19.1.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/5

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisön maatalousmalli: tuotannon laatu ja kuluttajille suunnattu viestintä kilpailukykytekijöinä” (valmisteleva lausunto)

2011/C 18/02

Esittelijä: Carlos TRÍAS PINTO

Unionin puheenjohtajavaltio Espanja päätti 20. tammikuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Yhteisön maatalousmalli: tuotannon laatu ja kuluttajille suunnattu viestintä kilpailukykytekijöinä (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 116 ääntä puolesta, yksi vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK suosittaa, että tehostetaan laatupolitiikkaa ja kuluttajille suunnattua viestintää, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä pyrittäessä edistämään unionin maatalous- ja elintarvikealan kilpailukykyä sekä parantamaan maatalouden tuotekuvaa. Tämä edellyttää seuraavaa:

—	On edistettävä maataloustuotantoon liittyvien sosiaalisten ja ympäristö- ja terveysnäkökohtien sekä eläinten hyvinvoinnin arvostusta hyödyntämällä uusia tieto- ja viestintätekniikkaan (tvt) perustuvia välineitä.

—	Nykyiset akkreditointijärjestelmät on saatava entistä johdonmukaisemmiksi ja yhdenmukaisemmiksi laatimalla suuntaviivat niiden selkiyttämiseksi, yhtenäistämiseksi ja yksinkertaistamiseksi.

—	On tehostettava tuottajien, teollisuuden toimijoiden, kaupan pitäjien ja kuluttajien välisiä viestintäkanavia sekä kehitettävä tehokkaita strategioita kansalaistiedottamista varten.

1.2   Tarkemmin sanottuna ETSK ehdottaa, että ryhdytään toimenpiteisiin seuraavasti:

1.2.1   Työkalut

—

Tvt-pohjaisten viestintävälineiden käyttöönotto – Tieto- ja viestintätekniikka ovat läsnä päivittäisessä elämässämme, mutta niitä ei vielä hyödynnetä ostoprosessissa. Jos niitä alettaisiin käyttää kauppojen hyllyillä tiedottamistarkoituksiin, tietoa voitaisiin jatkuvasti päivittää (maataloustuotteiden hyllykierto on nopeaa), kuluttaja voisi tehdä niiden perusteella valintansa ja tietoja voisi saada mistä käsin tahansa.

—

Väittämien paikkansapitävyyden varmistaminen jäljitettävyyden avulla – Tuotantoketjussa on monenlaisia toimijoita, jotka ovat vastuussa kokonaislaatuun sisältyvistä sosiaalisista ja ympäristönäkökohdista. Jäljitettävyyden avulla saadaan selville toimijoiden lisäksi se, miten nämä ovat tuotetta käsitelleet, sekä siihen liittyvät merkinnät.

1.2.2   Keinot

—	Kokonaislaatua kuvaavien kriteereiden sisällyttäminen nykyisiin vapaaehtoisiin järjestelmiin, kuten EU:n ympäristömerkkiin, mikäli sen soveltamisala ulotetaan maataloustuotteisiin, tai nykyisiin laatustandardeihin, kuten suojattuun alkuperänimitykseen tai suojattuun maantieteelliseen merkintään.

—	Uuden, vapaaehtoisen sertifiointijärjestelmän luominen ilmentämään sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia, joiden perusteella kuluttaja voi arvioida tuotteen kokonaislaatua nopeasti, helposti ja luotettavasti.

1.2.3   Strategiat

—	Eurooppalaisen laadun tunnetuksi tekeminen – ETSK ehdottaa, että järjestetään yhä useampia eurooppalaisten maataloustuotteiden viestintäkampanjoita ja tuodaan esiin tuotteiden täyttämät korkeat laatua ja monipuolisuutta koskevat standardit.

