetään ainoastaan syvänmeren lajien pyyntiin; tai

c)

aluksen päällikön asianomaisena kalastuspäivänä kalastuspäiväkirjaan merkitsemä liitteessä I lueteltujen syvänmeren lajien , jotka on pyydetty tämän asetuksen soveltumisalaan kuuluvilla vesillä, prosenttiosuus vastaa vähintään 10:tä prosenttia kokonaissaaliin painosta. , joka on yhtä suuri tai suurempi kuin seuraavat kynnysarvot: — 15 prosenttia kokonaissaaliin painosta asianomaisena kalastuspäivänä; tai — 8 prosenttia kalastusmatkan kokonaissaaliin painosta, kynnysarvon valinnasta vastaa aluksen päällikkö, tai [tark. 29]

c a)	alus käyttää pohjapyydyksiä 600 metrin syvyydessä tai sitä syvemmällä. [tark. 30]

2 a.     Edellä 2 kohdan c alakohdassa mainittuja prosenttiosuuksia laskettaessa liitteessä I luetellut lajit, joiden osalta soveltamista lykätään, kuten sen neljännestä sarakkeesta ilmenee, otetaan huomioon vasta …  (*2) , [tark. 31]

3.   Unionin kalastusaluksen harjoittamat Kalastustoimet, joita ei ole kohdennettu syvänmeren lajeihin mutta joissa saadaan syvänmeren lajeja sivusaaliiksi, edellyttävät kalastuslupaa, jossa syvänmeren lajit ilmoitetaan sivusaaliiksi. [tark. 32]

4.   Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut kaksi kalastuslupatyyppiä on voitava erottaa selvästi toisistaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 116 artiklassa tarkoitetussa sähköisessä tietokannassa.

5.   Sen estämättä, mitä 1 ja 3 kohdassa säädetään, kalastusalukset voivat pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa minkä tahansa määrän syvänmeren lajeja ilman kalastuslupaa, jos kyseinen määrä on alle kynnysarvon, joksi on vahvistettu 100 kilogrammaa minkä tahansa syvänmeren lajien sekoitusta kalastusmatkaa kohden. Kaikkien näiden saaliiden tiedot, lajikoostumus, paino ja koot mukaan luettuina, on merkittävä aluksen kalastuspäiväkirjaan ja ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille riippumatta siitä, säilytetäänkö saalis vai heitetäänkö se pois. [tark. 33]

5 artikla

Kapasiteetin hallinnointi

1.    Bruttotonneina ja kilowatteina mitattu Kaikkien sellaisten kalastusalusten yhteenlaskettu kalastuskapasiteetti, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä kalastuslupa syvänmeren lajien pyyntiin joko kohde- tai sivusaalislajeina, ei voi minään ajankohtana olla suurempi kuin kyseisen jäsenvaltion sellaisten alusten yhteenlaskettu kalastuskapasiteetti, joista on purettu vähintään 10 tonnia syvänmeren lajeja tämän asetuksen voimaantuloa edeltävistä kahdesta kalenterivuodesta vuosina 2009–2011 sinä vuonna, jona kyseinen määrä on ollut suurempi. [tark. 34]

1 a.     Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on suoritettava vuosittainen kapasiteetin arviointi [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun] asetuksen (EU) N:o …/2013 22 artiklan mukaisesti. Kyseisen artiklan 2 kohdassa mainitussa selvityksessä on pyrittävä määrittelemään laivastonosien rakenteellinen ylikapasiteetti ja arvioimaan niiden pitkän aikavälin kannattavuus. Selvitykset asetetaan julkisesti saataville. [tark. 35]

1 b.     Jos 1 a artiklassa tarkoitetuissa kapasiteetin arvioinneissa käy ilmi, että syvänmeren kalakantojen kalastuskuolevuus on suositeltuja tasoja suurempi, kyseessä olevan jäsenvaltion on valmisteltava ja lisättävä selvitykseen kyseessä olevaa laivaston osaa koskeva toimintasuunnitelma, jonka avulla varmistetaan, että kyseisten kantojen kalastuskuolevuus on 10 artiklan tavoitteiden mukainen. [tark. 36]

1 c.     Tässä artiklassa tarkoitetut kapasiteetin arvioinnit ja toimintasuunnitelmat asetetaan julkisesti saataville. [tark. 37]

1 d.     Jos syvänmeren lajien vuotuisia kalastusmahdollisuuksia on vaihdettu jäsenvaltioiden välillä, vaihdettuja kalastusmahdollisuuksia vastaava kalastuskapasiteetti on 1 kohdassa tarkoitettua yhteenlaskettua kalastuskapasiteettia määritettäessä myönnettävä luovuttavalle jäsenvaltiolle. [tark. 38]

1 e.     Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, mannerjalustojen ulkopuolella sijaitsevien syrjäisimpien alueiden, joilla ei ole käytännössä syvänmeren kalavaroille vaihtoehtoisia kalavaroja, paikalliset laivastot saavat pyytää syvänmeren lajeja sellaisen yhteenlasketun kalastuskapasiteetin verran, joka ei saa missään tapauksessa ylittää syrjäisimmän alueen nykyisen laivaston yhteenlaskettua kalastuskapasiteettia. [tark. 39]

6 artikla

Kalastuslupahakemuksia koskevat yleiset vaatimukset

1.    Jokaiseen hakemukseen, joka koskee syvänmeren lajien pyyntiin joko kohde- tai sivusaalislajeina oikeuttavaa kalastuslupaa ja kyseisen luvan vuosittaista uusimista, on liitettävä kuvaus alueesta, jolla kalastustoimia aiotaan harjoittaa, kaikista kyseessä olevista ICES- ja CECAF-alueista ja -osa-alueista , pyydysten tyypistä ja määrästä, pyydystyypistä, pyyntisyvyyksistä ja yksittäisistä kohdelajeista sekä kalastustoimien aiotusta harjoittamistiheydestä ja kestosta . Näiden tietojen on oltava julkisesti saatavilla . [tark. 40]

1 a.     Kalastuslupahakemuksen liitteenä on annettava tiedot asianomaisen kalastusaluksen syvänmeren lajien saaliista vuosina 2009–2011 alueella, jolle hakemus esitetään. [tark. 41]

6 a artikla

Haavoittuvien meriekosysteemien suojelua koskevat erityiset vaatimukset

1.     Jäsenvaltioiden on käytettävä parhaita saatavilla olevia tieteellisiä ja teknisiä tietoja, mukaan lukien biomaantieteellisiä tietoja, määrittääkseen alueet, joilla haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy. Lisäksi tieteellisen neuvoa-antavan elimen on arvioitava vuosittain, missä haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy.

