52004PC0162

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiden uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta sekä neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Ehdotuksen tavoite

Tässä direktiiviehdotuksessa annetaan säännökset, joilla voidaan varmistaa, että uudet henkilöautot ja enintään 3 500 kg painoiset kevyet kuorma-autot [1] suunnitellaan siten, että ne ovat uudelleenkäytettävyyttä, kierrätettävyyttä ja hyödynnettävyyttä koskevien vähimmäisarvojen mukaisia.

[1] Perusteluosassa käytetään termiä 'henkilöauto' termin 'M1-luokan ajoneuvo' sijasta ja termiä 'kevyt kuorma-auto' termin 'N1-luokan ajoneuvo' sijasta. (Luokkaan M1 kuuluvat henkilöautot SUV-monikäyttöautot, tila-autot ja pikkubussit; luokkaan N1 kuuluvat enintään 3 500 kg painavat kevyet kuorma-autot).

Nämä säännökset sisällytetään yhteisön tyyppihyväksyntäjärjestelmään. Henkilöautojen osalta ne kuuluvat kokonaisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntämenettelyyn, joka on pakollinen kaikille uusille henkilöautoille sen jälkeen, kun neuvoston direktiiviä 70/156/ETY [2] muutettiin 18. kesäkuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/53/EY [3].

[2] Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annettu neuvoston direktiivi, EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1.

[3] EYVL L 225, 10.8.1992, s. 1.

Direktiiviä 70/156/ETY laaditaan parhaillaan uudestaan, jotta voitaisiin mm. laajentaa yhteisön tyyppihyväksyntäjärjestelmää muihin ajoneuvoihin kuin henkilöautoihin. Jäsenvaltioita pyydetään tällä välin soveltamaan tämän direktiivin säännöksiä kevyisiin kuorma-autoihin niiden kansallisten tyyppihyväksyntämenettelyiden kautta.

1.1. Vaaditut vähimäisasteet

Vaadituista vähimmäismääristä on säädetty romuajoneuvoista 18. syyskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/53/EY [4]. Kolme vuotta neuvoston direktiivin 70/156/ETY muutoksen hyväksymisen jälkeen markkinoille saatettavat uudet ajoneuvot on mainitun direktiivin 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti suunniteltava ja rakennettava siten, että

[4] EYVL 269, 21.10.2000, s. 34.

- vähintään 85 prosenttia ajoneuvon massasta on uudelleen käytettävissä ja/tai kierrätettävissä [5]

[5] Tässä ehdotuksessa käytetään termiä 'massa' painon sijasta. Massat ilmaistaan kilogrammoina.

- vähintään 95 prosenttia ajoneuvon massasta on uudelleen käytettävissä ja/tai hyödynnettävissä.

Näitä säännöksiä sovelletaan kaikkiin hyväksyttäviin ajoneuvotyyppeihin sekä uusiin ajoneuvoihin, jotka jo kuuluvat jonkin hyväksynnän piiriin ja jotka tuodaan markkinoille kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen.1.2. Direktiivin 70/156/EY muutokset

Toisena ehdotuksen piirteenä on tarvittavien yhteyksien luominen direktiiviin 70/156/ETY, erityisesti siten, että tämän direktiivin liitteeseen I sisällytetään kaikki tyyppihyväksyntähakemusten kannalta tarpeellinen tekninen tieto.

1.3. Osien merkinnät

On tärkeää, että purkuvaiheessa voidaan tunnistaa polymeereistä tai elastomeereistä valmistettujen osien materiaalit ja näin välttää yhteensopimattomien tuotteiden sekoittuminen. Osat, joita tämä direktiivi koskee, on lueteltu purkuluettelossa, joka valmistajan on esitettävä hyväksyntäviranomaiselle.

Tarvittavat merkinnät on tehtävä 27. helmikuuta 2003 tehdyn komission päätöksen 2003/138/EY mukaisesti. [6]

[6] Ajoneuvojen osien ja materiaalien koodausstandardien vahvistamisesta romuajoneuvoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY nojalla 27. helmikuuta 2003 tehty komission päätös 2003/138/EY, EUVL L 53, 28.2.2003, s. 58.

1.4. Osien uudelleen käyttö

Direktiivin 2000/53/EY 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti ehdotukseen sisältyy luettelo osista, joita ei voida käyttää uudelleen ajoneuvojen valmistuksessa niistä mahdollisesti aiheutuvien turvallisuus- tai ympäristövaarojen vuoksi.

Näitä säännöksiä sovelletaan 12 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta.

2. Oikeusperusta

Ehdotetut toimenpiteet perustuvat olettamukseen, jonka mukaan ajoneuvojen uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden lisääntyminen helpottaa vastaavasti direktiiviin 2000/53/EY 7 artiklan 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista, kun tällaiset ajoneuvot romutetaan. Mainitun direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa säädetään uusien ajoneuvojen uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden vähimmäisasteista.

Direktiivin 2000/53/EY 7 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että hyväksyttävät toimenpiteet on liitettävä osaksi koko ajoneuvon tyyppihyväksyntämenettelyä.

Yhteisön tyyppihyväksyntäjärjestelmä on alusta lähtien tukeutunut lujasti periaatteeseen, jonka mukaan tavaroiden vapaa liikkuvuus voidaan taata ainoastaan jäsenvaltioiden lainsäädännön täydellisellä yhdenmukaistamisella. Ehdotetut toimenpiteet, jotka vaikuttavat merkittävästi ajoneuvojen valmistukseen, voidaankin toteuttaa ainoastaan yhtenäisenä ja sitovana yhteisön säännöstönä.

Tämän vuoksi uuden direktiivin oikeusperustana on oltava Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artikla.

3. Tausta

3.1. Kierrätystavoitteet

Direktiivin 2000/53/EY 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava kansallisella tasolla tarvittavat toimenpiteet, jotta romuajoneuvojen uudelleenkäytölle, kierrätykselle ja hyödyntämiselle määritetyt tavoitteet saavutetaan. Ensimmäisessä vaiheessa on viimeistään 1. tammikuuta 2006 saavutettava asetetut tavoitteet. Toinen vaihe alkaa tammikuussa 2015 ja siinä edellytetään tiukempien tavoitteiden täyttymistä.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi valmistajien on kehitettävä ja tuotava markkinoille uusia ajoneuvoja, jotka ovat riittävän tiukkojen vaatimusten mukaisia sen varmistamiseksi, että tavoitteet todella täyttyvät, kun kyseiset ajoneuvot poistuvat käytöstä. [7] Tämä on tarkoituksena direktiivin 2000/53/EY 7 artiklan 4 kohdassa, jossa säädetään uusien ajoneuvojen valmistamisessa noudatettavista soveltuvista vähimmäismääristä.

[7] Käsiteltyjen romuajoneuvojen keskimääräiseksi iäksi Belgiassa vuonna 2002 arvoitiin 13,3 vuotta - Lähde : Febelauto, vuosikertomus 2002.

3.1.1. Turvallisuus- tai ympäristöriskit

Yksi direktiivin 2000/53/EY keskeisistä tavoitteista on välttää jätteiden loppukäsittelyä edistämällä auton osien uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyödyntämistä. Mainitun direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa edellytetään kuitenkin, että uudelleenkäyttöprosessi ei saa vaarantaa ajoneuvojen turvallisuusvaatimuksia eikä ympäristönsuojaa koskevia vaatimuksia.

Direktiivin 2000/53/EY 7 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että "esittäessään [...] muutoksen tekemistä direktiiviin 70/156/ETY komissio ottaa asianmukaisesti huomioon tarpeen varmistaa, ettei osien uudelleenkäytöstä aiheudu turvallisuus- tai ympäristöriskejä"

Niiltä osin kuin direktiivi 70/156/ETY koskee ainoastaan uusien ajoneuvojen tyyppihyväksyntää, komissio on omaksunut kannan, jonka mukaan ajoneuvojen tiettyjä osia ei pidä käyttää uudelleen ajoneuvojen valmistuksessa.

4. toissijaisuusperiaate

Perustamissopimuksen 5 artiklaan kirjattu toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate on otettu huomioon.

Tämän ehdotuksen keskeinen tavoite on yhdessä direktiivin 2000/53/EY kanssa suojata ympäristöä ja ihmisten terveyttä vähentämällä romuajoneuvoista syntyvän jätteen lopullisen hävittämisen tarvetta mahdollisimman paljon. Ajoneuvojen rakentamista koskevat toimenpiteet, joilla pyritään jäsenvaltioille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen, on toteutettava osana sisämarkkinoiden saavuttamista. Tästä seuraa se, että yhteisön sisäisiä kaupan esteitä on vältettävä. On todettu, että jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa tällaisia tavoitteita onnistuneesti kyseisten tavoitteiden laajuuden ja toimien laajan vaikutuksen vuoksi. Tämän vuoksi ne voidaan tehokkaammin saavuttaa yhteisön tasolla.

Tällä direktiivillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

5. Asianosaisten sidosryhmien osallistuminen

5.1. Jäsenvaltioiden kanta

Jäsenvaltioiden edustajille on tiedotettu tämän ehdotuksen sisällöstä useissa yhteyksissä komission neuvoa-antavan ryhmän kautta (moottoriajoneuvoja käsittelevä työryhmä). Ryhmä koostuu jäsenvaltioiden, alan teollisuuden ja järjestöjen edustajista.

Suurin osa jäsenvaltioista kannatti ehdotusta, mutta yksi jäsenvaltio ei voinut antaa tukeaan sille, että direktiiviä soveleltaan uusiin ajoneuvotyyppeihin eikä jo tuotannossa oleviin ajoneuvoihin.

Eräs toinen jäsenvaltio ilmoitti tältä osin kannattavansa globaalia lähestymistapaa uusien ajoneuvojen suunnittelukysymyksissä. Se ehdotti, että direktiiviehdotukseen sisällytettäisiin tyyppihyväksyntävaatimuksia, joilla pantaisiin täytäntöön joitakin jo direktiivissä 2000/53/EY annettuja säännöksiä, kuten raskasmetallien kielto ja kieltoon sallitut poikkeukset sekä polymeerien merkintä.

5.2. Teollisuuden kanta

Ajoneuvojen valmistajien yhdistykset ilmaisivat varauksensa siitä, että yhteisön tyyppihyväksyntämenettelyyn sisällytettäisiin säännöksiä, jotka koskevat romuajoneuvoihin liittyviä suunnittelupiirteitä. Niiden mielestä olisi parempi, jos vaadittaisiin vain yksi arvio valmistajien kyvystä kerätä tietoja osatoimittajilta ja hallinnoida näitä tietoja siten, että uuden ajoneuvon kehitysvaiheessa varmistetaan vaatimusten noudattaminen.

Ne katsoivat, että tyyppihyväksyntämenettely edellyttäisi valtavien tietomäärien keräämistä ja toimittamista hyväksyntäviranomaisille.

Ne vastaustavat direktiivin soveltamista jo tuotannossa oleviin ajoneuvotyyppeihin. Ne katsovat, että näihin ajoneuvoihin tarvittaisiin merkittäviä muutoksia, joilla helpotettaisiin niiden osien purkamista ja sisällytettäisiin niihin uusia materiaaleja. Jos toimielimet hyväksyvät direktiivin komission ehdottamassa muodossa, osatoimittajat ja valmistajat tarvitsisivat pidemmän sopeutumiskauden, jotta ne voisivat ottaa tällaiset tekniset muutokset huomioon ennen niiden sisällyttämistä tuotantosuunnitelmiin.

