52011DC0596

KOMISSION LAUSUNTO

annettu 30.9.2011,

Euroopan unionin tuomioistuimen esittämistä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön muutospyynnöistä

Komissio ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 257 artiklan ensimmäisen kohdan ja 281 artiklan toisen kohdan, ja katsoo seuraavaa:

1. Euroopan unionin tuomioistuin esitti 28. maaliskuuta 2011 kaksi pyyntöä, jotka koskivat useita muutoksia sen perussääntöön sekä asetuksen antamista Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen määräaikaisista tuomareista. Ensimmäistä kertaa Euroopan parlamentin ja neuvoston on hyväksyttävä nämä säädökset tavanomaisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena.

2. Ehdotetut muutokset vaikuttavat eriasteisesti Euroopan unionin tuomioistuimen kolmeen osaan: unionin tuomioistuimeen, unionin yleiseen tuomioistuimeen ja virkamiestuomioistuimeen.

3. Unionin tuomioistuinta koskevilla muutoksilla perustetaan varapresidentin virka ja määritetään virkaan kuuluvat tehtävät (uusi 9 a artikla ja 39 artiklan toinen kohta), muutetaan suuren jaoston kokoonpanoa (16 artiklan toinen kohta), lisätään suuren jaoston ja täysistunnon päätösten päätösvaltaisuuteen tarvittavan jäsenten määrää (17 artiklan kolmas ja neljäs kohta) sekä poistetaan säännös, jonka mukaan esittelevä tuomari lukee kertomuksen istunnossa (20 artiklan neljäs kohta).

4. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien määrää ehdotetaan nostettavaksi 39:ään, koska sen työmäärä on kasvanut ja asioiden käsittelyajat ovat pidentyneet (48 artikla).

5. Virkamiestuomioistuinta ehdotetaan täydennettäväksi kolmella määräaikaisella tuomarilla, joita voidaan käyttää tuomarin ollessa pitkään estyneenä (perussäännön 62 c artiklan ja liitteen I muutos sekä erillisen virkamiestuomioistuinta koskevan asetuksen antaminen).

6. Viimeinen ehdotettu muutos koskee samalla tavoin kaikkia kolmea tuomioistuinta. Siinä poistetaan määräaikojen pidentäminen pitkien etäisyyksien takia (45 artiklan ensimmäisen kohdan poistaminen). Tämä merkitsisi konkreettisesti menettelylle asetetun määräaikaan lisättävän kymmenen päivän mittaisen kiinteän määräajan poistamista.

7. Euroopan unionin tuomioistuin ehdottaa, että monet näistä muutoksista, erityisesti virkamiestuomioistuimen tuomarien määrän lisääminen, tulevat voimaan välittömästi. Sen sijaan kolme tuomioistuinta koskevaa muutosta, jotka ovat varapresidentin viran luominen, suuren jaoston kokoonpanon muuttaminen ja päätösvaltaisuuden mukauttaminen, tulevat voimaan vasta, kun tuomareiden osittainen vaihtuminen tapahtuu seuraavan kerran.

8. Komissio pitää tervetulleena Euroopan unionin tuomioistuimen aloitetta, jossa se toimittaa perussääntönsä muutokset lainsäätäjälle. Sekä oikeudenkäyntien luonne että niiden määrä unionin tuomioistuimissa on muuttunut perinpohjaisesti viime vuosien aikana erityisesti siksi, että unionin oikeus on laajentunut uusille aloille ja unionin jäsenvaltioiden määrä on kasvanut. Unionin laajentuminen on myös vaikuttanut voimakkaasti tuomioistuinten sisäiseen rakenteeseen, sillä niissä on nyt enemmän jäseniä, samoin kuin kieliä, joita oikeudenkäynneissä voidaan käyttää. Ennustettavissa on myös muita lyhyen ja keskipitkän aikavälin muutoksia eritoten Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena. Jotta tuomioistuimen voisivat reagoida muutoksiin tehokkaasti, niiden organisaatiota, resursseja ja toimintatapoja on mukautettava.

9. Euroopan unionin tuomioistuin esittää pyyntöjensä ohessa esitetyissä perusteluissa tarkan analyysin nykytilanteesta, esiin tulleista uudistusvaatimuksista ja ratkaisuista, joilla vaatimukset voitaisiin täyttää. Komissio yhtyy analyysiin hyvin pitkälti.

10. Euroopan unionin tuomioistuimen ehdotukset edellyttävät kuitenkin laajaa pohdintaa, sillä ne saattavat vaikuttaa pysyvästi käsitykseen unionin oikeudesta. Tuomioistuimen perussääntöjen muutos ei ole koskaan merkityksetön, sillä kyseisen tuomioistuimen legitimiteetti perustuu siihen. Perussäännön on suojeltava tuomioistuimen riippumattomuutta, puolueettomuutta ja auktoriteettia ja taattava samalla todellinen oikeussuoja tehokkaan ja sujuvan toiminnan kautta.

11. Komissio esittää seuraavassa lainsäätäjälle tiedoksi yksityiskohtaisia näkemyksiä syistä, joiden perusteella se tukee Euroopan unionin tuomioistuimen ehdotuksia tai mukauttaa ja täydentää tiettyjä kohtia.

12. Komissio on tietoinen Euroopan unionin tuomioistuimen ehdotusten budjettivaikutuksesta. Se haluaa kuitenkin korostaa, että toisaalta tehokkaan oikeusturvan takaaminen – johon kuuluu myös tuomioiden antaminen kohtuullisessa ajassa – on ensisijaisen tärkeää, ja toisaalta tehoton oikeus aiheuttaa kielteisiä taloudellisia seurauksia, jotka ovat todennäköisesti kalliimpia kuin budjettimäärärahojen lisäys, vaikka eivät olekaan yhtä näkyviä.

