This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52012DC0122
REPORT FROM THE COMMISSION on the overall operation of official controls in the Member States on food safety, animal health and animal welfare, and plant health
KOMISSION KERTOMUS elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvien terveyttä koskevan virallisen valvonnan yleisestä toiminnasta jäsenvaltioissa
KOMISSION KERTOMUS elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvien terveyttä koskevan virallisen valvonnan yleisestä toiminnasta jäsenvaltioissa
/* COM/2012/0122 final */
KOMISSION KERTOMUS elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvien terveyttä koskevan virallisen valvonnan yleisestä toiminnasta jäsenvaltioissa /* COM/2012/0122 final */
SISÄLLYS 1..... Tausta. 1 2..... EU:n
elintarvikeketju. 2 3..... Katsaus
EU:n elintarviketurvallisuusvalvontaan. 3 3.1. Jäsenvaltioiden vuosiraporttien
tarkastelu. 3 3.2. Komission jäsenvaltioissa
suorittaman valvonnan tulokset 11 3.3. Muut
jäsenvaltioiden harjoittamaa valvontaa koskevat tietolähteet 22 3.4. Komission
harjoittama seuranta ja täytäntöönpanon valvonta. 23 4..... Päätelmät 25
1.
Tausta
Asetuksen (EY) N:o 882/2004[1] (rehu- ja
elintarvikevalvonta-asetus) 44 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että
jäsenvaltiot toimittavat vuosittain komissiolle raportin asetuksen 41 artiklan
mukaisesti laaditun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelmansa
toteuttamisesta. Raporteissa on oltava (a)
yksityiskohtaiset tiedot muutoksista, jotka on
tehty monivuotisiin kansallisiin valvontasuunnitelmiin muun muassa
lainsäädäntömuutosten, uusien tautien tai riskitekijöiden, uuden tieteellisen
tiedon, aiemmasta valvonnasta saatujen tulosten ja merkittävien
organisatoristen muutosten huomioon ottamiseksi, (b)
kansallisen valvontasuunnitelman mukaisesti
edellisenä vuonna toteutettujen valvontatoimien ja toiminnan tarkastamisten
tulokset, (c)
valvonnalla todettujen säännöstenvastaisuuksien
tyyppi ja lukumäärä, (d)
toimet, joilla varmistetaan kansallisen
valvontasuunnitelman tehokas toiminta, myös täytäntöönpanon valvonta ja sen
tulokset. Asetuksen 44 artiklan 4 ja 6 kohdassa
edellytetään, että komissio laatii ja toimittaa Euroopan parlamentille ja
neuvostolle vuosittain raportin virallisen valvonnan yleisestä toiminnasta
jäsenvaltioissa seuraavien pohjalta: (a)
kansallisten viranomaisten toimittamat
vuosiraportit, (b)
EU:n jäsenvaltioissa suorittamat toiminnan
tarkastukset eli auditoinnit[2]
ja tarkastukset sekä (c)
muut tarvittavat tiedot. Komissio toimitti ensimmäisen raporttinsa
Euroopan parlamentille ja neuvostolle elokuussa 2010[3]. Raportin
tärkeimpänä tarkoituksena oli esittää ensimmäinen katsaus virallista valvontaa
koskeviin tietoihin, joita saatiin jäsenvaltioiden toimittamista ensimmäisistä
vuosiraporteista. Siinä tehtiin myös tiivistelmä EU:n auditointien ja
tarkastusten tuloksista. Jäsenvaltiot keskustelivat raportista
elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa
syyskuussa 2010. Euroopan parlamentin ympäristöä sekä maataloutta ja maaseudun
kehittämistä käsittelevät valiokunnat keskustelivat siitä lokakuussa 2010. Komissio on aloittanut keskustelut
jäsenvaltioiden kanssa ensimmäisessä raportissa esiin tulleista kysymyksistä ja
erityisesti siitä, millä tavalla viralliseen valvontaan liittyvien tietojen
keruuta ja käsittelyä voidaan järkeistää ja yksinkertaistaa. Tässä toisessa raportissa omaksutaan hieman
erilainen lähestymistapa. Tässä pyritään tekemään EU:n elintarvikevalvontaan
katsaus, joka ei rajoitu viimeisiin vuosiin, joilta kaikista jäsenvaltioista on
saatavilla vuosiraportteja, vaan jossa hyödynnetään tuoreimpia tietoja kaikista
kolmesta valvontaa koskevasta tärkeimmästä tietolähteestä, jotta saataisiin
mahdollisimman ajantasainen kuva EU:n valvontajärjestelmän toiminnasta. Raportin tärkeimpiä tietolähteitä ovat a)
jäsenvaltioiden vuosiraportit vuosilta 2008 ja 2009, b) komission
valvontatoimien tulokset kaudelta 2008–2010 ja c) muut valvontaa koskevat
merkitykselliset tiedot, kuten · jäsenvaltioiden tuoreet raportit valvonnasta tietyillä sektoreilla · EU:n nopean hälytyksen järjestelmistä (elintarvikkeita ja rehuja
koskeva nopea hälytysjärjestelmä – RASFF, eläintautien ilmoitusjärjestelmä –
ADNS, ja kasvitautien hälytysjärjestelmä – Europhyt) saadut tulokset · elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä sekä kasvien terveyttä
koskevassa pysyvässä komiteassa valvonnasta käydyt keskustelut ja tehdyt
päätökset · valvontajärjestelmien heikkouksiin jäsenvaltioissa liittyvien
rikkomustapausten tarkastelu.
2.
EU:n
elintarvikeketju
Jotta saataisiin kuva siitä, miten EU:n virallisen
valvonnan järjestelmä elintarvikeketjussa (myös kasvien terveyden sekä eläinten
terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi suoritettu valvonta) toimii, ensin on
syytä tarkastella EU:n elintarvikeketjun laajuutta ja monimutkaisuutta. Eurostatin
tuoreimpien tietojen mukaan EU:n elintarvikeketjun tuotoksen kokonaisarvo on
hyvinkin noin 750 miljardia euroa. Koko sektori ensituotannosta
vähittäismyyntiin ja ravintola-alaan työllistää yli 48 miljoonaa henkeä. EU:n
elintarvikeketjussa – elintarvikkeiden tuotannosta vähittäismyyntiin ja
ravintola-alaan – on noin 14 miljoonaa maatalouden alkutuotannossa toimivaa ja
3 miljoonaa elintarvikeyrityksissä toimivaa. Näistä yleisluvuista saa
jonkinlaisen kuvan elintarviketeollisuuden laajuudesta. Ala on valtava mutta
myös erittäin monimuotoinen ja monimutkainen. Esimerkiksi alkutuotannossa maatilojen
keskimääräinen koko vaihtelee noin 90 hehtaarista (esim. Tšekki) noin 50
hehtaariin (esim. Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Saksa) ja alle 8
hehtaariin joissakin maissa (esim. Puola, Bulgaria ja Romania). Eri puolilla EU:ta harjoitetaan myös hyvin
erilaista maataloutta: suurelta osin eroja selittävät ilmasto-olosuhteet mutta
myös pitkäaikaiset maatalousperinteet. EU:ssa on noin 300 000
elintarviketuotantoyritystä. Monien tuotteiden – kuten viinin, oliiviöljyn,
kananmunien ja juuston – osalta käsittely saatetaan kuitenkin tehdä maatiloilla
eikä tuotantolaitoksissa. Pelkästään tuotantosektoriin keskittyminen antaisi
aliarvioidun kuvan koko EU:n elintarvikejärjestelmän koosta ja
monimuotoisuudesta. Erityisesti tuotantosektorilla pienellä joukolla
globaalisti toimivia yrityksiä on erittäin suuri osuus tuotoksesta. Esimerkiksi
maitotaloussektorilla 1 prosentti yrityksistä tuottaa yli 60 prosenttia EU:n kokonaistuotoksesta.
Alkutuotannon ulkopuolelta suurin määrä elintarvikealan toimijoita löytyy
elintarvikeketjun loppupäästä, vähittäismyynnistä ja ravintola-alalta. EU:ssa
on yli miljoona elintarvikkeiden vähittäismyyjää; näistä monet ovat pieniä
perheyrityksiä, vaikkakin sektoria hallitsee pieni joukko suuria
supermarketketjuja, jos tarkastellaan kokonaismyyntiä. Ravintoloita ja
catering-palveluita on lähes 1,4 miljoonaa.
3.
Katsaus EU:n
elintarviketurvallisuusvalvontaan
3.1.
Jäsenvaltioiden vuosiraporttien tarkastelu
EU:ssa on laadittu kattavaa ja
yksityiskohtaista lainsäädäntöä, jolla on tarkoitus varmistaa, että
kuluttajille tämän laajan ja monimutkaisen elintarviketuotantojärjestelmän
kautta tarjottavat elintarvikkeet ovat turvallisia ja terveellisiä. EU:n
elintarvike- ja rehulainsäädännön perusperiaatteet vahvistetaan asetuksessa
(EY) N:o 178/2002[4].
Tämän asetuksen mukaisesti elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamisesta
päävastuussa ovat elintarvikealan yritykset koko elintarvikeketjussa,
alkutuotannosta lopulliseen myyntiin kuluttajalle. Jäsenvaltioiden on
seurattava ja varmennettava, että elinkeinonharjoittajat täyttävät
elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta (mukaan luettuna eläinten terveyttä,
eläinten hyvinvointia ja kasvien terveyttä) koskevan EU-lainsäädännön vaatimukset.
Niiden on käytettävä valvontajärjestelmää tätä varten. Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 säädetään,
miten tämä valvonta olisi organisoitava ja toteutettava. Periaatteessa siinä
annetaan yleiset säännöt virallisen valvonnan suorittamisesta, jotta varmistetaan
elintarvikeketjun turvallisuutta koskevien EU:n sääntöjen noudattaminen. Asetuksessa
edellytetään jäsenvaltioilta tiettyjä seikkoja niiden varmentaessa, ·
että toimijat noudattavat lainsäädännön
alakohtaisia vaatimuksia tai ·
että EU:n markkinoille asetettavat tavarat (joko
EU:ssa tuotetut tai kolmansista maista tuodut) ovat alakohtaisen lainsäädännön
standardien ja vaatimusten mukaisia. Lisäksi jäsenvaltioiden viranomaisten on
asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti suoritettava muita virallisia tehtäviä, kuten
eläintautien aiheuttajien torjumiseksi tai hävittämiseksi tarkoitettuja
tehtäviä (esim. eläinten testaus tiettyjen tautien varalta jonkin ohjelman
puitteissa, epidemiologinen tutkimus taudinpurkauksen jälkeen, rokotukset
eläintautia vastaan tai patogeenien saastuttamien eläinten lopettaminen). Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 annetaan myös
yksityiskohtaiset säännöt komission yksikköjen harjoittamasta valvonnasta
jäsenvaltioissa sen varmentamiseksi, että ne noudattavat alakohtaisessa
lainsäädännössä ja asetuksessa (EY) N:o 882/2004 asetettuja velvoitteita. Jäsenvaltioiden
on laadittava ja pantava täytäntöön monivuotisia kansallisia
valvontasuunnitelmia asetuksen vaatimusten toteuttamiseksi. Nämä suunnitelmat
kattavat yleensä 3–5 vuoden mittaisen kauden, ja niitä ryhdyttiin soveltamaan
vuoden 2007 alusta. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosiraportti
kansallisten monivuotisten valvontasuunnitelmiensa täytäntöönpanosta. Vuosiraportteja
on saatu vuosilta 2007, 2008 ja 2009. Tulokset komission tekemästä kansallisten
raporttien ensimmäisestä analyysistä esitetään tiivistettynä viimevuotisessa
kertomuksessa (asiakirja KOM(2010) 441). Siitä oli erittäin vaikea tehdä
päätelmiä EU:sta kokonaisuudessaan, koska kansalliset raportit vaihtelivat
merkittävästi niin rakenteeltaan kuin sisällöltäänkin eikä valvonnasta ollut
saatavilla yhdenmukaistettuja tietoja. Tämä on myös vuosia 2008 ja 2009
koskevien raporttien ominaispiirre ja tuo osaltaan esiin merkittäviä
eroavaisuuksia jäsenvaltioiden välillä maatalouden rakenteen,
hallintokulttuurin ja koon osalta. Raporttien vertailtavuus on kuitenkin
parantunut merkittävästi, kun a) jäsenvaltiot ovat saaneet kokemusta niiden
laatimisesta ja b) komissio on käynyt aktiivista vuoropuhelua jäsenvaltioiden
kanssa parantaakseen edelleen niiden sisältöä ja etenkin vertailtavuutta. Useimmat
jäsenvaltiot ovat nyt toimittaneet tietoja kolmelta vuodelta, ja tämän pohjalta
on voitu kartoittaa joitakin kiinnostavia suuntauksia ja kehitysaskelia. Niistä
esitetään yhteenveto jäljempänä. Tietojen kerääminen
ja analysointi Yksi useimmille raporteille yhteinen piirre
on, että niissä pyritään jatkuvasti parantamaan tietojen keruuta suoritetun
valvonnan määrästä ja tyypistä sekä tuloksista. Pyrittäessä tehokkuuteen ja
tuloksellisuuteen hyvät ajantasaiset tiedot ovat keskeisen tärkeitä, kun
arvioidaan suorituskykyä ja kartoitetaan prioriteetteja tuleviin
valvontatoimiin. Vuosiraporteissa viitataan moniin tämänsuuntaisiin uusiin ja
käynnissä oleviin aloitteisiin, mutta eri valvontaviranomaisten välinen tiedon
ja kokemusten jakaminen jäsenvaltioiden sisällä ja välillä vaikuttaa
vähäiseltä. Viimevuotisessa vuosiraportissaan komissio ilmoitti aikeestaan
tutkia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, miten tietojen sähköistä siirtoa ja
analysointia voitaisiin hyödyntää, jotta päästäisiin yksinkertaistamiseen ja
standardointiin EU:n tasolla. Tätä koskevat toimet on nyt aloitettu, ja siitä
voi olla apua jäsenvaltioille niiden kehittäessä omia
tiedonhallintajärjestelmiään. Yleiset lausunnot
suorituskyvystä Raporttien rakennetta ja sisältöä koskevissa
komission suuntaviivoissa edellytetään, että kaikki kansalliset viranomaiset
antavat yleisen lausunnon valvontajärjestelmänsä suorituskyvystä joka vuosi. Lausunnot
ovat laadultaan erilaisia. Useimmissa raporteissa esitetään vain yleinen
lausunto, jossa todetaan, että valvontaa on suoritettu suunnitellun mukaisesti,
että elintarviketurvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja kasvien
terveyttä koskevat yleiset standardit ovat tyydyttäviä ja että jos vaatimustenvastaisuuksia
on havaittu, ne ovat yleensä vähäisiä. Joissakin raporteissa annetaan kuitenkin
kattavampi ja perustellumpi arviointi suorituskykyindikaattoreiden perusteella.
Joissakin tapauksissa nämä indikaattorit rajoittuvat suoritetun valvonnan
määrään ja tyyppiin ja siihen, onko valvonta alkuperäisen suunnitelman
mukaista. Joissakin taas (Ranska, Suomi, Ruotsi ja Slovakia) indikaattorit
menevät pidemmälle, ja niillä pyritään mittaamaan suorituskykyä tiettyjen
eläintautien tai elintarvikeperäisten sairauksien esiintymiseen nähden. Ranskassa
pyritään myös pitämään kirjaa valvonnan kustannuksista tietyillä
erityisaloilla. Edistyminen monivuotisten kansallisten
valvontasuunnitelmien toteuttamisessa Vaatimus siitä, että jäsenvaltioiden on
otettava käyttöön integroidut monivuotiset kansalliset valvontasuunnitelmat,
jotka kattavat kaikki valvontatoimet koko elintarvikeketjussa pellolta pöytään,
oli valtava haaste. Useimpien maiden kansalliset valvontajärjestelmät ovat
erittäin monimutkaisia, ja niissä on usein osallisena eri organisaatioita
elintarvikkeisiin ja rehuihin, eläinten terveyteen, eläinten hyvinvointiin ja
kasvien terveyteen kohdistuvien valvontatoimien eri osa-alueilla. Useimmissa
jäsenvaltioissa näillä eri organisaatioilla on ollut vain vähän aiempia
kokemuksia yhteistyöstä integroitujen valvontasuunnitelmien tekemisessä. Lisäksi
useimmissa jäsenvaltioissa operationaalinen vastuu valvonnan suorittamisesta on
jaettu alue- ja paikallisviranomaisille. Sen varmistaminen, että alue- ja
paikallisviranomaisten toiminta sisällytetään täysimittaisesti kansallisiin
suunnitelmiin johdonmukaisesti ja yhtenäisesti, on edellyttänyt sitä, että
jäsenvaltioiden keskusviranomaiset ovat vahvistaneet kuulemiseen ja viestintään
tarkoitettuja mekanismeja. Suunnitelmien täytäntöönpanoa koskevista
vuosiraporteista käy ilmi, että kaikkien keskus-, alue- ja paikallistason
toimijoiden valvontasuunnitelmien integroimiseen tarkoitettujen rakenteiden ja
menettelyjen perustamisessa on edistytty merkittävästi. Nyt useimpien viranomaisten
suurimpana haasteena on kehittää tiedotus- ja viestintäjärjestelmät, jotka
voivat tarjota täsmällistä tietoa suoritetusta valvonnasta ja sen tuloksista,
jotta monivuotisten valvontasuunnitelmien mukaista suorituskykyä voidaan
arvioida tarkasti ajan mittaan ja valvonnan tavoitteita mukauttaa
riskipohjaisten prioriteettien mukaan. Elintarvikealan
toimijoiden rekisteröinti Elintarvikkeiden tehokas jäljittäminen
alkuperäisestä lähteestä lopulliseen määräpaikkaan on EU:n
elintarviketurvallisuuden valvontajärjestelmän keskeinen periaate. Järjestelmän
tukipylväitä ovat kaikkien toimijoiden kattava rekisteröinti, tehokas eläinten
tunnistamisjärjestelmä sekä elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyys. Elintarvikealan
toimijoiden rekisteröinnissä on edistytty huomattavasti. Rehujen alalla
pienempien rehulaitosten rekisteröinti on kuitenkin vielä puutteellista. Eläinten
jäljitettävyyden alalla on joitakin ilmeisiä puutteita nautojen ja sikojen
tunnistamisessa ja erityisesti lampaita, vuohia ja hevosia koskevissa
järjestelmissä. Riskinarviointi ja
priorisointi Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 edellytetään,
että kansallisilla viranomaisilla on nimenomainen järjestelmä riskinarviointia
ja valvonnan priorisointia varten. Kun resursseihin kohdistuva paine lisääntyy
tulevina vuosina, tälle monivuotisten valvontasuunnitelmien näkökohdalle ja
suunnitelmiin liittyville vuosiraporteille on annettava suurempi prioriteetti. Joidenkin
jäsenvaltioiden raporteissa annetaan hyvä kuvaus elintarvikeyritysten
riskiluokitusjärjestelmistä ja niiden valvonnan organisoinnista tämän
riskiluokituksen perusteella. Erityisen edistyneitä tällä alalla ovat
Alankomaat, Suomi ja Slovenia. Monissa jäsenvaltioissa viranomaiset kuitenkin
pitävät elintarvike- ja rehualan toimijoiden riskinarvioinnin parantamista
tärkeänä alana, jolla tarvitaan parannuksia. Terveys- ja kuluttaja-asioiden
pääosaston elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto FVO on viime vuosina
auditointiensa kautta tuonut voimakkaammin esiin, että jäsenvaltioiden on
varmistettava, että virallinen valvonta kaikilla sektoreilla suoritetaan
säännöllisesti riskien perusteella ja asianmukaisella tiheydellä. Valvontatiheys ja valvonnan laajuus Raporteista käy kaiken kaikkiaan ilmi, että
valvontatiheys on suuri koko EU:ssa. Tarkastusten tiheys kuitenkin vaihtelee
suuresti sektorin luonteen mukaan. Esimerkiksi korkeariskisinä pidetyillä
sektoreilla, kuten lihan- ja maidontuotannossa, tarkastuksia tehdään paljon
tiheämmin. Valvonta rehujen ja
eläinten sivutuotteiden alalla on harvempaa kuin elintarvikkeiden alalla. EU:n
lainsäädäntöön viime vuosikymmenen aikana rehujen ja eläinten sivutuotteiden
alalla tehdyt suuret muutokset, etenkin velvoite rekisteröidä kaikki rehuja ja
eläinten sivutuotteita käsittelevät yritykset, ovat aiheuttaneet suuren rasitteen
elinkeinonharjoittajille ja valvontaviranomaisille. Useimmissa raporteissa
tunnustetaan, että parannuksiin ja valvonnan lisätehostamiseen on varaa näiden
sektoreiden riskien priorisoinnin perusteella. Eläinten terveyden alalla
valvonnassa keskitytään sen varmentamiseen, noudatetaanko eläinten
tunnistamista ja eläintautien, kuten luomistaudin, tuberkuloosin, klassisen
sikaruton ja BSE:n, testausta koskevia vaatimuksia. Lisäksi jäsenvaltioilla on
oltava valmiussuunnitelmat, joissa käsitellään merkittäviä elintarvike- ja
rehuturvallisuuteen ja eläinten terveyteen liittyviä kriisejä. Jäsenvaltion
keskus-, alue- ja paikallisviranomaisten välinen koordinaatio Monissa jäsenvaltioissa toiminnallinen vastuu
virallisen valvonnan suorittamisesta on pääasiassa alue- ja
paikallisviranomaisilla. Tämä on erityisen huomattavaa jäsenvaltioissa, joissa
toimivalta on hajautettu, kuten Saksassa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa,
Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa ja Suomessa, ja joissa alue- ja
paikallisviranomaiset saattavat olla erittäin autonomisia. Haasteena näissä
jäsenvaltioissa on varmistaa riittävän luotettava vastuuvelvollisuuteen
perustuva järjestelmä, jonka avulla alue- ja paikallisviranomaiset voivat
osoittaa asianmukaisesti ja johdonmukaisesti valvontatoimensa kansallisille
viranomaisille ja niiden kautta EU:n tasolle. Tähän liittyy myös kysymys eri viranomaisten
päällekkäisistä vastuualoista ja valvontatoimista. Tämä on pitkäaikainen
ongelma monissa jäsenvaltioissa. Esimerkiksi Kreikassa, Portugalissa ja
Romaniassa maan sisäiset auditointiviranomaiset toteavat, että päällekkäiset
vastuualat ja operationaaliset toimet ovat merkittävä ongelma. Nämä
jäsenvaltiot kuuluvat myös niihin, jotka tuovat esiin riittämättömät resurssit
yhtenä syynä siihen, miksi valvontakertojen määrää koskevia tavoitteita ei
saavuteta. Yleensä jäsenvaltiot, joissa on selvästi määritetyt vastuualat ja
hallintorakenteet, joista vastuuvelvollisuus käy ilmi kaikilla tasoilla,
vaikuttavat toimivan tehokkaimmin. Kansalliset
auditointijärjestelmät Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 edellytetään,
että jäsenvaltiot suorittavat sisäisiä auditointeja tai teettävät ulkoisia
auditointeja sen varmistamiseksi, että valvontajärjestelmillä saavutetaan
asetuksen tavoitteet. Siinä myös täsmennetään, että auditoinnin on oltava
riippumattomien tahojen arvioitavissa ja että se on toteutettava avoimesti. Lähes kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä
auditointijärjestelmä, vaikkakin se useimmissa tapauksissa kattaa vain joitakin
tiettyjä valvonta-aloja koko järjestelmässä. Auditointien tulokset esitetään
vuosiraporteissa, mutta usein hyvin tiivistetyssä muodossa. Sisäisessä
auditoinnissa havaituista suurimmista puutteista ja toteutetuista korjaavista
toimista ei yleensä raportoida yksityiskohtaisesti. Tästä on kuitenkin joitakin
merkittäviä poikkeuksia: esimerkiksi Suomi ja Tšekki raportoivat auditointiensa
tuloksista ja havaituista heikkouksista. Vuosiraporteissa on lisäksi vain vähän tietoa
voimassa olevista säännöksistä, joilla pannaan täytäntöön vaatimukset, joiden
mukaan auditointiraporttien on oltava riippumattomien tahojen arvioitavissa. Jäsenvaltioiden omien auditointijärjestelmien
luotettavuus valvonnan tarvittavien parannusten toteuttamisessa on
riskikriteeri, joka yhä enenevässä määrin otetaan huomioon suunniteltaessa
FVO:n tulevia auditointeja. Resurssit Kansallisten viranomaisten toimittamien
tietojen mukaan jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallistaso työllistää
arviolta yli 100 000 henkeä suoraan tai välillisesti suorittaessaan
valvontaa, joka liittyy elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen, eläinten
terveyteen, eläinten hyvinvointiin ja kasvien terveyteen. Kyseessä on erittäin
merkittävä resurssi, mutta verrattaessa valvonnan tavoitteita sen
tosiasialliseen toteutumiseen, jotkin kansalliset viranomaiset esittävät
henkilöstön puutteen yhdeksi syyksi siihen, miksi valvontatavoitteita ei
saavuteta. Jotkin jäsenvaltiot, kuten Alankomaat, ovat varsin täsmällisiä
todetessaan, että niiden valvontajärjestelmiä ja ‑toimia mukautetaan viime
vuosien henkilöstöleikkauksien huomioon ottamiseksi. Tässä mukauttamisessa
keskeisellä sijalla ovat riskinarviointi ja valvonnan priorisointi. Koulutus Kansallisissa
raporteissa selostetaan yksityiskohtaisesti kunakin vuonna
valvontahenkilöstölle ja elintarvikealan toimijoille järjestettyjä
koulutusohjelmia. Koulutustoimet ovat kaiken kaikkiaan erittäin kattavia, ja
niissä keskitytään kolmeen ensisijaiseen aiheeseen. Ensinnäkin vuonna 2006
voimaan tulleissa hygieniapakettiin kuuluvissa asetuksissa edellytetään
voimakkaampaa keskittymistä hyviin hygieniakäytäntöihin ja HACCP-periaatteiden[5]
soveltamiseen kaikkien elintarvikealan toimijoiden parissa. Viime vuosina on
toteutettu merkittävästi toimia, joilla on tehty tutuksi uusien asetusten
vaatimuksia elintarvikealan toimijoille ja valvontahenkilöstölle kaikilla
tasoilla. Toiseksi tieteen ja teknologian kehitys, etenkin elintarvike- ja
rehutuotannon suhteellisen uusilla aloilla (esim. uuselintarvikkeet,
muuntogeeniset organismit, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit,
elintarvike- ja rehulisäaineet), edellyttää henkilöstön tietojen ja taitojen
jatkuvaa päivittämistä. Kolmanneksi tiiviimpi keskittyminen eläinten rehujen ja
sivutuotteiden valvontaan on vaatinut erityistoimia, joilla
elinkeinonharjoittajille ja valvontaviranomaisille on selvitetty
EU-lainsäädännön uusia vaatimuksia näillä aloilla. Kansallisen
tason koulutusta tuetaan ja täydennetään komission järjestämällä koulutuksella,
joka kuuluu vuonna 2006 käynnistetyn Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden
turvallisuuden lisäämiseksi -ohjelman piiriin ja jota annetaan asetuksen (EY)
N:o 882/2004 51 artiklan nojalla. Ohjelma kattaa laajan aihepiirin, ja sillä
pyritään tehostamaan virallista valvontaa varmistamalla, että toimijat kaikilla
tasoilla noudattavat EU:n lainsäädäntöä, jolla turvataan kansanterveys,
eläinten ja kasvien terveys sekä eläinten hyvinvointi. Näin puolestaan
edistetään turvallisempien elintarvikkeiden ja rehujen saantia, eläinten ja
kasvien terveysstandardien parantamista sekä kuluttajansuojan ja
eläintensuojelun tason kohottamista. Komission
valvontatoimien tulokset esimerkiksi yleisen hygienian alalla (ks. tämän
raportin 3.2 kohta) vahvistavat, että lisäkoulutus on tarpeen tietyillä
aloilla. Laboratoriot Kaikkien
jäsenvaltioiden on nimettävä laboratoriot, jotka saavat analysoida virallisen
valvonnan yhteydessä otettuja näytteitä. Näiden laboratorioiden on toimittava
ja ne on arvioitava ja akkreditoitava tiettyjen EU:n tai kansainvälisten
standardien mukaisesti, jotta varmistetaan yhdenmukaiset ja korkeat standardit.
EU:ssa on virallisten laboratorioiden laaja verkosto. Monet näistä toimivat
kansallisella tasolla, mutta myös alue- ja paikallisviranomaiset voivat nimetä
omia virallisia laboratorioitaan, etenkin jäsenvaltioissa, joissa alue- tai
paikallisviranomaiset toimivat autonomisesti. Tämä voi johtaa siihen, että
virallisia laboratorioita on huomattavan runsaasti. Akkreditointiprosessi on
monimutkainen ja usein suhteellisen kallis, etenkin pienemmille alueellisille
tai paikallisille laboratorioille. Tämän vuoksi jotkin jäsenvaltiot
raportoivat, että viralliseen valvontaan liittyviä testejä tekevien virallisten
laboratorioiden täysimittaisessa akkreditoinnissa on edelleen viiveitä. Vuonna
2010 komissio käynnisti jäsenvaltioiden kanssa keskustelut
akkreditointivaatimuksista. FVO:n auditoinnit
vahvistavat, että EU-lainsäädännön noudattamisen taso laboratorioissa vaihtelee
sektoreittain. Esimerkiksi kalojen ja kalastustuotteiden osalta viralliseen
valvontaan liittyviä analyysejä tekevät laboratoriot vaikuttavat hyvin
varustelluilta ja kykeneviltä tekemään vaaditut analyysit, ja useimmat ovat
akkreditoituja. Tilanne on kuitenkin toinen esimerkiksi niiden laboratorioiden
osalta, jotka toimivat kansallisten salmonella-valvontasuunnitelmien puitteissa.
FVO:n auditoinneissa raportoidaan myös torjunta-aineiden valvontaan liittyvistä
puutteista joidenkin jäsenvaltioiden laboratorioissa. Virallisen valvonnan
ja seurannan tulokset a) Tärkeimmät sääntöjenvastaisuudet Elintarviketuotantoon liittyvien sääntöjenvastaisuuksien
osalta jäsenvaltioiden raporteissa on kaksi toistuvaa aihetta: laitosten
hygieniavalvonta ja pakkausmerkinnät. Hygieniapakettiin kuuluvien asetusten
vaatimukset tulivat voimaan vuodesta 2006. Jäsenvaltioiden valvontaa koskevissa
raporteissa vuodelta 2007 esitettiin asetusten soveltamiseen liittyviä mittavia
puutteita, jotka osittain todennäköisesti johtuivat siitä, että asetukset
olivat tulleet voimaan vasta edellisenä vuonna. Vuosina 2008 ja 2009 alalla
edettiin tasaisesti, mutta useimmissa raporteissa tuotiin esiin
elintarvikeketjun vähittäismyynti- ja ravintola-alan pienten toimijoiden
jatkuvat ongelmat. Keskeisiä puutteita olivat mm. seuraavat: vanhentuneet tilat
ja laitteet, yrityksen omien tarkastusjärjestelmien puute tai niiden
heikkoudet, HACCP-periaatteiden heikko soveltaminen ja riittämättömät
rekisterit. Jotkin viranomaiset toivat esiin vähittäismyynti- ja ravintola-alan
ongelmia, jotka johtuvat henkilöstön, etenkin kausityöntekijöiden, suuresta
vaihtuvuudesta, minkä vuoksi on vaikea saada henkilöstöä, jolla on koulutusta
hyvistä hygieniakäytännöistä. Pakkausmerkintöjen alalla suurimpana vaikeutena
vaikuttaa olevan lainsäädännön eri aloista (esim. lisäaineet, ravintoarvot,
alkuperäpaikka) johtuvien vaatimusten monimutkaisuus. Rehujen alalla suurimmat
sääntöjenvastaisuudet liittyvät seuraaviin: viiveet elinkeinonharjoittajien
rekisteröitymisessä, HACCP-periaatteiden puutteellinen soveltaminen, hygienia
rehunvalmistuslaitoksissa sekä rehun lisäaineita koskevien sääntöjen rikkomukset.
Eläinten terveyden alalla raportoidut
suurimmat heikkoudet liittyvät eläinten tunnistamiseen ja siirtojen valvontaan.
Eläinten hyvinvointiin
tiloilla liittyvistä heikkouksista monet johtuivat karjankasvattajien, etenkin
pientilallisten, tiedon puutteesta. Joissakin jäsenvaltioissa havaittiin
sääntöjenvastaisuuden vähenemistä tiloilla, kun kasvattajille oli annettu
koulutusta ja tietoa. Virallisen
valvonnan ja seurannan tulokset b) Elintarvikeperäisten tautitapausten
yleissuuntaukset Elintarvikeperäisten
tautien kaksi tärkeintä syytä EU:ssa ovat Salmonella-bakteeri ja
kampylobakteeri. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn
jäsenvaltioiden zoonoosiraportteja koskevassa analyysissä vahvistetaan, että
salmonelloositapausten määrä ihmisissä on laskussa EU:ssa. Vuonna 2009
ilmoitettiin yhteensä 108 614 vahvistetusta tapauksesta ihmisissä (tiedot
julkaistiin vuonna 2011), ja etenkin S. Enteritidis -tartunnat ihmisissä
vähenivät merkittävästi. Syynä tähän vähennykseen EFSAn raportissa tuodaan esiin
Salmonella-valvontaohjelmien toteuttaminen jäsenvaltioissa. Valvontaa koskevissa jäsenvaltioiden
vuosiraporteissa osoitetaan, että näihin kahteen mikrobiologiseen uhkaan
liittyvän näytteenoton ja testauksen osuus on erittäin suuri
elintarviketuotantoon liittyvästä näytteenotosta ja testauksesta
jäsenvaltioissa. Kansalliset
täytäntöönpanotoimenpiteet Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 säädetään, että
toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että elinkeinonharjoittajat
toteuttavat korjaavia toimia, kun sääntöjenvastaisuuksia havaitaan. Siinä myös
edellytetään, että jäsenvaltioilla on selvästi määritellyt säännöt
seuraamuksista, joita sovelletaan, kun EU:n lakia rikotaan. Seuraamusten on
oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Lähes kaikissa raporteissa
esitetään tiivistelmä toimista, joita on toteutettu sääntöjenvastaisuuksien
tapauksessa. Yleisimmät toimet ovat varoitukset, sakot, tilapäinen tai
vakavissa tapauksissa pysyvä liiketoiminnan lakkauttaminen ja harvoissa
tapauksissa rikosoikeudellinen menettely, jos kyseessä on petos tai
oikeudellisten vaatimusten vakava rikkominen. Yleensä seuraamusjärjestelmiä ja
niiden toimintaa koskevat tiedot ovat vähäisiä ja yksityiskohtaisuuden taso
vaihtelee jäsenvaltioiden välillä. Koska vuosiraporteissa ei ole tarkempia ja
yhdenmukaisempia tietoja, ei ole mahdollista arvioida, miten johdonmukainen
täytäntöönpanojärjestelmä on eri jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa,
kuten Tšekissä, ollaan siirtymässä tuomioistuinpohjaisista menettelyistä
kevyempiin ja tehokkaampiin hallinnollisiin menettelyihin, kun kyseessä ovat
vähemmän vakavat sääntöjenvastaisuudet. Virallinen valvonta
erityisten elintarvikkeisiin, eläimiin ja kasveihin liittyvien terveysuhkien
ilmaannuttua Viime vuosina suurimmat terveysuhkat EU:ssa
elintarvike- ja rehuturvallisuuden alalla saivat alkunsa rehujen
valmistuksesta. Vuonna 2008 havaittiin korkeita dioksiinipitoisuuksia
sianlihassa Irlannissa. Ongelma jäljitettiin rehunvalmistusprosessiin, jossa
kuivausprosessissa oli käytetty erittäin kontaminoitunutta jäteöljyä. Vuonna
2010 dioksiinikontaminaatiota havaittiin Saksasta peräisin olevissa tuotteissa.
Kontaminaatio jäljitettiin rasvoihin, jotka oli tarkoitettu vain teolliseen
käyttöön mutta joita oli lisätty eläinten rehuun. Komissio on hyväksymässä
erityistoimenpiteitä, joilla tätä riskiä käsitellään. Eläinten terveyden alalla jäsenvaltioiden on
täytynyt keskittää bluetongue-tautiin ja lintuinfluenssaan lisävalvontatoimia. Hiljattainen
suu- ja sorkkataudin taudinpurkaus Bulgariassa korostaa jatkuvan valppauden
merkitystä mutta osoittaa myös, että EU:n valvontatoimet ovat – oikein
sovellettuina – tehokkaita taudin leviämisen estämisessä. Kasvien terveyden
alalla prioriteettisijalle on asetettu mäntyankeroisen leviämisen estäminen
Portugalissa ja sen hävittämiseksi tarkoitettujen toimien täytäntöönpano
Espanjassa. Palmukasveja tuhoavan punaisen kuoriaisen nopea leviäminen
Välimeren alueen maissa ja aasian- ja kiinanrunkojäärän toistuvat esiintymiset
vaativat myös vahvistettuja valvontaa ja leviämisen estämistä koskevia toimia
jäsenvaltioissa. EU:n tason toimia ja jäsenvaltioiden valvontatoimia kuvataan
tämän raportin 3.2 kohdassa. Kiinnostavia kehityssuuntia ja mahdollisia
esimerkkejä hyvistä toimintatavoista Laitosten luokittelu ja tulosten julkaiseminen
(Tanska, Tšekki, Yhdistynyt kuningaskunta ja Belgia): Näissä
maissa vaaditaan, että kaikkien elintarvikealan toimijoiden on
rekisteröidyttävä ja että viranomaiset julkaisevat näitä elinkeinonharjoittajia
koskevat tarkastustulokset, minkä ansiosta kuluttajille on helpompi tarjota
hyödyllistä tietoa vaatimusten noudattamisesta ravintoloissa ja myymälöissä. Saatavilla
on jo joukko esimerkkejä, joista vanhimpana Tanskan ”hymynaama-järjestelmä” (http://www.findsmiley.dk/en-US/Forside.htm).
Samanlaisia ideoita ollaan toteuttamassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja
Belgiassa. Elinkeinonharjoittajien omaehtoinen
raportointi korjaavista toimista (Alankomaat): Osana pyrkimyksiä parantaa
valvonnan tehokkuutta ja keventää valvontatoimista elintarvikealan toimijoille
aiheutuvaa rasitetta Alankomaissa on otettu käyttöön elintarvikealan
toimijoiden omaehtoiseen raportointiin tarkoitettu sähköinen järjestelmä. Järjestelmän
kautta elintarvikealan toimija voi raportoida valvontaviranomaiselle
verkkopohjaisen raportointivälineen avulla toimista, joita on toteutettu
aiempien valvontakäyntien perusteella annettujen suositusten noudattamiseksi. Kun
kyseessä ovat tavanomaiset säännönvastaisuudet, raportit yleensä hyväksytään
ilman viranomaisten seurantakäyntiä, vaikkakin satunnaisesti tehdään joitakin
tarkastuksia paikan päällä. Laadunhallintajärjestelmät (Belgia, Tšekki, Saksa,
Liettua ja Slovenia): Jotkin jäsenvaltiot ovat
ottaneet käyttöön valvontatoimintaan sisältyviä laadunhallintajärjestelmiä,
jotka on akkreditoitu kansainvälisten standardien mukaisesti. Esimerkiksi
Tšekissä useimpien valvontaelinten laadunhallintajärjestelmien auditoinnista
vastaavat ulkoiset tahot ISO 9001 -standardin mukaisesti. Näitä järjestelmiä
pidetään tärkeinä välineinä valvonnan yleisen tehokkuuden ja toimivuuden
parantamiseksi, ja riippumattomat tulosanalyysit kannustavat jatkuviin
parannuksiin. Saksassa osavaltioiden erityinen laadunhallintatyöryhmä on
kehittänyt yhdenmukaistetut puitteet laadunhallintajärjestelmien laatimiseksi
kussakin 16 osavaltiossa.
3.2.
Komission jäsenvaltioissa suorittaman valvonnan
tulokset
Asetuksessa (EY)
N:o 882/2004 edellytetään, että komissio suorittaa valvontaa jäsenvaltioissa
sen varmentamiseksi, että virallinen valvonta tapahtuu yleisesti monivuotisten
valvontasuunnitelmien ja EU:n lainsäädännön mukaisesti. Komission
velvoitteiden täyttämiseksi elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto FVO tekee
vuosittain auditointeja ja tarkastuksia sen toteamiseksi, että rehu- ja
elintarvikelainsäädäntöä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja kasvien
terveyttä koskevaa lainsäädäntöä noudatetaan ja että näitä aloja koskeva
virallinen valvonta suoritetaan EU-lainsäädännön mukaisesti. Ohjelma
julkaistaan komission verkkosivulla kunkin vuoden alussa. Jokaisen
auditoinnin löydöksistä laaditaan asianomaisille kansallisille viranomaisille
tarkoitettu raportti, jossa esitetään myös päätelmät ja suositukset havaittujen
puutteiden korjaamiseksi. Tämän raportin 3.4 kohdassa esitetään, miten
suosituksia käsitellään. Komissio voi antaa
(komission päätösten muodossa) FVO:n auditoinneista saatujen tietojen
perusteella hätä- tai suojatoimenpiteitä, jos kyseessä on elintarvikkeiden
turvallisuuteen taikka eläinten tai kasvien terveyteen kohdistuva vakava uhka
tai jos riskin leviämistä ei voida estää pelkästään niiden jäsenvaltioiden
toimin, joihin riski kohdistuu. Näillä säädöksillä voidaan ottaa käyttöön
lisävalvontaa mutta myös toimenpiteitä, joilla estetään rehun,
elintarvikkeiden, eläinten ja kasvien taikka niistä saatavien tuotteiden kauppa
tai tuonti tilanteen mukaan. FVO:n
auditoinneista saatuja tietoja voidaan myös tarpeen mukaan käyttää osoituksena
EU:n lainsäädännön rikkomisesta rikkomusmenettelyjen puitteissa (ks. 3.4
kohta). Julkaisemalla
auditointiraportit ja jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmat sekä säännöllisesti
päivitetyt maaprofiilit komissio tarjoaa sidosryhmille ja kansalaisille
konkreettisen kuvauksen siitä, millä tavalla kunkin jäsenvaltion
valvontaviranomaiset hoitavat velvollisuutensa ja varmistavat EU-lainsäädännön
moitteettoman täytäntöönpanon. Viime vuosina FVO
on suorittanut vuosittain noin 250 auditointia, jotka kattavat koko
elintarvikeketjun samoin kuin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ja kasvien
terveyden. Suurimman osan
ohjelmasta muodostavat auditoinnit elintarviketurvallisuuden alalla. Tarkastelun
kohteena olevalla jaksolla ainakin 70 prosenttia kaikista auditoinneista
kohdistui elintarvikkeiden turvallisuuteen, ja joissakin näistä katettiin myös
asiaan liittyviä eläinten terveyttä koskevia näkökohtia. Noin 12 prosenttia
auditoinneista liittyi pelkästään eläinten terveyteen. Eläinten hyvinvointiin
ja kasvien terveyteen kohdistui molempiin vuosittain noin 8 prosenttia
auditoinneista. FVO:n raportit tarjoavat merkityksellistä
tietoa siitä, miten jäsenvaltioiden valvontajärjestelmät ovat suoriutuneet
auditointien kattamilla aloilla raportointikaudella. Jäljempänä olevissa
kohdissa esitetään ohjelman kattamia seikkoja jäsenvaltioissa kolmen viime
vuoden aikana elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten terveyden ja
hyvinvoinnin sekä kasvien terveyden alalla. Siinä esitetään myös lyhyt
tiivistelmä eri auditoinneista tehdyistä tärkeimmistä havainnoista ja
päätelmistä. FVO:n
auditointeja koskevat raportit sekä toimivaltaisten viranomaisten vastaukset
FVO:n raporteissa tehtyihin suosituksiin löytyvät seuraavalta verkkosivulta: http://ec.europa.eu/food/fvo/index_en.cfm. Elintarviketurvallisuus Maito- ja lihatuotantoa
koskeva virallinen valvonta Tarkastelun kohteena olevalla kaudella FVO
auditoi punaisen lihan ja maidon tuotantoon liittyvää hygieniavalvontaa lähes
kaikissa jäsenvaltioissa. Auditoinneissa vahvistui, että kaikki jäsenvaltiot
ovat ottaneet käyttöön vankat valvontajärjestelmät suureksi osaksi asetuksen
(EY) N:o 882/2004 säännösten mukaisesti ja että EU:hun vuonna 2004 liittyneissä
10 jäsenvaltiossa on saatu päätökseen tarpeelliset lihan ja maidon tuotanto- ja
käsittelylaitosten päivitykset EU:n standardien mukaisiksi. Elintarvikealan
toimijat ovat siirtyneet noudattamaan hygieniapakettiin kuuluvien asetusten
vaatimuksia. Jos puutteita esiintyi, ne liittyivät yleensä valvontahenkilöstön
yksittäisiin virheisiin, mikä yleensä merkitsee heikkoa valvontajärjestelmää. Toinen
pääsyy jatkuviin puutteisiin liittyy siihen, että valvontaviranomaiset valvovat
heikosti lainsäädännön täytäntöönpanoa. Auditoinneissa kävi lisäksi ilmi suuntaus –
ensisijaisesti joissakin ”vanhoissa” jäsenvaltioissa – olla noudattamatta
tiukasti nykyisiä lihantarkastusvaatimuksia esimerkiksi seuraavilta osin: a)
teknisen henkilöstön käyttö virallisten eläinlääkäreiden sijaan ante mortem ‑tarkastusten
tekemisessä ja b) teurastusten tekeminen, etenkin pienteurastamoissa, ilman
virallisen eläinlääkärin läsnäoloa, ja post mortem ‑tarkastusten tekeminen
myöhemmin. Lastenruokia
koskeva virallinen valvonta Lastenruokien tuotantoa koskevan valvonnan
arvioimiseksi tehtiin auditointeja 11 jäsenvaltiossa ja Sveitsissä. Alalla
toimivien elinkeinonharjoittajien hygieniavalvontaa ja jäljitettävyyttä
koskevissa järjestelmissä ei havaittu merkittäviä puutteita. Näiden
elinkeinonharjoittajien HACCP-ohjelmia ei kuitenkaan yleensä ollut suunniteltu
niin, että niissä otettaisiin huomioon lastenruokiin liittyvät erityisriskit. Puutteita
havaittiin myös koostumusta ja pakkausmerkintöjä koskevissa vaatimuksissa sekä
torjunta- ja vierasainejäämiä koskevassa omavalvonnassa. Äidinmaidonkorvikkeita ja lastenruokia
koskeva virallinen valvonta ei ollut aina tyydyttävää ainesosien, koostumusta
koskevien kriteereiden ja ravintoaineiden, pakkausmerkintöjen sekä
torjunta-ainejäämien osalta. Nämä virallisen valvonnan puutteet johtuivat usein
siitä, että virkahenkilöstön saama koulutus lainsäädännön erityisvaatimuksista
oli vähäistä, näytteenotto- ja testausohjelmien suunnittelu oli riittämätöntä
sekä torjunta-ainejäämäanalyysien tekemiseen oli riittämätön kapasiteetti. Havaittuja
puutteita käsitellään järjestelmällisesti eri seurantatoimien kautta, kuten
muillakin sektoreilla. Siirtymäjärjestelyt
hygieniapakettiin kuuluvien asetusten noudattamiseksi Vuodesta 2006 lähtien sovellettujen
hygieniapakettiin kuuluvien asetusten nojalla elintarvikealan
elinkeinonharjoittajille, joiden hyväksyntä oli rajoitettu vain
kotimarkkinoille toimittamista varten, myönnettiin siirtymäkausi vuoden 2009
loppuun asti, jotta ne voivat täyttää asetusten vaatimukset täysimittaisesti. Nämä
elinkeinonharjoittajat olivat tyypillisesti pienen kapasiteetin laitoksia,
jotka käsittelevät vähäisiä määriä eläinperäisiä elintarvikkeita. Siirtymäkauden
päätyttyä laitosten oli joko mukautettava toimintansa laajuutta tai
noudatettava hygieniavaatimuksia, vaikkakin asetuksissa mahdollistetaan jousto
joidenkin säännösten osalta. Kuuteen jäsenvaltioon tehtiin hiljattain
tarkastuskäynti, jolla tarkasteltiin edistymistä alalla. Näillä käynneillä
havaittiin, että jos kansalliset viranomaiset olivat ottaneet käyttöön
joustavia järjestelyjä EU-asetusten mukaisesti, tämä tarjosi ratkaisun monille
pienille elintarvikealan toimijoille, etenkin punaisen lihan ja maidon alalla. Jäsenvaltioissa,
joissa järjestelyt eivät olleet niin joustavia, sääntöjenvastaisuus oli
yleisempää. Koska jäsenvaltiot eivät ole täysin noudattaneet vaatimusta
ilmoittaa kansallisista joustavuusjärjestelyistä komissiolle, näiden
järjestelyjen sääntöjenmukaisuutta EU:n tasolla ei pystytty kuitenkaan täysin
varmentamaan. Naudanlihan ja
naudanlihatuotteiden jäljitettävyys Joukko naudanlihan ja naudanlihatuotteiden
jäljitettävyyttä koskevia auditointeja on määrä saattaa päätökseen vuoden 2011
loppuun mennessä. Verrattuna vuoden 2002 tilanteeseen, jolloin edellinen
tarkastelu tehtiin, naudanlihan ja naudanlihatuotteiden jäljitettävyyttä ja
pakollisia pakkausmerkintöjä koskeva valvonta oli parantunut käynnin kohteena
olleissa jäsenvaltioissa. Elävien eläinten jäljitettävyydessä oli joitakin
puutteita, jotka liittyivät pääasiassa tietokantojen hallintaan, tilojen
valvontaan sekä kotieläinmarkkinoiden tai -välittäjien velvollisuuteen
ilmoittaa eläinten siirroista. Kalaa ja
kalastustuotteita koskeva virallinen valvonta Yhdeksässä jäsenvaltiossa tehtiin
auditointeja, joissa arvioitiin kaloja koskevien EU:n vaatimusten
noudattamista. Yleisesti havaittiin, että kaikissa käynnin kohteena olleissa
maissa oli käytössä kattavat kalastustuotteiden viralliset
valvontajärjestelmät, joihin sisältyivät laitosten ja kalastusalusten
rekisteröinti ja hyväksyntä. Joissakin maissa havaittiin eri alueiden välillä
merkittäviä eroja virallisen valvonnan täytäntöönpanossa. Yleensä virallisia
analyysejä tekevät laboratoriot olivat hyvin varusteltuja ja kykeneviä tekemään
tarvittavat analyysit. Useimmat laboratoriot olivat akkreditoituja. Vaikka järjestelmät kaiken kaikkiaan olivat
hyvin suunniteltuja ja hoidettuja, valvonnassa havaittiin kolme erityistä
ongelma-aluetta: a) alkutuotantopaikat, kuten kalastusalukset ja
kalanviljelylaitokset, b) jotkin jalostus- ja pakastusalukset ja c)
kalastustuotteisiin liittyvät erityiset tekijät, kuten aistinvaraiset
tarkastukset, tuoreusindikaattorit sekä histamiini-, parasiitti- ja
mikrobiologiset tarkastukset. Siipikarjaa koskeva
virallinen valvonta Jäsenvaltioiden siipikarjanlihaa ja
siipikarjanlihatuotteita koskeviin valvontajärjestelmiin kohdistui 12
auditointia. Yleisesti ottaen sääntöjä noudatettiin hyvin. Tarkastuksissa
katettiin koko siipikarjan tuotantoketju, vaikkakin joissakin tapauksissa
tarkastuksia tiloilla tehtiin vähän. Parannuksia vaativat keskeiset alat
liittyivät seuraaviin: hygieniavaatimusten, kuten ruhojen näytteenottotiheyden,
noudattaminen ja HACCP-suunnitelmien toteuttaminen laitoksissa sekä komissiolle
ilmoittamatta jättäminen kansallisesta lainsäädännöstä, jolla mahdollistetaan
joustavuus pienteurastamoille. Jälkimmäinen seikka kuvastaa aiemmin tässä
raportissa kuvattua joustavuusjärjestelyjen tilannetta punaisen lihan ja maidon
alalla. Salmonellan
valvontasuunnitelmat Siipikarjan salmonellaa koskeviin
kansallisiin valvontasuunnitelmiin kohdistuvia auditointeja suoritettiin
seitsemän. Kaikissa käynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa oli käytössä
valvontasuunnitelmia, mutta joissakin tapauksissa tiettyjen luokkien osalta
täytäntöönpano oli viivästynyt. Kaikissa jäsenvaltioissa salmonellan seurantaa
ja virallista näytteenottoa koskevat suunnitelmat eri siipikarjaluokissa eivät
olleet täysin EU:n lainsäädännön mukaisia, mikä johtui pääosin näytteenottoon,
positiivisten testitulosten jälkeen toteutettuihin toimiin ja laboratorioihin
liittyvistä puutteista. Muiden kuin eläinperäisten elintarvikkeiden
tuontivalvonta Mykotoksiineja ja
sudanväreillä väärentämistä koskevien komission päätösten täytäntöönpanon
jälkeen virallinen valvonta on parantunut huomattavasti, etenkin näytteenoton,
näytteiden valmistelun ja sääntöjenvastaisten lähetysten käsittelyn osalta. Heikkouksia
havaittiin kuitenkin sellaisissa hyödykkeissä, joiden valvontatiheys riippuu
jäsenvaltioiden riskinarvioinnista, nopeaa hälytystä koskevissa ilmoituksissa,
laboratorioissa ja analyysituloksista raportoinnissa. Hiljattaisissa
FVO:n auditoinneissa jäsenvaltioissa on kiinnitetty erityistä huomiota
tiettyjen muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuontia
koskevasta virallisesta valvonnasta annetun asetuksen (EY) N:o 669/2009[6]
täytäntöönpanoon. Ensimmäiset tulokset viittaavat siihen, että yleisesti ottaen
jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön asetuksen velvoitteet, varsinkin
perustamalla nimetyt saapumispaikat asiakirja-, tunnistus- ja fyysisiä
tarkastuksia varten. Lisäkehitystä edellyttäviä aloja ovat toimivaltaisten
viranomaisten välisen verkostoitumisen edistäminen ja lähetysten
edelleenkuljetusten helpottaminen eri jäsenvaltioiden välillä odotettaessa
fyysisten tarkastusten tuloksia. Torjunta-ainejäämät FVO teki
jäsenvaltioissa 10 auditointia, jotka koskivat torjunta-ainejäämien valvontaa. Tulokset
osoittavat, että toimivaltaisten viranomaisten vastuualueet on selvästi
yksilöity ja torjunta-ainejäämien valvontaohjelmat pantiin täytäntöön
tyydyttävästi ja riskien perusteella. Virallinen valvonta
useassa jäsenvaltiossa kärsii kuitenkin sellaisten laboratoriolaitteiden
puutteesta, joilla pystytään suorittamaan tehokkaita analyysejä EU:n
lainsäädännössä vaaditulla laajalla analyysialueella. Näille jäsenvaltioille on
osoitettu korjaavia toimia koskevia suosituksia, ja niitä seurataan
aktiivisesti. FVO:n auditoinneissa
havaittiin, että vaikka itsevalvonta on yleinen vaatimus EU:n
elintarvikelainsäädännössä, elintarvikealan toimijat (etenkin suuret
vähittäismyyntiketjut) ovat toteuttaneet erityisen kattavia
itsevalvontajärjestelmiä, jotka kohdistuvat torjunta-ainejäämiin. Auditoinneissa
myös havaittiin, että nämä järjestelmät, jotka toimivat rinnakkain virallisen
valvonnan kanssa, eivät ole olleet toimivaltaisten viranomaisten arvioinnin
kohteena. Sen vuoksi ja asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti FVO suositteli, että
jäsenvaltiot arvioisivat näiden itsevalvontajärjestelmien luotettavuuden ja
ottaisivat tulokset huomioon määritellessään virallisen valvonnan tiheyttä
(asetuksessa nimenomaisesti edellytetään, että jäsenvaltioiden virallisessa
valvonnassa otetaan huomioon elintarvikealan toimijoiden suorittaman
itsevalvonnan luotettavuus). Asetuksen (EY) N:o
852/2004 (yleinen hygienia-asetus) soveltamista koskeva virallinen valvonta Jäsenvaltioissa
suoritettiin 22 auditointia, joissa arvioitiin virallisia valvontajärjestelmiä
seuraavien sääntöjen noudattamiseksi: asetuksella (EY) N:o 852/2004 vahvistetut
elintarvikehygieniasäännöt, jäljitettävyyttä ja pakkausmerkintöjä koskevat
säännökset sekä pulloveden markkinoille saattamiseen sovellettavat säännöt. Kaikissa
käynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa oli käytössä virallinen valvonta, ja
FVO:n auditointiryhmien tarkkailemissa tarkastuksissa vahvistettiin, että
kansalliset tarkastajat arvioivat hygieniavaatimuksia luotettavasti. Toimivaltaisten
viranomaisten suorittamassa HACCP-arvioinnissa kuitenkin havaittiin ongelmia
useimmissa jäsenvaltioissa; tähän liittyi vastaava HACCP-periaatteiden alhainen
täytäntöönpanotaso elintarvikealan toimijoiden parissa. Myös koulutuksen
puutetta havaittiin. Elintarvikkeiden
lisäaineita koskeva virallinen valvonta Elintarvikkeiden
lisäaineiden virallista valvontaa koskevien jäsenvaltioiden järjestelmien
arvioimiseksi suoritettiin 16 auditointia. Tulokset osoittavat, että kaikissa
käynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa oli virallista valvontaa varten
vakiintuneet oikeudelliset puitteet ja organisaatiorakenteet, mukaan luettuna
hyvät laboratorioverkostot. Valvontahenkilöstöä on yleensä riittävästi,
vaikkakin pätevyys- ja koulutustasoa olisi varaa kohentaa. Valvontamenettelyt
dokumentoidaan yleensä hyvin, riskipohjaista lähestymistapaa noudatetaan
laajasti valvonnassa ja sääntöjenvastaisissa tapauksissa toteutetaan
toimenpiteitä. Elintarvikkeiden lisäaineiden puhtautta ja pakkausmerkintöjä
koskevassa valvonnassa havaittiin kuitenkin joitakin puutteita. Yleensä
tuontipaikassa ei ole valvontaa, lukuun ottamatta kiellettyjen värien osalta,
joihin nimenomaisesti viitataan EU:n lainsäädännössä. EU:n lainsäädäntöä
elintarvikkeiden lisäaineiden kulutusta ja käyttöä koskevasta seurannasta ei
ollut pantu täytäntöön useissa jäsenvaltioissa. Tämä asia otetaan aktiivisesti
esiin seurannassa. Elintarvikkeiden kanssa
kosketuksiin joutuvien materiaalien virallinen valvonta Elintarvikemateriaalien
virallisen valvonnan arvioimiseksi suoritettiin 16 auditointia. Elintarvikemateriaalien
viralliselle valvonnalle on vahvistettu lainsäädäntöpuitteet, mutta
täytäntöönpano on alkanut vasta hiljattain monissa jäsenvaltioissa, ja
valvontajärjestelmien – joihin sisältyvät erityiset valvontaohjeet,
laboratorioiden päivittäminen ja alakohtainen koulutus – kehittämiseksi
tarvitaankin lisätoimia. Toimivaltaisten viranomaisten nimittäminen virallista
valvontaa varten on usein epäselvää, minkä seurauksena valvonta on
puutteellista tai päällekkäistä. Koska elintarvikemateriaalien alalla toimivien
rekisteröityminen ei ole pakollista EU:n lainsäädännön mukaan, ei ole mitään
takeita siitä, että ne kuuluisivat virallisen valvonnan piiriin. Elintarvikemateriaalien
valmistuksen tasolla on yleensä käytössä vakiintunut riskipohjainen valvonta,
mutta materiaalien käyttäjien, kuten elintarvikkeiden jalostajien, tasolla
tarvitaan lisätoimia. Toimivaltaisten viranomaisten henkilöstöllä on usein
puutteellinen koulutus elintarvikemateriaaleihin liittyvistä aiheista, kuten
jäljitettävyysjärjestelmistä, hyvistä valmistustavoista ja
vaatimustenmukaisuusvakuutuksen arvioimisesta. Muuntogeenisten
organismien (GMO) virallinen valvonta FVO:n
auditoinneissa keskityttiin viralliseen valvontaan, jolla todennetaan
GMO-elintarvikkeiden, -rehujen ja -siementen markkinoille saattamista koskevien
jäljitettävyys- ja pakkausmerkintävaatimusten noudattaminen, sekä
ei-luvallisten muuntogeenisten organismien tuonnin estämiseen tarkoitettujen
kiireellisten päätösten edellyttämän erityisvalvonnan toteutumiseen. Valvonta
suoritettiin yleensä EU-vaatimusten mukaisesti, mutta joitakin puutteita
kuitenkin havaittiin seuraavien osalta: kiinalaisen riisin tuontivalvonta, laboratorioiden
akkreditointi ja riittämätön näytteenotto laboratorioanalyysejä varten. Eläinten terveys Eläintautien
hävittämisohjelmat: työryhmän toiminta Jäljempänä kuvattavien tautien hävittämiseen liittyvien FVO:n toimien
lisäksi vuonna 2000 perustettiin työryhmä seuraamaan EU:n yhteisrahoittamia
tautienhävittämisohjelmia näiden ohjelmien tehokkuuden lisäämiseksi. Joitakin
tauteja, kuten naudan tuberkuloosia, luomistautia, raivotautia ja klassista
sikaruttoa, varten on perustettu erillisiä alaryhmiä, jotka antavat teknistä
tukea jäsenvaltioille ja seuraavat täytäntöönpanoa. Naudan
tuberkuloosin ja luomistaudin hävittäminen Naudan tuberkuloosin ja luomistaudin
hävittäminen karjasta, lampaista ja vuohista on prioriteettisijalla
jäsenvaltioissa, jotka eivät ole virallisesti vapaita näistä taudeista. FVO
suoritti 10 auditointia, jotka kohdistuivat tuberkuloosin ja/tai luomistaudin
hävittämisohjelmiin. Yleisesti ottaen nämä EU:n hyväksymät ja yhteisrahoittamat
ohjelmat oli pantu täytäntöön asianmukaisesti. Joissakin käynnin kohteena
olleissa jäsenvaltioissa kuitenkin havaittiin (osittain vakaviakin) puutteita
siirtorajoitusten, testaus- ja näytteenottotiheyden ja/tai epidemiologisten
tutkimusten suorituskyvyn osalta. FVO:n ja työryhmän toimien seurauksena
komissio kiinnittää erityishuomiota sen varmistamiseen, että näissä
jäsenvaltioissa esiintyneet puutteet otetaan huomioon hävittämisohjelmien
paremman suunnittelun, täytäntöönpanon ja seurannan kautta. Raivotauti EU-rahoitettujen raivotaudin
hävittämisohjelmien täytäntöönpanon ansiosta raivotaudin hävittämisessä on
edistytty merkittävästi, mikä on tullut ilmi Itämeren alueen jäsenvaltioihin
kohdistuvissa FVO:n auditoinneissa. Joissakin jäsenvaltioissa rokotusohjelmien
täytäntöönpanossa on kuitenkin ollut puutteita. FVO:n auditointien tulokset
osoittavat, että raivotaudin esiintyminen kotieläimissä ja luonnonvaraisissa
eläimissä on edelleen ongelma. Klassinen sikarutto EU:n rahoittamiin hävittämisohjelmiin
liittyvien bioturvallisuustoimien tehokkaamman täytäntöönpanon ja villisikojen
parempien rokotuskampanjojen ansiosta kotieläimenä pidettävissä sioissa on
esiintynyt viime vuosina vain satunnaisia klassisen sikaruton taudinpurkauksia
EU:ssa. Jäsenvaltiot ovat pitäneet ne hyvin kurissa valvomalla asiaa koskevan
EU-lainsäädännön ja valmiussuunnitelmien täytäntöönpanoa (ks. jäljempänä). Parannuksista
huolimatta klassista sikaruttoa esiintyy sitkeästi villisikapopulaatiossa
muutamien jäsenvaltioiden joillakin alueilla Keski- ja Kaakkois-Euroopassa, ja
tässä on riskinä, että virus tarttuu uudelleen kotieläimenä pidettävien sikojen
populaatioon. FVO seuraa tautitilannetta, ja viranomaisille annetaan apua mm.
työryhmän toimien kautta, etenkin Bulgariassa ja Romaniassa, taudin
torjumisessa kyseisten jäsenvaltioiden erityisolosuhteiden mukaisesti. Valmiussuunnitelmat Jäsenvaltioilta
edellytetään lainsäädännössä, että ne kehittävät valmiussuunnitelmia ollakseen
valmiina merkittävien epitsoottisten tautien, kuten suu- ja sorkkataudin ja
klassisen sikaruton, mahdollisiin taudinpurkauksiin alueellaan. FVO auditoi
nämä valmiussuunnitelmat kahdeksassa jäsenvaltiossa. Auditoinneissa kävi ilmi,
että toimivaltaiset viranomaiset ovat yleisesti osoittaneet pystyvänsä
vastaamaan pikaisesti ilmoituksiin epäillyistä epitsoottisista taudeista ja
toteuttamaan vaaditut toimenpiteet. Joidenkin seikkojen, kuten laboratorioiden
valmiustilan, paikallisten järjestelyjen sekä suunnitelmien säännöllisten
tarkistusten ja päivitysten lisäparannuksista annettiin suosituksia. Suu- ja
sorkkatautilaboratorioiden virallinen valvonta Komissiolla on
lainsäädäntöön perustuva velvoite tarkastaa elävää suu- ja sorkkatautivirusta
käsittelevät EU-laboratoriot niiden riskien vuoksi, jotka valvotusta
ympäristöstä karkaava virus aiheuttaa eläinten terveydelle. Jäsenvaltioissa on
16 kansallista diagnostiikkalaboratoriota ja kolme laboratoriota, jotka on
hyväksytty viruksen käsittelyyn rokotteen valmistusta varten. Viime vuosina on
tarkastettu kahdeksan laboratoriota, ja tulokset olivat epäyhtenäisiä. Kolmessa
laboratoriossa havaittiin vakavia ongelmia, joissa olisi voinut olla riskinä
viruksen karkaaminen laboratoriosta. Kaksi näistä ongelmista, jotka koskivat
jätteenhävitysjärjestelmää, ratkaistiin nopeasti, mutta kolmannessa
bioturvallisuustaso oli riittämätön, ja laboratorion hyväksyntä elävän suu- ja
sorkkatautiviruksen käsittelyä varten peruutettiin. Kun otetaan huomioon asiaan
liittyvät riskit ja näiden laboratorioiden toiminnan valvomiseen tarvittavat
merkittävät resurssit sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla, havainnot
vahvistavat, että suu- ja sorkkatautilaboratorioita olisi hyväksyttävä vain
niissä jäsenvaltioissa, jotka pystyvät takaamaan direktiivin 2003/85/EY 65
artiklan noudattamisen ja varmistamaan erityisesti sitä varten tarvittavat
resurssit. BSE BSE-taudin esiintyminen on laskenut jyrkästi,
mikä on mahdollistanut testausiän merkittävän kohottamisen. FVO:n auditointien
tiheyttä on harvennettu vastaavasti. Bluetongue-tauti Sen jälkeen kun oli
saatu käyttöön rokotteet serotyypin 8 bluetongue-tautia vastaan, neljässä
jäsenvaltiossa tehtiin FVO:n auditointeja, joissa arvioitiin yhteisrahoitusta
saaneiden bluetongue-taudin hätärokotusten toteutusta. Rokotuskampanjat oli
yleisesti toteutettu hyväksytyissä ohjelmissa vaaditulla tavalla, vaikka
joitakin puutteitakin havaittiin, pääasiassa tiettyjen osapopulaatioiden, kuten
lihakarjan ja joidenkin karitsojen, jättäminen rokotusten ulkopuolelle. Eläinten
hyvinvointi FVO teki 39 eläinten hyvinvoinnin valvontaan
kohdistuvaa auditointia, jotka kattoivat hyvinvoinnin tilalla, kuljetuksen
aikana ja teurastuksessa. Tässä kaikki jäsenvaltiot kattaneessa intensiivisessä
auditointiohjelmassa tehtiin tärkeitä havaintoja kolmella keskeisellä alueella. FVO:n auditoinneissa on seurattu, miten
jäsenvaltiot edistyvät munivien kanojen varustelemattomien häkkien
vähittäisessä poistamisessa määräaikaan 1. tammikuuta 2012 mennessä. Pelkona
on, että erittäin monet tuottajat useissa jäsenvaltioissa eivät onnistu tässä
määräaikaan mennessä. Komissio työskentelee yhdessä jäsenvaltioiden
asiantuntijoiden kanssa pyrkiäkseen nopeuttamaan vähittäistä poistamista, jotta
vaatimukset saataisiin täytettyä vuoden 2011 aikana. Sikojen hyvinvoinnin alalla jäsenvaltiot ovat
eri vaiheissa valmistautuessaan sijoittamaan kantavat emakot pakollisiin
ryhmäeläinsuojiin, minkä määräaika on 1. tammikuuta 2013. Tällä alalla
tapahtunutta edistystä koskevan FVO:n seurannan mukaan suurimmassa osassa
jäsenvaltioita tarvitaan merkittäviä ponnistuksia, jotta tavoitteeseen päästään
määräaikaan mennessä. Riittävää edistystä ei ole saavutettu pidempiaikaisissa
vaatimuksissa, joiden mukaan porsaiden hännän katkaisun sijaan olisi käytettävä
muita ympäristö- tai hoitokäytäntöjä, lukuun ottamatta Ruotsia ja Suomea,
joissa hännänkatkaisukielto on jo voimassa. Vaikka vuonna 2007 vain muutamat jäsenvaltiot
olivat hyvin organisoituneita kuljetusvälineiden hyväksyntävaatimusten täyttämistä
varten, viime vuosina vaatimusten täyttämisessä on edistytty tasaisesti. Lämpötilanseuranta-
ja varoituslaitteiden asennusta koskevat uudet vaatimukset on yleisesti ottaen
pantu täytäntöön. Useimmissa jäsenvaltioissa ajoneuvojen hyväksyntäprosessissa
ei ole kuitenkaan riittävällä tavalla käsitelty tiettyjä vaatimuksia, jotka
koskevat juomalaitteita ja satelliittinavigointijärjestelmiä. Kasvien terveys Säänneltyjen
tuotteiden tuontivalvonta Kasvien terveyttä koskevaan tuontivalvontaan
kohdistuvia auditointeja tehtiin jäsenvaltioissa 11 osana auditointisarjaa,
joka liittyi vuodesta 2005 sovellettuun EU:n kasvien tuontijärjestelmän
uudistukseen. Valvontajärjestelmissä havaittiin merkittäviä parannuksia. Edelleen
on kuitenkin seikkoja, joihin on kiinnitettävä huomiota, kuten valvonta muissa
kuin saapumispaikoissa. Kauttakuljetuksessa oleviin säänneltyihin tuotteisiin
liittyi joitakin ongelmia, koska kaikkia tällaisia tuotteita ei ollut
mahdollista tunnistaa ensimmäisessä saapumispaikassa. Tämän seurauksena
joillekin tuotteille ei tehty tarvittavia kasvien terveystarkastuksia. Perimmäisinä
syinä näihin ongelmiin joissain maissa ovat resurssien jako ja
infrastruktuuriin liittyvät puutteet. Haitallisten
organismien esiintyminen Erilaisiin haitallisiin organismeihin
kohdistui 23 auditointia. Merkittävimmistä tuholaisista mäntyankeroista (Bursaphelenchus
xylophilus) esiintyy Portugalissa, ja sen esiintymä havaittiin Espanjassa. Lainsäädännön
mukautukset ja täytäntöönpanon valvonnan vahvistamiseen tähtäävät komission
aloitteet, mukaan luettuna useat FVO:n auditoinnit, ovat osaltaan vaikuttaneet
siihen, että tuholainen ei ole levinnyt muualle EU:hun. Palmukasvien
tuholaisen, Rhynchophorus ferrugineus -kuoriaisen, tapauksessa FVO:n
auditoinnit osoittivat, että jäsenvaltiot ovat joutuneet kamppailemaan
tuholaisen torjumiseksi. Tuholaisen biologia tekee varhaisesta havaitsemisesta
ja torjumisesta vaikeaa, ja vaadittujen hävittämistoimenpiteiden toteutuksessa
on ollut huomattavia ongelmia yksityisissä puutarhoissa ja kaupungeissa, joissa
isäntäkasvit (palmut) yleensä sijaitsevat. Rhynchophorus ferrugineus
-tuholainen on levinnyt laajalle monille EU:n alueille, joilla kasvaa palmuja. Kiinanrunkojäärä ja aasianrunkojäärä (Anoplophora
spp.) ovat tuholaisia, joita esiintyy monenlaisissa puumaisissa kasveissa. FVO:n
auditoinneissa on käynyt ilmi, että jäsenvaltiot eivät käytännössä sovella
järjestelmällisesti toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen kiireellistä hävittämistä
varten. Pohjois-Italiassa esiintyneitä laajoja tuholaisesiintymiä lukuun
ottamatta esiintymät ovat yleensä ainakin rajoittuneet pienille alueille ja
jotkin on saatu hävitettyä. Sisäiset kasvien
terveystarkastukset Sisäisiin kasvien terveystarkastuksiin
kohdistui 16 auditointia, jotka koskivat mm. suojeltujen alueiden
säilyttämistä, kasvipassijärjestelmän täytäntöönpanoa ja perunasektorin
tarkastuksia. Useimmissa auditoinneissa vahvistui suojeltujen alueiden
asianmukainen valvonta, mutta joissakin tapauksissa jäsenvaltioita kehotettiin
parantamaan valvontaa merkittävästi, jotta niiltä ei poistettaisi suojellun
alueen asemaa. Kasvipasseihin kohdistuneista auditoinneista saatiin monenlaisia
tuloksia. Kävi ilmi, että monia edeltävällä auditointikierroksella esiin
otettuja sääntöjenvastaisuuksia ei ollut käsitelty. Tulokset myös osoittivat,
että kun tehtävien priorisointi ja resurssien jako on riittävää, toimiva
valvontajärjestelmä voidaan perustaa. Perunasektoriin kohdistuneissa useimmissa
auditoinneissa havaittiin edistystä. Eläinten rehu ja
eläimistä saatavat sivutuotteet FVO suoritti tällä alalla 39 auditointia, joiden
tärkeimmät päätelmät esitetään jäljempänä. Hyväksyntää edellyttävien suurempien
rehulaitosten hyväksyntäprosessi on saatettu loppuun kaikissa jäsenvaltioissa,
mutta pienempien laitosten rekisteröinnissä on edelleen hyvin paljon puutteita.
EU-lainsäädännössä edellytetään kaikkien sellaisten toimijoiden rekisteröintiä,
jotka toimivat missä tahansa rehun tuotanto-, käsittely-, varastointi-,
kuljetus- tai jakeluvaiheessa. HACCP-periaatteiden suunnittelussa ja
täytäntöönpanossa oli toistuvia virheitä, joihin yhdistyi toimivaltaisten
viranomaisten puutteellinen asiantuntemus näiden periaatteiden arvioinnista. Tuontivalvonnan alalla monissa tapauksissa
puuttui riskipohjainen lähestymistapa, ja joidenkin tavaroiden fyysisiä
tarkastuksia tehtiin liian harvoin. Potentiaalisena riskinä on, että orgaanisiin
lannoitteisiin ja maanparannusaineisiin sisältyvää prosessoitua eläinproteiinia
kulkeutuu rehuun. FVO:n auditoinneissa on havaittu tarve vahvistaa orgaanisia
lannoitteita ja maanparannusaineita koskevaa virallista valvontaa, joka on
suureksi osaksi tyydyttävää tuotantolaitoksissa mutta heikkoa markkinoinnissa
ja käyttäjäketjussa. FVO-auditointien seuraavalla kierroksella kiinnitetään
erityishuomiota valvontaan rehuketjun tässä osassa. Eläimistä saatavia sivutuotteita koskevien
kaupallisten asiakirjojen käyttö samoin kuin niiden tarkkuus ja luotettavuus
ovat parantuneet huomattavasti. Sama koskee eläimistä saatavien sivutuotteiden
keräämistä, kuljetusta, tunnistamista ja hävittämistä, jotka –
vähittäismyyntisektoria lukuun ottamatta – ovat suureksi osaksi asiaa koskevien
vaatimusten mukaisia. Eläinperäisten
elintarvikkeiden ja eläinten tuontia koskeva valvonta Tuonti- ja kauttakulkuvalvonnan alalla on
tehty 30 FVO:n auditointia. Kaikissa jäsenvaltiossa on käytössä
tuontivalvontaa koskevat kattavat virallisen järjestelmät, jotka
pääpiirteissään toimivat asianmukaisesti. Tuontia koskevan yhteisen
tietokoneistetun Traces-järjestelmän kehittäminen ja toteuttaminen on
helpottanut ja yksinkertaistanut monia menettelyjä rajatarkastusasemilla ja
parantanut tuontiin ja kauttakulkuun liittyvää viestintää jäsenvaltioiden
välillä. Se on myös helpottanut EU:hun tulevan tuonnin rakenteen
kokonaistarkastelua. Heikkoutena on kuitenkin edelleen, että jotkin suurimmista
tuojajäsenvaltioista eivät vielä käytä Traces-järjestelmää täysimittaisesti. Auditoinneissa tuotiin
esiin joukko seikkoja, joihin on puututtava: Nykyiset säännöt, jotka
koskevat yhdestä kolmannesta maasta peräisin olevien ja toiseen kolmanteen
maahan matkalla olevien lähetysten uudelleenlastauksen valvontaa, ovat
monimutkaisia ja vaikeita panna täytäntöön, etenkin siltä osin, kuin on kyse
ilmoituksen tekemisestä asiaankuuluvalle rajatarkastusasemalle sekä poistumisen
seurannasta ja varmistamisesta vaaditun ajan kuluessa. Näitä vaikeuksia
esiintyy kaikissa satamissa, mutta ne ovat yleisempiä suurissa satamissa,
joissa suurin osa tällaisista uudelleenlastauksista tapahtuu. Nykyisten
sääntöjen uudelleenarviointia odotettaessa sovellettaviin aikarajoihin on tehty
joitakin muutoksia ja on annettu ohjeita, jotta säännöt olisivat sekä
tehokkaampia että helpommin täytäntöönpantavia. Tuotujen lähetysten
seurantasuunnitelmat vaihtelevat suuresti jäsenvaltioissa. Suuria eroja esiintyy
seurantastrategioissa, näytteenottotasoissa sekä testattujen tuotteiden
valikoimassa ja alkuperässä. Toimivaltaiset
viranomaiset eivät käytä järjestelmällisesti täytäntöönpanon valvontaa ja
seuraamuksia sääntöjenmukaisuuden parantamiseksi esimerkiksi siltä osin kuin on
kyse lähetysten ilmoittamisesta ennen niiden fyysistä saapumista ja virallisten
asiakirjojen moitteettomasta täyttämisestä. Eläinlääke- ja
vierasainejäämät FVO suoritti
jäsenvaltioissa 20 eläinlääke- ja vierasainejäämiin kohdistuvaa auditointia, joiden
keskeiset päätelmät esitetään jäljempänä. Useimpien jäsenvaltioiden
analyysilaboratorioilla on ISO 17025:2005 -standardin mukainen akkreditointi,
mutta akkreditoinnin piiriin kuuluvien jäämämenetelmien lukumäärä vaihtelee
suuresti. Menetelmän akkreditoinnin edellytykset ja menettelyt riippuvat
kansallisten akkreditointielinten toimintatavoista. Jos ne hyväksyvät
”joustavan laajuuden” sen jälkeen, kun alustavat akkreditointikriteerit
täyttyvät, laboratorio voi lisätä aine- /matriisi- /lajiyhdistelmiä jo
akkreditoituihin menetelmiin hakematta akkreditointielimen hyväksyntää joka
kerta. Jos kansalliset akkreditointielimet vaativat, että jokaiselle
lisämenetelmälle haetaan hyväksyntä, joka yleensä tapahtuu vuotuisen
auditoinnin yhteydessä, menettely on paljon hitaampi ja usein kalliimpi
laboratorioille. Komission päätöksessä
2002/657/EY säädetään virallisia jäämälaboratorioita sitovista ohjeista, jotka
koskevat jäämämenetelmien validointia. Vaikka menettely onkin aikaavievä ja
jossakin määrin monimutkainen, se on kuitenkin yhdenmukaistanut validointia
jäsenvaltioissa, parantanut tulosten luotettavuutta ja antanut osviittaa
jäämälaboratorioille kolmansissa maissa. Hevoset, joita on
hoidettu tietyillä lääkkeillä, on poistettava turvallisesti elintarvikeketjusta
kuuden kuukauden ajaksi (tiettyjen lääkkeiden osalta) tai eliniäksi. Tämä
tehdään hevospassissa (jaksossa IX), joka jokaisella hevosella EU:ssa on oltava
kuuden kuukauden iästä lähtien. Vaikka kaikkien hevosten rekisteröinnin
määräaika on jo kulunut umpeen, täytäntöönpano jatkuu edelleen useissa
jäsenvaltioissa. Useimmissa jäsenvaltioissa hevospassi vaaditaan ja
tarkastetaan teurastuksessa, mutta vain harvoissa – jos missään –
jäsenvaltioissa on suoritettu tarkastuksia, jotka koskevat tiettyjen hoitojen
ja hevospassin jaksoon IX tehtyjen merkintöjen välistä yhteyttä. Useimmissa
jäsenvaltioissa toimitetaan kaikista lajeista elintarvikeketjua koskevat tiedot
teurastuksen yhteydessä. Lainsäädännön tulkinta vaihtelee kuitenkin
huomattavasti. Jotkin jäsenvaltiot vaativat, että eläinten omistajat/pitäjät
ilmoittavat elintarvikeketjua koskevissa tiedoissa kaikki hoidot, jotka
eläimelle on annettu sen elinaikana. Toisissa taas vaaditaan vain ilmoitusta,
että eläimiä ei ole teurastettu ennen lääkkeen varoajan päättymistä.
3.3.
Muut jäsenvaltioiden harjoittamaa valvontaa
koskevat tietolähteet
Alakohtainen raportointi Elintarviketurvallisuuden,
eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kasvien terveyden eri näkökohtia
koskevan EU-lainsäädännön säännöksissä edellytetään, että jäsenvaltiot
toimittavat säännöllisiä raportteja tietyistä erityisvaatimuksista. Näiden
kansallisten raporttien pohjalta komissio puolestaan tuottaa useita
alakohtaisia raportteja, joissa kerrotaan elintarvikeketjuun sovellettavan
EU-lainsäädännön tiettyjen osien täytäntöönpanotilanteesta ja joissa joskus
annetaan myös asianomaisten alojen virallista valvontaa ja sen tuloksia
koskevia tietoja. Tällaisista
raporteista tärkeimmät koskevat seuraavia: tarttuvien spongiformisten
enkefalopatioiden (TSEiden) seuranta ja testaus märehtijöissä, zoonoosien
suuntaukset ja lähteet, zoonoottiset tekijät ja elintarvikeperäiset
taudinpurkaukset Euroopan unionissa (annettu EFSAn tehtäväksi), nautaeläinten
ja sikojen ilmoitettavat taudit (EU:n sisäisessä kaupassa), vuosikertomus
torjunta-ainejäämien seurannasta EU:ssa ja raportit eläintautien hävittämistä
käsittelevän työryhmän kokouksista. Tämän raportin
liitteenä on taulukko, jossa luetellaan viime vuonna julkaistut tärkeimmät
komission raportit ja verkkosivut, joilta ne löytyvät. Nopeat
hälytysjärjestelmät ja muut raportointivälineet Nykyiset nopeat
hälytysjärjestelmät, jotka koskevat elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta
(RASFF), eläintautitapauksia (ANDS) ja kasvitautitapauksia (Europhyt), ovat
tärkeitä välineitä hätätilanteissa tai riskien uhatessa tarvittavien nopeiden
toimenpiteiden hallintaa varten, ja niistä saadaan tietoa kehittyvien vaarojen
ja tautien etenemismalleista elintarvikeketjussa. Niistä saatavat tiedot voivat
toimia oleellisena indikaattorina ja osoittaa puutteita vahvistettujen
turvallisuusnormien noudattamisessa. Näistä elintarvikkeiden turvallisuuteen ja
eläintauteihin liittyvistä nopeista hälytysjärjestelmistä saadut
yksityiskohtaiset tulokset esitetään tiivistetysti RASFF- ja ADNS-järjestelmää
koskevissa vuotuisissa raporteissa, jotka julkaistaan seuraavilla komission
verkkosivuilla: http://ec.europa.eu/food/food/rapidalert/index_en.htm http://ec.europa.eu/food/animal/diseases/adns/index_en.htm. Lähetysten pysäyttämiseen kasvien terveyteen
liittyvistä syistä tarkoitetun Europhyt-ilmoitusvälineen osalta komissio on
perustamassa verkkosivua, jossa julkaistaan kuukausittaiset raportit
pysäytetyistä lähetyksistä. Myös
Traces-järjestelmästä, jonka avulla komissio ja jäsenvaltiot voivat vaihtaa
keskenään eläinten ja eläintuotteiden (oma tuotanto ja tuonti kolmansista
maista) valvontaa koskevia tietoja, saadaan tärkeitä tietoja siitä, kuinka
paljon järjestelmän kattamia hyödykkeitä on liikkunut, samoin kuin
toteutetuista virallisista eläinlääkärintarkastuksista (http://ec.europa.eu/food/animal/diseases/traces/index_en.htm).
Elintarvikeketjua
ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean kokouksista raportointi Jäsenvaltiot
esittävät säännöllisesti raportteja tarkastusten toimivuudesta myös
elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean
kokouksissa. Kyse voi olla joko elintarvikeperäisiin tauteihin, eläintauteihin
ja kasvitauteihin sekä niiden valvontaan liittyvistä rutiiniraporteista, tai ne
voivat koskea viimeaikoina esiintyneitä tautitapauksia ja niiden vuoksi
toteutettuja hätätoimenpiteitä. Myös niistä komissio saa tärkeitä tietoja,
joiden pohjalta voidaan arvioida tarkastusten toimivuutta jäsenvaltioissa. Viime
vuosina komissio on ottanut tavakseen julkaista nämä raportit verkkosivuillaan
kokousten pöytäkirjojen yhteydessä. Lisäksi
komissio tekee joillakin aloilla jäsenvaltioilta saaduista raporteista koosteen
ja asettaa sen saataville pysyvän komitean menettelyjen mukaisesti (ks. http://ec.europa.eu/food/committees/regulatory/index_en.htm).
3.4.
Komission harjoittama seuranta ja täytäntöönpanon
valvonta
Täytäntöönpanon
valvontaan liittyvien toimien jatkuva huomiointi ja koordinointi on etusijalla
kaikilla tämän raportin kattamilla aloilla. FVO:n auditointiraportteihin
sisältyvät suositukset ovat tässä tärkeällä sijalla, ja niitä seurataan
järjestelmällisesti erilaisilla toimilla. Jäsenvaltioiden
toimivaltaisia viranomaisia pyydetään esittämään toimintasuunnitelma, jossa
kerrotaan, miten suositukset on pantu tai aiotaan panna täytäntöön. Komissio
vuorostaan arvioi toimintasuunnitelman ja seuraa järjestelmällisesti toimien
toteuttamista erilaisin seurantatoimin: a) yleisillä seuranta-auditoinneilla,
joiden aikana FVO ja jäsenvaltion viranomaiset kokoontuvat tarkastelemaan
kyseiselle jäsenvaltiolle annettujen kaikkien suositusten pohjalta tapahtunutta
kehitystä, b) tiettyä aihetta koskevilla paikan päällä tapahtuvilla
seuranta-auditoinneilla tai tietystä aiheesta laadittavia kirjallisia
raportteja koskevilla pyynnöillä sekä c) korkean tason kahdenvälisillä
kokouksilla, jos ongelmat ovat laaja-alaisia tai jos niitä on jatkuvasti. Toinen lähde, josta
saadaan tietoa sääntöjenvastaisuuksista tai valvontaongelmista, ovat kansalaisilta
tai kansalaisjärjestöiltä saadut valitukset, ja komissio vahvistaa
huolellisesti, että nämä käsitellään kyseisten jäsenvaltioiden kanssa, jotta
päästään positiiviseen tulokseen. Muista vuosina 2009–2010 käytössä olleista välineistä voidaan mainita
komission perustama EU:n pilottihanke, joka on toiminut 15 vapaaehtoisessa
jäsenvaltiossa huhtikuusta 2008 lähtien. Sillä on tarkoitus tarjota nopeasti
kattavia vastauksia kysymyksiin, jotka koskevat EU-lainsäädännön soveltamista.
Se on hyödyllinen väline, koska se on tiivistänyt komission ja jäsenvaltioiden
välistä yhteydenpitoa ja edistänyt täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien
ratkaisua niin, ettei viralliseen rikkomismenettelyyn ole tarvetta turvautua. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät kuitenkaan toteuta tyydyttäviä
korjaavia toimia sitkeästi esiintyvien ongelmien korjaamiseksi ja jos edellä
kuvattu mekanismi ei johda tyydyttävään ratkaisuun tai edistys on
riittämätöntä, komission täytyy ehkä käynnistää rikkomusmenettely, jotta
jäsenvaltiossa saavutetaan sääntöjenmukaisuus. Näin tapahtui Kreikan osalta kolmessa tapauksessa, koska se jätti
jatkuvasti noudattamatta EU:n elintarviketurvallisuuslainsäädännön merkittäviä
osatekijöitä. Tuomioistuin antoi kolme tuomiota, joissa katsottiin, että
Kreikka ei ollut soveltanut EU:n lainsäädäntöä. Nämä koskivat erityisesti
seuraavia: - FVO:n auditoinneissa havaittiin Kreikan virallisessa valvonnassa
pitkäaikaisia, perustavanluonteisia ja systeemisiä puutteita, joiden katsottiin
johtuvan pääasiassa henkilöresurssien puutteesta Kreikan
eläinlääkintäpalveluissa. Tämän seurauksena keskushallinto ja hajautetut
viranomaiset eivät pystyneet suorittamaan virallista valvontaa tehokkaasti ja
merkityksellisesti. Tuomioistuin päätteli, että Kreikan viranomaisten toimet
ongelmien ratkaisemiseksi eivät olleet tyydyttäviä. [7]
- Tuomioistuin katsoi myös, että Kreikka ei ollut soveltanut
asianmukaisesti muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläimistä saatavia
sivutuotteita[8]
ja eläinten suojelua kuljetuksen aikana ja teurastamoissa[9] koskevan
EU-lainsäädännön keskeisiä säännöksiä Lisäksi komissio antoi vuonna 2010 perustellun lausunnon Italialle ja
Espanjalle. - Italian tapauksessa FVO:n auditoinneissa havaittiin, että Italian
viranomaiset eivät pystyneet täyttämään kasvien terveyttä koskevan
EU-lainsäädännön velvoitteita henkilöstön puutteen vuoksi. Tämän seurauksena
Italia ei pystynyt monessa tapauksessa noudattamaan ilmoittamisvaatimuksia. Lisäksi
FVO:n havaitseman ongelman seurauksena Italian viranomaiset eivät onnistuneet
varmistamaan tiivistä, nopeaa, välitöntä ja tehokasta yhteistyötä komission
kanssa. - Espanjan tapauksessa FVO:n auditoinneissa havaittiin, että Espanja ei
soveltanut eläinten hyvinvointia koskevia EU:n vaatimuksia asianmukaisesti
seuraavissa tapauksissa: kuljettajien hyväksyntä, kulkuneuvon hyväksyntä, ajopäiväkirjojen
valvonta, eläinten kunnon tarkastus kuljetusta varten, tarkastukset ja
seuraamukset. Lisätietoja rikkomuksista löytyy
vuosiraporteista, jotka koskevat EU-lainsäädännön soveltamisen seurantaa ja
jotka julkaistaan komission verkkosivulla http://ec.europa.eu/eu_law/infringements/infringements_annual_report_en.htm.
4.
Päätelmät
Virallisen valvonnan täytäntöönpano on kaiken kaikkiaan hyvällä tasolla
jäsenvaltioissa elintarvikeketjun eri osissa, ja ne noudattavat
elintarvikkeiden turvallisuuteen, kasvien ja eläinten terveyteen sekä eläinten
hyvinvointiin liittyviä seikkoja. Parannuksille on toki sijaa, mutta valvontavälineiden
ja -resurssien tehokkaassa käytössä sekä valvonnan suunnittelussa,
täytäntöönpanossa ja koordinoinnissa on edistytty kaikilla sektoreilla. Virallinen valvonta ja sen tehokkuuden optimoimiseksi tarkoitetut
lainsäädäntövälineet ovat keskeisiä tekijöitä EU:n elintarvikeketjussa. Ne
antavat toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden suorittaa valvontaa
riskien perusteella, kartoittaa puutteita ja puuttua niihin nopeasti. Ne myös
tarjoavat toimivaltaisille viranomaisille merkityksellisen yleisnäkemyksen
tilanteesta elintarviketurvallisuuden ja terveyden alalla. Jäsenvaltioiden raportit tuovat varmuutta siitä, että kansalliset
toimivaltaiset viranomaiset ottavat tehtävänsä vakavasti ja toimivat yhä
pätevämmin, mikä vahvistuu komission asiantuntijoiden tekemiä auditointeja
koskevissa raporteissa. Komission paikan päällä suorittamat erityisauditoinnit sekä kaikki
sektorit kattavat yleiset seuranta-auditoinnit ovat erityisen tärkeitä
heikkouksien kartoittamisessa ja sen varmistamisessa, että korjaavat toimet
toteutetaan. Nämä komission auditointiraportit, jotka täydentävät jäsenvaltioiden
valvontatoimia, tarjoavat vankan järjestelmän, jolla voidaan arvioida
jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien tehokkuutta. Voidakseen antaa kohtuulliset takeet EU-lainsäädännön
noudattamisesta komissio toteuttaa tarpeen mukaan toimenpiteitä, jotta
jäsenvaltioiden virallisia valvonta- ja auditointijärjestelmiä saataisiin
parannettua. _______________________ LIITE LUETTELO JULKAISTUISTA KOMISSION ALAKOHTAISISTA RAPORTEISTA, JOTKA
KOSKEVAT EU-LAINSÄÄDÄNNÖN TÄYTÄNTÖÖNPANOA ELINTARVIKETURVALLISUUDEN, ELÄINTEN
TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN SEKÄ KASVIEN TERVEYDEN ALALLA Raportti || Oikeusperusta || Julkaistu Vuosikertomus märehtijöiden seurannasta ja testauksesta tarttuvan spongiformisen enkefalopatian (TSE) esiintymisen varalta EU:ssa || Tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 6 artiklan 4 kohta || http://ec.europa.eu/food/food/biosafety/tse_bse/monitoring_annual_reports_en.htm EU:n yhteenvetokertomus zoonoosien, niiden aiheuttajien ja elintarvikeperäisten tautitapausten suuntauksista ja lähteistä Euroopan unionissa || Tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta 17. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/99/EY 9 artiklan 2 kohta (Toimeksiannettu EFSAlle, EFSA laatii yhteistyössä Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) kanssa) || http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/doc/2090.pdf Vuosikertomus elintarvikkeita ja rehuja koskevasta nopeasta hälytysjärjestelmästä (RASFF) || Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 50 artikla || http://ec.europa.eu/food/food/rapidalert/rasff_publications_en.htm Raportti || Oikeusperusta || Julkaistu Vuosikertomus torjunta-ainejäämien seurannasta EU:ssa || Torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23. helmikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 32 artikla (Toimeksiannettu EFSAlle) || http://ec.europa.eu/food/fvo/specialreports/pesticides_index_en.htm http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/1646.htm Vuosikertomus elintarvikkeiden säteilytyksestä || Ionisoivalla säteilyllä käsiteltyjä elintarvikkeita ja elintarvikkeiden ainesosia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22. helmikuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/2/EY 7 artiklan 3 kohta || http://ec.europa.eu/food/food/biosafety/irradiation/index_en.htm Kansallisten jäämien valvontasuunnitelmien täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskeva komission yksiköiden valmisteluasiakirja || Elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 85/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta 29. huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/23/EY 8 artikla || http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/residues/control_en.htm Raportti || Oikeusperusta || Julkaistu Komission vuosiraportit siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan seurannasta jäsenvaltiokohtaisesti || Jäsenvaltioiden sekä Bulgarian ja Romanian vuodeksi 2007 esittämien eräiden eläintautien ja TSE:iden hävittämis- ja valvontaohjelmien sekä zoonoosien torjuntaohjelmien hyväksymisestä tehdyt komission päätökset 2006/875/EY (19 artiklan 1 kohta) ja 2006/876/EY (9 artiklan 1 kohta) || http://ec.europa.eu/food/animal/diseases/controlmeasures/avian/eu_resp_surveillance_en.htm Tautien hävittämistä jäsenvaltioissa seuraavan työryhmän asiantuntija-alaryhmien (nautojen luomistauti, lampaiden ja vuohien luomistauti, nautojen tuberkuloosi ja raivotauti) kokousraportit || Työryhmä perustettiin vuonna 2000 elintarvikkeiden turvallisuutta koskevassa komission valkoisessa kirjassa ehdotettujen toimien perusteella. || http://ec.europa.eu/food/animal/diseases/eradication/taskforce_en.htm Raportti || Oikeusperusta || Julkaistu Vuotuinen tiivistelmä eläinperäisten tuotteiden tuontia henkilökohtaiseen kulutukseen koskevista jäsenvaltioiden raporteista, jossa esitetään olennaiset tiedot asetuksessa säädetyistä säännöistä tiedottamista ja niiden noudattamisen valvontaa koskevista toimista ja niiden tuloksista || Eläinperäisiä tuotteita sisältävien henkilökohtaisten lähetysten tuonnista yhteisöön annetun komission asetuksen (EY) N:o 206/2009 (jolla kumotaan komission asetuksen (EY) N:o 745/2004 5 artiklan 1 kohta) 7 artiklan 1 kohta || http://ec.europa.eu/food/animal/animalproducts/personal_imports/sum_personal_imports_2005_2007_final.pdf Eläinten hyvinvointi – kuljetuksia koskeva asetus || Eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 27 artiklan 2 kohta || http://ec.europa.eu/food/animal/welfare/transport/inspections_reports_reg_1_2005_en.htm [1] Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29. huhtikuuta 2004,
rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia
koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta
valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1). [2] Vuodesta 2010
lähtien termi ”tarkastus” on korvattu termillä ”toiminnan tarkastus” (eli
auditointi), mikä tuo paremmin esiin elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston
FVO:n toiminta-alan laajuuden. Tässä raportissa käytetään yleisesti termiä
”auditointi” yhtenäisyyden vuoksi. [3] KOM(2010) 441
lopullinen, 25.8.2010. [4] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)
N:o 178/2002, annettu 28. tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista
yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan
elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden
turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä. [5] Hazard Analysis
and Critical Control Points, vaara-analyysin ja kriittisten valvontapisteiden
periaatteisiin perustuva järjestelmä. [6] Komission asetus
(EY) N:o 669/2009, annettu 24. heinäkuuta 2009, Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanosta tiettyjen muiden kuin
eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuontia koskevan tehostetun
virallisen valvonnan osalta ja päätöksen 2006/504/EY muuttamisesta. [7] Unionin
tuomioistuimen asiassa C-331/07 antama tuomio, 23.4.2009. [8] Unionin
tuomioistuimen asiassa C-248/08 antama tuomio, 17.12.2009. [9] Unionin
tuomioistuimen asiassa C-416/07 antama tuomio, 10.9.2009.