—

Toimenpiteiden edistäminen ja yhdentäminen – Hallinnolla on mahdollisuus hyödyntää käytettävissään olevia keinoja edistääkseen sosiaalisen vastuun mukaisten ja ympäristöä kunnioittavien maataloustuotteiden menekkiä julkisin hankinnoin, verotusta eriyttämällä, tiedotuskampanjoin ja tuotantokannustimin.

2.   Johdanto

2.1   Nyky-yhteiskunta reagoi päivä päivältä yhä herkemmin mittaviin sosiaalisiin ja ympäristöhaasteisiin sen jälkeen, kun huomattiin ilmastonmuutoksen vaikutukset, luonnonvarojen asteittainen ehtyminen ja vaurauden jakautuminen aina vain epätasaisemmin.

2.2   Paradoksaalista kyllä, tämä vähä vähältä tapahtuva tiedostaminen ei juuri näy ostopäätöksissä (toimissa, joita on alettu nimittää tietoiseksi ja vastuulliseksi kulutukseksi). Tämä ilmentää valitettavasti kuilua, joka erottaa kuluttajan teoreettisen kannan (1) hänen päivittäisestä käyttäytymisestään.

2.3   On kuitenkin pidettävä mielessä, että taloudellisesti erittäin epävarmoina aikoina on hyvin monimutkaista sisällyttää jatkuvasti perinteiseen hinta–tuote-yhtälöön (2) sellaisia muuttujia kuin sosiaalinen ja ympäristövaikutus, varsinkin jos tämä vaikuttaa kuluttajan maksamaan hintaan. Mutta ei voida pitää itsestään selvänä, että sosioekonominen kriisi on osunut ajallisesti yhteen ympäristökriisin kanssa ja että niihin on kumpaankin kiinnitettävä huomiota samanaikaisesti. Eli toisin ilmaistuna, kuten Jacques Delors on todennut, arvomaailman kriisi on sitä, että elämme maailmassa, jossa kaikki on ostettavissa. Arvomme on siis asetettava uuteen järjestykseen.

2.4   Euroopan unionin maatalouselintarviketuotannon lähtökohdaksi on onneksi otettu korkeat terveys- ja ympäristövaatimukset sekä sosiaaliset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät standardit, jotka voitaisiin määritellä kokonaislaadun järjestelmäksi. Tämä tuo unionille eittämättä lisäarvoa muuhun maailmaan verrattuna, mutta se myös vaarantaa kilpailua.

2.5   Monet kokonaislaatuun kuuluvista tekijöistä ovat osa normeja tai sisältyvät eurooppalaisen elintarviketeollisuuden varsinaisiin menettelytapoihin. Tuotteet ja tuottajat siis noudattavat niitä jo. Näin ei valitettavasti ole monien kolmansista maista unioniin tuotujen tuotteiden laita. Ero merkitsee yhä useammin sitä, että Euroopan unionin ja kolmansien maiden maataloustuotteiden hinnat eroavat toisistaan yhä enemmän, mikä johtaa ensin mainittujen tuotteiden kilpailukyvyn heikkenemiseen.

2.6   Laadun tavoittelu, joka on tulosta vanhasta perinteestä ja erityisosaamiseen suunnatuista suurista ponnisteluista, ei saa enää olla kilpailu-uhka, kuten nykyisin, vaan sen on tarjottava entistä parempi tilaisuus kehittymiseen. Niinpä onkin harkittava uudenlaisia strategioita, joissa hyödynnetään eurooppalaisen tuotantomallin muista poikkeavia ominaispiirteitä ja ohjataan kuluttaja asettamaan eurooppalaiset tuotteet etusijaan. Samalla on korostettava erityisesti kuluttajaviestintään tähtääviä toimia valjastamalla niihin useita erilaisia kanavia ja ennen kaikkea luomalla tehokkaita tvt-pohjaisia (tieto- ja viestintätekniikka) kuluttajavalistus- ja -tiedotusvälineitä (3).

