Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52008PC0131

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla

/* KOM/2008/0131 lopull. - COD 2004/0251 */

52008PC0131

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla /* KOM/2008/0131 lopull. - COD 2004/0251 */


[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 7.3.2008

KOM(2008) 131 lopullinen

2004/0251 (COD)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla

2004/0251 (COD)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla

1. TAUSTAA

Päivä, jona ehdotus on toimitettu Euroopan parlamentille ja neuvostolle (asiakirja KOM(2004)718 lopullinen – 2004/0251(COD)): | 22.10.2004 |

Päivä, jona Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on antanut lausuntonsa: | 9.6.2005 |

Päivä, jona Euroopan parlamentti on antanut lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä: | 29.3.2007 |

Päivä, jona yhteinen kanta on vahvistettu: | 28.2.2008 |

2. KOMISSION EHDOTUKSEN TAVOITE

Komissio hyväksyi 22. lokakuuta 2004 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on parantaa riidanratkaisumenettelyjen saatavuutta ja edistää sovintoratkaisuja kannustamalla sovittelun käyttöön ja varmistamalla tasapainoinen suhde sovittelun ja oikeuskäsittelyn välille. Ehdotus on komission vuonna 2002 vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa esittämän vihreän kirjan jatkotoimi. Toinen tällainen jatkotoimi on sidosryhmistä muodostetun ryhmän komission avustuksella luomat sovittelijoita koskevat eurooppalaiset menettelysäännöt, jotka otettiin käyttöön heinäkuussa 2004.

3. YHTEISTÄ KANTAA KOSKEVIA HUOMAUTUKSIA

Komission ehdotus kattoi sovittelun käytön sekä rajatylittävissä että sisäisissä riitatapauksissa, koska siinä katsottiin, ettei olisi mahdollista eikä toivottavaa edistää sovittelua vain sellaisissa riitatapauksissa, joissa on rajatylittävä elementti.

Neuvoston yhteisen kannan teksti on kuitenkin tulos kolmen toimielimen välisistä neuvotteluista. Sekä neuvoston että parlamentin enemmistö kannatti direktiivin soveltamisalan rajoittamista rajatylittäviin tapauksiin EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan rajoittavan tulkinnan takia. Nämä näkökohdat huomioon ottaen ja kompromissiin pääsemiseksi komissio hyväksyy direktiivin soveltamisalan määrittämisen niin kuin se esitetään yhteisessä kannassa edellyttäen, että rajatylittävien tapausten määrittely on mahdollisimman laaja. Komissio katsoo, että yhteisessä kannassa laajennetaan rajatylittävien tapausten määrittelyä direktiivin kahden tärkeimmän artiklan osalta, jotka ovat 7 artikla (sovittelun luottamuksellisuus) ja 8 artikla (sovittelun vaikutus määrä- ja vanhentumisaikoihin).

Mitä tulee 8 artiklan määrä- ja vanhentumisaikoja koskeviin säännöksiin, yhteisessä kannassa ei yhdenmukaisteta kansallisia määrä- ja vanhentumisaikoja koskevia sääntöjä, mutta se velvoittaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden määrä- ja vanhentumisaikoja koskevat säännöt eivät estä osapuolia panemasta vireille oikeudenkäyntiä tai välimiesmenettelyä silloin, kun niiden sovitteluyritykset epäonnistuvat. Johdanto-osassa selvennetään, että tämä tulos on saavutettava huolimatta eroista kansallisessa lainsäädännössä. Yhteisellä kannalla siis saavutetaan sama tavoite kuin komission alkuperäisellä ehdotuksella.

Neuvoston yhteinen kanta eroaa lausunnosta, jonka Euroopan parlamentti on antanut ensimmäisessä käsittelyssä, erityisesti seuraavien muutosehdotusten osalta.

Yhteisessä kannassa ei mahdollisteta direktiivin täytäntöönpanoa osapuolten välisillä vapaaehtoisilla sopimuksilla. Komissio hyväksyy tämän täysin, sillä direktiivi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeudellisia menettelyjä koskeviin sääntöihin, joita ei aina voida mukauttaa osapuolten välisillä sopimuksilla.

Velvoite julkaista sovittelijoita koskevat eurooppalaiset menettelysäännöt Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mikä estyi sillä, etteivät menettelysäännöt kuulu toimielinten säädöksiin, on korvattu velvoitteella julkaista menettelysäännöt internetissä. Lisäksi komissio on sitoutunut sisällyttämään EU:n tiedotteeseen viittauksen menettelysääntöihin, kun se tiedottaa direktiivin antamisesta. Komissio hyväksyy nämä velvoitteet.

Mitä tulee 11 artiklan uudelleentarkastelulausekkeeseen, yhteisessä kannassa edellytetään, että komission kertomuksessa arvioidaan sovittelun kehittymistä koko Euroopan unionissa. Komissio hyväksyy tämän.

Komissio voi kaiken kaikkiaan hyväksyä yhteisen kannan, jonka tavoitteena joistakin komission alkuperäisen ehdotuksen mukautuksista huolimatta on säilynyt riidanratkaisumenettelyjen saatavuuden parantaminen ja sovintoratkaisujen edistäminen kannustamalla sovittelun käyttöön ja varmistamalla tasapainoinen suhde sovittelun ja oikeuskäsittelyn välille.

4. PÄÄTELMÄT

Komissio hyväksyy yhteisen kannan ottaen huomioon sen tosiasian, että siihen sisältyvät alkuperäisen ehdotuksen keskeiset elementit.

Top