18.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 67/112

—

ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) ensimmäisessä ministerikokouksessa 13. joulukuuta 1996 annetun Singaporen ministerikokouksen julistuksen 18 kohdan informaatioteknologiatuotteiden kauppaa koskevasta sopimuksesta (tunnetaan myös nimellä informaatioteknologiasopimus),

—

ottaa huomioon WTO:n toisessa ministerikokouksessa 20. toukokuuta 1998 annetun maailmanlaajuista sähköistä kaupankäyntiä koskevan Geneven ministerikokouksen julistuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen WTO:lle 9. toukokuuta 2003 esittämän sähköisen kaupankäynnin luokitteluun liittyviä kysymyksiä ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan työohjelman,

—

ottaa huomioon WTO:n kuudennessa ministerikokouksessa 18. joulukuuta 2005 annetun Dohan työohjelmaa koskevan Hongkongin ministerikokouksen julistuksen 46 kohdan sähköisestä kaupankäynnistä,

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 2002/38/EY muuttamisesta radio- ja televisiolähetyspalveluihin ja tiettyihin sähköisesti suoritettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen soveltamisajan osalta ja komission kertomuksen neuvostolle neuvoston direktiivistä 2002/38/EY, joka annettiin 7 päivänä toukokuuta 2002 direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta radio- ja televisiolähetyspalveluihin ja tiettyihin sähköisesti suoritettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen osalta (KOM(2006)0210),

—

ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (1),

—

ottaa huomioon hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla annetun asetuksen (ETY) N:o 218/92 väliaikaisesta muuttamisesta sähköistä kaupankäyntiä koskevien lisätoimenpiteiden osalta 7. toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 792/2002 (2),

—

ottaa huomioon paperittomasta tullin ja kaupan toimintaympäristöstä 15. tammikuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 70/2008/EY (3),

—

ottaa huomioon 24. syyskuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY muuttamisesta (4), henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (5) sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004(asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) (6),

—

ottaa huomioon 14. toukokuuta 1998 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle eurooppalaisesta elektronisen kaupankäynnin aloitteesta (7),

—

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön (8),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0020/2009),

A.

ottaa huomioon, että yli puolella EU:n kansalaisista ja lähes 1,5 miljardilla ihmisellä maailmassa on mahdollisuus käyttää internetiä; ottaa huomioon, että yksi kolmesta EU:n kansalaisesta tekee hankintoja verkossa, mutta vain 30 miljoonaa ihmistä tekee rajat ylittäviä ostoksia EU:ssa,

B.

ottaa huomioon, että WTO on määritellyt sähköisen kaupankäynnin ”televerkkojen kautta tapahtuvaksi tuotteiden tuottamiseksi, mainostamiseksi, myynniksi ja jakeluksi”,

C.

ottaa huomioon, että voidaan tehdä jako sisältöön, joka toimitetaan fyysisten tietovälineiden kautta, ja digitaalisesti koodattuun sisältöön, joka välitetään sähköisesti internetin kautta ja siten fyysisistä tietovälineistä riippumatta, kiinteiden ja langattomien verkkojen avulla,

D.

ottaa huomioon, että sähköistä kauppaa voidaan käydä joko yritysten välisenä tai yritysten ja kuluttajien välisenä taikka kuluttajien välisenä liiketoimintana; ottaa huomioon, että internet-pohjainen kaupankäynti on muuttanut merkittävästi tapaa, jolla ihmiset käyvät kauppaa tavaroista ja palveluista, ja luonut uusia mahdollisuuksia erityisesti pk-yrityksille tavoittaa uusia asiakkaita rajojen yli,

E.

katsoo, että internetin avoimuuden säilyttäminen on sekä sen että yleisen talouden ja maailmanlaajuisen kaupan jatkuvan kasvun edellytys, sillä ne ”toimivat” yhä enemmän internet-pohjaisten tekniikoiden avulla,

F.

