6.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 67/160

1.1

ETSK kannattaa komission ehdottamaa strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja korostaa samalla, että hillitsemispolitiikat ovat ensisijaisen ja ratkaisevan tärkeitä Euroopassa jo esiintyneiden kielteisten vaikutusten vuoksi.

1.2

Uuden sopeutumissuunnitelman täytäntöönpanossa on otettava huomioon, että lämpötilojen nousu Euroopassa ja ääri-ilmiöiden lisääntymisen mahdollisuus voivat aiheuttaa henkilövahinkoja ja vahingoittaa taloutta ja ympäristöä mahdollisesti enemmän kuin aiemmin on ennustettu.

1.3

Sopeutumissuunnitelmassa on otettava huomioon erityistoimet kaupunkialueilla – missä asuu kolme neljäsosaa EU:n väestöstä – ja maaseutualueilla, jotka ovat erityisen herkkiä ilmastossa tapahtuville muutoksille.

1.4

Koska jäsenvaltioiden toiminta on ratkaisevan tärkeässä asemassa, on todettava, että tietyillä alueilla ei ole edistytty riittävällä tavalla vuonna tapahtuneen 2009 valkoisen kirjan julkaisun jälkeen. Komission on pohdittava, olisiko sen otettava aktiivisempi rooli käyttämällä EU:n toiminnasta tehdyssä sopimuksessa komissiolle myönnettyjä toimivaltuuksia.

1.5

ETSK pitää erittäin tärkeänä, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 20 prosenttia kokonaistalousarviosta osoitetaan ilmastoon liittyviä toimenpiteitä varten. Niitä varten osoitettava 192 miljardin euron summa tarkoittaa varojen merkittävää lisäystä.

1.6

Sekä uusi sopeutumisstrategia että monivuotinen rahoituskehys ovat merkittäviä edistysaskeleita unionin eri politiikkojen ja rahoitusvälineiden yhdistämisessä.

1.7

Komission ehdotuksessa olisi esiteltävä laajemmat rahoitusnäkymät, joihin sisältyisivät myös jäsenvaltioiden, yrityssektorin ja kotitalouksien välttämättömät rahoitusosuudet.

1.8

Komitea vaatii jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet niin, toimimaan nopeasti ja laatimaan kansalliset sopeutumisstrategiat ja panemaan ne nopeasti täytäntöön.

1.9

ETSK kannattaa tässä lausunnossa esittämissään huomioissa komission ehdottamia toimia pääosin.

1.10

ETSK ehdottaa, että tutkitaan erityisesti rakenteellisia muutoksia, joita sopeutumisstrategia edellyttää tietyiltä politiikoilta ja tavaroiden ja palvelujen tuotannolta siten, että huomioon otetaan muun muassa vaikutukset työllisyyteen, teollisuuteen, rakennusalaan ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.

2.1

Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta vuonna 2009 annetussa valkoisessa kirjassa (1) ehdotettiin kaksivaiheista toimintakehystä, jonka ensimmäinen vaihe (2009–2012) koostui 33 toimenpiteeseen perustuvasta sopeutumisstrategiasta.

2.2

Tarkasteltavana oleva tiedonanto liittyy seuraavaan kolmeen tavoitteeseen keskittyvään toiseen vaiheeseen:

Näiden tavoitteiden perusteella ehdotetaan kahdeksaa toimintalinjaa.

2.3

Komissio katsoo, että johdonmukaisten, joustavien ja osallistavien lähestymistapojen valitsemisen yhteydessä olisi edullisempaa toteuttaa suunnitellut sopeutumistoimenpiteet riittävän aikaisin kuin maksaa toimimatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset. Monien eri arvioiden mukaan ilmastonmuutoksen nykyinen suunta tarkoittaa erityisesti epäsuotuisimpien ennusteiden toteutuessa suuria taloudellisia kustannuksia EU:lle, jos ei se ryhdy riittäviin toimenpiteisiin (2).

2.4

Sopeutumistoimenpiteissä on otettava huomioon sekä paikallinen, alueellinen että kansallinen taso.

3.1

ETSK kannattaa komission ehdotusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että epävarmuutta ei voi käyttää perusteluna toimimatta jättämiselle. ETSK korostaa myös, että hillitsemistoimenpiteet ovat ensisijaisen ja ratkaisevan tärkeässä asemassa, koska saatavilla olevat tiedot osoittavat riittävän selvästi kielteiset vaikutukset, joita Euroopassa on jo esiintynyt, ja ennakoivat vaikutusten pahentumista tulevaisuudessa.

3.2

EU käynnisti 1990-luvun puolivälissä kampanjan ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi kahteen asteeseen teollista aikakautta edeltäneen tason yläpuolelle, mikä lopulta vahvistettiin Cancúnin konferenssissa 2010. Tämän raja-arvon saavuttaminen edellyttää merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, mutta kehitys kulkee toiseen suuntaan. Uuden sopeutumissuunnitelman täytäntöönpanossa on otettava huomioon, että ilmasto lämpenee Euroopassa keskimääräistä nopeammin kuin muualla maailmassa, minkä vuoksi ääri-ilmiöiden esiintyminen voi lisääntyä ja aiheuttaa alustavasti arvioitua pahempia vahinkoja ihmisille, taloudelle ja ympäristölle.

3.3

ETSK korostaa, että kaupunkialueilla – missä asuu kolme neljäsosaa Euroopan väestöstä – luonnollisen kasvuston korvaaminen kaikenlaisilla rakennuksilla ja rakennelmilla lisää luonnonilmiöiden aiheuttamien vahinkojen suuruutta. Lämpötilojen nousu ja tulvat vaikuttavat muun muassa perheisiin – erityisesti arassa asemassa oleviin henkilöihin (lapset, vanhukset) –, talouselämään, matkailuun ja infrastruktuuriin, millä on kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen ja väestön elintasoon. Maaseutualueet ovat puolestaan erityisen herkkiä ilmastossa tapahtuville muutoksille niistä maataloudelle, karjankasvatukselle ja metsänhoidolle aiheutuvien vaikutusten vuoksi, minkä seurauksena maaseutu on vaarassa autioitua ja köyhtyä entisestään.

3.4

Yksi ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta tärkeä tekijä on, että ilmastolliset indikaattorit vaihtelevat sekä ajanjaksoittain että mikroalueittain. Tämä koskee erityisesti lämpötiloja, lumen ja sateiden määrää, tuulisuutta ja kosteutta. Kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen määräykset on mukautettava tuleviin enimmäis- ja vähimmäisarvoihin. Esimerkiksi metsien on kestettävä elinkaarensa (tavallisesti sata vuotta) vahvimmat hurrikaanit.

3.5

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen lisää väistämättä kustannuksia, mikä tarkoittaa julkisen velan laskemistavan taustalla olevien perusperiaatteiden määrittelemisen mukaisesti implisiittistä velkaa. Jos julkistalouden alijäämäisyys lisääntyy tämän seurauksena, implisiittisestä velasta tulee eksplisiittistä. Merkittäviä vahinkoja voidaan kuitenkin välttää esimerkiksi tulvilta suojautumista koskevien toimenpiteiden avulla. Sopeutumiseen liittyvien investointien tulokset vaihtelevat suuresti rahoituslähteittäin: rahoittajina voivat olla EU, jäsenvaltiot, yritykset tai kotitaloudet. Komission ehdotuksessa on määritelty jollain tapaa ainoastaan unionin rahoituslähteet. Näitä kaikkia lähteitä on kuitenkin hyödynnettävä, ja sen on tapahduttava sellaisten rakenteiden ja määrien kautta, jotka ovat tehokkaita.

3.6

Tähän mennessä 15 EU:n jäsenvaltiota on hyväksynyt kansalliset sopeutumisstrategiat, mutta vain 13 niistä on laatinut erityisiä toimintasuunnitelmia. Neljä vuotta valkoisen kirjan jälkeen ja asian kiireellisyydestä huolimatta komissio toteaa, että sopeutuminen "on kuitenkin useimmissa tapauksissa vielä alkuvaiheessaan, ja käytännön konkreettisia toimenpiteitä on verrattain vähän". Tämän vuoksi komitea vaatii jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet niin, laatimaan pikaisesti kansalliset sopeutumisstrategiat ja toteuttamaan niitä tarkasti.

3.7

Tähän mennessä komissio on tehnyt EU:n sopeutumisstrategian puitteissa tärkeää työtä tukiessaan, edistäessään ja koordinoidessaan jäsenvaltioiden päätöksiä. Jäsenvaltioilla on päävastuu tehokkaiden ja koordinoitujen toimenpiteiden toteuttamisessa ilmastonmuutoksen riskien torjumiseksi. Jäsenvaltioiden toiminta on ratkaisevan tärkeää, mutta on korostettava, että tietyillä alueilla sopeutumisessa ei ole edistytty riittävällä tavalla valkoisen kirjan julkaisemisen jälkeen. Tämän vuoksi komission on harkittava, olisiko sen omaksuttava paljon aktiivisempi rooli ilmastonmuutoksen alalla ja käytettävä EU:n toiminnasta tehdyssä sopimuksessa sille annettuja valtuuksia.

3.8

Ehdotuksessa monivuotiseksi rahoituskehykseksi 2014–2020 (3) komissio ehdotti, että vähintään 20 prosenttia kokonaistalousarviosta varattaisiin ilmastotoimiin. ETSK pitää erittäin tärkeänä, että neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat hyväksyneet tämän periaatteen. Uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä ilmastotoimien (ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät toimet) osuus on kokonaisuudessaan noin 192 miljardia euroa. Kasvu on merkittävä, kun otetaan huomioon, että monivuotisessa rahoituskehyksessä 2007–2013 sopeutumistoimiin varattiin vain 6 miljardia euroa.

3.9

ETSK pitää erittäin tärkeänä, että ilmastotoimet yhdistetään laaja-alaisesti unionin eri politiikan aloihin ja rahoitusvälineisiin (esim. koheesiorahastoon, rakennerahastoihin, tutkimukseen ja kehitykseen, yhteiseen maatalouspolitiikkaan, Euroopan laajuisiin verkkoihin). Sekä uusi strategia että monivuotinen rahoituskehys 2014–2020 merkitsevät etenemistä tähän suuntaan.

3.10

Koska ilmastonmuutoksen vaikutusten paheneminen ja EU:n politiikka ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen aloilla lisäävät Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) tehtäviä, ETSK ehdottaa, että harkittaisiin henkilö- ja talousresurssien lisäämistä.

3.11

Komitea toteaa, että sopeutumisstrategiassa on otettava huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten terveyteen, joita on jo tutkittu (esim. Impacts of climate change in human health in Europe, PESETA-Human health study, 2009), sekä tarve asianmukaisiin pelastuspalveluihin äärimmäisten sääolosuhteiden tapauksessa.

4.1.1

Komissio aikoo laatia vuonna 2014 sopeutumisvalmiuden tulostaulun. Vuonna 2017 komissio arvioi järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja raportoimiseksi annetun asetuksen (joka on parhaillaan käsiteltävänä) mukaisesti saamiensa raporttien sekä edellä mainitun tulostaulun perusteella, ovatko toimenpiteet riittäviä, ja voi tarvittaessa ehdottaa oikeudellisesti sitovaa välinettä.

4.1.2

ETSK kannattaa mahdollisuutta soveltaa EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklaa, jossa määrätään ympäristöasioissa noudatettavasta lainsäätämisjärjestyksestä. Kaikissa unionin säädöksissä on säädettävä erityistoimenpiteistä, toteuttamisaikatauluista, valvontamekanismeista ja noudattamatta jättämisestä mahdollisesti määrättävistä seuraamuksista. Asian kiireellisyyden vuoksi voi olla tarpeen pohtia uudelleen tätä päätöstä koskevia aikatauluja.

4.2.1

Komitea on jo ilmaissut kannattavansa LIFE-ohjelman perustamista koskevaa asetusehdotusta ja pitää hyvänä merkkinä sitä, että määrärahat on nostettu 3,2 miljardiin euroon vuosiksi 2014–2020 (4). Ilmastotoimien alaohjelma (904,5 miljoonaa euroa komission alustavassa esityksessä) koostuu kolmesta painopisteestä, jotka ovat periaatteessa seuraavat: ilmastonmuutoksen hillitseminen (45 prosenttia), ilmastonmuutokseen sopeutuminen (45 prosenttia) sekä hallinnon kehittäminen ja tiedottaminen (10 prosenttia).

4.2.2

Komissio on eritellyt seuraavat viisi ilmastonmuutoksen vaikutuksille kaikkein herkintä alaa, joiden kesken varat on jaettava tasapuolisesti:

4.3.1

Komission aloitteesta tehdyssä kaupunginjohtajien ilmastosopimuksessa pyritään ylittämään EU:n asettama tavoite, joka on päästöjen vähentäminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tämä ansaitsee ehdottomasti täyden tuen.

4.3.2

Komissio toteaa vain lyhyesti aikovansa "tukea" ilmastonmuutokseen sopeutumista kaupungeissa erittelemättä aikomustaan tarkemmin. Koska kaupunginjohtajien ilmastosopimus on vapaaehtoinen, voi olla asianmukaista, että allekirjoittajat asettavat komission tuella määrällisiä tavoitteita ja ottavat käyttöön toteutettavien sopeutumistoimien seurantamekanismeja. ETSK katsoo, että komission on tarkennettava näitä näkökohtia, jotta voidaan luoda todellinen EU:n politiikka, joka koskee ilmastonmuutokseen sopeutumista kaupungeissa. Joissakin jäsenvaltioista tällaisesta sopeutumisesta on jo saatu kokemusta (esimerkiksi Performance Indicator for Climate Change Adaptation – NI188 – Yhdistyneessä kuningaskunnassa).

4.4.1

Komissio mainitsee seuraavat neljä tärkeintä paikattavaa puutetta ja toteaa jatkavansa yhteistyötä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa niiden korjaamiseksi:

4.4.2

Horisontti 2020 -puiteohjelmassa (kaudeksi 2014–2020) osoitetaan yhteistä tutkimuskeskusta varten 1,962 miljardia euroa, mihin on lisättävä Euratom-ohjelmasta peräisin olevat 656 miljoonaa euroa. Kasvu on merkittävä seitsemänteen puiteohjelmaan verrattuna (noin 17 miljardia euroa).

4.4.3

ETSK korostaa, ettei tiettyjä näkökohtia koskevien tarkempien tietojen puuttumista voida pitää verukkeena päätösten lykkäämiselle, sillä ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista on jo paljon todisteita.

4.5.1

Komitea kannattaa päätöstä keskittää ilmastonmuutosta koskevien tietojen keruu ja levitys CLIMATE-ADAPT-portaaliin. CLIMATE-ADAPT-portaalin ja kansallisten foorumien vuorovaikutus edellyttää jäsenvaltioilta lisätoimia, kun otetaan huomioon, että tällä hetkellä vain seitsemällä jäsenvaltiolla on asiaan liittyvä kattava portaali. Alueviranomaisten ja yksityisen sektorin toimittamat tiedot eivät ole tällä hetkellä riittäviä.

4.5.2

ETSK katsoo, että Copernicuksen ilmastopalvelut (tietojen keruu eurooppalaisen satelliittiverkoston ja maanpäällisten järjestelmien välityksellä) ovat toimenpiteiden toteuttamisen kannalta elintärkeitä. Yhdistettynä muiden palvelujen ja erityisesti Nasan havaintoihin Eurooppa edistää tällä tavoin maailmanlaajuista ilmastonmuutoksen torjumista.

4.6.1.1

YMP: Maanviljely aiheuttaa maailmanlaajuisesti joko suoraan tai välillisesti 30 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä, joiden merkittävä vähentäminen olisi mahdollista tehokkaammilla viljelymenetelmillä. Toisin kuin muilla sektoreilla suorat päästöt liittyvät erottamattomasti tuotantotapaan, jonka ominaispiirteiden tunnistaminen on siksi tärkeää.

4.6.1.2

Komitea painotti lausunnossa aiheesta "Ilmastonmuutos ja maatalous Euroopassa" (5) Etelä-Euroopan kuivuuden aiheuttamia vakavia ongelmia ja sanoi, että "maatalous ei ole ilmastonmuutoksessa pelkästään uhri, vaan se on myös kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja". Siksi komitea kehotti "komissiota analysoimaan tarkemmin, miten maatalouden harjoittaminen eri muodoissaan vaikuttaa ilmastoon, ja johtamaan siitä esim. tukipolitiikkaan liittyviä poliittisia toimintavaihtoehtoja".

4.6.1.3

ETSK ottaa huomioon, että YMP:stä 26. kesäkuuta 2013 tehdyssä poliittisessa sopimuksessa päätettiin sijoittaa kaudella 2014–2020 maatalouteen yli 100 miljardia euroa, jotta voitaisiin vastata paremmin maaperän laadun, veden, luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Tämän vuoksi 30 prosenttia suorista maksuista ohjataan ympäristölle suotuisien maataloustoimien toteuttamiseen ja vähintään 30 prosenttia maaseudun kehittämisohjelman varoista ohjataan vihreään maatalouteen.

4.6.1.4

Koheesio: Jos toimenpiteitä ei toteuteta tai niitä viivytetään, se saattaa haitata EU:n koheesiota. Myös ilmastonmuutoksen vaikutusten voidaan odottaa lisäävän sosiaalisia eroja EU:ssa. Siksi on tarpeellista kiinnittää erityistä huomiota niihin sosiaalisiin ryhmiin ja alueisiin, joihin tilanne vaikuttaa eniten ja jotka ovat jo epäedullisessa asemassa monista eri syistä, kuten heikon terveyden, matalien tulojen, huonojen asumisolojen tai liikkumismahdollisuuksien puutteen takia.

4.6.1.5

Ohjelmakauden 2014–2020 aikana komission on vahvasti viestittävä, että kaikkien unionin politiikkojen on oltava yhteydessä ilmastonmuutoksen lievittämiseen ja siihen sopeutumiseen. Sopeutuminen tulee näkyä selkeästi kaikissa kansallisissa strategisissa viitekehyksissä ja toimenpideohjelmissa. Tämän vuoksi ETSK ehdottaa, että hankkeiden hyväksymisen ehtona on ympäristötavoitteiden täyttyminen. Sellaisia hankkeita, joilla on kielteinen vaikutus ympäristönmuutoksen kannalta, on vähennettävä tai ne on lopetettava kokonaan. Koheesiopolitiikkaa koskevissa komission lainsäädäntöehdotuksissa, jotka tulevat voimaan vuonna 2014, mainitaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen, mutta ETSK:n näkemyksen mukaan vaatimustasoa olisi nostettava.

4.6.1.6

YKP: Komissio ei mainitse erityisiä toimenpiteitä asiasta. FAO:n mukaan sopeutumispolitiikkojen päätavoitteena on tehdä niistä vesiekosysteemeistä kestävyysajattelun mukaisia, joista kalastus on riippuvainen.

4.6.1.7

Ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi metsiin, jotka ovat luonnon omana hiilidioksidivarastona avainasemassa. Voimakkaat hurrikaanityyppiset tuulet tuhoavat metsäalueita, mikä vaatii niiden korvaamista ennenaikaisesti. Tuhoisien metsäpalojen määrä kasvaa kuivina ja kuumina ajanjaksoina. Nämä seikat vaikuttavat merkittävästi alan talouteen sekä maaseudulla eri rooleihin.

4.7.1

Tämä on todennäköisesti suurin haaste, jonka julkiset päätöksentekijät kohtaavat ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiassa. Pääasiallisiin infrastruktuurin uhkatekijöihin kuuluvat sääilmiöiden aiheuttamat vahingot ja tuhot, jotka voivat olla ilmastonmuutoksen vuoksi voimakkaampia; jokirantojen tulvat sekä merenpinnan kohoamisesta aiheutuvat tulvat; hankaluudet sähkön ja juomaveden saatavuudessa sekä lämpötilan nousun aiheuttamat vaikutukset yritysten toimintakustannuksiin. Vaikutukset eivät välttämättä koske suoraan kaikkia infrastruktuureja, mutta infrastruktuurit pystyvät toimimaan vain, jos palvelujen (esim. tieto- ja viestintäteknologia) saatavuus on mahdollista.

4.7.2

Julkisten ja yksityisten sijoittajien on otettava infrastruktuurihankkeiden rahoitussuunnitelmissa huomioon ilmaston lämpenemisen ennalta nähtävissä olevat vaikutukset. Tietyt työt vaativat jäsenvaltioiden investointeja, joita talouskriisi kuitenkin useissa tapauksissa rajoittaa.

4.7.3

Komission tehtävänä on arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia Eurocodes-standardeihin ja sen nojalla se ehdottaa yhteistyötä eurooppalaisten standardointilaitosten (CEN, CNELEC ja ETSI), rahoituslaitosten ja tieteellisten järjestöjen kanssa, jotta tarpeelliset muutokset rakennusten ja julkisten töiden standardointiohjelmissa voidaan toteuttaa. Näin ollen ETSK painottaa, että standardointimalleissa on annettava etusija infrastruktuurien lujuudelle ja luotettavuudelle sen sijaan, että ratkaisevana kriteerinä olisi vain taloudellinen kannattavuus sijoittajien kannalta. Kun otetaan huomioon, että Euroopassa on esimerkkejä, joissa jokiuomien kaventuminen tai suoalueiden katoaminen on pahentanut tulvien vaikutusta, olisi kaupunkialueiden suunnitelmallisuudelle asetettava malleja. Samaten voitaisiin mahdollisuuksien mukaan suosia esimerkiksi viherkattojen ja -seinien rakentamisen kaltaisia toimenpiteitä.

4.7.4

Sopeutumisstrategiassa on otettava huomioon väestön vanheneminen, sillä vanhemmat ihmiset ja erityisesti vanhukset ovat varsin herkkiä hyvin korkeille lämpötiloille ja kosteudelle. Esimerkiksi riittävän tehokkaiden, vähäpäästöisten ja luotettavasti toimivien ilmastointilaitteiden asentamista terveyskeskuksiin ja vanhainkoteihin olisi harkittava.

4.7.5

ETSK on aikaisemmissa lausunnoissaan (CES1607-2011 ja CES492-2012) tukenut Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) kaksitasoisen lähestymistavan toteuttamista sekä eurooppalaisten liikennekäytävien luomista. Tavoitteena olisi luoda tärkeimmille tavara- ja henkilöliikennevirroille yhdenmukainen liikenneverkko. ETSK pitää tätä hyödyllisenä tavoitteena, joka perustuu myös tarpeeseen asettaa painopisteitä vähissä olevien rahoitusresurssien käytölle. Infrastruktuuri-investointien keskittäminen näihin käytäviin kasvattaa kuitenkin myös EU:n liikennejärjestelmän haavoittuvuutta mahdollisissa häiriötilanteissa. ETSK painottaa, että asia on otettava huomioon, kun tällaisia investointeja suunnitellaan ja rahoitetaan. Rakenteiden kestokyvyn lisäksi tämän olisi tarkoitettava myös ennalta suunniteltuja kiertoteitä ja ohikulkuteitä osana eurooppalaisia liikennekäytäviä.

4.8.1

Euroopan unionin alueella tapahtuvia ympäristökatastrofeja käsittelevässä kertomuksessa (Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (2012), Natural Catastrophes: Risk Relevance and Insurance Coverage in the EU) tuodaan esiin paremman tilastotiedon tarve. Saatavilla olevan tiedon perusteella markkinaosuus (yksityisten vakuutusten kattavuus sekä julkisen vallan puuttuminen asiaan ennakkoon tai jälkikäteen, BKT:hen suhteutettuna) on kuitenkin yleisesti ottaen pieni. Esimerkiksi tulva-vakuutusten markkinaosuudet eivät valtaosassa jäsenvaltioita ole kovin suuria, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tulvavahingot sisältyvät myös muita vahinkoja korvaavaan vakuutukseen. Osuudet ovat pieniä myös myrsky- ja kuivuusriskien kohdalla, vaikka kuivuuden vaikutus jäsenvaltioissa näyttääkin olevan vähäinen.

4.8.2

ETSK pitää hyvänä komission päätöstä esittää vihreä kirja luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja koskevista vakuutuksista (6), jotta vakuutusmarkkinat vahvistuisivat ja julkisen rahoituksen kohtuuton riski pienenisi. Tätä varten olisi otettava huomioon seuraavat seikat:

—

Työllisyys. Analyyttisiä tutkimuksia sopeutumistoimien vaikutuksesta työntekijöiden ammatilliseen koulutukseen ja työllistymiseen ei vielä ole.

—

Teollisuus. Koska teollisuuden sektorit ovat niin moninaisia, ei niiden näkökulma ilmastonmuutokseen ole yhteneväinen. Sopeutuminen, niissä tapauksissa joissa se on tarpeen, vaatii investointeja. Esimerkiksi rauta- ja terästeollisuuden kaltaisilla aloilla jo päästöjen vähentäminen on tärkeä teknologinen ja taloudellinen ponnistus. Vaadittavat investoinnit on otettava huomioon talousennusteissa ja niistä on tiedotettava sijoittajille.

—

Rakentaminen. Sopeutumistoimet vaikuttavat merkittävästi asuntotuotantoon ja infrastruktuurin rakentamiseen ja tuovat väistämättä mukanaan kasvavia kuluja. Eurocodes-standardeissa ei tähän asti ole määritelty vaatimuksia asiassa, ja tämä asia onkin ehdottomasti korjattava (7).

—

Tutkimus, kehitys ja innovointi. Ilmastonmuutos on viimeisten vuosikymmenten aikana vaikuttanut resurssien kohdentamiseen (EU:n uusi rahoitussuunnitelma on todiste tästä) sekä yliopistojen ja muiden asiantuntijalaitosten tutkimusohjelmiin. Uusia ammattiuria ja -profiileja on jo muodostunut. Tämä suuntaus voimistunee tulevaisuudessa.