52012SC0381

Johdanto

EU:ssa on kehitetty useiden vuosien aikana kattava vesipolitiikka, jossa on vähitellen siirrytty pääasiassa terveyteen liittyvistä näkökohdista paljon vettä käyttävien sektorien merkittäviin ympäristövaikutuksiin. Vuodesta 2000, kun vesipolitiikan puitedirektiivi hyväksyttiin, vesipolitiikassa tapahtui toinen ratkaiseva muutos, sillä vesienhoidossa otettiin käyttöön yhdennetty lähestymistapa, joka perustuu "vesipiirin hoitosuunnitelmiin". Niillä pyritään saamaan kaikkien EU:n vesien tila hyväksi vuoteen 2015 mennessä.

Tiedonantoon ”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi”, jäljempänä ’suunnitelma’, liittyvässä vaikutustenarvioinnissa kootaan yhteen useita arviointeja, tuodaan esiin tärkeimmät haasteet vesivarojen hoidossa ja arvioidaan EU:n tasolla toteutettavia vaihtoehtoisia toimintamalleja. Tässä yhteenvedossa esitetään pääkertomuksen keskeiset viestit.

1.           Menettelytapakysymykset ja intressitahojen kuuleminen

Suunnitelma on sisällytetty vuoden 2012 komission työohjelmaan (2012/ENV/005). Vaikutustenarvioinnin laatimisessa on tukeuduttu laajaan ulkoiseen ja sisäiseen lausuntokierrokseen. Siihen saatiin lausuntoja yksiköiden väliseltä ryhmältä ja suosituksia vaikutustenarviointilautakunnalta.

Sidosryhmät osallistuivat jo varhaisessa vaiheessa vaikutustenarviointiin jäsenvaltiot, komission, ehdokasmaat, mahdolliset ehdokasmaat ja ETA-maat sekä sidosryhmät ja valtiosta riippumattomat järjestöt kattavan käyttöön otetun vesipolitiikan puitedirektiivin yhteisen täytäntöönpanostrategian puitteissa. Vaihtoehtoisista toimintamalliluonnoksista keskusteltiin 24.–25. toukokuuta 2012 sidosryhmien konferenssissa (kolmas EU:n vesikonferenssi). Julkinen kuuleminen kesti 12 viikkoa, ja se järjestettiin seuraavasti: ensimmäinen kuuleminen (vesipolitiikan ”kuntotesti”) 6.12.2011–27.2.2012 ja toinen kuuleminen (toimintapoliittiset vaihtoehdot) 16.3.2012–8.6.2012.

Kaiken kaikkiaan sidosryhmät kannattivat muita EU:n toimia kuin lainsäädäntötoimia vesiongelmiin puuttumiseksi. Kannatusta saivat myös vesitaseita, tavoitteiden asettamista ja kustannusvastaavuutta koskevat ohjeet ja välineet sekä toimet tiedotuksen ja raportoinnin tehostamiseksi. Myös joitakin lainsäädännöllisiä vaihtoehtoja kannatettiin, kuten mahdollista uutta asetusta veden uudelleenkäyttönormeista. EU:n rahoitusta koskevan ehdollisuuden lisäämisestä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tapaan esitettiin hyvin eriäviä näkemyksiä, vaikka kaikissa tapauksissa enemmistö kuitenkin kannatti ehdollisuuden lisäämistä. EU:n eri rahastojen käyttö toimenpiteiden tukemisessa sai vahvan kannatuksen.

2.           Poliittinen tausta, ongelman määrittely ja toissijaisuusperiaate

Vesipolitiikan puitedirektiivillä luotiin oikeudellinen kehys kestävälle vesihuollolle EU:ssa. Vesipolitiikan puitedirektiivi pannaan täytäntöön kuusi vuotta kestävissä jaksoissa. Jäsenvaltioita pyydettiin toimittamaan ensimmäiset vesipiirien hoitosuunnitelmansa vuoden 2009 loppuun mennessä, ja niiden on tarkistettava suunnitelmia joka kuudes vuosi. Suunnitelmiin kuuluvien toimenpideohjelmien on oltava toiminnassa vuoden 2012 loppuun mennessä. Vesipiirien hoitosuunnitelmien toisen vaiheen on oltava valmiina vuoden 2015 loppuun mennessä.  Viimeistään vuonna 2019 vesipolitiikan puitedirektiiviä olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa mukautettava.

Euroopan vesiin kohdistuu useita haasteita, joita esitellään tarkemmin veden tilasta laaditussa kertomuksessa seuraavasti:

· Ensimmäisistä vesipiirien hoitosuunnitelmista saatujen tietojen mukaan yli puolessa pintavesistöistä Euroopassa vesistön ekologinen tila ei ole hyvä, vaan ne edellyttävät muiden direktiivien (nitraateista, yhdyskuntajätevesien käsittelystä ja teollisuuden päästöistä annetut direktiivit) mukaisten toimien lisäksi muita toimia vesipuitedirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

· Veden niukkuus yleistyy Euroopassa. Suurilla alueilla erityisesti Etelä-Euroopassa kärsitään veden niukkuudesta, kun kilpailevat käyttötarkoitukset taasen kasvattavat kysyntää koko maanosassa.

· Tulvien ja kuivuuden esiintymistiheys ja voimakkuus, samoin kuin niistä ympäristölle ja taloudelle aiheutuvat vahingot, näyttävät lisääntyneen viimeisten 30 vuoden aikana. Syynä ovat sekä ilmastonmuutos että muut ihmisen aiheuttamat paineet (esimerkiksi maankäytön muutokset).

Huomattavia paineita EU:n vesille syntyy pilaavien aineiden päästöistä, hydrologis-morfologisista muutoksista ja vedenotosta, jotka johtuvat pääasiassa väestönkasvusta, maankäytöstä ja taloudellisesta toiminnasta. Tilanteen korjaamiseksi on pantava täytäntöön lisää vesivarojen hoitotoimenpiteitä, joilla parannetaan vesivarojen käytön tehokkuutta ja kestävyyttä. Näitä ovat muun muassa seuraavat toimenpiteet:

· Luonnolliset vedenpidätystoimet maaperän ja ekosysteemien vedenvarastointikyvyn suojaamiseksi ja parantamiseksi. Tästä saadaan myös muita hyötyjä, joista voidaan mainita erityisesti biologinen monimuotoisuus, katastrofien ehkäisy sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen vaikutusten lieventäminen.

· Vesitehokkuustoimenpiteet, jotka ovat usein kestävä ja kustannustehokas tapa puuttua vesistressiin, koska niillä voidaan esimerkiksi rakennuksissa saada merkittäviä energiansäästöjä yhdessä vedensäästön kanssa.

· Vaihtoehtoiset vesivarat, esimerkiksi veden uudelleenkäyttö tai suolanpoisto.

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti suunnitelmassa keskitytään sellaisiin ongelmiin ja sellaisten politiikan välineiden kehittämiseen, joilla on merkitystä vesienhoidolle EU:n tasolla, kun otetaan huomioon ”kuntotestin” yhteydessä tehty arviointi, vesipiirien hoitosuunnitelmien arviointi sekä veden niukkuutta ja kuivuutta käsittelevän politiikan uudelleentarkastelu. Suunnitelmassa on yksilöity seuraavat neljä luokkaa ja niihin liittyvät 12 keskeistä ongelmaa:

· Ensinnäkään taloudellisia välineitä, joilla puututaan mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpanon estäviin markkinahäiriöihin, ei käytetä riittävästi. Erityisesti:

(1) Nykyisissä hinnoittelujärjestelmissä Euroopassa ei useinkaan yhdistetä tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden tavoitteita eivätkä ne mahdollista kustannusten kattamista kestävällä tasolla toimenpiteiden rahoitusta varten.

(2) Veden kulutusta ei mitata riittävästi siitä huolimatta, että tämä on kannustavien hintapolitiikkojen täytäntöönpanon ehdoton edellytys.

(3) Kuluttajat ja yritykset eivät ole riittävän tietoisia tuotteeseen koko sen elinkaaren aikana käytetyn veden ongelmasta eivätkä asianmukaisten merkintäjärjestelmien puuttumisesta erityisesti maailmanlaajuisesti kaupattavien tavaroiden osalta.

· Toiseksi on olemassa vaara, ettei vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteita saavuteta, koska niitä ei ole yhdennetty muiden alojen politiikan kanssa tai ne eivät ole johdonmukaisia näiden kanssa. Näitä muita aloja ovat muun muassa maatalous, koheesio, teollisuus ja maankäytön suunnittelu. Politiikkaa on mahdollista yhdentää vielä enemmän yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan kanssa, jos EU:n monivuotista rahoituskehystä koskevat ehdotukset pannaan täytäntöön. Seuraavilla aloilla tarvitaan kuitenkin lisää tukea:

(4) maankäytön toimenpiteiden integrointi,

(5) rakennusten ja laitteiden vedenkäytön tehokkuus,

(6) vesi-infrastruktuurien vuotoihin puuttuminen ja

(7) veden uudelleenkäytön lisääminen yhteisten EU:n normien avulla.

· Kolmanneksi on tarpeen parantaa tällä hetkellä tehotonta hallintoa seuraavilta osin:

(8) Tehoton vesialan suunnittelu ja hallinto koordinointiongelmien ratkaisemiseksi, koska tämä voi vaikuttaa yleiseen tavoitteenasetteluun valuma-alueilla sekä yksittäisten toimenpiteiden ja välineiden kustannustehokkaaseen soveltamiseen.

(9) Kunnollisten tietokokonaisuuksien ja johdonmukaisen menettelytavan kehittäminen vesitaseiden, ekologisten virtaamien ja tavoitteiden laskemista varten.

(10) Kuivuusriskien hallinnan suunnittelun parantaminen joissakin jäsenvaltioissa, jotta voidaan vastata haasteeseen suojata talouksia ja yhteiskuntia kuivuuden vaikutuksilta.

· Neljänneksi on tarpeen täyttää seuraavat aukot tietämyksessä:

(11)  Erityisesti tiedoissa, jotka koskevat johdonmukaista menetelmää toimenpideohjelmien tai toimien toteuttamatta jättämisen kustannusten ja hyötyjen laskemiseksi, on huomattavia puutteita.

(12) Kun tietoa on saatavilla, ne eivät aina ole johdonmukaisia, levitettävissä ja saatavilla asianmukaisella päätöksentekotasolla. Myös nykyisten tilastojen ja raportointivaatimusten toimivuutta on vara parantaa.

Nämä koko EU:n laajuiset ongelmat haittaavat hyvää tilaa sekä vesistressin ja äärimmäisilmiöille alttiuden vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista. Tämä vaikuttaa kielteisesti vesiympäristöön ja sen seurauksena biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin. Lisäksi tällä on merkittäviä sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia: useat talouden alat (elintarvike- ja energiantuotanto, liikenne, matkailu ja virkistyspalvelut) ovat suoraan riippuvaisia tietynlaatuisen veden saatavuudesta ja veteen liittyvistä ekosysteemipalveluista. Tulvien ja kuivuuden kaltaiset ääri-ilmiöt voivat myös aiheuttaa erittäin merkittäviä vahinkoja talouden eri aloille ja väestölle yleensä. Vaikutukset keskittyvät usein heikomman tulo- ja kehitystason maihin ja alueisiin, erityisesti maaseutualueille, koska juomavedestä ja jäteveden käsittelystä annettujen asetusten täytäntöönpanoaste on siellä alhaisempi, täytäntöönpanon valvonta heikkoa tai tulva-alttiilta alueilta puuttuu maankäytön suunnittelu, ja mahdollisuus saada vettä säästävää teknologiaa ja osaamista on pienempi. Puhtaan juomaveden ja sanitaatiopalvelujen saantia on lisäksi tarkasteltava osana ihmisoikeuksia.

3.           Tavoitteet

Suunnitelmassa esitellään poliittinen vastaus edellä kuvattuihin haasteisiin niin, että pitkän aikavälin tavoitteena on varmistaa hyvälaatuisen veden saanti kestävää ja oikeudenmukaista veden käyttöä varten. Tällä edistetään kaikkia Eurooppa 2020 -strategian kolmea ulottuvuutta (älykäs, kestävä ja osallistava kasvu). Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen panna EU:n tasolla täytäntöön tasapainoinen lähestymistapa, jossa keskitytään seuraaviin kysymyksiin:

· EU:n vesistöjen hyvän tilan saavuttaminen pääsääntöisesti vuoteen 2015 mennessä tai viimeistään vuonna 2027 joidenkin vesipolitiikan puitedirektiivin poikkeussäännösten soveltamisalaan kuuluvien vesistöjen osalta.

· Vesistressin vähentäminen ottaen huomioon tarve ylläpitää ekologiset virtaamat vesipuitedirektiivin tavoitteiden saavuttamisen edellyttämällä tasolla.

· Haavoittuvuuden vähentäminen ilmastonmuutoksen ja ääri-ilmiöiden suhteen.

Vesistressin ja haavoittuvuuden osalta on vahvistettava konkreettiset tavoitteet vesistöalueiden tasolla, ja ne on sisällytettävä vesipiirien hoitosuunnitelmiin niiden toisella kierroksella.

Suunnitelmassa yksilöidään neljä erityistavoitetta, jotka kuvastavat edellä mainittuja neljää vesihuollon ongelmaryhmää. Ne ovat seuraavat:

– Taloudellisten välineiden käytön lisääminen, jotta resurssit voidaan kohdentaa paremmin ja ulkoiset kustannukset sisällyttää hintoihin.

– Vesiasioiden sisällyttäminen alakohtaisiin politiikkoihin, jotta voidaan edistää seuraavien toimien täytäntöönpanoa: luonnolliset vedenpidätystoimet, vesitehokkuustoimenpiteet rakennuksissa ja laitteissa, veden uudelleenkäyttö ja keinot vuotojen vähentämiseen vedenjakeluinfrastruktuurissa.

– Vesivarojen hallintatapojen tehostaminen ja toimielinten välisen työsuhteen toimivuuden parantaminen sekä veden laatua, määrää ja vesihuollon hydromorfologiaa koskevien näkökohtien huomioon ottaminen kaikessa toiminnassa.

– Vesihuollosta vastaavien henkilöiden käytössä olevan tietämyksen ja välineiden parantaminen tehokkaan päätöksenteon ja hallinnollisen rasituksen keventämisen mahdollistamiseksi.

4.           Toimintavaihtoehdot

Suunnitelmassa arvioiduilla toimintavaihtoehdoilla pyritään tarjoamaan jäsenvaltioille "työkalupakki" keskeisimpien toimenpiteiden täytäntöönpanon tukemiseksi, ja nämä toimenpiteet voidaan ryhmitellä neljään eri ryhmään seuraavasti:

– Ensimmäinen vaihtoehtoryhmä perustuu vapaaehtoisuuteen, ja siinä kehitetään erilaisia välineitä ja ohjeita, joilla tuetaan vesivarojen hoitoa EU:ssa ja vesistöalueiden tasolla käytännössä.

– Sääntelyyn perustuvilla vaihtoehdoilla pyritään saavuttamaan monia samoja tavoitteita vesihuollon käytännön tuen alalla, mutta lainsäädännön avulla.

– Muut vaihtoehdot perustuvat siihen, että vuoden 2013 jälkeisten yleisten rakennerahastojen (EAKR, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto) ja YMP:n ensimmäisen pilarin ehdollisuutta hyödynnetään mahdollisimman pitkälle YMP:n uudistusta ja monivuotista rahoituskehystä koskevien komission ehdotusten mukaisesti.

– Loppujen vaihtoehtojen tavoitteena on varmistaa kestävän vesienhoidon ensisijaisuus yhteisön tukikehyksen ja EIP:n lainojen osalta. Tämä ei edellytä mitään muutoksia monivuotisen rahoituskehyksen nykyiseen poliittiseen kehykseen, sellaisena kuin komissio on sitä ehdottanut, mutta vaihtoehdon toteutuminen edellyttää, että jäsenvaltiot ottavat vesialan painopisteet huomioon meno-ohjelmissaan ja -suunnittelussaan.

Edellä mainituissa neljässä ongelmaryhmässä on yksilöity 37 toimintavaihtoehtoa ja 12 keskeistä näkökohtaa. Alustavasta vaihtoehtoluettelosta järjestettiin julkinen ja sidosryhmien kuuleminen, ja sitä arvioitiin tarkemmin, jotta vaihtoehdoista löydettäisiin paras yhdistelmä. Seuraavassa esitetään 37 vaihtoehtoa ja ne erityistavoitteet, joihin erityisesti niillä pyritään, sekä poliittinen lähestymistapa, johon ne perustuvat.

Taulukko 1: Luettelo vaikutustenarvioinnissa mukana olleista vaihtoehdoista – vaihtoehdot punaisella ja säilytetyt vaihtoehdot alleviivattuina

|| Lähestymistavat

Erityistavoite || a) Vapaaehtoisuus || b) Sääntely || c) Ehdollisuus || d) Rahoituksen ensisijaisuus

1 Hinnoittelu || Ohjeet kauppajärjestelmistä || ei sovelleta || Sisällyttäminen YMP:n ensimmäisen pilarin täydentäviin ehtoihin || ei sovelleta

2 Mittaaminen || GMES:n käyttö || Vesipolitiikan puitedirektiivin muutos || Sisällyttäminen YMP:n ensimmäisen pilarin täydentäviin ehtoihin || ei sovelleta

3 Maailmanlaajuisesti kaupattavien tavaroiden merkinnät || Vapaaehtoiset merkinnät || Pakolliset merkinnät || ei sovelleta || ei sovelleta

4 Luonnolliset vedenpidätyskeinot || Yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet || Vesipolitiikan puitedirektiivin muutos || Yhteisen strategiakehyksen mukaiset täytäntöönpanosäännöt || Yhteisön tukikehys ja EIP:n lainat

5.1 Laitteet/vedenkäyttöön liittyvät tuotteet || Vapaaehtoiset merkinnät || Pakolliset merkinnät Sisällyttäminen ekologisen suunnittelun työohjelmaan[1] || ei sovelleta || ei sovelleta

5.2 Rakennukset || Vapaaehtoinen luokitus || Pakollinen luokitus Vähimmäisvaatimukset Direktiivi || ei sovelleta || ei sovelleta

6 Vuodot || Ohjeet || ei sovelleta || ei sovelleta || Yhteisön tukikehys ja EIP:n lainat

7 Veden uudelleenkäyttö || Yhteisen täytäntöönpano­strategian ohjeet CEN-standardi || Asetus || ei sovelleta || Yhteisön tukikehys ja EIP:n lainat

8 Hyvä hallintotapa || Vertaisarviointi || Vesipolitiikan puitedirektiivin muutos  SYA-direktiivin tarkistus || ei sovelleta || ei sovelleta

9 Tavoitteenasettelu || Yhteisen täytäntöönpano­strategian ohjeet || Vesipolitiikan puitedirektiivin muutos || ei sovelleta || ei sovelleta

10 Suunnittelu kuivuuden varalta || Suositus || Vesipolitiikan puitedirektiivin muutos Kuivuusdirektiivi || ei sovelleta || ei sovelleta

11 Kustannukset ja hyödyt || Yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet || Vesipolitiikan puitedirektiivin muutos || ei sovelleta || ei sovelleta

12 Tietämyksen jakaminen || WISE-järjestelmän kehittäminen || Raportointia ja tilastoja koskevien oikeudellisten vaatimusten uudelleentarkastelu || ei sovelleta || ei sovelleta

5.           Parhaaksi arvioidun vaihtoehtopaketin tunnistaminen ja sen vaikutukset

Vaihtoehtojen arviointia voidaan pitää eri lähestymistapojen seulontana kunkin 12 aiheen osalta. Arvioinnin perusteella näyttää siltä, että useimmissa tapauksissa käyttökelpoisimmat vaihtoehdot kuuluvat ohjeistukseen perustuvaan lähestymistapaan. Sääntelyyn perustuva lähestymistapa on suositeltava vain kolmessa asiassa (laitteiden / vedenkäyttöön liittyvien tuotteiden vesitehokkuus, veden uudelleenkäyttö ja tietämyksen jakaminen), koska nykyinen poliittinen tausta johtaa erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin ja monivuotisen rahoituskehyksen osalta siihen, että suurin osa lainsäädäntöön ja ehdollisuuteen perustuvista toimintavaihtoehdoista siirtyisivät myöhempään vaiheeseen. Parhaiksi arvioidut vaihtoehdot on merkitty punaisella ja alleviivattu taulukossa 1.

On korostettava, ettei lainsäädännöllisiä muutoksia ehdoteta yhdessä suunnitelman kanssa, vaan niitä analysoidaan tarkemmin ja ehdotetaan mahdollisesti vain välinekohtaisen vaikutustenarvioinnin perusteella.

Ehdotetuissa ohjeissa ja välineissä tutkittaisiin vuorovaikutusta tiettyjen taloudellisten välineiden kanssa ja sitä, miten ne sisällytettäisiin vesipiirin hoitosuunnitelmiin sekä tulvien ja kuivuuden hallintasuunnitelmiin. Niissä annettaisiin taloudellisten välineiden käytön lisäämistä tukevaa tietoa. Ehdotettu paketti ei kuitenkaan ole sitova, eikä tällaisten välineiden laajempi käyttöönotto ole taattu.

Ehdotetulla paketilla tuetaan vesiasioiden laajempaa sisällyttämistä alakohtaisiin politiikkoihin alakohtaisen yhdentymisen eri näkökohdat kattavan ohjeistuksen, paremman suunnittelun ja tavoitteenasetteluvälineiden avulla. Sen avulla vesihuoltoasiat voidaan ottaa paremmin huomioon yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan rahoituksessa sovellettavassa hankevalinnassa. Ei ole kuitenkaan takeita siitä, että toimenpiteet pannaan täytäntöön, koska täytäntöönpano on edelleen vapaaehtoista.

Ehdotettuun kokonaisuuteen sisältyvillä ohjeilla, kuten vesikaupasta ja vesitaseista/-tavoitteista annettavilla ohjeilla, samoin kuin suunnitellulla vertaisarviointijärjestelmällä voitaisiin puuttua hallinnon tehokkuuteen vesivarojen suunnittelussa, jolloin avoimuus lisääntyisi ja päätöksenteko tehostuisi. EU:n vesilainsäädännön mukaisista nykyisistä raportointivaatimuksista voitaisiin poistaa turhaa taakkaa.

Ehdotettu paketti sisältää kattavan joukon ohjeita ja uusia välineitä, joilla vastataan vesijohtajien kaikkein pakottavimpiin tarpeisiin. Vesitaseista ja ekologisista virtaamista saatavilla tiedoilla täytettäisiin merkittävät aukot vesijohtajien tietämyksessä. Kun tietojärjestelmät ja tietojensaanti EU:n tasolla paranisivat, saatavilla olisi entistä ajantasaisempia ja yhteentoimivampia tietoja tehokkaampaan päätöksentekoon vesienhoitoasioissa ja politiikan kehittämiseen EU:n tasolla sekä kansallisella tasolla ja vesistöalueiden tasolla. Käyttö on kuitenkin vapaaehtoista.

Ehdotettu paketti tehostaa EU:n vesipolitiikkaa, koska sillä täytetään aukkoja tietämyksessä, parannetaan hallintotapaa ja tarkennetaan raportointivaatimuksia hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Siihen sisältyy mahdollisuus räätälöidä välineitä suuren kustannustehokkuuden mukaan. Muutoksilla, joita voitaisiin esittää vesilakien nykyisiin raportointivaatimuksiin, voitaisiin korjata nykyiset epäjohdonmukaisuudet. Ehdotettu paketti lisäisi myös asiaan liittyvien EU:n politiikkojen johdonmukaisuutta (erityisesti YMP, koheesiopolitiikka, terveys- ja energiapolitiikka).

Ehdotettu paketti edistää ratkaisun löytämistä ongelmiin, jotka liittyvät EU:n vesistöjen ekologiseen tilaan, vesistressiin ja haavoittuvuuteen ääri-ilmiöiden suhteen. Suunnitelmaa varten tehdyissä mallinnuksissa ja yksittäisten toimenpiteiden arvioinneissa on seikkoja, joita voidaan käyttää arvioitaessa eri toimenpideryhmien täytäntöönpanosta EU:n tasolla talouteen, ympäristöön ja yhteiskuntaan juontuvia vaikutuksia, erityisesti tehokkuusetuja koko taloudessa maankäytön hallinnan, vesitehokkuuden parantumisen ja puhtaan veden saatavuuden varmistamisen myötä. Toimenpiteiden varsinaiset vaikutukset nähdään kuitenkin kussakin EU:n 110 vesipiirissä, joka on tarkoituksenmukainen analyysitaso. Suunnitelman osana kehitetyillä välineillä (vesitaseet, vesitalouden mallintaminen, toimenpidetietokanta) tuetaan jäsenvaltioita tämän analyysin tekemisessä, kun ne laativat seuraavia vesipiirien hoitosuunnitelmiaan ja valitsevat sopivimpia toimenpideyhdistelmiä.

6.           Seuranta ja arviointi

Suunnitelman täytäntöönpanossa ja seurannassa tukeudutaan vesipolitiikan puitedirektiivin yhteiseen täytäntöönpanostrategiaan[2]. Täytäntöönpano tapahtuu kahdessa vaiheessa, jotka vastaavat seuraavaa kahta yhteisen täytäntöönpanostrategian jaksoa:

· Ensimmäisessä vaiheessa (2013–2015) tavoitteena on vaikuttaa seuraavien vesipiirien hoitosuunnitelmien laatimiseen (jäsenvaltioiden on esitettävä nämä vuoden 2015 loppuun mennessä) ja vahvistaa tietopohjaa ja välineitä, jotka tukevat näiden suunnitelmien arviointia ja vesipolitiikan puitedirektiivin uudelleenarviointia.

· Toisessa vaiheessa (2016–2018) keskitytään näiden suunnitelmien arviointiin ja vesipolitiikan puitedirektiivin uudelleentarkastelun valmisteluun.

Lisäksi laaditaan tulostaulu suunnitelman ehdotusten täytäntöönpanon seurantaa ja edistymisen arvioimista varten. Yhteisen täytäntöönpanostrategian strateginen koordinointi ryhmä ja vesijohtajat keskustelevat tulostaulusta vuosittain.

[1]               Vettä käyttävien laitteiden sisällyttämisestä on keskusteltu ekologisen suunnittelun vuosien 2012–2014 työsuunnitelman yhteydessä.

[2]               http://ec.europa.eu/environment/water/water-framework/objectives/implementation_en.htm