18.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 67/31

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta työ- ja perhe-elämään 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston sekä neuvostossa kokoontuneiden työ- ja sosiaaliministerien päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kaikenikäisten Eurooppaan – Hyvinvoinnin ja sukupolvien solidaarisuuden puolesta” (2),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta (3),

—

ottaa huomioon 22. ja 23. maaliskuuta 2005 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän eurooppalaisen nuorisosopimuksen,

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta (4),

—

ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin” (KOM(2006)0571),

—

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa (5),

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen” (KOM(2007)0244),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen” (6),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa (7),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Euroopan väestönkehitys faktoina ja lukuina” (SEC(2007)0638),

—

ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan väestökehityksestä (8),

—

ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008 (9),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0492/2008),

A.

ottaa huomioon, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia ihmisarvon, oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta,

B.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten yhtäläisen kohtelun periaate on oikeusjärjestelmän perusta ja sen vuoksi sisällytettävä lainsäädäntöön ja huomioitava lainsäädäntöä tulkittaessa ja sovellettaessa,

C.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten väliset kuilut pysyvät sitkeästi kaikissa olosuhteissa työn laadun näkökulmista, esimerkiksi työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa, ja ottaa huomioon, että naisten, joilla on huollettavia lapsia, työllisyysaste on vain 62,4 prosenttia verrattuna miesten 91,4 prosenttiin; ottaa huomioon, että 76,5 prosenttia osa-aikatyöntekijöistä on naisia,

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin strategian tavoitteena on saada 60 prosenttia työkykyisistä naisista työmarkkinoille; katsoo, että Lissabonin strategian määrälliset ja laadulliset tavoitteet ja uudet kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat (10) lähtevät varsinkin naisten ja yleensäkin aikuisten työllisyyden yhteydessä selkeästi siitä, että kestävyyden näkökulmasta ei voida tukea toimintatapaa, jossa kyseisen voimavaran ja potentiaalin annetaan mennä hukkaan, ja että eläke- ja sosiaalijärjestelmien vakaus on vaarassa,

E.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten yhtäläisen kohtelun periaate merkitsee, että minkäänlaista suoraa tai epäsuoraa sukupuoleen, varsinkaan äitiyteen, perhevelvollisuuksien hoitamiseen tai siviilisäätyyn, perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä,

F.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa 12. lokakuuta 2006 päivätyssä komission tiedonannossa mainitut luvut osoittavat, että mailla ja alueilla, joilla naisten työllisyys on korkeampi ja joilla on sosiaaliturvajärjestelmät, on myös korkeampi syntyvyysaste,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin kohtaamat kolme päähaastetta – demografiset muutokset, globalisaatio ja ilmastonmuutos – edellyttävät sukupolvien välistä solidaarisuutta, joka perustuu laajamittaiseen sopimukseen ei ainoastaan sukupolvien vaan myös sukupuolten ja ihmisten välillä,

H.

katsoo, että sukupuolten, sukupolvien ja ihmisten välinen sopimus on rakennettava yksilöiden mahdollisuudelle järjestää työ- ja yksityiselämänsä ja yhteensovittaa ammatillisen elämän taloudelliset ja tuotannolliset vaatimukset mahdollisuuteen valita, millaisiin tehtäviin ja milloin he ryhtyvät lainsäädännössä ja sopimuksessa asetettujen oikeuksien ja velvollisuuksien puitteissa,

I.

katsoo, että sukupolvien välinen vastuu edellyttää, että julkiset viranomaiset omaksuvat aktiivisen lähestymistavan ja että kaikki sosiaaliset toimijat osallistuvat, jotta taattaisiin yleisen edun mukaisten palveluiden korkeat standardit ja turvattaisiin tarpeellinen hyvinvointi ja riittävä sosiaaliturvajärjestelmä,

J.

