18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 71/1

(1)

Pintavesien kemiallinen pilaantuminen on uhka vesiympäristölle ja se voi aiheuttaa muun muassa akuuttia ja kroonista myrkyllisyyttä vesieliöille, kertymistä ekosysteemiin, ja luontotyyppien ja biologisen monimuotoisuuden häviämistä sekä uhkia ihmisten terveydelle. Ensisijaisesti olisi selvitettävä pilaantumisen syyt, ja päästöihin olisi puututtava niiden lähteellä sekä taloudelliselta että ympäristön kannalta mahdollisimman tehokkaasti.

(2)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY (3) mukaan ympäristö ja terveys sekä elämänlaatu kuuluvat toimintaohjelman ensisijaisiin ympäristötoimiin, ja toimintaohjelmassa korostetaan erityisesti tarvetta säätää tarkempaa lainsäädäntöä vesipolitiikan alalla.

(3)

Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa direktiivissä 2000/60/EY (4) säädetään strategiasta vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi ja edellytetään erityisiä pilaantumisen hallinnan lisätoimenpiteitä ja ympäristölaatunormien asettamista. Tässä direktiivissä asetetaan ympäristönlaatunormit direktiivin 2000/60/EY säännösten ja tavoitteiden mukaisesti.

(4)

Direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan ja erityisesti sen 1 kohdan a alakohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön mainitun direktiivin 16 artiklan 1 ja 8 kohdan mukaiset tarvittavat toimenpiteet, tavoitteena vähentää asteittain prioriteettiaineista aiheutuvaa pilaantumista sekä lopettaa kerralla tai vaiheittain vaarallisten prioriteettiaineiden päästöt ja häviöt.

(5)

Vuoden 2000 jälkeen on annettu useita yhteisön säädöksiä, joissa säädetään direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan mukaisista päästöjen hallintatoimista yksittäisten prioriteettiaineiden osalta. Lisäksi monet ympäristönsuojelutoimenpiteet kuuluvat muiden voimassa olevien yhteisön säädösten soveltamisalaan. Sen vuoksi olisi pantava ensisijaisesti täytäntöön voimassa olevat säädökset ja tarkistettava niitä sen sijaan, että säädetään uusista hallintatoimista.

(6)

Direktiivin 2000/60/EY 16 artiklassa tarkoitetun piste- ja hajakuormituslähteistä peräisin olevien prioriteettiaineiden päästöjen hallinnan osalta olisi kustannustehokkuuden ja oikeasuhteisuuden kannalta suotavaa, että jäsenvaltiot muun voimassa olevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon lisäksi sisällyttävät tarvittaessa, direktiivin 2000/60/EY 10 artiklan mukaisesti, asianmukaisia hallintatoimia kullekin vesipiirille mainitun direktiivin 11 artiklan mukaisesti laadittaviin toimenpideohjelmiin.

(7)

Vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden luettelon vahvistamisesta ja direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta 20 päivänä marraskuuta 2001 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2455/2001/EY (5) vahvistetaan ensimmäinen prioriteettiaineiden luettelo, joka sisältää 33 ainetta tai aineryhmää, joiden katsotaan ensisijaisesti edellyttävän toimia yhteisön tasolla. Tietyt näistä prioriteettiaineista on määritelty vaarallisiksi prioriteettiaineiksi, joiden osalta jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, tavoitteena niiden päästöjen ja häviöiden lopettaminen kerralla tai vaiheittain. Eräät aineet ovat olleet arvioitavina, ja ne olisi luokiteltava. Komission olisi jatkettava prioriteettiaineiden luettelon tarkistamista direktiivin 2000/60/EY 16 artiklassa säädetyn aikataulun mukaisesti ja asetettava aineet tärkeysjärjestykseen toimia varten sovituin perustein, jotka osoittavat vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä aiheutuvan riskin, ja tehtävä tarvittavat ehdotukset.

(8)

Yhteisön edun kannalta ja pintavesien suojelua koskevan sääntelyn tehostamiseksi on tarkoituksenmukaista asettaa prioriteettiaineiksi luokiteltuja pilaavia aineita koskevat ympäristönlaatunormit yhteisön tasolla ja jättää muita pilaavia aineita koskevien määräysten antaminen tarvittaessa jäsenvaltioiden tehtäväksi kansallisella tasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaa koskevien yhteisön sääntöjen soveltamista. Prioriteettiaineiden luetteloon ei kuitenkaan sisälly kahdeksaa pilaavaa ainetta, jotka kuuluvat direktiivin 76/464/ETY liitteen luetteloon I sisältyvien tiettyjen vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 12 päivänä kesäkuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/280/ETY (6) soveltamisalaan ja jotka muodostavat osan niiden aineiden ryhmästä, joiden osalta jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä, tavoitteena hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä, jollei direktiivin 2000/60/EY 2 ja 4 artiklasta muuta johdu. Näille pilaaville aineille asetetut yhteiset normit ovat kuitenkin osoittautuneet hyödyllisiksi, ja niitä koskeva sääntely on syytä säilyttää yhteisön tasolla.

(9)

Tämän vuoksi tämänhetkisistä ympäristön laatutavoitteita koskevista säännöksistä, jotka sisältyvät kloorialkalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 22 päivänä maaliskuuta 1982 annettuun neuvoston direktiiviin 82/176/ETY (7), kadmiumpäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 26 päivänä syyskuuta 1983 annettuun neuvoston direktiiviin 83/513/ETY (8), muiden alojen kuin kloorialkalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 8 päivänä maaliskuuta 1984 annettuun neuvoston direktiiviin 84/156/ETY (9), heksakloorisykloheksaanipäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 9 päivänä lokakuuta 1984 annettuun neuvoston direktiiviin 84/491/ETY (10) sekä direktiiviin 86/280/ETY, tulee tarpeettomia ja ne olisi kumottava.

(10)

Kemiallisella pilaantumisella voi olla sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia vesiympäristöön, ja sen vuoksi ympäristönlaatunormien määrittämisen perusteena olisi käytettävä sekä akuutteja että kroonisia vaikutuksia koskevia tietoja. Sen varmistamiseksi, että vesiympäristöä ja ihmisten terveyttä suojellaan riittävästi, vuosikeskiarvoina ilmaistut ympäristönlaatunormit olisi määritettävä sellaiselle tasolle, joka suojelee pitkäaikaiselta altistumiselta, sekä lyhytaikaiselta altistumiselta suojelemiseksi olisi määritettävä sallitut enimmäispitoisuudet.

(11)

Direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevassa 1.3.4 kohdassa olevien sääntöjen mukaisesti jäsenvaltiot voivat, kun ne seuraavat ympäristönlaatunormien täyttymistä, sallittuna enimmäispitoisuutena ilmaistut normit mukaan luettuina, ottaa käyttöön tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttipisteisiin perustuvan laskentamenetelmän virheellisten havaintojen (erittäin suuret poikkeamat keskiarvosta) ja väärien lukemien käsittelyä varten riittävän luotettavuuden ja täsmällisyyden tason varmistamiseksi. Jotta seuranta olisi vertailukelpoista jäsenvaltioiden välillä, on tarkoituksenmukaista säätää kyseisiä tilastollisia menetelmiä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä komiteamenettelyllä.

(12)

Ympäristönlaatunormien arvot olisi tässä vaiheessa useimpien aineiden osalta määritettävä yhteisön tasolla ainoastaan pintavesille. Heksaklooribentseenin, heksaklooributadieenin ja elohopean osalta ei kuitenkaan ole mahdollista varmistaa suojelua välillisiltä vaikutuksilta ja sekundaariselta myrkytykseltä sillä, että yhteisön tasolla asetetaan ainoastaan pintavesien ympäristönlaatunormit. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista vahvistaa eliöstöä koskevat ympäristönlaatunormit yhteisön tasolla näiden kolmen aineen osalta. Jotta jäsenvaltioille jää liikkumavaraa toimia oman seurantastrategiansa mukaisesti, niiden olisi voitava joko suorittaa seurantaa kyseisten ympäristönlaatunormien osalta ja soveltaa niitä eliöstöön tai vahvistaa tiukemmat pintavesien ympäristönlaatunormit, joilla saavutetaan sama suojelun taso.

(13)

Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää ympäristönlaatunormit sedimentille ja/tai eliöstölle kansallisella tasolla ja soveltaa kyseisiä ympäristönlaatunormeja tämän direktiivin liitteessä I olevien vettä koskevien ympäristönlaatunormien sijaan. Kyseiset ympäristönlaatunormit olisi laadittava avoimella menettelyllä, johon kuuluvat komissiolle ja muille jäsenvaltioille annettavat ilmoitukset, jotta varmistetaan yhteisön tasolla määritettyjä vettä koskevia ympäristönlaatunormeja vastaava suojelun taso. Komission olisi laadittava yhteenveto näistä ilmoituksista direktiivin 2000/60/EY täytäntöönpanoa koskeviin kertomuksiinsa. Koska sedimentit ja eliöstö ovat edelleen merkittäviä matriiseja, kun jäsenvaltiot seuraavat tiettyjä aineita arvioidakseen ihmisten toimien pitkäaikaisia vaikutuksia ja suuntauksia, jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan mukaisesti, tavoitteena varmistaa, että pilaantumisen tämänhetkiset tasot eliöstössä ja sedimenteissä eivät merkittävästi nouse.

(14)

Jäsenvaltioiden on noudatettava ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3 päivänä marraskuuta 1998 annettua neuvoston direktiiviä 98/83/EY (11) ja hoidettava juomaveden ottoon käytettäviä pintavesiä direktiivin 2000/60/EY 7 artiklan mukaisesti. Tämä direktiivi olisi sen vuoksi pantava täytäntöön rajoittamatta tiukempia normeja edellyttäviä vaatimuksia.

(15)

Päästöjen pistelähteiden läheisyydessä päästöissä olevat pilaavien aineiden pitoisuudet ovat yleensä korkeampia kuin pitoisuudet ympäröivässä vedessä. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava hyödyntää sekoittumisvyöhykkeitä siinä määrin kuin tämä ei estä sitä, että muu osa pintavesimuodostumasta on asianmukaisten ympäristönlaatunormien mukainen. Sekoittumisvyöhykkeiden laajuus olisi rajattava päästölähteiden läheisyyteen ja sen olisi oltava oikeasuhteinen.

(16)

On tarpeen tarkistaa, noudatetaanko niitä tavoitteita, joiden mukaan aineiden päästöt on lopetettava kerralla tai vaiheittain tai päästöjä on vähennettävä, kuten direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, sekä tehdä avoimesti arvio näiden velvoitteiden noudattamisesta erityisesti ihmisten toimista aiheutuvien merkittävien päästöjen ja häviöiden osalta. Aikataulu päästöjen ja häviöiden lopettamiselle kerralla tai vaiheittain taikka niiden vähentämiselle voidaan laatia ainoastaan niitä koskevan selvityksen yhteydessä. Myös direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 4–7 kohdan soveltamisen arvioinnin olisi oltava mahdollista. Lisäksi tarvitaan asianmukainen väline aineiden luonnostaan tai luonnon prosessien tuloksena tapahtuvien häviöiden määrän määrittämiseksi; näissä tapauksissa on mahdotonta lopettaa kerralla tai vaiheittain aineiden pääsy ympäristöön kaikista mahdollisista lähteistä. Näiden tarpeiden huomioon ottamiseksi kunkin jäsenvaltion olisi laadittava selvitys päästöistä ja häviöistä kunkin alueellaan sijaitsevan vesipiirin tai vesipiirin osan osalta.

(17)

Työn päällekkäisyyden välttämiseksi kyseisiä selvityksiä laadittaessa ja selvitysten ja muiden pintavesien suojelun alalla käytettävien välineiden yhdenmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä direktiivin 2000/60/EY ja epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta 18 päivänä tammikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 166/2006 (12) mukaisesti kerättyjä tietoja.

(18)

Jotta jäsenvaltioiden tarpeet voitaisiin ottaa huomioon paremmin, jäsenvaltioiden olisi voitava valita sopiva vuoden pituinen viitejakso selvityksen perustietojen mittaamiseksi. Olisi kuitenkin otettava huomioon se, että torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvat häviöt voivat vaihdella huomattavasti vuodesta toiseen, koska aineiden käyttömäärät voivat olla erilaisia esimerkiksi erilaisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava valita kolmen vuoden viitejakso kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (13) soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen aineiden osalta.

(19)

Selvityksen optimoimiseksi on tarkoituksenmukaista asettaa määräaika, johon mennessä komissio varmistaa, että päästöt ja häviöt lähestyvät direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan tavoitteita, jollei mainitun direktiivin 4 artiklan 4 ja 5 kohdasta muuta johdu.

(20)

Useat jäsenvaltiot kärsivät sellaisesta pilaantumisesta, jonka lähde on niiden lainkäyttövallan ulkopuolella. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista täsmentää, että jäsenvaltion ei katsota rikkovan tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan, jos ympäristönlaatunormit ylittyvät valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena, edellyttäen, että tietyt edellytykset täyttyvät ja että jäsenvaltio on tarvittaessa käyttänyt hyväkseen direktiivin 2000/60/EY asiaan liittyviä säännöksiä.

(21)

Komissio tarkastelee tarvetta toteuttaa yhteisön laajuisia lisätoimia jäsenvaltioiden selvitysten perusteella ja tekee tarvittavat asiaan liittyvät ehdotukset.

(22)

Perusteet hitaasti hajoavien, eliöstöön kertyvien ja myrkyllisten aineiden sekä direktiivissä 2000/60/EY tarkoitettujen muiden aineiden, jotka antavat aihetta huoleen, erityisesti erittäin hitaasti hajoavien ja eliöstöön erittäin paljon kertyvien aineiden, yksilöimiselle sisältyvät riskinarviointia koskevaan tekniseen ohjeasiakirjaan, jolla tuetaan neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukaisesti ilmoitettujen aineiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamien vaarojen arviointiperiaatteiden vahvistamisesta 20 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission direktiivin 93/67/ETY (14), olemassa olevien aineiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamien riskien arviointia koskevien periaatteiden vahvistamisesta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 mukaisesti 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1488/94 (15) ja biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (16) täytäntöönpanoa. Yhteisön säädösten yhdenmukaisuuden varmistamiseksi olisi sovellettava ainoastaan näitä perusteita aineisiin, joita tarkastellaan päätöksen N:o 2455/2001/EY mukaisesti, ja direktiivin 2000/60/EY liite X olisi korvattava vastaavasti.

(23)

Direktiivin 2000/60/EY liitteessä IX luetelluissa direktiiveissä säädetyt velvoitteet sisältyvät jo ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettuun neuvoston direktiiviin 96/61/EY (17) sekä direktiiviin 2000/60/EY, ja ainakin sama suojelun taso turvataan, jos ympäristönlaatunormit säilytetään tai niitä tarkistetaan. Jotta varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa pintavesien kemialliseen pilaantumiseen sekä yksinkertaistetaan ja selvennetään voimassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä kyseisellä alalla, on tarpeen kumota direktiivin 2000/60/EY nojalla 22 päivästä joulukuuta 2012 alkaen direktiivit 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY.

(24)

Direktiivissä 2000/60/EY tarkoitetut suositukset, erityisesti myrkyllisyyttä, ympäristömyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevän tiedekomitean suositukset, on otettu huomioon.

(25)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (18) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(26)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, eli pintaveden hyvää kemiallista tilaa asettamalla ympäristönlaatunormeja prioriteettiaineita ja tiettyjä muita pilaavia aineita varten, vaan se voidaan pintavesien saman suojelun tason säilyttämiseksi kaikkialla yhteisössä saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(27)

Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (19) mukaisesti.

(28)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa liitteessä I olevan B osan 3 kohtaa. Koska kyseinen toimenpide on laajakantoinen ja sillä muutetaan tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia tai täydennetään sitä lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, se on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen,

a)

sovellettava elohopeaan ja elohopeayhdisteisiin ympäristönlaatunormia 20 μg/kg ja/tai heksaklooribentseeniin ympäristönlaatunormia 10 μg/kg ja/tai heksaklooributadieeniin ympäristönlaatunormia 55 μg/kg kudosta (tuorepainoa) kohti, valiten kaloista, nilviäisistä, äyriäisistä ja muista eliöistä sopivimman indikaattorin;

b)

vahvistettava ja sovellettava erikseen määriteltyihin aineisiin sedimenttiä ja/tai eliöstöä koskevia ympäristönlaatunormeja, jotka ovat muita kuin a alakohdassa mainitut ympäristönlaatunormit. Tällaisten ympäristönlaatunormien on tarjottava vähintään samantasoinen suoja kuin liitteessä I olevassa A osassa säädetyt vettä koskevat ympäristönlaatunormit;

c)

määritettävä a ja b alakohdassa mainittujen aineiden osalta seurantatiheys eliöstössä ja/tai sedimentissä. Seuranta toteutetaan kuitenkin vähintään kerran vuodessa, jollei muu aikaväli ole teknisen tietämyksen ja asiantuntija-arvioiden johdosta perusteltu; ja

d)

ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille direktiivin 2000/60/EY 21 artiklassa tarkoitetun komitean välityksellä kyseessä olevat aineet, joille on vahvistettu ympäristönlaatunormit b alakohdan mukaisesti, syyt ja perusteet kyseisen menettelytavan käytölle, vahvistetut vaihtoehtoiset ympäristönlaatunormit ja niiden määrittelyssä käytetyt tiedot ja menetelmät, pintavesijaotteluryhmät, joihin niitä sovellettaisiin sekä suunniteltu seurantatiheys ja sen perustelut.

a)

rajataan päästölähteiden läheisyyteen;

b)

on oikeassa suhteessa päästölähteen kohdalla esiintyvien pilaavien aineiden pitoisuuksiin ja pilaavien aineiden päästöjä koskeviin edellytyksiin, jotka sisältyvät direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja muussa asiaan liittyvässä yhteisön lainsäädännössä tarkoitettuun ennalta tapahtuvaan sääntelyyn, kuten ennalta annettaviin lupiin, sovellettavan parhaan käytettävissä olevan tekniikan ja direktiivin 2000/60/EY 10 artiklan mukaisesti, erityisesti sen jälkeen, kun nämä ennalta tapahtuvat sääntelyt on arvioitu uudelleen.

a)

ylittyminen johtui pilaavien aineiden lähteestä, joka oli sen kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella;

b)

se ei tällaisen valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen vuoksi voinut toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä asiaa koskevien ympäristönlaatunormien täyttämiseksi; ja

c)

se oli soveltanut direktiivin 2000/60/EY 3 artiklassa säädettyjä yhteensovittamisjärjestelyjä ja käyttänyt tarpeen mukaan hyväkseen kyseisen direktiivin 4 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan säännöksiä sellaisten vesimuodostumien osalta, joissa esiintyy valtioiden rajat ylittävää pilaantumista.