52000DC0199

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun neuvoston direktiivin 91/250/ETY täytäntöönpanosta ja vaikutuksista

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 91/250/ETY täytäntöönpanosta ja vaikutuksista

TIIVISTELMÄ

Kun neuvoston direktiiviä 91/250/ETY koskeva yhteinen kanta hyväksyttiin (13. joulukuuta 1990), komissio antoi poliittisen sitoumuksen direktiivin täytäntöönpanoa ja vaikutuksia koskevan kertomuksen laadinnasta. Koska kyseessä oli ensimmäinen tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskeva direktiivi, ei vielä ollut muodostunut käytäntöä, jonka mukaan varsinaiseen direktiiviin sisällytetään tarkastelua koskeva lauseke.

Tämä kertomus perustuu merkittäviltä osin tutkimukseen, jonka ulkopuoliset konsultit toteuttivat ja laativat vuonna 1997. Siihen sisältyy myös komission omia havaintoja sekä eturyhmiltä saatuja huomioita.

Yleisesti tuloksena on, että direktiivin tavoitteet on saavutettu ja että ohjelmistoteollisuuteen kohdistuvat vaikutukset ovat olleet myönteisiä (minkä osoittaa esim. alan kasvu ja ohjelmistopiratismin vähentyminen). Tulosten perusteella ei näytä olevan tarvetta direktiivin muuttamiseen.

Direktiivin täytäntöönpanossa eri jäsenvaltioissa on havaittu joitakin puutteita. Komission ei tarvitse puuttua kaikkiin puutteisiin, mutta joitakin on tutkittava tarkemmin jäsenyysvelvoitteiden rikkomisesta mahdollisesti johtuvaa menettelyä silmällä pitäen.

Kertomuksessa käsitellään myös joitakin alan yritysten esille tuomia erityiskysymyksiä (jakeluoikeus ja yleisölle suunnattu tiedotus, varmuuskopiot, oikeuskeinot ja tekniset välineet). Vaikka komissio katsoo, että direktiiviä ei toistaiseksi ole tarpeen muuttaa näiltä osin, tämä ei sulje pois mahdollisuutta, että siihen voidaan tulevan kehityksen perustalta tehdä muutoksia myöhemmin.

Lopuksi käsitellään muita aiheeseen liittyviä yhteisön aloitteita. Näitä ovat erityisesti tietokoneohjelmien patentointikelpoisuus (mikä täydentäisi nykyistä tekijänoikeussuojaa) sekä tuoteväärennösten ja piratismin torjuntaa yhtenäismarkkinoilla käsittelevä vihreä kirja, jossa voitaisiin hyvin käsitellä ohjelmistopiratismia koskevia lisätoimia. Jäsenvaltioita muistutetaan erityisesti siitä, että luvallisten tietokoneohjelmien käyttöä koskeva julkisen sektorin politiikka on tärkeää.

SISÄLLYSLUETTELO

I. Tämän kertomuksen ala

II. Direktiivin taustaa

III. Direktiivin sisältö

IV. Direktiivin täytäntöönpanon tilanne

V. direktiivin täytäntöönpano jäsenvaltioissa

1. Suojan kohde (1 artikla)

(a) Tietokoneohjelmien suoja kirjallisina teoksina

(b) Valmistelevaan suunnitteluun kuuluva aineisto

(c) Kaikki eri ilmaisumuodot

(d) Ideat ja periaattet

(e) Tekijänsä henkinen luomus

(f) Ei muita arviointiperusteita

2. Tietokoneohjelman tekijä (2 artikla)

3. Suojaan oikeutetut (3 artikla)

4. Yksinoikeudet (4 artikla)

(a) Toisintaminen (4 artiklan a kohta)

(b) kääntäminen, muuntaminen, sovittaminen ja muunlainen muuttaminnen (4 artiklan b kohta)

(c) levittäminen yleisölle vuokraamalla tai millään muulla tavalla (4 artiklan c kohdan ensimmäinen virke)

(d) oikeuden raukeaminen yhteisössä (4 artiklan c kohdan toinen virke)

5. Yksinoikeuksia koskevat poikkeukset (5 artikla)

(a) laillisesti hankitun ohjelman tavanomainen käyttö ja virheiden korjaus (5 artiklan 1 kohta)

(b) varmuuskappaleiden valmistaminen (5 artiklan 2 kohta)

(c) tietokoneohjelman tarkkailu, tutkiminen tai kokeilu (5 artiklan 3 kohta)

(d) Yksityinen kopiointi

6. Analysointi (6 artikla)

7. Erityiset suojaa koskevat toimenpiteet (7 artikla) 14

8. Suoja-aika (8)

9. Muiden säännösten soveltaminen (9 artikla)

VI. Yleiskatsaus täytäntöönpanon vaikutuksiin

1. Etupiirien yleinen tyytyväisyys nykyisen järjestelyn peruspiirteisiin

2. Vaikutus tietokoneohjelmistoalaan

3. Vaikutus EU:n ulkopuolisten maiden lainsäädäntöön

4. Seuraukset täytäntöönpanon muista eroista jäsenvaltioiden välillä

VII. Yhteisön mahdollisten lisätoimien tarve

1. Yleisölevitys ja yleisölle välittäminen

2. Varmuuskopiot

3. Oikeuskeinot

4. Tekniset välineet

VIII. Muut aiheeseen liittyvät yhteisöaloitteet

1. Ohjelmistoihin liittyvien keksintöjen patenttisuoja

2. Tietokoneohjelmien käyttö julkishallinnossa

IX. Päätelmät

I. Tämän kertomuksen ala

Kun tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annettua neuvoston direktiiviä 91/250/ETY koskeva yhteinen kanta hyväksyttiin 13. joulukuuta 1990, komissio antoi seuraavan julkilausuman:

"Komissio antaa direktiiviin toimivuutta koskevan kertomuksen neuvostolle, Euroopan parlamentille sekä talous- ja sosiaalikomitealle vuoden 1996 loppuun mennessä."

Tällä tiedonannolla täytetään komission antama sitoumus. Tiedonannon viivästyminen johtuu siitä, että vain kolme jäsenvaltiota oli saanut direktiivin täytäntöönpanon valmiiksi annettuun määräaikaan (1. tammikuuta 1993) mennessä.

Tämä asiakirja perustuu osittain vuonna 1997 tilattuun riippumattomaan tutkimukseen, jolla pyrittiin keräämään eri jäsenvaltioista kaikki saatavilla olevat tiedot direktiivin 91/250/ETY mukaisesta täytäntöönpanevasta lainsäädännöstä sekä direktiivin käytännön soveltamisesta. Lisäksi on tehty päätelmiä etupiirien esille tuomista näkemyksistä, jotka koskevat erityisesti direktiivin toimivuutta ja sen vaikutusta tietokoneohjelmistoalaan sekä muihin etuihin. Myös komission omia näkemyksiä ja analyyseja on käytetty.

Lisäksi tiedonannossa on otettu huomioon komission muut aloitteet, jotka koskevat tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa.

II. Direktiivin taustaa

Tietokoneohjelmadirektiivistä ilmoitettiin ensimmäisen kerran sisämarkkinoiden toteuttamista käsitelleessä komission valkoisessa kirjassa, [1] ja sen sisältöön vaikuttivat mm. tulokset, jotka saatiin tekijänoikeuksia, teknologian haasteita ja välittömiä toimia edellyttäviä tekijänoikeuskysymyksiä käsitelleen vihreän kirjan yhteydessä kesäkuussa 1988 toteutetun laajan kuulemisen kautta. [2]

[1] KOM (85) 310 lopullinen, kohta 149.

[2] KOM(88) 172 lopullinen, 30.1.1989.

