(1)

Yksi unionin ensisijaisista tavoitteista on edistää sisämarkkinoiden harmonista, kestävää ja osallistavaa kehittämistä alueeksi, jolla tavarat, henkilöt, palvelut ja pääoma voivat liikkua vapaasti ja turvallisesti.

(2)

Laittomasti saatujen tuottojen palautuminen takaisin kansantalouteen ja laittoman toiminnan rahoittamiseksi tapahtuva varojen kierrättäminen aiheuttavat vääristymiä ja epäoikeudenmukaisia kilpailuhaittoja lakia noudattaville kansalaisille ja yrityksille, minkä vuoksi ne uhkaavat sisämarkkinoiden toimintaa. Lisäksi kyseiset käytännöt edistävät rikollista toimintaa ja terrorismia, mikä vaarantaa unionin kansalaisten turvallisuuden. Sen vuoksi unioni on toteuttanut toimia suojautuakseen näiltä vaaroilta.

(3)

Yksi unionin toteuttaman toiminnan peruspilareista oli neuvoston direktiivi 91/308/ETY (3), jossa säädettiin rahoituslaitoksia, oikeushenkilöitä ja tiettyjä ammatteja koskevista useista toimenpiteistä ja velvoitteista, kuten avoimuutta ja kirjanpitoa sekä selonottovelvollisuutta koskevista säännöksistä, sekä säädettiin velvoitteesta raportoida epäilyttävistä liiketoimista kansallisille rahanpesun selvittelykeskuksille. Rahanpesun selvittelykeskukset perustettiin arvioimaan tällaisia liiketoimia, käymään vuoropuhelua muissa maissa olevien vastapuoltensa kanssa ja ottamaan tarvittaessa yhteyttä oikeusviranomaisiin. Direktiivi 91/308/ETY on sittemmin peräkkäisillä toimenpiteillä muutettu ja kumottu. Rahanpesun estämistä koskevat säännökset ovat nykyisin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/849 (4).

(4)

Koska vaarana oli, että direktiivin 91/308/ETY soveltaminen johtaisi laittomia tarkoituksia varten tapahtuvien käteisvarojen siirtojen lisääntymiseen, mikä voisi uhata rahoitusjärjestelmää ja sisämarkkinoita, mainittua direktiiviä täydennettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1889/2005 (5). Mainitun asetuksen tarkoituksena on rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estäminen ja havaitseminen säätämällä sellaisiin unioniin saapuviin tai sieltä poistuviin luonnollisiin henkilöihin sovellettavasta valvontajärjestelmästä, jotka kuljettavat mukanaan käteisvaroja tai siirtokelpoisia haltijamaksuvälineitä vähintään 10 000 euron verran tai vastaavan määrän muuna valuuttana. Käsite ”unioniin saapuvat tai sieltä poistuvat” olisi määriteltävä viittaamalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 355 artiklassa määriteltyyn unionin alueeseen sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen soveltamisala on mahdollisimman laaja ja että mitään alueita ei vapauteta sen soveltamisesta, jolloin avautuisi mahdollisuus kiertää sovellettavaa valvontaa.

(5)

Asetuksella (EY) N:o 1889/2005 pantiin yhteisössä täytäntöön rahanpesun vastaisen toimintaryhmän (FATF) kehittämät kansainväliset standardit rahanpesun sekä terrorismin rahoituksen torjumisesta.

(6)

Pariisissa vuonna 1989 pidetyssä G7-huippukokouksessa perustettu FATF on hallitusten välinen elin, joka antaa standardeja ja edistää oikeudellisten ja operatiivisten toimenpiteiden sekä sääntelytoimenpiteiden tehokasta toteutusta rahanpesun, terrorismin rahoituksen ja muiden kansainvälisen rahoitusjärjestelmän eheyteen kohdistuvien uhkien estämiseksi. Useat jäsenvaltiot ovat FATF:n jäseniä tai ne ovat edustettuina FATF:ssä alueellisten elinten kautta. Unionia edustaa FATF:ssä komissio, ja se on sitoutunut panemaan FATF:n suositukset tosiasiallisesti täytäntöön. Rahakuriireja koskevassa FATF:n suosituksessa 32 täsmennetään, että olisi toteutettava toimenpiteitä rajat ylittävien käteisvarojen siirtojen riittävää valvontaa varten.

(7)

Direktiivissä (EU) 2015/849 yksilöidään ja kuvataan erinäisiä rikollisen toiminnan lajeja, joista saatavia tuottoja saatetaan käyttää rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen. Usein tällaisen rikollisen toiminnan tuotto kuljetetaan unionin ulkorajojen yli rahan pesemiseksi tai terrorismin rahoittamiseksi. Tässä asetuksessa olisi otettava tämä huomioon ja vahvistettava säännöstö, joka rahanpesun ja erityisesti sen kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjen esirikosten, kuten verorikosten, ja terrorismin rahoituksen estämisen lisäksi helpottaa direktiivissä (EU) 2015/849 määritellyn rikollisen toiminnan estämistä, paljastamista ja tutkimista.

(8)

Laittomasti hankitun arvon siirroissa rajojen yli käytettävistä mekanismeista saatujen perusteellisempien tietojen osalta on tapahtunut edistystä. Tämän johdosta FATF:n suositukset on saatettu ajan tasalle, direktiivillä (EU) 2015/849 on tehty muutoksia unionin lainsäädäntökehykseen ja on kehitetty uusia parhaita käytänteitä. Tällaisen kehityksen ja voimassa olevan unionin lainsäädännön arvioinnin perusteella asetusta (EY) N:o 1889/2005 on tarpeen muuttaa. Tarvittavien muutosten laajuus huomioon ottaen asetus (EY) N:o 1889/2005 olisi kuitenkin kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(9)

Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen säätää kansallisessa lainsäädännössään unionin sisäisiä käteisvarojen siirtoja koskevista kansallisista lisätarkastuksista, edellyttäen että tällaiset tarkastukset ovat unionin perusvapauksien ja erityisesti SEUT 63 ja 65 artiklan mukaisia.

(10)

Unionin tason säännöt, joissa sallittaisiin käteisvarojen vertailtavissa olevat valvontatoimet unionissa, helpottaisivat huomattavasti toimia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi.

(11)

Tämä asetus ei koske unionin tai jäsenvaltioiden SEUT 66 artiklan nojalla pääomanliikkeiden rajoittamiseksi toteuttamia toimenpiteitä, jotka aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa vakavia vaikeuksia talous- ja rahaliiton toiminnalle, tai niiden SEUT 143 ja 144 artiklan nojalla toteuttamia toimenpiteitä maksutasetta koskevan äkillisen kriisin seurauksena.

(12)

Kun otetaan huomioon tulliviranomaisten toiminta unionin ulkorajoilla, niiden asiantuntemus ulkorajat ylittäville matkustajille ja rahdille tehtävissä tarkastuksissa ja niiden asetuksen (EY) N:o 1889/2005 soveltamisesta saama kokemus, tulliviranomaisten olisi edelleen toimittava tämän asetuksen mukaisina toimivaltaisina viranomaisina. Samanaikaisesti jäsenvaltioiden olisi edelleen voitava nimetä myös muita ulkorajoilla toimivia kansallisia viranomaisia toimivaltaisiksi viranomaisiksi. Jäsenvaltioiden olisi edelleen tarjottava asianmukaista koulutusta tulliviranomaisten ja muiden kansallisten viranomaisten henkilöstölle tarkastusten suorittamiseksi, myös käteisvaroihin liittyvän rahanpesun osalta.