              Yhteisöjen tuomioistuimeen liittyvät muutokset

13. Varapresidentin tehtävän perustaminen varsinaiseen unionin tuomioistuimeen vaikuttaa perustellulta. Kuten tuomioistuin toteaa, sen presidentin työmäärä on ajan myötä lisääntynyt voimakkaasti. Olisikin hyödyllistä, jos varapresidentti voisi toimia presidentin sijaisena tai avustaa tätä tehtävän hoidossa.

14. Unionin tuomioistuimen presidentillä on monia tehtäviä, joiden hoitaminen on keskeisen tärkeää tuomiovallan moitteettomalle toiminnalle. Komissio haluaa korostaa, että on hyvin tärkeää on hoitaa sujuvasti välitoimimenettelyt ja välitoimimenettelyllä tapahtuvat muutoksenhaut, joista unionin tuomioistuimen presidentti on päävastuussa. Lykkäyspyynnöt tai muut väliaikaiset toimenpiteet on hoidettava mahdollisimman nopeasti, oli kyseessä ensimmäinen oikeusaste tai muutoksenhaku. Jos näin ei tapahdu, taloudellisten toimijoiden, jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten toiminta saattaa häiriytyä. Aiemmin on käynyt niin, että tietyt välitoimia koskevista määräyksistä tehdyt muutoksenhaut on ratkaistu vasta pitkän ajan, jopa vuoden, kuluttua. Tällaiset viiveet sopivat huonosti yhteen tehokasta väliaikaista oikeussuojaa koskevan periaatteen kanssa. Varapresidentin viran perustaminen helpottanee tätä tilannetta.

15. Eräitä huomioita on esitettävä olosuhteista, joissa tuomioistuimen presidentillä voisi olla sijainen. Tuomioistuimen ehdotuksen mukaan sijaista voidaan käyttää ”presidentin ollessa estynyt, presidentin toimen ollessa avoinna tai presidentin pyynnöstä”. Tämä 9 a artiklan muotoilu tarkoittaa, että sen lisäksi, että presidentti on estynyt, hänellä on harkintavalta pyytää sijaista tapauskohtaisesti kaikkiin eri tehtäviinsä, niin lainkäytöllisiin, muodollisiin kuin hallinnollisiinkin. Sen sijaan välitoimimenettelyn osalta tuomioistuimen ehdottamassa uudessa 39 artiklan toisessa kohdassa mainitaan sijaisen käyttö ainoastaan ”presidentin ollessa estynyt”, ei hänen pyynnöstään. Tämä 39 artiklan erityissäännös lienee syytä tulkita poikkeukseksi 9 a artiklan yleissääntöön, jonka mukaan varapresidentti toimii sijaisena myös presidentin pyynnöstä.

16. Komissio katsoo, että väliaikaisen oikeussuojan takaamisesta vastuussa olevan tuomarin olisi edelleen syytä olla presidentti, paitsi tämän ollessa estynyt. Presidentin ei pitäisi voida päättää omasta tahdostaan ja tapauskohtaisesti, että hänellä voisi olla välitoimimenettelyissä sijainen. Komissio katsoo samalla, että tämä perustelu pätee kaikkiin presidentin lainkäytöllisiin tehtäviin (eikä siis pelkästään tuomiovaltaan välitoimimenettelyssä ja siihen liittyvissä muutoksenhauissa, vaan myös istuntojen sekä täysistunnon ja suuren jaoston puheenjohtajana toimimiseen). Oikeuden puolueettomuuden kannalta olisi lisäksi suotavaa, että käsiteltävät asiat jaettaisiin presidentin tai varapresidentin hoidettaviksi ennalta päätettyjen abstraktien ja yleisten perusteiden mukaan (laillisen tuomioistuimen periaate), eikä siten, että asioiden jaosta päätetään tapauskohtaisesti. Komissio suosittaa siis, että presidentillä käytettäisiin sijaista ”presidentin pyynnöstä” ainoastaan muodollisissa ja hallinnollisissa tehtävissä (esimerkiksi unionin tuomioistuimen yleiskokouksen puheenjohtajana). Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että 9 a artiklan toinen kohta muotoillaan seuraavasti:

Varapresidentti avustaa unionin tuomioistuimen presidenttiä. Varapresidentti toimii presidentin sijaisena presidentin ollessa estynyt tai presidentin toimen ollessa avoinna. Varapresidentti toimii presidentin sijaisena myös presidentin pyynnöstä lukuun ottamatta täysistunnon ja suuren jaoston puheenjohtajuutta ja 39 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä.

17. Komissio kannattaa varapresidentin nimittämisen osalta unionin tuomioistuimen ehdotusta eli valintaa kolmeksi vuodeksi siten, että tehtävään voidaan valita uudelleen. Varapresidentin toimikausi olisi näin ollen sama kuin unionin tuomioistuimen presidentin.

18. Unionin tuomioistuimen toinen ehdotus koskee suuren jaoston kokoonpanoa, joka laajennettaisiin kolmestatoista jäsenestä viiteentoista. Jaostojen puheenjohtajat eivät enää kuuluisi automaattisesti suureen jaostoon.

19. Komission mielestä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vakaalle kehittymiselle on keskeisen tärkeää, että unionin tuomioistuimessa on suuri jaosto, joka vastaa monimutkaisten asioiden käsittelemisestä ja tuo esiin tärkeitä periaatteellisia kysymyksiä. Sen ansiosta ratkaisuissa otetaan huomioon useiden unionin tuomioistuimen tuomareiden mielipide ja oikeuskäytännölle syntyy jatkuvuutta. Lisäksi viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajien jatkuva osallistuminen samaan aikaan sekä suureen jaostoon että johtamiinsa jaostoihin helpottaa yhtenäisen oikeuskäytännön linjan ylläpitämistä eri tuomarikokoonpanojen välillä.

20. Kun tuomioistuimessa on 27 jäsentä, 15:n tuomarin muodostama suuri jaosto pystyy helpommin vastaamaan edellä kuvattuihin tavoitteisiin. Sama koskee varapresidentin automaattista läsnäoloa. Näitä muutoksia on tästä syystä kannatettava.

21. Sen sijaan on hankalampaa arvioida kokonaisvaltaisesti lisäarvoa muutokselle, jonka mukaan viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajat eivät enää osallistuisi järjestelmällisesti suureen jaostoon. Tämä muutos helpottaisi tietysti osittain kyseisten tuomarien suurta työtaakkaa. Lisäksi muut tuomarit voisivat osallistua useammin suuren jaoston työhön, minkä ansiosta jäsenvaltioiden keskinäinen erilaisuus ja kansallisten oikeusjärjestelmien moninaisuus pystyttäisiin huomioimaan paremmin. Toisaalta uudistuksen myötä suuren jaoston kokoonpano vaihtelisi aiempaa enemmän (ainoastaan kaksi jäsentä 15:stä olisi pysyviä, kun nyt näitä on viisi 13:sta), jolloin sen vahvistaman oikeuskäytännön yhtenäisyys ja vakaus saattaisi kärsiä. Viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajille ei myöskään enää tiedotettaisi täysin suuren jaoston päätöksistä silloin, kun nämä eivät ole sen kokoonpanossa mukana.

22. Komission mielestä unionin tuomioistuimen ehdotusta voitaisiin muuttaa tältä osin hieman siten, että säilytetään suuren jaoston kokoonpanon vakaus, mutta samalla voidaan kuitenkin saavuttaa uudistuksen tavoitteet.

23. Tässä muutoksessa säilytettäisiin unionin tuomioistuimen ehdottama kokoonpano, mutta sovellettaisiin uutta sääntöä, jonka mukaan viiden tuomarin jaoston puheenjohtajista kolmen olisi aina kuuluttava suureen jaostoon.

24. Työjärjestykseen sisältyisi ehtoja tuomarien osallistumisesta kunkin asian käsittelyyn. Todennäköisesti laadittaisiin kaksi vuorotteluluetteloa (nykyään käytössä on yksi), joista toisessa olisivat viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajat ja toisessa muut tuomarit. Näin ollen 16 artiklan toinen kohta olisi seuraava:

Suureen jaostoon kuuluu viisitoista tuomaria. Suuren jaoston puheenjohtajana toimii unionin tuomioistuimen presidentti. Suureen jaostoon kuuluvat lisäksi varapresidentti ja kolme viiden tuomarin jaoston puheenjohtajaa sekä muita tuomareita. Kolmen viidestä tuomarista koostuvan jaoston puheenjohtajan ja muiden tuomareiden nimeämistä koskevat säännöt vahvistetaan työjärjestyksessä.

25. Komissio kannattaa suuren jaoston (11 tuomaria) ja täysistunnon (17 tuomaria) päätöksiin tarvittavan päätösvaltaisen kokoonpanon jäsenten määrän lisäämistä unionin tuomioistuimen ehdottamalla tavalla.

26. Perussäännön 20 artiklan muutoksessa ainoastaan poistetaan säännös, jonka mukaan esittelevä tuomari lukee kertomuksen istunnossa. Tämä sääntö on jo ennestään tarpeeton, eikä sen poistaminen aiheuttane vastustusta.

27. Komissio tukee näin ollen kaikkia unionin tuomioistuinta koskevia ehdotuksia, mutta ehdottaa, että

· selkiytetään tilanteita, joissa varapresidentti voi toimia tuomioistuimen presidentin sijaisena,

· laajennetun suuren jaoston kokoonpano pidetään vakaampana.

              Unionin yleiseen tuomioistuimeen liittyvät muutokset

28. Euroopan unionin tuomioistuin on tietoinen siitä, että unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävänä olevien asioiden suureen määrään on puututtava nopeasti ja käsittelyaikaa on lyhennettävä. Kuten tuomioistuin toteaa perusteluissaan, sen on pitänyt valita kahdesta perussopimuksissa määrätystä uudistusvaihtoehdosta, jotka ovat tuomarien lukumäärän lisääminen ja yhden tai useamman erityistuomioistuimen perustaminen. Se on päätynyt ehdottamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien lukumäärän lisäämistä 39:ään.

29. Komissio on unionin tuomioistuimen kanssa samaa mieltä valinnasta seuraavassa esitettävistä syistä. Toisaalta unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävänä olevien keskeneräisten asioiden huomattava määrä edellyttää kiireellistä ratkaisua. Ainoastaan lisäämällä välittömästi tuomareiden määrää olemassa olevien hallintorakenteiden mukaisesti voidaan hillitä uusien asioiden tulvaa samalla kun puretaan tehokkaasti keskeneräisten tapausten ruuhkaa. Yhden tai usean erityistuomioistuimen perustaminen tuottaisi tulosta vasta merkittävän viiveen jälkeen.[1] Toisaalta unionin yleisen tuomioistuimen vastuulla olevien asioiden määrän vaihtelu edellyttää joustavaa ratkaisua. Johdetun oikeuden kehitys tuottaa jatkuvasti uusia riita-asioiden tyyppejä, joiden merkitystä ja pysyvyyttä on vaikea ennustaa etukäteen. Esimerkiksi REACH-lainsäädäntöä on viime vuosina pidetty mahdollisena merkittävänä riita-asioiden aiheuttajana, mutta eniten ovatkin lisääntyneet kanteet, jotka koskevat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osana henkilöihin tai yhteisöihin kohdistuvia pakotteita. Samoin on vaikea ennakoida mahdollisia keskipitkän aikavälin vaikutuksia, joita useiden uusien virastojen perustamisella on erityisesti talouden alalla. Kun otetaan huomioon tämä epävakaisuus, erityistuomioistuinten perustamisella ei pystyttäisi vastaamaan nykytilanteen haasteisiin ainakaan juuri nyt. Joustavampi ratkaisu olisi perustaa unionin yleisen tuomioistuimen yhteyteen erityisjaostoja. Tätä aihetta käsitellään tuonnempana. Erityistuomioistuimen perustaminen ei myöskään liene kestävä ratkaisu yleisen tuomioistuimen ylikuormitukseen, joka ei koske pelkästään tiettyjä kapeita aloja, vaan aiheutuu ennen kaikkea monimutkaisista asioista esimerkiksi kilpailun tai valtiontukien valvonnan alalla.

