31.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 281/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään säilyttämistoimenpiteiden hyväksymistä ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean ja muiden neuvoa-antavien elinten laatimat kertomukset sekä ottaen huomioon asianomaisia maantieteellisiä alueita tai toimivalta-aloja varten perustetuilta neuvoa-antavilta toimikunnilta saadut lausunnot ja jäsenvaltioiden antamat yhteiset suositukset.

(2)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet, mukaan lukien tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(3)

Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 asetetaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteeksi saavuttaa kestävän enimmäistuoton hyödyntämistaso mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuonna 2020.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit, jäljempänä ’TACit’, olisi sen vuoksi vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti ja saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen samalla eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös näkemykset, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1139 (2) vahvistetaan monivuotinen suunnitelma Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten, jäljempänä ’suunnitelma’. Suunnitelmalla pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan sellaisia tasoja suuremmiksi, joilla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto, ja pidetään tällaisilla tasoilla. Tätä varten tavoitteena oleva, vaihteluväleinä ilmoitettu kalastuskuolevuus on asianomaisten kantojen osalta saavutettava mahdollisimman pian ja asteittain vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2018 sovellettavat Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantojen saalisrajoitukset on syytä vahvistaa siten, että suunnitelman tavoitteet voidaan saavuttaa.

(6)

Suunnitelman mukaan silloin, kun tieteelliset lausunnot osoittavat, että jonkin asianomaisen kannan kutukannan biomassa on asetuksen (EU) 2016/1139 liitteessä II esitettyä kutukannan biomassan viitearvoa pienempi, on toteutettava kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomainen kanta palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) on arvioinut, että Itämeren länsiosan turskakannan (Gadus morhua) ja Itämeren länsiosan silakkakannan (Clupea harengus) biomassat jäävät mainitun asetuksen liitteessä II vahvistettujen säilyttämisen viitearvojen alapuolelle. Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa Itämeren länsiosan turskakannan ja Itämeren länsiosan silakkakannan kalastusmahdollisuudet asetuksen (EU) 2016/1139 liitteessä I olevassa sarakkeessa B esitetyn kalastuskuolevuuden vaihteluvälin alapuolelle tasolle, jossa otetaan huomioon biomassan väheneminen. Tätä varten on otettava huomioon yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden ja suunnitelman tavoitteiden saavuttamisen aikataulu erityisesti siltä osin kuin kyseessä ovat toteutettujen korjaavien toimenpiteiden ennakoidut vaikutukset, mutta samalla on myös pyrittävä varmistamaan taloudellisia, sosiaalisia ja työllisyyteen liittyviä hyötyjä koskevien tavoitteiden saavuttaminen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa säädetyn mukaisesti.

(7)

Itämeren länsiosan turskan osalta tarvitaan korjaavia lisätoimia. Nykyisin sovellettavan kahdeksan viikon kalastuskieltoajan voimassa pitäminen mahdollistaisi turskan kutevien yhdyskuntien suojelun jatkamisen. Tieteellisten lausuntojen mukaan Itämeren länsiosan turskan virkistyskalastus vaikuttaa merkittävästi kyseisen kannan yleiseen kalastuskuolevuuteen. Kannan nykyinen tilanne huomioon ottaen on aiheellista pitää voimassa eräät virkistyskalastukseen nykyisin sovellettavat toimenpiteet. Virkistyskalastukseen sovellettavan kalastajakohtaisen päivittäisen saalisrajoituksen olisi oltava tiukempi kutuaikana. Tämä ei vaikuta suhteellisen vakauden periaatteeseen, jota sovelletaan kaupalliseen kalastustoimintaan.

(8)

Itämeren itäosan turskan (Gadus morhua) biologisten muutosten vuoksi ICES ei ole voinut vahvistaa biologisia viitearvoja. Näin ollen suunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi on asianmukaista vahvistaa Itämeren itäosan turskakannan TAC ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti, siten kuin asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklan 2 kohdassa säädetään. Olisi lisäksi otettava käyttöön kahdeksan viikon kalastuskieltoaika Itämeren itäosan turskan kutevien yhdyskuntien suojelemiseksi osa-alueilla 25–26.

