22.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 234/17

1.1

Euroopan ilmatila on jatkuvasti yksi maailman ruuhkaisimmista liikennealueista. Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa käsitellyt korkean tason asiantuntijaryhmä totesi, että merkittävin alan kehittymistä estävä tekijä on ilmatilan hallintajärjestelmän hajaantuminen kansallisiin sääntöihin, menettelyihin, markkinoihin ja suoritustasoihin. Tästä hajanaisuudesta aiheutuvaan ongelmaan puututaan yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevassa lainsäädäntökokonaisuudessa erilaisilla aloitteilla.

2.1

Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädäntökokonaisuuden muodostavien neljän asetuksen antaminen muuttaa perusteellisesti ilmaliikenteen hallinnan toimintaympäristöä. Tässä käsiteltävä yhteisön lennonjohtajan lupakirjaa koskeva ja edellä mainittua kokonaisuutta täydentävä ehdotus on tärkeä monesta syystä.

Lupakirja edistää yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädäntöpaketin eri osien tasapainoa, sillä se auttaa varmistamaan, että institutionaalisten, taloudellisten ja teknisten kysymysten lisäksi käsitellään myös sosiaalisia näkökohtia.

2.2

Lainsäädäntöaloitteensa valmistelua varten komissio käynnisti tutkimuksen lupakirjojen myöntämisen nykytilanteesta eri jäsenvaltioissa. Kyseisessä tutkimuksessa kävi ilmi, että useista joko ICAOn tai Eurocontrolin antamista kansainvälisistä määräyksistä huolimatta EU:n jäsenvaltioiden lupamenettelyt ovat edelleen hyvin epäyhtenäisiä. Tutkimuksen perusteella suositeltiin, että yhteisön lainsäädännön olisi katettava seuraavat seikat:

2.3

Valmistelun yhteydessä ilmeni, että kansainvälisistä määräyksistä huolimatta kansalliset perinteet ovat vahvat, mistä johtuen laadun taso vaihtelee ja pätevyyttä on vaikea verrata. Tällaisia eroja ei kuitenkaan voi enää hyväksyä yhteisössä, koska ne voivat vaarantaa Euroopan ruuhkaisen ilmatilan turvallisuuden. Lennonjohtajien lupakirjojen yhdenmukaistaminen lisää turvallisuutta, kun pätevyystasot yhdenmukaistetaan sekä palveluntarjoajien sisäisesti että niiden välillä, jolloin yhdenmukaisuus edistää turvallisuutta ja tehokkuutta palveluntarjoajien välisissä yhteyksissä. Tämä puolestaan tehostaa lennonjohtajien työmarkkinoita lisäämällä lennonjohtajien saatavuutta sekä helpottaa toiminnallisten ilmatilan lohkojen määrittelyä. Lisäksi lupakirja edistää vapaata liikkuvuutta, kun eräät jäsenvaltiot eivät enää voi olla tunnustamatta toistensa myöntämiä lupakirjoja.

2.4

Koska useimmissa jäsenvaltioissa on jo ICAOn periaatteisiin perustuvaa lainsäädäntöä ja jäsenvaltiot panevat parhaillaan täytäntöön yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevia säädöksiä ja ESARR 5 -määräyksiä, on erittäin tärkeää varmistaa täysi johdonmukaisuus tässä käsiteltävän direktiivin kanssa.

2.5

Ainoastaan varmennetut koulutuksen tarjoajat saisivat toimittaa kursseja ja koulutussuunnitelmia kansallisten valvontaviranomaisten hyväksyttäviksi.

2.6

Ehdotetun direktiivin soveltamisala on laajempi kuin siviili-ilmailun henkilöstön lupakirjoja koskevan direktiivin (91/670/ETY) soveltamisala. Komission ehdottama direktiivi onkin paremmin verrattavissa merenkulun ja rautatieliikenteen alan lupakirjoihin (joista jälkimmäisiä koskeva ehdotus sisältyy asiakirjaan KOM(2004) 142), joiden osalta pätevyyttä koskevat säännöt eivät ole jäsenvaltioiden harkintavallassa vaan niistä säädetään Euroopan tasolla. On selvää, että tässä käsiteltävä lennonjohtajia koskeva direktiivi velvoittaa myös yhteisön rajojen ulkopuolella.

2.7

Kustannukset riippuvat koulutusjärjestelmän nykyisestä laatutasosta. Ehdotetussa direktiivissä säädetään koulutusjärjestelmän tuotosten laatutasosta, joka vastaa Euroopan tiheästä ja monimutkaisesta liikennejärjestelmästä aiheutuvia turvallisuusvaatimuksia.

2.8

Kun pohjakoulutukselle asetetaan korkeat vaatimukset ja yksikkökohtaisen koulutuksen kokeiden vastaanottajien puolueettomuus ja objektiivisuus varmistetaan mahdollisimman hyvin, yksikkökohtaisessa koulutuksessa pitäisi onnistua entistä useammin.

2.9

Lupakirjojen myöntämisen eri vaiheiden seurannasta aiheutuvat kustannukset voivat nousta vähän, mikä johtuu osittain tietojen kirjaamisesta tarkastuksia varten.

2.10

Kaiken kaikkiaan kustannusten mahdollista kasvua lyhyellä aikavälillä todennäköisesti kompensoi työvoiman käytön järkiperäistyminen pitkällä aikavälillä. On myös tärkeää muistaa, että ehdotettu direktiivi lisää lentomatkustajien turvallisuutta.

2.11

Tähän ehdotukseen ei sisälly rahoitusselvitystä.

2.12

Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevien säädösten täytäntöönpano edellyttää lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 (palvelujen tarjoamista koskeva asetus) (1) 5 artiklan mukaisesti aikaisempaa yksityiskohtaisempaa lainsäädäntöä erityisesti lennonjohtajien lupakirjoja koskevista järjestelyistä, jotta voidaan parantaa lupakirjojen saatavuutta ja edistää niiden vastavuoroista tunnustamista.

2.13

Yhteisön lupakirjan käyttöönotolla tunnustetaan lennonjohtajien erityinen merkitys lennonjohdon turvallisuudelle. Lisäksi yhteisön pätevyysvaatimusten vahvistaminen vähentää alan hajanaisuutta ja edistää työn organisoinnin tehostamista lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien alueellisen yhteistyön lisääntyessä. Sen vuoksi komission esittämä direktiivi on olennainen osa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevaa lainsäädäntöä.

2.14

Tässä käsiteltävän direktiivin tavoitteena on tiukentaa turvallisuutta koskevia vaatimuksia ja parantaa yhteisön lennonjohtojärjestelmän toimintaa säätämällä yhteisön lennonjohtajan lupakirjan myöntämisestä.

2.15

Kelpuutuksen haltija, joka ei ole antanut minkään merkinnän nojalla kyseiseen kelpuutukseen liittyvää lennonjohtopalvelua minkä tahansa viiden vuoden ajanjakson aikana, ei saa käyttää kyseisen kelpuutuksen antamaa oikeutta ennen kuin hän on täyttänyt arviointia ja koulutusta koskevat vaatimukset.

2.16

Jotta lennonjohtajilla olisi riittävä pätevyys tehtävien suorittamiseen korkeiden turvallisuusvaatimusten mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset valvontaviranomaiset valvovat ja seuraavat lennonjohtajien koulutusta.

2.17

Kunkin jäsenvaltion on tunnustettava toisen jäsenvaltion kansallisten valvontaviranomaisten tässä käsiteltävän direktiivin mukaisesti antama lupakirja ja siihen liittyvät kelpuutukset ja merkinnät.

3.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ottaa käyttöön lennonjohtajia koskevat uudet säännöt. Säännöt ovat välttämättömät ja oikein ajoitetut, kun otetaan huomioon, että lentoliikenteen arvioidaan kasvavan seuraavien kymmenen vuoden aikana voimakkaasti. Lisäksi matkustajien turvallisuuden varmistamiseksi on tarpeen, että koko unionin alueella noudatetaan samoja standardeja ja pätevyysvaatimuksia. Lentomatkustamisen lisääntyessä lennonjohtajien tarve kasvaa maailmanlaajuisesti. Vapaa liikkuminen on siitä syystä oleellisen tärkeää.

3.2

ETSK pohtii, onko neljä vuotta realistinen arvio kyseisten säännösten täytäntöönpanoa ajatellen.

3.3

Komission on varmistettava, että direktiivi ei johda jäsenvaltioissa koulutuksen monopolisoitumiseen.

3.4

Lupakirjan hyväksymismerkinnän tulisi koskea myös kielitaitoa (esimerkiksi englannin kielen taso 4).

3.5

Kaikilta lennonjohtajille tarkoitetuilta peruskursseilta tulisi edellyttää, että ne vastaavat vähintään koulutuksen yhteistä perussisältöä koskevia ECAC:n suuntaviivoja (ECAC guidelines for Common Core Content training).

3.6

Komitea suhtautuu myönteisesti kaikille tehtävissään toimiville lennonjohtajille pistokokeina suoritettavien alkoholi- ja huumetestien käyttöönottoon, joka on sopusoinnussa ESARR 5 -määräysten kanssa, sekä kaikkien lennonjohtajiksi opiskelevien psykologiseen testaukseen.

3.7

Ikäkysymys on edelleen todellinen ongelma. Tilastojen mukaan iän myötä vakavan sairauden tai äkkikuoleman riski kasvaa. Kansallisilla rajoilla ei näytä olleen vaikutusta vaatimukseen lentäjiä koskevasta ikärajasta.

3.8

Etenkin 4 artiklan osalta ETSK ehdottaa, että