52009PC0031

FI

Bryssel 30.1.2009

KOM(2009) 31 lopullinen

2009/0006 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS …/…/EY,

annettu [...],

tekstiilien nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden merkinnöistä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SEC(2009)91}

{SEC(2009)90}

PERUSTELUT

1. Ehdotuksen tausta

Ajatus tekstiilien nimityksiä koskevan lainsäädännön muuttamisesta on noussut esiin viime vuosina tuloksena kokemuksesta, joka on saatu uusien kuitunimitysten säännöllisestä sisällyttämisestä teknisluontoisina muutoksina olemassa oleviin direktiiveihin. Tämä kokemus on osoittanut, että olemassa olevia oikeudellisia puitteita voidaan yksinkertaistaa ja siten tuottaa mahdollisia myönteisiä vaikutuksia yksityisille tahoille ja hallintoviranomaisille. Näin kyseisen lainsäädännön tarkistamisella pyritään yksinkertaistamaan ja parantamaan olemassa olevaa uudenlaisten kuitujen kehittämisen ja käytön sääntelyjärjestelmää tarkoituksena innovaation edistäminen tekstiili- ja vaatetusalalla ja innovoivien tuotteiden hyödyntämisen nopeuttaminen käyttäjien ja kuluttajien keskuudessa.

Lisäksi ehdotetulla tarkistuksella lisätään avoimuutta menettelyihin, joilla uusia kuituja lisätään yhdenmukaistettujen kuitunimikkeiden luetteloon. Samanaikaisesti sillä joustavoitetaan lainsäädännön mukauttamista tekstiiliteollisuuden teknisten kehitystarpeiden edellyttämällä tavalla.

Tarkistuksen tarkoituksena ei ole EU:n lainsäädännön laajentaminen koskemaan muita merkintävaatimuksia kuin niitä, jotka kuuluvat nykyisten kuitukoostumusta ja tekstiilikuitujen nimitysten yhdenmukaistamista koskevien direktiivien soveltamisalaan.

Tekstiilien nimityksiä ja merkintöjä koskevan EU:n lainsäädännön tarkistamisesta [1] ilmoitettiin vuonna 2006 ”Ensimmäisessä välikertomuksessa sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategian edistymisestä” [2], ja se sisällytettiin komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan vuodeksi 2008.

2. Intressitahojen kuuleminen

Tämän tarkistuksen soveltamisalan suppeuden vuoksi intressitahojen kuuleminen suoritettiin kohdennettuna. Kuulemiseen osallistui laajalti eri osapuolia: teollisuuslaitoksia ja vähittäiskauppiaiden yhteenliittymiä, ammattiliittoja, kuluttajajärjestöjä, eurooppalaisia standardointielimiä sekä kansallisia viranomaisia [3].

Sidosryhmiä ja jäsenvaltioiden edustajia pyydettiin esittämään näkökantansa ja tekemään ehdotuksensa tammi-elokuun aikana vuonna 2008 komission yksiköiden järjestämien kokousten yhteydessä ja kirjallisesti.

Sidosryhmät katsovat, että uusien kuitunimitysten sisällyttäminen Euroopan lainsäädäntöön on tärkeää innovaation edistämiseksi Euroopan teollisuudessa ja kuluttajaneuvonnan kannalta. Tekstiilien nimityksiä koskevaan lainsäädäntöön tehtävien teknisten muutosten poliittinen sisältö ei kuitenkaan ole sellainen, että se oikeuttaisi uuden direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiin raskaisiin menettelyihin ja korkeisiin kustannuksiin. Siksi on syytä turvautua kevyempään lainsäädännölliseen ratkaisuun.

Kuulemisen tulokset esitetään vaikutustenarviointiraportissa ja sen liitteissä.

3. Vaikutusten arviointi

Sidosryhmien kuulemisen tulosten ja tutkimuksen ”Simplification of EU legislation in the field of Textile Names and Labelling – an Impact Assessment of policy options” [4] pohjalta komissio suoritti edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi esitettyjen eri vaihtoehtojen vaikutusanalyysin.

Euroopan komission vaikutustenarviointilautakunta esitti käsityksensä kyseisestä asianmukaisen yksikön luonnostelemasta vaikutustenarviointiraportista ja hyväksyi sen muutamin muutoksin [5].

Vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten analyysissä ja vertailussa tehtiin seuraavat päätelmät:

– Hakemustiedostojen sisältöä koskevien ohjeiden oheistamisesta ja laboratorioiden hyväksymisestä auttamaan yrityksiä asiakirjojen laadinnassa saattaa olla etua, jos tuloksena on, että hakemustiedostot voidaan esittää paremmin komission yksiköiden vaatimuksia vastaavalla tavalla. Tästä voi koitua huomattavaa ajansäästöä sekä yrityksille että viranomaisille.

– Yritysten edun mukaista on etenkin, että aika, joka kuluu uutta kuitunimitystä koskevan hakemuksen jättämisen ja uuden nimityksen mukaisen kuidun markkinointimahdollisuuden välillä, on mahdollisimman lyhyt. Hallintokustannuksissa syntyy tällöin säästöä ja kuidun myynnistä saadaan nopeammin tuloa.

– Jäsenvaltioiden edun mukaista on etenkin, että direktiivit korvataan asetuksella, koska niiden ei siten enää tarvitse siirtää muutoksia kansalliseen lainsäädäntöönsä. Jäsenvaltioille voi siten syntyä huomattavaa säästöä.

– Kuluttajat saavat tarkistuksen ansiosta vakuuden siitä, että nimetyillä kuiduilla on tietyt erityisominaisuudet. Kuluttajat voivat niin ikään saada lisäetua siitä, että uusien kuitujen tulo markkinoille nopeutuu.

4. Oikeusperusta ja toissijaisuusperiaate

Tekstiilien nimityksiä ja merkintöjä koskeva EU:n lainsäädäntö perustuu EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan. Sen tarkoituksena on luoda tekstiilituotteiden sisämarkkinat ja samalla taata, että kuluttaja saa asianmukaista tietoa.

Jäsenvaltiot tunnustivat 1970-luvulla yhteisön lainsäädännön yhdenmukaistamisen tarpeen tekstiilien nimitysten alalla. Tekstiilikuitujen erilaiset (yhdenmukaistamattomat) nimitykset EU:n jäsenvaltioissa aiheuttaisivat teknisen esteen sisämarkkinoiden kaupassa. Lisäksi kuluttajien edut saavat paremman suojan, jos alalla vallitsevat tiedot ovat sisämarkkinoilla yhdenmukaiset.

Tällä asetusehdotuksella ei muuteta jäsenvaltioiden ja EU:n välistä poliittista tasapainoa. Komission on määrä saada avukseen komitea, joka antaa lausunnon asetuksen muuttamiseksi ehdotetuista täytäntöönpanotoimista valvonnan käsittävää sääntelyä toteuttavan sääntelykomitean sääntöjen mukaisesti. Tätä menettelyä sovelletaan nykyisin voimassa oleviin direktiiveihin.

5. Ehdotuksen keskeiset tekijät sekä tekstiilien nimityksiä ja merkintöjä koskevaan voimassa olevaan lainsäädäntöön tehtävät muutokset

Voimassa olevaan lainsäädäntöön tehtävät tärkeimmät muutokset voidaan kiteyttää seuraavasti:

5.1 Lainsäädäntöprosessin helpottaminen lainsäädännön mukauttamiseksi tekniseen edistykseen

5.1.1 Direktiivin 96/74/EY muuttaminen asetukseksi

Tekstiilien nimityksiä ja merkintöjä koskevaa EU:n lainsäädäntöä on mukautettava joka kerta, kun uusi kuitunimitys lisätään yhdenmukaistettujen nimitysten luetteloon. Kyseiset muutokset ovat luonteeltaan pikemminkin teknisiä, ja ne voidaan panna täytäntöön yksinkertaisemmin asetuksen muodossa ja siten keventää kansallisten viranomaisten hallinnollista taakkaa.

5.1.2 Menetelmiä koskevien direktiivien kumoaminen ja muuttaminen tekniseksi liitteeksi

Kvantifiointimenetelmät ovat keskeinen väline haluttaessa tarkistaa selosteeseen merkityt tiedot. Seloste on niin ikään pidettävä ajan tasalla uusien kuitunimitysten huomioon ottamiseksi. Tällaisten yhdenmukaisten menetelmien mukauttaminen on niiden yksityiskohtaisen teknisen sisällön vuoksi helpompi toteuttaa perusasetukseen sisällytettävien liitteiden muodossa. Tämän vuoksi 22 artiklalla kumotaan direktiivit 96/73/EY ja 73/44/ETY ja ehdotettuun asetukseen sisällytetään liite VIII, jossa määrätään virallisissa testeissä käytettävistä yhdenmukaisista menetelmistä.

5.2 Hakemuksen jättämisen ja uuden kuitunimityksen hyväksymisen välisen ajan lyhentäminen

Jotta kuitujen valmistajat, kuitujen käyttäjät ja kuluttajat voivat hyödyntää nopeammin uudenlaisia kuituja ja innovoivia tuotteita, uusien kuitunimitysten hyväksymistä EU:n lainsäädäntöön olisi nopeutettava. Muuttamalla direktiivi 96/74/EY asetukseksi voitetaan aikaa ja lisäksi uusia kuitunimityksiä koskevien hakemusten teknistä käsittelyä voidaan nopeuttaa, jos valmistajien esittämät hakemustiedostot ovat tarkempia ja seikkaperäisempiä niitä koskevien vaatimusten mukaisesti.

5.2.1 Uutta kuitunimitystä koskevaan hakemukseen sovellettavat vähimmäisvaatimukset

Uudella artiklalla (6 artiklalla) säädetään menettelystä, jota valmistajan on noudatettava hakiessaan uuden kuitunimityksen sisällyttämistä asetuksen tekniseen liitteeseen. Valmistajan on esitettävä hakemustiedosto komissiolle liitteessä II asetettujen vähimmäisvaatimusten edellyttämällä tavalla.

5.2.2 Kertomus asetuksen täytäntöönpanosta

Asetuksen 21 artiklassa säädetään, että komissio laatii viiden vuoden kuluttua kertomuksen asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomuksessa keskitytään kyseisenä ajanjaksona esitetyistä uusia kuitunimityksiä koskevista hakemuksista saadun kokemuksen arviointiin ja pyritään selvittämään, voidaanko ehdotettuja menettelyitä tarkistamalla voittaa lisää aikaa.

5.3 Muut muutokset

Edellä 5.1 ja 5.2 kohdassa tarkoitettujen muutosten lisäksi voimassa olevaa säädöstekstiä on tarkistettu uusien lainsäädännöllisten standardien edellyttämällä tavalla säädöksen suoran sovellettavuuden helpottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kansalaiset, talouden toimijat ja viranomaiset voivat helposti selvittää oikeutensa ja velvollisuutensa.

Ehdotukseen sisältyvät keskeiset muutokset ovat seuraavat:

– 1 artiklassa määritellään asetuksen kohde.

– 3 artikla sisältää uusia määritelmiä.

– 4 artiklassa vahvistetaan tekstiilituotteiden markkinointia koskevat yleiset velvollisuudet.

– 11 artiklan 2 kohdassa säädetään nimenomaisesti talouden toimijoiden velvollisuudesta antaa seloste ja tiedoista, jotka sen tulee sisältää.

– Erityismääräyksiä koskevassa 14 artiklassa viitataan tekniseen liitteeseen, jossa määritetään eräisiin tekstiilituotteisiin sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt.

– Vastaavasti 16 artiklassa, joka koskee kuitujen osuuden määritelmän ulkopuolelle jääviä tekijöitä, viitataan tekniseen liitteeseen.

– 17 artiklassa säädetään markkinoiden valvonnasta.

– 18 artiklassa säädetään vieraita kuituja ja valmistusta koskevista poikkeamista.

6. Tekstiilidirektiiveihin tekeillä olevat muutokset

Vuonna 2006 komission yksiköt vastaanottivat esityksen, jossa pyydettiin lisäämään uusi kuitunimike ”melamiini” direktiivin 96/74/EY liitteisiin. Asiaa teknisen työryhmän ja jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kokouksissa selvitettäessä päästiin yksimielisyyteen esityksen teknisestä asianmukaisuudesta. On siis syytä teknisesti ajanmukaistaa direktiivit 96/74/EY ja 96/73/EY.

Direktiivit 96/74/EY ja 96/73/EY muutetaan näin ollen uuden kuitunimityksen ”melamiini” sisällyttämiseksi niiden teknisiin liitteisiin. Direktiivin 96/74/EY 16 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 96/73/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa direktiivin 96/74/EY liitteisiin I ja II tehtävät lisäykset sekä direktiivin 96/73/EY liitteeseen II tehtävät lisäykset ja muutokset tekstiilien nimityksiä ja merkintää koskevia direktiivejä käsittelevän komitean lausunnossa esitetyllä tavalla.

Komission on tarkoitus kuulla komiteaa sinä aikana, kun tämä ehdotus uudeksi asetukseksi on lainsäädännöllisessä hyväksymiskäsittelyssä neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Uusi kuitunimitys ”melamiini” on määrä lisätä direktiivien liitteisiin sen jälkeen kun komitea on antanut myönteisen lausunnon komission ehdotuksesta. Tarpeettomien viivytysten ja lisämuutosten välttämiseksi on siis asianmukaista, että uusi kuitunimitys [melamiini] sisällytetään hakasulkeissa uuteen asetukseen edellyttäen, että komitea antaa asiasta myönteisen lausunnon.

2009/0006 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS …/…/EY,

annettu [...],

tekstiilien nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden merkinnöistä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [6],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [7]

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Kolmen tekstiilikuidun sekoitteisiin sovellettavia kvantitatiivisia analyysimenetelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 26 päivänä helmikuuta 1973 annettua neuvoston direktiiviä 73/44/ETY [8], kahden tekstiilikuidun sekoitteisiin sovellettavista tietyistä kvantitatiivisista analyysimenetelmistä 16 päivänä joulukuuta 1996 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 96/73/EY [9] sekä tekstiilien nimityksistä 16 päivänä joulukuuta 1996 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 96/74/EY (uudelleenlaatiminen) [10] on muutettu useita kertoja. Koska niihin on tarpeen tehdä uusia muutoksia, ne olisi selkeyden vuoksi korvattava yhdellä oikeudellisella välineellä.

(2) Tekstiilien nimityksiä koskeva yhteisön lainsäädäntö ja niitä vastaava tekstiilituotteiden merkintä on sisällöltään hyvin teknistä, ja siihen liittyy yksityiskohtaisia säännöksiä, jotka on säännöllisesti mukautettava. Jotta voitaisiin välttää jäsenvaltioille lankeava velvollisuus siirtää tekniset muutokset kansalliseen lainsäädäntöön ja siten keventää jäsenvaltioiden viranomaisten hallinnollista taakkaa ja jotta voitaisiin nopeuttaa uusien kuitunimitysten hyväksymistä samanaikaisesti koko yhteisön alueella, asetus on selvästi asianmukaisin oikeudellinen väline lainsäädännön yksinkertaistamiseksi.

(3) Jotta voitaisiin poistaa mahdolliset esteet, jotka aiheutuvat sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle tekstiilituotteiden nimityksiä, koostumusta ja merkintöjä koskevien poikkeavien kansallisten säännösten vuoksi, on tarpeen yhdenmukaistaa tekstiilikuitujen nimitykset samoin kuin tuotannon, jalostuksen ja jakeluketjun eri vaiheissa tekstiilituotteisiin liittyvissä selosteissa, merkinnöissä tai asiakirjoissa annettavat tiedot.

(4) On aiheellista vahvistaa säännöt, jotka antavat valmistajille mahdollisuuden pyytää, että uuden kuidun nimitys sisällytetään sallittujen kuitunimitysten luetteloon.

(5) Tulisi antaa säännös myös niistä tuotteista, joita ei ole valmistettu yksinomaan tekstiilimateriaaleista mutta joiden tekstiilisisältö on olennainen osa tuotekokonaisuudesta tai valmistaja, jalostaja tai myyjä viittaa siihen nimenomaisella maininnalla.

(6) ”Muita kuituja”, joita ei tarvitse mainita selosteissa, koskevaa sallittua poikkeamaa tulisi soveltaa sekä puhtaisiin tuotteisiin että sekoitteisiin.

(7) Koostumusselosteen tulisi olla pakollinen sen varmistamiseksi, että kaikki yhteisön kuluttajat voivat saada oikeaa tietoa yhdenmukaisella tavalla. Jos tuotteen koostumus valmistushetkellä on teknisesti vaikea määrittää, tuotteeseen tulisi olla mahdollista liittää seloste, josta ilmenevät kyseisellä hetkellä tiedossa olevat kuidut, jos niillä on tietty prosenttiosuus valmiissa tuotteessa.

(8) Jäsenvaltioiden keskuudessa ilmenevien käytännön erojen välttämiseksi on aiheellista säätää täsmällisistä menettelyistä tiettyjen kahdesta tai useammasta osasta koostuvien tekstiilituotteiden merkitsemisessä selosteeseen ja määrittää ne tekstiilituotteiden osat, joita ei tarvitse ottaa huomioon selosteessa ja analyysissä.

(9) Tekstiilituotteet, joissa edellytetään vain yhteisselostetta tai joita myydään metritavarana tai tiettyyn pituuteen leikattuna, olisi asetettava myyntiin niin, että kuluttaja voi itse vaivatta nähdä pakkauksessa tai pakassa olevat tiedot.

(10) Käyttäjien ja kuluttajien erityisesti arvostamien laatua koskevien ilmaisujen tai nimitysten käyttö tulisi saattaa tietyistä edellytyksistä riippuvaksi. Asianmukaisten tietojen antamiseksi käyttäjille ja kuluttajille on myös syytä, että kuitujen nimitykset perustuvat kunkin kuidun ominaisuuksiin.

(11) Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden markkinavalvonnan jäsenvaltioissa tulisi olla yleisestä tuoteturvallisuudesta 3 päivänä joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY [11] säännösten alaista.

(12) On tarpeen säätää tekstiilituotteiden näytteenotto- ja analyysimenetelmistä käytettäviä menetelmiä mahdollisesti koskevien erimielisyyksien välttämiseksi. Menetelmien, joita jäsenvaltioissa käytetään virallisissa tarkastuksissa kahta tai kolmea tekstiilikuitua sisältävien sekoitteiden kuitukoostumuksen määrittämiseksi, tulisi olla yhtenäisiä sekä näytteiden esikäsittelyn että kvantitatiivisen analyysin osalta. Siksi tällä asetuksella tulisi säätää yhtenäisistä analyysimenetelmistä, jotka koskevat useimpia markkinoilla olevia kahden tai kolmen tekstiilikuitulajin sekoitteista koostuvia tekstiilituotteita.

(13) Sellaisten kahden tekstiilikuitulajin sekoitteiden osalta, joista ei ole yhteisön tasolla yhtenäistä analyysimenetelmää, tarkastuksesta vastaavalle laboratoriolle olisi annettava mahdollisuus määrittää näiden sekoitteiden koostumus käytettävissään olevilla asianmukaisilla menetelmillä ja ilmoittaa tutkimusselosteessa saatu tulos sekä käytetyn menetelmän tarkkuus, jos se on tiedossa.

(14) Tällä asetuksella olisi vahvistettava kuitujen vedettömiin massoihin tekstiilituotteiden kuitusisältöä määritettäessä lisättävät sovitut massalisät ja määritettävä erikseen kaksi sovittua massalisää villaa ja/tai eläinten karvoja sisältävien karstattujen tai kammattujen kuitujen koostumuksen laskemiseksi. Koska aina ei voida selvittää, onko tuote karstattu vai kammattu, mikä voi johtaa epäjohdonmukaisiin tuloksiin, kun tätä säännöstä sovelletaan sallittuihin poikkeamiin yhteisössä tekstiilituotteiden vaatimustenmukaisuutta tarkastettaessa, kyseisiä tarkastuksia suorittavilla laboratorioilla tulisi olla valtuudet soveltaa epäselvissä tapauksissa yhtä ainoaa massalisää.

(15) Olisi vahvistettava säännöt, jotka koskevat tämän asetuksen yleisistä merkintävaatimuksista vapautettuja tuotteita, erityisesti kertakäyttötuotteita ja sellaisia tuotteita, joiden osalta edellytetään ainoastaan yhteisselostetta.

(16) On aiheellista säätää menettelystä, jota jokaisen valmistajan tai valmistajan edustajan, joka haluaa sisällyttää uuden kuitunimityksen teknisiin liitteisiin, on noudatettava. Tässä asetuksessa tulisi näin ollen vahvistaa vaatimukset, joita on sovellettava teknisiin liitteisiin lisättäviin uusiin kuitunimityksiin.

(17) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [12] mukaisesti.

(18) Erityisesti komissiolle tulisi antaa valtuudet mukauttaa tekniseen edistykseen kuitujen nimitysten luettelo ja niitä koskevat kuvaukset, teknistä tiedostoa koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka valmistajan on liitettävä hakemukseen uuden kuitunimityksen lisäämiseksi hyväksyttyjen kuitujen luetteloon, liivituotteita ja tietyn tyyppisiä tekstiilejä koskevat erityismääräykset, luettelo tuotteista, joiden osalta seloste tai merkintä ei ole pakollinen, luettelo tuotteista, joiden osalta ainoastaan yhteisseloste tai -merkintä on pakollinen, luettelo tekijöistä, joita ei ole otettava huomioon kuitujen prosenttiosuuksia määritettäessä, sekä sovitut massalisät, joita sovelletaan tekstiilituotteen sisältämien kuitujen massan laskennassa ja olemassa olevien tai uusien kahden tai kolmen tekstiilikuitulajin sekoitteita koskevien kvantitatiivisten analyysimenetelmien hyväksymisessä. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia, ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ja täydentää tätä asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, niistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(19) Koska tekstiilien nimityksiin ja niitä vastaavien tekstiilituotteiden merkintöihin sovellettavien yhdenmukaisten sääntöjen hyväksymistä koskevan toiminnan tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan kyseiset tavoitteet voidaan toiminnan laajuuden takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(20) On syytä kumota direktiivit 96/74/EY [tai uudelleenlaadinta], 96/73/EY ja 73/44/ETY,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan tekstiilien nimitysten käyttöä ja niitä vastaavien tekstiilituotteiden merkintöjä koskevat säännöt sekä kahta tai kolmea tekstiilikuitua sisältävien sekoitteiden kvantitatiivista analyysia koskevat säännöt.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan tekstiilituotteisiin.

Sitä sovelletaan myös seuraaviin tuotteisiin:

a) tuotteet, joissa on vähintään 80 painoprosenttia tekstiilikuituja,

b) huonekalujen sekä aurinkosuojien ja sateenvarjojen verhoilumateriaalit, joissa tekstiilikuidun osuus on vähintään 80 painoprosenttia,

c) monikerroksisten lattianpäällysteiden tekstiiliosat, patjojen ja retkeilyvarusteiden tekstiiliosat sekä jalkineiden ja käsineiden lämpövuorit edellyttäen, että kyseiset osat tai vuorit muodostavat vähintään 80 prosenttia koko tuotteen painosta,

d) muihin tuotteisiin olennaisina osina sisältyvät tekstiiliosat, jos kuitusisältö ilmoitetaan.

2. Tämän asetuksen säännöksiä ei sovelleta tekstiilituotteisiin, jotka

a) on tarkoitettu vietäviksi kolmansiin maihin,

b) tuodaan läpikulkuliikenteessä tullin valvonnassa Euroopan yhteisön jäsenvaltioihin,

c) tuodaan kolmansista maista sisäistä jalostusta varten,

d) annetaan jatkojalostettavaksi joko kotityönä tai tilaustyötä tekeville itsenäisille yrityksille toimeksiantajan materiaalista ilman, että materiaali siirtyy tekijän omaisuudeksi.

3 artikla

Määritelmät

1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) ’tekstiilituotteilla’ kaikkia jalostamattomia, osittain tai täysin jalostettuja, kokonaan tai osittain viimeisteltyjä, puolivalmiita tai valmiiksi ommeltuja tuotteita, jotka koostuvat yksinomaan tekstiilikuiduista niiden sekoitus- ja sitomistavoista riippumatta,

b) ’tekstiilikuidulla’ jompaakumpaa seuraavista:

i) aineyksikköä, jolle on ominaista taipuisuus, ohuus ja suuri pituus suhteessa suurimpaan leveysmittaan ja joka näiden ominaisuuksiensa vuoksi soveltuu tekstiilien valmistuksen,

ii) taipuisia liuskoja tai pillejä, joiden leveys on enintään 5 mm, mukaan lukien leveämmistä liuskoista tai kalvoista leikatut liuskat, jotka on valmistettu samoista aineista kuin liitteen I taulukkoon 2 merkityt kuidut ja jotka soveltuvat tekstiilitarkoituksiin,

c) ’leveydellä’ taitetun, litistetyn, puristetun tai kierretyn liuskan tai pillin leveyttä tai leveyden vaihdellessa keskimääräistä leveyttä,

d) ’tekstiiliosalla’ kuitusisällöltään erillistä tekstiilituotteen osaa,

e) ’vieraalla kuidulla’ muita kuin selosteessa mainittuja kuituja,

f) ’vuorauksella’ erillistä osaa, jota käytetään vaatteiden ja muiden tuotteiden valmistuksessa ja joka koostuu yhdestä tai useammasta tekstiilimateriaalikerroksesta ja on kiinnitetty höllästi yhdestä tai useammasta reunasta,

g) ’yhteisselosteella’ merkintätapaa, jossa käytetään yhtä merkintää tarkoittamaan useita tekstiilituotteita tai tekstiiliosia,

h) ’kertakäyttötuotteella’ tekstiilituotteita, joita käytetään vain kerran tai rajoitetun ajan ja joita ei normaalin käytön jälkeen voi käyttää samaan tai vastaavaan tarkoitukseen.

