29.12.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 343/1

---

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/2446,

annettu 28 päivänä heinäkuuta 2015,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 290 artiklan,

ottaa huomioon unionin tullikoodeksista 9 päivänä lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (1) ja erityisesti sen 2, 7, 10, 24, 31, 36, 40, 62, 65, 75, 88, 99, 106, 115, 122, 126, 131, 142, 151, 156, 160, 164, 168, 175, 180, 183, 186, 196, 206, 212, 216, 221, 224, 231, 235, 253 ja 265 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetus (EU) N:o 952/2013, jäljempänä ’koodeksi’, on johdonmukainen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, kanssa ja sillä annetaan komissiolle toimivalta täydentää tiettyjä ei-olennaisia koodeksin osia SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. Sen vuoksi komissiota pyydetään käyttämään Lissabonin sopimuksen mukaista uutta toimivaltaansa, jotta koodeksia voitaisiin soveltaa selkeästi ja asianmukaisesti.

(2)	Valmistelutyönsä aikana komissio järjesti kuulemisia muun muassa asiantuntijoiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, jotka osallistuivat aktiivisesti tämän asetuksen luonnosteluun.

(3)

Koodeksilla edistetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 70/2008 (2) mukaista tieto- ja viestintätekniikan käyttöä, jolla on keskeinen sija kaupan helpottamisessa ja samalla myös tullitarkastusten tehostamisessa, mikä vähentää yritysten kustannuksia ja yhteiskunnalle aiheutuvia riskejä. Sen vuoksi tulliviranomaisten keskinäinen sekä talouden toimijoiden ja tulliviranomaisten välinen tietojenvaihto ja sähköisiä tietojenkäsittelymenetelmiä käyttäen tapahtuva tällaisten tietojen tallentaminen edellyttää, että määritetään tullitietojen tallentamisessa ja käsittelyssä käytettävät tietojärjestelmät ja että komission ja jäsenvaltioiden välillä sovitaan tällaisten sähköisten järjestelmien soveltamisalasta ja tarkoituksesta. Lisäksi on annettava tarkempia tietoja tullimuodollisuuksia tai -menettelyjä koskevia erityisjärjestelmiä varten tai, kun unionin harmonoitu rajapinta määritellään suoran ja unionin tasolla yhdenmukaistetun pääsyn kaupallisiin tietoihin tarjoavan järjestelmän osana, sähköiseen tullijärjestelmään sisältyvänä palveluna.

(4)	Komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (3) säädetyt sähköisiin järjestelmiin perustuvat tuonti-, vienti- ja passitusmenettelyt ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Sen vuoksi olisi varmistettava kyseisten sääntöjen soveltamisen jatkuminen.

(5)

Sähköisten tietojenkäsittelymenetelmien käytön helpottamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi olisi säädettävä yhteiset tietovaatimukset kaikille aloille, joilla tällaisia tietojenkäsittelymenetelmiä käytetään. Yhteisten tietovaatimusten olisi oltava voimassa olevien unionin ja kansallisten tietosuojamääräysten mukaiset.

(6)

Jotta postitoiminnan harjoittajien ja muiden toimijoiden väliset tasapuoliset toimintaedellytykset varmistettaisiin, kirje- ja postilähetyksille olisi otettava käyttöön tulliselvityksen yhdenmukaiset puitteet, joissa voidaan käyttää sähköisiä järjestelmiä. Jotta kauppaa voitaisiin helpottaa ja samalla estää petoksia ja suojata kuluttajien oikeuksia, olisi säädettävä postilähetysten ilmoittamista tullille koskevat asianmukaiset ja toteuttamiskelpoiset säännöt, joissa otetaan asianmukaisella tavalla huomioon postitoiminnan harjoittajien velvoite tarjota postin yleispalveluja Maailman postiliiton sääntöjen mukaisesti.

(7)

Talouden toimijoiden ja tulliviranomaisten toiminnan joustavuuden lisäämiseksi olisi oltava mahdollista käyttää muita menetelmiä kuin sähköisiä tietojenkäsittelymenetelmiä tilanteissa, joissa myös petoksen riski on rajallinen. Tällaisia tilanteita olisivat erityisesti tullivelan tiedoksi antaminen ja tuontitullittomuuden edellytyksiä koskevien tietojen vaihtaminen; tulliviranomaisten samalla menetelmällä tapahtuva tiedoksi antaminen, kun ilmoittaja on antanut ilmoituksen muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä; passituksen yleisviitenumeron (MRN) esittäminen muulla tavalla kuin passituksen saateasiakirjalla, mahdollisuus antaa vienti-ilmoitus jälkikäteen, esittää tavarat poistumistullitoimipaikalle ja esittää todiste tavaroiden viemisestä unionin tullialueelta sekä sitovaa alkuperätietoa koskevaan hakemukseen ja päätökseen liittyvien tietojen vaihtaminen ja tallentaminen.

(8)

Jos sähköisten tietojenkäsittelymenetelmien käyttö vaatisi liiallisia ponnistuksia talouden toimijoilta, olisi näiden ponnistusten lieventämiseksi sallittava muiden menetelmien käyttäminen erityisesti kun kyseessä on arvoltaan vähäisiin kaupallisiin lähetyksiin sisältyvien unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste tai kun viennissä annetaan suullinen ilmoitus kaupallisista tavaroista, edellyttäen ettei niiden arvo ylitä tilastollista raja-arvoa. Tämä koskee myös matkustajaa, joka ei ole talouden toimija, tilanteissa, joissa hän pyytää todistetta unionitavaroiden tullioikeudellisesta asemasta, tai kun kyseessä on tietyn pituuden alittavat kalastusalukset. Joissakin kansainvälisissä sopimuksissa määrätään paperipohjaisten menettelyjen käyttövelvollisuudesta, minkä vuoksi olisi näiden sopimusten vastaista velvoittaa käyttämään sähköisiä tietojenkäsittelymenetelmiä.

(9)

Jotta talouden toimijat voitaisiin tunnistaa yksilöllisellä tavalla, olisi tehtävä selväksi, että kukin talouden toimija on rekisteröitävä vain kerran selkeästi määritellyllä tietosisällöllä. Euroopan unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden talouden toimijoiden rekisteröinti ja muiden henkilöiden kuin talouden toimijoiden rekisteröinti mahdollistaa sellaisten sähköisten järjestelmien asianmukaisen toiminnan, joissa vaaditaan EORI-numero viittaamaan yksiselitteisesti asianomaiseen talouden toimijaan. Tietoja ei tulisi säilyttää tarvittavaa pidempään, ja sen vuoksi olisi annettava säännöt EORI-numeron mitätöimisestä.

(10)

Tullilainsäädännön soveltamista koskevaa päätöstä hakeneen henkilön (hakijan) oikeutta tulla kuulluksi koskevan määräajan olisi oltava riittävän pitkä, jotta hakija voisi valmistella ja toimittaa näkökantansa tulliviranomaisille. Kyseistä määräaikaa olisi kuitenkin lyhennettävä, kun päätös liittyy sellaisten tavaroiden tarkastustuloksiin, joita ei ollut ilmoitettu asianmukaisesti tullille.

(11)	Tulliviranomaisten tehtävien tehokkuuden ja oikeuden tulla kuulluksi välisen tasapainon varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa tiettyjä poikkeuksia oikeuteen tulla kuulluksi.

(12)

Jotta tulliviranomaiset voisivat tehdä päätöksiä, jotka pätevät koko unionissa mahdollisimman tehokkaasti, yhdenmukaiset ja selkeät tullihallintoon ja hakijaan sovellettavat edellytykset olisi vahvistettava. Näiden edellytysten olisi liityttävä erityisesti päätöshakemuksen hyväksymiseen, mutta ei pelkästään uusien hakemusten osalta, vaan myös mahdolliset aiemmin perutut tai kumotut päätökset olisi otettava huomioon, sillä hyväksymisen olisi koskettava ainoastaan hakemuksia, joista tulliviranomaiset saavat tarvittavat tiedot pyynnön analysoimiseksi.

(13)	Jos tulliviranomaiset pyytävät lisätietoja voidakseen tehdä päätöksensä, on aiheellista pidentää kyseisen päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa, jotta kaikki hakijan toimittamat tiedot voidaan tutkia asianmukaisella tavalla.

(14)

Päätöksen olisi tultava voimaan muuna päivänä kuin päivänä, jona hakija ottaa sen vastaan tai jona hakijan katsotaan ottaneen sen vastaan, sellaisissa tapauksissa, joissa hakija on pyytänyt eri voimaantulopäivää tai joissa päätöksen voimaantulon edellytyksenä on, että hakija suorittaa tietyt muodollisuudet. Tällaiset tapaukset olisi tunnistettava yksiselitteisesti selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi.

(15)	Samoista syistä tapaukset, joissa tulliviranomainen on velvollinen arvioimaan päätöksen uudelleen ja tarvittaessa keskeyttämään sen soveltamisen, olisi myös tunnistettava yksiselitteisesti.

(16)

Tarvittavan joustavuuden varmistamiseksi ja kirjanpidon tarkastukseen perustuvien tarkastusten helpottamiseksi olisi vahvistettava täydentävä arviointiperuste sellaisia tapauksia varten, joissa toimivaltaista tulliviranomaista ei voida määrittää koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

(17)	Kaupan helpottamiseksi on suotavaa määrittää, että sitovaa tietoa koskevat päätöshakemukset voidaan jättää myös siihen jäsenvaltioon, jossa asianomaista tietoa on tarkoitus käyttää.

(18)	Jotta virheellisiä tai epäyhdenmukaisia sitovaa tietoa koskevia päätöksiä ei annettaisi, on aiheellista määrittää, että erityisiä määräaikoja olisi sovellettava tällaisten päätösten antamisessa silloin, kun tavanomaista määräaikaa ei voida noudattaa.

(19)

Vaikka valtuutetulle talouden toimijalle (AEO) myönnettävät yksinkertaistukset olisi helppouden vuoksi määritettävä osana tulliyksinkertaistuksia koskevia erityissäännöksiä, AEO:lle myönnettäviä yksinkertaistuksia on arvioitava tiettyyn prosessiin liittyvien turvallisuus- ja vaarattomuusriskien kannalta. Koska riskeihin puututaan silloin, kun koodeksin 38 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vaarattomuuteen ja turvallisuuteen liittyviin helpotuksiin valtuutettu talouden toimija (AEOS) antaa tulli-ilmoituksen tai jälleenvienti-ilmoituksen unionin tullialueen ulkopuolelle vietävistä tavaroista, turvallisuutta ja vaarattomuutta koskeva riskianalyysi olisi tehtävä tällaisen ilmoituksen perusteella eikä muita turvallisuuteen ja vaarattomuuteen liittyviä tietoja tulisi vaatia. AEO:n olisi aseman myöntämisperusteiden mukaisesti saatava tarkastuksissa etuuskohtelu, jolleivät tarkastukset vaarannu tietyn uhkatason vuoksi tai jollei tarkastuksia vaadita muun unionin lainsäädännön nojalla.

(20)

Neuvosto hyväksyi päätöksellä 94/800/EY (4) alkuperäsäännöistä tehdyn sopimuksen (WTO-GATT 1994), joka on Marrakeshissa 15 päivänä huhtikuuta 1994 tehdyn päätösasiakirjan liitteenä. Alkuperäsääntöjä koskevassa sopimuksessa määrätään, että eräillä tuotesektoreilla alkuperäsääntöjen ensisijaisena määrittämisperusteena olisi oltava maa, jossa suoritettu tuotantoprosessi on johtanut tariffiluokittelun muuttumiseen. Ainoastaan silloin, kun tämän arviointiperusteen pohjalta ei ole mahdollista määrittää maata, jossa viimeinen merkittävä jalostus tehtiin, voidaan käyttää lisäarvon ja erityisen jalostustoiminnon kaltaisia muita arviointiperusteita. Koska unioni on mainitun sopimuksen osapuoli, on aiheellista säätää unionin lainsäädännössä säännökset, jotka vastaavat sopimuksessa määrättyjä periaatteita, joita noudattaen määritetään maa, jossa tavaroille tehtiin viimeinen merkittävä jalostus.

(21)	Jotta tuontitavaroiden alkuperää ei käsiteltäisi vilpillisesti kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamisen välttämiseksi, viimeistä merkittävää valmistusta tai käsittelyä ei tulisi eräissä tapauksissa pitää taloudellisesti perusteltuna.

(22)

Olisi vahvistettava alkuperäsäännöt, joita sovelletaan alkuperätuotteiden käsitteen määritelmän ja kumulaation yhteydessä unionin yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) ja unionin tiettyjen maiden tai alueiden osalta yksipuolisesti vahvistamien tullietuuksien mukaisesti, jotta varmistettaisiin, että kyseiset etuudet myönnetään ainoastaan tuotteille, jotka tosiasiallisesti ovat GSP-edunsaajamaiden tai mainittujen maiden tai alueiden alkuperätuotteita, ja että etuudet koituisivat tarkoitettujen vastaanottajien hyödyksi.

(23)

Jotta vältettäisiin suhteettomat hallintokustannukset samalla kun unionin taloudellisten etujen suojaaminen varmistetaan, on tarpeen varmistaa yksinkertaistusten ja helpotusten yhteydessä, että tiettyjä arviointiperusteita noudattaen myönnettävään lupaan, joka koskee tullausarvoa koskevien erityismäärien määrittämistä, sovelletaan asianmukaisia edellytyksiä.

(24)

On tarpeen vahvistaa laskentamenetelmä sisäisessä jalostuksessa saaduista jalostetuista tuotteista kannettava tuontitullin määrän määrittämiseksi ja sellaisia tilanteita varten, joissa tullivelka syntyy ulkoisessa jalostusmenettelyssä saatavien jalostettujen tuotteiden osalta ja joissa on kyse paljoustuontitullista..

(25)	Vakuutta ei tulisi vaatia väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asetetuista tavaroista silloin, kun tämä ei ole taloudellisesti perusteltua.

(26)

Yleisimmin tullivelan maksamisen varmistamisessa käytetty vakuuden tyyppi on käteistalletus tai vastaava taikka takaajan antama sitoumus; talouden toimijoiden olisi kuitenkin voitava antaa tulliviranomaisille muunlaisia vakuuksia, jos tällaisilla vakuustyypeillä turvataan vastaavalla tavalla tullivelkaa vastaavan tuonti- tai vientitullin määrän ja muiden maksujen määrän maksaminen. Sen vuoksi on tarpeen määrittää tällaiset muuntyyppiset vakuudet ja niiden käyttöä koskevat erityissäännöt.

(27)

Unionin ja jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojaamiseksi asianmukaisella tavalla ja talouden toimijoiden välisten tasapuolisten toimintaedellytyksen varmistamiseksi olisi talouden toimijoille myönnettävä yleisvakuuden tason alentaminen tai vapautus vakuuden antamisesta ainoastaan, jos ne täyttävät tietyt edellytykset osoittamalla luotettavuutensa.

(28)	Oikeusvarmuuden takaamiseksi on tarpeen täydentää koodeksin säännöksiä, jotka koskevat vakuuden vapauttamista silloin, kun tavarat asetetaan unionin passitusmenettelyyn ja kun käytetään CPD- tai ATA-carnet’ta.

(29)	Tullivelan tiedoksi antaminen ei ole perusteltua tietyissä olosuhteissa, kun tullivelan määrä on alle 10 euroa. Sen vuoksi tulliviranomaisille olisi myönnettävä vapautus tullivelan tiedoksi antamisesta tällaisissa tapauksissa.

(30)

Jotta vältetään kantomenettelyt tilanteissa, joissa tuonti- tai vientitullin peruuttaminen todennäköisesti myönnetään, on tarpeen säätää tullin maksamista koskevan määräajan kulumisen keskeyttämisestä siihen saakka, kun asiassa on tehty päätös. Unionin ja jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojaamiseksi olisi vaadittava vakuuden antamista, jotta tällainen määräajan kuluminen voidaan keskeyttää tilanteissa, jotka eivät aiheuta vakavia taloudellisia tai sosiaalisia vaikutuksia. Tätä tulisi soveltaa myös silloin, kun säännösten noudattamatta jättäminen on johtanut tullivelan syntymiseen, edellyttäen ettei asianomaisen henkilön voida osoittaa syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin.

(31)

Jotta koodeksin täytäntöönpanolle varmistettaisiin yhdenmukaiset edellytykset ja jotta sellaiset yksityiskohtaiset säännöt saataisiin selkeytettyä, joiden perusteella unionin tullikoodeksin säännöksiä, mukaan lukien noudatettavat määritykset ja menettelyt, käytännössä sovelletaan, vaatimuksia ja selvennyksiä olisi lisättävä edellytyksiin, jotka koskevat tullin palauttamis- tai peruuttamishakemusta, tullin palauttamis- tai peruuttamispäätöksen tiedoksiantoa sekä kyseisen päätöksen tekemiseen sovellettavia muodollisuuksia ja sen tekemiselle asetettua määräaikaa. Yleisiä säännöksiä olisi sovellettava, kun päätöksen tekevät jäsenvaltioiden tulliviranomaiset, ja erityisistä menettelyistä olisi aiheellista säätää sellaisia tapauksia varten, joissa päätöksen tekee komissio. Tässä asetuksessa vahvistetaan komission tekemän tullin palauttamis- tai peruuttamispäätöksen osalta noudatettava menettely ja siinä säädetään erityisesti asiakirja-aineiston toimittamisesta komissiolle, päätöksen tiedoksiantamisesta ja oikeudesta tulla kuulluksi ottaen huomioon unionin etu varmistaa tullilainsäädännön noudattaminen ja vilpittömässä mielessä toimivien talouden toimijoiden edut.

(32)

Kun tullivelka lakkaa sellaisten laiminlyöntien vuoksi, joilla ei ole merkittävää vaikutusta asianomaisen tullimenettelyn asianmukaiseen toimintaan, tällaisiin tilanteisiin olisi ennen kaikkea kuuluttava tapaukset, joissa tiettyjä velvoitteita ei ole noudatettu, edellyttäen että tällainen vaatimusten noudattamatta jättäminen voidaan korjata jälkikäteen.

(33)

Saapumisen yleisilmoituksiin liittyvistä sähköisistä järjestelmistä ja lentorahdin turvatoimia koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta (5) johtuvista vaatimuksista saatu kokemus on osoittanut, että tällaisten ilmoitusten tietojen laatua on parannettava erityisesti edellyttämällä, että toimitusketjuun tosiasiallisesti osallistuvat toimijat käynnistävät asianomaisen toimen ja tavaroiden siirron. Koska sopimusjärjestelyt estävät liikenteenharjoittajaa antamasta kaikkia vaadittavia tietoja, tällaiset tapaukset ja asianomaiset tiedot hallussaan pitävät henkilöt, joiden on annettava nämä tiedot, olisi määritettävä.

(34)

Turvallisuuteen ja vaarattomuuteen liittyvän riskianalyysin tehokkuuden parantamiseksi ilmaliikenteessä ja, kun kyseessä on konttirahti, meriliikenteessä, vaadittavat tiedot olisi toimitettava ennen ilma-aluksen tai aluksen lastaamista, kun taas muissa tavaraliikennemuodoissa riskianalyysi voidaan tehdä tehokkaalla tavalla myös silloin, kun tiedot on toimitettu ennen tavaroiden saapumista unionin tullialueelle. Samasta syystä on perusteltua korvata yleinen vapautus velvoitteesta antaa saapumisen yleisilmoitus Maailman postiliiton sääntöjen mukaisesti siirrettävistä tavaroista kirjelähetyksiä koskevalla vapautuksella ja luopua tavaroiden arvoon perustuvista vapautuksesta, koska arvoa ei voida käyttää turvallisuus- ja vaarattomuusriskin arviointiperusteena.

(35)

Tavaroiden siirron sujuvuuden varmistamiseksi on aiheellista soveltaa tiettyjä tullimuodollisuuksia ja -tarkastuksia unionitavaroiden kauppaan, jota käydään neuvoston direktiivin 2006/112/EY (6) tai neuvoston direktiivin 2008/118/EY (7) säännösten soveltamisalaan kuuluvien unionin tullialueen osien ja näiden säännösten soveltamisalan ulkopuolisten tullialueen osien välillä, tai kauppaan, jota käydään näiden säännösten soveltamisalan ulkopuolisten tullialueen osien välillä.

(36)

Tavarat olisi esitettävä tullille niiden saapuessa unionin tullialueelle pääsääntöisesti toimivaltaisen tullitoimipaikan tiloissa ja tavaroiden väliaikaisen varastoinnin olisi pääsääntöisesti tapahduttava väliaikaisissa varastotiloissa, joita pitää yksinomaan tulliviranomaisten myöntämän luvan haltija. Lisäjoustavuuden mahdollistamiseksi talouden toimijoille ja tulliviranomaisille, on aiheellista säätää mahdollisuudesta hyväksyä muu paikka kuin toimivaltainen tullitoimipaikka tavaroiden esittämispaikaksi tai muu paikka kuin väliaikaiset varastotilat tavaroiden väliaikaiseksi varastointipaikaksi.

(37)

Unionin tullialueelle saapuvien tavaroiden tullikohtelua koskevan tilanteen selkeyttämiseksi talouden toimijoille olisi määriteltävä säännöt sellaisia tilanteita varten, joissa unionitavaraolettamaa ei sovelleta. Lisäksi säännöt olisi vahvistettava sellaisia tilanteita varten, joissa tavarat säilyttävät unionitavaran tullioikeudellisen asemansa, kun ne on väliaikaisesti viety unionin tullialueelta ja ne palaavat sinne, jotta sekä kaupan alan toimijat että tullihallinnot voivat käsitellä kyseisiä tavaroita tehokkaasti niiden palatessa. Edellytykset unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskevien todisteiden antamista koskevan helpotuksen myöntämiselle olisi määritettävä, jotta talouden toimijoille aiheutuva hallinnollinen rasite lieventyisi.

(38)

Jotta vapautusta tuontitullista olisi helpompi soveltaa asianmukaisesti, on aiheellista määrittää tapaukset, joissa tavarat katsotaan palautetun samassa tilassa kuin jossa ne vietiin, sekä sellaisia palautustavaroita koskevat erityistapaukset, joihin on sovellettu yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia toimenpiteitä ja jotka on myös vapautettu tuontitullista.

(39)

Jos tavaroiden asettamisessa tullimenettelyyn käytetään säännöllisesti yksinkertaistettua ilmoitusta, luvanhaltijan olisi täytettävä AEO:ta koskevia edellytyksiä ja arviointiperusteita vastaavat edellytykset ja arviointiperusteet, jotta tällaisen ilmoituksen asianmukainen käyttö varmistettaisiin. Näiden edellytysten ja arviointiperusteiden olisi oltava oikeassa suhteessa yksinkertaistettujen ilmoitusten säännöllisen käytön antamiin hyötyihin. Lisäksi olisi vahvistettava täydentävän ilmoituksen ja muiden täydentävien asiakirjojen antamisen määräaikoja koskevat yhdenmukaiset säännöt, kun ne puuttuvat yksinkertaistetun ilmoituksen antamishetkellä.

(40)

Helpotusten ja valvonnan välisen tasapainon saavuttamiseksi olisi vahvistettava erityismenettelyihin sovellettavista edellytyksistä erilliset asianmukaiset käyttöedellytykset tavaroiden asettamista tullimenettelyyn koskevina yksinkertaistuksina pidettäville yksinkertaistetuille ilmoituksille ja ilmoittajan kirjanpitoon tehtävälle merkinnälle.

(41)	Tavaroiden poistumisen valvontaa koskevien vaatimusten vuoksi olisi viennissä tai jälleenviennissä ilmoittajan kirjanpitoon tehtävän merkinnän oltava mahdollista ainoastaan erityistapauksissa silloin, kun tulliviranomaiset voivat toimia ilman tulli-ilmoitusta asianomaisen toiminnan pohjalta.

(42)	Jos tuontitullia ei mahdollisesti tarvitse maksaa tariffikiintiöpyynnön vuoksi, tavaroiden luovuttamisen ei pitäisi edellyttää vakuuden antamista, jos ei ole mitään syytä olettaa, että tariffikiintiö täyttyy erittäin pian.

(43)	Jotta lisäjoustavuutta saataisiin talouden toimijoille ja tulliviranomaisille, valtuutettujen banaanien punnitsijoiden olisi voitava laatia banaanien punnitustodistus, jota käytetään täydentävänä asiakirjana vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan tulli-ilmoituksen tarkastamisessa.

(44)	Tietyissä tilanteissa on aiheellista, ettei tullivelkaa synny eikä tuontitulli tule luvanhaltijan maksettavaksi. Sen vuoksi olisi oltava mahdollista pidentää erityismenettelyn päättämisen määräaikaa tällaisissa tapauksissa.

(45)

Jotta saavutettaisiin tasapaino tullihallinnolle ja talouden toimijoille aiheutuvan hallinnollisen taakan vähentämisen ja passitusmenettelyjen asianmukaisen soveltamisen ja väärinkäytösten estämisen välillä, luotettavien talouden toimijoiden olisi voitava saada passitusta koskevia yksinkertaistuksia mahdollisimman laajalti yhdenmukaistettuja arviointiperusteita noudattaen. Sen vuoksi näiden yksinkertaistusten myöntämisvaatimukset olisi yhdenmukaistettava niiden edellytysten ja arviointiperusteiden kanssa, joita sovelletaan AEO-asemaa hakeviin talouden toimijoihin.

(46)	Mahdollisten väärinkäytösten estämiseksi tietyissä vientiin liittyvissä passitustoimenpiteissä, erityistapauksia koskevat säännöt olisi määritettävä silloin, kun tavarat, joilla on unionitavaran tullioikeudellinen asema, asetetaan ulkoiseen passitusmenettelyyn.

(47)

Unioni on väliaikaista maahantuontia koskevan yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimuksen) (8) ja siihen myöhemmin tehtyjen muutosten osapuoli. Sen vuoksi tässä asetuksessa säädettyjen väliaikaisessa maahantuonnissa tapahtuvaa erityiskäyttöä koskevien vaatimusten, joilla sallitaan muiden kuin unionitavaroiden tilapäinen käyttö unionin tullialueella kokonaan tai osittain tuontitullitta, on oltava mainitun yleissopimuksen mukaiset.

(48)

Tullivarastointia, vapaa-alueita, tiettyä käyttötarkoitusta, sisäistä jalostusta ja ulkoista jalostusta koskevat tullimenettelyt olisi yksinkertaistettava ja järkiperäistettävä, jotta erityismenettelyjen käyttö olisi houkuttelevampaa kaupan alan toimijoille. Sen vuoksi sisäiset jalostusmenettelyt tullipalautus- tai suspensiojärjestelmässä ja tullivalvonnassa tapahtuva valmistus olisi sulautettava yhdeksi sisäiseksi jalostusmenettelyksi.

(49)	Oikeusvarmuus ja talouden toimijoiden tasapuolinen kohtelu edellyttävät, että sisäisen ja ulkoisen jalostuksen taloudellisten edellytysten tutkimista vaativat tapaukset eritellään.

(50)	Jotta kaupan alan toimijat voisivat käyttää hyväkseen vastaavien tavaroiden käyttöä koskevaa lisääntynyttä joustavuutta, olisi oltava mahdollista käyttää vastaavia tavaroita ulkoisessa jalostusmenettelyssä.

(51)	Hallintokustannusten alentamiseksi olisi erityiskäyttöä ja jalostusta koskevien lupien voimassaoloaikaa pidennettävä asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 säädetystä.

(52)	Päätöstilitys olisi sisäisen jalostuksen ohella vaadittava tietystä käyttötarkoituksesta, jotta tuontitullin kantaminen helpottuisi ja siten unionin taloudellisia etuja suojattaisiin.

(53)	On aiheellista määrittää selkeästi tapaukset, joissa muuhun erityismenettelyyn kuin passitukseen asetettujen tavaroiden siirto on sallittua, jottei ole tarpeen käyttää unionin ulkoista passitusmenettelyä, joka edellyttäisi kahta tulli-ilmoitusta lisää.

(54)

Jotta riskianalyysi olisi sekä mahdollisimman tehokas että mahdollisimman vähän häiriöitä aiheuttava, ennen lähtöä annettava ilmoitus olisi annettava sellaisen määräajan kuluessa, jossa otetaan huomioon asianomaisen liikennemuodon erityistilanne. Meriliikenteessä, kun kyseessä on konttirahti, vaadittavat tiedot olisi toimitettava määräajassa jo ennen alukseen lastaamista, kun taas muissa tavaraliikennemuodoissa riskianalyysi voidaan tehdä tehokkaalla tavalla myös silloin, kun tiedot toimitetaan tavaroiden lähtemiselle unionin tullialueelta asetetun määräajan kuluessa. Velvollisuudesta antaa ennen lähtöä annettava ilmoitus olisi luovuttava, kun tavaroiden tyyppi, niiden kuljetusmuoto tai niiden erityistilanne mahdollistaa sen toteamisen, ettei turvallisuuteen ja vaarattomuuteen liittyviä tietoja tarvitse vaatia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksiin sovellettavien velvoitteiden noudattamista.

(55)	Jotta tulliviranomaisille annettaisiin lisäjoustavuutta tiettyjen sääntöjenvastaisuuksien käsittelemiseksi vientimenettelyssä, tulli-ilmoitus olisi voitava mitätöidä tullin aloitteesta.

(56)

Talouden toimijoiden oikeutettujen etujen suojaamiseksi ja tulliviranomaisten koodeksin säännösten, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (9) ja asetuksen (ETY) N:o 2454/93 perusteella tekemien päätösten ja myöntämien lupien voimassaolon jatkumisen varmistamiseksi on tarpeen antaa siirtymäsäännöksiä, jotta kyseiset päätökset ja luvat voidaan mukauttaa uusiin säännöksiin.

(57)

Jotta jäsenvaltioille annettaisiin riittävästi aikaa mukauttaa passitusmenettelyssä olevien tavaroiden tunnistamisen varmistamiseksi käytettävät tullisinetit ja erityiset tullisinetit tässä asetuksessa säädettyihin uusiin vaatimuksin, on aiheellista vahvistaa siirtymäaika, jonka aikana jäsenvaltiot saavat jatkaa asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 säädettyjen teknisten erittelyjen mukaisten sinettien käyttämistä.

(58)

Koodeksia täydentävät yleiset säännöt liittyvät läheisesti toisiinsa eikä niitä aihepiiriensä keskinäisen suhteen vuoksi voida erottaa niin kauan kuin niissä on laaja-alaisia sääntöjä, jotka koskevat useita eri tullimenettelyjä. Sen vuoksi on aiheellista ryhmittää ne yhteen yhdeksi asetukseksi oikeudellisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

(59)	Tämän asetuksen säännöksiä olisi sovellettava 1 päivästä toukokuuta 2016, jotta koodeksia voitaisiin soveltaa täysimääräisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 LUKU

Tullilainsäädännön soveltamisala, tullin tehtävät ja määritelmät

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	’maatalouspoliittisella toimenpiteellä’ säännöksiä, jotka koskevat liitteessä 71–02 olevan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvien tavaroiden tuonti- ja vientitoimia;

2)	’ATA-carnet’lla’ ATA-yleissopimuksen tai Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti annettua väliaikaisen maahantuonnin kansainvälistä tulliasiakirjaa;

3)	’ATA-yleissopimuksella’ Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 1961 tehtyä tavaroiden väliaikaisen maahantuonnin ATA-carnet’ta koskevaa tulliyleissopimusta;

4)	’Istanbulin yleissopimuksella’ Istanbulissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehtyä yleissopimusta väliaikaisesta maahantuonnista;

5)	’matkatavaroilla’ kaikkia luonnollisen henkilön matkan yhteydessä millä menetelmällä tahansa kuljettamia tavaroita;

6)	’koodeksilla’ unionin tullikoodeksista 9 päivänä lokakuuta 2013 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 952/2013;

7)	’unionin lentoasemalla’ mitä tahansa unionin tullialueella sijaitsevaa lentoasemaa;

8)	’unionin satamalla’ mitä tahansa unionin tullialueella sijaitsevaa merisatamaa;

9)	’yhteistä passitusmenettelyä koskevalla yleissopimuksella’ yhteisestä passitusmenettelystä tehtyä yleissopimusta (10);

10)	’yhteistä passitusta soveltavalla maalla’ sellaista muuta maata kuin unionin jäsenvaltiota, joka on yhteisestä passitusmenettelystä tehdyn yleissopimuksen osapuoli;

11)	’kolmannella maalla’ unionin tullialueen ulkopuolella olevaa maata tai aluetta;

12)	’CPD-carnet’lla’ Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti annettua kansainvälistä tulliasiakirjaa, jota käytetään kuljetusvälineen väliaikaisessa maahantuonnissa;

13)	’lähtötullitoimipaikalla’ tullitoimipaikkaa, jossa passitusmenettelyyn asetettavien tavaroiden tulli-ilmoitus hyväksytään;

14)	’määrätullitoimipaikalla’ tullitoimipaikkaa, jossa passitusmenettelyyn asetetut tavarat esitetään menettelyn päättämiseksi;

15)	’ensimmäisellä saapumistullitoimipaikalla’ tullitoimipaikkaa, joka on toimivaltainen suorittamaan tullivalvontaa paikassa, jonne tavaroita kuljettava kuljetusväline saapuu unionin tullialueelle kyseisen alueen ulkopuolelta.

16)	’vientitullitoimipaikalla’ tullitoimipaikkaa, jolle viennin tulli-ilmoitus tai jälleenvienti-ilmoitus annetaan unionin tullialueen ulkopuolelle vietävistä tavaroista;

17)	’asettamistullitoimipaikalla’ koodeksin 211 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa erityismenettelyä koskevassa luvassa mainittua tullitoimipaikkaa, joka on toimivaltainen luovuttamaan tavarat erityismenettelyyn;

18)

’taloudellisen toimijan rekisteröinti- ja tunnistenumerolla’, jäljempänä ’EORI-numero’, ainoastaan unionin tullialueella käytettävää tunnistenumeroa, jonka tulliviranomainen on antanut talouden toimijalle tai muulle henkilölle kyseisen toimijan tai henkilön rekisteröimiseksi tullitarkoituksia varten;

19)

’viejällä’ a) unionin tullialueelle sijoittautunutta henkilöä, jolla on ilmoituksen hyväksymishetkellä sopimus kolmannessa maassa olevan vastaanottajan kanssa ja toimivalta määrittää, että tavarat on määrä viedä unionin tullialueen ulkopuoliseen määräpaikkaan, b) yksityishenkilöä, joka kantaa kyseiset vietäviksi tarkoitetut tavarat, kun nämä tavarat sisältyvät yksityishenkilön henkilökohtaisiin matkatavaroihin, c) muissa tapauksissa unionin tullialueelle sijoittautunutta henkilöä, jolla on toimivalta määrittää, että tavarat on määrä viedä unionin ulkopuoliseen määräpaikkaan.

20)

’yleisesti hyväksytyillä kirjanpitoperiaatteilla’ sellaisia tunnettuja periaatteita, jotka tunnustetaan yksimielisesti tai joita viranomaiset kannattavat laajalti jossakin maassa tiettynä ajankohtana ja joissa määritetään, mitkä taloudelliset voimavarat ja velvoitteet olisi kirjattava varoiksi ja veloiksi, millaiset muutokset varoissa ja veloissa olisi kirjattava, miten varat ja velat ja niissä tapahtuneet muutokset olisi laskettava, mitä tietoja olisi julkaistava ja millä tavoin sekä mitä rahoituslaskelmia olisi laadittava;

21)

’tavaroilla, joilla ei ole kaupallista luonnetta’, a) yksityishenkilön toiselle yksityishenkilölle lähettämiin lähetyksiin sisältyviä tavaroita, kun tällaiset lähetykset i) ovat luonteeltaan satunnaisia, ii) sisältävät tavaroita, jotka on tarkoitettu yksinomaan vastaanottajan tai hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön ja joilla ei niiden luonteen tai paljouden perusteella katsota olevan minkäänlaista kaupallista merkitystä, ja iii) on lähetty vastaanottajalle ilman että lähettäjä on vaatinut minkäänlaista maksua; b) matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyviä tavaroita, kun i) niiden tuonti on luonteeltaan satunnaista, ja ii) tavarat sisältävät yksinomaan matkustajien tai heidän perheensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja tavaroita tai lahjoiksi tarkoitettuja tavaroita; tällaisten tavaroiden luonteen ja paljouden perusteella ei ole aihetta epäillä, että tarkoituksena olisi tuoda tai viedä ne kaupallisia tarkoituksia varten;

22)	’yleisviitenumerolla’ (MRN) rekisteröintinumeroa, jonka toimivaltainen tulliviranomainen antaa koodeksin 5 artiklan 9–14 kohdassa tarkoitetuille ilmoituksille ja tiedoksiannoille, TIR-toimenpiteille tai unionitavaran tullioikeudellista asemaa koskeville todisteille;

23)

’päättämisajalla’ aikaa, johon mennessä johonkin erityismenettelyyn, lukuun ottamatta passitukseen, asetetut tavarat tai jalostetut tavarat on asetettava seuraavaan tullimenettelyyn, hävitettävä, vietävä unionin tullialueelta tai käytettävä niille määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen. Kun kyseessä on ulkoinen jalostus, päättämisaika tarkoittaa aikaa, jonka kuluessa väliaikaisesti viedyt tavarat voidaan jälleentuoda unionin tullialueelle jalostettuina tuotteina ja luovuttaa vapaaseen liikkeeseen, jotta niille voitaisiin myöntää tuontitullittomuus kokonaan tai osittain;

24)

’postilähetyksiin sisältyvillä tavaroilla’ kirjelähetyksiä lukuun ottamatta tavaroita, jotka sisältyvät postipakettiin tai -pakkaukseen ja jotka kuljetetaan postitoiminnan harjoittajan vastuulla Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa10 päivänä heinäkuuta 1984 tehdyn Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisesti;

25)	’postitoiminnan harjoittajalla’ jäsenvaltioon sijoittautunutta toimijaa, jonka jäsenvaltio on nimennyt suorittamaan Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisia palveluja;

26)	’kirjelähetyksellä’ kirjeitä, postikortteja, sokeainkirjoituksella kirjoitettuja kirjeitä ja painotuotteita, joista ei kanneta tuonti- ja vientitullia;

27)	’ulkoisella jalostuksella IM/EX’ koodeksin 223 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettua, ulkoisessa jalostuksessa vastaavista tavaroista tuotettujen jalostettujen tuotteiden tuontia ennen niiden tavaroiden vientiä, joiden sijasta vastaavia tavaroita on käytetty;

28)	’ulkoisella jalostuksella EX/IM’ unionitavaroiden vientiä ulkoisessa jalostuksessa ennen jalostettujen tuotteiden tuontia;

29)	’sisäisellä jalostuksella EX/IM’ koodeksin 223 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua, sisäisessä jalostuksessa vastaavista tavaroista tuotettujen jalostettujen tuotteiden vientiä ennen niiden tavaroiden tuontia, joiden sijasta vastaavia tavaroita on käytetty;

30)	’sisäisellä jalostuksella IM/EX’ muiden kuin unionitavaroiden tuontia sisäisessä jalostuksessa ennen jalostettujen tuotteiden vientiä;

31)	’yksityishenkilöllä’ luonnollisia henkilöitä, jotka eivät ole neuvoston direktiivissä 2006/112/EY määriteltyjä verovelvollisia;

32)	’tyypin I yleisellä tullivarastolla’ yleistä tullivarastoa, jossa koodeksin 242 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut velvoitteet lankeavat luvanhaltijalle ja menettelynhaltijalle;

33)	’tyypin II yleisellä tullivarastolla’ yleistä tullivarastoa, jossa koodeksin 242 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut velvoitteet lankeavat menettelynhaltijalle;

34)	’yhdellä kuljetusasiakirjalla’ tullioikeudellisen aseman yhteydessä jäsenvaltiossa annettua kuljetusasiakirjaa, joka kattaa tavaroiden kuljetuksen unionin tullialueella sijaitsevasta lähtöpaikasta kyseisellä alueella sijaitsevaan määräpaikkaan asiakirjan antaneen liikenteenharjoittajan vastuulla;

35)

’erityisellä veroalueella’ unionin tullialueen osaa, jossa ei sovelleta yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY eikä valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä 16 päivänä joulukuuta 2008 annettua neuvoston direktiiviä 2008/118/EY;

36)

’valvovalla tullitoimipaikalla’ a) koodeksin IV osastossa tarkoitetun väliaikaisen varastoinnin tai jonkin koodeksin VII osastossa tarkoitetun muun erityismenettelyn kuin passituksen kyseessä ollessa tullitoimipaikkaa, joka luvassa ilmoitetun mukaisesti valvoo joko tavaroiden väliaikaista varastointia tai asianomaista erityismenettelyä; b) koodeksin 166 artiklassa tarkoitetun yksinkertaistetun tulli-ilmoituksen, koodeksin 179 artiklassa tarkoitetun keskitetyn tulliselvityksen ja koodeksin 182 artiklassa tarkoitetun kirjanpitoon tehtävän merkinnän kyseessä ollessa tullitoimipaikkaa, joka luvassa ilmoitetun mukaisesti valvoo tavaroiden asettamista asianomaiseen tullimenettelyyn;

37)	’TIR-yleissopimuksella’ Genevessä 14 päivänä marraskuuta 1975 tehtyä TIR-carnet’isiin merkittyjen tavaroiden kansainvälistä kuljetusta koskevaa tulliyleissopimusta;

38)	’TIR-toimenpiteellä’ tavaroiden siirtoa unionin tullialueella TIR-yleissopimuksen mukaisesti;

39)	’uudelleenlastaamisella’ ja ’jälleenlaivauksella’ kuljetusvälineessä olevien tuotteiden ja tavaroiden lastaamista tai purkamista toiseen kuljetusvälineeseen;

40)

’matkustajalla’ luonnollista henkilöä, joka a) saapuu väliaikaisesti unionin tullialueelle, jossa hänellä ei ole pysyvää asuinpaikkaa, tai b) palaa unionin tullialueelle, jossa hänellä on pysyvä asuinpaikka, sen jälkeen, kun hän oli väliaikaisesti oleskellut kyseisen alueen ulkopuolella; c) lähtee väliaikaisesti unionin tullialueelta, jossa hänellä on pysyvä asuinpaikka, tai d) lähtee väliaikaisen oleskelun jälkeen unionin tullialueelta, jossa hänellä ei ole pysyvää asuinpaikkaa;

41)

’jätteellä ja romulla’ jompaakumpaa seuraavista: a) tavaroita tai tuotteita, jotka luokitellaan yhdistetyssä nimikkeistössä jätteeksi ja romuksi; b) tietyn käyttötarkoituksen tai sisäisen jalostuksen yhteydessä jalostustoiminnosta syntyneitä tavaroita tai tuotteita, joilla ei ole taloudellista arvoa tai joiden taloudellinen arvo on alhainen ja joita ei voida käyttää ilman jatkojalostusta.

