52001AE0514

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta"

(2001/C 193/01)

Neuvosto päätti 8. syyskuuta 2000 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohdan sekä 55 ja 95 artiklan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -jaosto antoi lausuntonsa 7. helmikuuta 2001. Esittelijä oli Bo Green.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.-26. huhtikuuta 2001 pitämässään 381. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 88 ääntä puolesta ja 17 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Euroopan komission marraskuussa 1996 julkaiseman vihreän kirjan "Julkiset hankinnat Euroopan unionissa: tulevaisuuden kysymyksiä"(1) johdosta Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. toukokuuta 1997(2) yksimielisesti aiheesta lausunnon.

Joidenkin alojen asteittaisen vapauttamisen vuoksi Euroopan komissio on ehdottanut muutoksia "alakohtaiseen" direktiiviin 93/93/ETY, joka koskee vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja televiestinnän alojen hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamista(3). Nämä muutosehdotukset edellyttävät kaiken julkisia sopimuksia koskevan EY-lainsäädännön uudelleentarkastelua tiettyjen sektorien asteittaisen vapautumisen vuoksi. Komissio ehdottaa myös tavara- ja palveluhankintoja sekä rakennusurakoita koskevien direktiivien uudistamista, mikä mm. tarkoittaa sitä, että niiden soveltamisala ei enää ulottuisi televiestintäalaan. Direktiivissä ehdotetaan myös nykyisten säädösten muuttamista siten, että otettaisiin huomioon televiestintämarkkinoiden tosiasiallinen vapautuminen. Ehdotuksen sisältämät muutokset on ryhmitelty kahteen osaan, joista toinen käsittelee direktiivin yksinkertaistamista ja toinen oikeudellisen kehyksen muuttamista.

1.2. Komitea on tyytyväinen varsinkin komission saavutuksiin markkinoiden avaamiseksi, jota yhteisö on tukenut alkuajoistaan lähtien. Komitea esittää kuitenkin muutoksia ehdotetun direktiivin tekstiin.

1.3. Komitean ehdotukset esitellään sen jälkeen, kun on tehty yleisiä huomioita ensiksi ehdotetusta yksinkertaistamisesta ja toiseksi tekstissä esitetyistä lakimuutoksista.

2. Yleisiä huomioita direktiivin 93/38/ETY yksinkertaistamisesta

2.1. Ehdotetut muutokset liittyvät direktiivin 93/38/ETY soveltamisalaan, joka koskee vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja. Muutosehdotuksissa pyritään huomioimaan näiden alojen asteittainen vapauttaminen, sähköisten hankintamekanismien käyttöönotto, teknisiä eritelmiä koskevien säännösten selkiyttäminen erityisesti innovatiivisten yritysten kannustamiseksi, hankintasopimusten myöntämisperusteita koskevien säännösten tarkentaminen, kynnysarvojen yksinkertaistaminen ja yhteisen hankintasanaston käyttöönotto.

Komitea kannattaa näitä muutoksia, mutta pahoittelee yhteisön lainsäädännön liian usein toistuvaa muuttamista, mikä haittaa sen tunnettuutta ja ymmärrettävyyttä. Komitea kehottaa komissiota harkitsemaan nykyistä joustavampia ja pysyvämpiä yleisiä suuntaviivoja, jotta ei estettäisi yhteisön oikeuden tunnettuuden välttämätöntä kehittämistä.

2.2. Komitea antaa tunnustusta uuden direktiivitekstin selkeydestä; se on jaettu neljään osastoon, jotka ovat määritelmät, hankintasopimuksiin sovellettavat säännöt, suunnittelukilpailuihin sovellettavat erityissäännökset palvelualoilla sekä tilastolliset velvoitteet ja loppusäännökset. Tekstiä on kuitenkin työlästä lukea, koska joissakin kohdissa on liikaa yksityiskohtia (ent. 26 artikla), ja joistakin taas selvästi puuttuu tarkkaa tietoa, kuten 9 artiklasta, joka ei ole selkeästi muotoiltu.

2.3. Direktiivin hyväksymisen jälkeen on ehdottomasti muutettava kansallista lainsäädäntöä, sillä yhdistelmädirektiiviin on liitetty uusia selkeyttäviä säännöksiä, jotka koskevat esim. osallistujille annettavia urakkahuutokauppamenettelyn tuloksiin liittyviä tietoja. Lisäksi siinä on säännöksiä, jotka koskevat direktiivin mukaisesti luodussa kelpuuttamisjärjestelmässä kelpuuttamista hakeneille annettavia tietoja. Ehdotuksessa on myös toinen sisältömuutos: tarjouskilpailumenettelyn tuloksista ilmoittamisen velvoite laajennetaan koskemaan kaikkia hankintaviranomaisia, mikä on hyödyllistä. On edistystä, että rajoitettuun ja neuvottelumenettelyyn osallistujien valintaa säädellään yleisillä periaatteilla, kuten vastavuoroinen tunnustaminen ja yhdenvertainen kohtelu.

2.3.1. Ostajina toimivat viranomaiset voivat tarjousten laadun arvioinnin yhteydessä ottaa laillisesti huomioon sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat, mikäli ne samalla kunnioittavat yhtäläisen kohtelun periaatetta ja noudattavat jäsenvaltioiden ja yhteisön sosiaali- ja ympäristölainsäädäntöä sekä ILO:n yleissopimuksia (jotka jäsenvaltiot aikanaan ratifioivat). Tämä olisi sitä paitsi mainittava itse direktiivissä.

2.4. Onnistunut uudistus on myös se, että laadunvarmistusjärjestelmät koskevat nyt sekä tavara- ja palveluhankintoja että rakennusurakoita, kuten myös velvoite viitata laadunvarmistusta tai sertifiointia koskeviin eurooppalaisiin standardeihin (EN 29000- ja EN 45000-sarjan standardit) sekä muuntyyppisten todisteiden tunnustaminen. Direktiiviehdotuksessa olevan viittauksen jäsenvaltioissa käytössä oleviin kokeilustandardeihin pitäisi olla selkeämmässä muodossa, sillä se voi aiheuttaa sekaannusta tai olla liian rajoittava, mikä voi toimia kätkettynä esteenä markkinoille pääsylle. Toistuvat lainmuutokset aiheuttavat joka tapauksessa haittaa taloudellisille toimijoille.

2.5. Komitea ihmettelee myös sitä, ettei tekstiehdotuksessa viitata ympäristökysymyksiin, joilla on ratkaiseva rooli Euroopan tulevaisuuden kannalta. Sopimuksen kohteen kanssa kohtuullisesti yhteensopivien ja sitä vääristämättömien ympäristöperusteiden huomioon ottamisen tulisi sisältyä nykyistä selkeämmin 53 artiklaan. Ne tulisi huomioida ainoastaan, mikäli ne töiden ympäristöseurauksiin nähden muodostavat kilpailijoiden tarjouksiin verrattuna ratkaisevan tekijän.

Merkille pantavaa on lisäksi, ettei hankintasopimuksen myöntämiskriteereissä mainita mitään sosiaalisia perusteita. Ne voisi myös sisällyttää erikseen 53 artiklaan. Komitea ymmärtää, että sosiaalisten perusteiden yksityiskohtainen kattaminen on vaikeaa. Se suositteleekin, että komission tulevat ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia koskevat tulkitsevat tiedonannot muutetaan jäsenvaltioita koskeviksi suuntaviivoiksi, jotka sisältävät yksityiskohtaiset ohjeet kyseisten näkökohtien soveltamisesta. Komissio valmistelee lisäksi parhaillaan käsikirjaa ekologisesti kestävistä julkisista hankinnoista oppaaksi julkisviranomaisille ympäristönäkökohtien huomioonottamiseksi hankintasopimuksia myönnettäessä. TSK suosittelee sosiaalisesti kestäviä julkisia hankintoja koskevan käsikirjan laatimista julkisviranomaisten opastamiseksi myös tällä alalla.

2.6. Valtioiden otteen asteittainen höltyminen ja budjettipoliittisten keinojen tiukentuminen ovat saaneet komission ehdottamaan yksinkertaistamis- ja nykyaikaistamistoimia sekä keinoja joustavuuden lisäämiseksi, jotta huomioitaisiin uusi teknologia ja kevennettäisiin sääntöjä, jotka ovat joskus liian yksityiskohtaisia ja monimutkaisia. Komitea panee kuitenkin merkille, että kaikkien valtion otteen höltymistä seuranneiden seikkojen huomioimiseksi oli välttämätöntä määritellä selkeämmin julkishankintoja koskevat sopimukset kokonaisuudessaan. Oli myös välttämätöntä jättää syrjään aikaisempien direktiivien vanhat määritelmät, jotka sisältävät epämääräisyyksiä erityisesti käyttöoikeussopimuksien osalta. Komitea pahoittelee, ettei komissio käytä hyväkseen tätä direktiiviuudistusta määritelläkseen selvemmin hankintasopimusmenettelyt ja sopimuspuitteet kaikille julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksille sekä käyttöoikeussopimuksille; sopimukset voitaisiin määritellä uudelleen, mitä komitea on esittänyt jo useissa lausunnoissaan. Aivan äskettäin komitea on antanut lausunnon aiheesta "Käyttöoikeussopimuksia sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia koskevan lainsäädännön lujittaminen"(4), jossa komitea toteaa: "Julkinen käyttöoikeusurakka on toimi (sopimus tai yksipuolinen toimi), jolla viranomainen valtuuttaa yksityisen organisaation suunnittelemaan, rakentamaan, rahoittamaan, pitämään kunnossa ja hyödyntämään perusrakennetta ja/tai palvelua pitkäksi tai määrätyksi ajaksi". On ehdottoman välttämätöntä määritellä paremmin palveluja koskevat käyttöoikeussopimukset, erityisesti kaikenlaisten sekä julkishallinnollisten että yksityisten yksiköiden käyttämät hankintamenettelyt.

2.7. Komitean mielestä on valitettavaa, ettei tekstissä säädetä yksinoikeuksien myöntämisestä ennalta, koska ko. ongelma ilmenee tällä tasolla ja koskee pääasiassa palveluiden käyttöoikeussopimusten myöntämistä. Tämä vahvistaa sen, mitä on jo todettu käyttöoikeussopimuksista sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista. Komitean mielestä on tärkeää muistuttaa, että tulkitsevan tiedonannon maininnat käyttöoikeussopimuksista ovat erittäin tärkeitä, sillä niistä käy selkeästi ilmi, että yksinoikeuksien myöntämisen täytyy tapahtua perustamissopimuksen määräysten ja EY-lainsäädännön suurten periaatteiden mukaisesti. Kyseessä on monitahoinen ongelma(5), jota ei voi enää vähätellä, sillä julkisviranomaiset jättävät kokonaisia elinkeinoaloja kilpailusääntöjen ulkopuolelle ilman objektiivisia perusteita, mikä estää EU:n markkinoiden yhtenäistämistä.

2.8. Kuten komitea on jo useaan otteeseen huomauttanut, ja em. oma-aloitteisessa lausunnossaan(6) äskettäin toistanut, EY-lainsäädännössä(7) ei ole vieläkään toteutettu julkishankintoja koskevien sopimusten (hankinta- ja käyttöoikeussopimukset) osalta täydellistä selvitystä, sillä käyttöoikeussopimusten sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten asema yhteisön lainsäädännössä on edelleen sekava. Se käy ilmi huhtikuussa 2000 julkaistusta tulkitsevasta tiedonannosta, joka koskee käyttöoikeussopimusten oikeudellista määrittelyä yhteisön oikeudessa. Tästä syystä yksityisiä investointeja julkisiin infrastruktuureihin ei ole mahdollista tehdä riittävän selkeässä ja pysyvässä oikeudellisessa kehyksessä. Vaikka komissio on ilmoittanut, että mainittu tiedonanto ei edellytä erityistä käyttöoikeussopimuksia koskevaa lakiehdotusta, direktiiviehdotukseen olisi ollut suositeltavaa liittää käyttöoikeussopimuksia sekä julkisen ja yksityissektorin yhteistyösopimuksia koskeva määritelmä, jotta yhteisön lainsäädäntöä ei tarvitsisi jatkuvasti muuttaa. Direktiiviehdotuksen 2 artiklan 3 kohta on ihanteellinen tekstin kohta komitean ehdotusten mukaanottamiseksi, kuten myös käyttöoikeussopimusten sekä julkisen ja yksityissektorin yhteistyösopimusten myöntämismenettelyä koskevan tulkitsevan tiedonannon sisällön huomioimiseksi. Komitean kanta on, että direktiiviin tai asetukseen sisällytetään huhtikuussa 2000 julkaistun tulkitsevan tiedonannon sisältö, jotta saataisiin aikaan selkeät periaatteet julkishankintoja koskevien sopimusten myöntämiselle EU:ssa.

2.9. Lisäksi komitea ehdottaa, että 1 artiklassa viitattaisiin osittain yhdistelmädirektiivin 1 artiklaan, joka on kattavampi ja sisällöltään kutakuinkin sama.

2.10. Komitea muistuttaa, että niiden julkisten laitosten, jotka ovat taloudellisia toimijoita, ei pidä hyötyä asemansa tuomista eduista siten, että kilpailuedellytykset vääristyvät. Kannattaa muistaa, että julkisoikeudellisilla elimillä tai osittain julkisilla yrityksillä on useissa jäsenvaltioissa kilpailuetuja yksityisiin yrityksiin nähden. On ehdottoman välttämätöntä, että ehdotuksen teksti valaisee todella tätä kohtaa, johon yhteisön oikeuskäytäntö ei anna selvää vastausta, koska ei ole olemassa selkeitä sitä koskevia yhteisön tason periaatteita. Yleispalveluja koskevat eri maiden oikeuskäytänteet eivät voi antaa vastausta kysymykseen, jota yhteisön oikeus ei ole käsitellyt selkeästi.

2.11. Edellä esitetyn perusteella on välttämätöntä, että annetaan lisäsäädöksiä, joilla velvoitetaan hankintaviranomaiset tarkistamaan, että julkiset laitokset joutuvat maksamaan samat kulut kuin yksityisetkin toimijat, erityisesti samat verotukselliset sekä sosiaaliturva- ja rahoituskulut. Hankintaviranomaiset on velvoitettava turvautumaan kilpailuun myöntäessään sopimuksia tai kun kyseessä on toiminta, johon liittyy yksityissektorin sopimuksia; näin on tehtävä myös silloin, kun ollaan tekemisissä sellaisten julkisten, osittain julkisten tai yksityisten elimien kanssa, jotka ovat riippuvaisia heistä tai muista hankintaviranomaisista. Tämä seikka on esitetty selkeästi huhtikuussa 2000 julkaistussa komission tulkitsevassa tiedonannossa käyttöoikeussopimuksista. Komitean mielestä olisi tarpeellista liittää siinä esitetyt periaatteet valmisteilla olevaan direktiiviin.

2.12. Ei myöskään ole toivottavaa, että tietyillä markkinoilla ovat vallalla monopolistiset ehdot yksityisyritysten kustannuksella. Olisi myös taattava, etteivät julkiset eivätkä yksityiset toimijat joutuisi syrjityiksi julkishankintoja koskevia sopimuksia myönnettäessä, ja että kilpailuehdot olisivat ehdottomasti samat kaikille osallistujille ja lisäksi EY-lainsäädännön mukaiset.

3. Yksityiskohtaisia huomioita ehdotetuista muutoksista

3.1. Komitea kannattaa molempia esitettyjä periaatteita:

3.1.1. Komissio oli ilmoittanut, että se tekisi ehdotuksia, joilla direktiivin 93/38/ETY soveltamisalan ulkopuolelle jätettäisiin aiemmin siihen kuuluneita aloja tai palveluita (vesi- ja energiahuolto, liikenne- ja televiestintäala), jotka sisältyvät eräässä jäsenvaltiossa todellisten kilpailuehtojen piiriin. Koska televiestintäala on täysin vapautunut, ja muillakin direktiivin 93/38/ETY soveltamisalaan kuuluvilla aloilla on tapahtunut kehitystä, direktiiviehdotuksessa esitetään kullekin alalle erityyppisiä ratkaisuja. Komitea kannattaa ehdotuksia.

3.2. Televiestinnän vapauttamisen sääntelykehys perustuu EY:n perustamissopimuksen 86 ja 95 artiklaan. Direktiivi 90/388/ETY, jota on muutettu direktiivillä 96/19/EY, oli perusta sille, että jäsenvaltioiden oli ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin viimeistään 1. päivästä tammikuuta 1998 lähtien taatakseen, että jokaisella yrityksellä olisi oikeus tarjota televiestintäpalveluja tai perustaa tai tarjota televerkkoja, joita edellytetään kyseisten palvelujen tarjoamiseksi. Vaadittavat toimenpiteet saatettiin todellakin voimaan jäsenvaltioiden lainsäädännössä (jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset, toimiluvat, yhteenliittäminen, yleispalvelu, tariffit jne.), ja niinpä komissiokin tuli siihen lopputulokseen, että julkisia hankintoja, jotka koskevat useimpia televiestintäalan palveluja useimmissa jäsenvaltioissa, oli jo pidettävä kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätettävinä hankintoina(8). Komitea panee tämän merkille, mutta ei ole vakuuttunut keinoista, joita komissio soveltaa direktiivin 93/38/ETY kattamien muiden alojen vapauttamisen edistämiseksi. 29 artikla näyttää tarjoavan tyydyttävät puitteet, mutta siitä saattaa olla seurauksena tilanteiden äärimmäinen kirjavuus EU:ssa.

3.3. Komitea asettaa kyseenalaiseksi, onko "perinteisten" direktiivien yhdistämistilanteessa - yhdistämisestä on päätetty samanaikaisesti ko. ehdotuksen kanssa - tarpeellista ylläpitää säädöksiä, joilla taataan viranomaisille direktiivien soveltamisalan ulkopuolelle jääminen, kun on kyse heidän televiestintäalan ostoistaan. Komitea ihmettelee, mihin perustuu se, että hankintaviranomaisten ei tarvitsisi noudattaa kilpailusääntöjä tällä alalla (ks. yhdistelmädirektiivin 15 artikla).

3.4. Teknisten eritelmien osalta komitea on sitä mieltä, että nykyiseen versioon liitetty viittaus suorituskykyyn ja toimintaa koskeviin vaatimuksiin on huomattava parannus, jolla torjutaan kilpailuprosessiin kätkeytyvät esteet. Koska kyseessä ovat eritelmät, joista todetaan 34 artiklan 3 kohdassa, että ne "- - on laadittava viittaamalla eurooppalaisiin standardeihin", kannattaisi mainita, että niiden viittaukset tulisi selvästi ja tarkoin eritellä ja luetella vaatimuksissa, sillä yrittäjä voi osoittaa yhtäpitävyyden vaatimusten kanssa ainoastaan tarkoin määriteltyjen säännösten avulla.

3.5. Taloudellisen toimijan antamien tietojen luottamuksellisuusperiaatteen (12 artikla) tunnustaminen tukee yritysten innovaatiotoimintaa suojelemalla niiden älyllistä panosta. Olisi kuitenkin paikallaan, että näin tärkeässä tekstissä määriteltäisiin hieman tarkemmin tämän periaatteen soveltamisala, erityisesti sen kohde ja kesto. Komitean mielestä luottamuksellisuusperiaate ei koske ainoastaan urakkatarjouksia, vaan myöskin kaikkia ehdotuksia, joita tehdään hankintaviranomaisille(9), samoin kuin kaikenlaista kaupallista tai yrityksiin liittyvää tietoa. Asiaan olisi mahdollista kiinnittää huomiota viittaamalla julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA) XIV artiklaan. Komitean mielestä yhteisön lainsäädännössä olisi ehdottomasti otettava kantaa palveluntarjoajien liikeideoiden suojeluun ja tuomittava "parhaiden palojen poiminta", sillä se vääristää rehellistä konsultointiperiaatetta.

4. Huomioita konsultointitavoista

4.1. Sähköisten hankintamekanismien käyttöönotto on välttämätöntä nykyisten menetelmien kehittymisen johdosta. Komitea painottaa epävarmuutta, joka vaarantaa tällaisen tiedonvälityksen turvallisuutta, ja edellyttää, että sähköisen tiedon välityksen ja tallennuksen turvaaminen olisi asetettava ennakkoehdoksi kaikkiin konsultointialaan liittyviin innovaatioihin. Komission käsityksen mukaan sähköinen tiedonvälitys lyhentäisi toimitusaikaa 12 päivästä (virallisten julkaisujen toimistoon lähettämiseen ja virallisessa lehdessä julkaisemiseen tällä hetkellä tarvittava aika) 5 päivään. Vähennykset vaikuttavat liiallisilta, ja voidaan epäillä, vaikuttaisiko tällainen toimitusajan lyheneminen kilpailun kasvuun EU:ssa, varsinkin kun kyseessä ovat monitahoiset palvelut, jotka vaativat yrityksiltä usein sekä ennakkotutustumista että miettimisaikaa, ennen kuin ne sitoutuvat julkishankintasopimusten tekomenettelyihin. Pk-yritykset saattaisivat joutua todellisiin vaikeuksiin tarjouksia käsiteltäessä tällaisin ehdoin.

4.2. Hankintasopimusten myöntämisperusteita ja valintaa koskevien säännösten tarkentaminen on erinomainen uudistus. On soveliasta asettaa yleiset ja alustavat säännöt, joilla viranomaisia velvoitetaan ilmoittamaan kriteereiden painotus jo menettelyn alusta lähtien. Uudessa direktiiviehdotuksessa asetetaan velvoite ilmoittaa jokaisen myöntämisperusteen suhteellinen painotus(10) jo hankintasopimusta koskevassa ilmoituksessa tai tarjouseritelmässä. Komitea tukee täysin myöntämisperusteiden painottamista taloudellisesti edullisimman tarjouksen hyväksymiseksi, koska se lisää hankintasopimusten tekomenettelyjen avoimuutta ja takaa tarjousten tekijöiden tasapuolisen kohtelun. Rajoitetut neuvottelumenettelyt, joihin kuuluu tarjousten tekijöiden määrän rajoittaminen objektiivisin ennalta ilmoitettavin kriteerein, on myös onnistunut säännös. 54 artiklan luettelossa voitaisiin huomioida sosiaaliset ja ympäristöä koskevat perusteet sillä ehdolla, ettei aiheuteta suoraa tai epäsuoraa syrjintää. Huomioitavien perusteiden tulee olla ehdottomasti sopimuksen päätavoitteen mukaisia. Sosiaaliset perusteet voivat vaikuttaa hakijoiden valintaan tai sopimuksen myöntämiseen ainoastaan EY-tuomioistuimen tämänhetkisen oikeuskäytännön mukaisesti eli silloin, kun kyseessä ovat samanarvoiset tarjoukset.

4.3. Kun kyseessä ovat poikkeuksellisen alhaiset tarjoukset (55 artikla), olisi hyödyllistä edellyttää, että hankintaviranomaiset joutuisivat pakosta tutkimaan tarjoukset, jotka vaikuttavat poikkeuksellisen alhaisilta suhteessa muihin tarjouksiin, jotka on tehty yhteisön säännöstön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (XIII artikla, 4, a) mukaisesti. On lisäksi tarkennettava, että silloin kun perustelut eivät ole tyydyttäviä, ko. tarjoukset on pakko hylätä. On aihetta taistella tehokkaasti sellaisia sosiaalisen polkumyynnin käytänteitä vastaan, jotka haittaavat suuresti julkisia hankintoja; EU-maiden ja niiden lähivaltioiden sosiaaliset oikeudet ovat erilaiset, mikä saattaa aiheuttaa kilpailun vääristymiä, joiden vaikutuksia direktiiviehdotuksessa ei oteta huomioon. Direktiivitekstiin olisi siis syytä tehdä seuraava lisäys: "Hankintaviranomaisten on otettava huomioon tarjouksia tutkiessaan, noudatetaanko vastaanottavan maan asettamia velvoitteita työntekijöiden suojelun, työlainsäädännön ja sosiaalietujen suhteen."

4.4. 52 artiklaan komitea huomauttaa, että joissain jäsenmaissa on kehitetty palvelujen sertifiointia ja että tämäntyyppisen sertifioinnin on oltava artiklassa määriteltyjen kriteereiden joukossa. Tämä ei saa kuitenkaan aiheuttaa kilpailun piiloestettä, ja siksi on voitava hyväksyä myös muita vastaavanlaisia kriteerejä.

4.5. On hyvä, että 36 artiklaan on lisätty mahdollisuus vaihtoehtoisiin ratkaisuihin ja että niitä koskevat samat säädökset kuin taloudellisesti kannattavimman tarjouksen valintaa.

4.6. Alihankintaa koskeva 37 artikla ei vastaa kaikkien jäsenvaltioiden käytänteitä erityisesti nimettyjen alihankkijoiden osalta; kyseessä on epätavallinen käytänne. Komitea esittää vanhan tekstimuodon säilyttämistä.

4.7. Komitea asettaa kyseenalaiseksi todistelukeinot käytettäessä sähköisiä viestintätapoja, erityisesti 46 artiklan osalta. Komitean mielestä sähköisen allekirjoituksen ja koodauksen menettelyjä tulisi vahvistaa.

4.8. Direktiivi jättää hankintaviranomaisen päätettäväksi suorituskyvyn tason (53 artikla) ja vaadittavan kokemuksen määrittelyn tietynlaisen hankintasopimuksen ollessa kyseessä. Näin tarjouksen tekijät valitaan sen mukaan, miten he pystyvät toteuttamaan hankkeen ihanneolosuhteissa. Rajoitetuissa menettelyissä tai neuvottelumenettelyissä on julkaistava ilmoitus, jossa on ilmoitettava tarjousten tekijöiden määrän mahdollinen rajaaminen heidän suorituskykynsä ja kokemuksensa tasosta riippuen; tämä lisää menettelyjen avoimuutta. TSK pahoittelee kuitenkin sitä, ettei komissio mainitse myöntämisperusteissa sosiaalisia näkökohtia, ja kehottaa korjaamaan puutteen 53 artiklaa muuttamalla.

4.9. Molempiin direktiiveihin sisältyy erittäin tärkeä edistysaskel, nimittäin se, että yrityksiltä tiedustellaan niiden suorituskykyä. Komitea kannattaa sitä.

4.10. Kynnysarvojen käsittely on monimutkaista, ja siksi ehdotetaankin niiden yksinkertaistamista. Toisaalta kynnysarvot ovat samat sekä julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA) soveltamisalaan kuuluville että kuulumattomille hankintasopimuksille. Toisaalta kaikki kynnysarvot ilmoitetaan suoraan euroina ja ne pyöristetään julkisia hankintoja koskevassa sopimuksessa määrättyjä kynnysarvoja alempaan sataan tuhanteen euroon. Yksinkertaistamisen tuloksena saadaan kaksi kynnysarvoa:

- 5300000 euroa, jota sovelletaan rakennusurakoita koskeviin hankintasopimuksiin riippumatta siitä, millä alalla hankintaviranomainen toimii, ja

- 400000 euroa, jota sovelletaan tavaroita ja palveluja koskeviin hankintasopimuksiin sekä suunnittelukilpailuihin riippumatta siitä, millä alalla hankintaviranomainen toimii ja mikä palvelu on kyseessä.

Komitea kannattaa näitä yksinkertaistamisehdotuksia.

4.11. Komissio on antanut suosituksen yhteisen hankintasanaston (Common Procurement Vocabulary - CPV) käytöstä vuonna 1996(11). Tämä nimikkeistö on CPA- ja NACE-nimikkeistöjen kehittynyt ja paranneltu muoto siinä mielessä, että se sopii paremmin julkisten hankintojen erityisominaisuuksiin. Komitea ei kuitenkaan kannata yhteisen hankintasanaston (CPV) säilyttämistä ko. direktiivissä siitä lähtien kun Euroopan parlamentti ja neuvosto tekevät siitä säädösehdotuksen. Tällöin se hyväksytään muodollisesti julkishankintojen yhteydessä käytettäväksi yhteisön nimikkeistöksi, ja sitä ylläpitävät em. toimielimet.

4.12. Monopolijärjestelmät, joita ennen voitiin myöntää yrityksille, ovat asteittain luovuttaneet paikkansa EU:ssa kilpailuun perustuvalle järjestelmälle etenkin tietotekniikan alalla. On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota vallitseviin kilpailuolosuhteisiin, sillä joskus niihin saattaa kätkeytyä merkittäviä kilpailuvääristymän ituja. Täten digitaalisen tiedonvälityksen markkinoiden juridiseen kilpailulle avautumiseen liittyi joissakin jäsenvaltioissa toimijoiden välinen vääristymä. Tämä johtui siitä, että julkisella operaattorilla oli erityisen suotuisat toimintaolosuhteet, jotka sallivat monopolijärjestelmän hyödyntämisen niin pitkään kuin mahdollista. Näin oli mahdollista hyödyntää päällekkäisiä rahoitustukia monopolin ylläpitämiseksi ja uuden kilpailuna pidetyn toiminnan aloittamiseksi. Komitea toteaa, että ko. direktiivi ei ole tarpeeksi tiukka tässä asiassa.

Bryssel, 26. huhtikuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) "Vihreä kirja - Julkiset hankinnat Euroopan unionissa: tulevaisuuden kysymyksiä", KOM (96) 583 lopull.

(2) Lausunto vihreästä kirjasta, esittelijä: Henri Malosse, EYVL C 287, 22.9.1997, s. 92.

(3) Kyseessä on direktiivi 93/38/ETY vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja televiestinnän aloilla toimivien yksiköiden hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyistä; se on "alakohtainen direktiivi" sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 98/4/EY; direktiivit 89/665/ETY ja 92/13/ETY muutoksenhakumenettelyjen soveltamisesta, "muutoksenhakudirektiivit"; EYVL L 199, 9.8.1993; sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 94/22/EY, annettu 30.5.1994, EYVL L 164, 30.6.1994 ja direktiivillä 98/4/EY, annettu 16.2.1998, EYVL L 101, 1.4.1998.

(4) TSK:n lausunto, EYVL C 14, 16.1.2001, s. 91, esittelijä Philippe Levaux, kohta 4.1.3.

(5) 12.12.1996 antamassaan päätöksessä EY-tuomioistuin totesi: "- - että mainituilla erityis- ja yksinoikeuksilla on ymmärrettävä tarkoitettavan yleisesti oikeuksia, joita jäsenvaltion viranomaiset myöntävät yhdelle yritykselle tai rajoitetulle määrälle yrityksiä arviointiperusteilla, jotka eivät ole objektiivisia, oikeasuhtaisia ja syrjimättömiä ja joilla vaikutetaan olennaisestimuiden yritysten kykyyn tarjota televerkkoja, harjoittaa toimintaa niissä tai tarjota telepalveluja samalla alueella olennaisesti samankaltaisilla ehdoilla."

(6) TSK:n lausunto, EYVL C 14, 16.1.2001, s. 91, esittelijä Philippe Levaux.

(7) Komission tulkitseva tiedonanto käyttöoikeussopimuksista (konsessiot) yhteisön oikeudessa, EYVL C 121, 29.4.2000, s. 2.

(8) Alan todellisen kilpailun käynnistymisen myötä puhelin-, teleksi-, radiopuhelin-, henkilöhaku- ja satelliittiviestintäpalveluja koskevat hankinnat voidaan vastedes tehdä palveluhankintoja koskevien tavanomaisten sääntöjen mukaisesti, kuten muiden telepalvelujen osalta jo tehdään.

(9) Esimerkiksi ratkaisuluonnokset, sallitut vaihtoehdot, neuvottelujen yhteydessä tehdyt ehdotukset ja kaikki, mikä liittyy tietojenvaihtoon hankintaviranomaisten ja yritysten välillä.

(10) Se voidaan ilmoittaa eri muodoissa (mm. prosentteina tai suhteellisena osuutena toisesta perusteesta), ja tietyn joustavuuden säilyttämiseksi se voidaan ilmaista myös ääriarvoina, joiden väliin kullekin perusteelle annetun arvon on sijoituttava.

(11) Komission suositus, 96/527/EY, annettu 30 päivänä heinäkuuta 1996, yhteisen hankintasanaston (CPV) käytöstä julkisia hankintoja koskevien sopimusten kohteiden kuvaamiseksi (EYVL L 222, 3.9.1996, s. 10).

LIITE

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Keskustelussa hylättiin seuraava muutosehdotus, joka sai yli neljänneksen annetuista äänistä.

Kohta 4.3

Poistetaan kohdan viimeinen virke:

Direktiivitekstiin olisi siis syytä tehdä seuraava lisäys: "Hankintaviranomaisten on otettava huomioon tarjouksia tutkiessaan, noudatetaanko vastaanottavan maan asettamia velvoitteita työntekijöiden suojelun, työlainsäädännön ja sosiaalietujen suhteen."

Perustelu

Sosiaalisen polkumyynnin suhteen komitean tulisi rajoittaa vaatimuksensa siihen, että polkumyynnin vaikutukset kilpailuun otettaisiin huomioon. Ehdotettu lisäys 55 artiklaan olisi ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa. Mikäli hankintaviranomaiset velvoitettaisiin tutkimaan, ovatko tarjoukset todella kaikkien mainittujen kansallisten velvoitteiden mukaisia, tästä syntyisi suhteeton hallinnollinen työtaakka. Käytännössä tämä johtaisi myös erityisesti ulkomaisten tarjouksentekijöiden vakavaan syrjimiseen. Lisäksi avautuisi mahdollisuus lukemattomille oikeuskiistoille, joita muut hakijat voisivat käynnistää lieviinkin oikeusrikkomuksiin vedoten.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 46, ei-ääniä: 69, tyhjiä: 8.