(9)

Kalastuksen salliminen suurimmalta pituudeltaan alle 12 metriä pitkillä aluksilla alueilla, joilla veden syvyys on alle 20 metriä, antaisi lisäksi pienehkölle määrälle kalastajia mahdollisuuden jatkaa kalastustoimintaansa ja pyytää muita lajeja kuin turskaa. Sen vuoksi on oikeasuhteista myöntää suurimmalta pituudeltaan alle 12 metriä pitkille aluksille oikeus kalastaa alueilla, joilla veden syvyys on alle 20 metriä.

(10)

Pohjanlahden silakan osalta ICES laati viimeisimpiä saatavilla olevia tietoja käyttäen kantaa koskevan arvioinnin ja tarkisti kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä siten, että ne vastaavat kestävää enimmäistuottoa. Vaikka tieteellisessä lausunnossa esitetyt kalastuskuolevuuden vaihteluvälit eroavat niistä, jotka vahvistetaan suunnitelmassa, joka niin ikään perustui sen hyväksymisajankohtana saatavilla oleviin parhaisiin tieteellisiin lausuntoihin, suunnitelma on oikeudellisesti sitova ja voimassa, ja sitä olisi siksi noudatettava kyseisen kannan kalastusmahdollisuuksia vahvistettaessa. Koska kyseisen kannan kutukannan biomassa on asetuksen (EU) 2016/1139 liitteen II sarakkeessa A esitettyä biomassan viitearvoa suurempi, on aiheellista vahvistaa TAC mainitun asetuksen liitteen I sarakkeessa B esitettyjä kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä noudattaen kalastusmahdollisuuksissa peräkkäisinä vuosina esiintyvien vaihtelujen rajoittamiseksi kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti. Lisäksi kyseistä kantaa koskeva TAC kattaa nyt osa-alueet 30 ja 31. Koska suunnitelmassa ei määritellä vaihteluväliä osa-alueelle 31, kestävää enimmäistuottoa koskevaa lähestymistapaa sovelletaan kyseiseen osa-alueeseen tieteellisen lausunnon mukaisesti.

(11)

Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (3) ja erityisesti sen 33 ja 34 artiklaa, jotka koskevat saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista sekä kalastusmahdollisuuksien loppuun käyttämistä koskevien tietojen toimittamista komissiolle. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi täsmennettävä koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä niiden lähettäessä komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(12)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (4) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilaa. Sen jälkeen on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdalla otettu käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuotuinenjoustomekanismi. Jotta näin ollen vältettäisiin liiallinen jousto, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja heikentäisi kantojen biologista tilaa, olisi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta hyödynnetä.

(13)

Uusien tieteellisten lausuntojen perusteella harmaaturskan alustava TAC olisi ICES-alueella 3a sekä unionin vesillä ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueella 4 vahvistettava 1 päivän marraskuuta 2017 ja 31 päivän lokakuuta 2018 väliseksi ajaksi, neuvoston asetusta (EU) 2017/127 (5) olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(14)

Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja jotta turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2018. Harmaaturskaan sitä olisi kuitenkin sovellettava 1 päivästä marraskuuta 2017. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

1)

’osa-alueella’ neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 (6) liitteessä I määriteltyä Itämeren ICES-osa-aluetta;

2)

’suurimmalla sallitulla saaliilla’ (TAC) määrää, jonka verran kutakin kantaa voidaan pyytää vuoden aikana;

3)

’kiintiöllä’ unionille, jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle jaettua osuutta TACista;

4)

’virkistyskalastuksella’ muuta kuin kaupallista kalastustoimintaa, jossa meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään esimerkiksi virkistys-, matkailu- tai urheilutarkoituksiin.

a)

asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot;

b)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset ja uudelleen jakamiset;

c)

asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan tai asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti sallittavat saaliiden lisäpurkamiset;

d)

asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan mukaisesti pidätetyt tai asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti siirretyt määrät;

e)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset.