(1)

Kansainvälistä siviili-ilmailua koskeva Chicagon yleissopimus, jäljempänä ’yleissopimus’, jonka tavoitteena on säännellä kansainvälistä lentoliikennettä, tuli voimaan 4 päivänä huhtikuuta 1947. Sillä perustettiin kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO).

(2)

Unionin jäsenvaltiot ovat yleissopimuksen sopimusvaltioita ja ICAOn jäseniä, ja unionilla on tarkkailijan asema tietyissä ICAOn elimissä.

(3)

Yleissopimuksen 54 artiklan mukaan ICAOn neuvoston on määrä hyväksyä kansainvälisiä standardeja ja suositeltuja menettelytapoja.

(4)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssi saatiin menestyksekkäästi päätökseen joulukuussa 2015 hyväksymällä Pariisin sopimus. Pariisin sopimuksen tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan. Kaikkien talouden alojen, kansainvälinen lentoliikenne mukaan luettuna, olisi osallistuttava näiden päästövähennysten saavuttamiseen.

(5)

Vuonna 2016 pidetyssä 39. ICAOn yleiskokouksessa päätettiin päätöslauselmalla A39-3 kehittää maailmanlaajuinen markkinaperusteinen mekanismi, jolla voidaan rajoittaa kansainvälisen lentoliikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt vuoden 2020 tasolle. Unionin kanta tältä osin vahvistettiin neuvoston päätöksellä (EU) 2016/915 (1).

(6)

ICAOn neuvosto hyväksyi 214. istuntonsa 10. kokouksessa 27 päivänä kesäkuuta 2018 yleissopimuksen liitteessä 16 olevan niteen IV ensimmäisen painoksen: Ympäristönsuojelua koskevat kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat – kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmä (CORSIA).

(7)

CORSIA-järjestelmän mukaiset säännöt muuttuvat todennäköisesti sitoviksi yleissopimuksen mukaisesti ja sen asettamissa rajoissa. Ne sitovat jatkossa todennäköisesti myös unionia ja sen jäsenvaltioita voimassa olevien kansainvälisten lentoliikennesopimusten nojalla.

(8)

Yleissopimuksen 90 artiklan mukaisesti CORSIA-järjestelmä tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua hylkäämisestä ilmoittamiselle asetetun määräajan päättymisestä, paitsi jos enemmistö sopimusvaltioista ilmoittaa hylkäävänsä sen.

(9)

Yleissopimuksen 38 artiklassa käsitellään poikkeamista kansainvälisistä standardeista ja menettelytavoista. Kyseisen artiklan mukaisesti sopimusvaltion, joka ei joka suhteessa voi noudattaa jotain tällaista kansainvälistä standardia tai menettelytapaa tai saattaa omia määräyksiään tai menetelmiään täysin jonkin kansainvälisen standardin tai menettelytavan mukaisiksi viimeksimainitun tultua muutetuksi taikka pitää välttämättömänä joissakin kohdin kansainvälisillä standardeilla määrätyistä eroavien määräysten tai menetelmien hyväksymistä, on velvollinen heti ilmoittamaan ICAOlle kansainvälisellä standardilla määrätyn ja oman menetelmänsä eroavuuksista.

(10)

ICAO lähetti 20 päivänä heinäkuuta 2018 valtioille osoitetun kirjeen AN 1/17.14–18/78, jäljempänä ’valtioille osoitettu kirje’, jossa se pyysi sopimusvaltioita ensinnäkin ilmoittamaan jonkin CORSIA-järjestelmän osan mahdollisesta hylkäämisestä ennen 22 päivää lokakuuta 2018, ja toiseksi ilmoittamaan mahdollisista eroavuuksista kansallisten menetelmiensä ja CORSIA-järjestelmän ja odotetun noudattamisen määräajan välillä ennen 1 päivää joulukuuta 2018.

(11)

CORSIA-järjestelmän on määrä soveltua lentoliikenteen harjoittajiin, joiden vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin 10 000 tonnia sellaisilla ilma-aluksilla suoritettujen kansainvälisten lentojen osalta, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg, lukuun ottamatta humanitaarisia, lääketieteellisiä ja sammutuslentoja.

(12)

CORSIA-järjestelmässä vahvistettuja tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvaatimuksia on määrä soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2019.

(13)

CORSIA-järjestelmän päästöhyvitysvaatimuksia on määrä soveltaa 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2035 välisenä aikana lentoliikenteen harjoittajiin, jotka suorittavat kansainvälisiä lentoja (sellaisina kuin ne on määritelty II osan 1 luvun 1.1.2 kohdassa ja II osan 2 luvun 2.1 kohdassa) valmisteilla olevassa ICAOn asiakirjassa ”CORSIA States for Chapter 3 State Pairs” tarkoitettujen sopimusvaltioiden välillä.

(14)

On aiheellista määrittää kanta, joka otetaan unionin puolesta vastauksena valtioille osoitettuun kirjeeseen. Tämä johtuu siitä, että CORSIA-järjestelmä voi vaikuttaa ratkaisevasti unionin oikeuden, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (2), sisältöön.

(15)

Kun otetaan huomioon edistyminen, joka kansainvälisellä tasolla voidaan saavuttaa CORSIA-järjestelmän ansiosta, yleissopimuksen 90 artiklan mukaisia ilmoituksia hylkäämisistä ei pitäisi saada.

(16)

Unioni tukee täysin ICAOssa toteutettuja toimia, jotta CORSIA-järjestelmä saadaan toimintavalmiiksi mahdollisimman pian. Direktiivin 2003/87/EY mukaisesti komissio valmistelee parhaillaan CORSIA-järjestelmän tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvaatimuksista unionin säädöksiä, joiden odotetaan tulevan voimaan viimeistään tammikuussa 2019. Lisäksi komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa tarkastellaan tapoja, joilla kyseiset välineet voitaisiin panna täytäntöön unionin oikeudessa. Määräaika, jonka kuluessa mahdolliset eroavuudet on ilmoitettava valtioille osoitetun kirjeen mukaisesti, on liian lyhyt, jotta unioni voisi hyväksyä kyseiseen määräaikaan mennessä CORSIA-järjestelmään tehdyt mahdolliset muutokset. Jotta ICAO voi ottaa täysin huomioon vallitsevan oikeudellisen tilanteen unionin tasolla sekä tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen alalla aloitetun työn, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava tämän päätöksen lisäyksen mukaisesti eroavuudet vastauksessaan valtioille osoitettuun kirjeeseen.

(17)

Direktiivin 2003/87/EY 28 b artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään ICAOn tasolla tehdyn työn tuloksia koskevista jatkotoimista. On aiheellista antaa ICAOlle tiedoksi kyseisten säännösten ehdot.

(18)

Unionin kannan esittävät ne unionin jäsenvaltiot, jotka ovat ICAOn jäseniä,