30. Uusien tuomareiden tarpeellisen määrän arviointi on vääjäämättä vaikeaa. Ehdotuksen mukaan uusia tuomareita olisi 12 ja uusia jaostoja neljä, minkä pitäisi riittää lisäämään huomattavasti asioiden käsittelykapasiteettia unionin yleisessä tuomioistuimessa.

31. Perussäännön 48 artiklan ehdotettu muutos edellyttää myös 47 artiklan muuttamista. Nykyinen 47 artikla aiheuttaa sen, että unionin yleiseen tuomioistuimeen ja sen jäseniin sovelletaan useita perussäännön säännöksiä. Erityisesti tämä koskee 9 artiklan ensimmäistä kohtaa, jonka mukaan ”Osa tuomareista vaihtuu joka kolmas vuosi. Tämä koskee vuoroin neljäätoista ja vuoroin kolmeatoista tuomaria”. Kun unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien määrä ei enää ole sama kuin unionin tuomioistuimen, säännöstä ei voida soveltaa sellaisenaan yleiseen tuomioistuimeen. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että unionin tuomioistuimen ehdotusta mukautetaan seuraavasti:

– Lisätään 6 a kohta seuraavasti:

              Korvataan 47 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

              ”Tämän perussäännön 9 a[2], 14 ja 15 artiklaa, 17 artiklan ensimmäistä, toista, neljättä ja viidettä kohtaa ja 18 artiklaa sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen ja sen jäseniin.”

– Muotoillaan 7 kohta seuraavasti:

              Korvataan 48 artikla seuraavasti:

              Unionin yleisessä tuomioistuimessa on 39 tuomaria.

              Osa tuomareista vaihtuu joka kolmas vuosi. Tämä koskee vuoroin 20:tä ja vuoroin 19:ää tuomaria.”

32. Tämän teknisen mukautuksen lisäksi 12 uuden tuomarin mukaantulo tuo esiin kaksi tärkeää kysymystä: 39 tuomarin laajennetun yleisen tuomioistuimen organisoinnin ja tuomareiden nimittämisen. Näitä kahta osittain toisiinsa liittyvää kysymystä käsitellään jäljempänä.

33. Komissio katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen sisäisen organisoinnin yhteydessä perussääntöä on muutettava lisää siten, että voimistetaan vaikutusta, joka tuomareiden määrän lisäämisellä on yleisen tuomioistuimen toiminnan tehoon. Lisäksi nämä muutokset aiheuttavat asianmukaiset muutokset unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestykseen.

34. Unionin yleisen tuomioistuimen toiminta perustuu nykyään eri jaostojen tiukkaan yhdenvertaisuuteen, ja jaostot käsittelevät kaikenlaisia asioita kukin vuorollaan. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti voi muuttaa näitä vuoroja ainoastaan poikkeuksellisesti. Tämä toimintatapa tarkoittaa, että kaikkien tuomareiden on hallittava hyvin erilaisia oikeudenaloja kuten kilpailuoikeus, teollis- ja tekijänoikeudet ja maatalouteen liittyvät asiat. Muutoksenhakujaoston kokoonpano perustuu kiertoon.

35. Komission mielestä näitä toimintatapoja ei voida jatkaa 39 tuomarista koostuvassa tuomioistuimessa. Jaostojen suuri määrä johtaisi asiatyyppien jakautumiseen vielä pirstoutuneemmiksi. Unionin yleiseen tuomioistuimeen tulee käsiteltäviksi vuosittain yli 600 asiaa, joten jokainen esittelijätuomari saisi esiteltäväkseen noin 15 asiaa mitä moninaisimmilta aloilta.

36. Lienee siis tarpeen, että useat unionin yleisen tuomioistuimen jaoston erikoistuvat tiettyihin aloihin, jotta asiat saataisiin käsiteltyä tehokkaammin ja nopeammin, ja samalla säilytettäisiin tarvittava jousto mukautua uudenlaisten riita-asioiden käsittelyyn.

37. Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen onkin itse vahvistettava tämän erikoistumisen yksityiskohdat työjärjestyksessään, periaate olisi jatkuvuuden varmistamiseksi kirjattava myös itse perussääntöön. Siinä voitaisiin konkreettisesti määrätä, että unionin yleinen tuomioistuin perustaa asianmukaisen määrän erityisjaostoja, vähintään niitä on oltava kaksi. Tämän vuoksi perussäännön 50 artiklaan voitaisiin lisätä seuraava uusi kohta ensimmäisen ja toisen kohdan väliin:

”Sellaisten alojen käsittelyä varten, joihin liittyy huomattavasti riita-asioita, unionin yleisessä tuomioistuimessa on asianmukainen määrä erityisjaostoja, joille ohjataan kyseisiä aloja koskevat asiat. Näitä erityisjaostoja ei voi olla vähempää kuin kaksi.”

38. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on nykyisessä järjestelmässä sidottu pitkälti väliaikaisia toimenpiteitä koskevien pyyntöjen käsittelyyn eikä hän pysty käyttämään tarpeeksi aikaa riita-asioiden yleiseen hallinnointiin. Hänellä ei myöskään ole tähän tarpeeksi toimivaltaa.

39. Tämän vuoksi komissio suosittaa, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentin rinnalla toimisi varapresidentti, kuten unionin tuomioistuimessakin. Tätä varten uusi 9 a artikla voitaisiin laajentaa sovellettavaksi myös unionin yleiseen tuomioistuimeen. Perussäännön 47 artiklan ensimmäiseen kohtaan olisi siis lisättävä viittaus tähän säännökseen. Samalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestystä olisi muutettava siten, että vahvistetaan presidentin toimivaltaa asioiden hallinnoinnissa, erityisesti asioiden jakamisessa tuomareiden kesken.