Osatoimittajien yhdistys tuki ehdotusta. Se kuitenkin pahoittelee sitä, että direktiivin 2000/53/EY 7 artiklan 5 kohtaa ei ole laajamittaisesti otettu huomioon. Yhdistys ehdotti, että komissio sisällyttäisi ehdotukseen soveltuvia säännöksiä, jotta puretuille osille tehtäisiin laaduntarkistuksia ennen niiden uudelleenkäyttöä käytössä olevissa ajoneuvoissa. Nämä laaduntarkistukset olisi otettava osaksi yhteisön lainsäädäntöä, koska tätä aihetta koskevia kansainvälisiä standardeja ei ole.

6. ehdotuksen sisältö

6.1. Koko ajoneuvon tyyppihyväksyntä

Vuodesta 1998 lähtien direktiivillä 70/156/ETY on säädetty kokonaisten ajoneuvojen tyyppihyväksynnästä yhteisössä. Direktiivillä on onnistuneesti luotu menettely, jolla varmistetaan, että ajoneuvot ovat Euroopan unionin yhdenmukaistettujen teknisten määräysten mukaisia, ja tehdään näin ajoneuvoalan yhtenäismarkkinat mahdollisiksi.

Tällaiset yhdenmukaistetut menettelyt koskevat nyt kaikkia henkilöautoja.

Kun direktiivi 70/156/ETY laaditaan uudestaan, yhteisön laajuisen tyyppihyväksyntäjärjestelmän periaatetta laajennetaan koskemaan hyötyajoneuvoja ja erityisesti kevyitä kuorma-autoja. Tämän on määrä toteutua vuonna 2006.

Kokonaisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntään yhteisössä sisältyvät seuraavat piirteet:

- yhdenmukainen täytäntöönpano jäsenvaltioissa

- ajoneuvojen prototyyppien tehokas valvonta, josta vastaavat valtioiden viranomaiset

- tyyppihyväksynnän myöntäminen, kun vaatimukset täyttyvät, ja tyyppihyväksynnän peruuttaminen, kun vaatimukset eivät enää täyty

- tarkistukset tuotantoprosessin aikana.

Järjestelmä toimii uskottavasti vain, jos valmistaja voi osoittaa viranomaisille, että jokainen ajoneuvo valmistetaan hyväksytyn tyypin mukaisesti. Valmistajien tiloissa säännöllisesti tehtävät tarkastukset ovat olennainen tekijä tyyppihyväksyntäjärjestelmän luotettavuuden takaamisessa.

Tätä varten yhteisön tyyppihyväksyntämenettelyyn kuuluu niiden vaatimustenmukaisuuteen tähtäävien tuotantojärjestelyjen alkuarviointi, jotka valmistaja on toteuttanut varmistaakseen ajoneuvojen vastaavuuden hyväksyttyyn tyyppiin nähden tuotantoprosessin aikana.

Kokonaista ajoneuvoa koskeva yhteisön tyyppihyväksyntä myönnetään ajoneuvotyypille sen jälkeen, kun hyväksyntäviranomainen on todennut, että se on kaikkien direktiivin 70/156/ETY liitteessä IV tai liitteessä XI lueteltujen erillisdirektiivien vaatimusten mukainen.

Kun tämä direktiivi on hyväksytty, se lisätään erillisdirektiivien luetteloon viitenumerolla 59. Kokonaista ajoneuvoa koskevaa yhteisön tyyppihyväksyntää ei tällöin voida myöntää ajoneuvotyypille, joka ei ole tämän ehdotetun direktiivi mukainen.

6.2. Ehdotetun direktiivin mukaista tyyppihyväksyntää koskevat erityisvaatimukset

6.2.1. Valmistajan ennakkoarviointi

Ehdotuksessa säädetään alustavasta arvioinnista, joka jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on määrä suorittaa ennen minkään tyyppihyväksynnän myöntämistä.

Tällä arvioinnilla pyritään varmistamaan, että valmistaja todella pystyy valvomaan osatoimittajilta saatavia toimituksia niiden materiaalien osalta ja pystyy myös seuraamaan tällaisia tietoja. Osana alustavaa arviointia valmistajan on osoitettava, että se vastaa asianmukaisesti osatoimittajilta saatavien relevanttien tietojen keruusta, jotta tuotettavan ajoneuvotyypin jokaiselle versiolle voidaan laskea kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysaste.

Alustavan arvioinnin yhteydessä valmistajan on selvitettävä viranomaiselle, mitä strategiaa se suosittelee uudelleenkäytön, kierrätyksen ja hyödyntämisen osalta. Toimivaltaisen viranomaisen ei kuitenkaan tarvitse arvioida valmistajan suositteleman prosessin soveltuvuutta.

Kun toimivaltainen viranomainen on saanut kaikki tarvittavat tarkastukset valmiiksi, se antaa todistuksen siitä, että valmistaja täyttää tämän direktiivin mukaiset velvoitteensa. Tämän todistuksen nimenä on "Todistus liitteen IV vaatimusten mukaisuudesta".

Toimivaltaisella viranomaisella on oltava ammatillista kokemusta laadunhallintajärjestelmien sertifioinnista. Kyseinen viranomainen voi olla tyyppihyväksyntäviranomainen itse, mutta kyseeseen voi tulla myös jokin erikoistunut elin. Nämä toimenpiteet ovat neuvoston päätöksen 93/465/ETY mukaisia, jossa säädetään vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn moduuleista.

6.2.2. Tyyppihyväksynnän osalta sovellettava menettely

Tämän direktiivin vaatimusten mukaisuus on todennettava ajoneuvon tyyppihyväksyntää koskevien yleisten sääntöjen mukaisesti.

Valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että ajoneuvotyyppi on suunniteltu ja rakennettu täyttämään ehdotetussa direktiivissä säädetyt kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden raja-arvot.

Kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysarvojen osalta tyyppihyväksyntäviranomaiselle tai sen nimeämälle tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava standardin ISO 22628 : 2002 mukaiset laskelmataulukot, ennen kuin ajoneuvolle voidaan myöntää tyyppihyväksyntä. Jos näiden asteiden laskentaan vaikuttaa voimakkaasti laskelmataulukoissa käytetty materiaalien jaottelu eri luokkiin, materiaalien jaottelun on sisällyttävä toimitettaviin tietoihin.

Hyväksyntäviranomaisen on puolestaan validoitava laskelma sen strategian pohjalta, jota valmistaja on suositellut romuajoneuvoista peräisin olevan jätteen torjumiseksi ja joka on asianmukaisesti dokumentoitu vaatimustenmukaisuustodistuksen liiteasiakirjoissa.

Yksinkertaisuuden vuoksi ja ainoastaan tyyppihyväksyntää varten yksityiskohtaiset laskelmat rajataan koskemaan yhtä tai useampaa ajoneuvoa - ns. viiteajoneuvoja. Ne on valittava tyypin eri versioista siten, että ne muodostavat suurimman haasteen uudelleenkäytettävyydelle, kierrätettävyydelle ja hyödynnettävyydelle.

Viranomaisen tai nimetyn teknisen tutkimuslaitoksen on myös fyysisesti tarkastettava ajoneuvon prototyyppejä, jotta varmistettaisiin valmistajan ja sen osatoimittajien antamat tiedot esim. merkintöjen, materiaalien luonteen, osien massan (esim. puskurit, istuinten vaahtotäytteet, polttoainesäiliön tilavuus, muiden säiliöiden tilavuus) ja myös ajoneuvon massan osalta.

6.2.3. "Viiteajoneuvon" käsite

Luokkaan M1 kuuluvista ajoneuvoista on yleensä useita teknisiä muunnoksia, enimmillään 100, ja luokan N1 ajoneuvoilla näitä on vielä enemmänkin. Nämä puolestaan jakautuvat kukin eri versioihin.

Tähän mennessä viimeistelytasoa (eli markkinakilpailua varten tarjottuja sisätilojen järjestelyjä ja optioita) ei ole virallisesti otettu huomioon tyyppihyväksynnän yhteydessä. Viimeistelytaso ei myöskään sisälly eri versioiden määrittelyperusteisiin. Kun lasketaan kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysastetta, se on kuitenkin epäilemättä merkittävä tekijä.

Selvitysten jälkeen on päädytty siihen, että ajoneuvon "kaupallisen" viimeistelyn nimenomainen sisällyttäminen versioiden määrittelyperusteisiin aiheuttaisi valtavan hallinnollisen taakan sekä valmistajille että tyyppihyväksyntäviranomaisille.

Tämän vuoksi yksityiskohtaiset laskelmat rajataan koskemaan niitä ajoneuvoja - eli viiteajoneuvoja - jotka muodostavat suurimman haasteen uudelleenkäytettävyydelle, kierrätettävyydelle ja hyödynnettävyydelle.

Hyväksyntäviranomainen valitsee nämä ajoneuvot tyypin eri versioiden joukosta yhteisymmärryksessä valmistajan kanssa. Seuraavat perusteet on otettava huomioon:

- korin tyyppi [8]

[8] Sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 70/156/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna dirketiivillä 2001/116/EY, liitteessä II olevassa C jaksossa.

- saatavilla olevat viimeistelytasot

- saatavilla olevat valinnaiset varusteet, jotka voidaan asentaa valmistajan vastuulla.

6.3. Osien uudelleenkäyttö

6.3.1. Yleistä

Jotta varmistettaisiin, että liikenneturvallisuus ja ympäristönsuojelu eivät vaarannu osien uudelleenkäytön vuoksi, on laadittu luettelo niistä osista, joita ei voida käyttää uudelleen uusien ajoneuvojen valmistukseen. [9] Nämä on lueteltu liitteessä V.

[9] On muistettava, että yhteisön tyyppihyväksyntää sovelletaan ainoastaan uusien ajoneuvojen valmistukseen.

Näillä osilla on keskeinen merkitys ajoneuvon matkustajien suojaamisessa ja ajoneuvon turvallisessa käytössä. Niiden uudelleenkäyttö toisessa ajoneuvossa sen jälkeen, kun ne on purettu romuajoneuvosta, johtaa vakaviin riskeihin seuraavista syistä:

- ne on suunniteltu tiettyä ajoneuvotyyppiä varten ja niiden käyttö muuntyyppisessä ajoneuvossa voi johtaa yhteensopivuusongelmiin tai

- ne voitaisiin ottaa onnettomuuksiin joutuneista ajoneuvoista, joissa esim. niiden pyrotekniset laitteet ovat aktivoituneet, tai

- niiden intensiivinen käyttö ajoneuvon elinaikana voi tehdä niistä uudelleenkäyttöön sopimattomia.

Toistaiseksi ei ole yhdenmukaistettua lainsäädäntöä, jolla taattaisiin, että uudelleenkäytetyt osat tarjoavat suoritustason, joka vastaa tyyppihyväksynnän saamiseksi vaadittua tasoa. Näin ollen tätä tarkoitusta varten sovelletaan tarvittavia erillisdirektiivejä. Näiltä osin on korostettava, että useimpia liitteessä V lueteltuja osa ei voida testata uusissa ajoneuvotyypeissä, koska testimenettelyt edellyttävät tuhoavia testejä tai kestävyystestejä, jotka tehdään useille näytteille.