42)

’kuormalavoilla’ laitetta, jonka kannelle voidaan koota tavaroita ja muodostaa ne yksikkökuormaksi sen kuljettamiseksi, käsittelemiseksi tai pinoamiseksi mekaanisten laitteiden avulla. Laite koostuu jalustoilla erotetuista kahdesta kannesta tai jaloilla tuetusta yhdestä kannesta; sen kokonaiskorkeus pidetään mahdollisimman alhaisena, jotta sitä voitaisiin käsitellä haarukkatrukilla tai haarukkavaunulla; siinä voi olla korirakenne;

43)	’unionin tehdasaluksella’ unionin tullialueeseen kuuluvan jäsenvaltion alueen osassa alusrekisteriin merkittyä alusta, joka purjehtii jäsenvaltion lipun alla ja jolla ei pyydetä merikalastustuotteita, mutta jolla jalostetaan tällaisia tuotteita;

44)	’unionin kalastusaluksella’ unionin tullialueeseen kuuluvan jäsenvaltion alueen osassa alusrekisteriin merkittyä alusta, joka purjehtii jäsenvaltion lipun alla ja jolla pyydetään merikalastustuotteita ja tarvittaessa jalostetaan niitä;

45)	’säännöllisellä alusliikenteellä’ palvelua, jossa tavaroita kuljetaan aluksilla, jotka purjehtivat ainoastaan unionin satamien välillä ja joiden lähtö-, määrä- tai käyntipaikat sijaitsevat unionin tullialueella tai unionin sataman vapaa-alueella.

2 LUKU

Tullilainsäädännön mukaiset henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet

1 jakso

Tietojen antaminen

1 alajakso

Yhteiset tietovaatimukset tietojen vaihtamiselle ja säilyttämiselle

2 artikla

Yhteiset tietovaatimukset

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta)

1.   Hakemuksia ja päätöksiä varten tarvittavien tietojen vaihtamiseen ja säilyttämiseen sovelletaan liitteessä A säädettyjä yhteisiä tietovaatimuksia.

2.   Ilmoituksia, tiedoksiantoja ja tullioikeudellista asemaa koskevia todisteita varten tarvittavien tietojen vaihtamiseen ja säilyttämiseen sovelletaan liitteessä B säädettyjä yhteisiä tietovaatimuksia.

2 alajakso

Henkilöiden rekisteröiminen tulliviranomaisille

3 artikla

EORI-tietueen tietosisältö

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta)

Tulliviranomaisten on henkilön rekisteröintihetkellä kerättävä ja säilytettävä kyseistä henkilöä koskevat liitteessä 12–01 säädetyt tiedot. Kyseiset tiedot muodostavat EORI-tietueen.

4 artikla

Tietojen toimittaminen EORI-rekisteröintiä varten

(Koodeksin 6 artiklan 4 kohta)

Tulliviranomaiset voivat sallia, että henkilöt toimittavat EORI-rekisteröintiä varten tarvittavat tiedot muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

5 artikla

Unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneet talouden toimijat

(Koodeksin 22 artiklan 2 kohta ja 9 artiklan 2 kohta)

1.   Unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneen talouden toimijan on rekisteröidyttävä ennen kuin se

a)

antaa unionin tullialueella muun tulli-ilmoituksen kuin jonkin seuraavista ilmoituksista: i) 135–144 artiklan mukaisesti tehtävä tulli-ilmoitus; ii) tavaroiden väliaikaiseen maahantuonnin menettelyyn asettamista koskeva tulli-ilmoitus tai kyseisen menettelyn päättävä jälleenvienti-ilmoitus; iii) yhteistä passitusta soveltavaan maahan sijoittautuneen talouden toimijan tulli-ilmoitus, joka on laadittu yhteisestä passitusmenettelystä tehdyn yleissopimuksen (11) mukaisesti; iv) Andorraan tai San Marinoon sijoittautuneen talouden toimijan unionin passitusmenettelyssä tekemä tulli-ilmoitus;

b)	antaa unionin tullialueella poistumisen tai saapumisen yleisilmoituksen;

c)	antaa unionin tullialueella väliaikaista varastointia koskevan ilmoituksen;

d)	toimii meri-, sisävesi- tai ilmaliikenteen liikenteenharjoittajana;

e)	toimii liikenteenharjoittajana, joka on liitettynä tullijärjestelmään ja joka haluaa vastaanottaa tullilainsäädännössä säädettyjä tiedoksiantoja saapumisen yleisilmoitusten antamisesta tai muuttamisesta.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetään, unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneiden talouden toimijoiden on rekisteröidyttävä tulliviranomaisille ennen kuin kyseiset toimijat antavat väliaikaista maahantuontia koskevaan menettelyyn asettamista koskevan tulli-ilmoituksen tai jälleenvienti-ilmoituksen kyseisen menettelyn päättämiseksi, jos rekisteröinti vaaditaan yhteisen vakuudenhallintajärjestelmän käyttämiseksi.

3.   Sen estämättä, mitä 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa säädetään, yhteistä passitusta soveltavaan maahan sijoittautuneiden talouden toimijoiden on rekisteröidyttävä tulliviranomaisille ennen kuin kyseiset toimijat antavat yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen mukaisen tulli-ilmoituksen silloin, kun kyseinen ilmoitus annetaan saapumisen yleisilmoituksen sijaan tai sitä käytetään lähtöä edeltävänä ilmoituksena.

4.   Sen estämättä, mitä 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa säädetään, Andorraan tai San Marinoon sijoittautuneiden talouden toimijoiden on rekisteröidyttävä tulliviranomaisille ennen kuin kyseiset toimijat antavat tulli-ilmoituksen unionin passitusmenettelyssä silloin, kun kyseinen ilmoitus annetaan saapumisen yleisilmoituksen sijaan tai sitä käytetään lähtöä edeltävänä ilmoituksena.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan d alakohdassa säädetään, meri-, sisävesi- tai ilmaliikenteen liikenteenharjoittajana toimivan talouden toimijan ei tarvitse rekisteröityä tulliviranomaisille, jos kyseiselle toimijalle on annettu kolmannen maan yksilöllinen tunnistenumero unionin tunnustamassa kolmannen maan kauppakumppanuusohjelmassa;

6.   Kun rekisteröitymistä vaaditaan tämän artiklan mukaisesti, sen tekee siitä paikasta vastaavat tulliviranomaiset, jossa talouden toimija antaa ilmoituksen tai hakee päätöstä.

6 artikla

Muut henkilöt kuin talouden toimijat

(Koodeksin 9 artiklan 3 kohta)

1.   Muiden henkilöiden kuin talouden toimijoiden on rekisteröidyttävä tulliviranomaisille, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	tällaista rekisteröintiä vaaditaan jäsenvaltion lainsäädännössä;

b)	henkilö suorittaa toimia, jotka edellyttävät EORI-numeron antamista liitteiden A ja B mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun muu henkilö kun talouden toimija antaa tulli-ilmoituksia vain satunnaisesti ja tulliviranomaiset pitävät tätä perusteltuna, rekisteröitymistä ei vaadita.

7 artikla

EORI-numeron mitätöinti

(Koodeksin 9 artiklan 4 kohta)

1.   Tulliviranomaisten on mitätöitävä EORI-numero seuraavissa tapauksissa:

a)	rekisteröityneen henkilön pyynnöstä;

b)	tulliviranomainen tietää, että asianomainen rekisteröitynyt henkilö on lopettanut rekisteröitymistä edellyttävän toimintansa.

2.   Tulliviranomaisen on kirjattava ylös EORI-numeron mitätöintipäivä ja annettava se tiedoksi asianomaiselle rekisteröityneelle henkilölle.

2 jakso

Tullilainsäädännön soveltamista koskevat päätökset

1 alajakso

Oikeus tulla kuulluksi

8 artikla

Määräaika oikeudelle tulla kuulluksi

(Koodeksin 22 artiklan 6 kohta)

1.   Määräaika, jonka kuluessa hakijan on ilmaistava näkökantansa ennen häneen kielteisesti vaikuttavan päätöksen tekemistä, on 30 päivää.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun päätös liittyy sellaisten tavaroiden tarkastustuloksiin, joista ei ole annettu yleisilmoitusta eikä väliaikaista varastointia koskevaa ilmoitusta, jälleenvienti-ilmoitusta tai tulli-ilmoitusta, tulliviranomaiset voivat vaatia asianomaista henkilöä ilmaisemaan näkökantansa 24 tunnin kuluessa.

9 artikla

Perusteiden tiedoksiantomenetelmä

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Kun koodeksin 22 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tiedoksianto annetaan osana varmennus- tai tarkastusprosessia, kyseinen tiedoksianto voidaan antaa muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

Kun hakemus jätetään tai kun päätös annetaan tiedoksi muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä, tiedoksianto voidaan antaa samalla menetelmällä.

10 artikla

Poikkeukset oikeudesta tulla kuulluksi

(Koodeksin 22 artiklan 6 kohdan toinen alakohta)

Erityistapaukset, joissa hakijalle ei anneta mahdollisuutta ilmaista näkökantaansa, ovat seuraavat:

a)	päätöshakemus ei täytä 11 artiklassa säädettyjä edellytyksiä;

b)	tulliviranomaiset ilmoittavat saapumisen yleisilmoituksen antaneelle henkilölle, että tavaroita ei saa lastata, kun kyseessä on meriliikenteessä käytettävä kontti tai ilmaliikenne;

c)	päätös koskee koodeksin 116 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun komission päätöksen hakijalle annettavaa tiedoksiantoa;

d)	EORI-numero on määrä mitätöidä.

2 alajakso

Hakemuksen perusteella tehtäviä päätöksiä koskevat yleiset säännöt

11 artikla

Hakemuksen hyväksymisedellytykset

(Koodeksin 22 artiklan 2 kohta)

1.   Tullilainsäädännön soveltamista koskeva päätöshakemus on hyväksyttävä, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	ilmoittaja on rekisteröitynyt koodeksin 9 artiklan mukaisesti, kun tätä vaaditaan hakemuksen kohteena olevassa menettelyssä;

b)	ilmoittaja on sijoittautunut unionin tullialueelle, kun tätä vaaditaan hakemuksen kohteena olevassa menettelyssä;

c)	hakemus on jätetty tulliviranomaiselle, joka on nimetty hakemusten vastaanottajaksi koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun toimivaltaisen tulliviranomaisen jäsenvaltiossa;

d)	hakemus ei koske päätöstä, jonka tarkoitus on sama kuin samalle hakijalle osoitetun edellisen päätöksen tarkoitus, joka peruutettiin tai kumottiin hakemusta edeltäneen vuoden aikana, koska hakija ei noudattanut mainitussa päätöksessä asetettua velvoitetta.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan d alakohdassa säädetään, kyseisessä alakohdassa tarkoitettu aika on kolme vuotta, kun aiempi päätös peruutettiin koodeksin 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai kun hakemus on koodeksin 38 artiklan mukaisesti toimitettu valtuutetun talouden toimijan asemaa koskeva hakemus.

12 artikla

Päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohta)

Jos ei ole mahdollista määrittää koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaista toimivaltaista tulliviranomaista, toimivaltainen tulliviranomainen on sen paikan tulliviranomainen, jossa hakijan sellainen kirjanpito- tai asiakirja-aineisto (tullitarkoituksissa käytettävä pääkirjanpito) säilytetään tai pidetään saatavilla, jonka perusteella tulliviranomainen voi tehdä päätöksen.

13 artikla

Päätöksen tekemisen määräajan pidentäminen

(Koodeksin 22 artiklan 3 kohta)

1.   Jos hakemuksen hyväksymisen jälkeen asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen katsoo, että on tarpeen pyytää hakijalta lisätietoja päätöksen tekemiseksi, sen on asetettava hakijalle määräaika, joka on enintään 30 päivää ja jonka kuluessa hakijan on annettava kyseiset tiedot. Koodeksin 22 artiklan 3 kohdassa päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa pidennetään vastaavalla ajalla. Hakijalle on ilmoitettava päätöksen tekemiselle asetetun määräajan pidentämisestä.

2.   Kun 8 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, koodeksin 22 artiklan 3 kohdassa päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa on pidennettävä 30 päivällä. Hakijalle on ilmoitettava tällaisesta pidennyksestä.

3.   Jos asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen on pidentänyt toisen tulliviranomaisen konsultaatiolle asetettua määräaikaa, päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa on pidennettävä yhtä pitkällä ajalla kuin konsultaatiota. Hakijalle on ilmoitettava päätöksen tekemiselle asetetun määräajan pidentämisestä.

4.   Jos on vakavia syitä epäillä tullilainsäädännön rikkomista ja tulliviranomaiset tekevät tutkimuksia näiden syiden perusteella, asianomaisen päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa on pidennettävä kyseisten tutkimusten päätökseen saattamiseksi tarvittavalla ajalla. Pidennys saa olla enintään yhdeksän kuukautta. Hakijalle on ilmoitettava pidennyksestä, jos se ei vaaranna tutkimuksia.

14 artikla

Voimaantulopäivä

(Koodeksin 22 artiklan 4 ja 5 kohta)

Päätös tulee voimaan muuna päivänä kuin sinä päivänä, jona hakija vastaanottaa sen tai jona hakijan katsotaan vastaanottaneen sen, seuraavissa tapauksissa:

a)	päätös vaikuttaa suotuisasti hakijaan ja hakija on pyytänyt eri voimaantulopäivää, missä tapauksessa päätös tulee voimaan hakijan pyytämänä päivänä, edellyttäen että se tulee voimaan sen päivän jälkeen, jona hakija vastaanottaa päätöksen tai jona hakijan katsotaan vastaanottaneen päätöksen;

b)	edellisen päätöksen voimassaoloaika on rajoitettu ja uuden päätöksen ainoana tarkoituksena on pidentää sen voimassaoloaikaa, missä tapauksessa päätös tulee voimaan edellisen päätöksen voimassaoloajan päättymistä seuraavana päivänä;

c)	päätöksen voimaantulo edellyttää, että hakija suorittaa tietyt muodollisuudet, missä tapauksessa päätös tulee voimaan päivänä, jona hakija vastaanottaa tai jona hänen katsotaan vastaanottaneen toimivaltaiselta tulliviranomaiselta ilmoituksen siitä, että muodollisuudet on suoritettu asianmukaisesti.

15 artikla

Päätöksen uudelleenarviointi

(Koodeksin 23 artiklan 4 kohdan a alakohta)

1.   Päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on arvioitava päätöstä uudelleen seuraavissa tapauksissa:

a)	asiaankuuluvaan unionin lainsäädäntöön on tehty päätökseen vaikuttavia muutoksia;

b)	suoritettu valvonta tekee tämän tarpeelliseksi;

c)	päätöksenhaltijan koodeksin 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamat tiedot tai muiden viranomaisten antamat tiedot tekevät tämän tarpeelliseksi.

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen on annettava uudelleenarvioinnin tulokset tiedoksi päätöksenhaltijalle.

16 artikla

Päätöksen soveltamisen keskeyttäminen

(Koodeksin 23 artiklan 4 kohdan b alakohta)

1.   Sen sijaan, että asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen peruuttaa tai kumoaa päätöksen tai muuttaa sitä koodeksin 23 artiklan 3 kohdan, 27 artiklan tai 28 artiklan mukaisesti, sen on keskeytettävä sen soveltaminen seuraavissa tapauksissa:

a)	tulliviranomainen katsoo, että päätöksen peruuttamiseen, kumoamiseen tai muuttamiseen voi olla riittävät perusteet, mutta sillä ei vielä ole kaikkia tarvittavia tietoja päätöksen tekemiseksi peruuttamisesta, kumoamisesta tai muuttamisesta;

b)

tulliviranomainen katsoo, että päätöksen edellytykset eivät täyty tai että päätöksenhaltija ei noudata kyseisessä päätöksessä asetettuja velvoitteita, ja on asianmukaista antaa päätöksenhaltijalle aikaa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet edellytysten täyttymisen tai velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi;

c)	päätöksenhaltija pyytää tällaista keskeyttämistä, koska hän ei väliaikaisesti pysty täyttämään kyseistä päätöstä varten määrättyjä edellytyksiä tai noudattamaan siinä asetettuja velvoitteita.

2.   Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa päätöksenhaltijan on ilmoitettava asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle toimenpiteet, jotka päätöksenhaltija toteuttaa edellytysten täyttymisen tai velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi, sekä kuinka pitkän ajan hän tarvitsee kyseisten toimenpiteiden toteuttamiseksi.

17 artikla

Päätöksen soveltamisen keskeyttämisen kesto

(Koodeksin 23 artiklan 4 kohdan b alakohta)

1.   Edellä 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltaisen tulliviranomaisen määrittämän soveltamisen keskeyttämisen keston on vastattava aikaa, jonka kyseinen tulliviranomainen tarvitsee päättääkseen, täyttyvätkö peruuttamisen, kumoamisen tai muuttamisen edellytykset. Kyseinen aika saa olla enintään 30 päivää.

Jos tulliviranomainen kuitenkin katsoo, ettei päätöksenhaltija välttämättä täytä koodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädettyjä arviointiperusteita, päätöksen soveltaminen on keskeytettävä siihen asti, kun päätetään, onko jokin seuraavista henkilöistä syyllistynyt vakavaan tai toistuvaan rikkomiseen:

a)	päätöksenhaltija;

b)	henkilö, joka johtaa yritystä, joka on asianomaisen päätöksen haltija, tai vastaa sen liikkeenjohdosta;

c)	henkilö, joka vastaa tulliasioista yrityksessä, joka on asianomaisen päätöksen haltija.

2.   Edellä 16 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen määrittämän keskeyttämisen keston on vastattava aikaa, jonka päätöksenhaltija on ilmoittanut 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Keskeyttämisen kestoa voidaan tarvittaessa vielä pidentää päätöksenhaltijan pyynnöstä.

Keskeyttämisen kestoa voidaan vielä pidentää ajalla, jonka toimivaltainen tulliviranomainen tarvitsee varmentaakseen, että kyseisillä toimenpiteillä varmistetaan edellytysten täyttyminen tai velvoitteiden noudattaminen. Kyseinen aika saa olla enintään 30 päivää.

3.   Jos asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen aikoo keskeyttämispäätöksen jälkeen peruuttaa tai kumota kyseisen päätöksen tai muuttaa sitä koodeksin 23 artiklan 3 kohdan, 27 artiklan tai 28 artiklan mukaisesti, tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määritettyä keskeytyksen kestoa on pidennettävä tarvittaessa siihen asti, kun peruuttamis-, kumoamis- tai muuttamispäätös tulee voimaan.

18 artikla

Keskeyttämisen päättyminen

(Koodeksin 23 artiklan 4 kohdan b alakohta)

1.   Päätöksen soveltamisen keskeyttäminen päättyy keskeyttämisajan umpeutuessa, jollei ennen kyseisen ajan umpeutumista tapahdu jokin seuraavista tilanteista;

a)

keskeyttäminen peruutetaan, kun 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ei ole mitään perusteita kyseisen päätöksen peruuttamiseen, kumoamiseen tai muuttamiseen koodeksin 23 artiklan 3 kohdan, 27 artiklan tai 28 artiklan mukaisesti, missä tapauksessa keskeyttäminen päättyy peruutuspäivänä;

b)

keskeyttäminen peruutetaan, koska 16 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa päätöksenhaltija on toteuttanut asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaista tulliviranomaista tyydyttävällä tavalla tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan kyseistä päätöstä varten vahvistettujen edellytysten täyttyminen tai kyseisessä päätöksessä asetettujen velvoitteiden noudattaminen, missä tapauksessa keskeyttäminen päättyy peruutuspäivänä;

c)	keskeytetty päätös peruutetaan tai kumotaan tai sitä muutetaan, missä tapauksessa keskeyttäminen päättyy peruuttamis-, kumoamis- tai muuttamispäivänä.

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava päätöksenhaltijalle keskeyttämisen päättymisestä.

3 alajakso

Sitovaa tietoa koskevat päätökset

19 artikla

Sitovaa tietoa koskevan päätöksen hakemus

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta ja 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

1.   Poiketen siitä, mitä koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, sitovaa tietoa koskevan päätöksen hakemus ja mahdolliset sen oheisasiakirjat tai sitä täydentävät asiakirjat on jätettävä joko sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tulliviranomaiselle, johon hakija on sijoittautunut, tai sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tulliviranomaiselle, jossa kyseistä tietoa on määrä käyttää.

2.   Kun hakija jättää sitovaa tietoa koskevan päätöksen hakemuksen, hänen katsotaan hyväksyvän, että komission internetsivustolla julkaistaan kyseisen päätöksen kaikki tiedot, mukaan lukien valokuvat, muut kuvat ja esitteet mutta pois lukien luottamukselliset tiedot. Tietoja julkistettaessa noudatetaan oikeutta henkilötietojen suojaan.

3.   Jos käytössä ei ole sähköistä järjestelmää sitovaa alkuperätietoa, jäljempänä ’SAT’, koskevan päätöshakemuksen jättämiseksi, jäsenvaltiot voivat sallia, että tällaiset hakemukset jätetään muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

20 artikla

Määräajat

(Koodeksin 22 artiklan 3 kohta)

1.   Jos komissio antaa tulliviranomaisille tiedoksi, että STT- ja SAT-päätösten tekeminen keskeytetään koodeksin 34 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti, koodeksin 22 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen tekemisen määräaikaa on pidennettävä siihen asti, kun komissio antaa tulliviranomaisille tiedoksi, että virheetön ja yhdenmukainen tariffiin luokittelu tai alkuperän määrittäminen voidaan varmistaa.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu pidennetty määräaika saa olla enintään 10 kuukautta, mutta poikkeuksellisissa olosuhteissa sitä voidaan pidentää vielä enintään viidellä kuukaudella.

2.   Koodeksin 22 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu määräaika voi olla pidempi kuin 30 päivää, jos kyseisen määräajan kuluessa ei ole mahdollista saattaa päätökseen analyysia, jota päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen pitää tarpeellisena päätöksen tekemiseksi.

21 artikla

SAT-päätöksistä ilmoittaminen

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Kun SAT-päätöstä koskeva hakemus on jätetty muuta menetelmää kuin sähköistä tietojenkäsittelymenetelmää käyttäen, tulliviranomaiset voivat ilmoittaa hakijalle SAT-päätöksestä muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

22 artikla

Uudelleenarviointia ja soveltamisen keskeyttämistä koskevien sääntöjen soveltamisrajoitukset

(Koodeksin 23 artiklan 4 kohta)

Päätösten uudelleenarviointia ja soveltamisen keskeyttämistä koskevaa 15–18 artiklaa ei sovelleta sitovaa tietoa koskeviin päätöksiin.

3 jakso

Valtuutettu talouden toimija

1 alajakso

Valtuutetun talouden toimijan asemasta saatavat edut

23 artikla

Lähtöä edeltäviä ilmoituksia koskevat helpotukset

(Koodeksin 38 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   Jos koodeksin 38 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vaarattomuutta ja turvallisuutta koskevan valtuutuksen saanut talouden toimija, jäljempänä ’AEOS’, antaa omasta puolestaan lähtöä edeltävän ilmoituksen tulli-ilmoituksena tai jälleenvienti-ilmoituksena, ainoastaan kyseisissä ilmoituksissa olevia tietoja vaaditaan.

2.   Kun AEOS antaa toisen henkilön puolesta, joka on myös AEOS, lähtöä edeltävän ilmoituksen tulli-ilmoituksena tai jälleenvienti-ilmoituksena, ainoastaan kyseisissä ilmoituksissa olevia tietoja vaaditaan.

24 artikla

Suotuisampi kohtelu riskinarvioinnissa ja tarkastuksissa

(Koodeksin 38 artiklan 6 kohta)

1.   Valtuutetulle talouden toimijalle, jäljempänä ’AEO’, tehdään vähemmän fyysisiä ja asiakirjoihin perustuvia tarkastuksia kuin muille talouden toimijoille.

2.   Kun AEOS on antanut saapumisen yleisilmoituksen tai koodeksin 130 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa tulli-ilmoituksen tai väliaikaista varastointia koskevan ilmoituksen tai jos AEOS on antanut tiedoksi omassa tietojärjestelmässään olevaa omaa saapumisen yleisilmoitusta koskevat tiedot ja antanut niihin koodeksin 127 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun pääsyn, koodeksin 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen saapumistullitoimipaikan on annettava asia tiedoksi kyseiselle AEOS:lle, kun lähetys on valittu fyysiseen tarkastukseen. Kyseinen tiedoksianto on annettava ennen kuin tavarat saapuvat unionin tullialueelle.

Tiedoksianto on annettava myös liikenteenharjoittajan saataville, jos liikenteenharjoittaja ei ole sama kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu AEOS, edellyttäen että liikenteenharjoittaja on AEOS ja se on liitettynä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja ilmoituksia koskeviin sähköisiin järjestelmiin.

Kyseistä tiedoksiantoa ei anneta, jos se voi vaarantaa tarkastuksen tekemisen tai tarkastuksen tulokset.

3.   Kun AEO antaa väliaikaista varastointia koskevan ilmoituksen tai tulli-ilmoituksen koodeksin 171 artiklan mukaisesti, kyseisen väliaikaista varastointia koskevan ilmoituksen tai kyseisen tulli-ilmoituksen vastaanottamiseen toimivaltaisen tullitoimipaikan on annettava asia tiedoksi kyseiselle AEO:lle, kun lähetys on valittu tullitarkastukseen. Kyseinen ilmoitus on annettava ennen kuin tavarat esitetään tullille.

Kyseistä tiedoksiantoa ei anneta, jos se voi vaarantaa tarkastuksen tekemisen tai tarkastuksen tulokset.

4.   Kun AEO:n ilmoittamat lähetykset on valittu fyysiseen tai asiakirjoihin perustuvaan tarkastukseen, tällaiset tarkastukset on asetettava etusijalle.

AEO:n pyynnöstä tarkastukset voidaan tehdä muussa paikassa kuin siinä, jossa tavarat on esitettävä tullille.

5.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedoksiannot eivät koske tapauksia, joissa tavaroiden tullille esittämisen jälkeen päätetään väliaikaista varastointia koskevan ilmoituksen tai tulli-ilmoituksen perusteella tehdä tullitarkastuksia.

25 artikla

Poikkeukset suotuisammasta kohtelusta

(Koodeksin 38 artiklan 6 kohta)

Edellä 24 artiklassa tarkoitettua suotuisampaa kohtelua ei sovelleta tullitarkastuksiin, jotka liittyvät erityisiin korotettuihin uhkatasoihin tai muussa unionin lainsäädännössä säädettyihin tarkastusvelvoitteisiin.

Tulliviranomaisten on kuitenkin suoritettava tarvittavat käsittelyt, muodollisuudet ja tarkastukset AEOS:n ilmoittamille lähetyksille ensisijaisesti.

2 alajakso

Valtuutetun talouden toimijan asemaa koskeva hakemus

26 artikla

AEO-asemaa koskevan hakemuksen hyväksymisedellytykset

(Koodeksin 22 artiklan 2 kohta)

1.   Edellä 11 artiklan 1 kohdassa säädettyjen hakemuksen hyväksymisedellytysten lisäksi hakijan on AEO-asemaa hakiessaan toimitettava hakemuksensa mukana itsearviointi, jonka tulliviranomaisten on asetettava saataville.

2.   Yksi talouden toimittaja saa jättää vain yhden AEO-asemaa koskevan hakemuksen, jotka kattaa sen kaikki pysyvät toimipaikat unionin tullialueella.

27 artikla

Toimivaltainen tulliviranomainen

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta)

Kun toimivaltaista tulliviranomaista ei voi määrittää koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan tai tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti, hakemus on jätettävä sen jäsenvaltion tulliviranomaisille, jossa hakijalla on pysyvä toimipaikka ja jossa tiedot sen unionissa toteuttamista yleisistä logistisista hallintotoimista säilytetään tai ovat saatavilla hakemuksen mukaisesti.

28 artikla

Määräaika päätösten tekemiselle

(Koodeksin 22 artiklan 3 kohta)

1.   Koodeksin 22 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöksen tekemisen määräaikaa voidaan pidentää enintään 60 päivällä.

2.   Jos vireillä on rikosoikeudellinen menettely, joka antaa aiheen epäillä, täyttääkö hakija koodeksin 39 artiklan a alakohdassa tarkoitetut edellytykset, päätöksen tekemisen määräaikaa on pidennettävä kyseisen menettelyn päätökseen saattamiseksi tarvittavan ajan.

29 artikla

AEO-valtuutuksen voimaantulopäivä

(Koodeksin 22 artiklan 4 kohta)

Poiketen siitä, mitä koodeksin 22 artiklan 4 kohdassa säädetään, AEO-aseman myöntävä valtuutus, jäljempänä ’AEO-valtuutus’, tulee voimaan viidentenä päivänä päätöksen tekemisen jälkeen.

30 artikla

Soveltamisen keskeyttämisen oikeudelliset vaikutukset

(Koodeksin 23 artiklan 4 kohdan b alakohta)

1.   Kun AEO-valtuutuksen soveltaminen keskeytetään sen vuoksi, ettei jotain koodeksin 39 artiklassa tarkoitettua edellytystä ole noudatettu, päätöksen tehneen tulliviranomaisen on keskeytettävä sellaisen kyseisen AEO:n osalta tekemänsä päätöksen soveltaminen, joka perustuu yleisesti AEO-valtuutukseen tai johonkin AEO-valtuutuksen keskeyttämiseen johtaneeseen erityiseen edellytykseen.

2.   AEO:n osalta tehdyn tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen soveltamisen keskeyttäminen ei saa johtaa asianomaisen AEO-valtuutuksen soveltamisen keskeyttämiseen ilman eri toimenpiteitä.

3.   Jos koodeksin 39 artiklan d alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttämättä jättämisen vuoksi keskeytetään 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti sellaista henkilöä koskevan päätöksen soveltaminen, joka on sekä AEOS että koodeksin 38 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tulliyksinkertaistuksiin oikeutettu valtuutettu talouden toimija, jäljempänä ’AEOC’, kyseisen AEOC-valtuutuksen soveltaminen on keskeytettävä, mutta toimijan AEOS-valtuutus pysyy voimassa.

Jos koodeksin 39 artiklan e alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttämättä jättämisen vuoksi keskeytetään 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti sellaista henkilöä koskevan päätöksen soveltaminen, joka on sekä AEOS että AEOC, kyseisen AEOS-valtuutuksen soveltaminen on keskeytettävä, mutta toimijan AEOC-valtuutus pysyy voimassa.

II OSASTO

TUONTI- TAI VIENTITULLIEN JA MUIDEN TAVARAKAUPPAA KOSKEVIEN TOIMENPITEIDEN SOVELTAMISPERUSTEET

1 LUKU

Tavaroiden alkuperä

1 jakso

Muu kuin tullietuuskohteluun oikeuttava alkuperä

31 artikla

Yhdessä maassa tai yhdellä alueella kokonaan tuotetut tavarat

(Koodeksin 60 artiklan 1 kohta)

Seuraavia tavaroita on pidettävä yhdessä maassa tai yhdellä alueella kokonaan tuotettuina:

a)	kyseisestä maasta tai kyseiseltä alueelta louhitut kivennäistuotteet;

b)	siellä korjatut kasvituotteet;

c)	siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

d)	siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;

e)	siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;

f)	merikalastustuotteet ja muut tuotteet, jotka on pyydetty asianomaisessa maassa tai asianomaisella alueella rekisteröidyillä ja kyseisen maan tai alueen lipun alla purjehtivilla aluksilla minkä tahansa maan aluevesien ulkopuolella sijaitsevalta mereltä;

g)	tavarat, jotka on tuotettu tehdasaluksilla kyseisen maan tai alueen f alakohdassa tarkoitetuista alkuperätuotteista, edellyttäen että tällaiset tehdasalukset on rekisteröity kyseisessä maassa tai alueella ja ne purjehtivat sen lipun alla;

h)	merenpohjasta tai merenpohjan alapuolisesta aluskerroksesta aluevesien ulkopuolella saadut tuotteet, edellyttäen että kyseisellä maalla tai alueella on yksinoikeus hyödyntää kyseistä merenpohjaa tai aluskerrosta;

i)	valmistustoiminnoista ja käytetyistä tavaroista saadut jätteet ja romu, jos ne kerättiin siellä ja ne soveltuvat ainoastaan raaka-aineiden talteenottoon;

j)	siellä yksinomaan a–i alakohdassa eritellyistä tuotteista tuotetut tavarat.

32 artikla

Tavarat, joiden tuotanto tapahtuu useammassa kuin yhdessä maassa tai useammalla kuin yhdellä alueella

(Koodeksin 60 artiklan 2 kohta)

On katsottava, että liitteessä 22–01 luetelluille tavaroille on tehty viimeinen merkittävä valmistus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmiusastetta siinä maassa tai sillä alueella, jossa tai jolla kyseisessä liitteessä vahvistetut säännöt täytetään tai joka yksilöidään kyseisissä säännöissä.

33 artikla

Valmistus- tai käsittelytoiminnot, jotka eivät ole taloudellisesti perusteltuja

(Koodeksin 60 artiklan 2 kohta)

Muussa maassa tai muulla alueella suoritettua valmistusta tai käsittelyä on pidettävä taloudellisesti perustelemattomana, jos saatavilla olevien tietojen perusteella todetaan, että toiminnon tarkoituksena oli välttää koodeksin 59 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen.

Liitteen 22–01 soveltamisalaan kuuluviin tavaroihin sovelletaan kyseisiä tavaroita koskevia ryhmän jäännössääntöjä.

Kun liitteen 22-01 soveltamisalaan kuulumattomien tavaroiden viimeinen valmistus tai käsittely katsotaan taloudellisesti perustelemattomaksi, on katsottava, että tavaroille on tehty viimeinen merkittävä taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmiusastetta, siinä maassa tai sillä alueella, josta tai jolta suurin osa aineksista on peräisin kyseisten ainesten arvon perusteella määritettynä.

34 artikla

Riittämättömät toiminnot

(Koodeksin 60 artiklan 2 kohta)

Seuraavia toimintoja ei pidetä alkuperää antavana merkittävänä, taloudellisesti perusteltuna valmistuksena tai käsittelynä:

a)	toiminnot tuotteiden kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana (tuuletus, ripustus, kuivaus, vahingoittuneiden osien poisto ja niidenkaltaiset toiminnot) tai toiminnot lähetyksen tai kuljetuksen helpottamiseksi;

b)	yksinkertaiset toimet, jotka käsittävät pölyn poiston, seulonnan, lajittelun, luokittelun, yhteensovituksen, pesun, paloittelun;

c)	uudelleen pakkaaminen sekä kollien jakaminen ja yhdistäminen, yksinkertainen pullotus, tölkitys, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille tai levyille kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet;

d)	tavaroiden asettaminen sarjoiksi tai yhdistelmiksi tai myyntiin;

e)	merkkien, nimilappujen tai muiden niidenkaltaisten tunnisteiden kiinnitys tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;

f)	tuotteiden osien pelkkä yhdistäminen täydelliseksi tavaraksi;

g)	purkaminen osiin tai käyttötarkoituksen muuttaminen;

h)	kahden tai useamman a–g alakohdassa eritellyn toiminnon toteuttaminen yhdessä.

35 artikla

Tarvikkeet, varaosat ja työkalut

(Koodeksin 60 artikla)

1.   Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan joidenkin yhdistetyn nimikkeistön XVI, XVII ja XVIII jaksossa lueteltujen tavaroiden kanssa ja jotka ovat niiden tavanomaisen varustuksen osa, katsotaan olevan samaa alkuperää kuin kyseisten tavaroiden.

2.   Joidenkin yhdistetyn nimikkeistön XVI, XVII ja XVIII jaksossa lueteltujen ja unionissa aiemmin vapaaseen liikkeeseen luovutettujen tavaroiden kanssa käytettäviksi tarkoitettujen olennaisten varaosien katsotaan olevan samaa alkuperää kuin tavarat, jos olennaisten varaosien käyttö tuotantovaiheessa ei olisi muuttanut niiden alkuperää.

3.   Tässä artiklassa olennaisina varaosina pidetään osia, jotka ovat

a)	komponentteja, joita ilman vapaaseen liikkeeseen luovutetun tai aiemmin viedyn laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon toimivuutta ei voida varmistaa, ja

b)	luonteenomaisia näille tavaroille, ja

c)	tarkoitettuja niiden tavanomaiseen kunnossapitoon ja vastaavien vaurioituneiden tai käyttökelvottomiksi tulleiden osien korvaamiseen.

36 artikla

Neutraalit tekijät ja pakkaaminen

(Koodeksin 60 artikla)

1.   Sen määrittämiseksi, onko tavarat jonkin maan tai alueen alkuperää, seuraavien tekijöiden alkuperää ei oteta huomioon:

a)	energia ja polttoaineet;

b)	laitokset ja laitteistot;

c)	koneet ja työkalut;

d)	ainekset, jotka eivät sisälly ja joiden ei ole tarkoitus sisältyä tavaran lopullisen koostumukseen.

2.   Jos neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (12) liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön 5 tulkintasäännön mukaan pakkauspäällyksiä ja pakkausaineita pidetään tuotteen osana luokittelutarkoituksissa, niitä ei otetaan huomioon alkuperää määritettäessä, jollei asianomaista tavaraa koskeva liitteen 22–01 sääntö pohjaudu lisäarvon prosenttimäärään.

2 jakso

Etuuskohteluun oikeuttava alkuperä

37 artikla

Määritelmät

Tässä jaksossa tarkoitetaan:

1)	’edunsaajamaalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 978/2012 (13) liitteessä II lueteltuja yleisen tullietuusjärjestelmän, jäljempänä ’GSP’, edunsaajamaata

2)	’valmistuksella’ kaikenlaista valmistusta tai käsittelyä, myös kokoamista;

3)	’aineksella’ kaikkia aineosia, raaka-aineita, komponentteja, osia jne., joita käytetään tuotteen valmistuksessa;

4)	’tuotteella’ valmistettavaa tuotetta, vaikka se olisi tarkoitettu käytettäväksi myöhemmin toisessa valmistustoiminnossa;

5)	’tavaroilla’ sekä aineksia että tuotteita;

6)	’kahdenvälisellä kumulaatiolla’ järjestelmää, jossa unionin alkuperätuotteita voidaan pitää edunsaajamaan alkuperäaineksina, jos niitä on jatkojalostettu tai ne on käytetty jonkin tuotteen valmistukseen kyseisessä edunsaajamaassa;

7)	’kumulaatiolla Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa’ järjestelmää, jossa Norjan, Sveitsin tai Turkin alkuperätuotteita voidaan pitää edunsaajamaan alkuperäaineksina, jos niitä on jatkojalostettu tai ne on käytetty jonkin tuotteen valmistukseen kyseisessä edunsaajamaassa ja tuotu unioniin;

8)

’alueellisella kumulaatiolla’ järjestelmää, jossa tämän jakson mukaisia alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperätuotteita pidetään samaan alueelliseen ryhmään kuuluvan toisen maan alkuperäaineksina (tai muuhun alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperäaineksina, kun ryhmien välinen kumulaatio on mahdollista), jos niitä on jatkojalostettu kyseisessä maassa tai ne on käytetty siellä valmistetun tuotteen valmistukseen;

9)

’laajennetulla kumulaatiolla’ järjestelmää, joka edellyttää komission jonkin edunsaajamaan esittämästä pyynnöstä myöntämää lupaa ja jossa sellaisen maan alkuperäaineksia, jonka kanssa unioni on tehnyt tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan mukaisen voimassa olevan vapaakauppasopimuksen, pidetään asianomaisen edunsaajamaan alkuperäaineksina, jos niitä on jatkojalostettu kyseisessä maassa tai ne on käytetty siellä valmistetun tuotteen valmistukseen;

10)	’keskenään korvattavissa olevilla aineksilla’ samanlaisia aineksia, jotka ovat samaa kaupallista laatua, joiden tekniset ja fyysiset ominaisuudet ovat samat ja joita ei voida erottaa toisistaan sen jälkeen, kun ne on käytetty valmiin tuotteen valmistukseen;

11)	’alueellisella ryhmällä’ sellaisten maiden ryhmää, joiden välillä sovelletaan alueellista kumulaatiota;

12)	’tullausarvolla’ tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamisesta 1994 tehdyn sopimuksen (WTO:n sopimus tullausarvosta) mukaisesti määritettyä arvoa;

13)

’ainesten arvolla’ käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa tuontihetkellä tai, jos tätä arvoa ei tiedetä eikä voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa, tuotantomaassa kyseisistä aineksista maksettua hintaa: kun käytettyjen alkuperäainesten arvo on todettava, tätä alakohtaa olisi sovellettava soveltuvin osin;

14)

’noudettuna-hinnalla’ sille valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, tuotteesta maksettua noudettuna-hintaa, johon sisältyvät kaikkien valmistuksessa käytettyjen ainesten arvo ja muut sen tuottamiseen liittyvät kustannukset ja josta on vähennetty mahdolliset sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä. Jos todellinen maksettu hinta ei vastaa kaikkia tuotteen valmistukseen liittyviä kustannuksia, jotka tosiasiallisesti aiheutuivat tuotantomaassa, noudettuna -hinnalla tarkoitetaan kaikkien näiden kustannusten summaa, josta on vähennetty mahdolliset sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä. Jos viimeisen valmistuksen tai käsittelyn suorittaa alihankkija, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmaisu ’valmistaja’ voi tarkoittaa yritystä, joka on teettänyt toimen kyseisellä alihankkijalla.