katsoo, että naisten osallistuminen työmarkkinoille on kytköksissä kulttuurisiin muutoksiin ja uudistuksiin, jotka on suunniteltu panemaan täytäntöön toimintalinjat, jotka on suunnattu työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen ja roolien uudelleen jakamiseen; katsoo, että tällaiset toimintalinjat kattavat monia olennaisesti keskenään sidoksissa olevia erilaisia alueita, joita ovat väliaikaisesti lyhyemmät työajat ja henkilökohtaisten hoitopalvelujen verkosto, mihin päästään muuttamalla työsopimukset osa-aikaisiksi ja turvautumalla lomajärjestelyihin (äitiys-, isyys-, vanhempain- ja perhelomat),

K.

katsoo, että demografisilla muutoksilla on merkittävä vaikutus ihmisten yksityis- ja työelämään; katsoo, että riittämättömät palvelut, alhainen palkkataso, viipeet työmarkkinoille pääsyssä, peräkkäiset määräaikaiset sopimukset ja riittämättömät kannustimet nuorille pareille ovat niiden syiden joukossa, joiden vuoksi nuoret siirtävät perheen perustamista ja lasten hankkimista myöhemmäksi; katsoo, että tiukat työhön liittyvät järjestelyt ja vaikeus palata työhön hoitoajanjakson jälkeen vaikeuttavat vapaata päätöstä siitä, pyrkiäkö työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen vaiko niiden vuorotteluun,

L.

muistuttaa, että syrjimätön kohtelu sukupuolesta riippumatta koskee ennen kaikkea ja yleensä naisten/äitien lisäksi myös miehiä/isiä; toteaa, että tätä alaa koskevan toiminnan ei tulisi enää keskittyä pelkästään naisiin ja että unionin ja jäsenvaltioiden politiikoissa olisi jatkossa otettava huomioon miesten/isien tarpeet ja kyvyt tällä alalla,

M.

katsoo, että on ryhdyttävä pohtimaan hoitovelvollisuuteen liittyvän syrjinnän käsitettä, joka on yhteydessä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja perheloman käyttämiseen, ja pyrittävä määrittelemään, merkitseekö syrjintä tällaisissa tilanteissa sukupuoleen perustuvaa syrjintää; katsoo, että on sovittava Euroopan unionin laajuisesta määritelmästä, joka koskee moniperusteista syrjintää,

N.

muistuttaa, että sukupolvien välinen solidaarisuus ei rajoitu pelkästään lasten hoitamiseen vaan koskee myös vastuun ottamista iäkkäistä ja muiden avusta riippuvaisista henkilöistä, millä tuetaan ihmisarvon kunnioittamista ja sen edistämistä tulevien sukupolvien parissa,

O.

katsoo, että suuri köyhyys ei saa olla syrjivä tekijä sukupolvien välisen solidaarisuuden alalla ja että myös köyhimmillä perheillä on yhteyksiä ja toimintaa, jotka ovat osoitus sukupolvien välisestä solidaarisuudesta,

P.

katsoo, että yhteiskunnan olisi tunnustettava henkilö, joka uhraa aikansa ja kykynsä lasten hoitamiselle ja kasvattamiselle tai vanhuksista huolehtimiselle, ja että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa antamalla tällaiselle henkilölle erityisoikeuksia muun muassa sosiaalietuuksien ja eläketurvan suhteen,

Q.

katsoo, että vanhempien kasvatuksellinen rooli suhteessa lapsiin ja lasten rooli suhteessa iäkkäisiin ja muiden avusta riippuvaisiin henkilöihin sekä naisten ja miesten rooli hoivan tarjoajina iäkkäille ja muiden avusta riippuvaisille henkilöille on olennaista yhteisen hyvän lisäämisessä ja se olisi tunnustettava eri alojen politiikoissa, myös niiden naisten ja miesten osalta, jotka vapaaehtoisesti käyttävät tähän aikansa osittain tai kokonaan,

R.

ottaa huomioon, että komissio on käynyt lokakuusta 2003 lähtien keskusteluja työmarkkinaosapuolten kanssa työ- ja yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta; ottaa huomioon, että nämä toiseen vaiheeseen edenneet keskustelut ovat perustuneet tarpeeseen löytää toimintalinjoja ja välineitä, joilla mahdollistetaan laadukkaat työpaikat, jotka sopivat yhteen naisten ja miesten hoitovelvollisuuksien kanssa,

S.

ottaa huomioon miesten keskeisen roolin todellisen tasa-arvon toteutumisessa,

T.

ottaa huomioon, että naisia varten sovellettavat joustoturvaperiaatteet asetettiin parlamentin 29. marraskuuta 2007 antamassa päätöslauselmassa (11), ja ottaa huomioon, että suurimmassa osassa Eurooppaa työaikajärjestelyt eivät juurikaan auta henkilöitä, joilla on lapsia, ja että työntekijöillä, joilla on lapsia, on vähemmän mahdollisuuksia tehdä työtä, jossa työajat ovat joustavat, kuin niillä, joilla ei ole lapsia (12),

U.

katsoo, että perhesuunnitelmat, yksityiselämä ja ammatilliset tavoitteet voidaan yhdistää harmonisesti vain, jos kyseiset henkilöt ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti tosiasiallisesti vapaita valitsemaan ja heitä tuetaan Euroopan unionin ja kansallisen tason poliittisilla ja taloudellisilla päätöksillä, niin että he eivät joudu kärsimään valinnastaan, ja jos olennainen infrastruktuuri on käytettävissä,

V.

katsoo, että on olemassa pakollisen osa-aikatyön riski eritoten naisille/äideille ja että he joutuvat usein valitsemaan näin kohtuuhintaisten lastenhoitomahdollisuuksien puuttuessa, ja että on olemassa myös vaara, että vaihto kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön ei ole ehkä sallittua, minkä vuoksi on vaikeaa tai jopa mahdotonta yhteensovittaa työ-, yksityis- ja perhe-elämä,

1.

korostaa, että sukupolvien välisen solidaarisuuden periaate on yksi eurooppalaisen sosiaalisen mallin avaintekijöistä; pyytää, että tämän periaatteen säilyttämiseksi viranomaiset ryhtyvät toimimaan aktiivisesti eri tasoilla ja että kaikki yhteiskunnalliset toimijat osallistuvat laadukkaiden yleisten etujen mukaisten palvelujen takaamiseen perheille, nuorille ja niille, jotka eivät pysty elättämään itseään;

2.

huomauttaa, että hoitopolitiikat ja hoitopalvelujen tarjoaminen liittyvät olennaisesti naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttamiseen; kritisoi kohtuuhintaisten, saatavilla olevien ja korkealaatuisten hoitopalvelujen puutetta useimmissa jäsenvaltioissa, mikä johtuu siitä, että hoitotyö ei jakaudu tasaisesti naisten ja miesten välillä ja millä taas on suora kielteinen vaikutus naisten kykyyn osallistua yhteiskunnalliseen, taloudelliseen, poliittiseen ja kulttuurielämään kaikilta osin;

3.

korostaa, että korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten, vanhemmille ja lapsille sopivina aikoina toimivien lastenhoitopalvelujen sekä kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten vanhuksille ja muille hoitoa tarvitseville henkilöille tarkoitettujen hoitopalvelujen on oltava eurooppalaisen sosiaalisen mallin keskeisiä tekijöitä ja avaintekijöitä helpotettaessa naisten pääsyä työmarkkinoille ja palkkatyöhön, jotta he voivat käyttää kykyjään taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi;

4.

muistuttaa jäsenvaltioita niiden sitoumuksista, joista sovittiin Barcelonassa vuonna 2002 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, poistaa esteet naisten ja miesten yhtäläisestä osallistumisesta työmarkkinoille ja taata vuoteen 2010 mennessä päivähoito 90 prosentille yli kolmevuotiaista mutta alle kouluikäisistä lapsista ja ainakin 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista; pyytää jäsenvaltioita asettamaan samanlaisia tavoitteita vanhusten ja sairaiden vanhempien hoitopalveluille;

5.

viittaa valtavaan epätasapainoon miesten ja naisten välillä kotitöiden ja perhevastuun jakamisessa, minkä vuoksi etupäässä naiset valitsevat joustavat työaikajärjestelyt tai jopa luopuvat työnteosta kokonaan, mikä taas vaikuttaa naisten urakehitykseen, palkkakuilun pysymiseen miesten ja naisten välillä ja eläkeoikeuksien kertymiseen;

6.

pelkää, että puheenjohtajavaltio Tšekin ehdotus, jonka mukaan lasten hoitaminen on täysimittainen vaihtoehto ammattiuralle, suuntaa perinteiseen työnjakoon miesten ja naisten välillä, eli perinteiseen käsitykseen työntekijästä miehenä, joka on käytettävissä täysipäiväisesti ja jonka henkilökohtaisista tarpeista huolehtivat näkymättömät kädet eli naiset, jotka hoitavat kodin ja perheen;

7.

on hyvin huolissaan siitä, että eritoten taloudellisen taantuman aikana puheenjohtajavaltio Tšekin ehdotuksessa pakotetaan naiset luopumaan työpaikoistaan, jotta he voivat seurata ”luonnollista polkuaan” eli huolehtia lapsista ja muista muiden hoidosta riippuvaisista henkilöistä; vaatii neuvostoa ja jäsenvaltioita tekemään kaiken mahdollisen Barcelonan lastenhoitotavoitteiden saavuttamiseksi;

8.

korostaa, että vanhemman tai vanhempien kokopäivätyö, josta maksetaan kohtuullista palkkaa, voi auttaa välttämään työssäkäyvien köyhyyttä, ja auttaa torjumaan paljon suuremmasta köyhyysasteesta (32 prosenttia) kärsivien yksinhuoltajaperheiden köyhyysriskiä;

9.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden eläkejärjestelmät jättävät yhä monille naisille vain johdetut oikeudet, jotka perustuvat heidän aviomiestensä työuraan, minkä vuoksi suurin osa köyhyydessä elävistä vanhuksista on naisia;

10.

kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan rakenteellisiin tekijöihin, jotka tukevat eläkejärjestelmien epätasa-arvoa, mukaan lukien hoidon järjestäminen ja perhe- ja työelämän yhdistäminen, eriarvoisuudet työmarkkinoilla, sukupuolten välinen palkkakuilu ja suora syrjintä toisen ja kolmannen pilarin alaan kuuluvissa eläkkeissä;

11.

kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen uudeksi direktiiviksi, joka koskee työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä erityisiä oikeuksia ja turvaa silloin, kun perheessä on muiden avusta riippuvaisia perheenjäseniä (lapsia, vanhuksia ja vammaisia);

12.

kehottaa tutkimuslaitoksia ja -instituutteja sijoittamaan enemmän voimavaroja sellaisten tuotteiden parantamiseen ekologisesti, jotka on suunnattu lapsille tai henkilöille, jotka eivät pysty itse huolehtimaan itsestään, tai yleensäkin kotitalouksille;

13.

kehottaa Eurostatia kehittämään toimia tilastojen esittämiseksi lastenhoidosta ja muista muiden avusta riippuvaisten hoidosta sukupuolen mukaan jaoteltuna;

14.

kehottaa komissiota esittämään konkreettisia aloitteita kasvatustehtävien harjoittamisesta ja muiden avusta riippuvaisten ihmisten ja kotitöiden hoidosta saatujen pätevyyksien virallistamiseksi, niin että ne voitaisiin ottaa huomioon työmarkkinoille palattaessa; huomauttaa, että poikittaisten pätevyyksien arviointi on olennainen osa niin sanottua pätevyystasetta, joka on laadittava jäsenvaltioiden parhaiden kokemusten mukaisesti työn tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamista koskevia järjestelmiä varten;

15.

kehottaa komissiota toteuttamaan tiedotuskampanjan ja käynnistämään pilottihankkeita, jotta helpotetaan naisten ja miesten tasapainoista osallistumista työhön ja perhe-elämään;

16.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan vanhemmille (vapaavalintaisesti) joustavia työaikoja ja lastentarhoille joustavia aukioloaikoja, jotta sekä naiset ja miehet voivat onnistuneemmin yhdistää työ- ja perhe-elämän;

17.

pyytää komissiota seuraamaan jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä hoitajien osalta ja tiedottamaan näistä parhaista käytännöistä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta osoitetaan, että hoitajilla on keskeinen rooli sukupolvien välisen solidaarisuuden alalla ja kannustetaan hoitajia koskevan strategian täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

18.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään komission eurooppalaisen perheallianssin nimissä käynnistämiä toimintaohjelmia; pyytää komissiota tehostamaan välineiden kehittämistä parhaiden käytänteiden vaihdon ja alan tutkimuksen systematisoimiseksi;

19.

kehottaa julkista valtaa ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta työssäkäyvät äidit ja isät voivat saada tukea työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämiseen suunnatuista toimintalinjoista, ja jotta tähän liittyvät välineet ovat heidän saatavillaan;

20.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan etusijan vapaajärjestelyille (vanhempainloma, adoptioloma, hoitovapaa), joita käyttävät henkilöt, jotka haluavat katkaista ammatillisen toimintansa muiden avusta riippuvaisen henkilön hoitamiseksi;

21.

uskoo, että on toteutettava toimia ei ainoastaan äitiysloman vaan myös isyys- ja vanhempainloman parantamiseksi, ottaen erityisesti huomioon työssäkäyvien isien ottaman loman, sillä kaikissa jäsenvaltioissa vain pieni osuus miehistä käyttää lomaoikeuksiaan;

22.

vaatii, että jokaisen henkilön, joka haluaa luopua virallisesta työelämästä tai vähentää toimintaansa siellä panostaakseen sukupolvien väliseen yhteisvastuuseen, tulisi voida tehdä joustavaa työaikaa; pyytää näin ollen pk-yrityksiä aktiivisempaan yhteistyöhön ja julkista valtaa suurempaan taloudelliseen joustoon valtionavustusten budjettinäkymissä;

23.

kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolien kanssa tarkistamaan työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia toimintalinjoja, erityisesti

24.

pitää tervetulleena ehdotusta sisällyttää tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY työajan järjestämistä koskevaan direktiiviin (13) artikla työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta ja toteaa, että se on otettava huomioon säädettäessä työviikkoa ja päivystysaikaa koskevista järjestelyistä;

25.

pyytää jäsenvaltioita valvomaan, että henkilöt, jotka ovat väliaikaisesti siirtyneet syrjään työelämästä kasvattaakseen lapsia tai hoitaakseen vanhuksia tai muita hoitoa tarvitsevia, voivat palata työmarkkinoille ja säilyttävät oikeuden palata entiseen työpaikkaansa ja uralla etenemiseen;

26.

huomauttaa, että naisten tulot ovat edelleen avain heidän taloudelliseen riippumattomuuteensa ja suurempaan tasa-arvoon naisten ja miesten välillä koko yhteiskunnassa;

27.

katsoo, että vanhempiimme kohdistuvan solidaarisuuden on vahvistuttava, mutta korostaa, että sen on oltava myös vastavuoroista solidaarisuutta lapsia ja nuoria kohtaan; katsoo, että vanhempien ihmisten välittäessä viisautta, tietoa ja kokemusta nuorempi sukupolvi tarjoaa energiaa, dynamismia, elämäniloa ja toivoa;

28.

uskoo, että sukupolvien välistä solidaarisuutta olisi edistettävä järkevillä veropolitiikoilla (varojensiirron, vähennysten ja hyvitysten muodossa), aktiivista ikääntymistä edistävillä toimilla, taitojen kehittämisellä ja lapsille, vanhuksille, vammaisille ja muiden avusta riippuvaisille ihmisille suunnatuilla integroiduilla palveluverkostoilla samalla arvioiden, miten ne helpottavat tai haittaavat henkilökohtaisia valintoja ja työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

