22.12.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 376/25

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maaseudun kehittäminen ja työllisyys Länsi-Balkanilla

2011/C 376/05

Esittelijä: Cveto STANTIČ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19.–20. tammikuuta 2011 pitämässä täysistunnossa antaa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Maaseudun kehittäminen ja työllisyys Länsi-Balkanilla.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. syyskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 21.–22. syyskuuta 2011 pitämässään 474. täysistunnossa seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 166 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   EU:n ja Länsi-Balkanin maiden (1) maaseutualueiden sosioekonomisia ominaispiirteitä koskevat tiedot eivät ole johdonmukaisia eivätkä vertailukelpoisia, mikä johtuu osittain maaseutualueiden yhtenäisen määritelmän puuttumisesta. Näin ollen ETSK kannattaa ajatusta yhdenmukaistaa maaseutualueiden määrittelykriteerit EU:n tasolla, jotta kyseisiä alueita sekä sovellettuja politiikkoja ja toimia voitaisiin vertailla entistä paremmin.

1.2   Länsi-Balkanin maaseutualueilla on lukuisia rakenteellisia ja sosioekonomisia ongelmia, joihin voidaan löytää ratkaisut EU:n maaseudun kehittämispolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yhteydessä. ETSK suosittaa voimakkaasti, että Länsi-Balkanin maat hyödyntävät maaseudun kehittämispolitiikan laatimisessa EU:ssa saatuja kokemuksia ja ottavat samalla huomioon erityiset kansalliset ongelmat ja painopisteet.

1.3   Valtavat maaseutualueet jäävät Länsi-Balkanilla asumattomiksi ja niiden resurssit käyttämättä, kun taas taajamaväestö ja taloudellinen toiminta keskittyvät suhteettomasti. Tämä suuntaus vaikuttaa haitallisesti talouteen, yhteiskuntaan, maankäyttöön ja ympäristönsuojeluun. Kyseisillä alueilla olisikin kestäväpohjaisen talouskasvun käynnistämiseksi suunniteltava ja toteutettava erityisiä aluekohtaisia toimia.

1.4   Länsi-Balkanin maaseutualueiden taloudelle ovat tyypillisiä omavaraisviljelyn ja osittaisen omavaraisviljelyn yleisyys, korkea työttömyysaste, piilotyöttömyys ja työvoiman vähäinen liikkuvuus. Maaseutualueiden ainoita kilpailuvaltteja ovat alhaiset työvoimakustannukset ja laadukkaat luonnonvarat. Yrittäjyyden kehittymistä rajoittavia tekijöitä ovat heikko infrastruktuuri, ammattitaitoisen työvoiman puute, rajoitettu pääsy markkinoille, rahoituksen heikko saatavuus, investointituen puute ja alhainen yrittäjäpotentiaali.

1.5   Laajaperäinen maatalous on edelleen keskeinen maaseudun talouden veturi ja Länsi-Balkanin maaseutualueiden suurin työllistäjä. Sitä on kuitenkin ajanmukaistettava ja sen tuottavuutta on parannettava, mikä johtaa maatalouden työntekijöiden ylijäämään. Ratkaisuna on maaseudun talouden monipuolistaminen, jotta vähennetään maaseudun kotitalouksien tuloon kohdistuvia uhkia.

1.6   Maaseudun kehittämispolitiikat, joilla tulisi edistää maaseudun talouden monipuolistamista, eivät edelleenkään ole asianmukaisia eivätkä EU:n maaseudun kehittämispolitiikan mukaisia. Vaikka kansallisia politiikkoja on laadittu, poliittinen epävakaus ja tiheät hallitusvaihdokset estävät jatkuvuuden ja vaikeuttavat täytäntöönpanoa. Useimmissa maissa on maaseudun kehittämisvaroja, mutta EU:hun verrattuna ne ovat vielä vähäisiä.

1.7   Liittymistä valmisteleva maaseudun kehittämisen tukiväline (IPARD) on edelleen pääasiallinen taloudellisen tuen lähde maaseutualueilla. Useimmilla mailla on vaikeuksia omaksua nykyinen EU:n maaseudun kehittämismalli, sillä se on monimutkainen ja edellyttää täytäntöönpanomenettelyjä. Tämän vuoksi EU:n tulisi harkita mahdollisuutta yksinkertaistaa IPARDin hallinto- ja valvontaperiaatteita ja -menetelmiä, jotta käytettävissä olevia varoja ja toimenpiteitä olisi helpompi hyödyntää.

1.8   Suurin vaikeus IPARDin välineiden hyödyntämisessä vaikuttaa olevan asianmukaisten hallinnollisten ja institutionaalisten valmiuksien puute kansallisella ja paikallisella tasolla sekä mahdollisten edunsaajien heikot valmiudet. Hallituksia kehotetaankin vahvistamaan instituutioita ja kehittämään mahdollisten edunsaajien toimintaedellytyksiä.

1.9   ETSK suosittaa myös joustavoittamaan liittymistä edeltävän tuen käyttöä maaseudun kehittämiseen etenkin poistamalla ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden erilainen kohtelu maatalouden ja maaseudun kehittämiseen tarkoitetun tuen hyödyntämisessä. Koska tilanne vaihtelee maittain, hallinnon ja tuen hyödyntämiskyvyn yksilöllistä arviointia tulisi painottaa nykyistä enemmän.

1.10   Maaseudun työttömyyden, köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi entistä tehokkaammin on koordinoitava nykyistä paremmin eri politiikkoja ja erilaisia käytettävissä olevia varoja. Aluepolitiikka voi tarjota merkittävää lisätukea maaseudun kehittämispolitiikalle, jos kyseiset kaksi politiikka nivotaan asianmukaisesti toisiinsa ja jos niitä sovelletaan yhdenmukaisesti.

1.11   Kansallisia politiikkoja ja toimia tulisi vahvistaa ja koordinoida nykyistä paremmin muun muassa seuraavasti:

—   aktiivista osallistamista edistävät politiikat: julkisia etuuksia koskevan tiedon ja neuvonnan parempi saatavuus

—   työmarkkinapolitiikat: aktiivisia työmarkkinatoimia lisäämällä voidaan parantaa työllisyysastetta ja kaventaa alueellisia eroja

—   perus- ja ammattikoulutus: kaikentasoisen koulutuksen tarjonta, koulunkäynnin keskeyttämiseen puuttuminen, nuorten ammattitaidon ja pätevyyksien vahvistaminen sekä räätälöidyn koulutuksen tarjonta, jotta ammattitaito vastaa kysyntää työmarkkinoilla

—   maaseudun kehittämispolitiikka: olisi kiinnitettävä enemmän huomiota toimintalinjoihin 2 ja 3, kun taas toimintalinjan 1 toimia sovelletaan jo useimmissa maissa (2).

1.12   Kansalaisyhteiskunnalla ei ole merkittävää roolia maaseutualueilla, mikä johtuu yrittäjyys- ja organisointitaitojen puutteesta, väestökehitykseen liittyvistä ongelmista ja kaupunkeihin verrattuna heikosta sosiaalisesta infrastruktuurista. Mahdollisena ratkaisuna voisi olla paikallisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden verkostojen luominen, jotta saavutetaan väestön ja alueen kattava kriittinen massa. Tässä yhteydessä Leader (3)-lähestymistapa saattaa olla hyödyllinen väline kansalaisyhteiskunnan osallistumisen parantamiseksi.

1.13   Maaseudun talouden on oltava nykyistä monipuolisempi, jotta parannetaan elämänlaatua ja kannustetaan nuoria jäämään maaseudulle. Keskeiset haasteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi ovat edelleen investoinnit maaseudun infrastruktuuriin, osaamiseen perustuva maatalous yhdistettynä elintarviketeollisuuteen, inhimillisen pääoman kehittäminen, yrittäjille suotuisa toimintaympäristö sekä sosiaalipalvelujen parantaminen. Maatila- ja ekomatkailu, joka perustuu rikkaaseen luonnon-, kulttuuri- ja historialliseen perintöön, tarjoaa myös hyviä mahdollisuuksia.

2.   Johdanto ja tausta

2.1   Maaseutualueiden määrittely

2.1.1   Yksi asiaan liittyvistä vaikeuksista on se seikka, ettei EU:n tasolla ole olemassa maaseutualueiden yhtenäistä määritelmää. Yksittäisillä valtioilla on erilaisia virallisia määritelmiä, joissa sovelletaan erilaisia kriteereitä, kuten väestötiheys, maatalouteen perustuva talous, etäisyys ja keskeisten palvelujen puutteellinen saatavuus. Kansainvälisiä vertailuja varten käytetään usein OECD:n laatimaa maaseutualueiden määritelmää. Myös Länsi-Balkanin maat ovat äskettäin muuttaneet tilastojaan kyseisen määritelmän mukaisiksi.

2.1.2   ETSK kannattaa näin ollen ajatusta yhdenmukaistaa kriteerit maaseutualueiden määrittelemiseksi EU:n tasolla. Näin voitaisiin vertailla ja seurata nykyistä paremmin erilaisten toteutettujen toimien ja sovellettujen politiikkojen vaikutusta.

2.2   Maaseudun kehittäminen EU:ssa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ja sen tulevan uudistuksen keskeisenä osana

2.2.1   Kun ajatellaan, että lähes 60 prosenttia EU:n väestöstä asuu maaseudulla, joka muodostaa EU:n alueesta noin 90 prosenttia, maaseudun kehittäminen on keskeisen tärkeä EU:n politiikanala. Maaseudun kehittämisen tukeminen edellyttää laajaa toimenpiteiden kirjoa. Nykyinen EU:n malli perustuu neljään toimintalinjaan, joissa jäsenvaltioille ja aluehallinnolle jätetään riittävästi joustovaraa sovittaa toimiaan erityistarpeidensa mukaisesti.

2.2.2   Yksi YMP:n tulevan uudistuksen päätavoitteista on tasapainoinen aluekehitys. ETSK on tässä yhteydessä vakuuttunut siitä, että jos unionin tuleva maatalouspolitiikka ja maaseudun kehittämispolitiikka suunnataan innovoinnin ja kilpailukyvyn varmistamiseen, niiden avulla voidaan tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia, lisätä työpaikkoja sekä monipuolistaa ansaintamahdollisuuksia maaseudulla (4).

2.3   Maaseudun kehittämispolitiikkojen merkitys Länsi-Balkanin kansantalouksille

2.3.1   Kun otetaan huomioon maaseutualueiden koko, maaseutuväestön prosenttimääräinen osuus (5) ja maatalouden huomattava merkitys kansantalouksille, on selvää, että myös maaseudun kehittämisen on oltava Länsi-Balkanilla keskeisen tärkeä politiikanala.

2.3.2   Länsi-Balkanin maaseutualueilla on useita erityisiä rakenteellisia ja sosioekonomisia haasteita, kuten alhainen tulotaso, työllisyysmahdollisuuksien puute, elämänlaadun heikkeneminen ja maaseudun autioituminen, joihin voidaan vastata onnistuneesti asianmukaisella, monitahoiseen EU:n maaseudun kehittämiskehykseen perustuvalla maaseudun kehittämispolitiikalla.

3.   Länsi-Balkanin maaseutualueiden yhteisiä erityispiirteitä – keskeisiä maaseudun taloudellisen potentiaalin osatekijöitä

3.1   Länsi-Balkanin luonto on rikkaine kasvi- ja eläinmaailmoineen yksi Euroopan monimuotoisimmista. Länsi-Balkanilla on erittäin monipuolisia luonnonympäristöjä, jotka vaihtelevat rantalaguuneista ja kosteikoista Välimeren metsiin, vuoristoniittyihin ja -laitumiin, makeanveden kosteikkoihin ja karstimaihin.

3.2   Väestökato etenkin syrjäisillä ja tuottamattomilla alueilla sekä väestön ikääntyminen (Albaniaa ja Kosovoa lukuun ottamatta) vaikuttavat erittäin kielteisesti maaseudun työmarkkinoihin. Yleinen suuntaus kaikissa alueen maissa on muuttoliike maaseudulta taajamiin ja rannikkoalueille sekä ulkomaille. Maaseudulle muuttaa pääasiassa eläkeläisiä tai pakolaisia.

3.3   Taloudellisesti aktiivisen väestön epäedullinen koulutusrakenne, heikko ammattitaito sekä osaamisen ja taitojen puute ovat tulevaisuudessa maaseudun talouden vakavia esteitä. Työmarkkinoille on tyypillistä työvoiman vähäinen liikkuvuus, mikä johtaa vaihtoehtoisten työ- ja ansaintamahdollisuuksien puutteeseen.

3.4   Useimpien maaseutualueiden yleisin elinkeino on maatalous, joka perustuu vähemmän voimaperäiseen laiduntamiseen ja viljelyyn. Maatalousalan osuudet työllisyydestä ovat korkeimpia EU-maihin verrattuna.

3.5   Etenkin vähävaraiset maaseudun kotitaloudet voivat osallistua vain rajoitetusti maatalous-, työ- ja rahoitusmarkkinoille, ja niiden on vaikea saada tietoa ja kartuttaa osaamista. Niillä on näin ollen varsin heikot mahdollisuudet välttää köyhyysriski.

3.6   Maaseutualueiden keskeisiä ongelmia ovat taloudellisen toiminnan ja tulolähteiden yksipuolisuus sekä yksityissektorin heikko työllisyystilanne. Kaupan alan palvelut ja sosiaalinen infrastruktuuri ovat heikkoja ja alikehittyneitä. Tämä vaikuttaa maaseutuväestön elämänlaatuun sekä maaseutualueiden kilpailukykyyn ja sosiaaliseen rakenteeseen.

4.   Maatalous on Länsi-Balkanilla edelleen keskeinen maaseudun talouden veturi

4.1   Vaikka maatalouden osuus taloudesta on alentunut vuodesta 2000, se on niin lisäarvon kuin työllisyyden kannalta Länsi-Balkanilla edelleen huomattavasti korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin.

4.2   Yksityisen maatalouden pienimuotoisuus ja pirstaleisuus on edelleen useimpien Länsi-Balkanin maiden maatalouden yleinen ominaispiirre etenkin alueen eteläosissa. Maatilojen keskikoko vaihtelee Albanian 1,2 hehtaarista Serbian alle 4 hehtaariin. Muita maatalouden kehittämistä haittaavia tekijöitä ovat heikosti kehittyneet markkinarakenteet, epäasianmukainen infrastruktuuri, markkinatuotannon alhainen osuus, osaamisen ja taitojen puute sekä kykenemättömyys noudattaa elintarviketurvastandardeja.

4.3   Maataloustuotanto taantui, mikä johtui siirtymäkaudesta ja eräissä maissa jopa sodasta, mutta vuodesta 2000 maataloustuotanto on jälleen alkanut kasvaa, ennen kaikkea tuotantotekniikkaan tehtyjen investointien ansiosta. Useimmissa maissa tuotanto on kuitenkin edelleen alhaisempaa kuin siirtymää edeltäneenä aikana. Eräistä puutteista huolimatta useimmilla Länsi-Balkanin mailla on maataloustoimintaa ajatellen melko korkea luonnollinen potentiaali (suhteellisen edullinen työvoima, maa- ja vesiresurssit sekä suotuisa ilmasto ja maaperä tiettyjen tuotteiden – kuten tupakan, eräiden hedelmien ja vihannesten sekä viinin ja viljan – viljelyä sekä kotieläintuotantoa varten).

4.4   Balkanin niemimaan pohjoisosissa (Savan ja Tonavan altaat, Pannonian tasanko) on myös erittäin tuottoisia viljelyalueita ja hyvin integroituneita talouksia. Alueen maaperä ja ilmasto ovat suotuisia pääomavaltaiselle maataloustuotannolle. Lisäksi alueella on riittävästi inhimillistä pääomaa, kehittynyt yrittäjäkunta, riittävän monipuolinen teollisuus sekä hyvin kehittynyt infrastruktuuri.

5.   Muuhun kuin maatalouteen liittyvät maaseudun kehittämisen haasteet

5.1   Maatalousalan työntekijöiden suuri osuus ei heijastu suoraan maatalouden osuuteen bkt:stä. Maaseudun talouksissa olisikin tulevaisuudessa kyettävä tarjoamaan ylimääräiselle maatalouden työvoimalle vaihtoehtoisia työllisyysmahdollisuuksia.

5.2   Teollisuuden perustaminen maaseudulle on usein luonut erittäin tehokkaasti uusia työmahdollisuuksia ja tarjonnut lisäansioita. Aiemmat kokemukset ovat myös osoittaneet, että maatilojen investoinnit, ajanmukaistaminen, koulutus ja ympäristötoimet edistävät työllisyyttä ja vähentävät piilotyöttömyyttä maatiloilla. Huomattavia kasvumahdollisuuksia tarjoavia aloja ovat esimerkiksi jalostusteollisuus, suojatun maantieteellisen merkinnän omaavat tuotteet, luonnonmukaisesti tuotetut elintarvikkeet, maaseutumatkailu, käsiteollisuus, puutuotteet ja uusiutuvan energian tuotanto sekä monenlaiset terveys- ja sosiaalipalvelut.

5.3   Jotta maaseudun taloutta voidaan kehittää entistä nopeammin, varoja on kohdennettava nykyistä enemmän ja huolellisemmin julkisiin hyödykkeisiin ja palveluihin: on parannettava teitä ja kastelulaitteistoja sekä kehitettävä yritysten toimintaympäristöä ja levitettävä tehokkaasti tietoa, osaamista ja teknologioita.

6.   Maatalous ja maaseudun kehittämispolitiikka EU-jäsenyyden valossa

6.1   Kaikki alueen maat ovat erittäin halukkaita liittymään EU:hun. Tässä mielessä niillä on kaikilla samanlaisia haasteita muuttaa ja ajanmukaistaa erittäin pirstaloitunut maatalous- ja elintarvikeala kilpailukykynsä varmistamiseksi EU:n markkinoilla.

6.2   Tuoreimpien maataloutta ja maaseudun kehittämistä käsittelevien Euroopan komission edistymiskertomusten (6) mukaan useimmissa Länsi-Balkanin maissa on toteutettava lisätoimia, jotta varmistetaan entistä parempi yhdenmukaisuus EU:n maataloussäännöstön ja EU:n maaseudun kehittämispolitiikan kanssa.

6.3   Maatalouden tukemiseen kohdennetut valtion varat ovat Länsi-Balkanilla EU:hun verrattuna vielä suhteellisen niukkoja. Alueella sovelletaan monenlaisia toimia ja tukimekanismeja. Viime vuosina maatalouteen kohdennetut julkiset varat ovat olleet etenkin suoraa tuottajatukea.

6.4   EU:n taloudellinen tuki

6.4.1   Liittymistä valmisteleva maatalouden ja maaseudun kehittämisen tukiväline (IPARD) (7). on EU:n laajemman liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) viides osatekijä. IPARD-varoja voivat hyödyntää vain ehdokasvaltioina olevat maat (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Kroatia, Montenegro ja Turkki).

6.4.2   ETSK kiinnittää huomiota erityisesteisiin, joita Länsi-Balkanin mailla on sovellettaessa maaseudun kehittämiseen tarkoitettua liittymistä valmistelevaa tukea. IPARDista tuettavia investointitoimia on vaikea toteuttaa, sillä ne edellyttävät toteuttamisesta ja valvonnasta huolehtivia toimintavalmiita paikallisrakenteita (IPARDin hallinnointi ja siihen liittyvä vastuu on täysin hajautettu, EU:n toimielimet vastaavat vain jälkitarkastuksesta). Tämän vuoksi hankkeiden hylkäämisaste on korkea, ja valmisteluvaihe edellyttää sekä valtiolta että mahdollisilta edunsaajilta huomattavia investointeja.

6.4.3   IPARDin hallinto- ja valvontaperiaatteita ja -menetelmiä voitaisiin yksinkertaistaa, jotta Länsi-Balkanin maita kannustettaisiin hyödyntämään nykyistä enemmän toimia, jotka vaikuttaisivat suoraan maaseudun kehittämiseen, kuten maaseudun infrastruktuurin parantaminen, taloudellisen toiminnan monipuolistaminen ja koulutus (IPARDin toimintalinja 3).

6.4.4   Suurimpia syitä EU:n varojen verkkaiseen käyttöön ovat heikot hallinnolliset valmiudet ja asianmukaisten instituutioiden puute valtiollisella ja etenkin paikallisella tasolla, mikä haittaa ylipäätään kykyä hyödyntää liittymistä valmistelevia välineitä. Asianmukaisten yleispalvelujen puute (esimerkiksi rakennuslupien hankkiminen, maarekisteri ja epäasianmukaiset kasvinsuojelu- ja eläinlääkintäpalvelut) on myös vaikuttanut maaseudun kehittämishankkeita koskevien ehdotuspyyntöjen heikkoon menestykseen.

6.4.5   EU:n varojen nykyistä paremman hyödyntämisen esteenä ovat myös mahdollisten edunsaajien heikot valmiudet. Ongelma voitaisiin ratkaista kehittämällä entistä tehokkaampia valistus- ja neuvontapalveluja.

6.4.6   Tilanne vaihtelee maittain eikä aina riipu liittymisprosessin edistymisestä tai ehdokasvaltion asemasta. ETSK suosittaakin joustavoittamaan maaseudun kehittämiseen tarkoitetun liittymistä edeltävän tuen käyttöä etenkin poistamalla ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden erilainen kohtelu tuen saatavuudessa ja painottamalla nykyistä enemmän yksittäisten maiden hallinnon ja tuen hyödyntämiskyvyn arviointia.

7.   Maaseudun työmarkkinat Länsi-Balkanilla

7.1   Useimmissa Länsi-Balkanin maissa maaseudun työmarkkinoilla on seuraavat yhteiset ominaispiirteet:

—	Suurin työnantaja on maatalous, kun taas palvelualan työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien (maataloutta lukuun ottamatta) osuus on huomattavasti alle keskiarvon.

—	Osa-aikatyö ja kausityö ovat hyvin usein ainoa tulonlähde suurimmalle osalle maaseutuväestöä.

—	Epäedullinen koulutusrakenne sekä puutteelliset taidot ja tiedot johtuvat väestön ikääntymisestä ja koulunkäynnin keskeyttäneiden lisääntyvästä määrästä.

—	Työllisyysmahdollisuuksien puute muualla kuin maataloudessa johtaa korkeaan riippuvuuteen kausityöstä sekä piilotyöttömyyteen.

—	Heikoimmassa asemassa olevat ryhmät, jotka ovat vaarassa joutua syrjään työmarkkinoilla, ovat nuoret, naiset, ikääntyneet, etniset vähemmistöt (romanit) sekä sotapakolaiset. Eräitä näistä ryhmistä ei aina rekisteröidä työttömiksi (piilotyöttömyys).

—	Maaseudun työntekijät osallistuvat harvoin erilaisiin valtiovallan tarjoamiin työllisyysohjelmiin. Tällaisia ohjelmia on edistettävä nykyistä enemmän, ja niiden yhteydessä on tarjottava asianmukaisia neuvontapalveluja.

8.   Maaseudun kehittämiseen ja työllisyyteen liittyviä strategioita ja politiikkoja

8.1   Nykyisten kansallisten maaseutupolitiikkojen keskeiset ominaispiirteet ovat seuraavat: heikko poliittinen tietoisuus, EU:n maaseudun kehittämismallin puutteellinen ymmärtäminen – ei integroitua lähestymistapaa eikä ohjelmasuunnittelurakenteita, vertikaalisen ja horisontaalisen poliittisen koordinoinnin puute sekä heikko ministeriöiden välinen yhteistyö maaseudun kehittämisen alalla.

8.2   Kansallisissa maaseudun kehittämispolitiikoissa ei ole otettu asianmukaisesti huomioon tiettyjä keskeisiä ongelmia eikä kehittämismahdollisuuksia. Ei ole olemassa riittävästi kannustimia luonnonmukaista viljelyä harjoittaville tiloille, geenivaroille, metsätaloudelle, matkailualalle jne. Huomiota ei kiinnitetä myöskään epäsuotuisiin alueisiin eikä osittaiseen omavaraisviljelyyn.

8.3   Maaseudun kehittämispolitiikat voivat yhdessä aluepolitiikkojen ja asianmukaisten alakohtaisten toimintaohjelmien kanssa antaa huomattavan panoksen työllisyyden parantamiseen ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen maaseutualueilla. Hyvä aluepolitiikka voi tarjota merkittävää lisätukea, jolla tähdätään köyhempien maaseutualueiden vahvistamiseen.

8.4   EU:hun verrattuna useimpien Länsi-Balkanin maiden aluepolitiikka on maaseudun kehittämispolitiikkaakin kehittymättömämpää. Näin ollen tarvitaan entistä yhdenmukaisempaa lähestymistapaa sekä politiikkojen ja käytettävissä olevien varojen parempaa koordinointia kokoamalla yhteen eri resurssit (valtiolliset varat, EU:n varat ja lahjoittajien varat).

8.5   Poliittisen epävakauden ja tiheiden hallitusvaihdosten vuoksi useimmat alueen maat eivät kykene varmistamaan maaseudun kehittämiseen tähtäävien politiikkojen ja toimenpiteiden jatkuvuutta.

9.   Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden rooli maaseudun kehittämisessä

9.1   ETSK:n lausunnossa ”Maaseutualueiden kansalaisyhteiskunta” (8) korostetaan useita ongelmia ja haasteita kehitettäessä kansalaisyhteiskunnan organisaatioita maaseutualueilla, etenkin uusissa jäsenvaltioissa. Kyseisiä haasteita ovat tiedonsaannin ja osaamisen kartuttamisen tiellä olevat esteet, yrittäjyysosaamisen puuttuminen, väestörakenteen ongelmat sekä kaupunkeihin verrattuna heikommat sosiaaliset infrastruktuurit.

9.2   Kansalaisyhteiskunnan asema ja rooli Länsi-Balkanilla sekä kansalaisyhteiskunnan haasteet ovat seikkoja, joita on käsitelty useissa ETSK:n lausunnoissa (9). Vaikka yksittäisissä maissa on erityisongelmia lainsäädännön, julkisen rahoituksen, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden verotuksellisen aseman sekä kansalais- ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun suhteen, koko alueella on etenkin maaseudulla eräitä yhteisiä ongelmia:

—	Kansalaisyhteiskunnalla ei yleisesti ottaen ole vahvaa perinnettä.

—	Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden julkinen rahoitus on useimmissa tapauksissa riittämätöntä, eikä se ole tarpeeksi avointa.

—	On perustettu uusi EU:n rahoittama tekninen tuki Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskunnan organisaatioita varten (10), mutta sen avulla ei ole vielä saatu aikaan toivottuja tuloksia.

—	Yleisesti ottaen on parannettava valmiuksia ja kehitettävä erityistietoja ja -taitoja eri aloilla.

—	Paikallis- ja aluetasolla on paikallisviranomaisten keskuudessa vallalla yleinen väärinkäsitys kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävän yhteistyön eduista.

—	Kaupunkien ja maaseudun välinen kuilu: useimmat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat keskittyneet joko pääkaupunkiin tai pariin kolmeen muuhun kaupunkiin, mikä tarkoittaa, ettei maaseudulla tunneta kansalaisyhteiskunnan roolia eikä sen toimintaa.

—	Useimmat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, viljelijäjärjestöt mukaan luettuina, ovat pirstaleisia ja kärsivät haitallisesta kilpailusta sen sijaan, että ne tekisivät yhteistyötä. Tämän vuoksi ne eivät voi muodostaa voimakkaita painostusryhmiä.

9.3   Perinteisiä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden muotoja Länsi-Balkanin maaseutualueilla ovat uskonnolliset ryhmät sekä kansallisten vähemmistöjen, palomiesten, metsästäjien ja kalastajien järjestöt, kulttuuri- tai taideorganisaatiot, urheiluseurat, naisjärjestöt ja vastaavat. Niiden maantieteellinen jakautuminen on epätasaista, mutta uskonnolliset ja etnisten vähemmistöjen ryhmät ovat organisoituneet parhaiten ja ne suojelevat hyvin intressejään.

9.4   Päätöksentekijät eivät aina tunnista asianmukaisesti sitä, että kyseiset organisaatiot voisivat osallistua aktiivisemmin ohjelmiin aineettoman kulttuuriperinnön ja ympäristön säilyttämiseksi. Niiden vaikutus kehittämisaloitteisiin on heikko, eikä se ulotu paikallisyhteisön (kylän) suppean piirin ulkopuolelle. Pidemmälle menevää verkottumista ei ole.

9.5   Lahjoitushankkeet ovat luoneet uusia kansalaisyhteiskunnan organisaation muotoja, jotka keskittyvät pääasiassa tiedonsiirtoon ja osaamisen kartuttamiseen liittymisprosessiin, maatalouteen, ympäristöön, ihmisoikeuksien suojeluun ja muihin vastaaviin seikkoihin liittyvissä asioissa. Lahjoitusvarojen leikkaukset ovat hävittäneet monet näistä organisaatioista.

9.6   Viljelijäjärjestöjen rooli: siirtymäkauden aikana vanha sosialisminaikainen osuuskuntajärjestelmä väistyi enemmän tai vähemmän taka-alalle. Myöhemmin monissa lahjoitushankkeissa, joilla tähdättiin pääasiassa maataloustuotannon ajanmukaistamiseen, suosittiin ja jopa edellytettiin viljelijöiden jäsenyyttä. Tällä hetkellä viljelijä- ja tuottajajärjestöjen todellinen vaikutus maatalouspolitiikkaan ja maaseudun kehittämispolitiikkaan on suhteellisen vähäinen. Useimmilla niistä on kuitenkin merkittävä rooli tiedonsiirron, erilaisten neuvontapalvelujen ja maataloustuotteiden edistämisen yhteydessä.

9.7   Maaseudun kehittämisen Leader-lähestymistapa osoittaa, miten verkottuminen ja vuoropuhelun edistäminen paikallistasolla voivat auttaa parantamaan kansalaisyhteiskunnan osallistumista paikallisten kehittämisstrategioiden valmisteluun ja toteuttamiseen. Sen alhaalta ylöspäin suuntautuvasta lähestymistavasta, jossa otetaan huomioon erilaisia paikallisia sidosryhmiä, on saatu rohkaisevia tuloksia monissa EU-maissa, ja sitä pidetään hyödyllisenä välineenä edistettäessä maaseutualueiden työllisyyttä.

10.   Tarkasteltavia kysymyksiä maaseudun talouden monipuolistamiseksi

10.1   Monipuolinen ja osaamiseen perustuva maatalous

10.1.1   Tehostaminen ja maataloudessa toteutettavat teknologiset parannukset ovat avaamassa uusia työmahdollisuuksia erilaisilla liitännäisaloilla, kuten kuljetus, pakkaus, varastointi, mekaanisten laitteistojen myynti ja huolto, laadunvalvonta jne.

10.1.2   Maatalousalan monipuolistaminen parantamalla tilatuotteiden lisäarvoa (luonnonmukainen viljely, laadukkaan ruoan ja lihan tuotanto, suojatun maantieteellisen merkinnän omaavat tuotteet, kotona valmistetut perinneruoat jne.) saattaa myös luoda uusia kehittämismahdollisuuksia ja vähentää piilotyöttömyyttä.

10.2   Investointi maaseudun perusrakenteisiin

Laadukas infrastruktuuri, kuten tiet, vesihuolto, sähkö sekä tieto- ja televiestintäpalvelut, voivat edistää niin maatilojen kuin muiden yritysten kehittämistä. Samalla laadukas infrastruktuuri parantaa maaseudun kotitalouksien elintasoa lisäämällä liikkuvuutta ja sosiaalipalvelujen – terveys- ja koulutuspalvelut mukaan luettuina – saatavuutta.

10.3   Inhimillisen pääoman luominen

Koulutetummalla ja mukautuvammalla maaseudun työvoimalla on paremmat mahdollisuudet löytää työpaikka muualta kuin maataloudesta. Erityisen tärkeää on varmistaa, että ammattikoulutusohjelmat vastaavat maaseudun monipuolistamisohjelmien tarpeita. Elinikäiseen oppimiseen, osaamistason kasvattamiseen ennakolta sekä johtajuuden edellyttämien tietojen ja taitojen vahvistamiseen tähtäävät ohjelmat ovat erityisen tärkeitä.

10.4   Hyvän liiketoimintaympäristön luominen

10.4.1   Yrittäjyyden kannustaminen sekä pienten ja keskisuurten yritysten nopeampi perustaminen maaseutualueille auttaisivat myös monipuolistamaan taloudellista toimintaa ja estämään nuorten poismuuttoa. Epäedulliset verojärjestelmät ja tehottomat yritysten rekisteröintiprosessit yhdessä puutteellisen infrastruktuurin ja heikosti koulutettujen nuorten kanssa ovat kaikki tekijöitä, jotka estävät uudet investoinnit ja uusien yritysten perustamisen.

10.4.2   Maaseudun asukkaiden tarpeisiin räätälöityjen luottopalvelujen saatavuus on erityinen ongelma. Pankkeja ja muita rahoituslaitoksia on kannustettava helpottamaan maataloustoimintaan myönnettäviä luottoja. Tämä on tärkeää myös IPARD-varoihin liittyviä yhteisrahoitussääntöjä ajatellen.

10.5   Tehokkaiden valistus- ja neuvontapalvelujen luominen

Valistus- ja neuvontapalveluissa tulisi siirtyä viljelijöille annetusta teknisestä neuvonnasta entistä innovatiivisempaan kysynnän mukaiseen tiedon- ja informaationsiirtoon. Ajanmukaisten valistuspalvelujen tulisi vastata laajemman maaseutuväestön (kuluttajat, yrittäjät, viljelijät, pienituloiset jne.) tarpeisiin ja auttaa maaseutuväestöä omaksumaan uudet toimintaperiaatteet ja -säännöt.

10.6   Osuuskuntien elvyttäminen parantamalla institutionaalista kehystä ja vahvistamalla niiden henkilöresursseja ja tukiohjelmia

Osuuskunnat ovat perinteisiä maaseutuyhteisön organisaatioita, joilla voi olla keskeinen rooli kehitettäessä maaseutualueiden sosiaalista pääomaa. Ne voivat luoda uusia työmahdollisuuksia, tuottaa lisätuloja ja mahdollistaa ihmisten aktiivisen osallistumisen yhteisönsä kehittämiseen.

Osuus- ja yhteiskuntatalouden yritysten kehittäminen saattaa myös tuoda mukanaan uusia työmahdollisuuksia etenkin naisille ja nuorille, jotka ovat heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä.

10.7   Alhaalta ylöspäin suuntautuvien lähestymistapojen (kuten Leader-ohjelman) kannustaminen

Erilaisten maaseudun toimijoiden välille on luotava entistä paremmat yhteydet ja niiden välistä koordinointia on parannettava niin vertikaalisesti (valtio-, alue- ja paikallistason hallintoelimet) kuin horisontaalisesti (yrittäjät, ammattialajärjestöt, viljelijät jne.). Paikallisia kehittämistoimia toteutettaessa olisi lisättävä asianomaisten instituutioiden koordinointia ja sovellettava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa päätöksentekoprosessia.

10.8   Matkailu ja maatilamatkailu

10.8.1   Maaseutumatkailu saattaa olla maaseutualueilla merkittävä kehittämismahdollisuus. Länsi-Balkan tarjoaa hyvin säilyneen luonnon-, kulttuuri- ja historiallisen perinnön sekä laadukkaita elintarvikkeita, ja se on suhteellisen lähellä EU:n matkailumarkkinoita. Ekomatkailu ja uudet kestäväpohjaisen kehityksen suuntaukset, jotka edistävät tervettä ympäristöä ja elämäntapaa (mukaan luettuina ympäristöystävälliset tuotteet ja luonnonmukainen ravinto, kuten naudanliha, lääkekasvit, metsämarjat, sienet jne.), täydentävät ihanteellisesti alueen kulttuuri- ja luonnonperintöä.

10.8.2   Moderni ja aktiivinen maaseutumatkailija vaatii kuitenkin laadukkaita palveluja, mukavuuksin varustettua majoitusta sekä erilaista vapaa-ajan- ja kulttuuritoimintaa. Maaseutumatkailun kehittämistä vaikeuttavat vielä monet esteet: heikko infrastruktuuri, alueellisten tuotteiden tavaramerkkien (matkamuistot) alikehittyneisyys, vähäinen ja heikkolaatuinen majoituskapasiteetti, matkailunähtävyyksien huono viitoitus, matkailukohteiden puutteellinen hallinnointi jne.

10.9   Rajatylittävillä hankkeilla voitaisiin myös mainiosti tehostaa paikallisen kehittämispotentiaalin hyödyntämistä tulevaisuudessa (esimerkiksi yhteiset tiet, energiaverkot, matkailupalvelut, paikalliset tavaramerkit).

10.10   Uusiutuva energia – mahdollinen työllisyyden ja tulojen lähde

Useimmat uudet uusiutuvaa energiaa hyödyntävät energiantuotantolaitokset sijoittuvat maaseudulle. Tässä yhteydessä mainittakoon esimerkiksi energiakasvit, biokaasukasvit, biopolttoaineiden tuotanto, pellettien tai brikettien tuotanto ja tuulivoimalat. Kyseisiä energiantuotantolaitoksia on rakentamisen jälkeen myös ylläpidettävä ja huollettava koko toiminnan ajan, ja näin luodaan edelleen työllisyyttä ja tuloja.

---

(1)  Albania, Bosnia ja Hertsegovina, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Kosovo (YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/99 mukaisesti), Kroatia, Montenegro ja Serbia.

(2)  Toimintalinja 1 – maatalouden kilpailukyvyn lisääminen, toimintalinja 2 – ympäristön ja maankäytön tukeminen, toimintalinja 3 – maaseudun talouden monipuolistaminen ja maaseutualueiden elämänlaadun parantaminen, toimintalinja 4 – Leader-lähestymistapa.

(3)  EU-ohjelma, jonka nimenä on sen ranskankielisen nimen akronyymi – Liaison Entre Actions de Développement de l'Economie Rurale, maaseudun kehittämistä koskeva yhteisöaloite.

(4)  Asiakokonaisuuteen EUVL C 132, 3.5.2011, s. 63, kuuluva ETSK:n lausunto ”YMP:n tulevaisuus”, kohta 3.3.4.

(5)  Länsi-Balkanin maiden kokonaispinta-ala on 264 462 km2 (noin 6 prosenttia EU:n pinta-alasta). Väestömäärä on 26,3 miljoonaa, josta 50 prosenttia asuu maaseudulla. Keskimääräinen väestötiheys – 89,2 henkeä neliökilometriä kohti – on paljon alhaisempi kuin EU:ssa (114,4).

(6)  Euroopan komission edistymiskertomukset, marraskuu 2010: http://ec.europa.eu/enlargement/press_corner/key-documents/reports_nov_2010_fi.htm.

(7)  Liittymistä valmisteleva maaseudun kehittämisen tukiväline IPARD sisältää 9 toimenpidettä kolmella keskeisellä toimintalinjalla: toimintalinja 1 – markkinatehokkuuden parantaminen ja EU:n standardien soveltaminen, toimintalinja 2 – valmistelutoimet maatalouden ympäristötoimien soveltamiseksi ja Leader, toimintalinja 3 – maaseudun talouden kehittäminen. Vuosina 2007–2013 välineeseen kohdennetut varat ovat noin miljardi euroa, IPAn kokonaismäärärahat ovat vuosina 2007–2013 yli 10 miljardia euroa

(8)  Asiakokonaisuuteen EUVL C 175, 28.7.2008, s. 37 kuuluva ETSK:n lausunto ”Maaseutualueiden kansalaisyhteiskunta”, CESE 1919/2008.

(9)  Asiakokonaisuuksiin EUVL C 18, 19.1.2011, s. 11, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 15, EUVL C 224, 30.8.2008, s. 130, EUVL C 204, 9.8.2008, s. 120, EUVL C 27, 3.2.2009, s. 140, EUVL C 44, 16.2.2008, s. 121 kuuluvat lausunnot.

(10)  Kansalaisyhteiskunnan tukemiseen tähtäävä ohjelma.

---