15)

’ei-alkuperäainesten enimmäismäärällä’ sitä, kuinka paljon enintään ei-alkuperäaineksia sallitaan, jotta valmistusta voidaan pitää riittävänä valmistuksena tai käsittelynä antamaan tuotteelle alkuperäaseman. Tämä voidaan ilmaista prosenttiosuutena tuotteen noudettuna-hinnasta tai prosenttiosuutena sellaisten käytettyjen ainesten nettopainosta, jotka kuuluvat tiettyyn ryhmäkokonaisuuteen, ryhmään, nimikkeeseen tai alanimikkeeseen;

16)	’nettopainolla’ tavaroiden painoa ilman mitään pakkausaineita ja pakkauspäällyksiä;

17)	’ryhmillä’, ’nimikkeillä’ ja ’alanimikkeillä’ (neli- tai kuusinumeroisia) ryhmiä, nimikkeitä ja alanimikkeitä, joita käytetään harmonoidun järjestelmän muodostavassa nimikkeistössä, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna tulliyhteistyöneuvoston 26 päivänä kesäkuuta 2004 antamalla suosituksella;

18)	’luokittelulla’ tuotteen tai aineksen luokittelua harmonoidun järjestelmän tiettyyn nimikkeeseen tai alanimikkeeseen;

19)	’lähetyksellä’ tuotteita, jotka joko a) lähetetään samanaikaisesti yhdeltä viejältä yhdelle vastaanottajalle; tai b) kuljetetaan yhdellä kuljetusasiakirjalla, joka kattaa lähetyksen viejältä vastaanottajalle, tai jos tällaista asiakirjaa ei ole, yhdellä kauppalaskulla;

20)	’viejällä’ henkilöä, joka vie tavarat unioniin tai edunsaajamaahan ja joka pystyy todistamaan tavaroiden alkuperän riippumatta siitä, onko hän valmistaja ja suorittaako hän itse vientimuodollisuudet;

21)

’rekisteröidyllä viejällä’: a) edunsaajamaahan sijoittautunutta viejää, joka on rekisteröity kyseisen edunsaajamaan toimivaltaisissa viranomaisissa tuotteiden viemiseksi asianomaisessa järjestelmässä joko unioniin tai sellaiseen toiseen edunsaajamaahan, jonka kanssa alueellinen kumulaatio on mahdollinen; tai b) jäsenvaltioon sijoittautunutta viejää, joka on rekisteröity kyseisen jäsenvaltion tulliviranomaisissa unionin alkuperätuotteiden viemiseksi siinä tarkoituksessa, että ne käytetään aineksina jossakin edunsaajamaassa kahdenvälisen kumulaation mukaisesti; tai c) jäsenvaltioon sijoittautunutta tavaroiden jälleenlähettäjää, joka on rekisteröity kyseisen jäsenvaltion tulliviranomaisissa korvaavien alkuperävakuutusten laatimiseksi siinä tarkoituksessa, että alkuperätuotteet jälleenlähetetään muualle unionin tullialueelle tai soveltuvin osin Norjaan, Sveitsiin tai Turkkiin, jäljempänä ’rekisteröity jälleenlähettäjä’.

22)	’alkuperävakuutuksella’ tavaroiden viejän tai jälleenlähettäjän laatimaa vakuutusta, josta käy ilmi, että sen kattamat tavarat noudattavat asianomaisen järjestelmän alkuperäsääntöjä.

1 alajakso

Alkuperäselvitysten antaminen tai laatiminen

38 artikla

INF 4 -tiedotustodistusten hakemis- ja myöntämismenetelmä

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

1.   INF 4 -tiedotustodistusta voidaan hakea muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä, ja tällaisten hakemusten on täytettävä liitteessä 22–02 luetellut tietovaatimukset.

2.   INF 4 -tiedotustodistuksen on täytettävä liitteessä 22–02 luetellut tietovaatimukset.

39 artikla

Valtuutetun viejän luvan hakemis- ja myöntämismenetelmä

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Etuuskohteluun oikeuttavien alkuperäselvitysten laatimiseen oikeuttavaa valtuutetun viejän asemaa voidaan hakea ja valtuutetun viejän lupa myöntää muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

40 artikla

Rekisteröidyn viejän luvan hakemismenetelmä

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Rekisteröidyksi viejäksi voidaan hakea muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

2 alajakso

Unionin GSP-järjestelmän puitteissa sovellettava alkuperätuotteiden käsitteen määritelmä

41 artikla

Yleiset periaatteet

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Seuraavia tuotteita on pidettävä edunsaajamaan alkuperätuotteina:

a)	kyseisessä maassa 44 artiklan mukaisesti kokonaan tuotetut tuotteet;

b)	kyseisessä maassa tuotetut tuotteet, jotka sisältävät muita kuin siellä kokonaan tuotettuja aineksia, jos näille aineksille on suoritettu 45 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely.

42 artikla

Alueperiaate

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Tässä alajaksossa vahvistetut alkuperäaseman saamista koskevat edellytykset on täytettävä asianomaisessa edunsaajamaassa.

2.   Ilmaisulla ’edunsaajamaa’ tarkoitetaan myös Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyssä Monoego Bayn yleissopimuksessa) tarkoitettuja ja siinä tarkasti määriteltyjä kyseisen maan aluevesiä.

3.   Jos edunsaajamaasta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla voida osoittaa, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	palautetut tuotteet ovat samat kuin viedyt tuotteet, ja

b)	niille ei ole suoritettu kyseisessä maassa tai viennin aikana muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimintoja.

43 artikla

Tavaroiden käsittelemättömyys

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Vapaaseen liikkeeseen unionissa luovutettaviksi ilmoitettujen tuotteiden on oltava samat kuin siitä edunsaajamaasta viedyt tuotteet, jonka alkuperää niiden katsotaan olevan. Ennen niiden ilmoittamista vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi niitä ei saa olla muutettu tai jalostettu millään tavalla eikä niille saa olla tehty mitään muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tai merkkien, nimilappujen, sinettien tai unionissa sovellettavien kansallisten erityisvaatimusten noudattamisen varmistavien muiden asiakirjojen lisäämiseksi tai kiinnittämiseksi tarvittavia toimintoja.

2.   Edunsaajamaahan 53, 54, 55 ja 56 artiklan mukaista kumulaatiota varten tuotujen tuotteiden on oltava samat kuin siitä maasta viedyt tuotteet, joiden alkuperää niiden katsotaan olevan. Ennen niiden ilmoittamista tuontimaassa asiaankuuluvaan tullimenettelyyn niitä ei saa olla muutettu tai jalostettu millään tavalla eikä niille saa olla tehty mitään muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimintoja.

3.   Tuotteet voidaan varastoida, jos ne pysyvät tullivalvonnassa kauttakulkumaassa tai -maissa.

4.   Viejä voi jakaa lähetykset tai tämä voidaan tehdä viejän vastuulla, jos asianomaiset tavarat pysyvät tullivalvonnassa kauttakulkumaassa tai -maissa.

5.   Edellä 1–4 kohtaa katsotaan noudatetun, jollei tulliviranomaisilla ole aihetta toisin epäillä; tällaisissa tapauksissa tulliviranomaiset voivat pyytää ilmoittajaa antamaan vaatimustenmukaisuutta koskevia todisteita, jotka voidaan antaa millä tahansa tavalla, ja jotka voivat olla esimerkiksi konossementin kaltaisia sopimusperusteisia kuljetusasiakirjoja tai kollien merkintöihin tai numeroihin perustuva konkreettisia todisteita taikka muita itse tavaroihin liittyviä todisteita.

44 artikla

Kokonaan tuotetut tuotteet

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Seuraavia on pidettävä edunsaajamaassa kokonaan tuotettuina:

a)	sen maaperästä tai sen merenpohjasta louhitut kivennäistuotteet;

b)	siellä kasvatetut tai korjatut kasvit ja kasvituotteet;

c)	siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

d)	siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;

e)	siellä syntyneistä ja kasvatetuista teurastetuista eläimistä saadut tuotteet;

f)	siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;

g)	vesiviljelytuotteet, jos asianomaiset kalat, äyriäiset ja nilviäiset ovat syntyneet ja kasvatetut siellä;

h)	sen alusten aluemerten ulkopuolelta pyytämät merikalastustuotteet ja muut sen alusten aluemerten ulkopuolelta saamat tuotteet;

i)	sen tehdasaluksilla ainoastaan h alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tuotteet;

j)	siellä kerätyt yksinomaan raaka-aineiden talteenottoon soveltuvat käytetyt tavarat;

k)	siellä suoritetuista valmistustoiminnoista syntyneet jätteet ja romu;

l)	minkä tahansa aluemeren ulkopuolisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisista kerrostumista saadut tuotteet, jos sillä on yksinoikeus hyödyntää tätä merenpohjaa tai sen alaisia kerrostumia;

m)	siellä yksinomaan a–l alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tavarat.

2.   Edellä 1 kohdan h ja i alakohdassa käytetyillä ilmaisuilla ’sen alusten’ ja ’sen tehdasaluksilla’ tarkoitetaan ainoastaan sellaisia aluksia ja tehdasaluksia, jotka täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

a)	ne on merkitty edunsaajamaan tai jäsenvaltion alusrekisteriin;

b)	ne purjehtivat edunsaajamaan tai jäsenvaltion lipun alla;

c)

ne täyttävät toisen seuraavista edellytyksistä: i) ne ovat vähintään puoliksi edunsaajamaan tai jäsenvaltioiden kansalaisten omistamia; tai ii) ne ovat sellaisten yritysten omistamia, — joiden kotipaikka tai päätoimipaikka on edunsaajamaassa tai jäsenvaltiossa, ja — jotka ovat vähintään puoliksi edunsaajamaan tai jäsenvaltioiden omistuksessa taikka edunsaajamaan tai jäsenvaltioiden julkisyhteisöjen tai kansalaisten omistuksessa.

3.   Kaikki 2 kohdan edellytykset voidaan täyttää jäsenvaltioissa tai eri edunsaajamaissa, jos kaikkiin asianomaisiin edunsaajamaihin sovelletaan 55 artiklan 1 ja 5 kohdanmukaista kumulaatiota. Tällaisessa tapauksessa tuotteet on katsottava sen edunsaajamaan alkuperätuotteiksi, jonka lipun alla alus tai tehdasalus purjehtii 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan, jos 55 artiklan 2 kohdan a, c ja d alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

45 artikla

Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Tuotteita, joita ei ole tuotettu kokonaan asianomaisessa edunsaajamaassa 44 artiklassa tarkoitetulla tavalla, on pidettävä sen alkuperätuotteina, jos liitteessä 22–03 olevassa luettelossa säädetyt edellytykset täyttyvät asianomaisten tavaroiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 ja 48 artiklan soveltamista.

2.   Jos tuote, joka on saanut jossakin maassa alkuperäaseman 1 kohdan mukaisesti, jatkojalostetaan kyseisessä maassa ja sitä käytetään aineksena jonkin toisen tuotteen valmistuksessa, kyseisen aineksen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia ei oteta huomioon.

46 artikla

Keskiarvot

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Kunkin tuotteen osalta on määritettävä, täyttyvätkö 45 artiklan 1 kohdan vaatimukset.

Jos kuitenkin asiaankuuluva sääntö perustuu ei-alkuperäainesten enimmäismäärän noudattamiseen, ei-alkuperäaineisten arvo voidaan laskea keskiarvon perusteella 2 kohdan mukaisesti kustannusten ja valuuttakurssien vaihtelujen huomioon ottamiseksi.

2.   Edellä1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tuotteen keskimääräinen noudettuna-hinta on laskettava näiden tuotteiden kaikesta edellisenä verovuonna tapahtuneesta myynnistä veloitettujen noudettuna-hintojen summan perusteella ja käytettyjen ei-alkuperäainesten keskiarvo on laskettava edellisenä verovuonna tapahtuneessa tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäaineisten arvon summan perusteella, sellaisina kuin ne on määritelty viejämaassa, tai, jos koko verovuotta koskevia lukuja ei vielä ole saatavilla, käytetään lyhyempää, kuitenkin vähintään kolmen kuukauden pituista ajanjaksoa.

3.   Jos viejät ovat valinneet keskiarvoihin perustuvat laskelmat, niiden on johdonmukaisesti sovellettava tällaista menetelmää viiteverovuotta seuraavana vuonna tai, soveltuvin osin, viitekautena käytettyä lyhyempää ajanjaksoa seuraavana vuonna. Ne voivat lopettaa tällaisen järjestelmän soveltamisen, jos ne toteavat jonkin verovuoden tai vähintään kolmen kuukauden pituisen lyhyemmän edustavan ajanjakson aikana, että tällaisen menetelmän käytön perusteena olleita kustannusten tai valuuttakurssin vaihteluja ei enää ole.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja keskiarvoja on käytettävä noudettuna-hintana ja ei-alkuperäaineisten arvona ei-alkuperäainesten enimmäismäärää koskevan vaatimuksen noudattamisen toteamiseksi.

47 artikla

Riittämätön valmistus tai käsittely

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Seuraavia valmistus- tai käsittelytoimia pidetään riittämättöminä antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 45 artiklassa säädetyt edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista:

a)	toiminnot tuotteiden kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana;

b)	kollien jakaminen ja yhdistäminen;

c)	pesu, puhdistus; pölyn, oksidin, öljyn, maalin tai muiden peiteaineiden poistaminen;

d)	tekstiilien ja tekstiilitavaroiden silitys tai prässäys;

e)	yksinkertainen maalaus ja kiillotus;

f)	riisin esikuorinta ja hiominen osittain tai kokonaan; viljan ja riisin kiillotus ja lasitus;

g)	sokerin värjäys tai maustaminen taikka sokeripalojen muodostus; kidesokerin hienontaminen osittain tai kokonaan;

h)	hedelmien, pähkinöiden ja vihannesten kuoriminen ja kivien poisto;

i)	teroitus, yksinkertainen hiominen tai yksinkertainen leikkaaminen;

j)	seulonta, lajittelu, luokittelu, ryhmittely, yhteensovitus (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi);

k)	yksinkertainen pullotus, tölkitys, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille tai levyille kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet;

l)	merkkien, nimilappujen, logojen ja muiden niiden kaltaisten tunnusten kiinnittäminen tai painaminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;

m)	erilaistenkin tuotteiden yksinkertainen sekoittaminen; sokerin sekoittaminen minkä tahansa ainesten kanssa;

n)	yksinkertainen veden lisääminen tai tuotteiden laimentaminen, dehydratointi tai denaturointi;

o)	osien yksinkertainen yhdistäminen kokonaiseksi tuotteeksi tai tuotteiden purkaminen osiin;

p)	eläinten teurastus;

q)	kahden tai useamman a–p alakohdassa tarkoitetun toiminnon toteuttaminen yhdessä;

2.   Edellä 1 kohtaa sovellettaessa toimintoja on pidettävä yksinkertaisina silloin, kun niiden suorittamiseksi ei tarvita erityistaitoja eikä nimenomaisesti näitä toimintoja varten tuotettuja tai asennettuja koneita, laitteita tai välineitä.

3.   Kaikki tietylle tuotteelle jossakin edunsaajamaassa suoritetut toiminnot on otettava huomioon määritettäessä, pidetäänkö tälle tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämättömänä.

48 artikla

Yleinen toleranssi

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Poiketen siitä, mitä 45 artiklassa säädetään, ja tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ei-alkuperäaineksia, joita liitteessä 22–03 olevassa luettelossa vahvistettujen edellytysten mukaan ei saa käyttää tietyn tuotteen valmistuksessa, voidaan kuitenkin käyttää, jos niiden arvioitu yhteisarvo tai nettopaino on enintään

a)	15 prosenttia tuotteen painosta, kun kyse on harmonoidun järjestelmän 2 ja 4–24 ryhmän tuotteista, lukuun ottamatta 16 ryhmän jalostettuja kalastustuotteita;

b)	15 prosenttia tuotteen noudettuna-hinnasta, kun kyse on muista tuotteista, lukuun ottamatta harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteita, joihin sovelletaan liitteessä 22–03 olevan I osan 6 ja 7 huomautuksessa mainittuja poikkeamia.

2.   Edellä 1 kohtaa sovellettaessa mitään liitteessä 22–03 olevassa luettelossa vahvistetuissa säännöissä eriteltyä ei-alkuperäaineisten enimmäismäärää koskevaa prosenttiosuutta ei saa ylittää.

3.   Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään ei sovelleta tuotteisiin, jotka on tuotettu kokonaan edunsaajamaassa 44 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Kyseisissä kohdissa säädettyä toleranssia on kuitenkin sovellettava kaikkien sellaisten jonkin tuotteen valmistuksessa käytettyjen ainesten summaan, joiden osalta liitteessä 22-03 olevassa luettelossa vahvistettu kyseistä tuotetta koskeva sääntö edellyttää, että tällaisten ainesten on oltava kokonaan tuotettuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan ja 49 artiklan 2 kohdan soveltamista.

49 artikla

Kelpuuttamisen yksikkö

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Kelpuuttamisen yksikkö tämän alajakson säännöksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä nimike harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan.

2.   Kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka luokitellaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, kukin yksittäinen tuote on otettava huomioon tämän alajakson säännöksiä sovellettaessa.

3.   Jos harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

50 artikla

Tarvikkeet, varaosat ja työkalut

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, jotka kuuluvat tavanomaisena varustuksena tähän laitteistoon, koneeseen, laitteeseen tai ajoneuvoon ja jotka sisältyvät sen noudettuna-hintaan, on katsottava muodostavan kyseisen laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa yhden kokonaisuuden.

51 artikla

Sarjat

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Harmonoidun järjestelmän 3 yleisen tulkintasäännön b alakohdan mukaisia sarjoja on pidettävä alkuperätuotteina, jos kaikki sarjaan kuuluvat tuotteet ovat alkuperätuotteita.

Jos sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kuitenkin kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 prosenttia sarjan noudettuna-hinnasta.

52 artikla

Neutraalit tekijät

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Määritettäessä, onko jokin tuote alkuperätuote, huomioon ei oteta sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjen seuraavien tuotteiden alkuperää:

a)	energia ja polttoaineet;

b)	laitokset ja laitteistot;

c)	koneet ja työkalut;

d)	muut tavarat, jotka eivät sisälly ja joiden ei ole tarkoitus sisältyä tuotteen lopullisen koostumukseen.

3 alajakso

Unionin GSP-järjestelmän puitteissa sovellettavat kumulaatiota ja ainesten varastojen hallinnointia koskevat säännöt

53 artikla

Kahdenvälinen kumulaatio

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Kahdenvälisessä kumulaatiossa unionin alkuperätuotteita voidaan pitää edunsaajamaan alkuperäaineksina, jos ne on käytetty kyseisessä maassa valmistetun tuotteen valmistukseen ja jos siellä suoritettu valmistus tai käsittely ylittää 47 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot.

Unionista edunsaajamaahan kahdenvälistä kumulaatiota varten suuntautuvaan vientiin sovelletaan soveltuvin osin 41–52 artiklaa ja alkuperäselvitysten jälkitarkastusta koskevia säännöksiä.

54 artikla

Kumulaatio Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Kumulaatiossa Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa kyseisten maiden alkuperätuotteita on pidettävä edunsaajamaan alkuperäaineksina, jos siellä suoritettu asianomainen valmistus tai käsittely ylittää 47 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot.

2.   Kumulaatiota Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 1–24 ryhmään kuuluviin tuotteisiin.

55 artikla

Alueellinen kumulaatio

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Alueellista kumulaatiota sovelletaan seuraaviin neljään erilliseen alueelliseen ryhmään:

a)	I ryhmä: Brunei, Filippiinit, Indonesia, Kambodža, Laos, Malesia, Myanmar/Burma, Thaimaa ja Vietnam;

b)	II ryhmä: Bolivia, Costa Rica, Ecuador, El Salvador, Guatemala, Honduras, Kolumbia, Nicaragua, Panama, Peru ja Venezuela;

c)	III ryhmä: Bangladesh, Bhutan, Intia, Malediivit, Nepal, Pakistan ja Sri Lanka;

d)	IV ryhmä: Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay.

2.   Samaan ryhmään kuuluvien maiden välistä alueellista kumulaatiota sovelletaan ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	kumulaatioon osallistuvat maat ovat sinä ajankohtana, jona tuote viedään unioniin, edunsaajamaita, joiden etuuskohtelujärjestelyjä ei ole väliaikaisesti peruutettu asetuksen (EU) N:o 978/2012 mukaisesti;

b)	johonkin alueelliseen ryhmään kuuluvien maiden välisessä alueellisessa kumulaatiossa sovelletaan 2 alajaksossa säädettyjä alkuperäsääntöjä;

c)

alueellisen ryhmän maat ovat sitoutuneet: i) noudattamaan tämän alajakson säännöksiä tai varmistamaan niiden noudattamisen; ja ii) tekemään tarvittavaa hallinnollista yhteistyötä varmistaakseen, että tämä alajakso pannaan täytäntöön asianmukaisesti sekä unionin osalta että alueellisen ryhmän maiden välillä;

d)	asianomaisen alueellisen ryhmän sihteeristö tai muu ryhmän kaikkia jäseniä edustava toimivaltainen yhteiselin on antanut komissiolle tiedoksi c alakohdassa tarkoitetut sitoumukset.

Edellä b alakohtaa sovellettaessa, jos liitteessä 22–03 olevassa II osassa säädetty riittävän valmistuksen ehto ei ole sama kaikille kumulaatioon osallistuville maille, alueellisen ryhmän yhdestä maasta alueellisen ryhmän toiseen maahan alueellista kumulaatiota varten viedyn tuotteen alkuperä on määritettävä sen säännön perusteella, jota sovellettaisiin, jos tuotteet vietäisiin unioniin.

Jos alueelliseen ryhmään kuuluvat maat ovat noudattaneet ensimmäisen alakohdan c ja d alakohtaa jo ennen 1 päivää tammikuuta 2011, uutta sitoumusta ei vaadita.

3.   Liitteessä 22–04 luetellut ainekset jätetään 2 kohdassa säädetyn alueellisen kumulaation ulkopuolelle, jos

a)	unionissa sovellettava tullietuus ei ole sama kaikille kumulaation osallistuville maille; ja

b)	asianomaiset ainekset saisivat kumulaatiossa suotuisamman tullikohtelun kuin jos ne vietäisiin suoraan unioniin.

4.   Samaan alueelliseen ryhmään kuuluvien edunsaajamaiden välistä alueellista kumulaatiota sovelletaan ainoastaan, jos siinä edunsaajamaassa suoritettu valmistus tai käsittely, jossa ainekset jatkojalostetaan tai käytetään jonkin tuotteen valmistukseen, ylittää 47 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot ja, kun kyseessä ovat tekstiilituotteet, ylittää myös liitteessä 22–05 vahvistetut toiminnot.

Jos ensimmäisessä alakohdassa säädetty edellytys ei täyty ja aineksille tehdään yksi tai useampi 47 artiklan 1 kohdan b–q alakohdassa kuvatuista toiminnoista, tuotteiden viemiseksi unioniin annetussa tai laaditussa alkuperäselvityksessä on alkuperämaaksi ilmoitettava se alueellisen ryhmän maa, jonka osuus kyseisen alueellisen ryhmän maiden käytettyjen alkuperäainesten arvosta on suurin.

Jos tuotteet viedään ilman lisävalmistusta tai -käsittelyä tai niille tehtiin ainoastaan 47 artiklan 1 kohdan a alakohdassa kuvattu toiminto, tuotteiden viemiseksi unioniin annetussa tai laaditussa alkuperäselvityksessä on alkuperämaaksi ilmoitettava se edunsaajamaa, joka mainitaan siinä edunsaajamaassa, jossa tuotteet valmistettiin, annetuissa tai laadituissa alkuperäselvityksissä.

5.   I tai III ryhmään kuuluvan edunsaajamaan viranomaisten pyynnöstä komissio voi hyväksyä näiden ryhmien maiden välisen alueellisen kumulaation, jos komissio katsoo seuraavien edellytysten täyttyvän:

a)	2 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja

b)

tällaiseen alueelliseen kumulaatioon osallistuvat maat ovat yhdessä ilmoittaneet komissiolle sitoutuvansa: i) noudattamaan tätä alajaksoa, 2 alajaksoa ja kaikkia muita alkuperäsääntöjen täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä tai varmistamaan niiden noudattamisen; ii) tekemään tarvittavaa hallinnollista yhteistyötä varmistaakseen, että tämä alajakso ja 2 alajakso pannaan täytäntöön asianmukaisesti sekä unionin osalta että alueellisen ryhmän maiden välillä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun pyynnön tukena on oltava todiste siitä, että kyseisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Se on osoitettava komissiolle. Komissio päättää pyynnöstä ottaen huomioon kaikki kumulaatioon liittyvät asiaankuuluvina pidettävät seikat, mukaan lukien kumuloitavat ainekset.

6.   Jos I ryhmän tai III ryhmän edunsaajamaiden välinen alueellinen kumulaatio myönnetään, siinä on yhteen alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperäaineksia pidettävä toiseen alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperäaineksina, jos ne on käytetty siellä tuotetun tuotteen valmistukseen, edellyttäen että jälkimmäisenä mainitussa edunsaajamaassa suoritettu valmistus tai käsittely ylittää 47 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot ja, kun kyseessä ovat tekstiilituotteet, myös liitteessä 22–05 vahvistetut toiminnot.

Jos ensimmäisessä alakohdassa säädetty edellytys ei täyty ja aineksille tehdään yksi tai useampi 47 artiklan 1 kohdan b–q alakohdassa kuvatuista toiminnoista, tuotteiden viemistä unioniin koskevassa alkuperäselvityksessä on alkuperämaaksi ilmoitettava se kumulaatioon osallistuva maa, jonka osuus kyseiseen kumulaatioon osallistuvien maiden käytettyjen alkuperäainesten arvosta on suurin.

Jos tuotteet viedään ilman lisävalmistusta tai -käsittelyä tai niille tehtiin ainoastaan 47 artiklan 1 kohdan a alakohdassa kuvattu toiminto, tuotteiden viemiseksi unioniin annetussa tai laaditussa alkuperäselvityksessä on alkuperämaaksi ilmoitettava se edunsaajamaa, joka mainitaan siinä edunsaajamaassa, jossa tuotteet valmistettiin, annetuissa tai laadituissa alkuperäselvityksissä.

7.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa päivämäärän, jona I ja III ryhmään kuuluvien maiden välinen 5 kohdassa säädetty kumulaatio tulee voimaan, sekä kyseiseen kumulaatioon osallistuvat maat ja tarvittaessa luettelon aineksista, joihin tätä kumulaatiota sovelletaan.

8.   Edellä 41–52 artiklaa, alkuperäselvitysten antamista tai laatimista koskevia säännöksiä ja alkuperäselvitysten jälkitarkastusta koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin vientiin yhdestä edunsaajamaasta toiseen edunsaajamaahan alueellisen kumulaation soveltamiseksi.

56 artikla

Laajennettu kumulaatio

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Komissio voi minkä tahansa edunsaajamaan viranomaisten pyynnöstä hyväksyä laajennetun kumulaation edunsaajamaan ja sellaisen maan välillä, jonka kanssa unioni on tehnyt voimassa olevan vapaakauppasopimuksen tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan mukaisesti, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

kumulaatioon osallistuvat maat ovat sitoutuneet noudattamaan tässä alajaksossa, 2 alajaksossa ja kaikissa muissa alkuperäsääntöjen täytäntöönpanoa koskevissa säännöksissä säädettyjä vaatimuksia tai varmistamaan niiden noudattamisen ja tekemään tarvittavaa hallinnollista yhteistyötä varmistaakseen, että tämä alajakso ja 2 alajakso pannaan täytäntöön oikein sekä unionin osalta että kumulaatioon osallistuvien välillä;

b)	asianomainen edunsaajamaa on antanut komissiolle tiedoksi a alakohdassa tarkoitetun sitoumuksen.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa pyynnössä on oltava luettelo asianomaisista kumulaatioon liittyvistä aineksista, ja sen mukana on toimitettava todiste siitä, että ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Se on osoitettava komissiolle. Jos asianomaiset ainekset muuttuvat, uusi pyyntö on esitettävä.

Harmonoidun järjestelmän 1–24 ryhmän aineksia ei voi käyttää laajennetussa kumulaatiossa.

2.   Kun kyseessä on 1 kohdassa tarkoitettu laajennettu kumulaatio, käytettyjen ainesten alkuperä ja se, millaista alkuperän todistavaa asiakirja-aineistoa sovelletaan, on määritettävä asiaankuuluvassa vapaakauppasopimuksessa määrättyjen sääntöjen mukaisesti. Unioniin vietävien tuotteiden alkuperä on määritettävä 2 alajaksossa säädettyjen alkuperäsääntöjen mukaisesti.

Jotta tuotettu tuote voi saada alkuperäaseman, ei ole välttämätöntä, että riittävä valmistus tai käsittely on suoritettu unioniin vietäväksi tarkoitetun tuotteen valmistuksessa edunsaajamaassa käytetyille sellaisen maan alkuperäaineksille, jonka kanssa unioni on tehnyt vapaakauppasopimuksen, jos asianomaisessa edunsaajamaassa tehty valmistus tai käsittely ylittää 47 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot.

3.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehden C-sarjassa päivämäärän, jona laajennettu kumulaatio tulee voimaan, sekä kyseiseen kumulaatioon osallistuvat maat ja luettelon aineksista, joihin tätä kumulaatiota sovelletaan.

57 artikla

Kahdenvälisen kumulaation taikka Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa tapahtuvan kumulaation soveltaminen yhdessä alueellisen kumulaation kanssa

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Kun kahdenvälistä kumulaatiota tai kumulaatiota Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa käytetään yhdessä alueellisen kumulaation kanssa, valmis tuote saa jonkin asianomaiseen alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperäaseman, joka määritetään 55 artiklan 4 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan tai 55 artiklan 6 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisesti.

58 artikla

Unionin viejien ainesvarastojen kirjanpidollinen erottelu

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Jos tuotteen valmistuksessa tai käsittelyssä käytetään keskenään korvattavissa olevia alkuperä- ja ei-alkuperäaineksia, jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat unionin tullialueelle sijoittautuneiden taloudellisten toimijoiden kirjallisesta pyynnöstä antaa luvan siihen, että aineksia hallinnoidaan unionissa kirjanpidollisen erottelun menetelmää käyttäen niiden viemiseksi edunsaajamaahan kahdenvälistä kumulaatiota varten ilman ainesten erillisvarastointia.

2.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat asettaa 1 kohdassa tarkoitetun luvan myöntämiselle asianmukaisina pitämiään edellytyksiä.

Lupa myönnetään ainoastaan, jos 1 kohdassa tarkoitettua menetelmää käyttämällä voidaan varmistaa, että sellaisten valmiiden tuotteiden paljous, joita voitaisiin pitää unionin alkuperätuotteina, on aina sama kuin jos varastot olisivat olleet fyysisesti erillään.

Jos lupa myönnetään, menetelmää on sovellettava, ja sen soveltamisesta on pidettävä kirjaa unionissa sovellettavien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun menetelmän edunsaajan on laadittava tai, siihen saakka kun rekisteröidyn viejän järjestelmän soveltaminen aloitetaan, haettava alkuperäselvityksiä tuotteille, joita voidaan pitää unionin alkuperätuotteina. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten pyynnöstä edunsaajan on annettava selvitys siitä, kuinka tuotteiden paljouksia on hallinnoitu.

4.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on valvottava 1 kohdassa tarkoitetun luvan käyttöä.

Ne voivat peruuttaa luvan seuraavissa tapauksissa:

a)	luvanhaltija käyttää lupaa jollakin tapaa väärin, tai

b)	luvanhaltija ei täytä jotain tässä alajaksossa, 2 alajaksossa ja kaikissa muissa alkuperäsääntöjen täytäntöönpanoa koskevissa säännöksissä säädettyä edellytystä.

4 alajakso

Alkuperäsääntöjen mukaisesti sovellettava alkuperätuotteiden käsitteen määritelmä unionin tietyille maille tai alueille yksipuolisesti myöntämiä tullietuuksia varten

59 artikla

Yleiset vaatimukset

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Unionin yksipuolisesti tietyille maille, maaryhmille tai alueille, jäljempänä ’edunsaajamaa tai -alue’, lukuun ottamatta tämän jakson 2 alajaksossa tarkoitettuja maita tai alueita sekä unioniin assosioituneita merentakaisia maita ja alueita, myöntämiä tullietuuksia koskevia säännöksiä sovellettaessa seuraavia tuotteita pidetään edunsaajamaan tai -alueen alkuperätuotteina:

a)	kyseisessä edunsaajamaassa tai kyseisellä edunsaaja-alueella 60 artiklan mukaisesti kokonaan tuotetut tuotteet;

b)	kyseisessä edunsaajamaassa tai kyseisellä edunsaaja-alueella tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos nämä tuotteet ovat 61 artiklan mukaisesti riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

2.   Tässä alajaksossa tämän artiklan 3 kohdan mukaisia unionin alkuperätuotteita, joita valmistetaan tai käsitellään edunsaajamaassa tai -alueella enemmän kuin 62 artiklassa tarkoitetaan, pidetään kyseisen edunsaajamaan tai -alueen alkuperätuotteina.

3.   Unionissa tuotettujen tuotteiden alkuperää määritettäessä on 1 kohdan säännöksiä sovellettava soveltuvin osin.

60 artikla

Kokonaan tuotetut tuotteet

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Seuraavia tuotteita pidetään edunsaajamaassa tai -alueella taikka unionissa kokonaan tuotettuina:

a)	sen maaperästä tai sen merenpohjasta louhitut kivennäistuotteet;

b)	siellä korjatut kasvituotteet;

c)	siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

d)	siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;

e)	siellä syntyneistä ja kasvatetuista teurastetuista eläimistä saadut tuotteet;

f)	siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;

g)	sen alusten sen aluevesien ulkopuolelta pyytämät merikalastustuotteet ja muut merestä saamat tuotteet;

h)	sen tehdasaluksilla ainoastaan g alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tuotteet;

i)	siellä kerätyt yksinomaan raaka-aineiden talteenottoon soveltuvat käytetyt tavarat;

j)	siellä suoritetuista valmistustoiminnoista syntyneet jätteet ja romu;

k)	sellaisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisesta kerrostumasta saadut tuotteet, joka sijaitsee sen aluevesien ulkopuolella mutta jonka hyödyntämiseen edunsaajamaalla tai -alueella taikka jäsenvaltiolla on yksinoikeus;

l)	siellä ainoastaan a–k alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tavarat.

2.   Edellä 1 kohdan g ja h alakohdassa käytetyillä ilmaisuilla ”sen alusten” ja ”sen tehdasaluksilla” tarkoitetaan ainoastaan sellaisia aluksia ja tehdasaluksia, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

a)	ne on merkitty tai ilmoitettu edunsaajamaan tai -alueen taikka jäsenvaltion alusrekisteriin;

b)	ne purjehtivat edunsaajamaan tai -alueen taikka jäsenvaltion lipun alla;

c)

ne ovat vähintään puoliksi edunsaajamaan tai -alueen taikka jäsenvaltioiden kansalaisten tai sellaisen yhtiön omistuksessa, jonka kotipaikka sijaitsee kyseisessä edunsaajamaassa tai kyseisellä edunsaaja-alueella taikka jossakin jäsenvaltiossa ja jonka johtaja tai johtajat, hallituksen tai hallintoneuvoston puheenjohtaja ja näiden elinten jäsenten enemmistö ovat edunsaajamaan tai -alueen taikka jäsenvaltioiden kansalaisia ja jonka pääomasta lisäksi, kun on kyse yhtiöistä, vähintään puolet kuuluu edunsaajamaalle tai -alueelle taikka jäsenvaltioille tai niiden julkisille laitoksille tai kansalaisille;

d)	alusten ja tehdasalusten päällystö koostuu edunsaajamaan tai -alueen taikka jäsenvaltioiden kansalaisista;

e)	miehistöstä vähintään 75 prosenttia on edunsaajamaan tai -alueen taikka jäsenvaltioiden kansalaisia.

3.   Ilmaisuihin ”edunsaajamaa tai -alue” ja ”unioni” sisältyvät myös kyseisen edunsaajamaan tai -alueen taikka jäsenvaltioiden aluevedet.

4.   Avomerellä liikkuvia aluksia, mukaan lukien tehdasaluksia, joilla pyydetyt kalastustuotteet valmistetaan tai käsitellään, pidetään sen edunsaajamaan tai -alueen taikka jäsenvaltion alueen osana, jolle ne kuuluvat, edellyttäen että ne täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

61 artikla

Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Sovellettaessa 59 artiklaa pidetään tuotteita, jotka eivät ole edunsaajamaassa tai -alueella taikka unionissa kokonaan tuotettuja, riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä, jos liitteessä 22-11 olevassa luettelossa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Kyseisissä edellytyksissä ilmoitetaan kaikkien tämän alajakson soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta valmistus tai käsittely, joka on suoritettava valmistuksessa käytetyille ei-alkuperäaineksille, ja niitä sovelletaan ainoastaan tällaisiin aineksiin.

Jos tuotetta, joka on saanut alkuperäaseman siten, että se täyttää luettelossa määrätyt edellytykset, käytetään toisen tuotteen valmistuksessa, siihen ei sovelleta sitä tuotetta koskevia edellytyksiä, jonka valmistuksessa sitä käytetään, eikä sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia oteta huomioon.

62 artikla

Riittämätön valmistus tai käsittely

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Seuraavia valmistus- tai käsittelytoimia pidetään riittämättöminä antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 61 artiklassa säädetyt edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista:

a)	toiminnot tuotteiden kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana;

b)	kollien jakaminen ja yhdistäminen;

c)	pesu, puhdistus; pölyn, oksidin, öljyn, maalin tai muiden peiteaineiden poistaminen;

d)	tekstiilien tai tekstiilitavaroiden silitys tai prässäys;

e)	yksinkertainen maalaus ja kiillotus;

f)	viljan ja riisin esikuorinta, hiominen osittain tai kokonaan, kiillotus ja lasitus;

g)	sokerin värjäys tai maustaminen taikka sokeripalojen muodostus; sokerin hienontaminen osittain tai kokonaan;

h)	hedelmien, pähkinöiden ja vihannesten kuoriminen ja kivien poisto;

i)	teroitus, yksinkertainen hiominen tai yksinkertainen leikkaaminen;

j)	seulonta, lajittelu, luokittelu, ryhmittely, yhteensovitus; (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi);

k)	yksinkertainen pullotus, tölkitys, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille tai levyille kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet;

l)	merkkien, nimilappujen, logojen ja muiden niiden kaltaisten tunnusten kiinnittäminen tai painaminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;

m)	erilaistenkin tuotteiden yksinkertainen sekoittaminen; sokerin sekoittaminen minkä tahansa ainesten kanssa;

n)	yksinkertainen veden lisääminen tai tuotteiden laimentaminen, dehydratointi tai denaturointi;

o)	osien yksinkertainen yhdistäminen kokonaiseksi tuotteeksi tai tuotteiden purkaminen osiin;

p)	eläinten teurastus;

q)	kahden tai useamman a–p alakohdassa tarkoitetun toiminnon toteuttaminen yhdessä;

2.   Kaikki tietylle tuotteelle joko edunsaajamaassa tai -alueella taikka unionissa tehdyt toiminnot on otettava kokonaisuutena huomioon määritettäessä, pidetäänkö tälle tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämättömänä.

63 artikla

Kelpuuttamisen yksikkö

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Kelpuuttamisen yksikkö tämän alajakson säännöksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä tuotteen luokitus harmonoituun järjestelmään.

Tästä seuraa, että

a)	kun tavararyhmästä tai -yhdistelmästä koostuva tuote luokitellaan harmonoidun järjestelmän mukaan yhteen ainoaan nimikkeeseen, tämä kokonaisuus muodostaa kelpuuttamisen yksikön;

b)	kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka luokitellaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, tämän alajakson säännöksiä sovelletaan kuhunkin tuotteeseen erikseen.

2.   Jos harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

64 artikla

Yleinen toleranssi

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Poiketen siitä, mitä 61 artiklassa säädetään, tietyn tuotteen valmistuksessa voidaan käyttää ei-alkuperäaineksia, jos niiden yhteisarvo on enintään 10 prosenttia tuotteen noudettuna-hinnasta.

Jos luettelossa annetaan yksi tai useampi prosenttimäärä ei-alkuperäainesten enimmäisarvoksi, näitä prosenttimääriä ei saa ylittää ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa.

2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteisiin.

65 artikla

Tarvikkeet, varaosat ja työkalut

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, jotka kuuluvat tavanomaisena varustuksena tähän laitteistoon, koneeseen, laitteeseen tai ajoneuvoon ja jotka sisältyvät sen hintaan taikka joita ei laskuteta erikseen, katsotaan muodostavan kyseisen laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa yhden kokonaisuuden.

66 artikla

Sarjat

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Harmonoidun järjestelmän 3 yleisen tulkintasäännön mukaisia sarjoja on pidettävä alkuperätuotteina, jos kaikki sarjaan kuuluvat tuotteet ovat alkuperätuotteita. Jos sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kuitenkin kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 prosenttia sarjan noudettuna-hinnasta.

67 artikla

Neutraalit tekijät

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Määritettäessä, onko tuote alkuperätuote, ei ole tarpeen määrittää tuotteen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjen seuraavien tuotteiden alkuperää:

a)	energia ja polttoaineet;

b)	laitokset ja laitteistot;

c)	koneet ja työkalut;

d)	tavarat, jotka eivät sisälly ja joiden ei ole tarkoitus sisältyä tuotteen lopullisen koostumukseen.

5 alajakso

Alkuperäsääntöjen mukaisesti sovellettavat alueeseen liittyvät vaatimukset unionin tietyille maille tai alueille yksipuolisesti myöntämiä tullietuuksia varten

68 artikla

Alueperiaate

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

Edellä 4 alajaksossa ja tässä alajaksossa alkuperäaseman saavuttamiseksi säädettyjen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä edunsaajamaassa tai -alueella taikka unionissa.

Jos edunsaajamaasta tai -alueelta taikka unionista toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla voida osoittaa, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	palautetut tuotteet ovat samat kuin viedyt tuotteet, ja

b)	niille ei ole tehty kyseisessä maassa tai viennin aikana muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimintoja.

69 artikla

Suora kuljetus

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Edunsaajamaasta tai -alueelta unioniin tai unionista edunsaajamaahan tai -alueelle suoraan kuljetettuina pidetään

a)	tuotteita, joita ei kuljeteta minkään muun maan alueen kautta;

b)

tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toiminnot; yhden lähetyksen muodostavia tuotteita, jotka kuljetetaan muiden maiden kuin edunsaajamaan tai -alueen taikka unionin kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden näissä maissa, jos tuotteet pysyvät kauttakuljetus- tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja jos niille ei suoriteta muita toimintoja kuin purkaus tai uudelleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toiminnot;

c)	tuotteita, jotka kuljetetaan keskeytyksettä putkijohdoissa muun kuin tuotteet vievän edunsaajamaan tai -alueen taikka unionin alueen kautta.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen osoitetaan toimivaltaisille tulliviranomaisille esittämällä jokin seuraavista:

a)	yksi ainoa kuljetusasiakirja, jolla tavarat on kuljetettu viejämaasta kauttakuljetusmaan kautta;

b)

kauttakuljetusmaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa: i) on tarkka kuvaus tuotteista, ii) ilmoitetaan tuotteiden purkamisen ja uudelleenlastauksen päivämäärät ja tarvittaessa käytettyjen alusten nimet tai muut kuljetusvälineet, ja iii) vahvistetaan ne olosuhteet, joissa tuotteet ovat olleet kauttakuljetusmaassa; tai

c)	jos edellä mainittuja ei ole, muut asian kannalta olennaiset asiakirjat.

70 artikla

Näyttelyt

(Koodeksin 64 artiklan 3 kohta)

1.   Alkuperätuotteille, jotka on lähetetty edunsaajamaasta tai -alueelta toisessa maassa pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen unioniin tuotaviksi, myönnetään tuonnissa 59 artiklassa tarkoitetut tullietuudet, jos ne täyttävät 4 alajaksossa ja tässä alajaksossa vahvistetut edellytykset siten, että niitä voidaan pitää edunsaajamaan tai -alueen alkuperätuotteina, ja jos unionin toimivaltaisia tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että

a)	viejä on lähettänyt nämä tuotteet suoraan edunsaajamaasta tai -alueelta maahan, jossa näyttely pidetään, ja pitänyt niitä siellä näytteillä;

b)	kyseinen viejä on myynyt tai muuten luovuttanut tuotteet unionissa olevalle vastaanottajalle;

c)	tuotteet on lähetetty unioniin näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen siinä tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyyn;

d)	sen jälkeen kun tuotteet on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin tässä näyttelyssä esittelyyn.

2.   EUR.1-tavaratodistus on esitettävä unionin tulliviranomaisille tavanomaisella tavalla. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan vaatia kirjallinen lisäselvitys tuotteiden luonteesta ja olosuhteista, joissa niitä on pidetty näytteillä.

3.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty yksityisiin tarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi, ja joiden aikana tuotteet pysyvät tullivalvonnassa.

2 LUKU

Tavaroiden tullausarvo

71 artikla

Yksinkertaistukset

(Koodeksin 73 artikla)

1.   Koodeksin 73 artiklassa tarkoitettu lupa voidaan myöntää, kun seuraavat edellytykset täyttyvät;

a)	koodeksin 166 artiklassa tarkoitetun menettelyn noudattaminen aiheuttaisi kyseisissä olosuhteissa kohtuuttomia hallinnollisia kustannuksia;

b)	määritetty tullausarvo ei poikkeaisi merkittävästi ilman lupaa määritetystä tullausarvosta.

2.   Luvan myöntäminen edellyttää, että hakija täyttää seuraavat edellytykset:

a)	hakija täyttää koodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädetyt arviointiperusteet;

b)

hakijalla on kirjanpito, joka vastaa siinä jäsenvaltiossa noudatettavia yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita, jossa kirjanpito hoidetaan, ja joka helpottaa kirjanpidon tarkastukseen perustuvien tullitarkastusten tekemistä. Kirjanpitojärjestelmässä voidaan tiettyä tietoa jäljittää kirjauksen ajankohdasta alkaen;

c)	hakijan hallinnollinen organisaatio vastaa liiketoiminnan lajia ja laajuutta ja soveltuu tavaravirtojen hallinnointiin, ja sen sisäisellä tarkastustoiminnalla kyetään havaitsemaan laittomat tai luvattomat tapahtumat.

III OSASTO

TULLIVELKA JA VAKUUDET

1 LUKU

Tullivelan syntyminen

1 jakso

Vienti- ja tuontitullivelkaa koskevat yhteiset säännökset

1 alajakso

Tuonti- tai vientitullin määrän laskentasäännöt

72 artikla

Sisäisessä jalostuksessa saatujen jalostettujen tuotteiden tuontitullin määrän laskeminen

(Koodeksin 86 artiklan 3 kohta)

1.   Jalostetuista tuotteista koodeksin 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti kannettavan tuontitullin määrän määrittämiseksi se sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden paljous, jonka katsotaan sisältyvän jalostettuihin tuotteisiin, joista tullivelka syntyy, on määritettävä 2–6 artiklan mukaisesti.

2.   Jäljempänä 3 ja 4 kohdassa säädettyä paljousosuusmenetelmää sovelletaan seuraavissa tapauksissa:

a)	jalostustoimintojen tuloksena saadaan vain yhdenlaista jalostettua tuotetta;

b)	jalostustoimintojen tuloksena saadaan monenlaisia jalostettuja tuotteita, ja kyseiseen menettelyyn asetetut tavarat kaikkine aineosineen tai komponentteineen sisältyvät kuhunkin näistä jalostetuista tuotteista.

3.   Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa se sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden paljous, jonka katsotaan sisältyvän jalostettuihin tuotteisiin, joista tullivelka syntyy, määritetään soveltamalla sitä prosenttimäärää, joka vastaa jalostustoiminnosta saatujen jalostettujen tuotteiden, joista tullivelka syntyy, osuutta kokonaispaljoudesta, sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden kokonaispaljouteen.

4.   Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden paljous, jonka katsotaan sisältyvän jalostettuihin tuotteisiin, joista tullivelka syntyy, on määritettävä soveltamalla sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden kokonaispaljouteen prosenttimäärää, joka saadaan laskemalla seuraavien kertoimien tulo:

a)	prosenttimäärä, joka vastaa jalostettuihin tuotteiden, joista tullivelka syntyy, osuutta jalostustoiminnosta saatujen samanlaisten jalostettujen tuotteiden kokonaispaljoudesta;

b)	prosenttimäärä, joka vastaa samanlaisten jalostettujen tuotteiden, siitä riippumatta, syntyykö niistä tullivelka vai ei, osuutta kaikkien jalostustoiminnosta saatujen jalostettujen tuotteiden kokonaispaljoudesta.

5.   Sellaisia menettelyyn asetettujen tavaroiden paljouksia, jotka tuhoutuvat ja katoavat jalostustoiminnon aikana erityisesti haihtumalla, kuivumalla, sublimoitumalla tai vuotamalla, ei oteta huomioon paljousosuusmenetelmää sovellettaessa.

6.   Muissa kuin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa arvo-osuusmenetelmää sovelletaan toisen, kolmannen ja neljännen alakohdan mukaisesti.

Sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden paljous, jonka katsotaan sisältyvän jalostettuihin tuotteisiin, joista tullivelka syntyy, on määritettävä soveltamalla sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden kokonaispaljouteen prosenttimäärää, joka saadaan laskemalla seuraavien kertoimien tulo:

a)	prosenttimäärä, joka vastaa jalostettujen tuotteiden, joista tullivelka syntyy, osuutta jalostustoiminnosta saatujen samanlaisten jalostettujen tuotteiden kokonaisarvosta;

b)	prosenttimäärä, joka vastaa samanlaisten jalostettujen tuotteiden, siitä riippumatta, syntyykö niistä tullivelka vai ei, osuutta kaikkien jalostustoiminnosta saatujen jalostettujen tuotteiden kokonaisarvosta.

Arvo-osuusmenetelmää sovellettaessa jalostettujen tuotteiden arvo määritetään unionin tullialueen käypien noudettuna-hintojen perusteella tai, jos tällaista noudettuna-hintaa ei voida määrittää, unionin tullialueen käypien myyntihintojen tai samankaltaisten tuotteiden perusteella. Ilmeisesti etuyhteydessä olevien tai ilmeisesti korvaavaa järjestelyä keskinäisesti soveltavien osapuolten välisiä hintoja ei saa käyttää jalostettujen tuotteiden arvon määrittämisessä, jollei ole vahvistettu, että tällainen suhde ei vaikuta hintoihin.

Jos jalostettujen tuotteiden arvoa ei voida määrittää kolmannen alakohdan mukaisesti, se on määritettävä muuta kohtuullista menetelmää käyttäen.

73 artikla

Tiettyä käyttötarkoitusta koskevasta menettelystä annettujen säännösten soveltaminen sisäisessä jalostuksessa saatuihin jalostettuihin tuotteisiin

(Koodeksin 86 artiklan 3 kohta)

1.   Kun sisäisessä jalostusmenettelyssä syntyvien jalostettujen tuotteiden osalta syntyvää tullivelkaa vastaavaa tuontitullin määrää määritetään, kyseiseen menettelyyn asetetuille tavaroille myönnetään koodeksin 86 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi niiden erityiskäytön perusteella tullittomuus tai tullinalennus, jota olisi sovellettu kyseisiin tavaroihin, jos ne olisi asetettu tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn koodeksin 254 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	lupa tavaroiden asettamiseen tietyn käyttötarkoitukseen menettelyyn olisi voitu myöntää, ja

b)	erityiskäytön perusteella myönnettävää tullittomuutta tai alennettua tullia koskevat edellytykset olisi täytetty silloin, kun tavaroiden asettamista sisäiseen jalostusmenettelyyn koskeva tulli-ilmoitus hyväksyttiin.

74 artikla

Tullietuuskohtelun soveltaminen sisäiseen jalostukseen asetettuihin tavaroihin

(Koodeksin 86 artiklan 3 kohta)

Koodeksin 86 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi, kun tavaroiden asettamista sisäiseen jalostusmenettelyyn koskevan tulli-ilmoituksen hyväksymishetkellä tuontitavarat täyttävät tullietuuskohtelun myöntämisedellytykset tariffikiintiöiden tai -kattojen rajoissa, kyseisille tavaroille voidaan myöntää tullietuuskohtelu, joka myönnettäisiin samanlaisille tavaroille vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen hyväksymishetkellä.

75 artikla

Ulkoisessa jalostuksessa saatujen jalostettujen tuotteiden tai korvaavien tuotteiden paljoustuontitulli

(Koodeksin 86 artiklan 5 kohta)

Kun ulkoisessa jalostusmenettelyssä saaduista jalostetuista tuotteista tai korvaavista tuotteista on tarkoitus kantaa paljoustuontitulli, tuontitullin määrä on laskettava vähentämällä jalostettujen tuotteiden tullausarvosta, joka on voimassa vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan tulli-ilmoituksen hyväksymishetkellä, tilastollinen arvo, joka on voimassa asetettaessa vastaavat väliaikaisesti viedyt tavarat ulkoiseen jalostusmenettelyyn, ja kertomalla saatu erotus jalostetuista tuotteista tai korvaavista tuotteista kannettavan tuontitullin määrällä ja jakamalla saatu tulos jalostettujen tuotteiden tai korvaavien tuotteiden tullausarvolla.

76 artikla

Poikkeus sisäisessä jalostuksessa saatujen jalostettujen tuotteiden tuontitullin määrän laskemisesta

(Koodeksin 86 artiklan 3 ja 4 kohta)

Koodeksin 86 artiklan 3 kohtaa sovelletaan ilman ilmoittajan esittämää pyyntöä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	asiaankuuluva luvanhaltija tuo sisäisessä jalostusmenettelyssä saadut jalostetut tuotteet suoraan tai välillisesti vuoden kuluessa niiden jälleenviennistä;

b)

tavaroihin olisi tavaroiden asettamista sisäiseen jalostusmenettelyyn koskevan tulli-ilmoituksen hyväksymishetkellä sovellettu kauppa- tai maatalouspoliittista toimenpidettä taikka polkumyyntitullia, tasaustullia, suojatullia tai vastatoimena asetettua tullia, jos ne olisi luovutettu vapaaseen liikkeeseen tuona hetkenä;

c)	166 artiklan mukaista taloudellisten edellytysten tutkimista ei vaadittu.

2 alajakso

Määräaika tullivelan syntymispaikan toteamiselle

77 artikla

Määräaika sen toteamiselle, missä paikassa tullivelka syntyi unionin passituksessa

(Koodeksin 87 artiklan 2 kohta)

Unionin passitusmenettelyyn asetettujen tavaroiden koodeksin 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu määräaika on jompikumpi seuraavista:

a)

seitsemän kuukautta viimeisestä päivästä, jona tavarat olisi pitänyt esittää määrätullitoimipaikalle, jollei ennen kyseisen määräajan umpeutumista ole lähetetty tullivelan kantamisen siirtämispyyntöä siitä paikasta vastaavalle viranomaiselle, jossa lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisen saamien todisteiden mukaan tapahtumat, joiden perusteella tullivelka syntyy, tapahtuivat, missä tapauksessa määräaikaa pidennetään enintään kuukaudella;

b)

kuukauden kuluttua sen määräajan umpeutumisesta, jona menettelynhaltijan olisi pitänyt vastata menettelyn päättämistä koskevaan tietopyyntöön, jos lähtöjäsenvaltion tulliviranomaiselle ei annettu tiedoksi tavaroiden saapumista ja menettelynhaltija ei ole antanut riittävästi tietoja tai ei ole antanut niitä ollenkaan.

78 artikla

Määräaika sen toteamiselle, missä paikassa tullivelka syntyi TIR-yleissopimuksen mukaisessa passituksessa

(Koodeksin 87 artiklan 2 kohta)

TIR-carnet’isiin merkittyjen tavaroiden kansainvälistä kuljetusta koskevan tulliyleissopimuksen, mukaan lukien siihen myöhemmin tehdyt muutokset, jäljempänä ’TIR-yleissopimus’ mukaiseen passitukseen asetettujen tavaroiden koodeksin 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu määräaika on seitsemän kuukautta viimeisestä päivästä, jona tavarat olisi pitänyt esittää määrä- tai poistumistullitoimipaikalle.

79 artikla

Määräaika sen toteamiselle, missä paikassa tullivelka syntyi ATA-yleissopimuksen tai Istanbulin yleissopimuksen mukaisessa passituksessa

(Koodeksin 87 artiklan 2 kohta)

Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 1961 tehdyn tavaroiden väliaikaisen maahantuonnin ATA-carnet’ta koskevan tulliyleissopimuksen, mukaan lukien siihen myöhemmin tehdyt muutokset, jäljempänä ’ATA-yleissopimus’, tai väliaikaisesta maahantuonnista tehdyn yleissopimuksen, mukaan lukien siihen myöhemmin tehdyt muutokset, jäljempänä ’Istanbulin yleissopimus’, mukaiseen passitukseen asetettujen tavaroiden koodeksin 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu määräaika on seitsemän kuukautta viimeisestä päivästä, jona tavarat olisi pitänyt esittää määrätullitoimipaikalle.

80 artikla

Määräaika sen toteamiselle, missä paikassa tullivelka syntyi muissa tilanteissa kuin passituksessa

(Koodeksin 87 artiklan 2 kohta)

Muuhun erityismenettelyyn kuin passitusmenettelyyn asetettujen tavaroiden tai väliaikaisesti varastoitujen tavaroiden koodeksin 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu määräaika on seitsemän kuukautta siitä päivästä, jona jokin seuraavista ajanjaksoista päättyy:

a)	erityismenettelyn päättämiselle asetettu määräaika;

b)	tiettyyn käyttötarkoitukseen osoitettujen tavaroiden tullivalvonnan päättymiselle asetettu määräaika;

c)	väliaikaisen varastoinnin päättymiselle asetettu määräaika;

d)	unionin tullialueella sijaitsevien eri paikkojen välillä tullivarastointimenettelyssä tapahtuvan tavaroiden siirron päättymiselle asetettu määräaika, kun kyseistä menettelyä ei ollut päätetty.

2 LUKU

Vakuus mahdollisen tai olemassa olevan tullivelan maksamisesta

1 jakso

Yleiset säännökset

81 artikla

Tapaukset, joissa vakuutta ei vaadita väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asetetuista tavaroista

(Koodeksin 89 artiklan 8 kohdan c alakohta)

Tavaroiden asettaminen väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn ei edellytä vakuuden antamista seuraavissa tapauksissa:

a)	tulli-ilmoitus saadaan antaa suullisesti tai 141 artiklassa tarkoitetulla muulla toimella;

b)	kyseessä ovat lentoyhtiöiden, varustamojen, rautatieyhtiöiden tai postipalvelujen tarjoajien kansainvälisessä liikenteessä käyttämät ainekset, edellyttäen että kyseiset ainekset on merkitty selvästi;

c)	kyseessä ovat tyhjinä tuodut pakkaukset, edellyttäen että niissä on pysyvät merkinnät, joita ei voi irrottaa;

d)	väliaikaista maahantuontia koskevan luvan aiempi haltija on ilmoittanut tavarat väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn 136 tai 139 artiklan mukaisesti, ja kyseiset tavarat asetetaan myöhemmin väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn samaa tarkoitusta varten.

82 artikla

Vakuus takaajan antamana sitoumuksena

(Koodeksin 94 artikla, 22 artiklan 4 kohta ja 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

1.   Kun vakuus annetaan takaajan sitoumuksena ja sitä voidaan käyttää useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, takaajan on ilmoitettava tiedoksianto-osoite tai nimitettävä edustaja kuhunkin jäsenvaltioon, jossa vakuutta voidaan käyttää.

2.   Takaajan hyväksynnän tai takaajan antaman sitoumuksen kumoaminen tulee voimaan 16 päivänä siitä päivästä, jona takaaja ottaa vastaan tai jona takaajan katsotaan ottaneen vastaan kumoamispäätöksen.

3.   Takaajan antaman sitoumuksen peruuttaminen tulee voimaan 16 päivänä siitä päivästä, jona takaaja ilmoittaa peruuttamisesta sille tullitoimipaikalle, jossa vakuus annettiin.

4.   Kun ainoastaan yhtä toimintoa koskeva vakuus (yksittäinen vakuus) annetaan tositteina, se voidaan tehdä muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

83 artikla

Muut vakuudet kuin käteistalletus tai takaajan antama sitoumus

(Koodeksin 92 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.   Käteistalletusten ja takaajan antaman sitoumuksen lisäksi muut vakuuden muodot ovat seuraavat:

a)	kiinteistökiinnitys, rasite, nautintaoikeus tai muu kiinteään omaisuuteen kohdistuvaan oikeuteen rinnastettava oikeus;

b)	saatavien siirtäminen, pantin antaminen, myös jos se jää pantinantajan haltuun, tai tavaroiden, arvopapereiden tai saatavien taikka pankkikirjan pantiksi antaminen tai kirjoittautuminen julkiseen velkaluetteloon;

c)	tulliviranomaisten tätä varten hyväksymän kolmannen henkilön velan koko määrälle antama yhteisvastuullinen maksusitoumus tai tämän henkilön antama vekselitakaus;

d)	käteistalletus tai sitä vastaava maksutapa muuna kuin euroina tai sen jäsenvaltion valuuttana, jossa vakuutta vaaditaan;

e)	osuusmaksun maksamista edellyttävä osallistuminen tulliviranomaisten pitämään yleiseen vakuusjärjestelmään.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vakuuden muotoja ei hyväksytä tavaroiden asettamiseen unionin passitusmenettelyyn.

3.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitetut vakuuden muodot, jos ne hyväksytään kansallisessa lainsäädännössä.

2 jakso

Yleisvakuus ja vapautus vakuuden antamisesta

84 artikla

Yleisvakuuden määrän alentaminen ja vapautus vakuuden antamisesta

(Koodeksin 95 artiklan 2 kohta)

1.   Lupa käyttää määrältään 50 prosenttiin viitemäärästä alennettua yleisvakuutta on myönnettävä, jos hakija osoittaa täyttävänsä seuraavat edellytykset:

a)

hakijalla on siinä jäsenvaltiossa, jossa kirjanpito hoidetaan, yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden kanssa johdonmukainen kirjanpitojärjestelmä, joka mahdollistaa kirjanpidon tarkastukseen perustuvat tullitarkastukset ja jonka ansiosta tiettyä tietoa voidaan jäljittää kirjauksen ajankohdasta alkaen;

b)

hakijalla on liiketoiminnan lajin ja laajuuden kannalta asianmukainen hallinnollinen organisaatio, joka soveltuu tavaravirtojen hallinnointiin, ja sen sisäisellä tarkastustoiminnalla kyetään estämään, havaitsemaan ja oikaisemaan virheet sekä estämään ja havaitsemaan laittomat tai luvattomat tapahtumat;

c)	hakijaa vastaan ei ole käynnissä konkurssimenettelyä;

d)	hakija on hakemuksen jättämistä edeltäneiden kolmen vuoden aikana täyttänyt tavaroiden tuonnissa tai viennissä tai niiden yhteydessä kannettavien tullien, verojen ja muiden maksujen maksamista koskevat taloudelliset velvoitteensa;

e)

hakija osoittaa hakemuksen jättämistä edeltäneiltä kolmelta vuodelta saatavilla olevan kirjanpito- ja tietoaineiston perusteella, että hakijan taloudellinen tilanne on riittävän hyvä velvoitteiden täyttämiseksi ja sitoumusten noudattamiseksi hakijan liiketoiminnan laji ja suuruus huomioon ottaen sekä sen, ettei hakijalla ole sellaista negatiivista nettovarallisuutta, jota ei voida kattaa;

f)	hakija voi osoittaa omaavansa riittävät varat täyttämään sitä viitemäärän osaa koskevat sitoumuksensa, jota vakuus ei kata.

2.   Lupa käyttää määrältään 30 prosenttiin viitemäärästä alennettua yleisvakuutta on myönnettävä, jos hakija osoittaa täyttävänsä seuraavat edellytykset:

a)

hakijalla on siinä jäsenvaltiossa, jossa kirjanpito hoidetaan, yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden kanssa johdonmukainen kirjanpitojärjestelmä, joka mahdollistaa kirjanpidon tarkastukseen perustuvat tullitarkastukset ja jonka ansiosta tiettyä tietoa voidaan jäljittää kirjauksen ajankohdasta alkaen;

b)

hakijalla on liiketoiminnan lajin ja laajuuden kannalta asianmukainen hallinnollinen organisaatio, joka soveltuu tavaravirtojen hallinnointiin, ja sen sisäisellä tarkastustoiminnalla kyetään estämään, havaitsemaan ja oikaisemaan virheet sekä estämään ja havaitsemaan laittomat tai luvattomat tapahtumat;

c)	hakija varmistaa, että asiaankuuluvia työntekijöitä on ohjeistettu ilmoittamaan tulliviranomaisille kaikista vaatimusten noudattamiseen liittyvistä vaikeuksista, ja ottaa käyttöön menettelyt, joilla tällaisista vaikeuksista ilmoitetaan tulliviranomaisille;

d)	hakijaa vastaan ei ole käynnissä konkurssimenettelyä;

e)	hakija on hakemuksen jättämistä edeltäneiden kolmen vuoden aikana täyttänyt tavaroiden tuonnissa tai viennissä tai niiden yhteydessä kannettavien tullien, verojen ja muiden maksujen maksamista koskevat taloudelliset velvoitteensa;

f)

hakija osoittaa hakemuksen jättämistä edeltäneiltä kolmelta vuodelta saatavilla olevan kirjanpito- ja tietoaineiston perusteella, että hakijan taloudellinen tilanne on riittävän hyvä velvoitteiden täyttämiseksi ja sitoumusten noudattamiseksi hakijan liiketoiminnan laji ja suuruus huomioon ottaen sekä sen, ettei hakijalla ole sellaista negatiivista nettovarallisuutta, jota ei voida kattaa;

g)	hakija voi osoittaa omaavansa riittävät varat täyttämään sitä viitemäärän osaa koskevat sitoumuksensa, jota vakuus ei kata.

3.   Vapautus vakuuden antamisesta myönnetään, jos hakija osoittaa täyttävänsä seuraavat vaatimukset:

a)

hakijalla on siinä jäsenvaltiossa, jossa kirjanpito hoidetaan, yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden kanssa johdonmukainen kirjanpitojärjestelmä, joka mahdollistaa kirjanpidon tarkastukseen perustuvat tullitarkastukset ja jonka ansiosta tiettyä tietoa voidaan jäljittää kirjauksen ajankohdasta alkaen;

b)	hakija antaa tulliviranomaiselle mahdollisuuden tutustua fyysisesti kirjanpitojärjestelmiinsä ja tarvittaessa kaupallisiin ja kuljetustietoihinsa;

c)	hakijalla on logistinen järjestelmä, jossa tavarat voidaan tunnistaa unionitavaroiksi tai muiksi kuin unionitavaroiksi ja josta käy tarvittaessa ilmi niiden sijainti;

d)

hakijalla on liiketoiminnan lajin ja laajuuden kannalta asianmukainen hallinnollinen organisaatio, joka soveltuu tavaravirtojen hallinnointiin, ja sen sisäisellä tarkastustoiminnalla kyetään estämään, havaitsemaan ja oikaisemaan virheet sekä estämään ja havaitsemaan laittomat tai luvattomat tapahtumat;

e)	hakijalla on tarvittaessa käytössään asianmukaiset menettelyt kauppapoliittisten toimenpiteiden mukaisesti myönnettyjen tai maataloustuotteiden kauppaan liittyvien lupien ja todistusten käsittelemiseksi;

f)	hakijalla on asianmukaiset menettelyt kirjanpitonsa ja tietojensa arkistoimiseksi ja tietojen häviämisen estämiseksi;

g)	hakija varmistaa, että asiaankuuluvia työntekijöitä on ohjeistettu ilmoittamaan tulliviranomaisille kaikista vaatimusten noudattamiseen liittyvistä vaikeuksista, ja ottaa käyttöön menettelyt, joilla tällaisista vaikeuksista ilmoitetaan tulliviranomaisille;

h)	hakijalla on asianmukaiset turvajärjestelyt tietokonejärjestelmänsä suojaamiseksi luvatonta tunkeutumista vastaan ja asiakirjojensa turvaamiseksi.

i)	hakijaa vastaan ei ole käynnissä konkurssimenettelyä;

j)	hakija on hakemuksen jättämistä edeltäneiden kolmen vuoden aikana täyttänyt tavaroiden tuonnissa tai viennissä tai niiden yhteydessä kannettavien tullien, verojen ja muiden maksujen maksamista koskevat taloudelliset velvoitteensa;

k)

hakija osoittaa hakemuksen jättämistä edeltäneiltä kolmelta vuodelta saatavilla olevan kirjanpito- ja tietoaineiston perusteella, että hakijan taloudellinen tilanne on riittävän hyvä velvoitteiden täyttämiseksi ja sitoumusten noudattamiseksi hakijan liiketoiminnan laji ja suuruus huomioon ottaen sekä sen, ettei hakijalla ole sellaista negatiivista nettovarallisuutta, jota ei voida kattaa;

l)	hakija voi osoittaa omaavansa riittävät varat täyttämään sitä viitemäärän osaa koskevat sitoumuksensa, jota vakuus ei kata.

4.   Jos hakemuksen jättänyt yritys on perustettu alle kolme vuotta aiemmin, 1 kohdan d alakohdassa, 2 kohdan e alakohdassa ja 3 kohdan j alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen on tarkastettava saatavilla olevien asiakirjojen ja tietojen perusteella.

3 jakso

Unionin passitusmenettelyä sekä Istanbulin yleissopimuksen ja ATA-yleissopimuksen mukaista menettelyä koskevat säännökset

85 artikla

Takaajan vapauttaminen velvoitteista unionin passitusmenettelyssä

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan a alakohta sekä 98 artikla)

1.   Jos unionin passitusmenettelyä ei ole päätetty, lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisten on ilmoitettava takaajalle yhdeksän kuukauden kuluessa tavaroiden esittämiselle määrätullitoimipaikassa asetetusta määräajasta, ettei menettelyä ole päätetty.

2.   Jos unionin passitusmenettelyä ei ole päätetty, koodeksin 87 artiklan mukaisesti määritettyjen tulliviranomaisten on ilmoitettava kolmen vuoden kuluessa passitusilmoituksen hyväksymisestä takaajalle, että tämä on tai voi olla velvollinen maksamaan velan, josta tämä on vastuussa kyseisessä unionin passitustoimenpiteessä.

3.   Takaaja on vapautettava velvollisuuksistaan, jos takaajalle ei ole annettu jompaakumpaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista ilmoituksista ennen määräajan umpeutumista.

4.   Jos jompikumpi mainituista ilmoituksista on annettu, takaajalle ilmoitetaan tullivelan kantamisesta tai menettelyn päättämisestä.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta koskevat yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä 32–04.

Edellä 2 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta koskevat yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä 32–05.

6.   Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus voidaan lähettää muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

86 artikla

Takaajayhdistykselle esitettävä maksuvaatimus ATA-carnet’n kattamista tavaroista ja takaajayhdistykselle annettava ilmoitus selvittämättömästä CPD-carnet’sta ATA-yleissopimuksen tai Istanbulin yleissopimuksen mukaisessa menettelyssä

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan a alakohta sekä 98 artikla)

1.   Jos jotakin ATA- tai CPD-carnet’n mukaista velvoitetta ei täytetä, tulliviranomaisten on normalisoitava väliaikaista maahantuontia koskevat asiakirjat (takaajayhdistykselle esitettävä maksuvaatimus tai selvittämättömyysilmoitus) Istanbulin yleissopimuksen liitteessä A olevan 9, 10 ja 11 artiklan tai tarvittaessa ATA-yleissopimuksen 7, 8 ja 9 artiklan mukaisesti.

2.   Takaajayhdistykselle esitettävään maksuvaatimukseen perustuvat tullit ja verot on laskettava verotuslomakkeen mallin avulla.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua takaajayhdistykselle esitettävää maksuvaatimusta koskevat yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä 33–01.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua CPD-carnet’ta koskevaan selvittämättömyysilmoitukseen sovellettavat yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä 33–02.

5.   Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti takaajayhdistykselle esitettävä maksuvaatimus ja CPD-carnet’ta koskeva selvittämättömyysilmoitus voidaan lähettää asiaankuuluvalle takaajayhdistykselle muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

3 LUKU

Tullin kantaminen ja maksaminen sekä tuonti- ja vientitullin palauttaminen ja peruuttaminen

1 jakso

Tuonti- tai vientitullin määrän määrittäminen, tullivelan tiedoksi antaminen ja tileihin kirjaaminen

1 alajakso

Tullivelan tiedoksi antaminen sekä takaajayhdistykselle esitettävä maksuvaatimus

87 artikla

Tullivelan tiedoksiantomenetelmät

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Koodeksin 102 artiklan mukainen tullivelan tiedoksi antaminen voidaan tehdä muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

88 artikla

Vapautus tullivelan tiedoksi antamisesta

(Koodeksin 102 artiklan 1 kohdan d alakohta)

1.   Tulliviranomaiset saavat olla antamatta tiedoksi koodeksin 79 tai 82 artiklan mukaisen säännösten noudattamatta jättämisen vuoksi syntyvää tullivelkaa, jos asianomaisen tuonti- tai vientitullin määrä on alle 10 euroa.

2.   Jos tullivelan määrä annettiin alun perin tiedoksi alhaisempana kuin maksettavaksi tuleva tuonti- tai vientitullin määrä, tulliviranomaiset saavat olla antamatta tullivelkaa tiedoksi, jos näiden määrien välinen ero on alle 10 euroa.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua 10 euron rajaa sovelletaan kuhunkin kantotoimenpiteeseen.

2 jakso

Tuonti- tai vientitullin määrän maksaminen

89 artikla

Maksamiselle asetetun määräajan kulumisen keskeyttäminen, kun haetaan tullin peruuttamista

(Koodeksin 108 artiklan 3 kohdan a alakohta)

1.   Tulliviranomaisten on keskeytettävä tullivelkaa vastaavan tuonti- tai vientitullin määrän maksamiselle asetetun määräajan kuluminen siihen asti, kun ne ovat tehneet päätöksen tullin peruuttamishakemuksesta, edellyttäen että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	kun koodeksin 118, 119 tai 120 artiklan mukainen tullin peruuttamishakemus on jätetty, asiaankuuluvassa artiklassa säädetyt edellytykset todennäköisesti täyttyvät;

b)	kun koodeksin 117 artiklan mukainen tullin peruuttamishakemus on jätetty, koodeksin 117 artiklassa ja 45 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset todennäköisesti täyttyvät.

2.   Jos tullin peruuttamishakemuksessa tarkoitetut tavarat eivät ole enää tullivalvonnassa hakemuksen jättöhetkellä, vakuus on annettava.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, tulliviranomaiset eivät saa vaatia vakuutta, jos todetaan, että vakuuden antaminen aiheuttaisi todennäköisesti velalliselle vakavia taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia.

90 artikla

Maksamiselle asetetun määräajan kulumisen keskeyttäminen, kun tavarat aiotaan julistaa valtiolle menetetyksi, hävittää tai luovuttaa valtiolle

(Koodeksin 108 artiklan 3 kohdan b alakohta)

Tulliviranomaisten on keskeytettävä tullivelkaa vastaavan tuonti- tai vientitullin määrän maksamiselle asetetun määräajan kuluminen, jos tavarat ovat edelleen tullivalvonnassa, ne aiotaan julistaa valtiolle menetetyksi, hävittää tai luovuttaa valtiolle ja tulliviranomaiset katsovat, että valtiolle menettämistä, hävittämistä tai valtiolle luovuttamista koskevat edellytykset todennäköisesti täyttyvät, siihen asti, kun lopullinen päätös tavaroiden valtiolle menettämisestä, hävittämisestä tai valtiolle luovuttamisesta on tehty.

91 artikla

Säännösten noudattamatta jättämisen vuoksi syntyneen tullivelan maksamiselle asetetun määräajan kulumisen keskeyttäminen

(Koodeksin 108 artiklan 3 kohdan c alakohta)

1.   Tulliviranomaisten on keskeytettävä koodeksin 79 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle henkilölle tullivelkaa vastaavan tuonti- tai vientitullin määrän maksamiseksi asetetun määräajan kuluminen, jos tullivelka on syntynyt koodeksin 79 artiklassa tarkoitetusta säännösten noudattamatta jättämisestä, edellyttäen että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	ainakin yksi 79 artiklan 3 kohdan b tai c alakohdan mukainen muu velallinen on yksilöity;

b)	asianomainen tuonti- tai vientitullin määrä on annettu tiedoksi a alakohdassa tarkoitetulle velalliselle koodeksin 102 artiklan mukaisesti;

c)	koodeksin 79 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua henkilöä ei pidetä 79 artiklan 3 kohdan b tai c alakohdan mukaisena velallisena ja kyseisen henkilön ei voida osoittaa syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin.

2.   Määräajan kulumisen keskeyttäminen edellyttää, että asianomainen henkilö antaa vakuuden kyseessä olevan tuonti- tai vientitullin määrästä, lukuun ottamatta seuraavia tilanteita:

a)	koko kyseessä olevan tuonti- tai vientitullin määrän kattava vakuus on jo annettu eikä takaajaa ole vapautettu velvoitteistaan;

b)	asiakirjoihin perustuvan arvion perusteella todetaan, että vakuuden vaatiminen aiheuttaisi velalliselle todennäköisesti vakavia taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia.

3.   Määräajan kuluminen voidaan keskeyttää enintään yhdeksi vuodeksi. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin pidentää tätä keskeytystä asianmukaisesti perustelluista syistä.

3 jakso

Tullin palauttaminen ja peruuttaminen

1 alajakso

Yleiset säännökset ja menettely

92 artikla

Tullin palauttamis- tai peruuttamishakemus

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta, 22 artiklan 1 kohta ja 103 artikla)

1.   Poiketen siitä, mitä koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, koodeksin 116 artiklassa tarkoitetut tuonti- tai vientitullin palauttamis- tai peruuttamishakemukset on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tulliviranomaiselle, jossa tullivelka annettiin tiedoksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hakemus voidaan tehdä muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä asianomaisen jäsenvaltion määräysten mukaisesti.

93 artikla

Täydentävät tiedot, kun tavarat ovat toisessa jäsenvaltiossa

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan a alakohta)

Sitä tilannetta varten, kun tavarat ovat toisessa jäsenvaltiossa, täydentäviä tietoja koskevan pyynnön yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä 33–06.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu täydentäviä tietoja koskeva pyyntö voidaan tehdä muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

94 artikla

Tullin palauttamis- tai peruuttamispäätökseen tiedoksiantomenetelmät

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Tullin palauttamis- tai peruuttamispäätökset voidaan antaa tiedoksi asianomaiselle henkilölle muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

95 artikla

Muodollisuuksia koskevat yhteiset tietovaatimukset, kun tavarat ovat toisessa jäsenvaltiossa

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta)

Sitä tilannetta varten, kun tullin palauttamis- tai peruuttamishakemus koskee muussa jäsenvaltiossa kuin tullivelan tiedoksiantamisjäsenvaltiossa olevia tavaroita, muodollisuuksien täyttämistä koskevia tietoja koskevaan pyyntöön annettavan vastauksen yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä 33–07.

96 artikla

Muodollisuuksien suorittamista koskevien tietojen lähettämismenetelmät, kun tavarat ovat toisessa jäsenvaltiossa

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Edellä 95 artiklassa tarkoitettu vastaus voidaan lähettää muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

97 artikla

Tullin palauttamis- tai peruuttamispäätöksen tekemiselle asetetun määräajan pidentäminen

(Koodeksin 22 artiklan 3 kohta)

Kun koodeksin 116 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa tai 116 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan b alakohtaa sovelletaan, tullin palauttamis- tai peruuttamispäätöksen tekemiselle asetetun määräajan kuluminen keskeytetään siihen asti, kun asianomainen jäsenvaltio on ottanut vastaan tiedoksiannon komission päätöksestä tai komission tiedoksiannon siitä, että asiakirja-aineisto palautetaan 98 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista syistä.

Kun koodeksin 116 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan b alakohtaa sovelletaan, tullin palauttamis- tai peruuttamispäätöksen tekemiselle asetetun määräajan kuluminen keskeytetään siihen asti, kun asianomainen jäsenvaltio on ottanut vastaan tiedoksiannon komission tekemästä päätöksestä tapauksessa, jonka tosiasiat ja oikeudelliset seikat ovat yhdenveroiset.

2 alajakso

Komission päätettävät asiat

98 artikla

Asiakirja-aineiston toimittaminen komissiolle päätöksen tekemistä varten

(Koodeksin 116 artiklan 3 kohta)

1.   Jäsenvaltion on annettava asianomaiselle henkilölle tiedoksi aikeensa toimittaa asiakirja-aineisto komissiolle ennen sen toimittamista ja annettava asianomaiselle henkilölle 30 päivää aikaa allekirjoittaa lausunto, jossa vahvistetaan, että hän on lukenut kyseisen aineiston eikä hänellä ole siihen mitään lisättävää, tai jossa luetellaan kaikki muut tiedot, jotka hänen mielestään olisi pitänyt lisätä. Jos asianomainen henkilö ei anna tällaista lausuntoa 30 päivän kuluessa, asianomaisen katsotaan lukeneen asiakirja-aineiston eikä hänellä katsota olevan siihen mitään lisättävää.

2.   Kun jäsenvaltio toimittaa asiakirja-aineistoa komissiolle päätöksen tekemistä varten koodeksin 116 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kyseisessä aineistossa on oltava ainakin seuraavat:

a)	yhteenveto tapauksesta;

b)	yksityiskohtaiset tiedot, joiden perusteella voidaan todeta, että koodeksin 119 ja 120 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät;

c)	1 kohdassa tarkoitettu lausunto tai jäsenvaltion antama lausunto, jossa vahvistetaan, että asianomaisen henkilön katsotaan lukeneen aineiston eikä hänellä katsota olevan siihen mitään lisättävää.

3.   Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle asiakirja-aineiston vastaanottamisesta heti, kun se ottaa sen vastaan.

4.   Komissio asettaa kaikkien jäsenvaltioiden saataville jäljennöksen 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta tapauksen yhteenvedosta 15 päivän kuluessa asiakirja-aineiston vastaanottamisesta.

5.   Jos jäsenvaltion toimittamat tiedot eivät ole riittävät, jotta komissio voisi tehdä päätöksen, komissio voi pyytää jäsenvaltiolta lisätietoja.

6.   Komissio palauttaa asiakirja-aineiston jäsenvaltiolle ja seuraavissa tapauksissa katsotaan, ettei tapausta ollut koskaan toimitettu komissiolle:

a)	asiakirja-aineisto on selvästi puutteellinen, koska siinä ei ole mitään perusteita sille, että komission olisi tutkittava tapaus;

b)	koodeksin 116 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla tapausta ei olisi tullut toimittaa komissiolle;

c)	asianomainen jäsenvaltio on toimittanut komissiolle kyseistä tapausta koskevan tutkimuksen aikana uusia tietoja, jotka muuttavat merkittävällä tavalla tapauksen tosiasioiden esittämistä tai sen oikeudellista arviointia.

