21.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 348/15

A.

ottaa huomioon, että kalakantojen säilyttäminen on olennaisen tärkeää, jotta kalastusala voisi varmistaa sekä yksittäisten jäsenvaltioiden että koko Euroopan unionin (EU) kalatuotteiden toimitukset ja ravintotasapainon, sekä sen huomattavan myötävaikutuksen rannikkoyhteisöjen sosioekonomiseen hyvinvointiin, paikalliseen kehitykseen, työllisyyteen, taloudellisen toiminnan eri vaiheiden säilymiseen ja luomiseen, tuoreen kalan toimituksiin ja paikallisen kulttuuriperinnön ylläpitämiseen,

B.

katsoo, että Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen on muodostettava pysyvä perusta yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) sääntelylle etenkin kalastusalan kansainvälisen hallinnon suhteen,

C.

katsoo, että YKP:n uudistuksessa on otettava huomioon perussopimuksissa vahvistettu EU:n ympäristöpolitiikka sekä joulukuussa 2007 annettu Balin julistus,

D.

katsoo, että Euroopan unioni on kansainvälistä oikeutta noudattava yhteisö ja että perussopimuksiensa ja toimintasääntöjensä mukaisesti se aikoo nimenomaisesti varmistaa politiikkojensa taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen yhtenäisyyden, YKP mukaan luettuna,

E.

ottaa huomioon, että YKP:n perimmäinen tavoite, joka on vahvistettu asetuksessa (EY) N:o 2371/2002, on kalastusalan kestävän kehityksen takaaminen taloudellisesti ja sosiaalisesti elinkelpoisella tasolla sekä meren luonnonvarojen hyvän biologisen tilan varmistaminen, mikä on olennainen edellytys toiminnan nykyiselle ja tulevalle harjoittamiselle,

F.

toteaa, että YKP on epäonnistunut perustavoitteessaan ja on osoittanut, että liian keskitetty ”ylhäältä alas” -politiikka ei toimi,

G.

ottaa huomioon Euroopan merien moninaisuuden sekä kullakin niillä pyytävän laivaston ja harjoitetun kalastuksen erityisluonteen,

H.

toteaa, että neuvosto sitoutui 3. marraskuuta 1976 antamassaan päätöslauselmassa ja erityisesti sen liitteessä VII sellaisten alueiden erityistarpeiden turvaamiseen, joiden paikallinen väestö on erityisen riippuvainen kalastuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta,

I.

ottaa huomioon, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että YKP:aan kuuluvat elollisten vesiluonnonvarojen säilyttäminen, hoito ja hyödyntäminen, vesiviljely sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, jos tällaista toimintaa harjoitetaan jäsenvaltioiden alueella tai yhteisön vesillä taikka jos sitä harjoittavat yhteisön kalastusalukset tai, lippuvaltion ensisijaista vastuuta rajoittamatta, jäsenvaltioiden kansalaiset,

J.

toteaa, että 88 prosenttiin yhteisön kalavaroista kohdistuu kalastusta, joka ylittää kestävän enimmäistason, ja 30 prosenttia näistä kalakannoista on turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella, millä on vakavia vaikutuksia alan elinkelpoisuuteen,

K.

ottaa huomioon, että YKP:n täytäntöönpano vaikuttaa suoraan hyvin laajoihin aloihin kuten ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutokseen, kansanterveyteen, kuluttajien suojeluun, aluekehitykseen, sisäiseen ja kansainväliseen kauppaan, suhteisiin kolmansiin maihin ja kehitysyhteistyöhön, minkä vuoksi on ensisijaisen tärkeätä varmistaa asianmukaisesti ja huolella kaikkien näiden alojen välinen harmonisointi noudattaen samalla täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta,

L.

toteaa, että jäsenvaltioiden on direktiivin 2008/56/EY mukaisesti toteutettava tarvittavat toimet ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi tai säilyttämiseksi Euroopan unionin merivesillä viimeistään vuoteen 2020 mennessä, mikä edellyttää YKP:n kalastustoiminnan sääntelyä,

M.

ottaa huomioon, että kalastuksesta toimeentulonsa saavan väestön tulotaso on huomattavasti alhaisempi kuin muiden väestönosien; katsoo, että ensiksi mainituille on taattava kohtuullinen elintaso erityisesti nostamalla heidän henkilökohtaista tulotasoaan,

N.

katsoo, että tämänhetkinen geopoliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne sekä Euroopan ja maailman valtamerten ja merten suojelua ja kestävää kehittämistä koskevan strategian ja toimintasuunnitelman laatiminen (yhdennetty meripolitiikka) edellyttävät sitoutumista ympäristöllisesti ja sosioekonomisesti kestävän YKP:n vakiinnuttamiseen, jossa Euroopan parlamentilla on myös YKP:n alalla Lissabonin sopimukseen perustuvat laajemmat toimivaltuudet,

O.

katsoo, että kalastus on yksi tärkeimmistä toiminnoista meren ja sen varojen hyödyntämisessä, ja siksi sitä olisi pidettävä olennaisena osana yhdennetyn meripolitiikan hallinnointia,

P.

ottaa huomioon, että hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), johon kuuluu tutkijoita kaikkialta maailmasta, on arvioinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja todennut, että lukemattomia ekosysteemejä voi uhata ilmastonmuutoksesta johtuvien ennennäkemättömien häiriöiden yhdistelmä,

Q.

ottaa huomioon, että syrjäisimpien alueiden erityisongelmat, joiden pysyvän luonteen ja yhteisvaikutuksen vuoksi nämä alueet erottuvat muista unionin alueista, joilla on epäsuotuisa maantieteellinen sijainti ja/tai väestöongelmia, on tunnustettu yhteisön primaarioikeudessa ja viimeksi SEUT-sopimuksessa,

R.

katsoo, että jotta YKP olisi kattavampi ja tehokkaampi, se on organisoitava siten, että siihen osallistuvat monialaisesti kaikki suoraan tai epäsuorasti alan kanssa tekemisissä olevat osapuolet, kuten kaupalliset ja virkistyskalastajat, vesiviljelijät, jalostusala, vähittäismyyjät, alusten omistajat, näiden ryhmien edustajat, kansalaisyhteiskunta (ympäristöön ja kehitysyhteistyöhön keskittyvät kansalaisjärjestöt mukaan luettuina), tiedeyhteisö ja institutionaaliset sidosryhmät,

S.

katsoo, että tässä YKP:n uudistuksessa on jo mukautettava kalastuspolitiikkaa lähemmäksi yhtenäismarkkinoiden sääntöjä,

T.

katsoo kuitenkin, että YKP:n vuonna 2002 toteutetun tarkistuksen jälkeen laivaston liikakapasiteettiin ja meren luonnonvarojen niukkuuteen liittyvät perustavaa laatua olevat ongelmat ovat edelleen olemassa, niiden suuruus vaihtelee alueittain ja ne ovat pahentuneet entisestään viime vuosina, mikä on aiheuttanut vakavia haittoja muille kuin kohdelajeille sekä yleisesti meriympäristölle ja heikentäneet ekosysteemien tilaa,

U.

katsoo, että liikakapasiteetin ja kalavarojen vähäisyyden kaltaisia ongelmia ei tulisi pitää laajalle levinneenä tai yleismaailmallisena ilmiönä, kun otetaan huomioon erilaisten kalastuslaivastojen ja -alueiden valtavat erot; katsoo, että tällaisiin ongelmiin on kehitettävä ratkaisuja ja toteutettava ne tavalla, jolla tunnustetaan suuret alueelliset vaihtelut EU:ssa,

V.

toteaa, että meret pystyvät pitämään yllä nykyistä suurempia kalakantoja, ja toteaa myös, että jos kantojen annettaisiin elpyä, voitaisiin määrittää rajat, joiden avulla saaliita voitaisiin suurentaa merkittävästi säilyttäen samalla kestävyys,

W.

katsoo, että poisheitetyn saaliin osuus on aivan liian korkea, ja toteaa, että kalastajat kertovat heittävänsä ääritapauksissa pois jopa 80 prosenttia saaliistaan,

X.

katsoo, että YKP:ssa on epäonnistuttu pahiten säilyttämis- ja hoitopolitiikassa, jota ei ole muutettu eikä ajantasaistettu sen luomisen jälkeen, ja siksi on keskityttävä kalavaroja koskevan uuden säilyttämis- ja hoitomallin suunnitteluun,

Y.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on kansainvälisillä foorumeilla antamiensa sitoumusten nojalla määritellyt kalastuspolitiikkansa tavoitteiksi kestävän enimmäistuoton, ennalta varautumisen periaatteen ja ekosysteemiperustaisen lähestymistavan kautta toteutetun hoidon,

Z.

katsoo, että nykyaikaisten, kilpailukykyisten, ympäristöystävällisten ja turvallisten laivastojen ylläpito ei ole ristiriidassa kalastuskapasiteetin vähentämisen kanssa, sillä useat jäsenvaltiot ovat itse asiassa jo vaihtelevassa määrin toteuttaneetkin vähennyksiä luotettavan tieteellisen tutkimuksen pohjalta sopeuttaakseen kapasiteetin käytettäviin resursseihin entistä paremmin; katsoo, että sidosryhmät ovat kannattaneet toimia, jotka eivät lamaannuta alaa vaan joilla on myönteisiä ja asteittaisia vaikutuksia, kuten kalojen biomassan lisäämispyrkimykset, kalastuspäivien vähentäminen, biologisten suojelualueiden perustaminen ja pienimuotoisen kalastuksen arvostuksen nostaminen,

AA.

ottaa huomioon, että kalastus on yksi taloudellisista toiminnoista, johon meren ekosysteemien heikon tilan aiheuttama kalakantojen köyhtyminen vaikuttaa eniten, ja ottaa huomioon, että kalastuksen kestävä tulevaisuus riippuu kyvystä muuttaa tätä suuntausta palauttamalla terveys ja tasapaino meren koko ekosysteemiin; katsoo, että alan itsensä on tuettava toimia sellaisen tasapainon palauttamiseksi, joka mahdollistaa tulevan kestävyyden ja takaa kannattavuuden kasvun keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä,

AB.

ottaa huomioon, että kalastuksesta saavat elantonsa lukemattomat rannikkoyhteisöt, jotka ovat erikoistuneet kalastukseen useiden sukupolvien ajan ja jotka lisäksi vielä edistävät tällä tavoin asianomaisten alueiden taloudellista ja sosiaalista aktiivisuutta sekä EU:n kulttuuriperintöä; katsoo, että kalastuspolitiikkaa on kehitettävä niin, että Euroopan kaikkien perinteisten kalastusalueiden elinkeinoa voidaan suojella perinteisiä oikeuksia kunnioittaen,