40. Jotta tämä muutos olisi tehokkaampi, varapresidentti voisi täyttää väliaikaisia toimenpiteitä koskevien pyyntöjen käsittelytehtävän yhdessä presidentin kanssa. Tällöin 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa viitattaisiin vain 9 a artiklan ensimmäiseen kohtaan, ja perussääntöön lisättäisiin uusi 48 a artikla seuraavasti:

Varapresidentti avustaa unionin yleisen tuomioistuimen presidenttiä. Varapresidentti toimii presidentin sijaisena presidentin ollessa estynyt tai presidentin toimen ollessa avoinna. Varapresidentti myös toimii presidentin sijaisena 39 artiklassa tarkoitetuissa tehtävissä työjärjestyksessä vahvistetuissa olosuhteissa.

41. Käytännön tasolla komissio katsoo myös, että kun tuomarien määrän lisäämisestä on sovittu periaatteen tasolla, unionin yleisen tuomioistuimen olisi saatava tarvittavat budjettivarat, joilla voidaan palkata huomattava määrä lakimiesavustajia ilman, että täytyy odottaa perussäännön muutosten hyväksymistä ja voimaantuloa. Nykyisten tuomareiden alaisina toimivien lakimiesavustajien ansiosta tuomarit voisivat alkaa käsitellä keskeneräisiä asioita jo odotettaessa uusien tuomareiden virkaanastumista. Lakimiesavustajat voisivat myöhemmin siirtyä uusien tuomareiden alaisuuteen.

42. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden määrän lisäämisen jälkeen seuraava kysymys on tuomareiden nimittämisjärjestelmä. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden nimittämistä koskevat säännöt vahvistetaan suoraan perussopimuksissa. Kuten unionin tuomioistuimeenkin, tuomarit nimitetään yleiseen tuomioistuimeen kuudeksi vuodeksi kerrallaan jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artiklan 2 kohta ja 254 artiklan toinen kohta). SEUT-sopimuksen 254 artiklassa määrätään myös, että osa jäsenistä vaihtuu joka kolmas vuosi. Ainoa asia, joka voidaan vahvistaa perussäännön nojalla, on tuomarien määrä (SEUT-sopimuksen 254 artiklan ensimmäinen kohta), sillä edellytyksellä, että unionin yleisessä tuomioistuimessa on vähintään yksi tuomari jäsenvaltiota kohden (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 2 kohta).

43. Koska lainsäätäjällä ei ole toimivaltaa täydentää näitä sääntöjä, jäsenvaltioiden on sovittava nimittämisjärjestelmästä epävirallisesti. Koska tuomarien määrä ei vastaa jäsenvaltioiden määrää eikä ole jäsenvaltioiden määrällä jaollinen, tällainen järjestelmä on käytännössä pakollinen, jotta nimityksistä voidaan sopia nopeasti ja sovussa.

44. Tämän vuoksi komissio pyytää, että samaan aikaan, kun lainsäätäjä hyväksyy perussäännön muutokset, jäsenvaltiot antaisivat yhteisen julistuksen sopimastaan nimittämisjärjestelmästä. Tämä julistus voitaisiin julkaista tiedoksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

45. Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon useita perustavoitteita nimittämisjärjestelmää vahvistaessaan. Ensinnäkin on varmistuttava, että tehtäviin nimitetään soveltuvimmat ja pätevimmät henkilöt. Tämän tavoitteen saavuttamisesta on jo osittain huolehdittu SEUT-sopimuksen 255 artiklalla perustetun komitean lausunnoilla. Unionin yleisen tuomioistuimen kokoonpanoon on lisäksi varmistettava tietty vakaus, mutta toisaalta on huolehdittava myös tuomareiden vaihtumismahdollisuuksista. Koska unionin yleisen tuomioistuimen käsittelemät alat ovat varsin teknisiä ja edellyttävät asiantuntemusta, on tärkeää, että työnsä tehokkaasti hoitaneet tuomarit voivat jatkaa tehtävässään. Jos tuomarien määrän muuttaminen 27:stä 39:ään haittaa tätä mahdollisuutta, uudistuksen asianmukaisuutta on pohdittava vakavasti. Komissio tietää myös jäsenvaltioiden toivovan järjestelmää, joka takaa mahdollisimman hyvin kaikkien kansallisten oikeusjärjestelmien edustuksen unionin yleisen tuomioistuimen kokoonpanossa.

46. Näin tavoitteiden samanaikainen saavuttaminen on epäilemättä hankalampaa, kun tuomareita ei ole 27 vaan 39, ja näistä joka kolmas vuosi vaihtuu 20 tai 19 tuomaria.

47. Komissio kuitenkin katsoo, että tasapainoisen ratkaisun löytäminen on mahdollista, ja pyytää jäsenvaltioita tarkastelemaan seuraavassa esitettäviä kahta vaihtoehtoista järjestelmää.

48. Ensimmäisen mallin tavoitteena on noudattaa tiukasti jäsenvaltioiden välistä yhdenvertaisuutta vuorottelulla, jossa kuitenkin pyrittäisiin säilyttämään vaihtumismahdollisuudet. Kahden perusperiaatteen mukaan unionin tuomioistuimeen on kuuluttava vähintään yksi ja enintään kaksi tuomaria, joilla on kunkin jäsenvaltion kansalaisuus. Mikäli kahdella tuomarilla on sama kansalaisuus, heidän toimikautensa on porrastettava kolmen vuoden ajalle. (Jos toimikaudet olisivat ajallisesti samat, tuomarien riippumattomuus saattaisi vaarantua, sillä he joutuisivat kilpailemaan seuraavasta toimikaudesta.) Näiden periaatteiden mukaan tuomarit nimitettäisiin seuraavasti:

· Laaditaan vuorotteluluettelo, joka kattaa kaikki 27 jäsenvaltiota. Luettelo voitaisiin laatia arpomalla tai seuraamalla perussopimusten pöytäkirjassa nro 36 olevan 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettua järjestystä.

· Kunkin tuomareiden osittaisen uusimisen yhteydessä yksilöidään ensin ne jäsenvaltiot, joiden kansalaista ei ole niiden 20 (tai 19) jäsenvaltion joukossa, jotka ovat puolessavälissä toimikauttaan, ja nimitetään ensisijaisesti tuomareita, joiden kansallisuudet vastaavat yksilöityjä jäsenvaltioita. Kyseessä voivat olla tuomarit, joiden toimikausi on päättynyt (edellyttäen, että tällaisia on yksilöityjen kansallisuuksien joukossa), tai uudet tuomarit.

· Tämän jälkeen nimitettävinä olevien tuomareiden kansallisuuden määrittämisessä käytetään ennalta laadittua vuorotteluluetteloa ja noudatetaan sääntöä, jonka mukaan kustakin jäsenvaltiosta voi olla enintään kaksi tuomaria. Jälleen kyseessä voivat olla tuomarit, joiden toimikausi on päättynyt (edellyttäen, että tällaisia on yksilöityjen kansallisuuksien joukossa), tai uudet tuomarit.

· Seuraavan osittaisen vaihtumisen aikaan toimitaan samoin ja seurataan vuorotteluluetteloa (eli aloitetaan jäsenvaltiosta, joka on heti seuraava edellisellä kerralla nimitetyn tuomarin jäsenvaltion jälkeen).

· SEUT-sopimuksen 255 artiklassa tarkoitettu komitea tarkastelee kaikki näin esitetyt ehdokkaat. Nimittämisjärjestelmästä ei poiketa riippumatta siitä, mikä on komitean lausunnon sisältö. Jos yksittäisen ehdokkaan sopivuutta epäillään, on siis jäsenvaltion vastuulla esittää uusi ehdokas.

49. Toisella komission ehdottamalla mallilla pyritään saamaan aikaan tasapaino eri tavoitteiden välillä: toisaalta pyritään siihen, että kaikki kansalliset oikeusjärjestelmät ovat paremmin edustettuina, ja toisaalta unionin yleisen tuomioistuimen olisi jakauduttava useisiin erikoistuneisiin jaostoihin. Tätä varten puolet uusista tuomareista (eli kuusi tuomaria) nimitettäisiin menettelyllä, jolla vastataan tähän erikoistumistarpeeseen.

50. Kuten ensimmäisessäkin mallissa, perusperiaate olisi, että unionin yleiseen tuomioistuimeen olisi kuuluttava vähintään yksi tuomari ja enintään kaksi tuomaria, joilla on kunkin jäsenvaltion kansalaisuus. Tuomarit nimitettäisiin seuraavasti:

· Kunkin osittaisen vaihtumisen yhteydessä valitaan kolme tuomaria siten, että otetaan huomioon oikeudellinen pätevyys, jota vaaditaan unionin yleiseen tuomioistuimeen perustettavien erityisjaostojen jäseniltä. Kukin jäsenvaltio voi esittää tätä varten yhden ehdokkaan. Valinnan ehdokkaiden välillä tekevät jäsenvaltiot SEUT-sopimuksen 255 artiklassa tarkoitetun komitean ennakkolausunnon perusteella. Jäsenvaltiot pyytävät komiteaa ottamaan huomioon lausunnossaan ehdokkaiden pätevyyden kyseisen erityisjaoston käsittelemällä alalla ja esittämään paremmuusjärjestyksessä ehdokkaat, joiden soveltuvuus tehtävään on vahvistettu. Jotta vältetään esteet ja viiveet nimityksissä, jäsenvaltioiden olisi sovittava etukäteen kannasta, joka hyväksytään komitean lausunnon jälkeen.

· Loput 16 tai 17 tuomaria nimitettäisiin ensimmäisessä mallissa esitetyn vuorottelujärjestelmän mukaan erästä pientä eroa lukuun ottamatta. Jäsenvaltio, jonka kansalainen nimitetään osittain vaihtumisen yhteydessä siten, että erikoistuminen on otettu huomioon valinnassa, ei voi saman tuomareiden vaihtumiskauden aikana käyttää oikeuttaan nimittää tuomaria, vaikka vuorotteluluettelon mukaan se voisi näin tehdä.

51. Myös 12 uuden tuomarin ensimmäisen nimittämisen yksityiskohdat olisi tarkennettava. Kun otetaan huomioon nykytilanteen aiheuttama kiireellisyys, kahden kuusihenkisen tuomariryhmän perustamisessa ei ole järkevää odottaa siihen asti kun unionin yleisen tuomioistuimen tuomareita vaihdetaan osittain vuosina 2013 ja 2016. Uudet 12 tuomaria on sen sijaan nimitettävä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun perussäännön muutos on tullut voimaan. Samaan aikaan näiden uusien tuomareiden toimikaudet on yhdenmukaistettava virassa olevien tuomareiden toimikausien kanssa. Näin voidaan noudattaa SEUT-sopimuksen 254 artiklaa, jossa määrätään osittaisesta vaihtumisesta joka kolmas vuosi. Komissio ehdottaa, että tätä varten uusien tuomareiden tehtävän pituus yhdenmukaistetaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden vaihtumisaikataulun kanssa jatkamalla tehtävien kestoa tarpeen mukaan. Kaikkien vaatimusten noudattaminen tarkoittaa vääjäämättä sitä, että ensimmäisten uusien tuomarien on toimittava tehtävässä aika, joka ei vastaa perussopimuksissa määrättyä kuuden vuoden toimikautta.

52. Komissio arvioi näissä olosuhteissa, että oikeusturvan vuoksi tuomioistuimen ehdotukseen on lisättävä siirtymäsäännös. Toisaalta olisi syytä todeta, että uudet tuomarit astuvat virkaan välittömästi, jo ennen kuin heidän kuuden vuoden toimikautensa alkaa virallisesti. Toisaalta olisi määriteltävä uusien tuomareiden tehtävien kestot. Tämä sääntö voitaisiin esittää uutena 3 artiklan 3 kohtana seuraavasti:

3. Ne kaksitoista tuomaria, jotka nimitetään tämän asetuksen voimaantulon seurauksena, aloittavat tehtävässään välittömästi tuomarinvalan vannomisen jälkeen. Heidän keskuudestaan valitaan arpomalla kuusi, joiden toimikausi päättyy kuusi vuotta sen jälkeen, kun unionin yleisen tuomioistuimen tuomarit vaihdetaan osittain ensimmäisen kerran tämän asetuksen voimaantulon jälkeen. Kuuden muun tuomarin toimikausi päättyy kuusi vuotta sen jälkeen, kun unionin yleisen tuomioistuimen tuomarit vaihdetaan osittain toisen kerran tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

53. Komissio ehdottaa, että ensimmäisten 12 uuden tuomarin kansallisuus päätetään arpomalla tai perussopimusten pöytäkirjassa nro 36 olevan 3 artiklan 3 kohdassa vahvistetun järjestyksen mukaisesti.

              Euroopan unionin virkamiestuomioistuinta koskevat muutokset

54. Euroopan unionin tuomioistuin ehdottaa, että perussääntöön lisätään mahdollisuus täydentää erityistuomioistuimia määräaikaisilla tuomareilla niiden poissa olevien tuomareiden korvaamiseksi, jotka ovat pitkäaikaisesti estyneet osallistumasta asioiden käsittelyyn. Käytännössä tätä mahdollisuutta voitaisiin käyttää ainoastaan unionin virkamiestuomioistuimen suhteen. Tästä ehdotetaankin erityistä asetusta. Ehdotuksen mukaan neuvosto nimittäisi määräaikaiset tuomarit Euroopan unionin tuomioistuimen entisistä jäsenistä. Heistä yksi kutsuttaisiin tehtäviin, kun virkamiestuomioistuimen tuomari on estynyt tai todennäköisesti estyy osallistumasta asioiden käsittelyyn vähintään kolmen kuukauden ajan.

55. Komissio on tietoinen siitä, että kun tuomioistuimeen kuuluu pieni määrä tuomareita, yhden tai usean tuomarin pitkittynyt poissaolo saattaa aiheuttaa huomattavia käytännön ongelmia. Ehdotettu ratkaisu ongelmaan vaikuttaa asianmukaiselta.

56. Virkamiestuomioistuimen työjärjestystä on muutettava tämän asetuksen antamisen jälkeen erityisesti, jotta voidaan mukauttaa jaostojen kokoonpanoa ja asioiden jakamista koskevia sääntöjä. Määräaikaiset tuomarit käyttävät oikeuksiaan ainoastaan niissä asioissa, joista päättämiseen heidät on nimitetty. Tämä tarkoittaa, etteivät he osallistu työjärjestyksessä vahvistettuun vuorottelujärjestelmään.

57. Asetusehdotuksen 2 ja 5 artiklaa on syytä kommentoida.

58. Asetuksen 2 artiklassa olisi määritettävä järjestys, jonka mukaisesti kolme määräaikaista tuomaria kutsutaan tehtäviin, kun tietyn varsinaisen tuomarin estyneeksi katsomisen edellytykset ovat täyttyneet. Komissio suosittaa, että kysymys määritellään neuvoston päätöksessä, jossa vahvistetaan määräaikaisten tuomarien luettelo. Tämä voisi tapahtua lisäämällä 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan loppuun seuraava virke:

Tässä luettelossa määritetään järjestys, jonka mukaan määräaikaiset tuomarit kutsutaan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin tehtäviin.

59. Lisäksi lisätään 2 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa ilmaisun ”virkamiestuomioistuimen presidentti kutsuu tehtäviinsä” jälkeen ilmaisu ”järjestyksen mukaisesti”.

60. Asetuksen 5 artiklassa tarkoitetaan määräaikaisen tuomarin tehtävien hoitamisen päättymisellä itse asiassa kahta täysin erilaista tilannetta: ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetaan lopullista poistamista luettelosta ja toisessa alakohdassa kyseessä on määräaikaisen tuomarin tehtävien hoitamisen päättyminen, joka johtuu siitä, että estynyt tuomari tulee takaisin, ja jonka jälkeen tuomari pysyy luettelossa. Komissio ehdottaa, että nämä kaksi tilannetta erotetaan paremmin toisistaan ja niistä tehdään kaksi erillistä artiklaa.

61. Lisäksi jos estynyt tuomari tulee takaisin, virkamiestuomioistuin (kaikki virkamiestuomioistuimen pysyvät tuomarit yhdessä vai ne, jotka kuuluvat kyseiseen ratkaisukokoonpanoon?) voi päättää harkintansa mukaan, hoitaako määräaikainen tuomari tehtäviään siihen saakka, kunnes asiat, joiden käsittelyyn hän on osallistunut, on käsitelty loppuun (kokonaan vai osittain?). Tätä lähestymistapaa voidaan arvostella, sillä se saattaa heikentää määräaikaisten tuomareiden riippumattomuutta, kun heidän toimintansa jatkuminen riippuisi niiden pysyvien tuomareiden mielipiteestä, joiden kanssa he työskentelevät. Komissio katsoo tämän vuoksi, että olisi syytä vahvistaa objektiivinen peruste niiden asioiden määrittämiseksi, joiden osalta määräaikainen tuomari jää tehtäviinsä vielä sen jälkeen, kun se tuomari, jonka sijaisena hän toimii, ei ole enää estynyt. Esimerkiksi voitaisiin määrät, että määräaikainen tuomari pysyy tehtävissään siihen asti, kunnes kaikki asiat, joiden käsittelyyn hän on osallistunut, on saatettu päätökseen. Näin tuomarikokoonpanot pysyisivät useammin samoina. Komissio suosittaakin, että asetuksen 5 artikla muotoillaan uudelleen seuraavasti:

5 artikla

Määräaikaisen tuomarin nimi poistetaan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta luettelosta, jos hän kuolee tai eroaa taikka jos hänet päätetään vapauttaa tehtävästään perussäännön 6 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan mukaisesti.