99 artikla

Asianomaisen henkilön oikeus tulla kuulluksi

(Koodeksin 116 artiklan 3 kohta)

1.   Kun komissio aikoo tehdä kielteisen päätöksen koodeksin 116 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, se antaa asianomaiselle henkilölle vastalauseensa tiedoksi kirjallisena ja toimittaa kaikkien sellaisten asiakirjojen ja tietojen viitteet, joiden perusteella se esittää kyseiset vastalauseet. Komissio ilmoittaa asianomaiselle henkilölle tämän oikeudesta tutustua asiakirja-aineistoon.

2.   Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle 1 kohdassa tarkoitetusta aikeestaan ja tiedoksiannon lähettämisestä.

3.   Asianomaiselle henkilölle on annettava tilaisuus ilmaista komissiolle näkökantansa kirjallisena 30 päivän kuluessa päivästä, jona hän on ottanut vastaan 1 kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon.

100 artikla

Määräajat

(Koodeksin 116 artiklan 3 kohta)

1.   Komissio päättää, onko tullin palauttaminen tai peruuttaminen perusteltua yhdeksän kuukauden kuluessa päivästä, jona se on ottanut vastaan 98 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asiakirja-aineiston.

2.   Jos komissio on todennut tarpeelliseksi pyytää jäsenvaltiolta lisätietoja 98 artiklan 5 kohdan mukaisesti, 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidennetään päivän, jona komissio on lähettänyt lisätietoja koskevan pyynnön, ja päivän, jona komissio on tiedot vastaanottanut, välillä kuluneen ajan verran. Komissio ilmoittaa asianomaiselle henkilölle määräajan pidentämisestä.

3.   Jos komissio tekee tutkimuksia päätöksen tekemiseksi, 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidennetään kyseisten tutkimusten loppuun saattamiseen tarvitun ajan verran. Tällainen pidennys saa olla enintään yhdeksän kuukautta. Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja asianomaiselle henkilölle päivät, jona tutkimukset aloitettiin ja jona ne lopetettiin.

4.   Jos komissio aikaa tehdä 99 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kielteisen päätöksen, 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidennetään 30 päivällä.

101 artikla

Päätöksen tiedoksi antaminen

(Koodeksin 116 artiklan 3 kohta)

1.   Komissio antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle päätöksensä tiedoksi mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 30 päivän kuluessa 100 artiklan 1 kohdassa eritellyn määräajan päättymisestä.

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen sille 1 kohdan mukaisesti ilmoitetun komission päätöksen perusteella.

Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle vastaavasti lähettämällä sille jäljennöksen asianomaisesta päätöksestä.

3.   Jos koodeksin 116 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu päätös on asianomaiselle henkilölle myönteinen, komissio voi eritellä ne edellytykset, joilla tulliviranomaisten on palautettava tai peruutettava tulli tapauksissa, joihin liittyy yhdenveroisia tosiasioita ja oikeudellisia seikkoja.

102 artikla

Päätöksen tekemättä jättämisen tai päätöksen tiedoksi antamatta jättämisen seuraukset

(Koodeksin 116 artiklan 3 kohta)

Jos komissio ei tee päätöstä 100 artiklassa säädetyssä määräajassa tai ei anna päätöstä tiedoksi asianomaisille jäsenvaltioille 101 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa, asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen viranomainen tekee asianomaiselle henkilölle myönteisen päätöksen.

4 LUKU

Tullivelan lakkaaminen

103 artikla

Laiminlyönnit, joilla ei ole merkittävää vaikutusta tullimenettelyn asianmukaiseen toimintaan

(Koodeksin 124 artiklan 1 kohdan h alakohdan i alakohta)

Seuraavia tilanteita pidetään laiminlyöntinä, jolla ei ole merkittävää vaikutusta tullimenettelyn asianmukaiseen toimintaan:

a)	määräajan ylittäminen ajalla, joka on enintään yhtä pitkä kuin määräajan pidennys, joka olisi myönnetty pidennystä haettaessa;

b)	tullivelka on syntynyt koodeksin 79 artiklan 1 kohdan a tai c alakohdan mukaisesti erityismenettelyn alaisista tai väliaikaisesti varastoiduista tavaroista ja kyseiset tavarat luovutettiin myöhemmin vapaaseen liikkeeseen;

c)	tullivalvonta on myöhemmin aloitettu uudelleen tavaroille, jotka eivät virallisesti ole osa passitusmenettelyä, mutta jotka aiemmin olivat väliaikaisessa varastossa tai erityismenettelyyn asetettuina yhdessä kyseiseen passitusmenettelyyn virallisesti asetettujen tavaroiden kanssa;

d)

muuhun erityismenettelyyn kuin passitusmenettelyyn tai vapaa-alueelle asetetut tavarat taikka väliaikaisesti varastoidut tavarat, kun menettelyn päättävän tulli-ilmoituksen tai väliaikaisen varastoinnin päättymistä koskevan tulli-ilmoituksen tiedoissa on virhe, edellyttäen ettei virheellä ole vaikutusta menettelyn päättämiseen tai väliaikaisen varastoinnin päättymiseen;

e)

tullivelka on syntynyt koodeksin 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, edellyttäen että asianomainen henkilö ilmoittaa toimivaltaisille tulliviranomaisille säännösten noudattamatta jättämisestä joko ennen tullivelan tiedoksi antamista tai ennen kuin tulliviranomaiset ovat ilmoittaneet kyseiselle henkilölle aikeestaan tehdä tarkastus.

IV OSASTO

UNIONIN TULLIALUEELLE TUODUT TAVARAT

1 LUKU

Saapumisen yleisilmoitus

104 artikla

Vapautus velvoitteesta antaa saapumisen yleisilmoitus

(Koodeksin 127 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   Seuraavista tavaroista ei tarvitse antaa saapumisen yleisilmoitusta:

a)	sähköenergia;

b)	putkijohdoissa tuotavat tuotteet;

c)	kirjelähetykset;

d)	yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 16 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 (14) 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määritelty koti-irtaimisto, edellyttäen ettei sitä kuljeteta kuljetussopimuksen perusteella;

e)	tavarat, joista 135 artiklan ja 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti saadaan antaa suullinen tulli-ilmoitus, edellyttäen ettei niitä kuljeteta kuljetussopimuksen perusteella;

f)	138 artiklan b–d alakohdassa tai 139 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tavarat, joita pidetään ilmoitettuina 141 artiklan mukaisesti, edellyttäen ettei niitä kuljeteta kuljetussopimuksen perusteella;

g)	matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tavarat;

h)	Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta Lontoossa 19 päivänä kesäkuuta 1951 allekirjoitetussa sopimuksessa määrätyllä lomakkeella 302 siirrettävät tavarat;

i)	aseet ja puolustustarvikkeet, jotka jonkin jäsenvaltion sotilaallisesta puolustuksesta vastaavat viranomaiset tuovat unionin tullialueelle sotilaskuljetuksena tai pelkästään sotilasviranomaisten käyttöön tarkoitettuna kuljetuksena;

j)

unionin tullialueelle sijoittautuneen henkilön operoimista avomerilaitoksista suoraan unionin tullialueelle tuomat seuraavat tavarat: i) tällaisiin avomerilaitoksiin sisältyneet tavarat, jotka on tarkoitettu niiden rakentamiseen, kunnostamiseen, kunnossapitoon tai muuttamiseen; ii) tavarat, joita käytettiin avomerilaitosten varustamiseen; iii) avomerilaitoksilla käytetyt tai kulutetut muonitustavarat; iv) mainituista avomerilaitoksista peräisin olevat vaarattomat jätteet;

k)

tavarat, joille saadaan myöntää helpotuksia 18 päivänä huhtikuuta 1961 tehdyn diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen, 24 päivänä huhtikuuta 1963 tehdyn konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen, muiden konsulisuhteita koskevien yleissopimusten tai 16 päivänä joulukuuta 1969 tehdyn erityisedustustoja koskevan New Yorkin yleissopimuksen nojalla;

l)

vesi- tai ilma-aluksissa olevat seuraavat tavarat: i) tavarat, jotka on toimitettu kyseisten vesi- ja ilma-alusten osiksi tai tarvikkeiksi; ii) moottoreiden, koneiden ja muiden kyseisten vesi- tai ilma-alusten varusteiden toimintaa varten tarvittavat tavarat; iii) vesi- tai ilma-aluksissa kulutettaviksi tai myytäviksi tarkoitetut elintarvikkeet ja muut tuotteet;

m)

Ceutasta ja Melillasta, Gibraltarista, Helgolandista, San Marinon tasavallasta, Vatikaanivaltiosta, Livignon ja Campione d’Italian kunnista tai Luganojärven Italian kansalliselta vesialueelta, joka sijaitsee Ponte Tresan ja Porto Ceresion välisen alueen rannan ja valtiollisen rajan välillä, unionin tullialueelle tuotavat tavarat;

n)	merikalastustuotteet ja muut merestä saadut tuotteet, jotka on pyydetty unionin kalastusaluksilla unionin tullialueen ulkopuolella;

o)	alukset, mukaan lukien niillä kuljetettavat tavarat, jotka saapuvat jonkin jäsenvaltion aluevesille yksinomaan tarvikkeiden ottamiseksi alukselle mitään satamalaitteistoa käyttämättä;

p)	ATA- tai CPD-carnet’lla tuotavat tavarat, edellyttäen ettei niitä kuljeteta kuljetussopimuksen perusteella.

2.   Saapumisen yleisilmoitusta ei tarvitse antaa 31 päivään joulukuuta 2020 asti sellaisiin postilähetyksiin sisältyvistä tavaroista, joiden paino on enintään 250 grammaa.

Kun sellaisiin postilähetyksiin sisältyviä tavaroita, joiden paino on yli 250 grammaa, tuodaan unionin tullialueelle, mutta niistä ei ole annettu saapumisen yleisilmoitusta, seuraamuksia ei sovelleta. Riskianalyysi on tehtävä, kun tavarat esitetään tullille, tarvittaessa väliaikaista varastointia koskevan ilmoituksen tai kyseisiä tavaroita koskevan tulli-ilmoituksen perusteella.

Komissio tarkastelee tämän kohdan mukaista postilähetyksiin sisältyvien tavaroiden tilannetta uudelleen ennen 31 päivää joulukuuta 2020 tehdäkseen mukautukset, jotka voivat osoittautua tarpeellisiksi postitoiminnan harjoittajien tavaroiden siirroissa käyttämien sähköisten menetelmien huomioon ottamiseksi.

105 artikla

Saapumisen yleisilmoituksen antamisen määräajat merikuljetuksissa

(Koodeksin 127 artiklan 3 ja 7 kohta)

Kun tavarat tuodaan unionin tullialueelle meriteitse, saapumisen yleisilmoitus on annettava seuraavia määräaikoja noudattaen:

a)	kun kyseessä on konttirahti eikä c tai d alakohtaa sovelleta, viimeistään 24 tuntia ennen tavaroiden lastaamista alukseen, jolla ne on määrä tuoda unionin tullialueelle;

b)	kun kyseessä on irto- tai kappaletavararahti eikä c tai d alakohtaa sovelleta, viimeistään neljä tuntia ennen aluksen saapumista unionin tullialueella sijaitsevaan ensimmäiseen saapumissatamaan;

c)	viimeistään kaksi tuntia ennen aluksen saapumista unionin tullialueella sijaitsevaan ensimmäiseen saapumissatamaan, kun tavarat tulevat jostakin seuraavista: i) Grönlanti; ii) Färsaaret; iii) Islanti; iv) Itämeren, Pohjanmeren, Mustanmeren ja Välimeren satamat; v) kaikki Marokon satamat;

d)

kun kyseessä ovat muut kuin c alakohdassa tarkoitetut siirrot unionin tullialueeseen kuulumattoman alueen sekä Ranskan merentakaisten departementtien, Azoreiden, Madeiran tai Kanariansaarten välillä ja matkan kesto on alle 24 tuntia, viimeistään kaksi tuntia ennen saapumista unionin tullialueella sijaitsevaan ensimmäiseen saapumissatamaan.

106 artikla

Saapumisen yleisilmoituksen antamisen määräajat ilmakuljetuksissa

(Koodeksin 127 artiklan 3 ja 7 kohta)

1.   Kun tavarat tuodaan unionin tullialueelle ilmateitse, saapumisen yleisilmoitus on annettava mahdollisimman pian.

Saapumisen yleisilmoituksen vähimmäistietosisältö on annettava viimeistään ennen tavaroiden lastaamista ilma-alukseen, jolla ne on määrä tuoda unionin tullialueelle.

2.   Kun ainoastaan saapumisen yleisilmoituksen vähimmäistietosisältö on annettu 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, muut tiedot on annettava seuraavia määräaikoja noudattaen:

a)	kun lento kestää alle neljä tuntia, viimeistään ilma-aluksen tosiasiallisena lähtöhetkenä;

b)	muiden lentojen osalta viimeistään neljä tuntia ennen ilma-aluksen saapumista unionin tullialueella sijaitsevalle ensimmäiselle lentoasemalle.

107 artikla

Saapumisen yleisilmoituksen antamisen määräajat rautatiekuljetuksissa

(Koodeksin 127 artiklan 3 ja 7 kohta)

Kun tavarat tuodaan unionin tullialueelle rautateitse, saapumisen yleisilmoitus on annettava seuraavia määräaikoja noudattaen:

a)	kun junamatka kolmannessa maassa sijaitsevalta viimeiseltä junan kokoonpanoasemalta ensimmäiseen saapumistullitoimipaikkaan kestää alle kaksi tuntia, viimeistään tunti ennen tavaroiden saapumista paikkaan, jossa kyseinen tullitoimipaikka on toimivaltainen;

b)	kaikissa muissa tapauksissa viimeistään kaksi tuntia ennen tavaroiden saapumista paikkaan, jossa ensimmäinen saapumistullitoimipaikka on toimivaltainen.

108 artikla

Saapumisen yleisilmoituksen antamisen määräajat maantiekuljetuksissa

(Koodeksin 127 artiklan 3 ja 7 kohta)

Kun tavarat tuodaan unionin tullialueelle maanteitse, saapumisen yleisilmoitus on annettava viimeistään tunti ennen tavaroiden saapumista paikkaan, jossa ensimmäinen saapumistullitoimipaikka on toimivaltainen.

109 artikla

Saapumisen yleisilmoituksen antamisen määräajat sisävesikuljetuksissa

(Koodeksin 127 artiklan 3 ja 7 kohta)

Kun tavarat tuodaan unionin tullialueelle sisävesitse, saapumisen yleisilmoitus on annettava viimeistään kaksi tuntia ennen tavaroiden saapumista paikkaan, jossa ensimmäinen saapumistullitoimipaikka on toimivaltainen.

110 artikla

Saapumisen yleisilmoituksen antamisen määräajat yhdistetyissä kuljetuksissa

(Koodeksin 127 artiklan 3 ja 7 kohta)

Kun tavarat tuodaan unionin tullialueelle kuljetusvälineellä, joka itse kuljetetaan aktiivisella kuljetusvälineellä, saapumisen yleisilmoituksen antamisen määräaika on sama kuin aktiivisella kuljetusvälineellä.

111 artikla

Saapumisen yleisilmoituksen antamisen määräajat ylivoimaisen esteen tapauksessa

(Koodeksin 127 artiklan 3 ja 7 kohta)

Edellä 105–109 artiklassa tarkoitetut määräajat eivät koske ylivoimaisen esteen tapauksia.

112 artikla

Meri- ja sisävesiliikennettä koskevat erityistapaukset, joissa muut henkilöt antavat saapumisen yleisilmoituksen tiedot

(Koodeksin 127 artiklan 6 kohta)

1.   Kun yksi tai useampi muu henkilö kuin liikenteenharjoittaja on tehnyt meriteitse tai sisävesitse kuljetettavista samoista tavaroista yhden tai useamman konossementin sisältävän ylimääräisen kuljetussopimuksen, ja konossementin antanut henkilö ei aseta saataville saapumisen yleisilmoituksen osalta vaadittavia tietoja sopimuskumppanilleen, joka antaa konossementin kyseiselle henkilölle tai kyseisen henkilön sopimuskumppanille, jonka kanssa kyseinen henkilö solmi tavaroiden yhteislastausjärjestelyn, sen henkilön, joka ei aseta vaadittavia tietoja saataville, on annettava kyseiset tiedot ensimmäiselle saapumistullitoimipaikalle koodeksin 127 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

Kun alakonossementteja sisältämättömässä konossementissa ilmoitettu vastaanottaja ei aseta saataville saapumisen yleisilmoituksen osalta vaadittavia tietoja kyseisen konossementin antaneelle henkilölle, vastaanottajan on annettava kyseiset tiedot ensimmäiselle saapumistulitoimipaikalle.

2.   Kaikki koodeksin 127 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja toimittavat henkilöt ovat vastuussa niistä tiedoista, jotka hän on toimittanut koodeksin 15 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti.

113 artikla

Ilmaliikennettä koskevat erityistapaukset, joissa muut henkilöt antavat saapumisen yleisilmoituksen tiedot

(Koodeksin 127 artiklan 6 kohta)

1.   Kun yksi tai useampi muu henkilö kuin liikenteenharjoittaja on tehnyt ilmateitse kuljetettavista samoista tavaroista yhden tai useamman lentorahtikirjan sisältävän ylimääräisen kuljetussopimuksen ja lentorahtikirjan antanut henkilö ei aseta saataville saapumisen yleisilmoituksen osalta vaadittavia tietoja sopimuskumppanilleen, joka antaa lentorahtikirjan kyseiselle henkilölle tai kyseisen henkilön sopimuskumppanille, jonka kanssa kyseinen henkilö solmi tavaroiden yhteislastausjärjestelyn, sen henkilön, joka ei aseta vaadittavia tietoja saataville, on annettava kyseiset tiedot ensimmäiselle saapumistullitoimipaikalle koodeksin 127 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

2.   Kun tavarat kuljetetaan ilmateitse Maailman postiliiton sääntöjen mukaisesti ja postitoiminnan harjoittaja ei aseta liikenneharjoittajan saataville saapumisen yleisilmoituksen osalta vaadittavia tietoja, postitoiminnan harjoittajan on annettava kyseiset tiedot ensimmäiselle saapumistullitoimipaikalle koodeksin 127 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

3.   Kaikki koodeksin 127 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja toimittavat henkilöt ovat vastuussa niistä tiedoista, jotka hän on toimittanut koodeksin 15 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti.

2 LUKU

Tavaroiden saapuminen

114 artikla

Erityisten veroalueiden kanssa käytävä kauppa

(Koodeksin 1 artiklan 3 kohta)

Jäsenvaltioiden on sovellettava tätä lukua ja koodeksin 133–152 artiklaa erityisen veroalueen ja sellaisen unionin tullialueen muun osan väliseen kauppaan, joka ei ole erityinen veroalue.

115 artikla

Tavaroiden esittämiseksi tullille ja niiden väliaikaiseksi varastoimiseksi käytettävän paikan hyväksyntä

(Koodeksin 139 artiklan 1 kohta ja 147 artiklan 1 kohta)

1.   Muu paikka kuin toimivaltainen tullitoimipaikka voidaan hyväksyä tavaroiden esittämispaikaksi, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	koodeksin 148 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 117 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät;

b)	tavarat ilmoitetaan johonkin tullimenettelyyn niiden tullille esittämistä seuraavana päivänä, paitsi jos tulliviranomaiset vaativat, että tavarat on tarkastettava koodeksin 140 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos kyseinen paikka on jo hyväksytty väliaikaiseksi varastotilaksi, kyseistä hyväksyntää ei vaadita.

2.   Muu paikka kuin väliaikainen varastotila voidaan hyväksyä tavaroiden väliaikaiseen varastointiin, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	koodeksin 148 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 117 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät;

b)	tavarat ilmoitetaan johonkin tullimenettelyyn niiden tullille esittämistä seuraavana päivänä, paitsi jos tulliviranomaiset vaativat, että tavarat on tarkastettava koodeksin 140 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

116 artikla

Kirjanpito

(Koodeksin 148 artiklan 4 kohta)

1.   Koodeksin 148 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa kirjanpidossa on oltava seuraavat tiedot:

a)	viittaus varastoituja tavaroita koskevaan asiaankuuluvaan väliaikaisen varastoinnin ilmoitukseen ja viittaus vastaavaan väliaikaisen varastoinnin päättymiseen;

b)	varastoituja tavaroita koskevien tulliasiakirjojen ja tavaroiden väliaikaista varastointia koskevien mahdollisten muiden asiakirjojen päivämäärä ja tunnistetiedot;

c)	pakkausten tiedot, tunnistenumerot, lukumäärä ja laji, tavaroiden paljous ja niiden tavanomaisen kaupallinen tai tekninen kuvaus sekä tarvittaessa tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat kontin tunnistemerkit;

d)	tavaroiden sijainti ja tiedot niiden mahdollisista siirroista;

e)	tavaroiden tullioikeudellinen asema;

f)	tiedot koodeksin 147 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista käsittelyistä;

g)	tiedot tavaroiden saapumisesta määräpaikassa sijaitsevaan väliaikaiseen varastotilaan, kun väliaikaisesti varastoidut tavarat siirretään eri jäsenvaltioissa sijaitsevien väliaikaisten varastotilojen välillä.

Kun kirjanpito ei ole osa tullitarkoituksissa käytettyä pääkirjanpitoa, kirjanpidossa on oltava viittaus kyseiseen tullitarkoituksissa käytettyyn pääkirjanpitoon.

2.   Tulliviranomaiset voivat olla vaatimatta joitakin 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, kun tämä ei vaikuta haitallisesti tavaroiden tullivalvontaan ja -tarkastuksiin. Kuitenkin kun tavarat siirretään väliaikaisten varastotilojen välillä, tätä vapautusta ei sovelleta.

117 artikla

Vähittäismyynti

(Koodeksin 148 artiklan 1 kohta)

Koodeksin 148 artiklassa tarkoitettu lupa väliaikaisten varastotilojen pitoon myönnetään seuraavin edellytyksin:

a)	väliaikaisia varastotiloja ei käytetä vähittäismyyntiin;

b)	kun tavarat aiheuttavat vaaraa tai todennäköisesti pilaavat muita tavaroita taikka muusta syystä edellyttävät erityisiä tiloja, väliaikaisten varastotilojen on oltava erityisvarustettuja kyseisten tavaroiden varastointiin;

c)	väliaikaisia varastotiloja pitää yksinomaan luvanhaltija.

118 artikla

Muut väliaikaisesti varastoitujen tavaroiden siirtotapaukset

(Koodeksin 148 artiklan 5 kohdan c alakohta)

Tulliviranomaiset voivat koodeksin 148 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti hyväksyä väliaikaisesti varastoitujen tavaroiden siirron sellaisten väliaikaisten varastotilojen välillä, joilla on eri valtuutukset väliaikaisen varastotilan pitoon, edellyttäen että kyseisten valtuutuksien haltijat ovat AEOC:ia.

V OSASTO

TAVAROIDEN TULLIOIKEUDELLISTA ASEMAA, ASETTAMISTA TULLIMENETTELYYN, TARKASTUSTA JA LUOVUTUSTA SEKÄ TAVAROISTA VAPAUTUMISTA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖT

1 LUKU

Tavaroiden tullioikeudellinen asema

1 jakso

Yleiset säännökset

119 artikla

Olettama tullioikeudellisesta asemasta

(Koodeksin 153 artiklan 1 kohta ja 155 artiklan 2 kohta)

1.   Unionitavaraolettamaa ei sovelleta seuraaviin tavaroihin:

a)	unionin tullialueelle tuodut tavarat, jotka ovat tullivalvonnassa niiden tullioikeudellisen aseman määrittämiseksi;

b)	väliaikaisesti varastoidut tavarat;

c)	johonkin muuhun erityismenettelyyn kuin sisäiseen passitusmenettelyyn tai ulkoiseen jalostusmenettelyyn taikka tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn asetetut tavarat;

d)	unionin tullialueelle 129 artiklan mukaisesti tuotavat merikalastustuotteet, jotka unionin kalastusalus on pyytänyt unionin tullialueen ulkopuolella muualla kuin kolmannen maan aluevesillä;

e)	kyseisellä aluksella tai unionin tehdasaluksella olevat d alakohdassa tarkoitetuista tuotteista saadut tavarat, joiden tuotannossa on voitu käyttää muita unionitavaroita ja jotka tuodaan unionin tullialueelle 129 artiklan mukaisesti;

f)	unionin tullialueen aluevesillä kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten saamat tai pyytämät merikalastustuotteet ja muut tuotteet.

2.   Unionitavarat voidaan siirtää mihinkään tullimenettelyyn asettamattomina unionin tullialueella paikasta toiseen ja väliaikaisesti tämän alueen ulkopuolelle ilman, että niiden tullioikeudellinen asema muuttuu, seuraavissa tapauksissa:

a)	tavarat kuljetetaan ilmateitse ja ne on kuormattu tai uudelleenlastattu unionin lentoasemalla niiden lähettämiseksi toiselle unionin lentoasemalle, edellyttäen että ne kuljetetaan yhdellä jossakin jäsenvaltiossa annetulla kuljetusasiakirjalla;

b)	tavarat kuljetetaan meriteitse ja ne on lähetetty unionin satamien välillä 120 artiklan mukaisesti hyväksytyssä säännöllisessä alusliikenteessä;

c)	tavarat kuljetetaan rautateitse ja ne on kuljetettu sellaisen kolmannen maan kautta, joka on yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen osapuoli, yhdellä jossakin jäsenvaltiossa annetulla kuljetusasiakirjalla, ja tällaisesta mahdollisuudesta määrätään kansainvälisessä sopimuksessa.

3.   Unionitavarat voidaan siirtää mihinkään tullimenettelyyn asettamattomina unionin tullialueella paikasta toiseen ja väliaikaisesti tämän alueen ulkopuolella ilman, että niiden tullioikeudellinen asema muuttuu, seuraavissa tapauksissa, edellyttäen että tavaroiden unioniasema todistetaan:

a)	tavarat on tuotu yhdestä unionin tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen ja ne poistuvat väliaikaisesti kyseiseltä alueelta meri- tai ilmateitse;

b)	tavarat on tuotu yhdestä unionin tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen unionin tullialueen ulkopuolisen alueen kautta ilman uudelleenlastaamista ja ne kuljetetaan yhdellä jossakin jäsenvaltiossa annetulla kuljetusasiakirjalla;

c)

tavarat on tuotu yhdestä unionin tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen unionin tullialueen ulkopuolisen alueen kautta ja ne uudelleenlastatattiin unionin tullialueen ulkopuolella muuhun kuljetusvälineeseen kuin siihen, johon tavarat alun perin lastattiin, ja tavaroista on annettu uusi kuljetusasiakirja, joka koskee kuljetusta unionin tullialueen ulkopuolelta, edellyttäen että tämän uuden asiakirjan mukana on jäljennös alkuperäisestä kuljetusasiakirjasta;

d)	kyseessä on jossakin jäsenvaltiossa rekisteröity moottorikäyttöinen tieliikenteen ajoneuvo, joka on väliaikaisesti viety unionin tullialueelta ja jälleentuotu sinne;

e)	kyseessä ovat pakkauspäällysteet, kuormalavat ja niiden kaltaiset tavarat, kontteja lukuun ottamatta, jotka kuuluvat unionin tullialueelle sijoittautuneelle henkilölle ja joita käytetään unionin tullialueelta väliaikaisesti vietyjen ja sinne jälleentuotujen tavaroiden kuljettamiseen;

f)	kyseessä ovat matkustajan matkatavaroihin sisältyvät tavarat, joita ei ole tarkoitettu kaupalliseen käyttöön ja jotka on väliaikaisesti viety unionin tullialueelta ja jälleentuotu sinne.

2 jakso

Säännöllinen alusliikenne tullitarkoituksia varten

120 artikla

Säännöllisen alusliikenteen aloittamista koskeva lupa

(Koodeksin 155 artiklan 2 kohta)

1.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen voi myöntää varustamolle säännöllistä alusliikennettä koskevan luvan, joka antaa sille oikeuden siirtää unionitavaroita unionin tullialueella paikasta toiseen ja väliaikaisesti kyseisen alueen ulkopuolelle ilman, että unionitavaroiden asema muuttuu.

2.   Lupa myönnetään ainoastaan, jos varustamo

a)	on sijoittautunut unionin tullialueelle;

b)	täyttää koodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädetyt edellytykset;

c)	sitoutuu antamaan 121 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle luvan myöntämisen jälkeen; ja

d)	sitoutuu siihen, ettei se käy säännöllisen alusliikenteen reiteillä missään unionin tullialueen ulkopuolella sijaitsevassa satamassa eikä millään unionin satamassa sijaitsevalla vapaa-alueella ja ettei se uudelleenlastaa tavaroita merellä.

3.   Tämän artiklan mukaisen luvan saaneiden varustamojen on tarjottava luvassa ilmoitettuja säännöllisen alusliikenteen palveluja.

Säännöllisen alusliikenteen palvelu on tarjottava aluksilla, jotka on rekisteröity tätä tarkoitusta varten 121 artiklan mukaisesti.

121 artikla

Alusten ja satamien rekisteröinti

(Koodeksin 22 artiklan 4 kohta ja 155 artiklan 2 kohta)

1.   Edellä 119 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen säännöllisen alusliikenteen harjoittamiseen luvan saaneen varustamon on rekisteröitävä ne alukset, joita se aikoo käyttää, ja ne satamat, joissa se aikoo käydä kyseistä alusliikennettä harjoittaessaan, antamalla asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle seuraavat tiedot:

a)	säännölliseen alusliikenteeseen osoitettujen alusten nimet;

b)	satama, josta alus aloittaa toimintansa säännöllisessä alusliikenteessä;

c)	käyntisatamat.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu rekisteröinti tulee voimaan ensimmäisenä työpäivänä sen päivän jälkeen, jona asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen suoritti rekisteröinnin.

3.   Edellä 119 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen säännöllisen alusliikenteen harjoittamiseen luvan saaneen varustamon on ilmoitettava asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle mahdollisista muutoksista 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin sekä päivä ja aika, jona muutos tulee voimaan.

122 artikla

Ennalta-arvaamattomat olosuhteet säännöllisessä alusliikenteessä tapahtuvan kuljetuksen aikana

(Koodeksin 153 artiklan 1 kohta ja 155 artiklan 2 kohta)

Jos 119 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen säännöllisen alusliikenteen harjoittamiseen luvan saanut varustamo ennalta-arvaamattomien olosuhteiden vuoksi uudelleenlastaa tavarat merellä tai käy taikka lastaa tai purkaa tavaroita unionin tullialueen ulkopuolisessa satamassa, säännöllisen alusliikenteen reittiin kuulumattomassa satamassa tai unionin sataman vapaa-alueella, kyseisten tavaroiden tullioikeudellinen asema ei muutu, ellei niitä lastattu tai purettu mainituissa paikoissa.

Jos tulliviranomaisilla on aihetta epäillä, täyttävätkö tavarat kyseiset edellytykset, tavaroiden tullioikeudellinen asema on todistettava.

3 jakso

Unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

1 alajakso

Yleiset säännökset

123 artikla

T2L- tai T2LF-asiakirjan taikka tullikäyttöön tarkoitetun tavaraluettelon voimassaoloaika

(Koodeksin 22 artiklan 5 kohta)

T2L- tai T2LF-asiakirjalla taikka tullikäyttöön tarkoitetulla tavaraluettelolla annettu unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste on voimassa 90 päivää rekisteröintipäivästä tai, jos tullikäyttöön tarkoitettua tavaraluetteloa ei 128 artiklan mukaisesti tarvitse rekisteröidä, sen antamispäivästä. Asianomaisen henkilön pyynnöstä tullitoimipaikka voi perustelluista syistä vahvistaa todisteelle pidemmän voimassaoloajan.

124 artikla

T2L- tai T2LF-asiakirjan taikka tullikäyttöön tarkoitetun tavaraluettelon MRN:n tiedoksiantomenetelmä

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

T2L- tai T2LF-asiakirjan taikka tullikäyttöön tarkoitetun tavaraluettelon MRN voidaan toimittaa sähköisten tietojenkäsittelymenetelmien sijaan jollakin seuraavista menetelmistä:

a)	viivakoodi;

b)	tullioikeudellisen aseman rekisteröintiä koskeva asiakirja;

c)	vastaanottavan tulliviranomaisen hyväksymä muu menetelmä.

2 alajakso

Muulla kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä toimitetut todisteet

125 artikla

Unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste muiden matkustajien kuin talouden toimijoiden osalta

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Muu matkustaja kuin talouden toimija voi pyytää saada unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskevan kirjallisen todisteen.

126 artikla

Kauppalaskun tai kuljetusasiakirjan esittämisellä annettava unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan a alakohta)

1.   Arvoltaan enintään 15 000 euron unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste voidaan toimittaa sähköisten tietojenkäsittelymenetelmien sijaan jollakin seuraavista tavoista:

a)	tavaroita koskeva kauppalasku;

b)	tavaroita koskeva kuljetusasiakirja.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kauppalaskussa tai kuljetusasiakirjassa on mainittava ainakin lähettäjän tai, jos lähettäjää ei ole, asianomaisen henkilön täydellinen nimi ja osoite, toimivaltainen tullitoimipaikka, kollien lukumäärä, laji, merkit ja viitenumerot, tavaran kuvaus, tavaroiden bruttomassa kilogrammoina, tavaroiden arvo ja tarvittaessa konttien numerot.

Lähettäjän tai, jos lähettäjää ei ole, asianomaisen henkilön on yksilöitävä unionitavaroiden tullioikeudellinen asema merkitsemällä tapauksen mukaan joko koodi ”T2L” tai ”T2LF” sekä lisäämällä allekirjoituksensa kauppalaskuun tai kuljetusasiakirjaan.

127 artikla

Unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste TIR- tai ATA-carnet’ssa tai lomakkeessa 302

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Kun unionitavarat kuljetetaan TIR-yleissopimuksen, ATA-yleissopimuksen, Istanbulin yleissopimuksen tai Lontoossa 19 päivänä kesäkuuta 1951 allekirjoitetun Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välisen niiden joukkojen asemaa koskevan sopimuksen mukaisesti, unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste voidaan toimittaa muulla tavalla kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

3 alajakso

Valtuutetun antajan antama unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

128 artikla

Todisteen antamisen helpottaminen valtuutetulle antajalle

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

1.   Unionin tullialueelle sijoittautunut henkilö, joka täyttää koodeksin 39 artiklan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, voi saada luvan antaa

a)	T2L- tai T2LF-asiakirja ilman, että vahvistusta tarvitsee pyytää;

b)	tullikäyttöön tarkoitetun tavaraluettelon ilman, että toimivaltaiselta tullitoimipaikalta tarvitsee pyytää todisteen vahvistusta ja rekisteröintiä.

2.   Toimivaltaisen tullitoimipaikan on annettava 1 kohdassa tarkoitettu lupa asianomaisen henkilön pyynnöstä.

4 alajakso

Merikalastustuotteita ja niistä saatuja tuotteita koskevat erityissäännökset

129 artikla

Merikalastustuotteiden ja niistä saatujen tuotteiden tullioikeudellinen asema

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

Jotta 119 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa luetellut tuotteet ja tavarat voidaan todistaa unionitavaroiksi, on vahvistettava, että kyseiset tavarat on kuljetettu suoraan unionin tullialueelle jollakin seuraavista tavoista:

a)	unionin kalastusaluksella, joka pyydysti tuotteet ja jossa ne tarvittaessa käsiteltiin;

b)	unionin kalastusaluksella sen jälkeen, kun tuotteet uudelleenlastattiin a alakohdassa tarkoitetusta aluksesta;

c)	unionin tehdasaluksella, jossa kyseiset tuotteet käsiteltiin sen jälkeen, kun ne uudelleenlastattiin a alakohdassa tarkoitetusta aluksesta;

d)	millä tahansa muulla aluksella, johon kyseiset tuotteet ja tavarat on uudelleenlastattu a, b tai c alakohdassa tarkoitetuista aluksista tekemättä mitään muutoksia;

e)	kuljetusvälineellä, josta on annettu yksi kuljetusasiakirja, joka on laadittu siinä unionin tullialueeseen kuulumattomassa maassa tai sillä unionin tullialueeseen kuulumattomalla alueella, josta tuotteet ja tavarat on tuotu maihin a, b, c tai d alakohdassa tarkoitetuista aluksista.

130 artikla

Merikalastustuotteiden ja niistä saatujen tuotteiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan a alakohta)

1.   Tullioikeudellisen aseman todistamiseksi 129 artiklan mukaisesti neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (15) edellytetyissä kalastuspäiväkirjoissa, saaliin purkausilmoituksissa, jälleenlaivausilmoituksissa ja aluksen seurantatiedoissa on tapauksen mukaan oltava seuraavat tiedot:

a)	merikalastustuotteiden pyyntipaikka, jonka perusteella voidaan vahvistaa, että tuotteilla tai tavaroilla on 129 artiklan mukainen unionitavaroiden tullioikeudellinen asema;

b)	merikalastustuotteet (nimi ja tyyppi) ja niiden bruttomassa kilogrammoina;

c)	millaisia tavaroita on saatu b alakohdassa tarkoitetuista merikalastustuotteista ja niiden kuvaus, josta käy ilmi niiden luokittelu yhdistettyyn nimikkeistöön ja kilogrammoina ilmaistava bruttomassa.

2.   Kun 119 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut tuotteet ja tavarat jälleenlaivataan unionin kalastusalukseen tai unionin tehdasalukseen (vastaanottava alus), sen unionin kalastusaluksen tai sen unionin tehdasaluksen, josta tuotteet tai tavarat jälleenlaivataan, kalastuspäiväkirjassa tai jälleenlaivausilmoituksessa on oltava 1 kohdassa lueteltujen tietojen lisäksi sen aluksen, johon tuotteet ja tavarat jälleenlaivattiin, nimi, lippuvaltio ja rekisteröintinumero sekä sen päällikön täydellinen nimi.

Vastaanottavan aluksen kalastuspäiväkirjassa tai jälleenlaivausilmoituksessa on oltava 1 kohdan b ja c alakohdassa lueteltujen tietojen lisäksi sen unionin kalastusaluksen tai sen unionin tehdasaluksen, josta tuotteet tai tavarat jälleenlaivattiin, nimi, lippuvaltio, rekisteröintinumero ja sen päällikön täydellinen nimi.

3.   Tulliviranomaisten on 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi hyväksyttävä paperinen kalastuspäiväkirja, saaliin purkausilmoitus tai jälleenlaivausilmoitus sellaisista aluksista, joiden kokonaispituus on vähintään 10 metriä mutta enintään 15 metriä.

131 artikla

Jälleenlaivaus

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohta)

1.   Kun 119 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut tuotteet ja tavarat jälleenlaivataan muihin vastaanottaviin aluksiin kuin unionin kalastusaluksiin tai unionin tehdasaluksiin, unionitavaroiden tullioikeudellinen asemaa koskeva todiste annetaan vastaanottavan aluksen jälleenlaivausilmoituksen tulosteella, johon on liitetty sen unionin kalastusaluksen tai sen unionin tehdasaluksen, josta tuotteet tai tavarat jälleenlaivataan, kalastuspäiväkirjan, jälleenlaivausilmoituksen tai aluksen seurantatietojen tuloste.

2.   Kun kyseessä on useita jälleenlaivauksia, kaikkien jälleenlaivausilmoitusten tuloste on toimitettava.

132 artikla

Unionin tullialueella kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten saamien tai pyytämien merikalastustuotteiden ja muiden tuotteiden unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Unionin tullialueella kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten saamien tai pyytämien merikalastustuotteiden ja muiden tuotteiden unionitavaran tullioikeudellinen asema voidaan todistaa kalastuspäiväkirjan tulosteella.

133 artikla

Tuotteet ja tavarat, jotka jälleenlaivataan ja kuljetetaan unionin tullialueeseen kuulumattoman maan tai alueen kautta

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta)

Jos 119 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut tuotteet ja tavarat jälleenlaivataan ja kuljetetaan unionin tullialueeseen kuulumattoman maan tai alueen kautta, unionin kalastusaluksen tai unionin tehdasaluksen kalastuspäiväkirjasta ja tarvittaessa myös jälleenlaivausilmoituksesta on esitettävä tuloste, jossa on seuraavat tiedot:

a)	asianomaisen kolmannen maan tulliviranomaisen vahvistus;

b)	tuotteiden ja tavaroiden saapumispäivä kolmanteen maahan ja niiden lähtöpäivä kolmannesta maasta;

c)	kuljetusväline, jota käytettiin jälleenlähetyksessä unionin tullialueelle;

d)	a alakohdassa tarkoitetun tulliviranomaisen osoite.

2 LUKU

Tavaroiden asettaminen tullimenettelyyn

1 jakso

Yleiset säännökset

134 artikla

Tulli-ilmoitukset erityisten veroalueiden kanssa käytävässä kaupassa

(Koodeksin 1 artiklan 3 kohta)

1.   Koodeksin 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun unionitavaroilla käytävään kauppaan sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a)	koodeksin V osaston 2, 3 ja 4 luku;

b)	koodeksin VIII osaston 2 ja 3 luku;

c)	tämän asetuksen V osaston 2 ja 3 luku;

d)	tämän asetuksen VIII osaston 2 ja 3 luku.

2.   Kaikki henkilöt voivat täyttää 1 kohdassa tarkoitetut velvoitteensa esittämällä kauppalaskun tai kuljetusasiakirjan seuraavissa tapauksissa:

a)	tavarat on lähetetty saman jäsenvaltion sisällä erityiseltä veroalueelta sellaiseen unionin tullialueen muuhun osaan, joka ei ole erityinen veroalue;

b)	tavarat on tuotu saman jäsenvaltion sisällä erityiselle veroalueelle sellaisesta unionin tullialueen muusta osasta, joka ei ole erityinen veroalue;

c)	tavarat on lähetetty sellaisesta unionin tullialueen muusta osasta, joka ei ole erityinen veroalue, samassa jäsenvaltiossa sijaitsevalle erityiselle veroalueelle;

d)	tavarat on tuotu saman jäsenvaltion sisällä erityisestä veroalueesta sellaiselle unionin tullialueen muulle osalle, joka ei ole erityinen veroalue.

135 artikla

Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva suullinen ilmoitus

(Koodeksin 158 artiklan 2 kohta)

1.   Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat tulli-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti seuraavista tavaroista:

a)	tavarat, joilla ei ole kaupallista luonnetta:

b)	matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tavarat, joilla on kaupallinen luonne, jos niiden arvo on enintään 1 000 euroa tai nettomassa enintään 1 000 kilogrammaa;

c)	unionin viljelijöiden kolmansissa maissa sijaitsevilta tiloilta saamat tuotteet sekä kalastuksella, kalanviljelyllä ja metsästämällä saadut tuotteet, joille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1186/2009 35–38 artiklassa säädetty tullittomuus;

d)

siemenet, lannoitteet ja maaperän ja kasviston hoitoon tarkoitetut tuotteet, jotka kolmansien maiden maataloustuottajat ovat tuoneet käytettäviksi kyseisten maiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevilla tiloilla ja joille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1186/2009 39 ja 40 artiklassa säädetty tullittomuus.

2.   Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat tulli-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tavaroista, jos niille myönnetään vapautus tuontitullista palautustavaroina.

136 artikla

Väliaikaista maahantuontia ja jälleenvientiä koskeva suullinen ilmoitus

(Koodeksin 158 artiklan 2 kohta)

1.   Väliaikaista maahantuontia koskevat tulli-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti seuraavista tavaroista:

a)	208–213 artiklassa tarkoitetut kuormalavat, kontit ja kuljetusvälineet sekä kyseisten kuormalavojen, konttien ja kuljetusvälineiden varaosat, tarvikkeet ja varusteet;

b)	219 artiklassa tarkoitetut henkilökohtaiset tavarat ja urheilukäyttöön tarkoitetut tavarat;

c)	merimiesten ajanvieteaineisto, jota käytetään 220 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla kansainvälisessä meriliikenteessä olevalla aluksella;

d)	222 artiklassa tarkoitetut lääketieteelliset ja kirurgiset laitteet sekä laboratoriolaitteet;

e)	223 artiklassa tarkoitetut eläimet, jos niitä on tarkoitus laiduntaa tai jos ne on tarkoitettu käytettäviksi työn tai kuljetuksen suorittamiseen;

f)	224 artiklan a alakohdassa tarkoitetut varusteet;

g)	kojeet ja laitteet, joita lääkärit tarvitsevat auttaakseen elimensiirtoa odottavia potilaita ja jotka täyttävät 226 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset;

h)	katastrofiavussa käytettävät tarvikkeet, joita käytetään suuronnettomuuksien tai vastaavien tilanteiden aiheuttamien, unionin tullialueeseen vaikuttavien seurausten torjumiseen;

i)	matkustajien väliaikaisesti tuomat kannettavat soittimet, jotka on tarkoitettu ammattikäyttöön;

j)	pakkaukset, jotka on tuotu täysinä ja jotka on tarkoitettu jälleenvietäviksi joko tyhjinä tai täysinä ja joissa on pysyvät merkinnät, joita ei voi irrottaa ja joista unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautunut henkilö voidaan yksilöidä;

k)

radio- ja televisio-ohjelmien tuotanto- ja lähetysvälineet sekä radio- ja televisio-ohjelmien tuotannossa ja lähetyksessä käytettäviksi tarkoitetut erityisesti sovitetut ajoneuvot ja niiden varusteet, jotka tuo julkinen tai yksityinen organisaatio, joka on sijoittautunut unionin tullialueen ulkopuolelle ja jonka tällaisten varusteiden ja ajoneuvojen väliaikaisen maahantuonnin luvan antavat tulliviranomaiset ovat hyväksyneet;

l)	muut tavarat, jos tulliviranomaiset ovat antaneet tähän luvan.

2.   Jälleenvienti-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti, kun jälleenvienti päättää 1 artiklassa tarkoitettuja tavaroita koskevan väliaikaisen maahantuonnin menettelyn.

137 artikla

Vientiä koskeva suullinen ilmoitus

(Koodeksin 158 artiklan 2 kohta)

1.   Vientiä koskevat tulli-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti seuraavista tavaroista:

a)	tavarat, joilla ei ole kaupallista luonnetta:

b)	tavarat, joilla on kaupallinen luonne, jos niiden arvo on enintään 1 000 euroa tai nettomassa enintään 1 000 kilogrammaa;

c)	jälleentuotavaksi tarkoitettu unionin tullialueella rekisteröity kuljetusväline ja sen varaosat, tarvikkeet ja varusteet;

d)	kotieläimet, jotka viedään siirrettäessä maatalousyrityksen toimintoja unionista kolmanteen maahan ja joille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1186/2009 115 artiklassa säädetty tullittomuus;

e)	maataloustuottajien unionissa sijaitsevilta tiloilta saamat tuotteet, joille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1186/2009 116, 117 ja 118 artiklassa säädetty tullittomuus;

f)	siemenet, jotka maataloustuottajat vievät kolmansissa maissa sijaitsevilla tiloilla käytettäviksi ja joille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1186/2009 119 ja 120 artiklassa säädetty tullittomuus;

g)	eläinten viennin aikana mukana olevat rehut ja ruoat, joille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1186/2009 121 artiklassa säädetty tullittomuus.

2.   Vientiä koskevat tulli-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tavaroista, jos ne on tarkoitettu jälleentuotaviksi.

138 artikla

Tavarat, joita pidetään ilmoitettuina vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi 141 artiklan mukaisesti

(Koodeksin 158 artiklan 2 kohta)

Jos seuraavia tavaroita ei ole ilmoitettu muulla tavalla, niitä pidetään ilmoitettuina vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi 141 artiklan mukaisesti:

a)	matkailijan henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tavarat, joilla ei ole kaupallista luonnetta ja joille myönnetään vapautus tuontitullista joko asetuksen (EY) N:o 1186/2009 41 artiklan mukaisesti tai palautustavaroina;

b)	135 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tavarat;

c)	kuljetusvälineet, joille myönnetään koodeksin 203 artiklan mukainen vapautus tuontitullista palautustavaroina;

d)	matkustajien jälleentuomat kannettavat soittimet, joille myönnetään koodeksin 203 artiklan mukainen vapautus tuontitullista palautustavaroina;

e)	kirjelähetykset;

f)	postilähetykseen sisältyvät tavarat, joille myönnetään tuontitullittomuus asetuksen (EY) N:o 1186/2009 23–27 artiklan mukaisesti.

139 artikla

Tavarat, joita pidetään ilmoitettuina väliaikaiseen maahantuontiin ja jälleenvientiin 141 artiklan mukaisesti

(Koodeksin 158 artiklan 2 kohta)

1.   Jos 136 artiklan 1 kohdan e–j alakohdassa tarkoitettuja tavaroita ei ole ilmoitettu muulla tavalla, niitä pidetään ilmoitettuina väliaikaiseen maahantuontiin 141 artiklan mukaisesti.

2.   Jos 136 artiklan 1 kohdan e–j alakohdassa tarkoitettuja tavaroita ei ole ilmoitettu muulla tavalla, niitä pidetään ilmoitettuina väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päättävään jälleenvientiin 141 artiklan mukaisesti.

140 artikla

Tavarat, joita pidetään ilmoitettuina vientiin 141 artiklan mukaisesti

(Koodeksin 158 artiklan 2 kohta)

1.   Jos seuraavia tavaroita ei ole ilmoitettu muulla tavalla, niitä pidetään ilmoitettuina vientiin 141 artiklan mukaisesti:

a)	137 artiklassa tarkoitetut tavarat;

b)	matkustajien kannettavat soittimet.

2.   Jos tavarat lähetetään Helgolandiin, niitä pidetään ilmoitettuina vientiin 141 artiklan mukaisesti.

141 artikla

Tulli-ilmoituksen antamisena pidettävät toimet

(Koodeksin 158 artiklan 2 kohta)

1.   Edellä 138 artiklan a–d alakohdassa, 139 artiklassa ja 140 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden osalta mitä tahansa seuraavista toimista pidetään tulli-ilmoituksen antamisena:

a)	vihreää kaistaa eli ”ei tullattavaa” -kaistaa pitkin kulkeminen tullitoimipaikassa, joissa on kaksi tarkastuskaistaa;

b)	tullitoimipaikan, jossa ei ole kahta tarkastuskaistaa, kautta kulkeminen;

c)	”ei tullattavaa” -tulli-ilmoituslipukkeen tai -tarran kiinnittäminen henkilöajoneuvon tuulilasiin, jos tästä mahdollisuudesta säädetään kansallisissa säännöksissä.

2.   Kirjelähetyksiä pidetään ilmoitettuina vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi, kun ne saapuvat unionin tullialueelle.

Kirjelähetyksiä pidetään ilmoitettuina vientiin tai jälleenvientiin, kun ne poistuvat unionin tullialueelta.

3.   Postilähetyksiin sisältyviä tavaroita, joille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1186/2009 23–27 artiklan mukainen tuontitullittomuus, pidetään ilmoitettuina vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi silloin, kun ne esitetään tullille koodeksin 139 artiklan mukaisesti, edellyttäen että tulliviranomaiset hyväksyvät vaadittavat tiedot.

4.   Enintään 1 000 euron arvoisia postilähetyksiin sisältyviä tavaroita, joista ei kanneta vientitullia, pidetään ilmoitettuina vientiin silloin, kun ne poistuvat unionin tullialueelta.

142 artikla

Tavarat, joita ei voi ilmoittaa suullisesti eikä 141 artiklan mukaisesti

(Koodeksin 158 artiklan 2 kohta)

Edellä 135–140 artiklaa ei sovelleta seuraaviin:

a)	tavarat, joiden muodollisuudet on saatettu päätökseen yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten vientitukien tai muiden viennissä annettavien rahallisten etujen saamiseksi;

b)	tavarat, joista on tehty tullin tai muiden maksujen palauttamista koskeva hakemus;

c)	tavarat, joihin kohdistuu kielto tai rajoitus;

d)	tavarat, joihin kohdistuu jokin muu unionin lainsäädännössä määrätty erityinen muodollisuus, jota tulliviranomaisten on pakko soveltaa.

143 artikla

Paperiset tulli-ilmoitukset

(Koodeksin 158 artiklan 2 kohta)

Matkustajat voivat antaa paperisen tulli-ilmoituksen kuljettamistaan tavaroista.

144 artikla

Postilähetyksiin sisältyvien tavaroiden tulli-ilmoitus

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta)

Postitoiminnan harjoittaja voi antaa postilähetyksiin sisältyvistä tavaroista vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan tulli-ilmoituksen, jossa on liitteessä B tarkoitettu yksinkertaistettu tietosisältö, jos kyseiset tavarat täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a)	niiden arvo on enintään 1 000 euroa;

b)	niistä ei ole tehty tullien palauttamis- tai peruuttamishakemusta;

c)	niihin ei kohdistu kieltoja tai rajoituksia.

2 jakso

Yksinkertaistetut tulli-ilmoitukset

145 artikla

Yksinkertaistettujen tulli-ilmoitusten säännöllistä käyttöä koskevan luvan edellytykset

(Koodeksin 166 artiklan 2 kohta)

1.   Koodeksin 166 artiklan 2 kohdan mukainen lupa asettaa tavaroita säännöllisesti johonkin tullimenettelyyn yksinkertaisen ilmoituksen perusteella on myönnettävä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	hakija täyttää koodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädetyt edellytykset;

b)	hakijalla on tarvittaessa käytössään asianmukaiset menettelyt kauppapoliittisten toimenpiteiden mukaisesti myönnettyjen tai maataloustuotteiden kauppaan liittyvien lupien ja todistusten käsittelemiseksi;

c)	hakija varmistaa, että asiaankuuluvia työntekijöitä on ohjeistettu ilmoittamaan tulliviranomaisille kaikista vaatimusten noudattamiseen liittyvistä vaikeuksista, ja ottaa käyttöön menettelyt, joilla tällaisista vaikeuksista ilmoitetaan tulliviranomaisille;

d)

hakijalla on tarvittaessa käytössään asianmukaiset menettelyt kieltoja ja rajoituksia sisältävien tuonti- ja vientilupien käsittelemiseksi, mukaan lukien toimenpiteet, joilla kieltojen tai rajoitusten alaiset tavarat erotetaan muista tavaroista ja joilla varmistetaan kyseisten kieltojen ja rajoitusten noudattaminen.

2.   AEOC:n katsotaan täyttävän 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut edellytykset, jos sen kirjanpito on asianmukainen tavaroiden asettamiseksi johonkin tullimenettelyyn yksinkertaistetun ilmoituksen perusteella.

146 artikla

Täydentävä ilmoitus

(Koodeksin 167 artiklan 1 kohta)

1.   Jos tulliviranomaisten on määrä kirjata maksettavan tuonti- tai vientitullin määrä tileihin koodeksin 105 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, koodeksin 167 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu täydentävä ilmoitus on annettava 10 päivän kuluessa tavaroiden luovutuksesta.

2.   Jos tileihin kirjaaminen tehdään koodeksin 105 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ja täydentävä ilmoitus on luonteeltaan yleinen, jaksoittainen tai kokoava, täydentävä ilmoitus saa kattaa enintään yhden kalenterikuukauden ajan.

3.   Tulliviranomaisten on vahvistettava 2 kohdassa tarkoitetun täydentävän ilmoituksen antamisen määräaika. Täydentävä ilmoitus on annettava 10 päivän kuluessa täydentävän ilmoituksen kattaman ajanjakson päättymisestä.

147 artikla

Määräaika, johon mennessä ilmoittajalla on oltava hallussaan täydentäviä ilmoituksia koskevat täydentävät asiakirjat

(Koodeksin 167 artiklan 1 kohta)

1.   Täydentävien asiakirjojen, jotka puuttuivat yksinkertaistetun ilmoituksen antamishetkellä, on oltava ilmoittajan hallussa 146 artiklan 1 tai 3 kohdassa säädetyn täydentävän ilmoituksen antamisen määräajan kuluessa.

2.   Tulliviranomaiset voivat asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa sallia 1 kohdassa säädettyä pidemmän määräajan täydentävien asiakirjojen asettamiselle saataville. Kyseinen määräaika saa olla enintään 120 päivää tavaroiden luovutuspäivästä.

3.   Kun täydentävä asiakirja koskee tullausarvoa, tulliviranomaiset voivat asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa vahvistaa 1 tai 2 kohdassa säädettyä pidemmän määräajan ottaen asianmukaisesti huomioon koodeksin 103 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vanhentumisajan.

3 jakso

Kaikkiin tulli-ilmoituksiin sovellettavat säännökset

148 artikla

Tulli-ilmoituksen mitätöinti tavaroiden luovutuksen jälkeen

(Koodeksin 174 artiklan 2 kohta)

1.   Kun todetaan, että tavarat on erehdyksessä ilmoitettu tullimenettelyyn, jossa on syntynyt tuontitullivelka, sen sijaan, että ne olisi ilmoitettu toiseen tullimenettelyyn, asianomainen tulli-ilmoitus on mitätöitävä tavaroiden luovutuksen jälkeen ilmoittajan perustellusta hakemuksesta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	hakemus tehdään 90 päivän kuluessa ilmoituksen hyväksymisestä;

b)	tavaroita ei ole käytetty sellaisen tullimenettelyn vastaisella tavalla, johon ne olisi ilmoitettu, jos erehdystä ei olisi sattunut;

c)	erehdyksessä annetun ilmoituksen antamishetkellä edellytykset olisivat täyttyneet tavaroiden asettamiseksi tullimenettelyyn, johon tavarat olisi ilmoitettu, jos erehdystä ei olisi sattunut;

d)	sitä tullimenettelyä koskeva tulli-ilmoitus on annettu, johon tavarat olisi ilmoitettu, jos erehdystä ei olisi sattunut.

2.   Kun todetaan, että väärät tavarat on erehdyksessä ilmoitettu johonkin tullimenettelyyn, jossa on syntynyt tuontitullivelka, asianomainen tulli-ilmoitus on mitätöitävä tavaroiden luovutuksen jälkeen ilmoittajan perustellusta hakemuksesta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	hakemus tehdään 90 päivän kuluessa ilmoituksen hyväksymisestä;

b)	erehdyksessä ilmoitettuja tavaroita ei ole käytetty muuten kuin mitä niiden alkuperäisessä tilassa oli sallittua ja ne on palautettu alkuperäiseen tilaansa;

c)	sama tullitoimipaikka on toimivaltainen sekä erehdyksessä ilmoitettujen tavaroiden että niiden tavaroiden osalta, jotka ilmoittajan oli tarkoitus ilmoittaa;

d)	tavarat on määrä ilmoittaa samaan tullimenettelyyn kuin erehdyksessä ilmoitetut tavarat.

3.   Kun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EY (16) 2 artiklan 7 kohdassa määritellyllä etäsopimuksella myydyt tavarat on luovutettu vapaaseen liikkeeseen ja ne palautetaan, tulli-ilmoitus on ilmoittajan perustellusta hakemuksesta mitätöitävä tavaroiden luovutuksen jälkeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	hakemus tehdään 90 päivän kuluessa tulli-ilmoituksen hyväksymisestä;

b)	tavarat on viety niiden palauttamiseksi alkuperäisen tavarantoimittajan osoitteeseen tai toiseen tämän ilmoittamaan osoitteeseen.

4.   Tulli-ilmoitukset on mitätöitävä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tapausten lisäksi ilmoittajan perustellusta hakemuksesta tavaroiden luovutuksen jälkeen seuraavissa tapauksissa:

a)	tavarat on luovutettu vientiin, jälleenvientiin tai ulkoiseen jalostukseen ja niitä ei ole viety unionin tullialueelta;

b)	unionitavarat on ilmoitettu erehdyksessä tullimenettelyyn, jota sovelletaan muihin kuin unionitavaroihin, ja niiden unionitavaroiden tullioikeudellinen asema on todistettu jälkikäteen T2L- tai T2LF-asiakirjalla taikka tullikäyttöön tarkoitetulla tavaraluettelolla;

c)	tavarat on erehdyksessä ilmoitettu useammalla kuin yhdellä tulli-ilmoituksella;

d)	lupa, jolla on takautuva vaikutus, myönnetään koodeksin 211 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

e)	unionitavarat on asetettu tullivarastointimenettelyyn koodeksin 237 artiklan 2 kohdan mukaisesti eikä niitä voida enää asettaa kyseiseen menettelyyn 237 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5.   Sellaisista tavaroista annettu ilmoitus, joista kannetaan vientitullia, joista on tehty tuontitullin, tukien tai muiden vientimäärien palautushakemus tai joihin sovelletaan niiden viennin yhteydessä muita erityistoimenpiteitä, voidaan mitätöidä 4 kohdan a alakohdan mukaisesti ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	ilmoittaja antaa todisteen vientitullitoimipaikalle tai, kun kyseessä on ulkoinen jalostus, asettamistullitoimipaikalle siitä, ettei tavaroita ole viety unionin tullialueelta;

b)	kun tulli-ilmoitus on paperilomake, ilmoittaja palauttaa vientitullitoimipaikalle tai, kun kyseessä on ulkoinen jalostus, asettamistullitoimipaikalle kaikki tulli-ilmoituksen jäljennökset ja mahdolliset muut ilmoittajalle ilmoituksen hyväksymisen yhteydessä annetut asiakirjat;

c)	ilmoittaja antaa todisteen vientitullitoimipaikalle siitä, että kyseisten tavaroiden viennin yhteydessä mahdollisesti maksetut vientituet, muut määrät tai rahalliset edut on palautettu tai että toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet maksamisen estämiseksi tarvittavat toimenpiteet;

d)	ilmoittaja noudattaa mahdollisia muita ilmoittajaa kyseisten tavaroiden osalta sitovia velvoitteita;

e)	tulli-ilmoituksen tueksi esitettyyn vientitodistukseen mahdollisesti tehdyt tarkistukset on peruttu.

4 jakso

Muut yksinkertaistukset

149 artikla

Keskitettyä tulliselvitystä koskevien lupien myöntämisedellytykset

(Koodeksin 179 artiklan 1 kohta)

1.   Jotta keskitetty tulliselvitys voidaan hyväksyä koodeksin 179 artiklan mukaisesti, sitä koskevien hakemusten on liityttävä johonkin seuraavista:

a)	luovutus vapaaseen liikkeeseen;

b)	tullivarastointi;

c)	väliaikainen maahantuonti;

d)	tietty käyttötarkoitus;

e)	sisäinen jalostus;

f)	ulkoinen jalostus;

g)

vienti;

h)	jälleenvienti.

2.   Jos tulli-ilmoitus annetaan ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä, keskitetty tulliselvitys voidaan hyväksyä 150 artiklassa säädetyin edellytyksin.

150 artikla

Ilmoittajan kirjanpitoon tehtävää merkintää koskevan luvan myöntämisedellytykset

(Koodeksin 182 artiklan 1 kohta)

1.   Lupa antaa tulli-ilmoitus ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä myönnetään, jos hakijat osoittavat täyttävänsä koodeksin 39 artiklan a, b ja d alakohdassa säädetyt edellytykset.

2.   Jotta lupa antaa tulli-ilmoitus ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä voidaan myöntää koodeksin 182 artiklan 1 kohdan mukaisesti, hakemuksen on liityttävä johonkin seuraavista:

a)	luovutus vapaaseen liikkeeseen;

b)	tullivarastointi;

c)	väliaikainen maahantuonti;

d)	tietty käyttötarkoitus;

e)	sisäinen jalostus;

f)	ulkoinen jalostus;

g)	vienti ja jälleenvienti.

3.   Kun lupahakemus koskee luovutusta vapaaseen liikkeeseen, lupaa ei myönnetä seuraaviin:

a)	sellaisten tavaroiden samanaikainen vapaaseen liikkeeseen ja kulutukseen luovutus, jotka on vapautettu arvonlisäverosta direktiiviin 2006/112/EY 138 artiklan mukaisesti ja joihin sovelletaan tarvittaessa välikaista valmisteverottomuutta direktiivin 2008/118/EY 17 artiklan mukaisesti:

b)

sellaisten tavaroiden jälleentuonti ja samanaikainen vapaaseen liikkeeseen ja kulutukseen luovutus, jotka on vapautettu arvonlisäverosta direktiiviin 2006/112/EY 138 artiklan mukaisesti ja joihin sovelletaan tarvittaessa välikaista valmisteverottomuutta direktiivin 2008/118/EY 17 artiklan mukaisesti.

4.   Jos lupahakemus koskee vientiä ja jälleenvientiä, lupa myönnetään ainoastaan, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)	velvoitteesta antaa lähtöä edeltävä ilmoitus luovutaan koodeksin 263 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)	vientitullitoimipaikka on myös poistumistullitoimipaikka tai sekä vientitullitoimipaikka että poistumistullitoimipaikka ovat suorittaneet järjestelyt sen varmistamiseksi, että tavarat ovat tullivalvonnassa niiden poistuessa.

5.   Jos lupahakemus koskee vientiä ja jälleenvientiä, valmisteveron alaisten tavaroiden vientiä ei sallita, ellei direktiivin 2008/118/EY 30 artiklaa sovelleta.

6.   Lupaa ilmoittajan kirjanpitoon tehtävään merkintään ei myönnetä, jos hakemus koskee menettelyä, joka edellyttää vakioitua tietojenvaihtoa tulliviranomaisten välillä 181 artiklan mukaisesti, jolleivät tulliviranomaiset sovi käyttävänsä muuta sähköistä tietojenvaihtomenetelmää.

151 artikla

Oma-aloitteista määräämistä koskevan luvan myöntämisedellytykset

(Koodeksin 185 artiklan 1 kohta)

Kun koodeksin 185 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla hakijalla on ilmoittajan kirjanpitoon tehtävää merkintää koskeva lupa, oma-aloitteista määräämistä koskeva lupa on myönnettävä, edellyttäen että oma-aloitteista määräämistä koskeva hakemus liittyy 150 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tullimenettelyihin tai jälleenvientiin.

152 artikla

Tullimuodollisuudet ja tarkastukset oma-aloitteisen määräämisen yhteydessä

(Koodeksin 185 artiklan 1 kohta)

Oma-aloitteista määräämistä koskevien lupien haltijoille voidaan myöntää lupa tarkastaa tullivalvonnassa, noudatetaanko luvassa eriteltyjä kieltoja ja rajoituksia.

3 LUKU

Tavaroiden luovutus

153 artikla

Luovutus, joka ei edellytä vakuuden antamista

(Koodeksin 195 artiklan 2 kohta)

Jos ennen sellaisten tavaroiden luovutusta, joista on tehty tariffikiintiöpyyntö, kyseistä tariffikiintiötä ei pidetä kriittisenä, tavaroiden luovutus ei edellytä vakuuden antamista kyseisistä tavaroista.

154 artikla

Ilmoitus tavaroiden luovutuksesta

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

1.   Jos jotain tullimenettelyä tai jälleenvientiä koskeva ilmoitus annetaan muulla tavalla kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä, tulliviranomaiset voivat käyttää muuta tapaa kuin sähköistä tietojenkäsittelymenetelmää tiedottaakseen ilmoittajalle tavaroiden luovutuksesta.

2.   Jos tavarat olivat väliaikaisessa varastossa ennen niiden luovutusta ja tulliviranomaisten on määrä tiedottaa asiaankuuluvien väliaikaisten varastotilojen pitoa koskevan luvan haltijalle tavaroiden luovutuksesta, nämä tiedot voidaan antaa muulla tavalla kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

VI OSASTO

LUOVUTUS VAPAASEEN LIIKKEESEEN JA VAPAUTUS TUONTITULLISTA

1 LUKU

Luovutus vapaaseen liikkeeseen

155 artikla

Lupa laatia banaanien punnitustodistuksia

(Koodeksin 163 artiklan 3 kohta)

Tulliviranomaisten on myönnettävä lupa laatia vakiomuotoisia tulli-ilmoituksia täydentäviä asiakirjoja, joissa todistetaan tuontitullin alaisten CN-koodin 0803 90 10 tuoreiden banaanien punnitus, jäljempänä ’banaanien punnitustodistus’, jos tällaisen luvan hakija täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)	hakija täyttää koodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädetyt arviointiperusteet;

b)	hakija osallistuu tuontitullin alaisten CN-koodin 0803 90 10 tuoreiden banaanien tuontiin, kuljettamiseen, varastointiin tai käsittelyyn;

c)	hakija antaa tarvittavat takeet punnituksen asianmukaisesta suorittamisesta;

d)	hakijalla on käytössään asianmukaiset punnituslaitteet;

e)	hakija pitää kirjanpitoa, jonka perusteella tulliviranomaiset voivat tehdä tarvittavat tarkastukset.

156 artikla

Määräaika

(Koodeksin 22 artiklan 3 kohta)

Edellä 155 artiklassa tarkoitetun luvan hyväksymispäätös on tehtävä viipymättä ja viimeistään 30 päivän kuluttua hakemuksen hyväksymispäivästä.

157 artikla

Banaanien punnitustodistuksen tiedoksiantomenetelmä

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan a alakohta)

Banaanien punnitustodistukset voidaan laatia ja toimittaa muulla tavalla kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

2 LUKU

Vapautus tuontitullista

1 jakso

Palautustavarat

158 artikla

Tavarat, jotka katsotaan palautetuiksi samassa tilassa, jossa ne vietiin

(Koodeksin 203 artiklan 5 kohta)

1.   Tavarat katsotaan palautetuiksi samassa tilassa, jossa ne vietiin, jos niille ei ole unionin tullialueelta viemisen jälkeen tehty muuta käsittelyä tai muokkausta kuin niiden ulkonäön muuttaminen, tarpeellinen korjaus tai kunnostus taikka kunnon säilyttämiseksi tarvittava käsittely tai muokkaus.

2.   Tavarat katsotaan palautetuiksi samassa tilassa, jossa ne vietiin, jos niille on unionin tullialueelta viemisen jälkeen tehty muu käsittely tai muokkaus kuin niiden ulkonäön muuttaminen, tarpeellinen korjaus tai kunnostus taikka kunnon säilyttämiseksi tarvittava käsittely tai muokkaus, mutta tällaisen käsittelyn tai muokkauksen aloittamisen jälkeen kävi selväksi, ettei kyseinen käsittely tai muokkaus sovellu tavaran aiottuun käyttötarkoitukseen.

3.   Jos 1 tai 2 kohdassa tarkoitetuille tavaroille on tehty käsittely tai muokkaus, jonka vuoksi niistä olisi tullut ulkoiseen jalostusmenettelyyn asetettuina tuontitullin alaisia, kyseiset tavarat on katsottava palautetuiksi samassa tilassa, jossa ne vietiin, ainoastaan jos kyseinen käsittely tai muokkaus, mukaan lukien osien vaihtaminen, ei ylitä sitä, mikä on ehdottoman tarpeen sen mahdollistamiseksi, että tavaroita voidaan käyttää samalla tavalla kuin sillä hetkellä, kun ne vietiin unionin tullialueelta.

159 artikla

Tavarat, joiden viennissä sovellettiin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia toimenpiteitä

(Koodeksin 204 artikla)

1.   Palautustavaroille, joiden viennissä sovellettiin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia toimenpiteitä, myönnetään vapautus tuontitullista, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	kyseisten toimenpiteiden mukaisesti maksetut tuet tai muut määrät on palautettu, toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tarvittavat toimet kyseisille tavaroille mainittujen toimenpiteiden mukaisesti maksettavien määrien pidättämiseksi tai muut myönnetyt rahalliset edut on peruttu;

b)

tavarat olivat jossakin seuraavista tilanteista: i) niitä ei voitu saattaa markkinoille maassa, johon ne lähetettiin; ii) vastaanottaja palautti ne, koska niissä oli vika tai koska ne olivat sopimuksen vastaiset; iii) ne jälleentuotiin unionin tullialueelle, koska niitä ei viejästä riippumattomien olosuhteiden vuoksi voitu käyttää aiottuun käyttötarkoitukseen;

c)	tavarat ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi unionin tullialueella 12 kuukauden kuluessa niiden vientiä koskevien tullimuodollisuuksien täyttämispäivästä tai tätä myöhemmin, jos jälleentuojajäsenvaltion tulliviranomaiset sallivat tämän asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetut olosuhteet ovat seuraavat:

a)	tavarat palautetaan unionin tullialueelle ennen niiden vastaanottajalle toimittamista tapahtuneen, niitä itseään tai kuljetusvälinettä, johon ne oli lastattu, kohdanneen vahingon vuoksi;

b)	tavarat on alun perin viety kaupallisilla messuilla taikka vastaavassa tilaisuudessa kulutettaviksi tai myytäviksi, mutta niitä ei ole kulutettu tai myyty tällä tavalla;

c)	tavaroita ei voitu toimittaa vastaanottajalle, koska vastaanottaja oli fyysisesti kyvytön tai oikeustoimikelvoton noudattamaan sopimusta, jonka perusteella vienti tapahtui;

d)	tavaroita ei voitu toimittaa vastaanottajalle luonnontapahtumien taikka poliittisten tai yhteiskunnallisten tapahtumien vuoksi tai ne saapuivat vastaanottajalle sopimuksessa määrätyn toimituspäivän jälkeen;

e)	hedelmät ja vihannekset, jotka kuuluvat kyseisten tuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn, vietiin tai lähetettiin myytäviksi kaupintamyynnissä, mutta niitä ei myyty niiden määrämaan markkinoilla.

160 artikla

INF 3 -lomakkeen tiedoksiantomenetelmä

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Asiakirja, jossa todistetaan tuontitullittomuutta koskevien edellytysten täyttyminen, jäljempänä ’INF 3 -lomake’, voidaan antaa tiedoksi muulla tavalla kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

VII OSASTO

ERITYISMENETTELYT

1 LUKU

Yleiset säännökset

1 jakso

Lupahakemus

161 artikla

Unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautunut hakija

(Koodeksin 211 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Poiketen siitä, mitä koodeksin 211 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään, tulliviranomaiset voivat perusteltuina pitämissään satunnaisissa tapauksissa myöntää unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneille henkilöille luvan tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn tai sisäiseen jalostusmenettelyyn.

162 artikla

Paikka, jonne unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneen hakijan on toimitettava hakemus

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohta)

1.   Poiketen siitä, mitä koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, jos tietyn käyttötarkoituksen menettelyä koskevan luvan hakija on sijoittautunut unionin tullialueen ulkopuolelle, toimivaltainen tulliviranomainen on sen paikan toimivaltainen tulliviranomainen, jossa tavaroita on tarkoitus käyttää ensimmäistä kertaa.

2.   Poiketen siitä, mitä koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, jos sisäistä jalostusmenettelyä koskevan luvan hakija on sijoittautunut unionin tullialueen ulkopuolelle, toimivaltainen tulliviranomainen on sen paikan toimivaltainen tulliviranomainen, jossa tavaroita on tarkoitus jalostaa ensimmäistä kertaa.

163 artikla

Tulli-ilmoitukseen perustuva lupahakemus

(Koodeksin 6 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 3 kohdan a alakohta ja 211 artiklan 1 kohta)

1.   Jos tulli-ilmoitusta on täydennetty liitteessä A säädetyillä lisätietoelementeillä, sitä on pidettävä lupahakemuksena kaikissa seuraavissa tapauksissa:

a)	tavarat on määrä asettaa väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn, paitsi jos tulliviranomaiset vaativat virallista hakemusta 236 artiklan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

b)	tavarat on määrä asettaa tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn ja hakija aikoo osoittaa tavarat kokonaan niille määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen;

c)	muut kuin liitteessä 71–02 luetellut tavarat on määrä asettaa sisäiseen jalostusmenettelyyn;

d)	muut kuin liitteessä 71–02 luetellut tavarat on määrä asettaa ulkoiseen jalostusmenettelyyn;

e)	lupa ulkoiseen jalostusmenettelyyn on myönnetty ja korvaavat tuotteet on määrä luovuttaa vapaaseen liikkeeseen käyttäen vakiovaihtojärjestelmää, jota lupa ei kata;

f)	jalostetut tuotteet on tarkoitus luovuttaa vapaaseen liikkeeseen ulkoisen jalostuksen jälkeen, ja jalostustoiminto koskee tavaroita, joilla ei ole kaupallista luonnetta.

2.   Edellä 1 kohtaa ei sovelleta missään seuraavista tapauksista:

a)	yksinkertaistettu ilmoitus;

b)	keskitetty tulliselvitys;

c)	ilmoittajan kirjanpitoon tehtävä merkintä;

d)	kun haetaan muuta kuin väliaikaista maahantuontia koskevaa lupaa, joka koskee useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota;

e)	kun haetaan lupaa vastaavien tavaroiden käyttöön koodeksin 223 artiklan mukaisesti;

f)	kun toimivaltainen tulliviranomainen tiedottaa ilmoittajalle, että taloudelliset edellytykset on tutkittava koodeksin 211 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

g)	kun 167 artiklan 1 kohdan f alakohtaa sovelletaan;

h)	kun haetaan koodeksin 211 artiklan 2 kohdan mukaista lupaa, jolla on takautuva vaikutus, lukuun ottamatta tämän artiklan 1 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettuja tapauksia.

3.   Jos tulliviranomaiset katsovat, että kuljetusvälineiden tai niiden varaosien, tarvikkeiden ja varusteiden asettaminen väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn aiheuttaisi vakavan vaaran siitä, ettei jotakin tullilainsäädännössä säädettyä velvoitetta noudateta, 1 kohdassa tarkoitettua tulli-ilmoitusta ei saa antaa suullisesti eikä 141 artiklan mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa tulliviranomaisten on tiedotettava tästä ilmoittajalle viipymättä sen jälkeen, kun tavarat on esitetty tullille.

4.   Velvoite antaa 1 kohdassa tarkoitetut lisätietoelementit ei koske tapauksia, joissa on kyse jostakin seuraavista tulli-ilmoitustyypeistä:

a)	suullisesti 135 artiklan mukaisesti annetut vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat tulli-ilmoitukset;

b)	suullisesti 136 artiklan mukaisesti annetut väliaikaista maahantuontia koskevat tulli-ilmoitukset tai jälleenvienti-ilmoitukset;

c)	139 artiklan mukaiset väliaikaista maahantuontia koskevat tulli-ilmoitukset tai jälleenvienti-ilmoitukset, joita pidetään 141 artiklan mukaisesti annettuina.

5.   ATA- ja CPD-carnet’ita pidetään väliaikaista maahantuontia koskevina lupahakemuksina, kun ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a)	carnet on annettu jossakin ATA-yleissopimuksen tai Istanbulin yleissopimuksen osapuolessa ja sen on vahvistanut ja taannut Istanbulin yleissopimuksen liitteessä A olevan 1 artiklan d alakohdassa määriteltyyn takuurenkaaseen kuuluva takaajayhdistys;

b)	carnet koskee sen yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia tavaroita ja käyttötarkoituksia, jonka nojalla se on annettu;

c)	tulliviranomaiset ovat hyväksyneet carnet’n;

d)	carnet on voimassa koko unionin tullialueella.

164 artikla

Luvan uudistamista tai muuttamista koskeva hakemus

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Tulliviranomaiset voivat sallia, että koodeksin 211 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luvan uudistamista tai muuttamista koskeva hakemus toimitetaan kirjallisena.

165 artikla

Väliaikaista maahantuontia koskevaa suullista tulli-ilmoitusta täydentävä asiakirja

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan a alakohta sekä 211 artiklan 1 kohta)

Kun suullista tulli-ilmoitusta pidetään väliaikaista maahantuontia koskevana lupahakemuksena 163 artiklan mukaisesti, ilmoittajan on esitettävä liitteessä 71–01 säädetty täydentävä asiakirja.

2 jakso

Päätöksen tekeminen hakemuksesta

166 artikla

Taloudellisten edellytysten tutkiminen

(Koodeksin 211 artiklan 3 ja 4 kohta)

1.   Koodeksin 211 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä edellytystä ei sovelleta sisäistä jalostusta koskeviin lupiin seuraavia tapauksia lukuun ottamatta:

a)	tuontitullin määrä lasketaan koodeksin 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti, todisteita on siitä, että unionin tuottajien keskeisille eduille aiheutuu todennäköisesti haittaa, ja tapaus ei kuulu 167 artiklan 1 kohdan a–f alakohdan soveltamisalaan;

b)

tuontitullin määrä lasketaan koodeksin 85 artiklan mukaisesti, sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettaviksi tarkoitettuihin tavaroihin sovellettaisiin maatalous- tai kauppapoliittisia toimenpiteitä, väliaikaista tai lopullista polkumyyntitullia, tasaustullia, suojatullia tai lisätullia myönnytysten keskeyttämisen vuoksi, jos tavarat ilmoitettaisiin vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi, ja tapaus ei kuulu 167 artiklan 1 kohdan h, i, m, p tai s alakohdan soveltamisalaan;

c)

tuontitullin määrä lasketaan koodeksin 85 artiklan mukaisesti, sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettaviksi tarkoitettuihin tavaroihin ei sovellettaisi maatalous- tai kauppapoliittisia toimenpiteitä, väliaikaista tai lopullista polkumyyntitullia, tasaustullia, suojatullia tai lisätullia myönnytysten keskeyttämisen vuoksi, jos tavarat ilmoitettaisiin vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi, ja todisteita on siitä, että unionin tuottajien keskeisille eduille aiheutuu todennäköisesti haittaa; ja tapaus ei kuulu 167 artiklan 1 kohdan g–s alakohdan soveltamisalaan.

2.   Koodeksin 211 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä edellytystä ei sovelleta ulkoisen jalostuksen lupiin, jollei todisteita ole siitä, että liitteessä 71–02 lueteltujen tavaroiden unionin tuottajien keskeisille eduille aiheutuu todennäköisesti haittaa ja tavaroita ei ole tarkoitus korjata.

167 artikla

Tapaukset, joissa taloudellisten edellytysten katsotaan täyttyvän sisäisen jalostuksen osalta

(Koodeksin 211 artiklan 5 kohta)

1.   Taloudellisten edellytysten katsotaan täyttyvän sisäisen jalostuksen osalta, jos hakemus koskee jotakin seuraavista toiminnoista:

a)	muiden kuin liitteessä 71–02 lueteltujen tavaroiden jalostus;

b)	korjaaminen;

c)	luvanhaltijan käyttöön suoraan tai välillisesti asetettujen tavaroiden jalostus unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneen henkilön ohjeiden mukaan ja tämän lukuun ja yleensä pelkästään jalostuskustannusten maksamista vastaan;

d)	makaroni- eli durumvehnän jalostus pastaksi;

e)	tavaroiden asettaminen sisäiseen jalostukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2014 (17) 18 artiklan mukaisen tarjontataseen perusteella määritetyn paljouden rajoissa;

f)

liitteessä 71–02 lueteltujen tavaroiden jalostus jossakin seuraavista tilanteista: i) saatavilla ei ole unionissa tuotettuja tavaroita, joilla olisi sama kahdeksannumeroinen CN-koodi ja kaupallinen laatu sekä samat tekniset ominaisuudet kuin tavaroilla, joita aiotaan tuoda suunniteltuja jalostustoimintoja varten; ii) unionissa tuotettujen tavaroiden ja tuotaviksi aiottujen tavaroiden välillä on hintaero, kun verrattavissa olevia tavaroita ei voida käyttää, koska niiden hinta tekisi ehdotetusta kaupallisesta toiminnosta taloudellisesti kannattamattoman; iii) voimassa on sopimusvelvoitteet, kun verrattavissa olevat tavarat eivät vastaa kolmannessa maassa olevan jalostettujen tuotteiden ostajan sopimusvaatimuksia tai kun jalostetut tuotteet on sopimuksen mukaisesti pakko valmistaa sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettaviksi aiotuista tavaroista, jotta teollisen tai kaupallisen omaisuuden suojaa koskevia säännöksiä noudatettaisiin; iv) sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettavien tavaroiden yhteenlaskettu arvo hakijaa ja kalenterivuotta kohden on kunkin kahdeksannumeroisen CN-koodin osalta enintään 150 000 euroa;

g)	tavaroiden jalostus sen varmistamiseksi, että ne täyttävät niiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen tekniset vaatimukset;

h)	sellaisten tavaroiden jalostus, joilla ei ole kaupallista luonnetta;

i)	taloudellisten edellytysten tutkimisen jälkeen annetun aiemman luvan nojalla valmistettujen tavaroiden jalostus;

j)	palmuöljyn jähmeiden ja nestemäisten jakeiden, kookosöljyn, kookosöljyn nestemäisten jakeiden, palmunydinöljyn, palmunydinöljyn nestemäisten jakeiden, babassuöljyn tai risiiniöljyn jalostaminen tuotteiksi, joita ei ole tarkoitettu elintarvikealalle;

k)	jalostus sellaisiksi siviili-ilma-aluksiin yhdistettäviksi tai niissä käytettäviksi tuotteiksi, joille on annettu lentokelpoisuustodistus;

l)	jalostus tuotteiksi, joille myönnetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 150/2003 (18) mukainen tiettyihin aseisiin ja puolustustarvikkeisiin sovellettava yksipuolinen tuontitullin suspensio;

m)	tavaroiden jalostus näytteiksi;

n)	elektronisten komponenttien, osien, yhdistelmien tai muiden ainesten jalostus informaatioteknologiatuotteiksi;

o)	CN-koodin 2707 tai 2710 tavaroiden jalostus CN-koodin 2707, 2710 tai 2902 tuotteiksi;

p)	saattaminen jätteiksi tai romuksi, hävittäminen ja osien tai komponenttien talteenotto;

q)	denaturointi;

r)	koodeksin 220 artiklassa tarkoitetut tavanomaiset käsittelyt;

s)

sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettavien tavaroiden yhteenlaskettu arvo hakijaa, kalenterivuotta ja kutakin kahdeksannumeroista CN-koodia kohden on enintään 150 000 euroa sellaisten tavaroiden osalta, jotka kuuluvat liitteen 71–02 soveltamisalaan, ja enintään 300 000 euroa muiden tavaroiden osalta, paitsi jos sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettaviksi tarkoitettuihin tavaroihin sovellettaisiin väliaikaista tai lopullista polkumyyntitullia, tasoitustullia, suojatoimenpidettä tai lisätullia myönnytysten keskeyttämisen vuoksi, jos ne olisi ilmoitettu luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen.

