22.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 234/1

1.1

”Osuuskunta on itsenäinen henkilöyhteisö, johon jäsenet liittyvät vapaaehtoisesti toteuttaakseen yhteisesti omistamansa ja demokraattisesti hallitsemansa yrityksen avulla taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja tavoitteitaan.” (1) Vaikka osuuskunnan oikeudellisen määritelmän sisältö saattaa olla eri jäsenvaltioissa erilainen, oikeuskäytännössä tunnustetaan osuuskuntien olevan luonteeltaan henkilöyhtiöitä (”intuitu personae”).

1.2

Osuustoiminnan identiteettiä vahvistavat demokratian, tasa-arvon, tasapuolisuuden, yhteisvastuun, avoimuuden ja sosiaalisen vastuun kaltaiset arvot sekä perusperiaatteet, joita ovat vapaaehtoinen jäsenyys, demokraattinen jäsenhallinto, jäsenten taloudellinen osallistuminen ja vastuu toimintayhteisöstä. (2)

1.3

Osuuskunnat eroavat pääomayhtiöistä myös siinä suhteessa, että niiden pääoma voi vaihdella ja että pääomaosuudet kuuluvat tietylle nimetylle osapuolelle. Muut kuin osuuskunnan jäsenet eivät periaatteessa voi saada osuuksia.

1.4

Lähes 140 miljoonaa Euroopan unionin kansalaista kuuluu osuuskuntiin. Osuuskuntia on noin 300 000, ja ne työllistävät 2,3 miljoonaa henkeä.

1.5

Osuustoiminta perustuu osto- tai myyntikapasiteetin tai työvoiman yhdistämiseen jäsenten taloudellisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Osuuskuntia toimii useimmilla talouden aloilla, ja ne näyttävät soveltuvan hyvin myös sosiaalisten, ekologisten ja kulttuuristen tavoitteiden edistämiseen.

1.6

Osuuskunnat soveltuvat erityisen hyvin myös Lissabonin strategian tavoitteiden edistämiseen, sillä osuuskunnissa pyritään sovittamaan yhteen taloudellinen suorituskyky, osallistuminen ja henkilökohtainen kehitys.

1.7

Vaikka osuuskunnat ovat kooltaan ja kehittyneisyydeltään huomattavan erilaisia, niillä on yleensä vahvat paikalliset juuret. Ne kuuluvat siis alueensa taloudellis-yhteiskunnalliseen kudokseen ja vahvistavat sitä omalta osaltaan sekä edistävät sosiaalisen yhteenkuuluvuuden säilymistä kehityksessä jälkeen jääneillä tai huomattavia uudelleenjärjestelyjä edellyttävillä alueilla. (3) Paikalliset juuret eivät kuitenkaan estä niitä ulottamasta toimintaansa yli Euroopan unionin rajojen. Osuuskunnilla on siis merkittävä vaikutus kauppaan ja maailmantalouden dynamiikkaan. (4)

1.8

Osuuskuntien rooli ja merkitys tunnustetaan sekä valtiotasolla että kansainvälisesti. Kansainvälinen työjärjestö ILO antoikin kesäkuussa 2002 suosituksen osuuskuntien edistämisestä (5). Siinä todetaan muun muassa: ”Erilaiset osuuskunnat edistävät koko väestön mahdollisimman tiivistä osallistumista talouden ja sosiaaliasioiden kehittämiseen”. EU:n kaikki 25 jäsenvaltiota ovat hyväksyneet suosituksen, ja sen ratifiointi on meneillään.

1.9

Euroopan unionissa osuuskunnat tunnustetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 48 artiklassa (6). Komission yksikkö ”käsiteollisuus, pienyritykset, osuuskunnat ja keskinäiset yhtiöt” on kiinnittänyt kyseiseen yhtiömuotoon erityistä huomiota. Neuvosto on hiljattain hyväksynyt eurooppaosuuskunnan säännöt sekä antanut direktiivin kyseisten sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta (7). Lausunnon aiheena oleva tiedonanto on osoitus siitä, että komissio on edelleen kiinnostunut kyseisestä yhtiömuodosta.

1.10

Komission osoittama mielenkiinto on myös osuuskuntien odotusten mukaista, sillä niiden on nyt vastattava suuriin haasteisiin pystyäkseen estämään kehityksensä hidastumisen tai toimintansa vaarantumisen. Useissa uusissa EU:n jäsenvaltioissa entinen hallinto hyödynsi osuustoimintaa, mikä on saattanut kyseisen yhtiömuodon epäsuosioon. Lisäksi markkinoilla on yhä enemmän kilpailua ja runsaasti osuuskuntia. Niiden on ponnisteltava ankarasti säilyttääkseen kilpailukykynsä ja sen lisäksi myös erityisominaisuutensa ja identiteettinsä.

2.1

Helmikuun 23. päivänä 2004 annetun tiedonannon keskeisiä seikkoja on se, että komissio korostaa ”osuuskuntien yhä merkittävämpää roolia monien yhteisön tavoitteiden toteuttajana”.

2.2

Lisäksi komissio toteaa, ettei osuuskuntien potentiaalia ei ole hyödynnetty riittävästi. Asian korjaamiseksi komissio määrittelee seuraavat kolme päätavoitetta, jotka se jaottelee kahdeksitoista toimeksi:

3.1

Komitea on aina kiinnittänyt huomiota henkilöyhtiöihin ja yleensä osuus- ja yhteisötalouteen liittyviin ongelmiin. (8) Alueiden komitean tapaan se katsoo, että kaikkia yritysmuotoja tulee edistää ja tukea tasapuolisesti. (9) Komitea järjesti 11. lokakuuta 2004 kyselylomakkeeseen pohjautuvan julkisen kuulemistilaisuuden, jonka avulla koottiin osuustoimintajärjestöjen ja -yritysten näkemyksiä tiedonannosta. Tilaisuuden ansiosta komission ehdotusta voitiin verrata osuustoiminta-alan odotuksiin ja tärkeimpiin tavoitteisiin.

3.2

Komitea on tyytyväinen komission tiedonantoon osuuskuntien edistämisestä Euroopassa. Sen toteuttaminen todennäköisesti lisäisi kyseisen yritysmuodon käyttöä, koska osuuskuntien arvostus lisääntyisi ja niiden panos Lissabonin strategian tavoitteiden edistämisessä olisi entistä laajemmin tiedossa.

3.3

Komitea toteaa kuitenkin, että useat tiedonannossa ehdotetut toimet, joiden tarkoituksena on osuustoiminnan edistäminen, esitetään hyvin varovaisin sanakääntein. Useissa kohdissa käytetään ilmaisuja ”tutkia mahdollisuuksia” tai ”arvioida mahdollisuutta” tai ”kiinnittää erityishuomiota johonkin”. Tavoitteet tulisikin muotoilla nykyistä konkreettisemmin ja niille tulisi asettaa sopiva aikataulu.

3.4

Komitea kiinnittää komission tapaan huomiota unionin uusiin jäsenvaltioihin ja ehdokasvaltioihin. Joissakin niistä entisen hallinnon aikainen osuuskuntien hyödyntäminen on johtanut siihen, että osuuskuntia pidetään entisen hallinnon välikappaleina.

3.4.1

Tästä syystä komitea katsoo, että on erityisen tärkeää saada kyseisten maiden yrittäjät tiedostamaan nykyistä selvemmin osuuskuntien tarjoamat mahdollisuudet. Osuuskuntien avulla voidaan käynnistää toiminta yhdistämällä voimavarat ja kantamalla yhdessä vastuu ja riskit. Näin hankkeiden jatkuvuus ja kestävyys parantuvat. (10)

3.4.2

Komitea katsoo niin ikään, että uusissa jäsenvaltioissa tulee edistää uudenlaista toimintaa, jota myös osuustoimintamalli synnyttää sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja ympäristönsuojelussa. Lisäksi tulee huolehtia siitä, etteivät osuuskuntayrittäjyyteen vaikuttavat muutokset hajota tiettyjen osuuskuntien ympärille kehittyneitä yhteistoimintaverkkoja.

3.5

Komitea ymmärtää komission lähestymistapaa, jossa korostetaan osuuskuntien yhtymäkohtia pk-yrityksiin. Komitea muistuttaa kuitenkin, että monet osuuskunnat ja osuustoimintaryhmittymät ylittävät yhteisössä sovellettavat pk-yrityksen määritelmään liittyvät kynnysarvot. Komitea suosittaakin, ettei tiedonannossa esitettyjä ehdotuksia rajoitettaisi koskemaan vain tätä ulottuvuutta, etenkään viitattaessa esim. yrityspalveluja tai rahoituksen saantia koskeviin yhteisön toimiin.

4.1.1

Komissio kiinnittää kautta tiedonannon runsaasti huomiota osuuskuntalainsäädäntöön ja etenkin siihen, että osuuskuntia koskevat säännöt ovat eri maissa erilaiset. Komitea kannattaa tällaista lähestymistapaa, sillä on tärkeää, että osuuskunnilla on sekä jäsenvaltioiden että yhteisön tasolla mahdollisimman hyvät oikeudelliset puitteet toimintansa kehittämiseksi.

4.1.2

Osuuskuntia koskee myös joukko yhtiöoikeudellisia (mm. kirjanpito-, sosiaali-, kilpailu- ja vero-oikeudellisia) säännöksiä. Ellei kyseisissä säännöksissä oteta huomioon osuustoiminnan tiettyjä erityispiirteitä, osuuskuntien kehitys todennäköisesti vaikeutuu, vaikka osuuskuntalainsäädäntö olisi paras mahdollinen.

4.1.2.1

Esimerkiksi IAS 32 -kirjanpitostandardin alkuperäisessä luonnoksessa osuuskuntien osuusmaksut katsottiin velaksi eikä omaksi pääomaksi, koska ne saatetaan joutua maksamaan takaisin. Kun otetaan huomioon kyseisestä säännöstä osuuskunnille mahdollisesti aiheutuvat seuraukset, periaatetta on tulkittu siten, että siitä voidaan poiketa kahden lisäehdon (11) täyttyessä. Koska sääntöä ei tarkistettu, vaan siihen liitettiin osuuskuntia koskeva tulkinta, vahvistuu käsitys siitä, että osuuskuntamuotoa pidetään yleisesti poikkeuksena pääomayhtiöihin nähden. Kuten aiemmin (ks. kohta 3.1) mainitaan, komitean mielestä osuuskuntia ei tulisi pitää poikkeuksena, vaan lainsäädäntöä tulisi tarvittaessa mukauttaa osuuskuntien erityispiirteitä vastaavaksi.

4.1.2.2

Komitea kehottaakin komissiota ottamaan huomioon synergian, jota yhtäältä osuuskuntalainsäädännön ja toisaalta oikeudellisen ympäristön muiden peruselementtien välillä tarvitaan, ja toteuttamaan sitä konkreettisin toimin.

4.1.2.3

Samassa yhteydessä komitea ehdottaa, että asiantuntijaryhmät, joilta komissio pyytää lausuntoja alan tulevista säädösehdotuksista, ottaisivat järjestelmällisesti huomioon osuuskuntien ominaispiirteet ja hyödyntäisivät osuustoiminta-alan järjestöjen asiantuntemusta. (12)

4.2.1

Kilpailuoikeutta koskevissa kysymyksissä komitea kannattaa empimättä sitä, että osuuskuntiin sovelletaan muiden yritysmuotojen tapaan EY:n perustamissopimuksen 81, 82 ja 86–88 artiklaa. Se katsoo kuitenkin, että tiedonannon tekstikohta, jossa viitataan kartelleja koskevaan perustamissopimuksen 81 artiklaan, ei ole yksiselitteinen. Komissio korostaa siinä mm. seuraavaa: ”Vaikka osuuskunnaksi järjestäytyminen ei välttämättä ole EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastaista, osuuskunnan myöhempää toimintaa tai sääntöjä saatetaan näin ollen pitää kilpailua rajoittavina.” (13) Komissio kehottaakin levittämään tietoa kilpailusäännöistä nykyistä laajemmin osuustoiminta-alan eri lohkoille.

4.2.1.1

Osuustoiminta-alan edustajille 11. lokakuuta 2004 järjestämänsä kuulemistilaisuuden perusteella komitea arvelee, ettei ongelmana ole niinkään puutteellinen tietämys kilpailusäännöistä vaan se, ettei kilpailusäännöissä aina oteta huomioon osuustoiminnan erityispiirteitä. Komitea kehottaakin komissiota toimimaan myös sen puolesta, että kilpailupolitiikasta vastaavat yksiköt saisivat nykyistä paremmin tietoa osuuskuntien erilaisista organisointitavoista.

4.2.1.2

Lisäksi komitea korostaa, että markkinoilla toimivien yritysmuotojen moninaisuus on terveen kilpailun peruselementtejä. Komitea katsoo, että edellä esitetyn toimintatavan avulla voitaisiin todennäköisesti estää se, että osuuskuntia syrjittäisiin niiden organisaation takia.

4.2.2

Komitea kiinnittää huomiota myös siihen, että eräissä maissa osuuskunnilta on kielletty tiettyjen alojen toiminta. (14) Se on ilmeistä sijoittautumisvapauden rajoittamista. Tilanne on sitäkin valitettavampi, että tällainen kielto vahvistetaan eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä annetussa asetuksessa. (15) Komitea kehottaakin komissiota laatimaan selvityksen tällaisten kieltojen laajuudesta ja vaikutuksesta.

4.2.3

Osuuskuntien verokohtelua koskevissa kysymyksissä komitea kannattaa periaatetta, jonka mukaan tietyntyyppiselle yhtiölle myönnettyjen etujen tulee olla suhteessa niitä koskeviin oikeudellisiin rajoituksiin tai sosiaaliseen lisäarvoon. (16) Tässä yhteydessä komission tulisi komitean mielestä tutkia, voitaisiinko osuuskunnille tarjota verokannustimia niiden ansiosta saatavan yhteiskunnallisen hyödyn tai aluekehitykseen osallistumisen perusteella. Edellytyksenä on, että osuustoimintaa koskevien periaatteiden ja arvojen noudattamista valvotaan tiukasti. (17)

4.3.1.1

Yrityksiin kohdistuvat tuottavuusvaatimukset kasvavat talouden globalisoitumisen myötä, joskus muiden yhteiskunnallisten näkökohtien kustannuksella. Yritysten sosiaalinen vastuu tarkoittaa sitä, että ”yritykset yhdistävät vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset huolenaiheensa liiketoimintaansa ja vuorovaikutukseensa sidosryhmiensä kanssa” (18). Osuuskunnille se on tuttu käsite. Osuuskuntien toiminnalla on sekä taloudellisia että sosiaalisia tavoitteita, ja niiden toimintatapojen perustana ovat ihmiset sekä sisäisen demokratian periaatteet. Yritysten sosiaalinen vastuu on siis osuuskunnille luontaista, ja ne tekevät paljon kyseisten asioiden hyväksi (19).

4.3.1.2

Komitea pahoittelee sitä, ettei tiedonannossa käsitellä kyseistä aihepiiriä, ja suosittaa erityisen toimen varaamista osuuskuntien sosiaalista vastuuta koskevien toimien edistämiseksi (20).

4.3.2.1

Komitea on jo useana vuonna pohtinut yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiin liittyviä kysymyksiä ja ollut niistä erittäin kiinnostunut. (21) Kyseistä asiaa koskevissa pohdinnoissa viitataan kuitenkin vain harvoin osuuskuntiin. Se on tietyllä tavalla paradoksaalista, sillä osuuskunnissa sovelletaan erityisiä hallintomalleja (22), jotka perustuvat moniin osuustoiminnan organisointia koskeviin sääntöihin. Myös osuuskuntien muodostamien tilintarkastusyhdistysten tarjoamat palvelut voivat lisätä merkittävästi osuustoiminnan onnistumismahdollisuuksia. Tällaisia yhdistyksiä toimii useissa jäsenvaltioissa, ja eräissä niistä osuustoiminnalla on yli sadan vuoden pituiset katkeamattomat perinteet. Sen vuoksi on tärkeää, että Euroopan yhteisön tilintarkastusdirektiivissä mainitaan kyseinen instituutio ja tunnustetaan sen asema osuuskuntalainsäädännössä.

4.3.2.2

Komitea katsookin, että kyseiset kokemukset tulisi ottaa huomioon hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä käytävässä keskustelussa. Näin voitaisiin ottaa oppia edistysaskelista ja suosituksista, jotka lienevät sovellettavissa erilaisiin yritysmuotoihin.

4.4.1

Komitea kiinnittää komission huomiota myös osuustoimintayritysten muodostamiin ryhmittymiin. Kyseiset yritysmallit pitävät selvästikin osuuskuntien välisiä kumppanuus- ja yhteistyöstrategioita parempana vaihtoehtona kuin yritysfuusioita tai -ostoja. Näin ne pystyvät vastaamaan globalisaation ja sen johdosta lisääntyvän kilpailun asettamiin haasteisiin säilyttäen kuitenkin osuustoimintaidentiteettinsä.

4.4.2

Komitean mielestä tällaisia ryhmittymiä ja niiden kehitystä tulisi tukea, kuitenkin niin, että kilpailusääntöjä noudatetaan. Ryhmittymisen ansiosta osuustoimintayritykset voivat luoda yhteisiä brändejä tai tuote- tai palvelukokonaisuuksia, mikä voisi entisestään vahvistaa osuuskuntien kansainvälistä ja maailmanlaajuistakin asemaa. Lisäksi komitea katsoo, että kyseinen ulottuvuus tulisi ottaa tiedonannossa entistä paremmin huomioon.

5.1.1

Komitea kannustaa komissiota toteuttamaan kaikki mahdolliset toimet osuuskuntien tunnettuuden edistämiseksi ja niiden ominaispiirteiden huomioon ottamiseksi. Osuuskuntien ominaispiirteiden puutteellinen tuntemus on pääsyy siihen, ettei niiden potentiaalia ei ole hyödynnetty riittävästi. Komitean mielestä tässä yhteydessä tulee tukea ja edistää yhä enemmän sitä, että kyseiseen erityiseen yrittämisen muotoon liittyviä hyviä toimintatapoja määritellään, vertaillaan ja levitetään.

5.1.2

Komitea ehdottaa, että komissio antaisi ILO:n suositukselle N:o 193 nykyistä voimakkaamman virallisen tunnustuksen. EU:n 25 jäsenvaltiota on hyväksynyt suosituksen, mikä on ensimmäinen osoitus osuustoiminnan sääntöjä ja edistämistä koskevasta Euroopan maiden yhteisymmärryksestä. Lisäksi komitea kehottaa valmistelemaan ja käynnistämään konkreettisia toimia, joihin voisi kuulua erilaisiin visuaalisiin viestimiin ja yritystoiminnan pääosaston WWW-sivuihin yms. tukeutuva tiedotuskampanja osuuskuntien erityispiirteistä ja osuuskuntayrittämisestä. Kampanjan kohderyhmänä olisivat talous- ja yhteiskuntaelämän edustajat ja jäsenvaltioiden viranomaiset.

5.1.3

Komitea suosittaa, että osuustoimintaa koskeva tiedotuskampanja ulotettaisiin myös kaikkiin komission pääosastoihin. Tässä yhteydessä tulisi kiinnittää erityishuomiota pääosastoihin, jotka vastaavat suoraan osuuskuntiin sekä niiden yrittäjyysulottuvuuteen ja yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen vaikuttavista aloitteista (mm. sisämarkkinoiden, työllisyyden ja sosiaaliasioiden, kilpailun sekä terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastot).

5.2.1

Komitea tukee komission pyrkimyksiä parantaa osuuskuntia koskevaa tilastointia. Useimmissa unionin jäsenvaltioissa tilastotietoja ajantasaistetaan vain harvoin, jos niitä ylipäätään on käytettävissä. Lisäksi koontimenetelmät ovat vain harvoin yhdenmukaiset. Nämä seikat haittaavat perustavalla tavalla osuuskuntien tuntemuksen edistämistä ja parantamista.

5.2.2

Komissio aikoo käyttää tilanteen korjaamiseksi satelliittikirjanpitotekniikkaa. Tapaa, jolla kyseistä tekniikkaa sovellettaisiin osuuskuntiin, ei ole vielä määritelty. Toistaiseksi tekniikkaa on testattu lähinnä vain muihin kuin kaupallisen alan tai voittoa tavoitteleviin organisaatioihin. (23) Komitea korostaa myös, että mahdollisesti käyttöön otettavat toimintatavat ja keinot eivät saisi peittää osuuskuntien taloudellista ja kaupallista ulottuvuutta. Julkisen kuulemistilaisuuden ja siihen liittyneen kyselyn perusteella myös osuustoimintajärjestöt kantavat huolta tästä asiasta.

5.2.3

Jotta osuuskunnista saataisiin tietoa mahdollisimman nopeasti, komitea suosittaa, että mahdollisuuksien mukaan Eurostat ja yritystilastoinnista vastaavat kansalliset viranomaiset ryhtyisivät viipymättä yhteistyöhön, jotta yrityksiä koskevat tiedot voidaan järjestää sarjoiksi yritysten erilaisten oikeudellisten asemien mukaan.

5.3.1

Komitea katsoo, että osuustoiminta on tärkeää ottaa huomioon yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskevissa ohjelmissa sekä yrittäjyyteen kannustavissa ja elinikäistä oppimista koskevissa ohjelmissa (24). Se palauttaa mieliin, että asiaa käsitellään myös ILO:n suosituksessa N:o 193, ja pitää ilahduttavana, että alueiden komitea mainitsee sen lausunnossaan (25). Komitea siis tukee komission pyrkimyksiä verkottaa ja levittää nykyisiä kokemuksia.

5.3.2

Lisäksi komitea kehottaa kartoittamaan koulu- ja yliopistotason osuustoimintakoulutuksen tilanteen. Tukemalla lisäksi erityisen koulutusmateriaalin laadintaa ja levittämistä komissio saavuttaisi kaksi tavoitetta: nykyisten kokemusten verkottamisen ja osuustoimintaulottuvuuden sisällyttämisen koulutusohjelmiin.

5.4.1

Komitea yhtyy komission toiveeseen siitä, että osuustoimintaa koskevat seikat otettaisiin nykyistä enemmän huomioon tavanomaisissa yrityksille suunnatuissa tukipalveluissa, mutta muistuttaa, että kyseisenlaisia palveluja tarjoavia erityiselimiä on jo olemassa. Komission tulisi toteuttaa toimia, joiden ansiosta tällaiset erityiselimet voisivat kehittää ja laajentaa palvelutarjontaansa.

5.4.2

Komitea muistuttaa tässä yhteydessä, ettei uusi monivuotinen ohjelma yritysten ja yrittäjyyden edistämiseksi vuosina 2006–2010 (26) sisällä yhtään suuntaviivaa tai erityistä toimintalinjaa, joka koskisi osuuskuntia. Komitea palauttaa niin ikään mieliin, ettei toimintasuunnitelmassa yrittäjyyden edistämiseksi (27) ole viittauksia osuuskuntiin, paitsi ”osuus- ja yhteisötaloutta” koskevassa lähestymistavassa. Ilmaisua ”osuus- ja yhteisötalous” käytetään sitä paitsi kyseisessä asiakirjassa sekavasti.

5.5.1

Komitea kehottaa komissiota viipymättä toteuttamaan kaavailemansa selvityksen siitä, voidaanko Euroopan investointirahaston välineisiin sisällyttää erityisviittaus osuuskuntiin. Komitean saaman tiedon mukaan tällainen viittaus on kuitenkin hiljattain hylätty sen takia, että erilaisia oikeudellisia muotoja tulee kohdella samanarvoisesti. Komitea kehottaakin komissiota täsmentämään, millaisia uusia konkreettisia toimia se voisi toteuttaa rahoituskysymyksissä, sillä toimen toinen puolisko — eli siitä huolehtiminen, että osuuskunnat voivat jatkossakin osallistua muihin yhteisön ohjelmiin — ei tuo nykytilanteeseen muutosta. Lisäksi komitea toivoisi, että nykyistä suurempi osa Euroopan investointirahaston myöntämistä tuista voitaisiin varata pk-yrityksille ja osuuskunnille, joilla ei ole laajoja rahoitustakuita.

5.5.2

Komitea kiinnittää komission huomiota myös siihen, että uusi omia pääomia koskeva sopimus (nk. Basel II -sopimus) velvoittaa pankit ottamaan yritysrahoitustoiminnassaan yhä enemmän huomioon yritysten riskiprofiilin, joka perustuu muun muassa niiden vakavaraisuuteen ja hallintotapoihin. Tämä saattaa kasvattaa joidenkin osuuskuntien rahoituskustannuksia. (28)

5.5.3

Osuuskuntien on niiden pääoman erityisluonteen takia (osuuksia ei noteerata pörssissä, ne palautetaan nimellisarvoisina jne.) toisinaan vaikea saada rahoitusta toimintansa kehittämiseksi. Komitea antaakin tukensa komission näkemyksille siitä, että sellaisten jäsenvaltioiden, joilla on erityistä osuuskuntalainsäädäntöä, tulisi antaa osuuskunnille mahdollisuus laskea liikkeeseen muille kuin osuuskunnan palveluiden käyttäjille suunnattuja korollisia ja vaihdettavia sijoittajaosuuksia sillä ehdolla, ettei muiden kuin käyttäjien osallistuminen vaaranna yritysten osuustoimintaluonnetta eikä niiden säilymistä jäsenten hallinnassa. (29)

5.6.1

Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, osuuskunta on hallintotapansa ansiosta erityisen sopiva malli työntekijöille, jotka haluavat jatkaa työnantajayrityksensä toimintaa. Komitea ehdottaa, että osuustoimintamalli tuotaisiin nykyistä selvemmin esille kyseisen alan ohjelmissa ja toimissa, joita komissio aikoo edistää.

5.6.2

Komissio aikoo laatia selvityksen osuuskunnista, joiden keskeisenä tavoitteena on ottaa huomioon yhteiskunnalliset tarpeet. Selvityksen avulla saadaan tietoa osuuskuntien panoksesta kyseisten tavoitteiden edistämisessä. Komitea suosittaa kuitenkin, että selvityksessä esitettäisiin selkeästi sosiaaliseen toimintaan keskittyneiden osuuskuntien erityispiirteet verrattuna nk. sosiaaliseen yritystoimintaan (30).

5.7.1

Komitea muistuttaa, että osuuskuntien sääntely-ympäristö on yhtä tärkeä asia kuin organisointitavat, joita ne soveltavat saavuttaakseen tavoitteensa. Komitean mielestä on myönteistä, että komissio pitää ensiarvoisen tärkeänä osuuskuntien oikeudellista asemaa sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla.

5.7.2

Komitea puoltaa sitä, että jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa järjestetään tapaamisia, joissa käsitellään eurooppaosuuskuntaa koskevan asetuksen ja direktiivin täytäntöönpanoa. Komitea suosittaa myös kyseisten valmistelutoimien säännöllistä seurantaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että äskettäin voimaan tulleet eurooppayhtiötä koskevat säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä vain kuudessa maassa.

5.7.3

Komitea toteaa, että mallilakien laatimista koskeva tekstikohta on muodoltaan monitulkintainen. Komissio ei esitä osuuskuntalainsäädännön yhdenmukaistamista, mutta mainitsee yhtiöoikeuden eurooppalaisten asiantuntijoiden korkean tason työryhmän päätelmät, joissa nimenomaan puolletaan osuustoimintasääntöjen yhdenmukaistamista.

5.7.4

Komitea on tietoinen siitä, että useissa eurooppaosuuskunta-asetuksen artikloissa viitataan kansalliseen lainsäädäntöön. Koska asetuksen soveltamisesta laaditaan kertomus viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta, komitea katsoo, että mahdollista tarvetta laatia mallilakeja osuuskuntalainsäädäntöjen lähentämiseksi ja/tai ehdottaa yhteisten unionitason sääntöjen laatimista on pohdittava ja valmisteltava alusta alkaen yhdessä osuustoimintayrityksiä edustavien ammatillisten järjestöjen kanssa.

5.7.5

Tässä yhteydessä komitea korostaa kuitenkin, että julkisessa kuulemistilaisuudessa saatujen tietojen mukaan useat osuustoimintajärjestöt haluavat pikemminkin voimassa olevan osuuskuntalainsäädännön konsolidointia ja vahvistamista kuin sen tarkistamista yhdenmukaistamistarkoituksessa. (31) Järjestöjen mukaan tällaisen lähestymistavan avulla pystyttäisiin sitä paitsi paremmin vastaamaan eräitä osuuskuntia koskevaan ongelmaan, joka liittyy yhtiömuodon muuttamiseen (demutualisation) (32).

5.7.6

Lisäksi komitea ehdottaa, että komissio laatisi vertailevan tutkimuksen siitä, millaisia vaikutuksia on ollut aiemmin vain pääomayhtiöitä koskevien säännösten sisällyttämisellä tiettyjen maiden osuuskuntalainsäädäntöön ja miten laajasti näin on toimittu. (33)

5.8.1

Komitea tukee komission pyrkimyksiä tuoda entistä paremmin esille, miten osuuskunnat osallistuvat yhteisön tavoitteiden edistämiseen yhteisön ohjelmissa. Sitä kuitenkin askarruttaa, miten tavoite saavutettaisiin, sillä talousarvioon ei nykyisin ole varattu määrärahoja kyseistä tarkoitusta varten.

5.8.2

Tiedonannossa korostetaan erityisesti maatalouspolitiikan ja laajentumisen muodostamaa kokonaisuutta ja otetaan se yhden toimen kohteeksi. Komitea kannattaa sitä mutta katsoo, että toimia tulisi toteuttaa myös muilla tiedonannossa mainituilla aloilla, joita ovat maaseudun kehittäminen ja aluekehitys sekä työpaikkojen luominen.

5.8.3

Komitea pitää yleisesti parempana määritellä tuki- ja edistämistoimet osuustoiminnallisen kehittämiskeskuksen käsitteen pohjalta. Sen avulla osuustoimintaa voidaan levittää tietyltä toiminta-alalta muille aloille.

6.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että osuuskuntien edistämisestä Euroopassa on julkaistu tiedonanto. Se on jatkoa eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä annetulle asetukselle ja osoittaa, että komissio on kiinnostunut osuuskunnista. Tiedonannossa korostetaan osuustoimintayritysten taloudellista ja sosiaalista ulottuvuutta sekä mahdollisuuksia, joita ne tarjoavat Lissabonin strategian toteuttamiseksi.

6.2

Komitea on erityisen tyytyväinen siihen, että osuuskuntayrittäjyyden edistäminen on asetettu etusijalle. Kyseisen yritysmuodon puutteellinen tuntemus haittaa merkittävästi osuuskuntien kehitystä Euroopassa.

6.3

Komitea kannattaa lausunnon aiheena olevan tiedonannon keskeisiä suuntaviivoja. Se katsoo kuitenkin, että tietyt toimet olisi ollut suotavaa esittää nykyistä konkreettisemmin ja että niille olisi pitänyt asettaa aikataulu. Komitea suosittaakin ehdotettujen toimien seurannan käynnistämistä viipymättä sen sijaan, että arviointi toteutettaisiin vasta vuoden 2008 jälkeen, kuten komissio ehdottaa. Seuranta tulee toteuttaa tiiviissä yhteistyössä osuustoiminta-alan asianomaisten kansallisten ja eurooppalaisten etujärjestöjen kanssa.