52003DC0802

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE - Kertomus Media II -ohjelman (1996-2000) täytäntöönpanosta ja tuloksista

Johdanto

Media II -ohjelma alkoi 1. tammikuuta 1996 ja päättyi 31. joulukuuta 2000. Se perustui kahteen neuvoston päätökseen:

- Euroopan audiovisuaalisten teosten kehittämisen ja levityksen edistämistä koskevan ohjelman täytäntöönpanosta 10. heinäkuuta 1995 tehty päätös 95/563/EY; tarkoitusta varten myönnettiin 265 miljoonan euron ohjeellinen talousarvio

- Euroopan audiovisuaalisen ohjelmateollisuuden ammattilaisten koulutusohjelmien täytäntöönpanosta 22. joulukuuta 1995 tehty päätös 95/564/EY; tätä tarkoitusta varten myönnettiin 45 miljoonan euron ohjeellinen talousarvio.

Media II -ohjelma oli jatkoa Media I -ohjelmalle (1991-1995), ja sitä puolestaan on seurannut Media Plus -ohjelma (2001-2005). Näillä Media-ohjelman kolmella sukupolvella on ollut yhteinen tavoite: parantaa Euroopan audiovisuaalisen ohjelmateollisuuden kilpailukykyä.

Media I -ohjelma, jolle myönnettiin 200 miljoonan euron kokonaisrahoitus, antoi jäsenvaltioiden ammattilaisille mahdollisuuden vahvistaa asemiaan kansallisilla markkinoilla ja samalla päästä osallisiksi uusista rajatylittävän yhteistyön muodoista (yhteistuotannot, rajatylittävä yhteistyö, kumppanuudet, yritysten yhteenliittymät jne.).

Media II -ohjelmalle laadittiin vahvistettu talousarvio (310 miljoonaa euroa), ja sen toiminta keskitettiin kolmelle ensisijaiselle alalle: ammattikoulutus, hankkeiden ja yritysten kehittäminen sekä elokuvien ja audiovisuaalisten ohjelmien rajatylittävä levittäminen.

Media Plus -ohjelman määrärahat on nostettu 400 miljoonaan euroon samalla kun on päätetty jatkaa keskittymistä ensisijaisille aloille, toisin sanoen koulutukseen, kehittämiseen, levitykseen ja neljäntenä alana audiovisuaalisten teosten myynninedistämiseen Euroopassa ja koko maailmassa.

Tämän kertomuksen tarkoituksena on erityisesti Media II -ohjelman tulosten arviointi kehittämistä ja levittämistä koskevan Media-ohjelman täytäntöönpanosta tehdyn päätöksen 95/563/EY 7 artiklan 5 kohdan ja koulutusta koskevan Media-ohjelman täytäntöönpanosta tehdyn päätöksen 95/564/EY 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kyseisissä artikloissa säädetään: "Ohjelman toteuttamisen päätteeksi komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen ohjelman toteuttamisesta ja tuloksista."

Kertomus perustuu Media II -ohjelmasta tehdyn päätöksen 95/563/EY 7 artiklan 1 kohdan ja päätöksen 95/564/EY 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun jälkiarvioinnin päätelmiin. Komissio pyysi arvion avoimen tarjouspyynnön tuloksena puolueettomalta konsulttitoimistolta [1].

[1] BIPE-YHTIÖ.

1. MEDIA II -OHJELMA: EUROOPAN AUDIOVISUAALISEN OHJELMATEOLLISUUDEN TARPEITA VASTAAVA PERUSTELTU YHTEISÖTOIMI

1.1. Taloudellinen tausta

Euroopan audiovisuaalisen teollisuuden vaihtotase Yhdysvaltojen kanssa osoitti vuosina 1996-2000 jatkuvasti merkittävää vajetta (vuonna 1997 sen suuruus oli yli 6 miljardia dollaria, toisin sanoen 250 000 työpaikkaa [2]). Tämä epätasapaino ei ole ominainen yksinomaan kyseiselle kaudelle. Se on tyypillinen viime vuosikymmenille ja jatkuu edelleen.

[2] Lähde: komission asiakirja SEC(1998) 837, 14.5.1998.

Euroopan audiovisuaalisten ohjelmamarkkinoiden tutkimus osoittaa, että epätasapainon pääsyy on muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten teosten riittämätön levitys. Jos tarkastellaan esimerkiksi elokuvaa, voidaan todeta, että yhdysvaltalaiset teokset vievät valtaosan markkinaosuuksista (66 % vuonna 2000) [3], ja seuraaviksi tulevat kotimaiset teokset. Muut kuin kotimaiset eurooppalaiset elokuvat tulevat vasta kaukana kolmannella sijalla. Ne liikkuvat vähän ja ylittävät harvoin 50 000 katsojan rajan alkuperämaansa ulkopuolella.

[3] Lähde: IMCA-tutkimus.

Muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten teosten vähäinen liikkuvuus Euroopassa vaikuttaa kielteisesti Euroopan ohjelmateollisuuden kannattavuuteen ja vaarantaa sen kehityksen. Kyseinen vähäinen liikkuvuus johtaa lisäksi siihen, että kehitys ja tuotanto keskittyvät muutamiin harvoihin maihin. Vuonna 1998 Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Italiassa ja Saksassa tehtiin 70 prosenttia kaikissa Media-ohjelmaan osallistuneissa maissa tuotetuista elokuvista.

Ilmiö on monitahoinen ja voi selittyä lukuisin tavoin. Euroopan teollisuus suuntaa ennakkoon liian vähän voimavaroja hankkeiden kehittämiseen (kirjoittamiseen, rahoitusohjelmaan ja markkinointisuunnitelman laadintaan) siihen verrattuna, mitä Yhdysvaltojen teollisuus investoi alalle. Kehittämiskustannusten osuus tuotantobudjeteista on 2-3 prosenttia, yhdysvaltalaisten major-yhtiöiden tuotantobudjeteista sen sijaan 10-12 prosenttia. Eurooppalaisten audiovisuaalialan ammattilaisten koulutuksen puute haittaa niin ikään yritysstrategian muodostumista etenkin Euroopan mitassa.

Jakeluala puolestaan ei ole kyllin hyvin järjestäytynyt vastatakseen Yhdysvaltojen kilpailuun. Yhdysvaltalaisten elokuvalevittäjien markkinaosuus Euroopassa on keskimäärin 50 prosenttia, Yhdistyneessä kuningaskunnassa jopa 80 prosenttia ja Saksassa 70 prosenttia. Suorituskykyisten levitysverkostojensa ansiosta yhdysvaltalaiset elokuvat pääsevät helposti Euroopan elokuvateattereihin. "Ei-kaupalliset" kotimaiset elokuvat ja varsinkin muut kuin kotimaiset eurooppalaiset elokuvat sen sijaan törmäävät vaikeuksiin löytää teattereita.

1.2. Euroopan teollisuuden tarpeita vastaava ja perusteltu yhteisötuki

Media II -ohjelman jälkiarvio vahvistaa, että Euroopan audiovisuaaliteollisuudelle suunnatun yhteisötuen ohjelma oli täysin perusteltu alan taloudellisessa tilanteessa. Voimavarojen keskittäminen kolmeen ensisijaiseen kohteeseen, toisin sanoen kehittämiseen, levitykseen ja koulutukseen, on vastaus Euroopan teollisuuden heikkouksiin, sillä Euroopan audiovisuaalisten tuotteiden kilpailukyvyn haavoittuvuus ja puute johtuu suurelta osin kroonisesta ali-investoinnista sekä ennen tuotantoprosessia (koulutus ja kehittäminen) että sen jälkeen (levitys).

* Niinpä koulutuksen alalla Media II -ohjelman tavoitteena oli tukea aloitteita, joilla pyritään antamaan alan ammattilaisille tarvittava tietämys ja pätevyys eurooppalaisten ja kansainvälisten markkinoiden hallinnassa (taloudellinen ja kaupallinen hallinnointi, uusien teknologioiden hyödyntäminen ja käsikirjoitustekniikka), sekä vahvistaa heidän hankkeidensa luovaa ja kaupallista potentiaalia.

* Kehittämisen alalla Media II -ohjelmalla pyrittiin edistämään taloudellisen ja teknisen avun keinoin eurooppalaisille ja kansainvälisille markkinoille suunnattujen tuotantohankkeiden kehittämistä sekä osaltaan myös yritysten kehittämistä ja vahvistamista. Tavoitteena oli tuottaa Euroopan markkinoille kansainvälisten markkinoiden standardeihin paremmin sopivia ohjelmia ja vahvistaa yrityksiä rakenteellisesti.

* Levityksen alalla Media II -ohjelmalla pyrittiin parantamaan muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien ja ohjelmien liikkuvuutta. Pääpaino asetettiin elokuvateosten levitykseen ja jakeluun elokuvateattereihin teosten alkuperämaan ulkopuolella. Muitakin mekanismeja toteutettiin eurooppalaisten ohjelmien levittämiseksi mahdollisimman laajalle televisiokanavissa ja muissa viestimissä (video ja multimedia). Edelleen ohjelmasta tuettiin joukkoa aloitteita, joiden tarkoituksena oli helpottaa riippumattoman eurooppalaisen tuotannon pääsyä kansainvälisille markkinoille.

Jälkiarviossa korostetaan niin ikään kansallisten tukitoimien ja Media-ohjelman keskinäistä täydentävyyttä. Kaudella 1996-2000 kansalliset tuet suunnattiin valtaosaltaan (84 %) tuotantoon, kun taas Media II -ohjelmassa keskityttiin koulutukseen, kehittämiseen ja levitykseen. Muutamilla käytössä olleilla kansallisilla tuotantotuilla haluttiin avustaa lähinnä kotimaisia elokuvia, kun taas Media II -ohjelmasta kannustettiin yksinomaan muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien levitystä. Elokuvateatteritoiminnassa kansallisilla tuilla rahoitettiin ensisijaisesti rakenteita, kun taas Media II -ohjelmasta avustettiin eurooppalaisten elokuvien esittämistä. Kehittämisen alalla julkiset kansalliset tuet edustivat merkittäviä summia ainoastaan Saksassa, Suomessa ja Ranskassa.

Edelleen Media II -tuki näyttää sopineen hyvin Euroopan audiovisuaalialan erityispiirteisiin, alahan koostuu enimmäkseen pienistä ja keskisuurista yrityksistä, ja sille on ominaista toisaalta voimakkaan tuotantopotentiaalin maiden, toisaalta heikon tuotantokapasiteetin ja/tai suppean kielialueen ja maantieteellisen ulottuvuuden maiden välinen taloudellinen epätasapaino [4].

[4] Heikon tuotantokapasiteetin ja/tai suppean kielialueen ja maantieteellisen ulottuvuuden maat olivat Media II -ohjelman aikana seuraavat: Itävalta, Belgia, Tanska, Suomi, Kreikka, Irlanti, Islanti, Liechtenstein, Luxemburg, Norja, Alankomaat, Portugali ja Ruotsi.