2.   Edellä 1 kohdan f alakohdan i alakohdassa tarkoitettu ilmaisu ”saatavilla ei ole” kattaa seuraavat tilanteet:

a)	verrattavissa olevien tavaroiden tuotantoa ei ole lainkaan unionin tullialueella;

b)	kyseisiä tavaroita ei ole saatavissa riittävästi suunniteltujen jalostustoimintojen suorittamiseksi;

c)	hakija ei voi saada haltuunsa verrattavissa olevia unionitavaroita ajoissa ehdotetun kaupallisen toiminnon suorittamiseksi, vaikka pyyntö oli tehty hyvissä ajoin.

168 artikla

Tuontitullin määrän laskeminen tietyissä sisäisen jalostuksen tapauksissa

(Koodeksin 86 artiklan 4 kohta)

1.   Kun taloudellisten edellytysten tutkimista ei vaadita ja sisäiseen jalostusmenettelyyn tarkoitettuihin tavaroihin sovellettaisiin jotakin maatalous- tai kauppapoliittista toimenpidettä, väliaikaista tai lopullista polkumyyntitullia, tasaustullia, suojatullia tai lisätullia myönnytysten keskeyttämisen vuoksi, jos tavarat ilmoitettaisiin vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi, tuontitullin määrä lasketaan koodeksin 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos taloudellisten edellytysten katsotaan täyttyvän 167 artiklan 1 kohdan h, i, m, p tai s alakohdassa säädetyissä tapauksissa.

2.   Kun luvanhaltija tuo sisäisessä jalostusmenettelyssä saadut jalostetut tuotteet suoraan tai välillisesti ja ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen vuoden kuluessa niiden jälleenviennistä, tuontitullin määrä määritetään koodeksin 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

169 artikla

Lupa käyttää vastaavia tavaroita

(Koodeksin 223 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 223 artiklan 3 kohdan c alakohta)

1.   Sillä, onko vastaavien tavaroiden käyttö järjestelmällistä vai ei, ei ole merkitystä luvan myöntämiseksi koodeksin 223 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Koodeksin 223 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vastaavien tavaroiden käyttöä ei sallita, jos eritysmenettelyyn asetetuista tavaroista kannettaisiin väliaikainen tai lopullinen polkumyyntitulli, tai tasoitus- tai suojatulli taikka lisätulli myönnytysten keskeyttämisen vuoksi, jos ne ilmoitettaisiin vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi.

3.   Koodeksin 223 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vastaavien tavaroiden käyttöä ei sallita, jos eritysmenettelyyn asetetuista tavaroista kannettaisiin väliaikainen tai lopullinen polkumyyntitulli, tasoitustulli, suojatulli taikka lisätulli myönnytysten keskeyttämisen vuoksi, jos ne ilmoitettaisiin vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi.

4.   Vastaavien tavaroiden käyttöä tullivarastointimenettelyssä ei sallita, jos tullivarastointimenettelyyn asetetut muut kuin unionitavarat ovat liitteessä 71–02 tarkoitettuja tavaroita.

5.   Vastaavien tavaroiden käyttöä ei sallita tavaroille tai tuotteille, jotka on muunnettu geneettisesti tai jotka sisältävät geneettisesti muunnettuja aineosia.

6.   Poiketen siitä, mitä koodeksin 223 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, seuraavia tavaroita pidetään vastaavina tavaroina sisäisessä jalostuksessa:

a)	tavarat, jotka ovat pidemmälle valmistettuja kuin sisäiseen jalostusmenettelyyn asetetut muut kuin unionitavarat, jos olennainen osa kyseisten vastaavien tavaroiden jalostuksesta tapahtuu luvanhaltijan yrityksessä tai yrityksessä, jossa kyseinen toiminto suoritetaan luvanhaltijan lukuun;

b)	kun kyseessä on korjaaminen, uudet tavarat käytettyjen tavaroiden sijaan tai tavarat, jotka ovat paremmassa kunnossa kuin sisäiseen jalostusmenettelyyn asetetut muut kuin unionitavarat;

c)	tavarat, joiden tekniset ominaisuudet ovat samankaltaiset kuin tavaroilla, jotka ne korvaavat, edellyttäen että niillä on sama kahdeksannumeroinen CN-koodi ja ne ovat samaa kaupallista laatua.

7.   Poiketen siitä, mitä koodeksin 223 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, liitteessä 71–04 tarkoitettuihin tavaroihin sovelletaan mainitussa liitteessä säädettyjä erityissäännöksiä.

8.   Kun kyseessä on väliaikainen maahantuonti, vastaavia tavaroita voidaan käyttää ainoastaan, kun lupa väliaikaiseen maahantuontiin kokonaan tuontitullitta myönnetään 208–211 artiklan mukaisesti.

170 artikla

Sisäiseen jalostukseen IM/EX asetetut tavarat tai jalostetut tuotteet

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohta)

1.   Sisäistä jalostusta IM/EX koskevassa luvassa on hakijan pyynnöstä eriteltävä, että kyseiseen sisäiseen jalostukseen IM/EX asetettuja tavaroita tai jalostettuja tuotteita, joita ei ole ilmoitettu seuraavaan tullimenettelyyn eikä jälleenviety menettelyn päättämisen määräajan päättyessä, on pidettävä luovutettuina vapaaseen liikkeeseen menettelyn päättämisen määräajan päättymispäivänä.

2.   Edellä 1 kohtaa ei sovelleta, kun tuotteisiin tai tavaroihin sovelletaan kielto- tai rajoitustoimenpiteitä.

171 artikla

Määräaika koodeksin 211 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luvan hakemusta koskevan päätöksen tekemiselle

(Koodeksin 22 artiklan 3 kohta)

1.   Jos koodeksin 211 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luvan hakemus koskee ainoastaan yhtä jäsenvaltiota, kyseistä hakemusta koskeva päätös on koodeksin 22 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan säännöksistä poiketen tehtävä viipymättä ja viimeistään 30 päivän kuluttua hakemuksen hyväksymispäivästä.

Jos koodeksin 211 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun luvan hakemus koskee ainoastaan yhtä jäsenvaltiota, kyseistä hakemusta koskeva päätös on koodeksin 22 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen tehtävä viipymättä ja viimeistään 60 päivän kuluttua hakemuksen hyväksymispäivästä.

2.   Jos taloudelliset edellytykset on tutkittava koodeksin 211 artiklan 6 kohdan mukaisesti, tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua määräaikaa pidennetään siten, että se päättyy vuoden kuluttua päivästä, jona asiakirja-aineisto toimitettiin komissiolle.

Tulliviranomaiset ilmoittavat hakijalle tai luvanhaltijalle tarpeesta tutkia taloudelliset edellytykset ja, jos lupaa ei ole vielä myönnetty, määräajan pidentämisestä ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

172 artikla

Takautuva vaikutus

(Koodeksin 22 artiklan 4 kohta)

1.   Jos tulliviranomaiset myöntävät luvan, jolla on takautuva vaikutus koodeksin 211 artiklan 2 kohdan mukaisesti, lupa tulee voimaan aikaisintaan päivänä, jona hakemus hyväksytään.

2.   Poikkeuksellisissa olosuhteissa tulliviranomaiset voivat sallia, että 1 kohdassa tarkoitettu lupa tulee voimaan aikaisintaan yhtä vuotta tai, kun kyseessä ovat liitteen 71–02 soveltamisalaan kuuluvat tavarat, kolme kuukautta ennen hakemuksen hyväksymispäivää.

3.   Jos hakemus koskee samanlaisten toimintojen ja tavaroiden luvan uusimista, voidaan myöntää lupa, jolla on takautuva vaikutus alkaen siitä päivätä, jona alkuperäisen luvan voimassaolo päättyi.

Jos taloudelliset edellytykset on tutkittava koodeksin 211 artiklan 6 kohdan mukaisesti samanlaisten toimintojen ja tavaroiden luvan uusimisen yhteydessä, lupa, jolla on takautuva vaikutus, tulee voimaan aikaisintaan päivänä, jona taloudellisia edellytyksiä koskevat päätelmät tehtiin.

173 artikla

Luvan voimassaoloaika

(Koodeksin 22 artiklan 5 kohta)

1.   Jos lupa myönnetään koodeksin 211 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, se on voimassa enintään viisi vuotta luvan voimaantulopäivästä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu voimassaoloaika ei saa olla pidempi kuin kolme vuotta, jos lupa koskee liitteessä 71–02 tarkoitettuja tavaroita.

174 artikla

Erityismenettelyn päättämisen määräaika

(Koodeksin 215 artiklan 4 kohta)

1.   Menettelynhaltijan pyynnöstä tulliviranomaiset voivat pidentää koodeksin 211 artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnetyssä luvassa eriteltyä menettelyn päättämisen määräaikaa myös alkuperäisen määräajan päättymisen jälkeen.

2.   Jos menettelyn päättämisen määräaika päättyy tiettynä päivänä kaikille tiettynä ajanjaksona menettelyyn asetetuille tavaroille, tulliviranomaiset voivat vahvistaa koodeksin 211 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa luvassa, että menettelyn päättämisen määräaikaa pidennetään ilman eri toimenpiteitä kaikkien kyseisenä päivänä menettelyssä edelleen olevien tavaroiden osalta. Tulliviranomaiset voivat päättää lopettaa ilman eri toimenpiteitä tapahtuvan määräajan pidentämisen kaikkien tai joidenkin menettelyyn asetettujen tavaroiden osalta.

175 artikla

Päätöstilitys

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan a alakohta sekä 211 artiklan 1 kohta)

1.   Sisäistä jalostusta IM/EX, ilman 176 artiklassa tarkoitettua vakioitua tietojenvaihtoa tapahtuvaa sisäistä jalostusta EX/IM tai tiettyä käyttötarkoitusta koskevissa luvissa on määrättävä, että luvanhaltijan on annettava päätöstilitys valvovalle tullitoimipaikalle 30 päivän kuluessa menettelyn päättämisen määräajan päättymisestä.

Valvova tullitoimipaikka voi kuitenkin luopua päätöstilityksen antamista koskevasta velvoitteesta, jos se pitää päätöstilityksen antamista tarpeettomana.

2.   Luvanhaltijan pyynnöstä tulliviranomaiset voivat pidentää 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa 60 päivään. Poikkeuksellisissa tilanteissa tulliviranomaiset voivat pidentää tätä määräaikaa myös sen päättymisen jälkeen.

3.   Päätöstilityksessä on oltava liitteessä 71–06 luetellut tiedot, jollei valvova tullitoimipaikka toisin määritä.

4.   Kun sisäiseen jalostusmenettelyyn IM/EX asetettuja tavaroita tai jalostettuja tuotteita pidetään vapaaseen liikkeeseen luovutettuina 170 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tämä on mainittava päätöstilityksessä.

5.   Kun sisäistä jalostusta IM/EX koskevassa luvassa eritellään, että mainittuun menettelyyn asetettuja tavaroita tai jalostettuja tuotteita pidetään vapaaseen liikkeeseen luovutettuina menettelyn päättämisen määräajan päättymispäivänä, luvanhaltijan on esitettävä päätöstilitys tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle valvovalle tullitoimipaikalle.

6.   Tulliviranomaiset voivat sallia, että päätöstilitys esitetään muulla tavalla kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

176 artikla

Vakioitu tietojenvaihto ja jalostusmenettelyn luvanhaltijan velvoitteet

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohta)

1.   Sisäistä jalostusta EX/IM tai ulkoista jalostusta EX/IM koskevissa luvissa, joihin osallistuu yksi tai useampi jäsenvaltio, sekä sisäistä jalostusta IM/EX tai ulkoista jalostusta IM/EX koskevissa luvissa, joihin osallistuu useampi jäsenvaltio, koskevissa luvissa on asetettava seuraavat velvoitteet:

a)	vakioitua tietojenvaihtoa (INF) on käytettävä 181 artiklan mukaisesti, jolleivät viranomaiset sovi käyttävänsä muuta sähköisen tietojenvaihdon menetelmää;

b)	luvanhaltijan on annettava valvovalle tullitoimipaikalle 71–05 artiklan A jaksossa tarkoitetut tiedot;

c)

kun seuraavat ilmoitukset tai tiedonannot annetaan, niissä on mainittava asiaankuuluva INF-numero: i) sisäistä jalostusta koskeva tulli-ilmoitus; ii) sisäistä jalostusta EX/IM tai ulkoista jalostusta koskeva vienti-ilmoitus; iii) ulkoisen jalostuksen jälkeen tapahtuvaa vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva tulli-ilmoitus; iv) jalostusmenettelyn päättämistä koskeva tulli-ilmoitus; v) jälleenvienti-ilmoitus tai jälleenvientitiedonanto.

2.   Sisäistä jalostusta IM/EX, johon osallistuu ainoastaan yksi jäsenvaltio, koskevissa luvissa on vahvistettava, että luvanhaltijan on valvovan tullitoimipaikan pyynnöstä annettava kyseiselle tullitoimipaikalle riittävät tiedot sisäiseen jalostusmenettelyyn asetetuista tavaroista, jotta valvova tullitoimipaikka pystyy laskemaan tuontitullin määrän koodeksin 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

177 artikla

Unionitavaroiden ja muiden kuin unionitavaroiden yhteisvarastointi

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohta)

Kun unionitavaroita varastoidaan yhdessä muiden kuin unionitavaroiden kanssa tullivarastointiin tarkoitetussa varastotilassa ja on mahdotonta tai suhteettoman kallista yksilöidä joka hetkellä kaikki tavaralajit, koodeksin 211 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa luvassa on vahvistettava, että kukin tavaralaji, tullioikeudellinen asema ja tarvittaessa tavaroiden alkuperä on eroteltava kirjanpidollisesti.

3 jakso

Muut säännökset

178 artikla

Kirjanpito

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohta ja 214 artiklan 1 kohta)

1.   Koodeksin 214 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kirjanpidossa on oltava seuraavat:

a)	tarvittaessa viite lupaan, joka vaaditaan tavaroiden asettamiseksi erityismenettelyyn;

b)	MRN tai, jos sitä ei ole, muu numero tai koodi, josta tavaroiden erityismenettelyyn asettamisessa käytetyt tulli-ilmoitukset voidaan yksilöidä, ja, jos menettely on päätetty koodeksin 215 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tiedot menettelyn päättämistavasta;

c)	tiedot, joista voidaan yksiselitteisesti yksilöidä muut tulliasiakirjat kuin tulli-ilmoitukset sekä mahdolliset muut tavaroiden erityismenettelyyn asettamisen tai vastaavan menettelyn päättämisen kannalta merkittävät asiakirjat;

d)	pakettien merkit, tunnistenumerot, lukumäärä ja laji, tavaroiden paljous ja niiden tavanomaisen kaupallinen tai tekninen kuvaus sekä tarvittaessa tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat kontin tunnistemerkit;

e)	tavaroiden sijainti ja tiedot niiden mahdollisista siirroista;

f)	tavaroiden tullioikeudellinen asema;

g)	tiedot tavanomaisista käsittelyistä ja tarvittaessa näistä tavanomaisista käsittelyistä johtuvasta uudesta tariffiin luokittelusta;

h)	tiedot väliaikaisesta maahantuonnista tai tietystä käyttötarkoituksesta;

i)	tiedot sisäisestä tai ulkoisesta jalostuksesta, mukaan lukien tiedot jalostuksen luonteesta:

j)	kun koodeksin 86 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, varastoinnin tai tavanomaisen käsittelyn kustannukset:

k)	tuotto tai sen laskentatapa, jos se on tarpeen;

l)	tiedot, jotka mahdollistavat vastaavien tavaroiden käytön tullivalvonnan ja -tarkastukset koodeksin 223 artiklan mukaisesti;

m)	kun kirjapidollista erottelua vaaditaan, tiedot tavaroiden lajista, tullioikeudellisesta asemasta ja tarvittaessa alkuperästä;

n)	kun kyseessä on 238 artiklassa tarkoitettu väliaikainen maahantuonti, mainitussa artiklassa vaadittavat tiedot;

o)	kun kyseessä on 241 artiklassa tarkoitettu sisäinen jalostus, mainitussa artiklassa vaadittavat tiedot;

p)	tarvittaessa tiedot mahdollisesta koodeksin 218 artiklan mukaisesta oikeuksien ja velvollisuuksien siirrosta;

q)	kun kirjanpito ei ole osa tullitarkoituksissa käytettävää pääkirjanpitoa, viittaus kyseiseen tullitarkoituksissa käytettävään pääkirjanpitoon;

r)	erityistapauksissa tulliviranomaisten perustelluista syistä pyytämät lisätiedot.

2.   Kun kyseessä on vapaa-alue, kirjanpidossa on 1 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi oltava seuraavat:

a)	tiedot, joista vapaa-alueelle saapuvien tai sieltä poistuvien tavaroiden kuljetusasiakirjat voidaan yksilöidä;

b)	tiedot niiden tavaroiden koodeksin 247 artiklan 2 kohdan mukaisesta käytöstä tai kulutuksesta, joiden vapaaseen liikkeeseen luovutus tai väliaikainen maahantuonti ei johtaisi tuontitullin kantamiseen eikä yhteisen maatalous- tai kauppapolitiikan mukaisten toimenpiteiden soveltamiseen.

3.   Tulliviranomaiset voivat olla vaatimatta joitakin 1 ja 2 kohdassa säädettyjä tietoja, jos tämä ei vaikuta haitallisesti erityismenettelyn käytön tullivalvontaan ja -tarkastuksiin.

4.   Kun kyseessä on väliaikainen maahantuonti, kirjanpitoa on pidettävä ainoastaan, jos tulliviranomaiset tätä vaativat.

179 artikla

Tavaroiden siirto unionin tullialueella eri paikkojen välillä

(Koodeksin 219 artikla)

1.   Sisäisen jalostuksen, väliaikaisen maahantuonnin tai tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn asetetut tavarat voidaan siirtää unionin tullialueella eri paikkojen välillä ilman muita tullimuodollisuuksia kuin 178 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetyt tullimuodollisuudet.

2.   Ulkoiseen jalostusmenettelyyn asetetut tavarat voidaan siirtää unionin tullialueella asettamistullitoimipaikasta poistumistullitoimipaikkaan.

3.   Tullivarastointimenettelyyn asetetut tavarat voidaan siirtää unionin tullialueella ilman muita tullimuodollisuuksia kuin 178 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetyt tullimuodollisuudet seuraavasti:

a)	samassa luvassa nimettyjen eri varastotilojen välillä:

b)	asettamistullitoimipaikasta varastotiloihin; tai

c)

varastotiloista poistumistullitoimipaikkaan tai johonkin muuhun koodeksin 211 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa erityismenettelyä koskevassa luvassa mainittuun tullitoimipaikkaan, joka on toimivaltainen luovuttamaan tavarat seuraavaan tullimenettelyyn tai vastaanottamaan jälleenvienti-ilmoituksen erityismenettelyn päättämiseksi.

Tullivarastointimenettelyssä tapahtuvien siirtojen on päätyttävä 30 päivän kuluessa tavaroiden poistamisesta tullivarastosta.

Menettelynhaltijan pyynnöstä tulliviranomaiset voivat pidentää tätä 30 päivän määräaikaa.

4.   Jos tavarat siirretään tullivarastointimenettelyssä varastotiloista poistumistullitoimipaikkaan, koodeksin 214 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kirjanpidossa on oltava tiedot tavaroiden poistumisesta 100 päivän kuluessa siitä, kun tavarat on poistettu tullivarastosta.

Menettelynhaltijan pyynnöstä tulliviranomaiset voivat pidentää tätä 100 päivän määräaikaa.

180 artikla

Tavanomaiset käsittelyt

(Koodeksin 220 artikla)

Koodeksin 220 artiklassa säädetyt tavanomaiset käsittelyt määritellään liitteessä 71–03.

181 artikla

Vakioitu tietojenvaihto

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta)

1.   Valvovan tullitoimipaikan on lisättävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla vakioitua tietojenvaihtoa (INF) varten käyttöön otettuun sähköiseen järjestelmään asiaankuuluvat liitteen 71–05 A jaksossa säädetyt tietoelementit seuraavia varten:

a)	sisäinen jalostus EX/IM tai ulkoinen jalostus EX/IM, johon osallistuu yksi tai useampi jäsenvaltio:

b)	sisäinen jalostus IM/EX tai ulkoinen jalostus IM/EX, johon osallistuu useampi kuin yksi jäsenvaltio.

2.   Kun koodeksin 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vastaava tulliviranomainen on pyytänyt tulliviranomaisten välistä vakioitua tietojenvaihtoa sisäiseen jalostukseen IM/EX, johon osallistuu ainoastaan yksi jäsenvaltio, asetetuista tavaroista, valvovan tullitoimipaikan on lisättävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla vakioitua tietojenvaihtoa (INF) varten käyttöön otettuun sähköiseen järjestelmään asiaankuuluvat liitteen 71–05 B jaksossa säädetyt tietoelementit.

3.   Jos tulli-ilmoituksessa tai jälleenvienti-ilmoituksessa tai jälleenvientitiedoksiannossa on viittaus INF:iin, toimivaltaisten tulliviranomaisten on lisättävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla INF:iä varten käyttöön otettuun sähköiseen järjestelmään asiaankuuluvat liitteen 71–05 A jaksossa säädetyt tietoelementit.

4.   Tulliviranomaisten on annettava INF:iä koskevat päivitetyt tiedot luvanhaltijalle tämän pyynnöstä.

182 artikla

Erityismenettelyyn asetetuista eläimistä syntyneiden eläinten tullioikeudellinen asema

(Koodeksin 153 artiklan 3 kohta)

Kun yhdessä tulli-ilmoituksessa mainituista ja varastointimenettelyyn, väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn tai sisäiseen jalostusmenettelyyn asetetuista eläimistä unionin tullialueella syntyneiden eläinten kokonaisarvo on yli 100 euroa, kyseisiä eläimiä pidetään muina kuin unionitavaroina ja asetettuina samaan menettelyyn kuin eläimet, joista ne syntyivät.

183 artikla

Vapautus velvoitteesta antaa täydentävä ilmoitus

(Koodeksin 167 artiklan 2 kohdan b alakohta)

Velvoitteesta antaa täydentävä ilmoitus luovutaan sellaisten tavaroiden osalta, joiden muu erityismenettely kuin passitus on päätetty asettamalla ne seuraavaan erityismenettelyyn, joka ei ole passitus, edellyttäen että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	ensimmäisen ja sitä seuraavan erityismenettelyn luvanhaltija on sama henkilö;

b)	ensimmäisen erityismenettelyn tulli-ilmoitus annettiin vakiomuotoisena tai ilmoittaja on antanut ensimmäisestä erityismenettelystä täydentävän ilmoituksen koodeksin 167 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti;

c)	ensimmäinen erityismenettely on päätetty asettamalla tavarat seuraavaan erityismenettelyyn, joka ei ole tietty käyttötarkoitus eikä sisäinen jalostus, sen jälkeen, kun tulli-ilmoitus annettiin ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä.

2 LUKU

Passitus

1 jakso

Ulkoinen ja sisäinen passitusmenettely

184 artikla

Menetelmä passitus- ja TIR-toimenpiteen MRN:n tiedoksiantamiseksi tulliviranomaisille

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Passitusilmoituksen ja TIR-toimenpiteen MRN voidaan toimittaa tulliviranomaisille sähköisten tietojenkäsittelymenetelmien sijaan jollakin seuraavista menetelmistä:

a)	viivakoodi;

b)	passituksen saateasiakirja;

c)	passituksen/vaarattomuuden saateasiakirja;

d)	TIR-toimenpiteen kyseessä ollessa TIR-carnet;

e)	vastaanottavan tulliviranomaisen hyväksymä muu menetelmä.

185 artikla

Passituksen saateasiakirja ja passituksen/vaarattomuuden saateasiakirja

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta)

Passituksen saateasiakirjan ja tarvittaessa tavaraerittelyn ja passituksen/vaarattomuuden saateasiakirjan sekä tavaraerittelyn (passitus/vaarattomuus) yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä B-02.

186 artikla

TIR-toimenpiteisiin valtuutetun vastaanottajan asemaa koskevat hakemukset

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta)

Koodeksin 230 artiklassa tarkoitettua TIR-toimenpiteisiin valtuutetun vastaanottajan asemaa koskevat hakemukset on toimitettava tulliviranomaiselle, joka on toimivaltainen tekemään asianomaisen päätöksen siinä jäsenvaltiossa, jossa hakijan TIR-toimenpiteet on tarkoitus saattaa päätökseen.

187 artikla

TIR-toimenpiteisiin valtuutetun vastaanottajan asemaa koskevat luvat

(Koodeksin 230 artikla)

1.   Koodeksin 230 artiklassa säädetty valtuutetun vastaanottajan asema myönnetään hakijoille, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

a)	hakija on sijoittautunut unionin tullialueelle;

b)	hakija ilmoittaa vastaanottavansa säännöllisesti TIR-toimenpiteessä siirrettäviä tavaroita;

c)	hakija täyttää koodeksin 39 artiklan a, b ja d alakohdassa säädetyt arviointiperusteet.

2.   Luvat myönnetään ainoastaan, jos tulliviranomainen katsoo pystyvänsä valvomaan TIR-toimenpiteitä ja tekemään tarkastukset ilman asianomaisen henkilön tarpeisiin nähden suhteettomia hallinnollisia järjestelyjä.

3.   Valtuutetun vastaanottajan asemaa koskeva lupa koskee TIR-toimenpiteitä, jotka on tarkoitus saattaa päätökseen luvan myöntämisjäsenvaltiossa siinä paikassa tai niissä paikoissa, jonka tai jotka kyseinen jäsenvaltio on eritellyt luvassa.

2 jakso

Unionin ulkoinen ja sisäinen passitusmenettely

188 artikla

Erityiset veroalueet

(Koodeksin 1 artiklan 3 kohta)

1.   Kun unionitavaroita siirretään erityiseltä veroalueelta sellaiseen unionin tullialueen muuhun osaan, joka ei ole erityinen veroalue, ja kyseinen siirto päättyy sen jäsenvaltion ulkopuoliseen paikkaan, jossa tavarat saapuivat kyseiseen unionin tullialueen osaan, nämä unionitavarat on siirrettävä koodeksin 227 artiklassa tarkoitetussa unionin sisäisessä passitusmenettelyssä.

2.   Muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa unionin sisäistä passitusmenettelyä voidaan soveltaa erityisen veroalueen ja unionin tullialueen muun osan välillä siirrettäviin unionitavaroihin.

189 artikla

Yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen soveltaminen erityistapauksissa

(Koodeksin 226 artiklan 2 kohta)

Kun unionitavaroita viedään kolmanteen maahan, joka on yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen osapuoli, tai kun ne vietäessä ne kulkevat yhden tai useamman yhteistä passitusta soveltavan maan kautta ja yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan, tavarat on asetettava koodeksin 226 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun unionin ulkoiseen passitusmenettelyyn seuraavissa tapauksissa:

a)	unionitavaroille on suoritettu vientiä koskevat tullimuodollisuudet tukien myöntämiseksi viennissä kolmansiin maihin yhteisen maatalouspolitiikan perusteella;

b)	unionitavarat tulevat interventiovarastoista, niihin sovelletaan niiden käyttötarkoitusta tai määräpaikkaa koskevia valvontatoimenpiteitä ja niille on suoritettu tullimuodollisuudet viennissä kolmansiin maihin yhteisen maatalouspolitiikan perusteella;

c)	unionitavaroiden tuontitullit voidaan palauttaa tai peruuttaa, edellyttäen että tavarat on asetettu ulkoiseen passitusmenettelyyn koodeksin 118 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

190 artikla

Määrätullitoimipaikan vahvistama tulotodistus

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Määrätullitoimipaikan tavarat esittävän henkilön pyynnöstä vahvistamassa tulotodistuksessa ja kyseisen toimipaikan vaatimissa tiedoissa on oltava liitteessä 72–03 tarkoitetut tiedot.

191 artikla

Yksinkertaistuslupia koskevat yleiset säännökset

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohta)

1.   Koodeksin 233 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut luvat myönnetään hakijoille, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

a)	hakija on sijoittautunut unionin tullialueelle;

b)	hakija ilmoittaa käyttävänsä säännöllisesti unionin passitusjärjestelyjä;

c)	hakija täyttää koodeksin 39 artiklan a, b ja d alakohdassa säädetyt arviointiperusteet.

2.   Luvat myönnetään ainoastaan, jos tulliviranomainen katsoo pystyvänsä valvomaan unionin passitusmenettelyä ja tekemään tarkastukset ilman asianomaisen henkilön tarpeisiin nähden suhteettomia hallinnollisia järjestelyjä.

192 artikla

Tavaroiden asettamiseen unionin passitusmenettelyyn valtuutetun lähettäjän asemaa koskevat hakemukset

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta)

Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tavaroiden asettamiseen unionin passitusmenettelyyn valtuutetun lähettäjän asemaa koskevat hakemukset on toimitettava tulliviranomaiselle, joka on toimivaltainen tekemään asianomaisen päätöksen siinä jäsenvaltiossa, jossa hakijan unionin passitustoimenpiteiden on määrä alkaa.

193 artikla

Tavaroiden asettamiseen unionin passitusmenettelyyn valtuutetun lähettäjän asemaa koskevat luvat

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohta)

Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu valtuutetun lähettäjän asema myönnetään ainoastaan hakijoille, jotka ovat saaneet koodeksin 89 artiklan 5 kohdan mukaisen luvan yleisvakuuden käyttöön tai 95 artiklan 2 kohdan mukaisen vapautuksen vakuuden antamisesta.

194 artikla

Unionin passitusmenettelyssä siirrettävien tavaroiden vastaanottamiseen valtuutetun vastaanottajan asemaa koskevat hakemukset

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta)

Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua unionin passitusmenettelyssä siirrettävien tavaroiden vastaanottamiseen valtuutetun vastaanottajan asemaa koskevat hakemukset on toimitettava tulliviranomaiselle, joka on toimivaltainen tekemään asianomaisen päätöksen siinä jäsenvaltiossa, jossa hakijan unionin passitustoimenpiteiden on määrä päättyä.

195 artikla

Unionin passitusmenettelyssä siirrettävien tavaroiden vastaanottamiseen valtuutetun vastaanottajan asemaa koskevat luvat

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohta)

Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu valtuutetun vastaanottajan asema myönnetään ainoastaan hakijoille, jotka ilmoittavat vastaanottavansa säännöllisesti unionin passitusmenettelyyn asetettuja tavaroita.

196 artikla

Valtuutetun vastaanottajan antama tulotodistus

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Valtuutetun vastaanottajan tavaroiden toimituksen yhteydessä liikenteenharjoittajalle antamassa tulotodistuksessa ja vaadittavissa tiedoissa on oltava liitteessä 72–03 tarkoitetut tiedot.

197 artikla

Lupa käyttää erityisiä sinettejä

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohta)

1.   Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaiset luvat käyttää erityisiä sinettejä unionin passitusmenettelyssä käytettävissä kuljetusvälineissä, konteissa tai kolleissa myönnetään, jos tulliviranomaiset hyväksyvät lupahakemuksessa mainitut sinetit.

2.   Tulliviranomaisten on luvan yhteydessä hyväksyttävä erityiset sinetit, jotka toisen jäsenvaltion tulliviranomaiset ovat hyväksyneet, paitsi jos niiden tiedossa on, ettei kyseinen sinetti sovellu tullitarkoituksiin.

198 artikla

Lupa käyttää passitusilmoitusta, jossa toimitettavia tietoja vaaditaan vähemmän

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan d alakohta)

Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaiset luvat käyttää tulli-ilmoitusta, jossa toimitettavia tietoja vaaditaan vähemmän, tavaroiden asettamiseksi unionin passitusmenettelyyn, myönnetään seuraaviin:

a)	rautateitse tapahtuva tavarakuljetus;

b)	ilma- tai meriteitse tapahtuva tavarakuljetus, kun sähköistä kuljetusasiakirjaa ei käytetä passitusilmoituksena.

199 artikla

Lupa käyttää sähköistä kuljetusasiakirjaa ilmaliikenteen passitusilmoituksena

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan e alakohta)

Lupa käyttää sähköistä kuljetusasiakirjaa tulli-ilmoituksena tavaroiden asettamiseksi unionin passitusmenettelyyn koodeksin 233 artiklan 4 kohdan e alakohdan mukaisesti myönnetään ilmaliikenteessä ainoastaan, jos

a)	hakija liikennöi huomattavan määrän lentoja unionin lentoasemien välillä;

b)

hakija osoittaa pystyvänsä varmistamaan, että sähköisen kuljetusasiakirjan tiedot on asetettu lähtölentoasemalla sijaitsevan lähtötullitoimipaikan ja määrälentoasemalla sijaitsevan määrätullitoimipaikan saataville ja että kyseiset tiedot ovat samat sekä lähtötullitoimipaikassa että määrätullitoimipaikassa.

200 artikla

Lupa käyttää sähköistä kuljetusasiakirjaa meriliikenteen passitusilmoituksena

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan e alakohta)

Lupa käyttää sähköistä kuljetusasiakirjaa tulli-ilmoituksena tavaroiden asettamiseksi unionin passitusmenettelyyn koodeksin 233 artiklan 4 kohdan e alakohdan mukaisesti myönnetään meriliikenteessä ainoastaan, jos

a)	hakija liikennöi huomattavan määrän matkoja unionin satamien välillä;

b)	hakija osoittaa pystyvänsä varmistamaan, että sähköisen kuljetusasiakirjan tiedot on asetettu lähtösatamassa sijaitsevan lähtötullitoimipaikan ja määräsatamassa sijaitsevan määrätullitoimipaikan saataville ja että kyseiset tiedot ovat samat sekä lähtötullitoimipaikassa että määrätullitoimipaikassa.

3 LUKU

Tullivarastointi

201 artikla

Vähittäismyynti

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Tavaroiden tullivarastoinnissa käytettävien varastotilojen pitoa koskeva lupa myönnetään, jos varastotiloja ei käytetä vähittäismyyntiin, paitsi jos tavarat vähittäismyydään jossakin seuraavista tilanteista:

a)	tuontitullitta matkustajille, jotka tulevat maista tai alueilta unionin tullialueen ulkopuolelta tai matkustavat sinne;

b)	tuontitullitta kansainvälisten järjestöjen jäsenille;

c)	tuontitullitta Nato-joukoille;

d)	tuontitullitta diplomaatti- tai konsulijärjestelyjen mukaisesti;

e)	kaukomyyntinä, myös internetin kautta.

202 artikla

Erityisvarustetut varastotilat

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Jos tavarat aiheuttavat vaaraa tai todennäköisesti pilaavat muita tavaroita taikka muista syistä edellyttävät erityisiä tiloja, varastotilojen pitoa tavaroiden tullivarastointia varten koskevassa luvassa voidaan määrätä, että tavarat saadaan varastoida ainoastaan erityisesti niiden varastointia varten varustettuihin varastotiloihin.

203 artikla

Varastotilojen tyyppi

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Varastotilojen pitoa tullivarastointia varten koskevissa luvissa on määrättävä, mitä seuraavista tullivarastotyypeistä on käytettävä kussakin luvassa:

a)	yleinen tullivarasto tyyppi I;

b)	yleinen tullivarasto tyyppi II;

c)	yksityinen tullivarasto.

4 LUKU

Erityiskäyttö

1 jakso

Väliaikainen maahantuonti

1 alajakso

Yleiset säännökset

204 artikla

Yleiset säännökset

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohdan a alakohta)

Jollei toisin säädetä, luvat väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn myönnetään sillä edellytyksellä, että menettelyyn asetettujen tavaroiden kunto pysyy samana.

Kuitenkin sallittuja ovat korjaukset ja kunnossapito, mukaan lukien tarkistukset ja säädöt, sekä toimenpiteet, joilla tavaroiden kunto säilytetään tai joilla varmistetaan, että tavarat täyttävät niiden menettelyn aikana tapahtuvaa käyttöä koskevat tekniset vaatimukset.

205 artikla

Paikka, jonne hakemus toimitetaan

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohta)

1.   Poiketen siitä, mitä koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, väliaikaista maahantuontia koskeva lupahakemus on toimitettava tulliviranomaiselle, joka on toimivaltainen paikassa, jossa tavaroita on määrä käyttää ensimmäistä kertaa.

2.   Poiketen siitä, mitä koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, kun väliaikaista maahantuontia koskeva lupahakemus tehdään suullisella tulli-ilmoituksella 136 artiklan mukaisesti, 139 artiklan mukaisella toimella tai ATA- tai CPD-carnet’lla 163 artiklan mukaisesti, se on tehtävä paikassa, jossa tavarat esitetään ja ilmoitetaan väliaikaiseen maahantuontiin.

206 artikla

Väliaikainen maahantuonti osittain tuontitullitta

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohta ja 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

1.   Lupa väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn osittain tuontitullitta myönnetään tavaroille, jotka eivät täytä kaikkia 209–216 ja 219–236 artiklassa täydelliselle tuontitullittomuudelle säädettyjä asiaankuuluvia vaatimuksia.

2.   Lupaa väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn osittain tuontitullitta ei myönnetä kertakulutustavaroille.

3.   Lupa väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn osittain tuontitullitta myönnetään, jos koodeksin 252 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti maksettava tuontitullin määrä maksetaan, kun menettely on päätetty.

2 alajakso

Kuljetusvälineet, kuormalavat ja kontit, mukaan lukien niiden tarvikkeet ja varusteet

207 artikla

Yleiset säännökset

(Koodeksin 211 artiklan 3 kohta)

Täydellinen tuontitullittomuus voidaan myöntää 208–211ja 213 artiklassa tarkoitetuille tavaroille myös silloin, kun hakija ja menettelynhaltija ovat sijoittautuneet unionin tullialueelle.

208 artikla

Kuormalavat

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Kuormalavoille myönnetään täydellinen tuontitullittomuus.

209 artikla

Kuormalavojen varaosat, tarvikkeet ja varusteet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Kuormalavojen varaosille, tarvikkeille ja varusteille myönnetään täydellinen tuontitullittomuus, kun ne tuodaan väliaikaisesti niiden jälleenviemiseksi joko erikseen tai kuormalavojen osana.

210 artikla

Kontit

(Koodeksin 18 artiklan 2 kohta ja 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

1.   Konteille myönnetään täydellinen tuontitullittomuus, kun niihin on merkitty pysyvästi sopivaan ja selvästi näkyvään paikkaan kaikki seuraavat tiedot:

a)	omistajan tai liikennöijän tunnistetiedot, jotka voivat sisältää sen täydellisen nimen tai vakiintuneen tunnisteen, ei kuitenkaan yritystunnusten tai lippujen kaltaisia symboleja;

b)	omistajan tai liikennöijän antamat konttien tunnusmerkit ja -numerot;

c)	kontin taara, mukana lukien sen kaikki pysyvästi kiinnitetyt varusteet.

Merikuljetuksissa käytettäviksi tarkoitetuissa merikonteissa tai kaikissa muissa konteissa, joissa käytetään ISO-standardin etuliitettä eli neljää suuraakkosta, joista viimeinen on U, omistajan tai pääasiallisen liikenteenharjoittajan tunnistetietojen sekä kontin sarjanumeron ja tarkistusnumeron on oltava kansainvälisen standardin ISO 6346 ja sen liitteiden mukaisia.

2.   Kun lupahakemus tehdään 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti, unionin tullialueelle sijoittautuneen henkilön tai sellaisen unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneen henkilön, jolla on edustaja unionin tullialueella, on valvottava kontteja.

Kyseisen henkilön on pyynnöstä toimitettava tulliviranomaiselle yksityiskohtaiset tiedot kunkin väliaikaiseen maahantuontiin luvan saaneen kontin siirroista, mukaan lukien niiden saapumisen ja menettelyn päättämisen päivämäärä ja paikka.

211 artikla

Konttien varaosat, tarvikkeet ja varusteet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Konttien varaosille, tarvikkeille ja varusteille myönnetään täydellinen tuontitullittomuus, kun ne tuodaan väliaikaisesti niiden jälleenviemiseksi joko erikseen tai konttien osana.

