52005IP0035

P6_TA(2005)0035

Julkinen talous EMUssa — 2004

Euroopan parlamentin päätöslauselma julkisesta taloudesta EMUssa — 2004 (2004/2268(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission tiedonannon 24. kesäkuuta 2004 neuvostolle ja Euroopan parlamentille julkisesta taloudesta EMUssa — 2004 (KOM(2004)0425),

- ottaa huomioon komission tiedonannon 3. syyskuuta 2004 neuvostolle ja Euroopan parlamentille talouspolitiikan ohjausjärjestelmän vahvistamisesta ja vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon selkeyttämisestä (KOM(2004)0581),

- ottaa huomioon komission tiedonannon 27. marraskuuta 2002 neuvostolle ja Euroopan parlamentille finanssipolitiikan koordinoinnin tehostamisesta (KOM(2002)0668),

- ottaa huomioon komission tiedonannon 27. marraskuuta 2002 Euroopan parlamentille ja neuvostolle julkista taloutta koskevien tilastotietojen laadun parantamisesta (KOM(2002)0670),

- ottaa huomioon Lissabonin Eurooppa-neuvostossa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 ja Göteborgin Eurooppa-neuvostossa 15. ja 16. kesäkuuta 2001 esitetyt puheenjohtajavaltion päätelmät ja erityisesti talouskasvun, täystyöllisyyden, kestävän kehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistetun strategian,

- ottaa huomioon 16. ja 17. kesäkuuta 1997 pidetyssä Amsterdamin Eurooppa-neuvostossa esitetyt puheenjohtajavaltion päätelmät vakaus- ja kasvusopimuksesta, julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 [1] sekä Ecofin-neuvoston 10. heinäkuuta 2001 hyväksymät vakaus- ja lähentymisohjelmien sisältöä ja esittelyä koskevat toimintaohjeet,

- ottaa huomioon Ecofin-neuvoston lausunnon 13. syyskuuta 2004 vakaus- ja kasvusopimuksesta,

- ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 13. heinäkuuta 2004 antaman tuomion, joka koski eräitä Ecofin-neuvostossa 25. marraskuuta 2003 päätettyjä toimia [2],

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

- ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0025/2005),

A. ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltio Luxemburg on sisällyttänyt työohjelmaansa vakaus- ja kasvusopimuksen toimintasääntöjen tarkastelun ja sen täytäntöönpanon selkeyttämisen ja että Euroopan parlamentin pitäisi hyväksyä keväällä 2005 päätöslauselma sen soveltamista koskevien säännösten ja käytännesääntöjen mahdollisista muutoksista,

B. ottaa huomioon, että viime vuosikymmenellä EU:n talouskasvu oli huomattavasti potentiaalia heikompi, eikä taantuma koskenut pelkästään yksityisiä investointeja vaan myös julkisia bruttoinvestointeja, jotka ovat euroalueella vähentyneet 1970-luvun alun 4 prosentista BKT:sta 2,4 prosenttiin, ja jälleen kerran euroalueen BKT:n kasvu on jäänyt jälkeen ennusteista, mihin on osasyynä rakenneuudistusten ja tuottavien investointien puute useissa jäsenvaltioissa,

C. ottaa huomioon, että vuonna 2003 euroalueen talousarvion alijäämä kasvoi 2,7 prosenttiin BKT:sta, eli yli vuoden 2001 osuuden (1,6 %) ja vuoden 2000 osuuden (1,1 %), ja että vuonna 2004 se nousi 2,9 prosenttiin BKT:sta, eli hyvin lähelle 3 prosentin kynnysarvoa,

D. ottaa huomioon, että vuoden 2002 lopussa ainoastaan neljän euroalueen jäsenvaltion (jotka yhdessä muodostavat alle 18 prosenttia euroalueen BKT:sta) ja vuonna 2004 ainoastaan viiden euroaleen jäsenvaltion rahoitusasema oli lähellä tasapainoa; ottaa lisäksi huomioon, että niiden euroalueen jäsenvaltioiden määrä, joiden budjettivaje ylitti 3 prosenttia BKT:sta, kasvoi kolmesta neljään; ottaa huomioon, että vakaus- ja kasvusopimuksen voimaantulon jälkeen joko sen tai EY:n perustamissopimuksen määräyksiä on rikkonut 12 jäsenvaltiota, näiden joukossa viisi euroalueen jäsenvaltiota (Saksa, Kreikka, Ranska, Alankomaat ja Portugali) ja Yhdistynyt kuningaskunta, jota liiallisia alijäämiä koskeva menettely ei sinänsä sido mutta jonka pitäisi perustamissopimuksen 116 artiklan 4 kohdan määräyksen mukaisesti kuitenkin pyrkiä välttämään liiallisia julkistalouden alijäämiä toisen vaiheen aikana; ottaa huomioon, että liiallisia alijäämiä koskeva menettely on käynnistetty myös kuutta 3 prosentin kynnyksen ylittävää uutta jäsenvaltiota — Tšekin tasavaltaa, Kyprosta, Unkaria, Maltaa, Puolaa ja Slovakiaa — vastaan,

E. ottaa huomioon, että vastauksena vuonna 1997 hyväksyttyjen vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen ja viimeaikaisen talouskehityksen välisiin näennäisiin eroavaisuuksiin komission jäsen Almunia esitteli syyskuussa 2004 komission edellä mainittuun 24. kesäkuuta 2004 annettuun tiedonantoon sisältyneitä uudistusehdotuksia;