2.7   Samalla on huomioitava tarpeelliset niin tekniset kuin taloudelliset tuet monitoimisen maatalousmallin edistämiseksi myös vastaisuudessa varmistamalla eurooppalaisten maatilojen kannattavuus, tuottajille maksettavat oikeudenmukaiset hinnat sekä vakaiden ja laadukkaiden työpaikkojen säilyminen, mikä on mallin elinkelpoisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.

2.8   ETSK korostaa niin ikään, että kilpailukyvyn parantaminen maataloustuotteiden laatupolitiikkojen ja kuluttajatiedotuksen avulla edellyttää seurakseen toimenpiteitä, joilla maatalouselintarvikkeiden arvoketju tasapainotetaan, sillä sitä vaivaavat nykyisin monenlaiset hintavääristymät, joihin vaikuttaa tiettyjen alan toimijoiden harjoittama määräävän aseman hyväksikäyttö. (4)

3.   Kuluttajat, laatu sekä sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat

3.1   ETSK on vahvistanut jo aikaisemmin kestävää kehitystä koskevan sitoumuksensa keinona edistää Euroopan unionin ympäristöystävällistä, taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Tämä sitoumus voi vahvistaa jo olemassa olevaa eurooppalaista maatalousmallia niin, että tarkistetaan nykyistä laatu-käsitettä, jossa suositaan lähtökohtaisesti tuotteeseen kiinteästi liittyviä perinteisiä laatuseikkoja (maku, ulkonäkö, koko jne.), ja siirryttävä käyttämään muita, tuotantoympäristöstä kertovia kriteereitä, kuten sosiaaliset, ympäristö- ja terveysnäkökohdat, turvallisuus sekä eläinten hyvinvointiin liittyvät seikat. Kutsumme niitä uusiin erityisosaamisesta kertoviin merkintöihin perustuvaksi kokonaislaaduksi.

3.1.1   Seuraavassa esimerkkejä muutamista harkinnan arvoisista kriteereistä tai merkinnöistä (5). Niitä ei ole tarkoitettu tyhjentäviksi eikä rajoittaviksi.

Ympäristövaikutukset — kastelutyypit — tuotteeseen liittyvä energiankulutus — etäisyys tuotantopaikalta — pakkaustyypit — jätehuolto

Sosiaaliset tekijät — alkuperämaan lainsäädännön noudattaminen — kuluttajahinnan ja tuottajahinnan suhde — työsopimustyyppi (vakituinen/tilapäinen) — vammaisten työhönotto — sukupuolten yhdenvertaisuus

Eläinten hyvinvointi — kasvatustapa ja eläinsuojatyyppi — rehutyyppi — kuljetusjärjestelmä — teurastusmenetelmä.

3.2   Unioni voi erottua tuotteillaan muista tuottajamaista tällaisten uusien, kokonaislaatua kuvaavien puitteiden ansiosta, sillä eurooppalaiset tuotteet täyttävät jo nykyisin monet edellä luetelluista näkökohdista siksi, että unionin ja itse jäsenvaltioiden lainsäädäntö on paljon tiukempaa kuin muiden tuottajamaiden. Ongelmana on, etteivät kuluttajat tunne suurinta osaa säännellyistä seikoista, eikä niitä sen vuoksi oteta huomioon ostopäätöksessä, varsinkaan jos kuluttaja on epätietoinen väitteiden todenperäisyydestä. Niinpä kuluttajaa onkin valistettava ja annettava hänelle tietoa, jotta paremmin käyttäytyvillä tuotteilla alkaisi olla enemmän kysyntää.

3.3   Tässä yhteydessä ei ole mainittu elintarviketurvallisuutta; sitä ei pidetä pelkkänä erityisosaamisesta kertovana kriteerinä vaan pikemminkin kiistattomana takuuna unionin kansalaisten oikeudesta terveyteen. ETSK toistaa olevansa tyrmistynyt leväperäisyydestä, jonka turvin unioniin on luvallista edelleenkin tuoda elintarvikkeita, jotka eivät ole kaikilta osin jäljitettävissä (koska komissio ja jäsenvaltiot tulkitsevat elintarvikelainsäädäntöä epäilyttävästi), tai elintarvikkeita, joita on käsitelty EU:ssa kielletyillä synteettisillä valmisteilla. Tällaisten tuotteiden markkinoille saattaminen on kuluttajapetos, ja se on vilpillistä kilpailua eurooppalaisia tuottajia kohtaan.

4.   Jäljitettävyys kertoo laadusta

4.1   Kaikkialle on nykyisin syntymässä erinäisiä aloitteita (6) tuotteen jäljittämiseksi koko sen elinkaaren ajalta. Kokemuksia on jo sekä pakollisesta käytännöstä (esimerkiksi naudanlihan jäljitettävyys EU:ssa) että vapaaehtoisista toimista (eri jakeluketjut tai hiilijalanjälki-tyyppiset aloitteet).

4.2   ETSK tutkailee jäljitettävyyden hyödyntämistä uudella tapaa – ensin vapaaehtoisesti – siten, että sillä viestitään laadusta sisällyttämällä tietoon erilaisia tuotteeseen liittyviä sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia tai -indikaattoreita, jotta kuluttajan on helpompi tulkita tietoa. Komitea ehdottaa, että jäljitettävyys, joka on tehokas ja luetettava keino asiaankuuluvine sertifiointeineen tai todentamisineen, pannaan palvelemaan kuluttajia siten, että he voivat tehdä ostopäätöksensä tietoisesti ja varmoina siitä, että annetut tiedot ovat oikeita ja todellisia.

4.3   On luotava tarvittavat mekanismit, jotta jäljitettävyydestä kertovat merkinnät saadaan näkyviin. Mekanismit voivat vaihdella perinteisistä pakkausmerkinnöistä, olivatpa ne joko arviointiasteikon tyyppisiä (kuten energiatehokkuusmerkintä), tunnuksia (ympäristömerkki, alkuperämerkintä) tai väittämiä [claims] (kierrätettävä) aina tieto- ja viestintätekniikan käyttöön asti.

5.   Tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet tiedotettaessa kuluttajille maataloustuotteiden laadusta

5.1   Kuluttaja on tähän asti saanut tietoa tuotteesta pääasiassa pakkausmerkinnästä. Vaikka pakkausmerkinnällä on tietojen avoimuuden kannalta keskeinen asema, kyseiseen pieneen tilaan on kuitenkin ilmestynyt yhä enemmän vapaaehtoisia tai pakollisia merkintöjä. Viestejä voi näin olla entistä vaikeampi havaita ja ymmärtää, mikä johtuu viestien ylenpalttisuuden lisäksi myös siitä, että eräät niistä ovat monimutkaisia (tästä selkeä esimerkki on kananmuniin painettu koodi, jossa voidaan ilmoittaa seuraavat tiedot: kasvatustapa, alkuperämaa ja tuottajan tunnistenumero).

5.2   Maataloustuotteilla on lisäksi eräs merkittävä erityispiirre: niiden nopea hyllykierto, joka johtuu sekä tuotteiden kausiluonteisuudesta että tuottajan vaihtumisesta vuoden tai jopa satokauden aikana.

5.3   Toisaalta monet kansalaiset ovat jo tulleet tutuiksi tieto- ja viestintätekniikoiden kanssa. Näiden tekniikoiden tiedonsiirto- ja -tallennuskapasiteetti (esimerkiksi QR-koodit (7)) on kehittynyt huomattavasti ja samalla niiden hinta on laskenut. Kuluttajatietoa voitaisiin jakaa ennen ostotapahtumaa ja sen jälkeen hyödyntämällä nykyisiä henkilökohtaisia laitteita (esimerkiksi matkapuhelimet), itse myymälöihin tarkoitusta varten asennettuja laitteita (LCD-kosketusnäyttö) tai internetiä.

5.4   Esimerkiksi Italiassa on käytössä seuraavanlaisia tekniikoita, joilla parannetaan kuluttajatiedotusta ja todistetaan tuotteiden laatu:

—	Campagna amica -markkinat osoittavat, että tuottaja- ja kuluttajahintojen leveiden marginaalien ansiosta kotitaloudet voivat tehdä hankintansa kohtuuhintaan ja tuottajat säilyttävät tulonsa.

—

Tac salva mozzarella on ensimmäinen analyysijärjestelmä, jonka avulla voidaan paljastaa, onko mozzarella valmistettu todella tuoreesta maidosta vai vanhasta, pakastetusta tai jäähdytetystä juustomassasta. Uusi teknologia on konkreettinen väline, jolla tuottajia ja kuluttajia suojellaan maatalouselintarvikkeiden piratismilta.

5.5   ETSK ehdottaakin, että harkittaisiin, miten kuluttajille annettavaa tietoa voidaan parantaa tieto- ja viestintätekniikan avulla. Olisi tarkasteltava etenkin sellaista tekniikkaa, josta voi olla hyötyä ostotapahtuman yhteydessä, sillä kuluttaja tekee ostopäätöksen useimmissa tapauksissa kaupan hyllyn ääressä.

6.   Pakkausmerkinnät ja uudet erityisosaamisesta kertovat merkinnät

6.1   EU:n ympäristömerkin (EU-kukan) käyttöalan laajentaminen elintarvikkeisiin

6.1.1   EU-merkki on symboli, joka kertoo ympäristöä säätävästä laadusta. Määriteltäessä ympäristöä säästävän laadun kriteereitä, jotka tavaran tai palvelun on täytettävä saadakseen EU:n ympäristömerkin, lähtökohdaksi otetaan elinkaaren analyysi. Näin varmistetaan, että tuote täyttää tietyt ympäristövaatimukset koko käyttöikänsä ajan.

6.1.2   Kun komission esittämä tutkimus (8) on tehty (viimeistään 31. joulukuuta 2011), ETSK ottaa asiaan kantaa. Tässä yhteydessä on huomioitava kaksi merkittävää seikkaa:

—	Elintarvikkeiden jo sinänsä tiiviisiin pakkausmerkintöihin lisätään uusi merkintä.

—	Merkki voidaan käsitteellisesti sekoittaa luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkintään (neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä).

6.1.3   Myönteistä olisi se, että kuluttaja mahdollisesti tunnistaisi merkin, koska se on aiemmin ollut käytössä muissa tuotteissa, ja se, että myöntämisperusteet olisivat laajemmat kuin luonnonmukaiseen tuotantoon liitetyt kriteerit.

6.1.4   ETSK ehdottaa komissiolle, että laadittavassa tutkimuksessa tarkastellaan mahdollisuutta sisällyttää järjestelmään kokeilunomaisesti sosioekonomisia kriteerejä (kuten eläinten hyvinvointi, yhdenvertaiset mahdollisuudet jne.), ylittämättä ympäristömerkistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1980/2000 säädettyjä puitteita.

6.2   Sosiaalisten ja ympäristökriteerien sisällyttäminen nykyisiin laatustandardeihin

6.2.1   Kuten ETSK on jo moneen otteeseen todennut, EU:ssa on tunnetusti useita maataloustuotteiden laatujärjestelmiä sekä lukuisia yksityisiä merkkejä ja sertifiointeja, joilla pyritään muun muassa seuraavanlaisiin yhteisiin tavoitteisiin:

—	Taataan tuotteiden olevan loppukäyttäjälle turvallisia ja laadukkaita.

—	Tuodaan tuotteisiin entistä enemmän lisäarvoa, jotta parannetaan eri markkinatoimijoiden (tuottajien, jalostajien ja kauppiaiden) kilpailukykyä.

6.2.2   Koska Euroopan unionissa on nykyisin käytössä näin runsaasti erilaisia julkisia tai yksityisiä tarkoitteita, edellä mainitut tavoitteet vesittyvät pahoin, ja lopputulokset voivat olla päinvastaiset kuin alun perin oli tarkoitus. Tämä saattaa aiheuttaa seuraavanlaista haittaa:

—	Kuluttajat ovat hämmentyneitä, koska he eivät tunne eri järjestelmiä.

—	Kuluttajat eivät luota merkintöihin ja/tai sertifiointeihin.

—	Sertifiointi- ja/tai merkintäjärjestelmiin kuuluvat ja niihin kuulumattomat tuottajat joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Eriarvoisuutta saattaa syntyä jopa eri sertifiointi- ja/tai merkintäjärjestelmiin kuuluvien tuottajien kesken.

—	(Unionitasolla) sertifioiduilla paikallistuotteilla ei ole suojaa unionin ulkopuolisissa maissa.

6.2.3   EU:n kannattaisikin ryhtyä yksinkertaistamaan maataloustuotteidensa laatujärjestelmiä ja karsimaan niiden lukumäärää.

6.2.4   ETSK ehdottaa komissiolle, että se käyttäisi hyväkseen järjestelmien ja/tai merkkien myöntämisperusteiden yhtenäistämisen tarjoaman tilaisuuden ja kannustaisi sisällyttämään nykyisiin virallisiin sertifiointijärjestelmiin sosiaalisia ja ympäristökriteereitä (tai muuttamaan niitä). Kriteerit voitaisiin sisällyttää täytettävinä vähimmäisvaatimuksina esimerkiksi luonnonmukaisesta maataloudesta kertovaan merkkiin, suojattuun alkuperänimitykseen, suojattuun maantieteelliseen merkintään tai taattuun perinteiseen erikoisuuteen.

6.2.5   Erityisosaamisesta kertovia merkintöjä voitaisiin sisällyttää myös tiettyihin kaupan pitämistä koskeviin standardeihin, varsinkin sellaisiin normeihin, joihin ne on jo osittain sisällytetty (kuten mahdolliset vapaaehtoiset, varatut merkinnät vuoristo- tai vähähiilisiä tuotteita varten (9).

6.2.6   Yksityisten sertifiointijärjestelmien osalta EU:n olisi hyvä määrittää kaikille standardeille vähimmäisvaatimukset, joihin sisältyisi myös sosiaalisia ja ympäristöindikaattoreita, sekä ryhtyä yhtenäistämään ja yhdenmukaistamaan erilaisia sertifiointijärjestelmiä. Esimerkkinä mainittakoon COSMOS-standardi (http://www.cosmos-standard.org). Se kokoaa yhteen Euroopan eri sertifiointitahoja, ja sen tarkoituksena on luoda luonnollisille ja luonnonmukaisille kosmetiikkatuotteille yksi ainut sertifiointitarkoite, joka perustuu joukkoon yksinkertaisia sääntöjä tuotannon kaikilla tasoilla noudatettavista ennaltaehkäisyn ja turvallisuuden periaatteista, raaka-aineiden hankinnasta lopputuotteeseen asti. Tämä sertifiointitapa on valmis otettavaksi käyttöön huhtikuusta 2010.

6.3   Uuden, vapaaehtoisen sertifiointijärjestelmän luominen ilmentämään sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia

6.3.1   Tarkoituksena on vauhdittaa sellaisen uuden, erityisosaamisesta kertovan sertifiointijärjestelmän luomista, jossa otetaan huomioon sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat. Näin varmistetaan, että maataloustuotteiden ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset tuotteiden koko elinkaaren ajan ja että ne täyttävät myös sosiaaliset vaatimukset, jotka perustuvat sellaisiin periaatteisiin kuin yhdenvertainen kohtelu, oikeudenmukainen ansiotaso tai arvoketjun tasapaino.

6.3.2   Järjestelmän puitteissa pakkauksessa alettaisiin antaa uutta tietoa, mutta siinä erotettaisiin sosiaalisesti ja ympäristön kannalta esimerkilliset tuotteet (ja/tai tuottajat) muista. Sekä julkiset että yksityiset tahot tutkivat parhaillaan tällaisten järjestelmien perustamista.

6.3.3   Uutta järjestelmää kehitettäessä olisi noudatettava ISO 1402X -normien mukaisia vaatimuksia. Niistä mainittakoon tarkkuus, mahdollisuus tarkistaa paikkansapitävyys, asianmukaisuus ja pidättäytyminen harhaanjohtavan tiedon antamisesta. Järjestelmää luotaessa on pohdittava seuraavia keskeisiä seikkoja:

—	Tuleeko järjestelmän olla laadullinen (tunnus tai muu arviointijärjestelmä) vai määrällinen (luettelo merkinnöistä arvoineen)?

—	Voiko se perustua itse annettuihin tietoihin vai edellyttääkö se sertifiointiprosessia?

—	Asetetaanko merkinnöille noudattamisvelvoite (KYLLÄ/EI), pisteytetäänkö järjestelmä vai onko se sekamuotoinen?

—	Miten järjestelmän avoimuus varmistetaan?

7.   Eurooppalaisten tuotteiden tunnetuksi tekeminen (eurooppalainen laatu)

7.1   Vaikka komitea on jo ilmaissut vastustavansa EU-vaatimuksista kertovan merkin käyttöönottoa (asiakokonaisuus NAT/413 (10), eurooppalaisten maataloustuotteiden laatuarvoja on tehtävä tunnetuksi (ja ulotettava laatu kattamaan ympäristönäkökohdat) sekä parannettava näin niiden asemaa unionin ulkopuolisissa maissa tuotettuihin tuotteisiin nähden.

7.2   ETSK kehottaa komissiota kehittämään yhteisymmärryksessä sidosryhmien kanssa maa- ja elintarviketaloudelle erityisiä viestintätyökaluja ja -instrumentteja, joilla korostetaan eurooppalaisten tuotteiden laatuarvoja. Muilla sektoreillahan on – tosin tietyin eroin – jo jokseenkin samantapaisia tunnisteita, jotka auttavat kuluttajaa tunnistamaan laatutuotteet, kuten energiatehokkuudesta kertova merkki (tuotteiden merkitseminen ja luokittelu energiatehokkuuden perusteella, mikä on selvästi saanut tuottajat tarjoamaan entistä tehokkaampia tuotteita) tai-merkintä (tuotteen on täytettävä turvallisuusvaatimukset, jotta sitä voidaan myydä Euroopassa, mikä velvoittaa maahantuojat noudattamaan eurooppalaisia vaatimuksia tuodessaan unioniin tuotteita kolmansista maista).

7.3   Laadusta on myös tiedotettava (mikä useimmiten on pakollista) nykyistä paremmin tiedotuskampanjoin käyttämällä isku- tai mainoslauseita, joihin liitetään tuotteen tärkeimpiä laatuominaisuuksia. Kampanjat voivat olla yleisluonteisia (esimerkiksi luomu- ja/tai ekotuotekampanja) tai tiettyyn tuotteeseen tai tuoteryhmään keskittyviä erityiskampanjoita.

8.   Toimenpiteiden yhdentäminen (Integrated Product Policy)

8.1   Toimenpiteiden yhdentäminen mainitaan jo 7. helmikuuta 2001 julkaistussa vihreässä kirjassa yhdennetystä tuotepolitiikasta. Tarkoituksena on tehdä ympäristömyötäisiä tuotteita tunnetuksi kaikin viranomaisten käytettävissä olevin keinoin ostamisesta tiedottamiseen sekä verotusta eriyttämällä. Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta asia otetaan uudelleen esiin, mutta erityisesti teollisuustuotteita ajatellen mainitsematta käytännöllisesti katsoen lainkaan maataloudesta peräisin olevia tuotteita.

