This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52011PC0425
Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on the Common Fisheries Policy
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS yhteisestä kalastuspolitiikasta
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS yhteisestä kalastuspolitiikasta
/* KOM/2011/0425 lopullinen - 2011/0195 (COD) */
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS yhteisestä kalastuspolitiikasta /* KOM/2011/0425 lopullinen - 2011/0195 (COD) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA · Yleinen tausta Komissio analysoi vuonna 2009 yhteisen
kalastuspolitiikan (YKP) toimintaa yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta
käsittelevän vihreän kirjan pohjalta[1].
Komissio päätteli, että vuoden 2002 uudistuksen jälkeen tapahtuneesta
edistymisestä huolimatta kestävän kalastuksen saavuttamista koskevia
tavoitteita ei ole kaikilta osin (ympäristö, talous, sosiaaliset näkökohdat)
saavutettu, ja vihreässä kirjassa yksilöitiin joukko nykyisen yhteisen
kalastuspolitiikan rakenteellisia puutteita. Euroopan parlamentti ja
ministerineuvosto tukivat tätä komission päätelmää. Huhtikuun 2009 ja marraskuun 2010 välisenä
aikana käydyssä julkisessa keskustelussa esitetyt lukuisat kannanotot sekä
erityisselvitykset ja ‑arvioinnit ovat myös vahvistaneet vihreän kirjan
yleisarvion, ja niiden avulla on määritelty puutteet, jotka uudistuksella olisi
korjattava. · Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Yhteinen kalastuspolitiikka olisi uudistettava
perusteellisesti kumoamalla nykyinen elollisten vesiluonnonvarojen
säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa
20. joulukuuta 2002 annettu asetus (EY) N:o 2371/2002 ja korvaamalla se 1.
tammikuuta 2013 uudella yhteisellä kalastuspolitiikalla, jonka Euroopan parlamentti
ja neuvosto hyväksyvät tämän ehdotuksen pohjalta. Yhteisen kalastuspolitiikan suurimpia ongelmia
ovat seuraavat: –
puutteellinen paneutuminen kestävyyden
tavoitteisiin ympäristön, talouden sekä sosiaalisten kysymysten osalta, –
pois heitettyjen saaliiden määrä on aivan liian
suuri, –
laivaston ylikapasiteetti, liikakalastus, liian
suuriksi vahvistetut suurimmat sallitut saaliit (TACit) sekä sääntöjen
puutteellinen noudattaminen ovat johtaneet siihen, että ylivoimaisesti suurinta
osaa EU:n kalakannoista hyödynnetään liikaa, –
heikko kannattavuus ja alhainen talouden kestävyys
monilla kalastuslaivastoilla, –
politiikassa ei oteta riittävästi huomioon
ympäristönäkökohtia, –
kaikkien kantojen ja laivastojen arvioimiseksi ei
ole käytettävissä luotettavaa tietoa, –
huomattava määrä julkista tukea kohdennetaan
sellaiseen kalastukseen, joka ei edistä yhteisen kalastuspolitiikan
tavoitteiden saavuttamista, –
kalastustoimintaa ei pidetä houkuttelevana, ja
jotkin kalastuksesta riippuvaiset rannikon yhteisöt ovat taantuneet, –
unionin tasolla ylhäältä alaspäin suuntautuva
mikrohallinnointi, joka ei jousta eikä mukaudu paikallisiin ja alueellisiin
olosuhteisiin, –
vesiviljelyn kehitys on unionissa riittämätöntä, –
lainsäädännöstä ja hallinnoinnista aiheutuu paljon
kustannuksia ja ne ovat äärimmäisen mutkikkaita, mikä osaltaan johtaa sääntöjen
noudattamatta jättämiseen, –
kauppapolitiikan olisi selviydyttävä globalisaation
ja suuremman keskinäisen riippuvuuden haasteista. Nyt käsillä oleva ehdotus uudeksi
perusasetukseksi on perusteltu, koska on tarpeen –
tarkistaa YKP:n tavoitteita, –
parantaa YKP:n piiriin kuuluvien
politiikka-aloitteiden yhtenäisyyttä, –
parantaa meren elollisten luonnonvarojen suojelua,
erityisesti monivuotisia kalastuksenhoitosuunnitelmia varten ja saaliiden
poisheittämisen lopettamiseksi, –
myötävaikuttaa ekosysteemi- ja
ympäristötoimenpiteisiin YKP:n puitteissa, –
mahdollistaa luonnonvarojen säilyttämistä koskevaan
pilariin liittyvien toimenpiteiden alueellistaminen merialuekohtaisen
lähestymistavan mukaisesti, –
tehostaa tiedonkeruuta ja tieteellistä neuvontaa
tietoperustan kehittämiseksi kalakantojen säilyttämistä koskevaa politiikkaa
varten, –
sisällyttää YKP:hen ulkosuhteita koskeva
politiikka, –
edistää vesiviljelyn kehitystä, –
uudistaa YKP:hen sisältyvä sisämarkkinapolitiikka, –
laatia vuoteen 2014 mennessä oikeudellinen kehys
uudelle rahoitusvälineelle, jolla tuetaan YKP:n ja EU 2020 ‑strategian
tavoitteita, –
lisätä ja helpottaa edelleen sidosryhmien
osallistumista, –
nivoa hiljattain hyväksytty uusi
valvontajärjestelmä YKP:hen. Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on turvata
sellainen kalastus- ja vesiviljelytoiminta, joka takaa ympäristöedellytysten
kestävyyden pitkällä aikavälillä ja osaltaan parantaa elintarvikkeiden
saatavuutta. Politiikan tavoitteena olisi oltava meren elollisten luonnonvarojen
hyödyntäminen sillä tavoin, että kalavarat saadaan palautettua kestävän
enimmäistuoton mahdollistavalle tasolle viimeistään vuonna 2015.
Kalastuksenhoitoon olisi YKP:ssä sovellettava ennalta varautuvaa
lähestymistapaa ja ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa. Yhdessä tämän ehdotuksen kanssa komission on
tarkoitus hyväksyä tulevaa yhteistä kalastuspolitiikkaa kattavasti käsittelevä
tiedonanto, ehdotus kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä
markkinajärjestelystä annettavaksi asetukseksi, tiedonanto yhteisen
kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta sekä kertomus elollisten
vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä
kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o
2371/2002 tietyistä osista. · Voimassa olevat aiemmat säännökset Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä
ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä
joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002 on nykyisin YKP:n
yleinen sääntelykehys. Kyseinen asetus olisi korvattava tällä ehdotuksella. Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30
päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden
suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla[2]. Neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000, annettu 17
päivänä joulukuuta 1999, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä
markkinajärjestelystä[3]. Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005, annettu
21 päivänä joulukuuta 2005, kalavarojen säilyttämisestä teknisten
toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla,
asetuksen (EY) N:o 1434/98 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 88/98
kumoamisesta[4]. Neuvoston asetus (EY) N:o 1198/2006, annettu
27 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan kalatalousrahastosta[5]. Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu
21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista
hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja
asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta[6]. Neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008, annettu 25
päivänä helmikuuta 2008, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä
koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien
tieteellisten lausuntojen tukemisesta[7]. Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29
päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän
kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön
järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o
601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999
kumoamisesta[8]. Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 annettu 20
päivänä marraskuuta 2009 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena
on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten
(EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY)
N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY)
N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008
muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o
1966/2006 kumoamisesta[9]. Neuvoston päätös 2004/585/EY
alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien perustamisesta yhteisen
kalastuspolitiikan alalla[10].
· Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin
tavoitteisiin Ehdotus ja sen
tavoitteet ovat yhdenmukaisia unionin muiden politiikkojen, erityisesti
ympäristö-, sosiaali-, alue-, kehitysyhteistyö-, maatalous-, markkina- ja
kauppa-, rahoitus-, tutkimus- ja innovointi- sekä terveys- ja kuluttajansuojapolitiikkojen
sekä niiden tavoitteiden kanssa. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA
VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET ·
Intressitahojen kuuleminen
Kuulemismenettely, tärkeimmät
kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Vuosien 2009 ja 2010 aikana uudistuksesta
järjestetyssä kuulemisessa uudistusta tuettiin yleisesti internetin kautta
annetuissa vastauksissa ja lukuisissa alan toimijoiden kanssa pidetyissä
keskustelutapaamisissa. Myös Euroopan parlamentti, Euroopan talous- ja
sosiaalikomitea sekä alueiden komitea antoivat lausunnot vihreästä kirjasta.
Ministerineuvosto käsitteli ehdotusta useita kertoja. Yhteenveto yhteisen
kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta julkisesta kuulemisesta esitetään
asiakirjassa Synthesis of the Consultation on the Reform of the Common
Fisheries Policy[11].
Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten
ne on otettu huomioon Vastauksissa esille tulleita asioita olivat
erityisesti yksinkertaistaminen, päätöksenteon mukauttaminen Lissabonin
sopimukseen, kalavarojen säilyttämiseen ja hoitoon – mukaan luettuna saaliiden
poisheittämistä koskevan ongelman selvittäminen – sovellettavan pitkän
aikavälin lähestymistavan vahvistaminen, alueellistaminen sekä toimijoiden
osallistumisen lisääminen ja kalastusalan suurempi vastuu. Suhteellista vakautta
pidetään yleisesti yhteisen kalastuspolitiikan peruspilarina – tätä mieltä ovat
erityisesti jäsenvaltiot. Pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta
pidetään tärkeinä, mutta ehdotus niihin sovellettavasta, nykyisiä oikeudellisia
säännöksiä pidemmälle menevästä erillisestä järjestelmästä sai tukea vain
rajoitetusti. Monet näkivät, että hyödyllisiä keinoja kestävyyden edistämiseksi
olisivat markkinapolitiikka ja laivaston hallinnointi nykyistä
markkinalähtöisemmin. Ulkosuhdepolitiikan ja kansainvälisen toiminnan osalta
tunnistettiin tarve kattavaan yhtenäistämiseen YKP:n periaatteiden ja
tavoitteiden kanssa. Julkisen rahoituksen kohdentaminen nykyistä tarkemmin
politiikan tavoitteisiin sai vahvaa tukea. Vesiviljelyä pidettiin tärkeänä
monissa kannanotoissa. Ehdotusta laatiessaan komissio on ottanut
asianmukaisesti huomioon kuulemisen aikana esitetyt kannanotot, erityisesti ne,
jotka koskevat ympäristöedellytysten luomista kestävyydelle tai kestävää
enimmäissaalista koskevan tavoitteen vahvistamista, vahvistetulle pitkän
aikavälin lähestymistavalle, alueellistamiselle ja alan toimijoiden suuremmalle
osallistumiselle sekä nykyistä markkinalähtöisempien välineiden käyttöönotolle
pyrittäessä ottamaan huomioon pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen
erityispiirteet. Ehdotuksessa on otettu huomioon myös vesiviljelyn suuri
merkitys. · Asiantuntijatiedon käyttö Ehdotusten laadinnassa käytettiin ulkopuolista
asiantuntija-apua ja kyseisestä politiikasta olemassa olevaa tietoa, muun
muassa Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja
tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) (vuosittain) antamia
lausuntoja. Lisäksi pohjana oli sarja selvityksiä ja tutkimushankkeita.
Julkisesti saatavilla olevat asiantuntijalausunnot ja selvitykset julkaistaan
MARE-pääosaston verkkosivuilla. · Vaikutusten arviointi Vaikutusten
arviointia varten yksilöitiin erilaisia YKP:n uudistuspaketin vaihtoehtoja.
Kaikissa vaihtoehdoissa yleisen kestävyyden edellytyksenä on ympäristön
kestävyys. Vaikutusten arvioinnin tukena käytettiin suoritusindikaattoreita,
joiden avulla eri vaihtoehtojen vaikutuksia mitattiin. Vaikutukset arvioitiin
kaikkien vaihtoehtojen osalta, ja niitä verrattiin nykyisen tilanteen
säilyttävään malliin. Näin pystyttiin määrittelemään kaksi ensisijaista
vaihtoehtoa, kuten arviointikertomuksessa esitetään. Kummassakin vaihtoehdossa
painopiste on ympäristön kestävyydessä, ja samalla ne ovat siinä määrin
joustavia, että kalastusalalla on aikaa mukautua kunnianhimoisiin
ympäristötavoitteisiin. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Oikeusperusta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen
43 artiklan 2 kohta. Toissijaisuusperiaate Meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä
koskevat ehdotuksen säännökset kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan,
eikä kyseisiin säännöksiin sen vuoksi sovelleta toissijaisuusperiaatetta. Ehdotuksen säännökset, jotka liittyvät
vesiviljelyyn ja tarpeeseen laatia vesiviljelytoiminnan kehittämisen yleisiä
painopisteitä ja tavoitteita koskevat unionin strategiset suuntaviivat,
kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaettuun toimivaltaan. Ei-sitovat
unionin strategiset suuntaviivat muodostavat perustan monivuotisille
kansallisille strategiasuunnitelmille, ja niissä otetaan huomioon se, että
kansallisella tasolla tehtävät strategiset valinnat saattavat vaikuttaa
vesiviljelytoiminnan kehittymiseen viereisissä jäsenvaltioissa. Yhteistä
markkinajärjestelyä koskevat ehdotuksen säännökset kuuluvat unionin ja
jäsenvaltioiden kesken jaettuun toimivaltaan. Yhteiseen markkinajärjestelyyn
liittyviä tavoitteita ovat unionin kalastus- ja vesiviljelyalan kilpailukyvyn
parantaminen, markkinoiden avoimuuden lisääminen sekä yhdenvertaisten
mahdollisuuksien edistäminen kaikille unionissa kaupan pidettäville tuotteille.
Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi on koko unionissa toteutettava
alan järjestämiseksi yhtäläiset toimenpiteet, joihin kuuluvat markkinoiden
vakauttamistoimenpiteet, kaupan pitämisen vaatimukset sekä kuluttajille
tiedottamista koskevat vaatimukset. Sen vuoksi ehdotus noudattaa
toissijaisuusperiaatetta. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: Yhteinen kalastuspolitiikka on yhteinen toimintapolitiikka, ja tästä syystä se olisi pantava täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston antamalla asetuksella. Perustavoitteen saavuttamiseksi eli sellaisen kalastus- ja vesiviljelyalan turvaamiseksi, joka takaa talouden, ympäristön sekä sosiaalisten edellytysten kestävyyden ja osaltaan parantaa elintarvikkeiden saatavuutta, on tarpeen ja aiheellista vahvistaa meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hyödyntämistä koskevat säännöt. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ehdotetussa alueellistamisen toimintamallissa jäsenvaltiot oikeutetaan toteuttamaan luonnonvarojen säilyttämistoimia ja teknisiä toimenpiteitä, joita unionin lainsäätäjän hyväksymissä asetuksissa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan. Kyseiset toimenpiteet valitaan YKP:hen sisältyvän luonnonvarojen säilyttämispolitiikan alalla käytettävissä olevista toimenpiteistä. Tämä tuo unionin lainsäädännön soveltamiseen alueellista joustavuutta. Jäsenvaltioilla on edelleen vapaus jakaa neuvoston niille jakamat kalastusmahdollisuudet parhaaksi katsomallaan tavalla alueiden tai toimijoiden kesken, ja näin ollen niillä on runsaasti liikkumavaraa päättää siitä, minkälaisen sosiaalisen tai taloudellisen mallin mukaan ne niille myönnettyjä kalastusmahdollisuuksia hyödyntävät. 4. LISÄTIETOJA · Ehdotuksen yksityiskohtaiset perustelut Komissio esittää ehdotuksessaan merkittäviä
muutoksia yhteiseen kalastuspolitiikkaan. Tässä jaksossa selostetaan ehdotusta
tarkemmin. Yleiset säännökset Yhteisen kalastuspolitiikan yleisenä
tavoitteena on taata, että kalastus- ja vesiviljelytoiminnalla luodaan
pitkäaikaiset kestävät ympäristöedellytykset. Ne ovat perusedellytys sellaisen
taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastusalan kehittymiselle, joka
osaltaan parantaa elintarvikkeiden saatavuutta. Vaikutusten arviointi osoittaa,
että kalavaroja koskevat kunnianhimoiset tavoitteet, jotka vastaavat unionin
kansainvälistä velvoitetta saavuttaa kestävä enimmäistuotto viimeistään vuonna
2015, voivat kohentaa kalakantojen tilaa merkittävästi ja johtaa näin
huomattaviin taloudellisiin ja sosiaalisiin parannuksiin. Edellä kuvatuissa
vaikutusten arvioinnin myönteisissä tuloksissa korostuu se, että pitkän
aikavälin taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden perustana on ekologinen
kestävyys. Tahattomien saaliiden väheneminen, saaliiden
poisheittämisen lopettaminen ja meriekosysteemeihin kohdistuvien kielteisten
vaikutusten minimoiminen yhdistettynä ennalta varautuvaan lähestymistapaan ja
ekosysteemilähtöiseen lähestymistapaan edistävät ympäristön hyvän tilan
saavuttamista merialueilla meristrategian puitedirektiivin mukaisesti. Pääsy vesialueille Ehdotuksessa vahvistetaan periaate
yhtäläisestä pääsystä vesialueille ja taataan yhdenvertainen kohtelu
sellaisille kolmansien maiden aluksille, joilla on pääsy unionin vesille. Komissio ehdottaa, että 12 meripeninkulman
sisällä kalastamista koskevien nykyisten rajoitusten voimassaoloa jatketaan
vuoteen 2022. Kyseiset rajoitukset ovat vähentäneet kalastuspainetta
biologisesti herkimmillä alueilla ja tuoneet taloudellista vakautta rannikoiden
pienimuotoiseen kalastustoimintaan. Komissio ehdottaa, että asetukseen lisätään
Azorien, Madeiran ja Kanarian saarten ympärillä olevaa 100 meripeninkulman
aluetta koskevat erityisrajoitukset, joista nykyään säädetään neuvoston
asetuksessa (EY) N:o 1954/2003[12].
Ne ovat perusteltuja kyseisiä saaria ympäröivien vesialueiden biologisesti
herkän tilanteen suojelemiseksi ja ottaen perussopimuksen 349 artiklan
mukaisesti huomioon kyseisten saarten rakenteellinen, sosiaalinen ja
taloudellinen tilanne ja tarve niiden paikallisen talouden säilyttämiseen. Meren elollisten luonnonvarojen
säilyttäminen Meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen
on YKP:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta politiikan peruspilari. Keskeisenä välineenä tässä ovat kalakantojen
monivuotiset hoitosuunnitelmat, joiden avulla kalavarat pyritään saamaan
kestävän enimmäistuoton mahdollistaville tasoille. Niiden osalta olisi
siirryttävä mahdollisuuksien mukaan kalastuskohtaisiin suunnitelmiin. Tämä
tarkoittaisi, että nykytilanteeseen verrattuna suunnitelmia olisi vähemmän ja
ne koskisivat useampia kantoja. Suunnitelmien ulkopuolelle jäävien kantojen
hoitotoimenpiteinä ovat neuvoston vahvistamat kalastusmahdollisuudet sekä muut
toimet. Säilyttämistä käsittelevän ehdotuksen toinen
ydinkohta on saaliiden poisheittämistä koskevan käytännön lopettaminen ja
tahattomien saaliiden vähentäminen. Ehdotetaan, että otetaan käyttöön velvoite
purkaa aluksesta kaikki tiettyjen kantojen saaliit tarkkaa aikataulua
noudattaen ja toteuttamalla samalla joitakin oheistoimenpiteitä. Ehdotuksessa esitetään myös kalavarojen
teknisiä säilyttämistoimenpiteitä koskevat pääperiaatteet. Monivuotisten suunnitelmien ja teknisten
säilyttämistoimenpiteiden osalta komission tavoitteena on siirtyä pois
lainsäätäjien harjoittamasta mikrohallinnoinnista. Kyseisiä suunnitelmia ja
toimenpiteitä koskevassa unionin lainsäädännössä on määriteltävät olennaiset
seikat, kuten soveltamisala, tavoitteet, arvioinneissa käytettävät
indikaattorit ja aikataulut. Komissio ehdottaa hajauttamista siten, että jäsenvaltiot
voisivat toteuttaa tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia säilyttämistoimia
ja teknisiä toimenpiteitä luonnonvarojen säilyttämispolitiikan
toimenpidevalikoimaa käyttäen. Näin saataisiin alueellista joustavuutta ja
politiikka yksinkertaistuisi. Ehdotukseen sisältyy säännöksiä sen
varmistamiseksi, että asianomaiset jäsenvaltiot toteuttavat vaikuttavia
toimenpiteitä, jotka sopivat yhteen muun politiikan kanssa. Perustetaan
komission toiminnalle varajärjestelmä sellaisia tapauksia varten, joissa jäsenvaltiot
eivät pääse yksimielisyyteen tai joissa tavoitteita ei saavuteta. Säilytetään säännökset, jotka koskevat joko
jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta toteutettavia kiireellisiä
toimenpiteitä meren elollisten luonnonvarojen ollessa uhattuina, ja lisätään
velvoitteisiin liittyviä kalastusalan toimenpiteitä koskeva uusi säännös.
Ehdotuksessa säilytetään nykyinen jäsenvaltioille myönnetty lupa, jonka mukaan
ne voivat toteuttaa kalavarojen säilyttämistoimia 12 meripeninkulman
alueella sekä toteuttaa ainoastaan oman lippunsa alla purjehtiviin aluksiin
sovellettavia toimenpiteitä. Mahdollisuudet hyödyntää luonnonvaroja Tärkeänä välineenä laivaston kapasiteetin
mukauttamisessa otetaan käyttöön uusi siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva
järjestelmä. Vaikutusten arviointi on osoittanut, että tällaisen siirrettävien
kalastusoikeuksien järjestelmän avulla voidaan vähentää merkittävästi
ylikapasiteettia ja parantaa kalastusalan taloudellista tulosta. Ehdotuksen mukaan vuonna 2014 otetaan käyttöön
pakollinen (säänneltyjä kantoja koskeviin kalastusmahdollisuuksiin liittyvien)
siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä, jota sovelletaan kaikkiin
aluksiin lukuun ottamatta passiivisia pyydyksiä käyttäviä alle 12-metrisiä
aluksia. Pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen erityispiirteet ja
sosioekonominen haavoittuvuus tunnustaen jäsenvaltioille jätetään vapaus
valita, ottavatko ne siirrettävät kalastusoikeudet käyttöön vielä jäljellä
olevien alusten osalta. Jäsenvaltiot voivat säännellä siirrettäviä
kalastusoikeuksia varmistaakseen tiiviin yhteyden oikeuksien ja
kalastajayhteisöjen välillä (esimerkiksi rajoittamalla siirrettävyyden
laivastonosaan) ja ehkäistäkseen keinottelun. Suhteellisen vakauden
säilyttämiseksi kyseisten oikeuksien siirrettävyys voitaisiin rajata koskemaan
saman valtion lipun alla purjehtivia aluksia. Jäsenvaltiot voivat luoda
varannon ja ottaa käyttöön maksun niille siirrettäville oikeuksille, jotka
jäsenvaltiot normaalioloissa voivat peruuttaa vasta niiden voimassaolon päätyttyä
tai varhaisen varoituksen antamisen jälkeen. Kalastuskapasiteetin hallinnointi Jäsenvaltioiden yleinen velvoite mukauttaa
laivaston kapasiteetti kalastusmahdollisuuksiin säilyy ennallaan. Laivastojen
hallinnointia varten tarvitaan edelleenkin perusperiaatteet, joihin sisältyvät
myös komission kullekin jäsenvaltiolle vahvistamat kalastuskapasiteetin
ylärajat. Siirrettävät kalastusoikeudet nopeuttavat laivaston kapasiteetin
vähennystä, ja tämän perusteella jäsenvaltioille olisi annettava oikeus jättää
kyseisiä oikeuksia hallussaan pitävät alukset ottamatta huomioon kapasiteetin
ylärajoissa. Laivaston kapasiteetin vähentämistä koskevat säännökset on
pidettävä voimassa niin kauan kuin alusten poistaminen käytöstä on mahdollista
julkisella tuella Euroopan kalatalousrahaston puitteissa. Jäsenvaltioiden ja
komission alusrekisterit takaavat sen, että laivastojen seurantaan ja
hallinnointiin on käytettävissä tarvittavat tiedot. Kalastuksen hoidon tieteellinen perusta Toimivan kalastuksenhoidon kannalta on olennaisen
tärkeää, että niin tieteellisiä lausuntoja kuin täytäntöönpanoa ja valvontaakin
varten on käytettävissä luotettavat ja kattavat tiedot. Ehdotukseen sisältyvät
jäsenvaltioihin sovellettavat tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöön
saattamista koskevat perussäännöt ja ‑velvoitteet sekä tiedonsaantia
koskevat säännökset komissiota varten. Hajautetusti toimittaessa on tarpeen
koordinoida tietojen keruuta jäsenvaltioiden välillä, ja tämä on keskeinen syy
siihen, että komissio ottaa käyttöön tietojen keruuta koskevan alueellisen
koordinointivelvoitteen. Käytännön politiikkaan suuntautuvien
tutkimustoimien laadun, yhtenäisyyden ja synergian parantamiseksi ehdotukseen
sisältyy jäsenvaltioita varten säännöksiä myös kansallisen kalastustietojen
keruun ja kansallisten tiede- ja innovointiohjelmien mukauttamisesta ja niiden
koordinoimisesta jäsenvaltioiden välillä, erityisesti unionin tutkimus- ja
innovointikehyksen puitteissa. Ulkosuhdepolitiikka Ulkosuhdepolitiikka integroidaan yhteiseen
kalastuspolitiikkaan, jotta sen tavoitteet olisivat varmasti yhdenmukaisia
YKP:n yleisten periaatteiden ja tavoitteiden kanssa. Unioni osallistuu
aktiivisesti alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen työhön sekä
kansainvälisten monenvälisten elinten (YK, FAO) toimintaan vahvistaakseen niitä
ja tehostaakseen niiden työtä kansainvälisten kalakantojen hoidossa ja
säilyttämisessä. Unioni pyrkii siihen, että kannat määritellään parhaiden
käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen pohjalta ja että laajennetaan
tieteellistä perustaa ja tehdään yhteistyötä vaatimustenmukaisuuden
parantamiseksi kansainvälisellä tasolla. YKP:n periaatteita ja tavoitteita voidaan
edistää kansainvälisesti myös pitämällä yllä suhteita kolmansiin maihin
kestävää kalastusta koskevien sopimusten kautta. Kyseiset sopimukset tukevat
laadukkaan kalastuksen hallinnan kehyksen muodostamista kumppanimaahan, ovat
yhteneviä kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden kanssa ja painottuvat
kalavarojen kestävään ja avoimeen hoitoon sekä seurantaan, tarkkailuun ja
valvontaan. Sopimuksilla varmistetaan, että kalavarojen hyödyntäminen perustuu
luotettavaan tutkimustietoon ja kohdistuu ainoastaan sellaiseen kalavarojen
ylimäärään, jota kumppanimaa ei voi tai ei halua kalastaa itse. Kestävää
kalastusta koskevien sopimusten nojalla kumppanimaat saavat korvauksen siitä,
että ne tarjoavat mahdollisuuden omien kalavarojensa hyödyntämiseen, ja
kumppanimaille annetaan rahoitustukea oman kestävän kalastuspolitiikan
täytäntöönpanoa varten. Vesiviljely YKP:n olisi tuettava vesiviljelyalan
kehittämistä ympäristön, talouden sekä sosiaalisten näkökohtien kannalta
kestävällä tavalla. Vesiviljely parantaa osaltaan elintarviketurvaa ja lisää
kasvua ja työpaikkoja rannikko- ja maaseutualueilla. Todellista edistymistä
voidaan saavuttaa, jos jäsenvaltiot laativat unionin strategisten
suuntaviivojen pohjalta kansalliset strategiasuunnitelmat edistääkseen
vesiviljelyn kestävää kehitystä yritysturvallisuuden, vesille ja muille
alueille pääsyn sekä lupamenettelyjen hallinnoinnin yksinkertaistamisen suhteen.
Vesiviljelyn kehitykseen sisältyy selkeä unioniulottuvuus, sillä kansallisella
tasolla tehdyt strategiset valinnat voivat vaikuttaa vesiviljelyn kehitykseen
viereisissä jäsenvaltioissa. On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioilla on
mahdollisuus saada tietoa siitä, mitä suunnitelmia muilla jäsenvaltioilla on
vesiviljelyn tulevan kehityksen suhteen. Komission näkemyksen mukaan vesiviljelyn
erityisluonteen vuoksi tarvitaan alan sidosryhmien neuvoa-antava elin, ja tämän
vuoksi se ehdottaa, että perustetaan vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta. Yhteinen markkinajärjestely Yhteisiä markkinoita koskevalla järjestelyllä
olisi edistettävä YKP:n tavoitteita, luotava toimialalle edellytykset soveltaa
yhteistä kalastuspolitiikkaa sopivalla tasolla sekä parannettava kilpailukykyä,
etenkin tuottajien osalta. Valvonta ja täytäntöönpano Neuvoston asetuksilla (EY) N:o 1005/2008 ja
(EY) N:o 1224/2009[13]
hyväksyttyä uutta valvontajärjestelmää vastaavasti ehdotetaan, että asetukseen
sisällytetään peruselementit YKP:n sääntöjen noudattamiseen sovellettavaa
unionin valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmää varten. Ottaen huomioon, että
luonnonvarojen säilyttämistä koskevaan osaan sisällytetään saaliin
poisheittämisen estämiseksi velvoite purkaa saalis aluksesta, komissio esittää
seuranta- ja valvontavelvoitteita erityisesti kaikkien kalastustietojen
kirjaamisen osalta sekä pilottihankkeita uusista, kestävää kalastusta
edistävistä kalastuksenvalvontatekniikoista. Rahoitusvälineet Sääntöjen noudattamisen parantamiseksi ehdotetaan,
että luodaan edellytykset sellaiselle unionin rahoitustuelle, jota voidaan
myöntää YKP:n tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi. Rahoitustuen saaminen
edellyttäisi sääntöjen noudattamista, ja tätä periaatetta sovellettaisiin sekä
jäsenvaltioihin että toimijoihin. Jos jäsenvaltiot eivät noudattaisi sääntöjä,
niille maksettava unionin rahoitustuki voitaisiin keskeyttää väliaikaisesti tai
lopullisesti tai siihen voitaisiin tehdä rahoitusoikaisuja. Toimijoilla vakavat
rikkomukset voisivat johtaa rahoitustuen epäämiseen tai tuen vähennyksiin.
Lisäksi ehdotuksella otettaisiin käyttöön uusi jäsenvaltioita koskeva velvoite,
jonka mukaan niiden on rahoitustukea myöntäessään otettava huomioon toimijan
toiminta lähimenneisyydessä (erityisesti vakavien rikkomusten puuttuminen). Neuvoa-antavat toimikunnat Komissio ehdottaa, että YKP:n puitteissa
toimivat alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat vakiinnutetaan ja niiden
käyttöä laajennetaan mahdollisuuksien mukaan edelleen. Koska joillakin
nykyisistä seitsemästä toimikunnasta ei ole lainkaan alueellista luonnetta tai
niitä ei ole rajattu alueellisesti, ne on nimettävä uudelleen neuvoa-antaviksi
toimikunniksi ja lisäksi on perustettava vesiviljelyalan neuvoa-antava
toimikunta. Koska Mustameri on erityistapaus sisämerenä, joka jaetaan neljän
unionin ulkopuolisen valtion kanssa, komissio ehdottaa, että EU:n ulkopuolisten
Mustanmeren rannikkovaltioiden kanssa parhaillaan käytävät keskustelut huomioon
ottaen perustetaan Mustaamerta varten vuoteen 2015 mennessä neuvoa-antava
toimikunta antamaan neuvoja luonnonvarojen säilyttämispolitiikkaa varten sekä
edistämään yhteistyötä Romanian ja Bulgarian sekä niiden merialuenaapureiden
välillä. Loppusäännökset Loppuosassa vahvistetaan alueet, joilla
toimivaltaa siirretään komissiolle, siirretyn toimivallan käyttö, peruuttaminen
ja vastustaminen sekä täytäntöönpanosäädöksiin liittyvän kalastus- ja
vesiviljelykomitean perustaminen. Lisäksi esitetään nykyisin voimassa olevan
lainsäädännön kumoamista ja/tai muuttamista koskevat ehdotukset. 2011/0195 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS yhteisestä kalastuspolitiikasta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen[14], sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon[15], ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon, noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1)
Neuvoston asetuksella (EY) N:o 2371/2002[16] perustettiin yhteisön
järjestelmä yhteisen kalastuspolitiikan mukaista elollisten vesiluonnonvarojen
säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä varten. (2)
Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan
kuuluvat meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen, hoito ja hyödyntäminen.
Lisäksi yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat politiikan
tavoitteita tukevien markkina- ja rahoitustoimenpiteiden osalta makean veden
elolliset luonnonvarat ja vesiviljely sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden
jalostus ja kaupan pitäminen, jos kyseistä toimintaa harjoitetaan
jäsenvaltioiden alueella tai unionin vesillä, mukaan luettuina kolmansien
maiden lipun alla purjehtivat tai niissä rekisteröidyt kalastusalukset, taikka
jos sitä harjoittavat unionin kalastusalukset tai jäsenvaltioiden kansalaiset,
lippuvaltion ensisijaista vastuuta rajoittamatta ja ottaen huomioon Yhdistyneiden
Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 117 artiklan määräykset. (3)
Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi
varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelytoimilla edistetään ympäristön,
talouden ja sosiaalisten näkökohtien kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Lisäksi
sen avulla olisi voitava parantaa tuottavuutta, helpottaa kohtuullisen
elintason saavuttamista kalastusalalla ja edistää markkinoiden vakautta sekä
turvata kalavarojen saatavuus ja se, että tarjonta kohtaa kuluttajat
kohtuullisin hinnoin. (4)
Unioni on 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn
Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS)[17] sopimuspuoli, ja se on
ratifioinut 4 päivänä elokuuta 1995 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien
sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen
säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn
Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten
täytäntöönpanosta[18].
Se on myös hyväksynyt aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja
hoitotoimenpiteiden edistämisestä 24 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn
Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön sopimuksen (FAO:n
sopimus)[19].
Kyseisissä kansainvälisissä asiakirjoissa määrätään ennen kaikkea
luonnonvarojen säilyttämistä koskevista velvoitteista, muun muassa
velvoitteista toteuttaa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä meren luonnonvarojen
palauttamiseksi kestävän enimmäistuoton mahdollistaville tasoille sekä
kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla että aavalla merellä ja
tehdä tätä varten yhteistyötä muiden valtioiden kanssa, velvoitteista soveltaa
kalakantojen säilyttämiseen, hoitoon ja hyödyntämiseen laajasti ennalta
varautuvaa lähestymistapaa, velvoitteista varmistaa säilyttämis- ja
hoitotoimenpiteiden sääntöjenmukaisuus meren luonnonvarojen esiintyessä
lainkäyttövallan suhteen asemaltaan erilaisilla merialueilla sekä velvoitteista
ottaa asianmukaisesti huomioon merien oikeutettu käyttö muihin tarkoituksiin.
Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi myötävaikutettava siihen, että unioni
täyttää asiamukaisesti edellä mainittuihin kansainvälisiin välineisiin
perustuvat kansainväliset velvoitteensa. Kun jäsenvaltiot toteuttavat
säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa
saamansa toimivallan mukaisesti, niiden olisi myös toimittava kaikilta osin
mainittuihin kansainvälisiin asiakirjoihin perustuvien kansainvälisten
säilyttämis- ja yhteistyövelvoitteiden mukaisesti. (5)
Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän
kehityksen huippukokouksessa unioni ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat
toteuttamaan toimia monien kalakantojen jatkuvan hupenemisen torjumiseksi. Sen
vuoksi unionin olisi parannettava mitä pikimmin yhteistä kalastuspolitiikkaansa
varmistaakseen, että meren elollisten luonnonvarojen hyödynnettävät kannat
elvytetään tasoille, jotka mahdollistavat pyydettävien kantojen kestävän
enimmäistuoton vuoteen 2015 mennessä. Tapauksissa, joissa tieteellistä tietoa
ei ole käytettävissä riittävästi, kestävän enimmäistuoton osalta joudutaan ehkä
käyttämään likiarvoja. (6)
Kalastusta koskevat tavoitteet on vahvistettu
luonnon monimuotoisuutta koskevasta strategisesta suunnitelmasta 2011–2020
tehdyssä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten
kokouksen päätöksessä[20],
ja yhteisessä kalastuspolitiikassa olisi varmistettava yhtenevyys Euroopan
neuvoston hyväksymien biodiversiteettitavoitteiden[21] ja komission tiedonannossa Luonnonpääoma
elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen
2020[22]
asetettujen tavoitteiden kanssa, erityisesti jotta kestävä enimmäistuotto
toteutuisi vuoteen 2015 mennessä. (7)
Meren elollisten luonnonvarojen kestävän
hyödyntämisen olisi perustuttava ennalta varautuvaan lähestymistapaan, joka on
johdettava perussopimuksen 191 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa
mainitusta ennalta varautumisen periaatteesta. (8)
Yhteisen kalastuspolitiikan olisi edistettävä
meriympäristön suojelua ja erityisesti ympäristön hyvän tilan saavuttamista
vuoteen 2020 mennessä, kuten yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17
päivänä kesäkuuta 2008 annetun direktiivin 2008/56/EY[23] (meristrategiadirektiivi) 1
artiklan 1 kohdassa säädetään. (9)
Kalastuksenhoidossa on tarpeen ottaa käyttöön
ekosysteemilähtöinen toimintatapa, kalastustoiminnan ympäristövaikutuksia olisi
rajoitettava ja tahattomat saaliit olisi saatava mahdollisimman pieniksi ja
vähitellen lopetettua kokonaan. (10)
On tärkeää, että yhteisen kalastuspolitiikan
hallinnointi perustuu hyvän hallinnan periaatteisiin. Kyseisiin periaatteisiin
kuuluvat parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon perustuva
päätöksenteko, sidosryhmien laaja osallistuminen sekä pitkän aikavälin
näkökulma. Yhteisen kalastuspolitiikan hallinnoinnin onnistumisen kannalta on
tärkeää, että unionin tason sekä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason
vastuut on määritelty selkeästi ja että yhteinen kalastuspolitiikka ja unionin
muiden politiikkojen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet sopivat yhteen ja
ovat keskenään johdonmukaisia. (11)
Yhteisessä kalastuspolitiikassa olisi tarvittaessa
otettava kaikilta osin huomioon eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä
elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat. (12)
Yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanossa olisi
otettava huomioon vuorovaikutus yhdennetyn meripolitiikan[24] alaan kuuluvien muiden
meriasioiden kanssa ja tunnustettava, että kaikki Euroopan meriä ja valtameriä
koskevat asiat kytkeytyvät toisiinsa, merten aluesuunnittelu mukaan luettuna.
Olisi varmistettava, että eri alojen politiikkoja hallinnoidaan
johdonmukaisesti ja yhtenäisesti Itämeren, Pohjanmeren, Kelttienmeren,
Biskajanlahden ja Iberian niemimaan rannikon sekä Välimeren ja Mustanmeren
alueilla. (13)
Unionin kalastusaluksilla olisi oltava yhtäläinen
pääsy YKP:n sääntöjen piiriin kuuluville unionin vesille ja yhtäläinen oikeus
hyödyntää kyseisten sääntöjen piiriin kuuluvia luonnonvaroja. (14)
Nykyisin voimassa olevat säännöt, joilla evätään
mahdollisuus luonnonvarojen hyödyntämiseen 12 meripeninkulman alueella
jäsenvaltioista, ovat toimineet tyydyttävästi ja edistäneet luonnonvarojen
säilymistä rajoittaessaan kalastusta unionin vesialueiden herkimmillä osilla.
Kyseisten sääntöjen ansiosta on myös säilynyt perinteinen kalastustoiminta,
jonka varassa tiettyjen rannikkoyhteisöjen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys
hyvin suuressa määrin on. Sen vuoksi sääntöjen soveltamista olisi jatkettava. (15)
Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten ympärillä
olevien meren elollisten luonnonvarojen erityistä suojelua olisi jatkettava,
sillä kyseiset luonnonvarat edistävät saarten paikallistalouden säilymistä
saarten rakenteellisen, sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen kannalta. Tästä
syystä kyseisillä vesialueilla olisi pidettävä voimassa tiettyjä kalastustoimia
koskevat rajoitukset, joita sovelletaan Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten
satamissa rekisteröityihin aluksiin. (16)
Meren elollisten luonnonvarojen kestävän
hyödyntämisen tavoite saavutetaan paremmin soveltamalla kalastuksenhoitoon
monen vuoden päähän ulottuvaa lähestymistapaa, jonka tärkeimpänä piirteenä on
eri kalastusten erityispiirteet huomioon ottavien monivuotisten suunnitelmien
laadinta. (17)
Monivuotisissa suunnitelmissa olisi
mahdollisuuksien mukaan käsiteltävä monia eri kantoja silloin, kun ne ovat
kaikki saman hyödyntämisen kohteena. Monivuotisissa suunnitelmissa olisi
vahvistettava perusta kalastusmahdollisuuksien ja määrällisten tavoitteiden
määrittämiseksi asianomaisten kantojen kestävää hyödyntämistä ja asianomaisia
meriekosysteemejä varten, annettava selvät aikarajat sekä määriteltävä
suojamekanismit ennakoimattomien tapahtumien varalta. (18)
Nykyisin suurina määrinä esiintyvien tahattomien
saaliiden ja kalojen poisheittämisten vähentämiseksi ja lopettamiseksi kokonaan
tarvitaan toimenpiteitä. Tahattomat saaliit ja poisheitetyt määrät muodostavat
näet merkittävän jäte-erän ja vaikuttavat kielteisellä tavalla meren elollisten
luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen ja meriekosysteemeihin sekä
kalastuselinkeinon taloudelliseen kannattavuuteen. Olisi vahvistettava velvoite
purkaa aluksesta kaikki unionin vesillä tai unionin kalastusalusten toimesta
toteutettujen kalastustoimien aikana pyydetyt hoidettujen kantojen saaliit, ja
otettava se käyttöön asteittain. (19)
Tahattomien saaliiden purkamisesta ei saisi koitua
toimijalle täyttä taloudellista hyötyä. Säilyttämisen vähimmäisviitekokoa
pienempien kalojen saaliita purettaessa saaliiden määränpäälle olisi asetettava
rajoituksia eikä saalista saisi myydä ihmisravinnoksi. (20)
Kantojen säilymisen turvaamiseksi olisi tiettyjen
teknisten toimenpiteiden yhteydessä asetettava selkeät tavoitteet. (21)
Kannoilla, joille ei ole vahvistettu monivuotista
suunnitelmaa, kestävän enimmäistuoton mahdollistava hyödyntämisintensiteetti
olisi varmistettava asettamalla saalis- ja/tai pyyntiponnistusrajoituksia. (22)
Ottaen huomioon kalastusalan epävarma taloudellinen
tilanne ja tiettyjen rannikkoyhteisöjen riippuvuus kalastuksesta on tarpeen
varmistaa kalastustoiminnan suhteellinen vakaus jakamalla
kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioiden kesken kalakannoista kullekin
jäsenvaltiolle kuuluvan ennakoitavissa olevan osuuden perusteella. (23)
Tilanteessa, jossa kantojen biologinen tilanne
muuttuu nopeasti, tällaisen kalastustoimien suhteellisen vakauden odotetaan
turvaavan erityistarpeet sellaisilla alueilla, joilla paikalliset yhteisöt ovat
erityisen riippuvaisia kalastuksesta ja sen liitännäistoiminnoista, siten kuin
neuvosto on päättänyt tietyistä yhteisön 200 meripeninkulman kalastusvyöhykkeen
1 päivänä tammikuuta 1977 voimaan tulevaan perustamiseen liittyvistä ulkoisista
näkökohdista 3 päivänä marraskuuta 1976 antamassaan päätöslauselmassa[25] ja erityisesti sen liitteessä
VII. Juuri näin olisi sen vuoksi ymmärrettävä tavoitteena oleva suhteellisen
vakauden käsite. (24)
Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus esittää
perusteltuja pyyntöjä komissiolle, jotta tämä laatisi yhteisen
kalastuspolitiikan puitteissa sellaisia toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot
katsovat tarvittavan luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä
marraskuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/147/EY[26] 4 artiklan mukaisiin
erityissuojelualueisiin, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja
kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin
92/43/ETY[27]
6 artiklan mukaisiin erityisten suojelutoimien alueisiin sekä yhteisön
meriympäristöpolitiikan puitteista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY[28] (meristrategiadirektiivi) 13
artiklan 4 kohdan mukaisiin suojeltuihin merialueisiin liittyvien velvoitteiden
täyttämiseksi. (25)
Komission olisi voitava toteuttaa väliaikaisia
toimenpiteitä, jos ilmenee sellaisia meren elollisten luonnonvarojen
säilyttämiseen tai meren ekosysteemiin kohdistuvia kalastustoiminnasta johtuvia
vakavia uhkia, jotka edellyttävät välitöntä toimintaa. (26)
Yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöön panemiseksi
jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa säilyttämistoimia ja teknisiä
toimenpiteitä, jotta politiikalla voitaisiin käsitellä nykyistä paremmin
yksittäisten kalastusten todellisia tilanteita ja erityispiirteitä ja jotta
politiikan noudattamista saataisiin tehostettua. (27)
Jäsenvaltioille olisi annettava lupa toteuttaa oman
12 meripeninkulman vyöhykkeensä sisällä kaikkiin unionin kalastusaluksiin
sovellettavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä edellyttäen, että kun
toimenpiteitä sovelletaan toisten jäsenvaltioiden kalastusaluksiin, ne ovat syrjimättömiä
ja niistä on edeltäkäsin kuultu muita jäsenvaltioita, joita asia koskee, eikä
unioni ole toteuttanut kyseisellä 12 meripeninkulman alueella erityisesti
säilyttämiseen ja kalastuksenhoitoon liittyviä toimenpiteitä. (28)
Jäsenvaltioille olisi annettava lupa toteuttaa
unionin vesillä olevien kantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joita
sovelletaan ainoastaan niiden lipun alla purjehtiviin unionin kalastusaluksiin.
(29)
Useimpien yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti
hoidettujen kantojen osalta olisi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013
otettava käyttöön siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva järjestelmä, jota
sovelletaan kaikkiin vähintään 12 metrin pituisiin aluksiin sekä kaikkiin
muihin vedettävillä pyydyksillä kalastaviin aluksiin. Jäsenvaltiot voivat
jättää siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmän ulkopuolelle sellaiset
alle 12 metrin pituiset alukset, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä.
Tällaisen järjestelmän odotetaan kannustavan kalastusalaa pienentämään
laivastojen kokoa sekä parantavan taloudellista tulosta samalla, kun luodaan
oikeudellisesti varma jäsenvaltion vuotuisia kalastusmahdollisuuksia koskeva
yksinomainen siirrettävä kalastusoikeus. Koska meren elolliset luonnonvarat
ovat yhteinen hyödyke, siirrettävillä kalastusoikeuksilla vain vahvistettaisiin
käyttöoikeus jäsenvaltion osuuteen vuotuisista kalastusmahdollisuuksista ja ne
voitaisiin peruuttaa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. (30)
Kalastusoikeuksia olisi voitava siirtää ja
vuokrata, jotta kalastusmahdollisuuksien hallinnointia saataisiin hajautettua
kalastusalalle ja voitaisiin varmistaa, ettei elinkeinosta luopuvien
kalastajien tarvitse turvautua julkiseen taloudelliseen tukeen yhteisen
kalastuspolitiikan puitteissa. (31)
Joidenkin pienimuotoista kalastusta harjoittavien
laivastojen erityispiirteiden ja sosioekonomisen haavoittuvuuden vuoksi on
perusteltua rajoittaa siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva pakollinen
järjestelmä suuriin aluksiin. Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää
olisi sovellettava kantoihin, joiden osalta on myönnetty
kalastusmahdollisuuksia. (32)
Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmään
kuulumattomien unionin alusten yhteydessä voidaan toteuttaa
erityistoimenpiteitä unionin kalastusalusten lukumäärän mukauttamiseksi
hyödynnettävissä olevien luonnonvarojen määrään. Toimenpiteillä olisi
määrättävä laivaston kapasiteetin ehdoton yläraja ja vahvistettava käytöstä
poistoja varten Euroopan kalatalousrahastosta myönnettävään rahoitukseen
liittyvät kansalliset lisäys-/poistojärjestelmät. (33)
Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava vähimmäistiedot
oman lippunsa alla purjehtivien unionin kalastusalusten ominaisuuksista ja
toiminnasta. Kyseiset tiedot olisi saatettava komission käyttöön
jäsenvaltioiden laivastojen koon seurantaa varten. (34)
Parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon
perustuvaan kalastuksenhoitoon tarvitaan yhdenmukaistettuja, luotettavia ja
tarkkoja tietokokonaisuuksia. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi kerättävä tietoa
laivastoista ja niiden kalastustoiminnasta, erityisesti biologista tietoa
kalasaaliista, poisheitetyt saaliit mukaan luettuina, sekä selvityksiä
kalakannoista ja meriekosysteemiin kalastustoiminnan vuoksi mahdollisesti
kohdistuvista ympäristövaikutuksista. (35)
Olisi myös kerättävä tietoja, jotka helpottavat
kalastus- ja vesiviljelyaloilla ja kalastus- ja vesiviljelytuotteiden
jalostuksen parissa toimivien yritysten sekä kyseisten alojen
työllisyyssuuntausten taloudellista arviointia. (36)
Jäsenvaltioiden olisi hallinnoitava kerättyjä
tietoja ja saatettava ne tieteellisen tiedon loppukäyttäjien käyttöön unionin
monivuotisen ohjelman mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä
yhteistyötä keskenään tiedonkeruun koordinoimiseksi. Tarvittaessa
jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiedonkeruuyhteistyötä samalla merialueella
toimivien kolmansien maiden kanssa. (37)
Soveltavaa kalataloustutkimusta olisi lisättävä
hyväksymällä kalataloutta koskevan tutkimustiedon keruuta ja alan tutkimusta ja
innovointia koskevia ohjelmia kansallisella tasolla koordinoidusti muiden
jäsenvaltioiden kanssa ja myös käyttäen unionin tutkimus- ja
innovointikehykseen sisältyviä välineitä. (38)
Unionin olisi edistettävä yhteisen
kalastuspolitiikan tavoitteita kansainvälisellä tasolla. Tätä tarkoitusta
varten unionin olisi pyrittävä parantamaan alueellisten ja kansainvälisten
organisaatioiden saavutuksia kalakantojen säilyttämisen ja hoidon alalla siten,
että edistetään tutkimustietoon perustuvaa päätöksentekoa ja sääntöjen parempaa
noudattamista, lisätään avoimuutta ja sidosryhmien osallistumista sekä
torjutaan laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastustoimintaa. (39)
Kolmansien maiden kanssa tehtävissä kestävää
kalastusta koskevissa sopimuksissa olisi varmistettava, että unionin kolmansien
maiden vesillä harjoittama kalastustoiminta perustuu parhaaseen käytettävissä
olevaan tutkimustietoon, ja näin taattava meren elollisten luonnonvarojen
hyödyntäminen kestävällä tavalla. Näillä sopimuksilla, jotka takaavat unionille
pääsyn vesialueille vastikkeeksi sen antamasta rahoitustuesta, olisi
edistettävä laadukkaan hallinnan kehyksen kehittämistä erityisesti tehokkaiden
seuranta-, tarkkailu- ja valvontatoimenpiteiden varmistamiseksi. (40)
Ihmisoikeuslausekkeen sisällyttäminen kestävää
kalastusta koskeviin sopimuksiin olisi toteutettava niin, että noudatetaan
kaikilta osin unionin kehitysyhteistyöpolitiikan yleisiä tavoitteita. (41)
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa
ja muissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa määriteltyjen demokratian
periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltioperiaatteen
kunnioittamisen olisi kuuluttava olennaisena osana kestävää kalastusta
koskeviin sopimuksiin, ja sopimuksissa olisi oltava niitä koskeva erityinen
ihmisoikeuslauseke. (42)
Vesiviljelyalan olisi osallistuttava kestävällä
tavalla ruoantuotantopotentiaalin säilyttämiseen koko unionissa, jotta Euroopan
kansalaisille voitaisiin taata elintarviketurva pitkällä aikavälillä ja auttaa
tyydyttämään vesieliöistä saatavien elintarvikkeiden kasvavaa kysyntää
maailmassa. (43)
Vuonna 2009 hyväksytyssä Euroopan vesiviljelyn
kestävää kehittämistä koskevassa komission strategiassa[29], joka sai myönteisen
vastaanoton sekä neuvostolta että Euroopan parlamentilta, todettiin, että
vesiviljelylle on luotava tasavertaiset toimintaedellytykset perustaksi alan
kestävälle kehittämiselle. (44)
Yhteisen kalastuspolitiikan olisi annettava
panoksensa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaan EU 2020 ‑strategiaan[30] ja autettava saavuttamaan
siinä asetetut tavoitteet. (45)
Vesiviljelytoiminnan edellytykset vaihtelevat
unionissa yli kansallisten rajojen, myös toimijoille myönnettävien lupien
suhteen, ja kansallisia strategiasuunnitelmia varten olisi vesiviljelyalan
kilpailukyvyn parantamiseksi laadittava unionin strategiset suuntaviivat, jotka
tukevat alan kehittämistä ja innovointia ja kannustavat taloudelliseen
toimintaan, monipuolistamiseen ja elämän laadun parantamiseen rannikko- ja
maaseutualueilla sekä edistävät järjestelyjä, joissa jäsenvaltiot voivat
kansallisten toimenpiteiden avoimen koordinointimenetelmän avulla vaihtaa
tietoja ja parhaita käytäntöjä yritysturvallisuudesta, pääsystä unionin vesille
ja muille alueille ja lupamenettelyjen hallinnon yksinkertaistamisesta. (46)
Vesiviljelylle tarvitaan alan erityisluonteen
vuoksi neuvoa-antava toimikunta, jotta alan sidosryhmiä voidaan kuulla unionin
politiikkojen sellaisista osista, jotka ehkä vaikuttavat vesiviljelyyn. (47)
On tarpeen parantaa unionin kalastus- ja
vesiviljelyalan kilpailukykyä ja vaatia yksinkertaistamista alan tuotanto- ja
kaupanpitämistoimien hallinnoinnin tehostamiseksi; kalastus- ja
vesiviljelytuotealan yhteisen markkinajärjestelyn olisi taattava yhdenvertaiset
mahdollisuudet kaikille unionissa kaupan pidettäville kalastus- ja
vesiviljelytuotteille, luotava kuluttajille mahdollisuus tehdä nykyistä
paremmin tietoon perustuvia valintoja ja tuettava vastuullista kuluttamista
sekä parannettava taloudellista tietoa ja ymmärrystä unionin markkinoista koko
toimitusketjun osalta. (48)
Yhteinen markkinajärjestely olisi pantava
täytäntöön unionin kansainvälisiä sitoumuksia, erityisesti Maailman
kauppajärjestön määräyksiä, vastaavalla tavalla. Yhteisen kalastuspolitiikan
onnistumiseen tarvitaan tehokas valvonta-, tarkastus- ja
täytäntöönpanojärjestelmä, joka kattaa myös laittomien, ilmoittamattomien ja
sääntelemättömien kalastustoimien (IUU) torjunnan. Valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmä
olisi luotava sellaiseksi, että unioni pystyy sen avulla täyttämään yhteisen
kalastuspolitiikan sääntöjen vaatimukset. (49)
Unionin valvonta-, tarkastus- ja
täytäntöönpanojärjestelmän yhteydessä olisi pyrittävä lisäämään nykyaikaisten tekniikoiden
käyttöä. Jäsenvaltioilla tai komissiolla olisi voitava olla mahdollisuus
toteuttaa uusiin valvontatekniikoihin ja tiedonhallintajärjestelmiin liittyviä
pilottihankkeita. (50)
Jotta voitaisiin varmistaa asianomaisten
toimijoiden osallisuus unionin valvonta-, tarkastus- ja
täytäntöönpanojärjestelmässä, jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää, että
niiden lipun alla purjehtivien vähintään 12 metrin pituisten unionin
alusten kalastuslisenssien haltijat osallistuvat suhteellisella osuudella järjestelmän
kustannuksiin. (51)
Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita ei voida
saavuttaa riittävällä tavalla jäsenvaltioiden toimesta, kun otetaan huomioon
kalastusalan kehittämisessä ja hallinnoimisessa ilmenneet ongelmat ja
jäsenvaltioiden rajalliset taloudelliset resurssit. Kyseisten tavoitteiden
saavuttamista varten olisi sen vuoksi myönnettävä unionin monivuotista
rahoitustukea kohdennetusti yhteisen kalastuspolitiikan painopisteisiin. (52)
Unionin rahoitustuen saamisen ehtona olisi oltava,
että sekä jäsenvaltiot että toimijat noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan
sääntöjä. Niinpä rahoitustuen maksu olisi keskeytettävä tai sitä olisi
lykättävä tai siihen olisi tehtävä oikaisuja tapauksissa, joissa jäsenvaltiot
eivät noudata yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä tai toimijat rikkovat
kyseisiä sääntöjä vakavasti. (53)
Alan sidosryhmien kanssa käytävä vuoropuhelu on
osoittautunut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta
olennaisen tärkeäksi. Kun otetaan huomioon unionin vesialueiden moninaiset
olosuhteet ja yhteisen kalastuspolitiikan kasvanut alueellistaminen, on
tärkeää, että politiikassa voidaan käyttää neuvoa-antavien toimikuntien
välityksellä hyödyksi alan kaikkien sidosryhmien tiedot ja kokemukset. (54)
Näyttää aiheelliselta, että komissiolle siirretään
delegointisäädöksillä valta perustaa uusi neuvoa-antava toimikunta ja muuttaa
nykyisten toimikuntien toimivalta-aluetta ottaen erityisesti huomioon
Mustanmeren erityisluonne. (55)
Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden
saavuttamiseksi komissiolle olisi perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti
siirrettävä valta antaa säädöksiä sellaisten kalastukseen liittyvien
toimenpiteiden täsmentämiseksi, jotka koskevat erityissuojelualueilla
harjoitettavan kalastustoiminnan vaikutusten lieventämistä, kaikkien saaliiden
purkamista koskevan velvoitteen mukauttamista unionin kansainvälisiin
velvoitteisiin, yksipuolisia säilyttämistoimia monivuotisten suunnitelmien
yhteydessä tai teknisiä toimenpiteitä, laivaston kapasiteetin ylärajojen
laskemista uudelleen, unionin kalastusalusten ominaisuuksista ja toiminnasta
ilmoitettavien tietojen määrittelyä, uusia valvontatekniikoita ja
tiedonhallintajärjestelmiä koskevien pilottihankkeiden toteutukseen
sovellettavia sääntöjä, liitteeseen III neuvoa-antavien toimikuntien
toimivalta-alueiden muuttumisen johdosta tehtäviä muutoksia sekä
neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpanoa ja toimintaa. (56)
On erittäin tärkeää, että komissio toteuttaa
delegoitujen säädösten antamista edeltävän valmistelutyönsä aikana
asianmukaisia kuulemisia, myös asiantuntijatasolla. (57)
Komission olisi delegoituja säädöksiä
valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat
toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin
ja asianmukaisesti. (58)
Jotta olosuhteet kalastuslaivastorekistereitä
koskevien tietojen ja kalastuksenhoidossa tarvittavien tietojen siirrolle
asetettujen teknisten vaatimusten täyttämiselle olisivat yhtenäiset,
täytäntöönpanovaltaa olisi siirrettävä komissiolle. Tätä valtaa olisi
käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti
jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä
helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o
182/2011[31]
mukaisesti. (59)
Yhteisen kalastuspolitiikan perustavoitteen saavuttamiseksi
eli kalastus- ja vesiviljelyalan pitkäaikaisten kestävien ympäristöä koskevien,
taloudellisten ja sosiaalisten edellytysten turvaamiseksi ja elintarvikkeiden
saatavuuden lisäämiseksi on tarpeen ja aiheellista vahvistaa säännöt meren
elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hyödyntämistä varten. (60)
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa
vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä
sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. (61)
Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien
perustamisesta yhteisen kalastuspolitiikan alalla 19 päivänä heinäkuuta 2004
tehty neuvoston päätös N:o 585/2004/EY[32]
olisi kumottava tämän asetuksen vastaavien sääntöjen tullessa voimaan. (62)
Kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja
käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa
koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta 25 päivänä helmikuuta 2008
annettu asetus (EY) N:o 199/2008[33]
olisi kumottava, mutta sitä olisi sovellettava edelleen tietojen keruuta ja
hallinnointia koskeviin, vuosiksi 2011–2013 hyväksyttyihin kansallisiin
ohjelmiin. (63)
Tarvittavien muutosten määrän ja suuren merkityksen
vuoksi neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002 olisi kumottava, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: I OSA
YLEISET SÄÄNNÖKSET 1 artikla
Soveltamisala 1.
Yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvat (a)
meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen,
hoito ja hyödyntäminen; sekä (b)
makean veden elolliset luonnonvarat, vesiviljely
sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen yhteistä
kalastuspolitiikkaa tukevien markkina- ja rahoitustoimenpiteiden osalta. 2.
Yhteistä kalastuspolitiikkaa sovelletaan 1 kohdassa
tarkoitettuun toimintaan, jos sitä harjoitetaan/harjoittavat (a)
jäsenvaltioiden alueella; tai (b)
unionin vesialueilla, myös jos on kyse kolmannen
maan lipun alla purjehtivista ja kolmannessa maassa rekisteröidyistä
kalastusaluksista; tai (c)
unionin kalastusalukset unionin vesialueiden
ulkopuolella; tai (d)
jäsenvaltioiden kansalaiset, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta lippuvaltion ensisijaista vastuuta. 2 artikla
Yleiset tavoitteet 1.
Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi
varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelytoimet luovat edellytyksiä
ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökohtien pitkän aikavälin kestävyydelle
ja parantavat elintarvikkeiden saatavuutta. 2.
Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan
kalastuksenhoitoon ennalta varautuvaa lähestymistapaa, ja politiikalla pyritään
varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että
pyydettävien lajien kannat palautetaan vuoteen 2015 mennessä kestävän
enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään tämän kokoisina. 3.
Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan
kalastuksenhoitoon ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa sen varmistamiseksi,
että kalastustoimien vuoksi meriekosysteemiin kohdistuvia vaikutuksia
saataisiin rajoitettua. 4.
Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisällytetään
unionin ympäristölainsäädännön vaatimukset. 3 artikla
Erityiset tavoitteet Edellä 2 artiklassa asetettujen yleisten
tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisellä kalastuspolitiikalla pyritään
erityisesti (a)
lopettamaan kaupallisten kantojen tahattomat
saaliit ja varmistamaan vähitellen, että kyseisten kantojen kaikki saaliit
puretaan aluksesta; (b)
luomaan edellytykset tehokkaille kalastustoimille
taloudellisesti kannattavan ja kilpailukykyisen kalastusalan puitteissa; (c)
edistämään unionin vesiviljelytoiminnan
kehittämistä elintarviketurvan ja työllisyyden varmistamiseksi rannikko- ja
maaseutualueilla; (d)
edistämään kohtuullisen elintason toteutumista
kalastustoiminnasta riippuvaisille; (e)
ottamaan huomioon kuluttajien edut; (f)
takaamaan järjestelmällinen ja yhdenmukaistettu
tietojen keruu ja hallinnointi. 4 artikla
Hyvän hallinnan periaatteet Yhteistä kalastuspolitiikkaa ohjaavat
seuraavat hyvän hallinnan periaatteet: (a)
vastuiden selkeä määrittely sekä unionin tasolla
että kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; (b)
toimenpiteiden vahvistaminen parhaan käytettävissä
olevan tutkimustiedon mukaisesti; (c)
pitkän aikavälin näkökulma; (d)
alan toimijoiden laaja osallistuminen
toimenpiteiden kaikkiin vaiheisiin, suunnittelusta täytäntöönpanoon; (e)
lippuvaltion ensisijainen vastuu; (f)
johdonmukaisuus yhdennettyyn meripolitiikkaan sekä
unionin muihin politiikkoihin nähden. 5 artikla
Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: –
’unionin vesillä’ jäsenvaltioiden suvereniteettiin
tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita, lukuun ottamatta perussopimuksen
liitteen II luettelossa mainittujen alueiden lähivesiä, –
’meren elollisilla luonnonvaroilla’ käytettävissä
ja saavutettavissa olevia merivedessä eläviä lajeja, myös anadromisia ja
katadromisia lajeja, niiden elinkierron kaikissa vaiheissa, –
’makean veden elollisilla luonnonvaroilla’
käytettävissä ja saavutettavissa olevia makeassa vedessä eläviä lajeja, –
’kalastusaluksella’ aluksia, jotka on varustettu
meren elollisten luonnonvarojen kaupallista kalastusta varten, –
’unionin kalastusaluksella’ jonkin jäsenvaltion
lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta, –
’kestävällä enimmäistuotolla’ suurinta saalista,
joka kalakannasta voidaan pyytää määräämättömän ajan, –
’kalastuksenhoidon ennalta varautuvalla
lähestymistavalla’ toimintamallia, jossa riittävien tieteellisten tietojen
puuttumisen perusteella ei voida lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä
kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien
sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi, –
’kalastuksenhoidon ekosysteemilähtöisellä
lähestymistavalla’ toimintamallia, jossa pyritään varmistamaan, että
elollisista vesiluonnonvaroista saadaan suuri hyöty samalla kun
kalastustoimista meriekosysteemeihin kohdistuvat suorat ja välilliset
vaikutukset pysyvät vähäisinä eivätkä vahingoita kyseisten ekosysteemien
toimintaa, monimuotoisuutta ja eheyttä, –
’kalastuskuolevuudella’ jonkin kannan tietyn
ajanjakson saaliita osuutena kyseisenä ajanjaksona keskimäärin käytettävissä
olevasta kannasta, –
’kannalla’ tietyllä kalastuksenhoitoalueella
esiintyvää, ominaisuuksiltaan erottuvaa meren elollista luonnonvaraa, –
’saalisrajalla’ jonkin kalakannan tai
kalakantaryhmän purettujen saaliiden määrällistä rajoitusta tiettynä
ajanjaksona, –
’säilyttämisen viitearvoilla’ kalakantoja koskevien
parametrien (kuten biomassa tai kalastuskuolevuus) arvoja, joita käytetään
kalastuksenhoidossa esimerkiksi suhteessa hyväksyttävään biologiseen
riskitasoon tai toivottuun tuotostasoon, –
’suojatoimenpiteellä’ varotoimenpidettä, jonka
tavoitteena on suojata tai estää jonkin ei-toivotun asian esiintyminen, –
’teknisellä toimenpiteellä’ toimenpidettä, jolla
säädellään saaliiden lajikoostumusta ja kokojakaumaa sekä kalastustoiminnan
vuoksi ekosysteemien eri osiin kohdistuvia vaikutuksia määräämällä pyydysten
käytön ja rakenteen osalta ehtoja ja rajoittamalla pääsyä kalastusalueille, –
’kalastusmahdollisuudella’ määrällistä
kalastusoikeutta, joka ilmaistaan saaliina ja/tai pyyntiponnistuksena, sekä
sellaisia siihen toiminnallisesti kytkeytyviä edellytyksiä, joita määrän
ilmoittamiseksi jollain tietyllä tasolla tarvitaan, –
’pyyntiponnistuksella’ kalastusaluksen kapasiteetin
ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan
ryhmän kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa, –
’siirrettävillä kalastusoikeuksilla’
peruutettavissa olevia, jäsenvaltiolle myönnettyjen tai jäsenvaltion asetuksen
(EY) N:o 1967/2006[34]
19 artiklan mukaisesti hyväksymissä kalastuksenhoitosuunnitelmissa
vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien tiettyä osaa koskevia käyttöoikeuksia,
jotka niiden haltija saa siirtää muille hyväksyttäville tällaisten
siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille, –
’yksittäisillä kalastusmahdollisuuksilla’ vuotuisia
kalastusmahdollisuuksia, jotka on myönnetty jäsenvaltiossa siirrettävien
kalastusoikeuksien haltijoille kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvan
kalastusmahdollisuusosuuden perusteella, –
’kalastuskapasiteetilla’ neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 2930/86[35]
4 ja 5 artiklan mukaista aluksen vetoisuutta bruttotonneina (bt) ja tehoa
kilowatteina (kW), –
’vesiviljelyllä’ vesieliöiden kasvatusta tai
viljelyä, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eliöiden
tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi ja jossa eliöt
pysyvät koko kasvatus- tai viljelyvaiheen ja myös nostovaiheen ajan
luonnollisen tai oikeushenkilön omaisuutena, –
’kalastuslisenssillä’ asetuksen (EY) N:o 1224/2009
4 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua lisenssiä, –
’kalastusluvalla’ asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4
artiklan 10 kohdassa tarkoitettua lupaa, –
’kalastuksella’ luontaisessa ympäristössään elävien
vesieliöiden keräämistä tai pyydystämistä tai tällaisen keräämisen tai
pyydystämisen mahdollistavan minkä tahansa välineen tarkoituksellista käyttöä, –
’kalastustuotteilla’ millä tahansa
kalastustoiminnalla tuotettuja vesieliöitä, –
’toimijalla’ luonnollista henkilöä tai
oikeushenkilöä, joka hoitaa tai pitää hallinnassaan mitä tahansa yritystä, joka
toteuttaa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannon, jalostuksen, kaupan
pitämisen, jakelun ja vähittäiskaupan vaiheisiin liittyviä toimia, –
’vakavalla rikkomuksella’ neuvoston asetuksen (EY)
N:o 1005/2008 42 artiklan 1 kohdassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009
90 artiklan 1 kohdassa määriteltyä rikkomusta, –
’tieteellisen tiedon loppukäyttäjällä’ tahoa, jolla
on tutkimuksen tai hallinnon näkökulmasta mielenkiintoa kalastusalan tietojen
tieteellistä analysointia kohtaan, –
’sallitun saaliin ylimäärällä’ sallitun saaliin
osaa, jonka pyyntiin rannikkovaltiolla ei ole kapasiteettia, –
’vesiviljelytuotteella’ vesiviljelytoiminnalla
tuotettuja vesieliöitä niiden elinkierron kaikissa vaiheissa, –
’kutukannan biomassalla’ arviota tietyn määrättynä
aikana lisääntyvän kalavaran kalojen massasta, mukaan luettuina sekä naaras-
että koirasyksilöt sekä eläviä poikasia synnyttävät kalat, –
’sekakalastuksella’ kalastusta, jossa
kalastusalueella on useampia pyydykseen herkästi kiinni jääviä lajeja, –
’kestävää kalastusta koskevalla sopimuksella’
muiden valtioiden kanssa tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joiden
tarkoituksena on saada pääsy luonnonvarojen hyödyntämiseen tai vesialueille
unionin myöntämää taloudellista tukea vastaan. II OSA
PÄÄSY VESIALUEILLE 6 artikla
Vesialueille pääsyä koskevat yleiset säännöt 1.
Unionin kalastusaluksilla on yhtäläinen pääsy
kaikille unionin vesialueille ja yhtäläinen vesiluonnonvarojen käyttöoikeus
kaikilla unionin vesillä lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vesiä,
jollei III osan mukaisesti hyväksytyistä toimenpiteistä muuta johdu. 2.
Jäsenvaltioilla on niiden suvereniteettiin tai
lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla enintään 12 meripeninkulman sisällä
niiden perusviivoista lukien tammikuun 1 päivästä 2013 joulukuun 31 päivään
2022 oikeus rajoittaa kalastus niihin kalastusaluksiin, jotka perinteisesti
kalastavat tällä vyöhykkeellä läheisen rannikon satamista käsin, sanotun
kuitenkaan rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia unionin
kalastusaluksia koskevia järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden
välisiin olemassa oleviin naapuruussuhteisiin, ja liitteeseen I sisältyviä
järjestelyjä, joissa vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle sellaiset muiden
jäsenvaltioiden rannikkoalueen maantieteelliset vyöhykkeet, joilla kalastusta
harjoitetaan, sekä kalastuksen kohteena olevat lajit. Jäsenvaltioiden on
ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista. 3.
Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten vesialueilla 100
meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista asianomaiset jäsenvaltiot voivat
rajoittaa kalastuksen tammikuun 1 päivästä 2013 joulukuun 31 päivään 2022
kyseisten saarten satamissa rekisteröityihin aluksiin. Tällaisia rajoituksia ei
sovelleta kyseisillä vesialueilla perinteisesti kalastaviin unionin
kalastusaluksiin niin kauan kuin alukset eivät ylitä perinteisesti käytetyn
pyyntiponnistuksen tasoa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän
kohdan nojalla asetetuista rajoituksista. 4.
Edellä 2 ja 3 kohdassa kuvattujen järjestelyjen
jälkeen sovellettavat säännökset on annettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta
2022. III OSA
TOIMENPITEET MEREN ELOLLISTEN LUONNONVAROJEN SÄILYTTÄMISEKSI I OSASTO
TOIMENPIDELAJIT 7 artikla
Säilyttämistoimenpiteiden lajit Meren elollisten luonnonvarojen
säilyttämistoimenpiteisiin voi kuulua seuraavaa: (a)
9–11 artiklan mukaisten monivuotisten suunnitelmien
hyväksyminen; (b)
tavoitteiden vahvistaminen kantojen kestävälle
hyödyntämiselle; (c)
toimenpiteiden toteutus kalastusalusten lukumäärän
ja/tai kalastusalustyyppien mukauttamiseksi käytettävissä oleviin
kalastusmahdollisuuksiin; (d)
kannustimien vahvistaminen, taloudelliset
kannustimet mukaan luettuina, valikoivamman tai vähän vaikuttavan kalastuksen
edistämiseksi; (e)
kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen; (f)
14 artiklassa tarkoitettujen teknisten
toimenpiteiden toteutus; (g)
kaikkien saaliiden purkamista koskevaan
velvoitteeseen liittyvien toimenpiteiden toteutus; (h)
vaihtoehtoisia kalastuksenhoitomenetelmiä koskevien
pilottihankkeiden toteuttaminen. 8 artikla
Teknisten toimenpiteiden
lajit Teknisiin toimenpiteisiin voi kuulua
seuraavaa: (a)
silmäkoot ja pyydysten käyttöä koskevat säännöt; (b)
pyydysten rakentamista koskevat rajoitukset,
mukaan luettuna i) muutokset tai lisälaitteet valikoivuuden
parantamiseksi tai bentaaliseen vyöhykkeeseen kohdistuvien vaikutusten
vähentämiseksi, ii) muutokset tai lisälaitteet uhanalaisten,
uhattujen ja suojeltujen lajien tahattoman pyynnin vähentämiseksi; (c)
tiettyjen pyydysten käytön kieltäminen tietyillä
alueilla tai tiettyinä aikoina; (d)
kalastustoiminnan kieltäminen tai rajoittaminen
tietyillä vyöhykkeillä ja/tai tiettyinä aikoina; (e)
kalastusaluksille asetetut vaatimukset lopettaa
toiminta jollakin alueella määritellyksi vähimmäisajaksi meren herkästi
haavoittuvien luonnonvarojen tilapäisen yhteenkertymän suojelemiseksi; (f)
erityistoimenpiteet kalastustoimista
meriekosysteemeihin ja muihin kuin kohdelajeihin kohdistuvien vaikutusten
vähentämiseksi; (g)
muut meren biologisen monimuotoisuuden
suojelemiseksi toteutettavat tekniset toimenpiteet. II OSASTO
UNIONIN TOIMENPITEET 9 artikla
Monivuotiset suunnitelmat 1.
Ensisijaisena toimenpiteenä olisi vahvistettava
monivuotiset suunnitelmat säilyttämistoimiksi, joilla kalakannat säilytetään
kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina tai palautetaan näitä
tasoja suuremmiksi. 2.
Monivuotisissa suunnitelmissa esitetään (a)
perusta asianomaisia kalakantoja koskevien
kalastusmahdollisuuksien vahvistamista varten etukäteen määriteltyjen
säilyttämisen viitearvojen pohjalta; sekä (b)
toimenpiteet, joilla säilyttämisen viitearvojen
ylitykset voidaan ehkäistä tehokkaasti. 3.
Monivuotiset suunnitelmat koskevat mahdollisuuksien
mukaan joko yhtä tai useampaa kantaa hyödyntävää kalastusta, ja niissä otetaan
asianmukaisesti huomioon kantojen ja kalastusten vuorovaikutus. 4.
Monivuotiset suunnitelmat perustuvat
kalastuksenhoidon ennalta varautuvaan lähestymistapaan, ja niissä on otettava
huomioon käytettävissä olevia tietoja ja arviointimenetelmiä koskevat
rajoitukset sekä kaikki mitattavissa olevat epävarmuustekijät tieteellisesti
hyväksyttävällä tavalla. 10 artikla
Monivuotisten
suunnitelmien tavoitteet 1.
Monivuotisissa suunnitelmissa esitetään
toimenpiteet kalastuskuolevuuden mukauttamiseksi sellaiseksi, että kaikki
kannat voidaan palauttaa pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia
tasoja suuremmiksi vuoteen 2015 mennessä. 2.
Silloin kun ei ole mahdollista määritellä
kalastuskuolevuutta, joka takaa kantojen palauttamisen pysyvästi kestävän
enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi, monivuotisissa suunnitelmissa
on esitettävä varotoimenpiteet, joilla voidaan turvata asianomaisten kantojen
säilyttäminen vastaavan tasoisesti. 11 artikla
Monivuotisten suunnitelmien sisältö Monivuotisessa suunnitelmassa esitetään (a)
suunnitelman soveltamisala, joka ilmoitetaan
kantojen, kalastuksen ja meriekosysteemin muodossa; (b)
2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaiset
tavoitteet; (c)
määrälliset tavoitteet, jotka ilmoitetaan i) kalastuskuolevuutena, ja/tai ii) kutukannan biomassana, ja ii) saaliiden vakautena; (d)
selvät aikarajat määrällisten tavoitteiden
saavuttamiselle; (e)
tekniset toimenpiteet, mukaan luettuina tahattomien
saaliiden lopettamiseksi toteutettavat toimenpiteet; (f)
monivuotisen suunnitelman tavoitteiden
saavuttamista kuvaavat määrälliset indikaattorit edistymisen määräajoin
tehtävää seurantaa ja arviointia varten; (g)
erityistoimenpiteet ja ‑tavoitteet
anadromisten ja katadromisten lajien makeassa vedessä tapahtuvaa elinkierron
vaihetta varten; (h)
kalastuksesta ekosysteemiin kohdistuvien
vaikutusten minimointi; (i)
suojatoimet ja perusteet niiden aktivoinnille; (j)
muut mahdolliset, monivuotisten suunnitelmien
tavoitteiden saavuttamisen kannalta aiheelliset toimenpiteet. 12 artikla
Unionin ympäristölainsäädännön mukaisten velvoitteiden täyttyminen 1. Direktiivin 92/43/ETY 6
artiklan, direktiivin 2009/147/EY 4 artiklan ja direktiivin 2008/56/EY
13 artiklan 4 kohdan mukaisilla erityissuojelualueilla jäsenvaltioiden on
harjoitettava kalastustoimintaa sillä tavoin, että lievennetään kalastuksesta
kyseisillä erityissuojelualueilla aiheutuvia vaikutuksia. 2. Siirretään komissiolle valta
antaa kalastukseen liittyvien, kalastustoiminnasta erityissuojelualueille
aiheutuvien vaikutusten lieventämiseksi toteutettavien toimenpiteiden
täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti. 13 artikla
Komission toimenpiteet, kun meren elollisiin luonnonvaroihin kohdistuu vakava
uhka 1.
Jos on merkkejä meren elollisten luonnonvarojen
säilymiseen tai meriekosysteemiin kohdistuvasta, välitöntä toimintaa
edellyttävästä vakavasta uhasta, komissio voi joko jäsenvaltion perustellusta
pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tehdä päätöksen väliaikaisista
toimenpiteistä uhan vähentämiseksi. 2.
Jäsenvaltion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu
perusteltu pyyntönsä samanaikaisesti komissiolle, muille jäsenvaltioille ja
asianomaisille neuvoa-antaville toimikunnille. 14 artikla
Tekniset toimenpidekehykset Meren elollisten luonnonvarojen suojelun ja
kalastustoiminnasta kalakantoihin ja meriekosysteemeihin kohdistuvien
vaikutusten vähentämisen turvaamiseksi on perustettava teknisiä
toimenpidekehyksiä. Teknisten toimenpidekehysten avulla (a)
edistetään kalakantojen säilyttämistä kestävän
enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina tai palauttamista näitä tasoja
suuremmiksi parantamalla koon ja tarvittaessa lajin perusteella tapahtuvaa
valintaa; (b)
vähennetään kalakantojen alimittaisia yksilöitä
sisältäviä saaliita; (c)
vähennetään ei-toivottujen merieliöiden saaliita; (d)
lievennetään pyydyksistä ekosysteemille ja
ympäristölle aiheutuvia vaikutuksia, erityisesti biologisesti herkkien kantojen
ja elinympäristöjen osalta. 15 artikla
Velvoite purkaa aluksesta kaikki saaliit 1.
Kaikki seuraavien kalakantojen saaliit, joihin
sovelletaan saalisrajoja ja jotka on pyydetty unionin vesillä harjoitetun
kalastuksen aikana tai jotka ovat unionin alusten unionin vesien ulkopuolella
pyytämiä, on nostettava kalastusalukselle ja säilytettävä siellä, ilmoitettava
ja purettava aluksesta, jos niitä ei käytetä elävänä syöttinä, seuraavan
aikataulun mukaisesti: (a)
viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2014: –
makrilli, silli, piikkimakrilli, mustakitaturska,
karjukala, sardelli, hopeakuore, Sardinella spp., villakuore, –
tonnikala, miekkakala, valkotonnikala,
isosilmätonnikala, muut purjekalat; (b)
viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015: turska,
kummeliturska, meriantura; (c)
viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016: kolja,
valkoturska, lasikampela, merikrotti, punakampela, molva, seiti, lyyraturska,
pikkupääkampela, piikkikampela, silokampela, tylppäpyrstömolva,
mustahuotrakala, lestikala, keltaroussi, grönlanninpallas, keila, punasimppu ja
Välimeren pohjakalakannat. 2.
Edellä 1 kohdassa mainituille kalakannoille on
vahvistettava säilyttämisen vähimmäisviitekoot parhaan käytettävissä olevan
tutkimustiedon pohjalta. Kyseisistä kannoista pyydettyjen, säilyttämisen
vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen myynti sallitaan ainoastaan kalajauhoksi
tai lemmikkieläinten ruoaksi. 3.
Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset vahvistettuja
kalastusmahdollisuuksia suuremmille saaliille vahvistetaan [kalastus- ja vesiviljelytuotealan
yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen] 27 artiklan mukaisesti. 4.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun
alla purjehtivat unionin kalastusalukset on varustettu niin, että kaikki
kalastus- ja jalostustoimet voidaan dokumentoida kattavasti kaikkien saaliiden
purkamista koskevan velvoitteen noudattamisen seurantaa varten. 5.
Edellä oleva 1 kohta ei saa rajoittaa
kansainvälisten velvoitteiden noudattamista. 6.
Siirretään komissiolle valta antaa 1 kohdassa
tarkoitettujen toimenpiteiden täsmentämiseksi, jotta unioni pystyisi täyttämään
kansainväliset velvoitteensa, delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti. 16 artikla
Kalastusmahdollisuudet 1.
Jäsenvaltioille jaetut kalastusmahdollisuudet
takaavat kullekin jäsenvaltiolle kalastustoiminnan suhteellisen vakauden kunkin
kalakannan tai kalastuksen osalta. Kaikkien jäsenvaltioiden edut on otettava
huomioon uusia kalastusmahdollisuuksia jaettaessa. 2.
Kalastusmahdollisuuksien kokonaismäärään voidaan
sisällyttää sivusaaliiden kalastusmahdollisuuksia koskeva varaus. 3.
Kalastusmahdollisuudet on vahvistettava siten, että
ne vastaavat 9 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan b, c ja h alakohdan mukaisesti
vahvistettuja määrällisiä tavoitteita, aikarajoja ja marginaaleja. 4.
Jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille
jaetut kalastusmahdollisuudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta
komissiolle. III OSASTO
ALUEELLISTAMINEN I LUKU
MONIVUOTISET SUUNNITELMAT 17 artikla
Monivuotisten suunnitelmien
mukaisesti hyväksytyt säilyttämistoimet 1.
Edellä olevan 9, 10 ja 11 artiklan mukaisesti
laaditussa monivuotisessa suunnitelmassa voidaan antaa jäsenvaltioille lupa
toteuttaa kyseisen monivuotisen suunnitelman mukaisesti toimenpiteitä, jossa
täsmennetään asianomaisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin
sovellettavat säilyttämistoimet, sellaisia unionin vesialueilla olevia kantoja
varten, joiden osalta jäsenvaltioille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia. 2.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan
nojalla toteutetut säilyttämistoimet (a)
ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden
mukaisia; (b)
ovat monivuotisen suunnitelman soveltamisalan ja
tavoitteiden mukaisia; (c)
todella täyttävät monivuotisessa suunnitelmassa
asetetut yleiset ja määrälliset tavoitteet; sekä (d)
ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa
unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet. 18 artikla
Ilmoitus jäsenvaltioiden
säilyttämistoimista
Toteuttaessaan 17 artiklan 1 kohdan nojalla
säilyttämistoimia jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimenpiteistä komissiolle,
muille jäsenvaltioille, joita asia koskee, sekä asianomaisille neuvoa-antaville
toimikunnille. 19 artikla
Arviointi Komissio voi milloin tahansa arvioida
jäsenvaltioiden 17 artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamien säilyttämistoimien
yhteensopivuutta ja vaikuttavuutta. 20 artikla
Monivuotisten suunnitelmien
puitteissa toteutettavat yksipuoliset säilyttämistoimet 1.
Siirretään komissiolle valta antaa monivuotisessa
suunnitelmassa tarkoitettuihin kalastuksiin sovellettavien säilyttämistoimien
täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos jäsenvaltiot,
jotka ovat 17 artiklan mukaisesti saaneet luvan toteuttaa toimenpiteitä, eivät
ilmoita tällaisista toimenpiteistä komissiolle kolmen kuukauden kuluessa
monivuotisen suunnitelman voimaantulopäivästä. 2.
Siirretään komissiolle valta antaa monivuotisessa
suunnitelmassa tarkoitettuihin kalastuksiin sovellettavien säilyttämistoimien
täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos (a) 19 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin
perusteella katsotaan, etteivät jäsenvaltioiden toimenpiteet ole yhdenmukaisia
monivuotisen suunnitelman tavoitteiden kanssa; tai (b) 19 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin
perusteella katsotaan, etteivät jäsenvaltioiden toimenpiteet tosiasiassa täytä
monivuotisissa suunnitelmissa asetettuja yleisiä ja määrällisiä tavoitteita;
tai (c) toteutetaan 11 artiklan i kohdan
mukaisesti vahvistettuja suojatoimenpiteitä. 3.
Komission toteuttamilla säilyttämistoimilla
pyritään varmistamaan monivuotisessa suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden
toteutuminen. Kun komissio antaa delegoidun säädöksen, jäsenvaltion
toimenpiteiden voimassaolo lakkaa. II LUKU
TEKNISET TOIMENPITEET 21 artikla
Tekniset toimenpiteet Edellä olevan 14 artiklan mukaisesti
laaditussa teknisessä toimenpidekehyksessä voidaan antaa jäsenvaltioille lupa
toteuttaa kyseisen kehyksen mukaisesti toimenpiteitä, joissa täsmennetään
asianomaisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovellettavat
tekniset toimenpiteet, sellaisia jäsenvaltioiden vesialueilla olevia kantoja varten,
joiden osalta niille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että tekniset toimenpiteet (a)
ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden
mukaisia; (b)
sopivat yhteen 14 artiklan mukaisesti toteutetuissa
toimenpiteissä vahvistettujen tavoitteiden kanssa; (c)
tosiasiassa täyttävät 14 artiklan mukaisesti
toteutetuissa toimenpiteissä asetetut tavoitteet; sekä (d)
ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa
unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet. 22 artikla
Ilmoitus jäsenvaltioiden
teknisistä toimenpiteistä
Toteuttaessaan 21 artiklan tarkoitettuja
teknisiä toimenpiteitä jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimenpiteistä
komissiolle, muille jäsenvaltioille, joita asia koskee, sekä asianomaisille
neuvoa-antaville toimikunnille. 23 artikla
Arviointi Komissio voi milloin tahansa arvioida
jäsenvaltioiden 21 artiklan nojalla toteuttamien teknisten toimenpiteiden
yhteensopivuutta ja vaikuttavuutta. 24 artikla
Teknisen toimenpidekehyksen
puitteissa toteutettavat yksipuoliset toimenpiteet 1.
Siirretään komissiolle valta antaa teknisessä
toimenpidekehyksessä tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden täsmentämiseksi
delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos jäsenvaltiot, jotka ovat 21
artiklan mukaisesti saaneet luvan toteuttaa toimenpiteitä, eivät ilmoita
tällaisista toimenpiteistä komissiolle kolmen kuukauden kuluessa teknisen
toimenpidekehyksen voimaantulopäivästä. 2.
Siirretään komissiolle valta antaa teknisten
toimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti,
jos 23 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin perusteella katsotaan, etteivät
jäsenvaltioiden toimenpiteet (a) sovi yhteen teknisessä
toimenpidekehyksessä vahvistettujen tavoitteiden kanssa, tai (b) tosiasiassa täytä kyseisessä teknisessä
toimenpidekehyksessä vahvistettuja tavoitteita. 3.
Komission toteuttamilla teknisillä toimenpiteillä
pyritään varmistamaan teknisen toimenpidekehyksen tavoitteiden toteutuminen.
Kun komissio antaa delegoidun säädöksen, jäsenvaltion toimenpiteiden
voimassaolo lakkaa. IV OSASTO
KANSALLISET TOIMENPITEET 25 artikla
Jäsenvaltioiden toimenpiteet, joita sovelletaan ainoastaan niiden oman lipun
alla purjehtiviin kalastusaluksiin Jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä
kalakantojen säilyttämiseksi unionin vesillä edellyttäen, että (a)
toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan kyseisen
jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin tai, jos
kalastustoimintaa ei harjoita kalastusalus, kyseiseen jäsenvaltioon
sijoittautuneisiin henkilöihin; (b)
toimenpiteet ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen
tavoitteiden mukaisia, sekä (c)
toimenpiteet ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin
voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet. 26 artikla
Jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella toteuttamat
toimenpiteet 1.
Jäsenvaltio voi toteuttaa syrjimättömiä
toimenpiteitä kalakantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi sekä kalastuksesta
meriekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi 12 meripeninkulman
sisällä kyseisen jäsenvaltion perusviivoista edellyttäen, ettei unioni ole
toteuttanut erityisesti kyseistä aluetta koskevia säilyttämis- ja
kalastuksenhoitotoimenpiteitä. Jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden on
sovittava yhteen 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden kanssa ja oltava
vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt
toimenpiteet. 2.
Jos jäsenvaltio aikoo toteuttaa sellaisia
säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat muiden
jäsenvaltioiden kalastusaluksiin, toimenpiteet saa toteuttaa vasta sen jälkeen,
kun komissiota, kyseisiä jäsenvaltioita ja asianomaisia neuvoa-antavia
toimikuntia on kuultu toimenpideluonnoksesta, johon on liitetty perustelut.
IV OSA
MAHDOLLISUUS HYÖDYNTÄÄ LUONNONVAROJA 27 artikla
Siirrettäviä
kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien perustaminen 1.
Kunkin jäsenvaltion on perustettava viimeistään 31
päivänä joulukuuta 2013 siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä (a)
kaikkia kokonaispituudeltaan vähintään 12 metrin
pituisia kalastusaluksia varten; sekä (b)
kaikkia vedettävillä pyydyksillä varustettuja
kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisia kalastusaluksia varten. 2.
Jäsenvaltiot voivat laajentaa siirrettävien
kalastusoikeuksien järjestelmää niin, että siihen kuuluvat myös ne
kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituiset kalastusalukset, jotka käyttävät
muun tyyppisiä pyydyksiä kuin vedettäviä pyydyksiä, ja tällöin niiden on
ilmoitettava asiasta komissiolle. 28 artikla
Siirrettävien
kalastusoikeuksien jakaminen 1.
Siirrettävät kalastusoikeudet vahvistavat oikeuden
käyttää 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti jaettuja yksittäisiä
kalastusmahdollisuuksia. 2.
Kunkin jäsenvaltion on jaettava siirrettävät
kalastusoikeudet avoimin perustein kutakin sellaista kalakantaa tai
kalakantaryhmää varten, jonka osalta on jaettu kalastusmahdollisuuksia 16 artiklan
mukaisesti, lukuun ottamatta kestävää kalastusta koskevien sopimusten nojalla
saatuja kalastusmahdollisuuksia. 3.
Sekakalastukseen liittyviä siirrettäviä
kalastusoikeuksia jaettaessa jäsenvaltioiden on otettava huomioon kyseiseen
kalastukseen osallistuvien alusten todennäköinen saaliskoostumus. 4.
Jäsenvaltio voi jakaa siirrettäviä
kalastusoikeuksia ainoastaan sen oman lipun alla purjehtivan kalastusaluksen
omistajalle taikka oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle käytettäväksi
tällaisella aluksella. Siirrettävät kalastusoikeudet voidaan keskittää yhteen
oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden taikka tunnustettujen
tuottajaorganisaatioiden toimesta suoritettavaa hallinnointia varten.
Jäsenvaltiot voivat rajoittaa siirrettävien kalastusoikeuksien saamiselle
asetettuja edellytyksiä avoimia ja puolueettomia perusteita soveltaen. 5.
Jäsenvaltiot voivat rajoittaa siirrettävien
kalastusoikeuksien voimassaoloajan vähintään 15 vuoden pituiseksi ajaksi niiden
uudelleen jakamista varten. Jos jäsenvaltiot eivät ole rajoittaneet
siirrettävien kalastusoikeuksien voimassaoloaikaa, ne voivat peruuttaa kyseiset
oikeudet ilmoittamalla tästä vähintään 15 vuotta aikaisemmin. 6.
Jäsenvaltiot voivat peruuttaa siirrettävät
kalastusoikeudet lyhyemmällä varoitusajalla, jos vahvistetaan, että oikeuksien
haltija on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen. Peruutus on tehtävä noudattaen
kaikilta osin yhteistä kalastuspolitiikkaa ja suhteellisuusperiaatetta, ja
tarvittaessa sen on tultava voimaan välittömästi. 7.
Sen estämättä, mitä 5 ja 6 kohdassa säädetään,
jäsenvaltiot voivat peruuttaa sellaiset siirrettävät kalastusoikeudet, joita ei
ole käytetty kalastusaluksella kolmeen peräkkäiseen vuoteen. 29 artikla
Yksittäisten
kalastusmahdollisuuksien jakaminen 1.
Jäsenvaltiot jakavat yksittäiset
kalastusmahdollisuudet 28 artiklassa tarkoitetuille siirrettävien
kalastusoikeuksien haltijoille jäsenvaltioille jaettujen tai jäsenvaltioiden
asetuksen (EY) N:o 1967/2006 19 artiklan mukaisesti hyväksymissä monivuotisissa
suunnitelmissa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien pohjalta. 2.
Jäsenvaltioiden on määritettävä
kalastusmahdollisuudet, jotka parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon
mukaan voidaan jakaa kyseisten jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiville
kalastusaluksille sellaisten lajien osalta, joita varten neuvosto ei ole
vahvistanut kalastusmahdollisuuksia. 3.
Kalastusalukset saavat harjoittaa kalastustoimintaa
vain, jos niillä on hallussaan riittävät yksittäiset kalastusmahdollisuudet
niiden kaikkia mahdollisia saaliita varten. 4.
Jäsenvaltiot voivat varata
kalastusmahdollisuuksista enimmillään 5 prosenttia. Niiden on
vahvistettava tavoitteet ja avoimet perusteet kyseisten varantoon sisältyvien
kalastusmahdollisuuksien jakamista varten. Kyseisiä kalastusmahdollisuuksia
voidaan jakaa ainoastaan hyväksyttäville 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuille
siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille. 5.
Jakaessaan siirrettäviä kalastusoikeuksia 28
artiklan mukaisesti ja kalastusmahdollisuuksia tämän artiklan 1 kohdan
mukaisesti jäsenvaltiot voivat tarjota kalastusaluksille kannustimia, jotta
nämä käyttäisivät valikoivia pyydyksiä tahattomien sivusaaliiden torjumiseksi
asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa. 6.
Jäsenvaltiot voivat asettaa yksittäisten
kalastusmahdollisuuksien käytölle maksuja, joilla katetaan kalastuksenhoidon
kustannuksia. 30 artikla
Siirrettävien
kalastusoikeuksien ja yksittäisten kalastusmahdollisuuksien rekisteri Jäsenvaltioiden on perustettava siirrettävien
kalastusoikeuksien ja yksittäisten kalastusmahdollisuuksien rekisteri ja
pidettävä sitä yllä. 31 artikla
Siirrettävien
kalastusoikeuksien siirto 1.
Kokonaisia tai osittaisia siirrettäviä
kalastusoikeuksia voidaan siirtää jäsenvaltiossa kyseisten oikeuksien
hyväksyttävien haltijoiden kesken. 2.
Jäsenvaltio voi antaa luvan toiseen jäsenvaltioon
tai toisesta jäsenvaltiosta suuntautuvaan siirrettävien kalastusoikeuksien
siirtoon. 3.
Jäsenvaltiot voivat säännellä siirrettävien
kalastusoikeuksien siirtoa määräämällä siihen avoimin ja puolueettomin
perustein sovellettavista edellytyksistä. 32 artikla
Yksittäisten kalastusmahdollisuuksien vuokraus 1.
Yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia voidaan
vuokrata kokonaisina tai osittaisina jäsenvaltion sisällä. 2.
Jäsenvaltio voi antaa luvan toiseen jäsenvaltioon
tai toisesta jäsenvaltiosta suuntautuvaan yksittäisten kalastusmahdollisuuksien
vuokraukseen. 33 artikla
Siirrettävien
kalastusoikeuksien järjestelmän ulkopuolella olevien kalastusmahdollisuuksien
jako 1.
Kukin jäsenvaltio päättää, kuinka sellaiset sille
16 artiklan mukaisesti osoitetut kalastusmahdollisuudet, joihin ei sovelleta
siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää, voidaan jakaa sen lipun alla
purjehtiville aluksille. Sen on ilmoitettava jakomenetelmä komissiolle. V OSA
KALASTUSKAPASITEETIN HALLINNOINTI
34 artikla
Kalastuskapasiteetin
mukauttaminen 1.
Jäsenvaltioiden on toteutettava laivastojensa
kalastuskapasiteetin mukauttamistoimenpiteitä hyvän tasapainon saavuttamiseksi
kyseisen kalastuskapasiteetin ja omien kalastusmahdollisuuksiensa välillä. 2.
Alusta ei saa poistaa Euroopan kalatalousrahastosta
ohjelmakaudella 2007–2013 myönnetyin julkisin varoin tuetusta laivastosta,
ellei kalastuslisenssiä ja kalastuslupia ole ensin peruutettu. 3.
Julkisella tuella käytöstä poistettujen
kalastusalusten kalastuskapasiteettia ei korvata uudella kapasiteetilla. 4.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä
tammikuuta 2013 niiden laivaston kalastuskapasiteetti ei missään vaiheessa
ylitä 35 artiklan mukaisesti vahvistettuja kalastuskapasiteetin ylärajoja. 35 artikla
Kalastuskapasiteetin
hallinnointi 1.
Kunkin jäsenvaltion laivastolle asetetaan
kalastuskapasiteetin ylärajat liitteen II mukaisesti. 2.
Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota olemaan
sisällyttämättä 1 kohdan mukaisesti vahvistettuihin kalastuskapasiteetin
ylärajoihin kalastusaluksia, joihin sovelletaan 27 artiklan mukaisesti
vahvistettua siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää. Tällaisessa
tapauksessa kalastuskapasiteetin ylärajat on laskettava uudelleen siten, että
huomioon otetaan kalastusalukset, joihin siirrettävien kalastusoikeuksien
järjestelmää ei sovelleta. 3.
Siirretään komissiolle valta antaa 1 ja 2 kohdassa
tarkoitettua kalastuskapasiteetin ylärajojen uudelleen laskemista varten
delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti. 36 artikla
Kalastusalusrekisterit 1.
Jäsenvaltioiden on kirjattava niiden lipun alla
purjehtivien unionin kalastusalusten ominaisuuksista ja toiminnasta tiedot,
joita tarvitaan tämän asetuksen nojalla vahvistettujen toimenpiteiden
hallinnoimiseksi. 2.
Jäsenvaltioiden on annettava komission käyttöön 1
kohdassa tarkoitetut tiedot. 3.
Komissio perustaa unionin
kalastuslaivastorekisterin, joka sisältää sen 2 kohdan nojalla saamat tiedot. 4.
Unionin kalastuslaivastorekisteriin sisältyvät
tiedot on saatettava kaikkien jäsenvaltioiden käyttöön. Siirretään komissiolle
valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti 1 kohdassa
tarkoitettujen tietojen määrittelyä varten. 5.
Komissio vahvistaa 2, 3 ja 4 kohdassa
tarkoitettujen tietojen siirron teknistä toteutusta koskevat vaatimukset.
Asianomaiset täytäntöönpanosäädökset annetaan 56 artiklassa tarkoitetun
tarkastelumenettelyn mukaisesti. VI OSA
KALASTUKSENHOIDON TIETEELLINEN PERUSTA 37 artikla
Kalastuksenhoidossa tarvittavat tiedot 1.
Jäsenvaltioiden on kerättävä ekosysteemilähtöisessä
kalastuksenhoidossa tarvittavia biologisia, teknisiä, ympäristöä koskevia ja
sosioekonomisia tietoja, käsiteltävä ne ja saatettava ne tieteellisen
tutkimustiedon loppukäyttäjien saataville, mukaan luettuina komission nimeämät
elimet. Kyseisten tietojen avulla olisi erityisesti voitava arvioida (a)
hyödynnettyjen meren biologisten luonnonvarojen
tilaa; (b)
kalastuksen voimakkuutta sekä vaikutuksia, joita
kalastustoiminnasta kohdistuu meren biologisiin luonnonvaroihin ja
meriekosysteemeihin; sekä (c)
kalastus-, vesiviljely- ja jalostusalojen
sosioekonomista tilannetta unionin vesillä ja niiden ulkopuolella. 2.
Jäsenvaltioiden on (d)
varmistettava, että kerätyt tiedot ovat tarkkoja ja
luotettavia; (e)
vältettävä päällekkäisyyttä tietojen keruussa eri
tarkoituksiin; (f)
varmistettava kerättyjen tietojen turvallinen varastointi
ja tarvittaessa kerättyjen tietojen asianmukainen suoja ja luottamuksellisuus; (g)
varmistettava, että komissiolla tai sen nimeämillä
elimillä on tietojen olemassaolon ja laadun tarkastamiseksi pääsy kerättyjen
tietojen käsittelyssä käytettäviin kansallisiin tietokantoihin ja ‑järjestelmiin. 3.
Jäsenvaltioiden on varmistettava tutkimustiedon
keruun ja hallinnan kansallinen koordinointi kalastuksenhoitoa varten. Tätä
varten ne nimeävät kansallisen vastuuhenkilön ja järjestävät vuosittain
kansallisen koordinointikokouksen. Komissiolle on ilmoitettava kansallisista
koordinointitoimista, ja se on kutsuttava koordinointikokouksiin. 4.
Jäsenvaltioiden on koordinoitava
tiedonkeruutoimintansa samalla merialueella toimivien muiden jäsenvaltioiden
kanssa, ja niiden on kaikin tavoin pyrittävä koordinoimaan toimintansa niiden
kolmansien maiden kanssa, joiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan
kuuluvia vesialueita on samalla merialueella. 5.
Tietojen keruu, hallinta ja käyttö tapahtuvat
vuodesta 2014 lähtien monivuotisen ohjelman puitteissa. Monivuotisilla
ohjelmilla on oltava tavoitteet kerättävien tietojen tarkkuuden osalta sekä
aggregointitasojen osalta tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä varten. 6.
Siirretään komissiolle valta antaa 5 kohdassa
tarkoitetun monivuotisen ohjelman osalta kerättävien tietojen tarkkuutta
koskevien tavoitteiden täsmentämiseksi ja tiedonkeruun aggregointitasojen
määrittelemiseksi tietojen hallintaa ja käyttöä varten delegoituja säädöksiä 55
artiklan mukaisesti. 7.
Komissio vahvistaa kerättyjen tietojen siirron
teknistä toteutusta koskevat vaatimukset. Asianomaiset täytäntöönpanosäädökset
annetaan 56 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti. 38 artikla
Tutkimusohjelmat 1.
Jäsenvaltioiden on toteutettava kalastukseen
liittyviä kansallisia tutkimustiedon keruuohjelmia ja tutkimus- ja
innovointiohjelmia. Niiden on koordinoitava kalastustietojen keruuta ja alan
tutkimus- ja innovointitoimintaa muiden jäsenvaltioiden sekä unionin tutkimus-
ja innovointirakenteiden kanssa. 2.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
tieteelliseen neuvoa-antavaan prosessiin on käytettävissä tarpeen mukaan
osaamista ja henkilöresursseja. VII OSA
ULKOSUHDEPOLITIIKKA
I OSASTO
KANSAINVÄLISET KALASTUSJÄRJESTÖT
39 artikla
Tavoitteet 1.
Unioni osallistuu kalastusalan kansainvälisten
järjestöjen, myös alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, toimintaan
kansainvälisten velvoitteiden ja kalastuspolitiikan tavoitteiden sekä 2 ja 3
artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. 2.
Kalastusalan kansainvälisissä järjestöissä ja
alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä vahvistettava unionin kanta perustuu
parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon, jotta voitaisiin varmistaa
kalavarojen säilyminen kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina
tai niiden palauttaminen näitä tasoja suuremmiksi. 3.
Unioni osallistuu aktiivisesti tutkimustiedon ja
tieteellisten lausuntojen tuottamiseen alueellisissa
kalastuksenhoitojärjestöissä ja kansainvälisissä järjestöissä ja tukee tätä
toimintaa. 40 artikla
Kansainvälisten määräysten
noudattaminen Unioni tekee yhteistyötä kolmansien maiden
sekä kalastusalan kansainvälisten järjestöjen, myös alueellisten
kalastuksenhoitojärjestöjen, kanssa tehostaakseen kyseisten kansainvälisten
järjestöjen sopimien toimien noudattamista. II OSASTO
KESTÄVÄÄ KALASTUSTA KOSKEVAT SOPIMUKSET 41 artikla
Kestävää kalastusta koskevien
sopimusten periaatteet ja tavoitteet 1.
Kolmansien maiden kanssa tehtävissä kestävää
kalastusta koskevissa sopimuksissa vahvistetaan oikeudelliset, taloudelliset ja
ympäristöä koskevat näkökohdat kattava hallinnan kehys unionin kalastusalusten
kolmansien maiden vesillä harjoittamaa kalastustoimintaa varten. 2.
Unionin kalastusalukset saavat pyytää ainoastaan
sallitun saaliin sellaisen ylimäärän, jonka asianomainen kolmas maa määrää
Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan
mukaisesti ja joka on määritelty parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon
sekä pyynnin kohteina olevien kantojen kokonaispyyntiponnistuksesta unionin ja
kolmannen maan välillä vaihdettujen tietojen perusteella, jotta voidaan
varmistaa kalavarojen säilyminen kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja
suurempina. 42 artikla
Rahoitustuki 1. Unioni antaa kolmansille
maille rahoitustukea kestävää kalastusta koskevien sopimusten kautta
tarkoituksena (a)
tukea osaa kustannuksista, jotka aiheutuvat
pääsystä hyödyntämään kolmansien maiden vesien kalavaroja; (b)
perustaa kolmansien maiden kestävän
kalastuspolitiikan kehittämiselle hallinnan kehys, mukaan luettuina
tarpeellisten tiede- ja tutkimuslaitosten kehittäminen ja ylläpito, seuranta-,
tarkkailu- ja valvontavalmiudet ja muiden valmiuksien kehittämistoimet.
Rahoitustuen saannin edellytyksenä on tiettyjen tulosten saavuttaminen. VIII OSA
VESIVILJELY 43 artikla
Vesiviljelyn edistäminen 1.
Kestävyyden, elintarviketurvan sekä kasvun ja
työllisyyden edistämiseksi komission olisi laadittava viimeistään vuonna 2013
vesiviljelytoiminnan kehittämisen yhteisiä painopisteitä ja tavoitteita
koskevat ei-sitovat unionin strategiset suuntaviivat. Näissä suuntaviivoissa on
otettava huomioon unionin jäsenvaltioiden erilainen lähtökohta ja erilaiset
olosuhteet, ja ne muodostavat perustan monivuotisille kansallisille
strategiasuunnitelmille pyrkimyksenä (a)
parantaa vesiviljelyalan kilpailukykyä ja tukea sen
kehittymistä ja innovointia; (b)
kannustaa taloudelliseen toimintaan; (c)
lisätä monipuolistumista ja parantaa elämän laatua
rannikko- ja maaseutualueilla; (d)
luoda vesiviljelyalan toimijoille tasavertaiset
mahdollisuudet vesille ja muille alueille pääsyn osalta. 2.
Jäsenvaltiot laativat viimeistään vuonna 2014
monivuotisen kansallisen strategiasuunnitelman vesiviljelytoiminnan
kehittämistä varten. 3.
Monivuotisessa kansallisessa
strategiasuunnitelmassa esitetään jäsenvaltion tavoitteet ja niiden
saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet. 4.
Monivuotisilla kansallisilla
strategiasuunnitelmilla on erityisesti seuraavat tavoitteet: (a)
hallinnon yksinkertaistaminen, erityisesti
lisenssien osalta; (b)
vesiviljelyalan toimijoille turvataan varmuus
pääsystä vesille ja muille alueille; (c)
ympäristöä, taloutta sekä sosiaalisia kysymyksiä
koskevat indikaattorit; (d)
muiden mahdollisten viereisiin jäsenvaltioihin
kohdistuvien rajat ylittävien vaikutusten arviointi. 5.
Jäsenvaltioiden on vaihdettava avoimen
koordinointimenetelmän kautta tietoja ja parhaita käytäntöjä monivuotisiin
strategiasuunnitelmiin sisältyvistä kansallisista toimenpiteistä. 44 artikla
Neuvoa-antavien
toimikuntien kuuleminen Perustetaan vesiviljelyalan neuvoa-antava
toimikunta 53 artiklan mukaisesti. IX OSA
YHTEINEN MARKKINAJÄRJESTELY 45 artikla
Tavoitteet 1.
Perustetaan kalastus- ja vesiviljelytuotealan
yhteinen markkinajärjestely (a)
edistämään 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen
tavoitteiden saavuttamista; (b)
luomaan kalastus- ja vesiviljelyalalle edellytykset
soveltaa yhteistä kalastuspolitiikkaa sopivalla tasolla; (c)
parantamaan unionin kalastus- ja vesiviljelyalan,
erityisesti tuottajien, kilpailukykyä; (d)
parantamaan markkinoiden avoimuutta, erityisesti
lisäämällä taloudellista tietämystä ja ymmärrystä kalastus- ja
vesiviljelytuotteiden unionin markkinoista koko toimitusketjun osalta sekä
lisäämällä kuluttajien tietoisuutta; (e)
tukemaan yhdenvertaisten mahdollisuuksien
toteutumista kaikille unionissa kaupan pidettäville tuotteille edistämällä
kalavarojen kestävää hyödyntämistä. 2.
Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteistä
markkinajärjestelyä sovelletaan [kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä
markkinajärjestelystä annetun asetuksen] liitteessä I lueteltuihin kalastus- ja
vesiviljelytuotteisiin, joita pidetään kaupan unionissa. 3.
Yhteiseen markkinajärjestelyyn sisältyvät
erityisesti (a)
alan organisointi mukaan luettuina markkinoiden
vakauttamistoimenpiteet; (b)
yhteiset kaupan pitämistä koskevat vaatimukset. X OSA
VALVONTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANO 46 artikla
Tavoitteet
1.
Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen
on varmistettava tehokkaalla unionin kalastuksenvalvontajärjestelmällä, johon
kuuluu myös laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen
torjunta. 2.
Unionin kalastuksenvalvontajärjestelmä perustuu
erityisesti seuraaviin tekijöihin: (a)
globaali ja kokonaisvaltainen lähestymistapa; (b)
nykyaikaisten valvontatekniikoiden käyttö
kalastustietojen saatavuuden ja laadukkuuden varmistamiseksi; (c)
riskiperusteinen strategia, jonka ydinajatuksena on
kaikille saatavilla oleville asiaankuuluville tiedoille automaattisesti tehtävä
järjestelmällinen ristiintarkistus; (d)
sääntöjen noudattamisen kulttuurin kehittäminen
toimijoiden keskuudessa; (e)
tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien
seuraamusten käyttöönotto. 47 artikla
Uusia valvontatekniikoita ja
tietojärjestelmiä koskevat pilottihankkeet 1.
Komissio ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa uusiin
valvontatekniikoihin ja tietojärjestelmiin liittyviä pilottihankkeita. 2.
Siirretään komissiolle valta antaa uusiin
valvontatekniikoihin ja tietojärjestelmiin liittyvien pilottihankkeiden
toteuttamista koskevien sääntöjen osalta delegoituja säädöksiä 55 artiklan
mukaisesti. 48 artikla
Osallistuminen valvonta-,
tarkastus- ja täytäntöönpanokustannuksiin Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että niiden lipun alla
purjehtivien kokonaispituudeltaan vähintään 12 metrin pituisten
kalastusalusten kalastuslisenssin haltijat osallistuvat suhteellisella
osuudella unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän täytäntöönpanon
kustannuksiin. XI OSA
RAHOITUSVÄLINEET 49 artikla
Tavoitteet Unionin rahoitustukea voidaan myöntää 2 ja 3
artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävää toimintaa varten. 50 artikla
Jäsenvaltioille myönnettävän
rahoitustuen edellytykset
1.
Unionin jäsenvaltioille myöntämän rahoitustuen
ehtona on, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. 2.
Jos jäsenvaltiot eivät noudata yhteisen
kalastuspolitiikan sääntöjä, seurauksena voi olla yhteisen kalastuspolitiikan
mukaisen unionin rahoitustuen maksujen keskeyttäminen tai lykkääminen tai
rahoitusoikaisujen tekeminen tukeen. Kyseisten toimenpiteiden on oltava
oikeasuhtaisia sääntöjen noudattamatta jättämisen luonteeseen, laajuuteen,
kestoon ja toistuvuuteen nähden. 51 artikla
Toimijoille myönnettävän
rahoitustuen edellytykset
1.
Unionin toimijoille myöntämän rahoitustuen ehtona
on, että toimijat noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. 2.
Jos toimijat rikkovat vakavalla tavalla yhteisen
kalastuspolitiikan sääntöjä, niiltä evätään väliaikaisesti tai pysyvästi
mahdollisuus unionin rahoitustukeen ja/tai rahoitustukea vähennetään. Kyseisten
toimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia vakavien rikkomusten luonteeseen,
laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen nähden. 3.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin
rahoitustukea myönnetään vain siinä tapauksessa, ettei asianomaiselle
toimijalle ole määrätty seuraamuksia vakavista rikkomuksista unionin
rahoitustuen soveltamispäivää edeltävän vuoden aikana. XII OSA
NEUVOA-ANTAVAT TOIMIKUNNAT 52 artikla
Neuvoa-antavat toimikunnat 1.
Kutakin liitteessä III ilmoitettua toimivalta-aluetta
varten perustetaan neuvoa-antava toimikunta edistämään kaikkien sidosryhmien
tasapainoista edustusta sekä 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden
saavuttamista. 2.
Siirretään komissiolle valta antaa neuvoa-antavien
toimikuntien toimivalta-alueiden muuttamista, uusien toimivalta-alueiden
muodostamista tai uusien neuvoa-antavien toimikuntien perustamista koskevista
liitteen muutoksista delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti. 3.
Kukin neuvoa-antava toimikunta laatii oman
työjärjestyksensä. 53 artikla
Neuvoa-antavien toimikuntien tehtävät 1.
Neuvoa-antavat toimikunnat voivat (a)
antaa komissiolle tai asianomaiselle jäsenvaltiolle
suosituksia tai esittää niille ehdotuksia kalastuksenhoitoon ja vesiviljelyyn
liittyvistä kysymyksistä; (b)
ilmoittaa komissiolle ja jäsenvaltioille omalla
toimivalta-alueellaan ilmenevistä kalastuksenhoitoon ja vesiviljelyyn
liittyvistä ongelmista; (c)
osallistua tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden
kanssa kalavarojen säilyttämistoimenpiteiden kehittelyssä tarvittavien tietojen
keräämiseen, esittämiseen ja analysointiin. 2.
Komission ja tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion
on vastattava kohtuullisen ajan kuluessa 1 kohdan nojalla saamiinsa
suosituksiin, ehdotuksiin ja tietoihin. 54 artikla
Neuvoa-antavien toimikuntien
kokoonpano, toiminta ja rahoitus 1.
Neuvoa-antavat toimikunnat muodostuvat kalastusalan
toimijoita edustavista järjestöistä ja muista yhteisen kalastuspolitiikan alan
eturyhmistä. 2.
Kukin neuvoa-antava toimikunta muodostuu
yleiskokouksesta ja toimeenpanevasta komiteasta, ja se hyväksyy toimenpiteet,
joita tarvitaan komitean järjestäytymistä varten sekä avoimuuden ja kaikkien
ilmaistujen näkökantojen kunnioittamisen takaamiseksi. 3.
Neuvoa-antavat toimikunnat voivat hakea unionin
rahoitustukea Euroopan yleistä etua tavoittelevana organisaationa. 4.
Siirretään komissiolle valta antaa neuvoa-antavien
toimikuntien kokoonpanon osalta delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti. XIII OSA
MENETTELYSÄÄNNÖKSET 55 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä tässä artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti. 2.
Edellä 12 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 6
kohdassa, 20 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 24 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 35 artiklan
3 kohdassa, 36 artiklan 4 kohdassa, 37 artiklan 6 kohdassa, 47 artiklan 2
kohdassa, 52 artiklan 2 kohdassa ja 54 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu
toimivallan siirto tehdään määräämättömäksi ajaksi 1 päivästä tammikuuta 2013
alkaen. 3.
Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin
tahansa peruuttaa 12 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 6 kohdassa, 20 artiklan 1
ja 2 kohdassa, 24 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 35 artiklan 3 kohdassa, 36 artiklan
4 kohdassa, 37 artiklan 6 kohdassa, 47 artiklan 2 kohdassa, 52 artiklan 2
kohdassa ja 54 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun toimivallan siirron. Päätöksessä
mainittu säädösvallan siirto lopetetaan peruuttamispäätöksellä. Päätös tulee
voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä, tai päätöksessä mainittuna myöhempänä
päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten
voimassaoloon. 4.
Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun
säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja
neuvostolle. 5.
Edellä olevan 12 artiklan 3 kohdan, 15 artiklan 4
kohdan, 20 artiklan 1 ja 2 kohdan, 24 artiklan 1 ja 2 kohdan, 35 artiklan 3
kohdan, 36 artiklan 4 kohdan, 37 artiklan 7 kohdan, 47 artiklan 2 kohdan, 52
artiklan 2 kohdan ja 54 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös voi
tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta
sitä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi Euroopan
parlamentille ja neuvostolle tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto
ovat ennen tämän määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne
vastusta sitä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa
pidennetään kahdella kuukaudella. 56 artikla
Täytäntöönpano Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen
täytäntöönpanossa komissiota avustaa kalastus- ja vesiviljelyalan komitea.
Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. XIV OSA
LOPPUSÄÄNNÖKSET 57 artikla
Kumoamiset 1.
Kumotaan asetus (EY) N:o 2371/2002. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään
viittauksina tähän asetukseen. 2.
Kumotaan päätös (EY) N:o 2004/585 51 artiklan 4
kohdan ja 52 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen voimaantulosta
alkaen. 3.
Poistetaan asetuksen (EY) N:o 1954/2003 5 artikla. 4.
Kumotaan asetus (EY) N:o 199/2008. 5.
Kumotaan asetus (EY) N:o 639/2004. 58 artikla
Siirtymätoimenpiteet Sen estämättä, mitä 57 artiklan 4 kohdassa
säädetään, asetusta (EY) N:o 199/2008 sovelletaan edelleen kansallisiin
ohjelmiin, jotka koskevat tietojen keruuta ja hallintaa vuosien 2011–2013
osalta. 59 artikla
Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä
sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013. Tämä asetus on kaikilta osiltaan
velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE I
6 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAINEN
RANNIKKOVESILLE PÄÄSY 1. YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN RANNIKKOVEDET
A. RANSKA
Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa) 1. Berwick-upon-Tweedistä itään Coquet Islandista itään || silli || rajoittamaton 2. Flamborough Headistä itään Spurn Headistä itään || silli || rajoittamaton 3. Lowestoftista itään Lyme Regisistä etelään || kaikki lajit || rajoittamaton 4. Lyme Regisistä etelään Eddystonesta etelään || pohjakalat || rajoittamaton 5. Eddystonesta etelään Longshipsistä lounaaseen || pohjakalat kampasimpukat hummerit langusti || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton 6. Longshipsistä lounaaseen Hartland Pointista luoteeseen || pohjakalat langusti hummerit || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton 7. Hartland Pointista Lundy Islandista pohjoiseen vedettyyn viivaan || pohjakalat || rajoittamaton 8. Lundy Islandista suoraan länteen vedetystä viivasta Cardigan Harbouriin || kaikki lajit || rajoittamaton 9. Point Lynasista pohjoiseen Morecamben majakkalaivasta itään || kaikki lajit || rajoittamaton 10. County Down || pohjakalat || rajoittamaton 11. New Islandista koilliseen Sanda Islandista lounaaseen || kaikki lajit || rajoittamaton 12. Port Stewartista pohjoiseen Barra Headistä länteen || kaikki lajit || rajoittamaton 13. 57°40' pohjoista leveyttä Butt of Lewisista länteen || kaikki lajit paitsi äyriäiset ja nilviäiset || rajoittamaton 14. St Kilda, Flannan Islands || kaikki lajit || rajoittamaton 15. Butt of Lewisin majakan ja pisteen 59°30′ N –– 5°45′ W välisestä viivasta länteen || kaikki lajit || rajoittamaton B. IRLANTI Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet || || Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa) || 1. Point Lynasista pohjoiseen Mull of Gallowaysta etelään || pohjakalat keisarihummeri || rajoittamaton rajoittamaton || Mull of Oasta länteen Barra Headistä länteen || pohjakalat keisarihummeri || rajoittamaton rajoittamaton C. SAKSA Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa) 1. Shetlandista ja Fair Islesta itään seuraavien linjojen välissä: Sumburgh Headin majakasta suoraan kaakkoon, Skroon majakasta suoraan koilliseen ja Skadanin majakasta suoraan lounaaseen || silli || rajoittamaton 2. Berwick-upon-Tweedistä itään, Whitby High’n majakasta itään || silli || rajoittamaton 2. North Forelandin majakasta itään, Dungenessin uudesta majakasta etelään || silli || rajoittamaton 4. St Kildaa ympäröivä alue || silli makrilli || rajoittamaton rajoittamaton 5. Butt of Lewisin majakasta länteen Butt of Lewisin majakan ja pisteen 59°30′ N – 5°45′ W väliseen viivaan || silli || rajoittamaton 6. North Ronaa ja Suliskeria (Sulasgeir) ympäröivä alue || silli || rajoittamaton D. ALANKOMAAT Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa) 1. Shetlandista ja Fair Islesta itään seuraavien linjojen välissä: Sumburgh Headin majakasta suoraan kaakkoon, Skroon majakasta suoraan koilliseen ja Skadanin majakasta suoraan lounaaseen || silli || rajoittamaton 2. Berwick-upon-Tweedistä itään, Flamborough Headistä itään || silli || rajoittamaton 3. North Forelandistä itään, Dungenessin uudesta majakasta etelään || silli || rajoittamaton E. BELGIA Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa) 1. Berwick-upon-Tweedistä itään Coquet Islandista itään || silli || rajoittamaton 2. Cromerista pohjoiseen North Forelandistä itään || pohjakalat || rajoittamaton 3. North Forelandistä itään Dungenessin uudesta majakasta etelään || pohjakalat silli || rajoittamaton rajoittamaton 4. Dungenessin uudesta majakasta etelään, Selsey Billistä etelään || pohjakalat || rajoittamaton 5. Straight Pointista kaakkoon, South Bishopista luoteeseen || pohjakalat || rajoittamaton 2. IRLANNIN RANNIKKOVEDET A. RANSKA Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa) 1. Erris Headistä luoteeseen Sybil Pointista länteen || pohjakalat keisarihummeri || rajoittamaton rajoittamaton 2. Mizen Headistä etelään Stagsistä etelään || pohjakalat keisarihummeri makrilli || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton 3. Stagsistä etelään Corkista etelään || pohjakalat keisarihummeri makrilli silli || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton 4. Corkista etelään Carnsore Pointista etelään || kaikki lajit || rajoittamaton 5. Carnsore Pointista etelään Haulbowlinesta kaakkoon || kaikki lajit paitsi äyriäiset ja nilviäiset || rajoittamaton B. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa) 1. Mine Headistä etelään Hook Point || pohjakalat silli makrilli || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton 2.Hook Point Carlingford Lough || pohjakalat silli makrilli keisarihummeri kampasimpukat || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton C. ALANKOMAAT Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa) 1. Stagsistä etelään Carnsore Pointista etelään || silli makrilli || rajoittamaton rajoittamaton D. SAKSA Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa) 1. Old Head of Kinsalestä etelään Carnsore Pointista etelään || silli || rajoittamaton 2. Corkista etelään Carnsore Pointista etelään || makrilli || rajoittamaton E. BELGIA Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa) 1. Corkista etelään Carnsore Pointista etelään || pohjakalat || rajoittamaton 2. Wicklow Headistä itään Carlingford Lough’sta kaakkoon || pohjakalat || rajoittamaton 3. BELGIAN RANNIKKOVEDET Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet 3–12 meripeninkulmaa || Alankomaat || kaikki lajit || rajoittamaton || Ranska || silli || rajoittamaton 4. TANSKAN RANNIKKOVEDET Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Pohjanmeren rannikko (Tanskan ja Saksan rajalta Hanstholmiin) (6–12 meripeninkulmaa) || Saksa || kampelakalat katkaravut || rajoittamaton rajoittamaton Tanskan ja Saksan rajalta Blåvands Hukiin || Alankomaat || kampelakalat turskakalat || rajoittamaton rajoittamaton Blåvands Hukista Bovbjergiin || Belgia || turska || rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa || || kolja || rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa || Saksa || kampelakalat || rajoittamaton || Alankomaat || punakampela || rajoittamaton || meriantura || rajoittamaton Thyborønista Hanstholmiin || Belgia || valkoturska || rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa || || punakampela || rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa || Saksa || kampelakalat || rajoittamaton || kilohaili || rajoittamaton || turska || rajoittamaton || seiti || rajoittamaton || kolja || rajoittamaton || makrilli || rajoittamaton || silli || rajoittamaton || valkoturska || rajoittamaton || Alankomaat || turska || rajoittamaton || punakampela || rajoittamaton || meriantura || rajoittamaton Skagerrak (Hanstholmista Skageniin) (4–12 meripeninkulmaa) || Belgia Saksa Alankomaat || punakampela kampelakalat kilohaili turska seiti kolja makrilli silli valkoturska turska punakampela meriantura || rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton Kattegat (3–12 meripeninkulmaa) || Saksa || turska || rajoittamaton || || kampelakalat || rajoittamaton || keisarihummeri || rajoittamaton || silli || rajoittamaton Zeelandista pohjoiseen Forsnæsin majakan kautta kulkevalle leveyspiirille || Saksa || kilohaili || rajoittamaton Itämeri (Beltit, Juutinrauma ja Bornholm mukaan luettuina) 3–12 meripeninkulmaa || Saksa || kampelakalat || rajoittamaton || || turska || rajoittamaton || silli || rajoittamaton || kilohaili || rajoittamaton || ankerias || rajoittamaton || lohi || rajoittamaton || valkoturska || rajoittamaton || makrilli || rajoittamaton Skagerrak (4–12 meripeninkulmaa) || Ruotsi || kaikki lajit || rajoittamaton Kattegat (3 (*)–12 meripeninkulmaa) || Ruotsi || kaikki lajit || rajoittamaton Itämeri (3–12 meripeninkulmaa) || Ruotsi || kaikki lajit || rajoittamaton (*) Mitattuna rannikkoviivasta 5. SAKSAN RANNIKKOVEDET Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Pohjanmeren rannikko (3–12 meripeninkulmaa) kaikki rannikot || Tanska || pohjakalat || rajoittamaton || || kilohaili || rajoittamaton || tuulenkalat || rajoittamaton || Alankomaat || pohjakalat || rajoittamaton || katkaravut || rajoittamaton Tanskan ja Saksan rajalta Amrumin pohjoiskärkeen pisteeseen 54°43' N || Tanska || katkaravut || rajoittamaton Helgolandia ympäröivä vyöhyke || Yhdistynyt Kuningaskunta || turska || rajoittamaton || || punakampela || rajoittamaton Itämeren rannikko (3–12 meripeninkulmaa) || Tanska || turska || rajoittamaton || || punakampela || rajoittamaton || silli || rajoittamaton || kilohaili || rajoittamaton || ankerias || rajoittamaton || valkoturska || rajoittamaton || makrilli || rajoittamaton 6. RANSKAN JA MERENTAKAISTEN DEPARTEMENTTIEN RANNIKKOVEDET Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Koillis-Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa) Belgian ja Ranskan rajalta Manchen departementin itäpuolelle (Vire-Grandcamp-les-Bainsin suisto 49°23' 30" N – 1°2' W pohjois-koilliseen) || Belgia || pohjakalat || rajoittamaton || || kampasimpukat || rajoittamaton || Alankomaat || kaikki lajit || rajoittamaton Dunkerquesta (2°20' E) Cap d'Antiferiin (0°10' E) || Saksa || silli || rajoittamaton vain lokakuusta joulukuuhun Belgian ja Ranskan rajalta läntiseen Cap d'Alprechiin (50°42' 30" N – 1°33' 30" E) || Yhdistynyt Kuningaskunta || silli || rajoittamaton Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa) Espanjan ja Ranskan rajalta pisteeseen 46°08' N || Espanja || sardellit || kohdennettu kalastus, rajoittamaton vain 1.3.–30.6. || || kalastus eläväksi syötiksi vain 1.7.–31.10. || sardiinit || rajoittamaton vain 1.1.–28.2. ja 1.7.–31.12. || Lisäksi yllämainittuihin lajeihin liittyvää toimintaa on harjoitettava vuonna 1984 harjoitetun toiminnan mukaisesti ja sen rajoissa. Välimeren rannikko (6–12 meripeninkulmaa) Espanjan rajalta Cap Leucateen || Espanja || kaikki lajit || rajoittamaton 7. ESPANJAN RANNIKKOVEDET Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa) Ranskan ja Espanjan rajalta Cap Mayorin majakkaan (3°47' W) || Ranska || pelagiset lajit || rajoittamaton vuonna 1984 harjoitetun toiminnan mukaisesti ja sen rajoissa Välimeren rannikko (6–12 meripeninkulmaa) Ranskan rajalta Cap Creusiin || Ranska || kaikki lajit || rajoittamaton 8. ALANKOMAIDEN RANNIKKOVEDET Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet (3–12 meripeninkulmaa) koko rannikko || Belgia || kaikki lajit || rajoittamaton || Tanska || pohjakalat kilohaili tuulenkalat piikkimakrillit || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton || Saksa || turska katkaravut || rajoittamaton rajoittamaton (6–12 meripeninkulmaa) koko rannikko || Ranska || kaikki lajit || rajoittamaton Texelin eteläkärjestä länteen Alankomaiden ja Saksan rajaan || Yhdistynyt kuningaskunta || pohjakalat || rajoittamaton 9. SUOMEN RANNIKKOVEDET Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Itämeri (4–12 meripeninkulmaa) (*) || Ruotsi || kaikki lajit || rajoittamaton (*) 3–12 meripeninkulmaa Bogskärin saarten ympärillä 10. RUOTSIN RANNIKKOVEDET Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet Skagerrak (4–12 meripeninkulmaa) || Tanska || kaikki lajit || rajoittamaton Kattegat (3 (*)–12 meripeninkulmaa) || Tanska || kaikki lajit || rajoittamaton Itämeri (4–12 meripeninkulmaa) || Tanska || kaikki lajit || rajoittamaton || Suomi || kaikki lajit || rajoittamaton (*) Mitattuna rannikkoviivasta || || || LIITE II
KALASTUSKAPASITEETIN YLÄRAJAT Kapastiteetin ylärajat (perustuu tilanteeseen 31. joulukuuta 2010) || || Jäsenvaltio || GT || kW Belgia || 18 911 || 51 585 Bulgaria || 8 448 || 67 607 Tanska || 88 528 || 313 341 Saksa || 71 114 || 167 089 Viro || 22 057 || 53 770 Irlanti || 77 254 || 210 083 Kreikka || 91 245 || 514 198 Espanja (ml. syrjäisimmät alueet) || 446 309 || 1 021 154 Ranska (ml. syrjäisimmät alueet) || 219 215 || 1 194 360 Italia || 192 963 || 1 158 837 Kypros || 11 193 || 48 508 Latvia || 49 067 || 65 196 Liettua || 73 489 || 73 516 Malta || 15 055 || 96 912 Alankomaat || 166 384 || 350 736 Puola || 38 376 || 92 745 Portugali (ml. syrjäisimmät alueet) || 115 305 || 388 054 Romania || 1 885 || 6 716 Slovenia || 1 057 || 10 974 Suomi || 18 187 || 182 385 Ruotsi || 42 612 || 210 744 Yhdistynyt kuningaskunta || 235 570 || 924 739 || || EU:n syrjäisimmät alueet || GT || kW Espanja Kanariansaaret: L< 12 m. EU:n vesialueet || 2 649 || 21 219 Kanariansaaret: L > 12 m. EU:n vesialueet || 3 059 || 10 364 Kanariansaaret: L > 12 m. Kansainväliset ja kolmansien maiden vesialueet || 28 823 || 45 593 Ranska Reunionin saari: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit L < 12 m || 1 050 || 19 320 Reunionin saari: Pelagiset lajit. L > 12 m || 10 002 || 31 465 Ranskan Guayana: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit Pituus < 12 m || 903 || 11 644 Ranskan Guayana: Katkarapualukset || 7 560 || 19 726 Ranskan Guayana: Pelagiset lajit. Avomerikalastusalukset || 3 500 || 5 000 Martinique: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L < 12 m || 5 409 || 142 116 Martinique: Pelagiset lajit. L > 12 m || 1 046 || 3 294 Guadeloupe: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L < 12 m || 6 188 || 162 590 Guadeloupe: Pelagiset lajit. L > 12 m || 500 || 1 750 Portugali Madeira: Pohjakalalajit. L < 12 m || 617 || 4 134 Madeira: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L > 12 m || 4 114 || 12 734 Madeira: Pelagiset lajit. Nuotta. L > 12 m || 181 || 777 Azorit: Pohjakalalajit. L < 12 m || 2 626 || 29 895 Azorit: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L > 12 m || 12 979 || 25 721 L tarkoittaa aluksen kokonaispituutta || || LIITE III
NEUVOA-ANTAVAT TOIMIKUNNAT Neuvoa-antavan toimikunnan nimi || Toimivalta-alue Itämeri || ICES-alueet[36] III b, III c ja III d Välimeri || 5°36' läntisestä pituuspiiristä itään olevilla Välimeren merivesillä Pohjanmeri || ICES-alueet IV ja III a Luoteiset vesialueet || ICES-alueet V (ei kuitenkaan V a ja V b:stä ainoastaan unionin vedet), VI ja VII Lounaiset vedet || ICES-alueet VIII, IX ja X (Azoreita ympäröivät vesialueet), ja CECAF-alueet[37] 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 (Madeiraa ja Kanariansaaria ympäröivät vesialueet) Pelagiset kannat (mustakitaturska, makrilli, piikkimakrilli, silli) || Kaikki toimivalta-alueet (ei kuitenkaan Itämeri, Välimeri ja vesiviljely) Aava meri / pitkän matkan laivastot || Kaikki unionille kuulumattomat vesialueet Vesiviljely || Vesiviljely sellaisena kuin se määritellään 5 artiklassa SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN
LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS 1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi 1.2. Toimintalohko(t)
toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB) 1.3. Ehdotuksen/aloitteen
luonne 1.4. Tavoitteet
1.5. Ehdotuksen/aloitteen
perustelut 1.6. Toiminnan
ja sen rahoitusvaikutusten kesto 1.7. Hallinnointitapa
(hallinnointitavat) 2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta-
ja raportointisäännöt 2.2. Hallinnointi-
ja valvontajärjestelmä 2.3. Toimenpiteet
petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi 3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT
RAHOITUSVAIKUTUKSET 3.1. Kyseeseen
tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat 3.2. Arvioidut
vaikutukset menoihin 3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin
3.2.2. Arvioidut
vaikutukset toimintamäärärahoihin 3.2.3. Arvioidut
vaikutukset hallintomäärärahoihin 3.2.4. Yhteensopivuus
nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa 3.2.5. Ulkopuolisten
tahojen osallistuminen rahoitukseen 3.3. Arvioidut
vaikutukset tuloihin SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN
LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS 1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi Ehdotus
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta 1.2. Toimintalohko(t)
toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[38] Toiminta-alue
11: Kalastus ja meriasiat 1.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne ¨ Ehdotus/aloite
liittyy uuteen toimeen. ¨ Ehdotus/aloite
liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai
valmistelutoimeen[39].
¨ Ehdotus/aloite
liittyy käynnissä olevan toimen jatkamiseen. ý Ehdotus/aloite
liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen. 1.4. Tavoitteet 1.4.1. Komission monivuotinen
strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden)
saavuttamista ehdotus/aloite tukee Resurssitehokas
Eurooppa 1.4.2. Erityistavoite
(erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis-
ja budjetointijärjestelmässä Erityistavoitteet SEUT-sopimuksen
39 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden edistäminen 1.
Lisätään sidosryhmien osallistumista. 2.
Varmistetaan tieteellisen tiedon saatavuus. 3.
Nykyaikaistetaan ja tehostetaan valvontaa kaikkialla unionissa. 4.
Tarkastetaan jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoiminta. 5.
Edistetään jäsenvaltioiden valvontatoimien parempaa koordinointia yhteisön
kalastuksenvalvontaviraston kautta. Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja
budjetointijärjestelmässä Toiminnot
ABB 11 04 01, 11 07 02, 11 08 01, 11 08 02, 11 08 05 1.4.3. Odotettavissa olevat tulokset
ja vaikutukset Selvitys siitä, miten
ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän
tilanteeseen Kestävyys
on YKP:n ehdotetun uudistuksen ydinasia, ja tavoitteena on, että viimeistään
vuonna 2015 kalakantoja hyödynnetään kestävän enimmäistuoton mukaisella tasolla.
Kestävä kalastus johtaa suurempiin saaliisiin ja voittomarginaaleihin, lopettaa
pyyntisektorin riippuvuuden julkisesta tuesta ja myös edistää vakaiden hintojen
toteutumista avoimissa olosuhteissa kuluttajien eduksi. 1.4.4. Tulos- ja vaikutusindikaattorit
Selvitys siitä,
millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan Ympäristövaikutukset:
kannat kestävän enimmäistuoton mukaisella tasolla, ylikapasiteetin väheneminen
sekä edistyminen siirrettävien pyyntiosuuksien käyttöönotossa. Taloudelliset
vaikutukset: pyyntisektorin toimijoiden tulot, bruttoarvonlisäys,
ansiotulot/kannattavuusraja ja nettovoittomarginaali. Sosiaaliset
vaikutukset: työllisyys (kokoaikavastaava) ja miehistön palkat
kokoaikavastaavaa kohden. 1.5. Ehdotuksen/aloitteen
perustelut 1.5.1. Tarpeet, joihin
ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä YKP:llä
on saavutettava kalavarojen hyödyntämisessä kestävyys ympäristön, talouden ja
sosiaalisten kysymysten osalta. Nämä tavoitteet ovat oikeudellisesti yhtä
tärkeitä, eikä yhtäkään niistä voida saavuttaa muista erillään. YKP:n
uudistuksen yhteydessä laaditussa vaikutusten arvioinnissa kuitenkin
vahvistettiin, että jos kalakantojen tilassa ei tapahdu hyvin selvää
parannusta, myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys jää vähäiseksi. 1.5.2. EU:n osallistumisesta saatava
lisäarvo SEUT-sopimuksen
3 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti unionilla on yksinomainen toimivalta
meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisessä. Sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan
d alakohdan mukaan unionilla on jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta muissa
kalastuspolitiikan kysymyksissä. Unionin mukaantulon lisäarvo liittyy siihen,
että YKP koskee yhteisen luonnonvaravarannon hyödyntämistä. 1.5.3. Vastaavista toimista saadut
kokemukset Yhteisen
kalastuspolitiikan uudistusta koskevassa vihreässä kirjassa[40] pääteltiin, että YKP:llä ei
nykyisellään saavuteta politiikan keskeisiä tavoitteita: kalakannat ovat
liikapyydettyjä, osassa laivastoja taloudellinen tilanne on epävarma tukien
suuresta määrästä huolimatta, kalastusalan työpaikkoja ei koeta houkutteleviksi
ja monien kalastuksesta riippuvaisten rannikkoyhteisöjen tilanne on epävakaa.
Tämä analyysi vahvistui vihreästä kirjasta järjestetyssä laajassa
kuulemisprosessissa[41].
Nykyisen
YKP:n suurimpana ongelmana on liikakalastuksen aiheuttama heikko ympäristön
kestävyys. Kaikki muut ongelmat pahentavat osaltaan tätä ongelmaa. Laivastojen
ylikapasiteetti, poikkeaminen tieteellisistä lausunnoista sallittuja
kokonaissaaliita vahvistettaessa ja tavoitteiden puutteellinen priorisointi
ovat tärkeimmät liikakalastuksen taustalla olevat tekijät. Toinen ongelma on
pyyntisektorin heikko taloudellinen kestävyys. Monet laivastot ovat
kannattamattomia ja alttiita ulkoisille äkillisille muutoksille, kuten
polttoaineiden hinnannousuille. Kolmantena puutteellinen sosiaalinen kestävyys
vaikuttaa pyyntisektoriin ja kalastuksesta riippuvaisiin alueisiin. 1.5.4. Yhteensopivuus muiden
kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut Kalakantojen
hyödyntämistä kestävän enimmäistuoton mukaisella tasolla koskeva tavoite
vahvistettiin YK:n merioikeusyleissopimuksessa, ja se hyväksyttiin vuoden 2002
kestävän kehityksen huippukokouksessa tavoitteeksi, joka olisi saavutettava
vuoteen 2015 mennessä, missä tämä vain mahdollista. Tämän tavoitteen ansiosta
uudistetulla YKP:llä voidaan paremmin tukea hyvän ympäristön tilan
saavuttamista merialueilla meristrategiadirektiivin[42] mukaisesti. 1.6. Toiminnan ja sen
rahoitusvaikutusten kesto ¨ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan
kesto on rajattu. –
¨ Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa –
¨ Rahoitusvaikutukset alkavat vuonna VVVV ja päättyvät vuonna VVVV. ý Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan
kestoa ei ole rajattu. –
Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna
VVVV, –
minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa. 1.7. Hallinnointitapa
(hallinnointitavat)[43] ý komissio hallinnoi suoraan keskitetysti
¨ välillinen keskitetty hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty –
¨ toimeenpanovirastoille –
¨ yhteisöjen perustamille elimille[44]
–
¨ kansallisille julkisoikeudellisille elimille tai julkisen palvelun
tehtäviä hoitaville elimille – ¨ henkilöille,
joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V
osaston mukaisia erityistoimia ja jotka nimetään varainhoitoasetuksen 49
artiklan mukaisessa perussäädöksessä ý hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ¨ hajautettu hallinnointi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa ¨ hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava) Jos käytetään useampaa
kuin yhtä hallinnointitapaa, huomautuksille varatussa kohdassa olisi annettava
lisätietoja. 2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta- ja
raportointisäännöt Ilmoitetaan
sovellettavat aikavälit ja edellytykset 2.2. Hallinnointi- ja
valvontajärjestelmä 2.2.1. Todetut riskit 2.2.2. Valvontamenetelmä(t) 2.3. Toimenpiteet petosten ja
sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi Ilmoitetaan käytössä
olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet 3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT
RAHOITUSVAIKUTUKSET 3.1. Kyseeseen tulevat
monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat · Talousarviossa jo olevat budjettikohdat Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja
budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä Moniv. rahoitus-kehyksen otsake || Budjettikohta || Määrä-rahalaji || Rahoitusosuudet Numero [Nimi…...….] || JM/EI-JM[45]) || EFTA-mailta[46] || ehdokasmailta[47] || kolmansilta mailta || varainhoitoasetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet 2 || 11 04 01 Vuoropuhelun vahvistaminen kalastusteollisuuden ja yhteisen kalastuspolitiikan alan eri toimijoiden kanssa || JM || Ei || Ei || Ei || Ei 2 || 11 07 02 Tuki kalavarojen hoitoon (tieteellisten lausuntojen parantaminen) || JM || Ei || Ei || Ei || Ei 2 || 11 08 01 Rahoitusosuus jäsenvaltioille valvonnasta aiheutuviin kuluihin || JM || Ei || Ei || Ei || Ei 2 || 11 08 02 Kalastustoiminnan tarkastus ja valvonta EU:n vesillä ja EU:n ulkopuolella || JM || Ei || Ei || Ei || Ei 2 || 11.08.05.01. Yhteisön kalastuksenvalvontavirasto – Rahoitusosuus osastoihin 1 ja 2 || JM || Ei || Ei || Ei || Ei 2 || 11.08.05.02. Yhteisön kalastuksenvalvontavirasto – Rahoitusosuus osastoon 3 || JM || Ei || Ei || Ei || Ei · Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat Monivuotisen
rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä Monivuot. rahoitus-kehyksen otsake || Budjettikohta || Määrä-rahalaji || Rahoitusosuudet Numero [Nimi…...….] || JM/EI-JM || EFTA-mailta || ehdokasmailta || kolmansilta mailta || varainhoitoasetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet || [XX.YY.YY.YY] || || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI 3.2. Arvioidut vaikutukset
menoihin 3.2.1. Yhteenveto arvioiduista
vaikutuksista menoihin milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 2 || Luonnonvarojen suojelu ja hoito PO MARE || || || 2013[48] || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || vuosi n + 4 || vuosi n + 5 || vuosi n + 6 || vuosi n + 7 || vuosi n + 8 || vuosi n + 9 || YHTEENSÄ Toimintamäärärahat || || || || || || || || || || || 11 04 01 || Sitoumukset || (1) || 6,400 || || || || || || || || || || Maksut || (2) || 5,950 || || || || || || || || || || 11 07 02 || Sitoumukset || (1a) || 4,500 || || || || || || || || || || Maksut || (2a) || 3,500 || || || || || || || || || || 11 08 01 || Sitoumukset || (1a) || 47,430 || || || || || || || || || || Maksut || (2a) || 25,200 || || || || || || || || || || 11 08 02 || Sitoumukset || (1a) || 2,300 || || || || || || || || || || Maksut || (2a) || 2,300 || || || || || || || || || || 11.08.05.01 || Sitoumukset || (1a) || 7,413 || || || || || || || || || || Maksut || (2a) || 7,413 || || || || || || || || || || 11.08.05.02 || Sitoumukset || (1a) || 1,711 || || || || || || || || || || Maksut || (2a) || 2,711 || || || || || || || || || || Tiettyjen toimintaohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat[49] || || || || || || || || || || || || || (3) || || || || || || || || || || || PO MARE:n määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+1a +3 || 69,754 || || || || || || || || || || Maksut || =2+2a +3 || 47,074 || || || || || || || || || || Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || 69,754 || || || || || || || || || || Maksut || (5) || 47,074 || || || || || || || || || || Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || || || || || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 2 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =4+ 6 || 69,754 || || || || || || || || || || Maksut || =5+ 6 || 47,074 || || || || || || || || || || Jos ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia useampaan
otsakkeeseen: Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || 69,754 || || || || || || || || || || Maksut || (5) || 47,074 || || || || || || || || || || Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || || || || || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–4 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ (viitemäärä) || Sitoumukset || =4+ 6 || || || || || || || || || || || Maksut || =5+ 6 || || || || || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 5 || ”Hallintomenot” milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) || || || 2013 || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || vuosi n + 4 || vuosi n + 5 || vuosi n + 6 || vuosi n + 7 || vuosi n + 8 || vuosi n + 9 || YHTEENSÄ PO: || Henkilöresurssit || 9,404 || || || || || || || || || || Muut hallintomenot 11 01 02 11 || 0,210 || || || || || || || || || || PO YHTEENSÄ || Määrärahat || 9,614 || || || || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 9,614 || || || || || || || || || || milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) || || || vuosi 2013[50] || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || vuosi n + 4 || vuosi n + 5 || vuosi n + 6 || vuosi n + 7 || vuosi n + 8 || vuosi n + 9 || YHTEENSÄ Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || 79,368 || || || || || || || || || || Maksut || 56,688 || || || || || || || || || || 3.2.2. Arvioidut vaikutukset
toimintamäärärahoihin –
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja. –
ý Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti: Maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen
desimaalin tarkkuudella) Tavoitteet ja tuotokset ò || || || 2013 || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ TUOTOKSET Tyyppi[51] || Keski-määr. kustan-nukset || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Luku-määrä yhteensä || Kustannukset yhteensä ERITYISTAVOITE 1[52]… || Lisätään sidosryhmien osallistumista Täysin toimivat alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat || lkm || 0,280 || 8 || 2,240 || || || || || || || || || || || || || || Uusi osio MARE-pääosaston verkkosivuilla ja verkkosivujen sisällön päivitys || lkm || 0,040 || 5 || 0,200 || || || || || || || || || || || || || || ”Fisheries and Aquaculture in Europe”-lehden tuotanto ja jakelu 23:lla kielellä ( 5 kertaa vuodessa) || lkm || 0,114 || 5 || 0,580 || || || || || || || || || || || || || || Korkealaatuisten tietoaineistojen, ml. audiovisuaalinen aineisto, tuotanto ja jakelu medialle, yleisölle ja sidosryhmille. Tiedotuskampanja ensisijaisista kysymyksistä, kuten YKP:n uudistuksesta. || lkm || 0,310 || 6 || 1,860 || || || || || || || || || || || || || || Monikielisten julkaisujen tuotanto ja jakelu. || lkm || 0,025 || 20 || 0,500 || || || || || || || || || || || || || || PO MARE:n osallistuminen messuille ja näyttelyihin. || lkm || 0,200 || 1 || 0,200 || || || || || || || || || || || || || || Euroopan meripäivän järjestäminen vuosittain toukokuussa. || lkm || 0,400 || 1 || 0,400 || || || || || || || || || || || || || || Yhteistä kalastuspolitiikkaa ja yhdennettyä meripolitiikkaa käsittelevät konferenssit ja seminaarit esim. YKP:n uudistuksesta || lkm || 0,050 || 4 || 0,200 || || || || || || || || || || || || || || Muu (tiedotusmateriaali, logo sekä säilytys ja jakelu julkaisutoimiston toimesta) || lkm || 0,110 || 2 || 0,220 || || || || || || || || || || || || || || Välisumma erityistavoite 1 || || 6,400 || || || || || || || || || || || || || || ERITYISTAVOITE 2 || Varmistetaan tieteellisen tiedon saatavuus Tuetaan tiedonkeruun puitteiden toteutusta esim. koordinoimalla ja järjestämällä STECF:n toimintaa, pitämällä yllä asiaan liittyviä verkkosivustoja ja tukemalla Annual Economic Performance of Union fishing fleetkertomuksen laadintaa komission ja yhteisen tutkimuskeskuksen välisen hallinnollisen järjestelyn puitteissa || Hallinnolliset järjestelyt || 1,400 || 1 || 1,400 || || || || || || || || || || || || || || Säännöllisesti annettavat lausunnot TACeja ja kiintiöitä koskevan asetuksen pohjalta hoidettavien kantojen tilasta sekä epäsäännöllisesti annettavat lausunnot, kuten monivuotisia suunnitelmia tai kalastuksen valvontasääntöjä koskevat arvioinnit komission ja ICES:n välisen yhteisymmärryspöytäkirjan yhteydessä || Muistio || 1,500 || 1 || 1,500 || || || || || || || || || || || || || || Asiantuntijalausunnot kalakannoista biologisten, teknisten, taloudellisten ja ekosysteemiin liittyvien kysymysten kannalta STECF:n ja sen alaryhmien kokousten yhteydessä || Kokousten lkm || 0,024 || 25 || 0,6 || || || || || || || || || || || || || || Tieteelliset lausunnot ja muut palvelut yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanemiseksi Välimerellä || || 1,0 || 2 || 1,0 || || || || || || || || || || || || || || Välisumma erityistavoite 2 || || 4,500 || || || || || || || || || || || || || || ERITYISTAVOITE 3 || Nykyaikaistetaan ja tehostetaan valvontaa kaikkialla unionissa IT-järjestelmät ja data-analyysi || || || N/A || 10,000 || || || || || || || || || || || || || || Jäljitettävyystyökalut ja varusteet konetehon mittaamista varten || || || 1600 || 8,000 || || || || || || || || || || || || || || Pilottihankkeet (ml. CCTV vuodesta 2011 alkaen) || || || N/A || 2,000 || || || || || || || || || || || || || || Automaattisen paikannuksen laitteet – alusten satelliittipaikannusjärjestelmät ja automaattiset tunnistusjärjestelmät (VMS/IAS) || || || 3000 || 3,800 || || || || || || || || || || || || || || Sähköiset aluspäiväkirjat aluksilla || || || 3300 || 7,400 || || || || || || || || || || || || || || Kalastuksen seurantakeskuksen parannukset || || || 22 || 11,400 || || || || || || || || || || || || || || Investointi valvontakalustoon (mm. partioalukset ja ilma-alukset) || || || N/A || 3,700 || || || || || || || || || || || || || || Valvontahenkilöstölle tarkoitetut kurssit ja vaihto-ohjelmat || || || 30 || 0,600 || || || || || || || || || || || || || || Seminaarit tietoisuuden lisäämiseksi YKP:n sääntöjen täytäntöönpanon välttämättömyydestä || || || 5 || 0,530 || || || || || || || || || || || || || || Välisumma erityistavoite 3 || || 47,430 || || || || || || || || || || || || || || ERITYISTAVOITE 4 || Tarkastetaan jäsenvaltioissa toteutettu valvonta- ja tarkastustoiminta Jäsenvaltioiden valvontatoiminnan seuranta - Matkat YKP:n sääntöjen soveltamisen valvomiseksi - Tarkastajien varusteet || || || 250 || 0,800 || || || || || || || || || || || || || || YKP:n sääntöjen täytäntöönpanon edistäminen - Kalastuksenvalvonnan asiantuntijaryhmän kokoukset kalastuksen valvontaan liittyvistä kysymyksistä - Selvitykset || || || 30 || 0,400 || || || || || || || || || || || || || || IT-laitteet, ‑ohjelmat ja ‑tuki (data, tietojen ristiintarkistus, ylläpito, tietokantaan pääsy jne.) valvontaa varten || || || N/A || 1,100 || || || || || || || || || || || || || || Välisumma erityistavoite 4 || || 2,300 || || || || || || || || || || || || || || ERITYISTAVOITE 5 || Edistetään jäsenvaltioiden valvontatoimien parempaa koordinointia yhteisön kalastuksenvalvontaviraston kautta. Palveluksessa oleva henkilöstö || || || N/A || 5,634 || || || || || || || || || || || || || || Muut henkilöstöön liittyvät menot || || || N/A || 0,440 || || || || || || || || || || || || || || Hallintomenot || || || N/A || 1,320 || || || || || || || || || || || || || || Valmiuksien kehittäminen || || || N/A || 0,720 || || || || || || || || || || || || || || Toiminnan koordinointi (ml. yhteiset käyttösuunnitelmat) || || || N/A || 1,010 || || || || || || || || || || || || || || Välisumma erityistavoite 5 || || 9,124 || || || || || || || || || || || || || || KUSTANNUKSET YHTEENSÄ || || 69,754 || || || || || || || || || || || || || || 3.2.3. Arvioidut vaikutukset
hallintomäärärahoihin 3.2.3.1. Yhteenveto –
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja. –
ý Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti: milj. euroa (kolmen
desimaalin tarkkuudella) || 2013 [53] || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || || || || || Henkilöresurssit || 9,404 || || || || || || || Muut hallintomenot || 0,210 || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5, välisumma || 9,614 || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät[54] || || || || || || || || Henkilöresurssit || || || || || || || || Muut hallintomenot || || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma || || || || || || || || YHTEENSÄ || 9,614 || || || || || || || 3.2.3.2. Henkilöresurssien arvioitu
tarve –
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja. –
ý Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti: arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden
desimaalin tarkkuudella) || || 2013 || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) || || 11 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot) || 66 || || || || || || || 11 01 01 02 (lähetystöt) || 0 || || || || || || || 11 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || 0 || || || || || || || 10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || 0 || || || || || || || Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)[55] || || 11 01 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || 14 || || || || || || || 11 01 02 02 (lähetystöjen sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat ja kansalliset asiantuntijat) || 0 || || || || || || || 11 01 04 yy[56] || - päätoimipaikassa[57] || 0 || || || || || || || - lähetystöissä || 0 || || || || || || || 11 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || 0 || || || || || || || 10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || 0 || || || || || || || Muu budjettikohta (mikä?) || 0 || || || || || || || YHTEENSÄ || 80 || || || || || || XX viittaa kyseessä
olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon. Henkilöresurssien tarve
katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai
pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena
saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka
toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen
jakomenettelyssä talousarvion puitteissa. Kuvaus henkilöstön
tehtävistä: Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt || edellä mainittujen toimintamäärärahojen sekä operatiivisten toimintojen hallinnointi vuoden 2013 osalta Ulkopuolinen henkilöstö || edellä mainittujen toimintamäärärahojen sekä operatiivisten toimintojen hallinnointi vuoden 2013 osalta 3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen
rahoituskehyksen kanssa –
ý Ehdotus/aloite on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mukainen. –
¨ Ehdotus/aloite edellyttää rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen
rahoitussuunnitelman muuttamista. Selvitys rahoitussuunnitelmaan tarvittavista muutoksista,
mainittava myös kyseeseen tulevat budjettikohdat ja määrät –
¨ Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista
tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.[58] Selvitys tarvittavista toimenpiteistä, mainittava myös
kyseeseen tulevat rahoituskehyksen otsakkeet, budjettikohdat ja määrät 3.2.5. Ulkopuolisten tahojen
osallistuminen rahoitukseen –
ý Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja. –
¨ Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti
(arvio): määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin
tarkkuudella) || vuosi n || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || Yhteensä Rahoitukseen osallistuva taho || || || || || || || || Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ || || || || || || || || 3.3. Arvioidut vaikutukset
tuloihin –
ý Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin. –
¨ Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti: –
¨ vaikutukset omiin varoihin –
¨ vaikutukset sekalaisiin tuloihin milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Tulopuolen budjettikohta: || Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoitovuonna || Ehdotuksen/aloitteen vaikutus[59] vuosi n || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) Momentti …. || || || || || || || || Vastaava(t) menopuolen
budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen sekalaisten
tulojen tapauksessa: Selvitys tuloihin
kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmästä [1] KOM(2009) 163 lopullinen, 22. huhtikuuta 2009. [2] EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1. [3] EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22. [4] EUVL L 349, 31.12.2005, s. 1. [5] EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1. [6] EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11. [7] EUVL L 60, 5.3.2008, s. 1. [8] EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1. [9] EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1. [10] EUVL L 256, 3.8.2004, s. 17. [11] SEC(2010) 428 lopullinen, 16. huhtikuuta 2010. [12] Neuvoston asetus (EY) N:o 1954/2003 tiettyjä yhteisön
kalastusalueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista,
asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 635/95 ja (EY)
N:o 2027/95 kumoamisesta. [13] Laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän
kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön
järjestelmästä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008 sekä yhteisön
valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen
kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96,
(EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004,
(EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005,
(EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006,
(EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007,
(EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008
ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten
(ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94
ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta annettu neuvoston asetus (EY)
N:o 1224/2009. [14] EUVL [15] EUVL [16] EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59. [17] EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1. [18] EYVL L 189, 3.7.1998, s. 14. [19] EYVL L 177, 16.7.1996, s. 24. [20] COP Decision X/2. [21] EU CO 7/10, 26 päivänä maaliskuuta 2010. [22] KOM(2011) 244. [23] EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19. [24] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle,
Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan
unionin yhdennetty meripolitiikka, KOM(2007) 575 lopullinen. [25] EYVL C 105, 7.5.1981, s. 1. [26] EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1. [27] EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. [28] EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19. [29] KOM(2009) 162 lopullinen. [30] KOM(2010) 2020 lopullinen. [31] EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. [32] EUVL L 256, 3.8.2004, s. 17. [33] EUVL L 60, 3.3.2008, s. 1. [34] EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11. [35] EYVL L 274, 25.9.1986, s. 1. [36] ICES:in (kansainvälinen merentutkimusneuvosto) alueet
sellaisina kuin ne määritellään asetuksessa (EY) N:o 218/2009. [37] CECAF:in (Itäinen Keski-Atlantti tai FAO:n pääasiallinen
kalastusalue 34) alueet siten kuin ne määritellään asetuksessa (EY) N:o
216/2009. [38] ABM: toimintoperusteinen johtaminen; ABB:
toimintoperusteinen budjetointi. [39] Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 49
artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa. [40] KOM(2009) 163 lopullinen, 22 päivänä huhtikuuta 2009. [41] Ks. myös SEC(2010) 428 lopullinen, 16 päivänä huhtikuuta
2010: Synthesis of the Consultation on the Reform of the Common Fisheries
Policy (yhteenveto yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta
kuulemisesta). [42] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY,
annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista. [43] Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset
varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla
osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html [44] Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen
185 artiklassa. [45] JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat
määrärahat. [46] EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto. [47] Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset
ehdokasmaat. [48] Vuosi n on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. [49] Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien
ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat),
epäsuora ja suora tutkimustoiminta. [50] Vuosi n on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. [51] Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluja
(esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit). [52] Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2 ”Erityistavoitteet”. [53] Vuosi n on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. [54] Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien
ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat),
epäsuora ja suora tutkimustoiminta. [55] Sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö,
nuoremmat asiantuntijat lähetystöissä, paikalliset toimihenkilöt ja kansalliset
asiantuntijat. [56] Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön
enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat). [57] Etenkin rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen
maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahasto. [58] Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta. [59] Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on
ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja
vastaava 25 prosentin osuus.