29.

muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että on toteutettava positiivisia toimia naisten ja miesten hyväksi, jotta helpotetaan heidän paluutaan työhön perhevelvollisuuksien hoitoon (lasten kasvattaminen ja/tai sairaan tai vammaisen perheenjäsenen hoitaminen) käytetyn ajanjakson jälkeen edistämällä (uudelleen) integroitumista työmarkkinoille, jotta heidän olisi mahdollista tulla uudelleen taloudellisesti riippumattomiksi;

30.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään veropolitiikkaa, jossa otetaan huomioon kotitalouksien taloudelliset velvoitteet ja muun muassa lastenhoidon, vanhustenhoidon ja muiden hoitoa tarvitsevien kustannukset verojärjestelyin tai veronkevennyksin;

31.

kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan verojärjestelmiään ja asettamaan veroasteet, jotka perustuvat yksilöllisille oikeuksille, ja vaatii näin ollen eläkeoikeuksien ja sosiaaliturvajärjestelmään liittyvien oikeuksien räätälöimistä;

32.

kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita naisten ja miesten tasa-arvoperiaatteen toteutumiseksi ryhtymään erityisiin toimiin naisten hyväksi, jotta ilmeiset eriarvoisuudet miehiin nähden korjattaisiin; katsoo, että tällaisten toimien, joita olisi sovellettava niin pitkään kuin eriarvoisuus jatkuu, on oltava joka tapauksessa kohtuullisia ja suhteellisia pyrittyyn tavoitteeseen nähden;

33.

pyytää kansallisia ja paikallisia viranomaisia kehittämään ohjelmia, jotka on suunnattu nuorille ja joissa otetaan mukaan sukupolvien välinen ulottuvuus, jotta nuorempi sukupolvi ymmärtää, että nykyinen vauraus ja hyvinvointi ovat peräisin aikaisempien sukupolvien ponnisteluista ja vaikeuksista;

34.

kehottaa unionin toimielimiä ja kaikkia julkisia viranomaisia ottamaan naisten ja miesten tasa-arvoperiaatteen aktiivisesti huomioon hyväksyessään ja pannessaan täytäntöön normeja, laatiessaan julkisia toimintalinjoja ja toteuttaessaan kaikkia tehtäviään;

35.

pyytää mediaa antamaan positiivista ja johdonmukaista huomiota sukupolvien välisille suhteille antamalla näkyvyyttä sukupolvien välisille kysymyksille, keskusteluille eri ikäryhmien kesken ja yleisemmin myönteiselle kuvalle vanhempien sukupolvien myötävaikutuksesta yhteiskuntaan;

36.

toteaa, että yhtäläisen kohtelun ja mahdollisuuksien periaatteen sisällyttäminen talous-, työ-, ja sosiaalipolitiikkoihin on tärkeää, jotta vältettäisiin työmarkkinoiden jakautuminen ja eliminoitaisiin palkkaerot sekä vahvistettaisiin naisyrittäjyyttä ja naisten työn arvoa, mukaan lukien kotityö;

37.

katsoo, että perhemallin muutoksien ja naisten asteittaisen työmarkkinoille tulon vuoksi on välttämätöntä uudistaa perinteinen muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoitojärjestelmää; suosittelee, että jäsenvaltiot laajentavat ja täydentävät sosiaalipalvelujensa tarjoamaa turvaa, jotta huolehditaan siitä, että oikeutta henkilökohtaiseen riippumattomuuteen voidaan käyttää tasa-arvoisella tavalla, ja jotta varmistetaan muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoito;

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja kansallisille tilastolaitoksille, Kansainväliselle työtoimistolle, OECD:lle ja UNDP:lle.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja kansallisille tilastolaitoksille, Kansainväliselle työtoimistolle, OECD:lle ja UNDP:lle.