4 artikla

Yleiset säännöt

1. Tekstiilituotteita saa yhteisössä pitää kaupan joko ennen niiden jalostusta tai niiden teollisen valmistuksen aikana taikka niiden jakeluun liittyvien toimenpiteiden aikana ainoastaan, jos niihin on liitetty seloste tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

2. Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita sellaisten kansallisten tai yhteisön sääntöjen soveltamista, jotka koskevat teollisen tai kaupallisen omaisuuden suojelua, valmistusta ja alkuperämerkintöjä ja vilpillisen kilpailun ehkäisemistä.

2 luku

Tekstiilikuitujen nimitykset ja niitä vastaavat merkintävaatimukset

5 artikla

Tekstiilikuitujen nimitykset

1. Ainoastaan liitteessä I luetteloituja tekstiilikuitujen nimityksiä saadaan käyttää koostumusmerkinnöissä.

2. Liitteessä I luetteloitujen nimitysten käyttö on sallittu vain kuiduista, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan kyseisessä liitteessä esitettyä kuvausta.

Nimityksiä ei saa käyttää muista kuiduista sellaisinaan, sanayhteyksissä eikä kuvaamaan ominaisuutta.

Ilmaisua ’silkki’ ei saa käyttää kuvaamaan filamenttikuidulle ominaista muotoa tai ulkonäköä.

6 artikla

Soveltaminen uusiin kuitunimityksiin

Mikä tahansa valmistaja tai sen edustaja voi pyytää komissiota lisäämään uuden kuitunimityksen liitteessä I olevaan luetteloon.

Hakemukseen on sisällyttävä liitteen II mukaisesti laadittu tekninen tiedosto.

7 artikla

Puhtaat tuotteet

1. Ainoastaan sellaisen tekstiilituotteen, jossa on vain yhtä kuitulajia, saa merkitä maininnalla ’100-prosenttinen’ tai ’puhdas ’ tai ’täys-’.

Näitä tai vastaavia ilmauksia ei saa käyttää muista tuotteista.

2. Tekstiilituotteen katsotaan koostuvan vain yhdestä kuitulajista, jos se sisältää muita kuitulajeja enintään kaksi prosenttia tuotteen painosta, jos tämä on teknisistä syistä perusteltua eikä niitä lisätä säännöllisesti tuotteeseen.

Samoin ehdoin tekstilituotteen, joka on valmistettu karstausmenetelmällä, katsotaan koostuvan yksinomaan yhdestä kuitulajista, jos se sisältää enintään 5 painoprosenttia muita kuitulajeja.

8 artikla

Villatuotteet

1. Tekstiilituotteen selosteessa saa käyttää jotain liitteessä III tarkoitettua nimitystä, jos tuote koostuu yksinomaan villakuidusta, jota ei ole aikaisemmin käytetty valmiissa tuotteessa ja joka ei ole ollut muissa kuin tuotteen valmistukselle välttämättömissä kehruu- ja/tai huovutusprosesseissa eikä ole vahingoittunut käsittelyn tai käytön aikana.

2. Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen liitteessä III tarkoitettuja nimityksiä voidaan käyttää kuvaamaan kuitusekoitteen osana olevaa villaa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) sekoitteen sisältämällä villalla on 1 kohdassa määritellyt ominaisuudet,

b) kyseisen villan osuus sekoitteen kokonaispainosta on vähintään 25 prosenttia,

c) intiimissä sekoitteessa villaan on sekoitettu vain yhtä muuta kuitulajia.

Tällaisen sekoitteen kuitusisällön prosentuaalinen koostumus on ilmoitettava täydellisenä.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, myös karstausmenetelmällä valmistettujen villatuotteiden, kuituepäpuhtaudet eivät saa ylittää 0,3:a prosenttia, ja kyseisten epäpuhtauksien on oltava valmistustekniikasta johtuvista syistä perusteltuja.

9 artikla

Monikuituiset tekstiilituotteet

1. Tekstiilituote, joka koostuu kahdesta tai useammasta kuitulajista, joista yhden osuus on vähintään 85 prosenttia tuotteen kokonaispainosta, on merkittävä jollakin seuraavista tavoista:

a) ilmoittamalla sen kuidun nimitys, jonka osuus on vähintään 85 prosenttia kokonaispainosta, ja sen prosenttiosuus painosta,

b) ilmoittamalla sen kuidun nimitys, jonka osuus on vähintään 85 prosenttia kokonaispainosta, ja sen jälkeen maininta ’vähintään 85 prosenttia’,

c) ilmoittamalla tuotteen kuitusisällön prosentuaalinen koostumus täydellisenä.

2. Tekstiilituote, joka koostuu kahdesta tai useammasta kuitulajista, joista yhdenkään osuus ei ole 85 prosenttia tuotteen kokonaispainosta, merkitään ilmoittamalla ainakin kahden pääkuidun nimitys ja niiden painoprosenttiosuudet ja sen jälkeen muut kuitulajit painoprosenttiosuuksiensa mukaan alenevassa järjestyksessä prosenttiosuusmerkintöineen tai ilman.

Tästä riippumatta sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) kuitulajit, joista kunkin osuus on alle 10 prosenttia tuotteen kokonaispainosta, voidaan merkitä yhteisnimikkeellä ’muita kuituja’, ja ilmoittaa niiden yhteenlaskettu painoprosenttiosuus,

b) ilmoitettaessa jokin kuitulaji, jonka osuus on alle 10 prosenttia tuotteen kokonaispainosta, on ilmoitettava tuotteen täydellinen prosentuaalinen koostumus.

3. Tuotetta, jonka loimet ovat puhdasta puuvillaa ja kude puhdasta pellavaa ja jossa pellavan osuus on vähintään 40 prosenttia liisterittömän kankaan kokonaispainosta, voidaan nimittää ’puolipellavaksi’, jos lisäksi ilmoitetaan ’loimi puhdasta puuvillaa – kude puhdasta pellavaa’.

4. Selosteessa voidaan käyttää ilmaisuja ’sekalaisia kuituja’ tai ’kuitusisältö määrittämätön’ kaikista tekstiilituotteista, joiden koostumusta on vaikea määrittää valmistushetkellä.

10 artikla

Koristekuidut ja sähköistyvyyttä vähentävät kuidut

Edellä 7 ja 9 artiklassa tarkoitetuissa kuitukoostumuksissa voidaan jättää mainitsematta sellaiset näkyvät ja erotettavat kuidut, jotka ovat vain koristeena ja joiden osuus on korkeintaan 7 prosenttia valmiin tuotteen kokonaispainosta.

Sama koskee tuotteeseen sisältyviä metallikuituja ja muita kuituja, joiden tarkoituksena on vähentää tuotteen sähköistyvyyttä ja joiden osuus on enintään 2 prosenttia valmiin tuotteen kokonaispainosta.

Edellä 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta nämä prosenttiosuudet lasketaan erikseen kuteen ja loimen painosta.

11 artikla

Selosteet ja merkinnät

1. Tekstilituotteet on etiketöitävä tai merkittävä aina kun ne markkinoidaan.

Selosteiden ja merkintöjen asemasta tai niiden täydennyksenä voidaan käyttää kauppa-asiakirjoja, kun tuotteita ei tarjota myytäväksi kuluttajille tai kun tuotteen tilaaja on valtio tai muu julkisoikeudellinen oikeushenkilö.

2. Yhteisöön asettuneen valmistajan tai sen valtuuttaman edustajan tai, jos kumpikaan näistä ei ole asettunut yhteisöön, tekstiilituotteen ensimmäisestä yhteisön markkinoille saattamisesta vastaavan toimijan on varmistettava selosteen antaminen ja sen sisältämien tietojen tarkkuus.

Jakelijan on varmistettava, että sen myymissä tekstiilituotteissa on tässä asetuksessa säädetty asianmukainen seloste.

Edellä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on varmistettava, että tekstiilituotteiden markkinoille saattamisen yhteydessä annettava tieto ei ole sekoitettavissa tässä direktiivissä säädettyihin nimityksiin ja mainintoihin.

12 artikla

Nimitysten ja mainintojen käyttö

1. Edellä 5, 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitetut nimitykset ja kuvaukset on esitettävä selvästi myyntisopimuksissa, laskuissa, tositteissa ja muissa kaupallisissa asiakirjoissa.

Lyhenteiden käyttö ei ole sallittua. Mekaanisten koodimerkkien käyttö on sallittua, jos samassa asiakirjassa on myös koodien selitykset.

2. Edellä 5, 7, 8 ja 9 kohdassa tarkoitetut nimitykset ja kuvaukset on merkittävä helposti luettavin ja selkeästi erottuvin yhdenmukaisin kirjaimin luetteloihin, esitteisiin, pakkauksiin, selosteisiin ja merkintöihin, kun tekstiilituotteita tarjotaan myyntiin.

3. Tavaramerkit ja toiminimet voidaan merkitä välittömästi ennen 5, 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitettuja nimityksiä ja kuvauksia tai niiden jälkeen.

Kuitenkin jos tavaramerkki tai toiminimi sisältää sellaisenaan, ominaisuutta kuvaamassa tai sanayhteyksissä jonkin liitteessä I mainitun tai siihen helposti sekoitettavan nimityksen, kyseinen tavaramerkki tai toiminimi on merkittävä välittömästi ennen 5, 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitettuja nimityksiä ja kuvauksia tai niiden jälkeen.

Muut tiedot on aina merkittävä erilleen.

4. Selosteiden ja merkintöjen on oltava luettavissa sen jäsenvaltion kielellä tai kielillä, jonka alueella tekstiilituotteet tarjotaan myyntiin tai myydään loppukuluttajalle, jos tätä vaaditaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä.

Puolien, rullien, vyyhtien, kerien ja muiden pienten ompelu-, parsin- ja kirjailulankaerien osalta ensimmäistä alakohtaa sovelletaan 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun yhteisselosteeseen. Yksittäiset tuotteet voidaan selostaa millä tahansa yhteisön kielellä.

13 artikla

Moniosaiset tekstiilituotteet

1. Kahdesta tai useammasta osasta koostuvassa tekstiilituotteessa on oltava seloste, jossa selvitetään jokaisen osan kuitusisältö.

Päävuoria lukuun ottamatta seloste ei ole pakollinen niistä osista, joiden osuus on alle 30 prosenttia tuotteen kokonaispainosta.

2. Jos tuote koostuu kahdesta tai useammasta osasta, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden ja osien kuitusisältö on sama, se voidaan varustaa vain yhdellä selosteella.

14 artikla

Erityismääräykset

Liitteessä IV luetteloitujen tuotteiden kuitukoostumus on ilmoitettava kyseisessä liitteessä määrättyjen merkintäsääntöjen mukaisesti.

15 artikla

Poikkeukset

1. Edellä olevasta 11, 12 ja 13 artiklasta poiketen sovelletaan tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistettuja sääntöjä.

Tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tuotteet on joka tapauksessa tarjottava myyntiin siten, että loppukuluttaja voi vaivatta saada selville kyseisten tuotteiden koostumuksen.

2. Kuitunimitysten tai kuitukoostumuksen ilmoittaminen liitteessä V luetteloitujen tekstiilituotteiden selosteissa tai merkinnöissä ei ole pakollista.

Kuitenkin jos tavaramerkki tai toiminimi sisältää sellaisenaan, ominaisuutta kuvaamassa tai sanayhteyksissä jonkin liitteessä I mainitun tai siihen helposti sekoitettavan nimityksen, sovelletaan 11, 12 ja 13 artiklaa.

3. Jos liitteessä VI luetellut tekstiilituotteet ovat samantyyppisiä ja koostumukseltaan samanlaisia, ne voidaan asettaa myyntiin varustettuna yhteisselosteella.

4. Metritavarana myytävien tekstiilituotteiden koostumus voidaan ilmoittaa myynnissä olevassa kangaskappaleessa tai pakassa.

3 luku

Kuituprosentit ja sallitut poikkeamat

16 artikla

Tekijät, joita ei oteta huomioon kuitujen prosenttiosuuden määrittelyssä

Edellä 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitettujen, 11 artiklan mukaisesti ilmoitettavien prosenttiosuuksien märittelyssä ei oteta huomioon liitteessä VII mainittuja tekijöitä.

17 artikla

Markkinoiden valvonta

1. Kansalliset markkinoiden valvontaviranomaiset suorittavat tarkastuksia sen todentamiseksi, onko tekstiilituotteiden koostumus kyseisistä tuotteista annettujen tietojen mukainen direktiivin 2001/95/EY edellyttämällä tavalla.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset on suoritettava liitteessä VIII määrättyjen tiettyihin kahden tai kolmen tekstiilikuidun sekoitteisiin sovellettavien kvantitatiivisten näytteenottomenetelmien ja analyysimenetelmien mukaisesti.

Tätä varten 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitetut kuituprosenttiosuudet on määritettävä soveltamalla kunkin kuidun vedettömään massaan liitteessä IX säädettyjä sovittuja massalisiä, sen jälkeen kun liitteessä VII mainitut tekijät on poistettu.

3. Jollei yhteisön tasolla ole tiettyä tekstiilisekoitetta koskevaa yhtenäistä analyysimenetelmää, tarkastuksesta vastaavan laboratorion on määritettävä kyseisen sekoitteen koostumus käytettävissään olevilla asianmukaisilla menetelmillä ja ilmoitettava tutkimusselosteessa saatu tulos sekä käytetyn menetelmän tarkkuus, jos se on tiedossa.

18 artikla

Sallitut poikkeamat

1. Tekstiilituotteiden koostumuksen ilmoittamisessa loppukuluttajalle sovelletaan 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjä toleransseja.

2. Tehtäessä 9 artiklan mukaista ilmoitusta vieraiden kuitujen osuudesta koostumuksessa, sellaisia kuituja ei tarvitse mainita, joiden pitoisuus on alle

a) 2 prosenttia tekstiilituotteen kokonaispainosta, jos määrä on teknisesti perusteltua eikä sitä lisätä säännöllisesti,

b) 5 prosenttia karstausmenetelmällä valmistetuissa tuotteissa.

Tämän kohdan b alakohta ei rajoita 8 artiklan 3 kohdan soveltamista.

3. Selosteessa ilmoitetussa kuitujen kokonaispainossa sallitaan kolmen prosentin valmistuspoikkeama 9 artiklan mukaisesti ilmoitettujen kuituprosenttien ja 17 artiklan mukaisesti suoritetusta analyysista saatavien prosenttiosuuksien välillä. Kyseistä toleranssia sovelletaan myös

a) kuituihin, jotka on 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti lueteltu prosenttiosuutta ilmoittamatta,

b) 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun villan prosenttiosuuteen.

Analyysissa poikkeamat on laskettava erikseen. Tässä kohdassa tarkoitettua poikkeamaa laskettaessa huomioon otettava kokonaispaino on valmiin tuotteen kuitujen paino, josta vähennetään 2 kohdassa mainittua poikkeamaa soveltamalla todettujen vieraiden kuitujen paino.

Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut poikkeamat saadaan laskea yhteen vain, jos 2 kohdassa mainittua poikkeamaa soveltamalla todetut vieraat kuidut ovat kemiallisesti samaa tyyppiä kuin yksi tai useampi selosteessa mainittu kuitu.

4. Niiden erikoistuotteiden osalta, joiden valmistustekniikka edellyttää suurempia poikkeamia kuin 2 ja 3 kohdassa mainitut, komissio voi sallia tällaiset suuremmat poikkeamat vain poikkeustapauksissa, kun tuotteen vaatimustenmukaisuus tarkastetaan 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja kun valmistaja osoittaa menettelyn olevan perusteltua.

Valmistajan on esitettävä hakemus, josta ilmenevät riittävät perusteet ja poikkeukselliset valmistusolosuhteet.

4 luku

Loppumääräykset

19 artikla

Liitteiden muuttaminen

1. Komissio voi hyväksyä liitteisiin I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX muutoksia, jotka ovat tarpeen kyseisten liitteiden mukauttamiseksi tekniikan edistymiseen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, joilla on tarkoitus muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia muun muassa sitä täydentämällä, päätetään 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

20 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa tekstiilien nimityksiä ja merkintää käsittelevä komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

21 artikla

Kertomukset

Komissio toimittaa viimeistään [pvm = viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta korostaen siinä uusien kuitunimitysten hakemuksia ja hyväksymistä.

22 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivit 73/44/ETY, 96/73/EY ja 96/74/EY [tai uudelleenlaatiminen] tämän asetuksen ensimmäisestä voimaantulopäivästä lähtien.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän asetukseen, ja viittaukset luetaan liitteessä X esitetyn vastaavuustaulukon mukaisesti.

23 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä […] päivänä […]kuuta […]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[…] […]

LIITE I

TEKSTIILIKUITUTAULUKKO

Taulukko 1

Numero | Nimitys | Kuidun kuvaus |

1 | villa | lampaan tai karitsan (Ovis aries) villavuodasta tai lampaan tai karitsan villan ja numeron 2 kohdassa lueteltujen karvojen sekoitteista valmistettu kuitu |

2 | alpakka, laama, kameli, kasmir, mohair, angora, vikunja, jakki, guanako, cashgora, majava, saukko, joita joko seuraa tai ei seuraa nimitys ’villa’ tai ’karva’ | seuraavien eläinten karva: alpakka, laama, kameli, kasmirvuohi, angoravuohi, angorakani, vikunja, jakki, guanako, cashgoravuohi, majava, saukko |

3 | karva tai jouhi, johon joko liittyy kuitua tuottavan eläimen nimi tai se jätetään mainitsematta (esimerkiksi naudan karva, vuohen karva, hevosen jouhi) | muiden kuin 1 ja 2 kohdassa mainittujen eläinten karva |

4 | silkki | yksinomaan kehrääjähyönteisten erittämä kuitu |

5 | puuvilla | puuvillakasvin (Gossypium) siemenkarva |

6 | kapokki | kapokin (Ceipa pentandra) hedelmän sisäpuolelta saatava kuitu |

7 | pellava | pellavan (Linum usitatissimum) varresta saatava kuitu |

8 | hamppu | hampun (Cannabis sativa) varresta saatava kuitu |

9 | juutti | Corchorus olitorius ja Corchorus capsularis -kasvien varresta saatava kuitu. Tässä asetuksessa seuraavista kasveista saatavat runkokuidut katsotaan juutiksi: Hibiscus cannabinus, Hibiscus sabdariffa, Abutilon avicennae, Urena lobata, Urena sinuata. |

10 | manilla | Musa textilis -kasvin lehdestä saatava kuitu |

11 | esparto (alfaheinä) | Stipa tenacissima -kasvin lehdestä saatava kuitu |

12 | kookos | Cocos nucifera -kasvin eli kookospalmun hedelmästä saatava kuitu |

13 | genista | Cytisus scoparius- ja/tai Spartium junceum -kasvin varresta saatava kuitu |

14 | rami | Boehmeria nivea- ja Boehmeria tenacissima -kasvien varresta saatava kuitu |

15 | sisali | Agave sisalana -kasvin lehdestä saatava kuitu |

16 | sunhamppu | Crolataria juncea -kasvin varresta saatava kuitu |

17 | henequen | Agave fourcrouydes -kasvin varresta saatava kuitu |

18 | maguey | Agave cantala -kasvin varresta saatava kuitu |

Taulukko 2

19 | asetaatti | selluloosa-asetaattikuitu, jossa selluloosan hydroksyyliryhmistä vähintään 74 prosenttia, mutta alle 92 prosenttia on asetyloitu |

20 | alginaatti | algiinihapon metallisuoloista valmistettu kuitu |

21 | kupro | kupari-ammoniakkimenetelmällä valmistettu selluloosamuuntokuitu |

22 | modaali | muunnetulla viskoosimenetelmällä valmistettu selluloosamuuntokuitu, jolla on suuri murtolujuus ja korkea märkämoduuli. Murtokuormitus (BC) ilmastoituna ja viiden prosentin venymään märkänä tarvittava kuormitus (BM) ovat:BC (CN) ≥ 1,3 √T + 2 TBM (CN) ≥ 0,5 √Tmissä T on keskimääräinen kuitunumero desitexeinä |

23 | proteiini | muunnetusta luonnon proteiinista valmistettu ja kemiallisin ainein vakioitu kuitu |

24 | triasetaatti | selluloosa-asetaattikuitu, jossa selluloosan hydroksyyliryhmistä vähintään 92 prosenttia on asetyloitu |

25 | viskoosi | viskoosimenetelmällä valmistettu selluloosamuuntokuitu filamentti- ja katkokuidun muodossa |

26 | akryyli | suoraketjuisia makromolekyylejä, joiden ketjussa on vähintään 85 massaprosenttia akrylinitriilipolymeerejä |

27 | klorokuitu | suoraketjuisia makromolekyylejä, joiden ketjussa on yli 50 massaprosenttia vinyyli- tai vinyylideenikloridiyksiköitä |

28 | fluorokuitu | suoraketjuisia makromolekyylejä, jotka on valmistettu fluoratuista alifaattisista hiilivedyistä |

29 | modakryyli | suoraketjuisia makromolekyylejä, joiden ketjussa on yli 50 mutta alle 85 massaprosenttia akrylinitriilipolymeerejä |

30 | polyamidi tai nailon | suoraketjuisia synteettisiä makromolekyylejä, joiden ketjussa on toistuvia amidiryhmiä, joista vähintään 85 prosenttia on liittynyt alifaattisiin tai sykloalifaattisiin ketjun osiin |

31 | aramidi | suoraketjuisia synteettisiä makromolekyylejä, jotka ovat muodostuneet aromaattisista ryhmistä, joiden välillä on amidi- ja imidisidoksia, joista vähintään 85 prosenttia on sitoutunut suoraan kahteen aromaattiseen renkaaseen ja joissa mahdollisesti esiintyvien imidisidoksien lukumäärä ei ylitä amidisidoksien lukumäärää |

32 | polyimidi | suoraketjuisia makromolekyylejä, joiden ketjussa on toistuvia imidiosia |

33 | lyocell | selluloosamuuntokuitu, joka on valmistettu johdannaisia muodostamatta liuotinmenetelmällä ja kehruumenetelmällä, jossa käytetään orgaanisia liuottimia (orgaanisten kemikaalien ja veden seos) |

34 | polylaktidi | kuitu, joka on muodostunut lineaarisista makromolekyyleistä, joiden ketjussa on vähintään 85 massaprosenttia luonnossa esiintyvistä sokereista peräisin olevia maitohappoesteriyksiköitä, ja jonka sulamislämpötila on vähintään 135 °C |

35 | polyesteri | suoraketjuisia makromolekyylejä, joiden ketjuissa on vähintään 85 massaprosenttia jonkin diolin ja tereftaalihapon esteriä |

36 | polyeteeni | alifaattisen tyydyttyneen ei-substituoidun hiilivedyn suoraketjuisia makromolekyylejä |

37 | polypropeeni | alifaattisen tyydyttyneen hiilivedyn suoraketjuisia makromolekyylejä, joissa joka toisella hiiliatomilla on metyylisivuketju isotaktisessa asennossa ja joissa muita sivuketjuja ei ole |

38 | polyurea | suoraketjuisia makromolekyylejä, joiden ketjuissa toistuu ureyleeniryhmä NH—CO—NH |

39 | polyuretaani | suoraketjuisia makromolekyylejä, joiden ketjuissa toistuu uretaaniryhmä |

40 | vinylaali | suoraketjuisia makromolekyylejä, jotka ovat muodostuneet eriasteisesti asetaloidusta polyvinyylialkoholista |

41 | trivinyyli | akryylinitriilin, klooratun vinyylimonomeerin sekä jonkin kolmannen vinyylimonomeerin muodostama terpolymeeri, jossa yhdenkään komponentin osuus ei ole 50 prosenttia kokonaismassasta |

42 | elastodieeni | elastomeerikuitu, joka koostuu joko luonnollisesta tai synteettisestä polyisopreenista tai joka on saatu polymeroimalla yhtä tai useampaa dieeniä joko yhden tai useamman vinyyliyhdisteen kanssa tai ilman sitä ja joka palautuu nopeasti alkuperäiseen pituuteensa, kun se on venytetty kolminkertaiseen pituuteensa ja päästetty vapaaksi |

43 | elastaani | elastomeerikuitu, joka sisältää vähintään 85 massaprosenttia segmentoitua polyuretaania ja joka palautuu nopeasti alkuperäiseen pituuteensa, kun se on venytetty kolminkertaiseen pituuteensa ja päästetty vapaaksi |

44 | tekstiililasi | lasista koostuva kuitu |

45 | kuituaineen valmistusainetta kuvaava nimitys kuidun koostuessa esimerkiksi metallista (metalloidut kuidut), asbestista, paperista, joko yhdessä ’lanka-’ tai ’kuitu-’ sanojen kanssa tai ilman niitä | erilaisista tai uusista muista kuin edellä mainituista aineista valmistettuja kuituja |

46 | elastomultiesteri | kahden tai useamman kemiallisesti erillisen suoraketjuisen makromolekyylin vuorovaikutuksesta kahdessa tai useammassa erillisessä olomuodossa (mikään näistä ei ylitä 85:tä massaprosenttia) muodostunut kuitu, joka sisältää hallitsevina funktionaalisina yksikköinä esteriryhmiä (vähintään 85 prosenttia) ja joka sopivan käsittelyn jälkeen palautuu nopeasti ja merkittävästi alkuperäiseen pituuteensa, kun se on venytetty puolitoistakertaiseen pituuteensa ja päästetty vapaaksi |

47 | elasto-olefiini | kuitu, joka koostuu vähintään 95-prosenttisesti (massaltaan) osittain silloitetuista makromolekyyleistä, jotka sisältävät etyleeniä ja vähintään yhtä muuta olefiinia, ja palautuu nopeasti ja merkittävästi alkuperäiseen pituuteensa, kun se on venytetty puolitoistakertaiseen pituuteensa ja päästetty vapaaksi |

48 | melamiini | kuitu, joka koostuu massaltaan vähintään 85-prosenttisesti melamiinijohdannaisia sisältävistä silloitetuista makromolekyyleistä |

_____________

LIITE II

UUTTA KUITUNIMITYSTÄ KOSKEVALTA TEKNISELTÄ TIEDOSTOLTA EDELLYTETTÄVÄT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

(6 artikla)

Teknisen tiedoston, joka koskee liitteeseen I tämän asetuksen 6 artiklan mukaisesti sisällytettäväksi ehdotettavaa uutta kuitunimitystä, on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

– Kuidulle ehdotettu nimi

Ehdotetun nimen on viitattava kemialliseen koostumukseen ja annettava tarvittaessa tietoa kuidun ominaisuuksista. Ehdotetun nimen on oltava vapaasti käytettävissä, eikä se saa viitata valmistajaan.