katsoo, että erityisesti pk-yritykset voivat hyödyntää sähköistä kaupankäyntiä päästäkseen ulkomaiden markkinoille; katsoo, että näiden uusien sähköisten kaupallisten käytäntöjen täysimittaisen hyödyntämisen tiellä on kuitenkin yhä erilaisia käytännön soveltamiseen liittyviä esteitä,

G.

ottaa huomioon, että tietovirran esteettömyys on tärkeää sähköisen kaupankäynnin helpottamisen kannalta ja että avoin ja turvallinen verkko, joka mahdollistaa internetin tietojen leviämisen ja käytön, on perusta, jolle 2000-luvun maailmanlaajuista taloutta rakennetaan,

H.

ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikka on läsnä kaikkialla talouselämässä ja uusia käyttöympäristöjä ja verkkoja kehitetään ja otetaan käyttöön; katsoo, että tarvitaan avoimia standardeja, jotka ovat tärkeitä innovoinnille, kilpailulle ja kuluttajien tehokkaille valinnoille,

I.

katsoo, että uuden ”digitalisoidun”voir caractere avant kaupankäyntiympäristön jatkokehitys tarjoaa nyt ja vastaisuudessa uusia mahdollisuuksia perinteistä ja nykyaikaista liiketoimintaa varten, se parantaa kuluttajan asemaa kaupankäyntiketjussa ja johtaa täysin uusiin liiketoimintamalleihin kuluttajan ja tuottajan välisissä suhteissa,

J.

katsoo, että internet tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä laadun ja valikoiman suhteen parempia valintoja perinteisiin hankintakeinoihin verrattuna ja että verkkomainonnasta on tullut tärkeä väline helpotettaessa kaikenkokoisten yritysten rajat ylittävää kauppaa, mutta erityisesti siitä on hyötyä pienille ja keskisuurille yrityksille uusien asiakkaiden saavuttamisessa,

K.

katsoo, että internetin kasvava käyttö kaupankäyntiin tuo huomattavia mahdollisuuksia mutta myös tiettyjä haasteita,

L.

katsoo, että sisältöpalveluja tuottavia yrityksiä pitäisi kannustaa käyttämään uusia ja innovatiivisia liiketoimintamalleja, joissa hyödynnetään internetin ja sähköisen kaupankäynnin tarjoamat mahdollisuudet,

M.

katsoo, että teknologia ja talous sanelee oikeudellisia ratkaisuja, koska nykyinen oikeudellisten kehysten kudelma on selvästi riittämätön,

N.

katsoo, että sähköinen kaupankäynti on yleisesti ottaen riippuvaista henkisen omaisuuden suojelusta ja että henkisen omaisuuden suojelua koskevaa turvallista ja ennustettavissa olevaa oikeudellista ympäristöä sekä poikkeuksia ja rajoituksia tarvitaan edistämään teknologisia innovaatioita sekä teknologian siirtoa ja levittämistä,

O.

ottaa huomioon havainnon, että merkittävien EU:n kauppakumppaneiden kansallisen lainsäädännön mukaan televiestintään on ensin hankittava lupa, jotta sähköisen kaupankäynnin palveluja voitaisiin tarjota, ja katsoo, että tällä luodaan tarpeeton velvoite erityisesti kyseisten lupien myöntämiseen liittyvien monimutkaisten menettelyjen takia,

P.

katsoo, että sähköisen kaupankäynnin merkitys WTO:n jäsenvaltioissa on voimistunut nopeasti esimerkiksi pankkitoiminnassa, televiestintäalalla, tietokonealalla, mainosalalla, jakelussa ja pikapostipalveluissa; ottaa huomioon, että niiden maiden määrä, jotka eivät rajoita rajat ylittäviä käyttömahdollisuuksia tällaisilla aloilla, on jo huomattava; ottaa huomioon, että on kulunut jo 10 vuotta sähköistä kaupankäyntiä koskevan WTO:n työohjelman käynnistämisestä,

Q.

katsoo, että WTO:n perusperiaatteita eli syrjimättömyyttä, avoimuutta ja asteittaista vapauttamista on sovellettava tavalla, jossa otetaan huomioon internetin nopeus ja interaktiivisuus, sähköisten maksujen menetelmät, toiminta ilman välikäsiä, liiketoiminnan osa-alueiden yleistyvä integrointi sähköiseen järjestelmään, entistä joustavammat yritysorganisaatiot ja yritysten kasvava pirstoutuminen,

1.

korostaa internetin myönteisiä vaikutuksia tavaroiden ja palvelujen rajat ylittävän ja kansainvälisen kaupan eri tekijöihin ja vaiheisiin viimeisten kahden vuosikymmenen aikana; korostaa, että sähköisen kaupankäynnin luontainen kansainvälisyys edellyttää yleistä yhteisymmärrystä ja yhteistyötä;

2.

myöntää, että verkkokaupan innovaatiot ja luovuus edistävät uusien kaupparakenteiden kehittymistä, kuten kuluttajien välistä kauppaa; huomauttaa, että verkkokauppapaikat toimivat uusina välittäjinä kanssakäymisen helpottamiseksi, tiedonsaannin lisäämiseksi hyvin vähäisin kustannuksin ja yleisesti yritysten välisten suhteiden laajentamiseksi;

3.

uskoo, että pienet ja keskisuuret yritykset ja nuoret yrittäjät, jotka harjoittavat osittain tai yksinomaan verkkokauppaa, ovat löytäneet hallinnollisilta ja kaupallisilta kustannuksiltaan verraten edullisen välineen, jonka avulla ne voivat mainostaa yksilöityä verkkomainontaa hyödyntäen ja myydä tavaroitaan ja palvelujaan yleisesti laajenevalle asiakaskunnalle ohittaen siten vanhentuneet kaupan esteet ja päästen aiemmin etäisille ja suljetuille markkinoille;

4.

myöntää, että verkkokauppaan liittyy ongelmia tuotteiden laatua ja turvallisuutta koskevan takuun osalta, koska tavalliset valvontakäytännöt puuttuvat jakeluvaiheesta, ja katsoo, että tätä varten on kehitettävä uusia menetelmiä, kuten kuluttajien myyjistä laatimia arvosteluja ja kuluttajien välisiä vertaisarviointeja;

5.

peräänkuuluttaa yksityiskohtaisen analyysin laatimista verkkokaupan vaikutuksesta perinteisiin kaupan toimintamalleihin ja toimintoihin, jotta mahdolliset haittavaikutukset tiedostettaisiin ja niitä voitaisiin välttää;

6.

ilmaisee huolensa siitä, että tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäviä kuluttajia ja myyjiä syrjitään usein verrattuna verkon ulkopuolisilla markkinoilla toimiviin kuluttajiin ja myyjiin;

7.

panee tyytyväisenä merkille, että kuluttajat hyötyvät mahdollisuudesta hyödyntää lähes rajatonta valikoimaa tavaroita ja palveluja, mikä johtuu maantieteellisten, etäisyyden aiheuttamien ja tilaan liittyvien rajoitusten poistumisesta samoin kuin mahdollisuudesta avoimeen ja puolueettomaan tietoon, hintojen vertailuun, yksilöidyn verkkomainonnan saatavuuteen ja verkossa 24 tuntia vuorokaudessa tarjolla olevaan mukavaan ”etsi ja osta” -mahdollisuuteen kaikille, joilla on internet-yhteys kotona, työpaikalla tai muualla;

8.

toteaa, että kehittyvät aineettomien hyödykkeiden ja palvelujen digitaaliset markkinat ovat jo suuremmat kuin perinteinen kauppa ja hankinnat ja että ne ovat jo luoneet joukon uusia kaupallisia käsitteitä ja taloudellisia arvoja, kuten digitaaliset kiinteistöt (verkkotunnukset) ja tiedonsaanti (hakukoneet);

9.

ehdottaa, että laitonta toimintaa, kuten väärennöksiä, piratismia, petoksia, liiketoiminnan turvallisuuden rikkomista ja kansalaisten yksityisyyden loukkauksia ei olisi pidettävä tämän toiminnan luonteesta johtuvana, vaan se on käsitettävä osana laitonta kaupallista toimintaa, jota esiintyi jo aiemmin fyysisessä maailmassa ja joka on helpottunut ja lisääntynyt uusien teknisten mahdollisuuksien myötä, ja näin tapahtuu pääasiassa silloin, kun toiminnassa ei pyritä noudattamaan sovellettavaa lainsäädäntöä mukautetun vastuujärjestelmän hyödyntämiseksi; toistaa, että on luotava mekanismeja, joiden avulla voidaan – kansainvälisen sähköisen kaupankäynnin kehitystä vaarantamatta – hyväksyä ja tiukentaa tarvittavia ja asianmukaisia valvontatoimenpiteitä ja tehostaa koordinointia, jolla voidaan torjua ja kitkeä nykyistä laitonta verkossa tapahtuvaa kaupallista toimintaa kiinnittäen erityistä huomiota tapauksiin, jotka voivat aiheuttaa vakavia riskejä kansanterveydelle, kuten väärennettyjen lääkkeiden myymiseen internetin kautta;

10.

tukee valtioiden ja kansojen julkisen moraalin ja etiikan ehdotonta kunnioittamista, mutta pahoittelee yleistyvää väärää turvautumista verkkopalveluihin ja tuotteisiin kohdistettuun sensuuriin, joka toimii naamioituna kaupan esteenä;

11.

tunnistaa tarpeen avoimille normeille ja niiden merkityksen innovoinnille, kilpailulle ja kuluttajien tehokkaille valinnoille; ehdottaa, että Euroopan yhteisön allekirjoittamissa kauppasopimuksissa edistetään internetin laajaa ja avointa käyttöä sähköisessä kaupankäynnissä, edellyttäen, että kuluttajien voivat käyttää haluamiaan palveluja ja digitaalisia tuotteita, ellei kansallinen lainsäädäntö niitä kiellä;

12.

katsoo, että rajat ylittävän liiketoiminnan valtava kasvu, liiketoiminnan luonteen, alkuperän ja päämäärän yksilöinnin vaikeus ja kirjausketjujen ja vaikutusvallan puute kyseenalaistaa verojärjestelmien alueellisen luonteen; huomauttaa, että on olemassa mahdollisuuksia virtaviivaistaa verohallintoa, korvata paperityötä sähköisellä tietojenvaihdolla, täyttää veroilmoitukset sähköisesti sekä automatisoida verojen perimisprosessi;

13.

korostaa, että kuluttajia ja yrityksiä on tarpeen kouluttaa ja että on tarpeellista järjestää tiedotuskampanjoita kehitysnäkymistä, oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka koskevat kaikkia osapuolia, jotka osallistuvat kansainväliseen kauppaan internetissä;

14.

pahoittelee sekä henkilötietoihin että rahaan verkossa kohdistuvien petosten ja varkauksien yleistymistä; uskoo, että liiketoiminnan ja maksujen turvallisuuteen kohdistuvan luottamuksen puute on suurin uhka sähköisen kaupankäynnin tulevaisuudelle; kehottaa komissiota tutkimaan syitä ja pyrkimään nykyistä tehokkaammin laatimaan järjestelmiä, joilla lisätään luottamusta yritysten ja yksityishenkilöiden välisiin kansainvälisiin sähköisiin maksuihin, sekä luomaan asianmukaisia riidanratkaisujärjestelmiä laittomia kaupallisia käytäntöjä silmälläpitäen;

15.

korostaa, että verkossa tarjottavia kulttuurihyödykkeitä ja -palveluita koskevien liiketoimien turvallisuus ja uskottavuus ovat olennaisia;

16.

toteaa, että luottamus ei riipu ainoastaan yksinkertaisista, luotettavista ja turvallisista tavoista käyttää internetiä, vaan myös muun muassa tavaroiden ja palvelujen laadusta ja tarvittavien suojakeinojen saavutettavuudesta;

17.

korostaa, että kansainvälisen verkkokaupan täysimittainen kasvu edellyttää kansainvälistä yhteistyötä sääntelyn laatimiseksi; katsoo, että sähköisen kaupankäynnin ongelmakohtia koskeva uusi, nykyaikainen lähestymistapa on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajat hyötyvät yksityisyytensä suojelusta ja internetin mukanaan tuomista kustannussäästöistä ja uusista kaupallisista mahdollisuuksista;

18.

katsoo, että maailmanlaajuisen verkkokaupan nykyisistä ja tulevista haasteista olisi keskusteltava vastavuoroisesti kannustavissa ja jäsennellyissä yhteistyöpuitteissa, jotka perustuvat toisistaan riippuvaisia toimijoita koskevaan vakiinnutettuun sääntöjärjestelmään, jolloin mahdollistetaan nykyaikainen ja kattava useiden sidosryhmien hallintoprosessi, josta internetin hallintofoorumi on esimerkkinä; toteaa, että nykymuotoiselle internet-hallinnolle on leimaa-antavaa sen sekamuotoinen luonne, josta puuttuvat toiminnalliset ja säädökselliset hierarkkiset ohjausvälineet;

19.

pahoittelee, että WTO-neuvotteluissa ei ole edistytty niin sanottujen digitoitujen tuotteiden luokittelun tärkeässä kysymyksessä, että Dohan kehitysagendassa ei anneta toimivaltuuksia sähköistä kaupankäyntiä koskevia erityisneuvotteluja varten ja että sähköisiä siirtoja koskevan WTO:n tullimaksujen pysyvän moratorion käyttöönoton suhteen ei ole saavutettu edistymistä; toteaa, että digitaalisten tuotteiden todelliset tullausarvot ovat edelleen epäselviä, eikä ole sovittu, mitä sääntöjä ja velvoitteita (tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus, palvelukauppaa koskeva yleissopimus (GATS) vai teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvät näkökohdat) digitaalisesti toimitettuihin tuotteisiin olisi sovellettava;

20.

panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen WTO:lle edellä mainitun informaatioteknologiasopimusta koskevan ministerikokouksen julistuksen päivittämisestä ja laajentamisesta, jossa asetetaan lyhyt määräaika ja jonka tarkoituksena on antaa lisäpontta näiden tuotteiden kaupalle, houkutella uusia sopimuspuolia, käsitellä tullien ulkopuolisia esteitä ja käsitellä teknologisen kehityksen ja lähentymisen kasvavia haasteita; pahoittelee kuitenkin, että informaatioteknologiasopimuksen sopimuspuolet tulkitsevat sopimusta eri tavoin ja kehottaa komissiota panemaan täysimääräisesti täytäntöön nykyisen informaatioteknologiasopimuksen hengen ja kirjaimen ja tukemaan ajantasaista ja realistista lähestymistapaa tuleviin sopimuksiin tullivapauden soveltamista yhä useampiin informaatioteknologiatuotteisiin koskevan vaatimuksen mukaisesti;

21.

toivottaa tervetulleeksi GATS-sopimuksen, Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) internet-sopimusten, Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) lakimallin, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tekemän laajan työn ja OECD:n Soulin ministerikokouksessa 2008 hyväksytyn laajamittaisen toimintasuunnitelman ja tietoyhteiskuntaa käsittelevässä huippukokouksessa Genevessä joulukuussa 2003 ja Tunisissa marraskuussa 2005 jo saavutetun edistyksen;

22.

tunnustaa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) yleissopimuksen merkityksen olennaisena välineenä, jolla varmistetaan, että kulttuurialaa koskeva poikkeus säilyy kulttuuriin ja luovaan toimintaan liittyvien hyödykkeiden ja palveluiden kansainvälisessä kaupassa WTO:n puitteissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota panemaan yleissopimuksen pikaisesti täytäntöön Euroopan unionin sisä- ja ulkopolitiikoissa;

23.

painottaa, että kahdenväliset ja alueelliset vapaakauppasopimukset eivät voi tarjota tyhjentäviä vastauksia markkinoille pääsyyn pitkällä aikavälillä; kehottaa kuitenkin Euroopan unionia sisällyttämään järjestelmällisesti kahdenvälisiin ja alueellisiin kauppasopimuksiinsa täsmällisiä ehtoja, jotka kattavat tavaroiden, palvelujen ja tietovirtojen laajan ja avoimen verkkokaupan, vaatimalla osapuolia pidättymään tarpeettomien esteiden asettamisesta rajat ylittävälle tietovirralle tai niiden säilyttämisestä sekä soveltamalla internetissä tapahtuvaan liiketoimintaan syrjimättömyyden, avoimuuden ja vähiten kauppaa rajoittavan sääntelyn periaatteita; tukee siksi EU:n ponnisteluja sääntelykysymyksiin liittyvien yhteistyötä koskevien vuoropuhelujen käynnistämiseksi osana sen ja kauppakumppaneina olevien kolmansien maiden kahdenvälisiä sopimuksia; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita olemaan valmiina myötävaikuttamaan kyseisiin yhteistyötä koskeviin vuoropuheluihin, kun näihin sopimuksiin on päästy;

24.

kehottaa komissiota tarkastelemaan kauppaan liittyvien välineiden käyttökelpoisuutta taajuuksien käytön yhdenmukaistamiseksi ja avaamiseksi, jotta edistettäisiin innovointia, kasvua ja kilpailua vauhdittavaa internet-palvelujen langatonta käyttömahdollisuutta;

25.

korostaa, että on kiinnitettävä huomiota sellaisten verkkopalvelujen, sähköinen kaupankäynti mukaan lukien, tarjoamiseen, joihin ei liity tarpeettomia kotimaisia toimilupamenettelyjä, sekä EU:ssa että sen kauppakumppaneiden maissa, jotka voisivat käytännössä asettaa esteen kyseisten palvelujen tarjoamiselle;

26.

katsoo, että kansainvälisissä julkisissa hankinnoissa, joissa uuden teknologian ansiosta voidaan harjoittaa rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä, uudenlaisilla toimintamalleilla, esimerkiksi pk-yritysten ryhmittymien yhteisillä huutokaupoilla ja tarjouskilpailuiden julkaisemisella ja mainonnalla verkossa voidaan lisätä huomattavasti julkisten hankintojen kauppaa sekä Euroopan unionissa että maailmanlaajuisesti ja näin kannustaa rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä;

27.

muistuttaa, että väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen tekemisen myötä on löydettävä tasapaino teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaan täytäntöönpanon ja kuluttajien perusoikeuksien suojelun välillä ja edistettävä innovointia, vapaata tietovirtaa ja laillisten verkkokauppapalvelujen käyttöä;

28.

kehottaa komissiota käynnistämään tiedotus- ja koulutuskampanjoita, joissa käytetään perinteisiä ja internetiin pohjautuvia välineitä, jotta voidaan lisätä kuluttajien tietoja oikeuksistaan ja siten lisätä heidän luottamustaan sähköiseen kaupankäyntiin;

29.

pahoittelee EU:n sähköisen kaupankäynnin pirstoutuneisuutta, joka johtuu maantieteellisen markkinajaon sallivasta tai sitä edellyttävästä sääntelystä, tavaroiden tai palvelujen verkkokaupan estävästä tai sitä haittaavasta sääntelystä, jakelijoiden sopimuksellisista rajoituksista, oikeudellisesta epävarmuudesta, maksujärjestelmien turvallisuuteen kohdistuvasta kuluttajien luottamuksen puutteesta, internet-liittymien kalliista käyttömaksuista ja toimitusvaihtoehtojen saatavuutta koskevista rajoituksista;

30.

kehottaa komissiota julkaisemaan verkkosivustollaan tietoja kuluttajien oikeuksista internetin välityksellä tapahtuvassa kansainvälisessä kaupankäynnissä ja keskittymään tältä osin erityisesti sopimuksiin liittyviin kysymyksiin, kuluttajien suojeluun vilpillisiltä kaupan käytännöiltä, yksityisyyteen ja tekijänoikeuteen;

31.

uskoo, että EU:n verkkokauppaa koskevan sääntelyn puutteet haittaavat vakaan ja vahvan eurooppalaisen sähköisen teollisuus- ja kauppaympäristön kehittymistä, joka johtaa siihen, että eurooppalaiset kuluttajat hyödyntävät liian vähän liiketoimintaa EU:ssa ja kansainvälisessä kaupassa, ja haittaa kaupallisen toiminnan luovuutta ja innovaatioita; pahoittelee, että EU:ssa toimivien yksinomaan sähköisiä palveluja tarjoavien yritysten määrä erittäin pieni;

32.

panee merkille ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajan oikeuksista (KOM(2008)0614), jonka avulla voidaan toivottavasti lisätä oikeusvarmuutta, avoimuutta ja niiden kuluttajien suojaa, jotka tekevät ostoksia internetin välityksellä ja joiden määrä kasvaa, erityisesti tavaroiden toimitusten, riskinsiirron, sopimusten noudattamisen ja kaupallisten takuiden suhteen;

33.

muistuttaa, että erityisesti kuluttajien ja pk-yritysten luottamus on elintärkeää, jotta internetin välityksellä tapahtuvan kaupankäynnin kaikkia mahdollisuuksia voidaan täysin hyödyntää, kuten edellä mainitussa 21. kesäkuuta 2007 annetussa päätöslauselmassa korostetaan;

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyödykseen kaikki tilaisuudet vahvistaa luottamusta toimimalla asiaa koskevilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten WTO:ssa, ja ryhtymään toimiin sellaisten standardien ja normien saavuttamiseksi, joissa otetaan huomioon eurooppalaiset parhaat käytännöt;

35.

kehottaa komissiota parantamaan internet-palvelujen oikeudellista yhteentoimivuutta kehittämällä mallitoimilupia ja muita oikeudellisia ratkaisuja, jotka pätevät myös lainkäyttöalueilla, joilla yksityisoikeutta ei ole yhdenmukaistettu, erityisesti kansainvälisiä verkkonormeja koskevan vapaaehtoisen patenttikorvauksen saamiseksi, sekä levittämään oikeudellista yhteentoimivuutta koskevia olemassa olevia eurooppalaisia välineitä keinona verkkopalvelujen tarjoajien liiketoimista aiheutuvien kustannusten ja oikeudellisen epävarmuuden vähentämiseksi;

36.

kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittaessa yhteistyössä OECD:n kanssa kansainvälistä sähköistä kaupankäyntiä koskevan yksityiskohtaisen tutkimuksen, johon sisältyy tilastoja kansainvälisestä sähköisestä kaupankäynnistä;

37.