(13)

Yksi tämän asetuksen peruskäsitteistä on ilmaisu ”käteisvarat”, jonka määritelmän olisi sisällettävä seuraavat neljä luokkaa: valuutta, siirtokelpoiset haltijamaksuvälineet, erittäin likvidit arvon säilyttäjinä käytettävät hyödykkeet ja tietyntyyppiset ennalta maksetut kortit. Kun otetaan huomioon tiettyjen siirtokelpoisten haltijamaksuvälineiden, erittäin likvidien arvon säilyttäjinä käytettävien hyödykkeiden ja sellaisten ennalta maksettujen korttien, jotka ovat erillään pankkitilistä ja joilla voidaan tallentaa vaikeasti havaittava rahamäärä, ominaisuudet, on todennäköistä, että niitä käytetään valuutan asemesta ulkorajat ylittävissä anonyymeissa arvon siirroissa tavalla, jota ei voida jäljittää perinteisellä viranomaisvalvonnan järjestelmällä. Tässä asetuksessa olisi sen vuoksi säädettävä ”käteisvarojen” määritelmään kuuluvista olennaisista osista ja samalla mahdollistettava se, että komissio muuttaa tämän asetuksen ei-olennaisia osia vastatakseen rikollisten ja näiden kumppanien pyrkimyksiin kiertää vain yhtä erittäin likvidin arvon säilyttäjän tyyppiä valvovaa toimenpidettä tuomalla muun tyyppisiä arvon säilyttäjiä ulkorajojen yli. Jos havaitaan todisteita tällaisesta laajamittaisesta toiminnasta, on aiheellista toteuttaa toimenpiteitä nopeasti tilanteen korjaamiseksi. Huolimatta virtuaalivaluuttojen aiheuttamasta suuresta riskistä, joka on osoitettu sisämarkkinoihin vaikuttavia ja rajat ylittäviin toimiin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä koskevasta arvioinnista 26 päivänä kesäkuuta 2017 annetussa komission kertomuksessa, tulliviranomaisilla ei ole valtuuksia niiden seuraamiseen.

(14)

Siirtokelpoisilla haltijamaksuvälineillä niiden fyysinen haltija voi vaatia rahamäärän maksamista ilman rekisteröitymistä tai nimen ilmoittamista. Niitä voidaan helposti käyttää huomattavien arvomäärien siirtoon, ja ne ovat olennaisesti samanlaiset kuin valuutta likviditeetin, anonymiteetin ja väärinkäytöksen riskin kannalta.

(15)

Erittäin likvideinä arvon säilyttäjinä käytettävien hyödykkeiden arvon ja määrän välinen suhde on korkea ja niillä on helppopääsyiset kansainväliset kaupankäyntimarkkinat, minkä vuoksi ne voidaan muuntaa valuutaksi vähäisin transaktiokustannuksin. Tällaiset hyödykkeet esitetään yleensä vakioidulla tavalla, minkä vuoksi niiden arvo voidaan varmentaa nopeasti.

(16)

Ennalta maksetut kortit ovat tallennettua rahallista arvoa tai varallisuutta sisältäviä tai sen käytön mahdollistavia nimeämättömiä kortteja, joita voidaan käyttää maksujen suorittamiseksi, tavaroiden tai palvelujen hankkimiseksi tai valuutan lunastamiseksi. Ne ovat erillään pankkitilistä. Ennalta maksettuihin kortteihin sisältyvät direktiivissä (EU) 2015/849 tarkoitetut anonyymit ennalta maksetut kortit. Niitä käytetään laajalti erilaisiin laillisiin tarkoituksiin, ja jotkin kyseisistä välineistä ovat myös selkeästi yhteiskunnallisesti hyödyllisiä. Tällaiset ennalta maksetut kortit voidaan siirtää helposti ja niitä voidaan käyttää huomattavien arvojen siirtämiseen ulkorajojen yli. Sen vuoksi ennalta maksetut kortit on tarpeen lisätä käteisvarojen määritelmään, etenkin jos niitä voidaan hankkia ilman asiakkaan tuntemismenettelyjä. Tämän ansiosta valvonta voidaan saatavilla oleva tekniikka huomion ottaen laajentaa koskemaan tietyntyyppisiä ennalta maksettuja kortteja, jos se on näytön perusteella aiheellista ja jos tällaista valvontaa laajennetaan kiinnittäen asianmukaisesti huomiota oikeasuhteisuuteen ja käytännön toteuttamiseen.