Jos määräaikaisen tuomarin nimi on poistettu 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta luettelosta, hänen tilalleen valitaan kyseisessä säännöksessä säädettyä menettelyä noudattaen toinen määräaikainen tuomari luettelon jäljellä olevaksi voimassaoloajaksi.

5 a artikla

Määräaikaisen tuomarin tehtävien hoitaminen päättyy, kun sen tuomarin, jonka tilalle hänet on otettu, este lakkaa. Määräaikainen tuomari kuitenkin hoitaa tehtäviään siihen saakka, kunnes asiat, joiden käsittelyyn hän on osallistunut, on käsitelty loppuun.

Kaikkia tuomioistuimia koskevat muutokset

62. Unionin tuomioistuin ehdottaa, että määräaikojen pidentäminen pitkien etäisyyksien vuoksi lopetetaan, sillä tämä ei ole nykyteknologian aikakaudella enää perusteltua.

63. On totta, ettei kymmenen päivän kiinteä määräaika ei nykyään täytä sille asetettua tehtävää, sillä sitä tarvittiin alun perin postilähetyksen kulkuun unionin tuomioistuimeen. Tämä lisäaika on kuitenkin osoittautunut toisinaan arvokkaaksi osapuolille ja muille asianosaisille, jotta ne ehtivät toimittaa vastineensa ja huomautuksensa ajoissa.

64. Komissio katsoo, ettei muutos ole ensisijaisen tärkeä, ja se voisi itse tyytyä nykyiseen järjestelyyn. Toisaalta se voi myös mukautua määräajan poistamiseen, mikäli näin päätetään.

65. Komissio suosittelee kuitenkin, että tiettyjä perussäännössä vahvistettuja erityisiä määräaikoja pidennetään, jos tämä kymmenen päivän määräaika poistetaan.[3]

· Kahden kuukauden määräaika toimittaa ennakkoratkaisuja koskevia kirjallisia huomautuksia (perussäännön 23 artiklan toinen kohta) olisi pidennettävä kymmeneksi viikoksi, sillä näiden huomautusten valmistelu on monimutkaista erityisesti jäsenvaltioille ja toimielimille.

· Kymmeneksi viikoksi olisi pidennettävä myös kahden kuukauden määräaikaa, joka on asetettu tiettyjen unionin yleisen tuomioistuimen (56 artiklan ensimmäinen kohta) tai virkamiestuomioistuimen (liitteessä I olevan 9 artiklan ensimmäinen kohta) päätöksiä koskevien muutostenhakujen tekemiseen, sillä tässä ajassa asianomaisten osapuolten on ensin hyväksyttävä periaatepäätös muutoksenhaun tekemisestä (mikä saattaa kestää sisäisten menettelyjen vuoksi) ja sitten laatia varsinainen muutoksenhaku.

· Unionin yleisen tuomioistuimen (57 artiklan ensimmäinen alakohta) tai virkamiestuomioistuimen (liitteessä I olevan 10 artiklan ensimmäinen alakohta) tekemään väliintulohakemusta koskevaan hylkäyspäätökseen on haettava muutosta kahden viikon kuluessa. Tämä määräaika olisi pidennettävä kolmeksi viikoksi.

66. Myös muita tuomioistuinten työjärjestyksissä vahvistettuja määräaikoja olisi jatkettava. Tällaisia ovat seuraavat:

· Seitsemän päivän määräaika esittää pyyntö, jolla vastavalitukseen annettuun vastaukseen esitetään vastaus tai täydentävä kirjelmä (unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 117 artiklan 1 ja 2 kohdan viimeinen virke ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklan 1 ja 2 kohdan viimeinen virke).

· Kuukauden määräaika esittää huomautuksia uudelleenkäsittelystä (unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 123 e artiklan toinen kohta).

· Kahden kuukauden määräaika esittää huomautuksia EFTA:a koskevasta ennakkoratkaisupyynnöstä (unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 123 g artiklan kolmas kohta).

67. Olisi myös toivottavaa, että pitkistä etäisyyksistä johtuvan määräajan lopettamisen vuoksi käsittelyn määräaika keskeytettäisiin elokuun ensimmäisten kahden viikon ajaksi sekä 20. joulukuuta ja 3. tammikuuta väliseksi ajaksi. Näiden lomakausien aikana olisi erityisen vaikeaa noudattaa kymmenellä päivällä lyhennettyjä määräaikoja.

Päätelmät

Komissio antaa myönteisen lausunnon unionin tuomioistuimen esittämästä perussäännön muuttamisesta edellyttäen, että tämän lausunnon 16, 23 ja 24, 31, 37, 40, 52, 58, 59, 61 ja 65 kohdassa esitetyt muutokset tehdään ja jäsenvaltiot hyväksyvät järjestelmän unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden nimittämiseksi.

Tämä lausunto toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

[1]               Esimerkiksi virkamiestuomioistuimen perustamisesta esitettiin ehdotus (KOM(2003) 705, 19.10.2003) jo kaksi vuotta ennen kuin se aloitti toimintansa (yhteisöjen tuomioistuimen presidentin päätös, jossa todetaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuin asianmukaisesti perustetuksi, EUVL L 325, 12.12.2005).

[2]               Viittauksen lisääminen 9 a artiklaan, ks. tämän lausunnon 39 kohta.

[3]               Suoraan perussopimuksissa vahvistettuja määräaikoja ei voida muuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi kumoamiskanteen nostamista koskeva kahden kuukauden määräaika (SEUT-sopimuksen 263 artikla) ja SEUT-sopimuksen 269 artiklassa tarkoitettu kuukauden määräaika.