22.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/107

1.1

Vaikka vakavat avomerionnettomuudet ovat harvinaisia, niiden seuraukset ihmiselämän, ympäristön, talouden ja ympäristön vaarantumisen kannalta ovat usein katastrofaaliset.

1.2

On yleisesti tunnustettua, että tarvitaan johdonmukainen avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuutta koskeva EU-tason lähestymistapa.

1.3

Tavoite voidaan saavuttaa parhaiten yleistämällä ja soveltamalla tiukimpia vaatimuksia, jotka ovat jo laajasti käytössä kyseisellä toimialalla.

1.4

ETSK kannattaa komission suositusta ”vaihtoehdosta 2” sillä komitea katsoo, että siihen liittyvillä toimilla onnistutaan kaikkein todennäköisimmin saavuttamaan ehdotuksessa asetetut tavoitteet.

1.5

Asetuksella tulisi pyrkiä vahvistamaan uudistustoimien sääntelyn siirtämistä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja muiden osapuolien vastuulle, kuitenkin siten, että ehdotetulle EU:n laajuiselle offshore-viranomaisten ryhmälle varataan selkeästi määritelty mutta rajallinen rooli.

1.6

ETSK kehottaa komissiota saattamaan pikaisesti päätökseen neuvottelut, joita se käy tuoteturvallisuudesta, rahoituksellisista valmiuksista ja etenkin yritysten vastuusta.

1.7

Niitä EU:n toiminnanharjoittajia, jotka osallistuvat hyödyntämis- ja tuotantotoimintaan unionin ulkopuolisilla alueilla, tulisi rohkaista viemään sinne mukanaan parhaita EU-standardeja.

2.1

Komissio julkaisi 27. lokakuuta 2011 ehdotuksen asetukseksi öljyn ja kaasun etsintä-, hyödyntämis- ja tuotantotoiminnan turvallisuudesta avomerellä.

2.2

Kun otetaan huomioon Meksikonlahdella huhtikuussa 2010 tapahtunut Deepwater Horizon -katastrofi sekä – kuten komissio on todennut – Euroopan avomerialueilla tapahtuvan suuronnettomuuden huomattava riski, ei voi olla epäselvää, että niihin kysymyksiin, jotka komissio erittelee (ehdotuksen liitteenä olevassa) vaikutustenarvioinnissa, on tartuttava ja löydettävä asianmukaiset ratkaisut mitä pikimmin. Näitä kysymyksiä ovat seuraavat:

2.3

Komissio katsoo, että näihin kysymyksiin voidaan vastata parhaiten seuraavilla tavoilla:

2.4

Tarkemmin sanottuna komissio toivoo saavuttavansa nämä tavoitteet edistämällä ”EU:n parhaan käytännön mallia”, jossa toteutetaan suurelta osin Pohjanmeren alueella pitkään sovellettuihin arvostettuihin käytäntöihin perustuvaa uudistuspakettia. Tämä johtaisi yhteistyön kasvattamiseen riskien arvioinnissa, varautumisessa, onnettomuustilanteissa toimimisessa sekä tiedon, asiantuntemuksen ja resurssien jakamisessa. Tässä mallissa (josta vaikutustenarvioinnissa käytetään nimeä ”vaihtoehto 2”) kaavaillaan, että jokaiseen jäsenvaltioon perustettaisiin ”toimivaltainen viranomainen”, joka vastaisi pääasiassa toimialaan liittyvistä kysymyksistä, ja lisäksi perustettaisiin jäsenvaltioiden välinen EU:n laajuinen offshore-viranomaisten ryhmä, joka asettaisi uusia turvallisuusstandardeja, edistäisi EU:n sääntelyohjelmia ja varmistaisi yhdenmukaisen raportoinnin valtiollisten rajojen yli.

3.1

Euroopan unionissa öljy- ja kaasualan avomeritoiminnassa on mukana lähes 1 000 avomerilaitosta. Maantieteellisesti laitokset ovat jakaantuneet seuraavasti: 486 laitosta (Yhdistynyt kuningaskunta), 181 (Alankomaat), 123 (Italia), 61 (Tanska), 7 (Romania), 4 (Espanja), 3 (Puola), 2 (Saksa), 2 (Kreikka), 2 (Irlanti) ja 1 (Bulgaria).

3.2

ETSK katsoo, että turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan kaikilla osa-alueilla ja kaikissa tähän teollisuuteen liittyvissä tuotteissa, ja suhtautuu näin ollen myönteisesti komission aloitteeseen.

3.3

Vaikka asetuksessa keskitytäänkin pitkälti avomerellä tapahtuvien vaaratilanteiden tai onnettomuuksien ympäristövaikutusten ehkäisyyn tai hillitsemiseen, ETSK toteaa tyytyväisenä, että avomeren öljy- ja kaasuteollisuuden työntekijöiden terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia ei ole unohdettu vaikutustenarvioinnissa.

3.4

ETSK myöntää, että on löydettävä tasapaino ehdotuksen vaatimusten ja EU:n energiaa ja energiantoimitusvarmuutta koskevien tarpeiden välille.

3.5

Vaikka mikään EU:n lainsäädäntökokonaisuus ei koske suoranaisesti avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa, lukuisissa direktiiveissä käsitellään aiheita, jotka liittyvät läheisesti ehdotuksen teemoihin. Näitä ovat mm. seuraavat: ympäristövastuuta koskeva direktiivi (2004/35/EY), jätehuollon puitedirektiivi (2008/98/EY), ympäristövaikutusten arvioinnista annettu direktiivi (85/337/ETY muutoksineen), toimet, jotka esitetään terveyttä ja turvallisuutta koskevassa puitedirektiivissä (89/391/ETY), jossa säädetään vähimmäisvaatimuksista poraamista käyttävän kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi, sekä meristrategiapuitedirektiivi (2008/56/EY). Koska nämä eivät tarkalleen ottaen vastaa ehdotetun asetuksen tavoitteita, niitä voidaan soveltaa vain valikoiden, mikäli soveltaminen ilman mukauttamista on ensinkään mahdollista. Esimerkiksi ympäristövastuudirektiivissä käsitellään avomeren saastumista, mutta sen soveltamisala ei kata vesille aiheutuvaa vahinkoa talousvyöhykkeellä tai mannerjalustan alueella. Näitä alueita onkin suojeltava meriympäristödirektiivin nojalla.

3.6

Kommentoijat kritisoivat jatkuvasti sitä, että nykyiset (direktiiveihin, itsesääntelyyn, kansainvälisiin sopimuksiin ja pöytäkirjoihin perustuvat) turvallisuus-, korjaus-, vastuu- ja korvausstandardit ovat usein ”irrallisia” ja että niitä noudatetaan leväperäisesti, mikä johtuu mm. painotus- ja tulkintaeroista, välinpitämättömästä asenteesta suhteessa täytäntöönpano- ja soveltamismekanismien henkeen tai jopa yksityiskohtiin sekä heikosta yrityskulttuurista. Tämä on vahingollista lainsäädäntäprosessin kannalta, joten tilanne ei ole tyydyttävä. Asetusehdotuksessa luonnosteltu uusi alku on näin ollen tervetullut.

3.7

Komissio on kuvannut Pohjanmeren alueen vapaaehtoisia ja lakisääteisiä teollisuuskäytäntöjä ja -menettelyjä ”parhaiksi toimintakäytännöiksi”, ”unionin parhaiksi käytännöiksi”, ”viranomaisten vaatimuksissa ja ohjeissa määritellyiksi parhaiksi käytössä oleviksi käytännöiksi”, ”parhaiksi nykyisiksi standardeiksi”, ”huippuluokan käytännöiksi” ja ”tunnetuiksi maailmanlaajuisesti parhaiksi käytännöiksi”, ja alueella sovellettavan tavoiteasetteluun perustuvan sääntelyn katsotaan olevan kansainvälisesti korkeatasoista. ETSK on kuitenkin huolissaan siitä, että riskitaso on edelleen suhteellisen korkea, ja katsoo, että ehdotettu asetus parantaa yritysten turvallisuuskulttuuria.

3.8

Nämä käytännöt ovat kehittyneet ja kypsyneet tutkimuksen, tekniikan ja toiminnasta saatujen kokemusten kautta. (Kokemukset ovat joskus olleet katkeria, kuten esimerkiksi Alexander Kiellandin [1980] ja Piper Alphan [1988] onnettomuuksista muistetaan.) ETSK toteaa, että kyseessä on alituista arviointia edellyttävä jatkuva prosessi, ja katsoo, että alan toiminnanharjoittajat eivät ole olleet sen enempää suurpiirteisiä kuin hitaitakaan ottaessaan käyttöön uusia toimia ja suuntaviivoja tai mukauttaessaan olemassa olevia standardeita ja menettelyjä silloin kun se on ollut tarpeen tai sopivaa. Asetus tarjoaa tällaiselle toiminnalle yhdenmukaiset puitteet.

3.9

Jotta voidaan taata hyvä hallinto alalla, jolla kehitetään uusia hyödyntämis- ja tuotantotapoja, on olennaista ja ajankohtaista laatia EU:n tasolla yhdenmukainen ja kattava joukko yleisesti sovellettavia periaatteita, menettelyitä ja tarkastuksia, kuten asetuksessa edellytetään. ETSK pitää komission suositusta ”vaihtoehdosta 2” kaikkein hyväksyttävimpänä vaihtoehtona.

4.1

Komissio korostaa useissa yhteyksissä, että suuren öljy- tai kaasuonnettomuuden riskit EU:n vesialueilla ovat merkittäviä kaikkialla unionissa, ”todellisempia kuin miltä saattaisi vaikuttaa” ja ”aivan liian korkeita”. ETSK olisi kiinnostunut kuulemaan, mihin nämä väitteet perustuvat.

4.2

ETSK on joltisenkin huolissaan siitä, että komission ehdotus, jossa asetus on valittu ensisijaiseksi oikeudelliseksi välineeksi, saattaa aiheuttaa

4.3

Vaikka jotkut katsovat, että nykyinen parhaiden käytäntöjen järjestelmä (Pohjanmeren malli) yhdistettynä NSOAF:n (North Sea Offshore Authorities Forum), öljyvuotojen estämistä ja niihin reagoimista käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän, Offshore Oil Pollution Liability Association Ltd:n, kansainvälisen sääntelyfoorumin (IRF) ja Operators Co-operative Emergency Services'n kaltaisten organisaatioiden rooliin tarjoaa runsaasti todisteita toissijaisuusperiaatteen toiminnasta jäsenvaltioiden toimien kautta ja että komission kannattama yhtenäistämiseen tähtäävä lähestymistapa voitaisiin toteuttaa direktiivillä, ETSK tunnustaa välittömästi ja varmasti asetuksen tärkeimmät edut ja toteaa asetuksen olevan komission kannalta ensisijainen oikeudellinen väline. ETSK odottaa asetuksen korjaavan nykyiset epäjohdonmukaisuudet jäsenvaltioiden välillä sekä sisältävän Pohjanmeren mallin parhaat tekijät, periaatteet ja standardit ja heijastavan niitä.

4.4

ETSK kehottaa komissiota kertomaan, otettiinko – ja jos, niin missä määrin – Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohdan määräykset huomioon ehdotetun asetuksen säännöksiä laadittaessa.

4.5

EU:n toiminnanharjoittajien tulisi soveltaa EU:n turvallisuuskulttuuria yhdenmukaisesti sekä EU:n vesialueilla että niiden ulkopuolella aina kun se on mahdollista. ETSK ehdottaakin, että erityisesti tämän tavoitteen saavuttamiseksi tutkittaisiin mahdollisuuksia hyödyntää järjestelmällisesti kolmannen osapuolen suorittamaa todentamista.

4.6

Deepwater Horizon -katastrofi vahvisti, että on tarpeen tiukentaa toiminnanharjoittajia koskevia varainhoidon vaatimuksia, jotta voidaan taata niiden kyky kattaa täysimääräisesti mistä tahansa onnettomuudesta aiheutuvat vastuu- ja korvauskustannukset. ETSK suositteleekin, että tarkastellaan tarkemmin pakollisen vastuuvakuutuksen (tai vastaavan ja asianmukaisen vastuusuojan) mahdollisuutta, ja ehdottaa, että asetukseen liitettäisiin tarkistuslauseke, jotta tähän kiireelliseen kysymykseen voitaisiin palata lähitulevaisuudessa.