This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52012DC0673
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS A Blueprint to Safeguard Europe's Water Resources
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi
/* COM/2012/0673 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi /* COM/2012/0673 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN
PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN
KOMITEALLE Suunnitelma Euroopan vesivarojen
turvaamiseksi 1. Suunnitelman perusteet: EU:n
vesistöjen tila ei ole riittävän hyvä! Vesi on elintärkeää ihmisille, luonnolle ja
talouselämälle. Se uusiutuu jatkuvasti, mutta se on myös rajallinen luonnonvara
eikä sitä voida valmistaa tai korvata muilla luonnonvaroilla. Maapallon vedestä
on makeaa vettä vain noin 2 prosenttia, ja kilpailu vedestä voi johtaa siihen,
että veden tarjonta on noin 40 prosenttia kysyntää pienempi vuoteen 2030
mennessä[1]. EU:n vesipolitiikalla on onnistuttu
edesauttamaan vesivarojen suojelua. Tällä suunnitelmalla Euroopan
vesivarojen turvaamiseksi pyritään poistamaan esteitä, jotka vaikeuttavat
Euroopan vesivarojen turvaamista, ja se perustuu nykyisen vesipolitiikan
kattavaan arviointiin. Suunnitelmaa varten on hankittu runsaasti tietoa ja
tehty useita analyysejä, joista mainittakoon Euroopan ympäristökeskuksen
raportti vesien tilasta[2],
komission arvio jäsenvaltioiden vesipiirien hoitosuunnitelmista ja veden
niukkuutta ja kuivuutta koskevan strategian tarkistus[3] sekä EU:n makean veden
politiikan ”kuntotesti”[4].
Ehdotukseen liittyy myös vaikutustenarviointi[5].
Suunnitelma perustuu laajoihin julkisiin kuulemisiin, joita järjestettiin sekä
sen laatimisen että kuntotarkastuksen yhteydessä, ja niissä kuultiin
kansalaisia, sidosryhmiä, jäsenvaltioita sekä EU:n muita toimielimiä ja
erillisvirastoja[6].
Suunnitelmassa todetaan, että vesiympäristöissä on merkittäviä eroja EU:ssa,
eikä siinä sen vuoksi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ehdoteta yhtä
kaikille sopivaa ratkaisua. Suunnitelmassa korostettavia keskeisiä teemoja ovat
seuraavat: maankäytön parantaminen, vesien pilaantumiseen puuttuminen,
vedenkäytön tehokkuuden ja vesien palautumiskyvyn lisääminen sekä vesienhoitoon
osallistuvien tahojen hallinnoinnin tehostaminen. 1.1. Poliittinen tausta EU:n vesipolitiikalla on onnistuneesti
edistetty vesiensuojelua kolmen viime vuosikymmenen aikana. Eurooppalaiset
voivat huoletta juoda vesijohtovettä ja uida tuhansilla rannikkoalueilla ja
tuhansissa joissa ja järvissä kaikkialla EU:ssa. Pilaantumista kaupungeista,
teollisuudesta ja maataloudesta peräisin olevista lähteistä säännellään, ja
näin Euroopan vesien laatua on saatu merkittävästi parannettua erityisesti
vähentämällä ravinteiden rikastumista. Lohen ja sammen kaltaiset kuulut
kalalajit ovat siten paikoin palanneet Euroopan jokiin. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivillä[7] tartuttiin vuonna 2000 ensimmäistä
kertaa kattavasti kaikkiin EU:n vesiin liittyviin haasteisiin ja tehtiin
selväksi, että vesien hoito on paljon muutakin kuin vedenjakelua ja
jätevedenkäsittelyä. Siihen kuuluvat maankäyttö ja maankäytön suunnittelu,
jotka vaikuttavat sekä veden laatuun että määrään, se edellyttää
jäsenvaltioilta alueiden käytön suunnittelun koordinointia ja vesienhoidon
sisällyttämistä rahoituksen painopistealueisiin. Vesipolitiikan
puitedirektiivissä vahvistettiin tavoitteeksi saavuttaa vesistöjen hyvä tila
vuoteen 2015 mennessä. Määräaika on umpeutumassa. Euroopan ympäristökeskuksen
vesien tilasta laatiman raportin ja komission jäsenvaltioiden vesipiirien
hoitosuunnitelmista vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti laatimien
arviointien mukaan tähän tavoitteeseen päästään todennäköisesti hieman yli
puolella (53 prosenttia) EU:n vesialueista. Sen vuoksi tarvitaan merkittäviä
lisätoimia, jotta EU:n vesiä voidaan säilyttää ja parantaa. Tärkeimmät veden tilaan kielteisesti
vaikuttavat tekijät liittyvät toisiinsa. Esimerkkeinä mainittakoon
ilmastonmuutos, maankäyttö, energiantuotannon, teollisuuden, maatalouden ja
matkailun kaltaiset taloudelliset toiminnat, kaupunkien kehittäminen ja
väestöpoliittiset muutokset. Näistä tekijöistä syntyvät paineet näkyvät
saastuttavina päästöinä, veden liikakäyttönä (vesistressi), vesistöjen
fyysisinä muutoksina ja ääri-ilmiöinä kuten tulvina ja kuivuutena, joiden
odotetaan kasvavan, jos toimiin ei ryhdytä. Tämän seurauksena EU:n vesien
ekologinen ja kemiallinen tila on uhattuna, useampia EU:n osia uhkaa vesipula
ja veden ekosysteemeistä – joista yhteiskuntamme palvelut ovat riippuvaisia –
voi tulla entistä haavoittuvampia tulvien ja kuivuuden kaltaisten
ääri-ilmiöiden myötä. Näihin haasteisiin on pakko tarttua elämän
luonnonvaraperustan, luonnon sekä talouden suojaamiseksi ja ihmisten terveyden
suojelemiseksi. EU:n on keskityttävä vihreään kasvuun ja
resurssien tehokkaampaan käyttöön (vesi mukaan luettuna), jotta talouden ja
ympäristön tämänhetkisestä kriisistä toivutaan kestävällä tavalla,
ilmastonmuutokseen pystytään sopeutumaan ja katastrofien vaikutusten sietokykyä
saadaan parannettua. Eurooppalaisen vesialan kilpailukykyä ja kasvua voidaan
tehostaa merkittävästi näihin haasteisiin tarttumalla. Vesialalla toimii
9 000 pk-yritystä, ja yksistään vesilaitokset työllistävät 600 000
ihmistä. Samanlaisia mahdollisuuksia on muilla vesialaan liittyvillä
sektoreilla (mm. vettä hyödyntävät teollisuudenalat ja vesiteknologian
kehittäminen), joilla toimintatehokkuutta voidaan lisätä innovaatioiden avulla. EU:n maa-alasta 60 prosenttia sijaitsee rajat
ylittävillä vesistöalueilla. Veden kiertokulku luonnossa on niin suuri
yhtenäinen kokonaisuus, että maankäyttö yhdessä maassa voi vaikuttaa
sademäärään sen rajojen ulkopuolella. Lisäksi Euroopan markkinoilla, EU:n
yhteisillä politiikoilla ja jäsenvaltioiden politiikoilla on merkittävää
vaikutusta veden tilaan. Tästä syystä komissio ehdottaa suunnitelmaa
Euroopan vesivarojen turvaamiseksi. Suunnitelman pitkän aikavälin
tavoitteena on varmistaa, että kaikki veteen liittyvät toiminnat ovat kestäviä,
millä turvataan hyvälaatuisen veden saatavuus kestävää ja oikeudenmukaista
käyttöä varten. Tämä tavoite on jo sisällytetty vesipolitiikan
puitedirektiiviin eri tavoin. Suunnitelma edistää tavoitteen saavuttamista,
sillä sen avulla voidaan tunnistaa esteitä ja päästä niiden yli. 2. ”Vesien hyvä tila” ja miten
siihen päästään: jotain parempaa, jotain enemmän ja jotain uutta Suunnitelman tavoite ei suinkaan ole uusi,
mutta kyseessä on ensimmäinen kerta, kun veden tilasta koko maanosassa on
saatavilla näin paljon tietoja. Tästä on kiittäminen etenkin vesipolitiikan
puitedirektiivin mukaisten vesipiirien hoitosuunnitelmien kehittämistä ja
edellä mainittuja arviointeja. Nämä ja sidosryhmien esittämät näkemykset osoittavat
yhdensuuntaisesti, että EU:n vesipolitiikan nykyiset oikeudelliset puitteet
ovat kattavat, joustavat ja keskeisiltä osin soveltuvat vastaamaan
vesiympäristöön kohdistuviin haasteisiin. Tarvitaan kuitenkin entistä parempaa
täytäntöönpanoa ja vesipolitiikan tavoitteiden laajempaa
integroimista osaksi muita politiikan aloja, kuten yhteistä
maatalouspolitiikkaa (YMP), koheesio- ja rakennerahastoja sekä uusiutuvia
energialähteitä, liikennettä ja yhdennettyä katastrofihallintaa koskeviin
politiikkoihin. Syyt siihen, että täytäntöönpano ja integrointi ovat tällä
hetkellä riittämättömiä, ovat monimutkaisia ja niitä analysoidaan ehdotukseen
liitetyssä vaikutustenarvioinnissa. Niihin kuuluu erilaisia vesihuollon
ongelmia, jotka liittyvät taloudellisten välineiden riittämättömään käyttöön,
erityistoimenpiteiden tuen puuttumiseen, huonoon hallintotapaan ja aukkoihin
tietämyksessä. Vain pienessä määrässä tapauksia on havaittu aukkoja, jotka
edellyttäisivät nykyisen kehyksen täydentämistä uudella
lainsäädännöllisellä/oikeudellisella toimella. Suunnitelmassa ehdotetun lähestymistavan
menestys riippuu selvästikin siitä, kuinka halukkaita jäsenvaltiot ovat
ottamaan sidosryhmät mukaan ja miten se tehdään, ja kuinka ne seuraavat
komission ehdotuksia voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon
parantamiseksi. Tässä suhteessa vesipolitiikan puitedirektiivin yhteisen
täytäntöönpanostrategian, johon osallistuvat kaikki jäsenvaltiot ja asiaan
liittyvät sidosryhmät, olisi edelleen edistettävä vesipolitiikan
puitedirektiivin täytäntöönpanoa. Suunnitelmassa pyritään hyödyntämään yhteistä
täytäntöönpanostrategiaa ja, jos mahdollista, synnyttämään sitoutumista ja
helpottamaan komission ehdotusten täytäntöönpanoa. Turvautuminen yhteiseen
täytäntöönpanostrategiaan ei merkitse sitä, että komissio luopuisi
lainsäädännön täytäntöönpanon valvontatehtävästään vesilainsäädännön osalta.
Riippuen siitä, miten jäsenvaltiot edistyvät täytäntöönpanon puutteiden
korjaamisessa, rikkomusmenettelyt saattavat olla välttämättömiä.