AC.

katsoo, että perinteisiä oikeuksia on aiemmin suojellut suhteellisen vakauden periaate, ja tulevista hallintamalleista riippumatta etujen, joita suhteellinen vakaus on tuonut rannikoiden yhteisöille, tulee säilyä näillä yhteisöillä,

AD.

katsoo, että pienimuotoista kalastusta harjoittava laivasto ja kalastuksesta erittäin riippuvaiset alueet tarvitsevat erilaista kohtelua ja enemmän sosioekonomista tukea uudessa YKP:ssa,

AE.

katsoo, että vaikka naisten edustus on alhainen pyyntitoiminnan alalla, he ovat tärkeä ryhmä, koska heillä on olennainen tehtävä YKP:aan suoraan liittyvillä aloilla, joita ovat muun muassa vesiviljely, jalostus, kaupan pitäminen, tutkimus, liiketoiminnan hoito, koulutus ja meriturvallisuus,

AF.

katsoo, että kuten maatalousalalla jo tunnustettiin, myös kalastusalalla naiset kärsivät epäoikeudenmukaisuudesta, mikä merkitsee alhaisempia palkkoja (tai jopa palkan puuttumista), alhaisempia sosiaalietuuksia ja joissakin tapauksissa esteitä heidän täysimääräiselle osallistumiselleen kattojärjestöihin joissakin yhteisöissä tai yhdistyksissä,

AG.

ottaa huomioon, että kalastus- ja vesiviljelytuotteet ovat tärkeä ja kasvava sellaisten korkealaatuisten proteiinien ja terveellisten rasvojen hankintalähde, joita tarvitaan EU:n elintarvikehuollossa,

AH.

ottaa huomioon, että yhteisön laivasto ja kalastusala varmistavat korkealaatuisten elintarvikkeiden saannin ja että alalla on EU:n rannikkoalueiden, syrjäisten alueiden ja syrjäisimpien alueiden sekä saarialueiden työllisyyden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kasvun kannalta tärkeä tehtävä,

AI.

katsoo, että kalatuotteiden, joilla on hyväksytty elintarvikesertifikaatti pyyntihetkestä lihavoittamiseen tai jalostukseen (alasta riippuen), markkinoille saattamisen on perustuttava ympäristön kestävyyden kriteereihin ja lisättävä tuottajien ja kuluttajien tietoisuutta kestävästä kalastuksesta,

AJ.

ottaa huomioon, että FAO on tehnyt merkittävää työtä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ekologisen merkinnän alalla ja että sen kalastuskomitea (COFI) laati maaliskuussa 2005 alan suuntaviivat, jotka Euroopan komission on otettava huomioon,

AK.

katsoo, että tietyn alueen kestävän kehityksen edistämisellä olisi lisättävä luontoon liittyvien ympäristö- ja inhimillisten tekijöiden vuorovaikutusta sekä edistettävä rannikkoyhteisöjen elämänlaatua; katsoo, että kalastuspolitiikan lähtökohtana on oltava oletus kalastusyhteisöjen hyvinvoinnin ja niihin erottamattomasti liittyvien ekosysteemien kestävyyden keskinäisestä riippuvuudesta,

AL.

katsoo, että pienimuotoista kalastusta harjoittavilla laivastoilla sekä yritys- ja teollisuussuuntautuneemmilla laivastoilla on hyvin erilaiset ominaisuudet ja ongelmat, joita ei voida sovittaa yhdenmukaiseen malliin, ja siksi laivastoja on kohdeltava eri tavoin,

AM.

ottaa huomioon, että nykyään on yleisesti hyväksytty, että on olemassa joitakin välineitä, jotka mahdollistavat erilaisen lähestymistavan kalastuksenhoitoon, joilla voidaan hyödyllisesti täydentää nykyisiä järjestelmiä ja joilla on merkittävä rooli alaa koskevassa yhteisön hallinnossa,

AN.

toteaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat jo perustaneet omia mallejaan, kuten säilyttämishyvitysmallin, joilla pyritään kannustamaan alalla myönteiseen innovointiin; katsoo, että tällaisia jäsenvaltioiden tasolla toteutettuja toimia voidaan mukauttaa niin, että otetaan huomioon paikalliset olosuhteet yhteistyössä sidosryhmien kanssa,

AO.

katsoo, että kalavarojen hoitomallien tutkintaa on harkittava tarkkaan ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset taloudelliset, sosiaaliset ja kalavaroihin liittyvät olot toissijaisuuden merkitystä sivuuttamatta, jotta varmistettaisiin varojen tasapainotettu ja kattava hoito ja edistettäisiin eri laivastojen suhteellista oikeutta pyyntiin,

AP.

ottaa huomioon, että kalastusalan toiminta on keskittynyt ennen kaikkea alueille, joilla talous on epävakaa ja joista suurin osa kuuluu tavoitteen 1 alueisiin, ja katsoo lisäksi, että alan tämänhetkisellä kriisillä on merkittävä vaikutus näiden alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen,

AQ.

katsoo, että merten resurssien hyödyntämiskieltojen merkitys yhtenä tehokkaana välineenä merten ekosysteemien suojelussa ja kalastuksen hallintaan liittyvien etujen tarjoamisessa on laajalti tunnustettu edellyttäen, että kieltoalueiden perustaminen ja suojelu täyttävät tietyt vähimmäisnormit,

AR.

katsoo, että on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota vesiviljelyalan strategiseen merkitykseen ja sen kehitykseen yhteisössä sosioekonomisella, ympäristön ja elintarviketurvallisuuden tasolla; katsoo kuitenkin, että alan on estettävä paikallisen meriympäristön vahingoittuminen ja luonnonvaraisten kantojen harveneminen, mikä koskee erityisesti monien vesiviljeltävien lajien ravinnoksi pyydystettäviä pieniä pelagisia lajeja,

AS.

katsoo, että äyriäisten tuotantotoiminta, joka kahlaten harjoitetussa äyriäistenkeruussa on yleensä naisten työtä, on erottamaton osa alaa ja sillä on suuri merkitys tietyillä rannikkoalueilla; katsoo, että kyseinen toiminta on sisällytettävä täysin uuden YKP:n piiriin,

AT.

katsoo, että EU:n on koordinoitava kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja YKP:aa ja osoitettava kehitysyhteistyöpolitiikalle enemmän henkilöstö-, teknisiä ja taloudellisia resursseja kolmansien maiden kalatalousalan kehittämiseksi,

AU.

katsoo, että alueellisilla kalastusjärjestöillä ja kalastuskumppanuussopimuksilla on oltava keskeinen ja yhä merkittävämpi asema kalavarojen kestävässä hyödyntämisessä ja käytössä yhteisön ja kansainvälisillä vesialueilla, vaikka monet alueellisten kalastusjärjestöjen toiminnasta tehdyt tuoreet arvioinnit ovatkin tuoneet esiin niiden toiminnassa vakavia puutteita, minkä vuoksi YK:n yleiskokous on vaatinut pikaisia toimia niiden toiminnan tehostamiseksi,

AV.

katsoo, että alueellisilla hoitoelimillä on oltava keskeinen ja tärkeä tehtävä kalavarojen käytössä ja niiden kestävässä hyödyntämisessä yhteisön omilla vesillä niin, että hoitopäätökset voidaan tehdä entistä sopivammalla tasolla ja ottaen mukaan asianomaiset sidosryhmät,

AW.

katsoo, että YKP:n ulkoiset toimintalinjat ovat tärkeitä teollisuuden ja kuluttajien toimitusten takaamiseksi, koska yli kolmasosa yhteisön tuotannosta on peräisin kansainvälisiltä kalavesiltä ja kolmansien maiden yksinomaisille talousvyöhykkeille kuuluvilta vesiltä,

AX.

katsoo, että laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus on vakavimpia elollisten vesiluonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen kohdistuvia uhkia ja vaarantaa YKP:n perustan ohella myös valtamerten parempaa hallinnointia edistävät kansainväliset pyrkimykset; katsoo, että piakkoin täytäntöönpantava, yhteisön valvontajärjestelmästä 20. marraskuuta 2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 on tarkoitettu edistämään edelleen valvonta- ja torjuntatoimia,

AY.

toteaa, että 60 prosenttia Euroopan unionissa kulutetusta kalasta pyydetään EU:n vesien ulkopuolella ja suuri osuus johtuu osittain siitä, että YKP ei ole onnistunut pitämään kalakantoja riittävällä tasolla EU:n kansalaisten kysynnän tyydyttämiseksi,

AZ.

toteaa komission jo myöntäneen, että yhteisön markkinoille tulee tuotteita, joissa ei noudateta Euroopan unionin määrittelemiä vähimmäiskokoja, mikä johtuu etenkin siitä, että kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia ei sovelleta pakastetuotteisiin,

BA.

ottaa huomioon, että monet kalastusalan työpaikat täytetään nykyisin kolmansista maista peräisin olevalla työvoimalla, koska ala houkuttelee yhä vähemmän EU:n nuoria,

BB.

ottaa huomioon, että hintojen viime vuosien jyrkkä lasku, joka koskee suurinta osaa kalalajeja, on vaikuttanut hyvin kielteisesti tuottajien tuloihin ja että samanaikaisesti ovat nousseet tuottajien tuotantokustannukset, joita ei voida lisätä ensimyyntihintaan,

BC.

ottaa huomioon muutoksen kalastustuotteiden markkinoilla, jotka ovat siirtyneet tuottajien ja ostajien tasapainosta tilanteeseen, jota voidaan jakelu- ja ostoketjujen keskittymisen vuoksi pitää päivä päivältä enemmän ostajien oligopolina,

BD.

katsoo, että monet kolmansien maiden vientituotteista aiheuttavat yhteisön kalastusalalle vaikean kilpailukykyongelman, koska niiden tuonnissa ei noudateta yhteisön tuottajiin ja kuluttajiin sovellettavia normeja ja järjestelmiä, jotka lisäävät yhteisön tuottajien tuotantokustannuksia,

BE.

katsoo, että edellä mainittu hintojen laskusuuntaus ei hyödytä pitkällä aikavälillä myöskään kuluttajaa,

1.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen laatia vihreä kirja, jolla käynnistetään kuulemismenettely ja tärkeä keskustelu nykyisen YKP:n rajoituksista ja sille koituvista haasteista sekä politiikan pikaisesta ja perusteellisesta uudistustarpeesta, ja kehottaa huomioimaan myös sidosryhmien näkemykset;

2.

katsoo, että käynnissä oleva uudistus on olennaisen tärkeä Euroopan kalastusalan tulevaisuuden kannalta ja että jos radikaalia uudistusta ei hyväksytä ja panna täytäntöön, seurauksena voi olla, ettei seuraavan uudistuksen aikaan ole enää kaloja eikä kalastusalaa;

3.

yhtyy vihreässä kirjassa esitettyyn näkemykseen, että taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys edellyttävät tuottavia kalakantoja ja toimivia merten ekosysteemejä, joten ekologinen kestävyys on Euroopan kalastusalan taloudelliseen ja sosiaaliseen tulevaisuuteen liittyvä perusolettamus;

4.

suhtautuu myönteisesti myös komission mainitsemiin pääperiaatteisiin, joilla YKP:aa on tarkoitus uudistaa tehokkaasti ja onnistuneesti, erityisesti alan vastuun lisäämiseen, joka perustuu suotuisten olojen luomiseen hyvien kalastuskäytäntöjen noudattamiselle, ja kalastuksen hallintomallien suunnitteluun ja tarjoamiseen pitkällä aikavälillä, jotta voidaan tarjota täydentäviä ja parempia välineitä voimassa oleviin suurimpiin sallittuihin saaliisiin (TAC) ja kiintiöihin perustuvalle perinteiselle järjestelmälle, sekä puuttua laivaston liikakapasiteettia koskevaan ongelmaan;

5.

pitää myönteisenä komission esittämää analyysia tähänastisen kalastuspolitiikan viidestä rakenteellisesta heikkoudesta ja on samaa mieltä siitä, että uudistuksessa on asetettava keskeiselle sijalle viisi näkökohtaa, jotka ovat syvään juurtunut laivaston ylikapasiteettiongelma, epätarkat poliittiset tavoitteet, minkä johdosta päätöksiä ja täytäntöönpanoa koskevat ohjeet ovat riittämättömät, päätöksentekojärjestelmä, joka rohkaisee asettamaan lyhyen aikavälin tavoitteita, puitteet, joissa alan toimijoille ei anneta riittävästi vastuuta, ja riittämätön poliittinen tahto varmistaa säännösten noudattaminen sekä säännösten puutteellinen noudattaminen itse kalastusalan toimesta;

6.

pitää myönteisenä, että tunnustetaan tarve toteuttaa nykyistä yksinkertaisempaa kehystä sen varmistamiseksi, että hyväksyttävillä toimilla päästään parhaimpaan mahdolliseen tulokseen, ja korostaa siksi pyrkimysten tehostamisen tärkeyttä tämän saavuttamiseksi;

7.

toistaa, että YKP:n päätavoitteena on oltava kalastuksen, niin kalavarojen kuin kalastajien, tulevaisuuden takaaminen varmistamalla kalakantojen elvyttäminen ja palauttamalla alan taloudellinen kannattavuus;

8.

toistaa, että YKP:n on varmistettava kalastuksen kestävyys pitkällä aikavälillä, jotta ala voisi omalta osaltaan varmistaa rannikkoalueiden sosioekonomiset edellytykset ja taata kalataloustuotteiden yleisen saatavuuden sekä elintarvikeomavaraisuuden ja -turvallisuuden ja parantaa kalastajien elinoloja varmistaen näin kalastuksesta eniten riippuvaisten rannikkoalueiden kestävän kehityksen;

9.

katsoo, että kalastuksenhoito on suunniteltava niin, että voidaan minimoida kalastustoimien vaikutus kohdelajeihin liittyviin ja niistä riippuvaisiin lajeihin ja että tärkeitä päätöksiä edeltää ympäristövaikutusten arviointi kuten useimmilla muillakin aloilla;

10.

korostaa nykyisen YKP:n olevan yksi yhtenäisimmistä yhteisön politiikoista, jolla yhteisölle annetaan laajat valtuudet meren luonnonvarojen hallinnoimiseksi ja säilyttämiseksi sekä samalla asiaa koskeva vastuu; kehottaa sidosryhmiä osallistumaan siihen tiiviimmin;

11.

korostaa, että vuonna 2002 toteutetusta perusteellisesta uudistuksesta huolimatta YKP kamppailee vielä 27 vuotta perustamisensa jälkeen tiettyjä kalastustyyppejä koskevien vakavien ongelmien kanssa, joita ovat liikakalastus, laivaston joidenkin osien ylikapasiteetti, joka on määritettävä selvästi, energiatehottomuus, varojen tuhlaaminen ja luotettavan kalakantatutkimuksen puute ja joihin voidaan lisätä muita tekijöitä kuten alaa tällä hetkellä vaivaava taloudellinen ja sosiaalinen taantuma, kalatalous- ja vesiviljelytuotteiden markkinoiden globaalistuminen, ilmastonmuutoksen seuraukset ja meren ekosysteemien heikosta terveydentilasta aiheutuva varojen asteittainen köyhtyminen;

12.

katsoo, että kaikessa kalastuspolitiikassa on otettava huomioon useita ulottuvuuksia – sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset näkökohdat – jotka vaativat kokonaisvaltaista ja tasapainoista lähestymistapaa, mikä ei sovi yhteen sellaisen näkemyksen kanssa, jossa nämä ulottuvuudet asetetaan etukäteen määriteltyyn hierarkkiseen tärkeysjärjestykseen;

13.

painottaa, että strategisesti tärkeän kalatalousalan ja kalastusyhteisöjen elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä meriekosysteemien kestävyyden ylläpitäminen eivät ole yhteensovittamattomia tavoitteita;

14.

katsoo, että sellaisia ongelmia kuin liikakalastusta, liikakapasiteettia, liiallisia investointeja ja tuhlausta ei tule pitää laajoina tai yleismaailmallisina vaan ne ovat pikemminkin ominaisia tietyille laivastoille ja kalastustyypeille; katsoo, että ne on korjattava tällaiset erityistekijät huomioivalla tavalla;

15.

muistuttaa, että parlamentti on kiinnittänyt useampina vaalikausina huomiota siihen, että kaikki toimijat eivät noudata YKP:n sääntöjä riittävästi, ja pyytänyt toistuvasti EU:n ja kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisia toimielimiä tehostamaan valvontaa, yhdenmukaistamaan valvonta- ja sanktioperusteita sekä saaliiden ilmoitusjärjestelmiä, lisäämään tarkastusten avoimuutta ja tehostamaan yhteisön tarkastusjärjestelmiä, jotta voidaan luoda sääntöjen noudattamisen kulttuuri ottamalla tärkeimmät sidosryhmät mukaan tähän toimintaan ja antamalla niille enemmän vastuuta;

16.

toteaa, että uusi valvonta-asetus sisältää joukon toimia, joiden onnistumista ja kustannus-hyötysuhdetta olisi arvioitava kriittisesti YKP:n uudistuksen yhteydessä;

17.

korostaa, että monet YKP:n kohtaamista ongelmista johtuvat siitä, ettei hyvän hallintotavan periaatteita ole pantu täytäntöön;

18.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan parlamentti ei ole enää vain neuvoa-antava toimielin, vaan siitä tulee myös kalastusalalla lainsäätäjä, joka jakaa päätösvallan neuvoston kanssa suurimpien sallittujen saaliiden ja kiintiöiden määrittämistä lukuun ottamatta;

19.

korostaa, että alueellisilla kalastusjärjestöillä ja kalastuskumppanuussopimuksilla on oltava keskeinen tehtävä hyvien kalastuskäytäntöjen hallinnoinnissa ja soveltamisessa niiden omilla toimivalta- ja soveltamisaloilla ja että EU:n on edistettävä kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia mahdollisimman tiukkoja normeja;

20.

katsoo, että EU:n vesille on luotava alueellisia hallintoelimiä, joihin osallistuvat jäsenvaltiot sekä relevantit sidosryhmät, ja joiden olisi oltava keskeisessä osassa hallinnossa sekä hyvien kalastuskäytäntöjen soveltamisessa asianomaisilla EU:n lainkäyttöalueilla;

21.

katsoo, että YKP:n uudistamista koskeva prosessi on saatava päätökseen vuoden 2011 alussa, jotta voidaan varmistaa, että se otetaan asiaankuuluvalla tavalla mukaan EU:n seuraavista rahoituskehyksistä käytävään keskusteluun ja että uudistettu YKP pannaan täytäntöön täydellisesti;

22.

katsoo, että tieteellinen tietämys ja alan tarpeisiin mukautettu tekninen tutkimus on huomioitava meren ekosysteemiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi ja että kalavarojen säilyttämiselle ja kestävälle hoidolle on laadittava toimintaohjelma, jota on tarkennettava asteittain; katsoo, että tähän toimintaan on otettava mukaan osuuskuntien tutkijat tarkkailijoina ja alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien edustajat täysjäseninä; korostaa lisäksi, että kalakantoja ja merten ekosysteemejä koskevan tarkan tieteellisen tiedon puute ei saa estää ennalta varautumisen periaatteen hyväksymistä uudessa yhteisessä kalastuspolitiikassa;

23.

katsoo, että huolimatta kalastuksen hallintomallien muuttamiseen liittyvien prosessien monimutkaisuudesta ja erityisesti juridisista vaikeuksista, joita tästä prosessista voi aiheutua, ne eivät ole ylitsepääsemättömiä, minkä muiden hallintomallien onnistunut täytäntöönpano muualla maailmassa on osoittanut; kehottaa komissiota selvittämään yksityiskohtaisesti, voitaisiinko olemassa olevien kalastuksenhallintomallien täydentämiseksi ottaa käyttöön uusia hallintomalleja;

24.

kiinnittää huomiota siihen, että jo toteutetuista käytöstäpoistotoimista huolimatta liikakapasiteetti on edelleen vakava ongelma ja yhteisön laivastossa on osia, varsinkin pienimuotoisessa kalastuksessa, joita ei ole uudistettu riittävästi, ja että käytössä on edelleen vanhentuneita tai keskimäärin hyvin vanhoja aluksia, jotka olisi nykyaikaistettava tai korvattava, jotta niiden turvallisuus lisääntyisi ja saastevaikutukset vähenisivät kalastuskapasiteettia lisäämättä;

25.

painottaa kalastusyhdistysten, tuottajaorganisaatioiden ja alan muiden yhdistysten merkitystä alan suotuisalle toiminnalle ja kehitykselle;

26.

katsoo, että kestävän vesiviljelyn menestys riippuu yrityksiä suosivasta ilmapiiristä kansallisella ja/tai paikallisella tasolla ja että jäsenvaltioilla ja alueellisilla viranomaisilla on oltava sopiva yhteisön kehys alan sopusointuista kehittämistä ja sen kaikkien vaurautta ja työpaikkoja luovien mahdollisuuksien hyödyntämistä varten siten, että etusijalle asetetaan kalastajat, joiden toiminta on hiipumassa;

27.

katsoo, että Euroopan unionin kasvava väestö ja unionin tulevat laajentumiset sekä ilmaston vaihtelevuudesta johtuvat ilmiöt voivat vaikuttaa suuresti kalastus- ja kalanviljelytuotannon nykyisiin hallintorakenteisiin;

28.

kummeksuu sitä, ettei kalastussatamien ratkaisevaa merkitystä kalastusalalla mainita vihreässä kirjassa, sillä satamat ovat tärkeitä toimijoita kalan tuomisessa maihin sekä sen säilyttämisessä ja jakelussa; kehottaa komissiota korostamaan satamien merkitystä kalastuksessa, sillä kehitys aiheuttaa infrastruktuurin uudistamisen tarpeen; katsoo lisäksi, että unionin kalastussatamien on tulevaisuudessa voitava edistää sertifiointijärjestelmien kehittämistä ja tarjoamista sekä saaliiden entistä parempaa jäljitettävyyttä;

29.

korostaa, että naisten ottaminen täysimääräisesti mukaan alan toimintaan samoin oikeuksin ja ehdoin miesten kanssa on perustavoite, jonka on heijastuttava kaikissa alaa varten suunnitelluissa toimintalinjoissa ja hyväksytyissä toimissa;

30.

toteaa, että ravitsemuksellisen tason ohella kalastus on myös tärkeää sosiaalista, kulttuurista ja vapaa-ajan toimintaa ja että se on Euroopan monilla rannikkoalueilla merkittävä ja joissakin tapauksissa ainoa toimeentulon väline huomattavalle määrälle perheitä, jotka ovat siitä suoraan tai epäsuorasti riippuvaisia, ja että se edistää rannikkoalueiden elinvoimaisuutta ja yhdistää niiden sosioekonomisia rakenteita yhdessä muiden mereen liittyvien toimien kanssa;

31.

pitää tärkeänä naisen roolin arvostamista ja kunnioittamista kalastuksessa ja kalastusalueiden kestävässä kehityksessä; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että avustavat puolisot saavat vähintään samantasoisen suojan samoin ehdoin kuin itsenäiset ammatinharjoittajat, myös ammattiin pääsyn ja kalastusoikeuksien saannin yhteydessä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen edistämiseksi ja sen ottamiseksi mukaan Euroopan kalatalousrahaston tukien täytäntöönpanon eri vaiheisiin, joita ovat suunnittelu, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi asetuksen (EY) N:o 1198/2006 11 artiklan mukaisesti;

32.

vaatii komissiota varmistamaan, että kalastusalan haavoittuvaisimpia ryhmiä, erityisesti työssä käyviä naisia, naispuolisia kalastajia ja äyriäistenkerääjiä, ei syrjitä jaettaessa kalavarojen pyyntioikeuksia ja että heidän osallistumistaan alueellisiin neuvoa-antaviin toimikuntiin edistetään;

33.

kannattaa, että tulevissa taloudellisissa tukitoimissa otetaan huomioon YKP:n uudet tavoitteet; katsoo tässä yhteydessä, että uuden monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 yhteydessä neuvoteltaviin taloudellisiin resursseihin on sisällytettävä YKP:aan tarkoitettuja lisävaroja, joilla tarjotaan tarpeellinen rahoitus hyväksyttyjen uudistussuuntaviivojen soveltamiseksi ja toteuttamiseksi täysin; toteaa, että yhteinen kalastuspolitiikka edellyttää asianmukaista yhteisön rahoitusta, jolla varmistetaan vesiluonnonvarojen käyttö taloudellisen, ympäristöön liittyvän ja sosiaalisen kestävyyden turvaamiseksi; torjuu kaikki pyrkimykset kansallistaa uudelleen YKP:n kustannukset;

34.

katsoo, että perättäiset vähennykset alalle annettavassa yhteisön tuessa, joka on vahvistettu monivuotisessa rahoituskehyksessä 2007–2013, ja erityisesti Euroopan kalatalousrahaston ja yhteisen markkinajärjestelyn määrärahojen väheneminen on yksi alan tilannetta huonontaneista tekijöistä;

35.

vaatii säilyttämään lähentymisperiaatteen myönnettäessä varoja rakennerahastoista ja koheesiorahastosta, Euroopan kalatalousrahasto mukaan luettuna ja noudattamaan solidaarisuuden sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden periaatetta;

36.

toteaa, että on tarpeen säätää siirtymäkaudesta, jotta kyseinen YKP:n uudistus voidaan saattaa asianmukaisesti sopusointuun tämän yhteisen politiikan nykypuitteiden kanssa;

37.

katsoo, että YKP:n mukaisesti tehtyjen sitoumusten, jotka koskevat kalastusmahdollisuuksien vähentämisestä, huomattavasta saastumisesta ja kansainvälisen kilpailun lisääntymisestä johtuvien taloudellisten ja sosiaalisten seurausten muuttamista päinvastaisiksi, on oltava sopusoinnussa alan pitkän aikavälin kestävyyden kanssa;

38.

kannattaa YKP:n ekosysteemiperustaista lähestymistapaa, joka on huomioitava yhdenvertaisesti kaikessa taloudellisessa toiminnassa, jota harjoitetaan meriympäristössä tai jolla on vaikutusta siihen, ja painottaa yhdennettyä hoitoa rannikkoalueilla, joilla esiintyy monimutkaisia ekosysteemejä ja joilla hyvin herkkä ekologinen tasapaino on sovitettava yhteen ympäristöllisten, taloudellisten, sosiaalisten sekä vapaa-aikaan ja kulttuuriin liittyvien seikkojen kanssa; pyytää tässä yhteydessä komissiolta, että YKP:n uudistukseen sisällytetään ilmastonmuutoksen torjumiseksi hyväksytyt toimet ja osoitetaan riittävät varat näiden toimien soveltamiseksi;

39.

kannattaa sitä, että YKP:n uudistuksen yhteydessä noudatetaan edelleen vastuuntuntoista kalastusta koskevien menettelyohjeiden ja New Yorkin sopimuksen mukaista ennalta varautumisen periaatetta siten, ettei lajien eloonjääminen ja/tai kestävyys joudu vaaraan;

40.

katsoo, että paikallisille kalastusyhteisöille olisi aina annettava etusija kalakantojen käyttöoikeuden suhteen, vaikka käyttöoikeuksien olisi perustuttava ajan tasalle saatettuihin kriteereihin eikä enää vain historiallisten saaliiden perusteeseen, ja että vähitellen olisi otettava käyttöön ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia perusteita sen määrittämiseksi, kenellä on oikeus kalastaa; katsoo, että perusteisiin on sisällytettävä kalastusvälineiden valikoivuus, aiheutuvat sivusaaliit ja poisheitot, meren elinympäristöjen häiriytyminen, panostus paikalliseen talouteen, energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt, lopputuotteen laatu, työllisyys sekä YKP:n sääntöjen noudattaminen ja että etusijalle on asetettava kalastus ihmisravinnon saamiseksi; on vakuuttunut siitä, että tällaisten perusteiden käyttäminen voisi saada aikaan dynamiikan, joka johtaisi entistä parempiin kalastusmenetelmiin sekä ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kannalta entistä kestävämpään kalastusalaan;

41.

katsoo, että perinteisiä oikeuksia on aikaisemmin suojeltu suhteellisen vakauden periaatteella ja että jokaisessa uudessa hallintojärjestelmässä on säilytettävä rannikkoseuduille suhteellisesta vakaudesta koituvat hyödyt;

42.

katsoo, että kalojen poisheittäminen ei ole kestävä kalastuskäytäntö vaan se on poistettava käytöstä vaiheittain ja että tämä on toteutettava luomalla kalastajille sekä myönteisiä että tarvittaessa kielteisiä kannustimia heidän valikoivuutensa parantamiseksi; katsoo, että jos kannustimilla ei pystytä vähentämään poisheittämistä asianmukaisessa aikataulussa, poisheittäminen on kiellettävä;

43.

katsoo, että edellä mainitut alan pitkän aikavälin kestävyys, ekosysteemiperustaisen lähestymistavan omaksuminen, ennalta varautumisen periaatteen soveltaminen ja soveliaiden pyyntivälineiden valinta onnistuvat vain sellaisen hajautetun kalastuspolitiikan yhteydessä, jossa päätökset tehdään sillä perusteella, mikä sopii parhaiten eri kalastustyyppeihin ja merialueisiin liittyviin tilanteisiin;

44.

katsoo, että ympäristöltään erittäin herkkien rannikkoalueiden (luonnonvarojen tärkeimmät lisääntymis- ja kutemisalueet) tehokas suojelu on varmistettava;

45.

vaatii komissiota arvioimaan seurauksia, joita ilmastonmuutoksen torjumiseksi hyväksyttyjen toimien soveltaminen voi aiheuttaa kalastukselle ja meriympäristölle;

46.

katsoo, että laivaston kattavaa tutkimusta on verrattava kalastettavissa oleviin kalavaroihin, jotta voidaan määrittää, mitkä laivastot ovat tasapainossa varojen kanssa sekä mitä niistä on pienennettävä ja kuinka paljon asetuksen (EY) N:o 2371/2002 vaatimukset huomioon ottaen;

47.

korostaa 20. marraskuuta 2009 hyväksytyn uuden valvonta-asetuksen (neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009) 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että virkistyskalastusta harjoitetaan niiden alueella ja vesillä tavalla, joka on yhteensopiva yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden ja sääntöjen kanssa”;

48.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon joidenkin kaloja saalistavien lajien, kuten suurten hylkeiden ja merimetsojen, aiheuttamat yhteiskunnalliset vaikutukset ja kalastukseen kohdistuvat vakavat haitat;

49.

korostaa tarvetta varmistaa entistä suuremmat kalastusalan soveltavaa tutkimusta ja tieteellistä tuntemusta koskevat investoinnit kansallisesti ja unionin tasolla tukemalla yhteistä tutkimustoimintaa, jonka asiantuntemus ja kokemus ovat viime vuosina lisääntyneet; korostaa, että kalastusalan on osallistuttava tehokkaammin tutkimusta tukevien puiteohjelmien teemakohtaisiin sisältöihin; painottaa, että kalastusta koskevaa tutkimusta ja tiedonkeruuta on koordinoitava unionin tasolla; pitää keskeisenä, että tieteellisiin arvioihin liittyviä epävarmuustekijöitä vähennetään ja että luodaan asianmukaista sosiaalista ja taloudellista tietoa, joka sisällytetään näihin arvioihin; katsoo, että arvioihin on pyrittävä sisällyttämään sidosryhmien antamia tietoja; korostaa, että uusi ekosysteemiperustainen lähestymistapa merkitsee monialaista tutkimusta;

50.

painottaa, että kalastustieteellisellä tutkimuksella on olennainen merkitys kalastuksenhoidossa, koska se on välttämätöntä kalavarojen kehittymistä säätelevien tekijöiden yksilöimiseksi, niiden määrän arvioimiseksi ja niiden kehitystä ennustavien mallien laatimiseksi sekä pyyntimenetelmien, alusten, kalastajien työolojen ja turvallisuuden parantamiseksi samoin kuin kalastajien osaamisen ja kokemuksen lisäämiseksi;

51.

painottaa, että tieteellisessä tutkimuksessa on otettava huomioon kalastustoiminnan sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset tekijät; katsoo, että on olennaisen tärkeää arvioida kalastuksenhoidon eri järjestelmien/välineiden vaikutusta kalastusyhteisöjen työllisyyteen ja toimeentuloon;

52.

vaatii, että kalastusalan tieteellistä tutkimustyötä tekeville tutkijoille ja teknisille asiantuntijoille on tarjottava työedellytykset, asianmukaiset oikeudet ja soveliaat palkkaehdot;

53.

kannattaa, että turvaudutaan enemmän alaan liittyviin informaatiotekniikoihin ja tietojen keruu- ja siirtojärjestelmien muuttamiseen sähköisiksi alueellisen ja kansallisen hallinnon sekä ammattilaisten ja tuottajajärjestöjen parissa, jotta voidaan helpottaa tiedon saatavuutta ja avoimuutta;

54.

vahvistaa, että pakollinen uusiin tekniikoihin turvautuminen (kalastuksen seurannassa ja valvonnassa) kalastusaluksissa on toteutettava asteittain ja siirtymäkautta soveltaen, jotta helpotetaan alan sopeutumista;

55.

tunnustaa, että kohdelajit ja muut kuin kohdelajit, kuten kalat, hait, kilpikonnat, merilinnut ja merinisäkkäät, ovat tuntevia olentoja, ja kehottaa komissiota antamaan tukea sellaisten pyynti- ja tappamismenetelmien kehittämiseksi, jotka vähentävät merten eläimistön tarpeetonta kärsimystä;

56.

muistuttaa, että YKP:n uudistuksessa on otettava huomioon EU:n päätös, että kalavarojen hyödyntäminen on hoidettava kestävän enimmäistuoton tavoitteen mukaisesti ja että tätä pidetään hyödyntämisen ylärajana eikä tavoitteena, mutta vaatii, että tämä on sovitettava yhteen sellaisen monilajisen lähestymistavan kanssa, jossa huomioidaan kaikkien yhteen kalastustyyppiin kuuluvien lajien todellinen tilanne ja vältetään nykyinen tapa soveltaa kestävää enimmäistuottoa kaikkiin kantoihin; katsoo, että tätä tavoitteeseen on syytä pyrkiä toiminnallisesti ja sen on pohjauduttava tieteellisiin tietoihin, ja samassa yhteydessä on arvioitava siitä seuraavia sosioekonomisia vaikutuksia;

57.

korostaa kalastajien ja tutkijoiden väliselle yhteistyölle annettavan taloudellisen ja poliittisen tuen merkitystä, jotta neuvonanto voi perustua todellisiin oloihin merellä ja se voidaan panna nopeammin täytäntöön;

58.

korostaa kalastusalan merkitystä sosioekonomisen tilanteen, työllisyyden sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisen kannalta syrjäisimmillä alueilla; muistuttaa, että yhteisön syrjäisimpien alueiden sosiaalinen ja taloudellinen kehitys on jäljessä niiden kaukaisen sijainnin, saaristoaseman, eristyneisyyden, pienen pinta-alan, pinnanmuodostuksen ja niille tyypillisen vaikean ilmaston vuoksi; katsoo, että niiden taloudellinen riippuvuus joistakin tuotteista, erityisesti kalatuotteista, pienet markkinat ja alueiden kaksoisasema (ne ovat sekä yhteisön alueita että kehitysmaaympäristössä olevia alueita) oikeuttavat joillakin YKP:n aloilla positiivisen syrjinnän etenkin laivastojen nykyaikaistamisen ja uudistamisen tukemiseksi;

59.

kehottaa komissiota tunnustamaan syrjäisimpien alueiden ja sellaisten syrjäisten saaristoyhteisöjen, joiden toimeentulo perustuu lähes yksinomaan kalastukseen, saaristoalueiden erityispiirteet ja niiden väliset erot sekä edistämään näiden alueiden kalastusalan biologista ja sosiaalista kestävyyttä tukevia asianmukaisia toimia;

60.

kannattaa kalastusta koskevan Posei-ohjelman (syrjäisimpien alueiden tiettyjen kalastustuotteiden kaupan pitämisessä alueiden erittäin syrjäisestä sijainnista aiheutuvien lisäkustannusten korvausjärjestelmä) jatkamista samoin kuin on jo tehty maataloutta koskevan Posei-ohjelman kanssa; kannattaa tässä yhteydessä sitä, että kyseisen ohjelman voimassaoloa ei rajoiteta, koska syrjäinen sijainti on pysyvää;

61.

toteaa, että kalastusalalla on tarpeellista perustaa toimialojen välisiä klustereita, joihin kuuluu omistajia, työntekijöitä, jalostajia, välittäjiä jne. ja jotka edistävät alan eri toimijoiden vuoropuhelua;

62.

kehottaa komissiota laatimaan yhteisön erityisohjelmia, joilla tuetaan pienimuotoista rannikko- ja muuta kalastusta ja äyriäisten pyyntiä, joita tavanomaisesti harjoittavat pienet ja keskisuuret tuotantoyksiköt, jotta niitä voidaan auttaa voittamaan perinteiset rakenteelliset vaikeutensa hyödyntäen entistä paremmin Euroopan kalatalousrahaston tarjoamia mahdollisuuksia, sillä rahaston toimista monet on jo suunnattu pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja erityisesti auttaen niitä toimimaan entistä tehokkaammin markkinoilla ja kohottamaan tuotteidensa arvoa;

63.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kalastajien ja laivurien asianmukaista koulutusta, mukaan luettuna ammatillista pätevyyttä tarvitseville henkilöille suunnatut pakolliset koulutusjärjestelmät kalastuksen ”parhaista käytänteistä” ja meriekologian perusteista, millä pyritään lisäämään tutkintojen arvostusta, nostamaan ammatin arvostusta ja houkuttelemaan alalle nuoria, jotka pystyvät olemaan ammatillisesti entistä laaja-alaisempia ja liikkuvampia, sekä ottamaan entistä toimeliaamman asenteen ja ottamaan käyttöön kaikki tarvittavat tekniset, tieteelliset ja kulttuuriset osatekijät, jotta voidaan kumota laajalle levinnyt käsitys kalastuksesta perifeerisenä toimintana;

64.

korostaa, että ammatillinen pätevyys on avainasemassa sekä tuottavuuden että palkkauksen paranemisen kannalta; muistuttaa, että ammattitaitoa edellyttävät työpaikat ovat ominaisia teknisesti edistyneille yrityksille, mikä merkitsee sitä, että palkat paranevat, tietämys säännöistä kasvaa (ja sitä kautta niiden noudattaminen) ja kalastuksen ja ekosysteemien välisiä vuorovaikutuksia tulkitaan ja noudatetaan entistä paremmin;

65.

katsoo, että on tarpeellista taata kaikille mies- ja naispuolisille kalastajille ja äyriäisten pyytäjille Euroopan unionin rahoitusvälineiden helppo käytettävyys ja varmistaa heille sama asema kaikissa jäsenvaltioissa, jotta heille taataan kunkin jäsenvaltion sosiaaliturvan mukaiset täysimääräiset sosiaalietuudet ja -turva; kehottaa laatimaan taloudellista tukea koskevan strategian kalastusalan ammattilaisille, jotka voivat joutua vähentämään toimintaansa tai jotka ovat vaarassa menettää työnsä käytettävissä olevien kalavarojen mukaisesti säännellyn pyyntikapasiteetin tai elvytyssuunnitelmien takia;

66.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään omien työlainsäädäntöjensä puitteissa työehtosopimuksia, joita eurooppalaisten laivastojen on noudatettava työolosuhteiden ja -turvallisuuden parantamiseksi;

67.

pitää tarpeellisena ottaa tuottajat entistä enemmän mukaan tuoreen kalan ja kalatuotteiden kaupanpitämisketjuun ja vähentää väliportaiden lukumäärää ketjussa ja helpottaa entistä enemmän tuottajajärjestöjen ja muiden sidosryhmien osallistumista kalastuksen hallintaan ja kalatuotteiden kaupan pitoon tarkoituksena tehdä pyyntialasta mahdollisimman kannattava sekä kannustaa ja tukea tuottajien suoramyynti- ja markkinointitoimintaa, jolla ketjua voidaan lyhentää;

68.

kehottaa komissiota tehostamaan kuluttajille suunnattua tiedotusta alan tuotteiden alkuperästä ja laadusta ja perustamaan ekomerkintää koskevan erityisohjelman kalatuotteiden arvostuksen lisäämiseksi ja kuluttajien terveyden edistämiseksi raaka-aineen hankinnasta lopputuotteen myyntiin ulottuvan tarkan valvonnan ja kattavan jäljitettävyyden avulla sekä tuoreena myytävien kalastustoiminnasta peräisin olevien kalatuotteiden että vesiviljelytuotteiden osalta;

69.

toteaa jälleen, että on tarpeen varmistaa yhteisön markkinoille tulevien kalatuotteiden ja vesiviljelytuotteiden valvonta- ja sertifiointitoimien tarkka noudattaminen, tuonti mukaan luettuna, jotta varmistetaan niiden tunnistettavuus ja se, että tuotteet ovat peräisin kestävästä kalastuksesta ja tarvittaessa asianmukaisesta jalostustoiminnasta; korostaa lisäksi tarvetta varmistaa, että tuodut tuotteet ovat jäljitettävissä ja täyttävät samat terveydelliset, ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset vaatimukset, jotka velvoittavat yhteisön tuottajia, jotta voidaan perustaa yhdenvertaisia ehtoja yhteisön markkinoilla koskeva järjestelmä;

70.

korostaa, että koska kalastus on itsestään uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä, kalastuksenhoidon tärkein ja ensisijainen tehtävä on valvoa (suoraan tai välillisesti) kokonaispyyntiponnistusta, jotta varmistetaan kalatuotteiden yleistä saatavuutta koskeva tavoite kalavarojen kestävän käytön puitteissa;

71.

pitää välttämättömänä, että luodaan poliittiset puitteet, joilla varmistetaan alaa koskeva keskipitkän ja pitkän aikavälin päätöksentekojärjestelmä ja mahdollistetaan eri toimintasuunnitelmien noudattaminen meren ekosysteemien, kalastuksen erityispiirteiden ja Euroopan eri laivastojen ja teollisuudenalojen erityisominaisuuksien mukaisesti;

72.

katsoo, että vaikka pitkän tähtäimen strategiset tavoitteet voidaan määrittää EU:n tasolla, todellinen vastuu yksittäisten toimintasuunnitelmien kehittämisestä ja toimeenpanemisesta on annettava jäsenvaltioille ja alueellisille elimille, ja EU:n toimielinten tehtävänä on varmistaa, että tärkeimmät tavoitteet saavutetaan;

73.

katsoo, että kaikkia EU:n kalastustuotteita ja/tai maantieteellisiä kalastusalueita varten on vahvistettava pitkän tähtäimen hallinto- ja elvytyssuunnitelmat; katsoo, että niiden on oltava uhkatekijöitä ennakoivia, perustuttava tieteellisiin lausuntoihin ja täytettävä yhdenmukaiset arviointiperusteet, joiden avulla varmistetaan ekosysteemejä koskeva lähestymistapa; katsoo, että suunnitelmia on valvottava jatkuvasti, jotta ne voidaan tarvittaessa sopeuttaa uusiin olosuhteisiin;

74.

katsoo, että hallinto- ja elvytyssuunnitelmien on oltava tieteellisesti arvioituja ja simuloinnin avulla tarkasti tutkittuja sen varmistamiseksi, että niiden tavoitteet todennäköisimmin saavutetaan siitä huolimatta, että meriympäristöä ja kalavarojen ominaispiirteitä koskevaan tieteelliseen tietämykseen liittyy myötäsyntyisesti runsaasti epätietoisuutta;

75.

kehottaa komissiota selvittämään kaikki vaihtoehtoiset toimet liikakalastuksen torjumiseksi sekä mahdollisuudet uudistaa tiettyjä laivaston osia kalastuskapasiteettia lisäämättä;

76.

katsoo, että kalastusalan suorempi osallistuminen yhteisen kalastuspolitiikan muotoiluun ja sen hallintoon voi vähentää huomattavasti poisheitettyjä saaliita; katsoo, että tulosperusteiseen hallintoon liittyville tutkimuksille on annettava mahdollisimman suuri tuki; katsoo, että tämä edellyttää vasta vuoden 2009 lopussa hyväksytyn valvonta-asetuksen (neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009) tarkistamista;

77.

kannattaa kalastusalan hallintojärjestelmää, jolla rikotaan perinteinen vertikaalinen ylhäältä alas -lähestymistapa ja tuetaan sen sijaan alueellistamisen periaatetta ja toissijaisuusperiaatetta (hajauttaminen horisontaalilla tasolla) ilman että se aiheuttaa alueellista syrjintää tai häiriöitä kalastuspolitiikan yhteisessä soveltamisessa, suhteellisen vakauden periaatteen arviointia sekä sen tarkastelua, onko kyseistä periaatetta arvioinnin päätelmien perusteella sovellettava entistä joustavammin, ja alan ammattilaisten ja muiden sidosryhmien osallistumista; torjuu ponnekkaasti yhteisön laivaston monien erityisten ominaispiirteiden takia kaikenlaiset yritykset toteuttaa yksi ainoa yhteisön kalastuksenhallintomalli ja kehottaa sen sijaan ottamaan asianmukaisesti huomioon monien Euroopan merien erityispiirteet; korostaa kuitenkin, ettei pidä vaarantaa tuottajien yhtäläisiä mahdollisuuksia Euroopan markkinoilla eikä kilpailuedellytysten yhdenmukaistamista;

78.

kehottaa komissiota luomaan pienimuotoista rannikkokalastusta varten erillisen, selvästi määritellyn, vapaamielisen, byrokratiasta vapautetun ja yksinkertaistetun hallinnointimallin, jossa EU:n toimielimet asettavat kattavat tavoitteet, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava omaa strategiaansa noudattaen;

79.

tunnustaa itsehallinnon ja aluejaon tarjoamat mahdollisuudet sääntöjen noudattamiskulttuurin luomisessa;

80.

katsoo, että sidosryhmien osallistuminen kalastusalan hallintopolitiikan suunnitteluun ja hallinnointiin voi johtaa tehokkaampiin hallintotoimiin; katsoo, että yksilötasolla sekä paikallisella ja jäsenvaltiotasolla toteutettuihin myönteisiin innovaatioihin on suhtauduttava tunnustavasti, kannustavasti ja palkitsevasti;

81.

pitää tärkeänä, että YKP:n mahdollisesta hajauttamisesta keskustellaan ja sitä tutkitaan entistä enemmän siten, että kaikki institutionaaliset ja alakohtaiset toimijat ovat mukana asiassa;

82.

kehottaa komissiota selvittämään yksityiskohtaisesti mahdollisuutta toteuttaa uusia, suurimpiin sallittuihin saaliisiin (TAC) ja kiintiöihin perustuvaa järjestelmää täydentäviä kalastuksenhallintomekanismeja, lukuun ottamatta yhteyksiä, joissa järjestelmän käyttäminen on tarkoituksenmukaista, koska tällaiset järjestelyt helpottavat poisheitettyjen määrien vähentämistä koskevan politiikan täytäntöönpanoa ja ne mahdollistavat laivaston entistä joustavamman sopeutumisen kalavarojen todelliseen tilaan niiden monimuotoisuus ja jakautuminen huomioon ottaen; kehottaa komissiota selvittämään, olisiko suhteellisen vakauden periaatetta muutettava ja erityisesti, miten kalastuksen varassa pitkälti eläville rannikkoyhteisöille voitaisiin antaa etuoikeus kalavarojen jakamisessa, sekä ilmoittamaan, mitkä muutokset mahdollisesti olisivat tarpeen;

83.

katsoo, että pyyntiponnistukseen perustuva hallintomekanismi auttaisi kehittämään tehokkaan poisheitettyjen määrien vähentämistä koskevan politiikan ja yksinkertaistaisi nykyisiä hallinto- ja valvontamenettelyjä, jotka ovat liian raskaita ja kalliita sekä alalle että jäsenvaltioiden hallinnolle;

84.

pitää epäasianmukaisena mitata pyyntiponnistuksia samalla tavalla ottamatta huomioon kalastuslaivastojen ja pyyntivälineiden erilaisuutta; katsoo, että pyyntiponnistusten valvonnassa on otettava huomioon eri kalalajit, erityyppiset pyyntivälineet ja kunkin lajin saaliiden arvioitu vaikutus vesiin;

85.

katsoo, että hallintomallin kaikkiin muutoksiin on sisällytettävä soveltamista koskeva siirtymäaika yksinomaan jäsenvaltioiden sisällä, jotta vältetään äkkinäiset muutokset ja jotta mallin tuloksia voidaan arvioida ennen sen soveltamista yhteisön tasolla;

86.

katsoo myös, että kaikkien uusien hallintomallien lähtökohtana on oltava nykyinen suhteelliseen vakauteen perustuva jako, mutta pitää väistämättömänä, että YKP:n on tulevaisuudessa tunnustettava kalastuskiintiöiden käytön nykyinen tilanne ja lisättävä järjestelmän joustavuutta riittävästi, jotta taloudellisen tehokkuuden ja investointien kannattavuuden estäminen ei jatku;

87.

katsoo, että lukuisat kalavarojen hallintoa koskevat toimet ymmärretään, hyväksytään ja toteutetaan sitä paremmin, mitä enemmän asianomaiset osallistuvat, mitä selvempiä tavoitteet ovat ja mitä enemmän asianomaisia tuetaan taloudellisesti ja sosiaalisesti; pitää välttämättömänä tuki- tai korvausmekanismien soveltamista kalastajiin, jotka ovat kärsineet monivuotisten elvytys- ja hoitosuunnitelmien aiheuttamista taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista, sekä ekosysteemien suojelutoimien käyttöönottoa;

88.

kannattaa alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien, muiden sidosryhmien ja asiantuntijana toimivan kalastuksenvalvontaviraston entistä aktiivisempaa osallistumista sekä YKP:n uudistusprosessin aikana että sen jälkeen; katsoo, että niille on taattava tarvittavat logistiset ja taloudelliset edellytykset uudistettujen toimivaltuuksien täysimääräiseen harjoittamiseen, niin kuin parlamentti on ehdottanut aiemmissa päätöslauselmissaan, esimerkiksi 24. huhtikuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa;

89.

kannattaa alueellisten näkökohtien voimakkaampaa huomioonottamista päätöksenteossa, jossa olisi kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota ekosysteemien alueellisiin erityispiirteisiin ja luonnollisiin tuotantoedellytyksiin ja lujitettava pysyvästi alueellisten neuvoa-antavien elinten asemaa;

90.

korostaa Euroopan kalastuksenvalvontaviraston merkitystä uudistetun YKP:n puitteissa ja toteaa, että on tarpeen varmistaa kalastuksen valvonnan yhdenmukaisuus ja puolueettomuus ja soveltaa yhdenmukaisesti ja tasapuolisesti säännöksiä ja seuraamuksia koskevaa järjestelmää ja vahvistaa tällä tavalla alusten omistajien ja kalastajien luottamusta yhdenvertaisen kohtelun perusperiaatteeseen;

91.

katsoo, että YKP:n valvontapolitiikassa on otettava huomioon seuraavat näkökohdat:

92.

kannattaa sitä, että vahvistetaan vastuuvelvollisuuden politiikkaa, jonka mukaisesti jäsenvaltiot, jotka ovat jättäneet noudattamatta valvontaa ja suojelua koskevia sitoumuksiaan, eivät voisi hyödyntää rakennerahastoja ja muita yhteisön tukia uuden valvonta-asetuksen 95 artiklan tarkoittamalla tavalla; pitää välttämättömänä, että EU:n myöntämää ja kansallista kalatalouden rahoitusta suunnataan joustavasti ainoastaan ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaalisesti kestävään kalatalouteen perustuvaan toimintaan ja toimiin;

93.

toteaa, että laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus on vilpillisen kilpailun muoto, joka haittaa suuresti kaikkia eurooppalaisia kalastajia, jotka noudattavat yhteisön lainsäädäntöä sekä kansallista ja kolmansien maiden lainsäädäntöä ja harjoittavat vastuullisesti toimintaansa;

94.

muistuttaa, että laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus haittaa kalamarkkinoiden asianmukaista toimintaa ja muodostaa uhan ekosysteemien tasapainolle;

95.

kannustaa EU:ta ottamaan vastuun, joka sille kuuluu maailman suurimpana kalantuojana ja kalamarkkinoina ja ottamaan johtavan aseman laitonta kalastusta koskevan maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemisessa siten, että hyödynnetään kaikkia mahdollisia tilaisuuksia nostaa laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjunta kansainvälisen asialistan kärkeen, kun otetaan huomioon sen aiheuttamat vakavat ympäristövahingot, joista voidaan mainita esimerkkeinä meriympäristöjen häiriönsietokyvyn heikkeneminen ilmastonmuutoksen vaikutusta vastaan sekä uhka, jota se merkitsee elintarviketurvalle;

96.

korostaa, että YKP:n uudistuksessa on etsittävä ratkaisuja, joilla varmistetaan vakaa ja pysyvä tasapaino kalavarojen ja laivaston kapasiteetin välillä;

97.

toistaa, että on tärkeätä mukauttaa laivaston kapasiteetti käytettävissä olevia kalavaroja vastaavaksi, mutta vaatii komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään, miten paljon ylikapasiteettia on ja tunnistamaan ne laivastot, joiden koko on nykyisiin kalastusmahdollisuuksiin suhteutettuna liian suuri;

98.

kannattaa erilaista kohtelua avomerikalastusta harjoittavalle laivaston osalle ja niille osille, joiden yritysrakenne ja -kapasiteetti ovat enemmän rinnastettavissa muihin taloudellisiin toimintoihin, ja pienimuotoisempaa kalastusta harjoittavalle laivaston osalle, joka on enemmän kytköksissä rannikkoalueisiin ja tiettyihin markkinoihin, jonka yksikkökohtainen tuotanto on pienempi ja jonka kustannus- ja työvoimarakenne ovat erilaisia;

99.

tukee pienimuotoista kalastusta ja teollista kalastusta koskevien uusien määritelmien ja niiden perustana olevien joustavampien kriteerien laatimista sen varmistamiseksi, että ne voidaan mukauttaa paremmin yhteisön kalastuksen monipuoliseen todellisuuteen; vaatii siksi komissiota tekemään yhteisön laivaston tämänhetkistä kokoa, ominaisuuksia ja jakautumista koskevan kattavan ja tyhjentävän selvityksen ja arvioimaan sen määritelmää asianmukaisesti siten, ettei se voi aiheuttaa samankaltaisten laivastojen välistä tai samoilla vesillä pyytävien eri jäsenvaltioiden laivastojen välistä syrjintää;

100.

kehottaa komissiota määrittelemään selvästi liikakapasiteetin; katsoo, että on varmistettava liikakapasiteetin syyt ja erityisesti kapasiteettia lisäävät taloudelliset tekijät ja että on tutkittava mahdollisia yhteyksiä markkinapolitiikkaan ottaen huomioon, että joissakin tapauksissa markkinavoimat voivat olla keskeinen huomioitava tekijä; vahvistaa, että yhteisön laivaston määrittelemiseksi laadittujen kriteerien on mentävä pidemmälle kuin pelkät numeeriset parametrit ja että niihin on sisällytettävä kunkin alueen erilaiset painotuskertoimet, millä saataisiin yhdenmukainen ja joustava malli, jolla pystytään ottamaan tasapuolisesti huomioon yhteisön laivaston moninaisuus;

101.

katsoo, että nykyisen Euroopan kalatalousrahastosta ja kalastusalan tulevista rakennerahastoista on edelleen tuettava laivastojen uudistamista ja nykyaikaistamista ennen kaikkea rannikkokalastuksen ja pienimuotoisen kalastuksen osalta silloin, kun tuki perustuu turvallisuuskriteereihin (työtapaturmien minimointi), terveyteen ja mukavuuteen sekä ympäristön suojeluun, polttoainetalouteen ja muihin seikkoihin, jotka eivät tarkoita kyseisten laivastojen kalastuskapasiteetin lisäämistä;

102.

katsoo, että kalastuslaivastojen tukipolitiikassa on otettava huomioon sellaiset ansioihin perustuvat seikat, kuten hyvien ”ympäristöystävällisten” kalastuskäytäntöjen kehittäminen, sääntöjen noudattaminen ja organisaatiojärjestelmän toteuttaminen (tuottajajärjestöt);

103.

suhtautuu myönteisesti siihen, että perustetaan romuttamisrahasto, jolla ratkaistaan tehokkaasti ja lyhyellä aikavälillä ylikapasiteettiin liittyvät ongelmat ja jonka säännöillä varmistetaan, etteivät jäsenvaltiot voi estää sen käyttöä;

104.

katsoo, että pitkällä aikavälillä kalastuslaivaston on pystyttävä rahoittamaan oma toimintansa ja säilyttämään kilpailukykynsä vapautetuilla kalatuotteiden markkinoilla, mutta korostaa, että tämä voi toteutua ainoastaan sellaisen YKP:n puitteissa, jonka kalastuksenhallintomallilla edistetään yritysten kannattavuutta;

105.

on vakuuttunut siitä, että vahva, laadukas ja ympäristön kannalta kestävä vesiviljely voi lisätä kasvua lähialoilla ja edistää kehitystä rannikkoalueilla, avomerellä ja maaseudulla ja hyödyttää merkittävästi myös kuluttajia erittäin korkealaatuisten, terveellisten ja ekologisesti tuotettujen elintarvikkeiden muodossa;

106.

katsoo, että yhteisön vesiviljelyalan suojelua ja kilpailukykyä on vahvistettava tukemalla voimakkaasti ja jatkuvasti tutkimusta ja teknistä kehitystä, kaavoittamalla entistä paremmin rannikkoalueet ja jokilaaksot, millä helpotetaan vaaditulle alueelle pääsyä, ja sisällyttämällä vesiviljelyn erityistarpeet Euroopan unionin markkinapolitiikkaan; tunnustaa yhteisen markkinajärjestelyn mukaisesti perustettujen tuottajajärjestöjen tärkeän roolin ja kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota asiantuntijoiden tarpeeseen ja vaatimuksiin vesiviljelyssä näiden sääntöjen osalta;

107.

katsoo, että vesiviljelyn kestävä kehitys edellyttää ympäristöä kunnioittavia laitoksia ja tuotantomenetelmiä, kestävät rehuaineiden lähteet mukaan luettuina, vesien rehevöitymisen kaltaisten ongelmien välttämiseksi ja laadukkaampien tuotteiden tuotannon edistämiseksi käyttämällä apuna parannettuja terveysnormeja sekä panemalla täytäntöön luonnonmukaista vesiviljelyä, eläinten hyvinvointia ja kuluttajien suojelun korkeaa tasoa koskevia tiukkoja vaatimuksia; pitää tärkeänä biologista vesiviljelytuotantoa edistäviä kannustimia sekä kalanviljelylaitosten tehokkuuden lisäämistä;

108.

toteaa, että vesiviljely on kiinteä osa YKP:aa ja että sillä on pyyntialaa täydentävä tehtävä erityisesti elintarvikkeiden saatavuuden, työllisyyden ja ennen kaikkea luonnonympäristössä eniten liikakalastettujen lajien istuttamisen suhteen;

109.

vaatii tukemaan investointeja uusiin kalanviljelytekniikoihin, tehokkaat vedenkierrätysjärjestelmät, avomerellä harjoitettava merivesiviljely ja makeanveden viljely mukaan luettuina, sekä uusien taloudellisesti kiinnostavien lajien kasvatuksen tutkintaan ja entistä vähemmän ympäristöön vaikuttavien rehujen tuotannon tutkintaan; katsoo, että tukea on myönnettävä ensisijaisesti ekologisen kestävyyden parantamiseen; panee merkille avomerellä harjoitettavan kalastuksen tarjoamat mahdollisuudet ja kehottaa komissiota selvittämään erityismekanismeja avomerellä harjoitettavan merivesiviljelyn tukemiseksi;

110.

pitää välttämättömänä hyvien markkinakäytänteiden (tuotteiden laatutarkastus, kuluttajansuoja, tulleja koskevat säännökset ja määräykset) käyttöönottoa ja oikeudenmukaisen kilpailun luomista EU:n ulkopuolelta tulevia kalastustuotteita varten, lukuun ottamatta tuotteita, jotka kuuluvat kolmansien osapuolien ja EU:n välillä tehtyjen sopimusten määräysten piiriin;

111.

pitää välttämättömänä, että laivaston pitäessä biologista taukoa kalakantojen elvyttämisen vuoksi jalostusteollisuus otetaan myös huomioon, koska kyseisten toimien kohteena oleville lajien toimituksille ei ole vaihtoehtoa;

112.

kehottaa komissiota tekemään neuvostolle ja Euroopan parlamentille ehdotuksia, joilla edistetään uusien, korkealaatuisten ja huomattavaa lisäarvoa sisältävien vesiviljelylajien, erityisesti kasvissyöjälajien, hankintaa ja edistetään tutkimusta ja hyvien käytäntöjen vaihtoa yhteisön tasolla näiden lajien ja niiden tuotantomenetelmien ja kaupanpidon osalta, jotta voidaan ottaa huomioon ympäristöä koskevat huolenaiheet ja mahdollistaa entistä paremmat kilpailuasemat muihin innovatiivisiin elintarvikkeisiin verrattuna;

113.

korostaa olevan tärkeää myöntää taloudellista tukea sellaisille vesiviljely-yrityksille, joiden johtoajatuksena on osallistuminen rannikkoalueiden elämän sosioekonomiseen kehitykseen yritysten koosta riippumatta;

114.

toistaa alan valitukset siitä, että kala- ja vesiviljelytuotteiden yhteinen markkinajärjestely (YMJ) on yhdistetty YKP:n uudistamisprosessiin toisin kuin on tehty kalastuksen valvontapolitiikan kanssa, mikä ennakoi sitä, että on odotettava vuoteen 2013, kunnes yhteisön tuottajilla on uudet puitteet, joiden avulla he voivat tehdä toiminnastaan entistä kannattavampaa; toivoo, että komission tiedonanto nykyisen markkinajärjestelyn tulevaisuudesta annetaan viipymättä;

115.

