20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 82/27

(1)

Neuvosto hyväksyi 5 päivänä lokakuuta 2006 asetuksen (EY) N:o 1472/2006, jäljempänä ’riidanalainen asetus’, jolla otettiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (2). Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen toimenpiteiden soveltamista jatkettiin neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1294/2009 (3). Toimenpiteiden voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2011.

(2)

Tietyt vientiä harjoittavat tuottajat nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteita riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi nämä kanteet (4). Unionin tuomioistuin, jäljempänä ’tuomioistuin’, kuitenkin kumosi muutoksenhakun jälkeen 2 päivänä helmikuuta 2012 asiassa C-249/10 P, Brosmann ym. v. neuvosto, antamallaan tuomiolla ja 15 päivänä marraskuuta 2012 asiassa C-247/10 P, Zhejiang Aokang Shoes v. neuvosto, antamallaan tuomiolla, jäljempänä ’tuomiot’, unionin yleisen tuomioistuimen tuomiot ja kumosi asetuksen (EY) N:o 1472/2006 siltä osin kuin se koski muutoksenhakijoita. Tuomioistuin katsoi erityisesti, että komission olisi pitänyt tutkia muutoksenhakijoiden vaatimukset markkinatalouskohtelusta asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti ja ettei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tällainen tutkimus olisi johtanut muutoksenhakijoiden osalta alhaisempaan polkumyyntitulliin.

(3)

Komissio tiedotti Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (5) asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joita tuomiot koskevat, että komissio oli päättänyt aloittaa uudelleen riidanalaisen asetuksen kumottujen osien korvaamiseen tähtäävän menettelyn ja selvittää, toimivatko kyseiset tuottajat markkinatalousolosuhteissa tarkasteltavana olevalla ajanjaksolla.

(4)

Komissio antoi 19 päivänä helmikuuta 2014 ehdotuksen neuvoston täytäntöönpanoasetukseksi lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co. Ltd ja Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta, jäljempänä ’ehdotus’. Ehdotuksessa todetaan markkinatalouskohtelua koskevien hakemusten tarkastelun osoittaneen, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat, joita tuomiot koskevat, eivät toimineet markkinatalousolosuhteissa tarkasteltavana olevalla ajanjaksolla ja että markkinatalouskohtelu on näin ollen evättävä kyseisiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta ja että riidanalaisella asetuksella alun perin käyttöön otettu polkumyyntitulli olisi siksi otettava uudelleen käyttöön. Ehdotuksessa olisi tätä varten täytäntöönpanoasetuksessa otettu uudelleen käyttöön tuomioissa tarkoitettuja vientiä harjoittavia tuottajia koskeva lopullinen polkumyyntitulli riidanalaisen asetuksen soveltamiskauden ajaksi.

(5)

Ehdotuksen 1 artiklan 4 kohta kuuluu seuraavasti: ”Sovelletaan voimassa olevia, tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä, lukuun ottamatta yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (6) 221 artiklaa. Velalliselle voidaan antaa tiedoksi tullin määrä yli kolme vuotta sen jälkeen, kun tullivelka syntyi, mutta viimeistään kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.”

Asetuksen (EY) N:o 2913/92, jäljempänä ’tullikoodeksi’, 221 artiklan 3 kohdassa säädetään uudelleen käyttöön otettua polkumyyntitullia koskevan tiedoksiannon velalliselle toimittamisen vanhentumisajasta kaiken sellaisen tuonnin osalta, joka on tapahtunut yli kolme vuotta aikaisemmin edellyttäen, ettei vanhentumisaikaa ollut keskeytetty tullikoodeksin 243 artiklan mukaisella muutoksenhaulla. Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa säädettiin, että tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä sovelletaan, jollei toisin säädetä. Se ei sisältänyt poikkeusta tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohdasta. Siltä osin kuin velalliselle toimitettu alkuperäinen tiedoksianto velasta peruttiin tuomioiden jälkeen, toimijat saattoivat perustellusti odottaa, että sen jälkeen kun tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohdassa säädetty kolmen vuoden määräaika oli kulunut umpeen, velan uudelleen asettaminen oli vanhentunut ja näin ollen velka oli ”lakannut” (7). Velan lakattua 221 artiklan 3 kohdan nojalla sen asettaminen uudelleen taannehtivasti loukkaisi näin ollen asianomaisten toimijoiden luottamuksensuojaa.

Näin ollen neuvosto arvio on, että tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohtaa koskevan poikkeuksen soveltaminen taannehtivasti ei ole mahdollista tässä tapauksessa, koska se loukkaisi asianomaisten toimijoiden luottamuksensuojaa.

(6)

Ilman 221 artiklan 3 kohtaa koskevaa taannehtivaa poikkeusta tullien ottamisella uudelleen käyttöön olisi käytännössä erittäin rajallinen taloudellinen vaikutus, koska alkuperäisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2011.

(7)

Lisäksi valituksen tekijät eivät esittäneet seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, että ehdotetun toimenpiteen hyväksymisellä olisi vaikutusta niihin.

(8)

Tuomioistuin on kumonnut riidanalaisen asetuksen kokonaisuudessaan siltä osin kuin se koskee muutoksenhakijoita. Näin ollen tuomioiden vaikutukset kumottuun toimenpiteeseen eivät riipu toimielinten antamasta lisäsäädöksestä. Tämän vuoksi neuvosto toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 266 artikla ei velvoita toimielimiä ottamaan tullit uudelleen käyttöön nyt kyseessä olevassa tapauksessa,