1. panee merkille, että komission mielestä suhdannevaihteluita voidaan pitää ainoastaan osasyynä kasvaneisiin nimellisiin alijäämiin, jotka itse asiassa johtuvat suurelta osin finanssipolitiikan tarkoituksellisesta höllentämisestä eräissä jäsenvaltioissa;

2. panee merkille, että huolimatta liiallista alijäämää koskevien menettelyjen käynnistämisestä jotkut jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet riittävästi toimia kyseisten alijäämien korjaamiseksi, ja on aivan perusteltua kantaa huolta niiden mahdollisuuksista pienentää alijäämänsä alle 3 prosenttiin BKT:sta lähitulevaisuudessa;

3. korostaa sekä rakenneuudistuspaketin että investointien toteuttamisen tärkeyttä, koska keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ne ovat olennaisia tekijöitä rahoituksen kestävyyden sekä Euroopan talouden kilpailukyvyn ja kasvun edistämisessä;

4. panee merkille, että talousuudistusten toteuttaminen Keski- ja Itä-Euroopan maissa on vaikuttanut erittäin kielteisesti joidenkin uusien jäsenvaltioiden alijäämien ja julkisen velan tasoon; katsoo, että kunnianhimoisemmat verouudistukset yhdessä rakenneuudistusten kanssa ovat tarpeen kannustimien luomiseksi työllisyyden lisäämiseksi ja investointien tekemiseksi parempaan tuottavuuteen;

5. korostaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen säännöistä ja menettelyistä ei voida poiketa, ja kehottaa EU:n toimielimiä kantamaan vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanoa, valvontaa ja noudattamista koskevan vastuunsa; katsoo, että sekä pieniä että suuria jäsenvaltioita olisi kohdeltava tasavertaisesti; katsoo, että komission asemaa etenkin liiallista alijäämää koskevan menettelyn käynnistämisessä olisi tämän vuoksi vahvistettava; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan vakaus- ja kasvusopimuksen tarkastelun Luxemburgin puheenjohtajakaudella menestyksekkäästi päätökseen ja pyrkimään jokaisen otsakkeen kohdalla vahvaan, oikeudenmukaiseen ja toimivaan ratkaisuun 13. syyskuuta 2004 pidetyn Ecofin-neuvoston päätösten mukaisesti siten, että ennakointitoimia vahvistetaan, taloudellisiin eroavaisuuksiin kiinnitetään enemmän huomiota ja liiallista alijäämää koskevien menettelyjen (sopimuksen korjaava osa) ja taloushallinnon toteuttamista parannetaan;

6. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä näin tehneet, vähentämään alijäämänsä tason selkeästi alle 3 prosentin BKT:sta, jotta laajentuneen unionin finanssipolitiikan ja hintatason vakaus varmistettaisiin ja jotta hyvinä suhdannekausina olisi mahdollista kerätä riittävät rahoitusvarannot, joilla toteutetaan rahoitustoimia vaikeina aikoina ilman vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen rikkomisen vaaraa;

7. tähdentää, että on tärkeää parantaa talousarviotilastoja siten, että metodologisia suuntaviivoja käsittelevässä käsikirjassa vahvistettavat määritelmät ja laskutavat ja menettelyt olisivat täsmällisempiä ja standardisoituja, ja on tyytyväinen komission aloitteeseen ehdottaa kansallisten tilastokeskusten riippumattomuutta, yhteneväisyyttä ja laatua koskevia vähimmäisnormeja sekä Eurostatin toimivallan lisäämistä jäsenvaltioiden esittämien tietojen koordinoinnissa ja valvonnassa sekä tarkastamisessa paikan päällä;

8. kehottaa painokkaasti uusia jäsenvaltioita nopeuttamaan julkistalouden uudistuksiaan jakamalla resursseja uudelleen edistäen näin talouden todellista yhdentymistä sekä kiinnittämään erityistä huomiota eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmiensä nykyaikaistamiseen, jolla tuetaan tehokasta työllisyyspolitiikkaa;

9. tähdentää verohallinnon jatkuvan parantamisen ja tehokkaan veronkantojärjestelmän kehittämisen tarvetta suotuisien olosuhteiden luomiseksi yritysten toiminnalle kaikkialla sisämarkkinoilla, yrittäjyyskulttuurin edistämiseksi ja yritysten perustamisen rohkaisemiseksi;

10. muistuttaa jäsenvaltioita näiden vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvästä sitoumuksesta pyrkiä lähelle rahoitusaseman tasapainoa tai ylijäämään; katsoo, että liiallisia alijäämiä olisi vältettävä hintavakauden edistämiseksi ja julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi; suosittaa, että vakaus- ja kasvusopimuksessa kiinnitetään enemmän huomiota talouskehitykseen ja korostetaan julkisen talouden kestävyyden säilyttämistä; varoittaa, että liian suuret julkiset menot vaarantavat hintavakauden, alhaisen korkotason ja julkisten investointien tason ja vähentävät sen lisäksi kykyä vastata Euroopan unionin väestöpohjan muutoksen ja väestön ikääntymisen haasteisiin;

11. kehottaa jälleen kerran kehittämään selkeän menetelmän, jossa määritellään laadukkaat julkiset menot ja arvioidaan siten julkistalouden rahoitusasemia ja niiden roolia kasvun ja investointien edistämisessä myötävaikuttaen näin Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa lisäksi suuntaamaan julkiset menot uudelleen varmistaen, että yhteisön ja jäsenvaltioiden talousarvioiden budjettiotsakkeissa otetaan huomioon vuodeksi 2010 sovitut tärkeimmät poliittiset painopisteet;

12. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

[2] Asia C-27/04, komissio v. neuvosto.

--------------------------------------------------