(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä6 päivänä syyskuuta 2012 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia unioniin koskevan polkumyyntimenettelyn vireillepanosta.

(2)

Tutkimus pantiin vireille, kun EU ProSun, jäljempänä ’valituksen tekijä’, esitti 25 päivänä heinäkuuta 2012 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Valituksen tekijän pyynnöstä, jonka tukena oli vaadittu näyttö, komissio antoi 1 päivänä maaliskuuta 2013 asetuksen (EU) N:o 182/2013 (3), jolla asetettiin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonti kirjaamisvelvoitteen alaiseksi 6 päivästä maaliskuuta 2013.

(4)

Komissio ilmoitti menettelyn vireillepanosta virallisesti valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, Kiinan viranomaisille ja tiedossa oleville tuojille. Komissio ilmoitti myös tuottajille Yhdysvalloissa, koska sitä harkittiin mahdolliseksi vertailumaaksi.

(5)

Asianomaiset osapuolet saivat tilaisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa. Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6)

Ottaen huomioon tutkimuksessa osallisina olevien asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien, etuyhteydettömien tuojien ja unionin tuottajien suuren määrän ja voidakseen saattaa tutkimuksen päätökseen lakisääteisessä määräajassa komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli päättänyt valita perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti tutkittavaksi asianomaisen maan vientiä harjoittavista tuottajista, etuyhteydettömistä tuojista ja unionin tuottajista kohtuullisen kokoisen otoksen (tästä menettelystä käytetään nimitystä ”otanta”).

(7)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajia edustavan otoksen. Kaikille tiedossa oleville unionin tuottajille ja tuottajien järjestöille ilmoitettiin unionin tuottajien alustavan otoksen valinnasta. Tähän alustavaan otokseen kuului yhdeksän unionin tuottajaa niistä noin 220:stä unionin tuottajasta, joiden tiedettiin ennen tutkimuksen vireillepanoa tuottavan samankaltaista tuotetta (ks. johdanto-osan 26 kappale); otos valittiin suurimman edustavan tuotantomäärän perusteella ottaen huomioon tuottajien myyntimäärä ja maantieteellinen sijainti, jotta ne voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Varmistettiin, että otokseen kuului sekä vertikaalisesti integroituneita että integroitumattomia unionin tuottajia. Asianomaisia osapuolia kehotettiin myös esittämään kantansa alustavasta otoksesta. Useat asianomaiset osapuolet esittivät huomautuksia alustavasta otoksesta ja yksi osapuoli pyysi kuulemista neuvonantajan kanssa.

(8)

Useat asianomaiset osapuolet esittivät seuraavia vastalauseita unionin tuottajia koskevasta alustavasta otoksesta:

(9)

Osapuolten esiin ottamiin seikkoihin vastattiin seuraavasti:

(10)

Huomautusten saamisen jälkeen otoksen kokoonpanoa tarkistettiin sillä perusteella, että oli merkkejä siitä, että yksi otokseen valittu yritys oli sellaisessa tilanteessa, että se ei olisi voinut toimia täysipainoisesti yhteistyössä. Otoksen edustavuuden tason säilyttämiseksi otokseen valittiin vielä yksi unionin tuottaja. Tarkistettuun otokseen kuului näin ollen kymmenen yritystä, jotka valittiin kullakin tuotantotasolla suurimman edustavan tuotantomäärän perusteella ottaen huomioon myyntimäärä EU:n markkinoilla ja maantieteellinen sijainti, jotta ne voitiin tutkia kohtuudella käytettävissä olevassa ajassa. Näin ollen unionin tuottajien tarkistetun otoksen osuus – prosentteina koko unionin tuotannosta – moduulien tuotannosta oli 18–21 prosenttia, kennojen tuotannosta 17–24 prosenttia ja kiekkojen tuotannosta 28–35 prosenttia, ja siihen kuului sekä vertikaalisesti integroituneita että ei-integroituneita tuottajia. Koska tarkat prosenttiosuudet antaisivat mahdollisuuden laskea edellä mainitun otokseen lisätyn unionin tuottajan tuotantomäärän ja näin sen identiteetti voitaisiin määrittää, tarkkoja prosenttilukuja ei voitu ilmoittaa.

(11)

Koska etuyhteydettömiä tuojia oli mahdollisesti paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan johdanto-osan 19 kappaleessa määritetyltä tutkimusajanjaksolta.

(12)

Niistä noin 250:stä valituksen tekijän esittämästä etuyhteydettömästä tuojasta, joihin komissio otti yhteyttä, 36 vastasi vireillepanoilmoituksen liitteenä olevaan otantalomakkeeseen: 35 moduulien osalta, vain yksi kennojen eikä yhtään kiekkojen osalta. Otos valittiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti niin, että katettiin suurin mahdollinen edustava tuontimäärä, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Tällä perusteella komissio valitsi otokseen kolme etuyhteydetöntä moduulien tuojaa ja yhden kennojen tuojan. Saatujen huomautusten jälkeen komissio päätti sisällyttää otokseen vielä yhden etuyhteydettömän moduulien tuojan. Yritys ilmoittautui ja väitti, että se olisi sisällytettävä otokseen toimintansa tason perusteella. Yrityksen alun perin toimittamia tietoja tarkasteltiin uudelleen ja kävikin ilmi, että kyseisen tuojan ilmoittamaan tuontimäärään liittyi kirjausvirhe. Tällä perusteella kyseinen yritys sisällytettiin etuyhteydettömien tuojien otokseen. Kaksi yritystä, jotka valittiin otokseen alun perin, eivät vastanneet kyselylomakkeisiin, minkä vuoksi niiden katsottiin kieltäytyneen toimimasta yhteistyössä tutkimuksessa ja ne jätettiin etuyhteydettömien tuojien otoksen ulkopuolelle. Näin ollen etuyhteydettömien tuojien otokseen kuului kaksi moduulien tuojaa ja yksi kennojen tuoja, joiden osuus asianomaisesta maasta tulevasta kokonaistuonnista oli noin 2–5 prosenttia. Kyselylomakevastausten saamisen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että näistä kolmesta tuojasta kahden ydintoimintaa olivat itse asiassa aurinkovoimalat eikä tarkasteltavana olevan tuotteen kauppa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista suurin osa tulee unionin markkinoille sellaisten yritysten kautta, jotka ovat etuyhteydessä vientiä harjoittaviin tuottajiin Kiinassa, tai asentajien tai hankkeen toteuttajien kautta. Näin ollen otosta pidetään alustavasti edustavana. Komissio ottaa kuitenkin tutkimuksen kuluessa yhteyttä muihin yhteistyössä toimiviin etuyhteydettömiin tuojiin ja varmentaa, sopivatko ne tuojiksi, ja tarkastelee, voidaanko otoksen kokoa kasvattaa.

(13)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia oli ilmeisen paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä polkumyynnin määrittämiseksi. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan 19 kappaleessa määritetyltä tutkimusajanjaksolta. Lisäksi kuultiin asianomaisen maan viranomaisia.

(14)

Niinkin monta kuin 135 kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa (usein useiden yritysten muodostamia ryhmiä) ilmoittautui otannan yhteydessä. Yhteistyössä toimineiden yritysten osuus Kiinan viennin kokonaisarvosta oli 80 prosenttia. Otokseen valitut seitsemän yritysryhmää muodostuvat kolmesta yhteistyössä toimivasta viejästä, joilla on suurin moduulien vientimäärä, kahdesta yhteistyössä toimivasta viejästä, joilla on suurin kennojen vientimäärä, ja kahdesta yhteistyössä toimivasta viejästä, joilla on suurin kiekkojen vientimäärä.

(15)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille otokseen valituille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille sekä otokseen valituille unionin tuottajille, otokseen valituille etuyhteydettömille tuojille sekä alku- ja jatkojalostussektorin toimijoille ja niiden järjestöille, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksessa annetussa määräajassa. Komissio otti yhteyttä myös kuluttajia edustavaan järjestöön.

(16)

Kyselylomakevastauksia saatiin kaikilta otokseen valituilta kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta, kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta, kolmelta otokseen valitulta etuyhteydettömältä tuojalta unionissa sekä 21:ltä alku- ja jatkojalostussektorin toimijalta ja kolmelta niiden järjestöltä.

(17)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuvan vahingon ja unionin edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten (yritysryhmien) toimitiloihin:

(18)

Niille Kiinassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua, oli tarpeen vahvistaa normaaliarvo vertailumaana olevaa Intiaa koskevien tietojen perusteella, mistä syystä seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti:

(19)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2012 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi kauden vuodesta 2009 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(20)

Tarkastelun kohteena ovat Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tai lähetetyt kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit ja sen tyyppiset kennot ja kiekot, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa. Kennojen ja kiekkojen paksuus on enintään 400 mikrometriä. Tuote kuuluu tällä hetkellä CN-koodeihin ex 3818 00 10 , ex 8501 31 00 , ex 8501 32 00 , ex 8501 33 00 , ex 8501 34 00 , ex 8501 61 20 , ex 8501 61 80 , ex 8501 62 00 , ex 8501 63 00 , ex 8501 64 00 ja ex 8541 40 90 , jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(21)

Seuraavat tuotelajit eivät kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään:

(22)

Aurinkosähkömoduulit, kennot ja kiekot muuntavat auringonvalon sähköksi. Muuntaminen tapahtuu kennoissa, jotka absorboivat valoa ja muuntavat sen sähköksi kiteisen piin avulla.

(23)

Kiekot ovat tuotantoprosessin ensimmäinen vaihe. Ne tehdään kiteisestä piistä, ja ne ovat keskeinen komponentti kennojen tuotannossa.

(24)

Kiteinen pii on ensin sulatettava, jotta saadaan kiteisen piin harkko, joka voidaan sahata kiekoiksi. Kiekot käsitellään kehittynyttä teknologiaa hyödyntävässä puolijohdeprosessissa, josta saadaan toimivia aurinkokennoja. Kennot ovat tuotantoprosessin toinen vaihe. Niissä on pn-liitos kennon tuottaman sähkön keräämistä ja edelleensiirtämistä varten.

(25)

Moduulit ovat tuotantoprosessin kolmas vaihe. Moduulien kokoamiseksi kennot juotetaan yhteen lattalangalla tai metallinauhalla, jotta saadaan kennojen jono. Ne laminoidaan levyjen väliin. Pinnalla käytetään useimmiten lasilevyjä ja pohjalla polymeeritaustalevyjä. Yleensä rakennetaan kehykset, jotta kennot voidaan asentaa käytännössä (esim. katolle). Moduulissa voi myös olla invertteri.

(26)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevalla tuotteella ja normaaliarvon vahvistamista varten vertailumaana toimineen Intian kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella sekä unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(27)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että tutkimus ei voi kattaa kolmea tuotetta, jolla on erilaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet, minkä vuoksi moduuleista, kennoista ja kiekoista olisi pitänyt tehdä kolme erillistä tutkimusta. Lisäksi ne väittivät, että on epäselvää, koskeeko tutkimus yhtä tuotetta vai kolmea erillistä tuotetta, minkä vuoksi osapuolilla ei ole täyttä mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan. Vaihtoehtoisesti ne myös vaativat kiekkojen jättämistä tutkimuksen ulkopuolelle siinä tapauksessa, että yksikiteisiä kiekkoja ei jätetä tutkimuksen ulkopuolelle (ks. 42–44 kappale).

(28)

Kiekkojen, kennojen ja moduulien tuotanto muodostaa yhden tuotantoprosessin, jossa on eri tuotantovaiheita. Moduulit, kennot ja kiekot yhdessä määrittävät lopputuotteen (eli moduulin) ominaisuudet. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kennoja ja kiekkoja tuotetaan suoraan ja yksinomaisesti moduulien tuottamiseksi; moduuleilla, kennoilla ja kiekoilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet (jotka määräytyvät käytetyn raaka-aineen perusteella) sekä samat peruskäyttötarkoitukset (eli niitä myydään aurinkosähköjärjestelmiin integroimista varten). Moduulien suorituskyky liittyy suoraan kennojen ja kiekkojen suorituskykyyn.

(29)

Tutkimuksen vireillepanoilmoituksessa tuotiin selvästi esiin, että moduulit, kennot ja kiekot muodostavat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen. Asianomaisilla osapuolilla oli sen vuoksi täysi mahdollisuus puolustaa etujaan määritellyn mukaisen tarkasteltavana olevan tuotteen perusteella. Tällä perusteella väitteet hylättiin.

(30)

Väitettiin myös, että moduuleja, kennoja ja kiekkoja ei voida pitää yhtenä tuotteena, koska niillä on useita eri kahdeksannumeroisia CN-koodeja, kuusinumeroisia alanimikkeitä, nelinumeroisia HS-nimikkeitä ja kaksinumeroisia ryhmätasoja ja ne löytyvät HS-nimikkeistön eri jaksoista. Väite sinänsä ei ole merkityksellinen tuotteen määritelmän määrittämiseksi polkumyyntitutkimuksessa, koska määritelmä perustuu tuotteen fyysisiin ominaisuuksiin.

(31)

Useat osapuolet väittivät, että kennon muuntamisprosessin lisäarvo muodostaa suurimman osan moduulin arvosta, minkä vuoksi kennoja olisi pidettävä erillisenä tuotteena.

(32)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kennojen tuotanto on teknologisesti edistynein osa tuotantoprosessia. Siinä kävi kuitenkin myös ilmi, että kaikki kolme tuotantovaihetta liittyvät toisiinsa eikä lisäarvo keskity tuotantoprosessin mihinkään tiettyyn vaiheeseen vaan jakautuu koko tuotantoprosessiin. Tällä perusteella väite hylättiin.

(33)

Jotkin osapuolet väittivät, että moduuleilla, kennoilla ja kiekoilla on erilliset myyntimarkkinat, minkä vuoksi niitä olisi kohdeltava eri tuotteina, mitä osoittaa myös se, että monet tuottajat eivät ole vertikaalisesti integroituneita.

(34)

Moduuleja, kennoja ja kiekkoja ei voida pitää erillisinä tuotteina, joiden hinnat vaihtelevat vain markkinatekijöiden perusteella. Niiden hinnat ovat itse asiassa tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja niihin vaikuttaa monikiteisen piin hinta. Kuten 23–25 kappaleessa selitetään, tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotetaan yhdessä tuotantoprosessissa, jossa on eri vaiheita. Se, että jotkin tuottajat eivät ole vertikaalisesti integroituneita, johtuu liiketoimintapäätöksistä ja mittakaavaeduista eikä muuta päätelmää. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(35)

Useat osapuolet väittivät, että moduuleja, kennoja ja kiekkoja on käsiteltävä erillisinä tuotteina, koska niillä on eri käyttötarkoitukset eivätkä ne ole keskenään vaihdettavissa.

(36)

Kuten edellä mainittiin, tutkimuksessa kävi ilmi, että kiekko-kenno-moduuli-tuotantoprosessi on yksi tuotantoprosessi, minkä vuoksi keskinäinen vaihdettavuus yhden ainoan tuotantoprosessin eri vaiheiden välillä ei tule kyseeseen. Lisäksi moduuleilla, kennoilla ja kiekoilla on sama käyttötarkoitus eli auringonvalon muuntaminen sähköksi, eikä niitä sen vuoksi voida käyttää muissa sovelluksissa.

(37)

Yksi osapuoli väitti, että moduuleilla, kennoilla ja kiekoilla ei ole samat jakelukanavat, minkä vuoksi niitä ei pitäisi pitää yhtenä tuotteena. Tutkimuksessa kävi ilmi, että moduuleja, kennoja ja kiekkoja voidaan jaella eri tai samojen jakelukanavien kautta. Yhden ainoan tuotteen määrittelemisessä tärkeimpiä kriteerejä ovat kuitenkin samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Ottaen huomioon johdanto-osan 27–29 kappale voidaan päätellä, että eri jakelukanavia ei pidetä ratkaisevana tekijänä. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(38)

Väitettiin, että moduulit, kennot ja kiekot eroavat merkittävästi sen suhteen, mikä kuluttajien näkemys niistä on, minkä vuoksi niitä ei pitäisi pitää yhtenä tuotteena.

(39)

Kuten edellä on todettu, yhden ainoan tuotteen määrittelemisessä tärkeimpiä kriteerejä ovat samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Ottaen huomioon johdanto-osan 27–29 kappale voidaan päätellä, että kuluttajien eri näkemyksiä ei pidetä ratkaisevana tekijänä. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(40)

Yksi osapuoli väitti, että ohutkalvotekniikkaa käyttävät aurinkosähkötuotteet olisi sisällytettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, koska niillä on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset.

(41)

Ohutkalvotekniikkaa käyttävät aurinkosähkötuotteet on selkeästi jätetty tuotteen määritelmän ulkopuolelle (ks. johdanto-osan 21 kappale). Niillä on erilaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet kuin tarkasteltavana olevalla tuotteella. Niitä tuotetaan eri tuotantoprosessissa eikä kiteisestä piistä, joka on moduulien, kennojen ja kiekkojen tuotannon tärkein raaka-aine. Niillä on heikompi muuntohyötysuhde ja alempi tehontuotto, minkä vuoksi ne eivät sovellu samantyyppisiin sovelluksiin kuin tarkasteltavana oleva tuote. Näin ollen nämä väitteet oli hylättävä.

(42)

Yksi osapuoli väitti, että yksikiteiset kiekot olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niillä on erilaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet kuin monikiteisillä kiekoilla. Väitettiin, että niiden kiderakenteessa, muodossa ja ulkonäössä on eroja. Lisäksi väitettiin, että unionissa ei ole yksikiteisten kiekkojen tuotantoa.

(43)

Tutkimuksessa havaittiin, että yksikiteiset kiekot ovat korkeampilaatuisia kuin monikiteiset kiekot, vaikka ne tulevat samanlaisesta tuotantoprosessista, jossa käytetään samaa pääraaka-ainetta (monikiteistä piitä). Sen vuoksi päätellään, että yksikiteisillä ja monikiteisillä kiekoilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet.

(44)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että peruskäyttötarkoitukset ovat samat, sillä sekä yksikiteisiä että monikiteisiä kiekkoja käytetään yksinomaisesti (yksi- ja monikiteisten) aurinkokennojen tuotantoon ja lopuksi (yksi- ja monikiteisten) aurinkomoduulien tuotantoon. Näiden kahden kiekkotyypin välillä ei ole merkittäviä eroja, ne ovat keskenään vaihdettavissa ja niitä molempia voidaan käyttää kennojen tuottamiseen. Väitteestä, jonka mukaan unionissa ei tuoteta yksikiteisiä kiekkoja, on lisäksi todettava, että tutkimuksen mukaan unionissa tuotetaan sekä yksikiteisiä että monikiteisiä kiekkoja. Näin ollen tämä väite on hylättävä.

(45)

Lisäksi väitettiin, että kiekkoja ja kennoja olisi pidettävä kahtena välituotteena, joiden lopputuotteita ovat moduulit, minkä vuoksi niitä ei olisi pidettävä yhtenä tuotteena.

(46)

Kuten edellä mainittiin, yhden ainoan tuotteen määrittelemisessä tärkeimpiä kriteerejä ovat samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Ottaen huomioon johdanto-osan 27–29 kappale voidaan päätellä, että välituotteiden ja lopputuotteiden välisiä eroja ei pidetä ratkaisevana tekijänä. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(47)

Yksi osapuoli vaati, että yksinomaan 12 V:n paristojen lataamiseen tarkoitetut aurinkopaneelit olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle sillä perusteella, että niillä on eri käyttötarkoitus kuin verkkoon liitettäväksi tarkoitetuilla moduuleilla, koska niiden tuottama jännite on paljon heikompi eivätkä ne sen vuoksi sovellu verkkoon liitettäväksi.

(48)

Vireillepanoilmoituksen mukaan aurinkolaturit, joissa on vähemmän kuin kuusi kennoa ja jotka ovat kannettavia ja tuottavat sähköä laitteisiin tai lataavat paristoja, eivät kuulu tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään. Moduuleilla, joissa on enemmän kuin kuusi kennoa ja jotka on tarkoitettu vain paristojen lataamiseen, on samat perusominaisuudet ja suorituskyky kuin verkkoon liitettäväksi tarkoitetuilla moduuleilla. Niissä käytetään avointa virtapiiriä, jolla on alempi jännite kuin verkkoon liitettäväksi tarkoitetuissa moduuleissa käytetyllä virtapiirillä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tästä erosta huolimatta tämäntyyppiset moduulit voidaan liittää verkkoon. Alempaa jännitettä voidaan helposti kompensoida lisäämällä kennojen kokoa ja/tai lukumäärää. Sen vuoksi paristojen lataamiseen tarkoitetut moduulit, joissa on enemmän kuin kuusi kennoa, kuuluvat tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään.