(17)

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi unioniin saapuville ja sieltä poistuville luonnollisille henkilöille olisi asetettava käteisvaroja koskeva ilmoitusvelvollisuus. Jotta vapaata liikkuvuutta ei rajoitettaisi aiheettomasti tai kansalaisia ja viranomaisia ylikuormitettaisi hallinnollisilla muodollisuuksilla, kyseisessä velvollisuudessa olisi sovellettava raja-arvoa, jonka suuruus on 10 000 euroa. Sitä olisi sovellettava käteisvarojen kuljettajiin, jotka kuljettavat tällaisia määriä mukanaan, matkatavaroissaan tai ulkorajojen ylittämisessä käyttämässään liikennevälineessä. Heitä olisi vaadittava antamaan käteisvarat toimivaltaisten viranomaisten saataville tarkastettaviksi ja esittämään ne tarvittaessa kyseisille viranomaisille. ”Käteisvarojen kuljettajan” määritelmä olisi ymmärrettävä niin, että sillä suljetaan pois käteisvarojen kuljettajat, jotka harjoittavat tavaroiden tai henkilöiden kuljettamista ammattinaan.

(18)

Kun kyse on erillään kulkevien käteisvarojen siirroista, esimerkiksi postipaketeissa, kuriirilähetyksissä, erillään kulkevissa matkatavaroissa tai konttirahdissa unioniin saapuvat tai sieltä poistuvat käteisvarat, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet vaatia lähettäjää tai vastaanottajaa tai niiden edustajaa antamaan tiedonantoilmoituksen järjestelmällisesti tai tapauskohtaisesti kansallisten menettelyjen mukaisesti. Tällaisessa tiedonannossa olisi oltava erinäisiä tietoja, joita ei ilmoiteta tullille tavanomaisesti toimitettavissa asiakirjoissa, kuten kuljetusasiakirjoissa ja tulli-ilmoituksissa. Tällaisia tietoja ovat käteisvarojen alkuperä, määränpää, taloudellinen alkuperä ja aiottu käyttötarkoitus. Erillään kulkevia käteisvaroja koskevassa tiedonantovelvollisuudessa olisi sovellettava samaa raja-arvoa kuin käteisvarojen kuljettajien kuljettamiin käteisvaroihin.

(19)

Eräät käteisvarojen liikkeitä koskevat standardoidut tietoelementit, kuten käteisvarojen ilmoittajan, omistajan tai vastaanottajan henkilötiedot sekä käteisvarojen taloudellista alkuperää ja käyttötarkoitusta koskevat tiedot, olisi tallennettava tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilmoittajan, omistajan tai vastaanottajan on erityisesti tarpeen antaa henkilöasiakirjassaan olevat henkilötietonsa, jotta vähennetään mahdollisimman paljon heidän henkilöllisyyttään koskevien virheiden riskiä ja viivästyksiä, jotka johtuvat mahdollisesta myöhemmästä varmennustarpeesta.

(20)

Mukana kulkevia käteisvaroja koskevan ilmoitusvelvollisuuden ja erillään kulkevia käteisvaroja koskevan tiedonantovelvollisuuden osalta toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet tehdä kaikki tarvittavat tarkastukset henkilöille, heidän matkatavaroilleen ja heidän ulkorajojen ylittämisessä käyttämälleen liikennevälineelle sekä kaikille asianomaisen rajan ylittäville erillään kulkeville lähetyksille tai säiliöille, jotka voivat sisältää käteisvaroja, tai niiden kuljetusvälineelle. Jos kyseisiä velvollisuuksia ei täytetä, toimivaltaisten viranomaisten olisi laadittava viran puolesta ilmoitus asiaankuuluvien tietojen toimittamiseksi myöhemmin muille viranomaisille.

(21)

Jotta varmistettaisiin, että toimivaltaiset viranomaiset soveltavat tarkastuksia yhdenmukaisesti, niitä olisi tehtävä pääasiassa riskianalyysin pohjalta riskien yksilöimiseksi ja arvioimiseksi sekä tarvittavien vastatoimenpiteiden kehittämiseksi.

(22)

Yhteisen riskinhallintajärjestelmän laatiminen ei saisi estää toimivaltaisia viranomaisia suorittamasta satunnaisia tai oma-aloitteisia tarkastuksia aina kun ne pitävät niitä tarpeellisina.

(23)

Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat raja-arvoa alhaisemman käteisvarojen määrän, mutta on viitteitä käteisvarojen mahdollisesta yhteydestä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan rikolliseen toimintaan, niiden olisi voitava tallentaa mukana kulkevien käteisvarojen tapauksessa tiedot käteisvarojen kuljettajasta, omistajasta, ja jos mahdollista, aiotusta vastaanottajasta, mukaan lukien täydellinen nimi, yhteystiedot, sekä tiedot käteisvarojen lajista ja määrästä tai arvosta, niiden taloudellisesta alkuperästä ja käyttötarkoituksesta.

(24)

Jos kyse on erillään kulkevista käteisvaroista, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tallentaa tiedot niiden ilmoittajasta, omistajasta, lähettäjästä, vastaanottajasta tai aiotusta vastaanottajasta, mukaan lukien täydellinen nimi, yhteystiedot, sekä tiedot käteisvarojen lajista ja määrästä tai arvosta, niiden taloudellisesta alkuperästä ja käyttötarkoituksesta.

(25)

Nämä tiedot olisi annettava kyseisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle; kyseisen jäsenvaltion olisi varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskus toimittaa omasta aloitteestaan tai pyynnöstä asiaankuuluvat tiedot muiden jäsenvaltioiden selvittelykeskuksille. Selvittelykeskukset on nimetty tahoiksi, jotka estävät rahanpesua ja terrorismin rahoitusta ja jotka vastaanottavat ja käsittelevät eri lähteistä, kuten rahoituslaitoksilta, saatavia tietoja ja analysoivat kyseisiä tietoja määrittääkseen, onko syytä tehdä sellaisia lisätutkimuksia, jotka eivät välttämättä ole ilmeisiä ilmoituksia kerääville ja tämän asetuksen mukaisia tarkastuksia tekeville toimivaltaisille viranomaisille. Tehokkaan tiedonkulun varmistamiseksi kaikki rahanpesun selvittelykeskukset olisi liitettävä neuvoston asetuksella (EY) N:o 515/97 (6) perustettuun tullitietojärjestelmään ja toimivaltaisten viranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskusten tuottamien tai vaihtamien tietojen olisi oltava yhteensopivia ja vertailukelpoisia.

(26)

Kun otetaan huomioon, että tämän asetuksen jatkotoimien onnistumiseksi on tärkeää, että tietojenvaihto asiaankuuluvien viranomaisten ja myös rahanpesun selvittelykeskusten välillä – kyseiset elimet kattavan lainsäädäntökehyksen puitteissa – on tehokasta ja että on tarpeen lujittaa unionin rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä, komission olisi arvioitava viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2019 mahdollisuutta ottaa käyttöön yhteinen mekanismi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi.

(27)

Raja-arvoa alhaisempien käteisvarojen määrien havaitseminen tilanteissa, joissa rikollisesta toiminnasta on viitteitä, on erittäin tärkeää tässä yhteydessä. Näin ollen olisi myös oltava mahdollista jakaa raja-arvoa alhaisempia määriä koskevat tiedot muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jos rikollisesta toiminnasta on viitteitä.

