18.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/54

2.1

Huhtikuun 11. päivänä 1967 annetun ensimmäisen ja toisen arvonlisäverodirektiivin jälkeen yhteisön tavoitteena on ollut jäsenvaltioiden välisten veroesteiden poistaminen. Se edellyttäisi verotuspaikan yhtenäistämistä. Tavoitteena oleva alkuperämaaperiaate johtaisi siihen, että kaikki talouden toimijan sijoittautumisvaltiossaan suorittamat, EU:n sisällä toteutettavat verotettavat toimet verotettaisiin sijoittautumisvaltiossa. Tämän periaatteen mukaisesti esimerkiksi Ranskasta toiseen jäsenvaltioon toimitetusta tavarasta perittäisiin Ranskan arvonlisävero ja siihen sovellettaisiin Ranskan verokantaa. Sama koskisi Ranskasta käsin suoritettuja palveluja.

2.2

Jotta vältytään kilpailuvääristymiltä, alkuperämaaperiaate edellyttäisi kuitenkin, että eri jäsenvaltioissa sovelletaan yhdenmukaistettuja arvonlisäverokantoja. Ennen kaikkea tarvittaisiin sisäistä selvitysjärjestelmää, sillä arvonlisävero muodostaa merkittävän osan EU:n jäsenvaltioiden verotuloista ja EU:n rahoituksesta.

2.3

Näin ollen EU on ainakin pitkän siirtymäkauden ajaksi päättänyt luopua alkuperämaaperiaatteen soveltamisesta.

2.4

Euroopan komissio pyrkii kuitenkin erilaisin toimin vahvistamaan yksittäisten jäsenvaltioiden välistä liiketoimintaa sekä vähentämään ja mahdollisuuksien mukaan jopa kokonaan poistamaan byrokraattisia esteitä ja etenkin erilaisista verokannoista johtuvia kilpailuvääristymiä. Etenkin neuvosto on pyrkinyt säilyttämään erot. ETSK tukee komissiota jatkossakin kaikissa mukauttamispyrkimyksissä, jotka helpottavat sisämarkkinoiden toimintaa.

4.3.1

On eroteltava tiukasti se, suoritetaanko palvelu kahden yrityksen (verovelvollinen) (1) vai yrityksen ja muun kuin yrityksen (muu kuin verovelvollinen) (2) välillä. Käsillä olevassa ehdotuksessa eriytetään selkeästi kyseisten kahden tapauksen kohtelu.

4.3.2

Verovelvollisille suoritettavien palvelujen suorituspaikka olisi yleissäännön mukaan paikka, johon asiakas on sijoittautunut, eikä paikka, johon palvelun suorittaja on sijoittautunut.

4.3.3

Muulle kuin verovelvolliselle tarjotun palvelun suorituspaikasta tarkasteltavassa asiakirjassa ehdotetaan, että yleissääntönä säilytetään palvelun tarjoajan sijoittautumispaikka. Tähän ratkaisuun päädytään siksi, että muille kuin verovelvollisille suoritetun palvelun verotus muissa EU:n jäsenvaltioissa aiheuttaisi palvelun suorittavalle yritykselle suhteettoman suuren hallinnollisen taakan, ja sen olisi esimerkiksi rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi kyseisissä jäsenvaltioissa.

4.3.4

Kaikkia muille kuin verovelvollisille suoritettuja palveluja ei voida verottaa kulutuspaikalla ennen kuin käytössä on mekanismi, jonka avulla verot voidaan kantaa kulutusjäsenvaltiossa ilman tarpeetonta hallinnollista taakkaa.

4.3.5

Yleissääntöön on kuitenkin tehtävä eräitä poikkeuksia.

—

Artiklaan on lisätty 6 kohta, jonka mukaan toimipaikkojen välillä suoritettuja palveluja ei tule kohdella tässä direktiiviehdotuksessa tarkoitettuina suorituksina.

—

Artiklaan on lisätty 2 kohta, jossa säädetään verovelvollisille laivoilla, ilma-aluksilla tai junissa henkilökuljetuspalvelujen aikana tarjottavien ravintola- ja ateriapalvelujen suorituspaikasta. Palvelun suorituspaikka on kyseisen kuljetuspalvelun lähtöpaikka.

—

Artiklan 3 kohtaan tehdyn lisäyksen mukaan pitkäaikaisella vuokrauksella tai leasing-vuokrauksella tarkoitetaan sopimuksella säänneltyä järjestelyä, jolla irtain aineellinen omaisuus luovutetaan jatkuvaan hallintaan tai käyttöön yli 30 päiväksi. Tällä säännöksellä on määrä välttää riidat ennakkoon (esimerkiksi henkilöauton vuokraus verovelvolliselle välittömään käyttöön).

—

Artiklan 1 kohdan c alakohdan muutoksella etäopetuspalvelut suljetaan säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle viittaamalla 9 g artiklan 1 kohdan d alakohtaan, ja ne siirretään erillisen säännöksen piiriin.

—

Artiklan 1 kohdan d alakohdassa mainitaan nyt ravintola- ja ateriapalvelut, jotta varmistetaan, että niistä maksetaan vero tosiasiallisella palvelun suorituspaikalla.

—

Artiklan 2 kohdassa muille kuin verovelvollisille henkilöille laivoilla, ilma-aluksilla tai junissa henkilökuljetuspalvelujen aikana tarjottavien ravintola- ja ateriapalvelujen suorituspaikaksi on määritelty teoreettisesti kyseisen kuljetuspalvelun lähtöpaikka. Näin on otettu huomioon kuulemisprosessissa tehty ehdotus.

—

Kuljetusvälineen pitkäaikaisessa eli yli 30 päivää kestävässä vuokrauksessa muille kuin verovelvollisille henkilöille suorituspaikka on paikka, johon asiakas on sijoittautunut tai jossa asiakkaalla on kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka.

—

Lyhytaikaisessa vuokrauksessa (esimerkiksi henkilöauton vuokraus muutamaksi päiväksi) suorituspaikka on paikka, jossa kuljetusväline on asetettu käyttöön. Suurin osa kuulemiseen osallistuneista oli tyytyväinen myös tähän säännökseen.

—

Artikla on tarkistettu kokonaan. 9 g artiklan 1 kohdassa mainituissa palveluissa suorituspaikka on paikka, johon asiakas on sijoittautunut tai jossa sillä on kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka.

Kuulemisen yhteydessä kyseiseen säännökseen suhtauduttiin etupäässä hyvin kielteisesti, sillä se aiheuttaa suhteetonta hallinnollista taakkaa arvonlisäveroa koskevia velvoitteita täytettäessä. Tästä syystä kyseisen säännöksen katsottiin edellyttävän yhden luukun mekanismin käyttöönottoa.

—

ETSK kehottaa määrittelemään vielä selkeämmin artiklan piiriin kuuluvat palvelut.

—

Muutoksella selvennetään sitä, että välikäden suorittamien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa pääliiketoimi 9 a — 9 g ja 9 i artiklan säännösten mukaisesti tapahtuu.

—

Artiklan muutokset johtuvat 9 g artiklaan tehdyistä edellä selvitetyistä poistoista.

—

Kun sähköisen kaupan, televiestintäpalvelujen ja radio- ja televisiolähetyspalvelujen suorittaja on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle, sovelletaan palvelun suorituspaikkaa määritettäessä nykyisiä säännöksiä sellaisenaan myös tulevaisuudessa. Suorituspaikka on siis edelleen jäsenvaltio, johon muu kuin verovelvollinen asiakas on sijoittautunut, tai jäsenvaltio, jossa palvelu tosiasiallisesti käytetään.

—

Artiklaan tehdyn muutoksen mukaan jokaisen arvonlisäverovelvollisena rekisteröidyn henkilön toimittama yhteenvetoilmoitus ulotetaan tiettyihin palveluja koskeviin liiketoimiin. Tämä koskee tiettyjä suorituksia arvonlisäverovelvollisina rekisteröidyille hankkijoille, viidennessä alakohdassa mainittuja liiketoimia sekä arvonlisäverovelvollisina rekisteröityjä asiakkaita, joille verovelvollinen on suorittanut palveluja 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuin edellytyksin.

6.1.1

Komitea on tyytyväinen käännetyn verovelvollisuuden käytön laajentamiseen yritystasolla eli soveltamiseen verovelvollisten väliseen suoritusten vaihtoon.

6.1.2

Edellytyksenä on kuitenkin, että asianomaiset henkilöt kykenevät toteuttamaan kaikki käännettyyn verovelvollisuuteen sisältyvät näkökohdat ongelmitta. Vaikeuksia saattaa syntyä, jos palvelun tarjoaja siirtää arvonlisäveroon liittyviä tietoja, suorituspaikkaa, verovelvollisuutta ja verokantaa tai mahdollista verovapautta koskevan arvioinnin suorittamisen vastaanottajalle ilman, että tämä voi luotettavasti tarkistaa tiedot.

6.1.3

Yrityksiä ei tulisi rasittaa huomattavilla ylimääräisillä ilmoitus- ja rekisteröintivelvoitteilla. Kaikkien EU:ssa toimivien yritysten on ehdottomasti voitava selvittää luotettavasti, onko toiseen EU:n jäsenvaltioon sijoittautuneen, palvelun vastaanottavan yrityksen tai verovelvollisen sovellettava käännettyä verovelvollisuutta kyseiseen liikevaihtoon. Palvelun tarjoavan yrityksen liiallinen vastuu tapauksissa, joissa käännetty verovelvollisuus epäonnistuisi jälkikäteen, haittaisi koko järjestelmää ja johtaisi siihen, etteivät asianomaiset tahot hyväksyisi sitä.

6.2.1

Mikäli yritys tai verovelvollinen suorittaa palveluja muille kuin verovelvollisille henkilöille, ei käännetty verovelvollisuus tule alun pitäenkään kysymykseen. Tämä tarkoittaisi, että jos vero maksettaisiin palvelujen kulutuspaikalla, toisen EU:n jäsenvaltion yritysten pitäisi rekisteröityä arvonlisäverovelvollisiksi palvelun suoritusmaassa ja täyttää kyseisen maan arvonlisäverovelvoitteet. Hallinnollisen taakan ja yhteisön sisäisen liiketoiminnan estämisen minimoimiseksi tarvitaan epäbyrokraattisia sääntöjä.

6.2.2

Rekisteröintivelvoite aiheuttaa huomattavaa hallinnollista taakkaa ja korkeita kustannuksia. Lisäksi epäselvissä tapauksissa verovelvollinen yritys on haluton tarjoamaan palvelua. Näin ei edistettäisi sisämarkkinoiden avaamista eikä kaikkien EU:n jäsenvaltioiden yritysten yhtäläisiä kilpailuoloja, sillä toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneet yritykset olisivat kotimaisia palvelun tarjoajia huomattavasti epäedullisemmassa asemassa. Näin ei vähennetä kaupan esteitä. Tästä syystä palvelun kulutuspaikalla tapahtuvan verotuksen laajentaminen koskemaan muita kuin verovelvollisia on käyttökelpoinen vaihtoehto vain silloin, jos ehdotettu yhden luukun mekanismi toimii nopeasti ja ongelmitta. Vain tässä tapauksessa yrityksiltä voitaisiin odottaa, että ne tarjoavat verollisia palveluja EU:n kaikissa 25 jäsenvaltiossa ilman mahdollisuutta käännettyyn verovelvollisuuteen. Muutoin on olemassa vaara, että saadaan aikaan päinvastainen vaikutus kuin haluttiin eli pienet ja keskisuuret yritykset suljetaan EU:n sisämarkkinoiden ulkopuolelle.

7.1

Sama koskee arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistamista vähennyskelpoisen arvonlisäveron hyvitysjärjestelmän yhteydessä. Vähennyskelpoisen arvonlisäveron hyvitysjärjestelmän tunnetut ongelmat johtavat etenkin pienten summien osalta siihen, että yritysten on päätettävä, ”kannattaako” esittää hakemus ulkomaiselle verovirastolle vai onko paljon edullisempaa luopua kokonaan hyvitysoikeudesta. Tämä olisi kuitenkin ristiriidassa kuudennen arvonlisäverodirektiivin perusperiaatteen, arvonlisäveron vähennyskelpoisuuden kanssa.

Komitea katsoo, että eräiden jäsenvaltioiden toimia arvonlisäveron täysimittaiseksi ja yhdenmukaiseksi perimiseksi on vielä huomattavasti parannettava.

7.2

Tästä syystä olisi varmistettava, että Euroopan komission ehdotukset yhden luukun mekanismin käyttöönotosta toteutetaan ja että sen tehokkuutta seurataan.