Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52003DC0515

Komission tiedonanto ohjeellinen toimintaopas vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/92/EY täytäntöönpanemiseksi

/* KOM/2003/0515 lopull. */

52003DC0515

Komission tiedonanto ohjeellinen toimintaopas vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/92/EY täytäntöönpanemiseksi /* KOM/2003/0515 lopull. */


KOMISSION TIEDONANTO Ohjeellinen toimintaopas vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/92/EY täytäntöönpanemiseksi

KOMISSION TIEDONANTO

Ohjeellinen toimintaopas vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/92/EY täytäntöönpanemiseksi

Direktiivin 1999/92/EY [1] 11 artiklassa säädetään, että komission on laadittava käytännön suuntaviivat sisältävä hyviä käytäntöjä esittelevä ohjeellinen opas, jolla autetaan jäsenvaltioita valmistelemaan direktiivin mukaisesti työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevaa kansallista politiikkaansa ja erityisesti käsittelemään 3, 4, 5, 6, 7 ja 8 artiklassa sekä liitteessä I ja liitteessä II olevassa A osassa tarkoitettuja kysymyksiä. Vastauksena kyseiseen vaatimukseen komissio on laatinut oppaan. Siinä tarjotaan suuntaviivoja kysymyksiin, jotka koskevat räjähdysten ennaltaehkäisyä ja niiltä suojaamista, räjähdysriskien arviointia, työnantajan velvoitteita työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden takaamiseksi, työnantajan vastuuta koordinoida työpaikalla kaikkien toimenpiteiden toteuttamista silloin, kun samalla työpaikalla työskentelee useiden yritysten työntekijöitä, sellaisten paikkojen jakamista osiin, joilla voi esiintyä räjähdyskelpoisia ilmaseoksia, sekä siitä, miten työnantajan on laadittava räjähdyksiltä suojelua koskevat asiakirjat.

[1] EYVL L 23, 28.1.2003.

Oppaan laadinnassa komissiota auttoi työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa-antava komitea, joka antoi myönteisen lausunnon 15. toukokuuta 2003.

Neuvoa-antava komitea katsoo, että oppaassa käsitellään peruskysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa vaarojen havaitsemiseen, riskien arviointiin ja niiden erityistoimenpiteiden määrittelyyn, joilla taataan räjähdyskelpoisten ilmaseosten riskille altistuvien työntekijöiden turvallisuus ja terveys. Lisäksi neuvoa-antava komitea katsoo, että oppaassa otetaan huomioon näkökohdat, joiden perusteella erityisesti pk-yritykset voivat laatia räjähdyssuojausasiakirjoja. Komitean mielestä työnantajan - joka vastaa työpaikoista, joissa voi muodostua räjähdyskelpoisia ilmaseoksia - on oppaan ansiosta helpompi ottaa käyttöön toimenpiteitä ja toimintatapoja, joiden avulla voidaan toteuttaa tarvittava koordinointi silloin, kun samalla työpaikalla työskentelee useiden yritysten työntekijöitä.

Komissio kehottaa jäsenvaltioita ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon direktiivin 1999/92/EY 11 artikla niiden valmistellessa työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevaa kansallista politiikkaansa ja levittämään tietoa oppaasta mahdollisimman laajalle.

Hyviä käytäntöjä esittelevä ohjeellinen toimintaopas vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/92/EY täytäntöönpanemiseksi

EUROOPAN KOMISSIO

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN PÄÄOSASTO

Työterveys, työturvallisuus ja työhygienia

Lopullinen versio Huhtikuu 2003

Esipuhe

Euroopan unionin tavoitteena on aina ollut luoda enemmän ja parempia työpaikkoja. Neuvosto hyväksyi tämän tavoitteen virallisesti maaliskuussa 2000 pidetyssä Lissabonin Eurooppa-neuvostossa, ja se on yksi keskeisistä osatekijöistä työn laadun kohentamisessa.

Euroopan talouden ja yhteiskunnan perinpohjaisista muutoksista johtuviin sosiaalipolitiikan uusiin haasteisiin vastaamiseksi Nizzan Eurooppa-neuvoston hyväksymä Euroopan sosiaalinen toimintaohjelma perustuu tarpeeseen varmistaa talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan positiivinen ja dynaaminen vuorovaikutus. Sosiaalisen toimintaohjelman on vahvistettava sosiaalipolitiikan roolia ja annettava sille samalla mahdollisuudet varmistaa tehokkaammin yksilöiden suojelu, eriarvoisuuksien vähentäminen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Tukholman Eurooppa-neuvostossa paneuduttiin työn laatuun - haluun vähimmäisstandardien turvaamisen lisäksi nostaa niitä ja varmistaa edistyksestä aiheutuvan hyödyn oikeudenmukaisempi jakautuminen - keskeisenä elementtinä täystyöllisyyden saavuttamisessa jälleen. Työterveys ja työturvallisuus muodostavat tässä yhteydessä yhden niistä sosiaalipoliittisista näkökohdista, joihin Euroopan unioni on keskittänyt ponnistelunsa.

Räjähdykset ja äkilliset leimahdukset eivät onneksi ole yleisimpiä työtapaturmien syitä. Niiden seuraukset ovat kuitenkin dramaattiset ja mittavat ihmishenkinä ja taloudellisina kustannuksina mitattuina.

Tarpeeseen vähentää räjähdysten ja äkillisten leimahdusten esiintymistä työssä ovat antaneet sysäyksen niin humanitaariset kuin taloudelliset näkökohdat, ja tämän tarpeen tiedostaminen sai Euroopan parlamentin ja neuvoston antamaan räjähdyskelpoisia ilmaseoksia koskevan ATEX-direktiivin 1999/92/EY. Humanitaariset näkökohdat ovat ilmeisiä: räjähdykset ja tulipalot voivat aiheuttaa pahoja vammoja ja kuolemantapauksia. Taloudelliset näkökohdat mainitaan kaikissa tapaturmien todellisia kustannuksia käsittelevissä tutkimuksissa, joissa kaikissa osoitetaan, että (terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvien) riskien parempi hallinta voi huomattavasti lisätä yrityksen voittoja. Jälkimmäinen koskee erityisesti tilanteita, joihin liittyy räjähdysmahdollisuus.

Lainsäädäntötoimenpiteet ovat osa sitoumusta sisällyttää työterveys ja työturvallisuus osaksi yleistä työhyvinvoinnin toimintamallia. Euroopan komissio käyttää useita erilaisia välineitä todellisen riskien ehkäisyä korostavan toimintakulttuurin vahvistamiseksi.

Tämä hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja on yksi näistä välineistä. Komissiolle annettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston ATEX-direktiivin 11 artiklassa tehtäväksi laatia käytännön suuntaviivat sisältävä opaskirja, joka ei ole luonteeltaan sitova. Sitä voidaan käyttää lähtökohtana laadittaessa kansallisia oppaita, jotka on suunnattu auttamaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä parantamaan turvallisuuttaan ja kannattavuuttaan.

Haluaisin vielä lopuksi kannustaa kaikkia työterveyden ja työturvallisuuden alalla toimivia tahoja ja erityisesti kansallisia viranomaisia ja työnantajia soveltamaan tätä direktiiviä vastuuntuntoisesti ja tiukasti, jotta räjähdyskelpoisista ilmaseoksista aiheutuvat riskit voitaisiin välttää tai ainakin vähentää minimiin ja jotta voitaisiin luoda hyvä työympäristö.

Odile Quintin Pääjohtaja

Sisältö

1. Tämän hyviä käytäntöjä koskevan käsikirjan käyttö

1.1 Viittaukset direktiiviin 1999/92/EY

1.2 Käsikirjan soveltamisala

1.3 Voimassa olevat määräykset ja lisätiedot

1.4 Viranomaisten ylläpitämät ja muut neuvontapalvelut

2. Räjähdysvaaran arviointi

2.1 Menetelmät

2.2 Arviointiperusteet

2.2.1 Onko tilassa palavia aineita?

2.2.2 Voiko räjähdyskelpoinen ilmaseos syntyä, jos ainetta on sekoittunut ilmaan riittävä

määrä?

2.2.3 Missä räjähdyskelpoinen ilmaseos voi syntyä?

2.2.4 Onko vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntyminen mahdollista?

2.2.5 Onko vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntyminen luotettavasti estetty?

2.2.6 Onko vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syttyminen luotettavasti estetty?

3. Räjähdyssuojauksen tekniset toimenpiteet

3.1 Vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten ehkäiseminen

3.1.1 Palavien aineiden korvaaminen muilla aineilla

3.1.2 Pitoisuuksien rajoittaminen

3.1.3 Inertointi

3.1.4 Räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymisen estäminen tai rajoittaminen laitteiden ympäristössä

3.1.4.1 Toimenpiteet pölykertymien poistamiseksi

3.1.5 Kaasuilmaisimien käyttö

3.2 Syttymislähteiden välttäminen

3.2.1 Räjähdysvaarallisten tilojen luokittelu vyöhykkeisiin

3.2.2 Suojatoimenpiteiden laajuus

3.2.3 Syttymislähdetyypit

3.3 Räjähdyksen vaikutusten rajoittaminen (rakenteellinen räjähdyssuojaus)

3.3.1 Räjähdyksen kestävä rakennustapa

3.3.2 Räjähdyspaineen alentaminen

3.3.3 Räjähdyksen vaimentaminen

3.3.4 Räjähdyksen leviämisen estäminen (räjähdystekninen irtikytkentä)

3.4 Prosessinohjaustekniikan käyttö

3.5 Työvälineitä koskevat vaatimukset

3.5.1 Työvälineiden valinta

3.5.2 Työvälineiden kokoonpano

4. Räjähdyssuojauksen organisatoriset toimenpiteet

4.1 Toimintaohjeet

4.2 Työntekijöiden riittävä pätevöittäminen

4.3 Työntekijöiden kouluttaminen

4.4 Työntekijöiden valvonta

4.5 Työskentelylupajärjestelmä

4.6 Kunnossapitotöiden toteuttaminen

4.7 Valvonta ja tarkastukset

4.8 Räjähdysvaarallisten tilojen merkitseminen

5. Yhteensovittamisvelvoitteet

5.1 Yhteensovittamistavat

5.2 Turvallista yhteistyötä edistävät suojatoimenpiteet

6 Räjähdyssuojausasiakirja

6.1 Direktiivin 1999/92/EY mukaiset vaatimukset

6.2 Laatiminen

6.3 Räjähdyssuojausasiakirjan mallijäsentely

6.3.1 Työpaikan ja työskentelytilojen kuvaus

6.3.2 Menetelmän ja/tai toimintojen vaiheiden kuvaus

6.3.3 Kuvaus käytettävistä aineista / turvatekniset tunnusluvut

6.3.4 Vaaran arvioinnin tulosten esittely

6.3.5 Toteutetut räjähdyssuojatoimenpiteet

6.3.6 Räjähdyssuojatoimenpiteiden toteuttaminen

6.3.7 Räjähdyssuojatoimenpiteiden yhteensovittaminen

6.3.8 Räjähdyssuojausasiakirjan liite

LIITTEET

A.1 Sanasto

A.2 Räjähdyssuojaa koskevat määräykset ja lisätietoja sisältävät tietolähteet

A.2.1 EU:n direktiivit ja ohjeet

A.2.2 Direktiivin 1999/92/EY täytäntöönpanemiseksi annetut EU:n jäsenvaltioiden kansalliset määräykset (kursivoitu teksti on komission lisäämä)

A.2.3 Valikoituja eurooppalaisia normeja

A.2.4 Muita kansallisia määräyksiä ja kirjallisuutta (kansalliset yksiköt täyttävät)

A.2.5 Kansalliset neuvontapalvelut (kansalliset yksiköt täyttävät)

A.3 Mallilomakkeita ja tarkistusluetteloita

A.3.1 Tarkistusluettelo "Räjähdyssuojaus laitteiden sisällä"

A.3.2 Tarkistusluettelo "Räjähdyssuojaus laitteiden ympäristössä"

A.3.3 Malli "Lupa töiden suorittamiseksi syttymislähteitä sisältävin välinein tiloissa, joissa on räjähdyskelpoista ilmaseosta"

A.3.4 Tarkistusluettelo "Yhteensovittamistoimenpiteet toiminnallisen räjähdyssuojauksen yhteydessä"

A.3.5 Tarkistusluettelo "Koordinaattorin tehtävät toiminnallisen räjähdyssuojauksen yhteydessä"

A.3.6 Tarkistusluettelo "Räjähdyssuojausasiakirjan täydellisyys"

A. 4 Komissio lisää direktiivin tekstin kunkin jäsenvaltion virallisella kielellä

1. JOHDANTO

Räjähdyssuojaus on erityisen tärkeä turvallisuutta parantava tekijä. Räjähdykset vaarantavat työntekijöiden hengen ja terveyden liekkien ja paineen hallitsemattomien seurausten, haitallisten reaktiotuotteiden ja työntekijöiden tarvitseman hengitysilman hapen kulumisen vuoksi.

Tämän vuoksi johdonmukainen strategia räjähdysten estämiseksi edellyttää, että työpaikalla ryhdytään organisatorisiin toimenpiteisiin. Puitedirektiivissä 89/391/ETY [2] säädetään, että työnantajan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojaamiseksi, mukaan lukien työstä johtuvien riskien ehkäisy ja tiedotuksen sekä koulutuksen järjestäminen ja tarvittavan organisaation sekä keinojen tarjoaminen.

[2] Toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/391/ETY, EYVL L 183, 29.06.1989, s. 1.

On syytä muistaa, että direktiivissä säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattaminen ei takaa asiaa koskevien kansallisten lakien noudattamista. Direktiivi hyväksyttiin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 137 artiklan mukaisesti. Kyseisessä artiklassa ei nimenomaisesti kielletä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai säätämästä vielä tiukempia suojatoimenpiteitä, jotka ovat perustamissopimuksen mukaisia.

1. TÄMÄN HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ KOSKEVAN KÄSIKIRJAN KÄYTTÖ

Räjähdysvaara voi syntyä missä tahansa yrityksessä, jossa käsitellään palavia aineita. Tällaisia aineita ovat monet päivittäisiin toimintoihin liittyvät raaka-aineet, puolivalmisteet, lopputuotteet ja jäteaineet, kuten kuvassa 1 esitetään.

Tätä Hyviä käytäntöjä esittelevää ohjeellista käsikirjaa tulisi soveltaa rinnan direktiivin 1999/92/EY [3], puitedirektiivin 89/391/ETY ja direktiivin 94/9/EY [4] kanssa.

[3] Vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi 16 päivänä joulukuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/92/EY, EYVL L 23, 28.1.2000, s. 57.

[4] Räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 23 päivänä maaliskuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/9/EY, EYVL L 100, 19.4.1994, s. 1.

Direktiivissä 1999/92/EY säädetään vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisista ilmaseoksista aiheutuvalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi. Direktiivin 11 artiklassa komissio velvoitetaan laatimaan käytännön suuntaviivat sisältävän hyviä käytäntöjä esittelevä opaskirja, joka ei ole luonteeltaan sitova.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 1: Esimerkkejä räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syntymisestä [5].

[5] ISSA:n esitteestä "Gas Explosions", International Section for the Prevention of Occupational Risks in the Chemical Industry, International Social Security Association (ISSA), Heidelberg, Saksa.

Käsikirja on tarkoitettu ennen kaikkea jäsenvaltioiden avuksi niiden laatiessa työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta edistäviä kansallisia politiikkojaan.

Tästä syystä käsikirjan tavoitteena on luoda työnantajille, varsinkin pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille), räjähdyssuojauksen alalla mahdollisuudet

- tunnistaa vaarat ja arvioida riskit,

- ottaa käyttöön erityiset toimenpiteet, joilla suojellaan räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle alttiiksi joutuneiden työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä,

- luoda turvallinen työympäristö ja varmistaa työntekijöiden siellä oleskelun aikana riskin arviointia vastaava riittävä valvonta,

-toteuttaa tarpeelliset yhteensovittamistoimenpiteet ja -menettelyt tapauksissa, joissa yhdellä työpaikalla toimii useita yrityksiä, ja

- laatia räjähdyssuojausasiakirja.

Riskit koskevat lähes kaikkia toimialoja, koska räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamia vaaratilanteita syntyy hyvin erilaisissa tuotantoprosesseissa ja työvaiheissa. Esimerkkejä on taulukossa 1.1.

Taulukko 1.1: Esimerkkejä eri aloilla syntyvistä räjähdysvaaratilanteista

>TAULUKON PAIKKA>

Räjähdys tapahtuu, kun palava aine sekoittuu ilmaan (eli saa riittävästi happea) räjähdysrajojen puitteissa ja pääsee kosketuksiin syttymislähteen kanssa (ks. kuva 1.2). On huomattava, että direktiivissä on erityinen 'räjähdyksen' määritelmä, johon sisältyy myös syttymisen jälkeen koko palamattomaan seokseen leviävä palaminen.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 1.2: Räjähdyskolmio

Räjähdyksissä työntekijöihin kohdistuvia vaaratekijöitä ovat tulen ja paineen hallitsemattomat vaikutukset lämpösäteilynä, liekkeinä, paineaaltoina ja ympäristöön lentävinä sirpaleina sekä myrkylliset reaktiotuotteet ja hengityksen kannalta välttämättömän hapen kuluminen ympäristön ilmasta.

Esimerkkejä:

1. Hiilellä lämmitettävää kattilajärjestelmää puhdistettaessa kattilassa tapahtui räjähdys. Kaksi työntekijää sai niin vakavia palovammoja, että molemmat menehtyivät. Räjähdyksen syyksi todettiin tutkimuksissa viallinen valaisimen liitäntäjohto. Oikosulku sai ilmaan nousseen hiilipölyn syttymään.

2. Liuottimella kostutettuja pölyjä käsiteltiin sekoittimella. Työntekijä ei inertoinut sekoitinta riittävästi ennen prosessin alkua. Täyttövaiheessa muodostui räjähdyskelpoinen liuotinhöyryn ja ilman seos, jonka täytön aikana syntyneet staattiset kipinät sytyttivät palamaan. Myös tässä tapauksessa työntekijä sai vakavia palovammoja.

3. Myllyssä syttyi tulipalo. Välikaton aukkojen kautta pääsi syntymään uusia palopesäkkeitä, jotka aiheuttivat pölyräjähdyksen. Neljä työntekijää loukkaantui ja koko myllyrakennus tuhoutui. Aineelliset vahingot olivat 600 000 euroa.

Käsikirja on tarkoitettu ohjeelliseksi apuvälineeksi suojeltaessa työntekijöiden henkeä ja terveyttä räjähdysvaaralta.

1.1 Viittaukset direktiiviin 1999/92/EY

Vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/92/EY 11 artiklan mukaisesti käsikirjassa käsitellään kyseisen direktiivin 3, 4, 5, 6, 7 ja 8 artiklassa sekä sen liitteessä I ja liitteessä II olevassa A osastossa tarkoitettuja aiheita (ks. liite 4). Käsikirjan lukujen ja artiklojen sekä liitteiden keskinäinen vastaavuus ilmenee taulukosta 1.2.

Taulukko 1.2: Direktiivin yksittäisten artiklojen ja käsikirjan lukujen välinen yhteys (mainittujen artiklojen alkuperäinen teksti on liitteessä 4).

>TAULUKON PAIKKA>

Käsikirjan käytön helpottamiseksi sen lukujen järjestys poikkeaa direktiivin 1999/92/EY artiklojen järjestyksestä kahdessa kohdassa:

1. Räjähdysvaaran arviointi luvussa 2 (direktiivin 4 artikla) ennen räjähdyssuojatoimenpiteiden toteuttamista (direktiivin 3 ja 5-7 artikla)

2. Kuvaus toimenpiteistä, joilla vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syttyminen estetään, luvussa 3.2 (direktiivin 7 artikla sekä liitteet I ja II) osana luvun 3 teknisiä räjähdyssuojatoimenpiteitä (direktiivin 3 artikla).

1.2 Käsikirjan soveltamisala

Käsikirja on tarkoitettu kaikille yrityksille, joissa voi syntyä palavien aineiden käsittelyn yhteydessä vaarallinen räjähdyskelpoinen ilmaseos ja siitä aiheutuva räjähdysvaara. Käsikirja on tarkoitettu sovellettavaksi toimintaan normaalin ilmanpaineen olosuhteissa. Aineiden käsittelyyn kuuluu niiden valmistaminen, muokkaaminen, työstäminen, hävittäminen, varastointi, tarjoaminen käyttöön, uudelleenlastaus ja yrityksen sisäinen kuljetus putkistoissa tai muita apuvälineitä käyttäen.

Huomautus:

Direktiiviin 1999/92/EY sisältyvän "räjähdyskelpoisen ilmaseoksen" oikeudellisen määritelmän mukaisesti käsikirjaa sovelletaan vain normaalin ilmanpaineen olosuhteissa. Direktiiviä ja käsikirjaa ei näin ollen sovelleta muissa kuin normaalin ilmanpaineen olosuhteissa -tällaiset olosuhteet eivät kuitenkaan vapauta työnantajaa räjähdyssuojausta koskevista velvoitteista. Myös tavanomaiset työsuojelumääräykset ovat tällaisessa tapauksessa edelleen voimassa.

Räjähdyssuojeluun liittyviä aiheita on käsitelty käsikirjan eri luvuissa niin, että se soveltuu erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön. Tästä syystä käsikirjan painopiste on perustiedoissa ja periaatteissa, joita havainnollistetaan tekstiin sisältyvien suppeiden esimerkkitapausten avulla. Räjähdyssuojelun toteutustavat yrityksissä on esitetty mallilomakkeiden ja tarkistusluetteloiden avulla liitteessä 3. Lisäksi viitataan liitteessä 2 mainittuihin määräyksiin ja lähteisiin, joista on saatavissa tarkempia tietoja.

Direktiivin 1999/92/EY 1 artiklan nojalla käsikirjaa ei voida soveltaa:

- potilaille annettavan hoidon aikana tiloihin, joissa välittömästi hoidetaan potilaita

- direktiivin 90/396/ETY mukaisten kaasumaisia polttoaineita käyttävien laitteiden käyttöön

- räjähdysaineiden tai epävakaiden kemiallisten aineiden käsittelyyn

- kaivosteollisuuden yrityksiin, jotka kuuluvat direktiiviin 92/91/ETY tai direktiivin 92/104/ETY soveltamisalaan

- sellaisten kuljetusvälineiden käyttöön maa-, vesi- ja ilmaliikenteessä, joihin sovelletaan kansainvälisten sopimusten (esim. ADNR, ADR, ICAO, IMO, RID) asiaan kuuluvia määräyksiä sekä yhteisön direktiivejä, joilla kyseiset sopimukset pannaan täytäntöön. Räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitetut kuljetusvälineet kuuluvat direktiivin soveltamisalaan.

Räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettujen laitteiden ja suojajärjestelmien markkinoille saattamisesta ja käyttöönotosta sekä ominaisuuksista säädetään direktiivissä 94/9/EY.

1.3 Voimassa olevat määräykset ja lisätiedot

Pelkästään tämän käsikirjan käyttö ei riitä EU:n jäsenvaltioiden lainsäädäntöön perustuvien räjähdyssuojamääräysten täyttämiseen. On myös noudatettava jäsenvaltioiden kansallisia säännöksiä, jotka on annettu direktiivin 1999/92/EY sisällyttämiseksi kansalliseen lainsäädäntöön ja jotka voivat olla direktiivin vähimmäisehtoja tiukemmat.

Direktiivin 1999/92/EY 8 artiklassa säädettyjen velvoitteiden täyttämistä esimerkiksi suunniteltaessa direktiivin 94/9/EY mukaisesti uusia laitteita edistää tutustuminen seuraaviin ATEX 94/9/EY:n verkkosivuihin:

- http://europa.eu.int/comm/enterprise/atex/ index.htm

- http://europa.eu.int/comm/enterprise/atex/ whatsnew.htm

Määräysten täytäntöönpanon helpottamiseksi teknisin ja organisaatioon liittyvin toimenpitein on laadittu myös eurooppalaiset standardit (EN), joita on maksua vastaan saatavilla kansallisilta standardointilaitoksilta. Yhteenveto niistä on liitteessä 2.2.

Tarkempia tietoja saa kansallisista määräyksistä ja standardeista sekä asiaa koskevasta kirjallisuudesta. Jos jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pitävät muita yksittäisiä julkaisuja hyödyllisinä ja katsovat aiheelliseksi sisällyttää ne käsikirjaan, kyseisiä viittauksia varten on varattu liite 2.3. Tietyn julkaisun mainitseminen liitteessä ei kuitenkaan välttämättä merkitse, että sen koko sisältö olisi täysin yhdenmukainen käsikirjan sisällön kanssa.

1.4 Viranomaisten ylläpitämät ja muut neuvontapalvelut

Jos räjähdyssuojamääräysten täytäntöönpanossa tulee esille kysymyksiä, joihin käsikirjasta ei löydy vastausta, on syytä ottaa yhteyttä suoraan kansallisiin tietopalveluihin. Tällaisia tietopalveluja tarjoavat alueelliset työsuojeluviranomaiset, tapaturmavakuutusyhtiöt ja ammattiliitot sekä teollisuutta, kauppaa ja ammattialoja edustavat ryhmittymät.

2. RÄJÄHDYSVAARAN ARVIOINTI

Työnantajan tulisi aina mahdollisimman tehokkaasti estää räjähdysvaarallisten ilmaseosten esiintyminen. Tämän direktiivin 1999/92/EY 3 artiklan mukaisen pääperiaatteen noudattamiseksi on räjähdysvaaraa arvioitaessa ensiksi tarkistettava, voiko vallitsevissa olosuhteissa esiintyä vaarallisia räjähdyskelpoisia ilmaseoksia. Sen jälkeen on tutkittava, voivatko ne syttyä.

Tätä arviointimenettelyä on noudatettava jokaisessa tapauksessa erikseen, eikä yhtä arviota voi soveltaa yleispätevänä. Yksittäisiä tarkasteltavia asioita ovat direktiivin 1999/92/EY 4 artiklan mukaisesti vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten esiintymisen todennäköisyys ja kesto, todennäköisyys, että syttymislähteitä esiintyy ja ne aktivoituvat ja voivat aiheuttaa syttymisen, käytettävät aineet ja prosessit sekä niiden mahdolliset yhteisvaikutukset sekä ennakoitavissa olevien seurausten laajuus.

Huomautus:

Räjähdysvaaran arvioinnissa on ensisijaisen tärkeää arvioida

- vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten esiintymistä

ja myös

- syttymislähteiden esiintymistä ja mahdollisuutta, että ne aiheuttavat syttymisen.

Vaikutusten tarkastelu on arviointiprosessin tärkeysjärjestyksessä toissijainen tehtävä. Räjähdyksen tapahtuessa on aina varauduttava suuriin vahinkoihin, jotka voivat vaihdella merkittävistä omaisuusvahingoista loukkaantumisiin ja kuolemantapauksiin. Määrällisellä riskinarvioinnilla on räjähdyssuojauksen kannalta näin ollen toissijainen merkitys verrattuna vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymisen ehkäisyyn.

Arviointiprosessi on suoritettava jokaisen työ- ja tuotantoprosessin sekä laitteiston jokaisen toimintakuntovaihtoehdon osalta erikseen. Uusien tai jo käytössä olevien laitteiden arvioinnissa on erityisesti otettava huomioon seuraavat toimintakuntovaihtoehdot:

- tavanomaiset toimintaolosuhteet mukaan lukien kunnossapitotyöt

- käyttöönotto ja käytöstä poistaminen

- toimintahäiriöt ja ennakoitavissa olevat vikatilat

- kohtuudella ennakoitavissa oleva virheellinen käyttö.

Räjähdysvaaraa on arvioitava kokonaisvaltaisesti. Tärkeitä seikkoja ovat:

- käytössä olevat työvälineet

- rakenteelliset toimintaolosuhteet

- käytettävät aineet

- työskentely- ja menetelmäolosuhteet

- näiden mahdolliset keskinäiset ja työympäristöstä johtuvat yhteisvaikutukset.

Räjähdysvaaran arvioinnissa on otettava huomioon myös tilat, jotka ovat aukkojen välityksellä yhteydessä räjähdysvaarallisiin tiloihin tai jotka voivat joutua yhteyteen niiden kanssa.

Jos räjähdyskelpoinen ilmaseos sisältää erilaisia palavia kaasuja, höyryjä, sumuja tai pölyjä, tämä on räjähdysvaaraa arvioitaessa otettava asianmukaisesti huomioon. Jos tiloissa esiintyy esimerkiksi hybridejä seoksia, ne saattavat voimistaa räjähdysvaikutusta huomattavasti.

Varoitus: Yleisesti katsoen sumujen tai pölyjen ja/tai höyryjen muodostamat hybridit seokset voivat jo sellaisinaan muodostaa räjähdyskelpoisen ilmaseoksen, vaikka yksittäisten palavien aineiden pitoisuudet jäisivät niiden alempaa räjähdysrajaa pienemmiksi.

On myös syytä arvioida riski, että ilmaisimet voivat vahingoittua arvioinnin jossakin vaiheessa (esimerkiksi sumujen katalyyttejä "myrkyttävän" vaikutuksen vuoksi).

2.1 Menetelmät

Työprosesseihin tai teknisiin laitteisiin liittyvien räjähdysvaarojen arviointiin soveltuvat menetelmät, jotka mahdollistavat laitteiden ja prosessien järjestelmällisen turvateknisen tarkastelun. Järjestelmällisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että arviointi etenee asiallisten ja loogisten näkökohtien mukaisesti vaiheittain. Arvioinnissa tarkastellaan olemassa olevia riskitekijöitä, jotka voivat aiheuttaa vaarallisia räjähdyskelpoisia ilmaseoksia, ja mahdollisia samanaikaisesti esiintyviä aktivoitumiskelpoisia syttymislähteitä.

Useimmissa tapauksissa räjähdysvaaran järjestelmälliseen arviointiin riittää käytännössä, että tutkitaan joukkoon tarkasti kohdistettuja kysymyksiä annetut vastaukset. Jäljempänä 2.2 luvussa kuvataan yksinkertainen menettelytapa, joka pohjautuu tyypillisiin arviointiperusteisiin.

Huomautus:

Muut alan kirjallisuudessa esiintyvät riskinarviointimenettelyt, joita käytetään riskitekijöiden löytämiseen (esim. tarkistusluetteloiden käyttö, toimintojen pettämisen vaikutusten analysointi, käyttövirheiden analysointi, hallittavuusanalyysi/PAAG-menetelmä) tai riskitekijöiden arviointiin (esim. häiriötilanteiden etenemisen analysointi tai vikapuuanalyysi), ovat rähähdyssuojauksen kannalta mielekkäitä vain poikkeustapauksissa, esim. syttymislähteiden löytämiseksi monimutkaisista teknisistä laitoksista.

2.2 Arviointiperusteet

Räjähdysvaaran arviointi on tehtävä riippumatta vastauksesta nimenomaiseen kysymykseen syttymislähteiden olemassaolosta tai niiden esiintymisen todennäköisyydestä.

Vaaratilanteita aiheuttavien räjähdysten syntyminen edellyttää seuraavien neljän ehdon täyttymistä samanaikaisesti:

- Palavien aineiden dispergoitumisaste on suuri

- palavien aineiden pitoisuus ilmassa on niiden yhdistettyjen räjähdysrajojen välillä

- räjähdyskelpoista ilmaseosta on vaaraa aiheuttava määrä

- aktivoitumiskelpoinen syttymislähde on olemassa.

Näiden edellytysten tutkimiseksi räjähdysvaaran arviointi voidaan toteuttaa käytännössä seitsemän kysymyksen avulla. Kyseinen arviointiprosessi on esitetty kuviossa 2.1, jossa varsinaiset kysymykset on alleviivattu. Kysymyksiin annettavien vastausten tarkemmat määrittelyperusteet ovat ilmoitetuissa alakohdissa. Ensimmäiset neljä kysymystä koskevat perusarviota räjähdysvaaran olemassaolosta ja räjähdyssuojatoimenpiteiden yleisestä tarpeellisuudesta kyseisessä tapauksessa. Vain jos vastaus on myönteinen, on seuraaviin kolmeen kysymyksiin vastaamalla todettava, onnistuuko räjähdysvaaran rajoittaminen hyväksyttävälle tasolle suunnitelluin suojatoimenpitein. Valittaessa käsikirjan 3 luvun mukaisia suojatoimenpiteitä tämä vaihe on tarvittaessa toistettava niin monta kertaa, kunnes olosuhteita vastaava kokonaisratkaisu on löytynyt.

Arviointimenettelyn aikana on otettava huomioon, että räjähdyssuojan turvatekniset tunnusluvut pätevät tavallisesti vain normaalin ilmanpaineen olosuhteissa. Näistä poikkeavissa olosuhteissa turvatekniset tunnusluvut voivat muuttua merkittävästi.

Esimerkkejä:

1. Kun ilman happipitoisuus lisääntyy tai lämpötila nousee, syttymiseen tarvittava vähimmäisenergia voi pienetä huomattavasti.

2. Maksimaalinen räjähdyspaine ja paineen kasvunopeus lisääntyvät, kun alkupaine suurenee.

3. Kun lämpötila nousee ja paine kasvaa, räjähdysrajojen väli suurenee. Toisin sanoen alempi räjähdysraja voi siirtyä kohti pienempiä pitoisuuksia ja ylempi räjähdysraja voi siirtyä kohti suurempia pitoisuuksia.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 2.1: Arviointiprosessi räjähdysriskien tunnistamiseksi ja estämiseksi.

Kuvassa 2.1 kysytään vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten "luotettavasta" estämisestä. Näihin kysymyksiin on mahdollista vastata "kyllä" vain, jos jo toteutetut tekniset ja organisatoriset toimenpiteet ovat niin laajat, että kaikki toimintatilat ja kohtuudella ennakoitavissa olevat häiriöt huomioon ottaen räjähdysmahdollisuuden ottaminen huomioon ei ole tarpeen.

2.2.1 Onko tilassa palavia aineita?

Räjähdyksen tapahtuminen edellyttää, että työ- tai tuotantoprosessissa on mukana palavia aineita. Toisin sanoen raaka- tai lisäaineena käytetään ainakin yhtä palavaa ainetta tai sellaista syntyy jäännös-, väli- tai lopputuotteena taikka voi syntyä toiminnallisen häiriön vuoksi.

Esimerkki:

Palavia aineita voi syntyä myös tahattomasti, esimerkiksi varastoitaessa heikkoja happoja tai lipeitä metalliastioissa. Sähkökemiallisen reaktion tuloksena voi tällöin syntyä vetyä, joka voi kaasuuntua.

Palaviksi on katsottava yleensä kaikki aineet, jotka pystyvät aiheuttamaan eksotermisen hapettumisreaktion. Tällaisia ovat kaikki aineet, jotka on jo vaarallisista aineista annetun direktiivin 67/548/ETY mukaisesti luokiteltava ja merkittävä syttyviksi (R10), helposti syttyviksi (F tai R11/R15/R17) tai erittäin helposti syttyviksi (F+ tai R12). Sellaisiksi on katsottava myös kaikki muut (vielä) luokittelemattomat aineet ja valmisteet, jotka kuitenkin täyttävät tapauskohtaisesti sovellettavat syttyvyyskriteerit tai joita on yleisesti pidettävä tulenarkoina.

Esimerkkejä:

1. Palavat kaasut ja kaasuseokset, esim. nestekaasu (butaani, buteeni, propaani, propeeni), maakaasu, polttokaasut (esim. hiilimonoksidi tai metaani) sekä kaasumaiset palavat kemikaalit (esim. asetyleeni, eteenioksidi ja vinyylikloridi).

2. Palavat nesteet, esim. liuottimet, polttoaineet, raaka-, lämmitys- voitelu- ja jäteöljyt, lakat sekä veteen liukenemattomat ja vesiliukoiset kemikaalit.

3. Pöly, joka on peräisin kiinteistä palavista aineista, kuten hiilestä, puusta, elintarvikkeista ja rehuista (esim. sokerista, jauhoista tai viljasta), muoveista, metalleista tai kemikaaleista.

Huomautus: Vaikka monet aineet ovat normaaliolosuhteissa vaikeasti syttyviä, erityisesti pieni hiukkaskoko tai riittävän suuri syttymisenergia tekee niistä ilmaan sekoittuneina räjähdyskelpoisia (esim. metallipölyt, aerosolit).

Mahdollisen räjähdysvaaran lähempi tarkastelu on tarpeen vain, jos tilassa on palavia aineita.

2.2.2 Voiko räjähdyskelpoinen ilmaseos syntyä, jos ainetta on sekoittunut ilmaan riittävä määrä?

Todennäköisyys, että räjähdyskelpoinen ilmaseos syntyy palavien aineiden vaikutuksesta, riippuu siitä, kuinka herkästi syttyvä kyseisten aineiden ja ilman muodostama kaasuseos on. Jos riittävä dispergoitumisaste saavutetaan tai ylitetään ja jos palavien aineiden pitoisuus ilmassa on sen räjähdysrajojen puitteissa, tilassa on räjähdyskelpoista ilmaseosta. Kaasumaisten tai höyrymäisten aineiden dispergoitumisaste on luonnostaan riittävä.

Selvitettäessä vastausta edellä esitettyyn kysymykseen on otettava tapauksen mukaan huomioon seuraavat aineiden ja niiden mahdollisten jalostusmuotojen ominaisuudet:

1. Palavat kaasut ja kaasuseokset:

- alempi ja ylempi räjähdysraja

- käsittelyn aikana syntyvät tai esiintyvät palavien aineiden enimmäispitoisuudet (tarvittaessa myös vähimmäispitoisuudet).

2. Palavat nesteet:

- höyryjen alempi ja ylempi räjähdysraja

- sumujen alempi räjähdysraja

- leimahduspiste

Huomautus:

Säiliöiden sisällä ei voida olettaa syntyvän räjähdyskelpoista seosta, jos säiliön lämpötila pidetään jatkuvasti riittävän kaukana (noin 5-15 ºC, ks. esimerkki 3.1.2 kohdassa) leimahduspisteen alapuolella.

- käsittelylämpötila tai ympäristön lämpötila

Huomautus:

Jos esimerkiksi nesteen korkein käsittelylämpötila ei ole riittävän paljon alhaisempi kuin sen leimahduspiste, räjähdyskelpoisia höyryn ja ilman seoksia saattaa syntyä.

- nesteen käsittelytapa (esim. nesteen suihkuttaminen, ruiskuttaminen ja sumuttaminen sekä höyrystäminen ja kondensoiminen)

Huomautus:

Jos nesteistä muodostetaan pisaroita esim. suihkuttamalla, räjähdyskelpoinen ilmaseos voi syntyä myös leimahduspistettä alhaisemmissa lämpötiloissa.

- nesteen alistaminen suurille paineille (esim. hydraulijärjestelmissä)

Huomautus:

Jos palavaa nestettä sisältävään voimakkaasti paineistettuun tilaan syntyy vuotokohta, neste voi vuodon määrästä, ylipaineen suuruudesta ja materiaalin vakaudesta riippuen suihkuta ulos tilasta ja muodostaa räjähdyskelpoista sumua, joka saattaa muuttua räjähdyskelpoiseksi höyryksi.

- käsittelyn aikana syntyvät tai esiintyvät palavien aineiden enimmäispitoisuudet (mahdollisesti myös vähimmäispitoisuudet) (vain laitteiden/laitteistojen sisällä).

3. Pölyt, jotka ovat peräisin kiinteistä palavista aineista:

- pölyn ja ilman seosten tai pölykertymien esiintyminen tai syntyminen

Esimerkkejä: 1. jauhaminen tai seulonta

2. kuljetus, täyttö tai tyhjentäminen

3. kuivaaminen.

- käsittelyn aikana syntyvät tai esiintyvät palavien aineiden enimmäispitoisuudet suhteessa alempaan räjähdysrajaan.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 2.2: Esimerkkejä pölyn ja ilman seosten syntymisestä täyttö- ja kuljetusvaiheiden aikana [6].

[6] ISSA:n esitteestä "Gas Explosions", International Section for the Prevention of Occupational Risks in the Chemical Industry, International Social Security Association (ISSA), Heidelberg, Saksa

- alempi ja ylempi räjähdysraja

Huomautus:

Pölyjen yhteydessä räjähdysrajat eivät ole käytännössä yhtä käyttökelpoisia mittareita kuin kaasujen ja höyryjen yhteydessä. Pölypitoisuus voi pölykertymistä muodostuneiden pyörteiden tai lentävän pölyn laskeutumisen vuoksi muuttua huomattavasti. On esimerkiksi mahdollista, että pölypyörre saa aikaan räjähdyskelpoisen ilmaseoksen.

- hiukkaskoon mukainen jakauma (merkityksellinen on alle 500 µm:n kokoisten hiukkasten osuus), kosteus, kytemispiste.

2.2.3 Missä räjähdyskelpoinen ilmaseos voi syntyä?

Jos räjähdyskelpoinen ilmaseos voi syntyä, sen aiheuttaman vaaran rajoittamiseksi on selvitettävä ilmaseoksen sijainti työpaikalla tai laitteistossa. Selvitystyössä on jälleen otettava huomioon kyseisten aineiden ominaisuudet sekä laite- ja prosessitekniset ja ympäristön erityispiirteisiin liittyvät seikat:

1. Kaasut ja höyryt:

- tiheys suhteessa ilmaan, sillä mitä raskaampia kaasut ja höyryt ovat, sitä nopeammin ne laskeutuvat alas ja sekoittuvat jatkuvasti ympärillä olevaan ilmaan sekä jäävät kaivoksiin, kanaviin ja kuiluihin:

- Kaasut ovat yleensä ilmaa raskaampia, esim. propaani. Niiden kertymät pyrkivät laskeutumaan ja leviämään ja ne voivat myös "ryömiä" pitkiä matkoja ennen syttymistä.

- Joillakin kaasuilla on suunnilleen sama tiheys kuin ilmalla, esim. asetyleeni, syaanivety, eteeni ja hiilimonoksidi. Näillä kaasuilla on luontaisesti vähäinen taipumus hajota tai laskeutua.

- Monet kaasut ovat paljon ilmaa kevyempiä, kuten vety ja metaani. Näillä kaasuilla on luontainen taipumus hajota ilmaan, elleivät ne ole suljetussa tilassa.

- Pienetkin ilman liikkeet (normaali veto, henkilöiden liikkuminen, terminen virtaus) voivat merkittävästi nopeuttaa kaasun sekoittumista ilmaan.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 2.3: Nestekaasujen leviämisprosessi (esimerkki) [7].

[7] ISSA:n esitteestä "Gas Explosions", International Section for the Prevention of Occupational Risks in the Chemical Industry, International Social Security Association (ISSA), Heidelberg, Saksa.

2. Nesteet ja sumut:

- haihtumisluku, joka ilmaisee, kuinka paljon räjähdyskelpoista ilmaseosta tietyssä lämpötilassa syntyy

- haihtumispinta-ala ja käsittelylämpötila esimerkiksi suihkutettaessa tai ruiskutettaessa nesteitä

- ylipaine, jonka vaikutuksesta suihkutetut nesteet vapautuvat ympäristöön ja muodostavat räjähdyskelpoisia sumuja.

3. Pölyt:

- ilmaan nousseen pölyn kerääntyminen esimerkiksi suodattimiin, kuljetuksen yhteydessä säiliöihin, siirtokohtiin tai kuivainten sisälle

- pölykertymien muodostuminen lähinnä vaakasuorille tai heikosti viettäville pinnoille ja pölypyörteiden syntyminen

- hiukkaskoko.

Muita huomioon otettavia paikallisia ja toiminnallisia tekijöitä ovat:

- tapa, jolla aineita käsitellään kaasu-, neste- tai pölytiiviissä tiloissa tai laitteiden ollessa avoimina esimerkiksi niiden täytön tai tyhjentämisen vuoksi

- mahdollisuus, että aineita pääsee tilan ulkopuolelle venttiilien, luukkujen, putkistojen tai muiden sellaisten välityksellä

- tuuletus- ja ilmanvaihtojärjestelmät sekä muut tilaan liittyvät tekijät.

- Palavien aineiden tai seosten esiintymiseen on varauduttava varsinkin tiloissa, joissa ei ole ilmanvaihtoa. Tällaisia ovat esimerkiksi tuulettamattomat maanpinnan alapuolella sijaitsevat tilat, kuten kaivokset, kanavat ja kuilut.

2.2.4 Onko vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntyminen mahdollista?

Jos räjähdyskelpoista ilmaseosta voi esiintyä joissakin tiloissa sellaisia määriä, että työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojaamiseksi tarvitaan erityisiä suojatoimenpiteitä, räjähdyskelpoista ilmaseosta nimitetään vaaralliseksi räjähdyskelpoiseksi ilmaseokseksi ja tilat luokitellaan räjähdysvaarallisiksi tiloiksi.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 2.4: Jo pienetkin määrät palavia nesteitä voivat aiheuttaa höyrystyessään suuria määriä palavia höyryjä (esimerkkinä nestemäinen propaani). Huomautus: 1 litra nestemäistä propaania kaasuuntuneena ja sekoittuneena ilmaan pitoisuutensa alempaan räjähdysrajaan saakka tuottaisi 13 000 litraa räjähdyskelpoista ilmaseosta. [8]

[8] ISSA:n esitteestä "Gas Explosions", International Section for the Prevention of Occupational Risks in the Chemical Industry, International Social Security Association (ISSA), Heidelberg, Saksa.

Onko aikaisemmin todettu mahdollisesti räjähdyskelpoinen ilmaseos vaarallinen räjähdyskelpoinen ilmaseos, riippuu räjähdyskelpoisen ilmaseoksen määrästä ja sen mahdollisen syttymisen vahinkoa aiheuttavasta vaikutuksesta. Tavallisesti voidaan kuitenkin ensisijaisesti olettaa, että räjähdyksestä aiheutuu suuret vahingot ja että kyseessä on vaarallinen räjähdyskelpoinen ilmaseos.

Poikkeukset tästä säännöstä ovat mahdollisia käsiteltävien määrien ollessa erittäin pieniä, kuten laboratorioissa. Arvioitaessa, aiheutuuko ennakoitavissa olevista räjähdyskelpoisten ilmaseosten määristä vaaraa, on otettava huomioon paikalliset ja toiminnalliset olosuhteet.

Esimerkkejä:

1. Yli 10 litran suuruinen yhtenäinen määrä räjähdyskelpoista ilmaseosta suljetussa huonetilassa on huoneen koosta riippumatta aina katsottava vaaralliseksi räjähdyskelpoiseksi ilmaseokseksi.

2. Karkea arvio voidaan tehdä noudattamalla yleissääntöä, jonka mukaan kyseisissä tiloissa vaarallisena on pidettävä räjähdyskelpoisen ilmaseoksen määrää, joka on suurempi kuin 1/10 000 huoneen tilavuudesta. Esimerkiksi 80 m3:n huoneessa raja-arvona voidaan pitää jo 8 litran määrää. Tällä perusteella räjähdysvaarallisena tilana ei ole kuitenkaan pidettävä koko tilaa, vaan pelkästään sitä tilan osaa, jolla vaarallista räjähdyskelpoista ilmaseosta voi esiintyä.

3. Useimpien palavien pölyjen osalta riittävän määrän muodostaa jo koko lattiapinta-alalle tasaisesti levinnyt alle 1 mm:n paksuinen pölykerros, joka saattaa normaalikorkuisen huoneen ilmaan sekoittuessaan täyttää sen kokonaan räjähdyskelpoisella pölyn ja ilman seoksella.

4. Jos räjähdyskelpoinen ilmaseos on astioissa, jotka eivät kestä mahdollisesti syntyvää räjähdyspainetta, vaarallisina on pidettävä edellä mainittuja huomattavasti vähäisempiäkin määriä esimerkiksi astian hajotessa syntyvien sirpaleiden aiheuttaman vaaran vuoksi. Tästä syystä vaarallisen määrän alarajaa ei voida määrittää.

Arvioitaessa tapauskohtaisesti vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymistä on lisäksi otettava huomioon vaikutukset, jotka aiheutuvat lähistöllä sijaitsevien laitteiston osien rikkoutumisesta.

Huomautus:

Räjähdys voi lisäksi aiheuttaa ympäristössään vahinkoja, joiden seurauksena muita palavia tai muutoin vaarallisia aineita vapautuu ja mahdollisesti myös syttyy.

2.2.5 Onko vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntyminen luotettavasti estetty?

Jos vaarallisen räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syntyminen on mahdollista, räjähdyssuojatoimenpiteet ovat välttämättömiä. Niiden tavoitteena on oltava ennen kaikkea räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syntymisen estäminen. Tähän tarkoitukseen soveltuvat räjähdyssuojatoimenpiteet ja niihin liittyvät 4 luvun mukaiset organisatoriset toimenpiteet on kuvattu 3.1 luvussa.

Toteutettujen räjähdyssuojatoimenpiteiden tehokkuus on tutkittava. Tällöin on otettava huomioon laitteistojen kaikki erilaiset toimintatilat ja kaikki häiriötilat (myös harvinaiset). Vain siinä tapauksessa, että vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntyminen on varmasti estetty, muita toimenpiteitä ei tarvita.

2.2.6 Onko vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syttyminen luotettavasti estetty?

Jos vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymistä ei voida täysin estää, on toteutettava toimenpiteitä aktivoituvien syttymislähteiden torjumiseksi. Mitä todennäköisempää vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten muodostuminen on, sitä varmemmin aktivoituvat syttymislähteet on kyettävä torjumaan. Mahdolliset räjähdyssuojatoimenpiteet ja niihin liittyvät 4 luvun mukaiset organisatoriset toimenpiteet on kuvattu 3.2 luvussa.

Jos vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten ja aktivoituvien syttymislähteiden samanaikainen esiintyminen ei ole erittäin epätodennäköistä, on turvauduttava myös 3.3 luvun mukaisiin rakenteellisiin suojatoimenpiteisiin ja 4 luvun mukaisiin organisatorisiin toimenpiteisiin. Muussa tapauksessa on toteutettava kohtuulliset suojatoimenpiteet.

3. RÄJÄHDYSSUOJAUKSEN TEKNISET TOIMENPITEET

Räjähdyssuojatoimenpiteinä pidetään kaikkia toimenpiteitä, joilla

- vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntyminen estetään,

- vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syttyminen vältetään tai

- räjähdysten vaikutukset supistetaan sellaisiksi, että niillä varmistetaan työntekijöiden terveys ja turvallisuus.

3.1 Vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten ehkäiseminen

Direktiivin 1999/92/EY 3 artiklan, "Räjähdysten estäminen ja räjähdyksiltä suojautuminen", mukaisesti on toteutettava ensisijaisesti vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymisen estäviä toimenpiteitä.

3.1.1 Palavien aineiden korvaaminen muilla aineilla

Vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntyminen voidaan estää välttämällä tai vähentämällä palavien aineiden käyttöä. Esimerkkinä palavien aineiden käytön välttämisestä on palavien liuotin- ja puhdistusaineiden korvaaminen vesipohjaisilla liuoksilla. Pölyjen osalta on joissakin tapauksissa mahdollista suurentaa käytettävien aineiden raekokoa niin, että räjähdyskelpoisten seosten syntyminen ei ole mahdollista. Samalla on huolehdittava siitä, että työstöprosessi ei aiheuta raekoon pienenemistä esimerkiksi hankauksen seurauksena. Toinen mahdollisuus on pölyn kostuttaminen tai tahnamaisten tuotteiden käyttö, jolloin aineen sekoittuminen ilmaan estyy.

3.1.2 Pitoisuuksien rajoittaminen

Kaasut ja pölyt ovat ilmaan sekoittuneina räjähdyskelpoisia vain, jos niiden pitoisuudet ovat tiettyjen raja-arvojen välillä. Tietyissä toiminnallisissa ja ympäristöllisissä olosuhteissa on mahdollista pysytellä näiden räjähdysrajojen ulkopuolella. Jos näiden olosuhteiden pysyvyys voidaan varmistaa, ei räjähdysvaaraa ole.

Suljetuissa astioissa ja laitteissa palavista nesteistä peräisin olevien kaasujen ja höyryjen pitoisuudet on tavallisesti suhteellisen helppo pitää räjähdysrajojen ulkopuolella.

Esimerkki:

Palavien nesteiden yläpuolisessa höyrytilassa alemman räjähdysrajan alittaminen onnistuu varmasti, kun nesteen pinnan lämpötila pidetään jatkuvasti riittävästi leimahduspisteen alapuolella (puhtaiden liuottimien lämpötilaeroksi riittää tavallisesti 5 ºC ja liuotinseosten lämpötilaeroksi 15 ºC). Palavilla nesteillä, joiden leimahduspiste on alhainen, ylempi räjähdysraja tavallisesti ylittyy (esimerkiksi auton bensiinitankissa).

Pölyjen osalta räjähdyskelpoisten seosten välttäminen pitoisuutta rajoittamalla on vaikeampaa. Jos pölypitoisuus ilmassa alittaa alemman räjähdysrajan, ilman liian vähäinen liike mahdollistaa pölyhiukkasten laskeutumisen ja pölykertymien muodostumisen. Ne voivat nousta pyörteinä ilmaan ja muodostaa räjähdyskelpoisia seoksia.

Huomautus:

Pölyhiukkasia erotetaan suodattimilla, joihin muodostuvat pölykertymät voivat merkitä huomattavaa palo- ja räjähdysvaaraa.

3.1.3 Inertointi

Vaarallinen räjähdyskelpoinen ilmaseos voidaan välttää myös vähentämällä laitteiden sisäilman happipitoisuutta tai ohentamalla polttoainetta kemiallisesti reagoimattomilla aineilla (inerttiaineilla). Tätä suojatoimenpidettä kutsutaan inertoinniksi.

Näiden suojatoimenpiteiden suunnittelua varten on tiedettävä suurin happipitoisuus, joka ei vielä mahdollista räjähdystä (happipitoisuusraja). Happipitoisuusraja määritellään kokeellisesti. Suurin sallittu happipitoisuus saadaan vähentämällä happipitoisuusrajasta varma pitoisuusero. Jos polttoainetta ohennetaan inerttiaineella, suurin sallittu polttoainepitoisuus on määriteltävä vastaavalla tavalla. Jos happipitoisuus voi vaihdella äkillisesti tai olla hyvin erilainen laitteiden eri osissa, tarvitaan suuri turvamarginaali. Käyttövirheet ja toimintahäiriöt on otettava huomioon. Käynnistyneiden turvatoimenpiteiden tai hätätoimintojen vaikutuksen alkamista edeltävä viive on myös otettava huomioon.

Esimerkki:

Inerttikaasuina käytetään tavallisesti typpeä, hiilidioksidia, jalokaasuja, palamistuotteena syntyneitä kaasuja ja vesihöyryä. Pölymäisiä inerttiaineita ovat esimerkiksi kalsiumsulfaatti, ammoniumfosfaatti, natriumvetykarbonaatti, kivijauhe yms. Inerttiainetta valittaessa on tärkeää ottaa huomioon, että se ei saa reagoida polttoaineen kanssa (esimerkiksi alumiini voi reagoida hiilidioksidin kanssa).

Huomautus:

Pölykertymät voivat yhdessä vähäistenkin happi- tai polttoainepitoisuuksien kanssa muodostaa myös kyteviä palopesäkkeitä. Kyseiset pitoisuudet voivat olla selvästi pienempiä kuin suurimmat vielä varmasti räjähtämättömät pitoisuudet. Esimerkiksi sekoitus, jossa on 95 painoprosenttia kalkkikiveä ja 5 painoprosenttia hiiltä, voi vielä aiheuttaa voimakkaan eksotermisen reaktion.

Inertointiin voidaan tavallisesti käyttää kaasuja vain suljetuissa laitteistoissa, jotka mahdollistavat vain suhteellisen vähäisen kaasumäärän vaihtumisen aikayksikköä kohti. Jos inerttikaasua pääsee laitteiston toiminnan kannalta tarpeellisten tai vioista johtuvien aukkojen kautta sen ulkopuolelle, ilman happipitoisuuden väheneminen voi aiheuttaa vaaraa työntekijöille (tukehtumisvaara). Jos palamistuotteena syntyneitä kaasuja käytetään inerttikaasuina, niiden vuotaminen laitteiston ulkopuolelle voi aiheuttaa työntekijöille myrkytyksiä. Laitteiston toiminnan kannalta tarpeelliset aukot voivat olla esimerkiksi käsinsyöttöaukkoja. Näitä aukkoja avattaessa on otettava huomioon mahdollisuus, että inerttikaasua pääsee laitteiston ulkopuolelle ja ulkoilman happea pääsee laitteistoon.

3.1.4 Räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymisen estäminen tai rajoittaminen laitteiden ympäristössä

Vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntyminen laitteiden ulkopuolella olisi mahdollisuuksien mukaan estettävä. Tämä on mahdollista pitämällä laitteet suljettuina. Laitteen osat on sen vuoksi rakennettava tiiviiksi. Laitteet on suunniteltava niin, että ennakoitavissa toimintaolosuhteissa ei voi syntyä mainittavia vuotoja. Tämä on varmistettava muun muassa huolehtimalla laitteiden säännöllisestä huollosta.

Jos palavien aineiden pääsyä laitteiden ulkopuolelle ei ole mahdollista estää, vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten muodostumisen voi usein estää huolehtimalla riittävästä tuuletuksesta. Tuuletuksen tehokkuuden arvioinnissa on otettava huomioon seuraavat seikat:

- Kaasujen, höyryjen ja sumujen osalta on laitetta suunniteltaessa arvioitava tuuletuksen mitoittamista varten ulkopuolelle virtaavien kaasujen, höyryjen ja sumujen suurin mahdollinen määrä (lähdevahvuus) sekä tunnettava niiden lähteen sijainti ja niiden leviämisolosuhteet.

- Pölyjen osalta tuuletus mahdollistaa yleensä riittävän suojan vain silloin, jos pöly imetään pois sen syntymispaikassa ja lisäksi varmistetaan, että vaarallisia pölykertymiä ei synny.

- Suotuisimmissa tapauksissa riittävän tehokas tuuletus voi riittää estämään räjähdysvaarallisten tilojen syntymisen. Edellä mainitut rajoittavat olosuhteet voivat kuitenkin myös johtaa siihen, että vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten esiintymistodennäköisyys vain vähenee tai räjähdysvaarallisten tilojen (vyöhykkeiden) koko saadaan supistumaan.

Pistokokeina toteutettavia tarkastuksia suositellaan silloin, jos epäsuotuisat toimintaolosuhteet aiheuttavat paikallisia ja ajallisia pitoisuuksien muutoksia.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 3.1: Esimerkki ilmaa raskaampien kaasujen ja höyryjen tuuletusaukkojen oikeasta sijoittamisesta. [9]

[9] ISSA:n esitteestä "Gas Explosions", International Section for the Prevention of Occupational Risks in the Chemical Industry, International Social Security Association (ISSA), Heidelberg, Saksa.

3.1.4.1 Toimenpiteet pölykertymien poistamiseksi

Vaarallisia pölykertymiä voidaan välttää puhdistamalla työskentely- ja toimintatilat säännöllisesti. Tätä tarkoitusta varten tehokkaaksi menetelmäksi on todettu puhdistussuunnitelmat, joissa määritellään sitovasti puhdistustoimenpiteiden laatu, laajuus ja toteuttamistiheys sekä asiaan kuuluvat vastuusuhteet. Suunnitelmissa toimenpiteet voidaan määritellä tapauskohtaisesti vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tällöin on otettava huomioon erityisesti vaikeasti havaittavat (esimerkiksi korkealla sijaitsevat) tai vaikeapääsyiset pinnat, joille voi kertyä pitkien aikojen kuluessa huomattavia pölymääriä. Jos toimintahäiriöiden vuoksi (esim. liitoskohtien vahingoittumisen tai repeämisen taikka vuotojen seurauksena) vapautuu suuria määriä pölyä, olisi ryhdyttävä ylimääräisiin toimiin pölykertymien poistamiseksi mahdollisimman pikaisesti.

Pölykertymien poistossa on todettu turvateknisesti edulliseksi käyttää märkäpuhdistusta ja imurien käyttöön perustuvia menetelmiä (tarkoituksenmukaisten keskitettyjen laitejärjestelmien tai ajettavien syttymislähteettömien teollisuusimureiden käyttö). Puhdistusmenetelmiä, jotka aiheuttavat pölyn nousemisen pyörteinä ilmaan, on vältettävä (katso kuva 3.2). Märkäpuhdistusmenetelmiä käytettäessä on otettava huomioon, että ne voivat aiheuttaa ylimääräisiä jätehuolto-ongelmia. Jos märkäpuhdistuksessa poistetaan kevytmetallipölyjä, on otettava huomioon vedyn kehittymismahdollisuus. Pölykertymien poistoa puhaltamalla on vältettävä.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 3.2: Pölykertymien poistaminen [10]

[10] ISSA:n esitteestä "Gas Explosions", International Section for the Prevention of Occupational Risks in the Chemical Industry, International Social Security Association (ISSA), Heidelberg, Saksa.

Puhdistustoimenpiteitä koskevat säännöt voidaan liittää palavien kiinteiden aineiden käyttöä koskeviin toimintaohjeisiin.

Huomautus:

Palavien pölyjen imentään saa käyttää vain rakenteeltaan syttymislähteettömiä pölynimureita.

3.1.5 Kaasuilmaisimien käyttö

Laitteiden ympäristössä ilmenevien pitoisuuksien valvonta voidaan järjestää esimerkiksi kaasuilmaisimien avulla. Kaasuilmaisimien käytön tärkeitä edellytyksiä ovat:

- riittävä tieto siitä, mitä ennakoitavissa olevat aineet ovat, missä niiden lähteet sijaitsevat, mitkä ovat niiden suurimmat mahdolliset lähdevahvuudet ja millaiset ovat leviämisolosuhteet

- laitteiden käyttöolosuhteita vastaava toimintakyky erityisesti vasteajan, erottelukynnyksen ja ristikkäisherkkyyden osalta

- vaarallisten tilanteiden välttäminen kaasuilmaisimien yksittäisten toimintojen pettäessä (luotettavuus)

- mahdollisuus havaita ennakoitavissa olevien seosten vuodot riittävän nopeasti ja varmasti mittauspisteiden lukumäärän ja sijainnin tarkoituksenmukaisella valinnalla

- tieto siitä, mikä alue joutuu alttiiksi räjähdysvaaralle, kunnes laitteen antaman hälytyksen käynnistämät suojatoimenpiteet alkavat tehota; kyseisellä lähialueella on vältettävä syttymislähteitä (edellä olevien kohtien mukaisesti)

- riittävän tehokkaat ennaltaehkäisevät toimet sellaisen tilanteen varalta, että vaarallisia räjähdyskelpoisia ilmaseoksia joutuisi suojatoimenpiteiden käynnistyttyä vuoksi lähialueen ulkopuolelle, ja suojatoimenpiteiden virheellisestä käynnistymisestä ulkopuolisille aiheutuvien vaarojen välttäminen.

Käyttöön otettavissa kaasuilmaisimissa on oltava yhteisön direktiivin 94/7/EY mukaiset merkinnät siitä, että ne on hyväksytty räjähdysvaarallisiin tiloihin tarkoitetuiksi turvallisiksi sähkölaitteiksi.

Huomautus:

Yksittäiset kaasuilmaisimet tai laitetyypit on tarkastettava/kalibroitava ja hyväksyttävä käyttötarkoitukseensa riittäväksi, ennen kuin ne voidaan ottaa käyttöön syttymislähteiden välttämisessä tarvittavina turva-, valvonta- ja säätölaitteina (esimerkiksi räjähdyssuojaamattoman laitteen kytkemiseksi pois toiminnasta vaarallisen räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syntyessä). Kaasuilmaisimien on täytettävä EU:n direktiivin 94/9/EY määräykset (katso myös prosessinohjaustekniikkaa koskeva 3.4 luku)

3.2 Syttymislähteiden välttäminen

Jos vaarallisen räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syntymistä ei voida estää, on vältettävä sen syttymistä. Tämä voidaan saada aikaan suojatoimenpiteillä, joilla estetään syttymislähteiden esiintyminen tai vähennetään niiden esiintymistodennäköisyyttä. Ennen tehokkaiden suojatoimenpiteiden käyttöönottoa on tunnettava erilaiset syttymislähdetyypit ja tapa, jolla ne toimivat. Ensin on arvioitava vaarallisen räjähdyskelpoisen ilmaseoksen ja syttymislähteen ajallisen ja paikallisen kohtaamisen todennäköisyys, ja tämän arvion perusteella määritellään suojatoimenpiteiden laajuus. Perustana käytetään jäljempänä kuvattua vyöhykemallia, johon tietyt suojatoimenpiteet perustuvat.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 3.3: Esimerkkejä yleisimmistä mahdollisista syttymislähteistä [11].

[11] ISSA:n esitteestä "Gas Explosions", International Section for the Prevention of Occupational Risks in the Chemical Industry, International Social Security Association (ISSA), Heidelberg, Saksa.

3.2.1 Räjähdysvaarallisten tilojen luokittelu vyöhykkeisiin

Räjähdysvaarallinen tila on tila, jossa voi esiintyä sellaisia määriä vaarallista räjähdyskelpoista ilmaseosta, että toimenpiteet työntekijöiden suojaamiseksi räjähdysvaaralta ovat tarpeen. Tällaista määrää kutsutaan vaaralliseksi räjähdyskelpoiseksi ilmaseokseksi. Suojatoimenpiteiden laajuuden määräytymisperusteena käytetään olemassa olevien räjähdysvaarallisten tilojen luokittelua vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten esiintymistodennäköisyyden mukaisiin vyöhykkeisiin.

Vyöhyke 0: Tila, jossa ilman ja kaasun, höyryn tai sumun muodossa olevan palavan aineen muodostamaa räjähdyskelpoista ilmaseosta esiintyy jatkuvasti, pitkäaikaisesti tai usein.

Esimerkki:

Tavallisesti vyöhykkeen 0 ehdot täyttyvät vain säiliöiden tai laitteiden (haihduttimet, reaktioastiat jne.) sisällä, mutta ne voivat täyttyä myös tuuletusaukkojen ja muiden aukkojen lähellä.

Vyöhyke 1: Tila, johon normaalitoiminnassa voi satunnaisesti muodostua ilman ja palavien kaasujen, höyryjen tai sumujen sekoituksesta koostuvaa räjähdyskelpoista ilmaseosta.

Esimerkki: Tällaisia tiloja voivat olla muun muassa:

- vyöhykkeen 0 lähiympäristö

- täyttöaukkojen lähiympäristö

- helposti rikkoutuvien lasista, keramiikasta taikka muista sellaisista aineista valmistettujen laitteiden tai johtojen lähiympäristö, ellei niiden sisältö ole liian vähäinen muodostaakseen vaarallista räjähdyskelpoista ilmaseosta;

- esim. pumpuissa ja luukuissa olevien tiivistämiskyvyltään riittämättömien tiivistysholkkien lähiympäristö

- laitteiden kuten haihduttimien tai reaktioastioiden sisätila.

Vyöhyke 2: Tila, jossa ilman ja palavien kaasujen, höyryjen tai sumujen sekoituksesta muodostuvan räjähdyskelpoisen ilmaseoksen esiintyminen on normaalitoiminnassa epätodennäköistä ja sitä esiintyy joka tapauksessa vain lyhytaikaisesti.

Esimerkki: Vyöhykkeeseen 2 voivat kuulua muun muassa:

- vyöhykkeiden 0 tai 1 ympäristöt.

Huomautus:

Tilat sellaisten putkistojen ympäristössä, joissa kuljetetaan palavia aineita vain poikkeuksetta teknisesti tiiviissä olosuhteissa, eivät ole räjähdysvaarallisia tiloja.

Vyöhyke 20: Tila, jossa ilman ja palavan pölyn muodostamaa räjähdyskelpoista ilmaseosta esiintyy jatkuvasti, pitkäaikaisesti tai usein.

Esimerkki:

Näiden ehtojen täyttyminen on yleensä mahdollista vain säiliöiden, putkistojen, laitteiden ja muiden sellaisten sisällä. Kyseessä ovat tavallisesti laitteiden (myllyjen, kuivureiden, sekoittimien, kuljetusputkien, siilojen ja muiden sellaisten) sisätilat, mikäli niissä voi syntyä vaarallisia määriä pölyräjähdyskelpoisia seoksia jatkuvasti, pitkäaikaisesti tai usein.

Vyöhyke 21: Tila, johon voi normaalitoiminnassa satunnaisesti muodostua ilman ja palavan pölyn muodostamaa räjähdyskelpoista ilmaseosta.

Esimerkki:

Tällaisia tiloja voivat olla esimerkiksi pölynpoisto- tai täyttöasemien välitön ympäristö ja tilat, joissa esiintyy pölykertymiä ja joissa muodostuu normaalitoiminnassa satunnaisesti ilman ja palavan pölyn räjähdyskelpoisia seoksia.

Vyöhyke 22: Tila, jossa ilman ja palavan pölyn sekoituksesta muodostuvan räjähdyskelpoisen ilmaseoksen esiintyminen on normaalitoiminnassa epätodennäköistä ja sitä esiintyy joka tapauksessa vain lyhytaikaisesti.

Esimerkki: Tällaisia tiloja voivat olla muun muassa:

- Pölyä sisältävien laitteiden ympäristössä sijaitsevat tilat, jos pöly voi vuotaa puutteellisesti tiivistettyjen kohtien kautta laitteiden ulkopuolelle, jolloin muodostuu vaarallisia pölykertymiä.

Huomautuksia:

- Palavasta pölystä muodostuneisiin kerroksiin, kertymiin ja kasautumiin on suhtauduttava kuten mihin tahansa lähteeseen, joka saattaa aiheuttaa vaarallisen räjähdyskelpoisen ilmaseoksen.

- Normaalitoiminnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa laitteita käytetään niiden rakennetta vastaavien arvojen sallimissa rajoissa.

Huomautus:

Palavan pölyn muodostama kerros merkitsee huomattavaa räjähdyspotentiaalia. Pölykertymiä voi muodostua kaikille työskentelytilan pinnoille. Ensimmäinen räjähdys voi nostaa pölykertymät ilmaan ja aiheuttaa ketjureaktionomaisen useiden tuhoisien jälkiräjähdysten sarjan.

3.2.1.1 Esimerkki palavien kaasujen vuoksi räjähdysvaaralliseksi määriteltyjen tilojen jaosta vyöhykkeisiin

Kuva 3.4 esittää palavaa nestettä sisältävää säiliötä. Säiliö on ulkotilassa, sitä täytetään ja tyhjennetään säännöllisin väliajoin ja sen sekä ulkoilman välillä on paineentasausaukko. Palavan nesteen leimahduspiste vastaa suunnilleen vuoden keskilämpötilaa ja syntyvien höyryjen tiheys on suurempi kuin ilman tiheys. Siksi on oletettava, että säiliön sisällä esiintyy pitkiä aikoja vaarallista räjähdyskelpoista ilmaseosta. Tästä syystä säiliön sisätila luokitellaan vyöhykkeeksi 0.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 3.4: Esimerkki palavaa nestettä sisältävään säiliöön liittyvästä vyöhykejaosta.

Paineentasausaukosta voi päästä satunnaisesti ilmaan höyryjä, jotka muodostavat räjähdyskelpoisia seoksia. Tästä syystä aukkoa ympäröivä tila luokitellaan vyöhykkeeksi 1. Harvoin esiintyvissä epäsuotuisissa sääolosuhteissa höyryt voivat virrata säiliön ulkopintaa alas ja muodostaa vaarallisia räjähdyskelpoisia ilmaseoksia. Tästä syystä säiliötä ympäröivä tila luokitellaan vyöhykkeeksi 2.

Säiliön ulkopuolella olevien vyöhykkeiden koot määräytyvät vapautuvien höyryjen ennakoidun määrän mukaisesti. Tämä riippuu puolestaan nesteen ominaisuuksista, aukon suuruudesta ja täyttö-/tyhjennyskertojen tiheydestä sekä nesteen pinnan korkeuden keskimääräisistä muutoksista. Räjähdysvaarallisten tilojen koko riippuu merkittävästi myös luonnollisista tuuletusmahdollisuuksista.

3.2.1.2 Esimerkki palavien pölyjen vuoksi räjähdysvaaralliseksi määriteltyjen tilojen jaosta vyöhykkeisiin

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 3.5: Esimerkki palaviin pölyihin liittyvästä vyöhykejaosta

Kuva 3.5 esittää myllyä, jossa on täyttösäiliö (käsintäyttö), tuotteiden poistoaukko ja suodatin. Pölyävää palavaa tuotetta syötetään käsin astiasta täyttösäiliöön. Syöttövaiheen aikana voi astian tyhjennysaukon alueelle syntyä satunnaisesti pölyn ja ilman muodostama räjähdyskelpoinen seos. Kyseinen tila luokitellaan vyöhykkeeksi 21. Täyttösäiliötä ympäröivällä alueella on pölykertymiä. Harvoin ja lyhytaikaisesti saattaa esiintyä tilanteita, joissa pöly nousee pyörteinä ilmaan. Tällöin syntyy vaarallinen räjähdyskelpoinen ilmaseos. Kyseinen tila luokitellaan vyöhykkeeksi 22.

Myllyn toiminnasta johtuu, että pöly muodostaa sen sisällä pölypilven. Myös suodatinletkujen puhdistaminen aiheuttaa säännöllisin väliajoin pölypilven. Tästä syystä myllyn sisätila ja suodattimet luokitellaan vyöhykkeeksi 20. Jauhettua tuotetta otetaan jatkuvasti myllystä ulos. Tämä toimenpide aiheuttaa myös poistosäiliöön pölypilven, joka koostuu räjähdyskelpoisesta seoksesta. Tästä syystä poistoastia luokitellaan vyöhykkeeksi 20. Puutteellinen tiivistys aiheuttaa tyhjennysaukon alueelle pölykertymiä. Kyseinen tila luokitellaan vyöhykkeeksi 22. Vyöhykkeiden 21 ja 22 koko riippuu käytetyn tuotteen pölynmuodostusominaisuuksista.

3.2.2 Suojatoimenpiteiden laajuus

Suojatoimenpiteiden laajuus riippuu vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten esiintymistodennäköisyydestä (vyöhykeluokittelu). Suojatoimenpiteiden laajuutta määriteltäessä on siksi yleensä otettava huomioon taulukossa 3.1 esitetyt seikat.

Taulukko 3.1: Suojatoimenpiteiden laajuus vyöhykejaon mukaisesti

Vyöhykeluokka // Syttymislähteet*) on estettävä varmasti:

0 tai 20 // * häiriöttömässä toiminnassa (normaalitoiminnassa)

* ennakoitavissa olevien häiriöiden aikana

* harvoin esiintyvien toiminnallisten häiriöiden aikana

1 tai 21 // * häiriöttömässä toiminnassa (normaalitoiminnassa)

* ennakoitavissa olevien häiriöiden aikana

2 tai 22 // * häiriöttömässä toiminnassa (normaalitoiminnassa)

*) Vyöhykkeillä 20, 21 ja 22 on lisäksi otettava huomioon pölykertymän syttymismahdollisuus.

Taulukkoa sovelletaan kaikentyyppisiin syttymislähteisiin.

3.2.3 Syttymislähdetyypit

Eurooppalaisen normin EN 1127-1 mukaisesti syttymislähteet luokitellaan kolmeentoista tyyppiin:

- kuumat pinnat

- liekit ja kuumat kaasut

- mekaanisesti syntyvät kipinät

- sähkölaitteet

- sähköiset tasausvirrat, katodinen korroosiosuoja

- staattinen sähkö

- salamanisku

- sähkömagneettiset kentät taajuusalueella 9 kHz - 300 GHz

- sähkömagneettinen säteily taajuusalueella 300 GHz - 3 x 106 GHz tai aallonpituuksilla 1 000 µm - 0,1 µm (optinen spektrialue)

- ionisoiva säteily

- ultraääni

- adiabaattinen puristus, paineaallot, virtaavat kaasut

- kemialliset reaktiot.

Jäljempänä tarkastellaan lähemmin vain käytännön toiminnan kannalta erityisen merkittäviä syttymislähdetyyppejä. Lähempiä tietoja yksittäisistä syttymislähdetyypeistä ja niiden arvioinnista on standardissa EN 1127-1.

3.2.3.1 Kuumat pinnat

Räjähdyskelpoinen ilmaseos voi syttyä koskettaessaan kuumaa pintaa, jonka lämpötila saavuttaa räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syttymislämpötilan.

Esimerkki:

Laitteiston toiminnan vuoksi kuumia pintoja voi olla esimerkiksi lämmityslaitteissa, tietyissä sähkölaitteissa, kuumissa putkistoissa jne. Häiriötilojen vuoksi syntyviä kuumia pintoja on esimerkiksi laitteiden osissa, jotka kuumentuvat riittämättömän voitelun vuoksi.

Jos kuumat pinnat voivat joutua kosketuksiin räjähdyskelpoisen ilmaseoksen kanssa, on varmistettava tietty turvaväli pinnan suurimman mahdollisen lämpötilan ja räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syttymislämpötilan välillä. Tämä noudatettava turvaväli riippuu määritellystä vyöhykkeestä ja määräytyy standardin EN 1127-1 mukaisesti.

Huomautus:

Pölykertymillä on eristävä vaikutus, joten ne estävät lämmön haihtumista ympäristöön. Mitä paksumpi pölykerros on, sitä vähemmän lämpöä haihtuu. Tämä voi johtaa lämmön kasautumiseen, mikä nostaa lämpötilaa entisestään. Kyseinen prosessi voi aiheuttaa pölykerroksen syttymisen. Toiminnalliset laitteet, joita voidaan direktiivin 94/9/EY mukaisesti käyttää turvallisesti räjähdyskelpoisessa kaasun ja ilman seoksessa, eivät näin ollen välttämättä sovellu käytettäväksi myös pölyn ja ilman seoksen vuoksi räjähdysvaarallisissa tiloissa.

3.2.3.2 Liekit ja kuumat kaasut

Varsinaiset liekit mutta myös kytevät kiinteän aineen hiukkaset voivat aiheuttaa räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syttymisen. Jopa hyvin pienet liekit ovat mitä tehokkaimpia syttymislähteitä ja siksi niiden esiintyminen on yleensä estettävä vyöhykkeisiin 0 ja 20 kuuluvissa räjähdysvaarallisissa tiloissa. Vyöhykkeillä 1, 2, 21 ja 22 liekkejä saa esiintyä vain, jos ne on eristetty turvallisesti (ks. EN 1127-1). Hitsaukseen tai tupakointiin liittyvä avotuli on estettävä työn organisointiin kuuluvilla toimenpiteillä.

3.2.3.3 Mekaanisesti syntyvät kipinät

Raapaisu, isku ja hankaus, esimerkiksi hionnan yhteydessä, voi aiheuttaa kipinöitä. Nämä kipinät voivat sytyttää palavia kaasuja ja höyryjä sekä tiettyjä sumun ja ilman tai pölyn ja ilman seoksia (erityisesti metallipölyn ja ilman seoksia). Kipinät voivat aiheuttaa pölykertymiin myös kyteviä pesäkkeitä, jotka saattavat kehittyä räjähdyskelpoisen ilmaseoksen sytyttäviksi syttymislähteiksi.

Vieraiden esineiden kuten kivien tai metallinkappaleiden joutuminen laitteisiin tai niiden osiin on otettava huomioon mahdollisena kipinöitä aiheuttavana tekijänä.

Huomautus:

Raapaisu-, isku- ja hankaustoiminnot, joihin liittyy ruostetta ja kevytmetalleja (esim. alumiinia ja magnesiumia) tai niiden seoksia, voivat käynnistää alumiinitermisen reaktion (termiittireaktion), jossa voi syntyä erityisen helposti sytyttäviä kipinöitä.

Syttymiskelpoisten raapaisu- ja iskukipinöiden syntymistä voi välttää valitsemalla vaarattomia materiaaliyhdistelmiä (esim. puhaltimiin). Laitteissa, joiden osat liikkuvat toiminnan aikana, on mahdollisissa raapaisu-, isku- tai hankauskohdissa ehdottomasti vältettävä teräksen (ruostumatonta terästä lukuun ottamatta) ja kevytmetallin yhdistelmiä.

3.2.3.4 Kemiallinen reaktio

Aineet voivat kuumentua kemiallisessa reaktiossa syntyvän lämmön vuoksi (eksoterminen reaktio) ja muodostaa syttymislähteen. Tällainen itsestään kuumeneminen on mahdollista, jos lämpöä syntyy nopeammin kuin sitä haihtuu ympäristöön. Estynyt lämmön johtuminen tai kohonnut ympäristön lämpötila (esimerkiksi varastoinnin yhteydessä) voi nopeuttaa reaktiota niin paljon, että syttymisedellytykset täyttyvät. Muiden tekijöiden ohella ratkaisevia ovat tilavuuden ja pinta-alan suhde reaktiojärjestelmässä, ympäristön lämpötila ja reaktion kestoaika. Syntyvät korkeat lämpötilat voivat aiheuttaa kyteviä pesäkkeitä ja/tai paloja sekä aiheuttaa räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syttymisen. Reaktion yhteydessä mahdollisesti syntyvät palavat aineet (esim. kaasut tai höyryt) voivat puolestaan muodostaa yhdessä ympäristön ilman kanssa räjähdyskelpoisia ilmaseoksia ja lisätä näin huomattavasti kyseisten järjestelmien vaarallisuutta.

Näin ollen kaikilla vyöhykkeillä on mahdollisimman tarkkaan vältettävä aineita, jotka saattavat olla itsesyttyviä. Jos sellaisia aineita käytetään, tarvittavat suojatoimenpiteet on arvioitava tapauskohtaisesti.

Huomautus: Tarkoituksenmukaisia suojatoimenpiteitä voivat olla:

1. inertointi

2. stabilointi

3. lämmönjohtokyvyn parantaminen esim. jakamalla ainemäärät pienempiin yksiköihin tai käyttämällä varastoinnissa välitiloja

4. laitteiston lämpötilan sääteleminen

5. ympäristön lämpötilan alentaminen varastoinnissa

6. toimintojen kestoaikojen rajoittaminen pölypalon syttymisaikaa lyhemmiksi.

3.2.3.5 Sähkölaitteet

Sähkölaitteita käytettäessä voivat vähäisetkin jännitteet aiheuttaa sähkökipinöitä (esimerkiksi yhdistettäessä ja katkaistaessa sähkövirtapiirejä sekä käytettäessä tasausvirtaa) ja aiheuttaa pintojen kuumenemista niin, että niistä muodostuu syttymislähteitä.

Tästä syystä räjähdysvaarallisissa tiloissa saa käyttää vain sellaisia sähkölaitteita, jotka täyttävät direktiivin 1999/92/EY liitteessä II säädetyt vaatimukset. Kaikilla vyöhykkeillä käytettäväksi tarkoitettujen uusien laitteiden valinnassa on noudatettava direktiivissä 94/9/EY määriteltyjä luokkia. Räjähdyssuojausasiakirjan mukaisesti työvälineiden, myös varoittimien, suunnittelussa, käytössä ja ylläpidossa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon turvallisuuskysymykset.

3.2.3.6 Staattinen sähkö

Erotteluprosesseissa, joissa käsiteltävistä aineista vähintään yhden sähköinen ominaisvastus on suurempi kuin 109 Ùm tai jossa on mukana esineitä, joiden pintavastus on suurempi kuin109 Ùm, staattinen sähkö voi tietyissä olosuhteissa aiheuttaa syttymiskelpoisia purkauksia. Kuvassa 3.1 on esitetty eri mahdollisuuksia sähköstaattisten jännitteiden syntymiseen varausten erottamisen yhteydessä. Seuraavia purkausmuotoja voi esiintyä tavanomaisissa yrityksen toimintaan liittyvissä olosuhteissa:

- Kipinäpurkaukset: Kipinäpurkauksia voi syntyä maadoittamattomien sähköä johtavien osien varautumisen yhteydessä.

- Koronapurkaukset: Koronapurkauksia voi syntyä sähköä johtamattomasta materiaalista, jollaisia useimmat muovit ovat, valmistetuissa jännitteisissä osissa.

- Liukupurkaukset: Niin kutsuttuja liukupurkauksia voi esiintyä nopeissa erotusprosesseissa, kuten purettaessa kalvoa sylinteriltä, eristeellä päällystetyissä metalliputkissa tai -säiliöissä tapahtuvissa pneumaattisissa kuljetusprosesseissa taikka käyttöhihnoissa.

- Katokeilapurkaukset: Kaatokeilapurkauksia voi syntyä esimerkiksi siilojen pneumaattisen täytön yhteydessä.

Kaikkia edellä mainittuja purkausmuotoja on pidettävä useimpien kaasu- ja liuotinhöyryjen potentiaalisina syttymislähteinä. Sumun tai pölyn ja ilman seokset voivat myös syttyä edellä mainittujen purkaustyyppien vaikutuksesta, vaikka koronapurkauksia voidaan pitää syttyvien pölyjen osalta vain mahdollisesti aktivoituvina syttymislähteinä.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 3.6: Esimerkkejä varausten erottamistilanteista, jotka voivat aiheuttaa sähköstaattisen jännitteen [12].

[12] ISSA:n esitteestä "Gas Explosions", International Section for the Prevention of Occupational Risks in the Chemical Industry, International Social Security Association (ISSA), Heidelberg, Saksa.

Tarvittava arviointimenettely ja mahdolliset suojatoimenpiteet ilmenevät asiakirjasta CENELEC Report R044-001 "Guidance and recommendations for the avoidance of hazards due to static electricity".

Esimerkkejä:

Tärkeitä suojatoimenpiteitä, jotka on otettava vyöhykkeen mukaisesti huomioon:

1. sähköä johtavien esineiden ja laitteiden maadoittaminen

2. asianmukaisten jalkineiden johdonmukainen käyttö asianmukaisesta materiaalista valmistetuilla lattioilla, jolloin sähköinen kokonaisvastus pohjaa vastaan ei saa olla henkilöä kohti suurempi kuin 108 Ù

3. heikosti sähköä johtavien materiaalien ja esineiden välttäminen

4. sähköä johtamattomien pintojen pienentäminen

5. sisäpuolelta eristävällä aineella päällystettyjen sähköä johtavien metalliputkien ja -säiliöiden käytön välttäminen pölyjen siirto- ja täyttöprosesseissa.

3.3 Räjähdyksen vaikutusten rajoittaminen (rakenteellinen räjähdyssuojaus)

Monissa tapauksissa on mahdotonta toteuttaa riittävän varmoja räjähdyssuojatoimenpiteitä, joilla räjähdyskelpoisten ilmaseosten ja syttymislähteiden esiintyminen voitaisiin välttää. Silloin on toteutettava toimenpiteet räjähdyksen vaikutusten rajoittamiseksi hyväksyttävälle tasolle. Tällaisia toimenpiteitä ovat:

- räjähdyksen kestävä rakennustapa

- räjähdyspaineen alentaminen

- räjähdyksen vaimentaminen

- liekkien ja räjähdyksen leviämisen estäminen.

Kyseiset toimenpiteet koskevat tavallisesti laitteiden sisällä tapahtuvien räjähdysten vaarallisten vaikutusten rajoittamista. Rakenteellisia suojatoimenpiteitä valittaessa otetaan yleensä käyttöön laitteita ja suojajärjestelmiä, jotka täyttävät direktiivin 94/9/EY vaatimukset. Rakenteellisia toimenpiteitä, kuten paineaallon kestäviä seiniä, voidaan myös käyttää.

3.3.1 Räjähdyksen kestävä rakennustapa

Laitteiston osat, kuten säiliöt, kojeet ja putkistot, rakennetaan niin, että ne eivät repeä sisäpuolisen räjähdyksen vaikutuksesta. Tällöin on otettava huomioon kunkin laitteiston osan alkupaine, ellei se vastaa normaalia ilmakehän painetta.

Räjähdyksen kestävät rakenteet jaotellaan yleensä seuraavasti:

- suurimman mahdollisen räjähdysylipaineen kestävä rakenne

- alentuneen räjähdysylipaineen kestävä rakenne yhdessä räjähdyspainetta alentavien tai räjähdystä vaimentavien toimenpiteiden kanssa.

Laitteiston osien rakennustapa voi olla räjähdyspaineen kestävä tai räjähdyksen paineaallon kestävä.

Huomautus:

Jos laitteiden sisätila on jaettu osiin tai kaksi säiliötä on yhdistetty putkella, tilan osassa tapahtuvan räjähdyksen aiheuttama paine saattaa nostaa painetta toisessa osatilassa ja aiheuttaa siellä räjähdyksen, jonka alkupaine on alkuperäistä suurempi. Tällöin syntyy painehuippuja, jotka voivat olla suurempia kuin normaalipaineisessa tilassa määritelty tunnusluku "suurin mahdollinen räjähdyspaine". Jos kyseisen kaltaisia rakenteita ei voida välttää, on ryhdyttävä vastaaviin toimenpiteisiin esimerkiksi noudattamalla riittävän räjähdyskestävyyden takaavaa rakennustapaa ottaen huomioon kohonnut räjähdyspaine tai räjähdystekninen irtikytkentä.

3.3.1.1 Räjähdyspaineen kestävä rakennustapa

Räjähdyspaineen kestävät säiliöt ja kojeet kestävät odotettavissa olevan räjähdyspaineen muuttamatta muotoaan pysyvästi. Paineen laskennallisessa määrityksessä perustana käytetään odotettavissa olevaa räjähdysylipainetta.

Huomautus:

Useimpien kaasun ja ilman tai pölyn ja ilman seosten suurin mahdollinen räjähdysylipaine on 8-10 baaria. Kevytmetallipölyjen osalta paine voi kuitenkin olla myös tätä suurempi.

3.3.1.2 Räjähdyksen paineaallon kestävä rakennustapa

Räjähdyksen paineaallon kestävät säiliöt ja laitteet on rakennettu niin, että ne kestävät niiden sisällä tapahtuvan räjähdyksen aiheuttaman paineaallon, joka ei ole suurempi kuin odotettavissa oleva räjähdysylipaine. Laitteiden tai säiliöiden pysyvät muodon muutokset ovat kuitenkin mahdollisia.

Kyseisten laitteiden osien muodonmuutokset on tarkastettava räjähdyksen jälkeen.

3.3.2 Räjähdyspaineen alentaminen

Käsitteen "räjähdyspaineen alentaminen" laajimmassa merkityksessä sillä tarkoitetaan kaikkia toimia, joiden tavoitteena on räjähdyksen tapahtuessa tai sen laajennuttua tiettyyn mittaan räjähdyksen tapahtumapaikkana olevan alun perin suljetun laitteen avaaminen lyhytaikaisesti tai pysyvästi vaarattomaan suuntaan silloin, kun vastepaine saavutetaan räjähdyspaineen alentamislaitteistossa.

Räjähdyspaineen alentamislaitteiston tehtävänä on taata, että laitteistoon/laitteeseen kohdistuva rasitus ei muodostu suuremmaksi kuin sen räjähdyksenkestävyys sallii. Näin saadaan aikaan alentunut räjähdysylipaine.

Huomautus:

Alentunut räjähdysylipaine on suurempi kuin räjähdyspaineen alentamislaitteiston vastepaine.

Räjähdyspaineen alentamislaitteistona voidaan käyttää esimerkiksi murtumissuojia tai räjähdysventtiilejä.

Huomautus:

On suositeltavaa käyttää vain hyväksyttyjä räjähdyspaineen alentamislaitteistoja, jotka täyttävät direktiivin 94/9/EY vaatimukset. Itse rakennetut räjähdyspaineen alentamislaitteet ovat usein tehottomia ja ne ovat aiheuttaneet myös vakavia onnettomuuksia. Sulkemattomat säiliöiden venttiilit, avatut kannet, luukut ja vastaavat eivät myöskään tavallisesti sovellu tähän tarkoitukseen. Jos kuitenkin päädytään käyttämään sellaisia omia rakennelmia, joista on saatu käytännössä hyviä kokemuksia, niiden käyttökelpoisuus räjähdyssuojaukseen on osoitettava vaaran arvioinnin yhteydessä. Arvioinnin tulos on kirjattava räjähdyssuojausasiakirjaan. Direktiivissä 94/9/EY säädetyt vaatimukset on tarvittaessa myös täytettävä.

Laitteissa tarvittavien paineenalennustasojen laskentaa varten on tunnettava muun muassa seoksen turvatekniset tunnusluvut.

Räjähdyspaineen alentaminen ei ole sallittua, jos sen seurauksena vapautuvat aineet vaarantavat ihmisten turvallisuuden tai vahingoittavat ympäristöä (esimerkiksi aineiden myrkyllisyyden vuoksi).

Huomautus:

Räjähdyspaineen alentamislaitteistojen käytöstä aiheutuvat liekit ja paine voivat aiheuttaa huomattavia vahinkoja paineen vapautumissuunnassa. Räjähdyspaineen alentamislaitteistoja laitteisiin liitettäessä on sen vuoksi varmistettava, että paine vapautuu suuntaan, jossa se ei aiheuta vaaraa. Tästä syystä paineen alentamistoimenpiteiden suuntaamista työtiloihin tulisi pääsääntöisesti välttää. Räjähdyspaineen alentamislaitteistojen jälkikäteen tapahtuva rakentaminen jo olemassa oleviin laitteisiin voi saatujen kokemusten mukaan tuottaa ongelmia, sillä tarvittavia turvaetäisyyksiä ei ole aina mahdollista noudattaa. Poikkeus: Käytettäessä niin kutsuttuja Q-putkia myös räjähdyspaineen alentaminen voidaan suunnata tilaan, jossa liekkien ja paineen vaikutukset supistuvat vaaraa aiheuttamattomiksi. Tässä tapauksessa on kuitenkin otettava huomioon mahdollinen myrkyllisten kaasujen vapautuminen.

Huomautus:

Jos räjähdyssuojatoimenpiteenä käytetään "räjähdyspaineen alentamista", on huolehdittava räjähdyspaikan molemmin puolin sijaitsevien laitteiston osien räjähdysteknisestä irtikytkennästä.

3.3.3 Räjähdyksen vaimentaminen

Räjähdystä vaimentavat laitteistot estävät suurimman mahdollisen räjähdyspaineen saavuttamisen puhaltamalla säiliöihin ja laitteisiin räjähdyksen tapahtuessa nopeasti sammutusainetta. Siksi näin suojatut laitteet on tarpeen rakentaa kestämään vain alentunutta räjähdyspainetta.

Toisin kuin sovellettaessa räjähdyspaineen alentamista räjähdyksen vaikutukset rajoittuvat tässä tapauksessa laitteiston sisätiloihin. Järjestelmästä riippuen räjähdysylipaine saattaa alentua jopa 0,2 baariin.

Huomautus:

Uudet räjähdystä vaimentavat laitteistot on tarkastettava ja merkittävä direktiivin 94/9/EY suojajärjestelmiä koskevien vaatimusten mukaisesti.

Huomautus:

Myös räjähdystä vaimentavia laitteistoja käytettäessä on tarvittaessa huolehdittava räjähdyspaikan molemmin puolin sijaitsevien laitteiston osien räjähdysteknisestä irtikytkennästä.

3.3.4 Räjähdyksen leviämisen estäminen (räjähdystekninen irtikytkentä)

Jos laitteen osassa tapahtuu räjähdys, se voi levitä viereisiin laitteiston osiin ja aiheuttaa niissä uusia räjähdyksiä. Laitteistossa olevat rakennelmat voivat nopeuttaa räjähdystä ja se voi levitä putkistojen kautta, mikä saattaa vahvistaa räjähdyksen vaikutuksia. Näin syntyvät räjähdyspaineet voivat olla huomattavasti korkeampia kuin normaaliolosuhteissa esiintyvä suurin mahdollinen räjähdyspaine. Tällöin laitteiston osia voi tuhoutua, vaikka ne olisi rakennettu räjähdyspaineen kestäviksi tai räjähdyksen paineaallon kestäviksi. Tästä syystä on tärkeää pystyä rajoittamaan mahdolliset räjähdykset yksittäisiin laitteiston osiin. Tämä on mahdollista räjähdysteknisen irtikytkennän avulla.

Laitteiden osien räjähdystekninen irtikytkentä voidaan toteuttaa käyttämällä esimerkiksi seuraavia järjestelmiä:

- mekaaninen pikasulku

- liekkien sammuttaminen kapeikoissa tai käyttämällä sammutusainetta

- liekkien pysäyttäminen voimakkaalla vastavirtauksella

- upottaminen

- suluttaminen.

Käytännön sovelluksissa on otettava huomioon seuraavat seikat:

Huomautus:

Kaasujen, höyryjen tai sumujen ja ilman muodostamien seosten räjähtäessä aktiiviset sulkemis- tai sammutusjärjestelmät ovat usein liian hitaita, koska räjähdyksen leviämisnopeudet (detonaatiot) voivat olla hyvin suuria. Tällöin on käytettävä mieluummin passiivisia järjestelmiä kuten liekkejä läpäisemättömiä esteitä (esim. vyöhykesuojausta tai upottamista).

3.3.4.1 Liekkejä läpäisemättömät rakennelmat kaasuja, höyryjä ja sumuja varten

Räjähdyskelpoisessa ilmaseoksessa liekkien läpipääsy esimerkiksi putkistojen, hengityslaitteiden ja vain toisinaan nesteellä täytettyjen täyttö- ja tyhjennysjohtojen kautta voidaan estää liekkejä läpäisemättömin rakennelmin. Jos vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymistä ei ole mahdollista välttää esimerkiksi palaville nesteille tarkoitetussa muussa kuin räjähdyksenkestävässä säiliössä, niiden jatkuvassa käytössä olevat aukot tiloihin, joissa syttymislähteitä saattaa esiintyä ja joista räjähdys saattaa levitä säiliöön, on rakennettava liekkejä läpäisemättömiksi.

Huomautus:

Tämä vaatimus koskee esim. tuuletus- ja ilmanvaihtolaitteita, täyttöasteen osoittimia sekä täyttö- ja tyhjennysjohtoja, jos nämä eivät ole pysyvästi nestetäytteisiä.

Jos taas on estettävä liekkien pääsy laitteistosta sen ulkopuoliseen räjähdysvaaralliseen tilaan, edellä mainittuja toimenpiteitä on sovellettava asianmukaisesti.

Liekkejä läpäisemättömien rakennelmien toiminta perustuu lähinnä yhteen tai useampaan seuraavista mekanismeista:

- liekkien sammuttaminen kapeikoissa ja kanavissa (esimerkiksi vyöhykesuojauksen tai jauhemetallin avulla)

- liekkirintaman pysäyttäminen palamattoman seoksen riittävän voimakkaan ulosvirtauksen (suurnopeusventtiili) avulla

- liekkirintaman pysäyttäminen nestemäisillä esteillä (esim. upotusesteiden tai nestesulkujen avulla).

Huomautus:

Liekkejä läpäisemättömät rakennelmat jaotellaan räjähdyksen kestäviin, pitkäaikaisen palon kestäviin ja detonaation kestäviin suojarakennelmiin. Jatkuvaa paloa kestämättömät suojarakennelmat kestävät paloa vain rajallisen ajan (kestoaika), jonka jälkeen ne menettävät liekkejä läpäisemättömät ominaisuutensa.

3.3.4.2 Irtikytkentäjärjestelmät pölyjä varten

Kaasuja, höyryjä ja sumuja varten tarkoitettuja liekkejä läpäisemättömiä rakennelmia ei voida käyttää pölyjen yhteydessä, koska ne saattavat aiheuttaa tukkeumia. Pölyräjähdyksen leviämisen välttämisessä yhdysputkien, kuljetuslaitteiden tai muiden sellaisten kautta sekä liekkien laitteiden osien ulkopuolelle tunkeutumisen estämisessä on havaittu käytännössä tehokkaiksi seuraavat laitteet:

- Sammutusainesulku: Räjähdys todetaan ilmaisimien avulla. Sammutusainesäiliöistä ruiskutetaan sammutusainetta putkistoihin ja palo sammuu. Tämä ei vaikuta sammutusainesulkua edeltävässä tilassa tapahtuvan räjähdyksen paineeseen. Myös sammutusainesulun jälkeisessä tilassa putkiston ja ketjussa pitemmällä sijaitsevien laitteiden kestävyys on rakennettava sellaiseksi, että se vastaa odotettavissa olevaa painetta. Sammutusaineen on sovelluttava kulloinkin esiintyvälle pölytyypille.

- Pikasulkuluukut, pikasulkuventtiilit: Putkistossa etenevä räjähdys todetaan ilmaisimien avulla. Laukaisumekanismi sulkee luukun tai venttiilin sekunnin tuhannesosissa.

- Pikasulkuventtiili (räjähdyssuojaventtiili): Jos virtausnopeus ylittää tietyn raja-arvon, venttiili sulkee putkiston. Sulkemisen laukaiseva virtausnopeus johtuu joko räjähdyksen aiheuttamasta paineaallosta tai anturin käynnistämästä apuvirrasta (esimerkiksi puhaltamalla typpeä venttiilikartioon). Nykyisin tunnettuja pikasulkuventtiilejä saa käyttää vain vaakasuorissa putkistoissa ja ne soveltuvat vain johtimiin, joissa pölypitoisuus on suhteellisen vähäinen (esimerkiksi suodatinlaitteistojen puhdasilmapuolella).

- Siipipyöräsulku: Siipipyöräsulkuja saa käyttää liekkien pysäyttämiseen vain silloin, jos niiden syttymisenläpäisykestävyys ja paineenkestävyys on osoitettu kulloistakin käyttötarkoitusta vastaaviksi. Räjähdyksen tapahtuessa anturin on pysäytettävä sulku automaattisesti, jotta palavan tuotteen pääsy ulkopuolelle estyy.

- Paineentasauskammio: Paineentasauskammio koostuu johtolinjan osista, jotka on liitetty toisiinsa erityisellä putkenkappaleella. Putkiston ilmaseokseen johtava päätekohta muodostaa paineentasauslaitteen (peitelevy tai murtumissuoja; vasteylipaineena käytetään tavallisesti p <= 0,1 baaria). Räjähdyksen leviäminen estetään muuttamalla virtaussuuntaa 180 astetta ja aiheuttamalla samanaikaisesti räjähdyspaineen tasaantuminen kääntöpaikalla avaamalla paineentasauslaitteisto.

- Paineentasauslaitteiston osien lentäminen ympäristöön on estettävä esimerkiksi suojaverkon avulla. Paineen tasaus on pääsääntöisesti ohjattava vaarattomaan suuntaan, ei kuitenkaan missään tapauksessa työtiloihin eikä liikenneväylille. Tämän suojatoimenpiteen käyttö ei ole sallittu, jos sen seurauksena vapautuvat aineet vaarantavat ihmisten turvallisuuden tai vahingoittavat ympäristöä.

- Paineentasauskammio ei voi aina estää luotettavasti räjähdyksen leviämistä. Palorintaman leviäminen vaikeutuu kuitenkin siinä määrin, että pitemmällä laitteistoketjussa on odotettavissa enintään hidasta räjähdyksen etenemistä. Tapauksissa, joissa putkiston sisällä ei tarvitse varautua räjähdyskelpoisten seospitoisuuksien esiintymiseen, kuten monissa pölynpoistolaitoksissa, irtikytkentävaikutuksen voidaan odottaa muodostuvan riittäväksi.

- Tuotevalli: Räjähdyspaineen alentamista suojatoimenpiteenä käytettäessä laitteiston osien irtikytkemiseen soveltuvia keinoja ovat myös riittävän suuret tuotevallit (esimerkiksi siilon tyhjennysaukossa). Tuotteen määrän on oltava aina riittävän suuri ja se on varmistettava täyttömäärän ilmaisimella, niin että räjähdyksen aiheuttama paine ei voi saada aikaan liekkien tunkeutumista tuotevallin läpi.

- Kaksoisluukut: Räjähdyksenkestäviksi rakennettujen laitteiden tuotteen poistoaukot voidaan varmistaa liekkien läpipääsyn estämiseksi kaksoisluukkujärjestelmällä. Tällöin luukkujen on oltava vähintään yhtä vahvoja kuin itse laitteisto. Asianmukaisella ohjausjärjestelmällä on varmistettava, että jompikumpi luukuista on aina suljettuna.

Huomautus: Kaikki direktiivin 94/9/EY soveltamisalaan kuuluvat räjähdystekniset irtikytkentälaitteistot on tarkastettava ja merkittävä direktiivin suojajärjestelmiä koskevien vaatimusten mukaisesti.

3.4 Prosessinohjaustekniikan käyttö

Edellä kuvatut räjähdyssuojatoimenpiteet voidaan pitää yllä, hallita ja käynnistää turva-, valvonta- ja säätölaitteiden avulla (jäljempänä tästä käytetään nimitystä prosessinohjaus). Prosessinohjauslaitteita voidaan yleisesti käyttää vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymisen estämiseen, syttymislähteiden välttämiseen tai räjähdyksen vahingollisten seurausten lieventämiseen.

Potentiaalisia syttymislähteitä, esimerkiksi kuumaa pintaa, voidaan valvoa prosessinohjauslaitteilla ja niiden ominaisuudet voidaan pitää asianmukaisin ohjaustoimenpitein vaarattomalla tasolla. Potentiaalisten syttymislähteiden poissulkeminen tiloissa, joissa on vaarallista räjähdyskelpoista ilmaseosta, on myös mahdollista. Esimerkiksi räjähdyssuojaamattomat sähköiset laitteet voidaan kytkeä kaasuvaroittimen toiminnan avulla jännitteettömiksi, jos laitteiden sisältämät potentiaaliset syttymislähteet saadaan näin vaarattomiksi. Vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntyminen voidaan myös estää käynnistämällä tuuletin ennen kuin suurin sallittu kaasupitoisuus on saavutettu. Tällaisilla prosessinohjauslaitteilla räjähdysvaarallisia tiloja (vyöhykkeitä) voidaan pienentää, vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymistodennäköisyyttä voidaan vähentää tai niiden syntyminen voidaan estää kokonaan. Prosessinohjauslaitteet ja asianmukaiset välineet, joilla räjähdyksen vahingollisia seurauksia lievennetään, ovat suojajärjestelmiä (esim. räjähdyksen vaimentamiseksi) ja niitä kuvataan rakenteellisten räjähdyssuojatoimenpiteiden yhteydessä 3.3 luvussa. Tällaisten prosessinohjauslaitteiden sekä niiden käynnistämien toimenpiteiden rakenne ja laajuus riippuvat vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten esiintymistodennäköisyydestä ja aktivoituvien syttymislähteiden esiintymistodennäköisyydestä. Prosessinohjauslaitteiden luotettavuuden ja toteutettujen teknisten sekä organisatoristen räjähdyssuojatoimenpiteiden on oltava sellaiset, että niillä kyetään varmistamaan kaikissa toimintaolosuhteissa räjähdysvaaran supistaminen kohtuulliseksi. Tietyissä sovelluksissa voi olla syytä liittää yhteen prosessinohjauslaitteet, joilla vältetään syttymislähteiden esiintyminen, ja prosessinohjauslaitteet, joilla vältetään vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntyminen.

Prosessinohjauslaitteilta vaadittu luotettavuustaso perustuu räjähdysvaaran arviointiin. Prosessinohjauslaitteiden ja niiden osien turvateknisten toimintojen luotettavuus merkitsee virheiden välttämistä ja niiden hallintaa (ottaen huomioon kaikki toimintatilat ja odotettavissa olevat huolto- ja/tai koetilanteet).

Esimerkki: Jos räjähdysvaaran arviointi ja räjähdyssuojajärjestelmä antavat aiheen päätellä, että riski on ilman prosessinohjauslaitteita suuri esimerkiksi niin, että vaarallista räjähdyskelpoista ilmaseosta esiintyy jatkuvasti, pitkäaikaisesti tai usein (vyöhyke 0, vyöhyke 20) ja että syttymislähteen aktivoituminen on toimintahäiriön tapahtuessa mahdollinen, prosessinohjauslaitteiden on oltava sellaisia, ettei yksittäinen häiriö prosessinohjauslaitteistossa pysty tekemään koko turvajärjestelmästä toimintakyvytöntä. Tämä voidaan saada aikaan esimerkiksi ottamalla käyttöön varalla olevia prosessinohjauslaitteita. Vastaava tulos voidaan saavuttaa yhdistämällä vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten torjuntaan tarkoitettu yksittäinen prosessinohjauslaitteisto ja siitä riippumattomasti toimiva syttymislähteiden aktivoitumisen estävä prosessinohjauslaitteisto.

Taulukko 3.2 esittää prosessinohjausjärjestelmiä, joilla torjutaan syttymislähteiden aktivoitumista normaaleissa liiketoimintaolosuhteissa, odotettavissa olevissa häiriötilanteissa ja harvoin esiintyvissä häiriötilanteissa ja joita voidaan käyttää menetelmäteknisten toimenpiteiden lisäksi vaihtoehtoisina, ylimääräisinä tai täydentävinä järjestelminä.

Esimerkki: Useita laakereita sisältävä voimansiirtokoneisto on tarkoitus ottaa käyttöön vyöhykkeellä 1. Laakerin lämpötila jää normaalikäytössä varmasti kaasun ja ilman seoksen syttymislämpötilan alapuolelle. Vikatilassa (esimerkiksi voiteluaineen puuttumisen vuoksi) laakerin lämpötila voi ilman suojatoimenpiteitä saavuttaa syttymislämpötilan. Riittävä turvallisuustaso voidaan saavuttaa laakerin lämpötilan valvontajärjestelmällä, joka sammuttaa koneiston, kun suurin sallittu pintalämpötila on saavutettu.

Taulukossa 3.2 esitettyjä prosessinohjauslaitteille asetettuja vaatimuksia voidaan soveltaa vastaavasti vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten estämiseen, kun potentiaalisten syttymislähteiden esiintymistodennäköisyys edellyttää tietyn vyöhykkeen turvaamista.

Esimerkki:

Kuivauskaapissa kuivataan liuottimen kastelemia työkappaleita. Lämmityselementin pintalämpötila voi saavuttaa häiriötilanteessa syttymislämpötilan. Tuulettimeen kytketyn prosessinohjauslaitteiston avulla on varmistettava, ettei liuotinhöyrypitoisuus saavuta raja-arvoa (laitekohtainen turvamarginaali alempaan räjähdysrajaan nähden). Tämän prosessinohjauslaitteiston ja siihen kytketyn tuulettimen toiminta on varmistettava myös toimintahäiriötilanteissa (esimerkiksi sähkökatkos).

Huomautus: 1. Kuvattuja prosessinohjaustoimenpiteitä voidaan käyttää vain, jos räjähdyssuojateknisesti merkitykselliset fyysiset, kemialliset ja menetelmätekniset tekijät ovat tosiasiassa, kohtuullisen panostuksen avulla sekä riittävän nopeasti säädeltävissä tai ohjattavissa. Esimerkiksi materiaalien ominaisuuksiin ei kyseisillä laitteilla yleensä ole mahdollista vaikuttaa.

2. Syttymislähteiden tai syntyvien räjähdysvaarallisten ilmaseosten ehkäisemiseen (ilman niiden luotettavaa estämistä) rähähdysvaarallisella vyöhykkeellä tarkoitettujen uusien prosessinohjauslaitteiden on täytettävä EU:n direktiivin 94/9/EY määräykset. Kyseiset prosessinohjauslaitteet on aina hyväksyttävä saman luokan vaatimusten mukaisesti, kuin laitteet, joita suojaamaan ne on tarkoitettu.

Taulukko 3.2: Prosessinohjauslaitteistojen käyttö aktivoituvien syttymislähteiden esiintymistodennäköisyyden vähentämisessä.

>TAULUKON PAIKKA>

* tai vastaava direktiivin 94/9/EY mukaisesti hyväksytty laite

3.5 Työvälineitä koskevat vaatimukset

Työnantajan on varmistettava, että työvälineet ja kaikki asennustarvikkeet soveltuvat käytettäväksi räjähdysvaarallisissa tiloissa. Myös mahdolliset työpaikkakohtaiset ympäristön erityisolosuhteet on otettava huomioon. Työvälineiden kokoonpanon, asennuksen ja käyttötavan on oltava sellaiset, että ne eivät voi aiheuttaa räjähdystä.

3.5.1 Työvälineiden valinta

Tiloissa, joissa voi esiintyä vaarallisia räjähdyskelpoisia ilmaseoksia, laitteiden ja suojajärjestelmien valinnassa on noudatettava direktiivissä 94/9/EY säädettyjä luokkia, ellei räjähdyssuojausasiakirjassa ole muuta mainittu tai se ei ole riskinarvioinnin perusteella perusteltua. Jotta laitteita voitaisiin käyttää turvallisesti räjähdysvaarallisilla alueilla, on otettava huomioon myös muita seikkoja, kuten lämpötilaluokka, syttymissuojaustapa, räjähdysryhmä jne. Nämä perusteet riippuvat käytettävien aineiden palamis- ja räjähdysteknisistä tunnusluvuista.

Paikoissa, joissa voi esiintyä räjähdyskelpoisia ilmaseoksia, käytettäväksi tarkoitettujen jo yrityksen tai laitoksen käytössä olevien tai ennen 30. kesäkuuta 2003 ensimmäistä kertaa käyttöön otettavien työvälineiden on täytettävä mainitusta päivästä alkaen liitteen II A osassa määritellyt vähimmäisvaatimukset, elleivät ne kuulu kokonaan tai vain osittain muun yhteisön direktiivin soveltamisalaan.

Työvälineet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi paikoissa, joissa räjähdysvaarallisia ilmaseoksia voi esiintyä, ja jotka otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön 30. kesäkuuta 2003 jälkeen, on täytettävä liitteen II A ja B osassa määritellyt vähimmäisvaatimukset.

Vaikka työvälineet, jotka eivät vastaa direktiivin 94/9/EY "laitteiden" määritelmää, eivät voi olla kyseisen direktiivin mukaisia, niiden on kuitenkin täytettävä direktiivissä 1999/92/EY säädetyt vaatimukset.

Jos räjähdysriskien arvioinnin perusteella (aineiden ominaisuudet, menetelmät) todetaan, että työntekijöihin tai ulkopuolisiin kohdistuva odotettavissa oleva vaara ylittää tavanomaisen tason, valituille laitteille ja työvälineille asetettuja suojatasovaatimuksia voidaan joutua tiukentamaan. Jos useissa eri paikoissa käytettävät työvälineet voivat käyttötapansa vuoksi aiheuttaa erilaista vaaraa eri tiloissa (eri vyöhykeluokittelu), niiden valinnassa on otettava huomioon vaarallisin käyttötarkoitus. Jos siis työvälinettä käytetään sekä vyöhykkeellä 1 että vyöhykkeellä 2, sen on täytettävä käyttöä vyöhykkeellä 1 koskevat vaatimukset.

Tästä säännöstä voidaan poiketa, jos eri paikoissa käytettävän työvälineen räjähdysvaarallisessa tilassa käytön ajaksi voidaan taata turvallisuus asianmukaisilla organisatorisilla toimenpiteillä. Kyseiset toimenpiteet on määriteltävä työskentelyluvassa ja/tai räjähdyssuojausasiakirjassa. Tällaisia työvälineitä saavat käyttää vain asianmukaisesti koulutetut henkilöt (89/655/ETY).

Taulukko 3.3: Eri vyöhykkeillä käytettäväksi tarkoitetut laitteet.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomautus: Jos laitteita käytetään hybrideissä seoksissa, niiden on sovelluttava kyseiseen käyttötarkoitukseen ja niille on tarvittaessa haettava hyväksyntä. Esimerkiksi laite, jossa on merkintä II 2 G/D, ei välttämättä sovellu käytettäväksi myös hybrideissä seoksissa eikä sen käyttö niissä ole sallittua.

3.5.2 Työvälineiden kokoonpano

Työvälineiden ja niiden välisten yhteysjärjestelmien (esim. putkistot, sähköliitokset) on oltava rakenteeltaan sellaiset, että ne eivät voi aiheuttaa/aktivoida räjähdystä. Niiden käyttöönotto on luvallista vain, jos räjähdysvaaran arvioinnista käy ilmi, että niiden käyttö ei voi aiheuttaa räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syttymistä. Tämä koskee myös työvälineitä ja niiden yhteysjärjestelmiä, jotka eivät ole direktiivissä 94/9/EY tarkoitettuja laitteita eikä suojajärjestelmiä.

Työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun EU:n direktiivin 89/655/ETY säännösten mukaisesti työnantajan on varmistettava, että käytettävät työvälineet vastaavat tosiasiallisia toiminta- ja käyttöolosuhteita. Myös asennusmateriaaleja, työvaatteita ja henkilösuojaimia valitessaan työnantajan on varmistettava, että ne soveltuvat käyttötarkoitukseensa.

4. RÄJÄHDYSSUOJAUKSEN ORGANISATORISET TOIMENPITEET

Jos työpaikalla vallitsee potentiaalinen räjähdysvaara, se asettaa vaatimuksia myös työn organisoinnille. Organisatorisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos pelkät tekniset toimenpiteet eivät riitä takaamaan ja pitämään yllä räjähdyssuojausta työpaikalla. Käytännössä työympäristö voidaan turvata myös teknisten ja organisatoristen räjähdyssuojatoimenpiteiden yhdistelmällä.

Esimerkki:

Jos inerttikaasua pääsee laitteiston toiminnan kannalta tarpeellisten tai vioista johtuvien aukkojen kautta sen ulkopuolelle, ilman happipitoisuuden väheneminen voi aiheuttaa vaaraa työntekijöille (tukehtumisvaara). Näin ollen esim. inertoitua laitetta saa käyttää vasta, kun inertointi on päättynyt ja ilmaan on johdettu riittävästi happea tai jos noudatetaan riittäviä varotoimenpiteitä ja käytetään hengityslaitteita.

Työvaiheet on suunniteltava organisatorisin toimenpitein sellaisiksi, että työntekijöille ei voi aiheutua räjähdyksen vuoksi vahinkoa. Myös teknisten räjähdyssuojatoimenpiteiden ylläpito tarkastusten, huollon ja kunnostuksen avulla on taattava organisatorisin toimenpitein. Organisatorisia toimenpiteitä määriteltäessä on myös otettava huomioon mahdollinen räjähdyssuojatoimenpiteiden ja työvaiheiden välinen yhteisvaikutus. Näiden yhdistettyjen räjähdyssuojatoimenpiteiden avulla on varmistettava, että työntekijät voivat tehdä heille osoitetut työtehtävät vaarantamatta turvallisuuttaan ja terveyttään tai muiden turvallisuutta ja terveyttä.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 4.1: Esimerkkejä räjähdyssuojauksen organisatorisista toimenpiteistä [13].

[13] ISSA:n esitteestä "Gas Explosions", International Section for the Prevention of Occupational Risks in the Chemical Industry, International Social Security Association (ISSA), Heidelberg, Saksa.

Organisatorisina räjähdyssuojatoimenpiteinä on toteutettava seuraavat tehtävät:

- kirjallisten toimintaohjeiden laatiminen, jos niitä edellytetään räjähdyssuojausasiakirjassa

- työntekijöiden kouluttaminen räjähdyssuojaukseen liittyvissä asioissa

- työntekijöiden riittävä pätevöittäminen

- työskentelylupajärjestelmän käyttö vaarallisissa tehtävissä, jos sitä edellytetään räjähdyssuojausasiakirjassa

- kunnossapitotöiden toteuttaminen

- kokeiden ja valvonnan toteuttaminen

- räjähdysvaarallisten tilojen merkitseminen tarvittaessa.

Toteutetut organisatoriset räjähdyssuojatoimenpiteet on kirjattava räjähdyssuojausasiakirjaan (ks. 6 luku). Kuvassa 4.1 on muutamia esimerkkejä räjähdyssuojauksen organisatorisista toimenpiteistä.

4.1 Toimintaohjeet

Toimintaohjeet ovat toimintaan liittyviä sitovia määräyksiä ja työnantajan työntekijälle osoittamia käyttäytymissääntöjä. Niissä kuvataan työpaikkakohtaisia ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvia vaaroja ja viitataan toteutettuihin tai noudatettaviin suojatoimenpiteisiin.

Toimintaohjeet antaa työnantaja tai tämän toimeksiannosta toimiva asiantuntija. Työntekijöiden on noudatettava toimintaohjeita. Ne koskevat tiettyä työpaikkaa / yrityksen osaa. Työpaikoilla, joilla räjähdyskelpoiset ilmaseokset aiheuttavat vaaraa, noudatettavista toimintaohjeista tulisi myös erityisesti käydä ilmi, missä ja mitä räjähdysvaaroja esiintyy, mitä useissa eri paikoissa käytettäviä työvälineitä saa käyttää sekä onko tiloissa käytettävä erityisiä henkilösuojaimia.

Esimerkki:

Toimintaoheisiin voidaan sisällyttää luettelo kaikista useissa eri paikoissa käytettävistä työvälineistä, jotka ovat sallittuja kyseisellä räjähdysvaarallisella alueella. Toimintaohjeissa on mainittava, mitä henkilösuojaimia tilaan tultaessa on käytettävä.

Toimintaohjeet on laadittava kielellisesti niin, että jokainen työntekijä voi ymmärtää niiden asiasisällön ja osaa niitä käyttää. Jos yrityksessä toimii työntekijöitä, jotka eivät osaa maan kieltä riittävän hyvin, toimintaohjeet on laadittava myös kielellä, jota he ymmärtävät.

Käytännön toimintaa koskevia toimintaohjeita, joissa kuvataan erilaisia menettelyjä tai jotka perustuvat useisiin oikeudellisiin määräyksiin, voidaan tarkoituksenmukaisuussyistä yhdistää samoiksi toimintaohjeiksi. Tällöin saavutetaan myös yhtenäinen suhtautumistapa vaaroihin.

Yrityksessä sovellettavat toimintaohjeet on syytä laatia ulkoasultaan yhdenmukaisiksi, jotta niiden tunnistettavuus olisi hyvä.

4.2 Työntekijöiden riittävä pätevöittäminen

Jokaisessa työpaikassa on oltava riittävä määrä työntekijöitä, joilla on heille annettujen räjähdyssuojaukseen liittyvien tehtävien suorittamiseen tarvittava kokemus ja koulutus.

4.3 Työntekijöiden kouluttaminen

Työntekijöille on tiedotettava työnantajan antaman koulutuksen yhteydessä työpaikalla esiintyvistä räjähdysvaaroista ja toteutetuista suojatoimenpiteistä. Tässä koulutuksessa on käsiteltävä räjähdysvaaran syntymekanismia ja työpaikan alueita, joilla vaaraa voi esiintyä. Toteutetut räjähdyssuojatoimenpiteet on mainittava ja niiden toimintaa esiteltävä. Käytettävissä olevien työvälineiden oikea käyttötapa on selitettävä. Työntekijöille on opetettava turvalliset työmenetelmät, joita räjähdysvaarallisten tilojen läheisyydessä on noudatettava. Tähän liittyy myös räjähdysvaarallisissa tiloissa sovellettavien mahdollisten merkintätapojen selittäminen ja ohjeet, mitä useissa eri paikoissa käytettäviä työvälineitä näissä tiloissa saa käyttää (katso 3.5.1 luku). Työntekijöille on myös ilmoitettava, mitä henkilösuojaimia heidän on työssään käytettävä. Opetuksessa on myös käsiteltävä käytössä olevia toimintaohjeita.

Huomautus:

Hyvin koulutetut työntekijät parantavat huomattavasti turvallisuutta työpaikalla. Myös mahdolliset poikkeamat päämääräksi asetetusta toimintatavasta paljastuvat nopeammin ja vastaavasti ne voidaan myös korjata nopeammin.

Työntekijöitä on koulutettava (89/391/ETY):

- työhönoton yhteydessä (ennen työtehtävien aloittamista)

- työpisteen tai työn sisällön muuttuessa

- otettaessa käyttöön uusia työvälineitä tai niiden muuttuessa

- otettaessa käyttöön uusia teknologiaratkaisuja.

Työntekijöiden koulutus on toistettava riittävän usein, esimerkiksi kerran vuodessa. Toteutetun koulutusjakson jälkeen voi olla syytä varmistaa kysymyksin, että tieto on omaksuttu.

Koulutusvelvollisuus koskee samalla tavoin myös ulkopuolisten yritysten palveluksessa olevia työntekijöitä. Kouluttajalla on oltava asianmukaiset valmiudet. Koulutuksen ajankohta, sisältö ja osallistujat on dokumentoitava kirjallisesti.

4.4 Työntekijöiden valvonta

Työpaikoilla, joilla räjähdysvaarallisia ilmaseoksia voi syntyä siinä määrin, että ne vaarantavat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden, on asianmukaisia teknisiä keinoja käyttäen varmistettava riskinarviointia vastaava riittävä valvonta silloin, kun työntekijöitä on paikalla.

4.5 Työskentelylupajärjestelmä

Jos räjähdysvaarallisella alueella tai sen läheisyydessä tehdään töitä, jotka saattavat johtaa räjähdykseen, töiden on oltava kyseisestä toiminnasta vastaavan henkilön hyväksymiä. Sama vaatimus koskee myös työvaiheita, jotka toteutetaan samanaikaisesti muiden töiden kanssa ja jotka voivat siksi aiheuttaa vaaratilanteita. Tällaisissa tapauksissa on todettu tarpeelliseksi käyttää työskentelylupajärjestelmää. Järjestelmä voidaan toteuttaa työskentelylupa-asiakirjalla, joka annetaan kaikille asianomaisille ja joka heidän on allekirjoitettava.

Esimerkki:

Työskentelyluvasta on käytävä ilmi mm. seuraavat vähimmäistiedot:

1. töiden tarkka suorituspaikka yrityksessä

2. tehtävänä olevan työn selkeä yksilöinti

3. vaarojen yksilöinti

4. tarvittavat varotoimenpiteet, varotoimenpiteiden suorittamisesta vastaavan henkilön on allekirjoitettava vakuutus siitä, että toimenpiteet on suoritettu

5. tarvittavat henkilösuojaimet

6. työn alkamisajankohta ja sen ennakoitu päättymisajankohta

7. yhteisymmärryksen vahvistava hyväksyntä

8. Hannoverin menettelyn laajentaminen/muuttaminen

9. luovutus, laitteisto valmis testausta ja uudelleen käyttöönottoa varten

10. peruuttaminen, laitteisto testattu ja otettu uudelleen käyttöön

11. raportointi mahdollisesti havaituista poikkeamista työn aikana.

Töiden päätyttyä on tarkistettava, onko laitteisto edelleen turvallinen tai onko sen turvallisuus palautettu. Kaikille asianomaisille on tiedotettava töiden päättymisestä.

4.6 Kunnossapitotöiden toteuttaminen

Kunnossapitoon kuuluvat kunnostaminen, huolto ja tutkimukset tai tarkastukset. Kunnossapitotöistä on ilmoitettava ennen niiden aloittamista kaikille asianomaisille ja töille on annettava lupa, tarvittaessa työskentelylupajärjestelmän mukaisesti (ks. edellä). Kunnossapitotöitä saavat tehdä vain siihen valtuutetut henkilöt.

Kokemus on osoittanut, että onnettomuusriski kasvaa huoltotöiden aikana. Siksi töiden aikana ja niiden päätyttyä on huolehdittava tarkoin siitä, että kaikki tarpeelliset turvatoimenpiteet on toteutettu.

Huomautus:

Huoltotöiden yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava sellaisten laitteiden tai laitteen osien mekaanisesta ja/tai sähköisestä irtikytkennästä, joiden tahaton käynnistäminen voi aiheuttaa töiden aikana räjähdyksen. Jos esimerkiksi säiliössä tehdään tulen käsittelyä edellyttäviä töitä, säiliöstä on irrotettava kaikki putket, joista tilaan voi päästä vaarallista räjähdyskelpoista ilmaseosta tai jotka ovat yhteydessä muihin tällaista seosta mahdollisesti sisältäviin säiliöihin, ja kyseiset putket on suljettava esimerkiksi umpilaipoilla tai vastaavilla laitteilla.

Räjähdysvaarallisessa tilassa suoritettavien kunnossapitotöiden yhteydessä, joihin liittyy syttymisvaara, on suljettava pois vaarallisten räjähdyskelpoisen ilmaseoksen esiintymismahdollisuus. Tilanteen jatkuminen muuttumattomana on varmistettava koko kunnossapitotöiden ajaksi ja tarvittaessa myös tietyksi ajaksi sen jälkeen (esim. jäähdytysvaiheessa).

Poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta, joissa on toteutettu muut asianmukaiset ja riittävät varotoimenpiteet, työn kohteena olevat laitteiden osat on tarvittaessa tyhjennettävä, muutettava jännitteettömiksi, puhdistettava ja huuhdeltava eikä niissä saa olla palavia aineita. Työn suorittamisaikana tällaisia aineita ei saa joutua työtilaan.

Töissä, joissa on otettava huomioon lentävien kipinöiden mahdollisuus (esimerkiksi hitsauksessa, polttamisessa, hionnassa) on toteutettava asianmukaiset suojaustoimenpiteet (katso kuva 4.2) ja tarvittaessa on käytettävä palovartiointia.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 4.2: Esimerkki suojaustoimenpiteistä töissä, joissa voi lentää kipinöitä [14].

[14] ISSA:n esitteestä "Gas Explosions", International Section for the Prevention of Occupational Risks in the Chemical Industry, International Social Security Association (ISSA), Heidelberg, Saksa.

Kunnossapitotöiden päätyttyä on varmistettava, että ennen laitteiden ottoa tavanomaiseen käyttöönsä tarpeelliset räjähdyssuojatoimenpiteet ovat jälleen toiminnassa. Työskentelylupajärjestelmän (katso edellä) käyttö on mielekästä erityisesti huolto- ja kunnostustöiden yhteydessä. Otettaessa räjähdyssuojatoimenpiteet uudelleen käyttöön voi olla syytä käyttää tähän tarkoitukseen laadittua tarkistusluetteloa.

4.7 Valvonta ja tarkastukset

Ennen sellaisten työpaikkojen käyttöönottoa, joiden tiloissa voi esiintyä vaarallisia räjähdyskelpoisia ilmaseoksia, on koko laitoksen turvallisuus tarkastettava. Turvallisuuteen liittyvien muutosten tai vahinkotapausten jälkeen on koko laitoksen turvallisuus tarkastettava.

Laitteistossa toteutettujen räjähdyssuojatoimenpiteiden tehokkuus on tarkastettava säännöllisin väliajoin. Tarkastustiheys riippuu räjähdyssuojatoimenpiteen laadusta. Tarkastuksia saavat suorittaa vain asiantuntijat.

Asiantuntijoiksi katsotaan henkilöt, joilla on ammattikoulutuksensa, ammattikokemuksensa ja sen hetkisen ammattitoimintansa perusteella laaja ammatillinen pätevyys räjähdyssuojauksen alalla.

Esimerkki: Asiantuntijan on tarkastettava kaasuilmaisinten toiminta niiden käyttöönoton jälkeen ja säännöllisin väliajoin. Tarkastuksessa on otettava huomioon voimassa olevat kansalliset määräykset ja valmistajan antamat tiedot. Jos hybridien seosten syntyminen on mahdollista, ilmaisimien on sovelluttava molempiin vaiheisiin ja ne on kalibroitava mahdollisten seosten varalta.

Esimerkki: Valtuutetun henkilön on tarkistettava ennen vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten torjunnassa käytettävien tuuletuslaitteiden ja niihin liittyvien valvontajärjestelmien ensimmäistä käyttöönottoa, että niiden tehokkuus vastaa niiden käyttötarkoitusta. Tarkastuksia tulisi suorittaa säännöllisin väliajoin. Jos tuuletuslaitteissa on säädettäviä osia (esimerkiksi kuristusventtiilejä, ohjauslevyjä, vaihtuvalla kierrosluvulla toimivia puhaltimia), tarkastus olisi tehtävä jokaisen uuden säädön jälkeen. Tällaisten laitteiden säätömahdollisuudet on syytä lukita tahattomien säätöjen estämiseksi. Automaattisesti säädettävien tuuletuslaitteiden tarkastuksessa on otettava huomioon koko niiden säätöalue.

4.8 Räjähdysvaarallisten tilojen merkitseminen

Työnantajan merkitsee tarpeen mukaan direktiivin 1999/92/EY mukaisesti niiden tilojen sisäänkäynnit, joissa saattaa esiintyä sellaisia määriä vaarallista räjähdyskelpoista ilmaseosta, että ne voivat vaarantaa työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden, seuraavalla varoitusmerkillä:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 4.3: Varoitusmerkki räjähdysvaarallisten tilojen merkitsemiseksi.

Tuntomerkit:

- muoto: kolmio

- ulkonäkö: mustat kirjaimet keltaisella taustalla, jossa on musta reunus (keltaisen osuuden on peitettävä ainakin 50 prosenttia merkin alasta).

Tällainen merkintä on tarpeen erityisesti tiloissa ja alueilla, joilla voi esiintyä vaarallista räjähdyskelpoista ilmaseosta (esimerkiksi tiloissa tai aidatuilla alueilla, joita käytetään palavien nesteiden varastointiin). Rakenteellisesti täysin suojattujen laitteiston osien merkintä ei sen sijaan ole tarpeen. Jos räjähdysvaarallista aluetta ei ole koko tila vaan vain sen osa, kyseinen alue voidaan merkitä esimerkiksi lattiassa olevalla keltamustalla viivoituksella.

Varoitusmerkkiin voidaan lisätä muita selittäviä tietoja, jotka liittyvät esimerkiksi vaarallisen räjähdyskelpoisen ilmaseoksen laatuun ja esiintymistiheyteen (aine ja vyöhyke). Muiden direktiivin 92/58/ETY mukaisten, esimerkiksi tupakointikieltoa tms. koskevien varoitusmerkkien käyttö voi olla asianmukaista.

Työntekijöille on koulutuksen yhteydessä tiedotettava varoitusmerkeistä ja niiden merkityksestä.

5. YHTEENSOVITTAMISVELVOITTEET

Toisistaan riippumattomien henkilöiden tai työryhmien työskentely samanaikaisesti toistensa läheisyydessä voi aiheuttaa odottamattomia keskinäisiä vaaratekijöitä. Vaaratekijät johtuvat erityisesti siitä, että työntekijät keskittyvät lähinnä vain omiin tehtäviinsä, eikä lähellä työskentelevien henkilöiden työn alkaminen, laatu ja laajuus ole useinkaan riittävän hyvin tiedossa tai sitä ei tunneta lainkaan.

Esimerkkejä:

Työnantajan oman henkilöstön ja ulkopuolisten yritysten henkilöstön töiden puutteellinen yhteensovittaminen, joka aiheuttaa räjähdysriskejä, aiheuttaa tavallisesti seuraavia ongelmia:

1. Ulkopuolinen yritys ei tunne toimeksiantajayrityksen työympäristöön liittyviä vaaratekijöitä eikä niiden vaikutuksia omiin tehtäviinsä.

2 Toimeksiantajayrityksen kyseisissä tiloissa työskentelevät eivät usein tiedä, että yrityksessä toimii ulkopuolisten yritysten henkilöstöä, ja/tai he eivät tunne mahdollisia vaaratekijöitä, joita suoritetut toimenpiteet yrityksessä aiheuttavat.

3. Toimeksiantajan johtoportaalle ei kerrota, miten heidän ja heidän henkilöstönsä on suhtauduttava ulkopuolisen yrityksen henkilöstöön.

Vaikka työt tehdään työryhmän sisällä turvallisuusmääräysten mukaisesti, se ei sulje pois mahdollisuutta, että lähistöllä työskenteleville aiheutuu vaaraa. Vain yhteensovittamalla ajoissa kaikkien asianomaisten työt voidaan varmistaa, että vastavuoroisesti aiheutetut vaaratilanteet voidaan välttää.

Tästä syystä toimeksiantajalla ja toimeksisaajalla on töiden jakotilanteessa velvollisuus sopia tavasta, jolla keskinäiset vaaratilanteet voidaan välttää. Tämä yhteensovittamisvelvollisuus vastaa myös puitedirektiivin 89/391/ETY 7 artiklan 4 kohdan vaatimuksia, jos työpaikalla työskentelee useamman kuin yhden työnantajan palveluksessa olevia työntekijöitä. Rakennustyömailla on lisäksi otettava huomioon kansalliset rakennustyömaita koskevat säännökset.

5.1 Yhteensovittamistavat

Jos samalla työpaikalla toimii työntekijöitä useasta yrityksestä, kukin työnantaja on vastuussa omaan valvontaansa kuuluvista seikoista.

Tästä direktiivin 89/391/ETY mukaisesta kunkin työnantajan yksittäisvastuusta huolimatta työorganisaation osapuolten keskinäisestä yhteensovittamisesta vastaa kansallisen lain ja/tai käytännön mukaisesti työpaikasta vastuussa oleva työnantaja, jonka on sovitettava yhteen työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevien kaikkien toimenpiteiden toteuttaminen. Hän on velvollinen huolehtimaan toiminnan turvallisuudesta työntekijöiden hengen ja terveyden suojaamiseksi. Tätä tarkoitusta varten työnantajan on otettava selvää räjähdysvaaroista, sovittava suojatoimenpiteistä asianomaisten henkilöiden kanssa, annettava ohjeita ja valvottava myös niiden noudattamista. Hänen on mainittava räjähdyssuojausasiakirjassa yhteensovittamisen tavoite ja sen toteuttamisessa käytettävät toimenpiteet ja menettelyt.

Kansallisen lain ja/tai käytännön mukaisesti työpaikasta vastuussa oleva työnantaja vastaa myös työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevien kaikkien toimenpiteiden toteuttamisen yhteensovittamisesta kaikkien muiden työnantajien kanssa, jotka toimivat samalla työpaikalla.

Yrityksen koosta tai myös muista perusteista johtuu, että työnantaja ei aina pysty yksin täyttämään tätä velvoitetta. Siksi hänen olisi nimettävä sopivia henkilöitä johtamaan toimintaa. Nämä henkilöt ottavat yrittäjän puolesta omalle vastuulleen tämän velvoitteet - yhteensovittamisen osalta niistä vastaa koordinaattori.

Huomautus:

Erityisesti töissä, joita suoritetaan räjähdysvaarallisissa tiloissa, tai töissä, joissa käsitellään mahdollisesti vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymistä aiheuttavia palavia aineita, on epäiltävä vastavuoroisesti aiheutuvia vaaratilanteita, vaikka ne eivät heti näyttäisi kovin ilmeisiltä. Epävarmoissa tapauksissa työnantajalle suositellaan tästä syystä mahdollisuutta nimetä koordinaattori.

Suunnitteluun, turvatekniikkaan ja organisaatioon liittyvien vastuiden vuoksi työnantajalla tai koordinaattorilla olisi oltava seuraavat räjähdyssuojeluun liittyvät pätevyydet:

- räjähdyssuojauksen asiantuntemus

- perehtyneisyys direktiivien 89/391/ETY ja 1999/92/EY täytäntöönpanoa koskeviin kansallisiin määräyksiin

- yrityksen organisaatiorakenteen tuntemus

- johtamisominaisuudet, joita tarvittavien määräysten täytäntöönpano edellyttää.

Työnantajan tai hänen koordinaattorinsa periaatteellisena tehtävänä on, riippumatta siitä, kuuluvatko asianomaiset työryhmät yritykseen vai ei, huolehtia niiden töiden yhteensovittamisesta niin, että mahdolliset keskinäiset vaaratilanteet pystytään havaitsemaan ja niihin voidaan tarvittaessa puuttua. Siksi hänen on saatava ajoissa tietää odotettavissa olevista töistä.

Huomautus:

Yrityksen omien työntekijöiden ja yhden tai useamman ulkopuolisen toimeksisaajan sekä kaikkien muiden yrityksen alueella työskentelevien henkilöiden tulisi tukea työnantajaa tai tämän koordinaattoria toimittamalla ajoissa seuraavat tiedot:

- tehtävä työ

- työn suunniteltu alkamisajankohta

- työn ennakoitu päättyminen

- työn sijainti

- henkilöstön määrä

- suunniteltu työn tekotapa sekä toimenpiteet ja menettelyt räjähdyssuojausasiakirjan laatimiseksi

- vastuuhenkilön/-henkilöiden nimi/nimet.

Työnantajan tai hänen koordinaattorinsa tehtäviin kuuluvat erityisesti paikalla suoritetut katselmukset ja sopimusneuvottelut sekä suunnittelu, valvonta ja tarvittaessa häiriötapauksista johtuva työvaiheiden suunnittelu uudelleen, ks. tarkistusluettelo A.3.5.

5.2 Turvallista yhteistyötä edistävät suojatoimenpiteet

Yhteistyö yrityksissä, joissa esiintyy vaarallisia räjähdyskelpoisia ilmaseoksia, voi tapahtua eri toimintatasoilla ja kaikilla yritystoiminnan alueilla. Keskinäisten vaaratilanteiden välttämiseksi toteutettavia toimenpiteitä määriteltäessä ja toteutettaessa on näin ollen otettava huomioon kaikki toimeksiannon ja sen täyttämisen kannalta mahdolliset työtä tekevien henkilöiden yhteistoimintamuodot tai rinnakkaiset tehtävät tai välimatkan päästä tapahtuva vuorovaikutus (esim. jos työtä tehdään saman putkiston tai virtapiirin parissa mutta eri sijaintipaikoissa).

Käytännössä räjähdyssuojaa koskevat yhteensovittamistoimenpiteet kuuluvat useimmiten yleisiin yhteensovittamistehtäviin:

1. suunnitteluvaiheen aikana

2. toteuttamisvaiheen aikana

3. työn päätyttyä.

Näiden vaiheiden aikana työnantajan tai hänen koordinaattorinsa on huolehdittava myös organisatorisista räjähdyssuojatoimenpiteistä, joilla vältetään vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten, syttymislähteiden ja toimintahäiriöiden yhteisvaikutus.

Esimerkkejä:

1. Vaarallisten räjähdyskelpoisten ilmaseosten syntymisen estäminen sellaisten teknisten laitteiden ympäristössä, joissa voi esiintyä syttymislähteitä [katso 3.1 luku] esimerkiksi käyttämällä liuotinpitoisten puhdistusaineiden, lakkojen yms. sijaan korvaavia aineita tai huolehtimalla riittävästä tuuletuksesta.

2. Syttymislähteiden käytön ja syntymisen ehkäiseminen tiloissa, joissa on räjähdyskelpoisia ilmaseoksia, kuten hitsaus-, leikkaus- juotos- ja erotusleikkaustöissä [katso 4.4/4.5 luku ja malli A.3.3].

3. Naapuriyrityksissä tehtävistä töistä johtuvien sellaisten toimintahäiriöiden estäminen, jotka johtuvat esimerkiksi kaasun syötön keskeytymisestä, paineen vaihtelusta tai energian taikka suojajärjestelmien kytkeytymisestä pois käytöstä.

Jotta voitaisiin todeta, onko työn aikana noudatettu sovittuja suojatoimenpiteitä, onko asianomaisille henkilöille annettu riittävä koulutus ja toimivatko he asianmukaisesti sekä sovittuja suojatoimenpiteitä noudattaen, voidaan käyttää tarkistusluetteloa [katso liite 3.4].

Huomautus: Riippumatta yksittäisten henkilöiden velvollisuuksista on kaikkien asianomaisten

- pidettävä yhteyttä

- sovittava asioista

- otettava asioita huomioon

- pidettävä kiinni sovituista asioista.

6 RÄJÄHDYSSUOJAUSASIAKIRJA

6.1 Direktiivin 1999/92/EY mukaiset vaatimukset

Direktiivin 1999/92/EY 4 artiklassa säädettyihin työnantajan velvollisuuksiin kuuluu varmistaa, että laaditaan räjähdyssuojausasiakirja, joka pidetään ajan tasalla.

Säännösten mukaisesti räjähdyssuojausasiakirjasta on käytävä ilmi,

- että räjähdysriskit on määritetty ja arvioitu

- että asianmukaiset toimenpiteet direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetaan

- mitkä tilat on luokiteltu vyöhykkeiksi

- mihin tiloihin sovelletaan direktiivin liitteessä II asetettuja vähimmäisvaatimuksia

- että työpaikka ja työvälineet sekä varolaitteet on suunniteltu ja niitä käytetään ja huolletaan siten, että turvallisuus otetaan asianmukaisesti huomioon

- että neuvoston direktiivin 89/655/ETY mukaiset toimenpiteet työvälineiden turvallisen käytön varmistamiseksi on toteutettu.

Räjähdyssuojausasiakirja on laadittava ennen työn aloittamista. Sitä on tarkistettava, jos työskentelytilaa, työvälineitä tai työjärjestelyjä merkittävästi muutetaan, laajennetaan tai järjestetään uudelleen.

Työnantaja voi yhdistellä jo olemassa olevia vaaran arviointeja, asiakirjoja tai muita niihin verrattavia kertomuksia ja liittää ne räjähdyssuojausasiakirjaan.

6.2 Laatiminen

Räjähdyssuojausasiakirjalla on tarkoitus antaa yleiskuva vaaran arvioinnin tuloksista ja niitä vastaavasti käyttöön otetuista laitteistoa ja sen työympäristöä koskevista teknisistä ja organisatorisista suojatoimenpiteistä.

Seuraavassa esitetään mallijäsentely räjähdyssuojausasiakirjaa varten. Mallijäsentely sisältää kohtia, joista voi olla hyötyä kuvattaessa edellä mainittujen vaatimusten täyttymistä ja joita voi käyttää muistin tukena räjähdyssuojausasiakirjaa laadittaessa.

Mallia ei pidä kuitenkaan tulkita niin, että kaikkien siinä esitettyjen kohtien on sisällyttävä räjähdyssuojausasiakirjaan. Räjähdyssuojausasiakirja on mukautettava tapauskohtaisiin toiminnallisiin olosuhteisiin. Sen tulisi olla mahdollisimman johdonmukainen ja helppolukuinen ja siinä tulisi käsitellä yksityiskohtia niin, että niiden yleistajuisuus säilyy. Asiakirjojen laajuus ei näin ollen saisi kasvaa liian suureksi. Tarvittaessa räjähdyssuojausasiakirjalle suositellaan sellaista rakennetta, että sitä on mahdollista täydentää esimerkiksi irtolehtien avulla. Tämä on asianmukaista erityisesti suurehkojen laitteistojen yhteydessä tai jos laitetekniikassa tapahtuu usein muutoksia.

Direktiivin 1999/92/EY 8 artiklassa annetaan erityisesti mahdollisuus yhdistellä olemassa olevia räjähdysvaaran arviointeja, asiakirjoja ja kertomuksia (esimerkiksi direktiivin 96/82/EY [15] mukainen turvallisuusselvitys). Näin ollen räjähdyssuojausasiakirjassa voidaan viitata muihin asiakirjoihin ilman, että kyseiset asiakirjat on nimenomaisesti liitettävä täydellisinä räjähdyssuojausasiakirjaan.

[15] Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/82/EY, EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13.

Jos yrityksessä on useita laitteistoja, jotka sisältävät räjähdysvaarallisia tiloja, räjähdyssuojausasiakirja voi olla syytä jakaa yleiseen osaan ja laitekohtaiseen osaan. Yleisessä osassa käsitellään asiakirjan rakennetta ja toimenpiteitä, jotka koskevat kaikkia laitteita. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi työntekijöiden koulutus tms. Laitekohtaisessa osassa käsitellään kyseiseen laitteeseen liittyviä vaaroja ja suojatoimenpiteitä.

Jos laitteiston toimintaolosuhteet muuttuvat esimerkiksi erilaisten tuotteiden eräkohtaisen käsittelytavan vuoksi, on asianmukaista käyttää arvioinnin ja asiakirjan perustana vaarallisimpia toimintaolosuhteita.

6.3 Räjähdyssuojausasiakirjan mallijäsentely

6.3.1 Työpaikan ja työskentelytilojen kuvaus

Työpaikka jaotellaan työskentelytiloihin. Räjähdyssuojausasiakirjassa kuvataan työskentelytilat, joissa räjähdyskelpoiset ilmaseokset aiheuttavat vaaraa.

Kuvaukseen voi sisältyä esimerkiksi: yrityksen nimi, laitteen laatu, rakennuksen/tilan kuvaus ja toiminnasta vastuussa oleva henkilö sekä työntekijöiden määrä.

Rakennustekniset ja maantieteelliset tiedot voidaan dokumentoida kuvin, esimerkiksi asemapiirroksin ja pohjakaavioin. Hätätie- ja pelastusreittisuunnitelmat tulisi sisällyttää asiakirjaan.

6.3.2 Menetelmän ja/tai toimintojen vaiheiden kuvaus

Kyseinen menetelmä tulisi kuvata lyhyen tekstin avulla ja siihen voidaan tarvittaessa liittää vuokaavio. Tähän kuvaukseen tulisi sisältyä kaikki räjähdyssuojan kannalta tärkeät tiedot. Niitä ovat kuvaus työvaiheista mukaan lukien työn käynnistyminen ja päättyminen, laskelmaparametrit ja toimintaa koskevat tunnusluvut (esim. lämpötila, paine, tilavuus, tuotantoteho, kierrosluku, toimintavälineet), tarvittaessa tilojen siivouksen laatu ja laajuus sekä mahdollisesti tiedot tilan tuuletuksesta.

6.3.3 Kuvaus käytettävistä aineista / turvatekniset tunnusluvut

Asiakirjaan tulisi erityisesti sisältyä kuvaus aineista, joista muodostuu räjähdyskelpoisia ilmaseoksia ja menetelmäteknisistä olosuhteista, joissa niitä muodostuu. Tässä kohdassa on syytä luetella räjähdyssuojatoimenpiteiden kannalta merkitykselliset turvatekniset tunnusluvut.

6.3.4 Vaaran arvioinnin tulosten esittely

Asiakirjassa olisi kuvattava, missä vaarallisia räjähdyskelpoisia ilmaseoksia voi esiintyä. Tässä yhteydessä voidaan käsitellä erikseen laitteiston osien sisäpuolta ja sen ympäristöä. Normaalitoiminnan lisäksi on otettava huomioon myös toiminnan käynnistys- ja pysäytysvaihe, puhdistus sekä toimintahäiriöt. Kuvauksessa on tarvittaessa otettava huomioon myös toiminnan tai tuotannon muutostilanteissa noudatettavat menettelyt. Räjähdysvaaralliset tilat (vyöhykkeet) voidaan esitellä sekä tekstinä että graafisena vyöhykekarttana (katso 3.2.1 luku).

Tässä kohdassa esitetään myös räjähdysvaarat (katso 2 luku). Tällöin on hyödyllistä kuvata menettelytapa, jota räjähdysvaarojen tunnistamisessa on käytetty.

6.3.5 Toteutetut räjähdyssuojatoimenpiteet

Vaaran arviointiin perustuvat suojatoimenpiteet esitellään tässä luvussa. On syytä mainita toimenpiteiden perustana oleva suojausperiaate, esimerkiksi "aktivoituvien syttymislähteiden torjuminen" tms. Suojatoimenpiteet on syytä jakaa teknisiin ja organisatorisiin toimenpiteisiin.

Tekniset toimenpiteet

* Ennalta ehkäisevät toimenpiteet: Kun laitteiston räjähdyssuojausasiakirja kokonaan tai osittain perustuu ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin räjähdyskelpoisten ilmaseosten välttämiseksi tai syttymislähteiden välttämiseksi, näiden toimenpiteiden toteutus on kuvattava yksityiskohtaisesti (katso 3.1 ja 3.2 luku).

* Rakenteelliset toimenpiteet: Kun laitos suojataan rakenteellisilla räjähdyssuojatoimenpiteillä, niiden laatu, toimintaperiaate ja asennuspaikka on kuvattava (katso 3.3 luku).

* Prosessinohjaustekniset toimenpiteet: Jos räjähdyssuojausjärjestelmään kuuluu prosessinohjausteknisiä toimenpiteitä, niiden laatu, toimintaperiaate ja asennuspaikka on kuvattava (katso 3.4 luku).

Organisatoriset toimenpiteet

Myös organisatoriset räjähdyssuojatoimenpiteet kuvataan räjähdyssuojausasiakirjassa (katso 4 luku).

Asiakirjasta tulisi käydä ilmi:

- mitä toimintaohjeita työpaikkaa tai toimintaa varten on annettu

- miten työntekijöiden pätevyys varmistetaan

- koulutusjaksojen sisältö ja tiheys (ja niihin osallistujat)

- miten mahdollisten useissa eri paikoissa käytettävien työvälineiden käyttöä räjähdysvaarallisissa tiloissa säännellään

- miten varmistetaan, että työntekijät käyttävät vain asianmukaisia suojavaatteita

- onko työskentelylupajärjestelmä käytössä ja jos on, miten se on järjestetty

- miten kunnossapito-, valvonta- ja tarkastustehtävät on järjestetty

- miten räjähdysvaaralliset tilat on merkitty.

Jos näihin kohtiin liittyy lomakkeita, ne voidaan liittää räjähdyssuojausasiakirjaan mallikappaleina. Asiakirjaan olisi liitettävä luettelo useissa eri paikoissa käytettävistä työvälineistä, jotka on hyväksytty käytettäväksi räjähdysvaarallisissa tiloissa. Kuinka yksityiskohtaisia ne ovat, tulisi riippua toimenpiteen tyypistä ja laajuudesta sekä kyseisen riskin suuruudesta.

6.3.6 Räjähdyssuojatoimenpiteiden toteuttaminen

Räjähdyssuojausasiakirjasta tulisi käydä ilmi, kuka vastaa tiettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta tai kenet siihen on valtuutettu tai valtuutetaan (mm. myös laatimaan ja pitämään yllä räjähdyssuojausasiakirjaa). On myös syytä mainita ajankohta, jona toimenpiteet on otettava käyttöön ja miten niiden tehokkuutta valvotaan.

6.3.7 Räjähdyssuojatoimenpiteiden yhteensovittaminen

Jos samoissa työskentelytiloissa on useita yrityksiä edustavia työnantajia, kukin työnantaja vastaa valvonnassaan olevista tiloista. Työnantajan, joka on vastuussa tietystä työpaikasta, on yhteensovitettava räjähdyssuojaan liittyvien toimenpiteiden toteuttaminen ja esitettävä räjähdyssuojausasiakirjassaan tarkat tiedot tämän yhteensovittamisen tavoitteista sekä sen täytäntöönpanoon liittyvistä toimenpiteistä ja menetelmistä.

6.3.8 Räjähdyssuojausasiakirjan liite

Liite voi sisältää esim. EY:n tyyppitarkastustodistuksia, EY:n vaatimustenmukaisuusvakuutuksia, käyttöturvallisuustiedotteita, laitteiden, työvälineiden tai teknisten työvälineiden käyttöohjeita tai muita sellaisia. Siihen voi myös sisällyttää esimerkiksi räjähdyssuojauksen kannalta tarpeellisia huoltosuunnitelmia.

LIITTEET

A.1 Sanasto

Jotta käsikirjan yksiselitteinen ymmärtäminen olisi mahdollista, seuraavassa määritellään räjähdyssuojaukseen liittyviä keskeisiä käsitteitä. Käsitteistä, jotka perustuvat EU:n direktiiveissä ja yhdenmukaistetuissa standardeissa oleviin oikeudellisesti sitoviin määritelmiin, kyseinen lähde on ilmoitettu. Yksityiskohtaisempien ammattitermien määritelmät ovat peräisin alan kirjallisuudesta.

Aktivoitumiskelpoinen syttymislähde: Syttymislähteiden merkitys aliarvioidaan usein tai niitä ei tunnusteta. Syttymislähteiden aktivoituminen, eli kyky sytyttää räjähdyskelpoinen ilmaseos, riippuu muun muassa syttymislähteen sisältämästä energiasta ja räjähdyskelpoisen ilmaseoksen ominaisuuksista. Muissa kuin normaalin ilmanpaineen olosuhteissa räjähdyskelpoisen seoksen syttymiseen vaikuttavat ominaisuudet muuttuvat, esimerkiksi seoksen syttymisen vaatima vähimmäisenergia pienenee seoksen happipitoisuuden kasvaessa kymmenpotenssijärjestelmän mukaisesti.

Alempi räjähdysraja: Ilmaan sekoittuneen palavan aineen pitoisuuden alaraja, jossa räjähdys on mahdollinen. [EN 1127-1]

Dispergoitumisaste: Mitta, jonka mukaisesti kiinteä tai nestemäinen aine voi sekoittua (hienojakoisimmillaan) toiseen kaasumaiseen tai nestemäiseen aineeseen ilman molekyylisidoksia aerosoliksi, emulsioksi, kolloidiksi tai lietteeksi.

Happipitoisuusraja: Palavan aineen ja ilman seoksen suurin mahdollinen happipitoisuus, jossa räjähdystä ei tapahdu ja joka on selvitetty määrätyissä koeolosuhteissa. [EN 1127-1]

Hybridit seokset: Ilman ja palavien aineiden seos eri olotiloissa, esimerkiksi metaania ja hiilipölyä ilmassa. [EN 1127-1]

Kytemispiste:

Kytemispiste on lämpötila, jonka yläpuolella on varauduttava kytemiskaasuista muodostuvan räjähdyskelpoisen seoksen syntymiseen. [VDI 2263]

Laite: Laitteilla tarkoitetaan koneita, toimintavälineitä, kiinteitä tai siirrettäviä laitteita, hallintalaitteita, kojeita ja havaitsemis- ja estojärjestelmiä, jotka on yksin tai yhdessä tarkoitettu energian valmistukseen, kuljetukseen, varastointiin, mittaamiseen, sääntelyyn ja muuntamiseen ja/tai aineiden käsittelyyn ja jotka niille ominaisten mahdollisten syttymislähteiden takia saattavat aiheuttaa räjähdysvaaran. [Direktiivi 94/9/EY]

Laiteluokka: Laitteet ja suojajärjestelmät voidaan suunnitella tiettyjä räjähdyskelpoisia ilmaseoksia varten. Tällaisissa tapauksissa ne varustetaan asianmukaisin merkinnöin. [Direktiivi 94/9/EY]

Huomautus:

On olemassa myös laitteita, jotka on suunniteltu käytettäväksi erilaisissa räjähdyskelpoisissa ilmaseoksissa ja joita voidaan esimerkiksi käyttää sekä pölyn ja ilman seoksissa että kaasun ja ilman seoksissa.

Laiteryhmä: Laiteryhmään I kuuluvat laitteet on tarkoitettu käytettäväksi kaivosten maanalaisissa ja maanpäällisissä osissa, joissa kaivoskaasu ja/tai syttyvä pöly voi aiheuttaa vaaraa. Laiteryhmään II kuuluvat laitteet on tarkoitettu käytettäväksi muissa tiloissa, joissa räjähdyskelpoiset ilmaseokset voivat aiheuttaa vaaraa. [Direktiivi 94/9/EY]

Huomautus:

Laiteryhmään I kuuluvilla laitteilla ei ole tämän käsikirjan kannalta merkitystä (katso 1.2 luku: Soveltamisala).

Leimahduspiste: Alhaisin lämpötila, jossa määrätyissä koeolosuhteissa nesteestä haihtuu palavaa kaasua tai palavaa höyryä siinä määrin, että kosketus aktivoituvaan syttymislähteeseen aiheuttaa välittömästi liekin syttymisen. [EN 1127-1]

Luokka:

Työvälineiden jaottelu vaadittavan suojausasteen mukaisesti. [94/9/EY]

Lämpötilaluokka: Työvälineet luokitellaan suurimman mahdollisen pintalämpötilansa mukaisiin lämpöluokkiin. Kaasut luokitellaan vastaavasti syttymislämpötilansa mukaisiin luokkiin.

Normaalin ilmanpaineen olosuhteet:

Normaalin ilmanpaineen olosuhteilla tarkoitetaan tavallisesti ympäristöolosuhteita, joissa lämpötila vaihtelee -20 °C:n ja 60 °C:n välillä ja paine vaihtelee 0,8 baarin ja 1,1 baarin välillä. (ATEX-ohjeet, direktiivi 94/9/EY)

Osat: Osilla tarkoitetaan rakenteellisia osia, jotka ovat välttämättömiä laitteiden ja suojajärjestelmien vakaalle toiminnalle, mutta jotka eivät toimi itsenäisesti. [Direktiivi 1994/9/EY]

Pintalämpötila, suurin sallittu:

Suurin sallittu (esimerkiksi työvälineen) pinnan lämpötila, joka määritellään vähentämällä vahvistettu lämpöarvo syttymis- tai kytemislämpötilasta.

Q-putki:

Niin sanotuilla Q-putkilla laitteistoihin voidaan liittää jälkeenpäin räjähdyspainetta alentavia laitteita. Erityinen seulakudos katkaisee räjähdysliekin, joka ei pääse leviämään Q-putken ulkopuolelle.

Raekoko:

Pölyhiukkasen nimellinen halkaisija.

Räjähdys:

Äkillinen hapettumis- tai hajoamisreaktio, jonka yhteydessä lämpötila tai paine nousee tai molemmat nousevat samanaikaisesti. [EN 1127-1]

Räjähdyskelpoinen ilmaseos: Räjähdyskelpoisella ilmaseoksella tarkoitetaan toisaalta normaalipaineisen ilman ja toisaalta kaasun, höyryn, sumun tai pölyn muodossa olevien palavien aineiden seosta, jossa palaminen leviää syttymisen jälkeen koko palamattomaan seokseen. [Direktiivi 1999/92/EY]

On huomattava, että räjähdyskelpoinen ilmaseos sellaisena, kuin se on määritelty direktiivissä, ei ehkä kykene palamaan niin nopeasti, että se räjähtää standardissa EN 1127-1 määritellyllä tavalla.

Räjähdyskelpoinen seos: Kaasumaiseen muotoon pieniksi pisaroiksi jakautuneesta polttoaineesta ja kaasuuntuneesta hapettimesta koostuva seos, jossa räjähdys voi sytytyksen jälkeen levitä nopeasti. Jos hapetin on normaalin ilmakehän olosuhteissa olevaa ilmaa, puhutaan räjähdyskelpoisesta ilmaseoksesta.

Räjähdyskelpoisen ilmaseoksen muodostavat aineet: Palavat aineet on luokiteltava aineiksi, jotka voivat muodostaa räjähdyskelpoisen ilmaseoksen, jollei niiden ominaisuuksien tutkimus ole osoittanut, etteivät ne ilmaan sekoittuneina kykene itsenäisesti ylläpitämään laajenevaa räjähdystä. [Direktiivi 1999/92/EY]

Räjähdyspaine (suurin mahdollinen): Määrätyissä koeolosuhteissa selvitetty suurin mahdollinen paine, joka syntyy suljetussa säiliössä räjähdyskelpoisen ilmaseoksen räjähtäessä. [EN 1127-1]

Räjähdyspaineaallon kestävä: Säiliöiden ja työvälineiden rakenteellinen ominaisuus, jonka mukaisesti ne kestävät odotettavissa olevan räjähdyksen paineen hajoamatta, vaikka pysyviä muodonmuutoksia voikin tapahtua. [EN 1127-1]

Räjähdyspaineen alentaminen:

Suojatoimenpide, jolla rajoitetaan räjähdyksen painetta poistamalla palamatonta seosta ja palamistuotteita olemassa olevien aukkojen kautta niin, että säiliöön, työtilaan tai rakennukseen ei kohdistu sen rakenteellisen kestävyyden (räjähdyksenkestävyyden) ylittävää painetta.

Räjähdyspaineen alentamislaitteet:

Laite, joka pitää paineenalennusaukon normaalitoiminnassa suljettuna ja avaa sen räjähdyksen tapahtuessa.

Räjähdyspaineen kestävä: Säiliöiden ja työvälineiden rakenteellinen ominaisuus, jonka mukaisesti ne kestävät odotettavissa olevan räjähdyksen paineen muuttamatta pysyvästi muotoaan. [EN 1127-1]

Räjähdyspainetta alentavat tasot:

Räjähdyspainetta alentavan laitteen geometriset paineenalentamistasot.

Räjähdysrajat: Kun riittävästi dispergoituneen palavan aineen pitoisuus ilmassa saavuttaa vähimmäisarvon (alempi räjähdysraja), räjähdys on mahdollinen. Räjähdystä ei enää voi tapahtua, kun kaasun tai höyryn pitoisuus on ylittänyt suurimman mahdollisen arvonsa (ylempi räjähdysraja).

Räjähdysrajat muuttuvat, jos olosuhteet eivät vastaa normaalin ilmanpaineen olosuhteita. Tavallisesti räjähdysrajojen välinen pitoisuusalue laajenee esimerkiksi silloin, kun seoksen paine ja lämpötila nousevat. Palavan nesteen yläpuolelle voi syntyä räjähdyskelpoinen ilmaseos vain siinä tapauksessa, että nesteen pinnan lämpötila ylittää vähimmäisarvon.

Räjähdysryhmä: Kaasut ja höyryt luokitellaan rajarakoleveytensä (normitetussa laitteistossa räjähdysliekin läpäisykyky määritellään mitatun raon avulla) ja vähimmäissytytysvirtansa (virta, joka aiheuttaa normitetussa laitteistossa syttymisen) perusteella kolmeen ryhmään (II A, II B ja II C, joista ryhmän II C rajarakoleveys on pienin).

Räjähdysvaarallinen tila: Räjähdysvaarallisella tilalla tarkoitetaan tilaa, jossa voi esiintyä räjähdyskelpoista ilmaseosta sellaisina määrinä, että työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi tarvitaan erityisiä suojatoimenpiteitä. [Direktiivi 1999/92/EY]

Räjähdysvaaraton tila: Räjähdysvaarattomalla tilalla tarkoitetaan tilaa, jossa räjähdyskelpoista ilmaseosta ei oleteta esiintyvän sellaisina määrinä, että erityiset suojatoimenpiteet olisivat tarpeen. [Direktiivi 1999/92/EY]

Suojajärjestelmä: Suojajärjestelmillä tarkoitetaan laitteita, edellä määriteltyjen laitteiden osia lukuun ottamatta, joiden tehtävänä on välittömästi estää syntyvät räjähdykset ja/tai rajoittaa räjähdyksen vaikutusalaa ja jotka on saatettu markkinoille erikseen itsenäisinä järjestelminä. [Direktiivi 94/9/EY]

Huomautus:

Suojajärjestelmillä tarkoitetaan myös integroituja suojajärjestelmiä, jotka on saatettu markkinoille laitteen osana.

Syttymislähde:

Syttymislähde luovuttaa räjähdyskelpoiseen seokseen tietyn energiamäärän, joka riittää saamaan aikaan sytytyksen leviämisen kyseisessä seoksessa.

Syttymislämpötila: Määrätyissä koeolosuhteissa selvitetty kuuman pinnan alin mahdollinen lämpötila, jossa se saa aikaan kaasun ja ilman, höyryn ja ilman tai pölyn ja ilman seoksena esiintyvän palavan aineen syttymisen. [EN 1127-1]

Syttymissuojaustapa: Erityiset toimenpiteet, joiden kohdistaminen työvälineisiin estää niitä aiheuttamasta ympärillä olevan räjähdyskelpoisen ilmaseoksen syttymistä. [EN 50014:n mukaisesti]

Tarkoituksenmukainen käyttö: Laitteiden, suojajärjestelmien ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen laitteiden käyttö laiteryhmien ja -luokkien mukaisesti sekä kaikkien valmistajan antamien, laitteiden ja suojajärjestelmien vakaan käytön varmistamiseksi tarvittavien tietojen mukaisesti. [Direktiivi 94/9/EY]

Teknisesti tiivis: Teknisesti tiiviitä ovat laitteiden osat, joiden epätiiviyttä ei voida todeta tarkoitukseen soveltuvalla tiiviyskokeella tai tiiviyden valvonnalla tai seurannalla käyttäen esimerkiksi vaahtoavia aineita tai vuodonetsintä- tai vuodonilmaisulaitteita, mutta joista voi kuitenkin harvinaisissa tapauksissa päästä ulos pieniä määriä palavaa ainetta.

Työnantaja: Jokainen luonnollinen tai oikeudellinen henkilö, johon työntekijä on työsuhteessa ja joka on vastuussa yrityksestä tai laitoksesta [Direktiivi 89/391/ETY]

Työntekijä: Jokainen henkilö, jonka työnantaja on palkannut, mukaan lukien myös harjoittelijat ja oppisopimussuhteiset työntekijät, ei kuitenkaan kotitaloustyöntekijä. [Direktiivi 89/391/ETY]

Työvälineet:

Työvälineiksi nimitetään kaikkia koneita, laitteita, työkaluja tai laitteistoja, joita työssä käytetään. [Direktiivi 89/655/ETY]

Vaaraa aiheuttavat määrät: Räjähdyskelpoisten ilmaseosten määrät, jotka voivat vaarantaa työntekijöiden tai muiden henkilöiden terveyden ja turvallisuuden. [1999/92/EY]

Jo 10 litran suuruista räjähdyskelpoisen ilmaseoksen yhtenäistä määrää suljetussa huonetilassa on tavallisesti pidettävä huoneen koosta riippumatta vaaraa aiheuttavana määränä.

Vaarallinen räjähdyskelpoinen ilmaseos:

Räjähdyskelpoinen ilmaseos, jota on vaaraa aiheuttava määrä.

Vyöhykeluokittelu: Räjähdysvaaralliset tilat luokitellaan räjähdyskelpoisten ilmaseosten esiintymistiheyden ja keston perusteella. [Direktiivi 1999/92/EY]

Vyöhykkeet: katso "Vyöhykeluokittelu"

Ylempi räjähdysraja: Ilmaan sekoittuneen palavan aineen pitoisuuden yläraja, jossa räjähdys on vielä mahdollinen. [EN 1127-1:n mukaisesti]

A.2 Räjähdyssuojaa koskevat määräykset ja lisätietoja sisältävät tietolähteet

Liite A.2 sisältää EU:n direktiivit ja ohjeet sekä eurooppalaiset yhdenmukaistetut standardit kullakin käsikirjan kielellä. Kansalliset säädökset direktiivin 1999/92/EY täytäntöönpanemiseksi on ilmoitettu - mikäli ne ovat olleet jo käsikirjan laatimishetkellä tiedossa - julkaisukielellään.

Muiden kansallisten määräysten ja lähempiä tietoja sisältävän kirjallisuuden sekä kansallisia neuvontapalveluja koskevien tietojen lisäämistä varten liitteessä on ylimääräisiä lukuja, jotka asianomaisilla kansallisilla yksiköillä on mahdollisuus täyttää.

A.2.1 EU:n direktiivit ja ohjeet [16]

[16] Mainittujen direktiivien koko teksti on saatavilla maksutta EurLex-tietokannassa Internet-osoitteesta http://europa.eu.int/eur-lex/de/search/ search_lif.html.

89/391/ETY Neuvoston direktiivi 89/391/ETY toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1989 (EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1)

89/655/EEC Neuvoston direktiivi 89/655/ETY työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista (toinen direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi), annettu 30 päivänä marraskuuta 1989 (EYVL L 393 , 30.12.1989 s. 13)

90/396/EEC Neuvoston direktiivi 90/396/ETY kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, annettu 29 päivänä kesäkuuta 1990 (EYVL L 196 , 26.7.1990, s. 15)

92/58/EEC Neuvoston direktiivi 92/58/ETY työssä käytettäviä turvallisuus- ja/tai terveysmerkkejä koskevista vähimmäisvaatimuksista (yhdeksäs direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi), annettu 24 päivänä kesäkuuta 1992 (EYVL L 245 , 26.8.1992 s. 23)

92/91/ETY Neuvoston direktiivi 92/91/ETY vähimmäisvaatimuksista porausta käyttävän kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi (yhdestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi), annettu 3 päivänä marraskuuta 1992, (EYVL L 348, 28.11.1992, s. 9)

92/104/ETY Neuvoston direktiivi 92/104/ETY vähimmäisvaatimuksista avo- ja kaivoslouhintateollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi (kahdestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi), annettu 3 päivänä joulukuuta 1992, (EYVL L 404, 31.12.1992, s. 10)

94/9/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/9/EY räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, annettu 23 päivänä maaliskuuta 1994 (EYVL L 100, 19.4.1994, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 5 päivänä joulukuuta 2000 (EYVL L 304, 5.12.2000, s. 42)

96/82/EC Neuvoston direktiivi 96/82/EY vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996 (EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13)

1999/92/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/92/EY vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi (viidestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi), annettu 16 päivänä joulukuuta 1999 (EYVL L 23, 28.1.2000, s. 57), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 7 päivänä kesäkuuta 2000 (EYVL L 134, 7.6.2000, s. 36)

2001/45/EC Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/45/EY työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun neuvoston direktiivin 89/655/ETY (toinen direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) muuttamisesta, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001 (EYVL L 195 , 19.7.2001, s. 46)

ATEX-ohjeet Räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 23 päivänä maaliskuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/9/EY soveltamisohjeet, toukokuu 2000 (Euroopan komission julkaisema vuonna 2001) ISBN 92-894-0784-0

67/548/ETY Neuvoston direktiivi 67/548/ETY vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1967 (EYVL 196, 16.8.1967, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 6 päivänä elokuuta 2001 (EYVL L 225, 21.8.2001, s. 1)

A.2.2 Direktiivin 1999/92/EY täytäntöönpanemiseksi annetut EU:n jäsenvaltioiden kansalliset määräykset (kursivoitu teksti on komission lisäämä)

Belgia

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Tanska

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Saksa

BetrSichV Verordnung zur Rechtsvereinfachung im Bereich der Sicherheit und des Gesundheitsschutzes bei der Bereitstellung von Arbeitsmitteln und deren Benutzung bei der Arbeit, der Sicherheit beim Betrieb überwachungs-bedürftiger Anlagen und der Organisation des betrieblichen Arbeitsschutzes (Betriebssicherheitsverordnung - BetrSichV), 27. syyskuuta 2002 (BGBl. 2002 Teil I s. 3777)

Yhdistynyt kuningaskunta

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Kreikka

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Ruotsi

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Espanja

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Ranska

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Irlanti

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Italia

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Luxemburg

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Alankomaat

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Itävalta

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Portugali

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

Suomi

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

A.2.3 Valikoituja eurooppalaisia normeja

Ajantasainen luettelo on Euroopan standardointijärjestön (CEN) verkkosivuilla osoitteessa http://www.cenorm. be/standardization/ tech_bodies/cen_bp/workpro/tc305.htm.

EN 50 281-3 Tilojen luokittelu, joissa on tai voi olla räjähdyskelpoisia pölyjä (Classification of areas where combustible dusts are or may be present).

EN 1127-1 Räjähdysvaaralliset tilat - Räjähdyksen esto ja suojaus - Osa 1: Peruskäsitteet ja menetelmät; Versio EN 1127-1:1997

EN 13463-1 Räjähdysvaarallisten tilojen muut kuin sähkölaitteet - Osa 1: Perusmenetelmä ja vaatimukset; Versio EN 13463-1:2001

EN 12874 Räjähdysvaaralliset tilat. Räjähdyksen esto ja suojaus. Osa 1: Peruskäsitteet ja menetelmät; versio EN 12874:2001

EN 60079-10 Räjähdysvaarallisten tilojen sähkölaitteet - Osa 10: Räjähdysvaarallisten tilojen luokittelu; versio 60079 - 10:1996

prEN 1839 Kaasujen ja höyryjen alemman ja ylemmän räjähdysrajan määrittely

prEN 13237-1 Räjähdyskelpoiset ilmaseokset - Räjähdyksen esto ja suojaus - Osa 1: Räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojajärjestelmien käsitteitä ja määritelmiä; versio prEN 13237-1: 1998

prEN 13463-2 Räjähdysvaarallisten tilojen muut kuin sähkölaitteet - Osa 2: Virtausta rajoittava rakenne "fr"; versio prEN 13463-2:2000

prEN 13463-5 Räjähdysvaarallisten tilojen muut kuin sähkölaitteet - Osa 5: Rakennesuojaus; versio prEN 13463-5:2000

prEN 13463-8 Räjähdysvaarallisten tilojen muut kuin sähkölaitteet - Osa 8: Nestetäytteinen rakenne "k"; versio prEN 13463-8:2001

prEN 13673-1 Kaasu- ja pölypilvien suurimman mahdollisen räjähdyspaineen ja paineenlisäyksen määrittely - Osa 1: Suurimman räjähdyspaineen määrittely; versio prEN 13673-1:1999

prEN 13673-2 Kaasu- ja pölypilvien suurimman mahdollisen räjähdyspaineen ja paineenlisäyksen määrittely - Osa 1: Suurimman paineenlisäyksen määrittely

prEN 13821 Pölyn ja ilman seosten pienimmän syttymislämpötilan määrittämismenetelmät; versio prEN 13821:2000

prEN 13980 Räjähdysvaaralliset tilat - Laadunhallintajärjestelmien käyttö; versio prEN 13980:2000

prEN 14034-1 Pölypilvien räjähdysteknisten tunnuslukujen määrittely - Osa 1: Suurimman räjähdyspaineen määrittely; versio prEN 14034-1:2002

prEN 14034-4 Pölypilvien räjähdysteknisten tunnuslukujen määrittely - Osa 4: Pölypilvien happipitoisuuden määrittely; versio prEN 14034-4:2001

prEN 14373 Räjähdysten vaimentamisjärjestelmät

prEN 14460 Räjähdyksen kestävä rakennustapa

prEN 14491 Pölyräjähdyksille alttiiden tilojen tuuletusjärjestelmät

prEN 14522 Kaasujen ja höyryjen alin syttymislämpötila

A.2.4 Muita kansallisia määräyksiä ja kirjallisuutta (kansalliset yksiköt täyttävät)

Kansalliset määräykset

Nimi Pitkä nimi (Lyhyt nimi), Julkaisupäivä, Lähde

...

Kirjallisuus

Nimeke, Tekijä, Julkaisupäivä, Lähde

...

A.2.5 Kansalliset neuvontapalvelut (kansalliset yksiköt täyttävät)

Organisaation nimi

mahdollinen yhteyshenkilö

katuosoite/postilokero

postinumero, postitoimipaikka // Puhelin: ...

Faksi: ...

Sähköposti: ...

... // ...

A.3 Mallilomakkeita ja tarkistusluetteloita

Mallit ja tarkistusluettelot on tarkoitettu helpottamaan käsikirjan sisällön soveltamista käytäntöön. Ne eivät kuitenkaan pyri olemaan täydellisiä.

A.3.1 Tarkistusluettelo "Räjähdyssuojaus laitteiden sisällä"

A.3.2 Tarkistusluettelo "Räjähdyssuojaus laitteiden ympäristössä"

A.3.3 Malli "Lupa töiden suorittamiseksi syttymislähteitä sisältävin välinein tiloissa, joissa on räjähdyskelpoista ilmaseosta"

A.3.4 Tarkistusluettelo "Yhteensovittamistoimenpiteet toiminnallisen räjähdyssuojauksen yhteydessä"

A.3.5 Tarkistusluettelo "Koordinaattorin tehtävät toiminnallisen räjähdyssuojauksen yhteydessä"

A.3.6 Tarkistusluettelo "Räjähdyssuojausasiakirjan täydellisyys"

A.3.1 Tarkistusluettelo "Räjähdyssuojaus laitteiden sisällä"

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

A.3.2 Tarkistusluettelo "Räjähdyssuojaus laitteiden ympäristössä"

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

A.3.3 Malli "Lupa töiden suorittamiseksi syttymislähteitä sisältävin välinein tiloissa, joissa on räjähdyskelpoista ilmaseosta"

>TAULUKON PAIKKA>

A.3.4 Tarkistusluettelo "Yhteensovittamistoimenpiteet toiminnallisen räjähdyssuojauksen yhteydessä"

>TAULUKON PAIKKA>

A.3.5 Tarkistusluettelo "Koordinaattorin tehtävät toiminnallisen räjähdyssuojauksen yhteydessä"

>TAULUKON PAIKKA>

A.3.6 Tarkistusluettelo "Räjähdyssuojausasiakirjan täydellisyys"

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

A. 4 Komissio lisää direktiivin tekstin kunkin jäsenvaltion virallisella kielellä

Vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi 16 päivänä joulukuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/92/EY.

Top