212 artikla

Kuljetusvälinettä koskevan täydellisen tuontitullittomuuden myöntämisedellytykset

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

1.   Tässä artiklassa ilmaisu ”kuljetusväline” sisältää kuljetusvälineen mukana olevat tavanomaiset varaosat, tarvikkeet ja varusteet.

2.   Kun kuljetusväline ilmoitetaan väliaikaiseen maahantuontiin suullisesti 136 artiklan mukaisesti tai 139 artiklan mukaisella muulla toimella, lupa myönnetään henkilölle, jonka fyysisessä valvonnassa tavarat ovat niiden luovutushetkellä väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn, paitsi jos kyseinen henkilö toimii toisen henkilön puolesta. Tällaisessa tapauksessa lupa myönnetään viimeksi mainitulle henkilölle.

3.   Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään maantie-, rautatie-, ilma-, meri- ja sisävesiliikenteen kuljetusvälineille, kun ne täyttävät seuraavat edellytykset:

a)	ne on rekisteröity unionin tullialueen ulkopuolella mainitun alueen ulkopuolelle sijoittautuneen henkilön nimiin tai, jos kuljetusvälinettä ei ole rekisteröity, niiden omistaja on unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautunut henkilö;

b)	niitä käyttää unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautunut henkilö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 214, 215 ja 216 artiklan soveltamista.

Kun tällaiset kuljetusvälineet ovat unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneen kolmannen henkilön yksityiskäytössä, täydellinen tuontitullittomuus myönnetään, jos luvanhaltija antaa kyseiselle henkilölle asianmukaisen kirjallisen suostumuksen.

213 artikla

Muiden kuin unionin kuljetusvälineiden varaosat, tarvikkeet ja varusteet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Kuljetusvälineiden varaosille, tarvikkeille ja varusteille myönnetään täydellinen tuontitullittomuus, kun ne tuodaan väliaikaisesti niiden jälleenviemiseksi joko erikseen tai kuljetusvälineen osana.

214 artikla

Unionin tullialueelle sijoittautuneille henkilöille myönnettävän täydellisen tuontitullittomuuden edellytykset

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Unionin tullialueelle sijoittautuneet henkilöt saavat täydellisen tuontitullittomuuden, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	rautateiden kuljetusvälineet annetaan kyseisten henkilöiden käyttöön sellaisen sopimuksen perusteella, jonka mukaan kukin henkilö saa käyttää toisen liikkuvaa kalustoa mainitun sopimuksen mukaisesti;

b)	unionin tullialueella rekisteröityyn maantieliikenteen kuljetusvälineeseen on kytketty perävaunu;

c)	kuljetusvälinettä käytetään hätätilanteissa;

d)	kuljetusvälinettä käyttää ammattimaista vuokraustoimintaa harjoittava yritys kuljetusvälineen jällenviemiseksi.

215 artikla

Kuljetusvälineen käyttö sellaisten luonnollisten henkilöiden toimesta, joiden vakituinen asuinpaikka on unionin tullialueella

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

1.   Luonnolliset henkilöt, joiden vakituinen asuinpaikka on unionin tullialueella, voivat rekisteröinninhaltijan pyynnöstä saada täydellisen tuontitullittomuuden sellaisen kuljetusvälineen osalta, joka on kyseisten henkilöiden satunnaisessa yksityiskäytössä, edellyttäen että kyseinen rekisteröintihaltija on käyttöhetkenä unionin tullialueella.

2.   Luonnolliset henkilöt, joiden vakituinen asuinpaikka on unionin tullialueella, voivat saada täydellisen tuontitullittomuuden sellaisen kuljetusvälineen osalta, jonka kyseiset henkilöt ovat vuokranneet kirjallisella sopimuksella ja joka on niiden yksityiskäytössä jotakin seuraavaa tarkoitusta varten:

a)	unionin tullialueella sijaitsevaan asuinpaikkaan palaaminen;

b)	unionin tullialueelta poistuminen.

3.   Luonnolliset henkilöt, joiden vakituinen asuinpaikka on unionin tullialueella, voivat saada täydellisen tuontitullittomuuden sellaisen kuljetusvälineen osalta, joka on kyseisten henkilöiden kaupallisessa tai yksityiskäytössä, edellyttäen että kyseinen henkilö on kuljetusvälineen omistajan, vuokraajan tai leasing-vuokraajan palveluksessa ja että tämä työnantaja on sijoittautunut mainitun tullialueen ulkopuolelle.

Kuljetusvälineiden yksityiskäyttö sallitaan työntekijän työskentely- ja asuinpaikan välisillä matkoilla tai työntekijän työsopimuksen mukaisten työtehtävien suorittamiseksi.

Kuljetusvälinettä käyttävän henkilön on tulliviranomaisten pyynnöstä esitettävä jäljennös työsopimuksesta.

4.   Tässä artiklassa

a)	yksityiskäytöllä tarkoitetaan kuljetusvälineen muuta kuin kaupallista käyttöä;

b)	kaupallisella käytöllä tarkoitetaan kuljetusvälineen käyttöä henkilöiden kuljetukseen vastiketta vastaan taikka tavaroiden teolliseen tai kaupalliseen kuljetukseen vastiketta vastaan tai vastikkeetta.

216 artikla

Kuljetusvälineelle myönnettävä tuontitullittomuus muissa tapauksissa

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

1.   Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään, kun kuljetusväline on tarkoitus merkitä väliaikaiseen rekisteriin unionin tullialueella sen jälleenviemiseksi jonkun seuraavan henkilön nimissä:

a)	tämän alueen ulkopuolelle sijoittautunut henkilö;

b)	luonnollinen henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka on tällä alueella, kun kyseinen henkilö valmistelee tavanomaisen kotipaikkansa muuttoa tämän alueen ulkopuolelle.

2.   Täydellinen tuontitullittomuus voidaan myöntää poikkeustapauksissa, jos kuljetusvälineet ovat unionin tullialueelle sijoittautuneiden henkilöiden kaupallisessa käytössä rajoitetun ajan.

217 artikla

Väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päättämisen määräajat kuljetusvälineiden ja konttien tapauksessa

(Koodeksin 215 artiklan 4 kohta)

Väliaikaisen maahantuonnin menettely on päätettävä kuljetusvälineiden ja konttien tapauksessa seuraavien määräaikojen kuluessa siitä hetkestä, kun tavarat on asetettu menettelyyn:

a)	rautateiden kuljetusvälineet: 12 kuukautta;

b)	kaupallisessa käytössä olevat kuljetusvälineet, lukuun ottamatta rautateiden kuljetusvälineitä: kuljetuksen suorittamiseksi tarvittava aika;

c)

sellaiset maantieliikenteen kuljetusvälineet, joita käyttävät yksityisesti i) opiskelijat: aika, jonka he viipyvät unionin tullialueella yksinomaan opiskelutarkoituksessa; ii) henkilöt, jotka suorittavat määräaikaista tehtävää: aika, jonka he viipyvät unionin tullialueella yksinomaan tehtävänsä suorittamiseksi; iii) muut tapaukset, mukaan lukien ratsut ja vetoeläimet sekä niiden vetämät kulkuneuvot: 6 kuukautta;

d)	yksityiskäytössä olevat ilmaliikenteen kuljetusvälineet: 6 kuukautta;

e)	yksityiskäytössä olevat meri- ja sisävesiliikenteen kuljetusvälineet: 18 kuukautta;

f)	kontit sekä niiden varusteet ja tarvikkeet: 12 kuukautta.

218 artikla

Jälleenviennin määräajat ammattimaisessa vuokraustoiminnassa

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohta ja 215 artiklan 4 kohta)

1.   Kun kuljetusväline on tuotu väliaikaisesti unioniin ja sille on myönnetty täydellinen tuontitullittomuus 212 artiklan mukaisesti ja se on palautettu unionin tullialueelle sijoittautuneelle ammattimaista vuokraustoimintaa harjoittavalle yritykselle, väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päättävän jälleenviennin on tapahduttava kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona kuljetusväline saapui unionin tullialueelle.

Kun ammattimaista vuokraustoimintaa harjoittava yritys jälleenvuokraa kuljetusvälineen unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneelle henkilölle tai luonnollisille henkilöille, joiden vakituinen asuinpaikka on unionin tullialueella, väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päättävän jälleenviennin on tapahduttava kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona kuljetusväline saapui unionin tullialueelle, ja kolmen viikon kuluessa jälleenvuokraussopimuksen tekemisestä.

Saapumispäivänä unionin tullialueelle pidetään sellaisen vuokraussopimuksen tekopäivää, jonka perusteella kuljetusvälinettä käytettiin silloin, kun kuljetusväline saapui mainitulle alueelle, paitsi jos todellinen saapumispäivä on osoitettu.

2.   Lupa väliaikaiseen maahantuontiin myönnetään 1 kohdassa tarkoitetulle kuljetusvälineelle, jos kyseistä kuljetusvälinettä ei käytetä muihin tarkoituksiin kuin jälleenvientiin.

3.   Edellä 215 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa kuljetusväline on kolmen viikon kuluessa vuokraus- tai jälleenvuokraussopimuksen tekemisestä palautettava unionin tullialueelle sijoittautuneelle vuokraustoimintaa harjoittavalle yritykselle, jos luonnollinen henkilö käyttää sitä kyseisellä alueella palatakseen unionin tullialueella sijaitsevaan asuinpaikkaansa, tai jälleenvietävä, jos luonnollinen henkilö käyttää kuljetusvälinettä poistuakseen unionin tullialueelta.

3 alajakso

Muut tavarat kuin kuljetusvälineet, kuormalavat ja kontit

219 artikla

Matkustajien tuomat henkilökohtaiset tavarat ja urheilukäyttöön tarkoitetut tavarat

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään unionin tullialueen ulkopuolella asuvien matkustajien tuomille tavaroille, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	tavarat ovat henkilökohtaisia tavaroita, joita kohtuudella tarvitaan matkan aikana;

b)	tavaroita on tarkoitus käyttää urheilukäyttöön.

220 artikla

Merimiesten ajanvieteaineisto

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään merimiesten ajanvieteaineistolle seuraavissa tapauksissa:

a)	sitä käytetään kansainvälistä meriliikennettä harjoittavassa aluksessa;

b)	se puretaan kyseisestä aluksesta väliaikaisesti miehistön käytettäväksi maissa;

c)	kyseisen aluksen miehistö käyttää sitä voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ylläpitämissä sivistyksellisissä tai sosiaalisissa laitoksissa taikka uskonnon harjoittamiseen tarkoitetuissa paikoissa, joissa säännöllisesti pidetään merimiehille tarkoitettuja palveluksia.

221 artikla

Katastrofiavussa käytettävät tarvikkeet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään katastrofiavussa käytettäville tarvikkeille, kun niitä käytetään unionin tullialueeseen vaikuttavien suuronnettomuuksien tai vastaavien tilanteiden vaikutusten torjumiseksi toteutettavien toimenpiteiden yhteydessä.

Hakija ja menettelynhaltija voivat olla sijoittautuneet unionin tullialueelle.

222 artikla

Lääketieteelliset ja kirurgiset laitteet sekä laboratoriolaitteet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään lääketieteellisille ja kirurgisille laitteille sekä laboratoriolaitteille, jos ne on lähetetty lainaksi sellaisten sairaalojen ja muiden terveydenhoitolaitosten pyynnöstä, jotka tarvitsevat niitä kiireellisesti oman riittämättömän varustelutasonsa täydentämiseksi, ja jos ne on tarkoitettu taudinmääritys- tai hoitokäyttöön. Hakija ja menettelynhaltija voivat olla sijoittautuneet unionin tullialueelle.

223 artikla

Eläimet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneen henkilön omistamille eläimille.

224 artikla

Rajavyöhykkeillä käytettävät tavarat

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään seuraaville rajavyöhykkeillä käytettäviksi tarkoitetuille tavaroille:

a)	unionin rajavyöhykkeen, jossa välineitä on määrä käyttää, välittömässä läheisyydessä sijaitsevalle kolmannen maan rajavyöhykkeelle sijoittautuneen henkilön omistamat ja käyttämät välineet;

b)	tavarat, joita käytetään tällaisella unionin rajavyöhykkeellä viranomaisten vastuulla suoritettavissa infrastruktuurin rakennus-, korjaus- tai kunnossapitohankkeissa.

225 artikla

Ääni-, kuva- tai tietotallenteet ja mainosmateriaali

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään seuraaville tavaroille:

a)	vastikkeetta toimitettavat ääni-, kuva- tai tietotallenteet, joita käytetään esittelytarkoituksissa ennen niiden kaupallistamista taikka äänittämiseen, jälkiäänittämiseen tai kopiointiin;

b)	yksinomaan mainoskäyttöön käytettävä materiaali, mukaan lukien tätä tarkoitusta varten erityisvarustetut kuljetusvälineet.

226 artikla

Ammatinharjoittamisvälineet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

1.   Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään ammatinharjoittamisvälineille, jotka täyttävät seuraavat edellytykset;

a)	ne omistaa unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautunut henkilö;

b)	ne tuo joko unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautunut henkilö tai tavaroiden omistajan työntekijä, joka on sijoittautunut unionin tullialueelle;

c)	niitä käyttää tuoja tai niitä käytetään tuojan valvonnassa, lukuun ottamatta audiovisuaalisia yhteistuotantoja.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, täydellinen tuontitullittomuus myönnetään kannettaville soittimille, jotka matkustajat tuovat väliaikaisesti ammatinharjoittamisvälineinä käyttäviksi. Matkustajien asuinpaikka voi olla joko unionin tullialueella tai sen ulkopuolella.

3.   Täydellistä tuontitullittomuutta ei myönnetä ammatinharjoittamisvälineille, joita on määrä käyttää johonkin seuraavista tarkoituksista:

a)	tavaroiden teollinen valmistus;

b)	tavaroiden teollinen pakkaaminen;

c)	luonnonvarojen hyödyntäminen;

d)	rakennusten rakentaminen, korjaaminen tai kunnossapito;

e)	maansiirtotyöt ja vastaavat työt.

Edellä c, d ja e alakohtaa ei sovelleta käsityökaluihin.

227 artikla

Opetusvälineet ja tieteelliset välineet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään opetusvälineille ja tieteellisille välineille, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	ne omistaa unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautunut henkilö;

b)	ne tuo voittoa tavoittelematon julkinen tai yksityinen tiede-, opetus- tai ammattikoulutuslaitos ja niitä käytetään yksinomaan opetuksessa, ammattikoulutuksessa tai tieteellisessä tutkimuksessa ne tuovan laitoksen vastuulla;

c)	niitä tuodaan kohtuullinen määrä tuonnin tarkoitus huomioon ottaen;

d)	niitä ei käytetä yksinomaan kaupallisiin tarkoituksiin.

228 artikla

Pakkaukset

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään seuraaville tavaroille:

a)	täysinä tuodut pakkaukset, jotka on tarkoitus jälleenviedä joko tyhjinä tai täysinä;

b)	tyhjinä tuodut pakkaukset, jotka on tarkoitus jälleenviedä täysinä.

229 artikla

Muotit, matriisit, kuvalaatat, piirustukset, luonnokset, mittaus-, valvonta- ja tarkistuskojeet ja muut vastaavat esineet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään muoteille, matriiseille, kuvalaatoille, piirustuksille, luonnoksille, mittaus-, valvonta- ja tarkistuskojeille ja muille vastaaville esineille, kun seuraavat edellytykset täyttyvät;

a)	ne omistaa unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautunut henkilö;

b)	niitä käyttää valmistustoiminnassa unionin tullialueelle sijoittautunut henkilö, ja yli 50 prosenttia niiden käytöstä syntyvästä tuotannosta viedään.

230 artikla

Erityistyökalut ja -kojeet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään erityistyökaluille ja -kojeille, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	ne omistaa unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautunut henkilö;

b)	ne on asetettu unionin tullialueelle sijoittautuneen henkilön saataville tavaroiden valmistamiseksi, ja yli 50 prosenttia näin saatavista tavaroista viedään.

231 artikla

Testien suorittamisessa käytettävät tai testattaviksi tarkoitetut tavarat

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään jossakin seuraavista tilanteista oleville tavaroille:

a)	ne on tarkoitettu testattaviksi, kokeiltaviksi tai esiteltäviksi;

b)	niiden on läpäistävä myyntisopimuksessa määrätty hyväksyntätesti;

c)	niitä käytetään testien, kokeiden tai esittelyjen suorittamiseksi ilman ansaitsemistarkoitusta.

232 artikla

Näytteet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään näytteille, joita käytetään ainoastaan näytettäviksi tai esiteltäviksi unionin tullialueella, edellyttäen että näytteiden määrä on kohtuullinen kyseiseen käyttötarkoitukseen nähden.

233 artikla

Korvaavat tuotantovälineet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään korvaaville tuotantovälineille, jotka tavaran toimittaja tai korjaaja antaa väliaikaisesti asiakkaan käytettäviksi samankaltaisten tavaroiden toimitusta tai korjausta odotettaessa.

234 artikla

Tilaisuuksia varten tai tietyissä tilanteissa myytäviksi tarkoitetut tavarat

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

1.   Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään tavaroille, jotka on määrä asettaa näytteille tai käyttää julkisessa tilaisuudessa, joka ei ole järjestetty yksinomaan tavaroiden kaupallista myyntiä varten, tai jotka kyseisissä tilaisuuksissa valmistetaan väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asetetuista tavaroista.

Poikkeustapauksissa tulliviranomaiset voivat myöntää täydellisen tuontitullittomuuden tavaroille, jotka on määrä asettaa näytteille tai käyttää muissa tilaisuuksissa tai jotka kyseisissä muissa tilaisuuksissa valmistetaan väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asetetuista tavaroista.

2.   Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään tavaroille, jotka niiden omistaja toimittaa tarkastusta varten unionissa olevalle henkilölle, jolla on oikeus ostaa ne tarkastuksen jälkeen.

3.   Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään seuraaville:

a)	direktiivin 2006/112/ETY liitteessä IX määritellyt taide-, keräily- ja antiikkiesineet, kun ne tuodaan näytteille asetettaviksi niiden mahdollista myyntiä varten;

b)	muut kuin juuri valmistetut tavarat, jotka on tuotu niiden myymiseksi huutokaupassa.

235 artikla

Varaosat, tarvikkeet ja varusteet

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus myönnetään varaosille, tarvikkeille ja varusteille, joita käytetään väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asetettujen tavaroiden korjaamiseen ja kunnossapitämiseen, mukaan lukien niiden tarkistukset, mukautukset ja säilyttäminen.

236 artikla

Muut tavarat

(Koodeksin 250 artiklan 2 kohdan d alakohta)

Täydellinen tuontitullittomuus voidaan myöntää muille kuin 208–216 ja 219–235 artiklassa tarkoitetuille tavaroille tai tavaroille, jotka eivät täytä kyseisissä artikloissa säädettyjä edellytyksiä, ja joiden tilanne on jompikumpi seuraavista:

a)	tavarat tuodaan satunnaisesti enintään kolmen kuukauden ajaksi;

b)	tavarat tuodaan erityisissä tilanteissa, joilla ei ole taloudellista vaikutusta unionissa.

237 artikla

Erityiset menettelyn päättämisen määräajat

(Koodeksin 215 artiklan 4 kohta)

1.   Edellä 231 artiklan c alakohdassa, 233 artiklassa ja 234 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden osalta menettelyn päättämisen määräaika on kuusi kuukautta tavaroiden asettamisesta väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn.

2.   Edellä 223 artiklassa tarkoitettujen eläinten osalta menettelyn päättämisen määräaika on vähintään 12 kuukautta eläinten asettamisesta väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn.

4 alajakso

Menettelyn toiminta

238 artikla

Tulli-ilmoitukseen lisättävät tiedot

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta)

1.   Kun väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asetetut tavarat asetetaan seuraavaan tullimenettelyyn väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päättämiseksi koodeksin 215 artiklan 1 kohdan mukaisesti, seuraavaa tullimenettelyä koskevassa tulli-ilmoituksessa, jota ei ole annettu ATA- eikä CPD-carnet’lla, on oltava merkintä ”TA” ja tarvittaessa asiaankuuluva lupanumero.

2.   Kun väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asetetut tavarat jälleenviedään koodeksin 270 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jälleenvienti-ilmoituksessa, jota ei ole annettu ATA- eikä CPD-carnet’lla, on oltava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

2 jakso

Tietty käyttötarkoitus

239 artikla

Tiettyä käyttötarkoitusta koskevan luvan haltijan velvoite

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohdan a alakohta)

Lupa tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn myönnetään, jos luvan haltija sitoutuu täyttämään jommankumman seuraavista velvoitteista:

a)	käyttämään tavarat tullittomuuden tai alennetun tullin kantamisen edellyttämiin tarkoituksiin;

b)	siirtämään a alakohdassa tarkoitetun velvoitteen toiselle henkilölle tulliviranomaisten määräämien edellytyksin.

5 LUKU

Jalostus

240 artikla

Lupa

(Koodeksin 211 artikla)

1.   Jalostusmenettelyä koskevassa luvassa on eriteltävä toimenpiteet, joilla varmistetaan jompikumpi seuraavista:

a)	jalostetut tuotteet on saatu jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden jalostuksesta:

b)	koodeksin 223 artiklan mukaisten vastaavien tavaroiden käyttöä tai koodeksin 261 artiklan mukaista vakiovaihtojärjestelmää koskevat edellytykset täyttyvät.

2.   Lupa sisäiseen jalostukseen voidaan myöntää koodeksin 5 artiklan 37 kohdan e alakohdassa tarkoitetuille tuotannon apuaineille, lukuun ottamatta seuraavia:

a)	muut polttoaineet ja energianlähteet kuin sellaiset, joita tarvitaan jalostettujen tuotteiden testaamiseen tai vikojen toteamiseen kyseiseen menettelyyn asetetuissa korjausta tarvitsevissa tavaroissa;

b)	muut voiteluaineet kuin sellaiset, joita tarvitaan jalostettujen tuotteiden testaamiseen, säätämiseen tai muokkaamiseen;

c)	välineet ja työkalut.

3.   Lupa sisäiseen jalostukseen myönnetään ainoastaan, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	tavaroita ei niiden jalostuksen jälkeen voida taloudellisesti kannattavasti palauttaa niiden kyseiseen menettelyyn asettamishetken lajiin tai tilaan;

b)	menettelyllä ei voida kiertää tuontitavaroiden alkuperää ja määrällisiä rajoituksia koskevia sääntöjä.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, kun tuontitullin määrä määritetään koodeksin 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

241 artikla

Sisäistä jalostusta koskevaan tulli-ilmoitukseen lisättävät tiedot

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta)

1.   Kun sisäiseen jalostusmenettelyyn asetetut tavarat tai kyseisessä menettelyssä saadut jalostetut tuotteet asetetaan seuraavaan tullimenettelyyn sisäisen jalostuksen menettelyn päättämiseksi koodeksin 215 artiklan 1 kohdan mukaisesti, seuraavaa tullimenettelyä koskevassa tulli-ilmoituksessa, jota ei ole annettu ATA- eikä CPD-carnet'lla, on oltava merkintä ”IP” ja asiaankuuluva lupanumero tai INF-numero.

Kun sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettuihin tavaroihin sovelletaan erityisiä kauppapoliittisia toimenpiteitä ja tällaisia toimenpiteitä sovelletaan edelleen asettaessa kyseisiä tavaroita, myös jalostettuja tuotteita, seuraavaan tullimenettelyyn, seuraavaa tullimenettelyä koskevassa tulli-ilmoituksessa on oltava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot ja merkintä ”C P M”.

2.   Kun sisäiseen jalostusmenettelyyn asetetut tavarat jälleenviedään koodeksin 270 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jälleenvienti-ilmoituksessa on oltava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

242 artikla

Ulkoinen jalostus IM/EX

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohta)

1.   Kun kyseessä on ulkoinen jalostus IM/EX, luvassa on eriteltävä määräaika, jonka kuluessa vastavilla tavaroilla korvatut unionitavarat on asetettava ulkoiseen jalostusmenettelyyn. Määräaika saa olla enintään kuusi kuukautta.

Luvanhaltijan pyynnöstä määräaikaa voidaan pidentää myös sen päättymisen jälkeen, edellyttäen että määräajan kokonaispituus on enintään yksi vuosi.

2.   Kun kyseessä on jalostettujen tuotteiden ennakkotuonti, on annettava vakuus, joka kattaa tuontitullin määrän, joka olisi maksettava, jos korvattuja unionitavaroita ei aseteta ulkoiseen jalostusmenettelyyn 1 kohdan mukaisesti.

243 artikla

Ulkoisessa jalostuksessa tapahtuva korjaaminen

(Koodeksin 211 artiklan 1 kohta)

Jos ulkoista jalostusmenettelyä pyydetään korjaustarkoituksessa, väliaikaisesti vietyjen tavaroiden on oltava korjattavissa, eikä menettelyä saa käyttää tavaroiden teknisen suorituskyvyn parantamiseksi.

VIII OSASTO

UNIONIN TULLIALUEELTA VIETÄVÄT TAVARAT

1 LUKU

Muodollisuudet ennen tavaroiden poistumista

244 artikla

Lähtöä edeltävien ilmoitusten antamisen määräaika

(Koodeksin 263 artiklan 1 kohta)

1.   Koodeksin 263 artiklassa tarkoitettu lähtöä edeltävä ilmoitus on annettava toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan seuraavia määräaikoja noudattaen:

a)

merikuljetukset: i) kun kyseessä on muu kuin ii ja iii alakohdassa tarkoitettu konttirahti, viimeistään 24 tuntia ennen tavaroiden lastaamista alukseen, jolla niiden on määrä poistua unionin tullialueelta; ii) kun kyseessä on konttirahti unionin tullialueen sekä Grönlannin, Färsaarten, Islannin tai Itämerellä, Pohjanmerellä, Mustallamerellä tai Välimerellä sijaitsevan sataman taikka minkä tahansa Marokon sataman välillä, viimeistään kaksi tuntia ennen lähtöä unionin tullialueella sijaitsevasta satamasta: iii) kun kyseessä on konttirahti Ranskan merentakaisten departementtien, Azoreiden, Madeiran tai Kanariansaarten sekä unionin tullialueeseen kuulumattoman alueen välillä ja matkan kesto on alle 24 tuntia, viimeistään kaksi tuntia ennen lähtöä unionin tullialueella sijaitsevasta satamasta; iv) kun kyseessä on muu siirto kuin konttirahti, viimeistään kaksi tuntia ennen lähtöä unionin tullialueella sijaitsevasta satamasta;

b)	kun kyseessä ovat ilmakuljetukset, viimeistään 30 minuuttia ennen lähtöä unionin tullialueella sijaitsevalta lentoasemalta;

c)	kun kyseessä ovat maantie- tai sisävesikuljetukset, viimeistään tunti ennen kuin tavarat on määrä viedä unionin tullialueelta;

d)

rautatiekuljetukset: i) kun junamatka viimeiseltä junan kokoonpanoasemalta poistumistullitoimipaikkaan kestää alle kaksi tuntia, viimeistään tunti ennen tavaroiden saapumista paikkaan, jossa kyseinen poistumistullitoimipaikka on toimivaltainen; ii) kaikissa muissa tapauksissa viimeistään kaksi tuntia ennen kuin tavarat on määrä viedä unionin tullialueelta;

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun lähtöä edeltävä ilmoitus koskee tavaroita, joista haetaan palautusta komission asetuksen (EY) N:o 612/2009 (19) mukaisesti, se on annettava toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan viimeistään tavaroiden lastaushetkenä mainitun asetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

3.   Lähtöä edeltävän ilmoituksen antamisen määräaika on seuraavissa tilanteissa sama kuin määräaika, jota sovelletaan unionin tullialueelta viemiseen käytettävään aktiiviseen kuljetusvälineeseen:

a)	kun tavarat ovat saapuneet poistumistullitoimipaikkaan yhdellä kuljetusvälineellä, josta tavarat on siirretty toiseen kuljetusvälineeseen ennen unionin tullialueelta viemistä (intermodaalikuljetus);

b)	kun tavarat ovat saapuneet poistumistullitoimipaikkaan kuljetusvälineellä, joka itse kuljetetaan aktiivisella kuljetusvälineellä unionin tullialueelta lähdettäessä (yhdistetty kuljetus).

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja ei sovelleta ylivoimaisen esteen tapauksessa.

245 artikla

Vapautus velvoitteesta antaa lähtöä edeltävä ilmoitus

(Koodeksin 263 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   Rajoittamatta velvoitetta antaa tulli-ilmoitus koodeksin 158 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai jälleenvienti-ilmoitus koodeksin 270 artiklan 1 kohdan mukaisesti, lähtöä edeltävää ilmoitusta ei tarvitse antaa seuraavista tavaroista:

a)	sähköenergia;

b)	putkijohdoissa vietävät tuotteet;

c)	kirjelähetykset;

d)	Maailman postiliiton sääntöjen mukaisesti siirrettävät tavarat;

e)	asetuksen (EY) N:o 1186/2009 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määritelty koti-irtaimisto, edellyttäen ettei sitä kuljeteta kuljetussopimuksen perusteella;

f)	matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tavarat;

g)

140 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tavarat, lukuun ottamatta kuljetussopimuksen perusteella kuljetettavia seuraavia tavaroita: i) kuormalavat ja niiden varaosat, tarvikkeet ja varusteet; ii) kontit ja niiden varaosat, tarvikkeet ja varusteet; iii) kuljetusvälineet ja niiden varaosat, tarvikkeet ja varusteet;

h)	ATA- ja CPD-carnet’lla vietävät tavarat,

i)	Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta Lontoossa 19 päivänä kesäkuuta 1951 allekirjoitetussa sopimuksessa määrätyllä lomakkeella 302 siirrettävät tavarat;

j)	tavarat, jotka kuljetetaan aluksissa unionin satamien välillä käymättä missään satamassa unionin tullialueen ulkopuolella;

k)	tavarat, jotka kuljetetaan ilma-aluksilla unionin lentoasemien välillä käymättä millään lentoasemalla unionin tullialueen ulkopuolella;

l)	aseet ja puolustustarvikkeet, jotka jäsenvaltion sotilaallisesta puolustuksesta vastaavat viranomaiset vievät unionin tullialueelta sotilaskuljetuksessa tai pelkästään sotilasviranomaisten käyttöön tarkoitetussa kuljetuksessa;

m)

seuraavat tavarat, jotka viedään unionin tullialueelta suoraan unionin tullialueelle sijoittautuneen henkilön operoimiin avomerilaitoksiin: i) tavarat, jotka on tarkoitus käyttää tällaisten avomerilaitosten rakentamiseen, kunnostamiseen, kunnossapitoon tai muuttamiseen; ii) tavarat, jotka on tarkoitus käyttää avomerilaitosten varustamiseen; iii) avomerilaitoksilla käytettäviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut muonitustavarat;

n)

tavarat, joille saadaan myöntää helpotuksia 18 päivänä huhtikuuta 1961 tehdyn diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen, 24 päivänä huhtikuuta 1963 tehdyn konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen, muiden konsulisuhteita koskevien yleissopimusten tai 16 päivänä joulukuuta 1969 tehdyn erityisedustustoja koskevan New Yorkin yleissopimuksen nojalla;

o)	tavarat, jotka toimitetaan laivojen ja ilma-alusten osiksi tai tarvikkeiksi taikka laivan tai ilma-aluksen moottorien, koneiden tai muiden varusteiden käyttämiseksi, sekä laivassa tai ilma-aluksessa kulutettaviksi tai myytäviksi tarkoitetut elintarvikkeet ja muut tavarat;

p)

tavarat, jotka lähetetään unionin tullialueelta Ceutaan ja Melillaan, Gibraltariin, Helgolandiin, San Marinon tasavaltaan, Vatikaanivaltioon, Livignon ja Campione d’Italian kuntiin tai Luganojärven Italian kansalliselle vesialueelle joka sijaitsee Ponte Tresan ja Porto Ceresion välisen alueen rannan ja valtiollisen rajan välillä;

2.   Velvoitteesta antaa tavaroista lähtöä edeltävä ilmoitus luovutaan seuraavissa tilanteissa:

a)	kun tavaroita unionin satamien välillä kuljettavan aluksen on määrä käydä unionin tullialueen ulkopuolella sijaitsevassa satamassa ja kyseisten tavaroiden on määrä pysyä aluksella unionin tullialueen ulkopuolella sijaitsevassa satamassa käynnin aikana;

b)	kun tavaroita unionin lentoasemien välillä kuljettavan ilma-aluksen on määrä käydä unionin tullialueen ulkopuolella sijaitsevalla lentoasemalla ja kyseisten tavaroiden on määrä pysyä ilma-aluksessa unionin tullialueen ulkopuolella sijaitsevalla lentoasemalla käynnin aikana;

c)	kun tavaroita ei satamassa tai lentoasemalla pureta kuljetusvälineestä, jolla ne on kuljetettu unionin tullialueelle ja jolla ne kuljetetaan kyseiseltä alueelta;

d)

kun tavarat on lastattu unionin tullialueella sijaitsevassa edellisessä satamassa tai unionin tullialueella sijaitsevalla edellisellä lento-asemalla, jossa tai jolla lähtöä edeltävä ilmoitus annettiin tai vapautusta lähtöä edeltävän ilmoituksen antamista koskevasta velvoitteesta sovellettiin, ja ne pysyvät kuljetusvälineessä, jolla ne kuljetetaan unionin tullialueelta;

e)

kun väliaikaisessa varastossa olevat tavarat tai vapaa-aluemenettelyyn asetetut tavarat uudelleenlastataan kuljetusvälineestä, jolla ne tuotiin kyseiseen väliaikaiseen varastoon tai kyseiselle vapaa-alueelle, saman tullitoimipaikan valvonnassa laivaan, ilma-alukseen tai junaan, jolla ne kuljetetaan unionin tullialueen ulkopuolelle, edellyttäen että seuraavat edellytykset täyttyvät: i) uudelleenlastaaminen tapahtuu 14 päivän kuluessa tavaroiden esittämisestä tullille koodeksin 144 tai 245 artiklan mukaisesti tai tulliviranomaisten myöntämän pidemmän määräajan kuluessa, jos poikkeuksellisissa olosuhteissa 14 päivän määräaika ei ole riittävä kyseisten olosuhteiden käsittelemiseksi; ii) tiedot tavaroista on asetettu tulliviranomaisten saataville; iii) tavaroiden määräpaikka ja vastaanottaja eivät muutu liikenteenharjoittajan tietojen mukaan;

f)	kun tavarat on tuotu unionin tullialueelle, mutta toimivaltainen tulliviranomainen hylkäsi ne ja ne palautettiin viipymättä viejämaahan.

2 LUKU

Tavaroiden poistumista koskevat muodollisuudet

246 artikla

Tietojen vaihtamismenetelmät, kun tavarat esitetään poistumistullitoimipaikassa

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Kun tavarat esitetään poistumistullitoimipaikassa koodeksin 267 artiklan 2 kohdan mukaisesti, muuta tietojen vaihtamismenetelmää kuin sähköistä tietojenkäsittelymenetelmää voidaan käyttää seuraaviin:

a)	vienti-ilmoitusten yksilöiminen;

b)	ilmoitettujen ja vientimenettelyyn luovutettujen tavaroiden sekä tullille esitettyjen tavaroiden välisiä eroja koskevat tiedonannot.

247 artikla

Menetelmät todisteiden antamiseksi tavaroiden viemisestä unionin tullialueelta

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Tavaroiden poistumisen vahvistamiseksi todiste tavaroiden viemisestä unionin tullialueen ulkopuolelle voidaan antaa vientitullitoimipaikalle muulla tavalla kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

3 LUKU

Vienti ja jälleenvienti

248 artikla

Tulli-ilmoituksen ja jälleenvienti-ilmoituksen mitätöinti

(Koodeksin 174 artikla)

1.   Kun vientiin, jälleenvientiin tai ulkoiseen jalostukseen luovutettujen tavaroiden ja poistumistullitoimipaikalle esitettyjen tavaroiden luonteen välillä on eroa, vientitullitoimipaikan on mitätöitävä asianomainen ilmoitus.

2.   Jos vientitullitoimipaikka ei ole 150 päivän kuluttua tavaroiden luovutuksesta vientimenettelyyn, ulkoiseen jalostusmenettelyyn tai jälleenvientiin vastaanottanut tietoja tavaroiden poistumisesta eikä todistetta tavaroiden viemisestä unionin tullialueen ulkopuolelle, kyseinen toimipaikka voi mitätöidä asianomaisen ilmoituksen.

249 artikla

Vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen antaminen jälkikäteen

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Kun vienti- tai jälleenvienti-ilmoitusta vaadittiin, mutta tavarat vietiin unionin tullialueen ulkopuolelle ilman tällaista ilmoitusta, muuta tietojen vaihtamismenetelmää kuin sähköistä tietojenkäsittelymenetelmää voidaan käyttää vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen antamiseksi jälkikäteen.

IX OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

250 artikla

1 päivänä toukokuuta 2016 voimassa olevien lupien uudelleenarviointi

1.   Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 tai asetuksen (ETY) N:o 2454/93 perusteella myönnetyt luvat, jotka ovat voimassa 1 päivänä toukokuuta 2016 ja joiden voimassaoloaikaa ei ole rajoitettu, on arvioitava uudelleen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, seuraavia lupia ei arvioida uudelleen:

a)	viejille annetut luvat laatia asetuksen (ETY) N:o 2454/93 97 v ja 117 artiklassa tarkoitettuja kauppalaskuilmoituksia;

b)	asetuksen (ETY) N:o 2454/93 88 artiklassa tarkoitetut kirjanpidollista erottelua käyttäen tapahtuvaa ainesten hallinnointia koskevat luvat.

251 artikla

1 päivänä toukokuuta 2016 voimassa olevien lupien voimassaolo

1.   Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 tai asetuksen (ETY) N:o 2454/93 perusteella myönnetyt luvat, jotka ovat voimassa 1 päivänä toukokuuta 2016, pysyvät voimassa seuraavasti:

a)	luvat, joiden voimassaoloaika on rajoitettu, pysyvät voimassa kyseiseen voimassaolon päättymispäivään asti tai 1 päivään toukokuuta 2019 sen mukaan, kumpi on aiemmin;

b)	kaikki muut luvat pysyvät voimassa siihen asti, kun lupa arvioidaan uudelleen 250 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, 250 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut luvat pysyvät voimassa, kunnes tulliviranomainen, joka on myöntänyt luvan, peruuttaa luvan.

252 artikla

1 päivänä toukokuuta 2016 voimassa olevien sitovaa tietoa koskevien päätösten voimassaolo

Sitovaa tietoa koskevat päätökset, jotka ovat voimassa 1 päivänä toukokuuta 2016, pysyvät voimassa kyseisissä päätöksissä asetettuun määräpäivään asti. Tällainen päätös sitoo 1 päivästä toukokuuta 2016 sekä tulliviranomaisia että päätöksenhaltijaa.

253 artikla

1 päivänä toukokuuta 2016 voimassa olevien maksunlykkäyksen myöntämispäätösten voimassaolo

Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 224 artiklan mukaisesti tehdyt maksunlykkäyksen myöntämispäätökset, jotka ovat voimassa 1 päivänä toukokuuta 2016, pysyvät voimassa seuraavasti:

a)	jos päätös myönnettiin asetuksen (ETY) N:o 2913/92 226 artiklan a alakohdassa tarkoitettuun menettelyyn, se pysyy voimassa rajoittamattoman ajan;

b)	jos päätös myönnettiin johonkin asetuksen (ETY) N:o 2913/92 226 artiklan b tai c alakohdassa tarkoitettuun menettelyyn, se pysyy voimassa siihen asti, kun siihen liittyvää yleisvakuuden käyttöä koskeva lupa arvioidaan uudelleen.

254 artikla

1 päivänä toukokuuta 2016 voimassa olevien lupien ja päätösten käyttö

Jos päätös tai lupa pysyy voimassa 1 päivän toukokuuta 2016 jälkeen 251–253 artiklan mukaisesti, kyseisen päätöksen tai luvan soveltamisedellytykset ovat 1 päivästä toukokuuta 2016 alkaen ne edellytykset, jotka säädetään koodeksin, täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (20) ja tämän asetuksen vastaavissa säännöksissä liitteessä 90 olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

255 artikla

Sinettien käyttöä koskevat siirtymäsäännökset

Tullisinettejä ja asetuksen (ETY) N:o 2454/93 liitteen 46 a mukaisia erityisiä sinettejä voidaan edelleen käyttää siihen asti, kun varastot tyhjenevät, tai 1 päivään toukokuuta 2019, sen mukaan, kumpi on aiemmin.

256 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2006.

---

(1)  EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 70/2008/EY, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, paperittomasta tullin ja kaupan toimintaympäristöstä (EUVL L 23, 26.1.2008, s. 21).

(3)  Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä (EUVL L 253, 11.10.1993, s. 1).

(4)  Neuvoston päätös 94/880/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1994, Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa (EYVL L 335, 23.12.1994, s. 1).

(5)  Neuvoston asiakirja 16271/1/10 Rev. 1.

(6)  Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1).

(7)  Neuvoston direktiivi 2008/118/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 12).

(8)  EYVL L 130, 27.5.1993, s. 1.

(9)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista (EYVL L 302, 19.10.1992, s. 91).

(10)  EYVL L 226, 13.8.1987, s. 2.

(11)  EYVL L 226, 13.8.1987, s. 2.

(12)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).

(14)  EUVL L 324, 10.12.2009, s. 23.

(15)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EY, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 510/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 1).

(18)  Neuvoston asetus (EY) N:o 150/2003, annettu 21 päivänä tammikuuta 2003, tiettyjen aseiden ja puolustustarvikkeiden tuontitullien suspendoimisesta (EYVL L 25, 30.1.2003, s. 1).

(19)  Komission asetus (EY) N:o 612/2009, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2009, maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 186, 17.7.2009, s. 1).

(20)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447, annettu 24 päivänä marraskuuta 2015, unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (katso tämän virallisen lehden sivu 558).

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---