8.2   Olisi muun muassa tarkasteltava entistä perusteellisemmin, mitä mahdollisuuksia julkiset hankinnat tarjoavat (nykyisinhän keskitytään luonnonmukaisen ja/tai integroidun maatalouden käsitteisiin ja eläinten hyvinvointiin), millä tavoin vastuullista tuotantoa kannustetaan (tukemalla sosiaaliset ja ympäristövaatimukset täyttäviä tuotteita) tai miten kuluttajatiedotus toteutetaan. Tässä kohdin on erittäin tärkeää korostaa tarvetta ryhtyä viestimään laatutuotteesta erityisosaamisesta kertovin merkinnöin. Nykyisin monet kuluttajat yhdistävät vielä laatukäsitteen tuotteiden moitteettomaan ulkonäköön tai muihin tuotteeseen kiinteästi liittyviin ominaisuuksiin. On myös kuluttajia, jotka samastavat luonnonmukaisesti viljellyn tuotteen sosiaalisesti ja ympäristön kannalta erinomaiseksi tuotteeksi, mikä ei kaikissa tapauksessa pidä paikkaansa.

8.3   Niin kuluttajien kuin tuottajien ja jakeluportaankin eettisen asennoitumisen ja todellisen käyttäytymisen välinen kahtiajako voidaan murtaa vain edellä kuvattujen osatekijöiden yhteisvaikutuksella, sillä niissä tarjonta ja kysyntä kohtaavat toisensa.

8.4   Lisäksi ETSK ehdottaa, että tehdään vaikutustenarviointi sen selvittämiseksi, mitä vahvuuksia ja heikkouksia ehdotettujen toimenpiteiden toteuttaminen toisi mukanaan yhteisön maatalousmalliin.

---

(1)  Heinäkuussa 2009 julkaistusta Eurobarometri-kyselystä käy ilmi, että neljä viidestä eurooppalaisesta ilmoittaa ottavansa huomioon ostamiensa tuotteiden ympäristövaikutukset ja kannattavansa enimmäkseen toimenpiteitä, joilla parannetaan tuotteiden ympäristökäyttäytymistä.

(2)  Ostotapahtuman yhteydessä tehtävään päätökseen vaikuttavat myös tuotteeseen kiinteästi liittyvät osatekijät: ulkonäkö, maine, ravinto-ominaisuudet jne., sekä kuluttajiin itseensä liittyvät tekijät: käytettävissä oleva aika, etäisyys jne.

(3)  Valistus ja tiedotus laaja-alaisesti tarkasteltuna, toisin sanoen siten, että se käsittää potentiaaliset kuluttajat; sen on tavoitettava myös koululaiset ja siinä on ryhdyttävä käyttämään kuluttajavalistuksen keinoja.

(4)  Tiedonanto KOM(2009) 591 lopullinen ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan”.

(5)  Luettelo on ainoastaan esimerkinomainen, ja sen avulla esitetään kokonaislaadun eri aspekteja kuvaavia erilaisia merkintöjä. Tuotetyypin ja sen käsittelyasteen perusteella on tarpeen ottaa käyttöön erityismerkintöjä.

(6)  www.tracefood.org tai www.foodtraceability.eu.

(7)  QR-koodi (Quick Reference) on ”viivakoodi” tai graafinen matriisi, johon on tallennettu tietoja ja jota voidaan lukea kannettavan kamerallisen laitteen tai verkkokameran avulla siihen sisältyvien tietojen selville saamiseksi.

(8)  Kuten yhteisön ympäristömerkkiä koskevien säännösten tarkistamiseksi ehdotetun asetuksen 6 artiklassa todetaan (Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 2. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön ympäristömerkkijärjestelmästä (KOM(2008)0401 – C6-0279/2008 – 2008/0152(COD)).

(9)  Tiedonanto KOM(2009) 234 lopullinen maataloustuotteiden laatupolitiikasta.

(10)  EUVL C 218, 11.9.2009.

---