52007DC0447

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 25.7.2007

KOM(2007) 447 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

Toinen yhteisen viitekehyksen edistymistä käsittelevä kertomus

KOMISSION KERTOMUS

Toinen yhteisen viitekehyksen edistymistä käsittelevä kertomus

1. JOHDANTO

T ässä kertomuksessa esitetään lyhyesti yhteisen viitekehyksen edistyminen sen jälkeen, kun ensimmäinen kertomus julkaistiin vuonna 2005 ( Ensimmäinen edistymistä käsittelevä vuosikertomus Euroopan sopimusoikeudesta ja yhteisön säännöstön tarkistamisesta ). Tämän toisen raportin tehtävänä on täyttää sitoumus, jonka mukaan työn edistymisestä on tarjottava säännöllisesti ajantasaista tietoa.

2. KULUTTAJASOPIMUSLAINSÄÄDÄNNÖN TARKASTELUN UUDET PAINOPISTEET

Komissio ilmoitti edellisessä raportissaan, että se aikoo asettaa etusijalle yhteisen viitekehyksen tarkastelussa kuluttajien tekemiin sopimuksiin liittyvät seikat, jotta varmistetaan, että tulokset ovat käytettävissä tarkistettaessa kuluttajansuojalainsäädäntöä.

Kilpailukykyneuvosto[1] oli samoilla linjoilla ja totesi, että tarkasteluun suoraan liittyvät aiheet aikataulutetaan uudestaan ja niitä on käsiteltävä suunniteltua aikaisemmin. Järjestettäessä vuoden 2006 työryhmiä etusijalle asetettiin seuraavat kuluttajasopimuksia koskevaan lainsäädäntöön liittyvät aiheet[2]: kuluttajakauppa, ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot, kohtuuttomat ehdot, oikeus purkaa sopimus ja oikeus vahingonkorvaukseen. Tutkijoiden saamat tulokset, työryhmissä käydyt keskustelut ja muu valmisteleva työ olivat pohjana komission 7. helmikuuta 2007 antamalle vihreälle kirjalle kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta.

Tämän kertomuksen kattamana ajanjaksona kuudennen puiteohjelman varoista rahoitettu tutkimusverkko toimitti tukisopimuksen mukaisesti uusia luonnoksia yhteisen viitekehyksen valmistelemiseksi.

Tutkijat päättivät jakaa aihealueen kolmeen osaan, jotta voidaan varmistaa, kuluttajansuojalainsäädäntöön liittyvät asiat käsitellään ensisijaisena:

”Lainsäädännön muuttaminen” : Asiat, jotka liittyvät sopimusoikeuteen EU:n kuluttajansuojalainsäädännön yhteydessä, ja asiat, jotka voisivat selkeyttää, laajentaa tai muuttaa EU:n nykyistä kuluttajansuojalainsäädäntöä. Asiakokonaisuutena voi olla esimerkiksi ”ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin liittyvät velvollisuudet”.

”Suora asiayhteys” : Asiat, jotka liittyvät yleiseen sopimusoikeuteen ja jotka liittyvät suoraan EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöön, esimerkiksi kansallisen sopimuslainsäädännön sisältämät käsitteet, jotka ovat nykyisessä EU:n kuluttajansuojalainsäädännössä oletusarvona. Esimerkiksi sopimuksen purkamisoikeutta käsitellään asiakokonaisuudessa ”sopimuksen tekohetki”.

”Keskeiset taustatiedot” : Asiat, jotka liittyvät yleiseen sopimusoikeuteen ja tarjoavat keskeistä taustatietoa EU-lainsäädännölle. Esimerkiksi ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen yhteydessä kyseessä on ”vilpittömän mielen periaate ja tasapuolinen kohtelu”.

Työryhmissä käsiteltiin ensisijaisena aiheena lainsäädännön muuttamiseen liittyviä seikkoja. ”Suora asiayhteys” -kohtaan kuuluvia asioita käsiteltiin, jos aikaa oli riittävästi. ”Keskeiset taustatiedot” -kohdan seikat olivat lähinnä tiedoksi.

Yhteisen viitekehyksen sidosryhmien asiantuntijaverkosto (CFR-verkosto), johon kuuluu nykyisellään 176 yritystä, kuluttajien edustajaa ja lakimiestä eri Euroopan maista, jatkoi toimintaansa osallistumalla työryhmien toimintaan ja antamalla lausuntoja tutkijoiden laatimista luonnoksista.

Yhteisen viitekehyksen verkosto, joka koostuu jäsenvaltioiden valitsemista sopimusoikeuden asiantuntijoista, on kokoontunut kaksi kertaa.

3. TYÖRYHMISSÄ ESIINTULLEET SISÄLTÖKYSYMYKSET

3.1. EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä käsittelevät työryhmät

Työryhmien tärkeimmät keskustelunaiheet on lueteltu jäljempänä. Komissio ottaa nämä seikat huomioon yhteistä viitekehystä työstettäessä ja kuluttajansuojalainsäädännön tarkistustyöhön liittyvissä toimissa.

Käsitteet kuluttaja ja elinkeinonharjoittaja

Tärkeimpiä aiheita olivat:

● Oikeussubjekti: Työryhmä oli yksimielinen siitä, että ainoastaan luonnollinen henkilö voidaan määritellä kuluttajaksi.

● Monialaiset toimet: Mahdollisuus katsoa kuluttajakauppaan kuuluviksi sellaiset monialaiset toimet, jotka ovat osittain elinkeinonharjoittamistoiminnan ulkopuolella.

● Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan ehdotettujen määritelmien keskinäinen suhde: Osa sidosryhmien asiantuntijoista katsoi, että kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan määritelmien pitäisi olla yhteydessä toisiinsa ja toisensa poissulkevia.

Kohtuuttomat ehdot

Keskusteltiin muun muassa seuraavista aiheista:

● Kohtuuttomuustestin soveltamisala: Keskusteltiin erikseen neuvoteltujen sopimusehtojen mukaan ottamisesta. Sidosryhmien asiantuntijoiden kesken ei päästy asiasta yksimielisyyteen.

● Pääasiallisen kohteen ja hinnan asianmukaisuuden jättämisestä pois kohtuuttomuustestistä asiantuntijat olivat sitä mieltä, että sopimusehtoihin sisältyvän hinnan asianmukaisuutta ei tule valvoa.

Ennen sopimuksen tekoa toimitettavat tiedot

Keskusteltiin muun muassa seuraavista aiheista:

● Velvollisuus tiedottaa tuotteista ja palveluista: Sidosryhmien asiantuntijat olivat sitä mieltä, että ehdotettu yleissääntö, jonka mukaan on toimitettava kaikki olennaiset tiedot (erityisesti odotettavaa laatua ja suorituskykyä koskevat tiedot), joita vastapuoli saattaa tarvita tehdäkseen asiasta asiatietoihin perustuvan päätöksen, saattaa olla liian laaja ja voi johtaa epävarmaan oikeudellisen tilanteeseen. Asiantuntijat korostivat mahdollisuutta keskittyä tiettyihin aloihin (vakuutus, rahoituspalvelut jne.).

● Velvollisuus antaa tietoja tehtäessä sopimusta erityisen epäedullisessa asemassa olevan kuluttajan kanssa: Sidosryhmien asiantuntijat olivat tyytyväisiä tähän kohtaan, jolla pyritään yleisellä tasolla ilmoittamaan olosuhteet, joissa yhteisön lainsäädäntö asettaa kuluttajan kanssa kauppaa käyvälle yritykselle tiedotusvelvollisuuksia. Sidosryhmien asiantuntijoiden mukaan kyseistä lainsäädäntökohtaa on käytettävä yhteisenä perustana tai ohjeena, kun määritetään, mitkä ovat keskeiset kuluttajalle ennen sopimusta toimitettavat tiedot.

● Keinot puuttua tiedotusvelvollisuuden rikkomiseen : Sidosryhmien asiantuntijat totesivat, että seuraukset, joita ennen sopimusta toimitettavien tietojen toimittamatta jättämisestä aiheutuu, ovat erittäin merkittäviä kuluttajien kannalta. Tutkijoiden luonnoksessa ehdotetaan harkinta-ajan pidennystä keinoksi estää tiedotusvelvollisuuden rikkomista, kun kyse on sopimuksista, jotka kuluttajalla on oikeus purkaa. Tässä yhteydessä ei erityisesti tarkasteltu sopimusta, joka on tehty väärien ja harhaanjohtavien tietojen perusteella.

Ensimmäinen kuluttajakauppaa käsittelevän työryhmän kokous

Keskusteltiin muun muassa seuraavista aiheista:

● Tuote-käsitteen mahdollinen laajentaminen muuntyyppisiin tuotteisiin tutkijoiden luonnoksen 1:105 kohdan mukaisesti[3]: useat sidosryhmien asiantuntijat totesivat, että ohjelmistojen ja yleensäkin immateriaalioikeuksien tulee kuulua asetuksen piiriin. Komissio pyysi tutkijoita tarkastelemaan, mihin tuotteisiin määritelmää on laajennettava ja mitä muutoksia olisi tehtävä.

● Toimitus, toimitusaika, yhteys riskin siirtymiseen: Keskusteltiin mahdollisuudesta ottaa käyttöön uusia sääntöjä riskin siirtymisestä. Näkökannat olivat eriäviä. Muistettiin, että asiasta keskusteltiin tiiviisti neuvostossa, kun direktiiviä 1999/44/EY kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista oltiin hyväksymässä.

● Vaatimustenmukaisuuden asianmukainen toteamishetki : Riskin siirtyminen katsottiin yleisesti sopivaksi hetkeksi vaatimustenmukaisuuden arvioimiseksi. Tutkijat lupasivat selventää muun muassa tilannetta, jossa tuote on vaurioitunut pakkausvirheen vuoksi, jolloin myyjän on oltava vastuussa vahingoista, jotka ovat tulleet esiin riskin siirtymisajankohdan jälkeen, kuten kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista tehdyssä Wienin yleissopimuksessa edellytetään.

Toinen kuluttajakauppaa käsittelevän työryhmän kokous (korjaustoimenpiteet)

Työryhmä keskittyi käsittelemään korjaustoimenpiteitä sopimusrikkomustapauksessa. Keskusteltiin muun muassa seuraavista aiheista:

● Vaatimustenvastaisuustapauksien hierarkia: Eräät sidosryhmien asiantuntijat eivät puoltaneet korjaustoimenpiteiden hierarkiasuhdetta, koska kuluttajan pitäisi saada valita itse eri korjaustoimenpiteiden välillä eikä kuluttajan pidä joutua odottamaan, että kaikki muut vaihtoehdot on käyty läpi ennen sopimuksen irtisanomista. Muut sidosryhmien asiantuntijat puolustivat myyjän etuja ja kannattivat korjaustoimenpiteiden hierarkian säilyttämistä kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista annetun direktiivin 1999/44/EY mukaisesti .

● Tilanteet, joissa sopimus voidaan irtisanoa: Keskusteltiin seuraavista aiheista: miten myöhässä toimituksen pitää olla ennen kuin sopimus voidaan sillä perusteella irtisanoa, olisiko viisasta asettaa toimitukselle kiinteä määräaika ja mitkä tilanteet katsotaan perustavanlaatuiseksi sopimuksen täyttämättä jättämisen kannalta, koska kyseisen käsitteen määritelmä näyttää aiheuttavan ongelmia.

● Myyjälle tehtävä ilmoitus puutteista, jotka ostaja on havainnut tai jotka ostajan olisi pitänyt havaita: Keskusteltiin yleisellä tasolla siitä, miksi tämän pitäisi olla lainkaan velvollisuus ja miksi korvauksen saannin ehtona pitäisi olla tällainen ilmoitus. Lisäksi keskusteltiin tarkemmin ilmoituksen määräajasta. Osa asiantuntijoista katsoi kahden vuoden määräajan hyväksyttäväksi, mutta osa oli asiasta eri mieltä.

Oikeus purkaa sopimus

Keskusteltiin laaja-alaisista säännöistä, jotka koskevat sopimuksen purkamisoikeuden käyttöä ja vaikutuksia. Säännöt on laadittu kotimyynnistä[4], etämyynnistä[5] ja kiinteistöjen osa-aikaomistuksesta[6] annettujen säännösten perusteella. Tärkeimmät aiheet olivat seuraavat:

● Soveltamisala: Ehdotetut säännöt koskisivat tilanteita, joissa osapuolella on lakiperusteinen oikeus vetäytyä sopimuksesta. Sidosryhmien asiantuntijat totesivat, että on selvästi ilmoitettava, että nämä säännöt koskevat vain kuluttajien hankintoja yrityksiltä.

● Purkamisoikeuden käyttö: Ehdotetun säännön mukaan osapuolen, jolla on oikeus vetäytyä sopimuksesta, ei tarvitse antaa perusteluja tai täyttää mitään edellytyksiä käyttääkseen oikeuttaan. Jotkin asiantuntijat ilmoittivat, että ilmoitus ei saa olla epämuodollinen selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi. Muodolle on asetettava vähimmäisvaatimukset.

● Määräaika: Osa sidosryhmien asiantuntijoista vastusti yhtenäisen pituuden asettamista kaikille harkinta-ajoille; heidän mielestään ehdotettu 14 päivän määräaika oli liian pitkä. Osa puolusti nykyisiä erilaisia määräaikoja.

● Sopimuksesta vetäytymistä koskeva määräaika: Sidosryhmien asiantuntijoiden enemmistö oli sitä mieltä, että on syytä asettaa määräaika vetäytymisoikeuden käyttämiselle, jota voidaan taata elinkeinonharjoittajien oikeusvarmuus.

Kuluttajan vahingonkorvausoikeus ja valmistajan vastuu

Tärkeimmät käsitellyt seikat olivat:

● Käsitteet ’ankara vastuu’ ja ’aiheuttaja’: Eräät sidosryhmien asiantuntijat vastustivat ehdotettua ankaran vastuun järjestelmää, jossa vastuusta voidaan vapauttaa monin perustein (uhrin aiheuttama vahinko, kolmannen osapuolen aiheuttama vahinko tai ylivoimainen este). Heidän mielestään vahingonkorvauksen edellytyksenä on oltava aiheuttaminen.

● Tulevien voittojen menetys ja aineettomat vahingot: Sidosryhmien asiantuntijoiden enemmistö oli sitä mieltä, että vahinkoihin on luettava varsinaisen vahingon lisäksi tulevien voittojen menetys. Kysymyksestä, pitäisikö vahingon käsitteen kattaa myös aineettomat vahingot, ei päästy yksimielisyyteen.

● Valmistajan vastuu: Asia katsottiin tärkeäksi, koska nykyään useimmat liiketoimet ovat kansainvälisiä ja kuluttajat asuvat harvoin samassa valtiossa kuin ostetun tuotteen valmistaja (tai myyjä). Valmistajan vastuuseen liittyy kuitenkin monia oikeudellisia ja käytännöllisiä ongelmia. Sidosryhmien asiantuntijoiden mukaan kuluttaja saisi käyttää oikeuksiaan ainoastaan valmistajaa vastaan, ei jokaista jakeluketjun osaa vastaan. Sidosryhmien asiantuntijat vastustivat esitystä, jonka mukaan kuluttajan jäsenvaltiossa asuvien välittäjien ja edustajien voitaisiin myös katsoa olevan vastuussa. Muita käsiteltyjä asioita olivat todistustaakka, kuluttajan oikeuksien käytön määräaika ja vahingonkorvausvelvollisuus käytettyjen tavaroiden kaupassa.

3.2. EU:n muuta sopimuslainsäädäntöä käsittelevät työryhmät

Työryhmät, jotka käsittelivät muihin kuin kuluttajien kanssa tehtäviin sopimuksiin sovellettavaa sopimuslainsäädäntöä, kokoontuivat ennen kuin päätettiin asettaa kuluttajasopimuslainsäädännön tarkastelu etusijalle. Työryhmissä käsitellyt tärkeimmät seikat olivat seuraavat:

Vakuutuslainsäädäntö

Seuraavassa esimerkkejä keskustelluista erityisaiheista:

● Vakuutetun tiedonantovelvoite : Keskusteltiin siitä, kuka on tiedonantovelvollinen. Osa sidosryhmien asiantuntijoista oli sitä mieltä, että on vakuuttajan velvollisuutena kysyä kaikkia asiaankuuluvat kysymykset, toiset taas katsoivat, että vakuutetulla pitäisi olla velvollisuus ilmoittaa tarvittavat tiedot ilman pyyntöä. Esitetyissä näkökohdissa tuli esille tasapainon löytäminen valtavan kaikenkattavan kyselylomakkeen ja sen vaaran välillä, että vakuutetulla ei ole vakuutusturvaa, jos hän on unohtanut mainita jotain merkittäväksi katsottavaa. Molemmat seikat saattavat estää ihmisiä hankkimasta tarvitsemaansa vakuutusturvaa.

● Vakuuttajan tiedonantovelvoite: Tutkijoiden luonnoksessa edellytetään, että vakuuttaja osoittaa vakuutuksen hakijalle vakuutusturvassa olevat aukot ja vakuutuksen antaman vakuutusturvan. Monet sidosryhmien asiantuntijat olivat sitä mieltä, että kyseessä on neuvontavelvollisuus, joka aiheuttaisi kustannuksia eikä ole toivottavaa. Lisäksi mukaan tuli merkittävä subjektiivisuus. Sidosryhmien asiantuntijat pitivät parhaana vakuutussopimuksen selittämisvelvollisuutta, jolloin hakija voi päättää, onko se tarpeen.

● Pätemättömyyteen sovellettava määräaika : Sidosryhmien asiantuntijat olivat yleisesti yhtä mieltä siitä, että ehdotettu yhden kuukauden määräaika sopimuksen purkamiseksi, kun tiedonantovelvoitetta ei ole täytetty, on liian lyhyt ja, jos velvoite on jätetty täyttämättä petostarkoituksessa, aikarajaa ei tulisi soveltaa.

Sähköinen kaupankäynti

Seuraavassa esimerkkejä keskustelluista erityisaiheista:

● Ei-toivotut sopimukset : Tutkijat ja sidosryhmien asiantuntijat keskustelivat siitä, pitäisikö samanlaista kieltoa toimittaa maksullisia ei-toivottuja tavaroita tai palveluja kuluttajalle, soveltaa myös yritysten välisiin sopimuksiin.

● Oikeus purkaa sopimus : Sidosryhmien asiantuntijat totesivat, että säännöksen määritelmiä ei ole työstetty riittävästi ja että säännöstä olisi vielä työstettävä. Kannatettiin 14 päivän määräaikaa sopimuksen purkamiselle. Ehdotusta, jonka mukaan oikeutta saisi käyttää sillä edellytyksellä, että kuluttaja suostuu vastaamaan omista kustannuksistaan, ei kannatettu. Keskusteltiin siitä, pitäisikö vastaava oikeus sisältyä myös yritysten välisiin sopimuksiin.

● Saapumis- ja lähettämisajankohdan määrittäminen sähköisessä tiedonsiirrossa : Tutkijat ja sidosryhmien asiantuntijat keskustelivat siitä, minä hetkenä viestin katsotaan tulleen lähetetyksi tai vastaanotetuksi. Todettiin, että asiasta tarvitaan lisäselvityksiä ja on tarkasteltava kansainvälisiä menetelmiä.

3.3. Yleistä sopimusoikeutta käsittelevät työryhmät

Yleistä sopimusoikeutta käsittelevissä työryhmissä käytyjen keskustelujen tärkeimmät aiheet on esitelty seuraavassa. Komissio ottaa nämä seikat huomioon yhteistä viitekehystä työstettäessä.

Sopimuksen sisältö ja voimassaolo

Seuraavassa esimerkkejä käsitellyistä erityisaiheista:

● Ilmoitus, josta aiheutuu sopimusvelvoitteita: Sidosryhmien asiantuntijat toivat esiin tarpeen määritellä selkeästi, milloin jokin ilmoitus aiheuttaa sopimusvelvoitteen . Keskusteltiin siitä, tulisiko ehdotetun asetuksen kattaa ainoastaan yritysten ja kuluttajien sopimussuhteet vai myös yritysten väliset sopimussuhteet, kun kyseessä ovat sitovat sopimusta edeltävät ilmoitukset, jotka liittyvät tavaroiden tai palveluiden laatuun tai käyttöön.

● Sopimusehdot: Keskusteltiin hiljaisten ehtojen luonteesta ja vaikutuksesta. Asiantuntijoiden mukaan epätäsmällisiä säännöksiä tulisi välttää. Tutkijat totesivat, että tässä säännöksessä epätäsmällisyys ei ole vakava haitta, koska säännöksen on tarkoitus olla sellaisten sopimusten pääsääntö, joissa ei ole hiljaisia ehtoja erityislainsäädännön alaisia erityissopimuksia varten.

● Säännökset, jotka ovat edullisia kolmannen osapuolen kannalta: Keskusteltiin kolmannen osapuolen kannalta edullisen sopimuksen vaikutuksista. Todettiin, että tarvitaan lisäpohdintaa siitä, missä tilanteessa kolmas osapuoli voi tukeutua tähän säännökseen.

Edustajien valtuutus

Tutkijat totesivat, että edustajien valtuutusta käsittelevää luonnosta tulisi työstää lisää, jotta otetaan huomioon jäsenvaltioissa tapahtunut kehitys ja mahdollisesti otetaan mukaan kuluttajansuojaa koskevia erityissäännöksiä. Lisäksi työryhmä keskusteli monista muista aiheista, etenkin seuraavista:

● Termien ’edustaja’ ja ’välittäjä’ käyttö : Sidosryhmien asiantuntijat totesivat, että tarvitaan johdonmukaista terminologiaa ja että termejä tulisi käyttää ainoastaan siten, kuin ne on yhteisessä viitekehyksessä määritelty. Tutkijat selittivät, että yhteisen viitekehyksen liite sisältää luettelon käytetyistä termeistä.

● Suora ja epäsuora edustus : Tutkijat selittivät, että ainoastaan suora edustaja voi tehdä päämiestään sitovan toimen, sillä se toimii päämiehen ’nimissä’. Sen sijaan epäsuora edustaja toimii päämiehen ’puolesta’. Epäsuoran edustuksen ideana olisi päämiehen suojeleminen esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa edustaja sopimuksen tekemisen jälkeen tulee maksukyvyttömäksi. Osa sidosryhmistä kyseenalaisti säännön tarpeellisuuden. Todettiin, että on tutkittava lisää sitä, mitä kannattaa suojata siltä varalta, että edustaja jättää sopimuksen täyttämättä tai todetaan maksukyvyttömäksi.

4. YHTEISEN VIITEKEHYKSEN RAKENNE – SIDOSRYHMIEN ASIANTUNTIJOIDEN JA JÄSENVALTIOIDEN KANSSA TOTEUTETTUJEN TYÖRYHMIEN TULOKSET

Yhteisen viitekehyksen rakenteesta käytiin alustavia keskusteluja kahdessa työryhmässä: jäsenvaltioiden asiantuntijat ja sidosryhmien asiantuntijat. Sidosryhmien asiantuntijoiden kanssa järjestetyssä työryhmässä 29. marraskuuta 2005 havaittiin lisääntyvä yksimielisyys siitä, että yhteisen viitekehyksen olisi sisällettävä aiheet, jotka liittyvät suoraan EU:n nykyiseen sopimuslainsäädäntöön ja yleisiin sopimuslainsäädännön seikkoihin, jotka ovat yhteisön lainsäädännön kannalta merkittäviä. Sidosryhmien asiantuntijat pyysivät lisämääritelmiä ja totesivat, että tarvitaan vaihtoehtoisia muotoiluja eräille määritelmille ja mallilausekkeille. Sidosryhmien asiantuntijoiden mukaan yritysten väliset suhteet ja yritysten ja kuluttajien väliset suhteet on pidettävä selvemmin erillään yhteisen viitekehyksen luonnostekstissä.

Jäsenvaltioiden asiantuntijat tekivät samanlaisia, mutta hivenen poikkeavia päätelmiä työryhmässä, joka kokoontui 9. joulukuuta 2005. Useimmat jäsenvaltiot toivoivat kuluttajalainsäädännön käsittelyä yhdessä muiden yleisen sopimusoikeuden osien kanssa, jotka ovat merkityksellisiä kuluttajalainsäädännön kannalta. Eräät jäsenvaltiot toivoivat, että mukaan otettaisiin myös muita yleisen sopimuslainsäädännön seikkoja. Toiset taas halusivat, että keskitytään ainoastaan kuluttajansuojalainsäädäntöön.

5. VALMISTELUTYÖN TULOKSET

5.1. Eurooppalainen keskustelufoorumi

Lontoossa 26. syyskuuta 2005 järjestetyn ensimmäisen eurooppalaisen keskustelufoorumin isäntinä olivat neuvoston puheenjohtajana toiminut Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio. Keskustelufoorumi kokosi ensimmäistä kertaa yhteen tutkijat, sidosryhmien asiantuntijaverkoston (CFR-verkoston), jäsenvaltioiden asiantuntijoiden verkoston, korkean tason yritysjohdon edustajia, kuluttajien edustajia, ministereitä, Euroopan parlamentin korkean tason virkamiehinä ja EU-parlamentaarikkoja. Tässä kokouksessa vahvistui käsitys siitä, että yhteistä viitekehystä koskeva työ on asetettava etusijalle, jotta siitä saadaan tehokkaasti ja asiaankuuluvasti aineistoa EU:n kuluttajansuojalainsäädännön uudelleentarkastelua varten.

Toinen eurooppalainen keskustelufoorumi järjestettiin Wienissä 26. toukokuuta 2006 neuvoston puheenjohtajana toimineen Itävallan isännöimänä. Myös tässä foorumissa annettiin tukea EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöön keskittymiselle. Lisäksi oltiin yhtä mieltä siitä, että yhteisen viitekehyksen on katettava muitakin aloja kuin yleinen sopimuslainsäädäntö. Kolmas eurooppalainen keskustelufoorumi järjestettiin neuvoston puheenjohtajana toimineen Saksan isännöimänä 1. maaliskuuta 2007 Stuttgartissa. Siellä puheenjohtaja totesi, että yhteistä viitekehystä kannatetaan yleisesti ja se antaa eurooppalaisille lainsäätäjille työkalut, joihin kuuluu yhteisön voimassaoleva lainsäädäntö. Samoin todettiin, että yhteisen viitekehyksen sisältöä koskevat päätökset ovat poliittisesti tärkeitä.

5.2. Muut EU-toimielimet

5.2.1. Neuvosto

Kilpailukykyneuvosto vahvisti päätelmissään 29. marraskuuta 2005 ensimmäisessä edistymistä käsittelevässä vuosikertomuksessa omaksutun lähestymistavan ja erityisesti EU:n kuluttajansuojalainsäädännön tarkastelun asettamisen etusijalle. Neuvosto korosti tarvetta keskittyä käytännön seikkoihin, jotta asiasta on kuluttajille ja yrityksille todellista hyötyä, sekä tarvetta tiedostaa yritysten ja kuluttajien välisten sopimusten ja yritysten välisten sopimusten ero. Lisäksi neuvosto ilmoitti olevansa tyytyväinen siitä, että komissio vakuutti, ettei se aio tehdä ehdotusta eurooppalaisen yksityisoikeuden säännöstöstä.

5.2.2. Euroopan parlamentti

Euro opan parlamentti antoi 23. maaliskuuta 2006 päätöslauselman, jossa toivotettiin ensimmäinen edistymistä käsittelevä vuosikertomus tervetulleeksi ja jossa parlamentti ilmaisi tukensa yhteiseen viitekehykseen pyrkivälle hankkeelle. Euroopan parlamentti korosti, että yhteisen viitekehyksen valmistelussa on seurattava EY-lainsäädännön mukaisia selkeitä ohjeita ja katsoi, että yhteinen viitekehys tarvitsee ennen lopullista hyväksymistä Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksynnän. Euroopan parlamentti kehotti komissiota toimimaan erittäin tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa kaikissa yhteiseen viitekehykseen liittyvissä työvaiheissa ja pyytämään parlamentin kantaa erityisesti yhteisen viitekehyksen luonnoksen rakenteesta ennen siirtymistä seuraaviin toimiin. Kuten neuvosto, myös parlamentti kehotti komissiota tekemään selvän eron yritysten välisiä ja yritysten ja kuluttajien välisiä toimia koskevien säännösten välille ja pitämään nämä kaksi asiaa järjestelmällisesti erillään.

Päätöslauselman lopussa ilmoitettiin, että perustetaan parlamentaarinen työryhmä, johon kuuluu jäseniä parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnasta ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnasta. Työryhmä tarjoaa keskusteluryhmän asioista, joita on käsitelty tutkijoiden ja sidosryhmien asiantuntijoiden kanssa ja joista parlamentti katsoo olevan tärkeää antaa poliittisia neuvoja. Työryhmän kokoukset valmistelee parlamentin virkamiehistä koostuva ryhmä. Komissio osallistuu työryhmän kokouksiin. Tähän mennessä on pidetty useita kokouksia. Niissä on käsitelty muun muassa käsiteitä ’kuluttaja’ ja ’yrittäjä’ sekä kohtuuttomia sopimusehtoja.

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa toivottiin kaaviota, josta käyvät selvästi ilmi kaikki yhteisen viitekehyksen valmisteluun osallistuvat tahot. Komission laatima kaavio on tämän kertomuksen liitteenä.

Euroopan parlamentti antoi 7. syyskuuta 2006 toisen päätöslauselman, joka koski eurooppalaista sopimusoikeutta. Siitä ilmaistiin parlamentin tuki laajalle yhteisen viitekehyshankkeen valmistelulle, johon kuuluu myös yleiseen sopimusoikeuteen liittyviä seikkoja kuluttajasopimuslainsäädännön lisäksi. Komission tulisi jatkaa tätä työtä samanaikaisesti lainsäädännön tarkastelun kanssa.

6. PÄÄTELMÄT

EU:n kuluttajasopimuslainsäädännön osalta merkittävät yhteistä viitekehystä koskevat tulokset otetaan huomioon soveltuvin osin tarkistettaessa EU:n kuluttajasopimuslainsäädäntöä. Komissio on antanut tarkistuksesta 7. helmikuuta 2007 vihreän kirjan, jossa hahmotellaan eri vaihtoehtoja mahdolliselle kuluttajasopimuslainsäädännön tarkistukselle.

Yhteinen viitekehys on alusta lähtien tarkoitettu komission ja EU:n lainsäätäjien työkalupakiksi tai käsikirjaksi, jota voidaan käyttää muutettaessa olemassa olevaa tai valmisteltaessa uutta lainsäädäntöä sopimusoikeuden alalla. Nykyisen aikataulun mukaan tutkijat antavat luonnoksensa yhteisestä viitekehyksestä vuoden 2007 loppuun mennessä. Komission on tämän jälkeen huolellisesti valittava ne luonnoksen osat, jotka vastaavat yhteisiä lainsäädännöllisiä tavoitteita. Valinnassa on kuultava muita toimielimiä ja sidosryhmiä. Komissio varmistaa, että yhteiseen viitekehykseen valitut tutkijoiden luonnoksen osat, joita on mahdollisesti muutettu, ovat johdonmukaisia sekä keskenään että suhteessa vihreän kirjan seurantatoimiin. Sen jälkeen kun kuulemismenettelyn tulokset on analysoitu, luonnos yhteiseksi viitekehykseksi on valmis ja vaikutusten arviointi suoritettu, komissio voi julkaista asiasta valkoisen kirjan.

Oma erillinen aiheensa on yhteisen viitekehyksen laajuus. Asiasta on tehtävä nyt päätös, jotta tulevaa työtä voidaan ohjata oikeaan suuntaan. On otettava huomioon erityisesti, miten pitkälle tulevan yhteisen viitekehyksen olisi katettava myös sellaisia aiheita, jotka kuuluvat yhteisön muuhun sopimuslainsäädäntöön ja siihen suoraan liittyviä yleisen sopimusoikeuden aiheita kuluttajasopimuslainsäädännön lisäksi.

Yhteistä viitekehystä valmisteltaessa ja kuulemismenettelyn aikana monet (CFR-verkoston asiantuntijat, osa jäsenvaltioista) ilmoittivat, että tietyt yleisen sopimuslainsäädännön seikat, jotka ovat merkityksellisiä nykyisen EU-sopimuslainsäännön kannalta, olisi otettava viitekehykseen mukaan.

Euroopan parlamentti totesi jo vuonna 2006 antamassa päätöslauselmassaan, että tämä hanke on merkittävä ja pyysi komissiota kokonaisuudessaan osallistumaan tähän työskentelyyn. Lisäksi parlamentti pyysi komissiota käyttämään hyväksi meneillään olevaa tutkimustyötä, jotta tuloksia voitaisiin käyttää laajemmin kuin tiukasti EU:n kuluttajalainsäädäntöön liittyviin seikkoihin pyrittäessä luomaan yhteisön siviilioikeusjärjestelmä. Euroopan parlamentin syyskuussa antamassa päätöslauselmassa parlamentti antoi uudelleen tukensa laajan yhteisen viitekehyshankkeen valmistelulle yleisen sopimusoikeuden alalla, myös muista aiheista kuin kuluttajansuojasta, ja totesi, että komission pitäisi jatkaa tätä työtä samanaikaisesti lainsäädännön tarkistuksen kanssa.

Komissio katsoo, että yhteinen viitekehys on muita parempi säädöstyyppi. Kyse on pitkäkestoisesta toiminnasta, jonka tarkoituksena on varmistaa, että yhteisön sopimuslainsäädäntö on johdonmukaista ja laadukasta. Viitekehyksestä löytyisivät lakitermien selkeät määritelmät, perusperiaatteet ja johdonmukaiset nykyaikaiset sopimusoikeudelliset säännöt, joita käytetään, kun on tullut ilmi tarve muuttaa olemassa olevaa tai valmistella uutta alakohtaista lainsäädäntöä. Yhteisen viitekehyksen tavoitteisiin ei kuulu yksityisoikeuden säännösten laaja-alainen yhdenmukaistaminen tai yhteisön siviililainsäädäntö.

Koska neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat osoittaneet olevansa kiinnostuneita asiasta ja haluavansa osallistua työhön tiivisti, komissio haluaisi tietää kummankin toimielimen kannan. Euroopan parlamentti on jo ilmoittanut kantansa päätöslauselmissaan. Toimitettuaan tämä kertomuksen neuvostolle komissio toivoo kuulevansa neuvoston kannan yhteistä viitekehystä koskevasta jäljellä olevasta työstä, johon voisi kuulua useita EU:n sopimuslainsäädäntöön liittyviä työryhmiä, jotka käsittelevät muun muassa seuraavia aiheita: tiedotus-, markkinointi- ja jakeluvaatimukset rahoitusalan lainsäädännössä, maksuviiveet (mukaan lukien omistuksenpidätyslausekkeet) ja sellaiset yleisen sopimusoikeuden seikat kuten muodolliset vaatimukset, voimassaolo ja sopimuksen tulkinta petos-, virhe- tai väärennöstapauksissa.

[pic][pic][pic][pic]

[1] Euroopan unionin kilpailukykyneuvoston kokous 28. – 29.11.2005 14155/05 (lehdistötiedote 287)

[2] Tämän kertomuksen kattamana ajanjaksona järjestettiin 11 työryhmän kokousta, joista viisi ei liittynyt erityisesti kuluttaja-asioihin: sopimuksen sisältö ja vaikutus, sähköisen kaupan ongelmat, edustajien toimivalta, yhteisen viitekehyksen rakenne, vakuutus.

[3] Muun muassa sähkö, tiedot, tiedostot (myös ohjelmat) ja muu aineeton omaisuus.

[4] Neuvoston direktiivi 85/577/ETY, annettu 20 joulukuuta 1985, EYVL L 372, 31.12.1985, s. 31.

[5] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/7/EY, annettu 20 toukokuuta 1997, EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19.

[6] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/47/EY, annettu 26 lokakuuta 1994, EYVL L 280, 29.10.1994, s. 83.