52000AC0079

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Neuvostolle 26 päivänä toukokuuta 1999 annettu Saksan liittotasavallan ja Suomen tasavallan aloite maksukyvyttömyysmenettelyitä koskevan neuvoston asetuksen antamiseksi"(1)

(2000/C 75/01)

Neuvosto päätti 22. heinäkuuta 1999 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta aloitteesta.

Asian valmistelusta vastannut "Yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -jaosto antoi lausuntonsa 14. joulukuuta 1999. Esittelijä oli Guido Ravoet.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26. ja 27. tammikuuta pitämässään 369. täysistunnossa (tammikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 97 ääntä puolesta ja 2 vastaan.

1. Johdanto

1.1. Asetusehdotuksessa toistetaan Brysselissä 23 päivänä marraskuuta 1995 allekirjoitetun sopimuksen määräykset, jotka koskevat maksukyvyttömyysmenettelyitä, lukuun ottamatta tuomioistuimen tulkintoja käsittelevää sopimuksen lukua V.

1.2. Aloitteen tavoitteena on nopeuttaa kyseisen sopimuksen täytäntöönpanoa ja tehdä se suoraan jäsenvaltioissa sovellettavaksi, jotta voidaan parantaa rajanylittäviä vaikutuksia omaavia maksukyvyttömyysmenettelyitä.

2. Yleistä

2.1. Sovellusala

2.1.1. Suunniteltua asetusta sovelletaan sellaiseen velallisen kaikkia velkoja koskevaan maksukyvyttömyysmenettelyyn - riippumatta siitä, onko velallinen luonnollinen vai oikeushenkilö - minkä seurauksena velallinen menettää osittain tai kokonaan määräysvallan omaisuuteensa ja tapausta varten määrätään selvittäjä. Menettelyt, joihin asetusta sovelletaan, luetellaan kunkin jäsenvaltion osalta erillisessä liitteessä.

2.1.2. Asetusta ei sovelleta, jos maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena on vakuutus- tai luottolaitos, sijoituspalveluyritys, jonka tarjoamiin palveluihin liittyy kolmansien osapuolten varojen tai arvopaperien hallintaa, taikka yhteissijoitusyritys, koska mainitut yritykset kuuluvat erityisen sääntelyn piiriin.

2.2. Toteutettava järjestelmä

2.2.1. Asetusehdotuksessa kaavailtu järjestelmä on kompromissi:

- yhtäältä otetaan huomioon konkurssin ainutkertaisuuden ja yleisvaikutteisuuden periaate: tämä tarkoittaa, että konkurssiin asetettu yritys on yhden yhtenäisen menettelyn kohteena ja kaikki jäsenvaltiot tunnustavat sen vaikutukset

- toisaalta otetaan huomioon konkurssien alueellisuuden ja monimuotoisuuden periaate, jonka mukaisesti menettely voidaan käynnistää jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa velallisella on omaisuutta, ja jonka vaikutukset rajoittuvat tämän jäsenvaltion alueelle.

2.2.2. Tästä syystä asetuksessa lähdetään näkemyksestä, jonka mukaan on olemassa päämenettely, joka aloitetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa velallisen pääintressien keskus sijaitsee. Päämenettely tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa, ja sen vaikutukset koskevat muita jäsenvaltioita ilman eri muodollisuuksia. Yhtiön pääintressien keskuksen katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka, kunnes toisin osoitetaan.

2.2.3. Muun kuin pääintressien keskuspaikkana toimivan jäsenvaltion tuomioistuin on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn vain, jos velallisella on toimipaikka tässä jäsenvaltiossa. Tällaisen menettelyn vaikutukset rajoittuvat mainitussa jäsenvaltiossa sijaitsevaan velallisen omaisuuteen. Jos tällainen menettely avataan päämenettelyn aloittamisen jälkeen, puhutaan sekundäärimenettelystä, jonka on oltava likvidaatiomenettely.

2.2.4. Sekundäärimenettelyn aloittamista voi pyytää päämenettelyn selvittäjä tai sellainen muu henkilö tai viranomainen, jolla on oikeus hakea maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa sekundäärimenettelyn aloittamista pyydetään.

2.2.5. Asetuksessa pyritään varmistamaan, että päämenettely ja sekundäärimenettely (tai -menettelyt) voivat olla käynnissä rinnakkain. Tähän pyritään esimerkiksi asettamalla eri selvittäjille tietojenantovelvollisuus sekä antamalla päämenettelyn selvittäjälle mahdollisuus pyytää sekundäärimenettelyn keskeyttämistä ja sekundäärimenettelyssä jäljelle jääneen omaisuuden ylijäämän siirtämistä päämenettelyyn.

2.3. Sovellettava laki

2.3.1. Menettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan pääasiallisesti sen jäsenvaltion lakia, jossa menettely on alkanut (tai aloitetaan). Aloitusvaltion lain mukaan määräytyvät näin menettelyn aloittamista, etenemistä sekä päättämistä koskevat ehdot.

2.3.2. Tiettyjä erityisongelmia varten on suunniteltu erityissäännöksiä. Esimerkiksi työsopimusten osalta säädetään, että maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutukset työsopimukseen määräytyvät yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jota kyseiseen työsopimukseen sovelletaan. Muut säännökset koskevat erityisesti menettelyn vaikutuksia omistuksenpidätykseen, kuittaukseen, kolmansien osapuolten esineoikeuteen sekä kiinteää omaisuutta koskeviin sopimuksiin.

2.4. Menettelyjen tunnustaminen

2.4.1. Asetusehdotuksen mukaan yhdessä jäsenvaltiossa tehty maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva päätös tunnustetaan kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Tämä ei kuitenkaan estä aloittamasta niin kutsuttuja sekundäärimenettelyitä.

2.4.2. Lisäksi päämenettelyn selvittäjällä on oikeus käyttää toisissa jäsenvaltioissa kaikkia niitä toimivaltuuksia, joita hänellä on menettelyn aloitusvaltion lain mukaan, niin kauan kuin siellä ei ole aloitettu sekundäärimenettelyä. Näin hän voi siirtää velallisen omaisuutta sen sijaintivaltiosta, jolleivät tähän vaikuta esineoikeus tai omistuksenpidätys. Selvittäjän on kuitenkin toimivaltuuksiaan käyttäessään noudatettava sen jäsenvaltion lakia, jossa hän toimii.

2.4.3. Ilman eri muodollisuuksia tunnustetaan lisäksi päätökset, jotka tehdään maksukyvyttömyysmenettelyn puitteissa sellaisessa tuomioistuimessa, joka on tehnyt aloittamispäätöksen. Tällainen päätös on pantava täytäntöön tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityis- ja kauppaoikeuden alalla Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen säännösten mukaisesti. Näiden säännösten mukaan sopimusvaltiossa tehdyt lainvoimaiset päätökset voidaan panna täytäntöön toisessa valtiossa sen jälkeen kun niistä on jonkun asianosaisen henkilön hakemuksesta tehty lainvoimaisia.

3. Erityistä

3.1. Aloitteen asianmukaisuus

3.1.1. Komitea kannattaa periaatetta yhteisön asetuksesta, jonka tavoitteena on ratkaista rajanylittäviä vaikutuksia omaavista konkursseista syntyviä ongelmia ja sitä kautta nopeuttaa Brysselissä vuonna 1995 tehdyn, maksukyvyttömyysmenettelyitä koskevan sopimuksen täytäntöönpanoa. Tällainen aloite voi auttaa jäsenvaltioiden talouksien yhdentymistä sisämarkkinoilla.

3.1.2. Komitea pitää kyseistä aloitetta myönteisenä, semminkin kun se on ensimmäinen neuvoston tekemä yksityisoikeudellinen aloite, jolla ei ole suoraa yhteyttä kuluttajansuojaan. Neuvosto hyödyntää näin Amsterdamin sopimuksen uusia määräyksiä.

3.1.3. Komitea painottaa kuitenkin tarvetta välttää luomasta liian monimutkaista järjestelmää, jota olisi vaikea toteuttaa käytännössä. Tässä yhteydessä on todettava, että useimmat asetusehdotuksen säännökset ovat luonteeltaan hyvin monimutkaisia.

3.1.4. Lisäksi komitea pitää tärkeänä, että kyseistä asetusta sovelletaan kaikkialla EU:ssa. Komitea toivookin, että myös Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Tanska liittyvät osaltaan suunniteltuun järjestelmään käyttäen Amsterdamin sopimuksen pöytäkirjojen niille tarjoamia mahdollisuuksia.

3.2. Tavoite

3.2.1. Komitea korostaa, ettei maksukyvyttömyysmenettelyn tavoitteena ole ainoastaan velkojen selvittäminen ja varojen jakaminen velkojien kesken. On asetettava muitakin tavoitteita, kuten elinkykyisten yritysten säilyttäminen ja työllisyyden turvaaminen. Komitea toteaa tähän liittyen tyytyväisenä, ettei asetusta sovelleta ainoastaan likvidaatiomenettelyihin, vaan myös menettelyihin, joiden tavoitteena on yrityksen tervehdyttäminen (ks. liite A).

3.2.2. Komitea pitää kuitenkin valitettavana sitä, ettei ehdotetulla asetuksella pystytä torjumaan kansallisten lainsäädäntöjen eroista johtuvia vääristymiä. Ehdotuksessa ei myöskään aseteta kaikkia jäsenvaltioita koskevia yhteisiä tavoitteita. Vaikka asetusehdotus merkitseekin tietynasteista edistystä, on se kokonaisuudessaan tavoitteiltaan varsin vaatimaton.

3.3. Nopeus

3.3.1. Yksi maksukyvyttömyysmenettelyiden pahimmista puutteista yleensä on niiden hitaus. Komitea pitää valitettavana, ettei ehdotetulla asetuksella pyritä nopeuttamaan menettelyitä eikä esimerkiksi perustamaan eri jäsenvaltioihin yhtenäisiä nopeuttamisjärjestelmiä.

3.4. Suunniteltu järjestelmä

3.4.1. Komitea pitää valitettavana, ettei asetuksessa pitäydytä selkeästi ja yksinkertaisesti tukemaan periaatetta konkurssin ainutkertaisuudesta ja yleisvaikutteisuudesta kaikkialla EU:ssa. Se merkitsisi, että konkurssiin asetettuun yritykseen kohdistettaisiin yhtenäinen menettely, jonka vaikutukset tunnustettaisiin kaikissa jäsenvaltioissa. Myös Euroopan komissio ilmoitti tukevansa tällaista lähestymistapaa vuoden 1995 Brysselin sopimuksen viimeistelyvaiheessa.

3.4.2. On ymmärrettävää, ettei tällaista järjestelmää voida toteuttaa maailmanlaajuisesti. Euroopan unionin jäsenvaltioiden laita on kuitenkin toisin, sillä ne muodostavat sisämarkkinat joiden tulisi jo sinänsä sulkea pois sekundäärikonkurssien mahdollisuus.

3.4.3. Konkurssin yleisvaikutteisuus on ratkaisuna kiistattomasti paras sekä turvaamaan velkojien tasapuolisen kohtelun että likvidaation nopean ja rationaalisen järjestämisen. On syytä pelätä, että suunniteltu järjestelmä, jossa päämenettely ja sekundäärimenettelyt - joiden vaikutuksen rajoittuvat yhden jäsenvaltion alueelle - ovat rinnakkaisia, aiheuttaa käytännössä ratkaisemattomia ongelmia.

3.4.4. Lisäksi sekundäärimenettelyjen aloittamisen mahdollisuus on vaarassa tehdä tyhjäksi päämenettelyn taloudellisen merkityksen.

3.4.5. Yhden yhtenäisen menettelyn aloittaminen vahvistaisi lisäksi vaikeuksissa olevan yrityksen tervehdyttämispyrkimysten onnistumismahdollisuuksia.

3.5. Soveltamisala

3.5.1. On myönteistä, että asetusta ei ole tarkoitus soveltaa vakuutus- ja luottolaitoksiin, sijoituspalveluyrityksiin ja yhteissijoitusyrityksiin. Näitä yrityksiä koskevat erityissäännökset ja yrityksen kotipaikkavaltion suorittama eritysvalvonta, eivätkä ne voisi sopeutua järjestelmään, jossa sallitaan erilaiset menettelyt alueellisesti rajallisten vaikutusten mukaan.

3.6. Päätösten tunnustaminen ja lainvoimaisuus

3.6.1. Täytäntöönpanolausuma saattaa tehdä menettelyistä raskaat ja aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia. Niinpä komitea katsoo, että ehdotetun asetuksen mukaisesti tehtyjen päätösten tulisi olla sellaisenaan lainvoimaisia. Komitea pitää tässä yhteydessä myönteisenä yhteisötasolla tehtyä työtä, jonka tavoitteena on ajanmukaistaa ja yksinkertaistaa vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat tuomioistuinten toimivaltaa ja tuomioiden täytäntöönpanoa, sekä muuttaa nämä määräykset asetukseksi.

3.6.2. Lisäksi komitean mielestä asetuksessa tulisi säätää, että Euroopan unionissa on tunnustettava sellaiset päätökset, joilla kielletään tiettyjen toimintojen harjoittaminen sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat virheellisen hallinnon vuoksi osittain itse aiheuttaneet yrityksensä joutumisen konkurssiin.

3.7. Artikloja koskevat huomiot

3.7.1. 16 artikla - Artiklan 2 alakohdassa oleva säännös näyttää olevan tulkittu 3 artiklan 4 alakohdan mukaisesti. Eikö olisi syytä viitata selkeästi tähän kohtaan 16 artiklan 2 alakohdassa?

3.7.2. 18 artiklan 1 alakohta - Olisi ehkä selkeämpää viitata sellaisiin turvaamista koskeviin toimenpiteisiin, jotka ovat ristiriidassa "toimivaltuuksien käytön" kanssa.

4. Päätelmät

4.1. Edellä esitetyistä varauksista huolimatta komitea pitää ehdotettua asetusta parempana vaihtoehtona kuin tilannetta, että kansainvälisvaikutteisia omaavia konkursseja koskeva säännöstö puuttuisi kokonaan. Komitea korostaa kuitenkin, että kyseessä on vain yksi askel pyrittäessä kattavampaan ja kunnianhimoisempaan järjestelmään. Erityisesti on jatkettava konkurssien ainutkertaisuuden ja yleisvaikutteisuuden periaatteen tunnustamiseksi.

4.2. Komitean mielestä tekstiä tulisi muuttaa niin, että vahvistettaisiin päämenettelyä sekundäärimenettelyihin nähden. Yksi mahdollisuus olisi vahvistaa päämenettelyn selvittäjän toimivaltaa ja lisätä mahdollisuuksia sekundäärimenettelyjen keskeyttämiseen.

4.3. Komitea on tyytyväinen, että Brysselin yleissopimukseen sisällytettiin viimeistelyvaiheessa kyseisen sopimuksen arviointilauseke. Sen mukaisesti järjestelmää tulee arvioida sopimusvaltion pyynnöstä ja joka tapauksessa viimeistään 10 vuoden kuluttua sen voimaantulosta (53 artikla). Olisi toivottavaa, että vastaava säännös sisällytettäisiin myös nyt käsiteltävänä olevaan asetusehdotukseen. Arviointi tulisi komitean mielestä suorittaa kuitenkin vasta viiden vuoden kuluttua.

Bryssel 26. tammikuuta 2000.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice Rangoni Machiavelli

(1) EYVL C 221, 3.8.1999, s. 8.