11.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 72/21

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus" (1) ja erityisesti sen 9 ja 35 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja erityisesti sen 21 artiklan 2 kohdan, jossa vahvistetaan unionin periaatteet ja tavoitteet sen kansainvälisissä suhteissa, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon vuonna 1992 tehdyn biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen ja pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon AKT–EY-kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) 12 artiklan,

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "EC Report on Millennium Development Goals 2011–2004" (SEC(2011)1627),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "The EU – a global partner for development speeding up progress towards the Millennium Development Goals" (SEC(2008)0434),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Policy Coherence for Development Work Programme 2010–2013" (SEC(2010)0421),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – poliittisen toimintakehyksen laatiminen koko unionin lähestymistavalle" (COM(2009)0458),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n johdonmukaisesta kehitysyhteistyöpolitiikasta ja julkista kehitysapua täydentävästä kehitysavusta (ns. ODA+) (2),

—

ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta (asiakirja 09317/2012),

—

ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisäämisestä – muutossuunnitelma (asiakirja 09369/2012),

—

ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n lähestymistavasta kauppaan, kasvuun ja kehitykseen seuraavalla vuosikymmenellä (asiakirja 07412/2012),

—

ottaa huomioon 3. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta (asiakirja 09417/2012),

—

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (asiakirja 16079/2009),

—

ottaa huomioon OECD:n kehitysapukomitean vuoden 2012 vertaisarvioinnin Euroopan unionista,

—

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2012 julkaistun vastuuvelvollisuuskertomuksen, jossa käsitellään EU:n ja sen jäsenvaltioiden edistymistä kehitysyhteistyörahoituksessa,

—

ottaa huomioon Evert Vermeerin säätiön tutkimuksen "The EU Raw Materials Policy and Mining in Rwanda – Policy Coherence for Development in practice" (helmikuu 2012),

—

ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 21. istunnossa 28. syyskuuta 2010 annetun julkilausuman A(2010)21584,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kalatalousvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0302/2012),

A.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa vahvistetaan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoitteeksi köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen "Eurooppalainen konsensus" -julkilausuman mukaisesti; toteaa, että unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin;

B.

toteaa, että Euroopan unioni on sitoutunut varmistamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden Eurooppa-neuvoston vuonna 2005 tekemien päätelmien mukaisesti, mikä on vahvistettu uudelleen äskettäin annetuissa päätelmissä;

C.

katsoo, että EU:n kauppa-, maatalous-, kalastus- ja ilmastopolitiikassa, teollis- ja tekijänoikeuspolitiikassa, maahanmuutto-, rahoitus- ja asepolitiikassa sekä raaka-ainepolitiikassa on selviä epäjohdonmukaisuuksia, jotka vaikuttavat kehitystavoitteisiin; katsoo, että kehitykseen vaikuttavilla politiikoilla voidaan edistää köyhyyden vähentämistä luomalla perustavanlaatuista synergiaa unionin eri alojen politiikkojen välille;

D.

katsoo, että muutosohjelmassa esitellyllä uudella kehitykseen vaikuttavalla politiikalla pyritään politiikan johdonmukaisuuteen sekä unionissa että unionin ja sen jäsenvaltioiden kesken edistämällä yhteistä ohjelmasuunnittelua ja korostamalla EU:n roolia koordinoijana, isännöijänä ja poliittisena päätöksentekijänä;

E.

katsoo, että vuoden 2015 jälkeen sovellettava kehitysyhteistyön kansainvälinen järjestelmä saattaa toimia katalysaattorina ratkaistaessa tärkeitä kehityshaasteita ja muita globaaleja haasteita ja että se saattaa auttaa huolehtimaan yksilöiden oikeuksien ja tarpeiden täyttymisestä;

F.

katsoo, että parannuksista huolimatta EU:n suorat ja välilliset maataloustuet vaikuttavat edelleen kielteisesti kehitysmaiden elintarviketurvaan ja niiden maataloussektorin elinkelpoisuuteen;

G.

toteaa EU:n sitoutuneen YK:n tavoitteeseen, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun osoitetaan vuoteen 2015 mennessä 0,7 prosenttia bruttokansantulosta;

H.

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen marraskuussa 2008 antaman tuomion, jonka mukaan kehitys on asetettava taloudellisten tai poliittisten tavoitteiden edelle kehitysmaissa toteutettavissa Euroopan investointipankin (EIP) toimissa;

I.

toteaa lukuisten tutkimusten osoittaneen, että kehitysmaista valuu vuosittain pois laittomasti arviolta 850 miljardin – yhden biljoonan Yhdysvaltain dollarin edestä rahavirtoja, mikä rajoittaa suuresti verotulojen kartuttamista ja siten kehitysmaiden omaa kehityskapasiteettia;

J.

toteaa, että muutosohjelmalla (COM(2011)0637) pyritään voimistamaan EU:n kehitysavun vaikutuksia ja että siinä todetaan kehitystä, demokratiaa, ihmisoikeuksia, hyvää hallintotapaa ja turvallisuutta koskevien tavoitteiden kytkeytyvän toisiinsa;

K.

toteaa, että julkisten hankintojen osuus koko maailman bkt:stä on 19 prosenttia, eli lähes 40 kertaa se määrä, jonka EU ja sen jäsenvaltiot kohdentavat viralliseen kehitysapuun; toteaa, että julkisilla hankinnoilla on itsessään kosolti potentiaalia kestävän hallintopolitiikan toteuttamiseen sekä EU:ssa että virallista kehitysapua saavissa maissa;

L.

toteaa, että noin 2,6 miljoonaa lasta kuolee vuosittain aliravitsemukseen ja että samasta syystä lähes puolelle miljardille lapselle tulee aiheutumaan peruuttamattomia vaurioita seuraavien 15 vuoden aikana, jos mitään ei tehdä; toteaa, että noin kolmannes koko maailman esikouluikäisistä lapsista on nykyisin alipainoisia (liian laihoja ikäisekseen) tai heidän kasvunsa on hidastunut (liian lyhyitä ikäisekseen); toteaa, että aliravitsemuksesta aiheutuvat kustannukset vastaavat 2–4 prosenttia bkt:stä ja johtavat yksilön kannalta arviolta 11 prosentin ansionmenetyksiin koko elinajalta laskettuna, mikä olisi kuitenkin oikaistavissa nykyisillä testatuilla ja kustannustehokkailla ravitsemusta koskevilla toimilla, joihin investoiminen olisi järkevää;

M.

toteaa, että energian ja veden kysynnän odotetaan kasvavan 40 prosenttia ja elintarvikkeiden kysynnän 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja että väestönkasvu sekä nousevan talouden ja kehitysmaiden väestön keskiluokkaistuminen asettavat valtavia paineita luonnonvaroille, etenkin vedelle, energialle ja maaperälle, sekä ympäristölle;

N.

katsoo, että inhimillisellä kehityksellä ja inhimillisellä turvallisuudella on neljä yhteistä näkökulmaa: ne ovat kumpikin ihmiskeskeisiä ja moniulotteisia ja niissä tarkastellaan ihmisyyden toteutumista laajalti ja pitkällä aikavälillä ja niiden avulla puututaan krooniseen köyhyyteen (3);

O.

toteaa, että sisäasioiden pääosaston kahden uuden rahaston ulkoinen ulottuvuus ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevan temaattisen ohjelman "muuttoliike- ja turvapaikka-asiat" -kokonaisuus kattavat samantapaisia aihealueita, kuten ilmoitetuissa tavoitteissa ennakoitiin, mutta niitä käsitellään eri näkökulmista;

P.

toteaa, Länsi-Euroopan eettisten komiteoiden jo kieltämiä kliinisiä kokeita hyväksytään Intian, Kiinan, Argentiinan ja Venäjän kaltaisten maiden paikallisissa eettisissä komiteoissa; toteaa, että yritykset ja sääntelyviranomaiset sivuuttavat etenkin eettiset periaatteet, jotka ovat erittäin tärkeitä kehitysmaille, kuten Helsingin julistuksessa todettiin (4);

Q.

pitää kulttuuria sen kaikissa ilmenemismuodoissaan kestävän kehityksen peruselementtinä, koska kulttuuri edistää aineellisen ja aineettoman perinnön, luovan teollisuuden ja erilaisten taiteellisten ilmaisukeinojen avulla talouskehitystä, yhteiskunnallista vakautta ja ympäristönsuojelua;

R.

toteaa selvitysten osoittavan, että jos naisilla on koulutusta ja he voivat saada tuloja ja valvoa niiden käyttöä, saadaan aikaan hyviä tuloksia: äiti- ja lapsikuolleisuus vähenee, naisten ja lasten terveys ja ravitsemus paranevat, maatalouden tuottavuus kasvaa, ilmastonmuutosta voidaan hillitä, väestönkasvu hidastuu, talous laajenee ja köyhyyden noidankehästä päästään irti (5);

S.

toteaa, että tieto- ja viestintäteknologian avulla voidaan lievittää ilmastonmuutosta siten, että vähennetään itse teknologiasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja käytetään sitä päästöjen vähentämiseen muilla aloilla ja systeemisten muutosten ja heijastusvaikutusten käsittelemiseen (esimerkiksi aineettomaan muotoon muuttaminen ja sähköinen toimitus, liikenteen ja matkustamisen korvaamista, seurantaa ja hallintaa koskevat sovellukset, energiatehokkuuden parantaminen tuotannossa ja käytössä sekä tuotteiden laadunvalvonta ja kierrätys);

T.

ottaa huomioon, että kehitysapukomitean Euroopan yhteisöjä koskevassa vuoden 2007 vertaisarvioinnissa todettiin, että on tärkeää käsittää, miten asianmukaista talousarviotuki on paikallisessa yhteydessä;

U.

toteaa, että koulutus voi olla ratkaisevassa asemassa paitsi ympäristön kestävyyden, terveyden ja talouskasvun sekä yleensä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta myös rauhanrakentamisen kannalta; katsoo myös, että koulutus voi kenties kaikkia muita aloja paremmin tuottaa erittäin näkyviä ja nopeita rauhasta koituvia etuja, jotka saattavat ratkaista rauhansopimusten pitämisen, jos koulutusjärjestelmät ovat osallistavia ja niissä pyritään vaalimaan asenteita, joilla edistetään keskinäistä ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta ja vähennetään siten yhteisöjen alttiutta väkivaltaisiin konflikteihin;

1.

on tyytyväinen unionin toimiin kehityspolitiikan johdonmukaistamiseksi; korostaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus ei ole pelkästään oikeudellinen velvoite vaan että vastuullisten, avointen, ihmisoikeuksiin perustuvien ja osallistavien toimintalinjojen laatiminen antaa unionille mahdollisuuden luoda kehitysmaiden kanssa tasavertaisia ja kestäviä kumppanuuksia, joissa mennään kehitysyhteistyötä pidemmälle; korostaa myös, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus antaa kehitysmaiden hallituksille ja yhteisöille mahdollisuuden menestyä omillaan ja ottaa vastuun toimistaan;

2.

katsoo, että kehityspolitiikan johdonmukaisuuden on perustuttava sen tunnustamiseen, että maalla tai alueella on oikeus määrittää demokraattisesti omat politiikkansa, painopisteensä ja strategiansa suojellakseen väestönsä toimeentuloa taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti;

3.

pitää myönteisinä kahdeksaa toiminta-alaa, jotka komissio on valinnut vuosiksi 2011–2014 yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa ehdotuksessaan; korostaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien sitovien velvoitteiden merkitystä ja tähdentää, että on tärkeää kannustaa työnantajia noudattamaan nykysäännöksiä kunnianhimoisempia sosiaalisia vaatimuksia, mukaan luettuna mahdollisuus laatia ja jakaa "sosiaalisen tuotemerkin" kaltaisia tunnustuksia; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita näiden velvoitteiden noudattamisen huolellisessa seurannassa ja oikeudellisen täytäntöönpanon varmistamisessa; edellyttää, että tulevassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa aloitteessa otetaan huomioon kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevat velvoitteet ja edetään kohti yritysten yhteiskuntavastuun sitovia normeja;

4.

korostaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus ei ole pelkästään tekninen kysymys vaan ensisijaisesti poliittiseen vastuuseen liittyvä kysymys ja että parlamentilla on lainsäädäntövallan käyttäjänä ja vaaleilla valittuna toimielimenä suuri vastuu sitoumusten muuttamisesta konkreettisiksi toimiksi;

5.

vaatii pitämään eurooppalaisen konsensuksen ja siihen kuuluvan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden määritelmän unionin kehityspolitiikan opillisena kehyksenä ja edellyttää, ettei sitä muuteta tai korvata muutossuunnitelman yhteydessä ilman niiden toimielinten suostumusta, jotka ovat olleet sitä luomassa;

6.

muistuttaa, että muutossuunnitelman vuoksi 11. EKR:n yhteydessä mahdollisesti tehtävien uusien poliittisten painotusten on oltava Cotonoun sopimuksen hengen ja kirjaimen mukaisia;

7.

korostaa, että kaikkia aloja koskeva avoimuus on ratkaisevaa kehityspolitiikan johdonmukaisuuden kannalta, koska näin voidaan estää tahatonta epäjohdonmukaisuutta ja puuttua eturistiriitoihin;

8.

kehottaa pitämään unionin jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien edustajien ja Euroopan parlamentin jäsenten kesken vuosittain kokouksia, jotta voidaan varmistaa kehitysavun johdonmukaisuus;

9.

tähdentää, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus on monimutkainen kysymys, jota koskevaa tietämystä ja asiantuntemusta on pyrittävä lisäämään; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että eräissä tutkimuksen pääosaston ohjelmissa keskitytään aiheisiin, joilla on merkitystä kehityspolitiikan johdonmukaisuuden kannalta; suosittelee myös laatimaan kehitystä koskevan tutkimuksen strategian ja edistämään sitä, jotta tutkimuksen pääosasto ja muut pääosastot sekä muut komission ulkopuoliset asianomaiset toimijat, kuten OECD ja Maailmanpankki saadaan tekemään yhteistyötä;

10.

edellyttää, että komission tekemässä vaikutustenarvioinnissa ja parlamentin tekemissä vaikutustenarvioinneissa on käsiteltävä politiikan taloudellisia, ekologisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia EU:ssa ja EU:n ulkopuolella, kuten vaikutustenarviointia koskevissa vuoden 2009 suuntaviivoissa edellytetään; pyytää komissiota saattamaan vaikutustenarvioinnin päätökseen ennen poliittisen ehdotuksen antamista, jotta voidaan varmistaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja muut asianomaiset sidosryhmät voivat osallistua prosessiin ja tuottaa siten kapasiteettiin liittyvää lisäarvoa;

11.

tähdentää, että komission vaikutustenarviointilautakunta ja parlamentin oma myöhemmin perustettava vastaava elin tarvitsevat asiantuntemusta kehityspolitiikasta voidakseen hoitaa vastuullisesti tehtävänsä ja todentaa vaikutustenarvioinnin laadun kehityspolitiikan johdonmukaisuuden kannalta;

12.

ehdottaa, että EU:n politiikkojen uudelleentarkasteluihin ja jälkiarviointeihin sisällytetään tarvittaessa viittaus kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen; katsoo, että Euroopan kehitysrahaston tai kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ohjelmien kaikkiin arviointeihin olisi sisällytettävä osuus, jossa tarkastellaan kulloisenkin ohjelman vaikutusta kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen;

13.

kiittää puheenjohtajavaltio Tanskaa siitä, että se on sisällyttänyt työohjelmaansa erityisiä kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevia sitoumuksia, ja pyytää tulevia puheenjohtajavaltioita noudattamaan tätä esimerkkiä;

14.

pitää myönteisenä, että komissio julkaisi vuonna 2011 kolmannen kahden vuoden välein julkaistavan kertomuksen kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta, mutta on samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, että tuleviin kertomuksiin on sisällytettävä riippumaton arviointi edistymisestä, mukaan luettuina laadulliset ja määrälliset seuraukset sekä politiikan epäjohdonmukaisuudesta aiheutuvat kustannukset; ehdottaa, että tulevissa kertomuksissa olisi myös oltava laaja katsaus kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta valtioiden tasolla käydyn vuoropuhelun tuloksista, jotta myös kehitysmaiden kansalaiset saisivat äänensä kuuluviin;

15.

kehottaa jäsenvaltioita ja niiden kansallisia parlamentteja edistämään kehityspolitiikan johdonmukaisuutta erityisellä työohjelmalla, jossa noudatetaan sitovia aikatauluja, jotta voidaan tehostaa eurooppalaista kehityspoliittisen johdonmukaisuuden toimintaohjelmaa;

16.

yhtyy komission näkemykseen, että kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevan seuraavan työohjelman valmistelussa on syytä käydä laaja keskustelu Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden sekä kaikkien relevanttien sidosryhmien, esimerkiksi valtioista riippumattomien järjestöjen ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, kanssa; yhtyy näkemykseen, että vähemmillä indikaattoreilla ja tarkemmalla seurannalla voidaan saada aikaan toimivammat puitteet ja helpottaa seurantaa;

17.

pyytää korkeaa edustajaa ja ulkosuhdehallintoa osoittamaan merkittävän roolinsa kehityspolitiikan johdonmukaisuuden toteuttamisessa;

18.

ehdottaa, että ulkosuhdehallinnossa ja edustustoissa asetetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuus etusijalle seuraavasti: tehostetaan EU:n poliittista vuoropuhelua kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, paikallisten parlamenttien ja muiden sidosryhmien edustajien kanssa, pyydetään niitä kokoamaan näyttöä kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta tai epäjohdonmukaisuuksista, parannetaan ohjelma-asiakirjoissa olevia viittauksia kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen ja pannaan nämä asiakirjat täytäntöön ja luodaan yhdessä kehitysyhteistyön pääosaston kanssa ulkosuhdehallinnon uudelle henkilöstölle tarkoitettu koulutusohjelma, jotta voidaan varmistaa, että uusi henkilöstö ymmärtää, mitä kehityspolitiikan johdonmukaisuudella tarkoitetaan, ja toimii sen mukaisesti; korostaa, että edustustoille ja päätoimipaikoille on osoitettava riittävät resurssit tämän tehtävän hoitamiseksi;

19.

korostaa unionin edustustojen tärkeää roolia talousarviotuen suunnittelussa ja hallinnoinnissa ja vaatii varmistamaan niiden resurssit tätä silmällä pitäen;

20.

muistuttaa AKT–EY-kumppanuussopimuksen 12 artiklan erittäin suuresta merkityksestä ja siitä, että komission on tiedotettava säännöllisesti AKT-maiden ryhmän sihteeristölle kaavailluista ehdotuksista, jotka saattavat vaikuttaa AKT-maiden etuihin; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille tällaisten menettelyjen käynnistämisestä;

21.

pitää myönteisenä komission ehdotusta syventää kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevaa yhteistyötä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa vaihtamalla niiden kanssa enemmän tietoja aiheesta ja ottamalla ne mukaan erityisen analyyttisen kapasiteetin hankkimiseen, jotta voidaan lisätä EU:n kehityspolitiikan johdonmukaisuutta; ehdottaa, että kansallisten parlamenttien, Euroopan parlamentin ja komission välinen tietojenvaihto olisi toteutettava järjestämällä vuosittain kokouksia, joissa asetetaan selkeät tavoitteet ja seurantatehtäviä, joilla pyritään lisäämään EU:n kehityspolitiikan johdonmukaisuutta;

22.

katsoo, että julkisia hankintoja olisi hyödynnettävä tehokkaasti kestävää kehitystä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseen ja että siksi tulevissa julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä koko hankintaprosessiin olisi voitava sisällyttää kestävyyttä koskeva peruste;

23.

pitää myönteisenä, että komission tiedonannossa "Kauppa, kasvu ja kehitys: Kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan" sitoudutaan tukemaan pientuottajia ja edistämään reilua, luonnonmukaista ja eettistä kaupankäyntiä koskevia aloitteita; pitää kuitenkin valitettavana, että kaikessa EU:n politiikassa ei ole sitouduttu reilun kaupan periaatteiden valtavirtaistamiseen;

24.

pitää valitettavana, että komissio on julkaissut erilliset kertomukset kaupasta yleisesti ja kaupasta ja kehityksestä, mikä on ollut vahingollista kehityspolitiikan johdonmukaisuuden kannalta;

25.

pitää valitettavana, että bruttokansantuote henkeä kohti on yleisen tullietuusjärjestelmän ainoa tukikelpoisuuskriteeri, sillä tämä saattaa olla ristiriidassa unionin kehitysyhteistyötavoitteiden kanssa; palauttaa mieliin 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman "BKT ja muut indikaattorit – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" (6), jossa viitataan inhimillisen kehityksen indeksiin;

26.

palauttaa mieliin kumppanuussopimusten yhteydessä ilmenneet seuraavat epäjohdonmukaisuudet: a) joitakin maita vaaditaan allekirjoittamaan sopimus ennen kuin on yhdessä sovittu tarkoista ehdoista; b) komissio ehdottaa 18 maan poistamista markkinoillepääsyä koskevan asetuksen liitteestä I; c) neuvotteluissa ei käsitellä riittävästi ihmisoikeuskysymyksiä;

27.

katsoo, että monikansallisia yrityksiä koskevat OECD:n suuntaviivat olisi otettava sitovina vaatimuksina käyttöön liike-elämää ja teollisuutta koskevissa EU:n investointisopimuksissa, jotta voidaan varmistaa, että investointisopimuksiin sisältyy lausekkeet avoimuudesta ja laittomien pääomavirtojen torjunnasta ja että yritykset antavat täydelliset selvitykset ympäristö- ja sosiaalisista näkökohdista; korostaa, että investointisopimuksilla olisi lisättävä hallitusten oikeuksia ja velvollisuuksia säädellä taloudellista toimintaa ympäristön kaltaisilla herkillä politiikanaloilla ja edistettävä ihmisarvoista työtä laajemman yleisen edun ja tulevien sukupolvien edun nimissä;

28.

pitää valitettavana, että vähiten kehittyneille maille tarkoitettu EU:n kauppaa tukeva apu laski 16 prosenttiin vuonna 2010 (1,7 miljardia euroa verrattuna muiden kuin vähiten kehittyneiden maiden 8,7 miljardiin euroon), kun sen osuus vuonna 2009 oli vielä 22 prosenttia (7); kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille siitä, kuinka suuri osuus EKR:n varoista käytetään vuosittain ja/tai pidemmällä aikavälillä kauppaa tukevana apuna;

29.

ehdottaa, että komissio loisi kansainvälisellä tasolla uutta liikevoimaa kestäviä julkisia hankintoja varten, ja katsoo, että tässä yhteydessä tarkistettavissa julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä olisi annettava sopimuksia tekeville viranomaisille liikkumavaraa tehdä tietoon perustuvia kehitystä edistäviä hankintavalintoja;

30.

kehottaa komissiota edistämään WTO:ssa aktiivisesti eräiden avunantajien ehdotusta kauppaa tukevaa apua koskevan aloitteen soveltamisalan kaventamisesta siten, että sitä kyetään seuraamaan paremmin, että siitä tulee tehokkaampaa ja että siinä keskitytään kaupan ja kehityksen yhteyden pääelementteihin, jotta aloitteesta saadaan vaikuttavampi ja voidaan turvata avunantajilta saatava rahoitus;

31.

kiinnittää huomiota kolmansiin maihin sovellettavan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan tarkistetun strategian julkaisemiseen, jolla olisi kehityksen näkökulmasta varmistettava lääkkeiden asianmukainen saatavuus ja huolehdittava farmaseuttisen tutkimuksen tehokkaista kannustimista soveltamalla TRIPS-sopimuksen mahdollistamaa joustavuutta soveltuvissa tapauksissa, kuten terveyskriisien ilmetessä, ja sovittamalla kyseinen strategia yhteen kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuutta koskevan strategian kanssa; korostaa, että yhteys elintarviketurvaa koskevaan ohjelmaan on tässä yhteydessä hyvin tärkeä muun muassa siksi, että voidaan varmistaa kasvilajikkeiden suojeleminen ja tiedostaa erilaisten maatalousjärjestelmien ja perinteisten siementuotantomenetelmien merkitys;

32.

ehdottaa sellaisten etuuskauppakohtelua koskevien määräysten soveltamista, jotka mahdollistavat ympäristöystävällisen maatalousteknologian siirron WTO:ssa ja kehitysmaiden kanssa tehtävissä kahdenvälisissä kauppasopimuksissa;

33.

pitää myönteisenä, että kaupan pääosaston kestävän kehityksen ryhmään on vuonna 2010 perustettu reilua kauppaa käsittelevä yhteyspiste koordinoimaan reilun kaupan toimenpiteitä, jotka ovat tärkeä esimerkki siitä, että EU:n kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkoja voidaan johdonmukaistaa ja tehdä niistä aidosti toisiaan tukevia;

34.

toteaa, että EU:n ja kehitysmaiden välinen reilu kauppa edellyttää, että maksetaan reilu hinta (eli hinta, joka vastaa sisäisiä ja ulkoisia kustannuksia) kehitysmaiden luonnonvaroista ja maataloustuotteista ja varmistetaan samalla työoloja koskevien ILO:n keskeisten työnormien noudattaminen sekä kansainvälisten vaatimusten mukainen ympäristönsuojelu;

35.

kehottaa jälleen kerran puuttumaan tehokkaasti konfliktialueiden mineraalien ja muiden kehitysmaiden konflikteihin kytkeytyvien luonnonvarojen ongelmaan, jonka seurauksena miljoonat ihmiset ovat menettäneet henkensä tai joutuneet siirtymään asuinsijoiltaan;

36.

katsoo, että kehitysmaiden olisi suojeltava talouttaan ja avattava markkinansa valikoiden, kuten Eurooppa on tehnyt;

37.

pyytää komissiota sisällyttämään talouskumppanuus- ja vapaakauppasopimusten kaltaisiin välineisiin lisää kansainvälisesti sovittuja työoloja ja ympäristöä koskevia vaatimuksia;

38.

pitää myönteisenä, että EU on tunnustanut pienviljelyn merkityksen nälkäongelman torjunnassa ja että mukautustoimet on asetettu etusijalle elintarviketurvaa koskevassa ohjelmassa; korostaa, että on erityisen tärkeää tukea naispuolisia pienviljelijöitä;

39.

toistaa, että kehitysnäkökohdat olisi sisällytettävä unionin maatalouspolitiikan kaikkeen päätöksentekoon, ja kehottaa toteuttamaan tarvittaessa toimenpiteitä, jotka vastaavat sokeripöytäkirjaan liitettyjä toimenpiteitä;

40.

edellyttää uudelleen, että EU:n maatalous- ja kauppapolitiikasta on toteutettava säännöllisesti riippumattomia arviointeja, joissa kiinnitetään erityistä huomiota paikallisiin tuottajiin ja pientuottajiin kohdistuviin vaikutuksiin ja joissa nojaudutaan EU:n kauppakumppaneina olevien kehitysmaiden hallitusten, maataloustuottajajärjestöjen, kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen ja muiden sidosryhmien esittämään näyttöön;

41.

kehottaa unionia vahvistamaan EU- ja AKT-maiden toimitusketjuja ja tukemaan AKT-maiden omien toimitusketjujen vahvistamista, sillä molemmat markkina-alueet ovat nykyään riippuvaisia toisistaan; ehdottaa, että kehitysmaita voitaisiin kannustaa käyttämään uudenaikaisia markkinoiden hallintovälineitä, kuten avoimuutta koskevat määräykset, valmiuksien kehittäminen, tekniset säännökset tai tuki sopimusneuvotteluasioissa, esimerkiksi EU:n ja Afrikan yhteisen strategian puitteissa;

42.

ehdottaa Natura 2000 -alueiden ja kehitysmaissa sijaitsevien vastaavien maatalouskäytössä olevien luonnonhoitoalueiden välisiä monikansallisia kumppanuuksia, jolla pyritään a) vaihtamaan tietämystä paikallisviranomaisten, paikallisten päättäjien ja paikallisten maataloustuottajayhteisöjen toteuttamasta hallinnoinnista, jotta voidaan varmistaa, että hallinnointi on tulevaisuudessa ekologisesti ja taloudellisesti kestävää ja käytännöllistä; b) luomaan ystävyystoiminnan avulla valmiuksia kyseisten alueiden liiketoimintaketjujen taloudellisen kannattavuuden lisäämiseksi, jotta voidaan parantaa näiden alueiden kestävää elintarviketurvaa; ja c) toteuttamaan tutkimusta maatalouden ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi, jotta voidaan varmistaa arvokkaiden ja uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen säilyminen; ehdottaa myös monikansallisen ystävyystoimintakeskuksen perustamista, jotta voidaan lisätä ja kehittää Natura 2000 -alueiden ja kolmansien maiden vastaavien alueiden välistä taitotietoa;

43.

tähdentää, että oikea-aikaiset tiedot maataloustuotteisiin sovellettaviin vaatimuksiin tehdyistä muutoksista tai vastaavien vaihtoehtoisten vaatimusten soveltamisesta EU-tuontiin ovat kehitysmaille olennaisia, jotta voidaan helpottaa pitkän aikavälin suunnittelua ja varmistaa laatuun perustuva kilpailukyky;

44.

kehottaa komissiota perustamaan erillisrahaston, josta rahoitetaan aliravitsemukseen liittyviä toimia kehitysmaissa, sekä luomaan tarvittavat resurssit sellaisen perustason avun toimittamiseksi, jolla voidaan estää suurin osa aliravitsemustapauksista, etenkin lapsen kehityksen kannalta kriittisinä ensimmäisinä 1 000 elinpäivänä kohdusta kahteen ikävuoteen asti, ja johon kuuluu imettämisen kaltaisiin ruokinta- ja huolenpitotoimiin kannustaminen, joilla vältetään epäpuhtaan veden käyttö ja varmistetaan monipuolisen ravinnon tarjoaminen pikkulapsille, peruselintarvikkeiden täydentäminen ravitsemuksellisesti ja vitamiinilisien tarjoaminen; uskoo, että erillisrahaston ansiosta voitaisiin lisätä komission ja jäsenvaltioiden sekä mahdollisesti muiden avunantajien rahoituksen vipuvaikutusta ja yhdistämistä ja että se lisäisi unionin antaman hätäavun näkyvyyttä;

45.

pitää valitettavana, että ainoastaan noin 418 miljoonaa eli 3,4 prosenttia komission 12 miljardin euron kehitysapubudjetista suunnataan nykyisin ravitsemusta koskevaan suoraan toimintaan; katsoo, että aliravitsemuksen torjumiseen tähtäävien toimien on oltava monialaisia ja niiden toteuttamiseen on otettava mukaan monia sidosryhmiä aliravitsemuksen koettelemien maiden määrittämien painopisteiden mukaisesti;

46.

katsoo, että unionin kalatalousmarkkinoiden koko ja EU:n lipun alla purjehtivien ja EU-alueen toimijoiden omistuksessa olevien alusten maantieteellinen toimintasäde asettavat unionille suuren vastuun sen varmistamisesta, että nämä toimenpiteet perustuvat sekä unionin vesialueilla että niiden ulkopuolella samoihin ekologisiin, sosiaalisen kestävyyden ja avoimuuden vaatimuksiin; panee merkille, että tällainen johdonmukaisuus edellyttää koordinointia sekä komissiossa että komission ja yksittäisten jäsenvaltioiden hallitusten välillä;

47.

toistaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuuden lisäämiseksi kalastuskumppanuussopimusneuvottelujen on pohjauduttava sopimuspuolena olevan maan kalastusalan kehittämisen painopisteisiin; korostaa, että kalastuskumppanuussopimuksiin perustuvien maksujen olisi oltava kehitystavoitteiden mukaisia ja että EU:n olisi seurattava tarkkaan kalastuskumppanuussopimusten vaikutuksia;

48.

katsoo, että kehityspolitiikan johdonmukaisuutta olisi lisättävä a) siirtämällä kalastuskumppanuussopimukset meri- ja kalastusasioiden pääosaston (PO MARE) ja kehityksen pääosaston yhteiselle vastuulle; b) soveltamalla asiaa koskevia periaatteita, joita on hahmoteltu FAO:n vastuullista kalastusta koskevissa käytännesäännöissä, EU:n tekemissä kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevissa sitoumuksissa sekä EU:n ja AKT-maiden välisessä Cotonoun sopimuksessa; c) sisällyttämällä kaikkiin kalastuskumppanuussopimuksiin ihmisoikeuksia koskevia velvoitteita sekä korruption torjuntaa ja vastuuvelvollisuutta koskevia velvoitteita; ja d) varmistamalla, että kalastuskumppanuussopimukset ovat EU:n maa- ja aluekohtaisissa strategia-asiakirjoissa yksilöityjen, köyhyyden vähentämistä ja inhimillistä kehitystä koskevien tavoitteiden mukaisia tai edistävät niiden saavuttamista;

49.

korostaa, että mahdollisessa pääsyssä kolmansien maiden kalavaroihin on noudatettava sekä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 62 artiklaa ylijäämäkalavaroista että 69 ja 70 artiklaa sisämaavaltioiden ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevien valtioiden oikeuksista alueella, kun otetaan huomioon erityisesti paikallisen väestön ravinnontarve ja sosioekonomiset tarpeet;

50.

ehdottaa, että komissio antaisi vuonna 2006 YK:n yleiskokouksessa hyväksytyn alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä koskevan päätöslauselman mukaisesti kaikille alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille varauksettomat neuvotteluvaltuudet meriluonnonsuojelun ja kestävän kalatalouden edistämiseen;

51.

katsoo, että kaikissa alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä koskevissa ja kalastusmahdollisuuksia eri maille tarjoavissa järjestelmissä on turvattava kehitysmaille kuuluvat oikeudet ja tavoitteet kehittää omaa kalatalouttaan; vaatii, että EU:n on vastustettava siirrettävien kalastusoikeuksien sisällyttämistä alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen järjestelmään, koska se vaarantaisi kehitysmaiden kalastuksesta riippuvaisten yhteisöjen elannon ja hyvinvoinnin;

52.

katsoo, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikka olisi pantava täytäntöön Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa järjestöissä sekä toimivaltaisissa kansainvälisissä elimissä sovittujen velvoitteiden puitteissa ja että kalastuksen olisi edistettävä kehitystä unionin ulkoisen toiminnan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti siten, että se myötävaikuttaisi unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeimmän tavoitteen saavuttamiseen eli kehitysmaiden köyhyyden vähentämiseen ja lopulta sen poistamiseen kokonaan;

53.

katsoo, että unionin olisi myötävaikutettava kalatalousalan kehitykseen tukemalla maailmanlaajuisesti saaliin ylijäämää koskevaa periaatetta ja muita UNCLOS-sopimuksen määräyksiä sekä FAO:n laatimaa vastuullista kalataloutta koskevaa toimintaohjetta ja FAO:n kalavarojen suojelu- ja hoitotoimenpiteitä koskevaa noudattamissopimusta;

54.

korostaa, että kalastuspolitiikan tavoitteet on pantava täytäntöön avoimesti ja johdonmukaisesti unionin muiden tavoitteiden kanssa ja että niiden vaikutusta kehitykseen on suunniteltava, mitattava ja arvioitava ja että politiikan on oltava säännöllisen ja järjestelmällisen demokraattisen valvonnan kohteena;

55.

selventää, että kalastusta koskevilla yhteistyösopimuksilla sekä kehitysyhteistyösopimuksiin ja unionin kauppasopimuksiin sisältyvillä kalastusalaa koskevilla näkökohdilla olisi edistettävä sitä, että kalastus on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää toimintaa unionille ja sen kumppaneille;

56.

pitää valitettavana, että monia kalastuskumppanuussopimusten tavoitteita ei ole saavutettu; pitää erityisen valitettavana tieteellisessä ja teknisessä yhteistyössä sekä kehitysmaiden kalastusalan (ja siihen liittyvien teollisuudenalojen) kestävää kehittämistä koskevan tuen yhteydessä saavutettuja heikkoja tuloksia; katsoo, että näitä seikkoja voidaan parantaa kansanvälistä kalastusta koskevien johdonmukaisten toimintalinjojen ja kalastuksen hallinnoinnin avulla;

57.

korostaa, että unionin on varmistettava, että yhteisen kalastuspolitiikan parhaillaan käynnissä oleva uudistus otetaan huomioon kehitysmaita koskevissa unionin sitoumuksissa, joiden mukaan unioni tukee vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaista ravinnon saantia koskevaa perusihmisoikeutta;

58.

kehottaa komissiota varmistamaan, että sen ulkoisella toiminnalla yleisesti ja kalastuskumppanuussopimuksilla erityisesti edistetään hyvää hallintoa ja avoimuutta sekä luodaan edellytykset kehitysmaille, jotta ne voivat perustaa kalastuspolitiikkansa samoihin suuntaviivoihin ja kestävyyttä koskeviin vaatimuksiin, joihin yhteinen kalastuspolitiikka perustuu ja joita ovat: tieteellisiin raportteihin ja vaikutustutkimuksiin perustuvien päätösten tekeminen ja monivuotisten suunnitelmien laatiminen, jotta kalavarojen hyödyntäminen vastaisi kalavarojen kestävää enimmäistuottoa; erityisesti pienimuotoisen kalastuksen ja vesiviljelyn sekä niistä riippuvaisten yhteisöjen tukeminen; valikoivan kalastuksen edistäminen ja laivaston kapasiteetin mukauttaminen kalavaroihin ja vastuullisempien kalastusmenetelmien edistäminen; poisheittämisen vähentäminen asteittain ja lopulta sen poistaminen kokonaan; ponnistelut laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumiseksi; työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin edellytysten parantaminen; biologisen monimuotoisuuden ja ympäristön suojeleminen ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimet; tuotteiden laatu ja niiden kaupan pitämisen parantaminen; ja tutkimuksen ja innovoinnin tehostaminen, jotta voidaan lisätä kalastus- ja vesiviljelytoiminnan sekä niihin liittyvien teollisuudenalojen kestävyyttä;

59.

korostaa, että sopimukset ja niiden ympärille kehittyvät teollisuudenalat myötävaikuttavat kolmansien maiden kehitykseen ja niiden kykyyn hyödyntää tulevaisuudessa omia resurssejaan;

60.

tähdentää, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on myötävaikutettava suhteissaan kolmansiin maihin ja toiminnassaan kansainvälisissä järjestöissä kehitysmaiden yhteiskuntien ja hallitusten valmiuksien kehittämiseen, jotta ne voivat laatia, toteuttaa ja valvoa kestäviä kalastuspolitiikkoja, joilla vahvistetaan niiden elintarviketurvaa ja tuetaan niiden kehitystä;

61.

suorittaa laatimaan yhdessä malleja, joihin sisältyy tavoitteita, toimia ja indikaattoreita, joilla pyritään seuraamaan tehokkaammin varojen käyttöä kumppanuuden hengessä; korostaa, että seurantaan on kuuluttava sellaisten korjaavien toimien toteuttaminen, joista sovitaan kolmannen maan kanssa, jos todetaan, että jompikumpi osapuoli on jäänyt jälkeen asetetuista tavoitteista;

62.

pitää tervetulleena avoimuutta koskevaa esimerkkiä, jonka EU on antanut maailmanlaajuisesti julkistamalla kalastuskumppanuussopimuksiensa ehdot; vaatii komissiota pitämään kiinni avoimuudesta varmistamalla, että myös näiden sopimusten arvioinnit asetetaan julkisesti saataville Århusin yleissopimuksen periaatteita kunnioittaen, jotta paikalliset parlamentit, kansalaisyhteiskunta ja muut sidosryhmät voivat tehokkaasti tarkastella sopimusten täytäntöönpanoa ja vaikutusta;

63.

kiinnittää huomiota sen merkitykseen, että saatavilla on ajan tasalla olevia ja avoimia tieteellisiä tietoja kalakannoista, kaikista kalastussopimuksista, myös unionin kalastussopimuksista, ja kokonaispyyntiponnistuksesta kunkin maan vesillä; katsoo, että tieteellinen arviointi olisi suoritettava ennen sopimusten allekirjoittamista tai että sopimusten avulla olisi ainakin edistettävä tietojen tarkastelua;

64.

kiinnittää huomiota laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS-kalastus) koskevaan ongelmaan; palauttaa mieliin, että monissa tapauksissa alukset eivät anna asianmukaista ilmoitusta saaliistaan, aluksia ei tarkasteta, laivastojen toimittamia tietoja ei varmenneta ja pyydettyjä lajeja ei määritellä selvästi; katsoo, että unioni voi osallistua ja että sen on osallistuttava tehokkaammin näiden ongelmien ratkaisemiseen; vaatii komissiota tukemaan kaikissa kansainvälisissä suhteissaan lippuvaltion vastuuta koskevaa periaatetta, joka tukee kansainvälistä oikeutta ja on olennaista LIS-asetuksen tehokkaalle täytäntöönpanolle;

65.

kehottaa yhdistämään kalastuskumppanuussopimukset paremmin nykyisiin kehityspolitiikan välineisiin, erityisesti Euroopan kehitysrahastoon, sekä kehitysmaihin sovellettaviin unionin markkinoille pääsyä koskeviin ehtoihin;

66.

painottaa, että yhteistyö kalatalousalalla voi hyödyttää maailmassa suoraan 150:tä miljoonaa ihmistä, joiden elanto riippuu kalastuksesta ja siihen liittyvistä toiminnoista;

67.

toistaa, että on kiinnitettävä enemmän huomiota EU:n ilmastonmuutospolitiikan ja kehitystavoitteiden välisten synergioiden maksimoimiseen erityisesti siinä, mikä koskee käytettäviä työkaluja ja välineitä sekä rinnakkaisen kehityksen ja/tai ilmastonmuutokseen sopeutumisen hyötyjä;

68.

korostaa, että investoiminen kestävää kehitystä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevaan koulutukseen on ala, jolla kehitysavulla voidaan saavuttaa useita tavoitteita kerralla, erityisesti kun investoinnit kohdistetaan naisille;

69.

katsoo, että ilmastonmuutoksen haasteisiin on puututtava rakenteellisten uudistusten avulla, ja kehottaa toteuttamaan järjestelmällisen ilmastonmuutokseen liittyvien riskien arvioinnin EU:n kaikkien politiikan alojen suunnittelun ja päätöksenteon yhteydessä, kauppa, maatalous, elintarviketurvallisuus ja niin edelleen mukaan lukien; vaatii hyödyntämään arvioinnin tuloksia selkeiden ja johdonmukaisten maa- ja aluekohtaisten strategioiden laadinnassa sekä kaikissa kehitysohjelmissa ja -hankkeissa;

70.

katsoo, että kaikilla politiikan aloilla ja kaikissa sopimuksissa, jotka saattavat vähentää tai rajoittaa elintarviketuotantoon tarvittavien resurssien (muun muassa maan, veden ja liikkuvuusmahdollisuuksien) saatavuutta, on kiinnitettävä erityistä huomiota pienimuotoista maataloutta harjoittaviin tuottajiin ja karjankasvattajiin, jotka joutuvat selviytymään ilmastonmuutoksen haasteista;

71.

kehottaa uudelleen komissiota ja jäsenvaltioita keräämään maakohtaista ja sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa, kun suunnitellaan, pannaan täytäntöön ja arvioidaan ilmastonmuutosta koskevia toimintamalleja, ohjelmia ja hankkeita, jotta voidaan tehokkaasti arvioida ilmastonmuutoksen erilaisia vaikutuksia molempiin sukupuoliin ja puuttua niihin, sekä laatimaan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan oppaan, jossa esitetään menettelytapoja, joilla voidaan suojella naisia ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksista;

72.

pitää myönteisinä vuosien 2011 ja 2012 kehitysraporttiin sisällytettyjä ehdotuksia, jotka koskevat integroitua ja ekosysteemiperustaista veden, energian ja maan käyttöä, koska nämä kolme tekijää ovat kehityksen kannalta ratkaisevia; kehottaa komissiota seuraamaan raportissa esitettyjen ehdotusten etenemistä; korostaa erityisesti, että EU:n hallinnassa ja globaalissa hallinnassa ilmenee merkittäviä puutteita; tähdentää, että itse unionin kulutus- ja tuotantotavoissa on pyrittävä parantamaan kestävyyttä;

73.

ehdottaa, että EU:n olisi toimittava kehitysmaissa edistääkseen investointeja, innovoivia toimintatapoja ja yrityskäytäntöjä, joilla päästään veden, energian ja maaperän osallistavaan ja kestävään käyttöön; ehdottaa myös, että muutossuunnitelmassa korostetun kestävän energian ja maatalouden ohella olisi toteutettava vettä koskevia toimenpiteitä;

74.

kehottaa komissiota julkaisemaan vuoden 2012 loppuun mennessä kertomuksensa biopolttoaineiden sosiaalisesta kestävyydestä ja kuulemaan paikallisia yhteisöjä ja kansalaisjärjestöjä etukäteen; katsoo, että nyt on tilaisuus ehdottaa asianmukaista metodiikkaa ja että on katettava kaikki vaikutukset, joita Euroopan biopolttoainetavoitteilla on elintarviketurvaan, maanomistusoikeuksiin ja muihin kehityspoliittisiin seikkoihin; muistuttaa, että ehdotetussa direktiivissä edellytetään komissiolta seurantaa ja raportointia, mikä antaa tilaisuuden ehdottaa tarvittaessa kokemuksiin perustuen korjaavia toimenpiteitä;

75.

pitää tärkeänä sen varmistamista, että maahantuotu bioenergia on tuotettu hyväksyttävissä työoloissa, työnormeja noudattaen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia kunnioittaen;

76.

kannustaa kehittämään toisen ja kolmannen sukupolven bioenergiaa hyödyntämällä sivutuotteista, jätteistä ja jäämistä saatavaa biomassaa;

77.

pyytää komissiota harkitsemaan uudelleen uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin vuodeksi 2020 asetettua uusiutuvista lähteistä peräisin olevan biopolttoaineen 10 prosentin tavoitetta ja edellyttää tiukkojen kestävyyskriteerien soveltamista;

78.

kehottaa jäsenvaltioita kohdentamaan vuodesta 2013 lähtien merkittävän osuuden unionin päästökauppajärjestelmästä saatavista tuloista kehitysmaissa toteutettaviin ilmastonmuutostoimenpiteisiin;

79.

kehottaa komissiota ehdottamaan asianmukaista ja kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen sopivaa menetelmää maankäytön epäsuorien muutosten vaikutusten laskemiseksi ja muistuttaa komissiota siitä, että tämä oli tarkoitus toteuttaa jo vuoden 2010 loppuun mennessä;

80.

korostaa, että vuonna 2012 tehtävän EU:n aseviennin uudelleentarkastelun on perustuttava kattaviin tietoihin, jotta voidaan toimia kehitystavoitteiden mukaisesti; huomauttaa, että neuvoston julkaisema 13. vuosikertomus sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennistä herätti kysymyksiä tietojen luotettavuudesta ja käyttökelpoisuudesta;

81.

muistuttaa, että EU on tehnyt demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevia lupauksia ja asettanut niitä koskevia ehtoja, kuten esimerkiksi Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevassa "enemmällä enemmän" -lähestymistavassa on tehty; korostaa, että näiden lupausten ja ehtojen merkittävyys kyetään takaamaan ainoastaan siinä tapauksessa, että mikään muu politiikan ala tai vuorovaikutus kumppanimaiden kanssa ei vesitä aloitteita, joilla pyritään lujittamaan kumppanimaiden ihmisoikeuksia, ihmisten turvallisuutta ja demokratiaa;

82.

muistuttaa, että asevienti on hallitusten välinen asia ja että siinä olisi otettava huomioon kehityspolitiikan johdonmukaisuus; toteaa, että saattaa olla hankalaa päättää kehitysmaihin suuntautuvan aseviennin hyväksymisestä EU:n ja kansallisten konsolidoitujen vientilupaperusteiden kahdeksannen perusteen ("kestävä kehitys") nojalla, koska muut poliittiset näkökohdat saattavat ajaa sen soveltamisen edelle; suosittelee, että jäsenvaltiot antavat täyden selvityksen tähän perusteeseen liittyvistä menettelyistään;

83.

toteaa, että kehitys, demokratia, ihmisoikeudet, hyvä hallintotapa ja turvallisuus kytkeytyvät toisiinsa, mikä on otettava huomioon kaikissa kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta käytävissä keskusteluissa;

84.

katsoo, että ihmisten turvallisuuden ja inhimillisen kehityksen käsitteitä olisi pidettävä olennaisina turvallisuuden ja kehityksen yhteydessä, koska näissä käsitteissä keskitytään yksilöihin;

85.

korostaa, että konfliktien jälkitilanteissa toteutettavien rauhanrakentamistoimien, humanitaarisen avun toimien ja kehitysyhteistyötoimien koordinointia olisi tehostettava hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisstrategian puitteissa, jotta voidaan täyttää kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja huolehtia ihmisten turvallisuudesta, mikä on edelleen jätetty liian vähälle huomiolle; muistuttaa komissiota, että neuvosto pyysi sitä vuonna 2009 laatimaan konflikteja ja epävakaita tilanteita käsittelevän EU:n toimintasuunnitelman, ja että Busanissa hyväksytyssä avun tuloksellisuutta käsitelleessä korkean tason foorumissa hyväksyttiin EU:n uusi sopimus epävakaissa valtioissa toimintaa varten;

86.

korostaa, että neuvoston tavanomaisten aseiden viennin työryhmä on päävastuussa asevientiä koskevista EU:n käytännesäännöistä ja että sen toiminnassa on erittäin tärkeää ottaa huomioon kehitystavoitteet; kehottaa neuvostoa tekemään asevientiä koskevista EU:n käytännesäännöistä sitovia;

87.

korostaa, että aivovienti voi aiheuttaa kehitysmaissa suuria ongelmia erityisesti terveydenhuoltosektorilla; toteaa, että kehitysmaihin vaikuttava aivovienti on seurausta rakenteellisista syistä ja tarjontaa ja kysyntää koskevista tekijöistä; pyytää komissiota seuraamaan sinisen kortin järjestelmän vaikutuksia kehitysmaihin ja toteuttamaan tarvittaessa korjaavia toimia; pyytää lisäksi komissiota edistämään niiden WHO:n käytännesääntöjen soveltamista, jotka koskevat terveydenhoitoalan työntekijöiden rekrytointia niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille;

88.

pitää tärkeänä sen varmistamista, että liikkuvuutta koskevat kumppanuudet ovat ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen kehyksen mukaisia; pyytää EU:ta välttämään sekä EU:n että sen jäsenvaltioiden käymissä kahden- ja monenvälisissä neuvotteluissa ehdollisuutta muuttoliikkeen vähentämiseen liittyvässä kehitysavussa;

89.

edellyttää, että turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston ulkoisen ulottuvuuden näkökohtien on oltava täysin ulkoisen avun välineiden ja EU:n kehitystavoitteiden mukaisia; ehdottaa, että otetaan käyttöön takeita, joilla jäsenvaltioita estetään hyödyntämästä tätä tekijää pelkästään kehitysmaista suuntautuvan maahanmuuton hillitsemiseen;

90.

kannattaa sitä, että EU:n maahanmuuttopolitiikassa sovelletaan maahanmuuttajiin keskittyvää ja ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa, jonka avulla EU:n jäsenvaltiot ja niiden kumppanimaat voivat kunnioittaa ja suojella ihmisoikeuksia ja maahanmuuttajat voivat vaatia ihmisoikeuksiensa kunnioittamista koko muuttomatkan aikana; korostaa, että ihmisoikeuksiin perustuva ja maahanmuuttajiin keskittyvä lähestymistapa auttaa analysoimaan asianmukaisesti pakon saneleman maahanmuuton perimmäisiä syitä, kuten konflikteja, ilmastonmuutosta, työttömyyttä ja köyhyyttä, ja varmistamaan, että EU reagoi näihin syihin riittävällä tavalla ja kehityspolitiikan johdonmukaisuutta noudattaen;

91.

pitää tarkoituksenmukaisena kotiseuduiltaan muuttaneiden ihmisten ja paluumuuttajien ottamista mukaan kehitystoimiin, koska varsinkin paluumuutto on lisääntynyt Euroopan finanssikriisin seurauksena;

92.

korostaa, että täydentävyyden parametrit kaipaavat lisäselvennystä ja että on syytä luoda johdonmukainen institutionaalinen vuoropuhelu ulkoisen toiminnan ja sisäisten toimien rahoituksen suunnittelemiseksi ja hallinnoimiseksi niin, että muuttoliikettä käsitellään kehityspolitiikan johdonmukaisuuden näkökulmasta ja ihmisoikeusnäkökulmasta;

93.

kehottaa komissiota ja AKT-maita sisällyttämään AKT–EU-kumppanuussopimuksen käynnissä olevassa tarkistamisessa 13 artiklaan kiertomuuton periaatteen ja sen helpottamisen kiertoviisumien myöntämisen avulla; korostaa, että vaikka kyseisessä artiklassa painotetaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja AKT-valtioiden kansalaisten tasavertaista kohtelua, kauttakulkumaiden kanssa tehdyt kahdenväliset takaisinottosopimukset vaarantavat vakavalla tavalla kyseisten periaatteiden vaikutusalan Euroopan ulkoistaessa muuttovirtojen hallinnan, sillä kyseisissä sopimuksissa ei taata maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittamista ja ne voivat johtaa peräkkäisiin takaisinottoihin, joissa maahanmuuttajien henki ja turvallisuus varantuvat;

94.

vahvistaa, että valtiosta riippumattomien järjestöjen yhteisrahoitus on tärkeä periaate, joka motivoi edunsaajia suurempaan vastuullisuuteen ja avun tehokkaampaan täytäntöönpanoon ja parantaa kaikkien Istanbulin periaatteissa suositeltujen sidosryhmien välistä yhteistyötä (8);

95.

pyytää korostamaan hyvään hallintotapaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaa järjestelmää ja sen roolia katalysaattorina kumppanimaiden kehittämiselle kaikilla poliittisen vuoropuhelun aloilla riippumatta kehityspolitiikan johdonmukaisuuden arviointiin luokitellusta viidestä ydinkysymyksestä;

96.

ehdottaa avun tuloksellisuuden käsitteen täydentämistä kehityksen tuloksellisuuden käsitteellä, joka sopii paremmin kehityspolitiikan johdonmukaisuuden mittaamiseen ja soveltuu paremmin Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan (BRICS-maat) kanssa kehityspolitiikasta käytävän vuoropuhelun syventämiseen;

97.

muistuttaa, että kehitysmaiden hyvän hallinnon ohjelmat ovat luonteeltaan monialaisia, ja kannustaa komissiota lisätoimiin asiassa; muistuttaa myös, että nykyisinä kriisiaikoina on tehostettava globaalia hallintaa, koska sen rooli globaalin kehityksen aikaansaamisessa on erittäin suuri; pitää valitettavana, että YK:n Rio+20 -kokouksen päätösasiakirjassa ei sitouduttu EU:n edellyttämään luonnonvarojen säilyttämiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen eikä talouden kestävyyteen; kehottaa kuitenkin EU:ta osallistumaan edelleen tiiviisti kestävän kehityksen tavoitteiden määrittelemiseen ja pyrkimään siihen, että ne hyväksytään vuoteen 2015 mennessä;

98.

kannattaa komission ehdotusta siitä, että arvioidaan kattavasti kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen vaikuttamattomien politiikan alojen kustannuksia sekä kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen sopeutettujen politiikan alojen etuja tai kaikkia osapuolia hyödyttäviä tilanteita, joita voidaan hyödyntää valistuksessa ja koulutuksessa ja soveltaa perustana Euroopan kansalaisten ja muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa käytävissä keskusteluissa, kun pyritään oikomaan kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta edelleen vallitsevia väärinkäsityksiä; katsoo, että tällaisesta analyysista olisi hyötyä erityisesti maahanmuuton alalla, jolla EU:n olisi korostettava maahanmuutto- ja kehityspolitiikan välisiä kytköksiä ja annettava säännöllisesti kansalaisille tietoja näiden kytkösten ja kestävien energiamuotojen välisistä eduista;

99.

kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään pitkän aikavälin monialaisen EU-strategian kehitysyhteistyökasvatusta ja -valistusta sekä aktiivista maailmankansalaisuutta varten;

100.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan tai tehostamaan kansallisia kehitysyhteistyökasvatusstrategioita ja kestävän kehityksen opetusohjelmia ja sisällyttämään niihin kehityspolitiikan johdonmukaisuuden;

101.

tähdentää, että nykyinen rahoitusvälineiden markkinoista annettua direktiiviä koskeva aloite voi edistää merkittävästi unionin laajempien kehitysyhteistyötä koskevien tavoitteiden saavuttamista, jos käyttöön otetaan tiukat positiolimiitit, direktiiviä koskevat poikkeukset rajataan tiukasti ja lainsäädäntövallan käyttäjille annetaan lisää valtaa puuttua erityisiin tuotteisiin tai toimintoihin;

102.

toistaa, että avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden nimissä Euroopan ulkosuhdehallinnon ja kehitys- ja yhteistyöpääosaston olisi valvottava, kuinka vastuu jakaantuu käytännössä komission ja ulkosuhdehallinnon välillä, ja kehitettävä toimintaa välttämällä päällekkäisyyksiä ja varmistamalla synergia;

103.

muistuttaa, että ulkosuhdehallinto on ottanut käyttöön "EU:n toimijuus" -käsitteen lisätäkseen EU:n toimien näkyvyyttä; katsoo tämän tekevän kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta entistäkin tärkeämpää, sillä jokainen kielteinen vaikutus yhdistetään yhä selvemmin EU:hun; kehottaa komissiota varmistamaan, että käsite ei ole ristiriidassa EU:n määrittelemän kehityspolitiikan muiden tavoitteiden kanssa, etenkään niiden, jotka koskevat kehitysmaiden omistajuutta ja poliittista liikkumavaraa;

104.

ehdottaa Cotonoun sopimuksen ja muita kuin valtiollisia toimijoita ja uusia avustusmuotoja koskevan viiteasiakirjan (9) mukaisesti, että EU:n edustustojen olisi laadittava kattava kartoitus valtioista riippumattomista järjestöistä, kansalaisyhteiskuntaa edustavista järjestöistä ja edustustojentyön kannalta merkittävistä paikallisviranomaisista, etenkin paikallisista ja yhteisöperustaisista järjestöistä;

105.

toistaa, että AKT-maita edustavan kehityspolitiikan johdonmukaisuutta käsittelevän pysyvän esittelijän viran perustaminen yhteisiä parlamentaarisia edustajakokouksia varten helpottaisi kehityspolitiikan johdonmukaisuutta käsittelevän Euroopan parlamentin pysyvän esittelijän komission ja neuvoston asiasta vastaavien yksikköjen toimintaa ja niiden yhteensovittamista ja auttaisi poistamaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden esteitä itse kehitysmaissa;

106.

muistuttaa, että komissio ehdotti monivuotisesta rahoituskehyksestä kesäkuussa 2011 antamassaan tiedonannossa Euroopan kehitysrahaston valvontatehtävien laajentamista parlamentille; pitää valitettavana, että kyseistä ehdotusta ei ole sisällytetty yhdettätoista Euroopan kehitysrahastoa koskevaan lainsäädäntöehdotukseen;

107.

korostaa, että vuoden 2015 jälkeen sovellettavassa kehitysyhteistyön kansainvälisessä kehyksessä olisi edettävä kehitysyhteistyön perinteistä tulkintaa pidemmälle ja omaksuttava kattavampi lähestymistapa köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen sekä kehityspolitiikan johdonmukaisuuden lisäämiseen tärkeänä mekanismina, jolla edistetään oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa; tähdentää, että tällaisessa järjestelmässä olisi laajennettava julkisten toimien ja avun nykyistä käsitettä ja että olisi otettava johdonmukaisessa ja osallistavassa prosessissa mukaan kaikki maat (kehittyneet maat, kehitysmaat ja kehittymässä olevat taloudet) ja kaikki toimijat (perinteiset ja uudet avunantajat, kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden hallitukset ja paikallisviranomaiset, yksityinen sektori, valtiosta riippumattomat järjestöt, työmarkkinaosapuolet jne.);

108.

pitää myönteisenä, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan sosiaalilauseketta sovelletaan sekä EU:ssa että sen ulkopuolella;

109.

painottaa tarvetta varmistaa, että EU:n kauppasopimuksiin sisältyvät sosiaaliset määräykset pannaan täytäntöön ja niitä valvotaan asianmukaisesti; katsoo, että on välttämätöntä varmistaa tarkistus- ja täytäntöönpanomekanismien käytettävyys;

110.

kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n kaikkiin kauppasopimuksiin määräyksiä, jotka koskevat sosiaalisia vaatimuksia sekä täyden ja tuottavan työllisyyden tavoitteita, sekä ottamaan niissä huomioon sukupuolten tasa-arvoon ja nuorisoon, ihmisarvoiseen työhön, siirtotyöläisten ja muiden työntekijöiden oikeuksien kunnioittamiseen ja tasa-arvoon liittyvät näkökohdat;

111.

korostaa, että on tuettava ja suositeltava työehtosopimusneuvotteluja keinona työmarkkinoiden epätasa-arvon vähentämiseksi, ihmisarvoisten työolojen ja palkkojen varmistamiseksi, sosiaalisen polkumyynnin ja pimeän työn estämiseksi ja reilun kilpailun turvaamiseksi;

112.

tähdentää, että työsopimusten ehtoja on noudatettava, ja korostaa, että nuorten ja naisten työhön ei saisi liittyä minkäänlaista seksuaalista eikä muuta hyväksikäyttöä, pakkotyötä tai pakkopalvelua, orjuutta tai orjuuden kaltaista toimintaa;

113.

korostaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien velvoitteiden merkitystä ja tähdentää, että on tärkeää kannustaa työnantajia noudattamaan nykysäännöksiä kunnianhimoisempia sosiaalisia vaatimuksia, mukaan luettuna mahdollisuus laatia ja jakaa "sosiaalisen tuotemerkin" kaltaisia tunnustuksia; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita näiden velvoitteiden noudattamisen huolellisessa seurannassa ja oikeudellisen täytäntöönpanon varmistamisessa;

114.

painottaa, että on tärkeää perustaa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta käsitteleviä yhteyspisteitä myös kehitysmaihin, jotta voidaan parantaa tietojen vaihtoa muun muassa EU:n toimivaltaan kuulumattomista asioista, kuten luonnonvaroihin liittyvien ylivoittojen tai verotuksen sekä rahalähetysten sosiaalisesti osallistavasta käytöstä ja "aivovuodon" vaikutuksista lähtömaihin; kehottaa komissiota sosiaalipolitiikan valtavirtaistamiseen Euroopan ulkosuhdehallinnon työssä; katsoo, että myös keskitulotason maille on ratkaisevan tärkeää suunnata yhä suurempi osuus tuloistaan sosiaalisiin tarkoituksiin erityisesti verotusjärjestelmää ja sosiaaliturvaa kehittämällä;

115.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota maahanmuuttajien, erityisesti naisten ja lasten, osallistumiseen ja kotouttamiseen vastaanottavissa maissa sekä sosiaalisten oikeuksien siirrettävyyteen;

116.

kehottaa komissiota käymään EU:n ulkopuolisten työmarkkina- ja ammattijärjestöjen kanssa sosiaalista vuoropuhelua sosiaalisten vaatimusten täytäntöönpanosta kyseisissä maissa ja varmistamaan tarkoituksenmukaisemman teknisen avun sosiaali- ja veropolitiikan täytäntöönpanoa varten;

117.

pyytää komissiota harkitsemaan kehitysmaakumppaneiden kanssa toteutettavien kulttuuria koskevien ohjelmien tai yhteistyöhankkeiden tuen lisäämistä, koska ne ovat luonteeltaan monialaisia EU:n kehitystavoitteiden kannalta;

118.

korostaa, että suunniteltaessa ensimmäisen asteen koulutuksen kaltaisten peruspalvelujen tarjoamista on keskityttävä tuntuvammin marginaaliryhmien erityispiirteisiin, jotka tekevät palvelujen tarjoamisesta hankalampaa ja rajoittavat kyseisten ryhmien kykyä hyödyntää tarjolla olevia palveluja;

119.

korostaa, että humanitaarista ajattelutapaa on muutettava ja tunnustettava koulutuksen ratkaiseva rooli etenkin konflikteihin liittyvissä hätätilanteissa ja konfliktien jälkiselvittelyssä; pitää valitettavana, että koulutus on edelleen yksi humanitaarisen avun alirahoitetuimmista aloista;

120.

pyytää komissiota harkitsemaan tieto- ja viestintätekniikan monialaista luonnetta kehityspolitiikassaan ja erityisesti niiden mahdollisia myönteisiä vaikutuksia koulutusjärjestelmään ja korostaa, että tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota teollis- ja tekijänoikeuksiin, teknologian siirtoon ja paikallisen kapasiteetin kehittämiseen;

121.

tähdentää, että matkapuhelinteknologiaan perustuvat pankkitransaktiot (mobiilipankkipalvelut) olisi pidettävä erillään tällaista tekniikkaa käyttävästä perustason varainsiirroista (mobiilimaksut) ja että tarve säännellä kansainvälistä rahaliikennettä (esimerkiksi rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen estämiseksi) olisi sovitettava yhteen sen kanssa, että edistetään mobiilipalvelujen käyttöä, jotta köyhät voivat hankkia rahaa kohtuullisin ehdoin; ehdottaa, että nykyisiä parhaita käytänteitä koskevien tietojen kerääminen voisi olla hyödyllinen tapa tietämyksen jakamiseksi ja kyseisten haasteiden käsittelemiseksi;

122.

pitää valitettavana, että talousarviotukijärjestelyille on edelleen tyypillistä, että kansalaiset ja parlamentin edustajat eivät kykene valvomaan sopimuksia eivätkä niiden täytäntöönpanoa ja seurantaa;

123.

toistaa, että vaikka talousarviotuen olisi oltava sopusoinnussa niiden toimien kanssa, joilla edistetään demokraattista hallintoa, lujitetaan kehitysmaiden omia taloudellisia resursseja, torjutaan korruptiota ja vahvistetaan julkisia varoja koskevaa vastuuvelvollisuutta, talousarviotuessa olisi keskityttävä ennen muuta köyhyyden vähentämiseen;

124.

toistaa, että EU:n toimenpiteillä, jotka koskevat kehitysmaista peräisin olevien raaka-aineiden saannin varmistamista, ei saa heikentää paikallista kehitystä eikä köyhyyden poistamista, vaan niillä on tuettava kehitysmaita niiden pyrkiessä luonnonvarojensa turvin todelliseen kehitykseen; tähdentää myös, että EU:n olisi tuettava hyvää hallintoa, lisäarvoa tuottavia prosesseja sekä hallitusten ja kaupallisten yritysten rahoitustoimia koskevaa avoimuutta, jotta paikallinen kaivostoiminta voi olla kehityksen katalysaattori;

125.

korostaa, että rahoitusta koskeva avoimuus on välttämätöntä tulonhankinnan tukemiseksi ja veropetosten torjumiseksi; edellyttää, että nykyisessä kirjanpitoa ja avoimuutta koskevien EU:n direktiivien uudistamisessa olisi edellytettävä, että pörssiin listautuneiden suurten kaivos- ja hakkuuyhtiöiden olisi ilmoitettava hallituksille suorittamistaan maksuista hankekohtaisesti siten, että raportointivelvollisuutta koskevat kynnysarvot vastaavat maksujen suuruutta köyhien yhteisöjen näkökulmasta;

126.

katsoo, että vaikka avunantajien myöntämällä tuella voidaan vahvistaa kotimaista vastuuvelvollisuutta vain rajallisesti, joillakin tukimuodoilla voidaan todella päästä "ei aiheuta vahinkoa" -asennetta pidemmälle ja vahvistaa kotimaisia vastuuvelvollisuuden järjestelmiä esimerkiksi siten, että kehitysmaiden paikalliset kansalaisyhteiskuntaa edustavat järjestöt ja parlamentit otetaan mukaan alakohtaisiin lähestymistapoihin;

127.

pitää valitettavana, että globaali terveydenhuollon rahoitus ja toimet kohdennetaan vinoutuneesti Aasian tsunamin kaltaisiin erittäin näkyviin tapahtumiin sekä eräiden harvojen näkyvää huomiota saavien tartuntatautien (kuten hivin ja aidsin) torjumiseen, mikä vie huomiota siltä, että muut kuin tartuntataudit aiheuttavat 63 prosenttia koko maailman kuolemantapauksista, erilaiset loukkaantumiset lisäävät kuolleisuutta 17 prosentilla ja naisia ja lapsia menehtyy siksi, että perusterveydenhuoltoa ei ole saatavilla raskauden ja synnytyksen aikana eikä imeväisiässä;

128.

korostaa, että parlamentilla on oikeus käynnistää tutkimuksia huolehtiessaan vastuustaan suojella kehitysmaissa tehtävien kliinisten kokeiden kohteiksi joutuvien oikeuksia sekä EU:n kansalaisten terveyttä; ehdottaa, että seurataan Euroopan lääkeviraston (EMEA) toimintaa tietyissä asioissa, esimerkiksi sen toimia, joilla selvitetään kliinisiä kokeita koskevia eettisiä standardeja, jotta voidaan varmistaa, että EMEA pyrkii yhdenmukaistamaan sen, miten asiasta vastaavat viranomaiset soveltavat kyseisiä standardeja;

129.

pyytää komissiota tukemaan asianmukaisella rahoituksella ja valmiuksien kehittämisellä paikallista kansalaisyhteiskuntaa edustavia ryhmiä ja erityisesti naisten ryhmiä ja sukupuolinäkökohtiin keskittyvää ohjelmaa toteuttavia ryhmiä, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaina kehitysalan toimijoina sekä rauhan ja hyvän hallinnon vaalijoina erityisesti epävakaissa tilanteissa;

130.

pitää myönteisenä EU:n toimintasuunnitelmaa, joka koskee sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan vahvistamista kehitysyhteistyössä, ja kannustaa seuraamaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista maiden tasolla ja huolehtimaan sen toteutumisesta EU-rahoitteisissa hankkeissa; kehottaa EU:n korkeaa edustajaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet järjestääkseen EU:n edustustojen henkilöstölle asianmukaista ja tuloksellista koulutusta sukupuolierot huomioon ottavasta toiminnasta rauhanturvaamisessa, konfliktien ehkäisemisessä ja rauhanrakentamisessa;

131.

ilmaisee tyytyväisyytensä komission aktiiviseen työhön sekä poliittisella tasolla että sen eri rahoitusvälineiden ja talousarviotuen kautta sen pyrkiessä huolehtimaan sitoumuksistaan lisätä naisten vaikutusvaltaa, etenkin pyrkimällä sisällyttämään naisten prioriteetit ja tarpeet kaikkiin tärkeimpiin kehitykseen vaikuttaviin johdonmukaisiin politiikkoihin;

132.

painottaa, että on ylläpidettävä luotettavia tilastotietoja ja kirjattava äitiyskuolleisuuden syyt WHO:n tautiluokituksen äitiyskuolleisuuden koodiston mukaisesti, mikä voi antaa maille opastusta ja auttaa niitä kehittämään äitiyskuolleisuuden syiden määrittämistä ja arviointia;

133.

vahvistaa AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa annetun julistuksen A (2010) 21584;

134.

kehottaa suosimaan kehityspolitiikkojen johdonmukaisuutta varmistettaessa osallistavaa toimintatapaa, jolla edistetään paikallisväestön ja ennen kaikkea naisten vaikutusvallan lisäämistä ja itsemääräämisoikeutta;

135.

vahvistaa, että on tärkeää ottaa huomioon naisten tilanne ei ainoastaan haavoittuvana väestönosana vaan myös kehityspolitiikkojen aktiivisena edistävänä voimana; toteaa tässä yhteydessä, että naiset vastaavat 80 prosentista maanviljelystä Afrikassa, vaikka heillä edelleen onkin harvoin mahdollisuus omistaa viljelemäänsä maata; kehottaa sen vuoksi sisällyttämään maatalous- ja kalastuspolitiikat kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen niiden kehitystä edistävän luonteen vuoksi sekä arvioimaan niitä sen suhteen, miten ne vaikuttavat eri tavoin naisiin ja miehiin;

136.

korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon muita heikoimmassa asemassa olevat ja haavoittuvimmat sosiaaliryhmät eli naiset ja tytöt ja kiinnittää heihin erityistä huomiota, jotta vältetään eriarvoisuuden kasvu; toteaa kokemuksen osoittaneen, että neutraalit toimet lujittavat olemassa olevia valtarakenteita ja että on tärkeää ryhtyä myönteisiin, tietoon perustuviin ja järjestelmällisiin naisten asemaa parantaviin toimiin, jotta varmistetaan, että tällaiset toimet hyödyttävät muita heikoimmassa asemassa olevia;

137.

korostaa, että sen lisäksi, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen sisällytetään erillisenä budjettikohtana kehityspolitiikkoihin, sitä olisi myös käsiteltävä laaja-alaisena kysymyksenä, koska kaikki politiikat, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan, vaikuttavat eri tavoin naisiin ja miehiin, kun otetaan huomioon yhteiskunnassa vallitsevat pinttyneet sukupuoliroolit, ja kehityspolitiikkojen johdonmukaisuus tarjoaa käytännön välineen estää kielteiset ulkoisvaikutukset, jotka haittaavat sukupuolten tasa-arvon toteutumista;

138.

korostaa, että johdonmukaisiin kehityspolitiikkoihin on sisällytettävä yleinen toimintatapa, joka ulottuu perhettä ja yhteiskunnan mikrotasoa pidemmälle ja jossa otetaan huomioon sukupuoleen liittyvät asiat; katsoo vakaasti, että tällainen laaja-alainen tapa käsitellä sukupuolikysymyksiä on sisällytettävä kaikkiin kehityshankkeisiin ja yhteiskunnallisiin analyyseihin; katsoo, että tätä lähestymistapaa on sovellettava sekä kaikilla sektoreilla että kaikilla politiikan, talouden, yhteiskunnan, ympäristön, kulttuurin ja muilla aloilla; katsoo, että tällainen lähestymistapa, jossa otetaan naisten tilanne ja rooli sekä yhteiskunnan sukupuolikysymykset järjestelmällisesti huomioon, on kattavampi, humaanimpi ja demokraattisempi kuin naiset erotteleva lähestymistapa, koska siinä ei marginalisoida naisia "naisten hankkeisiin" tai hankkeisiin, jotka lisäävät naisten työtaakkaa tai vastuuta lisäämättä heidän vaikutusvaltaansa tai mahdollisuuksiaan valvoa kyseisten hankkeiden tuomia etuja;

139.

vahvistaa, että kehityspolitiikkojen ja niiden johdonmukaisuuden onnistumista ei voida mitata yksinomaan yleisin indikaattorein, joista esimerkkinä asukasta kohden lasketun bkt:n kehitys, koska niiden puutteet ovat jo käyneet ilmi, vaan olisi hyödynnettävä muita indikaattoreita kuten sukupuolten tasa-arvoon liittyviä indikaattoreita, joilla voitaisiin saada kattavampi kuva kehityspolitiikan kokonaisvaikutuksesta; korostaa, että on kerättävä sukupuolen perusteella jaoteltuja tietoja paikan päällä kehityspolitiikan johdonmukaisuuden arvioimiseksi ja tehostamiseksi;

140.

korostaa naisten roolia kehityspolitiikkojen hyödyntämisessä heidän osallistuessaan tällaisten politiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon, millä varmistetaan, että poliittisissa ja taloudellisissa neuvotteluissa otetaan huomioon naisten edut ja luodaan kasvukierre, jossa naiset ovat kehityspolitiikkojen kantava voima, ja näin puolestaan kehityspolitiikkaan saadaan rakenteet, joiden avulla naisten vaikutusvaltaa voidaan lisätä; korostaa, että on tärkeää tukea kansalaisjärjestöjä ja ryhmiä, jotka tekevät työtä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi;

141.

toteaa, että naisten rooli kehityspolitiikassa on keskeinen, koska äiteinä ja lapsia ja perheen muita huollettavia jäseniä hoitavina henkilöinä he ottavat vastuun perheen yleisestä hyvinvoinnista; katsoo, että naisilla on erittäin tärkeä rooli ravitsemuksen ja elintarviketurvallisuuden alalla erityisesti pienimuotoisessa maanviljelyssä;

142.

korostaa, että monissa tapauksissa naisten tilanne on pahenemassa jyrkemmin kuin miesten tilanne sekä suhteellisesti että absoluuttisesti tarkasteltuna; panee huolestuneena merkille, että viimeisten 20 vuoden aikana on kasvanut erityisesti naisten köyhyys;

143.

korostaa, että vaikka naisten tärkeä rooli kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä on laajasti tunnustettu, erityisesti naisia koskevat tilastot ja kvantitatiiviset tiedot ovat edelleen riittämättömiä ja eivätkä täytä kehitysmaiden naisten tilanteen raportoinnin tavoitetta etenkin terveydenhuollon, koulutuksen, ennaltaehkäisyn ja perustarpeiden täyttämisen osalta; korostaa tarvetta varmistaa, että kaikissa kehityspolitiikan johdonmukaisuuden tavoitteissa, analyyseissä, asiakirjoissa ja arvioinneissa kvantitatiiviset tiedot jaotellaan sukupuolen perusteella ja sovelletaan sukupuolisidonnaisia indikaattoreita, jotta voidaan ottaa huomioon naisten todelliset elinolot;

144.

toteaa, että jokaisella lapsella sukupuoleen katsomatta on oikeus elämään, selviämiseen ja kehitykseen, ja toistaa jälleen kerran, että tytöt ja pojat ovat samanarvoisia YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa; kehottaa kehitysmaissa sijaitsevia EU:n edustustoja toimimaan yhteistyössä kyseisten maiden hallitusten kanssa sen varmistamiseksi, että tyttölapsilla on syrjimättömästi samat oikeudet kuin pojilla muun muassa siten, että vaaditaan kaikkien lasten välitöntä rekisteröintiä syntymän jälkeen, annetaan tytöille ja pojille yhtäläiset oikeudet opetukseen ja koulukseen, torjutaan stereotypioita ja tehdään loppu epäeettisistä ja syrjivistä käytännöistä, jotka koskevat syntymää edeltävää sukupuolen valitsemista, tyttösikiöiden abortointia, tyttölasten murhia, varhaisia pakkoavioliittoja, naisten sukuelinten silpomista ja erityisesti lapsiprostituutiota ja seksimatkailua; muistuttaa Kiinan pakkoaborttiskandaalista 5. heinäkuuta 2012 antamastaan päätöslauselmasta (10);

145.

korostaa, että on varmistettava, että kunnioitetaan tyttöjen oikeutta ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluiksi heidän terveyteensä ja ihmisarvoonsa vaikuttavissa kysymyksissä, ja että etusijalle on aina asetettava lapsen etu; pitää tärkeänä, että kaikki lapset ja etenkin tytöt saavat kasvaa rauhallisessa, kunnioittavassa, suvaitsevassa, vapaassa, syrjimättömässä, sukupuolten tasa-arvoa kunnioittavassa ja solidaarisessa perheympäristössä; kehottaa panemaan tiukasti täytäntöön lasten oikeuksia koskevan Geneven julistuksen ja naisia koskevan Pekingin julistuksen;

146.

muistuttaa, että unionin ja jäsenvaltioiden on otettava huomioon vanhempien, laillisten huoltajien ja muiden lapsista oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet käsitellessään lasten oikeuksia kehitysavun yhteydessä; kehottaa toimivaltaisia elimiä kiinnittämään erityistä huomiota vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin esimerkiksi sellaisten ohjelmien kautta, joihin sisältyy konkreettisia toimenpiteitä, jotka on erityisesti räätälöity kansallisten vaatimusten mukaisesti ja joilla pyritään tarjoamaan maksimaalista ja parasta mahdollista apua vanhemmille tai huoltajille heidän vanhemmuuteen liittyvien tehtäviensä täyttämisessä, jotta vältetään perheiden hajoaminen, lasten kaltoinkohtelu tai sijoittaminen sosiaalihuollon laitoksiin vakavasta köyhyydestä johtuvista syistä ja varmistetaan, että kyseinen toimenpide toteutetaan vain ehdottomasti viimeisenä keinona;

147.

vaatii, että kun pannaan täytäntöön Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) hyväksymiä erityislausekkeita seksuaali- tai lisääntymisterveyskysymyksissä tapahtuvan pakottamisen kieltämisestä sekä oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja asiaa koskevaa unionin säännöstöä ja unionin toimivaltaan kuuluvia toimia, unionin apua ei saa myöntää viranomaisille, järjestöille tai ohjelmille, jotka edistävät, tukevat tai ovat mukana toteuttamassa ihmisoikeuksia rikkovia toimia, kuten pakkoabortit, naisten ja miesten pakkosterilisaatiot, sikiön sukupuolen määrittäminen, joka johtaa sukupuolen valintaan tai lastenmurhiin, etenkin silloin, kun tällaisia toimia toteutetaan psykologisen, sosiaalisen, taloudellisen tai oikeudellisen painostuksen johdosta; kehottaa komissiota esittämään kertomuksen unionin ulkoisen avun täytäntöönpanosta myös tämän ohjelman osalta;

148.

on hyvin huolestunut eri puolilla maailmaa ja erityisesti kehitysmaissa yleisestä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ja erityisesti seksuaalisesta väkivallasta, hyväksikäytöstä ja naisten murhista; toteaa, että naisten oikeuksien, kuten heidän seksuaalisten ja lisääntymiseen liittyvien oikeuksiensa, suojelu ja heidän ihmisarvonsa turvaaminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan ehkäistä ja torjua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, suojella uhreja ja antaa heille asianmukaista apua sekä varmistaa rikollisiin tekoihin syyllistyneiden rankaiseminen; kehottaa komissiota tekemään tällaisiin rikoksiin syyllistyneiden rankaisematta jättämisen torjunnasta yhden kehitysyhteistyöpolitiikkansa ensisijaisista tavoitteista;

149.

toteaa, että naisia syrjitään usein jättämällä huomiotta heidän rauhanponnistelunsa ja että sotaa käyvissä maissa naisille aiheutuu erittäin suurta kärsimystä; korostaa, että tällaiset teot, mukaan lukien sotilaiden tekemät tyttöjen raiskaukset, pakkoprostituutio, naisten raskaaksi saattaminen väkivalloin, seksiorjuus, raiskaukset ja seksuaalinen häirintä sekä sopimuksesta tapahtuvat sieppaukset (houkuttelun keinoin) ovat rikoksia, joita ei saa sivuuttaa; vaatii, että EU:n on suhtauduttava niihin perustavanlaatuisina ongelmina, jotka on otettava huomioon;

150.

toteaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota molempien sukupuolten sukupuolikasvatukseen ala-asteiästä alkaen, jotta voitaisiin vähitellen muuttaa yhteiskunnan asenteita ja stereotypioita ja päästä sukupuolten yhdenvertaisuuteen;

151.

toteaa, että avustustoimenpiteissä on otettava huomioon kriisien tai hätätilanteiden erityisluonne ja niiden maiden tai tilanteiden erityisluonne, joissa perusvapauksien puute on vakava, joissa ihmisten turvallisuus on eniten uhattuna tai joissa ihmisoikeusjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien toimintaolosuhteet ovat vaikeimmat; korostaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tilanteisiin, joissa naiset joutuvat alttiiksi fyysiselle tai psyykkiselle väkivallalle;

152.

korostaa, että on tärkeää edistää naisten oikeuksia ja sukupuolinäkökulman sisällyttämistä siviilioikeudellisiin, poliittisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin sekä kansalliseen lainsäädäntöön;

153.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa naisten asemaa ihmisoikeuksien ja demokratiaan tähtäävien uudistusten edistämisessä, konfliktinestotoimien tukemisessa ja poliittisten osallistumis- ja edustusmahdollisuuksien vahvistamisessa;

154.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.