6.3.2. Ympäristökysymykset

Ei voida taata, että katalysaattoreiden ja pakoputken äänenvaimentimien kaltaiset romuajoneuvoista puretut osat tarjoavat vaaditun tasoisen ympäristönsuojan. On itse asiassa erittäin vaikeaa tarkistaa, täyttävätkö romuajoneuvoista puretut osat soveltuvissa erillisdirektiiveissä säädetyt kestävyysvaatimukset.

Kuten kaikki päästöjenrajoituslaitteet, katalysaattorit kuuluvat 13. lokakuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/69/EY [10], jolla muutetaan päästöistä 20. maaliskuuta 1970 annettua neuvoston direktiiviä 70/220/ETY [11], soveltamisalaan. Mainitun direktiivin 7 jaksossa säädetään kestävyysvaatimuksista 80 000 tai 100 000 km jaksolle sen mukaan, sovelletaanko Euro III- vai Euro IV -vaatimuksia.

[10] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/69/EY, annettu 13. lokakuuta 1998, moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja neuvoston direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta, EYVL L 350, 28.12.1998, s. 1.

[11] Neuvoston direktiivi 70/220/ETY, annettu 20. maaliskuuta 1970, moottoriajoneuvojen ottomoottoreiden kaasujen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, EYVL L 76, 6.4.1970, s. 1.

Pakoputken äänenvaimentimet testataan ajoneuvoissa ohitustestien aikana 6. helmikuuta annetun neuvoston direktiivin 70/157/ETY [12] mukaisesti, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 15. joulukuuta 1999 annetulla komission direktiivillä 1999/101/EY [13]. Melutestit tehdään aluksi ajoneuvoille, joihin on asennettu täysin uudet äänenvaimentimet, ja tämän jälkeen, kun niillä on ajettu 10 000 km käyttösykli. Tällaisia testejä ei niiden luonteen vuoksi voida tehdä uudelleen käytettäville äänenvaimentimille.

[12] Neuvoston direktiivi 70/157/ETY, annettu 6. helmikuuta 1970, moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 42, 23.2.1970, s. 16).

[13] Komission direktiivi 1999/101/EY, annettu 15. joulukuuta 1999, moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskevan neuvoston direktiivin 70/157/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen, EYVL L 334, 28.12.1999, s. 41.

6.3.3. Turvallisuuskysymykset

Soveltuvissa erillisdirektiiveissä säädetään testimenettelyistä, joilla varmistetaan, että turvavöiden ja turvatyynyjen kaltaiset osat toimivat turvallisesti onnettomuustilanteissa. Näihin testimenettelyihin sisältyy vetolujuustestejä sekä kelauslaitteiden kestävyystestejä, jotka voidaan tehdä ainoastaan tuotanto-osia edustaville prototyyppiosille. Tällaisten testien suorittaminen uudelleen käytettäville osille tekisi näistä osista käyttökelvottomia.

Turvavyöasennelmat kuuluvat 28. kesäkuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/541/ETY [14] piiriin, sellaisena kuin se on muutettuna 22. helmikuuta 2000 annetulla komission direktiivillä 2000/3/EY [15].

[14] Neuvoston direktiivi 77/541/ETY, annettu 28. kesäkuuta 1977, moottoriajoneuvojen turvavöitä ja turvajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, EYVL L 220, 29.8.1977, s. 95.

[15] Komission direktiivi 2000/3/EY, annettu 22. helmikuuta 2000, moottoriajoneuvojen turvavöitä ja turvajärjestelmiä koskevan neuvoston direktiivin 77/541/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen, EYVL L 53, 25.2.2000, s. 53.

Uusimmissa henkilöautoissa turvavyöt on kiinnitetty etuistuimiin asennettuihin kiinnityspisteisiin. Sisempi kiinnityspiste on yleensä varustettu esikiristinjärjestelmällä, joka törmäystilanteessa aktivoituu pyroteknisesti. Tällaiset turvajärjestelmät on testattava istuimeen kiinnitettyinä simuloiduissa törmäystilanteissa. Tällöin vetovoimaa kohdistuu sekä turvavöihin, niiden kiinnityspisteisiin että istuinkiskoihin.

Tarvittavista testeistä säädetään 22. heinäkuuta 1974 annetussa neuvoston direktiivissä 74/408/ [16], sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 96/37/EY [17]. Kuten edellä todettiin, tällaisten testien tekeminen uudelleenkäytettäväksi tarkoitetuille, istuimiin asennetuille turvavöille ja itse istuimille tekisi ne käyttökelvottomiksi.

[16] Neuvoston direktiivi 74/408/ETY annettu 22. heinäkuuta 1974, moottoriajoneuvojen sisustusta (istuimien ja niiden kiinnityspisteiden lujuutta) koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, EYVL L 221, 12.8.1974, s..1.

[17] Komission direktiivi 96/37/EY, annettu 17. kesäkuuta 1996, moottoriajoneuvojen sisustusta (istuimien ja niiden kiinnityspisteiden lujuutta) koskevan neuvoston direktiivin 74/408/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen, EVYL L 186, 25.7.1996, s. 28.

Turvatyynyjärjestelmä koostuu ohjauspyörään ja matkustajan osalta kojelautaan asennetuista turvatyynymoduuleista, hidastuvuussensoreista ja diagnostiikkayksiköstä. Viime aikoina on kehitetty sivuturvatyynyjä, jotka avautuvat ylävartalon ja oven reunan väliseen tilaan sivutörmäystilanteessa. Etuistuinten sivuturvatyynyt (kuten mahdolliset takaistuimen sivuturvatyynytkin) on integroitu istuinten selkänojiin.

Turvatyynyjärjestelmät testataan kokonaisille ajoneuvoille tehtävien törmäystestien aikana. Etutörmäyksistä 16. joulukuuta 1996 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/79/EY [18] ja sivutörmäyksistä 20. toukokuuta 1996 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/27/EY [19] säädetään testimenettelyistä. Kuten jo turvavyöasennelmien ja istuinten yhteydessä todettiin, ajoneuvoille suoritettava testit tekisivät uudelleenkäytettäviksi tarkoitetut turvatyynyt käyttökelvottomiksi.

[18] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/79/EY, annettu 16. joulukuuta 1996, moottoriajoneuvojen kuljettajan ja matkustajien suojaamisesta etutörmäyksessä ja direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta, EYVL L 18 , 21.1.1997 s. 7.

[19] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/27/EY, annettu 20. toukokuuta 1996, matkustajien suojaamisesta moottoriajoneuvojen sivutörmäyksessä ja direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta, EVYL L 169, 8.7.1996, s. 1.

Ohjauslukkoja, ajonestimet mukaan luettuina, koskee 17. joulukuuta 1973 annetun neuvoston direktiivin 74/61/ETY [20], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 8. marraskuuta annetulla komission direktiivillä 95/56/EY [21], mukainen tyyppihyväksyntä. Ajoneuvon ohjauspyörän akseliin asennettujen ohjauslukkojen on läpäistävä kestävyystesti, johon kuuluu 2 500 lukitussykliä kuhunkin suuntaan, ennen kuin hyväksyntä voidaan myöntää. Myöskään tällaisten osien uudelleenkäyttöön ei voida soveltaa tyyppihyväksyntää.

[20] Neuvoston direktiivi 74/61/ETY, annettu 17. joulukuuta 1973, moottoriajoneuvojen luvattoman käytön estäviä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, EYVL L 38, 11.2.1974 s. 22.

[21] Komission direktiivi 95/56/EY, annettu 8 päivänä marraskuuta 1995, moottoriajoneuvojen luvattoman käytön estäviä suojalaitteita koskevan neuvoston direktiivin 74/61/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen, EVYL L 286 , 29.11.1995, s. 1.

6.4. Täytäntöönpano

Kierrätettävyyttä ja hyödynnettävyyttä koskevia toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin uusiin ajoneuvoihin, jotka on tuotu markkinoille 36 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

Direktiivin 2000/53/EY 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti näitä toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan yhteisön tyyppihyväksyntämenettelyiden piiriin kuuluviin ajoneuvoihin. Niitä sovelletaan kaikkiin henkilöautoihin kokonaista ajoneuvoa koskevassa yhteisön tyyppihyväksyntäjärjestelmässä, koska yhteisön tyyppihyväksyntä on pakollinen tässä ajoneuvoluokassa. Kevyet kuorma-autot sisällytetään kuitenkin yhteisön tyyppihyväksyntäjärjestelmään heti, kun uudelleen laadittu direktiivi 70/156/ETY on hyväksytty. Tämän vuoksi ehdotetaan, että direktiivi on pakollinen, vaikka nämä ajoneuvot kuuluvatkin kansallisen tyyppihyväksynnän piiriin.

Eri ajoneuvoluokille ehdotetaan seuraavaa aikataulua:

>TAULUKON PAIKKA>

Uudelleenkäytettyjä osia koskevia säännöksiä sovelletaan heti, kun jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään.

6.5. Ehdotuksen sisältö

6.5.1. Yleistä

Ehdotuksessa on 13 artiklaa ja kuusi liitettä.

6.5.2. 1-7 artikla

Nämä artiklat sisältävät yleiset vaatimukset, joita täsmennetään liitteissä.

6.5.3. Poikkeukset (3 artikla)

6.5.3.1. Erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot

Erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot on nimenomaan suljettu direktiivin 2000/53/EY 7 artiklan ulkopuolelle kyseisen direktiivin 3 artiklassa.

Nämä ajoneuvot määritellään direktiivin 70/156/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/116/EY, liitteessä II. Niitä ovat yleisesti ajoneuvot, jotka on suunniteltu tiettyyn tarkoitukseen, kuten matkailuautot, panssariautot, ambulanssit, ruumisautot jne.

Suuri osa erikoiskäyttöön tarkoitetuista ajoneuvoista, jotka kuuluvat kevyiden kuorma-autojen ryhmään, on monivaiheisesti rakennettuja ajoneuvoja. Tämä tarkoittaa sitä, että ajoneuvoihin tehdään valmistajan tilojen ulkopuolella ajoneuvojen viimeisessä rakennusvaiheessa erityisiä korimuunnoksia. Koska perusajoneuvon valmistaja ei ajoneuvon suunnitteluhetkellä tiedä, millainen kori ajoneuvoon asennetaan, on järkevää vapauttaa ne tämän direktiivin soveltamisesta.

6.5.3.2. 'Valmistuneet' kevyet kuorma-autot

Monet kevyet kuorma-autot ovat yhdyskorirakenteisia ajoneuvoja, mutta valmistajat tuottavat myös alusta-ohjaamoajoneuvoja, jotka koostuvat täydellisestä ohjaamosta, moottorista, akseleista ja asennetusta pyörien ripustuksesta sekä joistakin korin osista. Näitä ns. perusajoneuvoja täydennetään monivaiheisessa rakennusprosessissa lisäämällä niihin osia ja kori.

Alusta-ohjaamoajoneuvojen osuus vaihtelee valmistajittain. Kevyiden kuorma-autojen valmistuksessa näiden osuus on kuitenkin yleensä keskimäärin 40 % kustakin yksittäisestä ajoneuvotyypistä.

Edellä 6.5.3.1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainituista syistä ne on vapautettava tämän direktiivin soveltamisalasta.

Alusta-ohjaamoajoneuvoja ei kuitenkaan vapauteta tämän direktiivin säännöksistä vaan niiden on oltava vaatimusten mukaisia, myös vaadittujen vähimmäisasteiden osalta.