katsoo, että kalataloustuotteiden nykyinen YMJ on tarkistettava viipymättä perusteellisesti, jotta sen myötävaikutuksella varmistetaan alan tulot, markkinoiden vakaus, kalataloustuotteiden entistä parempi kaupan pitäminen ja niiden suurempi lisäarvo;

116.

korostaa, että on tarpeen luoda tarjonnan keskittämistä ja erityisesti tuottajajärjestöjen perustamista ja niiden elvyttämistä edistäviä mekanismeja;

117.

pyytää lisäksi laatimaan selvityksen, jossa analysoidaan yksityiskohtaisesti kalatuotemarkkinoiden kysynnän keskittymistä, jotta voidaan selvittää, onko olemassa markkinastrategioita, jotka rikkovat kilpailusääntöjä ja joiden seurauksena useimpien kalalajien hinnat laskevat;

118.

katsoo, että on tarpeen luoda markkinoiden interventiomekanismeja erityisesti kalastusalalle, jolla otetaan käyttöön hallintomalli, joka perustuu siirrettävien kalastusoikeuksien periaatteeseen, jotta estetään oikeuksien liiallinen keskittyminen harvoille toimijoille (suojalausekkeet), mikä voi yhdessä jäsenvaltiossa vaarantaa pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston toimintakyvyn ja joissakin toisissa jäsenvaltioissa alan kestävyyden;

119.

pyytää myös, että komissio analysoi tulevissa elvytys- ja hallintasuunnitelmissa vaikutuksia, joita saaliiden vähenemisestä ja siitä johtuvasta kolmansien maiden korvaavien tuotteiden tuonnista markkinoiden ehtymisen lieventämiseksi voi aiheutua Euroopan markkinoille;

120.

pitää tärkeänä, että varmistetaan yhteisen kauppapolitiikan johdonmukaisuus yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden kanssa, jotta estetään se, että EU:n uudet kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tulli- ja muut ulkoisen suojelun (monenväliset, alueelliset tai kahdenväliset) myönnytykset tekevät tyhjiksi tai vaarantavat ponnistelut, joilla pyritään turvaamaan yhteisön tuotanto riittävän kannattavilla hinnoilla;

121.

katsoo, että on tehtävä kaikki voitava, jotta EU:n jo nyt erittäin suuri riippuvuus kolmansien maiden tuonnista kalastus- ja vesiviljelytuotteiden hankinnassa ei kasva entisestään;

122.

pitää tarpeellisena, että EU varmistaa yhteisön kalatuotteita, kuten säilykkeitä ja vesiviljelytuotteita, koskevan ulkoisen menekinedistämisen erityisesti edistämällä sertifiointia ja rahoittamalla tuotteiden jakelua kansainvälisissä esittelytilaisuuksissa ja messuilla;

123.

katsoo, että YKP:n ulkoista toimintaa on ohjattava tavoitteella, että puolustetaan yhteisön kalastusetuja sopusoinnussa EU:n ulkopolitiikan kanssa;

124.

kannattaa yhteisön läsnäolon lisäämistä alueellisissa kalastusjärjestöissä, FAO:ssa, YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä kansainvälisen kalastuksen kestävän hallinnon edistämiseksi, laittoman kalastuksen torjumiseksi, meriekosysteemien paremman suojelun varmistamiseksi ja kalastustoiminnan kestävän tulevaisuuden turvaamiseksi;

125.

katsoo, että tarvitaan mekanismeja ympäristön kannalta kestävistä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisista lähteistä peräisin olevien yhteisön kalatuotteiden markkinoinnin edistämiseksi EU:ssa ja sen ulkopuolella;

126.

katsoo, että YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten mukaisesti EU:n olisi hyväksyttävä kalakantojen käyttöoikeus kolmansien maiden vesillä ainoastaan siinä tapauksessa, että on tieteellisesti todistettu saalista olevan siinä määrin runsaasti, että kolmansien maiden kalastajat eivät voi sitä yksin kokonaan pyytää ja että ylijäämää voidaan saalistaa kestävästi noudattaen vähintään EU:ssa sovellettavia vaatimuksia (kalastusmenetelmien valikoivuus jne.);

127.

kannattaa sitä, että kolmansien maiden kanssa tehtävistä kalastussopimuksista tehdään yleisarvio Euroopan parlamentin määrittämien arviointiperusteiden valossa; katsoo, että näillä kriteereillä on pyrittävä tasapainottamaan taloudellisia etuja ja kestävän kalatalouden edistämistä vahvistamalla yhteisön kumppanien kapasiteettia kestävän kalastuksen varmistamiseksi niiden omilla vesialueilla ja edistämällä näin kalastuksen hallinnoinnin tehostamista EU:n ulkopuolella, edistämällä alan paikallista työllisyyttä ja säilyttämällä Euroopan unionin uskottavuus kansainvälisenä ihmisoikeuksien ja demokratian puolustajana sopusoinnussa EU:n ulkopolitiikan kanssa;

128.

pyytää myös, että kalastuskumppanuussopimusten taloudellisissa korvausjärjestelyissä eritellään selvästi kaupallinen osuus kolmansien maiden kanssa tehtävää kalastusalan kehittämistä koskevasta osuudesta, jotta talousarviota koskevan avoimuus paranee;

129.

katsoo, että kalastuskumppanuussopimuksilla olisi edistettävä työpaikkojen luomista kolmansissa maissa, vähennettävä köyhyyttä, kehitettävä alan tukirakenteita (kalasatamat, varastorakennukset, kalanjalostus jne.) ja myös vähennettävä EU:hun suuntautuvaa maahanmuuttoa;

130.

katsoo, että kolmansien maiden kanssa tehtyjen kalastussopimusten nojalla myönnettävät taloudelliset korvaukset olisi käytettävä kyseisten maiden kalastusalan edistämiseen ja kehittämiseen joko infrastruktuurin (kalasatamat, varastot, kalanjalostusyksiköt jne.) rakentamiseen pakollisesti suunnattavan rahoituksen tai toiminnallisten resurssien (alukset, pyydykset jne.) avulla, jotta kalastustoimintaa harjoitettaisiin vastuullisesti ja kestävästi;

131.

on vakuuttunut siitä, että kalastuskumppanuussopimukset on neuvoteltava vankkojen tieteellisten perusteiden pohjalta, ja katsoo, että muu tarvittava kehitys edellyttää kaikkien teknisten toimien sisällyttämistä neuvotteluprosessiin sekä säädösten noudattamismekanismien huomattavaa tehostamista;

132.

pyytää, että asianomaista alaa kuullaan neuvotteluprosessin aikana ja että syvän meren asioita käsittelevä toimikunta saa osallistua tarkkailijana sopimuksiin perustuviin sekavaliokuntiin;

133.

katsoo, että koska monimutkaisuus lisääntyy, koska sopimuksia on seurattava entistä tehokkaammin ja koska asianmukaisesta alueellisiin kalastusjärjestöihin osallistumisesta aiheutuu lisää tehtäviä, meri- ja kalastusasioiden pääosaston henkilöstöä ja materiaalisia resursseja on lisättävä; katsoo, että on selvitettävä mahdollisuutta hajauttaa toiminnallinen johto jäsenvaltioihin;

134.

katsoo, että YKP edellyttää globaalia lähestymistapaa kalavarojen hallintoon ja että se on nivottava yhteen ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen ja yhdennetyn meripolitiikan kanssa;

135.

pitää onnistuneena sitä, että Euroopan komissio on ottanut yhdennetyn meripolitiikan painopistealueekseen, ja korostaa, että uusi ekosysteemiin pohjautuva lähestymistapa yhdistää YKP:n suoraan ja ensisijaisesti edellä mainittuun yhdennettyyn meripolitiikkaan;

136.

katsoo, että kalastus on sisällytettävä ja liitettävä asianmukaisesti mereen liittyvien toimintojen laajaan kontekstiin, kuten meriliikenteeseen, merimatkailuun, merellä sijaitseviin tuulipuistoihin, vesiviljelyyn ja merellä tapahtuvien toimintojen klustereihin;

137.

korostaa, että kalastus on yksi ekosysteemeihin eniten vaikuttavista taloudellisista toiminnoista, koska se on yksi ekosysteemien resursseja eniten käyttävistä toiminnoista, ja että siihen vaikuttavat eniten kyseisen ekosysteemin muut toiminnot, kuten matkailu, meriliikenne ja rannikoiden kaupunkirakentaminen;

138.

on vakuuttunut siitä, että YKP:n tehokas liittäminen yhdennettyyn meripolitiikkaan edellyttää poliittista tahtoa ja että kansalliset, alueelliset ja paikalliset kalastustahot ovat valmiit tekemään asiassa kompromisseja; painottaa YKP:n omat tavoitteet huomioon ottaen ja tunnustaen, että on kuitenkin tarpeen yhdistää toisiinsa meriympäristöä koskevat eri politiikat, mutta YKP:aa ei tarvitse alistaa muiden sittemmin määriteltyjen yhteisön politiikkojen alaan kuuluvaksi; katsoo päinvastoin, että muiden yhteisön politiikkojen tehtävänä on turvata ja yhdistää kalastuspolitiikan tavoitteet;

139.

korostaa, että Euroopan unionin yhdennetylle meripolitiikalle on myönnettävä riittävät taloudelliset resurssit, ja palauttaa mieliin periaatteen, jonka mukaisesti uusille painopisteille on myönnettävä uutta rahoitusta; torjuu Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan rahoittamisen Euroopan kalatalousrahaston varoista;

140.

pitää tarpeellisena, että Euroopan merialueita koskeva suunnittelu toteutetaan oikein ja tarkasti ja että siinä edistetään luonnonmaantieteellisten vyöhykkeiden rajoittamista herkimpien meren ekosysteemien suojelumenetelmänä; muistuttaa tässä yhteydessä, että pienimuotoista kalastusta, merivesiviljelyä ja äyriäisten pyyntiä harjoitetaan pääasiassa haavoittuvimmissa ekosysteemeissä, koska ne ovat lähimpänä rannikkoa, minkä vuoksi vuorovaikutus on entistä suorempi ja kiinteämpi;

141.

toteaa, että vihreässä kirjassa komissio tunnustaa 12 meripeninkulman rajan toimineen yleisesti ottaen hyvin, joten yksi harvoista aloista, joilla YKP on ollut verrattain menestyksekästä, liittyy alueeseen, jota jäsenvaltiot valvovat; pyytää kuitenkin tekemään tästä periaatteesta luonteeltaan pysyvän;

142.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, neuvoa-antavalle kalatalous- ja vesiviljelykomitealle, alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille, tieteellis-teknis-taloudelliselle kalatalouskomitealle, merikalastuksen yhteiskunnallisen vuoropuhelun komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.