25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/83

1.1

Puuvillan uutta tukijärjestelmää aletaan soveltaa 1. päivästä tammikuuta 2008 alkaen. Neuvoston on tehtävä asiasta päätös mahdollisimman pian, jotta viljelijät saavat varmuuden seuraavana satokautena voimassa olevista sääntelypuitteista.

1.2

ETSK korostaa, että tuotannosta irrotettujen tukien 65 prosentin osuus, josta säädetään kumotussa asetuksessa ja joka säilytetään ennallaan komission ehdotuksessa, tekee järjestelystä tehottoman, eikä se riitä säilyttämään viljelyä Euroopan unionin tietyillä tuotantoalueilla. Työvoiman suuri kysyntä, korkeat tuotantokustannukset, maailmanmarkkinahintojen häilyvyys ja muut erilaiset tekijät estävät komission ehdotusta toimimasta tehokkaasti, jotta vältyttäisiin puuvillanviljelyn katoamiselta.

1.3

ETSK toteaa, että vuoden 2004 uudistukseen asti voimassa ollut tuotantotukiin perustuva järjestelmä turvasi maatilojen elinkelpoisuuden unionin kaikilla tuotantoalueilla. ETSK on tosin tietoinen siitä, ettei aiempaan järjestelmään ole paluuta, koska YMP on nyt suunnattu uusille urille ja Euroopan unioni on tehnyt Maailman kauppajärjestön puitteissa kansainvälisiä sitoumuksia.

1.4

ETSK panee merkille Kreikan ja Espanjan muista poikkeavan tuotantotilanteen. Kun tuotantotuki on lakkautettu, nykytilanteessa on vaikea löytää yhtenäistä tukijärjestelmää, joka voitaisiin mukauttaa samalla tavoin molempiin maihin. Koska maiden tilanne poikkeaa muista, komitea kehottaa muokkaamaan puuvillan tukijärjestelmän mahdollisimman joustavaksi ja ottamaan huomioon toissijaisuusperiaatteen, joka on ohjannut viimeaikaisia viini- sekä hedelmä- ja vihannesalan YMJ:den alakohtaisia uudistuksia. Kullakin jäsenvaltiolla on oltava tarvittava subsidiariteetti, jotta ne voivat löytää tuotantoalueidensa kannalta parhaan ratkaisun.

1.5

Jos suurin osa tuen määrästä irrotetaan edelleen tuotannosta, olisi säädettävä siirtymäajasta, jotta tuotannosta irrotetun tukiosuuden korottamiseen voidaan sopeutua asteittain. Tuotantoon sidotun tuen suuri osuus ei myöskään sinällään takaa puuvillantuotannon säilymistä. Sadonkorjuuta sekä laadultaan virheetöntä ja myyntikelpoista tuotetta koskevan vaatimuksen sisällyttäminen järjestelmään ei myöskään takaa ennen uudistusta vallinneiden tuotantotasojen säilymistä, joten järjestelmään on sisällytettävä luovutetun tuotannon määrään perustuvia tukikelpoisuusehtoja.

1.6

ETSK toteaa, että uuden järjestelmän on suosittava lopputuotteen laatuun panostamista, toisin kuin nykyinen järjestelmä, joka aiheuttaa huomattavaa laadun heikkenemistä ja vaikeuttaa eurooppalaisen puuvillan kaupan pitämistä markkinoilla. Puuvillaa käytetään tekstiiliteollisuudessa, ja sen on vastattava ankaran kilpailupaineen alaisen teollisuuden tarpeita, joten on välttämätöntä ryhtyä tukemaan laadukasta tuotantoa. Lisäksi on tuettava uusien teknologiavaihtoehtojen käyttöönottoa, yhdennettyjä tuotantojärjestelmiä ja luonnonmukaista tuotantoa alueilla, joilla se on mahdollista.

2.1

Puuvillan tukijärjestelmä on peräisin vuodelta 1980, jolloin Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön. Järjestelmää laajennettiin sittemmin koskemaan vuonna 1986 yhteisöön liittyneet Espanja ja Portugali. Puuvilla-alalla vallitsi hinnanerokorvauksena maksettu tukipalkkiojärjestelmä (deficiency payments), jonka mukaan tukea myönnettiin jalostajille, jotka olivat maksaneet tuottajille vähimmäisostohinnan niille toimitetusta puuvillasta. Järjestelmää muutettiin vuonna 2000. Samalla otettiin käyttöön taatut enimmäismäärät ja uudet ympäristövaatimukset.

2.2

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi huhtikuussa 2004 puuvillan uuden tukijärjestelmän, joka noudatteli vuonna 2003 toteutetun YMP:n uudistuksen pääperiaatteita: lähtökohtana oli tuen irrottaminen tuotannosta. Tuotannosta irrotetun tuen osuus oli näin noin 65 prosenttia ja tuotantoon sidotun tuen 35 prosenttia. Uudistus tuli voimaan 1. tammikuuta 2006, mutta siinä ei ollut varauduttu mahdollisuuteen muuttaa osittaisen tuotannosta irrottamisen prosentuaalisia osuuksia.

2.3

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi 7. syyskuuta 2006 ennenkuulumattoman tuomion Espanjan kuningaskunnan nostettua asiassa kanteen. Tuomioistuin päätti kumota vuonna 2004 hyväksytyn puuvillan tukijärjestelmän, koska se loukkasi suhteellisuusperiaatetta. Tämä merkitsi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaan sitä, että yhteisön puuvilla-alan tukijärjestelmän uudistuksen yhteydessä ehdotettujen toimien katsotaan olevan tavoitteeseensa nähden suhteettomia. Komissio ei ollut tarkastellut palkkakustannuksia laskiessaan puuvillanviljelyn ennakoitavissa olevaa kannattavuutta, eikä ehdotusta tehtäessä ollut otettu huomioon uudistuksen vaikutuksia puuvilla-alan siementenpoistoteollisuuteen. Tuomioistuin lykkäsi uudistuksen kumoamisen, kunnes Euroopan komissio tekee uuden ehdotuksen.

2.4

Uutta ehdotusta laatiessaan komissio teetti kaksi arviointia, toisen puuvillan ympäristövaikutuksista ja toisen puuvillantuotannon sosioekonomisista vaikutuksista. Tutkimusten lisäksi järjestettiin useita työtapaamisia alan edustajien kanssa ja yksi julkinen kuulemistilaisuus.

2.5

Alan toimijoiden täydelliseksi tyrmistykseksi komissio teki vihdoin 9. marraskuuta 2007 ehdotuksen puuvillan tukijärjestelmän uudistamiseksi. Ehdotus oli käytännöllisesti katsoen samanlainen kuin nykyisin voimassa oleva uudistus, toisin sanoen tuki irrotetaan tuotannosta osittain siten, että tuotannosta irrotetun tuen osuus on 65 prosenttia ja tuotantoon sidotun tuen osuus 35 prosenttia. ETSK katsoo, että komission ehdotus on suunnattava uudelleen, jotta se soveltuisi Kreikan ja Espanjan muista poikkeavaan tuotantotilanteeseen.

2.6

Puuvillan nykyisen tukijärjestelmän puitteissa tuotanto on supistunut huomattavasti, tuottajien tulot ovat pienentyneet ja tietyillä tuotantoalueilla on näin ollen vähitellen poistuttu alalta. ETSK varoitti komissiota jo vuoden 2004 uudistuksesta antamassaan lausunnossa siitä, että tuen osittainen irrottaminen tuotannosta vähentäisi merkittävästi puuvillan viljelyalaa.

2.7

Puuvillantuotanto keskittyy Euroopan unionissa lähes yksinomaan tietyille kahden Välimeren maan, Kreikan ja Espanjan, alueille. Kreikka on Euroopan suurin puuvillan tuottaja: puuvillan viljelypinta-ala on maassa 380 000 hehtaaria. Espanjassa puuvillan viljelypinta-ala oli vuonna 2007 noin 63 000 hehtaaria. Portugalissa puuvillaa ei enää viljellä, ja Bulgaria tuottaa vain vähäisen määrän puuvillaa. Puuvillan viljely keskittyy ylipäätään erityisen taantuneille alueille, joilla on niukasti työllistymisvaihtoehtoja ja jotka kuuluvat edelleen lähentymistavoitteen piiriin kaudella 2007–2013.

2.8

Kreikassa puuvillan viljelypinta-ala on supistunut 11 prosenttia ja tuotantoluvut ovat laskeneet samassa suhteessa pinta-alan vähentymisen kanssa epäsuotuisten ilmasto-olojen ja etenkin vuoden 2004 uudistuksen soveltamisen vuoksi.

2.9

Espanjassa nykyisen järjestelmän soveltaminen on saanut alalla aikaan paljon radikaalimpia muutoksia kuin Kreikassa. Espanjan tärkein puuvillan tuotantoalue, Andalusia, on menettänyt pelkästään kahtena satokautena 30 prosenttia viljelypinta-alasta ja 65 prosenttia tuotannosta. Vuonna 2004 puuvillaa korjattiin 347 000 tonnia ja vuonna 2007 enää 130 000 tonnia. Viimeisten kahden vuoden aikana 30 prosenttia tuottajista on lopettanut puuvillan viljelyn. Tällainen tuotannon supistuminen aiheuttaa sen, ettei puuvillan tuotannon jatkaminen ole Espanjassa lyhyellä aikavälillä useimmissa tapauksissa kannattavaa, mikä puolestaan vaikuttaa tuntuvasti siementenpoistoteollisuuden työllisyystilanteeseen ja maatilojen työvoimatarpeeseen.

2.10

Edellä kuvatun tilanteen vuoksi ETSK kehottaa komissiota joustavoittamaan ehdotustaan siten, että jäsenvaltioille annetaan toissijaisuusperiaatteen avulla enemmän liikkumavaraa.

2.11

Tuen kaikenasteinen irrottaminen tuotannosta ajaa puuvilla-alan syvään rakennemuutokseen. Siementenpoistoteollisuuden on selviydyttävä perusteellisista muutoksista sopeutuakseen uuteen tilanteeseen, ja sen on turvauduttava komission rahoitustukeen voidakseen toteuttaa rakenneuudistuksen ja säilyttää tuotantoalueiden työpaikat. Tarvitaan erityisrahoitustukea, jonka turvin siementenpoistoteollisuus pystyy selviytymään toiminnan lopettamiskustannuksista ja suuntaamaan liiketoimintansa uusiin vaihtoehtoihin, joiden ansiosta työpaikat voidaan säilyttää. Sokerialan YMJ:n tuoreimpaan uudistukseen sisältyvät teollisuuden rakennemuutostoimenpiteet antanevat viitteitä tähän suuntaan.

3.1

ETSK on komission kanssa täysin samaa mieltä siitä, että on tärkeää pyrkiä antamaan toimialakohtaisten organisaatioiden tehtäväksi koordinoida tuotteen kaupan pitämistä, laatia tyyppisopimuksia ja edistää laadukkaan puuvillan tuotantoa. Kyseisille rakenteille nykyisen järjestelmän puitteissa annettu muoto sekä niiden irrottaminen muista toimenpiteistä ovat kuitenkin merkinneet sitä, että niillä on ollut vain vähäinen painoarvo järjestelmän kahtena voimassaolovuotena. Ne eivät ole myöskään toimineet aktiivisesti taatakseen, että jäsenistöllä on mahdollisuus saada lisätukea. Espanjassa on itse asiassa vain yksi toimialakohtainen organisaatio, jonka piiriin kuuluu 10 000 hehtaaria viljelyalaa.

3.2

Euroopan komissio aikoo julkaista lokakuussa 2008 vihreän kirjan laatupolitiikan täytäntöönpanosta Euroopan unionissa. Vastaavia säädösehdotuksia ei siis tehdä ennen vuotta 2009. Komissio on hiljattain todennut aikovansa tutkia mahdollisuutta sisällyttää puuvilla maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen N:o 510/2006 liitteeseen 1.

3.3

Puuvillan sisällyttämisestä edellä mainittuun suojajärjestelmään saattaisi olla hyötyä monille tuottajille, jotka pyrkivät kasvattamaan tuotantonsa lisäarvoa vastatakseen haasteisiin, joita avoimet, kilpailulle erittäin alttiit markkinat asettavat. Näin tuottajat voisivat varmistaa itselleen markkinoiden avulla oikeudenmukaiset tulot. Komission olisi kiireellisyysmenettelyä noudattaen ulotettava säädös kattamaan myös puuvilla-ala.

3.4

Alkuperämaan asianmukainen todentaminen ja eurooppalaisen laadun valvonta saattavat omalta osaltaan varmistaa yhteisön puuvillantuotannon tarvitseman lisäarvon, johon kaikilla unionin aloitteilla pyritään. Koska EU on kuitenkin puuvillan nettotuoja, on tarpeen parantaa ja tiukentaa tuontimateriaalin valvontaa. Niinpä puuvilla olisi sisällytettävä luetteloon tuotteista, joihin voidaan soveltaa tiedotus- ja myynninedistämistoimia, vaikkei tämä toimenpide yksistään ratkaise alan ongelmia.

3.5

ETSK kannattaa kaikkia komission ehdottamia toimenpiteitä puuvillan laadun kohentamiseksi. Ympäristömyötäinen toiminta on viime vuosina edistynyt huomattavasti, kun alalla on ryhdytty tukemaan muun muassa yhdennettyjä tuotantojärjestelmiä, maatalouden ympäristötoimenpiteitä ja luonnonmukaista tuotantoa. Yhdennetyn tuotannon kehittämistä Espanjassa on edelleen jatkettu maatalouden ympäristötoimien soveltamisen ohella, ja Kreikka hyväksynee vuonna 2008 asetuksen yhdennetyn tuotannon säätelemiseksi. Uudessa järjestelmässä on kannustettava tämänkaltaisia aloitteita.

3.6

EU:n olisi tuettava yhteisön puuvilla-alan sopeuttamista hyödyntämään uusia teknologisen innovoinnin välineitä.

3.7

EU on puuvillan nettotuoja. Yhteisön tuotannon osuus maailman puuvillankulutuksesta on vain 2 prosenttia, mikä on kaukana suurista tuottajista (Yhdysvallat, Kiina, Intia jne.). Euroopan unionilla ei siis ole osaa eikä arpaa määriteltäessä puuvillaraaka-aineen maailmanmarkkinahintoja, eikä yhteisön myöntämä tuki puuvillantuottajille vääristä kilpailua. Tästä syystä komission on puolustettava eurooppalaista puuvilla-alaa, kun se asetetaan kyseenalaiseksi monenvälisillä foorumeilla, kuten Maailman kauppajärjestössä.