(28)

Koska käteisvarojen siirrot, joille on tehtävä tämän asetuksen mukaisia tarkastuksia, ylittävät ulkorajat ja toimien toteuttaminen on vaikeaa sen jälkeen, kun käteisvarat on viety saapumis- tai poistumispaikalta, ja koska jopa pieniin laittomasti käytettyihin määriin liittyy riskejä, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava ottaa käteisvarat väliaikaisesti haltuun tietyissä tilanteissa keskinäistä valvontajärjestelmää käyttäen. Näitä ovat ensiksi tilanteet, joissa käteisvaroja koskevaa ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuutta ei ole täytetty, ja toiseksi tilanteet, joissa on viitteitä rikollisesta toiminnasta, riippumatta käteisvarojen määrästä tai siitä, kulkevatko käteisvarat mukana vai erillään. Tällaisen väliaikaisen haltuunoton luonteen sekä liikkumisvapauteen ja omistusoikeuteen mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten vuoksi haltuunoton kesto olisi rajoitettava siihen ehdottomaan vähimmäisaikaan, jonka muut toimivaltaiset viranomaiset tarvitsevat määrittääkseen, onko syytä suorittaa lisätoimia, kuten tutkimuksia tai muiden oikeudellisten välineiden perusteella tapahtuva käteisvarojen takavarikointi. Tämän asetuksen mukaista käteisvarojen väliaikaista haltuunottoa koskevan päätöksen mukana olisi oltava perustelut ja siinä olisi kuvattava riittävällä tavalla toimen toteuttamisen perusteena olleet erityiset tekijät. Käteisvarojen väliaikaisen haltuunoton määräaikaa olisi oltava mahdollista jatkaa erityisissä ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi jos toimivaltaisten viranomaisten on vaikea saada tietoja mahdollisesta rikollisesta toiminnasta, muun muassa silloin kun yhteydenpito kolmannen maan kanssa on tarpeen, kun asiakirjoja on käännettävä tai kun on vaikea tunnistaa erillään kulkevien käteisvarojen lähettäjää tai vastaanottajaa ja ottaa yhteyttä näihin. Jos haltuunottoajan päättyessä päätöstä lisätoimien toteuttamisesta ei ole tehty tai jos toimivaltainen viranomainen päättää, ettei käteisvarojen haltuunoton jatkamiselle ole perusteita, käteisvarat olisi viipymättä vapautettava sille henkilölle, jolta käteisvarat otettiin väliaikaisesti haltuun, eli tilanteesta riippuen joko käteisvarojen kuljettajalle tai omistajalle.

(29)

Jotta voidaan lisätä tietoisuutta tästä asetuksesta, jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä komission kanssa laadittava asianmukaiset tiedotusmateriaalit käteisvarojen ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuudesta.

(30)

Tämän asetuksen nojalla tietoja keräävien toimivaltaisten viranomaisten on välttämätöntä toimittaa tiedot hyvissä ajoin kansalliselle rahanpesun selvittelykeskukselle, jotta se voi analysoida tiedot tarkemmin ja verrata niitä direktiivissä (EU) 2015/849 säädettyihin muihin tietoihin.

(31)

