12.1.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 7/13

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Purkamisvelvoitteen panemiseksi täytäntöön asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2375 (2) vahvistetaan tiettyjä pohjakalakantojen kalastuksia luoteisilla vesialueilla koskeva poisheittämissuunnitelma vuosille 2016–2018 Belgian, Irlannin, Espanjan, Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan vuonna 2016 toimittaman yhteisen suosituksen perusteella.

(4)

Belgialla, Irlannilla, Espanjalla, Ranskalla, Alankomailla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on luoteisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot esittivät luoteisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan 31 päivänä toukokuuta 2017 komissiolle uuden yhteisen suosituksen eräiden pohjakalakantojen kalastuksia ja syvänmerenkalastuksia luoteisilla vesialueilla koskevaksi poisheittämissuunnitelmaksi vuonna 2018. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut (3). Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaisia, ja näin ollen ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan luoteisilla vesillä kalastuksia määrittäviin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016. Uudessa yhteisessä suosituksessa täsmennetään ne laivastot, joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta turskan, koljan, valkoturskan ja seidin sekakalastuksessa, keisarihummerin pyynnissä, merianturan ja punakampelan sekakalastuksessa sekä kummeliturskan, lasikampelan ja lyyraturskan kalastuksessa.

(6)

Uuden yhteisen suosituksen mukaisesti vuoden 2018 poisheittämissuunnitelman olisi katettava delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2375 mainittujen kalastusten (erittäin sekoittunut turskan, koljan, valkoturskan ja seidin kalastus, keisarihummerin pyynti, merianturan ja punakampelan sekakalastus sekä kummeliturskan, lasikampelan ja lyyraturskan kalastukset) lisäksi seidinkalastukset ICES-alueilla VI, Vb ja VII. Myös sivusaalislajit olisi otettava huomioon tietyissä kalastuksissa.

(7)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan myös, että purkamisvelvoitetta sovelletaan vuodesta 2018 trooleilla ja verkoilla ICES-suuralueella VI ja ICES-alueella Vb harjoitettaviin mustahuotrakalan, tylppäpyrstömolvan ja lestikalojen syvänmerenkalastuksiin.

(8)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan vuodelle 2018 asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta merroilla ja rysillä ICES-alueella VI ja ICES-suuralueella VII pyydetylle keisarihummerille ottaen huomioon pyydysten, pyyntikäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen vuoden 2018 poisheittämissuunnitelmaan.

(9)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan vuodelle 2018 asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta vähimmäisviitekokoa pienemmille merianturoille, jotka on saatu 80–99 millimetrin ovitrooleilla ICES-alueella VIId kuuden meripeninkulman etäisyydellä rannikosta ja kartoitettujen kasvualueiden ulkopuolella. STECF on todennut, että asetuksessa tarkoitetut kasvualueet olisi määriteltävä. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä vuoden 2018 poisheittämissuunnitelmaan sillä edellytyksellä, että asianomaiset jäsenvaltiot tekevät lisätutkimuksia ja toimittavat tiedot kasvualueiden sijainnista.

(10)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan vuodelle 2018 seitsemää purkamisvelvoitteeseen sovellettavaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. STECF arvioi jäsenvaltioiden esittämän näytön, ja sen päätelmä oli, että yhteiseen suositukseen sisältyi perusteltuja argumentteja siitä, että valikoivuutta on vaikea enää lisätä enempää, ja/tai tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvista suhteettomista kustannuksista, mitä joissakin tapauksissa tuki kustannuksia koskeva laadullinen arvio. Edellä esitetyn perusteella ja koska eriävä tieteellinen näyttö puuttuu, on asianmukaista sisällyttää kyseiset de minimis -poikkeukset vuoden 2018 poisheittämissuunnitelmaan yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttilukujen mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa sallitut osuudet ylity.

(11)

Valkoturskalle ehdotettu de minimis -poikkeus, joka on enintään kuusi prosenttia valkoturskaa alle 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla ICES-alueilla VIId ja VIIe pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa.

(12)

Valkoturskalle ehdotettu de minimis -poikkeus, joka on enintään kuusi prosenttia valkoturskaa vähintään 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla ICES-alueilla VIIb–VIIj pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa.

(13)

Valkoturskalle ehdotettu de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia valkoturskaa alle 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla ICES-suuralueella VII (VIIa, VIId ja VIIe pois lukien) pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa.

(14)

Kyseisten kolmen valkoturskaa koskevan de minimis -poikkeuksen osalta asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle poikkeuksia tukevaa tieteellistä lisätietoa, kuten delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2375 säädetään. STECF totesi, että vaikka täydellisiä todisteita tarvitaan edelleen, toimitetut lisätiedot vastaavat osaan sen huolenaiheista. STECF korosti tarvetta yhdenmukaisemmalle lähestymistavalle tämän kalalajin osalta. STECF:n tarkastaman tieteellisen näytön perusteella ja ottaen huomioon, että poikkeusta tukeva näyttö on parantunut, poikkeusta voidaan jatkaa, ja se olisi sisällytettävä vuoden 2018 poisheittämissuunnitelmaan.

