52011DC0786

1. Johdanto

Luova Eurooppa on uusi, vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen[1] kuuluva puiteohjelma, joka koskee kulttuurialaa ja luovia toimialoja. Se yhdistää meneillään olevat Kulttuuri-, Media- ja Media Mundus -ohjelmat ja tarjoaa aivan uuden tukivälineen, jolla helpotetaan rahoituksen saantia.

Ohjelmassa pureudutaan kulttuurialan ja luovien toimialojen tarpeisiin, jotka liittyvät pyrkimyksiin laajentaa toimintaa oman maan ulkopuolelle, ja keskeisenä päämääränä on myös kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden vaaliminen. Ohjelma täydentää näin muita Euroopan unionin (EU) ohjelmia, jotka koskevat esimerkiksi rakennerahastoista annettavaa tukea kulttuuriin ja luoville toimialoille suuntautuvia investointeja varten, kulttuuriperinnön restaurointia, kulttuuri-infrastruktuureja ja -palveluja, kulttuuriperinnön digitointia sekä laajentumiseen ja ulkosuhteisiin liittyviä välineitä. Jäsenvaltiot tukevat lukuisia kulttuurialoitteita, joista monet kuuluvat valtiontukisääntöjen piiriin.

Komissio ehdottaa vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen merkittävää lisäystä kulttuurialalle ja luoville toimialoille osoitettavaan rahoitukseen. Kokonaismäärä olisi 1 801 miljardia euroa (käypinä hintoina), eli 37 % enemmän kuin nykyisin. Lisäys on täysin Eurooppa 2020 -strategian ja sen lippulaivahankkeiden tarkoituksen ja painopisteiden mukainen, sillä investoinnit kulttuurialalle ja luoville toimialoille tukevat suoraan strategian tavoitetta edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Vuonna 2008 kulttuuriala ja luovat toimialat tuottivat noin 4,5 % EU:n BKT:stä ja työllistivät noin 3,8 % Euroopan työvoimasta.[2] Suoran työllisyys- ja kasvuvaikutuksensa lisäksi nämä alat tuottavat heijastusvaikutuksia muille aloille, kuten matkailuun ja tieto- ja viestintäalan sisällöntuotantoon[3], ja hyödyttävät kolutusta sekä sosiaalista osallistamista ja innovointia. Siten alat ovat varsin merkittävässä asemassa, kun Eurooppa etsii tietä ulos nykyisestä talouskriisistä. Mutta vaikka talous on monissa maissa kasvanut viime vuosina keskimääräistä nopeammin, näillä aloilla on erityisiä haasteita ja vaikeuksia. Jotta mahdollisuudet lisäkasvuun voitaisiin hyödyntää, on luotava johdonmukainen strategia esteiden raivaamiseksi ja soveltuvien toimintaedellytysten aikaansaamiseksi. Tämä on Luova Eurooppa -ehdotuksen ydintavoite.

Uusi ohjelma tulee olemaan yksinkertainen, helposti tunnistettava ja helppokäyttöinen väylä Euroopan kulttuuri- ja luovien alojen ammattilaisille riippumatta siitä, mikä on heidän taiteenalansa, ja se tarjoaa mahdollisuuksia kansainväliseen toimintaan EU:ssa ja sen ulkopuolella.

Komissio on ehdotusta valmistellessaan kuullut sidosryhmiä laajasti. Lähteinä on käytetty myös nykyisten ohjelmien väliarviointeja ja ulkopuolisia tutkimuksia. Lisäksi komissio ottaa huomioon palautteen, jota on saatu komission vihreään kirjaan ”Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuudet käyttöön”[4], sekä suositukset, joita asiantuntijat ovat antaneet kulttuurin avoimen koordinaatiomenetelmän ja alan kanssa käydyn jäsennellyn vuoropuhelun yhteydessä vuosina 2008–2010.

2. Meneillään olevista ohjelmista saadut kokemukset ja tulevien tarpeiden täyttäminen

Jotta uudesta ja kasvaneesta budjetista saataisiin paras mahdollinen hyöty, uusi ohjelma pohjautuu nykyisten ohjelmien lukuisille saavutuksille, ja siinä otetaan huomioon tärkeimmät ongelmakohdat, joita on tullut esille arvioinneissa tai suoraan ohjelman hallinnoinnin yhteydessä. Lisäksi ehdotetaan täysin uuden tukivälineen perustamista, jotta parannettaisiin kulttuurialan ja luovien toimialojen mahdollisuuksia saada rahoitusta. Näin pyritään vastaamaan tarpeeseen, joka on tullut voimakkaasti esille sekä riippumattomassa tutkimuksessa että kuulemismenettelyissä.

