EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 32021R1527
Commission Delegated Regulation (EU) 2021/1527 of 31 May 2021 supplementing Directive 2014/59/EU of the European Parliament and of the Council with regard to regulatory technical standards for the contractual recognition of write down and conversion powers (Text with EEA relevance)
Komission delegoitu asetus (EU) 2021/1527, annettu 31 päivänä toukokuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien tunnustamista sopimuksissa koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
Komission delegoitu asetus (EU) 2021/1527, annettu 31 päivänä toukokuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien tunnustamista sopimuksissa koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
C/2021/3697
EUVL L 329, 17.9.2021, p. 2–5
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
In force
|
17.9.2021 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 329/2 |
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2021/1527,
annettu 31 päivänä toukokuuta 2021,
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien tunnustamista sopimuksissa koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (1) ja erityisesti sen 55 artiklan 6 kohdan kolmannen alakohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
|
(1) |
Direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa jäsenvaltioiden edellytetään varmistavan, että jos laitos tai kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö toteaa, että kyseisen direktiivin 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellytettyä sopimusehtoa, jäljempänä ’sopimusehto’, on oikeudellisesti tai muutoin mahdotonta sisällyttää asiaankuuluvaa velkaa koskeviin sopimusehtoihin, tällainen laitos tai yhteisö ilmoittaa tästä toteamuksesta kriisinratkaisuviranomaiselle. |
|
(2) |
Edellytykset, joiden täyttyessä laitoksen tai yhteisön olisi oikeudellisesti tai muutoin mahdotonta sisällyttää sopimusehto tiettyihin velkaluokkiin, olisi määriteltävä tavalla, joka mahdollistaa lähentymisen asianmukaisen tason siten, että kriisinratkaisuviranomaisille annetaan samalla mahdollisuus ottaa huomioon erot merkityksellisillä markkinoilla. |
|
(3) |
Laitoksilta tai yhteisöiltä ei pitäisi vaatia sopimusehdon sisällyttämistä asiaankuuluvaa velkaa koskeviin sopimusehtoihin, jos tällainen sisällyttäminen olisi laitonta asianomaisessa kolmannessa maassa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun kolmannen maan lainsäädännössä tai kolmannen maan viranomaisten antamissa määräyksissä ei sallita tällaisia ehtoja. Olisi niin ikään katsottava, että laitoksen tai yhteisön on mahdotonta sisällyttää sopimusehto sopimukseen tai instrumenttiin, jos kyseinen laitos tai yhteisö ei voi muuttaa asianomaisia sopimusmääräyksiä. Näin on usein silloin, kun sopimukset tai instrumentit tehdään sellaisten kansainvälisten vakioehtojen tai -pöytäkirjojen mukaisesti, joissa vahvistetaan yhdenmukaiset ehdot ja edellytykset kyseisiä sopimuksia tai instrumentteja varten. Kaupan rahoitustuotteet, kuten takaukset, vastatakaukset, remburssit tai muut kaupan liiketoimien tukemiseen tai rahoittamiseen käytettävät instrumentit, laaditaan tyypillisesti noudattaen kansainvälisesti tunnustettuja vakioehtoja tai -sääntöjä, jotka kansainvälisesti tunnustettu alan organisaatio on vahvistanut tai jotka on kehitetty kahdenvälisten kauppatapojen pohjalta. Sisällyttäminen voi olla mahdotonta myös silloin kun laitos tai yhteisö tekee rahoituspalvelujen tarjoamista koskevia sopimuksia sellaisten unionin ulkopuolisten elinten, kuten rahoituspalvelujen tarjoajien, kauppapaikkojen, rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurien tai säilytysyhteisöjen, kanssa, jotka käyttävät vakioehtoja, jotka eivät ole laitoksen tai yhteisön neuvoteltavissa. |
|
(4) |
Joka tapauksessa pelkkää vastapuolen haluttomuutta sisällyttää sopimusehto tai pelkkää instrumentin tai sopimuksen hinnannousua ei pitäisi katsoa sellaiseksi edellytykseksi, jonka täyttyessä sopimusehdon sisällyttäminen on mahdotonta. |
|
(5) |
Direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan kriisinratkaisuviranomainen voi myös silloin, kun sisällyttämisen mahdottomuutta koskevat edellytykset eivät täyty, päättää, ettei se vaadi asianomaista laitosta tai yhteisöä sisällyttämään sopimusehtoa, jos se katsoo, että tällainen sisällyttäminen ei ole tarpeen laitoksen tai yhteisön purkamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Direktiivin 2014/59/EU 55 artiklaa sovellettaessa tehdyn purkamismahdollisuuksiin kohdistuvia vaikutuksia koskevan analyysin päätelmien olisi oltava yhdenmukaiset kyseisen direktiivin II osaston II luvussa säädetyn purkamismahdollisuuksien arvioinnin päätelmien kanssa. Arvioitaessa vaikutuksia purkamismahdollisuuksiin direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti olisi kuitenkin katsottava, että maturiteetiltaan pitkäaikaisia tai nimellisarvoltaan suuria velkoja luovat sopimukset tai instrumentit ovat tarpeen purkamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Tällaisten sopimusehtojen sisällyttämisen vaatimisesta ei sen vuoksi pitäisi luopua silloin, kun sisällyttämisen mahdottomuutta koskevat edellytykset eivät täyty. Kun on kyse muista velkoja synnyttävistä sopimuksista tai instrumenteista, kriisinratkaisuviranomaisten olisi arvioidessaan niiden vaikutusta purkamismahdollisuuksiin otettava asianmukaisesti huomioon tietyt merkitykselliset tekijät, ja niiden olisi tämän lisäksi voitava arvioida tarpeellisiksi katsomiaan lisätekijöitä silloin kun tämä on kulloistenkin olosuhteiden perusteella asianmukaista. |
|
(6) |
Kun kriisinratkaisuviranomainen on saanut täydellisen ilmoituksen mahdottomuudesta, sillä olisi oltava kohtuullisesti aikaa arvioida kyseinen ilmoitus. Ilmoitusten monimutkaisuuden taso voi vaihdella. Sen vuoksi on aiheellista, että kriisinratkaisuviranomainen voi monimutkaisten ilmoitusten tapauksessa pidentää ennalta määrätyllä ajanjaksolla määräaikaa, jonka kuluessa sen on vaadittava sopimusehdon sisällyttämistä. Tällaisesta pidennyksestä olisi ilmoitettava asianomaiselle laitokselle tai yhteisölle asianmukaisesti. Koska ilmoitukset ja niiden arviointi ovat luonteeltaan uudenlaisia toimenpiteitä, kriisinratkaisuviranomaisille olisi annettava mahdollisuus pidentää monimutkaisten ilmoitusten arvioinnin määräaikaa kuudella kuukaudella tämän asetuksen voimaantuloa seuraavan ensimmäisen vuoden aikana. Tämän ajanjakson jälkeen kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava pidentää monimutkaisten ilmoitusten arvioinnin määräaikaa kolmella kuukaudella. |
|
(7) |
Tämä asetus perustuu Euroopan pankkiviranomaisen komissiolle toimittamiin teknisten sääntelystandardien luonnoksiin. |
|
(8) |
Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt neuvoja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Edellytykset, joiden täyttyessä olisi mahdotonta sisällyttää direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimusehto tiettyihin velkaluokkiin
1. Edellytykset, joiden täyttyessä laitoksen tai direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön olisi oikeudellisesti tai muutoin mahdotonta sisällyttää asiaankuuluvaa velkaa koskeviin sopimusehtoihin kyseisen direktiivin 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimusehto, ovat seuraavat:
|
a) |
sopimusehdon sisällyttäminen merkitsisi velkaan sovellettavien kolmannen maan lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten rikkomista; |
|
b) |
sopimusehdon sisällyttäminen olisi vastoin kolmannen maan viranomaisen nimenomaista ja sitovaa määräystä; |
|
c) |
velka johtuu sellaisten kansainvälisten vakioehtojen tai -pöytäkirjojen mukaisesti tehdyistä instrumenteista tai sopimuksista, joita laitos tai yhteisö ei voi muuttaa; |
|
d) |
velkaan sovelletaan sopimusehtoja, jotka laitoksen tai yhteisön on hyväksyttävä voidakseen osallistua unionin ulkopuolisen elimen palveluihin tai käyttää niitä ja joita laitos tai yhteisö ei voi muuttaa; |
|
e) |
velka on kaupalliselle velkojalle ja liittyy sellaisten muiden kuin kriittisten tavaroiden tai palvelujen tarjoamiseen, joita käytetään laitoksen tai yhteisön päivittäisessä operatiivisessa toiminnassa, eikä laitos tai yhteisö voi muuttaa sopimusehtoja. |
2. Sovellettaessa 1 kohdan c, d ja e alakohtaa laitoksen tai yhteisön ei katsota voivan muuttaa instrumentteja tai sopimuksia tai sopimusehtoja, jos instrumentti tai sopimus voidaan tehdä tai sopimusehdot vahvistaa ainoastaan vastapuolen tai vastapuolten asettamien ehtojen tai sovellettavien vakioehtojen tai -pöytäkirjojen mukaisesti.
2 artikla
Edellytykset, joiden täyttyessä kriisinratkaisuviranomainen voi vaatia direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimusehdon sisällyttämistä tiettyihin velkaluokkiin
1. Kriisinratkaisuviranomaisen on vaadittava direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimusehdon sisällyttämistä asiaankuuluvaa velkaa koskeviin sopimusehtoihin, jos se on todennut laitoksen tai yhteisön ilmoituksen perusteella, että mikään ilmoitetuista tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitetuista mahdottomuutta koskevista edellytyksistä ei täyty, ja edellyttäen, että jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
|
a) |
kyseisestä sopimuksesta tai instrumentista syntyvän velan nimellisarvo on vähintään 20 miljoonaa euroa; |
|
b) |
sopimuksen tai instrumentin jäljellä oleva maturiteetti on vähintään kuusi kuukautta. |
2. Kun on tarpeen varmistaa laitoksen tai yhteisön purkamismahdollisuudet, kriisinratkaisuviranomainen voi vaatia direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimusehdon sisällyttämistä asiaankuuluvaa velkaa koskeviin sopimusehtoihin, jos se on todennut laitoksen tai yhteisön ilmoituksen perusteella, että mikään ilmoitetuista tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitetuista mahdottomuutta koskevista edellytyksistä ei täyty, ja edellyttäen, että mikään tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa luetelluista edellytyksistä ei täyty.
Arvioidessaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, onko sopimusehdon sisällyttäminen tarpeen purkamismahdollisuuksien varmistamiseksi, kriisinratkaisuviranomaisen on erityisesti otettava huomioon ainakin yksi seuraavista tekijöistä:
|
a) |
sopimuksen tai instrumentin arvo ja tyyppi; |
|
b) |
se, onko kriisinratkaisuvälineiden käyttö mahdollista; |
|
c) |
se, miten uskottavasti kriisinratkaisuvälineillä voidaan saavuttaa kriisinratkaisutavoitteet, kun otetaan huomioon mahdolliset vaikutukset velkojiin, vastapuoliin, asiakkaisiin ja työntekijöihin sekä toimet, joihin kolmannen maan viranomaiset mahdollisesti ryhtyvät; |
|
d) |
velan etuoikeusasema tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä kansallisen lainsäädännön mukaisesti; |
|
e) |
velan maturiteetti ja sopimuksen uusiutuva luonne. |
3 artikla
Kohtuullinen aika, jonka kuluessa kriisinratkaisuviranomaisen on vaadittava sopimusehdon sisällyttämistä
1. Direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu kohtuullinen aika on kolme kuukautta päivästä, jona kriisinratkaisuviranomainen vastaanottaa kyseisen direktiivin 55 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen.
2. Jos direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmoitus on puutteellinen, kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava ilmoituksen tehneelle laitokselle tai yhteisölle, mitkä tiedot ilmoituksesta puuttuvat. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määräaika alkaa kulua siitä, kun kaikki puuttuvat tiedot on toimitettu.
3. Monimutkaisten ilmoitusten tapauksessa kriisinratkaisuviranomainen voi 6 päivään lokakuuta 2022 asti pidentää 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa kuudella kuukaudella.
Monimutkaisten ilmoitusten tapauksessa kriisinratkaisuviranomainen voi 7 päivästä lokakuuta 2022 lähtien pidentää 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa kolmella kuukaudella.
4. Kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava ilmoituksen tehneelle laitokselle tai yhteisölle määräajan pidentämisestä ja sen syistä.
4 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 31 päivänä toukokuuta 2021.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Ursula VON DER LEYEN
(1) EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190.
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).