– Kuidulle ehdotettu määritelmä

Uuden kuidun määritelmässä mainitut ominaisuudet kuten esimerkiksi joustavuus on voitava tarkistaa koemenetelmin, jotka on selvitettävä teknisessä tiedostossa ja siihen liitetyissä analyysien koetuloksissa.

– Kuidun tunnisteet: kemiallinen kaava, erot olemassa oleviin kuituihin nähden ja tarvittaessa yksityiskohtaiset tiedot kuten sulamispiste, tiheys, taitekerroin, palo-ominaisuudet ja FTIR-spektri.

– Ehdotettu massalisä

– Riittävän kehittyneet tunnistus- ja kvantifiointimenetelmät sekä testaustuloksiin perustuvat tiedot

Hakijan on arvioitava tämän asetuksen liitteessä VIII luetteloitujen menetelmien käyttömahdollisuus verrattaessa uuden kuidun todennäköisimpiä kaupallisia sekoitteita muihin kuituihin ja ehdotettava vähintään yhtä kyseisistä menetelmistä. Niiden menetelmien osalta, joissa kuitua voidaan käsitellä liukenemattomana komponenttina, hakijan on arvioitava uuden kuidun massakorjauskertoimet. Hakemukseen on liitettävä kaikki testaustuloksiin perustuvat tiedot.

Jos tässä asetuksessa luetellut menetelmät eivät sovellu, hakijan on perusteltava tämä asianmukaisesti ja ehdotettava uutta menetelmää.

Hakemuksen on sisällettävä kaikki ehdotettuja menetelmiä koskevat testaustuloksiin perustuvat tiedot. Tiedostossa on selvitettävä menetelmien tarkkuus, luotettavuus ja toistettavuus.

– Lisätietoja hakemuksen tueksi: tuotantoprosessi, merkitys kuluttajalle.

– Valmistajan tai sen edustajan on toimitettava edustavia näytteitä uudesta puhtaasta kuitukomponentista ja asianmukaisesta kuitusekoitteesta, jotta komission pyynnöstä ehdotetut tunnistus- ja kvantifiointimenetelmät voidaan validoida.

_____________

LIITE III

8 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT NIMITYKSET

– bulgariaksi ’необработена вълна’

– espanjaksi ’lana virgen’ tai ’lana de esquilado’

– tšekiksi ’střižní vlna’

– tanskaksi ’ren, ny uld’

– saksaksi ’Schurwolle’

– viroksi ’uus vill’

– iiriksi ’olann lomra’

– kreikaksi ’παρθένο μαλλί’

– englanniksi ’fleece wool’ tai ’virgin wool’

– ranskaksi ’laine vierge’ tai ’laine de tonte’

– italiaksi ’lana vergine’ tai ’lana di tosa’

– latviaksi ’pirmlietojuma vilna’ tai’cirptā vilna’

– liettuaksi ’natūralioji vilna’

– unkariksi ’élőgyapjú’

– maltaksi ’suf verġni’

– hollanniksi ’scheerwol’

– puolaksi ’żywa wełna’

– portugaliksi ’lã virgem’

– romaniaksi ’lână virgină’

– slovakiksi ’strižná vlna’

– sloveeniksi ’runska volna’

– suomeksi ’uusi villa’

– ruotsiksi ’ren ull’.

__________

LIITE IV

ERITYISMÄÄRÄYKSET TIETTYJEN TUOTTEIDEN MERKITSEMISESTÄ

(14 artikla)

Tuote | Tuoteselosteita koskevat säännökset |

1. Seuraavat liivituotteet: | Kuitukoostumuus on osoitettava selosteessa selvittämällä koko tuotteen koostumus tai jäljempänä lueteltujen osien koostumukset joko yhdessä tai erikseen |

| a) rintaliivit | kuppi- ja selkäosan ulko- ja sisäpuolinen kangas |

| b) korsetit | tukiosat edessä, takana ja sivuilla |

| c) korseletit | kuppiosan ulko- ja sisäpuolinen kangas, tukiosat edessä, takana ja sivuilla |

2. Muut edellä luettelemattomat liivituotteet | Kuitukoostumuus on osoitettava selosteessa selvittämällä koko tuotteen koostumus tai tuotteen eri osien koostumus joko yhdessä tai erikseen. Osia, joiden osuus on vähemmän kuin 10 prosenttia tuotteen kokonaispainosta, ei tarvitse merkitä selosteeseen. |

3. Kaikki liivituotteet | Edellä tarkoitetut liivituotteiden eri osat on merkittävä selosteeseen siten, että loppukuluttaja näkee vaivattomasti, mihin tuotteen osaan selosteen tiedot viittaavat. |

4. Etsipainetut tekstiilituotteet | Kuitukoostumus on ilmoitettava koko tuotteen osalta siten, että pohjakankaan ja etsipainettujen osien koostumus ilmoitetaan erikseen. Myös osien nimitykset on mainittava. |

5. Kirjaillut tekstiilituotteet | Kuitukoostumus on ilmoitettava koko tuotteen osalta ja voidaan ilmoittaa siten, että pohjakankaan ja kirjailtujen osien koostumus ilmoitetaan erikseen. Myös osien nimitykset on mainittava. Seloste on pakollinen vain sellaisista kirjailluista osista, jotka edustavat vähintään 10:tä prosenttia tuotteen pinta-alasta. |

6. Sellaisinaan kuluttajille myytäväksi tarjottavat ytimestä ja kuoriosasta koostuvat langat | Kuitukoostumus on ilmoitettava koko tuotteen osalta ja voidaan ilmoittaa siten, että ytimen ja kuoriosan koostumus ilmoitetaan erikseen. Myös osien nimitykset on mainittava. |

7. Sametti- ja plyysitekstiilit sekä samettia tai plyysiä muistuttavat tekstiilit | Kuitukoostumus on annettava koko tuotteesta ja, jos nämä tuotteet muodostuvat erillisestä pohjakankaasta ja eri kuitulajia olevasta kulutuspinnasta, siten että niiden kuitusisällöt ilmoitetaan erikseen. Myös osien nimitykset on mainittava. |

8. Lattianpäällysteet ja matot, joiden pohjakangas ja kulutuspinta koostuvat eri kuiduista | Voidaan mainita vain kulutuspinnan kuitusisältö. Myös kulutuspinnan nimitys on mainittava. |

__________

LIITE V

TUOTTEET, JOISSA SELOSTE TAI MERKINTÄ EI OLE PAKOLLINEN

(15 artiklan 2 kohta)

1. Paidan hihankannattimet

2. Kellojen tekstiilirannekkeet

3. Etiketit ja merkit

4. Pehmustetut tekstiilimateriaalia olevat patalaput

5. Kahvipannun myssyt

6. Teepannun myssyt

7. Hihansuojat

8. Muut kuin tekoturkispuuhkat

9. Tekokukat

10. Neulatyynyt

11. Painetut kanavakankaat

12. Pohja- ja aluskankaissa ja kovikkeissa käytettävät tekstiilituotteet

13. Huopakankaat

14. Käytetyt ommellut tekstiilituotteet, kun ne on ilmoitettu sellaisiksi

15. Säärystimet

16. Käytetyt ja sellaisina myytävät pakkaukset

17. Huopahatut

18. Kankaiset pehmeät laukut ja satulatarvikkeet

19. Kankaiset matkustustarvikkeet

20. Käsin kirjaillut, valmiit tai viimeistelemättömät seinävaatteet ja niiden valmistukseen tarvittava materiaali, myös näiden seinävaatteiden valmistukseen tarkoitetut erikseen myytävät kirjailulangat

21. Vetoketjut

22. Tekstiilipäällysteiset napit ja soljet

23. Tekstiilistä valmistetut kirjankannet

24. Lelut

25. Kenkien kankaiset osat, lukuun ottamatta lämminvuoria

26. Useista osista koostuvat pikkuliinat, joiden pinta-ala on enintään 500 cm2

27. Patalaput ja uunikintaat

28. Kananmunan lämmittimet

29. Meikkipussit

30. Kankaiset tupakkamassit

31. Kankaiset silmälasi-, savuke- ja sikari-, sytytin- ja kampakotelot

32. Suojavarusteet urheilukäyttöä varten, hansikkaita lukuun ottamatta

33. Peseytymistarvikelaukut

34. Kengänpuhdistusvälinelaukut

35. Hautaustarvikkeet

36. Kertakäyttötuotteet, lukuun ottamatta vanuja

37. Tekstiilituotteet, joihin sovelletaan Euroopan farmakopealuettelon sääntöjä niihin viitaten, lääkinnälliseen ja ortopediseen käyttöön tarkoitetut muut kuin kertakäyttösiteet sekä ortopediset tekstiilituotteet yleensä

38. Tekstiilituotteet, myös liitteessä VI olevassa 12 kohdassa tarkoitetut köydet, narut ja sidelangat, joita käytetään tavallisesti

a) tavaroiden valmistukseen ja jalostukseen tarvittavien laitteiden osina

b) osina koneissa, laitteistoissa (esimerkiksi lämmitys, ilmastointi, valaistus), kodinkoneissa ja muissa laitteissa, autoissa ja muissa ajoneuvoissa, myös niiden toiminnan ja kunnon ylläpidossa sekä varusteena, lukuun ottamatta suojapeitteitä ja tekstiilistä valmistettuja erikseen myytäviä moottoriajoneuvojen lisävarusteita.

39. Suojaa ja turvallisuutta parantavat tekstiilituotteet, kuten turvavyöt, laskuvarjot, pelastusliivit, pelastuskouru, palontorjuntavälineet, luodinkestävät liivit, erityiset suojavaatteet (esimerkiksi suojaus tulta, kemiallisia aineita ja muita turvallisuutta vaarantavia tekijöitä vastaan)

40. Ilmakannatteiset rakenteet (esimerkiksi urheiluhallit, näyttelykatokset tai varastotilat), jos näiden tuotteiden suorituskyvystä ja teknisistä eritelmistä annetaan yksityiskohtaisia tietoja

41. Purjeet

42. Eläinten vaatteet

43. Liput ja viirit

__________

LIITE VI

TUOTTEET, JOISSA AINOASTAAN YHTEISSELOSTE TAI YHTEISMERKINTÄ ON PAKOLLINEN

(15 artiklan 3 kohta)

1. Lattianpyyhkimet

2. Siivousrievut

3. Reunukset ja koristeet

4. Punoskoristeet

5. Vyöt

6. Olkaimet

7. Miesten sukkanauhat ja naisten sukkanauhat

8. Kengän- ja saapastennauhat

9. Nauhat

10. Kuminauhat

11. Uudet ja sellaisina myytävät pakkaukset

12. Pakkausnaru tai maatalouskäyttöön tarkoitettu naru; köydet, sidelangat ja narut, paitsi liitteessä V olevassa 38 kohdassa tarkoitetut tuotteet [13]

13. Pikkuliinat

14. Nenäliinat

15. Nutturaverkot ja hiusverkot

16. Lasten solmiot ja rusetit

17. Leukalaput; pesukintaat ja kasvoliinat

18. Pieninä erinä myytävät ompelu-, parsin- ja kirjailulangat, joiden nettopaino on enintään 1 g

19. Verhojen, pimennysverhojen ja kaihdinten nauhat

__________

LIITE VII

OSAT, JOITA EI OTETA HUOMIOON KUITUJEN PROSENTTIOSUUDEN MÄÄRITTELYSSÄ

(16 artikla)

Tuote | Osat, joita ei huomioida |

a) Kaikki tekstiilituotteet | i) muuta kuin tekstiiliä olevat osat, hulpiot, selosteet ja merkit, reunukset ja sen kaltaiset osat, jotka eivät ole olennainen osa tuotetta, tekstiilipäällysteiset napit ja soljet, lisätarvikkeet, koristeet, nauhat, kumilangat ja -nauhat, jotka on liitetty tuotteen tiettyihin kohtiin ii) rasvat, sideaineet, kuormitusaineet, liisterit, kyllästysaineet, väri- ja painatusaineet ja muut tekstiilien viimeistysaineet |

b) Lattianpäällysteet ja matot | kaikki osat kulutuspintaa lukuun ottamatta |

c) Verhoilukankaat | side- ja täyteloimet ja -kuteet, jotka eivät ole osa kulutuspintaa |

d) Seinäverhot ja verhot | side- ja täyteloimet ja -kuteet, jotka eivät ole osa kankaan päällyspuolta |

e) Sukat | sukkien suussa käytettävät venykkeet sekä varvas- ja kantapäävahvikkeet |

f) Sukkahousut | vyötärövenykkeet sekä varvas- ja kantapäävahvikkeet |

g) Muut kuin b–f kohdassa tarkoitetut tekstiilituotteet | pohja- ja aluskankaat, kovikkeet ja vahvisteet, väliliinat ja tukikankaat, neule- ja tikkauslangat, jolleivät ne korvaa kankaan loimea ja/tai kudetta, täytteet, joilla ei ole eristystarkoitusta, sekä, jollei 13 artiklan 1 kohdassa säädetystä muuta johdu, vuoritTässä säännöksessä:i) poistettavana pohjakankaana ei pidetä tekstiilituotteen kulutuspinnan pohjana olevaa materiaalia, kuten peitteiden ja kaksinkertaisten kankaiden pohjakudosta tai sametin, plyysin ja vastaavien tuotteiden pohjakudostaii) ’kovikkeilla ja vahvisteilla’ tarkoitetaan tiettyihin rajoitettuihin tuotteen osiin lisättyjä lankoja tai materiaaleja, jotka vahvistavat tuotetta tai antavat sille jäykkyyttä tai paksuutta. |

__________

LIITE VIII

KAHDEN JA KOLMEN TEKSTIILIKUIDUN SEKOITTEISIIN SOVELLETAVAT KVANTITATIIVISET ANALYYSIMENETELMÄT

1 LUKU

I Testi- ja analyysinäytteiden valmistaminen tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen määrittämiseksi

1. SOVELTAMISALA

Tässä luvussa vahvistetaan menettelyt kooltaan kvantitatiivisten analyysien esikäsittelyyn sopivien (eli enintään 100 g painavien) näytteiden valmistamiseksi laboratorion kokonaisnäytteestä sekä analyysinäytteen ottamiseksi laboratorionäytteestä, joka on esikäsitelty muiden kuin kuituainesten poistamiseksi [14].

2. MÄÄRITELMÄT

2.1 Tavaraerä: tavaramäärä, joka arvioidaan koetulossarjan perusteella. Tavaraerään voi kuulua esimerkiksi koko yhtä kangastoimitusta vastaava tavaramäärä, samasta loimitukista kudottu kangaserä, lankaerä, raakakuitupaali tai -paaliryhmä.

2.2 Laboratorion kokonaisnäyte: tavaraerän osa, joka on otettu niin, että se edustaa kokonaisuutta, ja toimitettu laboratorioon. Kokonaisnäytteen koko ja laatu valitaan niin, että se vastaa sopivasti tavaraerän vaihtelevuutta ja että sen laboratoriokäsittely on helppoa [15].

2.3 Laboratorionäyte: laboratorion kokonaisnäytteen osa, joka esikäsitellään muiden kuin kuituaineiden poistamiseksi ja josta sitten otetaan analyysinäytteet analyysia varten. Laboratorionäytteen koko ja laatu valitaan niin, että se vastaa sopivasti laboratorion kokonaisnäytteen vaihtelevuutta [16].

2.4 Anylyysinäyte: laboratorionäytteestä otettu materiaaliosa, joka tarvitaan yksittäisen analyysituloksen saamiseksi.

3. PERIAATE

Laboratorion kokonaisnäytteestä otetaan sitä edustava laboratorionäyte.

Laboratorionäytteestä otetaan sitä edustavat analyysinäytteet.

4. NÄYTTEENOTTO IRTOKUIDUISTA

4.1 Yhdensuuntaistamattomat kuidut: laboratorionäyte otetaan erottamalla sattumanvaraisesti kuitutukkoja laboratorion kokonaisnäytteestä. Kun koko laboratorionäyte on otettu, se sekoitetaan huolellisesti laboratoriokarstalla [17]. Harso tai sekoite, irralliset kuidut ja laitteeseen takertuneet kuidut esikäsitellään. Sen jälkeen otetaan analyysinäytteet harsosta, irtokuiduista ja laitteeseen takertuneista kuiduista niiden massoja vastaavassa suhteessa.

Jos esikäsittely ei vaikuta karstaharson muotoon, analyysinäytteet otetaan jäljempänä 4.2 kohdassa selostetulla tavalla. Jos esikäsittely sotkee harson, analyysinäytteet valitaan poimimalla esikäsitellystä näytteestä vähintään 16 pientä sopivankokoista ja keskenään suunnilleen samankokoista kuitutukkoa, jotka yhdistetään.

4.2 Yhdensuuntaistetut kuidut (karstaharsot, hahtuvat, esilangat): laboratorion kokonaisnäytteestä sattumanvaraisesti otetuista kappaleista leikataan poikittain vähintään kymmenen palaa, joista kukin painaa noin 1 gramman. Näin saatu laboratorionäyte esikäsitellään. Sen jälkeen palat yhdistetään asettamalla ne vieretysten ja valmistetaan analyysinäyte leikkaamalla poikittain ja valitsemalla yksi osa jokaisesta kymmenestä palasta.

5. NÄYTTEENOTTO LANGOISTA

5.1 Puolatut tai vyyhdetyt langat: käytetään kaikkia laboratorion kokonaisnäytteeseen kuuluvia puolia.

Jokaisesta puolasta otetaan sopivan mittaiset, yhtäjaksoiset ja samanpituiset erät joko kerimällä vyyhdeksi yhtä monta kierrosta vyyhdinpuulla tai jollain muulla tavalla [18]. Langat yhdistetään rinnakkain yhdeksi vyyhdeksi tai köydeksi ja varmistetaan, että vyyhti tai köysi koostuu jokaisesta puolasta kerityistä yhtä pitkistä lankaeristä.

Näin saatu laboratorionäyte esikäsitellään.

Analyysinäytteet otetaan leikkaamalla vyyhdestä tai köydestä kimppu yhtä pitkiä lankoja unohtamatta yhtään vyyhteen tai köyteen kuuluvaa lankaa.

Jos t on langan tex-arvo ja n on laboratorion kokonaisnäytteen puolien lukumäärä, kustakin puolasta on otettava lanka, jonka pituus on 106/nt cm, jotta saataisiin aikaan 10 g painava näyte.

Jos nt:n arvo on suuri, toisin sanoen enemmän kuin 2 000, voidaan valmistaa isompi vyyhti ja leikata se poikki kahdesta kohdasta niin että saadaan sopivan painoinen köysi. Köysimäisen näytteen päät sidotaan asianmukaisesti ennen esikäsittelyä ja analyysinäytteet otetaan riittävän kaukaa sitomiskohdista.

5.2 Loimilangat: otetaan laboratorionäyte leikkaamalla loimen päästä vähintään 20 cm:n pituinen pala, jossa ovat mukana kaikki loimilangat lukuun ottamatta hulpiolankoja, jotka heitetään pois. Kimppu sidotaan toisesta päästään. Jos näyte on niin suuri, että sitä ei voi esikäsitellä yhdellä kertaa, se jaetaan kahteen tai useampaan osaan, joista kukin sidotaan esikäsittelyä varten ja yhdistetään sen jälkeen kun ne on esikäsitelty erikseen. Laboratorionäytteestä otetaan analyysinäyte leikkaamalla sopivan pituinen pala riittävän kaukaa sitomiskohdasta ja unohtamatta yhtään langoista. Jos loimessa on N lankaa, jonka tex-arvo on t, 1 g painavan koepalan pituus on 105/Nt cm.

6. NÄYTTEENOTTO KANKAISTA

6.1 Laboratorion kokonaisnäyte koostuu yhdestä kangasta edustavasta palasta.

– Kokonaisnäytteestä leikataan halkaisijan suuntainen, nurkasta toiseen ulottuva kaistale ja hulpiot poistetaan. Tämä kaistale muodostaa laboratorionäytteen. Jotta näytteen massa olisi x grammaa, kaistaleen pinta-alan on oltava x104/G cm2,

jossa G on kankaan massa g/m².

Kaistale esikäsitellään ja leikataan poikittaissuunnassa neljään yhtä suureen osaan, jotka asetetaan päällekkäin. Näin valmistellun materiaalin jostakin osasta otetaan analyysinäytteet leikkaamalla kerrosten lävitse niin että jokaisessa analyysinäytteessä on yhtä pitkä kappale jokaista kerrosta.

Jos kankaassa on kudottu kuvio, laboratorionäytteen leveys mitattuna loimen suuntaan ei saa olla pienempi kuin kuvion loimiraportti. Jos tämä edellytys ei täyty ilman että näytteestä tulee liian suuri esikäsiteltäväksi yhdellä kertaa, se on leikattava yhtä suuriin osiin, jotka esikäsitellään erikseen, minkä jälkeen osat asetetaan päällekkäin ennen analyysinäytteiden ottamista varoen kuitenkin, että kuvion vastaavat osat eivät osu päällekkäin.

6.2 Laboratorion kokonaisnäyte koostuu useista paloista.

– Jokainen pala käsitellään edellä 6.1 kohdassa selostetulla tavalla ja kukin tulos ilmoitetaan erikseen.

7. NÄYTTEENOTTO OMMELLUISTA TAI VALMIISTA TEKSTIILITUOTTEISTA

Laboratorion kokonaisnäyte koostuu tavallisesti valmiista tekstiilituotteesta tai sitä edustavasta osasta.

Määritetään tarvittaessa näytteen niiden osien prosenttiosuus, joiden kuitusisältö ei ole sama, ja tarkastetaan yhdenmukaisuus 13 artiklan säännösten kanssa.

Otetaan edustava laboratorionäyte ommellun tai valmiin tuotteen siitä osasta, jonka koostumus on ilmoitettava selosteessa. Jos tuotteessa on useita selosteita, edustavat laboratorionäytteet otetaan jokaista selostetta vastaavasta osasta.

Jos tuote, jonka koostumus on määriteltävä, ei ole yhtenäinen, voi olla tarpeen valita laboratoriotestinäytteet tuotteen kustakin osasta ja määrittää eri osien suhteelliset osuudet koko kyseisestä tuotteesta.

Tämän jälkeen lasketaan prosenttiosuudet ottaen huomioon näytteiksi valittujen kappaleiden suhteelliset osuudet.

Näytteet esikäsitellään.

Esikäsitellyistä laboratorionäytteistä otetaan edustavat analyysinäytteet.

II Johdanto tekstiilikuitusekoitteiden kvantitatiivisiin analyysimenetelmiin

Tekstiilikuitusekoitteiden kvantitatiiviset analyysimenetelmät perustuvat kahteen päämenetelmään: käsin tehtävään kuitujen erotteluun ja kemiallisesti suoritettavaan kuitujen erotteluun.

Käsin erotteluun perustuva menetelmä on valittava aina, kun se on mahdollista, koska sillä saadaan yleensä tarkempia tuloksia kuin kemiallisella menetelmällä. Käsin tehtävää erottelua voidaan soveltaa kaikkiin tekstiilituotteisiin, joissa kuidut eivät muodosta homogeenista sekoitetta, kuten esimerkiksi lankoihin, jotka koostuvat useista osista, jotka puolestaan koostuvat yhdestä ainoasta kuitulajista, tai kankaisiin, joissa loimen muodostava lanka on eri lajia kuin kuteen lanka, tai purettavissa olevaan neulokseen, joka koostuu erilaisista langoista.

Tekstiilikuitusekoitteiden kvantitatiiviset kemialliset analyysimenetelmät perustuvat yleensä sekoitteen yksittäisten komponenttien valikoivaan liuottamiseen. Kun yksi komponenteista on poistettu, liukenematon jäännös punnitaan ja liuenneen komponentin osuus lasketaan massahäviön perusteella. Tässä liitteen ensimmäisessä osassa esitetään menetelmästä yleisluonteisia tietoja, jotka ovat voimassa kaikkien tässä liitteessä käsiteltyjen kuitusekoitteiden osalta niiden koostumuksesta riippumatta. Tätä osaa on siten käytettävä yhdessä sitä seuraavien jaksojen kanssa, joissa käsitellään tiettyihin kuitusekoitteisiin sovellettavia yksityiskohtaisia menetelmiä. Eräät kemialliset analyysit saattavat perustua muuhun kuin valikoivan liuottamisen periaatteeseen. Tarkemmat yksityiskohdat esitetään tällöin kyseistä menetelmää käsittelevässä jaksossa.

Valmistusprosessissa olevat sekoitteet ja jossain määrin myös valmiit tekstiilit voivat sisältää luonnollisia tai jalostuksen helpottamiseksi lisättyjä ei-kuituaineita, kuten rasvoja, vahoja, liistereitä tai vesiliukoisia aineita. Nämä ei-kuituaineet on poistettava ennen analyysia. Tästä syystä liitteessä on kuvaus myös menetelmästä, jolla poistetaan öljyt, rasvat, vahat ja veteen liukenevat tuotteet.

Lisäksi tekstiilit saattavat sisältää hartseja ja muita aineita, joilla pyritään antamaan tuotteelle tiettyjä ominaisuuksia. Nämä aineet, poikkeustapauksissa myös värit, voivat muuttaa reagenssin vaikutusta liukeneviin komponentteihin, ja/tai ne saattavat liueta joko osittain tai kokonaan. Tällaiset lisäaineet saattavat näin ollen aiheuttaa virheitä, joten ne on poistettava ennen näytteen analysointia. Jos niiden poistaminen on mahdotonta, tässä liitteessä selostettuja kvantitatiivisia kemiallisia analyysimenetelmiä ei voi käyttää.

Värjätyissä kuiduissa esiintyvää väriainetta pidetään kuidun olennaisena osana eikä sitä poisteta.

Analyysit perustuvat sekoitteen vedettömään massaan, jonka määrittämistä varten tarvittava menetelmä selostetaan erikseen.

Tulokset saadaan soveltamalla kunkin kuidun vedettömään massaan sovittuja massalisiä, jotka esitetään tämän asetuksen liitteessä IX.

Sekoitteessa esiintyvät kuidut on tunnistettava ennen analyysiin ryhtymistä. Tietyissä kemiallisissa menetelmissä sekoitteen liukenematon komponenttikin saattaa osaksi liueta reagenssiin, jota käytetään liukenevan komponentin tai (liukenevien komponenttien) liuottamiseen.

Menetelmiin on valittu mikäli mahdollista reagensseja, joiden vaikutus liukenemattomiin kuituihin on vähäinen tai olematon. Jos on tiedossa, että analyysin aikana tapahtuu massahäviötä, tulokset on korjattava; tätä varten on annettu korjauskertoimet. Kertoimet on määritetty useissa eri laboratorioissa tehdyissä kokeissa testaamalla esikäsittelyssä puhdistettuja kuituja analyysimenetelmän mukaisella reagenssilla.

Korjauskertoimet koskevat vain vahingoittumattomia kuituja, joten laskutoimituksissa saatetaan tarvita useita kertoimia, jos kuidut ovat vahingoittuneet ennen jalostusprosessia tai sen aikana. Esitetyt menetelmät koskevat yksittäisiä määrityksiä.

Sekä käsin tehtyyn erotteluun perustuvaa menetelmää että kemiallisen erottelun menetelmää käytettäessä on tehtävä ainakin kaksi määritystä eri analyysinäytteille.

Epävarmoissa tapauksissa on suositeltavaa turvautua vaihtoehtoisiin menetelmiin ja liuottaa ensin pois se komponentti, joka muodostaa varsinaisessa menetelmässä liukenemattoman jäännöksen, jos tämä on teknisesti mahdollista.

2 LUKU

Tiettyjen kahden tekstiilikuitulajin sekoitteiden kvantitatiiviset analyysimenetelmät

I Yleistietoja tekstiilikuitusekoitteiden kvantitatiivisesta kemiallisesta analyysista

I.1 Tarkoitus ja soveltamisala

Kuidut, joiden analyysiin kukin menetelmä soveltuu, määräytyvät menetelmän soveltamisalan mukaan.

I.2 Periaate

Kun sekoitteen komponentit on tunnistettu, sekoitteesta poistetaan ensin sopivalla esikäsittelyllä ei-kuituaineet ja sen jälkeen toinen komponenteista yleensä soveltamalla valikoivaa liuottamista [19]. Liukenematon jäännös punnitaan ja liuenneen komponentin osuus lasketaan massahäviön perusteella. On suositeltavaa liuottaa se kuitu, jonka osuus sekoitteessa on suurempi, jos tämä ei aiheuta teknisiä ongelmia, jolloin jäljelle jää se kuitu, jonka osuus sekoitteessa on vähäisempi.

I.3 Tarvikkeet

I.3.1 Laitteet

I.3.1.1 Lasisuodattimia ja punnituslaseja, joihin suodattimet mahtuvat, tai muita välineitä, joilla päästään samanlaisiin tuloksiin.

I.3.1.2 Imupullo

I.3.1.3 Eksikkaattori, joka sisältää silikageeliä kosteudenilmaisimena

I.3.1.4 Ilmankierrolla varustettu lämpökaappi, kuivauslämpötila 105 ± 3 °C

I.3.1.5 Analyysivaaka, jonka tarkkuus on 0,0002 g

I.3.1.6 Soxhlet-uuttolaite tai välineitä, joilla saadaan samanlaiset tulokset

I.3.2 Reagenssit

I.3.2.1 Toistotislattu petrolieetteri, jonka kiehumispiste on 40–60 °C

I.3.2.2 Muut reagenssit mainitaan kullekin menetelmälle omistetussa jaksossa. Kaikkien käytettävien reagenssien tulisi olla kemiallisesti puhtaita.

I.3.2.3 Tislattu tai ionivaihdettu vesi

I.3.2.4 Asetoni

I.3.2.5 Ortofosforihappo

I.3.2.6 Urea

I.3.2.7 Natriumbikarbonaatti

Kaikkien käytettävien reagenssien on oltava kemiallisesti puhtaita.

I.4 Ilmastointi ja testausolosuhteet

Koska määritetään vedettömiä massoja, ei ole tarpeen ilmastoida näytteitä eikä tehdä analyyseja vakioilmassa.

I.5 Laboratorionäyte

Laboratorioon toimitetusta erästä otetaan edustava laboratorionäyte, jonka koko on riittävä kaikkien tarvittavien, vähintään 1 gramman painoisten analyysinäytteiden saamiseksi.

I.6 Näytteen esikäsittely [20]

Jos näyte sisältää ainetta, jota ei oteta huomioon prosenttiosuuksien laskelmissa (katso tämän asetuksen 16 artikla), se on ennen koetta poistettava sopivalla menetelmällä, joka ei vaikuta kuitukomponentteihin.

Tätä tarkoitusta varten ei-kuituaineet, jotka liukenevat petrolieetteriin tai veteen, poistetaan käsittelemällä ilmakuivaa näytettä Soxhlet-uuttolaitteessa petrolieetterissä tunnin ajan, vähintään kuusi uutoskiertoa tunnissa. Petrolieetterin annetaan haihtua näytteestä, jota liotetaan sen jälkeen tunnin ajan huoneenlämpöisessä vedessä ja sitten toisen tunnin ajan vedessä, jonka lämpötila on 65 ± 5 °C, välillä sekoittaen. Veden ja näytteen seossuhteen on oltava 100:1. Ylimääräinen vesi poistetaan näytteestä pusertamalla, imulla tai linkoamalla, ja näyte kuivataan ilmakuivaksi.

Kun on kyse elasto-olefiinista tai kuitusekoitteista, jotka sisältävät elasto-olefiinia ja muita kuituja (villaa, eläinkarvaa, silkkiä, puuvillaa, pellavaa, hamppua, juuttia, manillaa, espartoa, kookoskuitua, genistaa, ramia, sisalia, kuproa, modaalia, proteiinia, viskoosia, akryylia, polyamidia, nailonia, polyesteriä tai elastomultiesteriä), edellä kuvattua menettelyä on hieman muutettava siten, että petrolieetteri korvataan asetonilla.

Kun on kyse kuitusekoitteista, jotka sisältävät elasto-olefiinia ja asetaattia, esikäsittelynä sovelletaan seuraavassa kuvattavaa menettelyä. Näytettä liotetaan 10 minuutin ajan 80 °C:n liuoksessa, joka sisältää 25 g/l 50-prosenttista ortofosforihappoa ja 50 g/l ureaa. Veden ja näytteen seossuhteen on oltava 100:1. Näyte pestään vedellä, annetaan valua, pestään 0,1-prosenttisella natriumbikarbonaattiliuoksella ja lopuksi huolellisesti vedellä.

Jos muita kuin kuituaineita ei voida poistaa petrolieetterillä ja vedellä, edellä selostettu vesikäsittely on korvattava muulla sopivalla käsittelyllä, joka ei aiheuta olennaisia muutoksia minkään kuitukomponentin ainekseen. Eräiden valkaisemattomien luonnon kasvikuitujen osalta (kuten juutti ja kookos) on kuitenkin huomattava, että normaali petrolieetteri- ja vesikäsittely ei poista kaikkia luonnollisia ei-kuituaineita. Tästä huolimatta näytteelle ei tehdä lisäkäsittelyä, ellei näyte sisällä viimeisteitä, jotka ovat sekä petrolieetteriin että veteen liukenemattomia.

Näytteen esikäsittelymenetelmät on selvitettävä tutkimusselosteissa yksityiskohtaisesti.

I.7 Suoritusmenetelmä

I.7.1 Yleiset ohjeet

I.7.1.1 K u i v a u s

Kaikki kuivaukset suoritetaan ilmankierrolla varustetussa lämpökaapissa, jonka ovea ei avata kuivauksen aikana; kuivausaika on vähintään 4 ja enintään 16 tuntia ja lämpötila 105 ± 3 °C. Jos kuivaus kestää alle 14 tuntia, massan vakioituminen on tarkastettava punnitsemalla näyte. Massan katsotaan vakioituneen, jos sen muutos 60 minuutin lisäkuivatuksen jälkeen on alle 0,05 prosenttia.

Lasisuodattimien, punnituslasien, näytteiden ja jäännösten käsittelyä paljain käsin kuivauksen, jäähdytyksen ja punnituksen yhteydessä tulee välttää.

Näytteet kuivataan punnituslasissa, lasin kansi erillään lasin vieressä. Kuivauksen jälkeen, ennen lämpökaapista ottamista, punnituslasi suljetaan kannella, minkä jälkeen se siirretään nopeasti eksikkaattoriin.

Punnituslasiin asetettu lasisuodatin ja punnituslasin erillään oleva kansi kuivataan lämpökaapissa. Kuivauksen jälkeen punnituslasi suljetaan ja siirretään nopeasti eksikkaattoriin.

Jos analyysissa käytetään lasisuodattimen asemasta muuta välinettä, se kuivataan lämpökaapissa niin, että on mahdollista määrittää kuitujen kuiva massa ilman häviötä.

I.7.1.2 J ä ä h d y t y s

Kaikki jäähdytystoimet suoritetaan eksikkaattorissa, joka on sijoitettu vaa'an viereen. Jäähdytyksen on kestettävä riittävän kauan niin että punnituslasit jäähtyvät kokonaan, aina vähintään kaksi tuntia.

I.7.1.3 P u n n i t u s

Jäähdytyksen jälkeen punnituslasi punnitaan kahden minuutin kuluessa siitä kun se on otettu eksikkaattorista. Punnitus suoritetaan 0,0002 gramman tarkkuudella.

I.7.2 Menettely

Esikäsitellystä näytteestä otetaan analyysinäyte, jonka massa on vähintään 1 gramma. Langat tai kangas leikataan noin 10 mm:n mittaisiksi helposti hajoaviksi kappaleiksi. Analyysinäyte kuivataan punnituslasissa, jäähdytetään eksikkaattorissa ja punnitaan. Analyysinäyte siirretään kyseistä yhteisön menetelmää koskevassa jaksossa määritettyyn lasiastiaan, punnituslasi punnitaan heti uudestaan ja näytteen vedetön massa lasketaan erotuksena. Analyysia täydennetään kyseistä menetelmää koskevassa jaksossa selostetulla tavalla. Jäännös tutkitaan mikroskoopilla ja tarkastetaan, että liukeneva kuitu on käsittelyssä hävinnyt kokonaan.

I.8 Laskeminen ja tulosten ilmaiseminen

Liukenemattoman komponentin massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuitujen kokonaismassasta. Liukenevan komponentin prosenttiosuus saadaan erotuksena. Tulokset lasketaan puhtaiden, kuivien kuitujen massojen perusteella käyttämällä (a) sovittuja massalisiä ja (b) korjauskertoimia, joiden avulla otetaan huomioon ainehäviö esikäsittelyn ja analyysin aikana. Laskemisessa sovelletaan I.8.2 kohdassa esitettyä kaavaa.

I.8.1 Puhtaan ja kuivan liukenemattoman komponentin massan prosenttiosuuden laskeminen ottamatta huomioon esikäsittelyn aikana tapahtunutta kuitujen massahäviötä

(...PICT...)

jossa

P1% on puhtaan ja kuivan liukenemattoman komponentin prosenttiosuus,

m on kuivan analyysinäytteen massaprosentti esikäsittelyn jälkeen,

r on jäännöksen kuiva massa,

d on korjauskerroin, jolla otetaan huomioon reagenssiin liukenemattoman komponentin massahäviö analyysin aikana. d:n arvot annetaan kutakin menetelmää kuvaavan jakson yhteydessä.

d:n arvot ovat tietenkin normaaliarvoja, jotka koskevat kemiallisesti vahingoittumattomia kuituja.

I.8.2 Liukenemattoman komponentin massan prosenttiosuuden laskeminen käyttämällä sovittuja massalisiä ja mahdollisia korjauskertoimia, joiden avulla otetaan huomioon esikäsittelyssä tapahtuva massahäviö.

(...PICT...)

jossa

P1A% on liukenemattoman komponentin prosenttiosuus, kun laskennassa käytetään sovittuja massalisiä ja otetaan huomioon esikäsittelyssä tapahtuva massahäviö.

P1 on puhtaan ja kuivan liukenemattoman komponentin prosenttiosuus laskettuna I.8.1 kohdassa esitetyllä kaavalla.

a1 on liukenemattoman komponentin sovittu massalisä (ks. liite IX).

a2 on liukenevan komponentin sovittu massalisä (ks. liite IX).

b1 on liukenemattoman komponentin prosentuaalinen häviö esikäsittelyssä.

b2 on liukenevan komponentin prosentuaalinen häviö esikäsittelyssä.

Toisen komponentin prosenttiosuus on P2A% = 100 – P1A%.

Jos analyysinäytteelle on tehty muu kuin tavanomainen esikäsittely, b1:n ja b2:n arvot on määritettävä suorittamalla kummallekin puhtaalle kuitukomponentille analyysissä käytettävä esikäsittely. Puhtailla kuiduilla tarkoitetaan kuituja, joista on poistettu kaikki ei-kuituaineet lukuun ottamatta sellaisia aineita, joita ne sisältävät normaalisti (luonnostaan tai valmistusmenetelmän takia) siinä tilassa (valkaisemattomana tai valkaistuna), jossa ne ovat analysoitavassa tuotteessa.

Jos käytettävissä ei ole analysoitavassa tuotteessa olevia kuitulajeja erikseen puhtaina, on sovellettava b1:n ja b2:n keskiarvoja, jotka on saatu testeissä puhtailla kuiduilla, jotka ovat samantapaisia kuin analysoitavassa sekoitteessa.

Jos analysoitavan materiaalin esikäsittely tehdään normaalisti petrolieetterillä ja vedellä, korjauskertoimia b1 ja b2 ei tavallisesti tarvitse ottaa huomioon, ellei kyseessä ole valkaisematon puuvilla, valkaisematon pellava tai valkaisematon hamppu, jolloin esikäsittelyn massahäviöksi oletetaan 4 prosenttia ja polypropeenin massahäviöksi 1 prosentti.

Muiden kuitujen yhteydessä esikäsittelyssä tapahtuvaa massahäviötä ei ole tapana ottaa huomioon.

II Käsin tehtävään erotteluun perustuva kanvatitatiivinen analyysimenetelmä

II.1 Soveltamisala

Selostettu menetelmä sopii kaikentyyppisten tekstiilikuitujen analysointiin, jos kuidut eivät ole homogeenisesti sekoittuneet toisiinsa ja ne voidaan erotella käsin.

II.2 Periaate

Kun sekoitteen komponentit on tunnistettu, sekoitteesta poistetaan sopivalla esikäsittelyllä ei-kuituaineet, kuidut erotellaan käsin, kuivataan ja punnitaan niin, että voidaan laskea kunkin kuidun prosenttiosuus sekoitteessa.

II.3 Laitteet

II.3.1 Punnituslasi tai vastaava laite, jolla saadaan samat tulokset.

II.3.2 Eksikkaattori, joka sisältää silikageeliä kosteudenilmaisimena

II.3.3 Ilmankierrolla varustettu lämpökaappi, kuivauslämpötila 105 ± 3 °C

II.3.4 Analyysivaaka, jonka tarkkuus on 0,0002 g

II.3.5 Soxhlet-uuttolaite tai muu väline, jolla saadaan samat tulokset

II.3.6 Neula

II.3.7 Kierremittari tai vastaava laite

II.4 Reagenssit

II.4.1 Toistotislattu petrolieetteri, kiehumispiste 40–60 °C

II.4.2 Tislattu tai ionivaihdettu vesi

II.5 Ilmastointi ja testausolosuhteet

Katso I.4.

II.6 Laboratorionäyte

Katso I.5.

II.7 Näytteen esikäsittely

Katso I.6.

II.8 Menettely

II.8.1 Langan analyysi

Esikäsitellystä laboratorionäytteestä otetaan analyysinäyte, jonka massa on vähintään 1 g. Jos lanka on erittäin ohutta, analyysi voidaan tehdä vähintään 30 m:n pituisella langalla sen massasta riippumatta.

Lanka leikataan sopivan mittaisiksi pätkiksi ja kuitulajit erotellaan toisistaan käyttäen neulaa ja tarpeen vaatiessa kierremittaria. Näin erotellut kuitulajit asetetaan esipunnittuihin punnituslaseihin ja kuivataan 105 ± 3 °C:n lämpötilassa, kunnes saadaan I.7.1 ja I.7.2 kohdassa esitetty vakioitunut massa.

II.8.2 Kankaan analyysi

Esikäsitellystä laboratorionäytteestä otetaan analyysinäyte, jossa ei ole hulpiota ja jonka massa on vähintään 1 g. Näytteen reunat leikataan tarkasti loimen tai kuteen lankojen suuntaisesti tai neuloksia analysoitaessa rivien ja vakojen suuntaisesti. Eri kuitulajit erotetaan, asetetaan esipunnittuihin punnituslaseihin ja käsitellään II.8.1 kohdassa selostetulla tavalla.

II.9 Laskeminen ja tulosten ilmaiseminen

Kunkin komponentin massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuitujen kokonaismassasta. Tulokset lasketaan puhtaasta kuivasta massasta käyttämällä (a) sovittuja massalisiä ja (b) korjauskertoimia, joiden avulla otetaan huomioon massahäviö esikäsittelyn aikana.

II.9.1 Puhtaan ja kuivan liukenemattoman komponentin massan prosenttiosuuden laskeminen ottamatta huomioon esikäsittelyn aikana tapahtunutta kuitujen massahäviötä:

(...PICT...)

P1% on puhtaan ja kuivan ensimmäisen komponentin prosenttiosuus.

m1 on puhtaan ja kuivan ensimmäisen komponentin massa.

m2 on puhtaan ja kuivan toisen komponentin massa.

II.9.2 Kunkin komponentin massan prosenttiosuuden laskeminen käyttämällä sovittuja massalisiä ja mahdollisia korjauskertoimia, joiden avulla otetaan huomioon esikäsittelyssä tapahtuva massahäviö, selostetaan 1.8.2 kohdassa.

III.1 Menetelmien tarkkuus

Kunkin menetelmän kohdalla ilmoitettu tarkkuus liittyy kyseisen menetelmän toistettavuuteen.

Toistettavuus on menetelmän luotettavuutta, toisin sanoen eri laboratorioissa tai eri aikoina työskentelevien analysoijien saamien koetulosten yhdenmukaisuus silloin kun kukin analysoijista käyttää samaa menetelmää ja samaa tasa-aineista sekoitetta.

Toistettavuus esitetään tulosten varmuusrajoina todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

Näin ollen kahdessa eri laboratoriossa tehtyjen analyysisarjojen tuloksen erotus ylittää rajat vain viidessä tapauksessa sadasta, kun menetelmää on sovellettu tavanomaisella ja oikealla tavalla samoihin tasa-aineisiin sekoitteisiin.

III.2 Koeseloste

III.2.1 Todetaan, että analyysi on suoritettu kyseisen menetelmän mukaisesti.

III.2.2 Annetaan erityisistä esikäsittelyistä yksityiskohtaiset tiedot (ks. I.6).

III.2.3 Esitetään yksittäiset tulokset sekä aritmeettinen keskiarvo yhden desimaalin tarkkuudella.

IV Erityismenetelmät

TIIVISTELMÄTAULUKKO

Menetelmä | Soveltamisala | Reagenssi |

| Liukeneva komponentti | Liukenematon komponentti | |

1. | asetaatti | tietyt muut kuidut | asetoni |

2. | tietyt proteiinikuidut | tietyt muut kuidut | hypokloriitti |

3. | viskoosi, kupro tai tietyt modaalilajit | puuvilla, elasto-olefiini tai melamiini | muurahaishappo ja sinkkikloridi |

4. | polyamidi tai nailon | tietyt muut kuidut | muurahaishappo, 80 massa-% |

5. | asetaatti | triasetaatti, elasto-olefiini tai melamiini | bentsyylialkoholi |

6. | triasetaatti tai polylaktidi | tietyt muut kuidut | dikloorimetaani |

7. | tietyt selluloosakuidut | polyesteri, elastomultiesteri tai elasto-olefiini | rikkihappo, 75 massa-% |

8. | akryylit, tietyt modakryylit tai tietyt klorokuidut | tietyt muut kuidut | dimetyyliformamidi |

9. | tietyt klorokuidut | tietyt muut kuidut | rikkihiili/asetoni, 55,5/44,5 tilavuus-% |

10. | asetaatti | tietyt klorokuidut, elasto-olefiini tai melamiini | jääetikka |

11. | silkki | villa, karva, elasto-olefiini tai melamiini | rikkihappo, 75 massa-% |

12. | juutti | tietyt eläinkuidut | typpipitoisuusmenetelmä |

13. | polypropeeni | tietyt muut kuidut | ksyleeni |

14. | tietyt muut kuidut | klorokuidut (vinyylikloridin homopolymeereihin pohjautuvat), elasto-olefiini tai melamiini | väkevöity rikkihappo |

15. | klorokuidut, tietyt modakryylit, tietyt elastaanit, asetaatit, triasetaatit | tietyt muut kuidut | sykloheksanooni |

16. | melamiini | puuvilla tai aramidi | kuuma muurahaishappo, 90 massa-% |

MENETELMÄ N:o 1

ASETAATTI JA TIETYT MUUT KUIDUT

(Asetonimenetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. asetaatti (19)

ja

2. villa (1), eläinkarva (2 ja 3), silkki (4), puuvilla (5), pellava (7), hamppu (8), juutti (9), manilla (10), esparto (11), kookoskuidut (12), genista (13), rami (14), sisali (15), kupro (21), modaali (22), proteiini (23), viskoosi (25), akryyli (26), polyamidi tai nailon (30), polyesteri (35), elastomultiesteri (46), elasto-olefiini (47) tai melamiini (48).

Tämä menetelmä ei missään tapauksessa sovellu pinnaltaan deasetyloidulle asetaatille.

2. PERIAATE

Asetaattikuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä asetoniin. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Kuivan asetaatin prosenttiosuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

Vähintään 200 ml:n erlenmeyerpulloja, joissa on hiottu lasitulppa

3.2 Reagenssi

Asetoni

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan vähintään 200 ml:n vetoiseen lasitulpalliseen erlenmeyerpulloon ja lisätään 100 ml asetonia näytegrammaa kohti, ravistetaan pulloa ja annetaan sen seistä huoneenlämmössä 30 minuuttia sekoittaen aika ajoin, minkä jälkeen neste dekantoidaan punnittuun lasisuodattimeen.

Sama käsittely toistetaan vielä kahdesti (kaikkiaan kolme uuttokertaa), mutta kummallakin kerralla vain 15 minuutin ajan niin että asetonikäsittelyn kokonaisaika on yksi tunti. Jäännös kaadetaan lasisuodattimeen. Jäännös pestään lasisuodattimessa asetonilla ja imetään kuivaksi. Suodatin täytetään uudestaan asetonilla, jonka annetaan valua omalla painollaan, ilman imua.

Lopuksi suodatin imetään kuivaksi, suodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. Tällöin d:n arvo on 1,00 paitsi melamiinilla, jonka d = 1,01.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 2

TIETYT PROTEIINIKUIDUT JA TIETYT MUUT KUIDUT

(Hypokloriittimenetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa ei-kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. tietyt proteiinikuidut, erityisesti villa (1), eläinkarva (2 ja 3), silkki (4) tai proteiini (23)

ja

2. puuvilla (5), kupro (21), viskoosi (25), akryyli (26), klorokuidut (27), polyamidi tai nailon (30), polyesteri (35), polypropeeni (37), elastaani (43), tekstiililasi (44), elastomultiesteri (46), elasto-olefiini (47) tai melamiini (48).

Jos sekoite sisältää erilaisia proteiinikuituja, menetelmällä saadaan vain niiden yhteismäärä, ei kunkin määrää erikseen.

2. PERIAATE

Proteiinikuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä hypokloriittiin. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Kuivan proteiinikuidun prosenttiosuus saadaan erotuksena.

Hypokloriittiliuoksen valmistukseen voidaan käyttää joko litium- tai natriumhypokloriittia.

Litiumhypokloriittia suositellaan silloin kun analyysien määrä on vähäinen tai niiden väli pitkä. Syynä tähän on, että kiinteän litiumhypokloriitin hypokloriittipitoisuus säilyy periaatteessa muuttumattomana toisin kuin natriumhypokloriitin. Jos hypokloriittipitoisuus tunnetaan, sitä ei tarvitse tarkistaa jodometrisesti jokaista analyysia varten erikseen, vaan analyysissa voidaan käyttää tiettyä tarkoin punnittua litiumhypokloriittimäärää.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) erlenmeyerpullo, jossa on hiottu lasitulppa, tilavuus 250 ml

ii) termostaatti, jonka lämpötila voidaan säätää 20 ± 2 °C:een.

3.2 Reagenssit

i) hypokloriittireagenssi

a) l i t i u m h y p o k l o r i i t t i l i u o s

Analyysia varten juuri valmistettu liuos sisältää 35 (± 2) g/l aktiiviklooria (noin 1 M), johon lisätään 5 (± 0,5) g/l aiemmin liuotettua natriumhydroksidia. Liuos valmistetaan siten, että 100 g litiumhypokloriittia, joka sisältää 35 prosenttia aktiiviklooria (tai 115 g litiumhypokloriittia, joka sisältää 30 prosenttia aktiiviklooria) liuotetaan noin 700 millilitraan tislattua vettä, minkä jälkeen lisätään 5 g natriumhydroksidia, joka on liuotettu noin 200 millilitraan tislattua vettä. Vettä lisätään, kunnes liuosta on yksi litra. Tuoretta liuosta ei tarvitse tarkistaa jodometrisesti.

b) n a t r i u m h y p o k l o r i i t t i l i u o s

Analyysia varten valmistettu tuore liuos sisältää 35 (± 2) g/l aktiiviklooria (noin 1 M), johon lisätään 5 (± 0,5) g/l aiemmin liuotettua natriumhydroksidia.

Liuoksen aktiiviklooripitoisuus täytyy tarkistaa jodometrisesti ennen jokaista analyysia.

ii) etikkahappo, laimennettu liuos

Laimennetaan 5 ml jääetikkaa vedellä 1 litraksi.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti: Noin 1 g:n näyte ja noin 100 ml hypokloriittiliuosta (litium- tai natriumhypokloriittia) sekoitetaan 250 ml:n pullossa, jota ravistellaan näytteen kastumisen tehostamiseksi.

Tämän jälkeen pulloa pidetään termostaatissa 20 °C:n lämpötilassa 40 minuutin ajan ja seosta hämmennetään jatkuvasti tai säännöllisin väliajoin. Koska villan liukeneminen on eksoterminen prosessi, reaktiolämpö on johdettava pois. Liukenemattomien kuitujen alkava liukeneminen voi muutoin aiheuttaa huomattavia virheitä.

Pullon sisältö suodatetaan 40 minuutin kuluttua punnitun lasisuodattimen läpi ja pulloon mahdollisesti jääneet kuidut huuhdellaan suodattimeen hypokloriittireagenssilla. Suodatin imetään kuivaksi ja jäännökset pestään peräkkäin vedellä, laimennetulla jääetikalla ja lopuksi vedellä siten että suodatin imetään tyhjäksi aina nesteen lisäyksen jälkeen. Ennen imun käyttöä on odotettava, että pesuneste on valunut omalla painollaan.

Lopuksi suodatin imetään kuivaksi ja kuivataan jäännöksineen. Jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. d:n arvo on 1,00 paitsi puuvillan ja viskoosi-, modaali- ja melamiinikuitujen osalta d = 1,01 ja valkaisemattoman puuvillan osalta d = 1,03.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 3

VISKOOSI, KUPRO TAI TIETYT MODAALILAJIT JA PUUVILLA

(Muurahaishappo-sinkkikloridimenetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. viskoosi (25) tai kupro (21), mukaan lukien tietyt modaalilajit (22),

ja

2. puuvilla (5), elasto-olefiini (47) tai melamiini (48).

Jos sekoitteessa todetaan olevan modaalikuitua, sen liukeneminen reagenssiin on tarkistettava ennakolta.

Tätä menetelmää ei voi soveltaa sekoitteisiin, joiden puuvilla on vahingoittunut kemiallisesti, eikä silloin, kun viskoosi tai kupro on muuttunut epätäydellisesti liukenevaksi joidenkin väri- tai viimeistelyaineiden vaikutuksesta, joita ei voida poistaa kokonaan.

2. PERIAATE

Viskoosi-, kupro- tai modaalikuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä muurahaishappo- ja sinkkikloridireagenssiin. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Kuivan viskoosin, kupron tai modaalin prosenttiosuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) vähintään 200 ml:n vetoisia erlenmeyerpulloja, joissa on hiottu lasitulppa

ii) laite, jossa pullot voi säilyttää 40 ± 2 °C:n lämpötilassa.

3.2 Reagenssit

i) liuos, joka sisältää 20 g sulatettua vedetöntä sinkkikloridia ja 68 g vedetöntä muurahaishappoa ja joka on laimennettu vedellä 100 g:ksi (toisin sanoen 20 massaosaa sulatettua vedetöntä sinkkikloridia ja 80 massaosaa muurahaishappoa, jonka väkevyys on 85 massaprosenttia).

Huom:

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota I.3.2.2 kohtaan, jossa säädetään, että kaikkien reagenssien on oltava kemiallisesti puhtaita. Lisäksi on tärkeää käyttää vain sulatettua vedetöntä sinkkikloridia.

ii) ammoniumhydroksidiliuos: 20 ml väkevöityä ammoniakkiliuosta (tiheys 0,880 g/ml) laimennetaan vedellä yhdeksi litraksi.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti: Näyte pannaan välittömästi pulloon, joka on esilämmitetty 40 °C:n lämpötilaan. Näytegrammaa kohti lisätään 100 ml muurahaishapon ja sinkkikloridin seosta, joka on esilämmitetty 40 °C:n lämpötilaan. Pullo suljetaan ja sitä ravistetaan voimakkaasti. Pullo sisältöineen säilytetään kahden ja puolen tunnin ajan 40 °C:n lämpötilassa ravistaen tunnin väliajoin.

Pullon sisältö kaadetaan punnittuun lasisuodattimeen ja pullossa mahdollisesti olevat kuidut siirretään suodattimeen reagenssin avulla. Huuhdellaan käyttämällä 20 ml reagenssia.

Suodatin ja jäännös pestään 40-asteisella vedellä. Kuitujäännös huuhdellaan noin 100 milligrammalla kylmää ammoniakkiliuosta (3.2.ii) varmistaen, että jäännös on kokonaan upoksissa liuoksessa 10 minuuttia (1). Huuhdellaan sitten huolellisesti kylmällä vedellä.

Ennen imun käyttöä on odotettava, että pesuneste on valunut omalla painollaan.

Lopuksi suodattimesta imetään jäljellä oleva neste, suodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. Tällöin d:n arvo on puuvillan osalta 1,02, melamiinin osalta 1,01 ja elasto-olefiinin osalta 1,00.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 2 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 4

POLYAMIDI TAI NAILON JA TIETYT MUUT KUIDUT

(Massaltaan 80-prosenttisen muurahaishapon menetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. polyamidi tai nailon (30)

ja

2. villa (1), eläinkarva (2 ja 3), puuvilla (5), kupro (21), modaali (22), viskoosi (25), akryyli (26), klorokuitu (27), polyesteri (35), polypropeeni (37), tekstiililasi (44), elastomultiesteri (46), elasto-olefiini (47) tai melamiini (48).

Kuten edellä on sanottu, menetelmä soveltuu myös villasekoitteille, mutta jos villan osuus on yli 25 prosenttia, on käytettävä menetelmää N:o 2 (villan liuottaminen alkaliseen natriumhypokloriittiin).

2. PERIAATE

Polyamidikuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä muurahaishappoon. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Kuivan polyamidin tai nailonin prosenttiosuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

Lasitulpalla varustettu, vähintään 200 ml:n erlenmeyerpullo

3.2 Reagenssit

i) Muurahaishappo (80 massa-%, tiheys 20 °C:ssa 1,186). Laimennetaan 880 ml massaltaan 90-prosenttista muurahaishappoa (suhteellinen tiheys 20 °C:ssa 1,204) vedellä yhdeksi litraksi. Vaihtoehtoisesti laimennetaan 780 ml massaltaan 98–100-prosenttista muurahaishappoa (suhteellinen tiheys 20 °C:ssa 1,220) vedellä yhdeksi litraksi.

Väkevyys ei ole kriittinen välillä massaltaan 77–83-prosenttista muurahaishappoa.

ii) Laimennettu ammoniakkiliuos: Laimennetaan 80 ml väkevöityä ammoniakkiliuosta (suhteellinen tiheys 20 ºC:ssa 0,880) vedellä yhdeksi litraksi.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti: Näyte pannaan vähintään 200 ml:n pulloon ja näytegrammaa kohti lisätään 100 ml muurahaishappoa. Pullo suljetaan ja sitä ravistetaan näytteen kastelemiseksi. Annetaan seistä 15 minuuttia huoneenlämmössä ravistellen aika ajoin. Pullon sisältö kaadetaan punnittuun lasisuodattimeen, loput kuidut siirretään suodattimeen huuhtelemalla pullo pienellä määrällä muurahaishappoa.

Pullo imetään kuivaksi ja jäännös pestään suodattimessa käyttämällä järjestyksessä muurahaishappoa, kuumaa vettä, laimennettua ammoniakkia ja lopuksi kylmää vettä; suodatin imetään kuivaksi jokaisen vaiheen jälkeen. Ennen imun käyttöä on odotettava, että pesuneste on valunut omalla painollaan.

Lopuksi suodatin imetään kuivaksi, suodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. Tällöin d:n arvo on 1,00 paitsi melamiinilla, jonka d = 1,01.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 5

ASETAATTI JA TRIASETAATTI

(Bentsyylialkoholimenetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

– asetaatti (19)

ja

– triasetaatti (24), elasto-olefiini (47) tai melamiini (48).

2. PERIAATE

Asetaattikuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä bentsyylialkoholiin 52 ± 2 °C:n lämpötilassa.

Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen massa esitetään prosentteina näytteen kuivasta massasta. Kuivan asetaatin prosenttiosuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1. Laitteet

i) vähintään 200 ml:n vetoinen erlenmeyerpullo, jossa on hiottu lasitulppa

ii) mekaaninen sekoitin

iii) termostaatilla varustettu lämpöhaude tai muu laite, jolla pullo voidaan pitää 52 ± 2 °C:n lämpötilassa.

3.2. Reagenssit

i) bentsyylialkoholi

ii) etyylialkoholi.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan vähintään 200 ml:n pulloon ja näytegrammaa kohti lisätään 100 ml bentsyylialkoholia. Pullo suljetaan ja asetetaan sekoittimeen niin, että se on 52 ± 2 -asteisen veden peitossa, minkä jälkeen sitä ravistetaan tässä lämpötilassa 20 minuutin ajan.

(Mekaanisen sekoittimen käytön sijaan pulloa voidaan ravistella voimakkaasti käsin.)

Neste dekantoidaan punnitun lasisuodattimen läpi. Pulloon lisätään uusi annos bentsyylialkoholia ja ravistetaan uudestaan 52 ± 2 asteen lämpötilassa kaksikymmentä minuuttia.

Dekantoidaan suodattimeen. Sama toistetaan kolmannen kerran.

Lopuksi neste ja jäännös kaadetaan suodattimeen. Pulloon mahdollisesti jääneet kuidut huuhdotaan mukaan lisäämällä uusi annos 52 ± 2 -asteista bentsyylialkoholia. Suodatin imetään kuivaksi.

Kuidut siirretään pulloon, huuhdellaan etyylialkoholilla, ravistetaan käsin ja dekantoidaan lasisuodattimeen.

Huuhtelu toistetaan kahdesti tai kolmasti. Jäännös siirretään suodattimeen ja imetään kuivaksi. Suodatin sisältöineen kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. Tällöin d:n arvo on 1,00 paitsi melamiinilla, jonka d = 1,01.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 6

TRIASETAATTI JA TIETYT MUUT KUIDUT

(Dikloorimetaanimenetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. triasetaatti (24) tai polylaktidi (34)

ja

2. villa (1), eläinkarva (2 ja 3), silkki (4), puuvilla (5), (21), modaali (22), viskoosi (25), akryyli (26), polyamidi tai nailon (30), polyesteri (35), tekstiililasi (44), elastomultiesteri (46), elasto-olefiini (47) tai melamiini (48).

Huom.

Tietyissä viimeistyksissä osittain hydrolysoituneet triasetaattikuidut eivät enää liukene kokonaan reagenssiin. Tällöin menetelmä ei ole käyttökelpoinen.

2. PERIAATE

Triasetaatti- tai polylaktidikuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä dikloorimetaaniin. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Kuivan triasetaatin tai polylaktidin prosenttiosuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

lasitulpalla varustettu, vähintään 200 ml:n erlenmeyerpullo

3.2 Reagenssi

dikloorimetaani (metyleenikloridi).

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan vähintään 200 ml:n erlenmeyerpulloon ja näytegrammaa kohti lisätään 100 ml dikloorimetaania, pullo suljetaan ja sitä ravistetaan kymmenen minuutin väliajoin näytteen kastelemiseksi kunnolla ja annetaan sitten seistä 30 minuuttia huoneenlämmössä ravistaen säännöllisin väliajoin. Neste dekantoidaan punnitun lasisuodattimen läpi. Pullossa olevaan jäännökseen lisätään 60 ml dikloorimetaania, ravistetaan käsin ja pullon sisältö kaadetaan lasisuodattimeen. Pulloon jääneet kuidut huuhdotaan suodattimeen pienellä annoksella dikloorimetaania. Ylimääräinen neste poistetaan imulla, suodatin täytetään uudestaan dikloorimetaanilla ja nesteen annetaan valua omalla painollaan.

Lopuksi ylimääräinen neste poistetaan imulla, jonka jälkeen jäännös käsitellään kiehuvalla vedellä kaiken liuottimen poistamiseksi, imetään kuivaksi, lasisuodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. Tällöin d:n arvo on 1,00 paitsi polyesterin, elastomultiesterin, elasto-olefiinin ja melamiinin osalta, joilla d:n arvo on 1,01.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 7

TIETYT SELLULOOSAKUIDUT JA POLYESTERI

(Massaltaan 75-prosenttisen rikkihapon menetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. puuvilla (5), pellava (7), hamppu (8), rami (14), kupro (21), modaali (22) tai viskoosi (25)

ja

2. polyesteri (35), elastomultiesteri (46) tai elasto-olefiini (47).

2. PERIAATE

Selluloosakuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä massaltaan 75-prosenttiseen rikkihappoon. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen massa esitetään prosentteina näytteen kuivasta massasta. Kuivien selluloosakuitujen prosenttiosuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) vähintään 500 ml:n vetoinen erlenmeyerpullo, jossa on hiottu lasitulppa

ii) termostaatilla varustettu lämmityslaite tai muu väline, jolla pullo voidaan pitää 50 ± 5 °C:n lämpötilassa.

3.2 Reagenssit

i) rikkihappo, jonka väkevyys on 75 ± 2 massa-%.

Valmistetaan lisäämällä varovasti ja jäähdyttäen 700 ml rikkihappoa (suhteellinen tiheys 20 °C:n lämpötilassa 1,84) 350 millilitraan tislattua vettä.

Kun liuos on jäähtynyt huonelämpötilaan, se laimennetaan vedellä yhdeksi litraksi.

ii) laimennettu ammoniakkiliuos

Laimennetaan 80 ml ammoniakkiliuosta (suhteellinen tiheys 20 ºC:ssa 0,88) vedellä yhdeksi litraksi.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan vähintään 500 ml:n erlenmeyerpulloon, jossa on hiottu lasitulppa, ja näytegrammaa kohti lisätään 200 ml 75-prosenttista rikkihappoa, pullo suljetaan ja sitä ravistetaan varovasti näytteen kastelemiseksi kunnolla.

Pullo pidetään tunnin ajan 50 ± 5 °C:n lämpötilassa ravistaen säännöllisesti noin 10 minuutin väliajoin. Pullon sisältö suodatetaan punnitun lasisuodattimen läpi imun avulla. Pulloon jääneet kuidut huuhdotaan suodattimeen pienellä määrällä 75-prosenttista rikkihappoa. Suodatin imetään kuivaksi ja suodattimessa oleva jäännös pestään ensimmäisen kerran täyttämällä suodatin tuoreella rikkihappoannoksella. Imua ei käytetä, ennen kuin happo on valunut omalla painollaan.

Jäännös pestään peräkkäin useaan kertaan kylmällä vedellä, kaksi kertaa laimennetulla ammoniakkiliuoksella, sitten perusteellisesti kylmällä vedellä ja suodatin imetään kuivaksi jokaisen lisäyksen jälkeen. Ennen imun käyttöä on odotettava, että pesuneste on valunut omalla painollaan. Lopuksi poistetaan loput nesteet imulla, suodatin sisältöineen kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. d:n arvo on 1,00.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 8

AKRYYLIT, TIETYT MODAKRYYLIT TAI TIETYT KLOROKUIDUT JA ERÄÄT MUUT KUIDUT

(Dimetyyliformamidimenetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. akryylit (26), tietyt modakryylit (29) tai tietyt klorokuidut (27) [21]

ja

2. villa (1), eläinkarva (2 ja 3), silkki (4), puuvilla (5), kupro (21), modaali

(22), viskoosi (25), polyamidi tai nailon (30), polyesteri (35), elastomultiesteri

(46), elasto-olefiini (47) tai melamiini (48).

Menetelmä soveltuu myös akryylikuiduille ja tietyille modakryylikuiduille, jotka on värjätty esimetalloiduilla väreillä, mutta ei jälkikromiväreillä värjätyille kuiduille.

2. PERIAATE

Akryylikuidut, modakryylikuidut tai klorokuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä kiehuvassa vesihauteessa olevaan dimetyyliformamidiin. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Tarvittaessa kertoimilla korjattu massa esitetään prosentteina näytteen kuivasta massasta. Kuivien akryyli-, modakryyli- tai klorokuitujen prosenttiosuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) vähintään 200 ml:n vetoinen erlenmeyerpullo, jossa on hiottu lasitulppa

ii) kiehuva vesihaude.

3.2 Reagenssi

Dimetyyliformamidi (kiehumispiste 153 ± 1 °C), joka sisältää korkeintaan 0,1 prosenttia vettä

Reagenssi on myrkyllistä, ja sen käsittely on syytä tehdä vetokaapissa.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan vähintään 200 ml:n erlenmeyerpulloon, jossa on hiottu lasitulppa, näytegrammaa kohti lisätään 80 ml dimetyyliformamidia, joka on esikuumennettu kiehuvassa vesihauteessa, tulppa suljetaan, pulloa ravistetaan niin että näyte kastuu persteellisesti, ja pullon annetaan olla kiehuvassa vesihauteessa tunnin ajan. Tänä aikana pulloa sisältöineen ravistetaan varovasti käsin viisi kertaa.

Neste dekantoidaan punnittuun lasisuodattimeen, kuidut jätetään pulloon. Pulloon lisätään uudelleen 60 ml dimetyyliformamidia ja sitä lämmitetään vielä 30 minuutin ajan. Pulloa ravistetaan tänä aikana varovasti käsin kaksi kertaa.

Pullon sisältö kaadetaan lasisuodattimeen ja suodatetaan imulla.

Pulloon mahdollisesti jääneet kuidut huuhdellaan suodattimeen dimetyyliformamidilla. Suodatin imetään kuivaksi. Jäännös pestään 1 litralla kuumaa vettä, jonka lämpötila on 70–80 °C, siten että suodatin täytetään kokonaan joka pesukerralla.

Aina veden lisäyksen jälkeen imua käytetään lyhyesti, mutta ei ennen kuin vesi on valunut omalla painollaan. Jos pesuneste valuu liian hitaasti suodattimen läpi, voidaan käyttää kevyttä imua.

Lopuksi suodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. d:n arvo on 1,00, paitsi seuraavissa tapauksissa:

villa: 1,01

puuvilla: 1,01

kupro: 1,01

modaali: 1,01

polyesteri: 1,01

elastomultiesteri: 1,01

melamiini 1,01

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 9

TIETYT KLOROKUIDUT JA TIETYT MUUT KUIDUT

(Rikkihiili/asetoni 55,5/44,5-menetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. tietyt klorokuidut (27), varsinkin tietyt jälkiklooratut tai jälkiklooraamattomat polyvinyylikloridit [22]

ja

2. villa (1), eläinkarva (2 ja 3), silkki (4), puuvilla (5), kupro (21), modaali (22), viskoosi (25), akryyli (26), polyamidi tai nailon (30), polyesteri (35), tekstiililasi (44), elastomultiesteri (46), tai melamiini (48).

Jos sekoitteen villa- tai silkkipitoisuus on yli 25 prosenttia, on käytettävä menetelmää N:o 2.

Jos sekoitteessa on polyamidia tai nailonia yli 25 prosenttia, on käytettävä menetelmää N:o 4.

2. PERIAATE

Klorokuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä rikkihiilen ja asetonin atseotrooppiseen seokseen. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Kuivien polyvinyylikloridikuitujen prosenttiosuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) vähintään 200 ml:n vetoinen erlenmeyerpullo, jossa on hiottu lasitulppa

ii) mekaaninen sekoitin

3.2 Reagenssit

i) rikkihiilen ja asetonin atseotrooppinen seos (55,5 tilavuusprosenttia rikkihiiltä ja 44,5 tilavuusprosenttia asetonia). Reagenssi on myrkyllistä, ja sen käsittely on syytä tehdä vetokaapissa.

ii) etyylialkoholi (92 tilavuus-%) tai metyylialkoholi.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan vähintään 200 ml:n erlenmeyerpulloon, jossa on hiottu lasitulppa, näytegrammaa kohti lisättään 100 ml atseotrooppista seosta. Pullo suljetaan huolellisesti ja sitä ravistetaan huoneenlämmössä mekaanisesti tai voimakkaasti käsin 20 minuutin ajan.

Pinnalla oleva neste dekantoidaan punnittuun lasisuodattimeen.

Käsittely toistetaan käyttämällä 100 ml uutta reagenssia. Käsittelyä jatketaan, kunnes tipasta nestettä ei jää polymeerisakkaa nestettä kellolasilta haihdutettaessa. Jäännös siirretään lasisuodattimeen uuden reagenssierän avulla, neste poistetaan imulla, suodatin sisältöineen huuhdotaan käyttämällä ensin 20 ml alkoholia ja sitten kolme kertaa vettä. Pesunesteen annetaan valua omalla painollaan ja ylimääräinen neste poistetaan imulla. Suodatin sisältöineen kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

Huomautus:

Tietyt sekoitenäytteet, joiden klorokuitupitoisuus on suuri, kutistuvat voimakkaasti kuivauksen aikana, mikä hidastaa klorokuitujen liukenemista.

Kutistuminen ei kuitenkaan estä klorokuitujen täydellistä liukenemista.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. Tällöin d:n arvo on 1,00 paitsi melamiinilla, jonka d = 1,01.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 10

ASETAATTI JA TIETYT KLOROKUIDUT

(Jääetikkamenetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. asetaatti (19)

ja

2. tietyt klorokuidut (27), varsinkin tietyt jälkiklooratut tai jälkiklooraamattomat polyvinyylikloridit,elasto-olefiini (47) tai melamiini (48).

2. PERIAATE

Asetaattikuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä jääetikkaan. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Kuivan asetaatin prosenttiosuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) vähintään 200 ml:n vetoinen erlenmeyerpullo, jossa on hiottu lasitulppa

ii) mekaaninen sekoitin

3.2 Reagenssi

Jääetikka (yli 99-prosenttinen). Tämä reagenssi on erittäin syövyttävää, ja sitä on käsiteltävä varoen.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan vähintään 200 ml:n erlenmeyerpulloon, jossa on hiottu lasitulppa; näytegrammaa kohti lisätään 100 ml jääetikkaa. Pullo suljetaan huolellisesti ja sitä ravistetaan huoneenlämmössä mekaanisesti tai voimakkaasti käsin 20 minuutin ajan. Pinnalla oleva neste dekantoidaan punnittuun lasisuodattimeen. Käsittely toistetaan vielä kaksi kertaa käyttämällä 100 ml tuoretta reagenssia, jolloin käsittelykertoja tulee siis yhteensä kolme.

Jäännös siirretään lasisuodattimeen, neste poistetaan imulla, suodatin sisältöineen huuhdotaan käyttämällä ensin 50 ml jääetikkaa ja sitten kolme kertaa vettä. Pesunesteen annetaan valua omalla painollaan ennen kuin imua käytetään. Suodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. d:n arvo on 1,00.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 11

SILKKI JA VILLA TAI KARVA

(Massaltaan 75-prosenttisen rikkihapon menetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. silkki (4)

ja

2. villa (1), eläinkarva (2 ja 3), elasto-olefiini (47) tai melamiini (48).

2. PERIAATE

Silkkikuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä massaltaan 75-prosenttiseen rikkihappoon [23].

Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Tarvittaessa kertoimilla korjattu massa esitetään prosentteina näytteen kuivasta massasta. Kuivan silkin prosenttiosuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

lasitulpalla varustettu, vähintään 200 ml:n erlenmeyerpullo

3.2 Reagenssit

i) rikkihappo (75 ± 2 massa-%)

Valmistetaan lisäämällä varovasti ja jäähdyttäen 700 ml rikkihappoa (tiheys 20 °C:n lämpötilassa 1,84) 350 millilitraan tislattua vettä.

Jäähdytetään huoneenlämpöön ja laimennetaan sitten vedellä yhden litran tilavuuteen.

ii) rikkihappo, laimennettu liuos: lisätään 100 ml rikkihappoa (tiheys 20 ºC:n lämpötilassa 1,84) hitaasti 1 900 millilitraan tislattua vettä.

iii) laimennettu ammoniakkiliuos: lisätään 200 ml väkevöityä ammoniakkia (tiheys 20 ºC:n lämpötilassa 0,880) 1 000 millilitraan tislattua vettä.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan vähintään 200 ml:n erlenmeyerpulloon, jossa on hiottu lasitulppa, näytegrammaa kohti lisätään 100 ml massaltaan 75-prosenttista rikkihappoa. Pullo suljetaan, sitä ravistetaan voimakkaasti ja jätetään 30 minuutiksi huoneenlämpöön. Ravistetaan uudestaan ja annetaan taas seistä 30 minuuttia.

Ravistetaan vielä kerran ja sisältö siirretään punnittuun lasisuodattimeen. Pulloon mahdollisesti jääneet kuidut siirretään huuhtomalla 75-prosenttisella rikkihapolla. Jäännös pestään suodattimessa käyttämällä ensin 50 ml laimennettua rikkihappoa, sitten 50 ml vettä ja lopuksi 50 ml laimennettua ammoniakkia. Kuidut jätetään joka kerta nestekosketukseen noin 10 minuutiksi ennen kuin imua käytetään. Lopuksi huuhdotaan vedellä jättäen kuidut vesikosketukseen noin 30 minuutiksi.

Suodatin imetään kuivaksi, suodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. Tällöin d:n arvo on 0,985 villan, 1,00 elasto-olefiinin ja 1,01 melamiinin osalta.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 12

JUUTTI JA TIETYT ELÄINKUIDUT

(Typpipitoisuuteen perustuva menetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. juutti (9)

ja

2. tietyt eläinkuidut.

Eläinkuitukomponentit voivat muodostua karvoista (2 ja 3) tai villasta (1) tai näiden sekoituksesta. Tämä menetelmä ei sovi tekstiilisekoitteille, jotka sisältävät typpipohjaisia muita kuin kuituaineita (kuten väri- tai viimeistysaineita).

2. PERIAATE

Määritetään sekoitteen typpipitoisuus ja lasketaan sen sekä molempien komponenttien tiedossa olevan tai oletetun typpipitoisuuden perusteella kummankin komponentin osuus sekoitteessa.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) 200–300 ml:n vetoinen Kjeldahlin pullo

ii) Kjeldahlin tislauslaite, jossa on vesihöyrytislaus

iii) titrauslaite, mittaustarkkuus 0,05 ml.

3.2 Reagenssit

i) tolueeni

ii) metyylialkoholi

iii) rikkihappo, suhteellinen tiheys 20 ºC:n läpötilassa 1,84 (1)

iv) kaliumsulfaatti (1)

v) seleenidioksidi (1)

vi) natriumhydroksidiliuos (400 g/l). Liuotetaan 400 g natriumhydroksidia 400–500 millilitraan vettä ja laimennetaan vedellä yhden litran tilavuuteen.

vii) seosindikaattori. Liuotetaan 0,1 g metyylipunaista 95 millilitraan etyylialkoholia ja 5 millilitraan vettä, tähän lisätään liuos, jossa on 0,5 g bromikresolivihreätä liuotettuna 475 millilitraan etyylialkoholia ja 25 millilitraan vettä.

viii) boorihappoliuos. Liuotetaan 20 g boorihappoa litraan vettä.

ix) rikkihappo, 0,02N (standardiliuos).

4. NÄYTTEEN ESIKÄSITTELY

Yleisessä osassa selostetun esikäsittelyn asemasta näyte käsitellään seuraavasti:

Ilmakuivattua näytettä uutetaan Soxhlet-uuttolaitteessa käyttämällä liuosta, jossa on yksi osa tolueenia ja kolme osaa metanolia, neljän tunnin ajan, vähintään viisi uuttokierrosta tunnissa. Liuottimen annetaan haihtua näytteestä ilmaan ja loput jäänteet poistetaan lämpökaapissa 105 ± 3 °C:n lämpötilassa. Näytettä uutetaan vedellä (50 ml/näytegramma) keittämällä palautusjäähdyttimen alla 30 minuuttia. Suodatetaan, pannaan näyte takaisin pulloon ja uutto toistetaan samalla vesimäärällä. Suodatetaan, liikavesi poistetaan näytteestä puristamalla, imemällä tai linkoamalla, minkä jälkeen näyte kuivataan ilmakuivaksi.

Huomautus:

Tolueeni ja metyylialkoholi ovat myrkyllisiä reagensseja, joiden käsittelyssä on noudatettava varovaisuutta.

5. TESTAUSMENETELMÄ

5.1 Yleiset ohjeet

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita näytteen ottamisesta, kuivauksesta ja punnituksesta.

5.2 Erityisohjeet

Näyte pannaan Kjeldahlin pulloon. Vähintään 1 gramman näytteelle lisätään seuraavassa järjestyksessä 2,5 g kaliumsulfaattia, 0,1–0,2 g seleenidioksidia ja 10 ml rikkihappoa (suhteellinen tiheys 1,84). Pulloa kuumennetaan, ensin varovasti, kunnes kaikki kuidut ovat tuhoutuneet, sitten voimakkaammin, kunnes liuoksesta tulee kirkasta ja lähes väritöntä. Kuumentamista jatketaan vielä 15 minuuttia. Pullon annetaan jäähtyä, sisältö laimennetaan varovasti 10–20 millilitralla vettä, jäähdytetään, siirretään sisältö kokonaisuudessaan 200 millilitran mittapulloon ja laimennetaan vedellä 200 millilitran analyysiliuokseksi. Kaadetaan noin 20 ml boorihappoliuosta 100 millilitran erlenmeyerpulloon, joka asetetaan Kjeldahlin tislauslaitteen jäähdyttimen alle siten, että poistoputki jää juuri boorihappoliuoksen pinnan alapuolelle. Tislauspulloon siirretään tasan 10 ml analyysiliuosta, suppiloon kaadetaan vähintään 5 ml natriumhydroksiliuosta, tulppa poistetaan varovasti ja natriumhydroksiliuoksen annetaan valua omalla painollaan hitaasti kolviin. Jos uuttoliuos ja natriumhydroksiliuos pyrkivät muodostamaan kaksi erillistä kerrosta, ne yhdistetään sekoittamalla varovasti. Tislauspulloa kuumennetaan varovasti ja siihen johdetaan höyryä höyrynkehittimestä. Erotetaan 20 ml tislettä, keräysastiaa lasketaan niin, että jäähdyttimen putken pää tulee noin 20 mm nesteen pinnan yläpuolelle ja tislataan vielä minuutin ajan. Putken pää huuhdotaan vedellä ja pesuneste kerätään keräysastiaan. Pullo poistetaan ja paikalle asetetaan toinen pullo, jossa on noin 10 ml boorihappoliuosta; lopuksi kerätään noin 10 ml tislettä.

Molemmat tisleet titrataan erikseen rikkihapolla (0,02 N) käyttämällä seosindikaattoria. Molempien tisleiden titrauksen tulokset merkitään muistiin. Jos jälkimmäisestä tisleannoksesta saatu tulos ylittää 0,2 ml, koe toistetaan ja tislaus aloitetaan alusta käyttäen uutta erää uuttoliuosta.

Suoritetaan sokea koe, siis uutto ja tislaus, käyttämällä pelkkiä reagensseja.

6. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

6.1 Typen prosenttiosuus kuivatusta näytteestä lasketaan seuraavasti:

(...PICT...)

jossa

A = typen prosenttiosuus kuivasta ja puhtaasta näytteestä,

V = titrauksessa käytetyn rikkihapon standardiliuoksen kokonaistilavuus millilitroina,

b = sokeassa kokeessa käytetyn rikkihapon kokonaistilavuus milllilitroina,

N = rikkihapon väkevyys normaalisuutena,

W = näytteen kuiva massa grammoina.

6.2 Juutin typpipitoisuudeksi katsotaan 0,22 prosenttia ja eläinkuidun typpipitoisuudeksi 16,2 prosenttia, molemmat pitoisuudet kuivasta massasta laskettuina. Sekoitteen koostumus lasketaan seuraavalla kaavalla:

(...PICT...)

jossa

PA % = eläinkuitujen prosenttiosuus puhtaasta ja kuivasta näytteestä.

7. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 13

POLYPROPEENIKUIDUT JA TIETYT MUUT KUIDUT

(Ksyleenimenetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa muiden kuin kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. polypropeeni (37)

ja

2. villa (1), eläinkarva (2 ja 3), silkki (4), puuvilla (5), asetaatti (19), kupro (21), modaali (22), triasetaatti (24), viskoosi (25), akryyli (26), polyamidi tai nailon (30), polyesteri (35), tekstiililasi (44), elastomultiesteri (46) tai melamiini (48).

2. PERIAATE

Polypropeenikuidut liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä kiehuvaan ksyleeniin. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Polypropeenin osuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) vähintään 200 ml:n vetoinen erlenmeyerpullo, jossa on hiottu lasitulppa

ii) palautusjäähdytin, joka sopii korkean kiehumispisteen nesteiden käsittelyyn sekä edellä i alakohdassa tarkoitettuun erlenmeyerpulloon.

3.2 Reagenssi

Ksyleeni, tislautuvuus 137–142 °C:ssa.

Huomautus:

Ksyleeni on herkästi syttyvä aine, ja sen höyry on myrkyllistä. Sen käyttö edellyttää riittäviä varotoimenpiteitä.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan erlenmeyerpulloon (3.1.i) ja näytegrammaa kohti lisätään 100 ml ksyleeniä (3.2). Pulloon kiinnitetään palautusjäähdytin (3.1.ii), sisältö kuumennetaan kiehumispisteeseen ja pidetään kiehumispisteessä kolme minuuttia.

Kuuma neste dekantoidaan punnitun lasisuodattimen läpi (ks. huomautus 1). Sama toistetaan vielä kahdesti käyttämällä kummallakin kerralla 50 ml tuoretta liuotinta.

Pulloon jäänyt kuitu huuhdotaan ensin peräkkäin (kahdesti) käyttämällä 30 ml kiehuvaa ksyleeniä ja sitten (kahdesti) käyttämällä 75 ml petrolieetteriä (yleisten ohjeiden I.3.2.1 kohta). Toisen petrolieetteripesun jälkeen pullon sisältö suodatetaan lasisuodattimen läpi, pulloon mahdollisesti jääneet kuidut huuhdotaan suodattimeen pienellä määrällä petrolieetteriä ja liuoksen annetaan haihtua. Suodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

Huomautus:

1. Lasisuodatin, jonka läpi ksyleeni dekantoidaan, on esilämmitettävä.

2. Kun kuitujäämät sisältävä pullo on käsitelty kiehuvalla ksyleenillä, se täytyy jäähdyttää ennen petrolieetterin käyttöä.

3. Käsittelijää uhkaavan palo- ja myrkytysvaaran vähentämiseksi voidaan käyttää samat tulokset antavia, asianmukaisin menetelmin toimivia kuumauuttolaitteita [24] (1).

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. Tällöin d:n arvo on 1,00 paitsi melamiinilla, jonka d = 1,01.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 14

KLOROKUIDUT (VINYYLIKLORIDIN HOMOPOLYMEERIT) JA TIETYT MUUT KUIDUT

(Väkevöidyn rikkihapon menetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa ei-kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. klorokuidut (27), vinyylikloridin homopolymeereihin pohjautuvat, jälkiklooratut tai jälkiklooraamattomat, elasto-olefiini (47)

ja

2. puuvilla (5), asetaatti (19), kupro (21), modaali (22), triasetaatti (24), viskoosi (25), tietyt akryylit (26), tietyt modakryylit (29), polyamidi tai nailon (30), polyesteri (35), elastomultiesteri (46) tai melamiini (48).

Kyseiset tietyt modakryylikuidut muodostavat kirkkaan liuoksen, kun ne upotetaan väkevöityyn rikkihappoon (tiheys 20 °C:n lämpötilassa 1,84).

Tätä menetelmää voidaan käyttää menetelmien N:o 8 ja 9 asemesta.

2. PERIAATE

Muu kuin klorokuitu- tai elasto-olefiinikomponentti (toisin sanoen 1 kohdan 2 alakohdassa mainitut kuidut) liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä väkevöityyn rikkihappoon (suhteellinen tiheys 20 °C:ssa = 1,84).

Klorokuidusta tai elasto-olefiinista koostuva jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Toisen komponentin osuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) vähintään 200 ml:n vetoinen erlenmeyerpullo, jossa on hiottu lasitulppa

ii) päästään litistetty lasisauva.

3.2 Reagenssit

i) väkevöitetty rikkihappo (suhteellinen tiheys 20 °C:n lämpötilassa 1,84)

ii) laimennettu rikkihappo, massaltaan noin 50-prosenttinen.

Reagenssi valmistetaan varovasti lisäten ja jäähdyttäen 400 ml rikkihappoa (suhteellinen tiheys 20 °C:ssa = 1,84) 500 millilitraan tislattua tai ionivaihdettua vettä. Jäähdytetään huoneenlämpöön ja laimennetaan vedellä yhden litran tilavuuteen.

iii) laimennettu ammoniakkiliuos.

60 ml väkevöityä ammoniakkiliuosta (suhteellinen tiheys 20 °C:ssa = 0,880) laimennetaan tislatulla vedellä yhden litran tilavuuteen.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan erlenmeyerpulloon (3.1.i) ja näytegrammaa kohti lisätään 100 ml rikkihappoa (3.2.i).

Pullon sisältö jätetään huoneenlämpöön 10 minuutiksi, minä aikana näytettä sekoitetaan aika ajoin lasisauvalla. Jos analyysi tehdään kudotusta tai neulotusta kankaasta, sitä puristetaan kevyesti pullon seinän ja lasisauvan välissä rikkihapon liuottaman materiaalin erottamiseksi.

Neste dekantoidaan punnitun lasisuodattimen läpi. Pulloon lisätään 100 ml tuoretta rikkihappoa (3.2.i) ja sama toistetaan. Pullon sisältö siirretään lasisuodattimeen ja pulloon jääneet kuidut siirretään suodattimeen lasisauvan avulla. Pullon seinämiin mahdollisesti liimautuneet kuidut huuhdotaan tarvittaessa ulos pienellä määrällä väkevöityä rikkihappoa (3.2.i). Suodatin imetään kuivaksi. Suodatinpullo tyhjennetään tai vaihdetaan puhtaaseen. Suodattimessa oleva jäännös pestään ensin 50-prosenttisella rikkihappoliuoksella (3.2.ii), sitten yleisissä ohjeissa I.3.2.3 kohdassa mainitulla tislatulla tai ionivaihdetulla vedellä, sen jälkeen ammoniakkiliuoksella (3.2.iii) ja lopuksi perusteellisesti tislatulla tai ionivaihdetulla vedellä. Lasisuodatin imetään kuivaksi kunkin pesukerran jälkeen. (Imua ei saa käyttää pesun aikana, vaan vasta kun neste on valunut itsestään pois.) Suodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. Tällöin d:n arvo on 1,00 paitsi melamiinilla, jonka d = 1,01.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

MENETELMÄ N:o 15

KLOROKUIDUT, TIETYT MODAKRYYLIT, TIETYT ELASTAANIT,

ASETAATIT, TRIASETAATIT JA TIETYT MUUT KUIDUT

(Sykloheksanoonimenetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa ei-kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. asetaatti (19), triasetaatti (24), klorokuidut (27), tietyt modakryylit (29) tai tietyt elastaanit (43)

ja

2. villa (1), eläinkarva (2 ja 3), silkki (4), puuvilla (5), kupro (21), modaali (22), viskoosi (25), polyamidi tai nailon (30), akryyli (26), tekstiililasi (44) tai melamiini (48).

Jos sekoitteessa on modakryylejä tai elastaaneja, kuidun täydellinen liukeneminen reagenssiin on tarkistettava ennakolta.

Klorokuituja sisältävät sekoitteet voidaan analysoida myös käyttämällä menetelmiä N:o 9 tai 14.

2. PERIAATE

Asetaatti- ja triasetaattikuidut, klorokuidut, tietyt modakryylit ja tietyt elastaanit liuotetaan sykloheksanooniin punnitusta kuivasta massasta lämpötilassa, joka on lähellä kiehumispistettä. Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Klorokuidun, modakryylin, elastaanin, asetaatin ja triasetaatin osuus saadaan erotuksena.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) kuumauuttolaite, jota voidaan käyttää 4 jakson mukaisessa koemenetelmässä. (Ks. kuva: laite on muunnos julkaisussa Melliand Textilberichte 56 (1975) s. 643–645, kuvatusta laitteesta).

ii) lasisuodatin näytettä varten

iii) huokoinen levy (huokoisuusaste 1)

iv) palautusjäähdytin, joka sopii tislauspulloon

v) kuumennuslaite.

3.2 Reagenssit

i) sykloheksanooni, kiehumispiste 156 ºC

ii) etyylialkoholi, 50 tilavuus-%.

Huom:

Sykloheksanooni on helposti syttyvää ja myrkyllistä. Sen käyttö edellyttää riittäviä varotoimenpiteitä.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Tislauspulloon kaadetaan 100 ml sykloheksanoonia materiaaligrammaa kohti ja uuttosäiliö, jonka sisälle näytteen ja huokoisen levyn sisältävä lasisuodatin on aiemmin asetettu, pannaan pulloon. Seuraavaksi pulloon asetetaan palautusjäähdytin. Laitteiston lämpötila nostetaan kiehumispisteeseen 60 minuutin ajaksi siten, että uuttokiertojen määrä on vähintään 12 tunnissa.

Uuttamisen ja jäähdytyksen jälkeen uuttosäiliö irrotetaan, lasisuodatin otetaan pullosta ja huokoinen levy poistetaan. Lasisuodatin sisältöineen pestään kolme tai neljä kertaa 50-prosenttisella etyylialkoholilla, jonka lämpötila on noin 60 °C, ja tämän jälkeen 1 litralla 60-asteista vettä.

Imua ei käytetä pesun aikana tai pesukertojen välillä. Nesteen annetaan valua omalla painollaan ennen kuin imu käynnistetään.

Lopuksi suodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. d:n arvo on 1,00 seuraavia poikkeuksia lukuun ottamatta:

silkki ja melamiini: 1,01

akryyli: 0,98.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 1 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

(...PICT...)

MENETELMÄ N:o 16

MELAMIINI JA TIETYT MUUT KUIDUT

(Kuuman muurahaishapon menetelmä)

1. SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää käytetään analysoitaessa ei-kuituaineiden poiston jälkeen kahden komponentin sekoitteita, joissa komponentteina ovat

1. melamiini (47)

ja

2. puuvilla (5) tai aramidi (31).

2. PERIAATE

Melamiini liuotetaan kuivasta punnitusta näytteestä kuumaan massaltaan 90-prosenttiseen muurahaishappoon.

Jäännös kootaan, pestään, kuivataan ja punnitaan. Jäännöksen tarvittaessa kertoimilla korjattu massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuivasta massasta. Toisen komponentin osuus saadaan erotuksena.

Huomautus: Suositeltu lämpötila on säilytettävä huolellisesti, sillä melamiinin liukenevuus on erittäin riippuva lämpötilasta.

3. LAITTEET JA REAGENSSIT (muut kuin yleisessä osassa mainitut)

3.1 Laitteet

i) vähintään 200 ml:n vetoinen erlenmeyerpullo, jossa on hiottu lasitulppa

ii) vesihauderavistin tai muu ravistinlaite, joka pitää pullon 90 ± 2 ºC:n lämpötilassa.

3.2 Reagenssit

i) muurahaishappo (90 massa-%, suhteellinen tiheys 20 °C:ssa 1,204 g/ml). Laimennetaan 890 ml massaltaan 98–100-prosenttista muurahaishappoa (suhteellinen tiheys 20 °C:ssa 1,220 g/ml) vedellä yhdeksi litraksi.

Kuuma muurahaishappo on erittäin syövyttävää ja sitä on käsiteltävä varoen.

ii) laimennettu ammoniakkiliuos: laimennetaan 80 ml väkevöityä ammoniakkiliuosta (suhteellinen tiheys 20 ºC:ssa 0,880) vedellä yhdeksi litraksi.

4. TESTAUSMENETELMÄ

Noudatetaan yleisessä osassa esitettyjä ohjeita ja edetään seuraavasti:

Näyte pannaan vähintään 200 ml:n erlenmeyerpulloon, jossa on hiottu lasitulppa; näytegrammaa kohti lisätään 100 ml muurahaishappoa. Pullo suljetaan ja sitä ravistetaan näytteen kastelemiseksi. Pullo pannaan tunniksi vesihauderavistimeen 90 ± 2 ºC:n lämpötilaan ja sitä ravistetaan voimakkaasti. Annetaan jäähtyä huoneen lämpötilaan. Neste dekantoidaan punnitun lasisuodattimen läpi. Pullossa olevaan jäännökseen lisätään 50 ml muurahaishappoa, ravistetaan käsin ja pullon sisältö kaadetaan lasisuodattimeen. Pulloon jääneet kuidut huuhdotaan suodattimeen pienellä lisäannoksella muurahaishappoa. Pullo imetään kuivaksi ja jäännös pestään suodattimessa käyttämällä muurahaishapporeagenssia, kuumaa vettä, laimennettua ammoniakkia ja lopuksi kylmää vettä. Suodatin imetään kuivaksi jokaisen lisäyksen jälkeen. Ennen imun käyttöä on odotettava, että pesuneste on valunut omalla painollaan. Lopuksi suodatin imetään kuivaksi, suodatin ja jäännös kuivataan, jäähdytetään ja punnitaan.

5. TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Tulokset lasketaan yleisessä osassa kuvatulla tavalla. Puuvillan ja aramidin osalta d:n arvo on 1,02.

6. MENETELMÄN TARKKUUS

Tasa-aineisista tekstiilikuitusekoitteista tällä menetelmällä saatujen tulosten varmuusrajat ovat enintään ± 2 todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

3 LUKU

Kolmen tekstiilikuidun sekoitteisiin sovellettava kvantitatiivinen analyysi

JOHDANTO

Kvantitatiiviset kemialliset analyysimenetelmät perustuvat yleensä yksittäisten komponenttien valikoivaan liuottamiseen. Tästä menetelmästä on neljä eri sovellusta:

1. Otetaan kaksi analyysinäytettä, josta ensimmäisestä liuotetaan komponentti (a) ja toisesta komponentti (b). Molempien näytteiden liukenemattomat jäännökset punnitaan ja liuenneiden komponenttien osuudet lasketaan massahäviön perusteella. Kolmannen komponentin (c) osuus saadaan erotuksena.

2. Otetaan kaksi analyysinäytettä, josta ensimmäisestä liuotetaan yksi komponentti (a) ja toisesta kaksi komponenttia (a ja b). Ensimmäisen näytteen liukenematon jäännös punnitaan ja komponentin (a) osuus lasketaan massahäviön perusteella. Tämän jälkeen punnitaan toisen näytteen liukenematon jäännös, joka vastaa komponenttia (c). Kolmannen komponentin (b) osuus saadaan erotuksena.

3. Otetaan kaksi analyysinäytettä ja liuotetaan ensimmäisestä kaksi komponenttia (a ja b) ja toisesta myös kaksi (b ja c). Liukenemattomat jäännökset vastaavat komponentteja (c) ja (a). Kolmannen komponentin (b) osuus saadaan erotuksena.

4. Otetaan vain yksi analyysinäyte, poistetaan yksi komponentti, punnitaan kahden jäljelle jäävän kuidun muodostama liukenematon jäännös ja lasketaan liuenneen komponentin osuus massahäviön perusteella. Tämän jälkeen liuotetaan jäännöksen toinen jäljelle jäävä kuitu, punnitaan liukenematon komponentti ja lasketaan liuenneen komponentin osuus massahäviön perusteella.

Jos sovellus voidaan valita vapaasti, suositellaan vaihtoehtoja 1–3.

Käytettäessä kemiallista analyysia on siitä vastaavan asiantuntijan valittava analyysiin menetelmät, joiden liuottimet liuottavat vain oikeaa kuitulajia tai oikeita kuitulajeja jättäen muut kuidut koskemattomiksi.

Tämän 3 luvun VI kohdassa on esimerkkitaulukko, johon on koottu tiettyjä kolmen komponentin sekoitteita sekä kahden komponentin sekoitteiden analyysimenetelmiä, joita voidaan periaatteessa käyttää myös kyseisten kolmen komponentin sekoitteiden analysointiin.

Virheiden minimoimiseksi kemiallisessa analyysissa suositellaan, että mahdollisuuksien mukaan on käytettävä ainakin kahta edellä mainituista neljästä sovelluksesta.

Ennen analyysia kaikki sekoitteessa olevat kuidut on tunnistettava. Tietyissä kemiallisissa menetelmissä myös sekoitteen liukenematon komponentti saattaa osaksi liueta reagenssiin, jota käytetään liukenevan komponentin (tai liukenevien komponenttien) liuottamiseen. Reagenssit on mahdollisuuksien mukaan valittu siten, että ne eivät vaikuta liukenemattomiin kuituihin joko lainkaan tai vaikuttavat erittäin vähän. Jos on tiedossa, että analyysin aikana tapahtuu massahäviötä, tulokset on korjattava. Tätä varten on annettu korjauskertoimet. Kertoimet on määritetty useissa eri laboratorioissa tehdyissä kokeissa testaamalla esikäsittelyssä puhdistettuja kuituja analyysimenetelmän mukaisella reagenssilla. Korjauskertoimet koskevat vain vahingoittumattomia kuituja, joten laskutoimituksissa saatetaan tarvita useita kertoimia, jos kuidut ovat vahingoittuneet ennen jalostusprosessia tai sen aikana. Jos analyysissa joudutaan käyttämään neljättä sovellusta, jossa tekstiilikuituja käsitellään peräkkäin kahdella eri liuottimella, laskutoimituksissa on käytettävä korjauskertoimia, joiden avulla näissä käsittelyissä mahdollisesti syntyvät massahäviöt voidaan ottaa huomioon. Määrityksiä on suoritettava vähintään kaksi sekä käsin tehtävässä että kemiallisessa erottelussa.

I Kolmen komponentin tekstiilikuitusekoitteiden kvantitatiivista analyysia koskevia yleisiä ohjeita

Yleistietoja kolmen komponentin tekstiilikuitusekoitteiden kvantitatiivisesta kemiallisesta analyysista.

I.1 Tarkoitus ja soveltamisala

Kahden komponentin kuitusekoitteiden analyysimenetelmien yhteydessä on ilmoitettu kunkin analyysimenetelmän soveltamisala. (Katso kahden tekstiilikuidun sekoitteisiin sovellettavia tiettyjä kvantitatiivisia analyysimenetelmiä koskeva 2 luku).

I.2 Periaate

Kun sekoitteen komponentit on tunnistettu ja ei-kuituaineet poistettu sopivalla esikäsittelyllä, sovelletaan yhtä tai useampaa johdannossa esitetystä neljästä sovelluksesta, joissa käytetään valikoivaa liuottamista. Jollei teknisiä ongelmia ilmene, liuotettavaksi suositellaan pääkomponenttia, jolloin sivukomponentti saadaan jäännöksenä.

I.3 Tarvikkeet

I.3.1 Laitteet

I.3.1.1 Lasisuodattimia ja punnituslaseja, joihin suodattimet mahtuvat, taikka muita välineitä, joilla päästään samoihin tuloksiin.

I.3.1.2 Imupullo

I.3.1.3 Eksikkaattori, joka sisältää silikageeliä kosteudenilmaisimena

I.3.1.4 Ilmankierrolla varustettu lämpökaappi, kuivauslämpötila 105 ± 3 °C

I.3.1.5 Analyysivaaka, jonka tarkkuus on 0,0002 g

I.3.1.6 Soxhlet-uuttolaite tai välineitä, joilla saadaan samat tulokset

I.3.2 Reagenssit

I.3.2.1 Toistotislattu petrolieetteri, jonka kiehumispiste on 40–60 °C

I.3.2.2 Muut reagenssit mainitaan kullekin menetelmälle omistetussa jaksossa

Kaikkien käytettävien reagenssien on oltava kemiallisesti puhtaita.

I.3.2.3 Tislattu tai ionivaihdettu vesi

I.3.2.4 Asetoni

I.3.2.5 Ortofosforihappo

I.3.2.6 Urea

I.3.2.7 Natriumbikarbonaatti

I.4 Ilmastointi ja testausolosuhteet

Koska määritetään vedettömiä massoja, ei ole tarpeen ilmastoida näytteitä eikä tehdä analyyseja vakioilmassa.

I.5 Laboratorionäyte

Laboratorion kokonaisnäytteestä otetaan edustava laboratorionäyte, jonka koko on riittävä kaikkien tarvittavien, vähintään 1 gramman painoisten analyysinäytteiden saamiseksi.

I.6 Laboratorionäytteen esikäsittely [25]

Jos näyte sisältää ainetta, jota ei oteta huomioon prosenttiosuuksien laskelmissa (katso tämän asetuksen 16 artikla), se on ennen koetta poistettava sopivalla menetelmällä, joka ei vaikuta kuitukomponentteihin.

Tätä tarkoitusta varten ei-kuituaineet, jotka liukenevat petrolieetteriin tai veteen, poistetaan käsittelemällä ilmakuivaa näytettä Soxhlet-uuttolaitteessa petrolieetterissä tunnin ajan, vähintään kuusi uutoskiertoa tunnissa. Petrolieetterin annetaan haihtua näytteestä, jota liotetaan sen jälkeen tunnin ajan huoneenlämpöisessä vedessä ja sitten toisen tunnin ajan vedessä, jonka lämpötila on 65 ± 5 °C, välillä sekoittaen. Veden ja näytteen seossuhteen on oltava 100:1. Ylimääräinen vesi poistetaan näytteestä pusertamalla, imulla tai linkoamalla, ja näyte kuivataan ilmakuivaksi.

Kun on kyse elasto-olefiinista tai kuitusekoitteista, jotka sisältävät elasto-olefiinia ja muita kuituja (villaa, eläinkarvaa, silkkiä, puuvillaa, pellavaa, hamppua, juuttia, manillaa, espartoa, kookoskuitua, genistaa, ramia, sisalia, kuproa, modaalia, proteiinia, viskoosia, akryylia, polyamidia tai nailonia, polyesteriä, elastomultiesteriä), edellä kuvattua menettelyä on hieman muutettava siten, että petrolieetteri korvataan asetonilla.

Jos muita kuin kuituaineita ei voida poistaa petrolieetterillä ja vedellä, edellä selostettu vesikäsittely on korvattava muulla sopivalla käsittelyllä, joka ei aiheuta olennaisia muutoksia minkään kuitukomponentin ainekseen. Eräiden valkaisemattomien luonnon kasvikuitujen osalta (kuten juutti ja kookos) on kuitenkin huomattava, että normaali petrolieetteri- ja vesikäsittely ei poista kaikkia luonnollisia ei-kuituaineita. Tästä huolimatta näytteelle ei tehdä lisäkäsittelyä, ellei näyte sisällä viimeisteitä, jotka ovat sekä petrolieetteriin että veteen liukenemattomia.

Näytteen esikäsittelymenetelmät on selostettava tutkimusselosteissa yksityiskohtaisesti.

I.7 Suoritusmenetelmä

I.7.1 Yleiset ohjeet

I.7.1.1 Kuivaus

Kaikki kuivaukset suoritetaan ilmankierrolla varustetussa lämpökaapissa, jonka ovea ei avata kuivauksen aikana; kuivausaika on vähintään 4 tuntia ja enintään 16 tuntia ja lämpötila 105 ± 3 °C. Jos kuivausaika on alle 14 tuntia, näytteen massan vakioituminen on tarkastettava punnitsemalla. Massan katsotaan vakioituneen, jos sen muutos 60 minuutin lisäkuivatuksen jälkeen on alle 0,05 prosenttia.

Lasisuodattimien, punnituslasien, näytteiden ja jäännösten käsittelyä paljain käsin kuivauksen, jäähdytyksen ja punnituksen yhteydessä tulee välttää.

Näytteet kuivataan punnituslasissa, lasin kansi erillään lasin vieressä. Kuivauksen jälkeen, ennen lämpökaapista ottamista, punnituslasi suljetaan kannella, minkä jälkeen se siirretään nopeasti eksikkaattoriin.

Punnituslasiin asetettu lasisuodatin ja punnituslasin erillään oleva kansi kuivataan lämpökaapissa. Kuivauksen jälkeen punnituslasi suljetaan ja siirretään nopeasti eksikkaattoriin.

Jos lasisuodattimen asemesta käytetään jotakin muuta laitetta, kuivaus on suoritettava lämpökaapissa siten, että kuitujen kuiva massa voidaan määrittää ilman häviöitä.

I.7.1.2 Jäähdytys

Kaikki jäähdytykset suoritetaan eksikkaattorissa vaa'an vieressä kunnes punnituslasit ovat täysin jäähtyneet, vähintään kahden tunnin ajan.

I.7.1.3 Punnitus

Punnitus suoritetaan jäähdytyksen jälkeen kahden minuutin kuluessa siitä, kun punnituslasi on otettu eksikkaattorista; punnitustarkkuus on 0,0002 g.

I.7.2 Menettely

Esikäsitellystä laboratorionäytteestä otetaan analyysinäyte, jonka massa painaa vähintään 1 g. Lanka- ja kangasnäytteet pätkitään noin 10 mm:n palasiksi, jotka leikellään mahdollisimman perusteellisesti. Näyte tai näytteet kuivataan punnituslasissa (-laseissa), jäähdytetään eksikkaattorissa ja punnitaan. Tämän jälkeen näyte tai näytteet siirretään yhteisön menetelmän vastaavassa jaksossa määriteltyyn lasiastiaan tai -astioihin ja punnituslasi tai -lasit punnitaan heti uudelleen, jolloin näytteen tai näytteiden kuiva massa saadaan erotuksena. Analyysi suoritetaan kyseistä menetelmää koskevassa jaksossa kuvatulla tavalla. Jäännös tai jäännökset tutkitaan mikroskoopilla, jolloin voidaan varmistaa, että kaikki liukenevat kuidut on saatu poistettua käsittelyn aikana.

I.8 Laskeminen ja tulosten ilmaiseminen

Kunkin komponentin massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuitujen kokonaismassasta. Tulokset lasketaan puhtaasta kuivasta massasta käyttämällä toisaalta (a) sovittuja massalisiä ja toisaalta (b) korjauskertoimia, joiden avulla otetaan huomioon ei-kuituaineiden häviöt esikäsittelyn ja analyysin aikana.

I.8.1 Puhtaiden ja kuivien kuitujen massan prosenttiosuuden laskeminen ottamatta huomioon esikäsittelyssä tapahtuneita kuitumassan häviöitä.

I.8.1.1 – SOVELLUS 1

Laskentakaavat sovellukseen, jossa ensimmäisestä näytteestä poistetaan yksi komponentti ja toisesta toinen:

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

P1% on puhtaan ja kuivan ensimmäisen komponentin (ensimmäiseen reagenssiin liuenneen ensimmäisen näytteen komponentin) prosenttiosuus.

P2% on puhtaan ja kuivan toisen komponentin (toiseen reagenssiin liuenneen toisen näytteen komponentin) prosenttiosuus.

P3% on puhtaan ja kuivan kolmannen komponentin (kumpaankin näytteeseen liukenemattoman komponentin) prosenttiosuus.

m1 on kuivan ensimmäisen analyysinäytteen massa esikäsittelyn jälkeen.

m2 on kuivan toisen analyysinäytteen massa esikäsittelyn jälkeen.

r1 on jäännöksen kuiva massa sen jälkeen, kun ensimmäinen komponentti on poistettu ensimmäisestä analyysinäytteestä ensimmäisen reagenssin avulla.

r2 on jäännöksen kuiva massa sen jälkeen, kun toinen komponentti on poistettu toisesta analyysinäytteestä toisen reagenssin avulla.

d1 on ensimmäiseen reagenssiin liukenemattoman toisen komponentin massahäviön korjauskerroin ensimmäisessä analyysinäytteessä [26].

d2 on ensimmäiseen reagenssiin liukenemattoman kolmannen komponentin massahäviön korjauskerroin ensimmäisessä analyysinäytteessä.

d3 on toiseen reagenssiin liukenemattoman ensimmäisen komponentin massahäviön korjauskerroin toisessa analyysinäytteessä.

d4 on toiseen reagenssiin liukenemattoman kolmannen komponentin massahäviön korjauskerroin toisessa analyysinäytteessä.

I.8.1.2 – SOVELLUS 2

Laskentakaavat sovellukseen, jossa ensimmäisestä analyysinäytteestä poistetaan komponentti (a), jolloin jäännökseksi jäävät muut kaksi komponenttia (b + c), ja toisesta näytteestä poistetaan kaksi komponenttia (a + b), jolloin jäännökseksi jää kolmas komponentti (c):

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

P1% on puhtaan ja kuivan ensimmäisen komponentin (ensimmäisessä analyysinäytteessä ensimmäisen reagenssin avulla liuotetun komponentin) prosenttiosuus.

P2% on puhtaan ja kuivan toisen komponentin prosenttiosuus (komponentin, joka liukenee toiseen reagenssiin samanaikaisesti kuin toisen analyysinäytteen ensimmäinen komponentti).

P3% on puhtaan ja kuivan kolmannen komponentin (kumpaankin näytteeseen liukenemattoman komponentin) prosenttiosuus.

m1 on kuivan ensimmäisen analyysinäytteen massa esikäsittelyn jälkeen.

m2 on kuivan toisen analyysinäytteen massa esikäsittelyn jälkeen.

r1 on jäännöksen kuiva massa sen jälkeen, kun ensimmäinen komponentti on poistettu ensimmäisen reagenssin avulla ensimmäisestä analyysinäytteestä.

r2 on jäännöksen kuiva massa sen jälkeen, kun ensimmäinen ja toinen komponentti on poistettu toisen reagenssin avulla toisesta analyysinäytteestä.

d1 on ensimmäiseen reagenssiin liukenemattoman toisen komponentin massahäviön korjauskerroin ensimmäisessä analyysinäytteessä.

d2 on ensimmäiseen reagenssiin liukenemattoman kolmannen komponentin massahäviön korjauskerroin ensimmäisessä analyysinäytteessä.

d4 on toiseen reagenssiin liukenemattoman kolmannen komponentin massahäviön korjauskerroin toisessa analyysinäytteessä.

I.8.1.3 – SOVELLUS 3

Laskentakaavat sovellukseen, jossa analyysinäytteestä poistetaan kaksi komponenttia (a + b), jolloin jäännökseksi jää kolmas komponentti (c), minkä jälkeen toisesta näytteestä poistetaan kaksi komponenttia (b + c), jolloin jäännökseksi jää ensimmäinen komponentti (a):

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

P1% on puhtaan ja kuivan ensimmäisen komponentin (reagenssin liuottaman komponentin) prosenttiosuus.

P2% on puhtaan ja kuivan toisen komponentin (reagenssin liuottaman komponentin) prosenttiosuus.

P3% on puhtaan ja kuivan kolmannen komponentin (reagenssin toisesta analyysinäytteestä liuottaman komponentin) prosenttiosuus.

m1 on kuivan ensimmäisen analyysinäytteen massa esikäsittelyn jälkeen.

m2 on kuivan toisen analyysinäytteen massa esikäsittelyn jälkeen.

r1 on jäännöksen kuiva massa sen jälkeen, kun ensimmäinen ja toinen komponentti on poistettu ensimmäisestä analyysinäytteestä ensimmäisen reagenssin avulla.

r2 on jäännöksen kuiva massa sen jälkeen, kun toinen ja kolmas komponentti on poistettu toisesta analyysinäytteestä toisen reagenssin avulla.

d2 on ensimmäiseen reagenssiin liukenemattoman kolmannen komponentin massahäviön korjauskerroin ensimmäisessä analyysinäytteessä.

d3 on toiseen reagenssiin liukenemattoman ensimmäisen komponentin massahäviön korjauskerroin toisessa analyysinäytteessä.

I.8.1.4 – SOVELLUS 4

Laskentakaavat sovellukseen, jossa samasta näytteestä poistetaan peräkkäin kaksi sekoitteen komponenteista:

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

P1% on puhtaan ja kuivan ensimmäisen komponentin (ensimmäisen liukenevan komponentin) prosenttiosuus.

P2% on puhtaan ja kuivan toisen komponentin (toisen liukenevan komponentin) prosenttiosuus.

P3% on puhtaan ja kuivan kolmannen komponentin (liukenemattoman komponentin) prosenttiosuus.

m on kuivan analyysinäytteen massa esikäsittelyn jälkeen.

r1 on jäännöksen kuiva massa sen jälkeen, kun ensimmäinen komponentti on poistettu ensimmäisen reagenssin avulla.

r2 on jäännöksen kuiva massa sen jälkeen, kun ensimmäinen ja toinen komponentti on poistettu ensimmäisen ja toisen reagenssin avulla.

d1 on toisen komponentin massahäviön korjauskerroin ensimmäisessä reagenssissa.

d2 on kolmannen komponentin massahäviön korjauskerroin ensimmäisessä reagenssissa.

d3 on kolmannen komponentin massahäviön korjauskerroin ensimmäisessä ja toisessa reagenssissa.

1.8.2 Kunkin komponentin prosenttiosuuden laskeminen sovituilla massalisillä tarkistettuina ja tarvittaessa korjattuna esikäsittelyssä tapahtunutta massahäviötä vastaavilla korjauskertoimilla

Jos

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

| | |

silloin

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

P1A% on puhtaan ja kuivan ensimmäisen komponentin prosenttiosuus kosteuspitoisuus ja esikäsittelyssä tapahtunut massahäviö mukaan luettuina.

P2A% on puhtaan ja kuivan toisen komponentin prosenttiosuus kosteuspitoisuus ja esikäsittelyssä tapahtunut massahäviö mukaan luettuina.

P3A% on puhtaan ja kuivan kolmannen komponentin prosenttiosuus kosteuspitoisuus ja esikäsittelyssä tapahtunut massahäviö mukaan luettuina.

P1 on yhdellä I.8.1 kohdassa esitetyistä kaavoista saadun puhtaan ja kuivan ensimmäisen komponentin prosenttiosuus.

P2 on yhdellä I.8.1 kohdassa esitetyistä kaavoista saadun puhtaan ja kuivan toisen komponentin prosenttiosuus.

P3 on yhdellä I.8.1 kohdassa esitetyistä kaavoista saadun puhtaan ja kuivan kolmannen komponentin prosenttiosuus.

a1 on ensimmäisen komponentin sovittu massalisä.

a2 on toisen komponentin sovittu massalisä.

a3 on kolmannen komponentin sovittu massalisä.

b1 on ensimmäisen komponentin esikäsittelyssä tapahtuneen massahäviön prosenttiosuus.

b2 on toisen komponentin esikäsittelyssä tapahtuneen massahäviön prosenttiosuus.

b3 on kolmannen komponentin esikäsittelyssä tapahtuneen massahäviön prosenttiosuus.

Jos koe edellyttää erikoisesikäsittelyä, arvot b1, b2 ja b3 on mahdollisuuksien mukaan määritettävä siten, että jokaiselle puhtaalle kuitukomponentille tehdään sama esikäsittely kuin itse analyysissa. Puhtaat kuidut ovat kuituja, jotka eivät sisällä ei-kuituaineita lukuun ottamatta sellaisia aineita, joita kuidut normaalisti sisältävät (joko luonnostaan tai jalostuksen takia) ja jotka ovat samassa muodossa kuin analysoitavassa materiaalissa (valkaisemattomina tai valkaistuina).

Jos käytettävissä ei ole analysoitavan materiaalin valmistuksessa käytettyjä puhtaita kuitukomponentteja erillisinä, on käytettävä sellaisia b1:n, b2:n ja b3:n keskiarvoja, jotka on saatu analysoitavia kuituja vastaavilla puhtailla kuiduilla tehdyissä kokeissa.

Jos analysoitavan materiaalin esikäsittely tehdään normaalisti petrolieetterillä ja vedellä, korjauskertoimia b1, b2 ja b3 ei tavallisesti tarvitse ottaa huomioon, ellei kyseessä ole valkaisematon puuvilla, valkaisematon pellava ja valkaisematon hamppu, jolloin esikäsittelyn massahäviöksi oletetaan 4 prosenttia. Polypropeenin massahäviöksi oletetaan 1 prosentti.

Muiden kuitujen osalta esikäsittelyn massahäviötä ei yleensä oteta huomioon.

I.8.3 Huom.

Laskentaesimerkkejä annetaan 3 luvun V kohdassa.

II Kolmen tekstiilikuidun sekoitteen käsin tehtävään erotteluun perustuva kvantitatiivinen analyysimenetelmä

II.1 Soveltamisala

Selostettu menetelmä sopii kaikentyyppisten tekstiilikuitujen analysointiin, jos kuidut eivät ole homogeenisesti sekoittuneet toisiinsa ja jos ne voidaan erottaa toisistaan käsin.

II.2 Periaate

Sen jälkeen kun kuitukomponentit on tunnistettu, ei-kuituaineet poistetaan sopivalla esikäsittelyllä ja kuidut erotellaan käsin, kuivataan ja punnitaan eri kuitulajien osuuksien laskemiseksi.

II.3 Laitteet

II.3.1 Punnituslaseja tai vastaavia välineitä, jolla saadaan samat tulokset.

II.3.2 Eksikkaattori, joka sisältää silikageeliä kosteudenilmaisimena

II.3.3 Ilmankierrolla varustettu lämpökaappi, kuivauslämpötila 105 ± 3 °C

II.3.4 Analyysivaaka, jonka tarkkuus on 0,0002 g.

II.3.5 Soxhlet-uuttolaite tai muita välineitä, joilla saadaan samat tulokset

II.3.6 Neula

II.3.7 Kierremittari tai vastaava laite

II.4 Reagenssit

II.4.1 Toistotislattu petrolieetteri, kiehumispiste 40–60 °C.

II.4.2 Tislattu tai ionivaihdettu vesi

II.5 Ilmastointi ja testausolosuhteet

Katso I.4.

II.6 Laboratorionäyte

Katso I.5.

II.7 Laboratorionäytteiden esikäsittely

Katso I.6.

II.8 Menettely

II.8.1 Langan analyysi

Esikäsitellystä laboratorionäytteestä otetaan analyysinäyte, jonka massa on vähintään 1 g. Jos lanka on erittäin ohutta, analyysi voidaan tehdä vähintään 30 m pituisella langalla sen massasta riippumatta.

Lanka leikataan sopivan mittaisiksi paloiksi ja kuitulajit erotellaan toisistaan käyttäen neulaa ja tarpeen vaatiessa kierremittaria. Näin saadut kuitulajit laitetaan ennalta punnittuihin punnituslaseihin ja kuivataan vakiomassaan 105 ± 3 °C:n lämpötilassa kuten I.7.1 ja I.7.2 kohdassa selostetaan.

II.8.2 Kankaan analyysi

Esikäsitellystä laboratorionäytteestä otetaan analyysinäyte, jossa ei ole hulpiota ja jonka massa on vähintään 1 g ja jonka reunat on leikattu huolella rispaantumisen estämiseksi kude- tai loimilankojen tai neuloksessa silmukkavaon tai -rivin suuntaisesti. Eri tyyppiset kuidut erotellaan ja kerätään punnittuihin punnituslaseihin ja jatketaan analyysia II.8.1 kohdan mukaisesti.

II.9 Laskeminen ja tulosten ilmaiseminen

Kunkin komponentin massa ilmoitetaan prosentteina sekoitteen kuitujen kokonaismassasta. Tulokset lasketaan puhtaasta kuivasta massasta, jotka on tarkistettu käyttäen toisaalta (a) sovittuja massalisiä ja toisaalta (b) korjauskertoimia, joiden avulla otetaan huomioon massahäviöt esikäsittelyn aikana.

II.9.1 Puhtaan ja kuivan komponentin massan prosenttiosuuden laskeminen ottamatta huomioon esikäsittelyn aikana tapahtunutta kuitujen massahäviötä:

(...PICT...)

(...PICT...)

(...PICT...)

P1% on puhtaan ja kuivan ensimmäisen komponentin prosenttiosuus.

P2% on puhtaan ja kuivan toisen komponentin prosenttiosuus.

P3% on puhtaan ja kuivan kolmannen komponentin prosenttiosuus.

m1 on puhtaan ja kuivan ensimmäisen komponentin massa.

m2 on puhtaan ja kuivan toisen komponentin massa.

m3 on puhtaan ja kuivan kolmannen komponentin massa.

II.9.2 Kunkin komponentin prosenttiosuuden laskeminen sovituilla massalisillä tarkistettuina ja tarvittaessa korjattuna esikäsittelyssä tapahtunutta massahäviötä vastaavilla korjauskertoimilla: ks. I.8.2.

III Kolmen tekstiilikuidun sekoitteisiin sovellettava kvantitatiivinen analyysi käsin tehtävän ja kemiallisen erottelun yhdistelmän avulla

Jos suinkin mahdollista, on käytettävä käsin tehtävää erottelua ottaen huomioon eri komponenttien osuudet ennen kuin siirrytään yksittäisten komponenttien kemialliseen käsittelyyn.

IV.1 Menetelmien tarkkuus

Kunkin kahden tekstiilikuidun sekoitteen analyysimenetelmän kohdalla ilmoitettu tarkkuus on määritetty toistettavuuden perusteella (ks. kahden tekstiilikuidun sekoitteisiin sovellettavia tiettyjä kvantitatiivisia analyysejä koskeva 2 luku).

Toistettavuus tarkoittaa luotettavuutta eli testaajien eri laboratorioissa tai eri aikoina saamien tulosten keskinäistä vastaavuutta kokeissa, joissa käytetään samaa menetelmää ja identtisestä homogeenisesta sekoitteesta otettuja näytteitä.

Toistettavuus ilmoitetaan tulosten varmuusrajoina todennäköisyyden ollessa 95 prosenttia.

Tämä tarkoittaa, että eri laboratorioissa tehtyjen analyysisarjojen tulosten välinen poikkeama ylittää rajat vain 5 tapauksessa 100:sta, edellyttäen että menetelmää sovelletaan oikein ja analysoitava sekoite on molemmissa sarjoissa identtinen ja homogeeninen.

Kolmen tekstiilikuidun sekoitteiden analyysimenetelmien tarkkuus määritetään soveltamalla niissä kahta tekstiilikuitua sisältävän sekoitteen analyysimenetelmissä ilmoitettuja arvoja, joita on käytetty kolmea tekstiilikuitua sisältävien sekoitteiden analysointiin.

Kun tiedetään, että kolmen tekstiilikuidun sekoitteiden neljässä vaihtoehtoisessa kvantitatiivisessa analyysisovelluksessa edellytetään kahta liuotuskertaa (jolloin kolmessa ensimmäisessä sovelluksessa käytetään kahta erillistä näytettä ja neljännessä yhtä) ja jos oletetaan, että E1 ja E2 ilmaisevat mainittuihin kahta tekstiilikuitua sisältäviin sekoitteisiin sovellettavia analyysimenetelmän tarkkuuksia, kutakin kuitukomponenttia koskevien tulosten tarkkuus saadaan seuraavasta taulukosta:

Kuitukomponentti | Sovellukset |

| 1 | 2 ja 3 | 4 |

a | E1 | E1 | E1 |

b | E2 | E1+E2 | E1+E2 |

c | E1+E2 | E2 | E1+E2 |

Jos käytetään neljättä sovellusta, tarkkuus voi osoittautua huonommaksi kuin edellä selostettu laskentamenetelmä edellyttää, mikä johtuu ensimmäisen reagenssin vaikutuksesta jäännökseen, joka koostuu komponenteista b ja c. Tämän vaikutuksen arviointi on erittäin vaikeaa.