Yhtäältä Media II -ohjelman kuluessa toteutettiin uusia mekanismeja, jotta voitiin vastata keskikokoisten yhtiöiden erityistarpeisiin (automaattinen levitystuki ja Slate Funding eli hankepakettien rahoitus) [5], samalla kun pienemmille yrityksille pidettiin tarjolla siihen saakka käytössä olleita mekanismeja (valikoiva levitystuki ja yksittäishankkeiden kehittämistuki).

[5] Katso 2.2.1, 2.3.1 ja 3.1 kohta.

Toisaalta heikon tuotantokapasiteetin ja/tai suppean kielialueen ja maantieteellisen ulottuvuuden maita suosiva joustava positiivinen erityiskohtelu antoi mahdollisuuden aloittaa Euroopan markkinoiden tasapainottaminen [6].

[6] KATSO 2.1 KOHTA.

2. MEDIA II -OHJELMAN VAIKUTUKSEN ARVIOINTI

2.1. Media II -ohjelman kokonaisvaikutus Euroopan audiovisuaalialaan

Media II -ohjelman kokonaisrahoitus oli yhteensä 358 miljoonaa euroa (alkuperäinen budjettirahoitus sekä määrärahojen palautus ja uudelleen käyttöön ottaminen mukaan luettuina), mistä 89 prosenttia (320 miljoonaa euroa) myönnettiin hankkeiden tukemiseen ja 11 prosenttia horisontaalisiin toimiin. Jälkiarviointi vahvisti ohjelman hallinnon toimivuuden, sillä komission hallinnollisin toimin voitiin vähentää ohjelman toimintakustannukset puoleen Media I -ohjelmaan verrattuna.

Media II -ohjelmasta myönnetyt tuet edustivat vain 0,51 prosenttia Euroopan audiovisuaalialan taloudellisesta kokonaispainosta, mutta niiden merkitys oli suurempi heikon tuotantotason maissa, missä ne edustivat keskimäärin 0,8 prosenttia. Osuus ylitti 1 prosentin Kreikassa, Islannissa, Belgiassa ja Luxemburgissa.

Media II -tuista saatiin merkittävää vetoapua, vaikka tätä onkin vaikea tarkkaan määritellä. Vetoavusta saatiin käsitys Media II -ohjelman väliarvion yhteydessä [7]. Siinä todetaan, että jokainen yhteisön sijoittama euro merkitsi alan teollisuudelle 5,75 euron sijoitusta. Kerroin oli luonnollisesti alhainen koulutuksessa (2,38) mutta korkeampi levityksessä (7,2) ja vähäisemmässä määrin kehittämisessä (4,19).

[7] Komission kertomus MEDIA II -ohjelman (1996-2000) tuloksista ajalta 1.1.1996-30.6.1998, KOM(1999) 91 lopullinen.

Tätä arviota yhteisövarojen kerrannaisvaikutuksesta on epäilemättä tarkistettava ylöspäin Media II -ohjelman kokonaisvaikutuksen mittaamiseksi, sillä siinä ei oteta huomioon automaattisen levitystuen ja Slate Funding -järjestelmän panosta. Kyseisillä mekanismeilla on ollut luonteensa ja niihin liittyvän uudelleeninvestointivelvoitteen vuoksi voimakasta vetoapupotentiaalia.

Media II -ohjelman ansiosta voitiin myös aloittaa Euroopan audiovisuaaliteollisuuden markkinoiden tasapainottaminen. Niille on näet ominaista kaksijakoisuus, joka vallitsee heikon tuotantokapasiteetin ja/tai suppean kielialueen ja maantieteellisen ulottuvuuden [8], tuotantokapasiteetiltaan luonnollisesti rajoittuneiden maiden ja sellaisten maiden välillä, joiden tuotantokapasiteetti (tuotannon volyymi suhteutettuna väestömäärään) on korkeampi kuin muiden.

[8] Heikon tuotantokapasiteetin ja/tai suppean kielialueen ja maantieteellisen ulottuvuuden maat olivat Media II -ohjelman aikana seuraavat: Itävalta, Belgia, Tanska, Suomi, Kreikka, Irlanti, Islanti, Liechtenstein, Luxemburg, Norja, Alankomaat, Portugali ja Ruotsi.

Jotta tuotantokapasiteetiltaan heikkojen ja kielialueeltaan suppeiden maiden ja alueiden rakenteelliset rasitteet voitaisiin korvata, ohjelmassa harjoitettiin joustavaa positiivisen erityiskohtelun politiikkaa, johon ei liittynyt etukäteen asetettuja määrällisiä tavoitteita. Järjestelmän ansiosta kyseiset maat saivat noin 30 prosenttia Media II -ohjelmasta myönnetyistä tuista, vaikka ne edustivat 19 prosenttia Euroopan audiovisuaalisista markkinoista. Media II auttoi siis osaltaan luomaan tuotantorakenteiden pitkän aikavälin lähentymisen edellytyksiä koko unionin mitassa.

2.2. Levitystuen vaikutus

2.2.1. Elokuvateatterilevityksen tuki

* Elokuvalevityksen valikoiva tuki

Tuen tavoitteena oli parantaa muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien rajatylittävää liikkuvuutta ja kannustaa Euroopan elokuvalevittäjien välisten yhteistyöverkostojen kehittämistä ja vahvistamista. Tuki myönnettiin markkinointiaineiston kehittämiseen ja tuottamiseen teatterilevityskampanjoita sekä elokuvien jälkiäänitystä ja tekstitystä varten. Vähintään kolmen elokuvalevittäjän oli ryhdyttävä yhteistyöhön jonkin elokuvan levittämiseksi. Vuodesta 1999 järjestelmän piiriin pääsivät myös kansainväliset myyntiasiamiehet.

Media II -ohjelman aikana tukea haettiin 2 712 hankkeelle. Tukea myönnettiin 1 930 levityskampanjalle, joiden kohteena oli 305 elokuvaa. Media II -tuen kokonaissumma oli 62 miljoonaa euroa. Keskimääräinen tuki elokuvaa kohti oli 32 000 euroa, mikä oli 25 prosenttia keskimääräisen levitysbudjetin kokonaissummasta. Tuettua elokuvaa kohti toteutettiin keskimäärin kuusi kansallista levityskampanjaa. Tuettujen elokuvien keskimääräiset tuotantokustannukset olivat 4,3 miljoonaa euroa. Tukea hakeneiden hankkeiden lukumäärä kasvoi 60 prosenttia vuosina 1996-2000, mikä osoittaa, että tuen vetovoima oli suuri sekä sen ominaislaadun että myönnettyjen summien osalta.

* Automaattinen elokuvalevitystuki

Mekanismi luotiin ohjelman aikana (vuonna 1997), ja se merkitsi automaattisen tuen myöntämistä Euroopan elokuvalevittäjille, jotka järjestivät muun kuin kotimaisen eurooppalaisen elokuvan ensi-illan jossain ohjelmaan osallistuvassa maassa. Media II -tuen suuruus laskettiin elokuvan maksaneiden katsojien lukumäärän perusteella elokuvan kansallisuuden ja levitysmaan mukaan määriteltyä painotuskerrointa käyttäen. Levittäjällä oli velvollisuus sijoittaa saamansa tuki uudelleen toisen ei-kotimaisen eurooppalaisen elokuvan levitykseen.

Ohjelman aikana 145 miljoonaa maksanutta katsojaa kävi katsomassa 1 462 elokuvaa, joiden keskimääräinen budjetti oli kuusi miljoonaa euroa. Tukeen oikeuttavia katsojia määrästä oli 106 miljoonaa. Näin muodostunut tuki oli 44,7 miljoonaa euroa. Lähes 80 prosenttia tuesta sijoitettiin uudestaan 419 uuden eurooppalaisen elokuvan levitykseen. Järjestelmän käyttö kasvoi erittäin nopeasti, sillä vuosittain tuettujen hankkeiden määrä nousi 15-kertaiseksi vuosina 1997-2000. Nousu osoittaa järjestelmän suosiota alan ammattilaisten keskuudessa ja sen soveltuvuutta heidän tarpeisiinsa.

* Media II -ohjelman vaikutus eurooppalaisten elokuvien liikkuvuuteen

Kotimaansa ulkopuolelle levitettyjen eurooppalaisten elokuvien lukumäärä kaksinkertaistui ohjelman aikana nousten 246:sta 499:ään vuosina 1996-2000. Vuonna 1999 levitetyistä elokuvista 62 prosenttia oli saanut Media II -tukea, ja vuonna 2000 tukea saaneita oli 64 prosenttia. Kyseisten elokuvien katsojamäärä oli 90 prosenttia muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien katsojista Euroopassa.

Niiden myöntämismenettelyiden ja valintojen vuoksi, joita elokuvalevittäjät itse omaksuivat levitystukien jakamisessa, Media II -ohjelma hyödytti tosiasiassa elokuvia, joilla oli valmiiksi voimakasta kansainvälistä liikkuvuuspotentiaalia. Ohjelman avulla epäilemättä vahvistettiin kyseistä potentiaalia.

Sen sijaan Media II -ohjelmalla ei luotu Euroopan elokuvalevittäjien välille vakaita verkostoja. Saatujen kokemusten perusteella on helppo ymmärtää, että kyseisten verkostojen muodostaminen on katsottava pitkän tai keskipitkän aikavälin rakenteelliseksi tavoitteeksi, jonka saavuttaminen oli mahdotonta vuosina 1996-2000. Vaikeus johtuu riippumattomien elokuvalevittäjien kielteisestä suhtautumisesta ryhmittymien muodostamiseen. Suhtautumistavan muutoksen tarpeellisuus ja siitä seuraavat edut alettiin kuitenkin jo tiedostaa. Tämä ilmeni Media II -ohjelman aikana levittäjien toiminnallisen yhteistyön paranemisena tukihakemusten valmistelun ja lähettämisen yhteydessä. Prosessi on jatkunut Media Plus -ohjelman aikana ja johtanut ryhmittymien vähittäiseen syntymiseen.

2.2.2. Elokuvateatterituki

Tuen tavoitteena oli tukea avustuksin elokuvateatteriketjuja, joilla on merkittävä ohjelmisto lähinnä muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien ensiesityksiä ja niiden esityskertoja vähimmäisajan. Ketjut valittiin niihin kuuluvien teatterien ja niiden kattamien maiden lukumäärän perusteella.

Vuosina 1996-2000 Media II -ohjelmasta myönnettiin tukea yhteensä 17,2 miljoonaa euroa kahdelle ketjulle, jotka olivat Europa Cinémas ja Média Salles. Kyseisiin ketjuihin kuului ohjelman alussa 413 salia ja vuoden 2000 lopussa 754 salia (toisin sanoen 3,4 prosenttia Euroopan elokuvateatterisaleista). Salien ohjelmistosta 36 prosenttia oli muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien esityskertoja (joiden määrä oli markkinoilla keskimäärin 20 %). Teatterien maantieteellinen jakauma ohjelman lopussa oli tasapainoinen, ja se kattoi erityisesti heikon tuotantokapasiteetin ja/tai suppean kielialueen maat.

* Media II -ohjelman vaikutus muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien esittämiseen

Media II -ohjelmasta oli hyötyä erityisesti riippumattomille pikkuteattereille. Ohjelmaan osallistuneista 356 elokuvateattereista 130:llä oli yksi ainoa sali, 91:llä kaksi salia ja vain viidellä sitä enemmän. Tuki vaikutti myönteisesti kyseisten riippumattomien elokuvateatterien taloudelliseen tilanteeseen. Kerrannaisvaikutuksen ansiosta niiden lipputulot nousivat 5-10 prosenttia.

Muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien osuus tuettujen teatteriketjujen ohjelmistossa oli ohjelman alussa 30 prosenttia ja lopussa 36 prosenttia. Media II -tuen ansiosta teatterinomistajat voivat ottaa enemmän riskejä kyseisten elokuvien ohjelmoinnissa.

2.2.3. Televisiolevitystuki

Tuen tavoitteena oli vauhdittaa muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten teosten televisiolevitystä kannustamalla eurooppalaisten yhteistuotantojen toteuttamista. Tuen täytäntöön panemiseksi määriteltiin tuottajien riippumattomuuskriteeri televisioyhtiöillä olevien esitysoikeuksien enimmäispituuden pohjalta (7 vuotta). Perusteen käyttöönotolla pyrittiin edistämään muutoksia TV-markkinoilla vallitsevissa käytännöissä ja kannustamaan televisioyhtiöillä olevien esitysoikeuksien lyhentämistä. Tämänsuuntainen kehitys vaikuttaisi myönteisesti riippumattomaan ohjelmatuotantoon ja antaisi alan yhtiöille mahdollisuuden hallinnoida teosvalikoimaa, joka merkitsisi niille todellista pääomaa. Ne saisivat siten itserahoituskapasiteettia ja/tai riittävät vakuudet esitettäväksi rahoituskumppaneilleen.

Media II -ohjelman aikana 362 hanketta sai tukea yhteensä 39 miljoonaa euroa. Tuetuista hankkeista 65 prosenttia oli dokumentteja, 27 prosenttia fiktioita ja 8 prosenttia animaatioita.

Kokonaissijoitus kyseisiin tuotantoihin oli 572 miljoonaa euroa, mikä edusti 2,3:a prosenttia Euroopan televisiotuotannosta. Media-tuella oli siis merkittävä kerrannaisvaikutus. Riippumattomat tuottajat löysivät sen avulla puuttuvan rahoituksen kansainvälisiin yhteistuotantoihin, joihin tarvittavista varoista ne olivat jo koonneet 75 prosenttia.

Televisiolevitystuki hyödytti lähinnä vain muutamien maiden tuottajia (Ranska, Belgia, Saksa, Italia, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta). Keskittyminen oli seurausta tuottajien riippumattomuuskriteeristä, sillä televisioyhtiöiden hallussa olevien esitysoikeuksien käytäntö osoittautui hyvin vaihtelevaksi eri maissa. Media II -ohjelman puitteissa saadut kokemukset vahvistivat, että markkinakäytäntöihin toivotut muutokset edellyttävät myös lainsäädännöllistä asioihin puuttumista sekä yhteisön ("Televisio ilman rajoja" -direktiivi [9]) että jäsenvaltioiden tasolla.

[9] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/36/EY, annettu 30 päivänä kesäkuuta 1997, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta, EYVL L 202, 30.7.1997, s. 60-70.

2.2.4. Video- ja multimediatallenteiden kustannus- ja levitystuki

Tuen tavoitteena oli kannustaa Euroopan kustantajia ja levittäjiä kustantamaan ja levittämään kaikkien kotikäyttöön tarkoitettujen, videotallenteiden muodossa (VHS, DVD ja CD-ROM) olevien viimeaikaisten eurooppalaisten elokuva- ja audiovisuaaliohjelmien luetteloita.

Video- ja multimediatallenteiden kustannus- ja levitystukea myönnettiin 2 476 nimikkeelle (joista 188 oli multimedianimikkeitä), joita oli ehdottanut 108 yhtiötä. Media II -tuen kokonaismäärä oli 10,4 miljoonaa euroa. Ohjelman aikana nähtiin DVD-tallenteiden voimakas lisääntyminen (40 % vuonna 2000 tuetuista nimikkeistä).

Jälkiarvion mukaan tuella oli alalle vain suppea vaikutus. Se hyödytti lähinnä kolmea tärkeintä videoalan markkina-aluetta, Ranskaa, Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Saksaa, ja tuensaajien määrä oli vähäinen. Monet keskisuuret levittäjät eivät hakeneet lainkaan Media II -tukea.

Tuen paino (10,4 miljoonaa euroa viiden vuoden aikana) suhteessa loppumarkkinoiden kokoon (7 miljardia euroa vuonna 2000) osoittautui vähäiseksi.

Alalla toteutettavia tukitoimia on tarkistettu näiden toteamusten perusteella Media Plus -ohjelman yhteydessä. [10]

[10] Katso 3.2 kohta.

2.2.5. Myynninedistämistuki

Tuen tavoitteena oli vahvistaa eurooppalaisten elokuvien ja ohjelmien myynninedistämistä sekä helpottaa riippumattomien eurooppalaisten tuottajien ja levittäjien pääsyä alan markkinoille. Media II -ohjelmasta myönnettiin tukia kahteen tarkoitukseen:

- osallistumiseen alan teollisuuden tärkeimpiin myyntitilaisuuksiin (Berliinin ja Cannesin elokuvamarkkinat, MIPCOM, MIP-TV ja MILIA), missä alan riippumattomat ammattilaiset voivat esiintyä omassa myyntipisteessään, joka tarjosi heille näkyvyyttä ja palveluita

- osallistumiseen temaattisiin myyntitilaisuuksiin (Forum Cartoon, Sunny side of the doc jne.), missä voitiin järjestää todellisia projektikohtaisia pitching-istuntoja.

Media II -ohjelman aikana tuettiin 64:ä festivaalia, joilla esitettiin 7 500 eurooppalaista teosta yli kahden miljoonan hengen yleisölle, ja 50:tä ammattimaista myynti- ja markkinointitilaisuutta. Vuosina 1996-2000 myönnetyn tuen kokonaismäärä oli 19,1 miljoonaa euroa.

Alan teollisuuden tärkeimpiin myyntitilaisuuksiin osallistumisesta todettakoon, että 400 riippumatonta eurooppalaista yhtiötä sai ohjelman aikana Media-tukea. Tyytyväisyys tuensaajien keskuudessa oli suuri (esimerkiksi MIP-TV:n tapauksessa 85 %).

Temaattisista myyntitilaisuuksista todettakoon, että pelkästään Forum Cartoonin yhteydessä esiteltiin levittäjille (ennakko-ostoa varten) ja tuottajille (yhteistuotantoa varten) 1 164 tuettua eurooppalaista hanketta. Tämäntyyppiset toimet epäilemättä edistivät osaltaan riippumattomien tuottajien ammattimaistumista ja näyttävien temaattisten myynninedistämistilaisuuksien vakiintumista.

2.2.6. Luettelotuki

Tuen tavoitteena oli televisio-ohjelmien kansainvälisten levitysyhtiöiden taloudellinen tukeminen myynninedistämisaineiston tuottamiseksi (luetteloiden kustantaminen ja valmistus sähköisessä tai paperimuodossa), jälkiäänityksen ja tekstityksen teettämiseksi sekä kansainvälisiin myyntitilaisuuksiin osallistumiseksi (esittelytilojen vuokraus jne.).

Media II -ohjelman aikana luettelotukea myönnettiin 62 yhtiölle yhteensä 3,6 miljoonaa euroa.

2.3. Kehittämistuen vaikutus

2.3.1. Hankkeiden kehittämisen tuki

* Yksittäisten hankkeiden kehittämistuki

Tuki myönnettiin riippumattomien eurooppalaisten tuotantoyhtiöiden hakemuksesta teatteriesityksiin tai televisiolevitykseen tarkoitetuille fiktio-, dokumentti- ja animaatiohankkeille sekä multimediateoksille.

Kehitystukea myönnettiin 1 178 yhtiölle yhteensä 1 714 hankkeeseen. Media II -tuen kokonaismäärä oli 50,9 miljoonaa euroa. Keskimääräinen tuki hanketta kohti oli 30 000 euroa. Tukea haettiin useimmiten fiktiohankkeille, seuraavalla sijalla olivat dokumentit.

* Hankepakettien kehittämistuki (Slate Funding)

Tämä luonteeltaan täysin uudenlainen tukijärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1999, ja se mahdollisti talousarviorahoituksen myöntämisen riippumattomille eurooppalaisille tuotantoyhtiöille hankepakettien kehittämistä varten. Tuki suunnattiin keskisuurille tuotantoyhtiöille, joilla oli jo kansainvälistä kokemusta.

Vuosina 1999-2000 tukea myönnettiin 99:ää luetteloa varten yhteensä lähes 12 miljoonaa euroa; keskimääräinen tukisumma oli 125 000 euroa. Tuettujen hankkeiden kokonaismäärä oli 400. Niistä oli fiktioita kolme neljäsosaa, seuraavaksi tulivat dokumentit. Yksittäishankkeiden tukihakemuksista siirryttiin nopeasti Slate Funding -järjestelmään, mikä osoitti uuden tukivälineen soveltuvuutta keskisuurten yhtiöiden tarpeisiin.

2.3.2. Tuotantorakenteiden kehittämistuki

* Tuotantoyhtiöiden kehittämistuki

Tuen tavoitteena oli yhtiöiden kilpailukyvyn parantaminen, ja se muotoutui viisivuotisten yrityssuunnitelmien laatimisen ja toteuttamisen tueksi.

Vuosina 1996-2000 järjestelmästä tuettiin 186:a yhtiötä yhteensä 8,4 miljoonan euron summalla. Myönnettyjen lainojen keskimääräinen suuruus oli noin 100 000 euroa. Slate Fundingin käyttöönotto vuonna 1999 aiheutti kyseisen tukimuodon hakemusten ja vastaavasti myönnettyjen varojen ehtymisen. Slate Funding osoittautui myös tuotantoyhtiöiden keskipitkän aikavälin strategioiden tukemiseen soveltuvaksi, menettelyiltään joustavammaksi tukimuodoksi.

* Alan teollisuuden foorumien tuki

Järjestelmän tavoitteena oli kannustaa sellaisten riippumattomien eurooppalaisten tuotantoyhtiöiden verkottumista, jotka kehittävät animaatiohankkeita, uuden teknologian käyttöön perustuvia tuotantoja sekä elokuvataiteellista ja audiovisuaalista perintöä hyödyntäviä tuotantoja. Tuki myönnettiin alan teollisuuden foorumeille, jotka vastasivat uudelleenlevityksestä ja verkkoon kuuluvien tuottajien neuvonnasta.

Media II -ohjelman aikana tuensaajiksi valittiin kaksi foorumia: Multimedia Investissement ja Cartoon.

2.3.3. Kehittämistuen vaikutus

Kehittämistuen avulla saatiin alan ammattilaiset tiedostamaan kehittämisen teollisen vaiheen merkitys ja tarjottiin heille mahdollisuus rahoitusvälineisiin tuotteidensa kehittämiseksi. Tuottajat saattoivat tuen turvin kokeilla ideoitaan ja välttää toteuttamasta hankkeita, joiden toteutettavuus tai kannattavuus oli epävarma.

Tuen taloudellista vaikutusta investointien tasoon sen sijaan on vaikea arvioida. Voidaan kuitenkin todeta, että järjestelmä oli erityisen kiinnostava keskisuurten tuottajien kannalta, sillä se antoi niille mahdollisuuden kasvattaa investointiensa volyymia ja parantaa yhtiöidensä taloudellista tilannetta. Pienille tuottajille tuki muodosti kalliin pankkirahoituksen vaihtoehdon. Tuen merkitys suhteessa kehittämisen kokonaisinvestointeihin riippui tukea saavan yhtiön koosta (pieni vai keskisuuri yritys) ja alkuperämaasta (tuotantokapasiteetiltaan vahva vai heikko maa). Hankekohtaisesti kehittämistuen summat (23 000-35 000 euroa teosryhmän mukaan) osoittautuivat kyllin suuriksi kiinnostaakseen hakijoita ja todella vaikuttaakseen kehittämisen rahoitukseen.

2.4. Koulutustuen vaikutus

Koulutusalalla Media II -ohjelmalla jatkettiin seuraaviin tavoitteisiin pyrkimistä:

- alan ammattilaisten perus- ja jatkokoulutus erityisesti markkinoiden eurooppalaisen ulottuvuuden ja uuden teknologian käytön kannalta

- yhteistyön ja osaamisvaihdon edistäminen verkottamalla alan ammattilaisia sekä kehittämällä kouluttajakoulutusta ja etäopiskelua.

Koulutusalan toimet keskitettiin kolmen suuren osaamisalan ympärille: taloudellinen ja kaupallinen hallinto, uuden teknologian käyttö ja kehittäminen audiovisuaalisten ohjelmien tuottamiseksi sekä käsikirjoitusten laatiminen.

Vuosina 1996-2000 myönnettiin osarahoitusta 186 koulutustoimelle, joihin osallistui 8 691 henkeä. Media II -ohjelman osuus oli 39,7 miljoonaa euroa 94,9 miljoonan euron kokonaiskustannuksista. Eniten tuensaajia oli uuden teknologian käyttöön liittyvillä hankkeilla, seuraavaksi eniten hallinto- ja käsikirjoitusaloitteilla. Media II -ohjelman koulutustuesta pääsi osalliseksi hyvin laaja-alainen hakijajoukko (yliopistopiireistä yhdistyksiin).

Kyseisten tuensaajien tarjoama koulutus mukautui ohjelman aikana vähitellen ennalta määriteltyihin painopisteisiin (mainitut kolme suurta osaamisalaa) ja ammattipiirien odotuksiin. Opetuksen sisällön paraneminen oli tuntuvaa. Paljon tehtiin myös tavoitteista tiedottamiseksi ja niiden selittämiseksi, jotta kohdeyleisöt voitiin paremmin tavoittaa. Myös heikon tuotantokapasiteetin ja suppean kielialueen maissa havaittiin koulutustarjonnan kasvua.

Koulutustuen vaikutusta voidaan mitata vain keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Jo nyt on kuitenkin nähtävissä, että Media II -ohjelmasta rahoitetut koulutustoimet auttoivat osaltaan muuttamaan perusteitaan myöten Euroopan riippumattomien ammattilaisten ajattelutapaa ja käytäntöä eurooppalaisen ulottuvuuden, nykyisen kehitysvaiheen ja loppumarkkinoiden paremman huomioon ottamisen sekä rajatylittävän yhteistyön ja spontaanin verkottumisen suuntaan.

Seminaarit, joiden aiheena oli osallistujien omien yksittäisten hankkeiden toteuttaminen, olivat erityisen hyödyllisiä kyseisten hankkeiden suuntaamisen, laajuuden määrittelyn, tuotannon ja myynnin parantamisen kannalta. Niiden avulla voitiin myös luoda eri maiden riippumattomien tuottajien välinen yhteysverkko ja siten helpottaa yhteyden saantia tiettyihin avainhenkilöihin hankkeiden kehittämisen, rahoittamisen, hahmottamisen, markkinoinnin, myynnin ja levityksen alalla. Koulutustilaisuuksien yhteydessä luodut suhteet ulottuivat yksittäisestä yhteistuotannosta ohjelmien myyntiin ja saattoivat johtaa kestäviin yhteistyökumppanuuksiin.

Sijoittaminen ammatillisiin peruskoulutushankkeisiin osoittautui kollektiiviselta vaikutukseltaan vähemmän kannattavaksi, sillä osallistujilta puuttui ennakkokokemuksia ja kiinnekohtia ammatilliseen käytäntöön.

3. MEDIA II -OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA JOHTUVIA YHTEISÖN TOIMINNAN MUKAUTUKSIA

3.1. Ohjelman aikaisia mukautuksia

Media II -ohjelmaan tehtiin useita mukautuksia audiovisuaalisten ohjelmien kehitysanalyysin pohjalta. Mukautusten tavoitteena oli saada ohjelma vastaamaan mahdollisimman hyvin Euroopan audiovisuaaliteollisuuden tarpeita ja maksimoida sen rakennevaikutukset.

Niinpä ohjelman aikana otettiin käyttöön kaksi järjestelmää, jotka oli tarkoitettu rahoituskykynsä ja kansainvälisen kokemuksensa jo osoittaneille keskisuurille yhtiöille: elokuvalevityksen automaattinen tukijärjestelmä ja hankepakettien kehitystuki (Slate Funding).

Ensiksi mainittu järjestelmä (automaattinen levitystuki) otettiin käyttöön ensin kokeiluluontoisesti vuonna 1997, ja sitä jatkettiin sitten ohjelman loppuun saakka talousarvioltaan vahvistettuna Media II -ohjelman väliarvion [11] myönteisten päätelmien pohjalta. Jälkimmäinen järjestelmä (Slate Funding) puolestaan otettiin käyttöön vuonna 1999 mainitun väliarvion yhteydessä annettujen suositusten pohjalta.

[11] Komission kertomus MEDIA II -ohjelman (1996-2000) tuloksista ajalta 1.1.1996-30.6.1998, KOM(1999) 91 lopullinen.

Näiden kahden uuden järjestelmän ja ennestään käytössä olleiden järjestelmien (valikoivan levitystuen ja yksittäishankkeiden kehittämistuen) keskinäistä täydentävyyttä vahvistettiin. Jos tarkastellaan esimerkiksi levitystukea, voidaan todeta, että valikoiva tuki oli tarkoitettu elokuville, joilla oli heikko kaupallinen lähtöpotentiaali ja jotka siis merkitsivät levittäjälle suurempaa riskiä. Valikoivan tuen ansiosta kyseiset elokuvat saatiin teattereihin ja niiden levitystä voitiin vauhdittaa muillakin keinoin (jälkiäänitys, lisäkopiot ja myynninedistämiskampanja). Automaattinen tuki sen sijaan koski kaupallisempia ja suurempien budjettien elokuvia. Kehittämistuen osalta Slate Funding tarjosi keskisuurille yhtiöille joustavan tuen ja selkeämmän rahoitusympäristön. Tukijärjestelmän säilyttäminen yksittäishankkeilla mahdollisti pienempien yhtiöiden pitämisen Media II -tuen piirissä.

3.2. Media Plus -ohjelman (2001-2005) luominen

Media Plus -ohjelmaa koskevaa pohdintaa käynnistettäessä ei kyseenalaistettu yhteisötuen tarpeellisuutta audiovisuaalialalle. Päätelmä perustui alan taloudelliseen tilanteeseen, joka osoitti alan eurooppalaisen teollisuuden polttavia tarpeita koulutuksen, kehittämisen ja levittämisen suhteen (katso tämän kertomuksen 1 osa). Audiovisuaalialan taloudellisen tilan selvittäminen oikeuttikin voimakkaasti lisäämään Media-ohjelman budjettirahoitusta. Media II -ohjelman käyttöön asetettiin 310 miljoonaa euroa, mutta Media Plus -ohjelman määrärahat nousevat jo 400 miljoonaan euroon.

Media II -ohjelman kuluessa saadut kokemukset ovat vaikuttaneet Media Plus -ohjelman sisältöön. Voimavarojen keskittämistä kolmelle tukialalle, koulutukseen, kehittämiseen ja levitykseen, on jatkettu. Media II -ohjelman yhteydessä käyttöön otettuja tukivälineitä on kuitenkin mukautettu vuosien 1996-2000 tulosten ja alan muuttuneiden tarpeiden mukaisesti.

Koulutuksen alalla ohjelman pääasiallinen mukautus on ollut kannustaminen ammatillisten oppilaitosten toimintaa koordinoivien osaamiskeskusten eurooppalaisten verkkojen perustamiseen.

Kehittämisen alalla on poistettu tuotantorakenteiden kehittämistuen järjestelmät, ja niiden tilalle on luotu hankkeiden kehittämisen tukijärjestelmä. Slate Funding on osoittautunut kelvolliseksi täyttämään yritysten rahoitus- ja rakennemuutostehtävän lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Media Plus -ohjelmassa järjestelmä on vakiinnutettu.

Levityksen alalla on toteutettu seuraavat mukautukset:

- Luettelotuki on korvattu teosten digitalisointituella sekä sähköisessä muodossa olevan myynninedistämis- ja mainosaineiston tuotantotuella.

- Automaattinen elokuvalevitystuki on säilytetty ja sen kokonaisrahoitusta on vahvistettu.

- Myyntiedustajille myönnettävä tuki on vakiinnutettu osaksi valikoivaa tukea.

- Media II -ohjelmaan kuulunut video- ja multimediatuki on korvattu yksityiseen käyttöön tarkoitettujen eurooppalaisten teosten kustantajille ja levittäjille suunnatulla automaattisella tukijärjestelmällä (video-, DVD- ja CD-ROM-tallenteet).