Lainsäädäntöaloitteita joudutaan ehkä harkitsemaan. Seuraavissa jaksoissa käsitellään
ongelma-alueita ja esitetään maankäyttöön/ekologiseen tilaan, kemialliseen
tilaan ja veden pilaantumiseen, vedenkäytön tehokkuuteen, haavoittuvuuteen ja
monialaisiin kysymyksiin liittyviä jatkotoimia. On kuitenkin muistettava, että
vesienhoidossa nämä ovat kaikki yhteydessä toisiinsa ja ehdotetut toimenpiteet
auttavat toteuttamaan useita tavoitteita. Esimerkiksi veden käytön tehokkuutta
ja haavoittuvuutta koskevista toimenpiteistä odotetaan myönteisiä vaikutuksia
ekologiseen ja kemialliseen tilaan ja päinvastoin. 2.1. Maankäyttö ja EU:n vesien
ekologinen tila: ongelmia ja ratkaisuja Euroopan ympäristökeskuksen raportti vesien
tilasta ja komission arvio vesipiirien hoitosuunnitelmista osoittavat, että
ekologinen tila on ilmoitetuista makean veden vesistöistä 43 prosentilla hyvä
tällä hetkellä ja että suunnitelmiin sisältyvillä lisätoimenpiteillä hyvän
tilan osuus on tarkoitus korottaa 53 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Vaikka ekologisen tilan arvioinneissa on yhä
parantamisen varaa, vaikuttaa siltä, että ekologiseen tilaan EU:ssa (19
jäsenvaltiossa) kohdistuva suurin paine on peräisin vesistöihin kohdistuvista
muutoksista[8],
esimerkiksi vesivoimaloita tai navigointia varten rakennetuista padoista, maan
kuivaamisesta viljelykäyttöön tai jokien pengertämisestä tulvien torjuntaan. On tiedossa, miten näitä paineita voidaan
käsitellä, ja näitä tapoja olisi käytettävä. Jos vesivoimaa, navigointia tai
muuta tarkoitusta varten jo olemassa olevat rakenteet katkaisevat joen
esteettömyyden ja kalojen vaelluksen, kalahissien ja -teiden kaltaisten
lieventävien toimenpiteiden soveltamisen pitäisi olla normaali käytäntö.
Vesipolitiikan puitedirektiivin (4 artiklan 7 kohta) vaatimusten seurauksena
tämä toteutuukin nykyisin yleensä uusien kehityshankkeiden osalta, mutta on
tärkeää tehdä vähitellen uusasennuksia nykyisiin rakenteisiin, jotta veden
tilaa voidaan parantaa. Jos suunnitelmissa on tehdä merkittäviä uusia muutoksia
vesistöihin, ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA)[9] lisäksi olisi tehtävä strateginen
ympäristöarviointi (SYA)[10]
yksittäisissä hankkeissa. Esimerkiksi kansallisista ja alueellisista vesivoiman
lisäämissuunnitelmista olisi tehtävä SYA, jotta patojen sijainti voidaan
suunnitella niin, että kielteiset ympäristövaikutukset ja haavoittuvuus
suuronnettomuustilanteissa voitaisiin minimoida, tai suunnitelmia olisi
vertailtava vaihtoehtoisiin uusiutuvien energialähteiden
kehittämissuunnitelmiin[11].
Samoin sisävesiliikenteen kehittämissuunnitelmien strategisissa
ympäristöarvioinneissa olisi tutkittava, millä vesiväylillä voitaisiin hoitaa
suurin liikennemäärä vähimmillä ympäristökustannuksilla ja siten, että
liikennemuotoja yhdistellään soveltuvimmalla tavalla[12]. Komissio kiinnittää erityistä
huomiota siihen, että 4 artiklan 7 kohta pannaan täytäntöön. Myös valtioiden
rajat ylittävät näkökohdat olisi otettava huomioon EU:n suhteissa kolmansiin
maihin muun muassa Euroopan naapuruuspolitiikan ja laajentumispolitiikan
yhteydessä. Maanviljelyn ja tulvasuojelun aiheuttamaa
painetta voidaan lieventää tai se voidaan estää. Keinoja tähän ovat muun muassa
sellaisten suojakaistojen perustaminen, joilla varmistetaan biologinen
jatkuvuus jokien ja niiden rantapenkereiden välillä ja joissa käytetään
mahdollisuuksien mukaan vihreää infrastruktuuria, kuten
rantavyöhykkeiden, kosteikkoalueiden ja tulvatasanteiden kunnostaminen, veden
pidättämiseksi ja biologisen monimuotoisuuden ja maaperän viljavuuden
tukemiseksi sekä tulvien ja kuivuuden torjumiseksi. Kyseessä on arvokas vaihtoehto
klassiselle harmaalle infrastruktuurille (esimerkiksi rantavallit, padot ja
sulut). Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä latvavesien huonontumisen
ehkäiseminen. Nämä ovat pieniä vesistöjä (monien kalalajien
lisääntymispaikkoja), joiden uhkana ovat Euroopan ympäristökeskuksen mukaan
usein maatalousrakentaminen (ojitus, maantäyttö) ja kuivattaminen.
Kalalammikoilla on myös tärkeä maisemanhoidollinen tehtävä veden pidättämisessä
ja varastoinnissa sekä tulvien ja eroosion ehkäisyssä. Tähän ongelmaan puuttumiseksi vuosien
2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskeviin komission ehdotuksiin[13] on kirjattu vahvoja
poliittisia integrointivälineitä, joilla vihreän infrastruktuurin käyttöönottoa
on mahdollista edistää huomattavasti. Ehdotus siitä, että 20 prosenttia EU:n
talousarviosta sidottaisiin monivuotisessa rahoituskehyksessä ilmastoasioiden
valtavirtaistamiseen, lisännee kaikille ilmastonmuutokseen sopeutumiseen
tähtääville veteen liittyville toimenpiteille myönnettävää tukea. Komission
ehdotukseen YMP:n ensimmäisen pilarin viherryttämiseksi sisältyvät
ekologisten painopistealueiden osa-alueet, kuten suojakaistat, voisivat toimia
luonnollisina vedenpidätystoimina, eräänlaisena vihreänä infrastruktuurina.
Luonnollisia vedenpidätystoimia voitaisiin tukea taloudellisesti myös koheesiorahastosta
ja rakennerahastoista harmaan infrastruktuurin vaihtoehtona. Uutta Euroopan
meri- ja kalatalousrahastoa koskeva ehdotus sisältää kestävän vesiviljelyn
kehittämistä koskevia toimenpiteitä, joilla tuetaan ympäristön suojelua ja
parantamista, luonnon monimuotoisuutta sekä vesiviljelyalueiden maisemanhoitoa
ja perinteisistä piirteistä huolehtimista. Monivuotista rahoituskehystä koskevat
komission ehdotukset on konkretisoitava täytäntöönpanosäännöiksi.
Jäsenvaltioiden on asetettava vesipolitiikan tavoitteet riittävästi etusijalle,
kun ne neuvottelevat komission kanssa kumppanuussopimuksista EU:n
rahastovarojen käyttöä varten. Vihreän infrastruktuurin laajentamiseksi
jäsenvaltioiden olisi lisättävä eri politiikanalojensa integrointipyrkimyksiä
kansallisella tasolla. Niiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti vesipiirien
hoitosuunnitelmia, joissa edellytetään integroitua vesivarojen hoitoa kaikilla
politiikan aloilla, kuten maatalouden, vesiviljelyn, energiaa, liikenteen ja yhdennetyn
katastrofihallinnan aloilla. Komissio ehdottaa, että yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa
laaditaan ohjeet veden luonnollisia pidätystoimenpiteitä varten integroidun
lähestymistavan helpottamiseksi, ja pohtii myös ohjeiden laatimista
simpukkavesien asianmukaisen suojelun varmistamiseksi. Toiseksi yleisin EU:n ekologiseen tilaan (16
jäsenvaltiossa) kohdistuva paine syntyy veden liikakäytöstä. Veden
ylimitoitettu jakaminen vesistöalueen veden käyttäjille, koska käytettävissä
olevat määrät on arvioitu liian suuriksi, tai taloudellisen tai poliittisen
painostuksen vuoksi, olisi erotettava sellaisesta vedenotosta, joka on
laitonta, koska se tapahtuu ilman lupaa tai saadun luvan vastaisesti. Veden ylimitoitetun jakamisen ongelmaan
puuttumiseksi on monissa EU:n vesipiireissä tarpeen vahvistaa määrälliselle
vesihuollolle paljon vankempi tietoperusta: on tunnistettava ekologinen
virtaama eli se vesimäärä, jonka vesiekosysteemi tarvitsee voidakseen
menestyä ja tarjota tarvitsemiamme palveluja. Tässä yhteydessä on olennaisen
tärkeää tunnustaa, että veden laatu ja määrä ovat läheisesti sidoksissa
toisiinsa ”hyvän tilan” käsitteessä. Käytössä ei kuitenkaan ole EU:n
määritelmää ekologiselle virtaamalle eikä yhteistä käsitystä siitä, kuinka se
olisi laskettava, vaikka nämä ovat sen yhdenmukaisen soveltamisen
ennakkoedellytyksiä. Tämän puutteen korjaamiseksi komissio ehdottaa, että
vesipolitiikan puitedirektiivin yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa laaditaan
asiasta ohjeet avoimen ja osallistavan prosessin avulla. Kun yhteinen
määritelmä ja laskumenetelmä on sovittu, ne olisi pantava täytäntöön
seuraavissa vesipiirien hoitosuunnitelmissa, jotka on määrä hyväksyä vuoden
2015 loppuun mennessä. Laittoman vedenoton[14] osalta on jäsenvaltioiden vastuulla valvoa kaikin keinoin EU:n ja
kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoa, mutta ne voisivat huomattavasti
helpommin määrittää alueet, joita kastellaan selvästi kansallisten lupien
sallimaa määrää enemmän tai jopa ilman lupia, käyttämällä esimerkiksi
ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan GMES-ohjelman
satelliittikuvia ja niistä saatavia tietoja. Sen
vuoksi komissio aikoo toimia yhdessä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joissa
esiintyy laitonta vedenottoa, ehdottaakseen GMES-palveluja, joissa
hyödynnetään kaikkia jäsenvaltioiden tasolla saatuja tietoja laittoman
vedenoton havaitsemiseksi. Taulukko 1 Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä? Kehitetään yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa ohjeet luonnollisia vedenpidätystoimia varten (vihreä infrastruktuuri). || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014 YMP:n vihreä ensimmäinen pilari tukemaan luonnollisia vedenpidätystoimia (ekologisten painopistealueiden kautta) || Komissio ja jäsenvaltiot || Alkaen vuodesta 2014 Käytetään rakennerahastoja, koheesiorahastoa ja EIP:n lainoja tukemaan luonnollisia vedenpidätystoimia || Komissio, EIP ja jäsenvaltiot || 2014–2021 Kehitetään yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa ohjeet ekologisesta virtaamasta (ja vesitilinpidosta) || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014 Hyödynnetään GMES-palveluja laittoman vedenoton havaitsemiseen || Komissio ja jäsenvaltiot || Alkaen vuodesta 2013 2.2. EU:n vesien kemiallinen tila
ja pilaantuminen: ongelmia ja ratkaisuja Vesipiirien hoitosuunnitelmissa kemiallisesta
tilasta annetut tiedot eivät ole riittävän selkeitä, jotta vertailukohdaksi
voitaisiin asettaa vuosi 2009, jolloin suunnitelmat hyväksyttiin. Vaikka
vesistöjen kemiallinen laatu onkin parantunut viimeisten 30 vuoden aikana,
tilanne on prioriteettiaineiden eli vesipolitiikan puitedirektiivissä käyttöön
otetun kemiallisen tilan arvioinnin perustan osalta heikompi kuin oletettiin. Kemiallisen tilan
arviointi osoittaa, että vesistöistä suuren osan (noin 40 prosenttia) tilaa ei
tunneta. Seuranta on monissa jäsenvaltioissa selvästi riittämätöntä,
erityisesti jos kaikkia prioriteettiaineita ei seurata, seurattavia vesistöjä
on hyvin rajallinen määrä ja/tai sen vesiympäristön osa-alueen valinta, jossa
aineita seurataan, ei ole sopiva. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten seurantavelvoitteiden
täyttäminen on vankan päätöksenteon tukemiseksi ehdottoman tärkeää erityisesti
siksi, että seurannan kustannukset ovat moninkertaisesti pienempiä kuin
epätarkoituksenmukaisten päätösten kustannukset. Ennen vesipolitiikan puitedirektiiviä EU puuttui
vesiympäristön merkittävään kemialliseen ja muuhun piste- ja
hajakuormituspilaantumiseen antamalla useita erillisiä säädöksiä, joihin
kuuluivat direktiivit yhdyskuntajätevesien käsittelystä[15], nitraateista[16], kasvinsuojeluaineista[17] ja teollisuuden päästöistä[18]. Näillä direktiiveillä
suojellaan vesivaroja maataloudesta, kotitalouksista ja teollisuudesta peräisin
olevien ravintoaineiden ja/tai muiden kemikaalien aiheuttamalta
pilaantumiselta. Näiden direktiivien täytäntöönpanossa on kyllä
edistytty merkittävästi, mutta vaatimusten noudattamista on edelleen
parannettava, ja tämä estää niiden ympäristötavoitteiden saavuttamisen. Haja-
ja pistekuormituspäästöistä aiheutuu edelleen huomattavia paineita
vesiympäristölle, ensimmäisestä noin 38 prosentille ja jälkimmäisestä noin 22
prosentille EU:n vesistöjä. Liiallisesta ravinnekuormituksesta johtuva
rehevöityminen on edelleen vesien hyvän tilan suuri uhka, sillä ravinteiden
lisääntymistä esiintyy noin 30 prosentissa vesistöistä 17 jäsenvaltiossa.
Näiden uhkien torjumiseksi on tarpeen laajentaa nitraattien aiheuttamalle
pilaantumiselle alttiita vyöhykkeitä ja vauhdittaa toimintaohjelmia. On myös
tärkeää parantaa vaatimusten täyttämistä jäteveden käsittelyssä pitkän
aikavälin investointisuunnittelulla ja täytäntöönpanosuunnitelmilla (EU:n varat
ja EIP:n lainat mukaan luettuina). Kansallisten viranomaisten olisi
varmistettava, että niiden myöntämissä teollisuuden päästöluvissa on päästöjen
raja-arvot, jotka ovat parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden mukaisia ja
joissa otetaan huomioon asianmukaiset vesitavoitteet. Kemikaaleja (REACH)[19] sekä kasvinsuojeluaineita
ja biosidejä[20]
koskevassa EU:n lainsäädännössä on tunnustettu tarve arvioida niistä
vesiympäristölle aiheutuvia riskejä ja tarvittaessa asettaa rajoituksia sen
suhteen, miten niitä voidaan käyttää tai evätä niiden käyttölupa kokonaan.
Kummassakin tapauksessa alkuvaiheen toimenpiteet olisi aina nähtävä loppupään
ratkaisuja (puhdistaminen) suositeltavampina. Torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annettu direktiivi[21]
esitettiin YMP:n uudistusta koskeneissa komission ehdotuksissa mahdollisesti
sisällytettäväksi täydentävien ehtojen järjestelmään. Tämän direktiivin
täytäntöönpanon tehokkaalla valvonnalla voitaisiin täydentää
kasvinsuojeluaineita koskevan lainsäädännön mukaisia toimenpiteitä ja vähentää
edelleen kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvaa veden pilaantumista. Tätä
varten on tärkeää, että komission ehdotusta direktiivin sisällyttämiseksi
täydentäviin ehtoihin tuetaan. Lääkkeitä
koskevassa lainsäädännössä erotetaan ihmisille[22]
ja eläimille[23]
tarkoitettuja lääkkeitä koskevien lainsäädäntöjen mukainen ympäristönsuojelu.
Molemmissa edellytetään ympäristöriskien arviointia ja suojatoimenpiteiden
tarpeen tapauskohtaista harkintaa[24],
mutta ainoastaan eläinlääkkeiden luvissa voidaan ottaa huomioon
ympäristönäkökohdat. Ympäristön pilaantuminen lääkejäämistä on paheneva
ongelma. Komission on määrä esitellä kertomus ongelman laajuudesta sekä arvio
siitä, olisiko EU:n lääkkeitä koskevaa lainsäädäntöä tai muuta EU:n lainsäädäntöä
muutettava[25].
Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio teki 31. tammikuuta 2012
ehdotuksen[26]
ympäristölaatunormeja koskevan direktiivin ja vesipolitiikan puitedirektiivin
muuttamisesta siten, että muun muassa kyseisen lainsäädännön mukaiseen
prioriteettiaineiden luetteloon lisätään 15 ainetta, mukaan lukien kolme
lääkeainetta. Jos ehdotus hyväksytään, se lujittaa vesipolitiikan
puitedirektiivin asemaa vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä
aiheutuvien riskien tunnistamisessa. Se myötä saadaan myös seurantatietoja,
joista on hyötyä kehitettäessä uusia toimenpiteitä. Taulukko 2 Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä? Vesipolitiikan puitedirektiivi: Valvotaan ilmoittamista koskevien vaatimusten täyttämistä. || Komissio || Käynnissä Nitraattidirektiivi: Laajennetaan nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiita vyöhykkeitä ja tehostetaan toimintaohjelmia. || Jäsenvaltiot || Käynnissä Yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettu direktiivi: Parannetaan vaatimusten noudattamista jäteveden käsittelyssä pitkän aikavälin investointisuunnittelulla (EU:n varat ja EIP:n lainat mukaan luettuina). Laaditaan täytäntöönpanosuunnitelmat || Jäsenvaltiot (myös komissio EU:n varojen ja EIP:n lainojen osalta) Jäsenvaltiot, komissio || 2018 2014 Teollisuuden päästöistä annettu direktiivi: Varmistetaan, että myönnettävissä teollisuuden päästöluvissa on päästöjen raja-arvot, jotka ovat parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden mukaisia ja joissa otetaan huomioon asianmukaiset vesitavoitteet. || Jäsenvaltiot || Alkaen vuodesta 2016 Torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annettu direktiivi: Lisätään YMP:n täydentäviin ehtoihin. || Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio || Heti kun komission ehdotukseen sisältyneet edellytykset täyttyvät (eli aikaisintaan vuonna 2014) Lääkkeet: Esitetään kertomus lääkkeistä ja ympäristöstä. || Komissio || 2013 Ympäristölaatunormeista annettu direktiivi: Hyväksytään komission ehdotus sen muuttamiseksi. || Neuvosto, Euroopan parlamentti || 2012–2013 2.3. EU:n vesitehokkuus: ongelmia
ja ratkaisuja Euroopan vesien kestävä käyttö, erityisesti
määrällisistä näkökohdista, on ilmastonmuutoksen ja väestönkehityksen
kaltaisten maailmanlaajuisten ilmiöiden vuoksi todellinen haaste vesihuollolle.
Euroopan ympäristökeskuksen raportissa vesien tilasta tuodaan esiin
huolestuttavia suuntauksia, joissa näkyy veden niukkuuden ja vesistressin
lisääntyminen ja laajeneminen, ja näiden odotetaan vaikuttavan vuoteen 2030
mennessä noin puoleen EU:n vesistöalueista. Tästä syystä olisi ekologiseen virtaamaan
perustuvan vesivarojen jakamisen parantamisen lisäksi toteutettava vesitehokkuutta
koskevia toimenpiteitä, joilla voidaan säästää vettä ja monissa tapauksissa
myös energiaa. Vesipolitiikan puitedirektiivin 9 artiklassa
edellytetään hintapolitiikkaa, joka kannustaa vesivarojen tehokkaaseen
käyttöön. Hinnoittelu on tehokas väline kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi,
ja siinä yhdistyvät ympäristö- ja taloudelliset hyödyt. Samalla edistetään
innovointia. Mittaaminen on kaikenlaisen kannustavan hinnoittelun
ennakkoedellytys. Samassa 9 artiklassa edellytetään myös vesipalvelujen kustannusten
kattamista (mukaan lukien ympäristö- ja luonnonvarakustannukset) ottaen
huomioon pilaaja maksaa -periaatteen. Komissio antoi vuonna 2007 veden
niukkuutta ja kuivuutta koskevan tiedonannon[27],
johon sisältyi seuraaviin seikkoihin liittyviä vaihtoehtoja: ”veden oikean
hinnan määrittäminen”, ”vesivarojen tehokkaampi jakaminen” ja ”vesitehokkuutta
lisäävät tekniikat ja käytännöt”. Nämä vesitehokkuustoimenpiteet sopivat yhteen
Eurooppa 2020 -strategian[28]
yleisen resurssitehokkuuden edistämisen tavoitteen kanssa. Kuten komission tekemästä veden niukkuutta ja
kuivuutta koskevan politiikan tarkistuksesta kävi ilmi, vuoden 2007
tiedonannossa esitettyjen poliittisten välineiden täytäntöönpanossa on
edistytty vain vähän. Tarkistuksessa korostetaan, että vesitehokkuutta
lisääville toimenpiteille on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia kaikilla
keskeisillä vettä käyttävillä aloilla (maatalous, teollisuus, jakeluverkot,
rakennukset ja energian tuotanto). Siinä todetaan, että tehokkaille ja
kohdennetuille vesiensuojelutoimenpiteille saataisiin vahva perusta
vesitilinpidon ja vesitehokkuuden alakohtaisista tavoitteista. Vesipolitiikan
puitedirektiivin mukaisten vesipiirien hoitosuunnitelmien arviointi osoitti,
ettei tilanne ole juurikaan parempi 9 artiklan osalta: kannustavaa ja avointa
veden hinnoittelua ei sovelleta kaikissa jäsenvaltioissa eikä kaikilla vettä
käyttävillä aloilla, osittain mittaamisen puuttumisen vuoksi. Vesipiirien hoitosuunnitelmista
ainoastaan 49 prosenttiin sisältyy suunnitelma veden hinnoittelujärjestelmän
muuttamisesta vedenkäytön tehostamiseksi ja vain 40 prosenttiin sisältyy
toimenpiteitä veden mittaamisen parantamiseksi. Sitä, ettei veden kaltaiselle
niukalle luonnonvaralle aseteta hintaa, voidaan pitää ympäristölle haitallisena
tukena. Vesipalvelujen käsitteen kapea-alainen tulkinta joissakin
jäsenvaltioissa estää lisäksi kustannusten kattamispolitiikan täytäntöönpanossa
edistymistä muutoin kuin juomaveden ja viemäröinnin osalta[29]. Tämä rajoittaa merkittävästi
näiden vesipolitiikan puitedirektiivin säännösten potentiaalisia vaikutuksia. Samalla kun komissio jatkaa 9 artiklan
noudattamisen varmistamiseen tähtääviä täytäntöönpanon valvontatoimia, se
pyrkii helpottamaan täytäntöönpanoa laatimalla ohjeita yhteisen
täytäntöönpanostrategian yhteydessä. Ohjeissa keskitytään menetelmiin, joilla arvioidaan
kustannustehokkuutta tukevien veden mittaamisen kustannuksia ja hyötyjä ja
lisätään ekosysteemipalvelujen käsitteen käyttöönottoa. Näin voidaan helpottaa
vesitehokkuustoimenpiteiden löytämistä ja panna täytäntöön saastuttaja
maksaa ‑periaate. Veden hinnoittelupolitiikan käyttöönottoa on suunniteltu
lisäksi ennakkoedellytykseksi rahoituksen saamiseksi joillekin maaseudun kehittämistä
ja koheesiorahastoa koskevien komission ehdotusten mukaisille hankkeille. Jos
nämä ehdotukset saavat tukea, ne kannustavat osaltaan tehokkaaseen veden
hinnoitteluun. Komissio on yksilöinyt joukon lisätoimia,
joilla voitaisiin merkittävästi parantaa määrällistä vesihuoltoa ja
vesitehokkuutta Euroopassa. Näin edistettäisiin myös veden laatua koskevien
tavoitteiden saavuttamista. Ensimmäiseksi komissio on yhdessä Euroopan
ympäristökeskuksen kanssa kehittänyt vesitilinpitoa vesistöalueiden ja valuma-alueen
osien tasolla. Tilinpitoa on vielä kehiteltävä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien
kanssa vesipolitiikan puitedirektiivin yhteisen täytäntöönpanostrategian
yhteydessä, mutta se on ”puuttuva lenkki” vesihuollossa monilla
vesistöalueilla. Vesitilinpidon avulla vesihuollosta vastaavat henkilöt
tietävät, kuinka paljon vettä vesistöön ja vesistöstä virtaa ja kuinka paljon
vettä voidaan realistisesti odottaa olevan saatavilla ennen sen jakamista.
Vesitilinpito täyttää aukon kokoamalla tiedot, joita toistaiseksi on ollut
saatavilla ainoastaan hajanaisesti ja yksittäin. Jos se otetaan laajasti
käyttöön, vesitilinpito voisi osaltaan merkittävästi auttaa ratkaisemaan veden
niukkuudesta syntyviä ongelmia, esimerkiksi vesistressin rakenteellisten ja
kausittaisten esiintymien paremmalla analysoinnilla ja antamalla paremman kuvan
vesivarojen indikaattoreista. Vesitilinpito liittyy kiinteästi ekologisen
virtaaman tunnistamiseen, sillä sen avulla olisi varmistettava, että luonnon
tarpeet otetaan huomioon ja että vesitaseet säilyvät vesistöalueilla kestävissä
rajoissa. Vesitilinpito ei kuitenkaan yksin riitä, sillä siitä saadut tiedot
ovat vasta toiminnan perusta. Toiseksi veden
käytön tehokkuuden parantamiseksi vesipiirien viranomaisten olisi laadittava vesitehokkuustavoitteet
vesistöalueille, joilla on – tai joilla ennustetaan olevan – vesistressiä
yhteisen täytäntöönpanostrategian osana kehitettyjen ja vesistöalueen tasolla
käytettävien vesistressi-indikaattoreiden mukaan. Näissä tavoitteissa
olisi otettava huomioon kaikki tärkeimmät vettä käyttävät alat (teollisuus,
energiantuotanto, maatalous, kotitaloudet jne.) ja ne olisi liitettävä
tiiviisti hyvän tilan tavoitteeseen. Niihin olisi turvauduttava yhdessä edellä
mainittujen kannustavan vedenhinnoittelun kanssa, jotta vältetään mahdollinen vastavaikutusilmiö
(vesitehokkuuden parantuminen ei vähennäkään vaan lisää veden käyttöä ja
kulutusta). Niistä voisi tulla osa veden jakamisprosessia ja
tavoitteenasettelua vesipiirien hoitosuunnitelmissa. Tästä voitaisiin saada
veden ja energian säästöä, mikä hyödyttäisi vesiekosysteemejä, rajoittaisi
kustannuksia ja vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä. Johdonmukaisuuden ja
vertailukelpoisuuden varmistamiseksi komissio ehdottaa EU:n yhteisen
menettelytavan kehittämistä vesitehokkuustavoitteiden asettamisessa. Tästä
sovittaisiin yhteisen täytäntöönpanostrategian osana. Kolmanneksi, jotta
voitaisiin edistää rakennusalan vesitehokkuutta, komissio on tutkinut
käytettävissä olevat vaihtoehdot ja päätynyt kehittämään vapaaehtoisen
EU-ympäristömerkin ja ympäristöä säästävien julkisten hankintojen vaatimukset[30] keskeisille vedenkäyttöön
liittyville tuotteille sekä sisällyttämään vedenkäyttöön liittyvät
laitteet ekologisen suunnittelun työohjelmaan tässä suunnitelmassa
määritetyissä rajoissa[31].
Tämä vaihtoehto tarjoaa useita etuja: se on yksiselitteinen kuluttajille, jotka
jatkossa löytävät markkinoilta tehokkaampia vesilaitteita ja tuotteita, joihin
on selvästi merkitty niiden tehokkuus; se perustuu progressiiviseen
lähestymistapaan, sillä se ei edellytä uusien laitteiden asennusta olemassa
oleviin rakennuksiin, mutta vanhat tuotteet korvataan markkinoilla vähitellen
tehokkaammilla tuotteilla; sillä saadaan huomattavia energiansäästöjä, koska
suuri osa kotitalouksissa kulutettavasta vedestä lämmitetään. Vesihanoissa ja suihkupäissä saatavat
energiansäästöt ovat 10,75 Mtoe (miljoonaa öljytonnia vastaava määrä) vuonna
2020 ja vuoteen 2030 mennessä noin kaksinkertaiset. Tällaiset säästöt ovat noin
3,5 prosenttia asuntojen kokonaisenergiankulutuksesta EU:n 27 jäsenvaltiossa
tai noin 1 prosentti energian kokonaiskäytöstä EU:n 27 jäsenvaltiossa. Neljänneksi
maatalouden alalla parhaillaan keskusteltavana olevat Euroopan komission
ehdotukset YMP:n uudistamiseksi tarjoavat mahdollisuuden (maaseudun
kehittämistä koskevassa toisessa pilarissa) rahoituksen myöntämiseen kastelun
tehostamiseksi johdonmukaisesti vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden
kanssa ja ns. vastavaikutusilmiön välttäen. Tähän kuuluvat vedenkäytön
vähimmäisvähennykset. Toiveena on, että nämä toimenpiteet saavat tukea YMP:n
lopullisesti hyväksytyissä säädöksissä. Tämä on tärkeää, koska maatalouden
osuus vedenotosta EU:ssa on 24 prosenttia, ja vaikkei tämä ehkä kuulostakaan
suurelta osuudelta verrattuna energiantuotannon jäähdytykseen otettavan veden
44 prosentin osuuteen, sen vaikutukset varantoihin ovat paljon suuremmat.
Energiantuotannossa lähes kaikki jäähdytysvesi palautuu vesistöön, mutta
maataloudessa vastaava luku on usein vain kolmannes[32]. Viidenneksi
komissio katsoo, että vesijohtoverkoston vuoto-ongelmiin voidaan puuttua vain
tapauskohtaisesti, jolloin arvioidaan vuototasojen alentamisesta saatavat
ympäristölliset ja taloudelliset edut. Tilanne on hyvin erilainen
jäsenvaltioiden sisällä ja niiden kesken, sillä vuototasot vaihtelevat 7
prosentista 50 prosenttiin tai korkeammalle. Komissio aikoo tehdä yhteistyötä
EU:n vesiteollisuuden kanssa vauhdittaakseen vuotomäärien taloudellisesti kestäviä
rajatasoja koskevien parhaiden toimintatapojen ja yleisesti ottaen
tulevaisuuden vesi-infrastruktuuria koskevan strategisen näkemyksen
kehittämistä ja levittämistä, jotta infrastruktuuri saadaan sopeutettua
ilmastonmuutokseen maailmassa, jossa luonnonvarat käyvät yhä niukemmiksi. Viimeisenä on vesikauppa,
joka on lähinnä EU:n ulkopuolella käytetty väline, jolla voitaisiin parantaa
vesitehokkuutta ja vesistressiä, jos veden kestävän käytön yläraja on pantu
täytäntöön. Vesikauppaan liittyy suhteellisen merkittäviä hallinnollisia
kustannuksia, ja periaatteessa se on järkevää ainoastaan tietyn vesistöalueen
veden käyttäjien keskuudessa. Tällaisen järjestelmän perustamisesta EU:n
tasolla ei olisi apua, mutta komissio ehdottaa, että yhteisen
täytäntöönpanostrategian osana laadittaisiin ohjeet vesikaupan kehittämiseksi
niissä jäsenvaltioissa, jotka päättävät käyttää sitä. Taulukko 3 Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä? Veden hinnoittelu-/kustannusten kattamisvelvoitteiden täytäntöönpano vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa mittaaminen Tehdään veden hinnoittelusta / kustannusten kattamisesta ennakkoehto maaseudun kehittämisen ja koheesiorahaston tukeen. || Komissio Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio || Käynnissä Alkaen vuodesta 2014 Kehitetään yhteisen täytäntöönpanostrategian osana ohjeet kauppajärjestelmistä ja kustannushyötyanalyysistä. || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014 Tehdään veden käytön vähentämisestä joidenkin maaseudun kehittämisen osana tuettavien kasteluhankkeiden ennakkoedellytys. || Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio || Alkaen vuodesta 2014 Kehitetään yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa ohjeet vesitilinpidosta (ja ekologisesta virtaamasta) || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014 Kehitetään yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa ohjeet tavoitteenasettelusta. || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014 Sisällytetään vedenkäyttöön liittyvät laitteet ekologisen suunnittelun työsuunnitelmaan. Kehitetään vapaaehtoinen EU- ympäristömerkki ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat vaatimukset. || Komissio || 2012 2013 Levitetään parhaita käytänteitä/välineitä vuotomäärien taloudellisesti kestävän rajatason saavuttamiseksi. || Komissio, jäsenvaltiot ja vesiteollisuus || 2013 2.4. EU:n vesien haavoittuvuus:
ongelmia ja ratkaisuja Suunnitelman
vaikutustenarvioinnissa esitetyt luvut osoittavat, että jokivirtojen kuivuminen
ja tulvien aiheuttamat menetykset ovat Euroopassa viime vuosikymmeninä olleet
kasvussa. Tämä korostaa tarvetta parantaa vesiekosysteemien kykyä sopeutua
muuttuvaan ilmastoon, joka todennäköisesti tuo lisäpainetta, kuten veden
lämpötilan nousua ja haitallisia vieraslajeja. Samalla on tarkasteltava
yhdennettyyn katastrofinhallintaan perustuvia toimenpiteitä, jotka on suunnattu
erityisesti torjumaan kuivuuden ja tulvien kaltaisia ääri-ilmiöitä, joiden
tiheys ja intensiteetti sekä ympäristö- ja taloudelliset vahingot näyttäisivät
lisääntyneet viimeisten 30 vuoden aikana. EU:n
tulvadirektiivissä edellytetään, että suunnitelmat tulvariskien hallitsemiseksi
kehitetään vuoteen 2015 mennessä, jotta ne saadaan täysin sovitettua yhteen
vesipiirien hoitosuunnitelmien toiseen vaiheeseen, joka myös alkaa vuonna 2015.
Tulvariskien hallintasuunnitelmat olisi myös otettava huomioon, kun kehitetään
monialaisia ja useita vaaroja kattavia riskinhallintasuunnitelmia. Näin voidaan
toivottavasti parantaa maankäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua siten, että
niissä otetaan asianmukaisella tavalla huomioon ilmastonmuutos, palautumiskyky
katastrofitilanteissa ja mukautumistarpeet[33]. Vihreä
infrastruktuuri, etenkin luonnolliset vedenpidätystoimet, kuuluvat
toimenpiteisiin, joilla tulvista ja kuivuudesta aiheutuvia kielteisiä
vaikutuksia voitaisiin huomattavasti rajoittaa. Tällaisia toimia ovat
tulvatasanteiden ja kosteikkojen kunnostaminen, jotta ne voivat pidättää vettä
niukkuusaikoina käytettäväksi silloin, kun sateita tulee runsaasti – tai
liikaa. Vihreällä infrastruktuurilla voi edistää ekosysteemipalvelujen
varmistamista EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan strategian mukaisesti[34]. Maaperän sulkemisen
vähentäminen on toinen toimenpide, jolla voidaan pienentää tulvariskejä[35]. Näitä toimenpiteitä olisi
sisällytettävä sekä vesipiirien hoitosuunnitelmiin ja tulvariskien
hallintasuunnitelmiin, ja kuten edellä todettiin, ne olisi asetettava
etusijalle myönnettäessä rahoitusta YMP:n osana, koheesiorahastosta ja
rakennerahastoista. Veden niukkuutta
ja kuivuutta koskevaan komission vuoden 2007 tiedonantoon sisältyi edellä
mainittujen vesitehokkuusvaihtoehtojen lisäksi ehdotus pohtia vesihuollon
täydentävää infrastruktuuria. Tiedonannossa ehdotettiin myös vesivarojen
käyttöä koskevaa hierarkiaa, jossa vedenhankinnan lisävaihtoehtoja (esim.
suolanpoisto) tarkastellaan vasta sen jälkeen, kun kaikki muut tehostuskeinot
kysyntäpuolella on käytetty loppuun. Tämän olisi perustuttava kustannushyötyanalyysiin. Suunnitelman
laatimista edeltäneessä sidosryhmien kuulemisessa tuli EU:n huomiota vaativana
asiana esiin yksi vaihtoehtoinen lisähankintakeino – veden uudelleenkäyttö
kasteluun tai teollisuuskäyttöön. Veden uudelleenkäytöllä (esim. jäteveden puhdistus-
tai teollisuuslaitoksista) katsotaan olevan vähemmän ympäristövaikutuksia kuin
muilla vaihtoehtoisilla vedenhankintakeinoilla (esim. veden siirtäminen tai
suolanpoisto), mutta sitä käytetään vain vähäisessä määrin EU:ssa. Tämä näyttää
johtuvan siitä, ettei uudelleenkäytettävälle vedelle ole olemassa yhteisiä EU:n
ympäristö- ja terveysnormeja, sekä mahdollisista esteistä uudelleenkäytetyllä
vedellä kasteltujen maataloustuotteiden vapaalle liikkuvuudelle. Komissio
tarkastelee, mikä olisi sopivin EU:n tason väline veden uudelleenkäytön
kannustamiseksi, yhteisistä normeista annettava asetus mukaan luettuna. Vuonna
2015 se tekee asiasta ehdotuksen, kunhan kansanterveyden ja ympäristönsuojelun
korkean tason säilyminen EU:ssa on varmistettu asianmukaisella
vaikutustenarvioinnilla. Kuivuuden osalta
komissio aikoo edelleen kehittää Euroopan kuivuuden seurantakeskuksen toimintaa
ennakkovaroitusjärjestelmänä, jolla lisätään jäsenvaltioiden ja sidosryhmien
varautumista. Se aikoo myös panna täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivin
mukaiset asiaa koskevat vaatimukset ja – vesipiirien hoitosuunnitelmien
ensimmäisestä vaiheesta saatavan palautteen mukaan – kannustaa jäsenvaltioita
ottamaan paremmin huomioon kuivuuden riskinhallinnan ja ilmastonmuutokseen
liittyvät näkökohdat tulevissa vesipiirien hoitosuunnitelmissaan sekä
laatiessaan monialaisia ja useita vaaroja kattavia
riskinhallintasuunnitelmiaan. Taulukko 4 Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä? Kehitetään yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa ohjeet luonnollisia vedenpidätystoimia varten (vihreä infrastruktuuri). || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014 YMP:n vihreä ensimmäinen pilari tukemaan luonnollisia vedenpidätystoimia (ekologisten painopistealueiden kautta) || Komissio ja jäsenvaltiot || Alkaen vuodesta 2014 Käytetään rakennerahastoja, koheesiorahastoa ja EIP:n lainoja tukemaan luonnollisia vedenpidätystoimia. || Komissio, EIP ja jäsenvaltiot || 2014-2021 Pannaan täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivin kuivuusriskien hallintaa koskevat vaatimukset. || Komissio || Käynnissä Kehitetään tulvariskien hallintasuunnitelmia || Jäsenvaltiot || 2015 Ehdotetaan (sääntely) välinettä veden uudelleenkäytön normeille. || Komissio || 2015 Kehitetään edelleen Euroopan kuivuuden seurantakeskusta. || Komissio || 2013–2014 2.5. Monialaiset ratkaisut Komissio on
yksilöinyt useita monialaisia vaihtoehtoja, joilla EU:n vesipolitiikan
tavoitteita voidaan edistää. Aiemmin tänä
vuonna käynnistettiin vettä sekä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä
koskevat innovaatiokumppanuudet[36],
joiden avulla etsitään ratkaisuja vesihaasteisiin kaupungeissa, teollisuudessa
ja maataloudessa. Kumppanuuksien tuloksena saadaan ympäristötavoitteita ja
markkinamahdollisuuksia. Maailman vesimarkkinat kasvavat nopeasti, ja niiden
arvoksi vuonna 2020 arvioidaan jopa biljoona euroa. Euroopan vesiteollisuuden
kasvun vauhdittuminen yhdellä prosentilla mahdollistaisi jopa
10 000–20 000 uuden työpaikan luomisen. Tarttumalla uusiin ja
merkittäviin markkinamahdollisuuksiin Eurooppa voi vahvistaa johtoasemaansa
vesialan innovaatioiden ja teknologian maailmanmarkkinoilla.
Innovaatiokumppanuuksilla voidaan yrittää helpottaa innovatiivisten ratkaisujen
tarjonnan ja kysynnän välistä yhteyttä ja jakaa testattuja ratkaisuja
esimerkiksi perustamalla sähköisiä ”markkinoita” ja erityisverkostoja. Muut monialaiset
vaihtoehdot voidaan yleisesti jakaa kahteen alaan: tietopohjan ja hallintotavan
parantaminen. Tietopohjan osalta
Euroopan vesitietojärjestelmässä (Water Information System for Europe, WISE)
kerätään huomattava määrä tietoa veden tilasta ja vesipolitiikasta koko EU:n
alueella. Tietopohjassa on kuitenkin vielä puutteita. Tiedot ovat usein
hajanaisia eivätkä ne ole helposti saatavilla eri päätöksentekotasoilla.
Komissio ehdottaa tämän välineen kehittämistä niin, että sen toisiaan
seuraavien täytäntöönpanosuunnitelmien avulla varmistetaan Euroopan
vesitietojärjestelmän täydellinen yhteentoimivuus jäsenvaltioissa ja EU:n
tasolla käytettävien tietojärjestelmien kanssa, jotta tietämystä
vesiekosysteemeistä voidaan lisätä. Tietopohjaa kartutetaan erityisesti
kehittämällä ja panemalla täytäntöön INSPIRE[37]-,
SEIS[38]- ja GMES-ohjelmat sekä
seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan ja Horisontti 2020 ‑ohjelmaan[39] kuuluvat nykyiset
vesitutkimushankkeet. Vesitilastojen osalta komissio ehdottaa, että ympäristötilinpitoa
ja -tilastoja koskeviin asetuksiin[40]
sisällytetään tietoja vaatimuksista, joista on eniten hyötyä vesipolitiikan
tarpeita ajatellen. Tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa komissio
pyrkii myös edelleen yhdenmukaistamaan vesilainsäädännön mukaisia raportointijaksoja
hallinnollisen taakan vähentämiseksi ehdottamalla yhdentämisen lisäämistä ja
tarvittaessa kohdennettuja muutoksia asiaa koskevaan lainsäädäntöön
(vesipolitiikan puitedirektiivi, nitraattidirektiivi, yhdyskuntajätevesien
käsittelystä annettu direktiivi). Komissio aikoo
jatkossakin tukea toimia, joilla parannetaan tieteen ja politiikan välistä
rajapintaa ja kehitetään edelleen yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) kehittämää vesitalousmallin
prototyyppiä suunnitelman vaikutustenarvioinnin tukemiseksi. Tämä edistää myös
viiteskenaarioiden ja jäsenvaltioiden toimenpideohjelmien kustannuksista ja
hyödyistä tehtävää arviointia yhdessä muiden kansallisella ja/tai
vesistöalueiden tasolla käytettävissä olevien välineiden kanssa. Hallintotavan
osalta komissio ehdottaa, että yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa otetaan
käyttöön yksinkertainen ja vapaaehtoisuuteen perustuva vertaisarviointi, jonka
välityksellä vesipiirien viranomaiset voisivat antaa vesipiirien hoitosuunnitelmien
luonnokset muiden samassa tai toisessa jäsenvaltiossa toimivien viranomaisten
arvioitaviksi. Tämän uskotaan edistävän vastavuoroista oppimista ja parantavan
suunnitelmien laatua ja vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten
noudattamista niissä. Komissio voisi vesipiirien hoitosuunnitelmien ensimmäisen
vaiheen arvioinnin perusteella auttaa yksilöimään vesipiirien viranomaiset,
jotka voisivat eniten hyötyä tällaisesta kokemusten vaihdosta. YMP:n uudistuksen
yhteydessä komissio ehdotti, että vesipolitiikan puitedirektiivin
erityisvaatimukset sisällytettäisiin YMP:n täydentävien ehtojen järjestelmään.
Ehdotus on määriteltävä tarkemmin delegoiduilla säädöksillä, mutta jos ehdotus
säilytetään, se voisi antaa vahvan kannustimen noudattaa vesipolitiikan
puitedirektiivin maatilatason vaatimuksia, kuten vedenotto- ja patoamislupia,
millä puututaan huomattavaan määrään vesiympäristöön maataloudesta aiheutuvista
paineista. Komission EU:n
ympäristötoimenpiteiden täytäntöönpanosta hiljattain antaman tiedonannon[41] jatkotoimien osana komissio
pyrkii parhaillaan vahvistamaan tarkastuksia ja seurantaa koskevia vaatimuksia,
joita sovelletaan kaikkeen EU:n lainsäädäntöön. Vesiala on tässä yksi
keskeisistä aloista. Komissio tutkii myös, miten toimiminen tiiviimmässä
yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa täytäntöönpanon kumppanuussopimusten avulla
voisi edistää esimerkiksi vesivarojen liiallista jakamista tai laitonta
vedenottoa koskevien vaatimusten noudattamista tulevaisuudessa. Kuten komission
resurssitehokasta Eurooppaa koskevassa etenemissuunnitelmassa korostetaan, vesi
ovat niukka luonnonvara, jonka tehokas käyttö tuottaa huomattavaa taloudellista
hyötyä monille eri toimialoille. Sen vuoksi komissio aikoo tarkastella veteen
liittyviä näkökohtia vuotuisessa kasvuselvityksessä sekä maakohtaisia
suosituksia, jos se on yksittäisten jäsenvaltioiden kohdalla tarpeen EU-ohjausjaksolla.
Kolmansien maiden kanssa komissio työskentelee liittymisprosessin ja EU:n
naapurimaiden kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun yhteydessä. Lopuksi komissio
tukee tietoisuutta lisäävien välineiden käyttöä. Tällaisia ovat
tiedotuskampanjat[42],
sertifiointijärjestelmät[43]
ja jalanjäljen arviointi[44],
joilla veden käyttäjiä kannustetaan kestäviin valintoihin. Suunnitelmalla pyritään saamaan aikaan laajoja
parannuksia vesiekosysteemeissä. Niillä edistetään biologista monimuotoisuutta
koskevan EU:n strategian tavoitetta pysäyttää biologisen monimuotoisuuden
köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä
ja palauttaa ne mahdollisuuksien mukaan ennalleen. Suunnitelmalla vauhditetaan
toimia, joilla pyritään parantamaan palautumiskykyä katastrofitilanteissa[45] ja sopeutumaan
ilmastonmuutokseen[46].
Se on myös EU:n resurssitehokkuutta koskevan etenemissuunnitelman ”vesiasioiden
välietappi”. Koska maalta tuleva paine vaikuttaa myös suurelta osin
meriympäristön tilaan, suunnitelmalla edistetään meristrategian
puitedirektiivin[47]
mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamista edellyttäen, että
meristrategioiden ohjelmien toimenpiteet, jotka on määrä toteuttaa vuoteen 2015
mennessä, ovat riittävän koordinoituja. Rajatylittävien vesistöjen osalta komissio
kannustaa edelleen jäsenehdokasmaita ja EU:n naapurimaita sovittamaan
lainsäädäntöjään EU:n ympäristösäännöstöön ja antaa maille teknistä apua. Taulukko 5 Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä? Pannaan täytäntöön vettä sekä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevat innovaatiokumppanuudet || Komissio ja sidosryhmät || Alkaen vuodesta 2013 Päivitetään WISE-järjestelmä || Euroopan ympäristökeskus, komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2015 Virtaviivaistetaan raportointi- ja tilastovaatimukset || Euroopan ympäristökeskus, komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014 Saatetaan vesitalousmalli päätökseen. || Euroopan ympäristökeskus, komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2013 Jatketaan tieteen ja politiikan välistä rajapintaa koskevaa työtä yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa. || Euroopan ympäristökeskus, komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || Käynnissä Perustetaan ja otetaan yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa käyttöön vertaisarviointijärjestelmä vesipiirien hoitosuunnitelmia varten. || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2013–2016 Lisätään vesipuitedirektiivin vaatimukset YMP:n täydentäviin ehtoihin. || Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio || Heti kun komission ehdotukseen sisältyneet edellytykset täyttyvät (eli aikaisintaan vuonna 2014) Vahvistetaan tarkastus- ja valvontavaatimuksia. || Komissio || 2013 Tarkastellaan vettä koskevia maakohtaisia suosituksia EU-ohjausjaksolla. || Komissio, Eurooppa-neuvosto || 2013 Tuetaan veden kulutusta koskevan tietoisuuden lisäämiseen tähtääviä välineitä (esim. vapaaehtoiset merkintä- ja sertifiointijärjestelmät). || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || Käynnissä 2.6. Maailmanlaajuiset näkökohdat Suunnitelmassa keskitytään pääasiassa EU:n
vesiin. Vesi on paikallinen mutta myös maailmanlaajuinen ongelma, joka on
sidoksissa moniin kysymyksiin, kuten elintarviketurvaan, aavikoitumisen,
ilmastonmuutoksen ja muun muassa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien
katastrofien vaikutuksiin, joilla kaikilla on merkittävä taloudellinen,
yhteiskunnallinen ja turvallisuuteen liittyvä ulottuvuus. EU on mukana monilla
näistä alueista Agenda 21:een, Rion kolmeen yleissopimukseen (aavikoituminen,
ilmastonmuutos ja biodiversiteetti), veteen liittyviin vuosituhannen
kehitystavoitteisiin (vuosituhattavoitteet), Johannesburgin
täytäntöönpanosuunnitelmaan ja viimeksi Rio+20-konferenssiin perustuvien
velvoitteidensa myötä. EU asettaa nämä sitoumukset ensisijalle myös
vastaisuudessa. Vuosituhattavoite, jonka mukaan vuonna 2011
ilman kestävää turvallisen juomavedensaantia olleiden ihmisten määrä on
puolitettava vuoteen 2015 mennessä, on saavutettu, mutta monet Afrikan maat
ovat edelleen jäljessä aikataulustaan veden saatavuuden osalta. Viemäröintiä
koskevaa vuosituhattavoitetta ei ole vielä läheskään saavutettu, sillä tällä
hetkellä maailmassa elää 2,5 miljardia ihmistä ilman kunnollista viemäröintiä. Väestönkasvu ja veden käytön kilpailevat
tarpeet johtavat siihen, että veden maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa 35–60
prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Kysynnän kasvu voi jopa kaksinkertaistua
tästä vuoteen 2050 mennessä[48].
Suuntauksia pahentaa ilmastonmuutos, joka voi vaikuttaa merkittävästi
elintarviketurvaan. Kun otetaan huomioon EU:n
kehitysyhteistyöpolitiikan[49]
työntövoima sekä kehittyvien kumppanuusmaiden ja -alueiden toimintalinjat ja
strategiat, vesihuollon keskipisteessä EU:n kehitysyhteistyössä olisi oltava
seuraavat näkökohdat: ·
Puhtaan juomaveden ja perussanitaatiopalvelujen
saanti. Yhdistyneet kansakunnat julisti nämä vuonna
2010 ihmisoikeudeksi, joka vahvistettiin vuonna 2012 Rio+20-julistuksessa[50]. ·
Vettä talouskasvuun ja kestävään kehitykseen. EU aikoo kiinnittää erityistä huomiota veden jakamiseen ja käyttöön
talouden aloilla ja kestävässä maataloudessa sekä vesi-, maatalous-, energia-
ja ympäristöalojen syy-yhteyksiin. ·
Vesihallinto. Toimiva
institutionaalinen järjestely, joka johtaa hyvään vesihallintoon
vesistöalueiden tasolla, on ratkaisevan tärkeää, jotta saavutettaisiin Rio+20‑julistuksen
sitoumus kehittää huomattavasti integroitua vesivarojen hoitoa kaikilla
soveltuvilla tasoilla. Asianmukainen hallintotapa ja kestävä vesihuolto
alueellisella ja rajat ylittävällä tasolla edistävät myös osaltaan rauhaa ja
poliittista vakautta vesi- ja turvallisuusasioiden yhteyden kautta. EU:n kumppanimaiden ja -alueiden välille
tarvitaan myös koordinointimekanismeja, jotka voisivat perustua EU:n
vesialoitteeseen. Kumppanimaita ja -alueita tukiessaan EU:n
olisi hyödynnettävä EU:n vesienhoidosta, erityisesti EU:n vesipolitiikan
puitedirektiivin täytäntöönpanosta, saatu kokemus ja tietämys. EU:n vesialan
innovaatiokumppanuudesta voitaisiin myös saada levitettäväksi innovatiivisia
ratkaisuja kehitysmaiden vesihaasteisiin. Kumppanimaiden vesihoitosuunnitelmissa ja EU:n
politiikoissa olisi otettava huomioon kehitysmaista peräisin olevissa
maatalous- ja teollisuuskaupan tuotteissa niiden koko elinkaaren aikana
käytettävä vesi. Tältä osin EU:n olisi tuettava kestävän vesihuollon kehittämistä
viejämaissa esimerkiksi lisäämällä vesitehokkuutta ja parantamalla kasvien ja
muiden tuotteiden valintaa EU:n kehityspolitiikan osana. Taulukko 6 Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä? Tuetaan puhtaan juomaveden ja perussanitaatiopalvelujen saantia. || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || Käynnissä ja alkaen vuodesta 2014 Tuetaan yhdennettyä ja kestävää vesivarojen hoitoa. || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || Käynnissä ja alkaen vuodesta 2014 3. Päätelmät ja EU:n
vesipolitiikan näkymät Suunnitelmassa on esitetty keskeiset toimet,
joihin vesihuollosta vastaavien henkilöiden ja päätöksentekijöiden on
ryhdyttävä vesiympäristöön kohdistuviin haasteisiin vastaamiseksi. Jäsenvaltioiden on mahdollista ja
välttämätöntä parantaa vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoa ja
vähentää hydrologis-morfologisia paineita vesistöalueilla palauttamalla jokien
esteettömyys esimerkiksi vihreän infrastruktuurin avulla. Näin voidaan myös
vähentää EU:n tulva- ja kuivuusalttiutta. Vihreän infrastruktuurin
käyttöönottoa voidaan rahoittaa YMP:n osana, koheesiorahastosta ja
rakennerahastoista erityisesti, jos monivuotista rahoituskehystä koskevat
komission ehdotukset saavat tukea. Yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa
voitaisiin myös laatia ohjeet tämän tavoitteen tukemiseksi. Veden liikakäyttö on korjattava ja meidän on
kunnioitettava luonnon tarpeita eli ekologista virtaamaa. Komissio pyrkii
yhteistä täytäntöönpanostrategiaa laadittaessa kehittämään yhteisen näkemyksen
tästä käsitteestä ja siitä, miten se lasketaan. Suunnitelman laatimisen
yhteydessä komissio on myös kehittänyt yhdessä Euroopan ympäristökeskuksen
kanssa vesitilinpidon, jonka avulla vesihuollosta vastaavat henkilöt saavat
realistisemman kuvan veden saatavuudesta vesistöalueen ja valuma-alueen osien
tasolla. Veden jakamista saadaan selvästi parannettua, kun nämä välineet on
kehitelty valmiiksi yhteisen täytäntöönpanostrategian yhteydessä. Vaikka nitraatteja, jäteveden käsittelyä,
teollisuuden päästöjä ja kasvinsuojeluaineita koskevalla lainsäädännöllä on
saavutettu edistystä, haja- ja pistekuormitus uhkaavat edelleen EU:n vesien
tilaa. Lainsäädännön täytäntöönpanon on oltava täysimääräisempää, ja komissio
jatkaakin täytäntöönpanon valvontatoimia. EU:n rahoitustukea on saatavilla,
mutta se voi ainoastaan täydentää jäsenvaltioiden ja yksityisen sektorin pitkän
aikavälin investointisuunnitelmia näillä aloilla, ei korvata sitä. Vesitehokkuudella voidaan auttaa vähentämään
veden niukkuudesta ja vesistressistä johtuvia ongelmia. Veden kulutuksen
mittaamiseen perustuva veden hinnoittelu on tehokas keino lisätä
vesitehokkuutta, mutta sitä ei vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisista
oikeudellisista vaatimuksista huolimatta hyödynnetä täysimääräisesti. Komissio
aikoo panna täytäntöön vaatimukset ja pyrkii yhteisessä
täytäntöönpanostrategiassa kustannusten kattamisen ja ympäristökustannukset
sisältävän menettelytavan käyttöönottoon. Komissio ehdottaa lisäksi, että
yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa kehitetään vedenkäytön
tehokkuustavoitteiden osalta yhteinen menettelytapa, joka tarvittaessa olisi
yhdennettävä vesipiirien hoitosuunnitelmiin. Vesitehokkuuden parannukset ovat
erityisen kiireellisiä tietyillä aloilla. Maatalouden alalla komission
ehdotuksessa, joka koskee YMP:n toista pilaria (maaseudun kehittäminen),
esitetään tukea kastelun tehokkuuden parantamiseen, jos veden käytön vähennys
on toteutunut. Rakennusten osalta komissio ehdottaa, että vedenkäyttöön
liittyvät laitteet sisällytetään ekologisen suunnittelun työohjelmaan tässä
suunnitelmassa määritellyssä laajuudessa. Tällä kustannustehokkaalla
ratkaisulla voidaan saada merkittävää lisähyötyä energiankäytön vähentymisenä. Komissio aikoo pohtia, tarvitaanko
sääntelyvälinettä, jolla veden uudelleenkäytölle asetettaisiin EU:n laajuiset
normit. Näin poistettaisiin esteitä tämän vaihtoehtoisen vedensaantikeinon
yleistymiseltä ja vähennettäisiin veden niukkuutta ja vesialan haavoittuvuutta. Suunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden
toteuttamista tuetaan erilaisilla monialaisilla välineillä. Vettä sekä
maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevilla innovaatiokumppanuuksilla
tuetaan innovatiivisten ratkaisujen testausta ja levittämistä mukauttamalla
innovointia kysyntään. Yhteisen tutkimuskeskuksen kehittämä vesitalousmalli
auttaa vesihuollosta vastaavia henkilöitä arvioimaan vesipiirien
hoitosuunnitelmiin kuuluvien toimenpiteiden kustannustehokkuutta.
Päätöksentekijät saavat oleelliset tiedot helpommin, kun WISE-järjestelmää
kehitetään ja sen yhteentoimivuutta parannetaan. Vertaisarviointijärjestelmää
voidaan hyödyntää keskinäisen oppimisen helpottamiseksi vesipiirien
hoitosuunnitelmia laadittaessa. Jos yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat
komission ehdotukset hyväksytään, vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten
erityisvaatimusten sisällyttämisellä täydentäviin ehtoihin luodaan vahvoja
kannustimia noudattaa näitä vaatimuksia. Komissio voisi lisäksi EU-ohjausjakson
yhteydessä esittää jäsenvaltioille maakohtaisia suosituksia talouden ja
vesiympäristön kannalta kaikkia osapuolia hyödyttävien toimien löytämiseksi. Kun monivuotista rahoituskehystä koskevat
neuvottelut on saatu päätökseen, komissio arvioi niiden tulokset ja, jos
vesipolitiikan tavoitteiden saavuttaminen sitä edellyttää, esittää tarvittaessa
uusia lainsäädäntöehdotuksia, esimerkiksi mittaamisesta, luonnollisista
vedenpidätystoimista ja vesitehokkuuden tavoitteista. Suunnitelman ehdotusten täytäntöönpanossa ja
seurannassa käytetään vesipolitiikan puitedirektiivin yhteistä
täytäntöönpanostrategiaa aina kun se on tarkoituksenmukaista. Komissio laatii
tulostaulun ja päivittää sen säännöllisesti täytäntöönpanon edistymisen
seuraamiseksi. Vesipolitiikan puitedirektiiviä on tarkistettava ja
mahdollisesti muutettava vuoteen 2019 mennessä. Tätä tarkistusta
valmistellessaan komissio ottaa huomioon tilanteen kaikkien suunnitelman
näkökohtien täytäntöönpanossa, ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia direktiiviin
tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaisilla muutoksilla voitaisiin muuttaa
oikeudellisesti sitoviksi suunnitelmaan sisältyviä vaatimuksia, joita ei nyt
esitetä sitoviksi, jos vapaaehtoisuuteen perustuva lähestymistapa osoittautuisi
riittämättömäksi. Suunnitelmassa esitetään selkeä tavoite ja
kehityssuunta EU:n vesipolitiikalle. Tavoitteeseen pääsemiseen tarvitaan
poliittista tahtoa ja sidosryhmien sitoutumista tulevina vuosina. Taulukossa 7 on yleiskatsaus tässä
asiakirjassa esitetyn suunnitelman toimenpide-ehdotuksista ja niiden
täytäntöönpanoaikataulusta || Miten tavoitteet voidaan saavuttaa? Erityiset suunnitelman tavoitteet || Vapaaehtoinen || Sääntely || Ehdollisuus || Rahoituksen painopisteet Vesitehokkuuteen kannustava hinnoittelu || Yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet kauppajärjestelmistä viimeistään vuonna 2014 || Vesipolitiikan puitedirektiivin 9 artiklan täytäntöönpanon valvonta (käynnissä) || Maaseudun kehittämiseen ja koheesiopolitiikkaan tarkoitettujen varojen ennakkoehdot vuodesta 2014 alkaen || Mittaamisen käyttöönotto || || Vesipolitiikan puitedirektiivin 9 artiklan täytäntöönpanon valvonta (käynnissä) || || Veden käytön vähentäminen maataloudessa || || || Ennakkoedellytys joillekin maaseudun kehittämiseen liittyville kasteluhankkeille vuodesta 2014 alkaen || Laittoman vedenoton/ patoamisen vähentäminen || GMES:n soveltaminen vuodesta 2013 alkaen || Mahdollisesti EU:n aloite tarkastuksista vuonna 2013 || YMP:n mukaiset täydentävät ehdot heti kun komission ehdotukseen sisältyneet edellytykset täyttyvät (eli aikaisintaan vuonna 2014) || Tietoisuus veden kulutuksesta (esim. maailmanlaajuisesti kaupattavissa tavaroissa) || Vapaaehtoisten merkintöjen ja sertifiointijärjestelmien tukeminen || || || Luonnollisten vedenpidätystoimien käytön maksimoiminen (vihreä infrastruktuuri) || Yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet viimeistään vuonna 2014 || || YMP: n ensimmäisen pilarin viherryttäminen (ekologiset painopistealueet) vuodesta 2014 alkaen || Koheesiorahasto, rakennerahastot ja EIP:n lainat (2014–2012) Tehokkaat vesilaitteet rakennuksissa || EU-ympäristömerkki ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat vaatimukset vuonna 2013 || Ekologisen suunnittelun työohjelma vuonna 2012 || || Vuotojen vähentäminen || Vuotomäärien taloudellisesti kestäviä rajatasoja koskevat parhaat käytänteet/välineet vuonna 2013 || || || Koheesiorahasto, rakennerahastot ja EIP:n lainat (2014–2012) Veden uudelleenkäytön maksimointi || || Asetus mahdollisesti vuonna 2015 || || Koheesiorahasto, rakennerahastot ja EIP:n lainat (2014–2012) Hallintotavan parantaminen || Vesipiirien hoitosuunnitelmien vertaisarviointi (2013–2016) || || || Vesitilinpidon täytäntöönpano Ekologisen virtaaman täytäntöönpano Tavoitteenasettamisen soveltaminen || Yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet vesitilinpidosta/ekologisesta virtaamasta viimeistään vuonna 2014 yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet tavoitteenasettelusta viimeistään vuonna 2014 || || || Tulvariskin vähentäminen || Vihreän infrastruktuurin avulla (ks. edellä) Tulvia koskevan tietoisuuden lisäämisjärjestelmä || Tulvariskien hallintasuunnitelmat viimeistään vuonna 2015 || || Kuivuusriskin vähentäminen || Vihreän infrastruktuurin avulla (ks. edellä) Euroopan kuivuuden seurantakeskus vuonna 2013–2014 || Vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten täytäntöönpanon valvonta (käynnissä) || || Kustannusten ja hyötyjen laskutavan parantaminen || Yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet viimeistään vuonna 2014 || || || Tietopohjan parantaminen || WISE-järjestelmän päivitys viimeistään vuonna 2015 JRC:n vesitalousmalli viimeistään vuonna 2013 Yhteisen täytäntöönpanostrategian mukainen tieteen ja politiikan väliseen rajapintaan liittyvä toiminta (käynnissä) || Raportointi/tilastolliset vaatimukset viimeistään vuonna 2014 || || Kehitysmaiden tukeminen || || || || Tuetaan puhtaan juomaveden ja perussanitaatiopalvelujen saantia Tuetaan yhdennettyä ja kestävää vesivarojen hoitoa (Käynnissä ja 2014–2021) Pilaantumisen torjunta || Kertomus lääkkeistä ja ympäristöstä (2013) || Vesipolitiikan puitedirektiivin, ympäristölaatunormeista/prioriteettiaineista, nitraateista, yhdyskuntajätevesien käsittelystä ja teollisuuden päästöistä annettujen direktiivien täytäntöönpanon kohdennettu valvonta, jossa keskitytään 1. vesipolitiikan puitedirektiivin–ympäristölaatunormeista/prioriteettiaineista annettujen direktiivien mukaisiin seurantavaatimuksiin 2. nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden laajentamiseen ja toimintaohjelmien tehostamiseen (käynnissä) 3. jäteveden käsittelyä koskevien vaatimusten noudattamisen lisäämiseen pitkän aikavälin investointisuunnittelulla (EU:n varat ja EIP:n lainat mukaan luettuina) viimeistään vuonna 2018; täytäntöönpanosuunnitelmat laadittuina vuoteen 2014 mennessä. 4. sen varmistamiseen, että myönnettävissä teollisuuden päästöluvissa on päästöjen raja-arvot, jotka ovat parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden mukaisia ja joissa otetaan huomioon asianmukaiset vesitavoitteet viimeistään vuonna 2016. Ympäristölaatunormeista/prioriteettiaineista annettujen direktiivien ehdotettujen muutosten hyväksyminen || Kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä annetun direktiivin sisällyttäminen YMP:n täydentäviin ehtoihin heti kun komission ehdotukseen sisältyneet edellytykset täyttyvät (eli aikaisintaan vuonna 2014) || Monialaiset || Vettä sekä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevat innovaatiokumppanuudet vuodesta 2013 alkaen || Seuraavien direktiivien yleisen täytäntöönpanon valvonta: vesipolitiikan puitedirektiivi sekä ympäristölaatuvaatimuksista/prioriteettiaineista, nitraateista, yhdyskuntajätevesien käsittelystä ja teollisuuden päästöistä annetut direktiivit || Mahdolliset EU-ohjausjakson suositukset vuonna 2013 || Vesitavoitteiden yleinen priorisointi YMP:ssa, koheesiorahastossa, rakennerahastoissa ja EIP:n lainoissa (2014–2021) [1] Charting our water future, a report of the 2030 Water
Resources Group,
http://www.mckinsey.com/client_service/sustainability/latest_thinking/charting_our_water_future [2] http://www.eea.europa.eu/themes/water/publications-2012. [3] Komission kertomus vesipolitiikan puitedirektiivin
(2000/60/EY) täytäntöönpanosta – vesipiirin hoitosuunnitelmat sekä komission
tiedonanto veden niukkuutta ja kuivuutta koskevan strategian tarkistamisesta
laaditusta kertomuksesta, jotka hyväksytään yhdessä tämän suunnitelman kanssa. [4] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja EU:n makean
veden politiikan ”kuntotestistä”. [5] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Tiedonantoon
”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi” liittyvä vaikutustenarviointi,
joka sisältää täydellisen luettelon suunnitelmassa huomioon otetuista
tutkimuksista. [6] Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. heinäkuuta 2012
EU:n vesilainsäädännön täytäntöönpanosta ja Euroopan vesienhoidon haasteiden
vaatimasta yleisestä ratkaisumallista, http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P7-TA-2012-0273&language=EN&ring=A7-2012-0192.
Ks. myös alueiden komitean lausunto (30. kesäkuuta 2011) aiheesta "Alue-
ja paikallisviranomaisten rooli kestäväpohjaisen vesipolitiikan
edistämisessä"; http://www.toad.cor.europa.eu/ViewDoc.aspx?doc=cdr%5cenve-v%5cdossiers%5cenve-v-008%5cEN%5cCDR5-2011_REV2_PAC_EN.doc&docid=2770279;
ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto (15. kesäkuuta 2011) aiheesta
"Vesipolitiikan nivominen muihin EU:n politiikkoihin", http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.nat-opinions.18788. [7] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY
yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000). [8] Ns. hydrologis-morfologiset paineet, joita kohdistuu
noin 40 prosenttiin vesistöistä. [9] Neuvoston direktiivi 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja
yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 175,
5.7.1985), sellaisena kuin se on muutettuna. Komissio odottaa, että
YVA-direktiivin tuleva tarkistus edistää myös vesipolitiikan tavoitteita, kun
veteen kohdistuvat vaikutukset saadaan tunnistettua kattavammin. [10] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY
tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L
197, 21.7.2001). [11] Ks. WFD and Hydro-morphological pressures:
Focus on hydropower, navigation and flood defence activities Recommendations
for better policy integration, Policy Paper, http://circa.europa.eu/Public/irc/env/wfd/library?l=/framework_directive/thematic_documents/hydromorphology/hydromorphology/_EN_1.0_&a=d [12] Ks. esimerkiksi International Convention for the
Protection of the Danube River, Joint Statement on Navigation, http://www.icpdr.org/main/sites/default/files/Joint_Statement_FINAL.pdf. [13] http://ec.europa.eu/budget/reform/commission-proposals-for-the-multiannual-financial-framework-2014-2020/index_en.htm [14] On vaikea saada luotettavia tietoja laittomasta
vedenotosta, mutta Espanjan ympäristöministeriön mukaan Espanjassa oli
laittomia kaivoja 510 000 vuonna 2006 (WWF, Illegal water use in Spain.
Causes, effects and solutions, toukokuu 2006). [15] Neuvoston direktiivi 91/271/ETY yhdyskuntajätevesien
käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991). [16] Neuvoston direktiivi 91/676/ETY vesien suojelemisesta
maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL
L 375, 31.12.1991). [17] Neuvoston direktiivi 91/414/ETY kasvinsuojeluaineiden
markkinoille saattamisesta (EYVL L 230, 19.8.1991), kumottu Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1107/2009 (EUVL L 309,
24.11.2009). [18] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY,
annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja
vähentämisen yhtenäistämiseksi (EUVL L 28, 29.1.2008), kumotaan teollisuuden
päästöistä annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/75/EU
(EUVL L 334, 17.12.2010). [19] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)
N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien
rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH),
Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta
sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY)
N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien
91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396,
30.12.2006). [20] Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/8/EY biosidituotteiden markkinoille
saattamisesta (EYVL L 123, 24.4.1998), korvataan Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetukseksella (EU) N:o 528/2012 biosidivalmisteiden asettamisesta
saataville markkinoilla ja niiden käytöstä (EUVL L 167, 27.6.2012). [21] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY
yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi
(EUVL L 309, 24.11.2009). [22] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY
ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311,
28.11.2001). [23] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY
eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001). [24] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/27/EY
ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun
direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta (EUVL L 136, 30.4.2004). [25] Ks. ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön
säännöistä annetun direktiivin 2010/83/EY muuttamisesta lääketurvatoiminnan
osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/84/EU (EUVL L
348, 31.12.2010) johdanto-osan 6 kappale ja ihmisille ja eläimille
tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä sekä
Euroopan lääkeviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 726/2004
ja pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä annetun asetuksen
(EY) N:o 1394/2007 muuttamisesta ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä
koskevan lääketurvatoiminnan osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetuksen (EU) N:o 1235/ 2010 (EUVL L 348, 31.12.2010) johdanto-osan 3
kappale. [26] Ehdotus Eroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi
direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan
prioriteettiaineiden osalta (KOM(2011) 876, 31.1.2012). [27] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle
– Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan
unionissa KOM(2007) 414 lopullinen, 18.7.2007. [28] Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa
(KOM(2011) 571 lopullinen, 20.9.2011). [29] Saamansa kantelun johdosta komissio aloitti
rikkomismenettelyn yhdeksää jäsenvaltiota vastaan, koska niiden tulkinta
vesipalvelujen käsitteestä on kapea-alainen. [30] EU:n ympäristömerkki, http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/;
EU:n ympäristöä säästävät julkiset hankinnat,
http://ec.europa.eu/environment/gpp/index_en.htm [31] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY
energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien
vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2005), Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivi 2010/30/EU energiaan liittyvien tuotteiden energian ja
muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin
tuotetiedoin (EUVL L 153, 18.6.2010). [32] http://www.eea.europa.eu/articles/the-water-we-eat. [33] Euroopan komissio on kehittänyt Eurooppaan tulvia koskevan
tietoisuuden lisäämisjärjestelmän, joka on tehokas keino lisätä varautumista
kansalliset rajat ylittäviin tulviin Euroopassa ja joka on hyväksytty osaksi
hätätilanteiden GMES-hallintapalvelua (GIO-EMS). [34] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle,
Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Luonnonpääoma
elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen
2020 (KOM(2011) 244, 3.5.2011). [35] Komission yksiköiden valmisteluasiakirjat "Ohjeet
parhaista käytännöistä joilla rajoitetaan, vähennetään tai kompensoidaan
maaperän sulkemista rakentamisella”, (SWD(2012) 101 lopullinen/2, 15.5.2012). [36] Komission tiedonanto vesialan eurooppalaisesta
innovaatiokumppanuudesta (COM(2012) 216 lopullinen, 10.5.2012). Komission
tiedonanto – Eurooppalainen innovaatiokumppanuus ”Maatalouden tuottavuus ja
kestävyys” (COM(2012) 79 lopullinen, 29.2.2012). [37] Ks. http://inspire.jrc.ec.europa.eu/ [38] Ks. http://ec.europa.eu/environment/seis/ [39] Ks. http://ec.europa.eu/research/horizon2020/index_en.cfm [40] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 691/2011
Euroopan ympäristötilinpidosta (EUVL L 192, 22.7.2011). [41] Komission tiedonanto Enemmän hyötyä irti EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen
lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia (COM(2012) 95
lopullinen, 7.3.2012). [42] Ks. tiedonanto Generation Awake - kampanjasta http://www.generationawake.eu/en [43] Ks. European Water stewardship.
http://www.ewp.eu/activities/water-stewardship/ [44] Ks. ISO
http://www.iso.org/iso/catalogue_detail?csnumber=43263 [45] Komission tiedonanto "Luonnonkatastrofien ja ihmisen
aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa"
(KOM(2009) 82 lopullinen). [46] Komissio pyrkii kehittämään EU:n yhdennetyn
sopeutumisstrategian vuoteen 2013 mennessä. [47] Direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan
puitteista (EUVL L 164, 25.6.2008). [48] 2011/2012 European Report on Development
http://ec.europa.eu/europeaid/what/development-policies/research-development/erd-2011-2012_en.htm [49] Muutossuunnitelma (KOM (2011) 637 lopullinen, 13.10.2011). [50] Ks. http://www.uncsd2012.org/index.html.