6.5.3.3. Pieninä sarjoina valmistetut ajoneuvot

Pieninä sarjoina valmistettavilla ajoneuvoilla on ymmärrettävä ajoneuvoperheen tyyppiä, josta otetaan vuodessa kussakin jäsenvaltiossa käyttöön enintään 500 ajoneuvoa.

Direktiivin 70/156/ETY 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla jäsenvaltiot voivat vapauttaa pieninä sarjoina valmistettavat ajoneuvot erillisdirektiivin yhdestä tai useammasta säännöksestä. Tämä vahvistetaan myös direktiivin 2000/53/EY 3 artiklan 3 kohdassa, jossa todetaan, että jäsenvaltiot voivat vapauttaa pieninä sarjoina valmistetut ajoneuvot 7 artiklan 4 kohdan säännöksistä.

Pieninä sarjoina valmistetut henkilöautot kuuluvat kokonaisia ajoneuvoja koskevan yhteisön tyyppihyväksyntäjärjestelmän piiriin, mutta pieninä sarjoina valmistetut kevyet kuorma-autot tyyppihyväksytään kansallisella tasolla.

Tämän vuoksi ehdotetaan, että nämä ajoneuvot suljetaan oikeudellisesti tämän direktiivin säännösten ulkopuolelle siihen asti, kunnes pieniä tuotantosarjoja koskevat yhdenmukaiset säännökset on hyväksytty.

Turvallisuus- ja ympäristösyistä niihin ei kuitenkaan saa asentaa liitteessä V lueteltuja uudelleenkäytettyjä osia.

6.5.4. Valmistajan ennakkoarviointi (6 artikla)

6 artiklan sisältää yleiset säännökset valmistajan ennakkoarvioinnista.

Valmistajan ennakkoarviointi on sopivin menetelmä sen varmistamiseksi, että laskelmat tehdään asianmukaisesti standardin ISO 22628 : 2002 pohjalta. Koska ajoneuvo koostuu 10 000-20 000 osasta, laskelmia ei voida tarkistaa yksityiskohtaisesti ajoneuvon tyyppihyväksyntähetkellä. Tämän vuoksi on selvästikin suotavampaa aloittaa arvioimalla valmistajan toteuttama järjestelmä, jotta varmistetaan koko laskentaprosessin oikea toiminta ja se, että prosessia voidaan käyttää minkä tahansa ajoneuvotyypin hyväksyntään.

Liitteessä IV, johon 6 artiklassa viitataan, selvitetään yksityiskohtaisesti ne käytännön järjestelyt, jotka valmistajan on toteutettava täyttääkseen velvoitteensa. Jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava nämä järjestelyt niitä koskevien perusteiden mukaisesti. Kun toimivaltainen viranomainen on tehnyt alustavan arvion, se myöntää tämän direktiivin IV liitteen vaatimusten mukaisuutta koskevan todistuksen.

6 artiklassa annetaan myös säännöksiä, jotka koskevat tämän todistuksen sisältöä, sen voimassaoloa ja menettelyä, jonka mukaisesti todistus voidaan uusia tai sen voimassaoloa jatkaa, kun sen voimassaolo päättyy. Liitteen IV lisäyksessä 1 on malli, jota toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä.

6.5.5. Osien uudelleenkäyttö (7 artikla)

Tämä artikla koskee tiettyjen osien uudelleenkäyttökieltoa. Liitteessä V lueteltuja osia ei voida käyttää uudelleen rakennettaessa uusia ajoneuvoja.

6.5.6. Direktiivin 70/156/ETY muuttaminen (8 artikla)

Tässä artiklassa viitataan liitteeseen VI, johon sisältyvät kaikki hallinnolliset muutokset, jotka ovat tarpeen sitovan yhteyden luomiseksi direktiivissä 70/156/ETY kuvattujen tyyppihyväksyntämenettelyiden ja ehdotetun direktiivin välille.

6.5.7. 9-13 artikla

Nämä artiklat koskevat täytäntöönpanotoimenpiteitä sekä menettelyä, jota noudatetaan mukautettaessa tätä direktiiviä tieteen ja tekniikan kehitykseen.

6.5.8. Liite I

Liite I sisältää tekniset säännökset, joita on noudatettava tyyppihyväksynnän saamiseksi.

6.5.9. Liitteet II ja III

Liitteessä II kuvataan asiakirjat, joita tarvitaan hakemusten jättämiseksi, ja liitteessä III annetaan hyväksyntätodistuksen malli, jota on käytettävä hyväksyntää myönnettäessä.

6.5.10. Liite IV

Liitteessä IV kuvataan yksityiskohtaisesti niitä tarvittavia järjestelyjä, jotka valmistajan on toteutettava saadakseen vaatimustenmukaisuustodistuksen ja voidakseen lisäksi esittää tyyppihyväksyntähakemuksia.

6.5.11. Liite V

Tässä liitteessä luetellaan ne osat, joita ei voida käyttää uudelleen. Tämän liitteen ala on rajattu uudelleenkäyttöön ajoneuvojen rakennuksessa, sillä tämän direktiivin soveltamisala rajoittuu ajoneuvojen hyväksyntään.

6.5.12. Liite VI

Direktiivin 70/156/ETY mukaisesti valmistaja voi hakea ajoneuvolle yhteisön tyyppihyväksyntää eikä valmistaja ole tällöin velvollinen hakemaan mainitun direktiivin liitteessä IV lueteltujen kaikkien erillisdirektiivien mukaista hyväksyntää. On siis tarpeen sisällyttää myös tämän direktiivin liitteessä II luetellut tiedot siihen ilmoituslomakkeeseen, jota on käytettävä kokonaista ajoneuvoa koskevassa tyyppihyväksynnässä.

7. Taloudelliset seikat

7.1. Vaikutus autoteollisuuteen

Vaikutus autoteollisuuteen on huomattava. Vuonna 2002 Euroopan markkinoille tuotiin noin 15,7 miljoonaa uutta henkilöautoa ja kevyttä kuorma-autoa. [22]

[22] 14 007 798 henkilöautoa ja 1 741 397 kevyttä hyötyajoneuvoa (Lähde: Association Auxiliaire de l'Automobile - ACEA, http://www.acea.be/ACEA/ auto_data.html).

Pitkän aikavälin määrälliset ennusteet eivät anna merkkejä minkäänlaisesta hidastumisesta. Ajoneuvokannan osalta uskotaan, että käytössä olevien henkilöautojen ja kevyiden kuorma-autojen määrä kasvaa 18 % vuosina 2000-2014, eli vuoden 2000 174 miljoonasta henkilöautosta 206 miljoonaan henkilöautoon vuonna 2014 [23].

[23] Vuodelle 2004 JD Power-LMC ennustaa 14 397 000 henkilöauton ja 1 512 000 kevyen kuorma-auton tuotantoa Länsi-Eurooppaan.

Joka vuosi 9-10 miljoonaa ajoneuvoa päätyy romuajoneuvovaiheeseen. Tästä seuraa, että romuajoneuvoista syntyy yhteisössä joka vuosi 8-9 miljoonaa tonnia jätettä.

Ranskassa, jossa toimivaltaisten viranomaisten ja alan talouselämän välillä on yli 20 vuoden ajan ollut sopimuksia uudelleenkäytön, kierrätyksen ja hyödyntämisen edistämisestä, 1,2 miljoonasta romuajoneuvosta syntyi vuosittain 400 000 tonnia jätettä [24] ennen direktiivin 2000/53/EY täytäntöönpanoa.

[24] Lähde: Environnement & Automobile - Rapport 2001 PSA Peugeot Citroën

7.2. Rakentamisen kehityssuuntaukset romun käsittelyn osalta

Romuajoneuvojen käsittelyn ympäristö- ja talousvaikutuksiin vaikuttaa sekä tuotannossa käytettävä materiaalivalikoima että suunnittelu- ja kokoonpanomenetelmät, joilla myös on vaikutusta hyödynnettävissä olevien materiaalien osuuteen ja määrään.

Suurin osa ajoneuvoista, jotka nyt tulevat romuajoneuvoiksi, on suunniteltu 1980-luvun lopussa tai 1990-luvun alussa, kun kierrätyspolitiikan kehitys ei ehkä vielä ollut suuresti vaikuttanut ajoneuvojen suunnitteluun. Niissä voikin olla runsaasti materiaaleja, joiden kierrätysmahdollisuudet ovat vähäisiä.

Materiaalivalikoima on muuttunut suuresti viime vuosina, kun on alalla on siirrytty kevyempiin ja helpommin kierrätettäviin materiaaleihin. Seuraavassa taulukossa vertaillaan keskimääräistä materiaalikoostumusta prosentteina 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla valmistetun henkilöauton ja vuoden 2001 alussa valmistetun nykyaikaisen henkilöauton massasta.

>TAULUKON PAIKKA>

Luultavasti 1990-luvun alussa herättiin ensimmäisen kerran huomaamaan, että uusien ajoneuvojen suunniteluun olisi tuotava mukaan romuajoneuvoja koskevia toimenpiteitä. Tuolloin valmistajien ja hallitusten välillä tehtiin, aluksi Ranskassa ja Alankomaissa ja myöhemmin muissa jäsenvaltioissa, sopimuksia, joilla pyrittiin asettamaan realistisia kierrätys- ja hyödyntämistavoitteita.

Käsite "suunniteltu kierrätettäväksi" otettiin pian osaksi Euroopan ajoneuvojen suunnittelua. Euroopan ajoneuvonvalmistajat ovatkin jo useiden vuosien ajan tehneet tutkimustyötä, ja kierrätysprosessoinnista on kertynyt merkittävästi kokemusta.

Kierrätettävyyden osalta avaintekijöitä ovat materiaalien valinta, osien soveltuvat merkinnät ja kokoonpanomenetelmät. Vain näin voidaan taata, että osat erotellaan ja hyödynnetään oikein.

Valmistuksessa käytettävien metallien sijasta valmistajat lisäävät yleensä mieluummin muovien ja orgaanisten luonnonmateriaalien osuutta ajoneuvon massan ja sitä kautta polttoaineenkulutuksen vähentämiseksi. Näiden materiaalien käytön lisääntymisen myötä niiden kierrätettävyys on tullut yhä tärkeämmäksi. Tätä nykyä lähes 15 % muoviosista on valmistettu "kierrätetystä raaka-aineesta", ja tämän osuuden pitäisi kasvaa, kun markkinat ja tekniikka kehittyvät.

Yhä useammin käytetään myös luonnonkuituja ja muita uudistuvia raaka-aineita, ennen kaikkea äänieristykseen. Nämä materiaalit tarjoavat lupaavia lisäkehitysmahdollisuuksia, sillä ne ovat kevyitä, niiden ympäristötase on myönteinen ja ne ovat muita materiaaleja edullisempia.

On korostettava, että osa valmistajista on jo ilmoittanut täyttävänsä tällä direktiivillä asetettavat tavoitteet.7.3. Kustannusten arviointi

7.3.1. Yleistä

Kun arvioidaan tässä ehdotuksessa asetettujen tavoitteiden taloudellista vaikutusta uusien ajoneuvojen suunnitteluun, on otettava huomioon useita vaiheita:

- uusien ajoneuvojen suunnittelu

- tällaisten ajoneuvojen kokoonpano

- romuajoneuvojen käsittely

- tyyppihyväksyntä.

7.3.2. Vaikutus ajoneuvojen suunnitteluun

Suunnitellut toimenpiteet edellyttävät materiaalikoostumuksen täydellistä tarkastelua. Tähän sisältyy jatkuva tietopanos materiaalitietokannasta prototyypin kehitystyön kaikissa vaiheissa. Materiaalit on puhtaasti teknisten analyysien lisäksi valittava myös niiden kierrätysominaisuuksien pohjalta, mikä voi lisätä kustannuksia.

Uudet materiaalit on validoitava soveltuvin menettelyin, jotka ovat erittäin kalliita.

Korkealaatuisten kierrätettyjen materiaalien saatavuus alentaa kuitenkin tiettyjen osien hintaa.

7.3.3. Vaikutukset kokoonpanoon

Purkamista varten suunnittelu johtaa korkeampiin kustannuksiin, koska tuotantolinja on järjesteltävä uudestaan. Taloudellisen kierrätyksen vaatimus tarkoittaa itse asiassa kokoonpanon uudelleen suunnittelua entistä "monoliittisemmaksi", jolloin purkaminen helpottuu.

Esimerkiksi kojelaudat olisi mieluiten koottava yhdeksi kappaleeksi, joka kiinnitetään ajoneuvoon pulteilla.

7.3.4. Vaikutukset käsittelyyn

Jälkikäsittelykulujen pienentämiseksi on otettava käyttöön uutta tekniikkaa. Jo nyt on olemassa tehokkaaksi osoittautuneita ratkaisuja. Tarvitaan kuitenkin suuria ja laajamittaisia investointeja, jotta kustannuksia voidaan pienentää ja kierrätettyjen materiaalien käyttöä edistää.

7.3.5. Vaikutukset tyyppihyväksyntään

Tyyppihyväksyntään liittyvät kustannukset kasvavat merkittävästi, koska viranomaisten tarkastuksia varten on rakennettava tyyppiä edustavia ajoneuvoja. Tuotantomäärittelyjä vastaavia ajoneuvoja ei yleensä ole saatavilla prototyypin kehitysvaiheessa vaan vasta tuotantoa edeltävässä vaiheessa, juuri ennen uuden ajoneuvotyypin tuotannon aloittamista.

Osantoimittajien tilanne on samanlainen. Tämän vuoksi rakenneosat, kuten kokonainen kojelauta, istuimet jne. on erikseen valmistettava, jota ne voidaan antaa viranomaisten tarkistettavaksi niiden materiaalien ja massojen osalta.

Laskelmien tarkistukset ja alustava arviointi valmistajan valmiuksista seurata kaikkia tarvittavia tietoja edellyttävät erityisiä valmistajan tiloissa tehtäviä tarkastuksia. Vaikka testien seuraaminen valmistajan tiloissa ei tyyppihyväksynnän yhteydessä olekaan poikkeuksellista, tässä ehdotuksessa uudeksi direktiiviksi se on kirjattu säännöksi. Tätä varten tarvitaan erityisjärjestelyjä, myös seminaareja ja tutkimusvälineistöä.

7.4. Kustannus-hyötyanalyysi

7.4.1. Valmistajan kustannukset

Koska yksityiskohtaisen kustannus-hyötyanalyysin edellyttämät tiedot eivät ole saatavilla alan teknisestä kirjallisuudesta, on erittäin vaikeaa ennustaa, millaisia investointeja valmistajien on tehtävä tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi.

Euroopan autonvalmistajien yhdistys on esitellyt komissiolle alustavan arvion, josta voidaan antaa seuraava tiivistelmä Euroopan keskikokoisten ajoneuvojen (C-luokan) markkinalohkon osalta [25].

[25] Ajoneuvojen alempi keskiluokka.

- tuotanto- ja kehityskustannukset: kasvua 11-55 euroa ajoneuvoa kohden

- kustannussäästöt romuajoneuvojen käsittelyn vuoksi: 5-25 euroa ajoneuvoa kohden.

Tämä järjestö arvioi, että eri tekijöiden summan vaihteluväli on ajoneuvoa kohden välillä 14 euroa eduksi ja 50 euroa lisäkustannuksia.

Jo oletetaan, että keskimääräiset lisäkustannukset ovat 30 euroa ajoneuvoa kohden, tuotantolaitoksessa, jossa valmistetaan vuodessa 280 000 henkilöautoa, syntyy vuodessa 8 400 000 euron lisäkustannukset.

Lisäksi kustannuksia aiheuttaa tyyppihyväksyntämenettely, joka on pantava täytäntöön. Tyyppihyväksynnän kustannukset lasketaan pääosin teknisille tutkimuslaitoksille maksettavien maksujen, myös hallintokulujen, pohjalta. On odotettavissa, että alustava arviointimenettely ja ajoneuvoille tehtävät tarkastukset vievät enintään 5 päivää, kun valmistajien tiedot tutkitaan. Ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntätestien kustannukset olisivat noin 7 500 euroa, jos perusteena käytetään 135 euron tuntitaksaa.

Lisäksi tyyppihyväksyntämenettely synnyttää sisäisiä kustannuksia, kuten investoinnit uusiin tietokoneisiin ja organisaatiojärjestelyihin. Säännösten noudattamisesta syntyvät kertaluoteiset kustannukset ja tekniset kulut on myös sisällytettävä tyyppihyväksyntätoiminnan kokonaiskustannuksiin.

Kaikki nämä kustannukset riippuvat yrityksen rakenteesta eivätkä ne ole helposti kuvattavissa määrällisin termein. Yksi merkittävä Euroopan ajoneuvonvalmistaja on esimerkiksi laskenut, että yhden ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntä maksaa keskimäärin 11 650 euroa. [26]

[26] Tarkastuksiin tarvittavien prototyyppiajoneuvojen kehittämiskustannukset eivät sisälly tähän.

Esimerkiksi erästä suosittua henkilöautotyyppiä valmistettiin 10 vuoden aikana 2 777 962 kappaletta. Ajoneuvoa kohden lasketut tyyppihyväksynnän kustannukset ovat näin ollen merkityksettömät. Mitä tulee kevyisiin kuorma-autoihin, suosittuja malleja valmistetaan 75 000 ajoneuvoa vuodessa. Jos oletetaan, että neljä korimallia edellyttää lähempää tarkastelua tyyppihyväksynnän myöntämiseksi, kustannuksiksi tulee ajoneuvoa kohden vähemmän kuin 1 euro, mikä on merkityksetöntä, jos tyyppi pysyy ennallaan enemmän kuin 10 vuoden ajan.

7.4.2. Hyödyt

Hyötyjä olisi tarkasteltava ympäristöpolitiikan näkökulmasta, ja ne olisi arvioitava romuajoneuvodirektiivin muodostamassa yleisessä kontekstissa, mikä ei ole tämän direktiivin aiheena.

8. Päätelmät

Komissio katsoo, että sen nyt ehdottamat toimenpiteet takaavat sen, että valmistajat kehittävät ja tuovat markkinoille uusia ajoneuvoja, joiden ansiosta voidaan saavuttaa direktiivin 2000/53/EY keskeinen tavoite: ajoneuvoista syntyvän jätteen torjuminen edistämällä osien ja materiaalien uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyödyntämistä.

Komissio on myös vakuuttunut siitä, että kieltämällä tiettyjen osien uudelleenkäyttö ajoneuvojen rakentamisessa edistetään liikenneturvallisuutta ja ympäristönsuojelua.

2004/0053 (COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiden uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta sekä neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [27],

[27] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [28],

[28] EUVL C [...], [...], s. [...].

noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [29],

[29] EUVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Romuajoneuvoista 18 päivänä syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY [30] 7 artiklan 4 kohdan nojalla tarkoituksenmukaiset säännökset olisi vahvistettava sen varmistamiseksi, että M1 ja N1 -luokkiin kuuluvat tyyppihyväksytyt ajoneuvot voidaan saattaa markkinoille vain, jos vähintään 85 prosenttia kunkin ajoneuvon painosta on uudelleen käytettävissä ja/tai kierrätettävissä ja vähintään 95 prosenttia kunkin ajoneuvon painosta on uudelleen käytettävissä ja/tai hyödynnettävissä.

[30] EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2002/525/EY (EYVL L 170, 29.6.2002, s. 81).

(2) Tämä direktiivi on yksi erityisdirektiiveistä, joka koskee moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetussa neuvoston direktiivissä 70/156/ETY [31] vahvistettua yhteisön tyyppihyväksyntämenettelyä.

[31] EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

(3) Ajoneuvojen tyyppihyväksyntä on nykyisin pakollinen M1-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta, mutta se laajennetaan lähiaikoina käsittämään kaikki ajoneuvoluokat. Sen vuoksi on välttämätöntä sisällyttää ajoneuvojen tyyppihyväksyntään kyseiset toimenpiteet, jotka koskevat ajoneuvojen uudelleenkäytettävyyttä, kierrätettävyyttä ja hyödynnettävyyttä.

(4) Näin ollen on tarpeen vahvistaa säännöksiä sen tosiasian huomioon ottamiseksi, että koko ajoneuvon tyyppihyväksyntäjärjestelmä ei vielä kata N1-luokkaan kuuluvia ajoneuvoja.

(5) Valmistajan olisi toimitettava hyväksyntäviranomaiselle kaikki tarpeellinen tekninen tieto ajoneuvon materiaaleista ja niiden massasta painosta, jotta valmistajan laskelmat voidaan tarkastaa ISO-standardin 22628:2002 mukaisesti.

(6) Valmistajan laskelmat voidaan asianmukaisesti vahvistaa myönnettäessä ajoneuvon tyyppihyväksyntä vain, jos valmistaja on toteuttanut hyväksyttävät järjestelyt ja menettelyt kaiken sen tiedon hallinnoimiseksi, jonka hän saa toimittajiltaan. Ennen kuin minkäänlaista tyyppihyväksyntää voidaan myöntää, toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava alustavasti kyseiset järjestelyt ja menettelyt. Toimivaltaisen viranomaisen olisi myös annettava todistus, joka osoittaa niiden olevan hyväksyttävät.

(7) Kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysastetta koskevissa laskelmissa esiintyvien eri tekijöiden merkittävyys on arvioitava romuajoneuvojen käsittelymenettelyjen mukaisesti. Sen vuoksi valmistajan olisi laadittava suositus romuajoneuvojen käsittelystrategiaksi ja toimitettava sen yksityiskohdat toimivaltaiselle viranomaiselle. Strategian olisi perustuttava testattuihin tekniikoihin, jotka ovat käytettävissä tai kehitteillä haettaessa ajoneuvon hyväksyntää.

(8) Erikoisvalmisteiset ajoneuvot on suunniteltu erityistehtävien suorittamiseen. Kyseiset ajoneuvot vaativat koria koskevia erityistoimenpiteitä, joita valmistaja ei voi kokonaisuudessaan valvoa. Näin ollen kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysastetta ei voida asianmukaisesti laskea. Sen vuoksi näihin ajoneuvoihin ei tulisi soveltaa laskemia koskevia vaatimuksia.

(9) Keskeneräiset ajoneuvot muodostavat merkittävän osan N1-luokan ajoneuvoista. Perusajoneuvon valmistaja ei kykene laskemaan valmistuneiden ajoneuvojen kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysastetta, koska myöhäisempiä valmistusvaiheita koskevat tiedot eivät ole käytettävissä perusajoneuvojen suunnitteluvaiheessa. Sen vuoksi on tarpeen edellyttää, että vain perusajoneuvo täyttää tämän direktiivin vaatimukset.

