(1)

Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 6 artiklan nojalla Euroopan keskuspankki (EKP) hoitaa yksinomaisessa toimivallassaan olevaa luottolaitosten valvontatehtävää, tarkoituksenaan varmistaa valvontastandardien johdonmukainen soveltaminen, edistää rahoitusmarkkinoiden vakautta ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla Euroopan keskuspankilla on merkittävien valvottavien yhteisöjen toimivaltaisena viranomaisena vastuu lupien myöntämisestä etukäteen merkittäville valvottaville yhteisöille niiden määräaikojen pidentämiseksi, jotka liittyvät sisäisten luottoluokitusten menetelmän vaiheittaiseen käyttöönottoon laskettaessa omien varojen vaatimusta luottoriskiä varten eri vastuuryhmien ja liiketoimintayksiköiden osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 148 artiklan mukaisesti, vähemmän kehittyneiden menetelmien käyttöön siirtymiseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 149 artiklan mukaisesti ja standardimenetelmän pysyvään käyttöön asetuksen (EU) N:o 575/2013 150 artiklan mukaisesti.

(3)

EKP:n valvontapäätöksiin voi sisältyä velvoitteita tai vaatimuksia, jotka vastaanottajan on täytettävä tiettyyn määräaikaan mennessä, jos se on tarpeen päätöksen tai muiden vaatimusten asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Valvottavien yhteisöjen pyynnöstä EKP voi pidentää velvoitteiden tai vaatimusten määräaikaa toisella valvontapäätöksellä, jos se katsotaan kohtuulliseksi. Lisäksi EKP voi hankkijaehdokkaiden pyynnöstä pidentää enimmäisaikaa, jonka kuluessa määräosuuden ehdotettu hankinta luottolaitoksesta voidaan tehdä.

(4)

EKP:n joutuu toimivaltaisena viranomaisena vuosittain antamaan huomattavan määrän päätöksiä sisäisistä malleista ja määräaikojen pidentämisestä. Päätöksentekomenettelyn helpottamiseksi tarvitaan tällaisten päätösten hyväksymistä koskeva delegointipäätös. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että toimivaltuuksien delegoiminen voi olla välttämätöntä, jotta viranomainen, jonka on hyväksyttävä huomattava määrä päätöksiä, pystyy täyttämään tehtävänsä. Vastaavasti Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että kaikissa institutionaalisissa järjestelmissä on olemassa periaate, jonka mukaan on tarpeen varmistaa päätöksentekoelimen toimintakyky (4).

(5)

Päätöksentekovallan siirtämisen pitäisi olla vähäistä ja oikeasuhteista, ja toimivallan siirron laajuus pitäisi määritellä selvästi.

(6)

EKP:n neuvosto päätti 24 päivänä kesäkuuta 2020 aloittaa tiiviin yhteistyön EKP:n ja Bulgarian tasavallan (5) välillä sekä EKP:n ja Kroatian tasavallan (6) välillä. Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että EKP voi antaa ohjeita asianomaisen jäsenvaltion kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle sellaisten tehtävien hoitamiseksi, jotka liittyvät sellaisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin luottolaitoksiin, joiden rahayksikkö ei ole euro, jos EKP:n ja kyseisen jäsenvaltion kansallisen toimivaltaisen viranomaisen välille on perustettu tiivis yhteistyö kyseisen artiklan mukaisesti. Sen vuoksi on aiheellista sisällyttää tällaiset ohjeet säädöksiin, joita EKP voi hyväksyä siirtämällä päätöksentekovaltuudet yksikönpäälliköille tämän päätöksen asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

(7)

Päätöksessä (EU) 2017/933 (EKP/2016/40) täsmennetään delegoitujen valvontapäätösten hyväksymisessä noudatettava menettely sekä henkilöt, joille päätöksentekovaltuuksia voidaan siirtää. Kyseinen päätös ei vaikuta EKP:n valvontatehtävien hoitoon eikä valvontaelimen toimivaltaan esittää EKP:n neuvostolle valmiita päätösluonnoksia.

(8)

Jos delegoidun päätöksen antamisen edellytykset eivät täyty, päätökset olisi tehtävä asetuksen (EU) N:o 1024/2013 26 artiklan 8 kohdan ja Euroopan keskuspankin päätöksen EKP/2004/2 (7) 13 g artiklan mukaisessa vastustamattajättämismenettelyssä. Lisäksi vastustamattajättämismenettelyä olisi käytettävä myös silloin, kun yksikönpäälliköillä on epäilyksiä siitä, täyttyvätkö sisäisiä malleja tai määräaikojen pidentämistä koskevien päätösten arviointiperusteet arvioinnin monimutkaisuuden tai asian arkaluonteisuuden vuoksi, ja kun asianomaisen arvioinnin lopputulos vaikuttaa suoraan yhteen tai useampaan muuhun päätökseen, minkä vuoksi saman päätöksentekijän olisi tarkasteltava päätöksiä samanaikaisesti ristiriitaisten lopputulosten välttämiseksi.

(9)

EKP:n valvontapäätökset voidaan käsitellä uudelleen asetuksen (EU) N:o 1024/2013 24 artiklan nojalla ja siten kuin Euroopan keskuspankin päätöksessä EKP/2014/16 (8) täsmennetään. Tällaisen uudelleenkäsittelyn yhteydessä valvontaelimen pitäisi ottaa huomioon oikaisulautakunnan lausunto ja toimittaa EKP:n neuvostolle uusi päätösluonnos vastustamattajättämismenettelyssä,

1)

’sisäisiä malleja koskevalla päätöksellä’ EKP:n päätöstä etukäteisestä luvasta sellaisen määräajan pidentämiseksi, joka liittyy sisäisten luottoluokitusten menetelmän vaiheittaiseen käyttöönottoon laskettaessa omien varojen vaatimusta luottoriskiä varten eri vastuuryhmien ja liiketoimintayksiköiden osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 148 artiklan mukaisesti, vähemmän kehittyneiden menetelmien käyttöön siirtymiseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 149 artiklan mukaisesti ja standardimenetelmän pysyvään käyttöön asetuksen (EU) N:o 575/2013 150 artiklan mukaisesti;

2)

’standardimenetelmällä’ menetelmää, jota sovelletaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan a ja f alakohtaa sovellettaessa ja josta säädetään kyseisen asetuksen kolmannen osan II osaston 2 luvussa;

3)

’sisäisten luottoluokitusten menetelmällä’ (IRB-menetelmä) menetelmää, jolla lasketaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan a ja f alakohtaa sovellettaessa kyseisen asetuksen kolmannen osan II osaston 3 luvun nojalla;

4)

’ydinpääoman osuudella’, ’ensisijaisen pääoman osuudella’ ja ’kokonaispääoman osuudella’ vastaavasti asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ydinpääoman osuutta, ensisijaisen pääoman osuutta ja kokonaispääoman osuutta;

5)

’velvoitteella’ valvontapäätöksen liitännäisehtoa, jonka mukaan sen tai niiden, joille päätös on osoitettu, on toteutettava toimia määräajassa valvontapäätöksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

6)

’rajoituksella’ valvontapäätöksen liitännäisehtoa, jolla rajoitetaan tai muutetaan sisäisen mallin sallittua käyttöä muun muassa määräämällä korkeampia kertoimia tai lisäpääomavaatimuksia;

7)

’määräaikojen pidentämistä koskevalla päätöksellä’ EKP:n päätöstä, jolla pidennetään a) EKP:n valvontapäätöksessä asettamien velvoitteiden tai vaatimusten noudattamiselle asetettua määräaikaa ja b) Euroopan keskuspankin päätöksen (EU) 2019/1376 (EKP/2019/23) (9) 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa määräosuuden hankkimista koskevassa päätöksessä vahvistettua enimmäisaikaa ehdotetun hankinnan tekemiselle;

8)

’delegoidulla päätöksellä’ päätöksen (EU) 2017/933 (EKP/2016/40) 3 artiklan 4 kohdassa määriteltyä delegoitua päätöstä;

9)

’yksikönpäälliköillä’ EKP:n yksiköiden päälliköitä, joille on siirretty toimivalta antaa sisäisiä malleja koskevia päätöksiä tai määräaikojen pidentämistä koskevia päätöksiä;

10)

’vastustamattajättämismenettelyllä’ asetuksen (EU) N:o 1024/2013 26 artiklan 8 kohdassa säädettyä ja päätöksen EKP/2004/2 13 g artiklassa täsmennettyä menettelyä;

11)

’kielteisellä päätöksellä’ päätöstä, jolla ei myönnetä tai ei kaikilta osin myönnetä valvottavan yhteisön tai hankkijaehdokkaan hakemaa lupaa tai pidennystä. Päätös, joka sisältää liitännäisehtoja, kuten edellytyksiä, velvoitteita tai rajoituksia, katsotaan kielteiseksi päätökseksi, paitsi jos liitännäisehdoilla a) varmistetaan, että valvottava yhteisö täyttää 4 artiklan 2 kohdassa, 5 artiklan 2 kohdassa ja 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut, sovellettavasta unionin oikeudesta johtuvat vaatimukset ja ehdoista on sovittu kirjallisesti, tai b) ainoastaan vahvistetaan yksi tai useampi olemassa oleva vaatimus, jota valvottavan yhteisön on noudattava unionin oikeuden perusteella, tai edellytetään tietoja yhden tai useamman tällaisen vaatimuksen täyttämiseksi;

12)

’arkaluonteisuudella’ piirrettä tai tekijää, jolla voi olla kielteinen vaikutus EKP:n maineen ja/tai yhteisen valvontamekanismin tehokkaan ja johdonmukaiseen toiminnan kannalta, mukaan luettuina esimerkiksi seuraavat tilanteet: a) asianomainen valvottava yhteisö on aiemmin ollut tai on tällä hetkellä vakavien valvontatoimenpiteiden, kuten varhaisen puuttumisen toimenpiteiden, kohteena; b) päätösluonnos tulee hyväksytyksi tultuaan olemaan ennakkopäätöksen luonteinen ja sellaisena mahdollisesti EKP:tä tulevaisuudessa sitova; c) päätösluonnos tulee hyväksytyksi tultuaan mahdollisesti herättämään kielteistä huomiota tiedotusvälineissä tai julkisuudessa; tai d) kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka on aloittanut tiiviin yhteistyön EKP:n kanssa, ilmaisee olevansa EKP:n kanssa eri mieltä ehdotetusta päätösluonnoksesta.

13)

’merkittävällä valvottavalla yhteisöllä’ Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) (10) 2 artiklan 16 kohdassa määriteltyä merkittävää valvottavaa yhteisöä;

14)

’merkittävällä valvottavalla ryhmittymällä’ asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) 2 artiklan 22 kohdassa määriteltyä merkittävää valvottavaa ryhmittymää,

15)

’SREP-päätöksellä’ asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklaan perustuvaa EKP:n päätöstä, joka annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (11) 97 artiklassa tarkoitetun valvojan vuosittaisen arviointiprosessin jälkeen;

16)

’EKP:n ohjeilla’ asiakirjaa, jonka EKP:n neuvosto on hyväksynyt valvontaelimen ehdotuksesta ja joka on julkaistu EKP:n verkkosivuilla ja jossa annetaan ohjeistusta siitä, miten EKP ymmärtää oikeudelliset vaatimukset;

17)

’EKP:n sisäisten mallien ohjeilla’ asiakirjaa ”ECB Guide to internal models” ja kaikkia muita asiakirjoja, joissa annetaan ohjeistusta siitä, miten EKP ymmärtää oikeudelliset vaatimukset, joita sovelletaan sisäisten mallien arviointiin, ja jonka EKP:n neuvosto on hyväksynyt valvontaelimen ehdotuksesta ja joka on julkaistu EKP:n verkkosivuilla.