5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/23

A.

katsoo, että aktiivisen osallisuuden edistämistoimet eivät saa korvata sosiaalista osallisuutta, koska heikossa asemassa olevilla väestöryhmillä, jotka eivät pysty osallistumaan työmarkkinoille, on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja täysimääräiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, ja siksi heillä on myös oikeus vähimmäistoimeentuloon, ja katsoo, että mahdollisuus käyttää kohtuuhintaisia ja laadukkaita esteettömiä yhteiskunnallisia palveluja ei saa riippua siitä, pystyykö henkilö osallistumaan työmarkkinoille,

B.

katsoo, että aktiivinen osallisuus ei liity ainoastaan yksilön valmiuksiin vaan myös siihen, miten yhteiskunta on rakentunut, ja katsoo siksi, että on puututtava myös syrjäytymisen rakenteellisiin syihin, kuten syrjintään ja palvelujen riittämättömyyteen,

C.

katsoo, että ilmeinen syrjäytyminen työmarkkinoilta voi pikemmin olla seurausta riittämättömistä ihmisarvoisista työllistymismahdollisuuksista kuin yksilön aikaansaamattomuudesta,

D.

katsoo, että työmarkkinoille osallistuminen ei saa olla edellytyksenä oikeudelle vähimmäistoimeentuloon ja mahdollisuudelle käyttää laadukkaita yhteiskunnallisia palveluja ja että vähimmäistoimeentulo ja mahdollisuus käyttää laadukkaita yhteiskunnallisia palveluja ovat työmarkkinoille integroitumisen välttämättömiä edellytyksiä,

E.

katsoo, että työmarkkinoilta kauimmas etääntyneet ovat usein huono-osaisia ihmisiä, joilla on moninaisia ja mutkikkaita ongelmia ja vaikeuksia, kuten pitkäaikainen riippuvuus matalasta tai riittämättömästä toimeentulosta, pitkäaikaistyöttömyys, alhainen koulutustaso ja lukutaidottomuus, varttuminen haavoittuvassa asemassa olevassa perheessä, vammaisuus, heikko terveys, asuminen alueella, jossa huono-osaisuus on monimuotoista, tilapäinen asuminen ja kodittomuus sekä rasismi ja syrjintä, ja katsoo tämän vuoksi, että osallistamisstrategioissa on otettava huomioon syrjäytyneiden erilaisuus,

F.

katsoo, että sosiaalinen syrjäytyminen ja työmarkkinoilta syrjäytyminen vaarantavat huomattavasti niistä kärsivien ihmisten mielenterveyttä ja että pitkäaikaistyöttömillä on suurempi riski masentua ja kärsiä muista mielenterveyshäiriöistä,

G.

katsoo, että työmarkkinoilta syrjäytyneillä on suurempi ammatillisen koulutuksen tarve siksi, että heidän koulutuksensa on riittämätöntä, tai siksi, että he eivät enää voi käyttää tehokkaasti hyödykseen saamaansa koulutusta oltuaan pitkään poissa työmarkkinoilta,

H.

ottaa huomioon, että aktiivista osallisuutta edistävien politiikkojen ehdollisuus vaikuttaa usein heikommassa asemassa oleviin ryhmiin ja että näitä vaikutuksia on seurattava ja kielteiset vaikutukset on estettävä,

I.

katsoo, että aktiivista osallisuutta edistävien toimien on oltava myös köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevien EU:n ja jäsenvaltioiden tavoitteiden mukaisia,

J.

ottaa huomioon, että perheen pää on usein nainen ja että useimmat yksinhuoltajat ja hoitotyötä tekevät ovat naisia; katsoo, että sen vuoksi aktiivista osallisuutta edistäviin politiikkoihin on sisällytettävä kaikenkattavat toimet, jotka auttavat työmarkkinoilta kauimmas etääntyneitä naisia hyötymään käytännössä aktiivista osallisuutta edistävistä strategioista; ottaa huomioon, että naisten työmarkkinatilanne on suoraan yhteydessä lähinnä naisia koskettavaan ikääntyneiden köyhyyteen,