2.     Jos 1 kohdan tietojen perusteella on määritelty alueet, joissa haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joissa niitä todennäköisesti esiintyy, jäsenvaltioiden ja tieteellisen neuvoa-antavan elimen on ilmoitettava siitä ajoissa komissiolle.

3.     Komissio laatii …  (*3) mennessä parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten ja teknisten tietojen sekä jäsenvaltioiden ja tieteellisen neuvoa-antavan elimen arviointien ja määrittelyjen perusteella luettelon alueista, joilla haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy. Komissio tarkistaa tätä luetteloa vuosittain tieteelliseltä neuvoa-antavalta elimeltä saadun tutkimustiedon perusteella.

4.     Kalastaminen pohjapyydyksillä kielletään 3 kohdan mukaisesti määritellyillä alueilla.

5.     Edellä olevan 4 kohdan mukaiset kalastuskiellot koskevat kaikkia unionin aluksia aavalla merellä ja kaikkia aluksia, jos kalastuskielto on voimassa unionin vesillä.

6.     Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, komissio voi sallia uudelleen kalastamisen pohjapyydyksillä alueella, jos komissio vaikutusarvioinnin perusteella ja tieteellistä neuvoa-antavaa elintä kuultuaan päättää olevan riittävästi näyttöä siitä, että 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevalla tietyllä alueella ei esiinny haavoittuvia meriekosysteemejä tai että on toteutettu säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan haavoittuviin alueisiin kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten estäminen tällä alueella.

7.     Jos kalastusalus havaitsee kalastustoimintansa yhteydessä todisteita haavoittuvista meriekosysteemeistä, sen on lopetettava kalastus välittömästi kyseisellä alueella. Alus voi aloittaa kalastuksen uudelleen vasta, kun se on saavuttanut vaihtoehtoisen sijainnin, joka on vähintään viiden meripeninkulman päässä kalastusalueesta, jossa havainto tehtiin.

8.     Kalastusaluksen on raportoitava välittömästi kaikista haavoittuvia meriekosysteemejä koskevista havainnoista toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, joiden on puolestaan ilmoitettava asiasta viipymättä komissiolle.

9.     Edellä 4 ja 7 kohdissa tarkoitettujen alueiden on oltava suljettuna kalastukselta, kunnes tieteellinen neuvoa-antava elin on suorittanut alueesta arvioinnin ja todennut, että alueella ei ole haavoittuvia meriekosysteemejä tai että on toteutettu asianmukaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan haavoittuviin alueisiin kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten estäminen tällä alueella, minkä jälkeen komissio voi sallia uudelleen kalastamisen pohjapyydyksillä alueella. [tark. 42]

7 artikla

Erityisvaatimukset, jotka koskevat pohjapyydysten käytön sallivien kalastuslupien hakemista ja myöntämistä syvänmeren lajeihin kohdennettuja kalastustoimia varten

1.   Edellä 6 artiklassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi jokaiseen hakemukseen, joka koskee 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua syvänmeren lajien kohdennettuun kalastukseen myönnettyä kalastuslupaa mukaisesti laadittuun kalastuslupahakemukseen , jossa sallitaan pohjapyydysten käyttö 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuilla unionin vesialueilla tai 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetuilla kansainvälisillä vesialueilla , on liitettävä julkisesti saatavilla oleva yksityiskohtainen kalastussuunnitelma, jossa täsmennetään [tark. 43]

a)

suunniteltujen syvänmeren lajeihin kohdennettujen syvänmeren kalastustoimien sijainnit. Sijainti / sijainnit , jotka on määriteltävä vuodelta 1984 peräisin olevan maailman geodeettisen koordinaatiojärjestelmän mukaisin koordinaatein ja joiden yhteydessä on ilmoitettava kaikki kyseessä olevat ICES- ja CECAF-alueet ja -osa-alueet ; [tark. 44]

b)

viimeisten kolmen kokonaisen kalenterivuoden aikana vuosina 2009–2011 mahdollisesti harjoitettujen syvänmeren kalastustoimien sijainnit. Kyseiset sijainnit , jotka on määriteltävä vuodelta 1984 peräisin olevan maailman geodeettisen koordinaatiojärjestelmän mukaisin koordinaatein, joiden on paikallistettava kalastustoimet mahdollisimman tarkoin. ja joiden yhteydessä on ilmoitettava kaikki kyseessä olevat ICES- ja CECAF-alueet ja -osa-alueet; [tark. 45]

b a)

pyydysten tyyppi ja käyttösyvyys, luettelo kohdelajeista ja toteutettavista teknisistä toimenpiteistä NEAFC:n suosittamien kalastuksenhoitoon liittyvien teknisten toimenpiteiden ja asetuksessa (EY) N:o 734/2008 tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti sekä merenpohjan batymetrinen profiili suunnitellulla kalastusalueella, jos kyseiset tiedot eivät vielä ole asianomaisen lippuvaltion toimivaltaisten viranomaisten käytössä. [tark. 46]

1 a.     Ennen luvan myöntämistä jäsenvaltioiden on tarkistettava tällaisten alusten VMS-tietueesta, että 1 kohdan b alakohdan mukaisesti annetut tiedot pitävät paikkansa. Jos 1 kohdan b alakohdan mukaisesti annetut tiedot eivät vastaa VMS-tietueessa olevia tietoa, lupaa ei myönnetä. [tark. 47]

1 b.     Sallitut kalastustoimet rajoitetaan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistettuihin nykyisiin kalastusalueisiin. [tark. 48]

1 c.     Lippujäsenvaltion on arvioitava kaikki kalastussuunnitelmiin tehtävät muutokset. Lippujäsenvaltio hyväksyy muutetun kalastussuunnitelman vain, jos siinä kielletään kalastustoimet alueilla, joilla haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy. [tark. 49]

1 d.     Kalastussuunnitelman noudattamatta jättämisen seurauksena lippujäsenvaltio peruuttaa asianomaisen aluksen kalastusluvan. [tark. 50]

1 e.     Pienet alukset, jotka eivät pysty teknisten seikkojen, kuten käytettävän pyydystyypin tai aluksen vetoisuuden takia kalastamaan yli sataa kiloa syvänmeren lajeja kalastusmatkaa kohden, vapautetaan kalastussuunnitelman esittämistä koskevasta velvollisuudesta. [tark. 51]

1 f.     Syvänmeren lajien kalastusluvan uusimista koskevan hakemuksen yhteydessä ei tarvitse esitellä yksityiskohtaista kalastussuunnitelmaa, jos asianomaisen aluksen kalastustoimiin ei ole suunniteltu muutoksia, jolloin on toimitettava tarkistettu hakemus. [tark. 52]

2.   Kaikissa 1 kohdan mukaisesti tehdyn hakemuksen perusteella myönnetyissä kalastusluvissa on täsmennettävä pohjapyydys, jota on käytettävä, ja rajoitettava sallitut kalastustoimet alueelle, jolla 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu suunniteltu kalastustoiminta ja 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nykyinen kalastustoiminta ovat päällekkäisiä. Aluetta, jolla kalastustoimia suunnitellaan harjoitettavan, voidaan kuitenkin laajentaa sen alueen ulkopuolelle, jolla nykyisiä kalastustoimia harjoitetaan, jos jäsenvaltio on arvioinut ja dokumentoinut tutkimustiedon perusteella, että tällaisella laajentamisella ei olisi merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meriekosysteemeihin. Sanotun vaikuttamatta 1 kohtaan, kalastamiseen pohjapyydyksillä 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetuilla unionin vesialueilla, joilla ei ole harjoitettu syvänmeren kalastusta vuosina 2009–2011, vaaditaan 4 artiklan mukainen kalastuslupa. Kalastuslupia ei myönnetä ennen kuin jäsenvaltio on arvioinut ja dokumentoinut parhaan saatavilla olevan tutkimustiedon perusteella, että kalastustoimilla ei ole merkittäviä haittavaikutuksia meriekosysteemeihin. Tämä arviointi tehdään tämän asetuksen ja FAO:n vuoden 2008 suuntaviivojen mukaisesti, ja se asetetaan julkisesti saataville. Komissio tarkistaa tämän arvioinnin yhdessä asianomaisen jäsenvaltion ja tieteellisen neuvoa-antavan elimen kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kaikki alueet, joilla haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niiden esiintyminen on todennäköistä, on määritelty ja että ehdotetut lievennys- ja hoitotoimenpiteet ovat riittäviä haavoittuville meriekosysteemeille aiheutuvien merkittävien haittavaikutusten estämiseksi. [tark. 53]

2 a.     Syvänmeren lajeihin kohdennettuja kalastustoimia, mukaan luettuna 1 artiklan b alakohdassa määritellyillä alueilla, koskevia kalastuslupia ei myönnetä tai uusita ennen …  (*4) , ellei jäsenvaltio ole arvioinut ja dokumentoinut parhaan saatavilla olevan tutkimustiedon perusteella, että näillä kalastustoimilla ei ole merkittäviä haittavaikutuksia meriekosysteemeihin. Tämä arviointi tehdään FAO:n vuoden 2008 suuntaviivojen ja liitteen II a mukaisesti, ja se asetetaan julkisesti saataville. [tark. 54]

2 b.     Jäsenvaltioiden on vaikutustenarviointeja tehdessään sovellettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa. Pohjapyydysten käyttö on kiellettyä alueilla, joilla vaikutusarviointia ei ole tehty tai joilla vaikutusarviointia ei ole tehty FAO:n vuoden 2008 suuntaviivojen mukaisesti. [tark. 55]

2 c.     Alueille, joilla tiedetään esiintyvän tai joilla todennäköisesti esiintyy haavoittuvia meriekosysteemejä, ei myönnetä 4 artiklan mukaisia kalastuslupia, ellei komissio tieteellistä neuvoa-antavaa elintä kuultuaan päätä olevan riittävästi näyttöä siitä, että on toteutettu asianmukaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten estäminen kyseisellä alueella. [tark. 56]

2 d.     Uusia vaikutustenarviointeja vaaditaan, jos pohjapyydyksiä käyttävän nykyisen kalastuksen pyyntitavassa tapahtuu merkittäviä muutoksia tai jos uudet tieteelliset tiedot osoittavat, että alueella on haavoittuvia meriekosysteemejä. [tark. 57]

2 e.     Jäljempänä olevan 6 kohdan vaatimusten lisäksi edellytetään kaikkien näiden saaliiden tietojen, lajikoostumus, paino ja koot mukaan luettuina, ilmoittamista riippumatta siitä, säilytetäänkö saalis vai heitetäänkö se pois. [tark. 58]

8 artikla

Alusten osallistuminen syvänmeren kalastusta koskeviin tiedonkeruutoimiin

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikki alukset, jotka kalastavat syvänmeren lajeja 4 artiklan nojalla myönnetyn kalastusluvan mukaisesti tai sen vastaisesti, merkitsevät kaikki näiden lajien saaliit ja ilmoittavat niistä asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. [tark. 59]

Jäsenvaltioiden on liitettävä kaikkiin 4 artiklan mukaisesti myönnettyihin kalastuslupiin tarvittavat edellytykset, joilla varmistetaan, että asianomainen alus osallistuu yhteistyössä asiaankuuluvan tutkimuslaitoksen kanssa kaikkiin tiedonkeruuohjelmiin, joiden soveltamisalaan kuuluvat ne kalastustoimet, joita varten luvat on myönnetty.

Jäsenvaltioiden on perustettava tarvittavat järjestelmät sen varmistamiseksi, että kerätty tieto ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisille toimivaltaisille viranomaisille sen tuottamishetkellä, jotta vähennetään haavoittuville meriekosysteemeille aiheutuvia riskejä, minimoidaan sivusaaliit ja mahdollistetaan parempi kalastuksenhoito reaaliaikaisella seurannalla. [tark. 60]

Tämän artiklan mukaisesti merkittävän ja ilmoitettavan tiedon on sisällettävä vähintään kaikkien syvän meren saaliiden paino ja lajikoostumus. [tark. 61]

9 artikla

Pohjatrooleja tai -verkkoja käyttäville aluksille syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta varten myönnettyjen kalastuslupien voimassaolon päättyminen

Pohjatrooleja tai -verkkoja käyttäville aluksille myönnettyjen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kalastuslupien voimassaolo päättyy viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Kyseisen määräajan jälkeen kalastuslupia ei enää myönnetä tai uusita syvänmeren lajien kohdennettuun kalastukseen näillä pyydyksillä. Komissio arvioi viimeistään …  (*5) tämän asetuksen täytäntöönpanoa 21 artiklan mukaisesti. Siinä arvioidaan kaikkien syvänmeren lajien kalastuksen pyydystyyppien käyttöä ja erityishuomiota kiinnitetään kaikista haavoittuvimpiin lajeihin ja haavoittuviin meriekosysteemeihin. Jos arviointi osoittaa, että liitteessä I lueteltuja syvänmeren lajeja, lukuun ottamatta liitteessä I lueteltuja lajeja, joiden osalta soveltamista lykätään 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, ei hyödynnetä sellaisella kestävällä enimmäistuottotasolla, joka on riittävä syvänmeren lajien kantojen palauttamiseksi ja säilyttämiseksi kestävän enimmäistuoton mahdollistavalle tasolle, ja että syvänmeren haavoittuvia meriekosysteemejä ei suojella merkittäviltä haittavaikutuksilta, komissio antaa ennen …  (*6) ehdotuksen tämän asetuksen muuttamiseksi. Ehdotuksessa on varmistettava, että 4 artiklassa tarkoitettua syvänmeren lajien kalastusta pohjatrooleilla tai -verkoilla varten myönnettyjen kalastuslupien voimassaolo päättyy eikä niitä uusita ja että otetaan käyttöön pohjakalastuksessa käytettäviä pyydyksiä, pohjasiima-alukset mukaan lukien, koskevia toimia haavoittuvimpien lajien suojelun varmistamiseksi. [tark. 62]

III LUKU

KALASTUSMAHDOLLISUUDET JA LIITÄNNÄISTOIMENPITEET

1 jakso

Yleiset säännökset

10 artikla

Periaatteet

1.   Kalastusmahdollisuudet on vahvistettava sellaiselle syvänmeren lajien hyödyntämistasolle, joka on kestävän jolla varmistetaan, että syvänmeren lajien kannat palautetaan vähitellen enimmäistuoton mukainen mahdollistavia tasoja suuremmalle biomassatasolle, ja säilytetään sillä tasolla . Tämä hyödyntämistaso myötävaikuttaa unionin meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseen ja ylläpitämiseen vuoteen 2020 mennessä ja se perustuu parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon. [tark. 63].

2.   Jos kestävän enimmäistuoton 1 kohdan mukaisten hyödyntämistasojen määrittely ei ole parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella mahdollista, kalastusmahdollisuudet on vahvistettava seuraavasti: [tark. 64]

a)	kun parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella määritellään kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa vastaavat hyödyntämistasot, kalastusmahdollisuuksia ei saa asianomaisen kalastuksenhoitokauden osalta vahvistaa kyseisiä tasoja korkeammiksi;

b)

kun parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella ei voida määritellä kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa vastaavia hyödyntämistasoja tiettyä kantaa tai lajia koskevien riittävien tietojen puuttumisen vuoksi, asiaankuuluvan kalastuksenhoitojakson kalastusmahdollisuuksia ei saa myöntää lainkaan kyseisten kalastusten osalta määritellä suuremmiksi kuin määrät, jotka on määritelty ICES:n lähestymistavassa sellaisia kantoja varten, joita koskevat tiedot ovat puutteelliset . [tark. 65]

2 a.     Jos ICES ei ole voinut määritellä 2 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuja hyödyntämistasoja myöskään kannoille tai lajeille, joita koskevat tiedot ovat puutteelliset, asianomaiselle kalastukselle ei määritellä kalastusmahdollisuuksia. [tark. 66]

2 b.     Syvänmeren lajeille vahvistetuissa kalastusmahdollisuuksissa on otettava huomioon näiden kalastusten saaliin todennäköinen koostumus ja varmistettava kaikkien pyydettyjen lajien pitkän aikavälin kestävyys. [tark. 67]

2 c.     Käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia määritellessään jäsenvaltioiden on noudatettava [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun] asetuksen (EU) N:o …/2013 17 artiklassa vahvistettuja kriteerejä. [tark. 68]

2 d.     Hoitotoimenpiteet, joita ovat muun muassa kohdelajien ja sivusaalislajien kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen sekakalastuksessa, alueelliset ja kausittaiset pyyntikiellot sekä valikoivan pyydyksen käyttö, laaditaan ja vahvistetaan syvänmeren lajien ja erityisesti haavoittuvimpien lajien sivusaaliiden välttämiseksi, minimoimiseksi ja lopettamiseksi sekä kaikkien haittavaikutusten kohteeksi joutuneiden lajien kestävyyden varmistamiseksi pitkällä aikavälillä. [tark. 69]

10 a artikla

Säilyttämistoimenpiteet

1.     Jäsenvaltioiden on sovellettava kalastuksen hoitoon ekosysteemiin perustuvaa ja ennalta varautuvaa lähestymistapaa, ja niiden on toteutettava toimenpiteitä syvänmeren kalakantojen ja muiden kuin kohdelajien pitkän aikavälin säilyttämisen ja kestävän hoidon varmistamiseksi. Näillä toimenpiteillä pyritään elvyttämään romahtaneita kalakantoja, minimoimaan, estämään ja mahdollisuuksien mukaan lopettamaan sivusaaliit, suojelemaan kutevia yhdyskuntia ja varmistamaan riittävä suojelu ja haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvat merkittävät haittavaikutukset. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua reaaliaikainen, kausittainen tai pysyvä tiettyjen kalastustoimien tai pyydysten kieltäminen tietyillä alueilla.

2.     Tällä asetuksella myötävaikutetaan neuvoston direktiivin 92/43/ETY  (16) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY  (17) täytäntöönpanoon ja ympäristön hyvän tilan saavuttamiseen ja ylläpitämiseen viimeistään vuoteen 2020 mennessä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY  (18) mukaisesti, mukaan luettuna erityisesti se, että populaation ikä- ja kokojakauma kuvastaa kannan olevan hyvässä kunnossa ja on kuvaajien 1, 2, 3, 4, 6, 9 ja 10 mukainen. [tark. 70]

10 b artikla

Velvoite purkaa aluksesta kaikki saaliit

[Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun] asetuksen (EU) N:o …/2013 15 artiklasta poiketen syvänmeren lajien kalastukseen tämän asetuksen 4 artiklan 1 tai 3 kohdan mukaisen luvan saaneen kalastusaluksen saamat kaikki kalasaaliit ja muiden lajien saaliit on otettava alukseen ja pidettävä aluksella, kirjattava lokikirjaan ja purettava riippumatta siitä, sovelletaanko näihin lajeihin saalisrajoituksia. Vähimmäissääntöjä ei sovelleta tällaisiin aluksiin. [tark. 71]

2 jakso

Hallinnointi pyyntiponnistusrajoituksin Pyyntiponnistusrajoitukset ja muut toimenpiteet [tark. 72]

11 artikla

Yksinomaan pyyntiponnistusrajoituksiin perustuvat kalastusmahdollisuudet Kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen [tark. 73]

1.   Neuvosto voi perussopimuksen mukaisesti päättää siirtyä sekä pyyntiponnistusrajoitusten että saalisrajoitusten muodossa myönnettävien syvänmeren lajien vuotuisten kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta yksinomaan pyyntiponnistusrajoitusten vahvistamiseen tiettyjen kalastusten osalta on oltava suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) muodossa . [tark. 74]

1 a.     TACien lisäksi voidaan vahvistaa pyyntiponnistusrajoituksia. [tark. 75]

1 b.     Edellä 1 ja 1 a kohdissa tarkoitetussa kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa on noudatettava [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun] asetuksen (EU) N:o …/2013 16 artiklan 4 kohdassa vahvistettuja tavoitteita. [tark. 76]

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi kunkin syvänmeren kalastuksen pyyntiponnistustasoiksi, joita on pidettävä vertailupohjana kaikille 10 artiklassa vahvistettujen periaatteiden noudattamiseksi edellytetyille mukautuksille, on vahvistettava arvioidut, tutkimustietoon perustuvat pyyntiponnistustasot, jotka ovat yhdenmukaiset asianomaisissa kalastuksissa viimeisten kahden kalenterivuoden aikana vuosina 2009–2011 saatujen saaliiden kanssa.

Ensimmäisessä alakohdassa mainittujen pyyntiponnistustasojen arvioimista varten liitteessä I luetellut lajit, joiden osalta 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan soveltamista lykätään, kuten liitteen neljännestä sarakkeesta ilmenee, otetaan huomioon vasta …  (*7) alkaen. [tark. 77]

2 a.     Syvänmeren kalastuksille vahvistetuissa pyyntiponnistusrajoituksissa on otettava huomioon näiden kalastusten saaliin mahdollinen koostumus ja ne on asetettava tasolle, jolla voidaan varmistaa kaikkien pyydettyjen lajien pitkän aikavälin kestävyys. [tark. 78]

3.   Pyyntiponnistusrajoituksissa, jotka on vahvistettu 1 ja 2 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava

a)	syvänmeren kalastus, johon pyyntiponnistusrajoitusta sovelletaan, sekä säännelty pyydys säännellyn pyydyksen tyyppi ja määrä , kohdelaji sekä kohteena olevat tietyt kannat, syvyys ja ICES- tai CECAF-alueet, joilla sallittua pyyntiponnistusta voidaan käyttää; ja [tark. 79]

b)	hallinnointia varten käytettävä pyyntiponnistusyksikkö tai yksiköiden yhdistelmä ja . [tark. 80]

b a)	pyyntiponnistustason valvonta- ja raportointimenetelmät ja -käytänteet hoitojakson aikana [tark. 81]

12 artikla

Liitännäistoimenpiteet

1.   Kun saalisrajoitukset on korvattu 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti vuotuisilla pyyntiponnistusrajoituksilla, Jäsenvaltioiden on lippunsa alla purjehtivien alusten osalta pidettävä voimassa tai otettava käyttöön seuraavat liitännäistoimenpiteet: [tark. 82]

a)	toimenpiteet, joilla vältetään alusten, joihin sovelletaan pyyntiponnistusrajoituksia, kokonaispyyntikapasiteetin lisääntyminen; estetään tai poistetaan liikakalastus ja liiallinen kalastuskapasiteetti. [tark. 83]

b)	toimenpiteet, joilla vältetään estetään ja minimoidaan erityisesti haavoittuvimpien lajien sivusaaliiden lisääntyminen sivusaaliit ; ja [tark. 84]

c)

vaatimukset poisheittämisen tehokkaasta ehkäisemisestä. Kyseisten vaatimusten tavoitteena on purkaa kaikki Kyseisillä vaatimuksilla on pyrittävä ensisijaisesti välttämään ei-toivottujen lajien saaliit ja niissä on edellytettävä kaikkien alukselle otetut kalat otettujen kalojen purkamista aluksesta , ellei tämä ole ristiriidassa yhteisen kalastuspolitiikan voimassa olevien sääntöjen kanssa tai jos lajeilla on todistettu olevan pitkän aikavälin korkea eloonjäämisaste poisheittämisen jälkeen . [tark. 85]

c a)	toimenpiteet laittoman, sääntelemättömän ja ilmoittamattoman kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. [tark. 86]

2.   Toimenpiteiden on pysyttävä voimassa niin kauan kuin on tarpeen 1 kohdan a, b ja c alakohdassa kohdassa määriteltyjen riskien estämiseksi tai lieventämiseksi. [tark. 87]

2 a.     Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viipymättä komissiolle 1 kohdan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä. [tark. 88]

3.   Komissio arvioi jäsenvaltioiden hyväksymien liitännäistoimenpiteiden tehokkuutta niiden hyväksymisen jälkeen ja sen jälkeen vuosittain . [tark. 89]

13 artikla

Komission toimenpiteet tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet liitännäistoimenpiteitä tai ne ovat riittämättömiä

1.   Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä 12 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen, vuotuisiin pyyntiponnistusrajoituksiin liittyvien toimenpiteiden täsmentämiseksi,

a)	jos asianomainen jäsenvaltio ei ilmoita komissiolle 12 artiklan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä viimeistään … (*8); [tark. 90]

b)	jos 12 artiklan mukaisesti toteutetut toimenpiteet lakkaavat olemasta voimassa, vaikka ne olisivat 12 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa määriteltyjen riskien estämiseksi tai lieventämiseksi edelleen tarpeen.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 12 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettujen vuotuisiin pyyntiponnistusrajoituksiin liittyvien toimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti, jos 12 artiklan 3 kohdan nojalla suoritetun arvioinnin perusteella katsotaan, etteivät jäsenvaltioiden toimenpiteet ole

a)	yhdenmukaisia tämän asetuksen tavoitteiden kanssa; tai

b)	riittäviä 12 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa esitettyjen tavoitteiden suhteen.

3.   Komission hyväksymillä liitännäistoimenpiteillä on pyrittävä varmistamaan, että tässä asetuksessa vahvistetut tavoitteet ja päämäärät saavutetaan. Kun komissio antaa delegoidun säädöksen, kaikkien jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden soveltaminen lakkaa.

13 a artikla

Unionin erityistoimenpiteet

Jotta estetään ja minimoidaan sivusaaliit ja erityisesti haavoittuvimpien lajien sivusaaliit, voidaan päättää pyydykseen tehtävistä muutoksista tai niiden pyyntialueiden reaaliaikaisesta sulkemisesta, joilla sivusaalismäärät ovat suuria. [tark. 91]

IV LUKU

VALVONTA

14 artikla

Valvontasäännösten soveltaminen monivuotisten suunnitelmien osalta

1.   Tätä asetusta on pidettävä ”monivuotisena suunnitelmana” [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetussa] asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (EU) N:o …/2013 tarkoitetussa merkityksessä. [tark. 92]

2.   Syvänmeren lajeja on pidettävä ”monivuotisen suunnitelman kattamina lajeina” ja ”monivuotisen suunnitelman kattamina kantoina” [yhteisestä kalastuspolitiikasta] annetussa asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (EU) N;o …/2013 tarkoitetussa merkityksessä. [tark. 93]

15 artikla

Nimetyt satamat

1.     Jäsenvaltioiden on nimettävä satamat, joissa syvänmeren lajien yli 100 kilogramman purkaminen tai jälleenlaivaus tapahtuu. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo nimetyistä satamista …  (*9) mennessä. [tark. 94]

2.   Aluksesta ei saa purkaa yli 100 kilogramman määrää minkään syvänmeren lajien sekoituksia missään muualla kuin jäsenvaltioiden 1 kohdan mukaisesti nimeämissä syvänmeren lajien purkamiseen nimetyissä tarkoitetuissa satamissa. [tark. 95]

3.     Johdonmukaisuuden ja koordinoinnin parantamiseksi kaikkialla unionissa komissio vahvistaa aluksia, nimettyjä satamia ja asianmukaisia toimivaltaisia viranomaisia varten toimenpiteitä, jotka koskevat tarkastus- ja valvontamenettelyjä, joita tarvitaan syvänmeren lajien purkamista tai jälleenlaivausta sekä purkamis- tai jälleenlaivaustietojen, mukaan luettuina vähintään painon ja lajikoostumuksen, merkitsemistä ja ilmoittamista varten. [tark. 96]

4.     Syvänmeren lajeja purkavien ja jälleenlaivaavien alusten on noudatettava purettujen tai jälleenlaivattujen syvänmeren lajien painon ja lajikoostumuksen merkitsemistä ja ilmoittamista koskevia ehtoja ja edellytyksiä, ja niiden on noudatettava kaikkia syvänmeren lajien purkamista tai jälleenlaivausta koskevia tarkastus- ja valvontamenettelyjä. [tark. 97]

16 artikla

Ennakkoilmoitus

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklassa säädetään, Kaikkien unionin kalastusalusten päälliköiden, jotka aikovat purkaa aluksesta tai jälleenlaivata vähintään 100 kilogrammaa syvänmeren lajeja, edellytetään aluksen pituudesta riippumatta ilmoittavan kyseisestä aikomuksestaan lippujäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle ja satamavaltion viranomaiselle . Aluksen päällikön tai kenen tahansa muun vähintään 12 metrin pituisen aluksen toiminnasta vastaavan henkilön on tehtävä ilmoitus vähintään neljä tuntia ennen arvioitua satamaantuloaikaa toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklan mukaisesti. Pienemmät kalastusalukset, jotka eivät käytä sähköistä kalastuspäiväkirjaa, ja pienimuotoista kalastusta harjoittavat alukset on kuitenkin vapautettava ilmoitusten antamisesta . [tark. 98]

17 artikla

Kalastuspäiväkirjaan syvillä vesillä merkittävät tiedot

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14 ja 15 artiklan soveltamista, sellaisten kalastusalusten päälliköiden, joilla on tämän asetuksen 4 artiklan 1 tai 3 kohdan mukainen lupa, on syvänmeren kalastusta harjoittaessaan tai yli 400 metrin syvyydessä kalastaessaan

a)	lisättävä paperimuodossa olevaan kalastuspäiväkirjaan uusi rivi jokaisen nostokerran jälkeen; tai

b)	merkittävä tiedot erikseen jokaisen nostokerran jälkeen, jos aluksiin sovelletaan sähköistä kirjaamis- ja raportointijärjestelmää.

18 artikla

Kalastuslupien peruuttaminen

1.   Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 7 artiklan 4 kohdan soveltamista, tämän asetuksen 4 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut kalastusluvat on peruutettava vähintään vuoden ajaksi kaikissa seuraavissa tapauksissa: [tark. 99]

a)	kalastusluvassa asetettuja edellytyksiä ei ole noudatettu pyydysten käyttörajoitusten, sallittujen toiminta-alueiden tai tapauksen mukaan ja niitä lajeja koskevien saalis- tai ja pyyntiponnistusrajoitusten suhteen, joiden kohdennettu pyynti on sallittua; tai [tark. 100]

b)	alukselle ei ole otettu tieteellistä tarkkailijaa tai sallittu saalisnäytteiden ottoa tieteellisiä tarkoituksia varten siten, kuin tämän asetuksen 19 artiklassa täsmennetään;

b a)	tietoja ei ole kerätty, merkitty ja ilmoitettu 8 artiklan mukaisesti; [tark. 101]

b b)	yhteisen kalastuspolitiikan vaatimuksia ei ole noudatettu; [tark. 102]

b c)	jossakin neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1005/2008  (19) , erityisesti sen VII–IX luvun säännöksissä määritellyssä tapauksessa. [tark. 103]

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos siinä tarkoitetut laiminlyönnit ovat aiheutuneet ylivoimaisesta esteestä. [tark. 104]

V LUKU

TIEDONKERUU TIETOJEN KERUU JA VAATIMUSTENMUKAISUUS [tark. 105]

19 artikla

Tiedonkeruu- ja raportointisäännöt

1.   Jäsenvaltioiden on kerättävä tietoa jokaisesta syvänmeren kalastuksesta niiden tiedonkeruuta ja tarkkuustasoja koskevien sääntöjen mukaisesti, jotka vahvistetaan biologisten, teknisten, ympäristöön liittyvien ja sosioekonomisten tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevassa yhteisön monivuotisessa ohjelmassa neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 (20) mukaisesti ja muissa kyseisen asetuksen nojalla toteutetuissa toimenpiteissä. Jäsenvaltioiden on varmistettava tarvittavat järjestelmät, joilla helpotetaan kohde- ja sivusaalislajien ilmoittamista ja haavoittuvan meriekosysteemin havaitsemisesta ilmoittamista. Ilmoittaminen on mahdollisuuksien mukaan tehtävä reaaliajassa. [tark. 106]

1 a.     Jäsenvaltioiden on laadittava tarkkailijajärjestelmää koskeva ohjelma, jonka avulla varmistetaan asiaankuuluvien, ajan tasalla olevien ja tarkkojen tietojen kerääminen syvänmeren lajien saaliista ja sivusaaliista, haavoittuvia meriekosysteemejä koskevista havainnoista ja muista tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon kannalta olennaisista tiedoista. Tarkkailijajärjestelmän on katettava 100 prosenttia sellaisista pohjatrooleja tai -verkkoja käyttävistä aluksista, joilla on lupa kalastaa syvänmeren lajeja. Tarkkailijajärjestelmän on katettava 10 prosenttia kaikista muista aluksista, joilla on lupa kalastaa syvänmeren lajeja. [tark. 107]

2.   Aluksen päällikön tai kenen tahansa muun aluksen toiminnasta vastaavan henkilön edellytetään ottavan alukselle jäsenvaltion sille nimeämä tieteellinen tarkkailija, ellei tämä ole turvallisuussyistä mahdotonta 4 kohdassa määriteltyjen edellytysten mukaisesti . Päällikön on helpotettava tieteellisen tarkkailijan tehtävien suorittamista. [tark. 108]

3.   Tieteellisen tarkkailijan tehtävänä on

a)	suorittaa 1 kohdassa tarkoitettuja toistuvia tiedonkeruutehtäviään ja hänen on oltava pätevä suorittamaan tehtävänsä ja velvollisuutensa tieteellisenä tarkkailijana, mukaan luettuna kyky tunnistaa syvänmeren ekosysteemeistä löydetyt lajit ; [tark. 109]

a a)	kirjata itsenäisesti aluksen kalastuspäiväkirjassa käytetyssä muodossa asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 säädetyt saalistiedot; [tark. 110]

a b)	kirjata kaikki 7 artiklassa tarkoitettuun kalastussuunnitelmaan tehdyt muutokset; [tark. 111]

a c)	dokumentoida kaikki ennakoimattomat havainnot haavoittuvista meriekosysteemeistä sekä kerätä tietoja, joista voi olla hyötyä alueen suojelemisessa; [tark. 112]

a d)	kirjata pyydysten käyttösyvyydet; [tark. 113]

a e)	toimittaa asianomaisen lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille raportti 20 päivän kuluessa tarkkailujakson päättymisestä ja lähettää jäljennös tästä raportista komissiolle 30 päivän kuluessa kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta. [tark. 114]

b)	määrittää ja dokumentoida aluksen pyydysten mukana alukselle otettujen, samaan ekosysteemiin kuuluvien kivikorallien, pehmeiden korallien, sienieläinten tai muiden organismien paino.

3 a.     Tieteellinen tarkkailija ei saa olla

i)	sen aluksen päällikön tai jonkun muun sillä aluksella palvelevan päällystön jäsenen sukulainen, jolle hänet on nimetty tarkkailijaksi;

ii)	sen aluksen, jolle hänet on nimetty tarkkailijaksi, päällikön palveluksessa;

iii)	päällikön edustajan palveluksessa;

iv)	päällikön tai tämän edustajan valvoman yrityksen palveluksessa;

v)	päällikön edustajan sukulainen. [tark. 115]

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen velvollisuuksiensa lisäksi jäsenvaltioihin sovelletaan liitteessä II syvänmeren kalastuksen osalta vahvistettuja erityisiä tiedonkeruu- ja raportointivaatimuksia.

4 a.     Tietojenkeruu voi mahdollistaa tutkijoiden ja kalastajien kumppanuuksien luomisen ja edistää tutkimusta meriympäristön, bioteknologian, elintarviketieteiden, jalostuksen ja talouden alalla. [tark. 116]

5.   Syvänmeren kalastuksesta kerättyjä tietoja, mukaan lukien kaikki tämän asetuksen liitteen II mukaisesti kerätyt tiedot, on käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 199/2008 III luvussa säädetyn tiedonhallintamenettelyn mukaisesti.

6.   Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä toimitettava kuukausittaisia raportteja kalastuskohtaisesti toteutuneesta pyyntiponnistuksesta ja/tai saaduista saaliista. Nämä raportit on asetettava julkisesti saataville. [tark. 117]

V a LUKU

RAHOITUSTUKI [tark. 118]

19 a artikla

Rahoitustuki pyydyksen vaihtamiseen

1.     Syvänmeren kalastuksessa pohjatrooleja tai -verkkoja käyttävät alukset voivat saada Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoitustukea pyydysten vaihtamiseen ja siihen liittyviin alukseen tehtäviin muutoksiin sekä tarvittavaan taitotietoon ja koulutukseen edellyttäen, että tieteellisen neuvoa-antavan elimen kuulemisen jälkeen komission arvion mukaan uusi pyydys on todistetusti parempi koko- ja lajivalikoivuudeltaan, sillä on pienempi vaikutus meriympäristöön ja haavoittuviin meriekosysteemeihin ja se ei lisää aluksen kalastuskapasiteettia.

2.     Kalastusalukset voivat saada Euroopan meri- ja kalastusrahaston rahoitustukea syvänmeren lajien ja erityisesti haavoittuvimpien lajien tahattomien saaliiden minimoimiseksi ja mahdollisuuksien mukaan lopettamiseksi.

3.     Samalle unionin kalastusalukselle ei myönnetä tukea kuin kerran.

4.     Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoitustuen saamisen edellytyksenä on tämän asetuksen, yhteisen kalastuspolitiikan ja unionin ympäristölainsäädännön noudattaminen. [tark. 119]

VI LUKU

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET

20 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 3 b artiklan 2 kohdassa ja 13 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi kolmeksi vuodeksi …  (*10). Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kolmen vuoden jakson loppumista. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta sen jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä . [tark. 120]

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 b artiklan 2 kohdassa ja 13 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 3 b artiklan 2 kohdassa ja 13 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

VII LUKU

ARVIOINTI JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

21 artikla

Arviointi

1.   Kuuden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta Komissio arvioi viimeistään …  (*11) jäsenvaltioiden raporttien ja sen tätä tarkoitusta varten pyytämien tieteellisten lausuntojen perusteella tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden vaikutusta ja määrittelee, missä määrin 1 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetut tavoitteet on saavutettu. [tark. 121]

2.   Arvioinnissa on keskityttävä suuntauksiin seuraavissa aiheissa:

a)	alukset, jotka ovat ryhtyneet käyttämään pyydyksiä, joiden vaikutus merenpohjaan on vähäisempi, ja edistyminen tahattomien niiltä poisheitettyjen saaliiden määrien kehittyminen ehkäisemisessä, minimoinnissa ja mahdollisuuksien mukaan lopettamisessa ; [tark. 122]

b)	kutakin syvänmeren kalastusta harjoittavien alusten toiminta-alue;

c)	niiden tietojen täydellisyys ja luotettavuus, joita jäsenvaltiot toimittavat tutkimuslaitoksille kantojen arvioimiseksi tai komissiolle tietopyyntöjen yhteydessä;

d)	syvänmeren kannat, joita koskeva tutkimustieto on parantunut;

e)	kalastukset, joita hallinnoidaan yksinomaan pyyntiponnistusrajoituksin, ja liitännäistoimenpiteiden tehokkuus saaliiden poisheittämisen lopettamiseksi ja haavoittuvimpien lajien saaliiden vähentämiseksi. [tark. 123]

e a)	edellä olevan 7 artiklan mukaisesti tehtyjen vaikutustenarviointien laatu; [tark. 124]

e b)	niiden unionin alusten ja satamien lukumäärä, joihin tämän asetuksen täytäntöönpano vaikuttaa suoraan; [tark. 125]

e c)	sellaisten toimenpiteiden tehokkuus, jotka on vahvistettu syvänmeren kalakantojen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi ja muiden kuin kohdelajien ja erityisesti haavoittuvimpien lajien sivusaaliiden estämiseksi; [tark. 126]

e d)	haavoittuvien meriekosysteemien tehokkaan suojelun laajuus sallittujen kalastustoimien nykyisille syvänmeren kalastusalueille rajoittamisen, kalastuskieltoalueiden, kalastamisen keskeyttämistä koskevan säännön ja/tai muiden toimenpiteiden kautta. [tark. 127]

e e)	600 metrin syvyysrajan soveltaminen. [tark. 128]

2 a.     Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella komissio esittää viimeistään …  (*12) ehdotuksia tämän asetuksen tarkistamiseksi tarpeen mukaan. [tark. 129]

22 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Asetuksen (EY) N:o 2347/2002 mukaisesti myönnetyt erityiskalastusluvat pysyvät voimassa, kunnes ne korvataan tämän asetuksen mukaisesti myönnetyillä syvänmeren lajien pyyntiin oikeuttavilla kalastusluvilla, mutta ne eivät kuitenkaan saa olla voimassa enää 30 päivän syyskuuta 2012 …  (*13) jälkeen. [tark. 130]

23 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan asetus (EY) N:o 2347/2002.

2.   Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

24 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

---

(1)  EUVL C 133, 9.5.2013, s. 41.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. joulukuuta 2013.

(3)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2002, elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa (EUVL L 358, 31.12.2002, s. 59).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2347/2002, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä (EUVL L 351, 28.12.2002, s. 6).

(5)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/2013, annettu …, yhteisestä kalastuspolitiikasta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 sekä neuvoston päätöksen (EY) N:o 2004/585 kumoamisesta (EUVL L …).

(6)   EUVL L 347, 24.12.2009, s. 6.

(7)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(8)  Neuvoston päätös 81/608/ETY, tehty 13 päivänä heinäkuuta 1981, Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 227, 12.8.1981, s. 21).

(9)  Neuvoston asetus (EY) N:o 734/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta (EUVL L 201, 30.7.2008, s. 8).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1).

(12)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

(13)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

(14)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).

(15)   Neuvoston päätös 2005/370/EY, tehty 17 päivänä helmikuuta 2005 (EUVL L 124, 17.5.2005, s. 1).

(*1)   Tämän asetuksen voimaantulopäivä.

(*2)   Viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

(*3)   Vuosi tämän asetuksen voimaantulosta.

(*4)   Kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

(*5)   Neljä vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

(*6)   Viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

(16)   Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(17)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

(18)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17. kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(*7)   Viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(*8)  Kolme kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(*9)   60 päivän kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(19)   Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(20)  Neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008, annettu 25 päivänä helmikuuta 2008, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (EUVL L 60, 5.3.2008, s. 1).

(*10)   Tämän asetuksen voimaantulopäivä.

(*11)   Neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(*12)   Viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

(*13)   Vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.