Tämän jälkeen huhtikuussa 1989 annettiin direktiiviehdotus, jolla oli määrä yhdenmukaistaa alaa koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä määrittelemällä suojan vähimmäistaso. Direktiiviehdotus muotoiltiin siten, että siinä otettiin tasapuolisesti huomioon tekijäoikeuksien haltijoiden, niiden kilpailijoiden ja tietokoneohjelmien käyttäjien edut. Jäsenvaltioiden välillä oli tuolloin varsin merkittäviä eroja tietokoneohjelmien suojassa. Koska kysymys oli varsin tuore, seitsemän jäsenvaltion (joita tuolloin oli yhteensä 12) tekijänoikeuslainsäädännössä ei ollut nimenomaan tietokoneohjelmien suojaa koskevia säännöksiä.

Direktiiviehdotukseen liittämissään perusteluissa komissio totesi, että tekijänoikeussuojan tasossa ei voitaisi enää hyväksyä näin suuria eroja. Tällaiset erot voivat estää yhtenäismarkkinoiden toimintaa, koska ne tukevat tietokoneohjelmien kaupan esteitä yhteisön alueella tai luovat niitä, ja lisäksi ne haittaavat ohjelmistoyritysten perustamista yhteisön alueella ja vääristävät kilpailua.

Kuten tässä asiakirjassa todettiin, direktiivin tavoitteena oli taata tietokoneohjelmien oikeudellinen suoja niissä jäsenvaltioissa, joissa tällaista suojaa ei vielä ollut, ja varmistaa, että suoja pohjautuu kaikissa jäsenvaltioissa yhteisiin periaatteisiin.

Nämä periaatteet voidaan tiivistää seuraavasti:

-Tietokoneohjelmat suojataan kirjallisina teoksina tekijäoikeuksiin kuuluvalla yksinoikeudella.

-Oikeudenhaltija määritetään.

-Määritellään toimet, joihin tarvitaan oikeudenhaltijan antama lupa, sekä toimet, jotka eivät ole rikkomuksia.

-Määritellään ohjelman suojan edellytykset.

Nämä tavoitteet saavutettiin, mutta direktiivillä ei täysin yhdenmukaistettu alan lainsäädäntöä vaan jäsenvaltioille jäi jonkin verran liikkumavaraa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, kunhan kansalliset toimenpiteet eivät estä sisämarkkinoiden toimintaa.

III. Direktiivin sisältö

Neuvoston direktiivillä 91/250/ETY annetaan tietokoneohjelmille tekijänoikeussuoja kirjallisina teoksina, joita tarkoitetaan kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyssä Bernin yleissopimuksessa (Pariisin julistus, 1971). Kysymys ohjelman tekijästä jätettiin suurelta osin EU:n jäsenvaltioiden ratkaistavaksi. Työnantajilla on taloudellisia oikeuksia työntekijöiden laatimiin ohjelmiin. Moraaliset oikeudet jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Tärkeää on se, että direktiivillä yhdenmukaistettiin ensimmäistä kertaa yhteisön tasolla edellytettävä omaperäisyyden taso (kelpoisuus tekijänoikeussuojaan) tietyn tekijänoikeuskelpoisen luokan osalta. Vaatimuksena on, että tietokoneohjelman on oltava "tekijänsä henkinen luomus". Muita arviointiperusteita ei hyväksytä. Tämä yhtenäinen suojelun taso edellytti 12 jäsenvaltiossa suojan myöntämisperusteiden lieventämistä ja kolmessa muussa vaatimusten tiukentamista. On myös huomattava, että direktiivin mukainen suoja on vahva eikä siihen kuulu minkäänlaista kotona tapahtuvaa kopiointia koskevaa poikkeusta.

Oikeudenhaltijalla on yksinoikeuksia seuraaviin toimiin tai niiden sallimiseen: toisintaminen, kääntäminen, muuntaminen, sovittaminen ja kaikenlainen yleisölle levittäminen (myös vuokraaminen).

Näihin yksinoikeuksiin tehdään myös joitakin poikkeuksia. Ohjelman laillisesti hankkineet voivat vapaasti käyttää sitä tavanomaisiin toimiin.

Tiettyihin käänteisen suunnittelun (reverse engineering) menetelmiin annetaan lupa. Henkilö, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, voi ilman oikeudenhaltijan suostumusta tarkkailla, tutkia ja kokeilla tietokoneohjelman toimintaa niiden "ideoiden ja periaatteiden" selvittämiseksi, jotka ovat minkä tahansa ohjelman osan perustana, jos tästä ei seuraa oikeuksia rikkovaa kopiointia.

Lisäksi direktiivissä säädetään, että laillisten omistajien oikeuksia ei voida kumota sopimuksella.

Tärkein poikkeus on, että ohjelma voidaan analysoida, jotta se olisi yhteentoimiva muiden ohjelmien kanssa. Tästä kohdasta käytiin kiivasta keskustelua, ja sen tuloksena saavutettiin käytännön ratkaisu, jonka seurauksena yhteentoimivuuden edellyttämät tiedot käytännössä ilmoitetaan.

Direktiivissä annetaan ehtoja, joilla ohjelmien yhteentoimivuuden saavuttamiseksi suoritettava tietokoneohjelmien analysointi pyritään rajoittamaan mahdollisimman vähäiseksi ja varmistamaan, että oikeudenhaltijoiden oikeutettuja etuja ei tällöin vahingoiteta esim. kehittämällä ohjelmia, jotka eivät ole itsenäisesti laadittuja, tai ohjelmia, jotka rikkovat analysoitavan ohjelman tekijänoikeuksia. Tällaisia rajoituksia ovat mm. seuraavat: analysointia koskevaa poikkeusta voi soveltaa ainoastaan lisenssinhaltija tai lisenssinhaltijan puolesta toimiva henkilö; analysointi koskee vain niitä ohjelman osia, jotka ovat tarpeen yhteentoimivuuden saavuttamiseksi; hankittuja tietoja ei saa käyttää analysoidun tietokoneohjelman tekijänoikeuksia loukkaavan ohjelman kehittämiseen, valmistamiseen tai markkinoille saattamiseen; oikeudenhaltijan oikeutetuille eduille ei saa aiheutua haittaa eikä käyttö saa olla ristiriidassa ohjelman tavanmukaisen käytön kanssa.

Direktiivissä säädetään myös, että kaikki analysointia koskevan poikkeuksen vastaiset sopimusmääräykset ovat mitättömiä.

Lainvalvonnan osalta säädetään tietokoneohjelmien laittomien kappaleiden takavarikoinnista sekä salaus- tai kopiosuojausjärjestelmien kiertämiseen tähtäävistä keinoista.

IV. Direktiivin täytäntöönpanon tilanne

Vain kolme jäsenvaltiota saattoi direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään määräaikaan (1. tammikuuta 1993) mennessä. Kaikki jäsenvaltiot ovat kuitenkin nyt saattaneet voimaan direktiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset.

Direktiivin täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet esitetään seuraavassa taulukossa:

>TAULUKON PAIKKA>

V. direktiivin täytäntöönpano jäsenvaltioissa

1. Suojan kohde (1 artikla)

Direktiivin 1 artiklassa pyritään määrittelemään tietokoneohjelmille myönnettävän tekijänoikeussuojan laajuus. Kuusi jäsenvaltiota (Belgia, Saksa, Kreikka, Irlanti, Italia ja Espanja) on pannut täytäntöön artiklan säännökset, vaikka kahta lukuun ottamatta kaikki ovat katsoneet aiheelliseksi jättää lainsäädäntönsä ulkopuolelle kohdan, jonka mukaan "muita arviointiperusteita ei saa soveltaa arvioitaessa, suojataanko ohjelmaa". Tätä selvennystä edellytetään 1 artiklan 3 kohdassa, ja se liittyy tekijänoikeussuojan edellytyksenä olevan omaperäisyyden määritelmään.

Saksa on liittänyt lainsäädäntöönsä 1 artiklan 3 kohdan [3] mukaiset säännökset ja näin luopunut Saksan korkeimman oikeuden "Inkassoprogramm"-ennakkotapauksesta, [4] jonka mukaan aiemmin edellytettiin tietyn tasoista (korkeatasoista) omaperäisyyttä ("Schöpfungshöhe"). Tämä muutos omaperäisyyden tasoa koskevassa vaatimuksessa on sittemmin vahvistunut oikeuskäytännön kautta [5] ja Saksan soveltamat arviointiperusteet vastaavat nyt direktiivin edellytyksiä.