K.

ottaa huomioon, että taloudellisen laskusuhdanteen ja lisääntyvän työttömyyden aikana vaarana on, että suuri määrä uusia irtisanomisia lisää entisestään köyhyydestä kärsivien ja työmarkkinoilta syrjäytyneiden määrää erityisesti heikoimmassa asemassa olevissa yhteiskuntaryhmissä, joita ovat naiset, ikääntyneet ja vammaiset; pitää tärkeänä, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa edistetään sosiaalista osallisuutta ja siihen liittyvää työvoimapolitiikkaa kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen lähestymistavan avulla; katsoo, että julkisia varoja tulisi käyttää sosiaalisten sekä terveyden ja koulutuksen alan investointien ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten palvelujen ja yleishyödyllisten palvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen,

L.

katsoo, että näkemys, jonka mukaisesti työ on paras tapa torjua syrjäytymistä, pitää todella paikkansa ainoastaan, jos työ on luonteeltaan kestävää ja hyvälaatuista ja siitä maksettava palkka on riittävä; katsoo, että periaate, jonka mukaisesti samanarvoisesta työstä on maksettava samaa palkkaa, ei ole toteutunut kehuttavasti,

M.

ottaa huomioon, että perheissä hoitotyötä tekevät tuottavat tärkeitä työllisyysjärjestelmän ulkopuolisia hoito-, kasvatus- ja tukipalveluja ilman tuloja tai sosiaalisia oikeuksia ja heillä ei ole oikeutta palata työmarkkinoille ja saada tunnustusta perheelle tarjotun hoivan aikana hankituista tai kehitetyistä taidoistaan,

1.

panee tyytyväisenä merkille, että komission suositus 2008/867/EY perustuu suositukseen 92/441/ETY, jossa tunnustetaan yksilön perusoikeudeksi riittävä toimeentulo ja toimeentuloturva siten, että hän voi elää ihmisarvoista elämää, ja määritellään yhteiset periaatteet tämän oikeuden toteuttamiseksi; tunnustaa yhteiset periaatteet ja käytännön suuntaviivat, jotka on esitetty suosituksessa 2008/867/EY aktiivisen osallisuuden strategiasta, joka perustuu kolmeen tukipilariin: riittävään toimeentulotukeen, kaikkien pääsyyn työmarkkinoille ja laadukkaiden palvelujen saantiin; huomauttaa erityisesti, että kaikkien aktiivisen osallisuuden strategioiden on perustuttava yksilön oikeuksien, ihmisarvon kunnioittamisen sekä syrjimättömyyden, yhtäläisten mahdollisuuksien ja sukupuolten tasa-arvon periaatteiden noudattaminen, työmarkkinoille pääsyn ja täysimääräisen yhteiskunnallisen osallistumisen edistäminen sekä laadun, riittävyyden ja saatavuuden periaatteiden toteutuminen kaikissa kolmessa pilarissa;

2.

on samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, että suosituksen 92/441/ETY täytäntöönpanoa täytyy tehostaa vähimmäistoimeentulon ja sosiaalisten tulonsiirtojen suhteen ja että toimeentuloturvan avulla on varmistettava riittävä vähimmäistoimeentulo, jotta ihmiset pystyvät elämään ihmisarvoista elämää, vähintään ”köyhyysriskin” yläpuolella, ja sen on oltava riittävää, jotta ihmiset voidaan nostaa köyhyydestä, ja että etuisuuksien käyttöastetta on lisättävä;

3.

suhtautuu myönteisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 17. heinäkuuta 2008 antamaan tuomioon C-303/06, joka koskee hoitotyötä tekevien syrjintää sen vuoksi, että he ovat kanssakäymisissä vammaisen henkilön kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään riittäviin toimiin varmistaakseen, että hoitotyötä tekeviä suojellaan tällaiselta työelämään pääsyä koskevalta syrjinnältä, ja rohkaisee jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että tuomioistuimen päätöstä noudatetaan;