Jos toimivaltaiset viranomaiset tätä asetusta sovellettaessa havaitsevat käteisvaroja koskevan ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin tai jos on viitteitä rikollisesta toiminnasta, niiden olisi pikaisesti jaettava tiedot asianmukaisia kanavia käyttäen muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tällainen tietojenvaihto olisi oikeasuhteista, koska yhdessä jäsenvaltiossa kiinni jääneet käteisvaroja koskevan ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuuden laiminlyöneet henkilöt valitsisivat todennäköisesti toisen saapumis- tai poistumisjäsenvaltion, jossa toimivaltaisilla viranomaisilla ei olisi tietoja niiden aiemmasta rikkomisesta. Tällaisen tietojenvaihdon olisi oltava pakollista, jotta tämän asetuksen johdonmukainen soveltaminen varmistetaan kaikissa jäsenvaltioissa. Kun on saatu viitteitä käteisvarojen yhteydestä rikolliseen toimintaan, joka voisi vaikuttaa kielteisesti unionin taloudellisiin etuihin, kyseiset tiedot olisi annettava myös komissiolle ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1939 (7) perustetulle Euroopan syyttäjänvirastolle niiden jäsenvaltioiden toimesta, jotka osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön kyseisen asetuksen nojalla, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/794 (8) perustetulle Europolille. Jotta voidaan saavuttaa käteisvaroja koskevan ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuuden kiertämisen ehkäisemistä ja estämistä koskevat tämän asetuksen tavoitteet, myös anonymisoidut riskitiedot ja riskianalyysin tulokset olisi pakollisesti vaihdettava jäsenvaltioiden välillä ja komission kanssa tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettavien standardien mukaisesti.

(32)

Tietoja olisi voitava vaihtaa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai komission sekä kolmannen maan viranomaisten välillä sillä edellytyksellä, että on olemassa asianmukaiset suojatoimenpiteet. Tällainen vaihto olisi sallittava ainoastaan, jos perusoikeuksia ja henkilötietojen luovuttamista koskevia asiaankuuluvia kansallisia ja unionin säännöksiä noudatetaan ja tiedot alun perin saaneet viranomaiset ovat antaneet vaihtoon luvan. Komissiolle olisi ilmoitettava tämän asetuksen nojalla kolmansien maiden kanssa tapahtuvasta tietojenvaihdosta, ja sen olisi laadittava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus aiheesta.

(33)

Kun otetaan huomioon kerättyjen tietojen luonne sekä käteisvarojen kuljettajien ja ilmoittajien oikeutetut odotukset siitä, että näiden henkilötiedot ja näiden unioniin tuomien tai sieltä viemien käteisvarojen arvoa koskevat tiedot käsitellään luottamuksellisina, toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava riittävät takeet sen varmistamiseksi, että virkailijat, joiden on saatava nämä tiedot, noudattavat salassapitovelvollisuutta, ja suojattava tällaisia tietoja riittävällä tavalla luvattomalta pääsyltä, käytöltä tai tiedoksiannolta. Jollei tässä asetuksessa tai kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä varsinkin oikeudenkäynteihin liittyen, tällaisia tietoja ei tulisi paljastaa ilman tiedot saaneen viranomaisen lupaa.

Tämän asetuksen mukainen tietojen käsittely voi koskea myös henkilötietoja, ja se olisi suoritettava unionin oikeuden mukaisesti. Jäsenvaltioiden ja komission olisi käsiteltävä henkilötietoja ainoastaan sellaisella tavalla, joka on tämän asetuksen tarkoitusten mukainen. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan henkilötietojen keräämiseen, paljastamiseen, lähettämiseen, antamiseen tiedoksi ja muuhun käsittelyyn olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EY) N:o 45/2001 (9) ja (EU) 2016/679 (10) säädettyjä vaatimuksia. Tämän asetuksen mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi myös noudatettava yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevaa perusoikeutta, joka tunnustetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 8 artiklassa, ja oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja oikeutta henkilötietojen suojaan, jotka tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ’perusoikeuskirja’) 7 ja 8 artiklassa.

(34)

Jotta rahanpesun selvittelykeskukset voisivat tehdä analyysit ja muiden jäsenvaltioiden viranomaiset valvoa käteisvaroja koskevaa ilmoitusvelvollisuutta ja panna sen täytäntöön erityisesti sellaisten henkilöiden osalta, jotka ovat aiemmin laiminlyöneet kyseisen velvollisuuden, tämän asetuksen nojalla tehdyissä ilmoituksissa olevat tiedot on tarpeen tallentaa riittävän pitkäksi ajaksi. Jotta rahanpesun selvittelykeskus voi tehokkaasti tehdä analyysejä ja toimivaltaiset viranomaiset voivat valvoa käteisvaroja koskevaa ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuutta ja panna sen täytäntöön tehokkaasti, tämän asetuksen nojalla tehdyissä ilmoituksissa olevien tietojen säilyttämisajan olisi oltava enintään viisi vuotta ja sitä olisi voitava jatkaa enintään kolmella vuodella sen jälkeen, kun on arvioitu perusteellisesti säilyttämisen jatkamisen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus.

