(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni on asettanut yhdeksi tavoitteekseen lapsen oikeuksien suojelun edistämisen. Toimenpiteet lasten suojelemiseksi luvattomilta poisviemisiltä tai palauttamatta jättämisiltä muodostavat olennaisen osan tätä toimintapolitiikkaa.

(2)

Neuvosto hyväksyi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (2), jäljempänä ’Bryssel II a -asetus’, jolla pyritään suojelemaan lapsia luvattoman poisviemisen tai palauttamatta jättämisen haitallisilta vaikutuksilta ja vahvistamaan menettelyt, jotta turvataan lasten pikainen palauttaminen siihen valtioon, jossa heidän tavanomainen asuinpaikkansa on, sekä varmistamaan tapaamisoikeus ja oikeus lapsen huoltoon.

(3)

Bryssel II a -asetus täydentää ja vahvistaa 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyä yksityisoikeuden alaa koskevaa Haagin yleissopimusta kansainvälisestä lapsikaappauksesta, jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’, jolla luodaan sekä sopimusvaltioiden että keskusviranomaisten välinen kansainvälinen velvoite- ja yhteistyöjärjestelmä ja jolla pyritään turvaamaan luvattomasti muihin valtioihin vietyjen tai muista valtioista palauttamatta jätettyjen lasten pikainen palauttaminen.

(4)

Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen osapuolia.

(5)

Unioni kannustaa kolmansia valtioita liittymään vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen ja tukee vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa osallistumalla yhdessä jäsenvaltioiden kanssa muun muassa kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin säännöllisesti järjestämiin erityiskomissioihin.

(6)

Unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden yhteisellä sääntelykehyksellä voitaisiin parhaiten ratkaista arkaluonteiset kansainväliset lapsikaappaukset.

(7)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa määrätään, että sitä sovelletaan liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.

(8)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimus ei salli alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen, kuten unionin, liittyä siihen. Tämän vuoksi unioni ei voi liittyä kyseiseen yleissopimukseen eikä se voi tallettaa selitystä valtion liittymisen hyväksymisestä.

(9)

Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 1/13 (3) mukaisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaiset selitykset liittymisen hyväksymisestä kuuluvat unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan.

(10)

Dominikaaninen tasavalta talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 11 päivänä elokuuta 2004. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli Dominikaanisen tasavallan osalta voimaan 1 päivänä marraskuuta 2004.

(11)

Kaikki jäsenvaltiot Itävaltaa, Kroatiaa, Kyprosta, Luxemburgia, Portugalia, Romaniaa, Tanskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet Dominikaanisen tasavallan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Dominikaanisen tasavallan tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Itävalta, Kroatia, Kypros, Luxemburg, Portugali, Romania ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä Dominikaanisen tasavallan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

(12)

Itävallalle, Kroatialle, Kyprokselle, Luxemburgille, Portugalille, Romanialle ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle olisi näin ollen unionin edun mukaisesti annettava lupa tallettaa selityksensä Dominikaanisen tasavallan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen liittymisen hyväksymisestä tämän päätöksen mukaisesti. Muiden unionin jäsenvaltioiden, jotka ovat jo hyväksyneet Dominikaanisen tasavallan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen, ei olisi talletettava uusia selityksiä liittymisen hyväksymisestä, sillä jo talletetut selitykset ovat edelleen voimassa kansainvälisen julkisoikeuden nojalla.

(13)

Bryssel II a -asetus sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(14)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,