(15)

Keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään kuusi prosenttia keisarihummeria ICES-suuralueella VII pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen vuoden 2018 poisheittämissuunnitelmaan.

(16)

Keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään kaksi prosenttia keisarihummeria ICES-suuralueella VI pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa ja että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten osalta on olemassa asiaa tukevaa määrällistä tietoa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen vuoden 2018 poisheittämissuunnitelmaan.

(17)

Merianturalle ehdotettu de minimis -poikkeus, joka on enintään kolme prosenttia paremmin valikoivilla puomitrooleilla, joiden silmäkoko on 80–199 millimetriä, ICES-alueilla VIId, VIIe, VIIf, VIIg ja VIIh pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF toteaa, että poikkeus on tarkoitettu korvaukseksi valikoivamman pyydyksen käytöstä ja jäljellä olevien poisheittämisten kattamiseksi. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen vuoden 2018 poisheittämissuunnitelmaan.

(18)

Merianturalle ehdotettu de minimis -poikkeus, joka on enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VIId, VIIe, VIIf ja VIIg pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on hyvin määritelty. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen vuoden 2018 poisheittämissuunnitelmaan.

(19)

Delegoidun asetuksen (EU) 2016/2375 eräitä säännöksiä sovelletaan ainoastaan vuoteen 2017. Kyseinen asetus oli kumottava ja korvattava uudella asetuksella 1 päivästä tammikuuta 2018 lähtien.

(20)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, tämän asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2018,

a)

merroilla ja rysillä (pyydyskoodit (4) FPO ja FIX) ICES-suuralueilla VI ja VII pyydettyyn keisarihummeriin (Nephrops norvegicus);

b)

vähimmäisviitekokoa pienempiin ja trooleilla (pyydyskoodit OTT, OTB, TBS, TBN, TB, PTB, OT, PT, TX), joiden troolinperän silmäkoko on 80–99mm, ICES-alueella VIId kuuden meripeninkulman etäisyydellä rannikosta ja kartoitettujen kasvualueiden ulkopuolella saatuihin merianturan (Solea solea) saaliisiin pyyntitoiminnassa, joka täyttää seuraavat edellytykset: aluksen pituus on enintään 10 metriä, aluksen moottoriteho on enintään 221 kilowattia, kalastus tapahtuu enintään 30 metrin syvyisessä vedessä ja vetoaika on enintään 1,5 tuntia. Tällaiset merianturan saaliit on vapautettava välittömästi.

a)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) enintään kuusi prosenttia alle 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla (OTB, OTT, PTB, SSC, SDN, SPR, TBN, TBS, TB, SX ja SV OT, PT ja TX) sekä pelagisilla trooleilla (OTM ja PTM) ICES-alueilla VIId–VIIe valkoturskaa pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

b)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) enintään kuusi prosenttia vähintään 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla (OTB, OTT, PTB, SSC, SDN, SPR, TBN, TBS, TB, SX ja SV OT, PT ja TX) sekä pelagisilla trooleilla (OTM ja PTM) ICES-alueilla VIIb–VIIj valkoturskaa pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

c)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) enintään kuusi prosenttia alle 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla (OTB, OTT, PTB, SSC, SDN, SPR, TBN, TBS, TB, SX ja SV OT, PT ja TX) sekä pelagisilla trooleilla (OTM ja PTM) ICES-suuralueella VII – alueita VIIa, VIId ja VIIe lukuun ottamatta – valkoturskaa pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

d)

keisarihummeria (Nephrops norvegicus) enintään kuusi prosenttia ICES-suuralueella VII keisarihummeria pyytävien alusten, joilla on velvoite purkaa keisarihummeria, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

e)

keisarihummeria (Nephrops norvegicus) enintään kaksi prosenttia ICES-suuralueella VI keisarihummeria pyytävien alusten, joilla on velvoite purkaa keisarihummeria, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

f)

merianturaa (Solea solea) enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VIId, VIIe, VIIf ja VIIg pyytävien alusten, joilla on velvoite purkaa merianturaa, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

g)

merianturaa (Solea solea) enintään kolme prosenttia merianturaa paremmin valikoivilla (esim. suuren silmäkokoon pidennysosa) puomitrooleilla, joiden silmäkoko on 80–199 millimetriä, ICES-alueilla VIId, VIIe, VIIf ja VIIg pyytävien alusten, joilla on velvoite purkaa merianturaa, vuotuisesta kokonaissaaliista.