(10) Pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen markkinaosuudet ovat hyvin rajoitetut, joten näiden ajoneuvojen osalta myönteiset ympäristövaikutukset jäisivät vähäisiksi, vaikka ajoneuvojen olisi täytettävä direktiivin vaatimukset. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista olla soveltamatta niihin tämän direktiivin tiettyjä säännöksiä.

(11) Direktiivin 2000/53/EY 7 artiklan 5 kohdan mukaan on ryhdyttävä tieturvallisuuden ja ympäristönsuojelun vuoksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta estetään tiettyjen romuajoneuvoista poistettujen osien uudelleenkäyttö. Tällaiset toimenpiteet olisi rajoitettava uusien ajoneuvojen valmistuksessa käytettävien osien uudelleenkäyttöön.

(12) Tämän direktiivin säännöksillä velvoitetaan valmistajat toimittamaan tyyppihyväksyntää koskevat uudet tiedot. Näiden olisi vastattava direktiivin 70/156/ETY vaatimuksia, jossa vahvistetaan tyyppihyväksyntää varten toimitettava tyhjentävä luettelo. Kyseinen direktiivi on tämän vuoksi tarpeen muuttaa vastaavasti.

(13) Tarpeelliset toimenpiteet tämän direktiivin mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen olisi hyväksyttävä direktiivin 70/156/ETY 13 artiklan mukaisesti.

(14) Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on romuajoneuvojen ympäristövaikutusten minimointi vaatimalla, että ajoneuvot suunnitellaan alkuvaiheesta lähtien siten että niiden uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys ja hyödynnettävyys helpottuu, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, vaan se voidaan toiminnan laajuus ja vaikutukset huomioiden saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tällä direktiivillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla Aihe

Tässä direktiivissä vahvistetaan hallinnolliset ja tekniset säännökset 2 artiklassa tarkoitettujen ajoneuvojen tyyppihyväksynnän osalta. Direktiivillä pyritään varmistamaan, että kyseisten ajoneuvojen osat ja materiaalit voidaan käyttää uudelleen, kierrättää ja hyödyntää liitteessä I esitettyjen vähimmäisprosenttiosuuksien mukaisesti.

Direktiivissä vahvistetaan erityissäännökset sen varmistamiseksi, että osien uudelleenkäyttö ei lisää turvallisuus- tai ympäristöriskejä.

2 artikla Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan ajoneuvoihin, jotka kuuluvat M1 ja N1 -luokkiin, sellaisina kuin ne määritelty direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevassa A osassa, ja tällaisten ajoneuvojen uusiin tai uudelleenkäytettyihin osiin.

3 artikla Poikkeukset

Rajoittamatta 7 artiklan säännösten soveltamista tätä direktiiviä ei sovelleta:

a) erikoisvalmisteisiin ajoneuvoihin, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevassa A osan 5 kohdassa;

b) N1-luokkaan kuuluviin monivaiheisesti valmistettuihin ajoneuvoihin edellyttäen, että perusajoneuvo on tämän direktiivin mukainen;

c) pieninä sarjoina valmistettaviin ajoneuvoihin, joihin viitataan direktiivin 70/156/ETY 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.

4 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1) 'ajoneuvolla' moottoriajoneuvoa;

2) 'osalla' mitä tahansa osaa tai osien kokoonpanoa, joka sisällytetään ajoneuvoon sen valmistuksen aikana. Siihen kuuluvat myös osat ja erilliset tekniset yksiköt, sellaisina kuin on määritelty direktiivin 70/156/ETY 2 artiklassa;

3) 'ajoneuvotyypillä' ajoneuvon tyyppiä, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevan B osan 1 ja 3 kohdassa;

4) 'romuajoneuvolla' ajoneuvoa, siten kuin se määritelty direktiivin 2000/53/EY 2 artiklan 2 kohdassa;

5) 'vertailuajoneuvolla' ajoneuvotyypin versiota, jonka hyväksyntäviranomainen on katsonut olevan ongelmallisin uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta;

6) 'monivaiheisesti valmistetulla ajoneuvolla' ajoneuvoa, joka on monivaiheisen valmistusprosessin tulos;

7) 'perusajoneuvolla' ajoneuvoa, siten kuin se on märitelty direktiivin 70/156/ETY 2 artiklan neljännessä luetelmakohdassa, jota käytetään monivaiheisen valmistamisen alkuvaiheessa;

8) 'monivaiheisella valmistamisella' prosessia, jossa ajoneuvo tuotetaan useassa vaiheessa lisäämällä osia perusajoneuvoon tai muuttamalla kyseisiä osia;

9) 'uudelleenkäytöllä' uudelleenkäyttöä, siten kuin se on määritelty direktiivin 2000/53/EY 2 artiklan 6 kohdassa;

10) 'kierrättämisellä' kierrättämistä, siten kuin se on määritelty direktiivin 2000/53/EY 2 artiklan 7 kohdassa;

11) 'energian talteenottamisella' energian talteenottamista, siten kuin se on määritelty direktiivin 2000/53/EY 2 artiklan 7 kohdassa;

12) 'hyödyntämisellä' hyödyntämistä, siten kuin se on määritelty direktiivin 2000/53/EY 2 artiklan 8 kohdassa;

13) 'uudelleenkäytettävyydellä' mahdollisuutta uudelleenkäyttää romuajoneuvoista poistettuja osia;

14) 'kierrätettävyydellä' mahdollisuutta kierrättää romuajoneuvoista poistettuja osia tai materiaaleja;

15) 'hyödynnettävyydellä' mahdollisuutta hyödyntää romuajoneuvoista poistettuja osia tai materiaaleja;

16) 'ajoneuvon kierrätettävyysasteella (Rcyc)' uuden ajoneuvon massan prosenttiosuutta, joka on mahdollisesti uudelleenkäytettävissä ja kierrätettävissä;

17) 'ajoneuvon hyödynnettävyysasteella (Rcov)' uuden ajoneuvon massan prosenttiosuutta, joka on mahdollisesti uudelleenkäytettävissä ja hyödynnettävissä;

18) 'strategialla' laajaa suunnitelmaa, joka koostuu koordinoiduista toimista ja suoritettavista teknisistä toimenpiteistä purkamisen, murskaamisen ja vastaavien prosessien sekä materiaalien kierrätyksen ja hyödyntämisen osalta, sen varmistamiseksi, että tavoitteena olevat kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysasteet voidaan saavuttaa ajoneuvon ollessa kehitysvaiheessaan;

19) 'massalla' ajokuntoisen ajoneuvon massaa, siten kuin se on määritelty direktiivin 70/156/ETY liitteessä I olevassa 2.6 kohdassa, ilman kuljettajaa, jonka paino on arvioitu 75 kilogrammaksi.

5 artikla Tyyppihyväksyntää koskevat säännökset

1. Jäsenvaltiot myöntävät tarvittaessa EY-tyyppihyväksynnän tai kansallisen tyyppihyväksynnän uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta vain sellaisille ajoneuvoille, jotka ovat tämän direktiivin liitteen I mukaisia.

2. Valmistajan on 1 kohdan soveltamiseksi pidettävä hyväksyntäviranomaisen saatavilla yksityiskohtaiset tekniset tiedot, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin liitteessä I mainittujen laskelmien ja tarkastusten suorittamiseksi ja jotka koskevat ajoneuvon ja sen osien valmistuksessa käytettyjen materiaalien luonnetta. Jos kyseisten tietojen on osoitettu kuuluvan teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin tai edustavan valmistajan tai tämän toimittajien erityistä taitotietoa, valmistajan tai tämän toimittajien on annettava riittävät tiedot kyseisten laskelmien asianmukaiseksi suorittamiseksi.

3. Hyväksyntäviranomainen tarkastaa, että tämän direktiivin liitteessä I tarkoitettuun purkulistaan kuuluvat polymeereista ja elastomeereista koostuvat osat on merkitty ajoneuvojen osien ja materiaalien koodausstandardien vahvistamisesta romuajoneuvoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY nojalla 27 päivänä helmikuuta 2003 tehdyn komission päätöksen 2003/138/EY [32] mukaisesti.

[32] EUVL L 53, 28.2.2003, s. 58.

4. Uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että EY-tyyppihyväksyntää koskevaa hakemusta jätettäessäään valmistaja käyttää tämän direktiivin liitteen II mukaista ilmoituslomakkeen mallia direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan 1 kohdan nojalla.

5. Myöntäessään EY-tyyppihyväksynnän direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 3 kohdan nojalla tyyppihyväksyntäviranomaisen on käytettävä EY-tyyppihyväksyntää koskevan todistuksen mallia, joka on esitetty tämän direktiivin liitteessä III.

6 artikla Alustava arviointi

1. Jäsenvaltiot eivät saa myöntää tyyppihyväksyntää ennen sen varmistamista, että valmistaja on toteuttanut hyväksyttävät järjestelyt ja menettelyt tämän direktiivin kattamien uudelleenkäytettävyys-, kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysnäkökohtien hallinnoimiseksi tämän direktiivin liitteessä IV olevan 3 kohdan mukaisesti. Kun kyseinen alustava arviointi on suoritettu, valmistajalle myönnetään todistus liitteen IV mukaisten vaatimusten täyttämisestä (jäljempänä 'vaatimustenmukaisuustodistus').

2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi valmistajan on suositeltava strategiaa purkamisen, osien uudelleenkäytön sekä materiaalien kierrättämisen ja hyödyntämisen varmistamiseksi. Strategiassa on otettava huomioon testatut tekniikat, jotka ovat käytettävissä tai kehitteillä haettaessa ajoneuvon tyyppihyväksyntää.

3. Jäsenvaltiot nimittävät tämän direktiivin liitteessä IV olevan 2 kohdan mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen suorittamaan alustavan arvioinnin ja myöntämään vaatimustenmukaisuustodistuksen.

4. Vaatimustenmukaisuustodistuksen on sisällettävä tarpeelliset asiakirjat ja kuvattava valmistajan suosittelema strategia. Toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä tämän direktiivin liitteessä IV olevan lisäyksen 1 mukaista mallia.

5. Vaatimustenmukaisuustodistus on voimassa vähintään kaksi vuotta sen myöntämispäivästä ennen uusien tarkastusten suorittamista.

6. Valmistajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista merkittävistä muutoksista, jotka voivat vaikuttaa vaatimustenmukaisuustodistukseen. Kuultuaan valmistajaa toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen uusien tarkastusten tarpeellisuudesta.

7. Vaatimustenmukaisuustodistuksen voimassaoloajan loputtua toimivaltainen viranomainen myöntää tarvittaessa uuden vaatimustenmukaisuustodistuksen tai pidentää sen voimassaoloaikaa kahdella vuodella. Toimivaltainen viranomainen myöntää uuden todistuksen, jos sille on ilmoitettu merkittävistä muutoksista.

7 artikla Osien uudelleenkäyttö

Tämän direktiivin liitteessä V lueteltuja osia

a) ei saa katsoa uudelleenkäytettäviksi laskettaessa kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysasteita;

b) ei saa käyttää uudelleen direktiivin 70/156/ETY mukaisten ajoneuvojen valmistuksessa.

8 artikla Direktiivin 70/156/ETY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 70/156/ETY tämän direktiivin liitteen VI mukaisesti.

9 artikla Mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen

Komissio hyväksyy tarpeelliset toimenpiteet tämän direktiivin mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen direktiivin 70/156/ETY 13 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

10 artikla Tyyppihyväksynnän täytäntöönpanoajankohdat

1. Niiden ajoneuvotyyppien osalta, jotka ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, jäsenvaltiot eivät saa [......12 kuukautta + yksi päivä tämän direktiivin voimaantulosta] alkaen

a) evätä EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää,

b) kieltää uusien ajoneuvojen rekisteröintiä, myyntiä tai käyttöönottoa.

2. Niiden ajoneuvotyyppien osalta, jotka eivät ole tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, jäsenvaltioiden on [......36 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] alkaen

a) evättävä EY-tyyppihyväksyntä,

b) evättävä kansallinen tyyppihyväksyntä.

3. Jos tämän direktiivin vaatimuksia ei noudateta, jäsenvaltioiden on [......36 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] alkaen

a) todettava, että uusien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistukset eivät enää ole voimassa direktiivin 70/156/ETY 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä,

b) evättävä uusien ajoneuvojen rekisteröinti, myynti tai käyttöönotto, lukuun ottamatta tilanteita, joissa sovelletaan direktiivin 70/156/ETY 8 artiklan 2 kohdan b alakohtaa.

4. Tämän direktiivin 7 artiklaa sovelletaan [......12 kuukautta + yksi päivä tämän direktiivin voimaantulosta] alkaen.11 artikla Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava viimeistään [.......12 kuukautta + yksi päivä tämän direktiivin voimaantulosta] tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä [......12 kuukautta + yksi päivä tämän direktiivin voimaantulosta] alkaen.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne keskeiset kansalliset säännökset, jotka ne antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä.

12 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

13 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [...] päivänä [...]kuuta [...].

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

LIITELUETTELO

Liite I Vaatimukset

Liite II Ilmoituslomake ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää varten

Liite III EY-tyyppihyväksyntätodistuksen malli

Liite IV Valmistajan ennakkoarviointi

Lisäys 1: vaatimustenmukaisuustodistuksen malli

Liite V Osat, joiden uudelleenkäyttö ei ole mahdollista

Liite VI Direktiivin 70/156/ETY muuttaminen

LIITE I

VAATIMUKSET

1. Luokkaan M1 ja luokkaan N1 kuuluvat ajoneuvot on rakennettava siten, että:

- vähintään 85 prosenttia massasta on uudelleen käytettävissä ja/tai kierrätettävissä

- vähintään 95 prosenttia massasta on uudelleen käytettävissä ja/tai hyödynnettävissä

tässä liitteessä säädettyjen menettelyjen mukaisesti määritettynä.

2. Tyyppihyväksyntää varten valmistajan on toimittava asianmukaisesti täytetty, standardin ISO 22628 : 2002 liitteen A mukaisesti laadittu tietolomake. Siihen on sisällytettävä materiaalien jaottelu.

Siihen pm liitettävä luettelo puretuista osista, jotka valmistaja on ilmoittanut purkuvaihetta varten, sekä prosessista, joita valmistaja suosittelee niiden käsittelyyn.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan sovelmista varten valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että viiteajoneuvo täyttää vaatimukset. ISO-standardin 22628 : 2002 liitteessä B kuvattuja laskentamenetelmiä on käytettävä.

Valmistajan on kuitenkin pystyttävä osoittamaan, että mikä tahansa ajoneuvotyypin versio täyttää tämän direktiivin vaatimukset.

4. Ajoneuvotyypistä on valittava yksi viiteajoneuvo

a) kustakin korityypistä, sellaisena kuin dron luokan M1 ajoneuvojen osalta määriteltynä direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevan C jakson kohdassa 1.

b) kustakin luokan N1 ajoneuvojen korityypistä, joita ovat pakettiauto, alusta-ohjaamoajoneuvo, avolavainen pakettiauto jne.

5. Viiteajoneuvojen valintaa varten on otettava huomioon erilaisten viimeistelytasojen saatavuus sekä valinnaisten laitteiden saatavuus. [33]

[33] Eli nahkaverhoilu, ajoneuvoon asennettu radio, ilmastointi, kevytmetallivanteet jne.

Valinnaisilla laitteilla on ymmärrettävä kaikki lisäosat, jotka voidaan valmistajan vastuulla asentaa ajoneuvoon ennen sen rekisteröintiä tai käyttöönottoa.

6. Laskemia varten katsotaan, että renkaat ovat kierrätettävissä.

7. Massat on ilmaistava kiloina yhden desimaalin tarkkuudella. Asteet on laskettava prosentteina yhden desimaalin tarkkuudella ja tämän jälkeen pyöristettävä seuraavasti:

a) jos desimaalipilkkua seuraava luku on 0-4, summa pyöristetään alaspäin

b) jos desimaalipilkkua seuraava luku on 5-9, summa pyöristetään ylöspäin.

8. Tässä liitteessä tarkoitettujen laskelmien tarkastamista varten hyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että tämän liitteen kohdassa 2 tarkoitettu tietolomake on johdonmukainen suositellun strategian kanssa, joka on 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuustodistuksen liitteenä.

9. Osien massan ja materiaalien tarkastamista varten valmistajan on tarjottava saataville kutakin korityyppiä edustavia ajoneuvoja sekä näihin ajoneuvoihin tarkoitettuja rakenneosia, joita tyyppihyväksyntäviranomainen pitää tätä varten tarpeellisena.

LIITE II

TIETOLOMAKE AJONEUVON EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄ VARTEN

ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntää niiden uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta koskevan neuvoston direktiviin 70/156/ETY( [34]) liitteen I mukaisesti

[34] Tämän ilmoituslomakkeen kohtien numerointi ja alaviitteet vastaavat direktiivin 70/156/ETY liitteessä I olevia. Tarpeettomat kohdat on jätetty pois.

Seuraavat tiedot on tarvittaessa toimitettava kolmena kappaleena ja niihin on liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-kokoisina tai sen kokoisessa kansiossa. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

0. YLEISTÄ

0.1. Merkki (valmistajan toiminimi):

0.2. Tyyppi:

0.2.0.1. Alusta:

0.2.1. Kauppanimi (-nimet) (jos saatavissa):

0.3. Tyypin tunnistustavat, jos ne on merkitty ajoneuvoon(b):

0.3.1. Kyseisen merkinnän sijainti:

0.4. Ajoneuvoluokka(c):

0.5. Valmistajan nimi ja osoite:

0.8. Kokoonpanotehtaan (kokoonpanotehtaiden) osoite (osoitteet):

1. AJONEUVON YLEISET RAKENTEELLISET OMINAISUUDET

1.1. Valokuvat ja/tai piirrokset edustavasta ajoneuvosta:

1.2. Koko ajoneuvon mittapiirustus:

1.3. Akseleiden ja pyörien lukumäärä:

1.3.1. Paripyörillä varustettujen akseleiden lukumäärä ja sijainti:

1.3.3. Vetävät akselit (lukumäärä, sijainti, kytkentä muihin akseleihin):

1.7. Ohjaamo (etuohjaamo tai tavanomainen ohjaamo)(z):

3. MOOTTORI (q) (Jos kyseessä on ajoneuvo, joka kulkee joko bensiinillä, dieselillä jne. tai myös muun polttoaineen yhdistelmällä, kohdat toistetaan(+)

3.1. Valmistaja:

3.2. Polttomoottori:

3.2.1. Moottorin ominaisuudet:

3.2.1.1. Toimintaperiaate: otto/diesel, neli-/kaksitahtinen (1)

3.2.1.2. Sylintereiden lukumäärä ja järjestely:

3.2.1.3. Sylinteritilavuus(s): ...... cm³

3.2.2. Polttoaine: dieselöljy/bensiini/nestekaasu/maakaasu/etanoli(1)

4. VOIMANSIIRTO(v)

4.2. Tyyppi (mekaaninen, hydraulinen, sähköinen jne.):

4.5. Vaihdelaatikko

4.5.1. Tyyppi (käsivalintainen/automaattinen/CVT (portaattomasti säätyvä vaihteisto))(1)

4.9. Tasauspyörästön lukitus: kyllä/ei/vapaaehtoinen(1)

9. KORI

9.1. Korin tyyppi:

9.3.1. Ovien asetelma ja lukumäärä:

9.10.3. Istuimet

9.10.3.1. Lukumäärä:

15. UUDELLEENKÄYTETTÄVYYS, KIERRÄTETTÄVYYS ja HYÖDYNNETTÄVYYS

15.1. Versio, johon viiteajoneuvo kuuluu:

15.2. Viiteajoneuvon massa, johon kuuluu kori tai alustan ja ohjaamon massa, ilman koria ja/tai kytkentälaitetta, jos valmistajan ei asenna koria ja/tai kytkentälaitetta (nesteet, työkalut, varapyörä, jos asennettu, mukaan luettuna) ja ilman kuljettajaa:

15.3. Viiteajoneuvon materiaalien massa

15.3.1. Esikäsittelyvaiheessa huomioon otettavan materiaalin massa(**):

15.3.2. Purkuvaiheessa huomioon otettavan materiaalin massa(**):

15.3.3. Muiden kuin metallijätteiden erotteluvaiheessa huomioon otettavien, kierrätettäviksi katsottavien materiaalien massa(**):

15.3.4. Muiden kuin metallijätteiden erotteluvaiheessa huomioon otettavien, energian talteenottoon tarkoitettujen materiaalien massa(**):

15.3.5. Materiaalien jaottelu (**):

15.3.6. Niiden materiaalien kokonaismassa, jotka ovat uudelleenkäyttävissä ja/tai kierrätettävissä:

15.3.7. Niiden materiaalien kokonaismassa, jotka ovat uudelleenkäyttävissä ja/tai hyödynnettävissä:

15.4. Osuudet

15.4.1. Kierrätettävyysaste 'Rcyc(%)':

15.4.2. Hyödynnettävyysaste 'Rcov(%)':

LIITE III

EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUKSEN MALLI

Enimmäiskoko: A 4 (210 x 297 mm)

EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUS

EY-tyyppihyväksyntä viranomaisen leima

Ilmoitus ajoneuvtyypin //

- EY-tyyppihyväksynnästä [35] //

[35] Tarpeeton yliviivataan.

- EY-tyyppihyväksynnän laajennuksesta (2) //

- EY-tyyppihyväksynnän epäämisestä (2) //

//

direktiivin [..../.../EY, tämä direktiivi] mukaisesti

EY-tyyppihyväksyntänumero:

Laajennuksen syy:

I JAKSO

0.1. Merkki (valmistajan toiminimi):

0.2. Tyyppi:

0.2.1. Kauppanimi (-nimet) [36]:

[36] Jos kauppanimi ei ole käytettävissä tyyppihyväksyntää myönnettäessä, se on täydennettävä viimeistään kun ajoneuvo tuodaan markkinoille.

0.3. Tyypin tunnistustavat, jos ne on merkitty ajoneuvoon:

0.3.1. Kyseisen merkinnän sijainti:

0.4. Ajoneuvoluokka [37]:

[37] Kuten liitteessä II A määritetään.

0.5. Valmistajan nimi ja osoite:

0.8. Kokoonpanotehtaan nimi (nimet) ja osoite (osoitteet):

[...]

II JAKSO

1. Lisätiedot

Viiteajoneuvon(-ajoneuvojen) kierrätettävyysaste(-asteet):

Viiteajoneuvon(-ajoneuvojen) hyödynnettävyysaste(-asteet):

2. Testien suorittamisesta vastaava tutkimuslaitos:

3. Testausselosteen päiväys:

4. Testausselosteen viite:

5. Mahdolliset huomautukset:

6. Liitteet: hyväksyntäasiakirjat ja hyväksyntäasiakirjojen hakemisto

7. Tämä ajoneuvo täyttää/ei täytä (2) tämän direktiivin tekniset vaatimukset/teknisiä vaatimuksia:

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE IV

Alustava arviointi

1. Liitteen tarkoitus

Tässä liitteessä kuvataan alustava arviointi, jonka toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava sen varmistamiseksi, että valmistaja on toteuttanut tarpeelliset järjestelyt ja menettelyt.

2. Toimivaltainen viranomainen

Toimivaltaisen viranomaisen on oltava seuraavan standardin mukainen: EN 45012 : 1989 tai ISO/IEC Guide 62 : 1996 laatujärjestelmien sertifiointia valmistajan toteuttamien hallintajärjestelmien osalta harjoittavien sertifiointielinten kriteereistä.

3. Toimivaltaisen viranomaisen suorittamat tarkastukset

3.1 Toimivaltainen viranomaisen on varmistettava, että valmistaja on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin

a) tarkoituksenmukaisen tiedon keräämiseksi koko hankintaketjulta, erityisesti ajoneuvojen valmistuksessa käytettyjen materiaalien luonteesta ja massasta, tässä direktiivissä edellytettyjen laskelmien suorittamiseksi;

b) kaiken muun ajoneuvoa koskevan sellaisen, esimerkiksi nestemäärää koskevan, tiedon saatavilla pitämiseksi, joka on tarpeen laskelmien suorittamiseksi;

c) toimittajilta saadun tiedon riittäväksi tarkastamiseksi;

d) materiaalierittelyn hallinnoimiseksi;

e) kyetäkseen suorittamaan kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysasteita koskevat laskelmat ISO 22628 : 2002 -standardin mukaisesti;

f) tämän direktiivin 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen osien merkintöjen tarkastamiseksi;

g) sen tarkastamiseksi, että mitään tämän direktiivin liitteessä V luetelluista osista ei käytetä uudelleen uusien ajoneuvotyyppien valmistuksessa.

3.2 Valmistajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tarpeelliset tiedot asiakirjamuodossa. Erityisesti materiaalien kierrättämisestä ja hyödyntämisestä on laadittava asianmukaiset asiakirjat.

Liitteen IV lisäys 1

VAATIMUSTENMUKAISUUSTODISTUKSEN MALLI

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE V

OSAT, JOIDEN EI KATSOTA OLEVAN UUDELLEENKÄYTETTÄVIÄ

1. Johdanto

Tämä liite koskee M1 ja N1-luokkiin kuuluvien ajoneuvojen osia, joita ei saa käyttää uudelleen uusien ajoneuvojen valmistuksessa.

2. Luettelo osista

- Kaikki turvatyynyt [38], mukaan luettuina tyynyt, pyrotekniset toimilaitteet, elektroniset ohjausyksiköt ja anturit;

[38] Kun turvatyyny on asennettu ohjauspyörään, ohjauspyörä itse.

- Automaattiset tai muut turvavyöasennelmat, mukaan luettuina vyönauhat, lukot, kelauslaitteet, pyrotekniset toimilaitteet;

- Istuimet (vain, jos turvavöiden kiinnityspisteet ja/tai turvatyynyt on sijoitettu istuimeen);

- Ohjauslukot, jotka vaikuttavat ohjauspyörän akseliin;

- Ajonestolaitteet sekä anturit ja elektroniset valvontayksiköt;

- Katalysaattorit;

- Äänenvaimentimet.

LIITE VI

MUUTOKSET DIREKTIIVIIN 70/156/ETY

Muutetaan direktiivi 70/156/ETY seuraavasti:

(1) Lisätään liitteeseen I seuraavat kohdat:

"15. UUDELLEENKÄYTETTÄVYYS, KIERRÄTETTÄVYYS ja HYÖDYNNETTÄVYYS

15.1 Versio, johon vertailuajoneuvo kuuluu:

15.2 Vertailuajoneuvon massa koreineen taikka alustan massa ohjaamon kanssa ilman koria ja/tai kytkentälaitetta, jos valmistaja ei asenna koria ja/tai kytkentälaitetta (mukaan luettuna nesteet, työkalut, vararengas, jos on) ilman kuljettajaa:

15.3 Vertailuajoneuvon materiaalien massat

15.3.1 Esikäsittelyvaiheessa huomioon otettavien materiaalien massa (**) :

15.3.2 Purkuvaiheessa huomioon otettavien materiaalien massa (**) :

15.3.3 Muiden kuin metallijätteiden erotteluvaiheessa huomioon otettavien, kierrätettäviksi katsottavien materiaalien massa (**) :

15.3.4 Muiden kuin metallijätteiden erotteluvaiheessa huomioon otettavien, energian talteenottoon tarkoitettujen materiaalien massa (**) :

15.3.5 Materiaalierittely (**) :

15.3.6 Uudelleenkäytettävien ja/tai kierrätettävien materiaalien kokonaismassa:

15.3.7 Uudelleenkäytettävien ja/tai hyödynnettävien materiaalien kokonaismassa:

15.4 Osuudet

15.4.1 Kierrätettävyysaste Rcyc(%):

15.4.2 Hyödynnettävyysaste Rcov(%):

(**) Nämä käsitteet on määritelty ISO 22628 : 2002 -standardissa."

(2) Lisätään liitteessä IV olevaan I osaan seuraava kohta:

"

>TAULUKON PAIKKA>

(3) Muutetaan liite XI seuraavasti:

(a) Lisätään lisäykseen 1 seuraava kohta:

"

>TAULUKON PAIKKA>

"

(b) Lisätään lisäykseen 2 seuraava kohta:

"

>TAULUKON PAIKKA>

"

(c) Lisätään lisäykseen 3 seuraava kohta:

'

>TAULUKON PAIKKA>

"

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSIIN)

Ehdotuksen nimi

'Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiden uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta sekä neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta'

Asiakirjan viitenumero

[ENTR/F/5 - 503/02 Rev 5]

1. Ehdotus

Vaikka EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätty toissijaisuusperiaate on otettu huomioon, komissio katsoo, että tällä alalla yhteisön lainsäädäntö on välttämätöntä.

Toimenpiteiden tavoitteena on varmistaa, että M1- [39] ja N1-luokkaan kuuluvat ajoneuvot vastaavat niiden valmistusvaiheessa 'uudelleenkäytettävyyttä', 'kierrätettävyyttä' ja 'hyödynnettävyyttä' koskevilta ominaisuuksiltaan rakennevaatimuksia.

[39] Arviointilomakkeessa käytetään käsitettä 'henkilöauto käsitteen 'M1-luokan ajoneuvo' sijasta (M1-luokkaan kuuluvat nykyisin henkilökuljetukseen käytettävät ajoneuvot, maastoautot, tila-autot ja minibussit); käsitettä 'kevyt kuorma-auto' käytetään tarkoituksenmukaisuussyistä käsitteen 'N1-luokan ajoneuvo' sijasta (N1-luokkaan kuuluvat kevyet kuorma-autot 3 500 kilogrammaan saakka).

Säännökset sisällytetään ajoneuvon tyyppihyväksyntää koskevaan yhteisön menettelyyn, jonka avulla voidaan tehokkaasti ja järjestelmällisesti tarkastaa, että jokainen ajoneuvotyyppi ja tuotantolinjan ajoneuvo täyttää vaatimukset.

Koska yhteisön ajoneuvon tyyppihyväksyntä on tehty pakolliseksi direktiivillä 70/156/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/116/EY, ainoa toimintatapa on tyyppihyväksyntää koskevaan direktiiviin tai asetukseen perustuva lainsäädäntö. Ehdotus täyttää alan lainsäädäntöä koskevat vaatimukset.

2. Vaikutus yritystoimintaan

2.1 Ehdotus vaikuttaa koko autoalaan. Erityisesti osien toimittajien on toimitettava materiaaleja ja massoja koskevat tiedot, jotta valmistajat voivat laskea riittävän tarkasti tyyppihyväksyntäviranomaisten kanssa valittujen ajoneuvojen kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysasteet. Tyyppihyväksyntäviranomaisten nimittämät tekniset laitokset osallistuvat tarpeellisiin hyväksyntä- ja tuotannon vaatimustenmukaisuustarkastuksiin.

Valmistajien on selvitettävä ja suositeltava sopivia romuajoneuvojen jälkikäsittelystrategioita, jotka edellyttävät muun muassa romutusyritysten, kierrätysalan toimijoiden ja autohajottamojen osallistumista.

Henkilöautojen ja kevyiden kuorma-autojen valmistajat ovat yleensä maailmanlaajuisia toimijoita. Muita edellä mainituista toimialoista voidaan pitää pieninä ja keskisuurina yrityksinä.

Tällaiset yritykset eivät ole keskittyneet millekään tietylle maantieteelliselle alueelle yhteisössä.

2.2 Henkilöautojen ja kevyiden kuorma-autojen valmistajat investoivat jo nyt kehittääkseen uusien ajoneuvotyyppien välttämättömiä muutoksia, joita direktiivissä 2000/53/EY säädettyjen uusien vaatimusten noudattaminen ensi vaiheessa 1 päivästä tammikuuta 2006 ja toisessa vaiheessa 1 päivästä tammikuuta 2015 edellyttää.

Lisätiedon saaminen paremmista kierrätysteknologioista edellyttää, että toimijat investoivat tehokkaampien prosessien kehittämiseen.

2.3 Ehdotuksen todennäköiset talousvaikutukset ovat seuraavat:

2.3.1 Työllisyyteen

Ehdotus edellyttää lisäinvestointeja valmistajilta sekä kaikilta alan toimittajilta, jotta tuotteiden kehitys, tuotanto ja tyyppihyväksyntä täyttäisivät vastaisuudessa tämän ehdotuksen vaatimukset.

2.3.2 Investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen

Vaikutus uusien yritysten perustamiseen on vähäinen, koska tällä markkinasektorilla kaikki tärkeimmät toimijat ovat jo toiminnassa.

2.3.3 Yritysten kilpailukykyyn

Ehdotus ei sisällä riskiä yrityksille tällä alalla.

2.4 Ehdotukseen sisältyy toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon ajoneuvoja pieninä sarjoina tuottavien valmistajien erityistilanne. Nämä vapautetaan direktiivin vaatimusten noudattamisesta.

Monivaiheisesti valmistetut ajoneuvot vapautetaan myös direktiivin vaatimusten noudattamisesta. Näin ollen ajoneuvokorien rakennusyritysten, joista suurin osa on pk-yrityksiä, ei tarvitse esittää laskelmia, kun jokaista ajoneuvoa käsitellään yksittäistapauksena.

3. lausunot

Valmistajien ja toimittajien yhdistyksiä on kuultu tästä ehdotuksesta.

Komissio on kuullut näiden organisaatioiden näkemyksiä ja kokemuksia tämän ehdotuksen valmistelun yhteydessä, erityisesti niiden valmistajien kokemuksia, jotka toimivat tutkivat jälkikäsittelyn kehittämistä.

Nämä organisaatiot tukevat yleisesti komission ehdottamia toimenpiteitä, vaikka ne olisivat esittäneet huolensa toimenpiteiden täytäntöönpanosta.

Autojen osien uudelleenkäytöstä on järjestetty seminaari, johon osallistui materiaalien kierrättämistä ja osien "uudelleenrakentamista" koskevan alan edustavia organisaatioita.