4.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ottamalla käyttöön riittävän toimeentulotuen; huomauttaa, että suosituksiin 92/441/ETY ja 2008/867/EY perustuvan toimeentulotuen tason on oltava riittävä ja siinä on noudatettava avoimuutta, sen on oltava kaikkien saatavilla ja pitkäkestoista;

5.

pitää ehdottoman tärkeänä, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot panevat tehokkaasti täytäntöön direktiivin 2000/78/EY, jonka avulla vakiinnutetaan yhdenvertaista kohtelua työssä koskevat oikeudelliset puitteet syrjinnän torjumiseksi työssä ja ammatissa uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella;

6.

korostaa neuvostolle esittämäänsä pyyntöä sopia EU:n minimipalkkajärjestelmätavoitteesta ja maksuihin perustuvasta korvaavien tulojen järjestelmästä, josta annetaan toimeentulotukea, joka on suuruudeltaan vähintään 60 prosenttia kansallisista keskivertotuloista, ja sopia aikataulusta, jonka puitteissa kaikkien jäsenvaltioiden on saavutettava tämä tavoite;

7.

on tietoinen siitä, että toimeentuloturvan ja työmarkkinoille osallistumisen vuorovaikutus on monimutkainen prosessi erityisesti silloin, kun saatavilla oleva työ voi olla lyhytaikaista, kausiluonteista tai epävarmaa tai osa-aikaista ja kun etuisuuksien kelpoisuusehdot ja sosiaaliturvajärjestelmät tai marginaaliveroaste voivat tehdä palkallisen työn vastaanottamisesta vähemmän kannattavaa ja toimeentulotukijärjestelmä on liian hidas reagoimaan; pitää sen vuoksi kiireellisenä sellaisten järjestelmien kehittämistä, jotka tehokkaasti tukevat ihmisiä siirtymävaiheissa eivätkä rankaise tai lannista heitä ja lopeta tukea liian nopeasti, kun ihminen menee töihin;

8.

korostaa, että on tärkeää säätää sosiaaliturvaetuuksia heikossa asemassa oleville työhön kykeneville ihmisille; huomauttaa kuitenkin, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, kyseiset etuudet ovat jäsenvaltioiden asia;

9.

huomauttaa, että riittävän toimeentulotuen varassa elävillä ja heidän perheenjäsenillään on mahdollisuus välttää köyhyyteen vajoaminen ja tulla aktiivisiksi kansalaisiksi, jotka myötävaikuttavat yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen elämään sekä sukupolvien välisen solidaarisuuden edistämiseen;

10.

ehdottaa, että jäsenvaltiot harkitsisivat aktiivisesti vähimmäispalkkapolitiikkaa, jotta voitaisiin auttaa yhä lukuisampia ”työssäkäyviä köyhiä” ja tehdä työstä mahdollinen tulevaisuudennäkymä työmarkkinoilta syrjäytyneille;

11.

katsoo, että aktiiviseen osallisuuteen vaaditaan yhteisön alueiden ja seutujen välisen eriarvoisuuden vähentämistä nopeuttamalla taloudellisen kriisin koettelemien seutujen elvyttämistä ja kehittämällä maaseutualueita;

12.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia laittoman ja pimeän työn torjumiseksi, jonka tekijät jäävät ilman tiettyjä sosiaalisia etuuksia ja palveluja;

13.

pyytää, että aktiivisen osallisuuden edistämistoimet olisivat

14.

kehottaa komissiota harkitsemaan kokonaistaloudellista lähestymistapaa aktiivisen osallisuuden edistämisen ja sosiaalisen osallisuuden suhteen, koska kokemus on osoittanut, että investoinnit ja ennaltaehkäisevät toimet varhaisessa vaiheessa voivat pitkällä tähtäimellä vähentää yhteiskunnan kokonaiskustannuksia; pitää myönteisenä, että suosituksessa 2008/867/EY ehdotetaan tämän mukaisesti sosiaalista osallisuutta edistävien investointien lisäämistä;

15.

katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi tarjota heikossa asemassa oleville ryhmille (kuten vammaisille tai pitkäaikaissairaille, yksinhuoltajille tai monilapsisille kotitalouksille) kohdennettuja lisäetuuksia, jotka kattavat ylimääräiset kustannukset esimerkiksi henkilökohtaisen tuen, erityispalvelujen käytön sekä sairaanhoidon ja sosiaalihuollon yhteydessä, ja määrittää esimerkiksi kohtuullinen hintataso lääkkeille heikommassa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä varten; korostaa tarvetta taata työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeen kohtuullinen taso;

16.

katsoo, että koska ihmisten tarpeet ovat usein moninaisia, on tarpeen suunnitella ja toteuttaa räätälöityjä aktiivisen osallisuuden edistämistoimia, joissa yhdistyvät vähimmäistoimeentulo, pääsy työmarkkinoille ja yhteiskunnalliset palvelut, että ongelmien varhaista tunnistamista ja ennaltaehkäisyä on korostettava ja että etusija olisi annettava heikoimmassa asemassa oleville;

17.

katsoo, että tällaisia toimia suunnitellessa ja toteutettaessa olisi otettava huomioon niiden näkemykset, jotka ovat toimien kohteena; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan sosiaalisiin kysymyksiin erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä helpottaakseen niiden osallistumista osallisuutta edistävien politiikkojen muotoilemiseen ja toteuttamiseen;

18.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään entistä rakentavamman lähestymistavan huumausainepolitiikkaan painottaen rikosoikeudellisten seuraamusten sijaan ennaltaehkäisyä, valistusta ja riippuvuuden hoitoa;

19.

pyytää torjumaan mielenterveysongelmista tai oppimisvaikeuksista kärsivien ihmisten leimautumista, edistämään mielenterveyttä ja hyvinvointia, ehkäisemään mielenterveysongelmia sekä lisäämään hoitoon myönnettäviä varoja;

20.

katsoo, että koska syrjäytymiseen liittyvät ongelmat ovat usein näkyvissä jo elämän ensimmäisinä vuosina, ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää, että voidaan tunnistaa jo varhain ne lapset ja nuoret, joiden kohdalla syrjäytymisen vaara on suurin, jo hyvissä ajoin ennen kuin he keskeyttävät koulutuksensa; panee merkille, että koulusta syrjäytyneillä nuorilla esiintyy muita todennäköisemmin epäsosiaalista ja rikollista käyttäytymistä, mikä vaikeuttaa entisestään myöhempää työmarkkinoille pääsyä; katsoo, että osallisuutta edistävien toimien onnistumisen kannalta on olennaista, että monien eri toimijoiden välillä käydään keskustelua ja että tuetaan ennaltaehkäiseviä toimia ja yhteiskunnallisia palveluja vaikeassa asemassa olevien lasten ja nuorten aikuisten mahdollisuuksien parantamiseksi; korostaa myös syrjäytymisen ongelmia, jotka koskevat työttömiksi joutuvia iäkkäämpiä ihmisiä, joilla ei ole enää pääsyä työmarkkinoille;

21.

katsoo, että ensimmäistä työpaikkaansa hakevien nuorten tarpeita on tarkasteltava huolellisesti ja että kansallisella tasolla on otettava käyttöön politiikkoja ja toteutettava toimia, joiden avulla voidaan edistää siirtymistä koulutuksesta työmarkkinoille; katsoo lisäksi, että nuorisojärjestöjen kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun on oltava jatkuvasti sidoksissa EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa tehtävän työn kanssa;

22.

kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään käsittelemään tehokkaammin hoitotyötä tekevien ongelmia, joita ovat muun muassa oikeus valita vapaasti, haluavatko he toimia hoitajina ja missä määrin he voivat tarjota hoitoa, mahdollisuus yhdistää hoitotyö palkkatyöhön ja työpaikkaan sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja vanhuuseläkkeiden saatavuus, jotta vältettäisiin tällaisesta hoitotyöstä johtuva köyhtyminen;

23.

panee tyytyväisenä merkille, että kohtuuhintaisten ja laadukkaiden yhteiskunnallisten palvelujen yleisen saatavuuden on myönnetty olevan perusoikeus ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin oleellinen osa ja lisäksi tarpeellinen ihmisten työssä pysymisen tukemiseksi, ja panee tyytyväisenä merkille suosituksessa 2008/867/EY määritellyt periaatteet; katsoo, että tällaisiin yhteiskunnallisiin palveluihin kuuluvat vakituinen kohtuuhintainen asunto, helppokäyttöinen julkinen liikenne, ammatillinen peruskoulutus, terveydenhuolto sekä kohtuuhintaisten energiapalvelujen ja muiden verkkopalvelujen saatavuus; toteaa, että yleishyödyllisiä palveluja koskevien yleispalveluvelvoitteiden takaamista on edistettävä; katsoo, että on tarpeen laatia toimintasuunnitelma yleishyödyllisiä palveluja koskevan EU:n puitedirektiivin laatimiseksi näiden velvoitteiden takaamiseksi; panee merkille, että lasten kohtuuhintaista hyvälaatuista päivähoitoa koskevien Barcelonan tavoitteiden saavuttamisessa ei ole edistytty riittävästi, ja katsoo, että päivähoitoa olisi tehostettava laajentamalla se kattamaan kaikki peruskoulun ala-asteella olevat lapset; panee lisäksi merkille, että muiden huollettavien hoitotarpeista ei myöskään ole huolehdittu riittävästi ja niiden suhteen olisi meneteltävä samalla tavalla;

24.

katsoo, että osallisuuden edistämisen kannalta on keskeistä torjua syrjintää, jota ihmiset kohtaavat tavaroiden, palvelujen ja etujen saatavuuden yhteydessä, ja sen vuoksi panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen kattavasta direktiivistä työn ulkopuolella tapahtuvan ikään, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi;

25.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sosiaalisia maksuluokkia heikommassa asemassa oleville ryhmille, esimerkiksi energian ja julkisen liikenteen alalla, ja mahdollisuuksia saada mikrolainoja, jotta aktiivista osallisuutta voidaan edistää, sekä ilmaista terveydenhoitoa ja koulutusta taloudellisista ongelmista kärsiville;

26.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään luotto-osuuskuntien tunnettuutta, jotta voidaan tarjota ihmisille turvallinen ja säännelty ympäristö säästää ja lainata rahaa sekä hallita henkilökohtaista velkaantumista, joka aiheuttaa yhä enemmän ongelmia; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että yksilöillä on oikeus avata pankkitili kohtuullisin kustannuksin, koska tilinavaus on olennaisen tärkeää taloudelliseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen elämään osallistumisessa;

27.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan vammaisille sen ylimääräisen tuen, jota he tarvitsevat päästäkseen työmarkkinoille ja työelämässä ollessaan; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta ja sen valinnaista pöytäkirjaa, tekemään niin; toteaa, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset menetelmät ja rakenteet tämän yleissopimuksen panemiseksi täytäntöön omalla alueellaan;

28.

katsoo, että nuorten aktiiviseen osallisuuteen liittyy erityisongelmia, kuten perusteeton ikään perustuva syrjintä ja vaikeudet päästä kohtuuhintaiseen ammatilliseen koulutukseen;

29.

suhtautuu myönteisesti vammaisten kotiuttamiseen laitoshoidosta, mutta huomauttaa, että tämä edellyttää riittäviä ja laadukkaita itsenäisen asumisen mahdollistavia avohoitopalveluja sekä oikeutta henkilökohtaiseen apuun, taloudelliseen riippumattomuuteen ja täysimittaiseen osallistumiseen jäsenvaltioiden yhteiskuntaelämään;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään riittävät resurssit elinikäisen oppimisen ohjelmiin pääsyn helpottamiseksi, sillä näin rajoitetaan muun muassa ikääntyneiden syrjäytymistä työelämästä ja edistetään heidän jatkuvaa osallistumistaan sosiaaliseen, kulttuuri- ja yhteiskuntaelämään;

31.

katsoo, että perheväkivallan sekä lasten ja vanhusten huonon kohtelun torjumiseksi tulisi tehdä enemmän;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että voimassa oleva sukupuolten tasa-arvoa, yleistä tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskeva yhteisön lainsäädäntö pannaan kaikilta osin, asianmukaisesti ja tehokkaasti täytäntöön; kehottaa laajentamaan ja noudattamaan sitä työllisyyden ja ammatillisen koulutuksen rakenteellisten esteiden poistamiseksi;

33.

katsoo, että korkeatasoinen koulutus on tulevaisuuden onnistuneen työllisyyden ja integraation ehdoton edellytys; kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan julkista koulutusta koskevaa lainsäädäntöä kaikkien mahdollisten koulutuksen esteiden poistamiseksi varmistaakseen yhtenäisen koulutuksen ja koulutukseen pääsyn kaikille; katsoo, että pitkäksi aikaa työmarkkinoilta syrjäytyneillä on oltava laajemmat oikeudet elinikäisen oppimisen rahoitukseen erityisesti, kun on kyse ”avaintaidoista”;

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaatetta kautta linjan aktiivista osallisuutta edistävän strategian toteutuksessa;

35.

katsoo, että koulutusta tarjottaessa olisi otettava huomioon kunkin yksilön tarpeet ja koulutuksen tulisi olla näiden tarpeiden mukaista; kehottaa tarjoamaan kohdennettua koulutusta ja sopeutumisvalmennusta, koska vakiotyyppisessä koulutuksessa ja valmennuksessa jätetään usein huomiotta vammaisten tarpeet ja myös niiden ihmisten tarpeet, joilla on hoitovelvollisuuksia tai terveysongelmia; viittaa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja EQUAL-ohjelman parhaisiin käytäntöihin sellaisen tarveperusteisen koulutuksen kohdentamiseksi työmarkkinoilta kauimmas etääntyneille, jossa otettaisiin huomioon myös muut kuin todistuksin osoitettavat taidot sekä muodollisen koulutuksen ulkopuolella hankitut taidot;

36.

suosittaa koulutuksen laadun parantamista ja koulutusjärjestelmien sopeuttamista työmarkkinoihin ja sosiaalisen osallistumisen kriteereihin sekä eriarvoisuuden vähentämistä kaikenlaiseen koulutukseen pääsyssä ja tarjolla olevan koulutuksen laadussa;

37.

katsoo, että koulutuksessa olisi myös varmistettava, että yksilöt ovat tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan työssä, mukaan lukien perehtyminen työterveyteen ja -turvallisuuteen, oikeuteen liittyä ammattiyhdistyksen jäseneksi, saada tietoa ja opastusta sekä osallistua elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen;

38.

panee merkille, että rahoituksen saaminen työmarkkinoille pääsyn mahdollistamiseksi työmarkkinoilta kauimmas etääntyneille on ehkä vaikeampaa mielikuvituksekkaammille kuin kapea-alaisemmille lähestymistavoille, joiden tuloksia voidaan arvioida määrällisesti; kehottaa komissiota sen vuoksi tehostamaan rakennerahastojen ja erityisesti ESR:n käyttöä alhaalta ylöspäin suuntautuvien lähestymistapojen rahoittamisessa sekä sosiaalisen ja aktiivisen osallisuuden edistämistä mittaavien indikaattorien kehittämistä, jotta innovatiivisia ruohonjuuritason hankkeita voidaan kohdentaa aktiivisen osallisuuden edistämiseen osana sosiaalista osallisuutta koskevia tavoitteita Lissabonissa rakennerahastoille korvamerkityistä varoista, sosiaalisille innovaatioille esitetyistä varoista ja muista rahoituslähteistä;

39.

panee merkille, että demografisen muutoksen myötä työelämässä mukana olevien ja sen ulkopuolelle jäävien henkilöiden suhdeluku on vuonna 2030 arviolta 2:1; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään aktiivista osallisuutta edistäviä politiikkoja sen varmistamiseksi, että hoitotyötä tekevät henkilöt, joista monet joutuvat vetäytymään työmarkkinoilta hoitovelvollisuuksien vuoksi, eivät joudu myöhemmin epäedulliseen asemaan;

40.

toteaa, että kaikkien aktiivista osallisuutta edistävien strategioiden ytimessä on oltava työmarkkinat, joille kaikilla on pääsy ja joilla kaikkien työntekijöiden kohdalla työn ihmisarvoisissa ehdoissa ja työtehtävien laadussa otetaan huomioon erilaiset työolosuhteisiin liittyvät tarpeet, työntekijöiden yksilölliset vaatimukset, työtavat ja työaikamallit, eri ihmisten erilaiset taidot sekä erilaiset perhe-, yksityis- ja työelämän yhteensovittamista koskevat tarpeet; toteaa, että korkeatasoiset työpaikat ovat olennaisen tärkeitä työssä pysymisen edistämiseksi;

41.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään kilpailukykyisiä työmarkkinoita suosimalla julkisia ja yksityisiä sosiaaliturvajärjestelmiä kohtuullisin kustannuksin, jotta asianosaisilla, etniset vähemmistöt mukaan lukien, olisi valinnanmahdollisuus vähentää työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen riskejä;

42.

kehottaa jäsenvaltioita eri keinoin motivoimaan kaikkia toimijoita luomaan työmarkkinat, joille kaikilla on pääsy, ja edistämään työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden osallistumista; muistuttaa paikallisten työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, taloudellisiin kannustimiin, veroetuisuuksiin ja sosiaalitalouden kehittämiseen liittyvistä mahdollisuuksista; suhtautuu myönteisesti komission suositukseen tukea sosiaalitaloutta tärkeänä keinona luoda aloitustyöpaikkoja heikossa asemassa oleville;

43.

huomauttaa, että paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on kolme roolia aktiivisen osallisuuden edistämisessä: toimia työnantajina, taloudellisen kehityksen ja työllisyyden tukijoina sekä julkisten palvelujen tuottajina mukaan lukien heikoimmassa asemassa oleville tarkoitetut palvelut; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan alueellisen ja paikallisen tason verkostoja ihmisten neuvomiseksi ja ohjaamiseksi, jotta he voivat saada apua päästäkseen työmarkkinoille ja saadakseen kunkin yksilöllisiä tarpeita vastaavia sosiaalipalveluja (esimerkiksi sosiaalietuuksia, terveys- ja mielenterveyspalveluja, sosiaalihuollon palveluja ja ammatillista koulutusta);

44.

uskoo vahvasti, että turvapaikanhakijoiden osallisuutta haittaavien esteiden torjumiseksi olisi tehtävä enemmän; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että turvapaikanhakijoiden riippuvuus etuuksista loppuu antamalla heille luvan työskennellä, ja tarkastelemaan laillisempien maahanmuuttoreittien kehittämistä;

45.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita turvaamaan ihmisoikeuksiin perustuvan turvapaikkapolitiikan pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen ja muun asiaa koskevan ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti;

46.

tunnustaa, että ihmiskauppa aiheuttaa suunnattomia kärsimyksiä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään tehokkaammin valvomaan ihmiskaupan ja syrjinnän vastaisen lainsäädännön noudattamista, sopeuttamaan ihmiskaupan uhrit uudelleen yhteiskuntaan ja erityisesti allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta;

47.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton ja turvapaikan hakemisen harhaanjohtavan sekoittamisen toisiinsa sekä näiden molempien sekoittamisen laittomaan maahanmuuttoon;

48.

katsoo, että ihmisten vangitseminen ilman asianmukaista yhteiskuntaan sopeuttamista ja koulutusta luo esteitä osallisuudelle ja johtaa usein pelkästään pahempaan sosiaaliseen syrjäytymiseen, työttömyyteen ja rikollisuuteen;

49.

uskoo vahvasti, että pakollinen eläkkeellejäämisikä estää aktiivista osallisuutta ja pakottaa monet ihmiset, jotka saattaisivat haluta jatkaa työntekoa, tarpeettomasti pois työmarkkinoilta;

50.

kehottaa komissiota koordinoimaan tehokkaasti erityisesti laadukkaiden yhteiskunnallisten palvelujen osalta aktiivisen osallisuuden edistämiseen liittyviä politiikkoja ja vapaaehtoista laadukkaiden yleishyödyllisten yhteiskunnallisten palvelujen puitteiden kehittämistä ja tutkimaan viipymättä kaikki mahdolliset keinot selvittää yleishyödyllisten yhteiskunnallisten palvelujen oikeudelliset puitteet sekä luomaan niille niiden perustana toimivan oikeudellisen viitekehyksen erityisesti ottamalla käyttöön lainsäädäntövälineitä, puitedirektiivi mukaan lukien;

51.

korostaa komissiolle ja neuvostolle äskettäin esittämäänsä pyyntöä asettaa sellaisia tavoitteita, jotka koskevat köyhyyden poistamista (köyhyyden yleisesti sekä lapsiköyhyyden, työssäkäyvien köyhyyden ja pitkäaikaisen jatkuvan köyhyyden poistamista), eläkkeiden takaamaa vähimmäistulotasoa ja terveydenhoitopalvelujen saatavuutta ja laatua (lapsikuolleisuuden vähentäminen, terveyden parantaminen ja odotettavissa olevan eliniän piteneminen jne.); toistaa esittämänsä pyynnön asettaa EU:n tavoite lasten köyhyyden vähentämiseksi 50 prosentilla vuoteen 2012 mennessä ja lasten, nuorten ja aikuisten asunnottomuuden lopettamiseksi vuoteen 2015 mennessä;

52.

kehottaa laatimaan konkreettisen suunnitelman aktiivista osallisuutta edistävän strategian täytäntöönpanemiseksi siten, että perustana on kansalaisyhteiskunnan edustajien ja muiden sidosryhmien, köyhyydessä elävät mukaan lukien, osallistuminen; katsoo, että suunnitelmassa olisi määriteltävä aikataulu ja realistiset, erityisiin indikaattoreihin perustuvat määrälliset ja laadulliset tavoitteet, jotka on määriteltävä osapuolten kesken käydyn yksityiskohtaisen vuoropuhelun jälkeen; katsoo lisäksi, että suunnitelmassa olisi esitettävä, kuinka aktiivista osallisuutta edistetään ja seurataan sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden avoimen koordinointimenetelmän avulla erityisesti paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti komission aloitteeseen ottaa paikalliset viranomaiset mukaan valvomaan aktiivista osallisuutta edistävien strategioiden täytäntöönpanoa rahoittamalla Progress-ohjelman kautta paikallisviranomaisten muodostamaa aktiivisen osallisuuden seurantaryhmien verkostoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan kyseisille seurantaryhmille tärkeän roolin tulevaisuuden poliittisessa prosessissa ja valtavirtaistamaan aktiivisen osallisuuden edistämisohjelmat tarkistetun Lissabonin strategian kansallisten uudistusohjelmien ja erityisesti Euroopan työllisyysstrategian avulla;

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.