(35)

Vaatimusten noudattamiseen kannustamiseksi ja niiden kiertämisen estämiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön seuraamukset käteisvaroja koskevien ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuuksien noudattamatta jättämiselle. Seuraamuksia olisi sovellettava ainoastaan tämän asetuksen mukaisen käteisvarojen ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, ja niissä ei tulisi ottaa huomioon käteisvarojen mahdollista yhteyttä rikolliseen toimintaan, joka saattaa antaa aihetta toteuttaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomia lisätutkimuksia ja -toimenpiteitä. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, eikä niiden tulisi ylittää sitä, mikä on tarpeen vaatimusten noudattamiseen kannustamiseksi. Jäsenvaltioiden asettamilla seuraamuksilla olisi oltava koko unionissa vastaava pelotevaikutus tämän asetuksen rikkomisesta.

(36)

Vaikka useimmat jäsenvaltiot käyttävät jo yhdenmukaistettua ilmoituslomaketta eli EU:n käteisrahailmoituslomaketta (EU-CDF) vapaaehtoisesti sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset soveltavat tarkastuksia yhdenmukaisesti ja käsittelevät, toimittavat ja analysoivat ilmoitukset tehokkaalla tavalla, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä ilmoituslomakkeen ja tiedonantolomakkeen malli, määrittää yhteisen riskinhallintajärjestelmän arviointiperusteet, vahvistaa tekniset säännöt tietojenvaihdolle ja tietojen toimittamisessa käytettävän lomakkeen malli sekä vahvistaa komissiolle annettavien tilastotietojen toimittamisessa käytettävät säännöt ja muoto. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti (11).

(37)

Jotta voidaan parantaa nykytilannetta, jossa tilastotietoja on saatavilla rajoitetusti ja jossa on vain joitakin viitteitä siitä, missä määrin rikolliset salakuljettavat käteisvaroja unionin ulkorajojen yli, olisi aloitettava tehokkaampi yhteistyö vaihtamalla tietoja toimivaltaisten viranomaisten välillä ja komission kanssa. Jotta varmistetaan, että tämä tietojenvaihto on tehokasta ja vaikuttavaa, komission olisi tarkasteltava, onko luotu järjestelmä tarkoituksenmukainen vai onko nopealle ja suoralle tietojenvaihdolle olemassa esteitä. Komission olisi lisäksi julkaistava tilastotiedot verkkosivustollaan.

(38)

Jotta kansainvälisten standardien, kuten rahanpesun vastaisen toimintaryhmän antamien standardien, tulevat muutokset voidaan ottaa nopeasti huomioon tai jotta voidaan puuttua tämän asetuksen kiertämiseen, joka tapahtuu erittäin likvidejä arvon säilyttäjinä käytettäviä hyödykkeitä tai ennalta maksettuja kortteja käyttäen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädöksiä tämän asetuksen liitteen I muuttamisesta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten sopimuksessa (12) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(39)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ylikansallisen laajuuden sekä sisämarkkinoiden ja sen perusoikeuksien, jotka voidaan saavuttaa täysimääräisesti vain varmistamalla, ettei unionin ulkorajoja ylittäviä käteisvaroja kohdella liian erilaisella tavalla kansallisen lainsäädännön nojalla, erityispiirteiden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(40)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan SEU 6 artiklassa tunnustettuja ja perusoikeuskirjassa, varsinkin sen II osastossa, esitettyjä periaatteita.

(41)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti,