6.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 67/83

1.1.1

Asianmukaisten vahingonkorvauskanteita koskevien kansallisten sääntöjen puuttuminen tai kansallisten lainsäädäntöjen väliset erot asettavat sekä uhrin että kilpailuoikeuden rikkojat eriarvoiseen asemaan.

1.1.2

Tämä voi myös tarjota kilpailuetua yrityksille, jotka ovat rikkoneet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 tai 102 artiklaa mutta joiden päätoimipaikka ei ole tai jotka eivät harjoita toimintaa jossakin lainsäädännöltään suotuisista jäsenvaltioista.

1.1.3

Kyseiset vastuujärjestelmien erot vaikuttavat kielteisesti kilpailuun ja haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

1.1.4

Komitea pitää näin ollen ilahduttavana, että komissio on ehdottanut oikeussuojan saatavuuden helpottamista ja sen mahdollistamista, että uhrit voivat saada korvausta.

1.1.5

ETSK katsoo kuitenkin, että ehdotus suojelee liiaksi – uhrien kustannuksella – niitä yrityksiä, jotka kuuluvat sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien ohjelmien piiriin. Ehdotetun direktiivin eräät säännökset haittaavat niiden toteuttamista, sillä niiden perusajatuksena on, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevia on suojeltava voimakkaasti vahingonkorvauskanteilta.

1.1.6

Lisäksi on syytä yhtenäistää ehdotettua direktiiviä sekä suositusta jäsenvaltioiden yhteisistä periaatteista sovellettaessa kieltokanteita ja kollektiivisia oikeussuojakeinoja, kun kyse on Euroopan unionin lainsäädännön nojalla myönnettyjen oikeuksien rikkomisesta (1), koska kyseisten säädösten mukaan kaikissa jäsenvaltioissa tulee olla etenkin korvauskanteiden osalta kollektiivisia kansallisia oikeussuojamekanismeja.

1.2.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen direktiiviksi kilpailuasioita koskevista vahingonkorvauskanteista.

1.2.2

Komitea pitää todisteiden käyttöön saamista oleellisena kysymyksenä muutoksenhakukeinojen käyttöä ajatellen ja kannattaa komission ehdottamia säännöksiä, joiden avulla on tarkoitus varmistaa toimien kannalta olennaisten ja välttämättömien tietojen oikeasuhteinen saatavuus tuomioistuinten valvonnassa.

1.2.3

Komitea kannattaa komission tavoin sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevia ohjelmia, joiden avulla voidaan paljastaa monia rikkomistapauksia, ja katsoo, ettei yritysten yhteistyöhalua pidä heikentää. Kyseisten ohjelmien ei kuitenkaan tule antaa yrityksille suurempaa suojaa kuin mikä on ehdottoman välttämätöntä. Niiden ei varsinkaan tule vapauttaa yrityksiä vahingonkorvauksien maksamisesta uhreille.

1.2.4

ETSK kannattaa säännöstä, jonka mukaan vahingonkorvauskannetta käsittelevät tuomioistuimet eivät voi kyseenalaistaa kansallisen kilpailuviranomaisen tai muutoksenhakutuomioistuimen lopullista päätöstä.

1.2.5

Komitea antaa tukensa myös vanhentumisajan alkamisajankohtaa koskeville komission ehdotuksille, jotka noudattelevat komitean valkoisesta kirjasta antaman lausunnon suosituksia, sekä säännöksille vanhentumisajan kulumisen keskeyttämisestä, jos käynnistetään kansallisen kilpailuviranomaisen menettely.

1.2.6

ETSK panee merkille yhteisvastuun periaatteen sekä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman tapauksessa sovellettavat menettelyt. Sitä askarruttaa kuitenkin niiden käytännön toteutus etenkin sen osalta, että on vaikeaa määrittää kunkin yrityksen vastuutaso.

1.2.7

ETSK katsoo, että on ehdottomasti vältettävä tilanteita, jotka voivat johtaa perusteettomaan etuun. Se suhtautuu näin ollen myönteisesti ylihinnan siirtämistä koskeviin säännöksiin, sillä niiden avulla voidaan varmistaa, että korvaus maksetaan sille henkilölle, jolle vahinko on tosiasiallisesti aiheutunut, ja parantaa merkittävästi kuluttajien ja pienten yritysten mahdollisuuksia saada korvaus kärsimästään vahingosta.

1.2.8

ETSK yhtyy komission analyysiin tuomioistuinten ulkopuolisten sovintomenettelyjen hyödyllisyydestä edellyttäen, että menettelyt ovat laadukkaita, riippumattomia ja aina vapaaehtoisia. Komitea katsoo, että vaihtoehtoiset riitojenratkaisumekanismit voivat tarjota uhreille uskottavan ratkaisun vain silloin, kun on olemassa tehokkaita oikeussuojakeinoja, kuten ryhmäkanne.

1.2.9

Ehdotettua direktiiviä ja suositusta kollektiivisista oikeussuojakeinoista on syytä yhtenäistää, koska kyseisten säädösten mukaan kaikissa jäsenvaltioissa olisi oltava etenkin korvauskanteiden osalta kollektiivisia kansallisia oikeussuojamekanismeja.

Komitea pitää tähän liittyen valitettavana, että kilpailuasioita koskevan ryhmäkanteen – josta olisi pitänyt tulla kuluttajien kannalta tehokas mekanismi – käyttöönotto on poistettu direktiivistä ja siirretty ei-sitovaan suositukseen, jossa jäsenvaltioita kannustetaan luomaan kollektiivisia oikeussuojamekanismeja.

1.3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti tiedonantoon kilpailuoikeuden rikkomisen uhrien kärsimän vahingon määrittämisestä.

1.3.2

Se katsoo, että oikeus saada korvaus kaikesta kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvasta vahingosta on perusoikeus ja että vahingonkorvauskanne täydentää hyödyllisellä tavalla viranomaisten ja kansallisten kilpailuviranomaisten toimia.

1.3.3

Lisäksi komitea yhtyy komission analyysiin vahingon arvioinnin hankaluudesta. Se katsoo, että tiedonantoon liittyvässä käytännön oppaassa esitetyt suuntaviivat tarjonnevat hyödyllistä osviittaa tuomioistuimille ja osapuolille heikentämättä kuitenkaan kansallisen tuomioistuimen riippumattomuutta olemassa olevien kansallisten sääntöjen soveltamisessa.

2.1.1

Euroopan komissio esitti erittäin laajan kuulemismenettelyn (2) jälkeen 11. kesäkuuta 2013 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin.

2.1.2

Komission tavoitteena on varmistaa 101 ja 102 artiklan sekä kansallisten kilpailulainsäädäntöjen oikeusvaikutuksen täysimääräinen toteutuminen, jotta kaikki – olipa kyse kuluttajasta, yrityksestä tai viranomaisesta – voivat hakea korvausta kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta, olipa se minkälaista tahansa.

2.1.3

Komission mukaan kilpailusääntöjen täytäntöönpanossa on tarpeen yhdistää julkis- ja yksityisoikeudellisia toimia ja nämä täydentävät toisiaan.

2.1.4

Se korostaa, että toistaiseksi esteitä on paljon ja oikeudellinen epävarmuus vallitsee etenkin siitä syystä, että jäsenvaltioissa sovellettavat säännöt eroavat toisistaan, mikä heikentää kilpailuoikeuden tehoa ja haittaa markkinoiden moitteetonta toimintaa.

2.1.5

Jotta voidaan korjata jäsenvaltioiden välistä eriarvoisuutta, mitä tulee perussopimuksen takaamien oikeuksien oikeussuojaan, ja koska eräissä maissa ei ole tehokkaita puitteita korvausten myöntämiseksi 101 ja 102 artiklan rikkomisen uhreille, komissio ehdottaa, että asetetaan yhteiset normit, joiden tavoitteena on

2.2.1

Tiedonannossa todetaan, että SEUTin 101 ja 102 artikla kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin, joiden avulla taataan, ettei kilpailu vääristy sisämarkkinoilla. Lisäksi niistä johtuu oikeuksia ja velvollisuuksia yrityksille sekä kuluttajille, joita Euroopan unionin perusoikeuskirja suojaa.

2.2.2

Tämän jälkeen tiedonannossa käsitellään sitä, että vahinkoa on hankala määrittää kilpailuasioissa ja että kyseinen vastuu siirretään kansallisille tuomioistuimille; ne voivat kuitenkin saada osviittaa komission yksiköiden laatimasta käytännön oppaasta.

2.2.3

Direktiiviehdotuksen täydentämiseksi komissio on liittänyt tiedonantoon käytännön oppaan vahingon määrittämisestä.

2.2.4

Opas on ainoastaan tiedoksi, eikä se sido kansallisia tuomioistuimia tai osapuolia. Sen tavoitteena on tarjota kansallisille tuomioistuimille ja osapuolille tietoa menettelyistä ja tekniikoista, joita vahingon määrittämiseksi voidaan käyttää.

3.1

Lausunnossaan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita käsittelevästä valkoisesta kirjasta ETSK korosti, että on tarpeen parantaa lainsäädännön tarjoamia edellytyksiä, jotta kilpailuoikeuden rikkomisen uhrit voivat käyttää oikeuttaan hakea korvausta aiheutuneesta vahingosta. Komitea suhtautuukin myönteisesti ehdotukseen, joka edistää havaittujen esteiden poistamista.

3.2

Komitea katsoo, että vahingonkorvauskanteen tulee täydentää viranomaisten ja kansallisten kilpailuviranomaisten toimia ja että sillä on hyödyllinen vaikutus varoittavuutensa johdosta.

3.3

Komitea pitää vahingonkorvauskanteen nostamista uhrien – kuluttajien tai yritysten – perusoikeutena ja katsoo, että sen tulee johtaa kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneen vahingon täyteen korvaamiseen.

3.4

Oikeus hakea korvausta aiheutuneesta vahingosta on vahvistettu useaan otteeseen vuodesta 2001 lähtien: EU:n tuomioistuin on todennut oikeuskäytännössään, että kaikkien on voitava hakea korvausta tällaisesta vahingosta (3). Lisäksi perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetaan mm. oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, jos unionin oikeudessa taattuja oikeuksia on loukattu.

3.5

Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat ohjelmat edistävät monien rikkomistapausten paljastumista, ja katsoo, ettei yritysten yhteistyöhalua pidä heikentää. Se katsoo kuitenkin, ettei kyseisillä ohjelmilla pidä antaa yrityksille aukotonta suojaa ja etteivät ohjelmat saa heikentää uhrien oikeutta saada korvausta.

3.6

Komitea panee merkille, että direktiiviehdotuksen lisäksi on annettu suositus, jossa jäsenvaltioita kannustetaan luomaan kollektiivisia kannemekanismeja tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi yksityisille oikeussubjekteille. ETSK pitää valitettavana, ettei ehdotuksen puitteissa luoda ryhmäkannemenettelyä, joka on ainoa mekanismi oikeussuojan täyden toteutumisen varmistamiseksi, ja että kollektiivisten oikeussuojakeinojen saatavuuden käsittely on siirretty suositukseen, joka ei ole sitova. ETSK kehottaa komissiota esittämään tätä kysymystä käsittelevän säädöksen.

3.7

Lisäksi komitea yhtyy komission analyysiin vahingon arvioinnin hankaluudesta. Se katsoo, että käytännön oppaassa esitetyt suuntaviivat tarjoavat hyödyllistä osviittaa tuomioistuimille ja asianosaisille jättäen kuitenkin tiettyä harkinnanvaraa olemassa olevien kansallisten sääntöjen soveltamiseen.

4.1.1

ETSK katsoo, että todisteiden saatavuus on asioiden tutkinnan kannalta perustava kysymys.

4.1.2

Se katsoo myös, että tulee varmistaa todisteiden saatavuus, jotta uhrit voivat saada vahingonkorvauskannetta varten tarvitsemansa asiaankuuluvat tiedot.

4.1.3

Komitean mielestä todisteiden saannin on kuitenkin vastaisuudessakin tapahduttava tuomioistuinten valvonnassa ja niiden esittämisen on oltava oikeasuhteista osapuolten oikeuksien turvaamiseksi.

4.1.4

Ehdotetussa direktiivissä säädetään todisteiden esittämisestä samoin kuin teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetussa direktiivissä 2004/48/EY (4): on varmistettava, että kantajat tai vastaajat voivat kaikissa jäsenvaltioissa saada käyttöönsä vähimmäismäärän todisteita näyttääkseen toteen vahingonkorvausvaateensa tai siihen liittyvän puolustuksensa.

4.1.5

Tämä linjaus vähentää asiassa Pfeiderer (5) annetun tuomion luomaa oikeudellista epävarmuutta. Tuomion mukaan kansallisen tuomioistuimen on määritettävä tapauskohtaisesti kansallisen oikeuden perusteella edellytykset, joiden mukaisesti kilpailuoikeuden rikkomisen uhreille on annettava tai heiltä on evättävä oikeus tutustua sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan menettelyyn liittyviin asiakirjoihin, koska ei ole olemassa EU:n lainsäädäntöä mahdollisuudesta tutustua tietoihin, joita kansallinen viranomainen on saanut sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan ohjelmaan liittyen.

4.1.6

Ehdotetun direktiivin 6 artiklassa säädetään ehdoton suoja sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan ohjelmaan liittyville yrityslausunnoille sekä sovintoehdotuksille.

4.1.7

Lisäksi siinä säädetään menettelyn päättymiseen saakka kestävästä tilapäisestä suojasta asiakirjoille, joita osapuolet ovat laatineet erityisesti julkisoikeudellista täytäntöönpanomenettelyä varten (vastaukset kilpailuviranomaisen tietopyyntöihin, väitetiedoksianto).

4.1.8

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että todisteita koskevien velvoitteiden laiminlyömisestä, todisteiden esittämisestä kieltäytymisestä tai todisteiden tuhoamisesta langetetaan tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava seuraamus.

4.1.9

Tässä yhteydessä on tarkemmin ottaen kyse yrityksistä, jotka ovat olleet asianosaisena kilpailuviranomaisen menettelyssä, joka liittyy siihen toimintaan, johon vahingonkorvauskanne perustuu (objektiivinen seikka), ja/tai jotka tiesivät tai joiden olisi pitänyt tietää, että kansallisessa tuomioistuimessa oli nostettu tai aiottiin nostaa kanne.

4.3.1

ETSK katsoo, että uhrien oikeuksien turvaamiseksi on välttämätöntä vahvistaa vanhentumisaikojen määrittämistä koskevat säännöt.

4.3.2

Komitea antaa tukensa vanhentumisajan alkamisajankohtaa koskeville komission ehdotuksille, jotka noudattelevat komitean valkoisesta kirjasta antaman lausunnon suosituksia, sekä säännöksille vanhentumisajan kulumisen keskeyttämisestä, jos käynnistetään kilpailuviranomaisen menettely. Nämä säännökset takaavat uhreille käytännössä oikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan. Komitea katsoo kuitenkin, että keskeyttämisen päättymisajankohdaksi voitaisiin asettaa kaksi vuotta sen jälkeen, kun rikkomista koskevasta päätöksestä on tullut lopullinen.

4.4.1

ETSK panee merkille yhteisvastuun periaatteen, jota ei käy kiistäminen.

4.4.2

Sitä mietityttävät menettelyt, joita on tarkoitus soveltaa silloin, kun jokin yritys on osallistunut sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan ohjelmaan, sillä on vaikea osoittaa toteen ja vahvistaa eri yritysten vastuut ja arvioida niiden osuutta niiden taloudellisten edellytysten perusteella.

4.5.1

ETSK pitää ilahduttavana, että ehdotettuun direktiiviin sisältyy säännöksiä vilpillisen toiminnan takia maksetun ylihinnan siirtämisestä. Komitea katsoo, että on ehdottomasti vältettävä tilanteita, jotka voivat johtaa perusteettomaan etuun.

4.5.2

Komitea pitää 13 artiklaan sisältyvää, välillisiä ostajia koskevaa olettamaa tärkeänä keinona varmistaa, että korvaus maksetaan sille henkilölle, jolle vahinko on tosiasiallisesti aiheutunut. Tämä parantaa merkittävästi kuluttajien ja pienten yritysten mahdollisuuksia saada korvaus kärsimästään vahingosta.

4.5.3

Komitea kannattaa vahingon täyden korvaamisen periaatetta, joka määritellään 2 artiklassa ja josta muistutetaan 14 artiklassa.

4.6.1

ETSK kannattaa periaatetta, jonka mukaan vahinkoa oletetaan aiheutuneen, kun kartelli on muodostettu, sillä tämä olettama poistaa korvauskannetta koskevan esteen, mutta rikkomiseen syyllistynyt yritys säilyttää kuitenkin oikeutensa.

4.6.2

Komitea katsoo, että todistustapoja tulee yksinkertaistaa riittävästi, jotta ne eivät jarruttaisi vahingonkorvauskanteita, sillä toteennäyttäminen on kilpailuasioissa aina vaikeaa.

4.6.3

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että on laadittu tiedonantoon liittyvän kaltainen käytännön opas, sillä se antaa etenkin asianosaisille tietyn varmuuden vahingon määrittämisestä.

4.7.1

ETSK panee merkille komission arvion siitä, että voi olla hyödyllistä käyttää sovittelua, sillä sen avulla voidaan päästä tasapuoliseen ratkaisuun pienemmin kustannuksin. Komitea kannattaa ehdotettuja säännöksiä, jotka koskevat vanhentumisaikojen keskeyttämistä ja sovitteluun perustuvien sovintoratkaisujen vaikutuksia tuomioistuimessa nostettuihin kanteisiin. Ne kannustavat käyttämään tällaisia järjestelmiä.

4.7.2

Komitea muistuttaa kuitenkin, että kyseisille mekanismeille annettavan tuen ehtona on niiden laadukkuus, riippumattomuus ja vapaaehtoisuus, jotta ne eivät missään tapauksessa rajoita mahdollisuuksia oikeustoimiin.

4.7.3

Lisäksi, kuten komitea korostaa valkoisesta kirjasta antamassaan lausunnossa, vaihtoehtoiset riitojenratkaisumekanismit voivat tarjota uhreille uskottavan ratkaisun vain silloin, kun on olemassa tehokkaita oikeussuojakeinoja, kuten ryhmäkanne.

5.1

Kilpailuoikeuden rikkomisen uhri, joka hakee korvausta kärsimästään vahingosta, voi törmätä lukuisiin ongelmiin vahingon määrittämistä koskevien kansallisten sääntöjen ja menettelyjen kirjavuuden takia.

5.2

Tehokkaan oikeussuojan toteutuminen ei saa hankaloitua kohtuuttomien esteiden vuoksi vielä sen lisäksi, että vahingon määrittäminen kilpailuasioissa on luonnostaankin hankalaa. On näet mahdotonta määritellä tarkasti, miten markkinatoimijoiden toimintaedellytykset ja käyttäytyminen olisivat kehittyneet, jos rikkomista ei olisi tapahtunut. Voidaan vain arvioida, mitä todennäköisesti olisi tapahtunut.

5.3

Lisäksi ETSK katsoo, että käytännön oppaasta voi olla hyötyä kansallisille tuomioistuimille. Niiden riippumattomuuteen ei kajota, sillä opas on julkaistu vain tiedoksi eikä se ole oikeudellisesti sitova.

5.4

Siitä, miten vahinko määritetään kulloiseenkin tapaukseen liittyvissä erityisolosuhteissa, päätetään aina sovellettavan lainsäädännön perusteella.

5.5

Asiaa käsittelevän tuomioistuimen tulee ottaa huomioon saatavilla olevat tiedot sekä käytettävissä olevat taloudelliset ja ajalliset resurssit ja suhteuttaa ne uhrin esittämän korvausvaateen arvoon.