[3] Saksan tekijäoikeuslain kohta 69a (3).

[4] BGHZ 94, 276.

[5] BGH [1994] GRUR 39 "Buchhaltungsprogramm", BGH [1994] GRUR 363 "Holzhandelsprogramm".

(a) Tietokoneohjelmien suoja kirjallisina teoksina

Tietokoneohjelmilla on tekijänoikeudellinen suoja Bernin yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuina kirjallisina teoksina. WIPOn tekijänoikeussopimuksen (WCT) 4 artiklassa käytetään samaa muotoilua kuin direktiivissä. Tällaiset säännökset vastaavat myös TRIPs-sopimuksen (teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvät näkökohdat) 10 artiklan 1 kohtaa.

Vaikuttaa siltä, että kaikki jäsenvaltiot ovat panneet tämän säännöksen täytäntöön.

(b) Valmistelevaan suunnitteluun kuuluva aineisto

1 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti 'tietokoneohjelmilla' tarkoitetaan myös valmistelevaan suunnitteluun liittyvää aineistoa. Valtaosa jäsenvaltioista on pannut tämän säännöksen täytäntöön ilman tietokoneohjelman määrittelyä. Ilmeisesti vain Ranskassa ja Saksassa tällainen määritelmä sisältyy lainsäädäntöön. On kuitenkin muistettava, että itse direktiivissä ei määritellä tietokoneohjelman käsitettä. Ohjausta annetaan kuitenkin johdanto-osan kappaleessa 7 sekä huhtikuussa 1989 annetun komission alkuperäisen ehdotuksen perusteluissa.

Tanska ja Suomi eivät ole panneet täytäntöön valmistelevaan suunnitteluun liittyvää aineistoa koskevaa vaatimusta. Yhdistynyt kuningaskunta on sisällyttänyt valmistelevaan suunnitteluun liittyvän aineiston kirjallisiin teoksiin eikä suoraan tietokoneohjelmiin. Yhdistyneen kuningaskunnan säännös, joka ulottuu tietokoneohjelmiin rajoittuvaa direktiiviä pidemmälle, näyttää olevan direktiivin mukainen, eikä Tanskassa ja Suomessa näytä ilmenneen kysymykseen liittyviä käytännön ongelmia.

(c) Kaikki eri ilmaisumuodot

1 artiklan 2 kohdan mukaan suoja koskee kaikkia tietokoneohjelman ilmaisumuotoja. Kymmenen jäsenvaltiota on pannut tämän säännöksen täytäntöön, mutta Tanska, Suomi, Ranska, Luxemburg ja Alankomaat eivät ole eksplisiittisesti tehneet näin. Vielä ei ole selvää, miten tämä vaikuttaa tietokoneohjelmien suojaan kyseisissä jäsenvaltioissa.

(d) Ideat ja periaatteet

Ideat ja periaatteet, jotka ovat tietokoneohjelman minkä tahansa osan perustana, eivät saa tekijänoikeudellista suojaa. Tämä tekijänoikeuden vakiintunut rajoitus mainitaan direktiivin 1 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä sekä johdanto-osan 13 ja 14 kappaleessa. Kahdeksan jäsenvaltiota (Itävalta, Suomi, Ranska, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) ei ole pannut näitä säännöksiä täytäntöön. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että näissä jäsenvaltioissa on käytäntönä idea-ilmaisujaottelun soveltaminen tekijänoikeuslainsäädännön yleisenä periaatteena.

(e) Tekijänsä henkinen luomus

Kuten edellä todettiin, 1 artiklan 3 kohdassa määritellään tietokoneohjelman suojan edellyttämä omaperäisyys. Yhteisön perusteissa viitataan "tekijänsä henkiseen luomukseen". Kuudessa jäsenvaltiossa tätä edellytystä ei kuitenkaan ole eksplisiittisesti sisällytetty lainsäädäntöön. Näistä maista Tanska, Suomi, Luxemburg, Alankomaat ja Ruotsi katsovat ilmeisesti, että maan lainsäädännössä epäsuorasti edellytetään direktiivin sanamuodon huomioon ottamista. Asianomaiset eivät nähtävästi tähän mennessä ole asettaneet tätä periaatetta kyseenalaiseksi.

Komission on kuitenkin puututtava direktiivin täytäntöönpanoon Yhdistyneessä kuningaskunnassa, koska kyseisessä jäsenvaltiossa on totutusti edellytetty ainoastaan taitoa ja työpanosta ja tekijänoikeussuoja on voitu myöntää tietokoneen luomille teoksille. Komissio on pannut merkille, että tietokantojen oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 96/9/EY [6] hyväksymisen seurauksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa on nyt käytössä omaperäisyyden oikeudellinen määritelmä, jota sovelletaan tietokannasta koostuviin kirjallisiin teoksiin. [7] Tietokoneohjelmien osalta vastaavaa lauseketta ei vieläkään ole käytössä. Nähtäväksi jää, johtaako tämä tilanne siihen, että tietokoneohjelmille myönnetään liian kattava tekijänoikeudellinen suoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

[6] EYVL No. L 77, 27.3.1996, s. 20.

[7] Kohta 3 A (2) CDPA 1988, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1997 annetuilla Copyright ja Rights in databases -asetuksilla, S.I. 1997/3032, 18.12.1997.

(f) Ei muita arviointiperusteita

Vain Belgia ja Saksa ovat panneet täytäntöön direktiivin tämän kohdan. Kyseisen rajoituksen sanasanainen toistaminen ei kuitenkaan näyttäisi olevan ehdottoman tarpeellista, koska direktiivissä selvästi ilmaistaan, että riittää, jos teos on "tekijänsä henkinen luomus". Lisäksi johdanto-osan kappaleessa 8 annetaan muistutus, jonka mukaan niihin arviointiperusteisiin, joita sovelletaan ratkaistaessa, voidaanko tietokoneohjelmaa pitää omaperäisenä teoksena, ei tule sisällyttää ohjelman laatua tai esteettistä arvoa koskevia seikkoja. Käytännössä voidaan otaksua, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet nojautuvat näihin säännöksiin tulkitessaan direktiivin artikloja.

2. Tietokoneohjelman tekijä (2 artikla)

2 artikla sisältää kolme ehdotonta vaatimusta, jotka koskevat tekijää henkilönä, tekijää ryhmänä ja työntekijöiden luomia ohjelmia. Lisäksi artiklassa annetaan yhteisteoksia koskeva ehto, jonka täytäntöönpano jätetään jäsenvaltioiden harkintaan. Ranska, Italia, Espanja ja Portugali ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta.

Kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvät 2 artiklassa annetut pakolliset säännökset.

3. Suojaan oikeutetut (3 artikla)

Koska artiklassa pyritään määrittämään suojaan oikeutetut viittaamalla kirjallisia teoksia koskevaan kansalliseen tekijäoikeuslainsäädäntöön, se on luonteeltaan lähinnä vahvistava. Säännöksen luonteesta huolimatta kaikki jäsenvaltiot näyttävät eksplisiittisesti tuoneen tietokoneohjelmat kirjallisia teoksia koskevan tekijänoikeuslainsäädännön piiriin, mistä seuraa, että niihin sovelletaan tavanomaisia tekijää koskevia sääntöjä.

4. Yksinoikeudet (4 artikla)

Seitsemän jäsenvaltiota (Belgia, Ranska, Saksa, Irlanti, Italia, Luxemburg ja Espanja) on pannut täytäntöön kaikki 4 artiklan mukaiset vaatimukset.

(a) Toisintaminen (4 artiklan a kohta)

Direktiivin mukaan tietokoneohjelman tai sen osan pysyvä tai tilapäinen toisintaminen millä tavoin ja missä muodossa tahansa on yksinoikeus. Joissakin jäsenvaltioissa oi kuitenkaan ole erityisesti säädetty "pysyvästä tai tilapäisestä toisintamisesta" (Itävalta, Tanska, Suomi, Alankomaat ja Ruotsi). Alan yrityksiltä saatujen huomioiden perusteella tämä puute saattaa edellyttää lisätutkimuksia.

Joissakin jäsenvaltioissa (Tanska, Suomi, Kreikka, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) ei myöskään ole nimenomaan säädetty "tietokoneohjelman tai sen osan" toisintamisesta. Lisäksi tietyissä jäsenvaltioissa (Itävalta, Tanska, Suomi, Portugali ja Ruotsi) ei ole sisällytetty "tietokoneohjelman lukemista tietokoneen muistiin, näyttämistä, ajamista, siirtämistä tai tallentamista" toisintamisoikeuden piiriin. Tämä puute näyttää olevan yhteensopimamaton WCT-sopimuksen 1 artiklan 4 kohtaa koskevan yhteisen julistuksen kanssa, jonka mukaan suojatun teoksen digitaalimuotoinen tallentaminen sähköiseen välineeseen katsotaan Bernin yleissopimuksen 9 artiklassa tarkoitetuksi toisintamiseksi.

(b) Kääntäminen, muuntaminen, sovittaminen ja muunlainen muuttaminen (4 artiklan b kohta)

Monissa jäsenvaltioissa (Itävalta, Tanska, Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) ei ilmeisesti ole lainsäädäntöön sisällytetty ilmaisua, joka nimenomaan vastaa "muunlaista muuttamista". Kyseisen oikeuden ala saattaa näissä jäsenvaltioissa olla direktiivissä tarkoitettua suppeampi.

(c) Levittäminen yleisölle vuokraamalla tai millään muulla tavalla (4 artiklan c kohdan ensimmäinen virke)

Kaikissa jäsenvaltioissa on säädetty yksinoikeudesta alkuperäisen tietokoneohjelman tai sen kappaleiden levittämiseen. Tämä koskee myös vuokrausoikeutta.

(d) Oikeuden raukeaminen yhteisössä (4 artiklan c kohdan toinen virke)

Komission jäsen Mario Monti antoi 11. heinäkuuta 1995 vastauksen Euroopan parlamentin jäsenen Arthur Newensin esittämään suulliseen kysymykseen H-0436/95. [8] Kuten vastauksessa todetaan, komissio on johdonmukaisesti katsonut, että direktiivin 91/250/ETY vuoksi jäsenvaltiot eivät voi soveltaa tietokoneohjelmien levitysoikeuksiin kansainvälisen sammumisen periaatetta. 4 artiklan c kohdassa luodaan yksinoikeus jakeluun, ja tätä koskee oikeuden sammuminen yhteisössä, jos ohjelma on myyty yhteisössä. Koska ei ole annettu säännöstä, jonka mukaisesti yksinoikeus yhteisössä sammuisi ensimmäisen yhteisön ulkopuolelle tehdyn myynnin myötä, jäsenvaltiot eivät voi vapaasti säätää tällaisesta oikeuksien sammumisesta tietokoneohjelmien osalta.

[8] Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelut (englanninkielinen laitos) No. 466, s. 174.

Epäsuorasti ilmaistua yhteisöön suuntautuvan tietokoneohjelmien harmaatuonnin kieltoa ei ole nimenomaisesti pantu täytäntöön Tanskassa, Suomessa, Alankomaissa ja Portugalissa. Säädöksen sanavalinnan perusteella vaikuttaa lisäksi siltä, että Luxemburgissa käytetty oikeuden sammumisen käsite ei koske vain jakeluoikeutta. Etupiirit ovat ilmaisseet huolensa näistä kysymyksistä.

On kuitenkin huomattava, että Alankomaiden tekijänoikeuslainsäädäntöä direktiivin pohjalta tulkitsevien ennakkotapausten seurauksena oikeuksien sammumista yhteisössä sovelletaan todennäköisesti nyt myös Alankomaissa. [9] Haagin tuomioistuimen puheenjohtaja katsoi Novellin asiassa, että Alankomaiden tekijänoikeuslainsäädäntöä, jossa ei ole oikeuksien sammumista koskevia säännöksiä, on tulkittava mahdollisimman pitkälle direktiivin säännösten mukaisesti. Tämän perusteella puheenjohtaja päätteli, että 1. syyskuuta 1994 alkaen tietokoneohjelmiin on Alankomaissa sovellettava tekijänoikeusjärjestelmää, jossa säädetään ainoastaan oikeuksien sammumisesta yhteisössä.

[9] Rechtbank Den Haag, tiivistelmä 7. heinäkuuta 1995 asiassa KG 95/591 (Novell, Inc. vs. America Direct B.V.) annetusta tuomiosta.

5. Yksinoikeuksia koskevat poikkeukset (5 artikla)

Kymmenen jäsenvaltiota on pannut täytäntöön kaikki pakolliset säännökset joko sanatarkasti tai hyvin tarkoin (Belgia, Tanska, Ranska, Saksa, Kreikka, Irlanti, Italia, Luxemburg, Espanja ja Ruotsi). Säännöksiä tarkastellaan seuraavassa yksityiskohtaisesti.

(a) Laillisesti hankitun ohjelman tavanomainen käyttö ja virheiden korjaus (5 artiklan 1 kohta)

Ellei toisin ole sovittu, yksinoikeuksiin kuuluviin toimiin, levittämistä ja vuokrausta lukuun ottamatta, ei tämän säännöksen mukaan tarvita oikeudenhaltijan suostumusta, jos toimet ovat tarpeen, jotta tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti, virheiden korjaaminen mukaan lukien.

Useimmat jäsenvaltiot ovat selvästi ilmaisseet, että alihankinta on luvallista 5 artiklan 1 kohdan perusteella. Näkemyksissä on kuitenkin eroja käsitteen "laillisesti hankkinut henkilö" osalta. Monissa jäsenvaltioissa tämä on pantu täytäntöön käyttämällä termiä "laillinen käyttäjä", eli henkilö, jolla on oikeus käyttää kyseistä tietokoneohjelmaa.

Komissio on samaa mieltä kuin eräät huomioitsijat, jotka ovat esittäneet näkemyksen, jonka mukaan ohjelman "laillisesti hankkinut henkilö" tarkoittaa itse asiassa tietokoneohjelman ostajaa, lisenssinhaltijaa, vuokraajaa tai henkilöä, jolla on lupa käyttää tietokoneohjelmaa jonkin edellä mainitun henkilön puolesta. Tämä näkemys tukeutuu myös tietokantadirektiivin (96/9/EY) 6 ja 8 artiklaan, joissa käytetään käsitettä "laillinen käyttäjä" ja jotka muotoiltiin vastaamaan tietokoneohjelmadirektiivin 5 artiklan 1 kohtaa. [10]

[10] Perustelut, KOM (92) 24 lopullinen, 13.5.1992, kohta 8.4.

Komission näkemyksen mukaan 5 artiklan 1 kohdan ja johdanto-osan kappaleen 18 tarkoituksena oli, että sopimuksella ei voittaisi estää tietokoneohjelman "laillisesti hankkinutta henkilöä" suorittamasta yksinoikeuksiin kuuluvia toimia, jotka ovat tarpeen, tietokoneohjelman käyttämiseksi sen aiotun tarkoituksen mukaisesti tai virheiden korjaamiseksi. Sopimukseen voidaan kuitenkin liittää määräyksiä, joilla "valvotaan" tietokoneohjelman käyttäjän toteuttamia yksinoikeuksiin kuuluvia toimia.

Itävallan, Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan täytäntöönpanosäädöksissä ei mainita rajoittavaa ehtoa "jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu". Vaikuttaa siltä, Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovelletaan laaja-alaista sopimusvapauden käsitettä, joka ulottuu huomattavasti tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojan poikkeuksia koskevaa alaa laajemmalle. Itävallan ja Suomen lainsäädäntö näyttää olevan yhteisön vaatimusten vastainen, koska myönnetyt poikkeukset ovat direktiiviä laajempia.

Lisäksi Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan täytäntöönpanosta puuttuu ilmaisu "aiotun tarkoituksen mukaisesti". Komission tietoon ei ole tullut tästä puutteesta johtuneita käytännön ongelmia.

(b) Varmuuskappaleiden valmistaminen (5 artiklan 2 kohta)

5 artiklan 2 kohdan mukaan henkilöä, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, ei voida sopimuksin kieltää valmistamasta varmuuskappaletta, sikäli kuin se on tämän käytön kannalta tarpeen.

Kaikki jäsenvaltiot ovat panneet säännöksen täytäntöön. [11]

[11] Tietyt elinkeinoelämän esittämät näkökohdat tulevat esiin kohdassa VII.2.

(c) Tietokoneohjelman toiminnan tarkkailu, tutkiminen tai kokeilu (5 artiklan 3 kohta)

5 artiklan 3 kohdan mukaisesti henkilö, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelman kappaletta, saa ilman oikeudenhaltijan suostumusta tarkkailla, tutkia tai kokeilla tietokoneohjelman toimintaa niiden ideoiden ja periaatteiden selvittämiseksi, jotka ovat ohjelman osan perustana, jos hän tekee sen ohjelman tietokoneen muistiin lukemisen, näyttämisen, ajamisen, siirtämisen tai tallentamisen yhteydessä, joihin hänellä on oikeus.

Kaikki jäsenvaltiot ovat noudattaneet tätä säännöstä lukuun ottamatta Suomea ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joissa on jätetty pois ilmaisu "joihin hänellä on oikeus". Tämä puute on merkittävä, koska ilmaisu "joihin hänellä on oikeus" rajoittaa sallitut toimet, joita henkilö, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelman kappaletta, saa toteuttaa tarkkaillakseen, tutkiakseen tai kokeillakseen tietokoneohjelman toimintaa.

(d) Yksityinen kopiointi

5 artiklan 1 kohdassa säädetään erityisistä poikkeuksista, joiden mukaisesti ohjelmaa voidaan tietyissä tapauksissa käyttää. Yksityinen kopiointi jätettiin yhteisön lainsäädännössä yksinoikeuksiin myönnettyjen poikkeusten ulkopuolelle. Joissakin jäsenvaltioissa ei kuitenkaan ole selkeästi kumottu niissä voimassa olleita yksityistä kopiointia koskevia poikkeuksia. Oikeudenhaltijat pitävät kysymystä tärkeänä, ja olisikin ryhdyttävä toimiin, jotta kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntö saataisiin vastaamaan niiden maiden tilannetta, joissa tietokoneohjelmien yksityistä kopiointia koskevat poikkeukset on kumottu.

Toistaiseksi ei ole näyttöä merkittävistä ongelmista tällä alalla, eikä virallisia valituksia ole jätetty. Tilanteessa näyttäisi kuitenkin olevan tiettyä oikeudellista epävarmuutta ja lisätutkimukset voivat olla tarpeen.

6. Analysointi (6 artikla)

Yleisesti ottaen juuri tämä artikla on pantu täytäntöön kaikkein kattavimmin eri jäsenvaltioissa. Useimmat täytäntöönpanosäädökset ovat sanatarkkoja tai lähes sanatarkkoja. 6 artiklan 3 kohta, jolla rajoitetaan analysointia koskevaa poikkeusta, on kuitenkin jätetty lainsäädännön ulkopuolelle kuudessa jäsenvaltiossa (Itävalta, Tanska, Suomi, Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta). Rajoitus on tärkeä, koska se on lähtöisin Bernin yleissopimuksen "kolmivaiheisesta testistä" (lähtökohtana Bernin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kohta). Direktiivin mukaisesti tällä rajoituksella varmistetaan, että analysointia koskevaa poikkeusta ei käytetä tavalla, joka aiheuttaa kohtuutonta haittaa oikeudenhaltijan oikeutetuille eduille tai on ristiriidassa ohjelman tavanomaisen hyväksikäytön kanssa. Tällaisen selkeän rajoituksen pois jättäminen aiheuttaisi kohtuutonta haittaa oikeudenhaltijalle.

Muiden 6 artiklaan kuuluvien seikkojen osalta Portugalin, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan täytäntöönpano ei vaikuta olevan täysin direktiivin mukainen.

Portugalin täytäntöönpanossa ei ensinnäkään ole mitään direktiivin 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa vastaavaa. Tämä on vakava puute, koska tekijänoikeuden loukkaamistapauksisissa osapuolen on ehkä voitava osoittaa, että toimet ovat kohdistuneet ohjelman osiin, jotka eivät ole yhteentoimivuuden saavuttamisen kannalta tarpeen, jolloin kyseessä olisi luvaton teko ja tekijänoikeuksien loukkaus. Myöskään 6 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ei ole pantu täytäntöön. Toisin kuin direktiivissä tällöin ei siis suljeta pois sitä, että analysointia voidaan käyttää muuhun tarkoitukseen kuin itsenäisesti luodun tietokoneohjelman yhteentoimivuuden aikaansaamiseen. Kolmivaiheisen testin vaatimusten täytäntöönpano ei myöskään täysin vastaa 6 artiklan 3 kohdan muotoilua.

Ruotsin täytäntöönpano on puutteellinen ainoastaan siltä osin, että siitä puuttuu 6 artiklan 1 kohtaa vastaava ilmaus "itsenäisesti luotu tietokoneohjelma". Tämä puute näyttää kuitenkin olevan merkittävä. Puuttuva ilmaus sisällytettiin direktiiviin, jotta varmistettaisiin, että kohteena olevaa ohjelmaa ei analysoitaisi, ellei itsenäisesti luotua tietokoneohjelmaa ole käytettävissä (edes valmistelevaan suunnitteluun liittyvänä aineistona).

Yhdistyneen kuningaskunnan täytäntöönpano saattaa myös osoittautua direktiiviä vastaamattomaksi, koska siinä käytetään ilmaisua "laillinen käyttäjä", johon ei näytä sisältyvän ilmaus "lisenssinhaltija tai muu henkilö, jolla on oikeus käyttää ohjelman kappaletta, taikka heidän lukuunsa henkilö, jolla on siihen oikeus". Lisäksi ilmaus "koodin toisintaminen ja sen muodon kääntäminen" on pantu täytäntöön ilmauksella "ilmaistu käskykielellä lausekielelle muuntoa varten", eikä analysoidun ohjelman "osia" koske mikään rajoitus, vaan rajoitus koskee "sellaisia toimia, jotka ovat tarpeen luvallisten tavoitteiden saavuttamiseksi". Lopuksi täytäntöönpanossa ei ole selkeästi ilmaistu 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kolmea vaihetta.

7. Erityiset suojaa koskevat toimenpiteet (7 artikla)

7 artiklan 1 kohdassa säädetään toimista, joita vastaan jäsenvaltioiden on "kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toteuttava aiheelliset oikeussuojakeinot". Tällaisiin toimiin kuuluvat: a) laittoman tietokoneohjelman kappaleen liikkeelle laskeminen b) laittoman tietokoneohjelman kappaleen hallussapito kaupallisia tarkoituksia varten c) sellaisten välineiden liikkeelle laskeminen tai hallussapito kaupallisia tarkoituksia varten, joiden yksinomaisena käyttötarkoituksena on helpottaa tietokoneohjelman suojaamiseen mahdollisesti käytetyn teknisen apuvälineen luvatonta poistamista.

7 artiklan 2 kohdassa käsitellään laittomien kappaleiden takavarikointia ja 3 kohdassa sellaisten välineiden takavarikointia, joilla helpotetaan tietokoneohjelman suojaamiseen mahdollisesti käytetyn teknisen apuvälineen luvatonta poistamista.

Monet jäsenvaltiot (Saksa, Kreikka, Italia ja Portugali) eivät ole panneet 7 artiklaa yksityiskohtaisesti täytäntöön, mutta vain Kreikka on jättänyt 7 artiklan 3 kohdan harkinnanvaraiset säännökset lainsäädäntönsä ulkopuolelle. Nämä epätarkkuudet vaikuttavat yleensä aiheuttaneen vain vähäisiä käytännön ongelmia lainvalvonnan yhteydessä.

7 artiklaan liittyy useita merkittäviä oikeuden päätöksiä. Saksassa tehtiin ennakkopäätös, jonka mukaan elektronisella välineellä ("dongle") suojatun tietokoneohjelman muuttaminen ohjelman suojauksen poistamiseksi on tekijänoikeuden loukkaus. [12]

[12] Karlsruhen vetoomustuomioistuin, [1996] WRP 587; Liittotasavallan korkeimman oikeuden vahvistama (BGH) [1996] CR 737.

8. Suoja-aika (8 artikla)

8 artikla kumottiin tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 93/98/ETY [13] 11 artiklan 1 kohdalla. Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti Bernin yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen teosten tekijänoikeudet ovat voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta. Tätä säännöstä sovelletaan myös tietokoneohjelmien tekijöihin.

[13] EYVL L 290, 24.11.1993, s. 9.

Kaikki jäsenvaltiot noudattavat tämän direktiivin säännöksiä.

9. Muiden säännösten soveltaminen (9 artikla)

9 artiklan 1 kohdassa on lauseke, jonka mukaan direktiivin säännökset eivät vaikuta muihin lain säännöksiin, jotka koskevat etenkin patentteja, tavaramerkkejä, vilpillistä kilpailua, liikesalaisuuksia, puolijohteiden suojaa tai sopimusoikeutta. Lisäksi tämän kohdan säännösten mukaisesti kaikki sopimusmääräykset, jotka ovat 6 artiklan (analysointi) tai 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen poikkeusten vastaisia, ovat mitättömiä.

Alankomaat ja Espanja eivät ole toimeenpanneet viimeksi mainittuja säännöksiä, mutta tilannetta saattavat helpottaa näiden jäsenvaltioiden käyttämät, julkisen politiikan näkökohtiin liittyvät käsitteet, joiden avulla direktiivin tavoitteet todennäköisesti saavutetaan.

Lukuisat jäsenvaltiot (Itävalta, Belgia, Tanska, Suomi, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) eivät ole sanatarkasti panneet täytäntöön lauseketta, jonka mukaan direktiivin säännökset eivät vaikuta muihin lain säännöksiin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyseisissä jäsenvaltioissa sovelletaan edelleenkin muita säännöksiä erityissäännöksiä koskevan periaatteen mukaisesti. Lausekkeen puuttumisella ei siis näyttäisi olevan kielteisiä vaikutuksia, jotka ovat yhteisön vaatimusten vastaisia.

Kansainväliset ohjelmistovalmistajat ovat tunnustaneet direktiivin mukaiset analysointivaatimukset lisenssisopimuksissaan. Eräillä Yhdysvaltojen ja Euroopan toimittajilla on kuitenkin käytössä lisenssisopimuksia, jotka eivät vastaa direktiivin 5, 6 ja 9 artiklaa. Koska tietyt poikkeukset ja kyseisissä säännöksissä määritellyt "käyttäjien oikeudet" ovat luonteeltaan pakollisia, tällaiset sopimukset voivat olla mitättömiä.

VI. Yleiskatsaus täytäntöönpanon vaikutuksiin

1. Etupiirien yleinen tyytyväisyys nykyisen järjestelyn peruspiirteisiin

Komission ehdotus direktiiviksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa [14] aiheutti monia reaktiota, joita käsitellään jäljempänä. Näiden lisäksi eri etupiirit eivät juurikaan ole esittäneet direktiivin muuttamista millään tavoin. Vuoden 1997 tutkimusta varten haastatellut etupiirien edustajat katsoivat poikkeuksetta, että direktiivi oli merkittävästi yhdenmukaistanut alaa ja luonut standardit tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojalle kirjallisina teoksina.

[14] EYVL C 108, 7.4.1998, s. 6 ja muutettu ehdotus EYVL C 180, 25.6.1999, s. 6.

2. Vaikutus tietokoneohjelmistoalaan

Direktiivin hyväksyminen on neljällä merkittävällä tavalla tukenut ohjelmistoalaa:

Piratismi on vähentynyt (kaikkialla Länsi-Euroopassa keskimäärin 78 %:sta vuonna 1990 36 %:iin vuonna 1998). [15]

[15] BSA/SIIA:n piratismia koskevat tilastot vuodelta 1998: SIIA Global Software Piracy Report 1999.

Työllisyys on lisääntynyt (Euroopan ohjelmistoteollisuus kasvoi vuoden 1992 19 mrd. ecusta 31 mrd. ecuun vuonna 1997). [16]

[16] Price Waterhousen raportti.

On siirrytty avoimempiin järjestelmiin (ks. avoimia ohjelmistoja käsitelleen EU:n työryhmän työn tulokset: http://eu.conecta.it).

Työntekijöiden laatimia ohjelmia koskevat säännöt on yhdenmukaistettu.

3. Vaikutus EU:n ulkopuolisten maiden lainsäädäntöön

Direktiiviä on käytetty mallina monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa sekä Hongkongissa, Filippiineillä ja Australiassa.

Direktiivin suoman suojelun laajuus vaikuttaa vastaavan yhteisön tärkeimpien kauppakumppanien lainsäädännön tarjoamaa suojaa

On väitetty, että tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojan alaan liittyy yksi kansainvälisiä ongelmia aiheuttava erityiskysymys: vuonna 1997 toteutetun tutkimuksen yhteydessä havaittiinkin, että Japanin tekijänoikeuslainsäädännössä on määritelty poikkeuksia "ohjelmointikielille, säännöille ja algoritmeille", joita käytetään tietokoneohjelmien laadintaan.

Komissio katsoo, ettei ole syytä laajentaa direktiivin mukaisen suojan soveltamisalaa koskevia poikkeuksia ohjelmointikieliin. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti on kuittenkin epäselvää, sisältyvätkö säännöt ja algoritmit "periaatteisiin", erityisesti jos tällaiset periaatteet kattavat "menetelmät, toimintatavat tai puhtaan matemaattiset käsitteet".

Vaikuttaa siltä, että toistaiseksi ei ole syntynyt Japanin tekijänoikeuslain 47 artiklan 2 kohdan mukaista oikeuskäytäntöä, joka erottaisi Japanin Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen käytännöstä.

4. Seuraukset täytäntöönpanon muista eroista jäsenvaltioiden välillä

Vaikka asianomaiset katsoivat, että suurin osa täytäntöönpanon eroista ei aiheuta merkittäviä ongelmia yhtenäismarkkinoilla, on huomattava, että eniten direktiivin tekstistä poikkeavat ne jäsenvaltiot, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin direktiivin hyväksyminen jälkeen. Tämä näyttää olevan seurausta siitä, että kyseiset uudet jäsenvaltiot eivät olleet osallisina direktiivin hyväksymiseen johtaneessa prosessissa.

VII. Yhteisön mahdollisten lisätoimien tarve

Sen jälkeen, kun tutkimus valmistui elokuussa 1997, komissio on saanut lukuisia kannanottoja eri eturyhmiltä. Nämä koskevat sekä direktiivin 91/250/ETY täytäntöönpanoon liittyviä seikkoja että alan kehitystä direktiivin voimaantulon jälkeen. Joissakin kannanotoissa ehdotetaan tiettyjen direktiivin kohtien selventämistä. Näitä kysymyksiä käsitellään jäljempänä.

1. Yleisölevitys ja yleisölle välittäminen

Joulukuussa 1996 tehdyssä WIPOn uudessa tekijänoikeussopimuksessa (WCT) säädetään kirjallisten ja taiteellisten teosten, myös tietokoneohjelmien, tekijöitä koskevasta yksinoikeudesta kaiken yleisölevityksen sallimiseen sekä verkossa että langattomasti, mukaan lukien käytettäväksi saattaminen (4 artikla sekä WCT:n 8 artikla).

Tällaisten uusien kansainvälisten sääntöjen pohjalta on ehdotettu, että direktiivin 4 artiklassa lueteltuihin yksinoikeuksiin lisättäisiin selkeä maininta oikeudesta yleisölle välittämiseen (mihin sisältyy myös oikeus saattamiseen käytettäväksi). Tässä yhteydessä ohjelmistoteollisuus on myös esittänyt ehdotuksia, jotka koskevat sammumisperiaatteen soveltamisalan selventämistä.

Tekijäoikeuden sammumisen osalta on huomattava, että direktiivin mukaisesti oikeuksien sammuminen yhteisössä koskee ainoastaan tietokoneohjelmien kappaleita, eli tavaroita; toimitus online-palveluiden kautta ei aiheuta oikeuksien sammumista. [17]

[17] Komission jäsenen Mario Montin antama vastaus Euroopan parlamentin jäsenen Arthur Newensin esittämään suulliseen kysymykseen H-0436/95 (11.7.1995), Euroopan täysistuntokeskustelut (englanninkielinen laitos.) No. 466, s. 174.

Lisäksi komissio huomauttaa, että toisin kuin muussa jakeluoikeutta koskevassa yhteisön lainsäädännössä direktiivin 4 artiklan c kohdassa viitataan levitykseen "yleisölle" "millään muulla tavalla". Tämän voidaan tulkita tarkoittavan, että direktiivin 91/250/ETY mukainen levitysoikeus ei rajoitu ainoastaan tietokoneohjelman aineellisten kopioiden jakeluun levykkeillä.

Vaikka 4 artiklan c kohta voidaan tulkita näinkin laajasti, direktiivissä ei säädetä tekijän yksinoikeudesta tietokoneohjelman välittämiseen yleisölle siten, että se on yleisön saatavilla sen vapaasti valitsemasta paikasta ja vapaasti valittuun aikaan (vrt. WCT:n 8 artikla). Varmistaakseen, että sen lainsäädäntö täyttää WCT:n vaatimukset, yhteisön on näin ollen säädettävä tietokoneohjelmien yleisölle välittämistä koskevista lisäsäännöistä. Tämä otetaan huomioon ehdotuksessa direktiiviksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa

2. Varmuuskopiot

Elinkeinoelämä on ilmaissut huolensa siitä, että direktiivin varmuuskopiosäännöksiä (5 artiklan 2 kohta) käytetään laittomasti ja että ns. "varmuuskopioita" myydään avoimilla markkinoilla. Luvattomia jäljennöksiä on ilmeisesti tehty jopa videoista, cd-rom-kokoelmista ja tietyistä muista multimediasovelluksista, joihin sisältyy tiettyjä ohjelmiston piirteitä. Tällaisten tekijät ovat väittäneet toiminnan olleen luvallista.

Tässä yhteydessä 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ilmaus "välineiden [...], joiden yksinomaisena käyttötarkoituksena on helpottaa tietokoneohjelman suojaamiseen mahdollisesti käytetyn teknisen apuvälineen luvatonta poistamista tai kiertämistä" on aiheuttanut ongelmia tietokonepelien valmistajille, sillä suojan kiertämisen mahdollistavien välineiden toimittajia vastaan ei ole voitu ryhtyä toimiin, koska tällaisten välineiden tai ohjelmien yksinomainen käyttötarkoitus on mainosaineistossa naamioitu varmuuskopioiden ottamiseksi.

On kuitenkin huomattava, että direktiivin 91/250/ETY mukainen "varmuuskappale" on komission näkemyksen mukaan tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan turvallisuussyistä. Lisäksi komissio katsoo, että 5 artiklan 2 kohdan muotoilusta ja tavoitteista seuraa, että vain yksi kopio sallitaan ja että sitä ei voida käyttää muuna kuin varmuuskopiona. Varmuuskopiota koskevalla poikkeuksella varmistetaan ainoastaan, että ohjelman tavanomainen käyttö voi jatkua, jos ohjelman alkuperäinen kappale katoaa tai vahingoittuu. Kopion on todellakin oltava "tarpeen" tietokoneohjelman käytön kannalta. Jos oikeutta tietokoneohjelman käyttöön ei (enää) ole, poikkeusta ei voida soveltaa. Yksityisten kopioiden valmistaminen luvattomaan käyttötarkoitukseen ei ole sallittua, vaan se on laskettava ohjelmistopiratismiksi.

Vaikka monissa jäsenvaltioissa esiintyy tiettyä epävarmuutta varmuuskopioita koskevan poikkeuksen laajuudesta, oikeuskäytäntönä on yleensä ollut tehokas puuttuminen tällaiseen laittomaan toimintaan. Multimediapiratismin torjumiseksi oikeudenhaltijat voivat lisäksi tukeutua muihin tähän kysymykseen liittyviin yhteisön säädöksiin, kuten tietokantojen oikeudellisesta suojasta annettuun direktiiviin 96/9/EY [18]. Komission vihreän kirjan "Väärentämisen ja tavaroiden laittoman valmistamisen vastainen toiminta sisämarkkinoilla" [19] seurauksena käynnistettiin kuulemisprosessi, jonka tuloksena teollis- ja tekijäoikeuksien valvontapuitteita saatetaan lisäksi vahvistaa.

[18] EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20.

[19] KOM (98) 569 lopullinen.

3. Oikeuskeinot

Direktiivissä tunnustetaan tekijäoikeuden oikeuskeinojen merkitys, mutta siinä esitetään vain yleisiä edellytyksiä. Monet kuulluista eturyhmistä uskovat, että tekijänoikeuden oikeuskeinojen osalta tarvitaan laajapohjaisia vähimmäisstandardeja ja menettelyjä, jotka perustuvat TRIPs-sopimukseen. Ne katsovat, että tämä on erityisen tärkeää, koska tällaiset standardit ja menettelyt olisivat vaikutuksiltaan yhtä merkittäviä kuin itse direktiivi.

Tekijänoikeuksiin liittyvien oikeuskeinojen yleistä harmonisointia ja piratismin torjuntaa käsitellään valmisteilla olevan, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamista tietoyhteiskunnassa koskevan direktiiviehdotuksen yhteydessä sekä vihreän kirjan "Väärentämisen ja tavaroiden laittoman valmistamisen vastainen toiminta sisämarkkinoilla" seurannan yhteydessä.

4. Tekniset välineet

Monet etupiirit ovat väittäneet, että direktiivin 7 artikla, jossa käsitellään suojaa koskevia toimenpiteitä, olisi saatava vastaamaan WIPOn uutta tekijäoikeussopimusta. Tämän näkemyksen mukaan myös direktiivin 91/250/ETY 7 artiklan c kohta ja tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamista tietoyhteiskunnassa koskevan direktiiviehdotuksen 6 artiklan välillä saattaa olla eroavaisuuksia. Näiden vuoksi voitaisiin ehdottaa säännöksiä, joissa käsitellään entistä yksityiskohtaisemmin teknisiä toimenpiteitä koskevia velvoitteita.

WCT:n 11 artiklan mukaisesti sopimuspuolet tarjoavat riittävän oikeudellisen suojan ja oikeuskeinot sellaisten teknisten toimenpiteiden kiertämistä vastaan, joita tekijät käyttävät harjoittaessaan WCT:n tai Bernin yleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan ja joilla rajoitetaan teoksiin kohdistuvia toimia, joihin niiden tekijät eivät ole antaneet lupaa tai jotka eivät ole laillisia.

Tietokoneohjelmadirektiivin 7 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa sekä 2 ja 3 kohdassa säädetään "erityisistä suojaa koskevista toimenpiteistä", joiden mukaisesti yhteisön jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan aiheelliset oikeussuojakeinot tietyn tyyppisiä toimia vastaan.

On huomattava, että WCT ei ole vielä tullut voimaan ja että se sitoo allekirjoittajia vasta kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä lukien, jona 30 ratifiointia tai sopimukseen liittymistä on tapahtunut. Lisäksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamista tietoyhteiskunnassa koskevaan direktiiviehdotukseen liittyvä lainsäädäntöprosessi on vielä kesken. Olisi vielä ennenaikaista harkita direktiivin 91/250/ETY muuttamista, ennen kuin tietoyhteiskuntadirektiivin 6 artiklan lopullisesta muodosta on päätetty. Tietokoneohjelmadirektiivin 7 artiklan muutostarvetta onkin arvioitava myöhemmässä vaiheessa.

VIII. Muut aiheeseen liittyvät yhteisöaloitteet

1. Ohjelmistoihin liittyvien keksintöjen patenttisuoja

Komissio on havainnut, että tietyissä piireissä on vallalla virheellinen käsitys, jonka mukaan tekijänoikeus on ainoa tietokoneohjelmiin soveltuva suojakeino. Komissio muistuttaakin, että direktiivin 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti direktiivi ei vaikuta muihin lain säännöksiin, kuten patentteja koskeviin sääntöihin tai muihin teollis- ja tekijänoikeuksiin.

Innovaatiota käsittelevän vihreän kirjan ja yhteisön patentteja käsittelevän vihreän kirjan [20]myötä käynnistyneessä vilkkaassa keskustelussa on käynyt ilmi, että tietokoneohjelmiin liittyviä keksintöjä koskevassa patenttisuojassa on pyrittävä avoimuuteen ja oikeudelliseen varmuuteen:

[20] KOM (1999) 42 lopullinen.

"Euroopan parlamentti on ilmaissut kannattavansa tietokoneohjelmien patentoitavuutta sillä edellytyksellä, että kyseinen tuote vastaa tuotteen uutuutta ja teknisen keksinnön teollista käyttöä koskevia edellytyksiä, kuten EU:n kansainvälisissä talouskumppaneissakin, erityisesti Yhdysvalloissa ja Japanissa. Komissio on samaa mieltä tästä lähestymistavasta ja ehdottaa kahdenlaisia toimia.

Ensinnäkin sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ja toteutuksen takaamiseksi tällä alalla komissio esittää mahdollisimman pian EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan (entinen 100 a artikla) perusteella annetun direktiiviehdotuksen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseksi tietokoneohjelmien patentoitavuuden alalla. Direktiivin tarkoituksena on varmistaa tietokoneohjelmien patentoitavuutta koskevien uusien sääntöjen yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen kaikkialla yhteisössä. Tässä yhteydessä tekijänoikeuksien ja patenttioikeuden samanaikainen soveltaminen tietokoneohjelmien alalla ei aiheuta erityisiä ongelmia, koska nämä oikeudet kattavat hyvin erityisiä aiheita. Direktiiviehdotuksessa tarkastellaan huolellisesti tietokoneohjelmien patentoitavuuden yleisen järjestelmän poikkeuksia.

Lainsäädäntötoiminnan lisäksi Münchenin yleissopimuksen allekirjoittajavaltioiden on toteutettava Euroopan patenttiyleissopimuksen 52 artiklan 2 kohdan c alakohdan muuttaminen siten, että tietokoneohjelmat poistetaan niiden keksintöjen luettelosta, jotka eivät ole patentoitavia. Tämä on tarpeen yhteisön tasolla toteutettavien toimien ja Münchenin yleissopimuksen yhteydessä toteutettavien toimien yhdenmukaistamiseksi.

Lisäksi kaikkien patenttitoimistojen tulisi parantaa ohjelmistoalalla toimiville yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille tarkoitetun tiedon jakamista, jotta yritykset olisivat tietoisia niistä taloudellisista eduista, joita patenttijärjestelmän asianmukaisesta hyödyntämisestä voi saada."

Yksi patenttisuojan tavoitteista olisi suojata tietokoneohjelman perustana olevia ideoita ja periaatteita, joille direktiivin 91/250/ETY johdanto-osan kappaleen 14 mukaan ei koskaan voida myöntää tekijänoikeussuojaa. Mahdollisesti annettavassa uudessa patenttilainsäädännössä on määritettävä keinot, joilla varmistetaan, että uusi lainsäädäntö ei vaikuta tietokoneohjelmien tekijäoikeuksiin.

2. Tietokoneohjelmien käyttö julkishallinnossa

Vaikka direktiivin täytäntöönpano on selvästi vähentänyt ohjelmistopiratismia, alan yritysten esittämät tiedot antavat aiheen uskoa, että piratismia esiintyy yhä merkittävissä määrin ja että sitä saattaa esiintyä jopa julkisrahoitteisissa organisaatioissa, jotka joissakin tapauksissa ovat tärkeimpiä kaupallisten ohjelmistosovellusten käyttäjiä. Komission vihreässä kirjassa "Väärentämisen ja tavaroiden laittoman valmistamisen vastainen toiminta sisämarkkinoilla" on esitetty useita toimintamahdollisuuksia piratismin torjumiseksi EU:ssa. Jo nyt on lisäksi sovittu, että TEP-toimintasuunnitelman mukaisesti EU ja Yhdysvallat tarkastelevat keinoja ja mahdollisesti toteuttavat toimia, joilla varmistetaan, että julkishallinnon elimet käyttävät ainoastaan luvallisia tietokokonohjelmia. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että joissakin jäsenvaltioissa on julkisesti ilmoitettu politiikasta, jonka mukaan julkisissa laitoksissa käytetään ainoastaan luvallisia ohjelmia. Näin on toimittu myös Yhdysvalloissa. [21] Myös muut jäsenvaltiot voisivat harkita julkista ilmoitusta tähän liittyvistä toimenpiteistä. Myös komission yksiköt haluaisivat saada tietoa tällaisista toimista, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon väärentämistä ja tavaroiden laitonta valmistamista (piratismia) käsittelevän vihreän kirjan mahdollisen seurannan yhteydessä yhteisön tasolla.

[21] 1.10.1998 annettu Executive order "Computer Software Piracy".

IX. Päätelmät

Jäsenvaltiot ovat yleisesti ottaen panneet direktiivin tyydyttävästi täytäntöön, mutta kaikilta osin täytäntöönpano ei vastaa odotuksia. Monissa erityistapauksissa voi olla tarpeen, että komissio käynnistää viran puolesta perustamissopimuksen 226 artiklassa (entinen 169 artikla) tarkoitetun jäsenyysvelvoitteiden rikkomisesta johtuvan menettelyn.

Täytäntöönpanolla saavutetut vaikutukset ovat kuitenkin olleet myönteisiä.

Alat, joilla yhdenmukaistamista ei ole saavutettu, (esim. "tietokoneohjelman" sitovan määritelmän puuttuminen), aiheuttavat vain vähäisiä ongelmia eivätkä anna aihetta yhteisön tason toimintaan.

Etupiirit antoivat vuonna 1998 julkilausuman, jonka mukaan toistaiseksi saadut kokemukset eivät tässä vaiheessa anna aihetta direktiivin tekijänoikeutta koskevien säännösten tarkistamiseen. Tämä on myös komission näkemys. Direktiivi ja erityisesti siihen sisältyvät analysointia koskevat säännökset olivat kaikkien eturyhmien välisen kattavan keskustelun tulos, ja saavutettu tasapainoinen tulos on edelleen pätevä. Itse asiassa yhteisön toimielimille on esitetty toivomus, että ne "eivät päästäisi tätä direktiiviä koskevaa keskustelua ryöpsähtämään uudelleen valloilleen".

Edellä esitetyn ja tarkastelusta saatujen myönteisten tulosten perusteella komissio ei tässä vaiheessa katso tarpeelliseksi tehdä uusia aloitteita muutosten tekemiseksi direktiiviin 91/250/ETY. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta tarkastella tiettyjä kysymyksiä uudelleen myöhemmässä vaiheessa. Tarkastelu riippuu parhaillaan käynnissä olevien aloitteiden edistymisestä ja erityisesti WIPOn tekijänoikeussopimuksen täytäntöönpanoon liittyvistä aloitteista.