3. Nykyisten ohjelmien saavutukset

Kulttuurialaa ja luovia toimialoja koskevien Euroopan unionin nykyisten ohjelmien arviointi osoittaa, että ohjelmat ovat osaltaan vahvistaneet toimialaa ja edistäneet ammattilaisten ja taideteosten liikkumista ja siten merkittävällä tavalla tukeneet kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta.

Kulttuuri-ohjelman vuosibudjetti on pieni, keskimäärin 57 miljoonaa euroa – mikä vastaa monen yksittäisen kansallisen oopperatalon tai -laitoksen vuosibudjettia[5] – mutta EU:n varainkäyttö on ollut erittäin kustannustehokasta. Ohjelma on auttanut tuhansia taitelijoita ja kulttuurialan ammattilaisia, arviolta 20 000:ta joka vuosi, kehittämään kansainvälistä uraa parantamalla heidän taitojaan ja osaamistaan epämuodollisen vertaisoppimisen kautta ja luomalla uusia väyliä ammatilliselle kehittymiselle.

Se on tarjonnut tuhansille kulttuuriorganisaatioille – reilusti yli tuhannelle joka vuosi – tilaisuuden työskennellä yhdessä yli rajojen ja oppia hyvistä käytänteistä muiden maiden toimijoiden kanssa solmittujen kumppanuuksien kautta. Ohjelman avulla toimijat ovat voineet tehdä yhteistuotantoja, verkottua ja löytää uusia ammatillisia mahdollisuuksia sekä suuntautua työssään aiempaa kansainvälisemmin. Tällä on ollut myönteinen rakenteellinen vaikutus toimialaan ja sen mahdollisuuksiin levittää tuotteitaan entistä laajemmille markkinoille. Ohjelman kautta on tuettu toimialojen ja taidemuotojen kehittämistä ja uusien teosten ja esitysten luomista, parannettu saavutettavuutta ja osallistumismahdollisuuksia, edistetty tutkimusta ja koulutusta alalla sekä annettu tietoa, neuvontaa ja käytännön apua.

Tuhannet teokset ovat päässeet laajaan levitykseen, niiden joukossa noin 500 käännettyä kirjallista teosta joka vuosi. Ohjelmasta saatavaa tukea pidetään merkkinä kulttuurihankkeen laadukkuudesta. Hankkeisiin kuuluvien toimien välityksellä on saavutettu suoraan ja välillisesti miljoonia kansalaisia, jotka ovat siten saaneet nauttia muiden maiden kulttuuriteoksista. Ohjelman kautta on myös saatu lisää tietoa toiminnan perustaksi tutkimuksista, joiden tuloksia on käytetty avoimen koordinointimenetelmän mukaisessa työssä. Koska hankkeita osarahoitetaan yleensä 50 prosentin enimmäismäärällä, ohjelmalla on saatu liikkeelle merkittävä määrä lisärahoitusta julkisten ja yksityisten sijoitusten muodossa.

Euroopan kulttuurikaupungeilla, jotka saavat EU-nimityksen ja rahoitusta ohjelmasta (1,5 miljoonaa euroa kaupunkia kohti) on joissain tapauksissa ollut kahdeksankertainen vipuvaikutus saatuihin tuloihin, ne ovat panneet liikkeelle 15–100 miljoonan arvosta investointeja toimenpideohjelmiensa kautta ja toimineet katalysaattoreina lisäpääomainvestoinneille. Hankkeet ovat yleisesti saavuttaneet miljoonia ihmisiä, niissä on toiminut satoja vapaaehtoistyöntekijöitä ja niillä on ollut pitkäaikainen vaikutus kaupunkien osaamispohjaan, kulttuurikapasiteettiin, elinvoimaan, infrastruktuuriin ja imagoon.