IV.2 Koeseloste

IV.1 Ilmoitetaan analyysissa käytetty sovellus tai sovellukset, menetelmät, reagenssit ja korjauskertoimet.

IV.2 Annetaan erityisistä esikäsittelyistä yksityiskohtaiset tiedot (ks. I.6).

IV.3 Esitetään yksittäiset tulokset sekä aritmeettinen keskiarvo yhden desimaalin tarkkuudella.

IV.4 Mahdollisuuksien mukaan ilmoitetaan kunkin komponentin osalta myös menetelmän tarkkuus, joka lasketaan IV jakson 1 kohdan taulukon mukaan.

V Esimerkkejä tiettyjen kolmen tekstiilikuidun sekoitteiden eri komponenttien prosentuaalisten osuuksien laskemisesta käytettäessä I.8.1 kohdassa selostettuja menetelmiä

Seuraavassa tarkastellaan tekstiilikuitusekoitetta, jonka on todettu raakamateriaalikoostumuksen kvalitatiivisessa analyysissa sisältävän seuraavat komponentit: 1. karstattu villa, 2. nailon (polyamidi) ja 3. valkaisematon puuvilla.

SOVELLUS N:o 1

Tässä sovelluksessa käytetään kahta erillistä näytettä. Liuottamalla ensimmäinen komponentti (a = villa) pois ensimmäisestä näytteestä ja toinen komponentti (b = polyamidi) toisesta saadaan tulokseksi:

1. kuivan ensimmäisen analyysinäytteen massa esikäsittelyn jälkeen (m1) = 1,6000g

2. jäännöksen kuiva massa natriumhypokloriittikäsittelyn jälkeen (polyamidi + puuvilla) (r1) = 1,4166 g

3. kuivan toisen analyysinäytteen massa esikäsittelyn jälkeen (m2) = 1,8000 g

4. jäännöksen kuiva massa muurahaishappokäsittelyn jälkeen (villa + puuvilla)

(r2) = 0,9000 g.

Natriumhypokloriittikäsittely ei aiheuta massahäviöitä polyamidissa, kun taas valkaisemattoman puuvillan massahäviö on 3 prosenttia, joten d1 = 1,0 ja d2 = 1,03.

Muurahaishappokäsittely ei aiheuta massahäviöitä villassa tai valkaisemattomassa puuvillassa, joten d3 ja d4 = 1,0.

Jos kemiallisessa analyysissa saadut arvot ja korjauskertoimet sijoitetaan I.8.1.1 kohdassa annettuihin kaavoihin, saadaan:

P1% (villa) = [1,03/1,0 – 1,03×1,4166/1,6000 + 0,9000/1,8000 × (1 – 1,03 / 1,0)] ×100 = 10,30

P2% (polyamidi) = [1,0 / 1,0 – 1,0×0,9000 / 1,8000 + 1,4166 / 1,6000 × (1– 1,0 /1,0)] ×100 = 50,00

P3% (puuvilla) = 100–(10,30 + 50,00) = 39,70.

Puhtaiden kuivien komponenttien prosenttiosuudet sekoitteessa ovat:

villa | 10,30 % |

polyamidi | 50,00 % |

puuvilla | 39,70 % |

Nämä prosenttiluvut on korjattava I.8.2 kohdassa annetuilla kaavoilla, joiden avulla otetaan huomioon sovitut massalisät ja esikäsittelyssä tapahtuneet massahäviöt.

Kuten liitteessä IX esitetään, sovitut massalisät ovat: karstattu villa 17,0 prosenttia, polyamidi 6,25 prosenttia ja puuvilla 8,5 prosenttia, lisäksi valkaisemattoman puuvillan massahäviö petrolieetterillä ja vedellä suoritetussa esikäsittelyssä on 4 prosenttia.

Tämän vuoksi:

P1A% (villa) = 10,30×[1+(17,0+0,0)/100] / [10,30×(1+ (17,0+0,0)/100) + 50,00× (1+ (6,25+0,0)/100) + 39,70×(1+(8,5+4,0 /100)] × 100 = 10,97

P2A% (polyamidi) = 50,0 × (1+ (6,25+0,0)/100) /109,8385 ×100 = 48,37

P3A% (puuvilla) = 100–(10,97 + 48,37) = 40,66.

Langan raakamateriaalin koostumus on siten:

polyamidi | 48,4 % | |

puuvilla | 40,6 % | |

villa | 11,0 % | |

| 100,0% | |

SOVELLUS N:o 4

Seuraavassa tarkastellaan tekstiilikuitusekoitetta, jonka on todettu kvalitatiivisessa analyysissa sisältävän kolmea komponenttia: karstattua villaa, viskoosia ja valkaisematonta puuvillaa.

Oletetaan, että sovellus 4, jossa yhdestä näytteestä poistetaan peräkkäin kaksi komponenttia, antaa tulokseksi:

1. kuivan analyysinäytteen massa esikäsittelyn jälkeen (m1) = 1,6000 g

2. jäännöksen kuiva massa natriumhypokloriittikäsittelyn jälkeen (viskoosi + puuvilla): (r1) = 1,4166 g

3. jäännöksen kuiva massa jäännös r1:n toisen, sinkkikloridilla/muurahaishapolla suoritetun käsittelyn jälkeen (puuvilla)

r2) = 0,6630 g.

Natriumhypokloriittikäsittely ei aiheuta massahäviöitä viskoosissa, kun taas valkaisemattoman puuvillan massahäviö on 3 prosenttia, joten d1 = 1,0 ja d2 = 1,03.

Muurahaishappo/sinkkikloridikäsittelyn seurauksena puuvillan massa kasvaa 4 prosenttia, joten d3 = (1,03 × 0,96) = 0,9888, pyöristettynä 0,99 (d3 on kolmannen komponentin massahäviön tai -lisäyksen korjauskerroin ensimmäisessä ja toisessa reagenssissa).

Jos kemiallisessa analyysissa saadut arvot ja korjauskertoimet sijoitetaan I.8.1.4 kohdassa annettuihin kaavoihin, saadaan:

P2% (viskoosi) = 1,0×1,4166 / 1,6000 ×100 – 1,0 / 1,03 ×40,98=48,75 %

P3% (puuvilla) = 0,99×0,6630 / 1,6000 × 100= 41,02 %

P1% (villa) = 100 - (48,75 + 41,02) = 10,23 %.

Kuten sovelluksen 1 yhteydessä osoitettiin, nämä prosenttiluvut on korjattava I.8.2 kohdassa annetuilla kaavoilla:

P1A% (villa) = 10,23 × [1 + (17,0+0,0 / 100)]/[10,23×(1+ (17,00+0,0)/100) +48,75×(1+(13+0,0 / 100) + 41,02×(1+(8,5+4,0)/ 100)] × 100 = 10,57%

P2A%(viskoosi) = 48,75× [1+(13+0,0) / 100] / 113,2041 ×100 = 48,65%

P3A% (puuvilla) = 100 - (10,57 + 48,65) = 40,78%.

Sekoitteen raakamateriaalin koostumus on siten:

viskoosi | 48,6 % |

puuvilla | 40,8 % |

villa | 10,6 % |

| ______ |

| 100,0% |

VI Taulukko tyypillisistä kolmen tekstiilikuidun sekoitteista, jotka voidaan analysoida kahden tekstiilikuidun sekoitteisiin sovellettavien yhteisön analyysimenetelmien avulla (esimerkkitarkoituksessa)

Sekoite N:o | Kuitukomponentit | Sovellus | Käytetyn menetelmän numero ja kahden tekstiilikuitulajin reagenssi |

| Komponentti 1 | Komponentti 2 | Komponentti 3 | | |

1. | villa tai karva | viskoosi, kupro tai tietyt modaalilajit | puuvilla | 1 ja/tai 4 | 2 (natriumhypokloriitti) ja 3 (sinkkikloridi/muurahaishappo) |

2. | villa tai karva | polyamidi 6 tai 6–6 | puuvilla, viskoosi, kupro tai modaali | 1 ja/tai 4 | 2 (natriumhypokloriitti) ja 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) |

3. | villa, karva tai silkki | tietyt klorokuidut | viskoosi, kupro, modaali tai puuvilla | 1 ja/tai 4 | 2 (natriumhypokloriitti) ja 9 (rikkihiili/asetoni, 55,5/44,5 paino-%) |

4. | villa tai karva | polyamidi 6 tai 6–6 | polyesteri, polypropeeni, akryyli tai tekstiililasi | 1 ja/tai 4 | 2 (natriumhypokloriitti) ja 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) |

5. | villa, karva tai silkki | tietyt klorokuidut | polyesteri, akryyli, polyamidi tai tekstiililasi | 1 ja/tai 4 | 2 (natriumhypokloriitti) ja 9 (rikkihiili/asetoni, 55,5/44,5 paino-%) |

6. | silkki | villa tai karva | polyesteri | 2 | 11 (rikkihappo, 75 paino-%) ja 2 (natriumhypokloriitti) |

7. | polyamidi 6 tai 6–6 | akryyli | puuvilla, viskoosi, kupro tai modaali | 1 ja/tai 4 | 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) ja 8 (dimetyyliformamidi) |

8. | tietyt klorokuidut | polyamidi 6 tai 6–6 | puuvilla, viskoosi, kupro tai modaali | 1 ja/tai 4 | 8 (dimetyyliformamidi) ja 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) tai 9 (rikkihiili/asetoni, 55,5/44,5 paino-%) ja 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) |

9. | akryyli | polyamidi 6 tai 6–6 | polyesteri | 1 ja/tai 4 | 8 (dimetyyliformamidi) ja 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) |

10. | asetaatti | polyamidi 6 tai 6–6 | viskoosi, puuvilla, kupro tai modaali | 4 | 1 (asetoni) ja 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) |

11. | tietyt klorokuidut | akryyli | polyamidi | 2 ja/tai 4 | 9 (rikkihiili/asetoni, 55,5/44,5 paino-%) ja 8 (dimetyyliformamidi) |

12. | tietyt klorokuidut | polyamidi 6 tai 6–6 | akryyli | 1 ja/tai 4 | 9 (rikkihiili/asetoni, 55,5/44,5 paino-%) ja 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) |

13. | polyamidi 6 tai 6–6 | viskoosi, kupro, modaali tai puuvilla | polyesteri | 4 | 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) ja 7 (rikkihappo, 75 paino-%) |

14. | asetaatti | viskoosi, kupro, modaali tai puuvilla | polyesteri | 4 | 1 (asetoni) ja 7 (rikkihappo, 75 paino-%) |

15. | akryyli | viskoosi, kupro, modaali tai puuvilla | polyesteri | 4 | 8 (dimetyyliformamidi) ja 7 (rikkihappo, 75 paino-%) |

16. | asetaatti | villa, karva tai silkki | puuvilla, viskoosi, kupro, modaali, polyamidi, polyesteri tai akryyli | 4 | 1 (asetoni) ja 2 (natriumhypokloriitti) |

17. | triasetaatti | villa, karva tai silkki | puuvilla, viskoosi, kupro, modaali, polyamidi, polyesteri tai akryyli | 4 | 6 (dikloorimetaani) ja 2 (natriumhypokloriitti) |

18. | akryyli | villa, karva tai silkki | polyesteri | 1 ja/tai 4 | 8 (dimetyyliformamidi) ja 2 (natriumhypokloriitti) |

19. | akryyli | silkki | villa tai karva | 4 | 8 (dimetyyliformamidi) ja 11 (rikkihappo, 75 paino-%) |

20. | akryyli | villa, karva tai silkki | puuvilla, viskoosi, kupro tai modaali | 1 ja/tai 4 | 8 (dimetyyliformamidi) ja 2 (natriumhypokloriitti) |

21. | villa, karva tai silkki | puuvilla, viskoosi, modaali tai kupro | polyesteri | 4 | 2 (natriumhypokloriitti) ja 7 (rikkihappo, 75 %) |

22. | viskoosi, kupro tai tietyt modaalilajit | puuvilla | polyesteri | 2 ja/tai 4 | 3 (sinkkikloridi/muurahaishappo) ja 7 (rikkihappo, 75 paino-%) |

23. | akryyli | viskoosi, kupro tai tietyt modaalilajit | puuvilla | 4 | 8 (dimetyyliformamidi) ja 3 (sinkkikloridi/muurahaishappo) |

24. | tietyt klorokuidut | viskoosi, kupro tai tietyt modaalilajit | puuvilla | 1 ja/tai 4 | 9 (rikkihiili/asetoni, 55,5/44,5 paino-%) ja 3 (sinkkikloridi/muurahaishappo) tai 8 (dimetyyliformamidi) ja 3 (sinkkikloridi/muurahaishappo) |

25. | asetaatti | viskoosi, kupro tai tietyt modaalilajit | puuvilla | 4 | 1 (asetoni) ja 3 (sinkkikloridi/muurahaishappo) |

26. | triasetaatti | viskoosi, kupro tai tietyt modaalilajit | puuvilla | 4 | 6 (dikloorimetaani) ja 3 (sinkkikloridi/muurahaishappo) |

27. | asetaatti | silkki | villa tai karva | 4 | 1 (asetoni) ja 11 (rikkihappo, 75 paino-%) |

28. | triasetaatti | silkki | villa tai karva | 4 | 6 (dikloorimetaani) ja 11 (rikkihappo, 75 paino-%) |

29. | asetaatti | akryyli | puuvilla, viskoosi, kupro tai modaali | 4 | 1 (asetoni) ja 8 (dimetyyliformamidi) |

30. | triasetaatti | akryyli | puuvilla, viskoosi, kupro tai modaali | 4 | 6 (dikloorimetaani) ja 8 (dimetyyliformamidi) |

31. | triasetaatti | polyamidi 6 tai 6–6 | puuvilla, viskoosi, kupro tai modaali | 4 | 6 (dikloorimetaani) ja 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) |

32. | triasetaatti | puuvilla, viskoosi, kupro tai modaali | polyesteri | 4 | 6 (dikloorimetaani) ja 7 (rikkihappo, 75 paino-%) |

33. | asetaatti | polyamidi 6 tai 6–6 | polyesteri tai akryyli | 4 | 1 (asetoni) ja 4 (muurahaishappo, 80 paino-%) |

34. | asetaatti | akryyli | polyesteri | 4 | 1 (asetoni) ja 8 (dimetyyliformamidi) |

35. | tietyt klorokuidut | puuvilla, viskoosi, kupro tai modaali | polyesteri | 4 | 8 (dimetyyliformamidi) ja 7 (rikkihappo, 75 paino-%)tai 9 (rikkihiili/asetoni, 55,5/44,5 paino-%) ja 7 (rikkihappo, 75 paino-%) |

36 | puuvilla | polyesteri | elasto-olefiini | 2 ja/tai 4 | (rikkihappo, 75 paino-%) ja 14 (väkevöity rikkihappo) |

[37 | tietyt modakryylit | polyesteri | melamiini | 2 ja/tai 4 | 8 (dimetyyliformamidi) ja 14 (väkevöity rikkihappo)] |

_____________

LIITE IX

TEKSTIILITUOTTEEN KUITUSISÄLLÖN LASKEMISESSA KÄYTETTÄVÄT SOVITUT MASSALISÄT

(17 artiklan 2 kohta)

Kuidun numero | Kuitu | Prosenttiosuus |

1—2 | Villa ja karvat: | |

| | kammattu | 18,25 |

| | karstattu | 17,00(1) |

3 | Karvat: | |

| | kammattu | 18,25 |

| | karstattu | 17,00(1) |

| Jouhet: | |

| | kammattu | 16,00 |

| | karstattu | 15,00 |

4 | Silkki | 11,00 |

5 | Puuvilla: | |

| | tavallinen | 8,50 |

| | merseroidut kuidut | 10,50 |

6 | Kapokki | 10,90 |

7 | Pellava | 12,00 |

8 | Hamppu | 12,00 |

9 | Juutti | 17,00 |

10 | Manilla | 14,00 |

11 | Esparto | 14,00 |

12 | Kookos | 13,00 |

13 | Genista | 14,00 |

14 | Rami (valkaistu) | 8,50 |

15 | Sisali | 14,00 |

16 | Sunhamppu | 12,00 |

17 | Henequen | 14,00 |

18 | Maguey | 14,00 |

19 | Asetaatti | 9,00 |

20 | Alginaatti | 20,00 |

21 | Kupro | 13,00 |

22 | Modaali | 13,00 |

23 | Proteiini | 17,00 |

24 | Triasetaatti | 7,00 |

25 | Viskoosi | 13,00 |

26 | Akryyli | 2,00 |

27 | Klorokuitu | 2,00 |

28 | Fluorokuitu | 0,00 |

29 | Modakryyli | 2,00 |

30 | Polyamidi tai nailon: | |

| | katkokuitu | 6,25 |

| | filamentti | 5,75 |

31 | Aramidi | 8,00 |

32 | Polyimidi | 3,50 |

33 | Lyocell | 13,00 |

34 | Polylaktidi | 1,50 |

35 | Polyesteri: | |

| | katkokuitu | 1,50 |

| | filamentti | 1,50 |

36 | Polyeteeni | 1,50 |

37 | Polypropeeni | 2,00 |

38 | Polyurea | 2,00 |

39 | Polyuretaani: | |

| | katkokuitu | 3,50 |

| | filamentti | 3,00 |

40 | Vinylaali | 5,00 |

41 | Trivinyyli | 3,00 |

42 | Elastodieeni | 1,00 |

43 | Elastaani | 1,50 |

44 | Lasikuitu: | |

| | keskimääräinen halkaisija yli 5 μm | 2,00 |

| | keskimääräinen halkaisija 5 μm tai sen alle | 3,00 |

45 | Metallikuitu | 2,00 |

| Metalloitu kuitu | 2,00 |

| Asbesti | 2,00 |

| Paperilanka | 13,75 |

46 | Elastomultiesteri | 1,50 |

47 | Elasto-olefiini | 1,50 |

48 | Melamiini | 7,00 |

(1) Sovittua massalisää 17,00 prosenttia on sovellettava myös silloin, kun on mahdotonta varmistaa, onko villaa ja/tai karvaa sisältävä tekstiilituote kammattu vai karstattu. |

|

_____________

LIITE X

VASTAAVUUSTAULUKOT

Direktiivi 96/74/EY | Tämä asetus |

1 artikla | 4 artiklan 1 kohta |

2 artiklan 1 kohta | 3 artiklan 1 kohdan a alakohta |

2 artiklan 2 kohdan johdantolause | 3 artiklan 1 kohdan johdantolause |

2 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta | 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta |

2 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta | 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohta |

2 artiklan 3 kohdan johdantolause | 2 artiklan 1 kohdan johdantolause |

2 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta | 2 artiklan 1 kohdan a alakohta |

2 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta | 2 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta |

2 artiklan 3 kohdan kolmas luetelmakohta | 2 artiklan 1 kohdan d alakohta |

3 artikla | 5 artikla |

4 artikla | 7 artikla |

5 artiklan 1 kohta | 8 artiklan 1 kohta ja liite III |

5 artiklan 2 kohta | 8 artiklan 2 kohta |

5 artiklan 3 kohta | 8 artiklan 3 kohta |

6 artiklan 1 kohta | 9 artiklan 1 kohta |

6 artiklan 2 kohta | 9 artiklan 2 kohta |

6 artiklan 3 kohta | 9 artiklan 3 kohta |

6 artiklan 4 kohta | 18 artikla |

6 artiklan 5 kohta | 9 artiklan 4 kohta |

7 artikla | 10 artikla |

8 artiklan 1 kohta | 11 artiklan 1 kohta |

8 artiklan 2 kohdan a alakohta | 12 artiklan 1 kohta |

8 artiklan 2 kohdan b alakohta | 12 artiklan 2 ja 3 kohta |

8 artiklan 2 kohdan c alakohta | 12 artiklan 4 kohta |

8 artiklan 2 kohdan d alakohta | - |

9 artiklan 1 kohta | 13 artiklan 1 kohta |

9 artiklan 2 kohta | 13 artiklan 2 kohta |

9 artiklan 3 kohta | 14 artikla ja liite IV |

10 artiklan 1 kohdan a alakohta | 15 artiklan 2 kohta |

10 artiklan 1 kohdan b alakohta | 15 artiklan 3 kohta |

10 artiklan 1 kohdan c alakohta | 15 artiklan 4 kohta |

10 artiklan 2 kohta | 15 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

11 artikla | 11 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta |

12 artikla | 16 artikla ja liite VII |

13 artikla | 17 artiklan 2 kohta |

14 artiklan 1 kohta | - |

14 artiklan 2 kohta | 4 artiklan 2 kohta |

15 artikla | 2 artiklan 2 kohta |

16 artikla | 19 ja 20 artikla |

17 artikla | - |

18 artikla | - |

19 artikla | - |

Liite I N:o 1 – 46 | Liite I N:o 1 – 47 |

Liite II N:o 1 – 46 | Liite IX N:o 1 – 47 |

Liite III | Liite V |

Liitteessä III oleva 36 kohta | 3 artiklan 1 kohdan h alakohta |

Liite IV | Liite VI |

Liite V | - |

Liite VI | - |

_____________

Direktiivi 96/73/EY | Tämä asetus |

1 artikla | 1 artikla |

2 artikla | Liitteessä VIII olevan 1 luvun I jakson 2 kohta |

3 artikla | 17 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |

4 artikla | 17 artiklan 3 kohta |

5 artiklan 1 kohta | 20 artiklan 1 kohta |

5 artiklan 2 kohta | 19 artikla |

6 artikla | 20 artiklan 2 kohta |

7 artikla | - |

8 artikla | - |

9 artikla | - |

Liite I | Liitteessä VIII olevan 1 luvun I jakso |

Liitteessä II oleva 1 kohta, johdanto | Liitteessä VIII olevan 1 luvun II jakso |

Liitteessä II olevan 1 kohdan I, II ja III jakso | Liitteessä VIII olevan 2 luvun I, II ja III jakso |

Liitteessä II oleva 2 kohta | Liitteessä VIII olevan 2 luvun IV jakso |

_____________

Direktiivi 73/44/ETY | Tämä asetus |

1 artikla | 1 artikla |

2 artikla | Liitteessä VIII olevan 1 luvun I jakso |

3 artikla | 17 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |

4 artikla | 17 artiklan 3 kohta |

5 artikla | 19 ja 20 artikla |

6 artikla | - |

7 artikla | - |

Liite I | Liitteessä VIII oleva 3 luku, johdanto ja I–IV jakso |

Liite II | Liitteessä VIII olevan 3 luvun V jakso |

Liite III | Liitteessä VIII olevan 3 luvun VI jakso |

[1] Direktiivit 96/74/EY (sellaisena kuin se on muutettuna), 96/73/EY (sellaisena kuin se on muutettuna) ja 73/44/ETY.

[2] Komission valmisteluasiakirja KOM(2006) 690 lopullinen.

[3] CIRFS/BISFA (International Bureau for the Standardisation of Man Made Fibres), Euratex, AEDT (European Association of National Organisations of Textile Retailers), ammattiliittoja, ANEC (European Association for the Co-ordination of Consumer Representation in Standardisation), BEUC (Euroopan kuluttajaliitto), CEN (Euroopan standardointikomitea) ja jäsenvaltioiden edustajia.

[4] Tulokset verkossa: http://ec.europa.eu/enterprise/textile/index_en.htm.

[5] http://ec.europa.eu/governance/impact/iab_en.htm.

[6] EUVL C , , s. .

[7] EUVL C , , s. .

[8] EYVL L 83, 30.3.1973, s. 1.

[9] EYVL L 32, 3.2.1997, s. 1.

[10] EYVL L 32, 3.2.1997, s. 38.

[11] EUVL L 35, 6.2.2004, s. 39.

[12] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

[13] Tässä kohdassa tarkoitettujen ja leikattuina myytävien tuotteiden yhteisselosteen on oltava rullassa. Tässä kohdassa tarkoitettuihin köysiin ja naruihin kuuluvat myös vuoristokiipeilyssä ja vesiurheilussa käytettävät köydet.

[14] Esikäsittely voi kohdistua myös suoraan analyysinäytteisiin.

[15] Ommeltujen tuotteiden osalta, ks. 7 jakso.

[16] Ks. 1 kohta.

[17] Laboratoriokarsta voidaan korvata kuitusekoittimella, tai kuidut voidaan sekoittaa ”tukko ja poisto” –menetelmällä.

[18] Jos puolat voidaan asettaa sopivaan telineeseen, niistä voidaan kehiä vyyhdet samanaikaisesti.

[19] Menetelmä 12 on poikkeus. Se perustuu toisen komponentin olennaisen rakenne-elementin määrittämiseen.

[20] Ks. 1.1 luku.

[21] Modakryylien ja klorokuitujen liukenevuus reagenssiin on testattava ennen varsinaista analyysia.

[22] Klorokuitujen liukenevuus reagenssiin on testattava ennen varsinaista analyysia.

[23] Villisilkit kuten tussah eivät liukene kokonaan massaltaan 75-prosenttiseen rikkihappoon.

[24] Ks. esim. julkaisussa ”Melliand Textilberichte” 56 (1975) s. 643-645 kuvattu laite.

[25] Ks. 1 luvun 1 kohta.

[26] d:n arvot esitetään tämän liitteen 2 luvussa, joka koskee kahden tekstiilikuitulajin sekoitteiden eri analyysitapoja.

--------------------------------------------------