kehottaa komissiota laatimaan kattavan strategian sellaisten yhä olemassa olevien esteiden poistamiseksi, jotka estävät pk-yrityksiä hyödyntämästä sähköistä kauppaa (kuten tieto- ja viestintätekniikan saatavuus, sähköisen kaupankäynnin järjestelmien kehittämis- ja ylläpitokustannukset, luottamuksen puute, tiedonpuute ja oikeudellinen epävarmuus rajat ylittävissä riita-asioissa ym.), ja politiikkaa koskevia suosituksia, mukaan lukien pk-yrityksille tarjottavia kannustimia osallistua aiempaa tehokkaammin tuotteiden ja palveluiden verkkokauppaan; kannustaa tässä yhteydessä luomaan tietokannan, joka on suunniteltu tarjoamaan tiedollista tukea ja hallinnon ohjausta verkkokaupan uusille ja kokemattomille osapuolille ja pk-yritysten sähköisestä kaupankäynnistä ja verkossa tapahtuvasta mainonnasta saatuja etuja koskevan vertailevan taloudellisen analyysin sekä menestyneistä verkkokauppaa käyvistä EU:n pk-yrityksistä tehtyjä tapaustutkimuksia;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rohkaisemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä ‧menemään verkkoon‧ sekä järjestämään tiedon jakamiseen ja hyvien käytäntöjen vaihtoon tarvittavia foorumeja sekä suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot edistävät sähköisesti suoritettavia julkisia hankintoja, huolehtimalla tarkasti siitä, että varmistetaan tietoyhteiskunnan esteettömyys;

39.

panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen käynnistää julkinen vuoropuhelu julkaisemalla valmisteluasiakirjan tavaroiden ja palvelujen verkkokaupan mahdollisuuksista ja perustamalla neuvoa-antavan ryhmän, joka toimii yhteistyössä tähän liittyviä kysymyksiä koskevan raportin laatimiseksi;

40.

tähdentää, että internet on muodostanut uuden tuotantoa, kulutusta sekä kulttuurihyödykkeitä ja -palveluita koskevan lähestymistavan, jolla voidaan edistää kulttuurien välistä ymmärrystä vapaan ja oikeudenmukaisen uusien tieto- ja viestintätekniikkojen käyttöoikeuden sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden perusteella;

41.

korostaa, että taide- ja kulttuurituotteilla ja -palveluilla on sekä taloudellinen että kulttuurinen arvo ja että on tärkeätä säilyttää tämä yhteisymmärrys kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa ja -sopimuksissa sekä maailmanlaajuisissa verkostoissa panemalla Unescon yleissopimus täytäntöön oikeudellisesti sitovalla tavalla;

42.

kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että eurooppalainen kulttuuriteollisuus voi hyödyntää täysimääräisesti uusia mahdollisuuksia, joita sähköinen kaupankäynti on saanut aikaan erityisesti audiovisuaali-, musiikki- ja julkaisualoilla, ja samalla tarjoamaan tehokasta suojaa laitonta kaupankäyntiä ja piratismia vastaan; katsoo, että tämä ei saa kuitenkaan vaikuttaa Euroopan yhteisön politiikkaan, jonka mukaan pidättäydytään, kuten neuvotteluvaltuuksissa selvästi todettiin, tekemästä tarjouksia tai hyväksymästä vapauttamista koskevia vaatimuksia audiovisuaali- ja kulttuurialalla;

43.

katsoo, että internetistä on tulossa tehokkain väline pohjoisen ja etelän välisen kauppakuilun umpeen kuromista varten; katsoo, että internet avaa uusia kaupallisia kanavia, jotka yhdistävät vähiten kehittyneet ja muut kehitysmaat edistyneisiin ja kaupallisiin keskusjärjestelmiin, mikä lisää niiden vientivirtoja ja ohittaa perinteisten kaupallisten käytäntöjen haitat;

44.

uskoo, että vähiten kehittyneiden ja muiden kehitysmaiden osallistumista kansainväliseen kauppaan internetin kautta on tuettava lisäämällä investointeja etupäässä perusinfrastruktuuriin, kuten televerkkoihin ja verkkoon pääsyn mahdollistaviin laitteisiin; korostaa, että on tarjottava kohtuuhintaisia ja laadukkaampia internet-palveluja; tunnustaa, että televiestinnän vapauttaminen on johtanut infrastruktuuriin kohdistuvien investointien lisääntymiseen, palvelujen parantumiseen ja innovointiin;

45.

toteaa, että useissa maissa käyttäjät pääsevät internetiin mobiililaitteiden avulla;

46.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.