1.   Ottaen huomioon varainhoitoasetuksen 211 artiklan 4 kohta ja 212 artiklan 1 kohta yhteisessä vararahastossa säilytetään etenkin seuraavien sen rahoitukseen osallistuvien rahoitusvälineiden takuurahastovaroja, joista säädetään säädöksissä, joilla perustetaan seuraavat talousarviotakuut ja rahoitusaputoimet:

2.   Yhteisessä vararahastossa säilytetään myös muiden sen rahoitukseen osallistuvien välineiden vastaavia varoja edellyttäen, että kyseeseen tulevien talousarviotakuiden, rahoitusvälineiden ja rahoitusaputoimien perustamista koskeviin ehdotettuihin säädöksiin sisältyvät asianomaiset säännökset tulevat voimaan.

3.   Tämän lisäksi ja varainhoitoasetuksen 279 artiklan 3 kohta huomioon ottaen yhteiseen vararahastoon voidaan siirtää käteisvaroina tai hyväksyttävien rahoitusvarojen omistusoikeuksina lisäksi seuraavien yhteisen vararahaston rahoitukseen osallistuvien välineiden rahastoitavia varoja:

4.   Hyväksyjäyksikön on etukäteen ilmoitettava 3 kohdassa tarkoitetusta rahastoon otettavien lisävarojen siirtämisestä yhteiseen vararahastoon sen varainhoitajalle ja sovittava siitä tämän kanssa etukäteen.

5.   Kaikkiin sellaisiin olemassa oleviin sitoumuksiin, jotka pidetään voimassa yhteisen vararahaston ulkopuolella, sovelletaan varainhoitoasetuksen 279 artiklan 3 kohdan nojalla edelleen jo sovittuja varainhoitoa koskevia suuntaviivoja ja ohjeita.

1.   Yhteisen vararahaston varoja on hoidettava siten, että varmistetaan tarvittava likviditeetti, jotta kaikki katettaviksi tulevat ulosvirtaukset ja takausvaateet voidaan viipymättä kattaa täysimääräisesti, ja turvataan korkealla luottamustasolla pääoman säilyminen rahaston sijoitushorisontilla.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yleisen tavoitteen saavuttamiseksi yhteisen vararahaston varainhoitaja hoitaa varoja toiminnan vakautta koskevien sääntöjen ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden sekä komission tilinpitäjän vahvistamien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

3.   Yhteisen vararahaston salkku on muodostettava siten, että varmistetaan laaja hajautus hyväksyttävien omaisuusluokkien, maantieteellisten alueiden, liikkeeseenlaskijoiden ja maturiteettien kesken salkun arvon vaihteluiden hallitsemiseksi.

1.   Yhteisen vararahaston varat on jaettava osioihin, joista kukin vastaa kutakin 1 artiklassa tarkoitettua yhteisen vararahaston rahoittamiseen osallistuvaa välinettä.

2.   Kunkin osion osuus määritetään suhteutettuna kunkin yhteisen vararahaston rahoittamiseen osallistuvan välineen maksuihin, jotka suoritetaan yhteiseen vararahastoon ja yhteisestä vararahastosta.

3.   Kaikki yhteisen vararahaston rahoittamiseen osallistuvien välineiden velat on katettava käyttämällä yhteisen vararahaston varoja asianomaisen osion osuutta vastaavaan määrään asti. Kaikkien edellä tarkoitetun osuuden ylittävien nostojen on oltava poikkeuksellisia ja väliaikaisia, ja ne on maksettava takaisin asianomaisesta rahoitukseen osallistuvasta välineestä nimellismääräisinä.

4.   Jos yhteisessä vararahastossa olevat asianomaisen osion osuutta vastaavat varat on käytetty loppuun, komissio pyytää budjettivallan käyttäjältä tarvittavat määrärahat tehtyjen sitoumusten täyttämiseksi.

5.   Komissio voi poikkeustapauksissa varainhoitoasetuksen 30 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti siirtää omassa talousarvion pääluokassaan määrärahoja talousarviotakuuta koskevasta budjettikohdasta toista talousarviotakuuta koskevaan budjettikohtaan poikkeustapauksissa, joissa jälkimmäistä varten yhteiseen vararahastoon otetut varat eivät riitä takuun nojalla vaaditun maksun suorittamiseen, ja edellyttäen, että siirretty määrä palautetaan myöhemmin varainhoitoasetuksen 30 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ja 212 artiklan 4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

6.   Komissio ilmoittaa varainhoitoasetuksen 211 artiklan 7 kohdan mukaisesti budjettivallan käyttäjälle mahdollisimman pian, jos jonkin osion osuuksien yhteenlaskettu arvo laskee alle 50 prosenttiin tosiasiallisen rahoitusasteen soveltamisen jälkeen saadusta ennakoidusta määrästä, ja uudelleen, jos tämä arvo laskee alle 30 prosenttiin kyseisestä määrästä.

1.   Yhteisen vararahaston kattamiin rahoitusvälineisiin, talousarviotakuisiin ja rahoitusaputoimiin liittyvät takausvaateet, jäljempänä ’takausvaateet’, on maksettava siten, että varmistetaan kyseisten siirtojen jäljitettävyys ja kirjaaminen komission kirjanpitojärjestelmässä.

2.   Takausvaateet ja muut asiaankuuluvat maksupyynnöt voidaan kattaa käteisellä ja/tai yhteisen vararahaston varojen myynnillä ja/tai takaisinostosopimuksilla, sovellettavien riskirajojen mukaisesti.

3.   Kun toteutuskumppanilta saadaan takausvaade tai asiaankuuluva maksupyyntö tai kun on tarpeen varmistaa, että maksuvalmiuspuskurissa on varainhoitoasetuksen 212 artiklan ja 213 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti tietty vähimmäismäärä varoja käteisenä tai muina rahavaroina komission keskuskassassa, asianomaisesta rahoitukseen osallistuvasta välineestä vastaava hyväksyjäyksikkö antaa täydennysmääräyksen maksuvalmiuspuskurin arvon palauttamiseksi asianomaisessa budjettikohdassa. Komission keskuskassa pyytää näiden täydennysmääräysten perusteella määrien siirtämistä takausvaateiden tai maksupyyntöjen käsittelyä varten erityisesti perustetulle tilille, josta ne annetaan käytettäviksi hyväksyjäyksiköille, jotka voivat käyttää niitä maksujen suorittamiseen toteutuskumppaneille.

4.   Hyväksyjäyksiköiden on toimitettava ennakkotiedot kaikista takausvaateista tai asiaankuuluvista maksupyynnöistä heti, kun ne ovat saatavilla, jotta varainhoitaja voi valmistautua asianmukaisesti kattamaan kyseiset takausvaateet ja maksupyynnöt. Rahoitukseen osallistuvista välineistä vastaavien hyväksyjäyksiköiden on aktiivisesti seurattava vastuullaan olevia rahoitusvastuita toimittaakseen ennusteita tuloista ja ennakkotietoja odotettavissa olevista takausvaateista siinä määrin kuin tällaisia tietoja on saatavilla.

5.   Yhteisen vararahaston toimintaa koskevassa vuosikertomuksessa on oltava tiedot yhteisestä vararahastosta katetuista takausvaateista ja asiaankuuluvista maksupyynnöistä.

1.   Varainhoitajan on laadittava sijoitusstrategia, joka ohjaa yhteisen vararahaston varojen hoitoa 2 artiklassa säädettyjen sijoitustavoitteiden saavuttamiseksi. Sijoitusstrategia on ilmaistava varojen strategisena allokaationa, jossa salkkuun kuuluville hyväksyttäville omaisuusluokille vahvistetaan ohjeelliset tavoiteosuudet.

2.   Varainhoitajan on määritettävä varojen strategista allokaatiota vastaava strateginen vertailuarvo, jäljempänä ’vertailuarvo’, johon yhteisen vararahaston arvonkehitystä verrataan.

3.   Sijoitusstrategiaa ja vertailuarvoa ehdottaa varainhoitaja, ja ne hyväksyy tilinpitäjä yhteistyössä hyväksyjäyksiköiden kanssa niitä kuultuaan.

4.   Sijoitusstrategiaa ja vertailuarvoa voidaan muuttaa, jos taloudellisissa olosuhteissa tapahtuu asianmukaisesti dokumentoitu ja perusteltu muutos, jos rahoitukseen osallistuvien välineiden tarpeissa tai tilanteessa tapahtuu olennainen muutos tai jos sisään- ja ulosvirtausarviot muuttuvat merkittävästi. Sijoitusstrategian muuttamisessa on noudatettava samaa menettelyä kuin sen alkuperäisessä hyväksymisessä. Sijoitusstrategia on laadittava ottaen huomioon yhteisen vararahaston sijoitushorisontti ja riskinsietokyky.

5.   Yhteisen vararahaston sijoitushorisontin on kuvastettava sen rahoitukseen osallistuvien välineiden sijoitushorisonttien yhdistelmää, ja siinä on otettava huomioon talousarviosta suoritettavien rahoitusosuuksien aikataulu sekä rahoitukseen osallistuvista välineistä vastaavien hyväksyjäyksiköiden ennen alkuperäisen sijoitusstrategian laatimista toimittamat arviot sisään- ja ulosvirtauksista sekä arviot, jotka kyseiset yksiköt laativat sisään- ja ulosvirtauksista kunkin rahoitukseen osallistuvan välineen elinkaaren ajalta vuosittain tai tilanteessa, jossa odotettavissa on merkittäviä muutoksia.

6.   Varainhoitajan on määriteltävä yhteisen vararahaston riskinsietokyky sen varainhoitotoiminnasta aiheutuvien tappioiden hyväksyttäväksi enimmäismääräksi. Riskinsietokyky on ilmaistava käyttämällä riskiparametreja, kuten todennäköistä tappiolukua (Value-at-Risk), ja riskiparametrit on määritettävä erittäin suurella luottamustasolla siten, että todennäköisyys sille, että todelliset tappiot ylittävät odotetut enimmäistappiot, on hyvin pieni.

1.   Varainhoitajan on toteutettava sijoitusstrategia ottaen huomioon varainhoitoa koskevat ohjeet sekä asiaa koskevat säännökset ja menettelyt.

2.   Varainhoitajan on valvottava tässä päätöksessä säädettyjen prosessien toimintaa.

3.   Varainhoitajan on annettava kertomus 11 artiklan mukaisesti.

4.   Varainhoitajan riskienhallintayksikön on ilmoitettava tilinpitäjälle kaikista varojen moitteettomaan ja järkevään hoitoon liittyvistä merkittävistä ongelmista.

5.   Varainhoitajan on valvottava kaikkien sijoitusstrategian tehokkaan toteuttamisen kannalta tarpeellisten tukipalvelujen (kirjanpito, analyysit, kaupankäyntiratkaisut) hankintaa.

6.   Sijoitusstrategian tehokkaan ja tuloksekkaan toteuttamisen varmistamiseksi varainhoitajalla on valtuudet siirtää tietyt toiminnot tai prosessit akkreditoiduille palveluntarjoajille, joilla on kaikki niille siirrettyjen palvelujen tarjoamiseen tarvittavat luvat. Siirtää voidaan seuraavat toiminnot:

1.   Varainhoitajan on tuotettava vähintään kuukausittainen nettovarallisuusarvo (NAV) yhteiselle vararahastolle. Kaikki transaktiot (sisään- ja ulosvirtaukset) on arvostettava kuukauden lopun nettovarallisuusarvoon.

2.   Varojen sijoittamisesta seuraavat, yhteisen vararahaston nettovarallisuusarvon mukaiset kokonaisvoitot tai -tappiot on kohdennettava suhteessa rahoitusvälineitä, talousarviotakuita ja rahoitusapua vastaavien asianomaisten osioiden osuuksiin yhteisestä vararahastosta.

3.   Salkku on arvostettava käyttämällä varainhoitajan ehdottamia arvostusmenetelmiä ja -menettelyjä, jotka tilinpitäjä on hyväksynyt. Näihin menetelmiin ja menettelyihin voivat kuulua markkinoiden päätöshinnat, ulkopuolisten tahojen laatimat hinta-arviot, toimivilla markkinoilla noteeratut hinnat ja, jos näitä ei ole saatavilla, sisäiset tai ulkoiset arvostusmallit. Jos varoja on ostettu tai myyty, on käytettävä transaktiohintoja.

4.   Salkun arvonkehitystä on arvioitava käyvän arvon perusteella ottaen huomioon instrumenttien markkinahinnat. Salkun arvonkehitys on laskettava sekä absoluuttisena lukuna että 5 artiklan mukaisesti suhteessa vertailuarvoon.

5.   Yhteisen vararahaston välittömät varainhoitokustannukset on katettava yhteisen vararahaston varoista. Näihin varainhoitokustannuksiin on sisällyttävä säilytyspalkkiot, ulkopuolisen tilintarkastuksen kustannukset, kaupankäynti- ja suojauskulut, pankkikulut sekä arvopapereiden lainaksi antamiseen ja muihin 8 artiklan mukaisesti hyväksyttäviin toimiin liittyvät kustannukset.

6.   Kaupankäynti-infrastruktuurin kustannukset, mukaan lukien yhteisen vararahaston varojen hoitoon suoraan liittyvät tietopalvelukustannukset, voidaan vähentää yhteisen vararahaston varoista.

1.   Yhteinen vararahasto saa sijoittaa ainoastaan seuraaviin kohteisiin:

2.   Yhteinen vararahasto hankkii edellä mainittuihin omaisuusluokkiin kuuluvia vastuita sijoittamalla seuraaviin instrumentteihin tai toteuttamalla seuraavia toimia:

3.   Johdannaisia, jotka ovat termiini- tai futuurisopimuksia tai swap-sopimuksia, saa käyttää ainoastaan tehokkaaseen salkunhoitoon, eikä niitä saa käyttää keinotteluun tai positioiden vivuttamiseen. Johdannaisia voidaan käyttää sijoituspolitiikan mukaisesti duraation mukauttamiseen, luottoriskin tai muun merkityksellisen riskin vähentämiseen tai varojen allokaatioon tehtäviin muutoksiin.

4.   Yhteisen vararahaston varoja voidaan sijoittaa Yhdysvaltain dollarin määräisiin suojattuihin erittäin likvideihin joukkolainoihin, joiden liikkeeseenlaskijana on valtio tai ylikansallinen yhteisö, ainoastaan hajautusta ja toista korkokäyrää edustavien vastuiden hankkimista varten. Kaikilta valuuttariskeiltä on suojauduttava käyttämällä asianmukaisesti swap-sopimuksia tai muita valuuttasuojaukseen tarkoitettuja instrumentteja 3 kohdassa säädetyllä tavalla.

5.   Varainhoitaja voi tilinpitäjän suostumuksella laajentaa hyväksyttävien sijoituskohteiden joukkoa sisällyttämällä siihen muita sijoitusstrategian ja -tavoitteiden mukaisia omaisuusluokkia ja sijoitustoimia sekä Kansainvälisen valuuttarahaston ajoittain laatimaan luetteloon sisältyviä muiden kehittyneiden talouksien valuuttoja edellyttäen, että ne suojataan valuuttariskiltä. Uusien omaisuusluokkien, sijoitustoimien tai kehittyneiden talouksien valuuttojen sisällyttämistä koskevien päätösten tueksi on esitettävä kunkin omaisuusluokan, sijoitustoimen tai valuutan osalta vankat perustelut siitä, miten laajennetut sijoitusmahdollisuudet parantavat yhteisen vararahaston riski-tuotto-suhdetta. Tähän on sisällyttävä arvio toimintavalmiuksista, joita tarvitaan näiden uusien investointimahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

1.   Varainhoitaja ei saa tietoisesti sijoittaa yhteisen vararahaston varoja sellaisten yritysten liikkeeseen laskemiin arvopapereihin, joiden on lainvoimaisessa tuomiossa tai lopullisessa hallinnollisessa päätöksessä todettu harjoittavan toimintaa,

2.   Yhteisen vararahaston varoja ei saa sijoittaa sellaisten yritysten liikkeeseen laskemiin arvopapereihin, jotka varainhoitajalla olevien tietojen mukaan saavat yli 25 prosenttia vuotuisista kokonaistuloistaan seuraavassa luetelluista toiminnoista:

1.   Yhteisen vararahaston sijoitusstrategia on toteutettava noudattaen unionin toimintapoliittista tavoitetta, joka koskee kestävän rahoituksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämistä, siten, että kyseistä tavoitetta noudatetaan niin suuressa määrin kuin tämä on yhteisen vararahaston pääoman säilyttämistä koskevan tavoitteen mukaista.

2.   Yhteisen vararahaston sijoituspolitiikan toteuttamisessa on noudatettava kaikkea asiaankuuluvaa lainsäädäntöä, jolla edistetään ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan (ESG) liittyviä rahoitusvälineitä, sekä unionin sääntelykehyksessä vahvistettuja asiaankuuluvia standardeja, järjestelmiä, perusteita ja prosesseja.

3.   Varainhoitaja kuulee kestävää rahoitusta käsittelevää EU:n teknistä asiantuntijaryhmää tai sen seuraajaa ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden huomioon ottamisesta yhteisen vararahaston sijoitusstrategiassa.

4.   Varainhoitajan on seurattava yhteisen vararahaston ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvää profiilia ja raportoitava siitä säännöllisesti, myös 11 artiklassa tarkoitetussa vuosikertomuksessa.

1.   Varainhoitoasetuksen 214 artiklan 2 kohdan mukaiseen vuosikertomukseen on sisällytettävä keskeiset tiedot salkun yleisestä koostumuksesta, takausvaateiden lukumääristä, transaktioiden lukumääristä ja salkun arvonkehityksestä vertailuarvoon verrattuna.

2.   Vuosikertomuksessa tarkastellaan yhteisen vararahaston yleistä arvonkehitystä ja sen tuloksiin ja toimiin liittyvää merkittävää kehitystä vuoden aikana.

3.   Tilinpitäjän on varmistettava, että yhteisen vararahaston varoja koskeva tilinpäätös laaditaan hyvissä ajoin ja konsolidoidaan unionin tilinpäätökseen.

4.   Varainhoitajan on pyynnöstä annettava tilinpitäjälle kaikki tiedot ja apu tämän vaatimuksen täyttämisen helpottamiseksi.

5.   Varainhoitajan on laadittava riskejä ja arvonkehitystä koskevat kertomukset kuukausittain.

6.   Varainhoitajan on tilinpitäjän, Euroopan parlamentin tai neuvoston sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen pyynnöstä annettava tietoja yhteisen vararahaston tilanteesta ja arvonkehityksestä.