Media-ohjelmien vuosibudjetti on suhteellisen pieni – noin 100 miljoonaa euroa, kun alan markkinoiden arvo on tuhatkertainen – mutta ohjelma on tuottanut merkittäviä tuloksia kohdennettujen toimien ansiosta, joiden avulla on voitu optimoida ohjelman kustannus–hyötysuhde ja vipuvaikutukset. On keskitytty sellaiseen toimintaan, jolla on myönteinen vaikutus EU:n kilpailukykyyn, sekä sellaisiin tarpeisiin, joihin ei puututa kansallisella tasolla (esim. kansainvälinen levitys). Ainakin osittain Media-ohjelman tuen ansiosta eurooppalaisten elokuvien osuus kaikista Euroopan teattereissa ensi kertaa julkaistuista elokuvista on kasvanut vuoden 1989 36 prosentista 54 prosenttiin vuonna 2009. Elokuvateattereiden Europa Cinema -verkostoon kuuluu yli 2 000 salia enimmäkseen riippumattomissa teattereissa 32 maassa. Niiden osuus kaikista ensiesityspaikoista Euroopassa on 20 prosenttia, ja verkoston elokuvatarjonta on laajaa ja monipuolista ja edistää kulttuurista monimuotoisuutta 475 kaupungissa. Teattereiden laadukas ohjelmisto on houkutellut 59 miljoonaa katsojaa (30 miljoonaa vuonna 2000), eli 5,6 prosenttia (2,8 prosenttia vuonna 2000) kaikista elokuvissakäynneistä Euroopassa. Muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien osuus verkoston teattereiden pääsylipputuloista on 36 prosenttia, kun se kaikkien eurooppalaisten teattereiden osalta on 7–8 prosenttia. Europa Cinema -teattereissa eurooppalaisten elokuvien osuus katsojamäärästä on 57 prosenttia, kun se kaikissa teattereissa on 27,7 prosenttia.

Media-ohjelma vahvistaa toimialan kilpailukykyä tukemalla valmiuksien parantamista koulutuksen ja kehitystyön kautta, mikä lisää toimialan ammattimaisuutta ja parantaa teosten laatua. Noin 1 800 ammattilaista (tuottajaa, jakelijaa, käsikirjoittajaa) saa vuosittain koulutusta, jonka kautta he saavat pätevyyttä ja tarpeellisia taitoja ja voivat hyödyntää rajat ylittäviä verkostoitumismahdollisuuksia. Suunnittelutuki mahdollistaa 400 laadukkaan eurooppalaisen hankkeen tulon markkinoille joka vuosi. Se, että yksittäisten hankkeiden sijaan rahoitetaan hankepaketteja, antaa toiminnalle vakautta ja tuotantoyhtiöille (jotka ovat usein pääoman puutteesta kärsiviä pk-yrityksiä) pidemmän aikavälin perspektiiviä, mikä vaikuttaa merkittävästi alan rakenteisiin.

Riippumattomille tuottajille annettava tuki tietyntyyppisten audiovisuaaliteosten, kuten dokumenttien ja animaatioiden, tuottamiseen kansainvälistä televisiolevitystä varten on osoittautunut ratkaisevan tärkeäksi näiden teostyyppien erityistarpeiden vuoksi. Verkottumistoimien, kuten yhteistuotantofoorumeiden ja markkinointi- ja koulutusaloitteiden, ansiosta kansainvälisten yhteistuotantojen määrä on kasvanut merkittävästi. (Niiden osuus eurooppalaisista elokuvista oli 26 prosenttia vuonna 1989 ja 34 prosenttia vuonna 2009.) Näiden elokuvien liikkuvuuspotentiaali on 2,3 kertaa suurempi[6] kuin kansallisin voimin tehtyjen elokuvien. Media-ohjelman tuella luodut verkostot, kuten EAVE, ACE ja Cartoon, muodostavat nyt Euroopan elokuvatuotannon selkärangan.

Media-ohjelmaan kuuluva tuotannon takuurahasto aloitti toimintansa vuonna 2010, ja sen ansiosta nimenomaan elokuvantuottajien on helpompi saada rahoitusta yksityisistä lähteistä, kun takuumekanismi kattaa osan riskistä ja kannustaa siten pankkeja myöntämään lainoja elokuvatuotantoon. Takuurahaston kokonaisbudjetti on 8 miljoonaa euroa, ja sen vipuvaikutuksen odotetaan panevan liikkeelle yli 100 miljoonan euron arvosta pankkilainoitusta. Rahasto avattiin hakemuksille toukokuussa 2011, ja se on otettu elokuvateollisuuden ja pankkien taholta myönteisesti vastaan. Takauksia on myönnetty toista kymmentä kymmenessä eri maassa, ja niihin liittyvien lainojen arvo on noin 15 miljoonaa euroa.

Kulttuuri- ja Media-ohjelmien saavutuksista huolimatta tarvitaan vielä ponnisteluja kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi näillä toimialoilla, joilla ongelmia aiheuttavat markkinoiden pirstaloituneisuus, globalisaation haasteet ja siirtyminen digitaalitekniikkaan, vertailukelpoisten tietojen puute sekä yksityisen rahoituksen niukkuus.

4. Aiempien kokemusten hyödyntäminen

Uuden ohjelman rakenteet on suunniteltu ottaen huomioon edeltäjistä saadut kokemukset.

Kulttuuri-ohjelma (2007–2010)

Saatujen kokemusten perusteella tulevan puiteohjelman tavoitteet asetetaan hankkeiden toteuttajien, mukaan luettuna kulttuurialan ja luovien toimialojen pk-yritykset, todellisten tarpeiden mukaisesti. Tavoitteiden avulla pyritään myös tukemaan toimialojen mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja kasvua, mutta samalla jatketaan vahvaa panostusta kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämiseen. Ohjelman eri toimia parannetaan ja yksinkertaistetaan monin tavoin. Ehdotuspyyntöjen ja luokkien suuri määrä tekee toiminnasta monimutkaista ja heikentää avoimuutta, joten määrää pienennetään yhdeksästä neljään. Toimet, joissa ei ole saavutettu kriittistä massaa, joilta puuttuu pitkän aikavälin näkökulmaa tai joihin on tehty niiden rakenteen vuoksi liikaa hakemuksia, lakkautetaan. Ne toimijat, jotka kuuluvat lakkautettavien ohjelmalohkojen piiriin, voivat kuitenkin osallistua uusiin toimiin, jos sovellettavat ehdot ja kriteerit täyttyvät. Ohjelmaa yksinkertaistetaan myös poistamalla toiminta-avustukset, jotka eivät ole olleet riittävän tulossuuntautuneita ja jotka ovat osoittautuneet hakijoiden ja edunsaajien kannalta monimutkaisiksi. Kaikissa tulevissa toimissa käytetään hankeavustuksia, jotka ovat yksinkertaisempia ja tukevat pidemmän aikavälin toimintamallia. Kansainvälisen ulottuvuuden osalta hylätään nykyinen vuosittainen ehdotuspyyntömenettely, jossa kohdemaat muuttuvat, ja ohjelmat avataan liittyville maille, ehdokasmaille, mahdollisille ehdokasmaille, Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluville maille ja Euroopan talousalueen maille. Ohjelma on edelleen avoin valikoituja maita tai alueita koskeville kahden- ja monenvälisille pitkän aikavälin yhteistoimille lisämäärärahojen pohjalta.

Media 2007 -ohjelma (2007-2013) ja Media Mundus -ohjelma (2011-2013)

Audiovisuaalialalla tapahtuu suuria muutoksia (varsinkin digitalisoituminen ja globalisoituminen), ja siksi nykyisiä tukimekanismeja on analysoitava tarkasti sen varmistamiseksi, että ne soveltuvat vallitseviin olosuhteisiin (ja voivat kehittyä ajan mittaan). Sekä strategisella että toiminnallisella tasolla on löydetty useita mahdollisuuksia yksinkertaistamiseen. Niitä ovat muiden muassa seuraavat: keskitytään jäsentäviin toimiin, joilla on systeeminen vaikutus; luodaan rahoitusväline, jolla vähitellen mahdollisuuksien mukaan korvataan suorat avustukset; tehostetaan EU:n rahoituksen vipuvaikutusta; sisällytetään samaan oikeusperustaan kansainvälisen ulottuvuuden käsittely, joka aiemmin kuului erillisen Media Mundus -ohjelman piiriin; noudatetaan koko arvoketjua koskevaa lähestymistapaa, jossa useita elokuvahankkeita, joilla on suuret mahdollisuudet menestyä kaupallisesti ja levitä laajalle, tuetaan arvoketjun alusta loppuun koulutuksesta aina levitykseen saakka; tuetaan arvoketjun eri osia ja toimijoita monialaisilla hankkeilla; tuetaan myyntiedustajia, jotka ovat suuntautuneet laajoille ja kansainvälisille markkinoille.

Alueellisen kattavuuden osalta Media-ohjelmaan pääsyä pitäisi yksinkertaistaa, ja osallistumisen olisi oltava mahdollista ”laajan” eurooppalaisen audiovisuaalialueen maille, eli kaikille liittyville maille, ehdokasmaille, mahdollisille ehdokasmaille, Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluville maille sekä ETA-maille. Jotkin hankkeet ovat avoimia kolmansille maille. Nämä maat puolestaan maksaisivat osallistumismaksun, joka kuvastaisi kunkin maan audiovisuaalialan merkittävyyttä Media 2007 -ohjelmaan äskettäin liittyneiden Sveitsin ja Kroatian mallin mukaisesti.

Uusi rahoituksen tukiväline

Kulttuurialan ja luovien toimialojen vakavana ongelmana on se, että alan pienten yritysten ja organisaatioiden on vaikea saada rahoitusta, ja tätä ongelmaa ei voida ratkaista avustuksilla.

Sama koskee pk-yrityksiä yleisemminkin, mutta tilanne on merkittävästi pahempi kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla viidestä syystä. Ensinnäkin suuri osa niiden varoista on aineettomia, kuten tekijänoikeuksia, eivätkä ne useinkaan näy tilinpidossa (kuten patentit näkyvät). Toiseksi kulttuurialan ja luovien toimialojen tuotteita ei yleensä tehdä sarjatuotantona, kuten muita teollisuustuotteita. Kukin kirja, ooppera, näytelmä, elokuva ja videopeli on ainutkertainen prototyyppi ja yritykset ovat monesti hankeperustaisia, mutta investoinnit edellyttävät pidempää aikaväliä ollakseen kannattavia. Kolmanneksi investointihalukkuus alalla on erittäin alhainen, sillä kulttuurin ja luovien alojen yrittäjillä ei usein ole liiketoimintaosaamista hankkeidensa markkinoimiseksi rahoituslaitoksille. Neljänneksi myös investointihalukkuus on vähäistä, sillä rahoituslaitoksilta puolestaan puuttuu näiden alojen tuntemusta, ne eivät aina ymmärrä alan riskiprofiileja eivätkä ole valmiita panostamaan alan asiantuntemuksen hankkimiseen. Viidenneksi alan pk-yritysten lainansaantimahdollisuuksia vähentää luotettavien tietojen puute, sillä rahoituslaitokset käyttävät usein tilastotietoja lainapäätöstensä perustana.

Pienten pääoman puutteesta kärsivien yritysten on siten hyvin vaikea rahoittaa toimintansa ja kasvaa ja ylläpitää kilpailukykyään. On arvioitu, että pankkilainarahoituksen vaje näiden pk-yritysten osalta on 2,8–4,8 miljardia euroa. Ongelman vakavuus vaihtelee jäsenvaltioittain: vain muutamissa maissa rahoituslaitoksilla on riittävästi asiantuntemusta tällä alalla.

Sen vuoksi ohjelmalla perustetaan ensimmäistä kertaa rahoituksen tukiväline kulttuurialaa ja luovia toimialoja varten. Se täydentää muita rakennerahastojen piiriin kuuluvia EU:n välineitä sekä kilpailukykyä ja innovointia koskevaa ohjelmaa, jonka lähestymistapa on monialainen ja jolla on hyvin rajallinen vaikutus aloilla, joilla välittäjillä (rahoituslaitoksilla) on vähän toimintaa, kuten kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla. Tukiväline tuottaa paljon eurooppalaista lisäarvoa ja edistää arvokasta verkottumista ja vertaisoppimista. Tarkoituksena on saada aikaan systeemisiä vaikutuksia kasvattamalla sellaisten rahoituslaitosten määrää, joilla on kulttuurialan ja luovien toimialojen asiantuntemusta, laajentamalla niiden maantieteellistä kattavuutta ja auttamalla saamaan liikkeelle yksityisiä investointeja. Lisäksi tukivälineen avulla pyritään muuttamaan alalla osin vallitsevaa avustuksiin nojaavaa suhtautumistapaa lainoja suosivaksi parantamalla yritysten kilpailukykyä ja vähentämällä riippuvuutta julkisesta rahoituksesta.

5. Ohjelman keskeiset tavoitteet ja painopisteet

Yksi puiteohjelma on johdonmukaisin ja kustannustehokkain ratkaisu kulttuurialan ja luovien toimialojen tukemiseksi ja niiden tärkeän työn edistämiseksi EU:n tasolla. Se muodostaa parhaan pohjan aloja koettelevien haasteiden käsittelylle ja EU:n tuen kohdistamiselle sellaisiin toimenpiteisiin, jotka tuottavat EU:n tason lisäarvoa auttamalla toimialoja optimoimaan mahdollisuutensa kasvaa, luoda työpaikkoja ja parantaa sosiaalista osallisuutta. Merkittävää etua saadaan siitä, että tiedon jakaminen ja yhteisiä ongelmia koskevien ideoiden vaihto helpottuu. Hallinnoinnin kannalta yhden puiteohjelman etuja ovat virtaviivaistaminen, yksinkertaistaminen ja kustannustehokkuus, kun tiedotuspisteitä, komiteoita ja työohjelmia on vähemmän.

6. Luova Eurooppa -ohjelman rakenne

Ohjelman rakenteessa otetaan huomioon kulttuurialan ja luovien toimialojen monitahoisuus ja epäyhtenäisyys. Alallahan toimii julkisesti rahoitettuja ja voittoa tavoittelemattomia organisaatioita sekä kaupallisia yrityksiä. Lisäksi eri toimialojen eri osilla on hyvin erilaiset arvoketjut. Esimerkiksi useimmilla kulttuurin osa-aloilla arvoketjut ovat enemmän toisiinsa sidoksissa kuin audiovisuaalialoilla (tärkeimpänä poikkeuksena kirjojen kustannus- ja vähittäismyyntiketju sekä populaarimusiikin tuotanto-, levitys- ja vähittäismyyntiketju), sillä teoksen suunnittelu, tuotanto, levitys ja myynti sekä niihin liittyvät asiakas- ja yleisösuhteet ovat yleensä teoksen tuottajan vastuulla. Tämä merkitsee sitä, että koko ohjelmaa koskevat yleiset ehdotuspyynnöt ja toimet eivät soveltuisi eri toimijoiden tarpeisiin, eivät olisi selkeitä ja voisivat joissakin tapauksissa jopa aiheuttaa hämmennystä.

Siksi ratkaisuksi on valittu puiteohjelma, jossa on kolme lohkoa:

- monialainen lohko, joka kattaa kulttuurialan ja luovat toimialat kokonaisuudessaan;

- kulttuurilohko, jonka piiriin kuuluvat kulttuuriala ja luovat toimialat;

- medialohko, joka keskittyy audiovisuaalialaan.

Alustava talousarvio jakautuu seuraavasti: 15 prosenttia monialaiselle lohkolle, 30 prosenttia kulttuurilohkolle ja 55 prosenttia medialohkolle.

Kulttuuri- ja medialohkot jatkavat nykyisten Kulttuuri- ja Media / Media Mundus -ohjelmien työtä. Uudessa monialaisessa lohkossa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa on tukiväline, jolla parannetaan kulttuurialan ja luovien toimialojen pk-yritysten rahoituksen saantia tarjoamalla lainarahoitusta antaville rahoituksen välittäjille luottoriskisuojaa. Lisäksi tuetaan riskien analysointiin liittyvän osaamisen ja asiantuntemuksen parantamista. Lohkon toinen osa sisältää toimenpiteitä, joilla tuetaan seuraavia: maidenvälinen yhteistyö ja kokemusten vaihto päättäjien ja toimijoiden kesken; uudet lähestymistavat yleisöjen hankkimiseen ja kasvattamiseen ja liiketoimintamallien kehittämiseen; kulttuuri- ja medialukutaito; tiedonkeruu, mukaan luettuna Euroopan audiovisuaalialan seurantakeskuksen jäsenyys. Rahoitusta annetaan myös Luova Eurooppa -tiedotustoimistojen verkostolle (aiemmin kulttuurialan yhteyspisteet ja Media desk -tiedotustoimistot). Nykyiset Kulttuuri- ja Media-ohjelmat kattavat pääosin tämän toisen ohjelmalohkon toimenpiteet, mutta kokonaisvaltaisen lähestymistavan monialaisten elementtien ansiosta tiedonvaihto paranee ja hallinto tehostuu.

7. Ohjelman odotetut vaikutukset

Ohjelman avulla pyritään tehostamaan kulttuurialan ja luovien toimialojen sopeutumista globalisaatioon ja digitaalitekniikan käyttöönottoon. Kiinnittämällä huomiota teosten liikkumiseen maasta toiseen voidaan lisätä teosten levikkiä, vaihdantaa sisämarkkinoilla, ulkomaankauppaa sekä alan saamia tuloja. Kulttuurilohkossa tähän sisältyy lisääntynyt panostus valmiuksien kehittämiseen ja kansainväliseen levitykseen. Tähän liittyvät kansainväliset kiertueet, uudet eurooppalaiset foorumit, joilla on suuri rakenteellinen vaikutus, sekä kustantamoille suunnatut strategiset tukipaketit kirjallisuuden kääntämistä varten, markkinointituki mukaan luettuna.

Medialohkon kautta lisätään jakeluresursseja. Tähän kuuluu myyntiedustajille suunnattu lisääntynyt ja entistä kohdennetumpi tuki, jolla pyritään vahvistamaan myyntiedustajien osto- ja myyntivoimaa kansainvälisillä markkinoilla. Euroopassa toimiville kansainvälisille yhteistuotantorahastoille annettavan tuen vahvistamisella pönkitetään eurooppalaisten ja muiden tuottajien välistä yhteistyötä, mikä lisää teosten määrää ja parantaa niiden laatua ja edistää siten edelleen kansainvälisille markkinoille pääsyä. Riippumattomat videopelien kehittäjät voivat hyödyntää kasvumarkkinoita saadessaan entistä helpommin rahoitusta. Seurauksena on pk-yritysten kilpailukyvyn paraneminen, tulojen lisääntyminen, markkinaosuuden kasvu ja yleisöpohjan laajeneminen.

Sen lisäksi, että kulttuuri- ja mediaohjelmalohkojen avulla voidaan parantaa Euroopan kulttuurialan ja luovien toimialojen globaalia kilpailukykyä ja kasvattaa niiden mittakaavaa, ne lisäävät kuluttajien saatavilla olevaa sisältötarjontaa ja vaikuttavat myönteisesti kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja Euroopan kulttuuri-identiteettiin. Uudella suoralla ja kohdennetulla tuella yleisöpohjan laajentamiseen tähtääviä toimia varten odotetaan voitavan saavuttaa uusia yleisöjä ja siten lisätä kysyntää. Vaikutuksen mittakaavasta ei kuitenkaan voida olla varmoja, ja tulosten saavuttamiseksi tarvitaan pitkän aikavälin toimintaa. Jos näin saavutetaan uusia sosiaaliryhmiä, toiminnalla voi olla vaikutusta myös sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Lisääntyneen kysynnän hyödyt siirtyisivät läpi koko arvoketjun ja teosten liikkuminen piristyisi, tulovirrat kasvaisivat ja alojen kilpailukyky parantuisi.

Uusi rahoituksen tukiväline parantaa kulttuurialan ja luovien toimialojen mahdollisuuksia saada rahoitusta, kun investointihalukkuus paranee, ja lisää siten toimialojen houkuttelevuutta yksityisten rahoittajien näkökulmasta sekä parantaa toimialojen rahoitusvalmiuksia ja teosten kaupallista potentiaalia. Sen avulla voidaan vahvistaa alojen kilpailukykyä ja avata uusia mahdollisuuksia kasvaa ja luoda työpaikkoja. Sillä voidaan myös joissakin tapauksissa vähentää pk-yritysten riippuvuutta julkisista tuista ja joissakin tapauksissa avata uusia tulovirtoja.

Kansainvälinen poliittinen yhteistyö auttaa parantamaan vertailukelpoisten tietojen saatavuutta, mikä tehostaa tosiseikkoihin perustuvaa päätöksentekoa. Tämä voi vahvistaa kulttuurialaa ja luovia toimialoja koskevaa kansallista päätöksentekoa ja edesauttaa systeemisen muutoksen aikaansaamista. Mahdollisuus testata uusia liiketoimintamalleja ja vaihtaa niitä koskevia kokemuksia auttaa toimialoja sopeutumaan digitaalitekniikan käyttöönottoon, mikä luo uusia työllistämis- ja kasvumahdollisuuksia.

8. EU:n tasolla saatava lisäarvo

EU:n toimien tarkoituksena on saada aikaan systeemisiä vaikutuksia ja tukea politiikan suunnittelua. Tässä mielessä EU:n tason lisäarvo muodostuu seuraavista elementeistä:

- toimien ja niiden vaikutusten rajat ylittävä luonne, mikä täydentää kansallisia, kansainvälisiä ja muita EU:n ohjelmia;

- mittakaavaedut ja kriittinen massa, joita EU:n tuella voidaan saada aikaan luomalla vipuvaikutuksia lisärahoituksen saamiseksi;

- kansainvälinen yhteistyö, joka voi auttaa vastaamaan alaan kohdistuviin globaaleihin haasteisiin ja systeemisiin pitkäaikaisvaikutuksiin entistä kattavammin, nopeammin ja tehokkaammin;

- entistä tasapuolisemman toimintaympäristön luominen Euroopan kulttuurialalle ja luoville toimialoille niin, että otetaan huomioon alhaisen tuotantokapasiteetin maat ja/tai maantieteellisesti tai kielellisesti suppea-alaiset maat tai alueet.

- Ohjelman täytäntöönpanon keskeiset piirteet

- Hallinnointitapa

Ylivoimaisesti suurinta osaa kulttuuri- ja medialohkojen mukaisista avustuksista hallinnoidaan edelleen koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA:n) kautta ehdotuspyyntöjen muodossa. Eri arvioinneissa on vahvistettu, että tämä on kustannustehokas hallinnointitapa rajat ylittävissä hankkeissa. Tiedotuspisteiden verkosto (nykyisin kulttuurin yhteyspisteet ja Media Desk -tiedotustoimistot) jakaa tietoa ja neuvoo ohjelmaa koskeviin hakemuksiin liittyvissä asioissa. Tiedotuspisteet eivät jaa varoja.

Joitakin ohjelman osia hallinnoi suoraan komissio. Näitä ovat varsinkin erityistoimet (esimerkiksi palkinnot), yhteistyö kansainvälisten instituutioiden kanssa (esimerkiksi audiovisuaalialan yhteistuotantorahastot) sekä Euroopan kulttuuripääkaupunki- ja Euroopan kulttuuriperintötunnus -hankkeiden rahoitus.

Kulttuurialan ja luovien toimialojen tukivälineen hallinnointi annetaan toimeksi jollekin rahoituslaitokselle, todennäköisesti Euroopan investointirahastolle (EIR:lle), koska tällaisen välineen hallinnointi edellyttää tietynlaista asiantuntemusta.

9. Määrärahojen jakautuminen

Ohjelmakomitea avustaa vuosittaisen työohjelman laatimisessa. Nykykäytännön mukaisesti komitean kuulemisen jälkeen julkaistaan yksityiskohtaisempia ehdotuspyyntöjä, joissa eritellään kriteerit, suoritteet, kohderyhmät ja suunnitellut määrärahat.

10. Yksinkertaistaminen

Nykyisten Kulttuuri- ja Media-ohjelmien hallinnointia on jo yksinkertaistettu merkittävästi. Luova Eurooppa -ohjelmassa otetaan kuitenkin käyttöön lisäparannuksia.

Kuten edellä todettiin, EACEA:n ohjelman kulttuurilohkon puitteissa hallinnoimien ehdotuspyyntöjen määrä vähenee yhdeksästä neljään. Uudessa ohjelmassa käytetään entistä enemmän kiinteämääräisiä tukia, avustuspäätöksiä ja kumppanuutta koskevia puitesopimuksia, sähköisiä hakemuksia ja raportointia sekä elektronista portaalia hakijoiden ja edunsaajien paperityön vähentämiseksi.

Toinen merkittävä yksinkertaistamistoimenpide on kahden tiedotusverkoston yhdistäminen. Yksi EU:n asiointipisteen tuo mittakaavaetuja, lisää avoimuutta yleisön suuntaan ja parantaa palvelun laatua.

Yhden ainoan ohjelmakomitean käyttäminen parantaisi ohjelman hallinnoinnin kustannustehokkuutta ja madaltaisi sen hallintorakennetta. Täytäntöönpanokustannuksissa syntyisi säästöjä, ja vaikuttavuus paranisi asianomaisten toimintalinjojen ja toimialojen välisten synergioiden vahvistumisen ansiosta.

Rahoitusvälineen avulla parannetaan EU:n varojen käyttöä vipuvaikutuksen ja uudistuvien rahastojen käytön kautta, mikä parantaa tehokkuutta verrattuna perinteisiin edunsaajille annettaviin avustuksiin.

***

Uutta ohjelmaa valmistellessaan komissio on kuullut sidosryhmiä laajasti. Se toimii jatkossakin yhteistyössä sidosryhmien ja varsinkin jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa tämän Euroopan kulttuurialaa ja luovia toimialoja koskevan uuden vision ja strategian toteuttamiseksi.

[1] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppa 2020 –strategiaa tukeva talousarvio, KOM(2011) 500 lopullinen, 29.6.2011.

[2] Building a Digital Economy: The importance of saving jobs in the EU's creative industries, TERA Consultants, maaliskuu 2010.

[3] Komission suositus kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä, C(2011) 7579 lopullinen, 27.10.2011.

[4] Vihreä kirja ”Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuudet käyttöön”, KOM(2010) 183 lopullinen; komission valmisteluasiakirja ”Analysis of the consultation launched by the Green Paper on Unlocking the potential of cultural and creative industries”, SEC(2011) 399 final, 24.3.2011.

[5] Vertailun vuoksi voidaan todeta, että 57 miljoonaa euroa on paljon vähemmän kuin julkinen rahoitus taiteelle ja kulttuurille Yhdistyneessä kuningaskunnassa (590 miljoonaa puntaa) Ranskassa (7,5 miljardia euroa) tai Saksassa (8,5 miljardia euroa).

[6] Lähde : Euroopan audiovisuaalialan seurantakeskus, 2008