(49)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit ja sen tyyppiset kennot ja kiekot, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa, muodostavat yhden ainoan tuotteen. Komissio tutkii kuitenkin vielä, muodostavatko moduulit, kennot ja kiekot yhden ainoan vai kaksi tai kolme erillistä tuotetta. Sen vuoksi se kehottaa kaikkia asianomaisia osapuolia tuomaan esiin kantansa asiasta ottaen huomioon komission tässä vaiheessa tekemät alustavat päätelmät. Joka tapauksessa vaikka lopulta havaittaisiinkin, että ne muodostavat kaksi tai kolme eri tuotetta, tässä tutkimuksessa katetaan kaikki nämä eri tuotteet, ja lopulliset toimenpiteet voidaan ottaa käyttöön moduulien, kennojen ja kiekkojen osalta riippumatta siitä, muodostavatko ne yhden vai useita tuotteita.

(50)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla normaaliarvo määritetään Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille tuottajille, joiden todettiin täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(51)

Kyseiset perusteet ovat lyhyesti seuraavat:

(52)

Tässä tutkimuksessa kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat hakivat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja palauttivat markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetut lomakkeet asetettujen määräaikojen kuluessa.

(53)

Komissio hankki kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot ja tarkasti kaikki markkinatalouskohtelua koskevissa hakemuksissa annetut tiedot asianomaisten yritysten toimitiloissa.

(54)

Tarkistuksessa kävi ilmi, ettei mikään seitsemästä markkinatalouskohtelua pyytäneestä vientiä harjoittavasta tuottajasta (yritysryhmästä) täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjä vaatimuksia.

(55)

Kaikki seitsemän yritysryhmää saivat etua suotuisasta verokohtelusta ja avustuksista, minkä vuoksi ne eivät voineet osoittaa, että niihin ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä, ja näin ollen ne eivät täyttäneet markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin vaatimusta 3.

(56)

Kuusi yritysryhmää ei pystynyt osoittamaan, että niiden kirjanpito on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti, ja näin ollen ne eivät täyttäneet markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin vaatimusta 2.

(57)

Yksi yritysryhmä ei pystynyt osoittamaan, että kaikkiin sen yrityksiin sovellettaisiin konkurssilainsäädäntöä, ja näin ollen se ei täyttänyt markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin vaatimusta 4.

(58)

Lisäksi kolme yritysryhmää ei ollut sellaisessa tilanteessa, että ne olisivat voineet osoittaa, ettei valtio puuttunut merkittävästi niiden toimintaan, ja näin ollen ne eivät täyttäneet markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin vaatimusta 1.

(59)

Markkinatalouskohtelua koskevien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaikilta otokseen valituilta yrityksiltä saatiin huomautuksia.

(60)

Kaksi yritysryhmää teki menettelyyn liittyvän huomautuksen ja väitti, että markkinatalouskohtelua koskeva päätös tehtiin myöhässä eli perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan jälkeen ja että tutkimus olisi tämän vuoksi päätettävä viipymättä. Väitteensä tueksi ne esittivät tuomioistuimen tuomiot asioissa Brosmann (4) ja Aokang Shoes (5).

(61)

Ensinnäkin on muistettava, että asiat Brosmann ja Aokang eivät ole merkityksellisiä tässä tutkimuksessa tehdyn markkinatalouskohteluanalyysin lainmukaisuuden arvioinnin kannalta, koska kyseiset tapaukset – toisin kuin tämä tutkimus – liittyivät tilanteisiin, joissa markkinatalouskohtelua koskevia arviointeja ei tehty lainkaan.

(62)

Lisäksi asioissa Brosmann ja Aokang annetut tuomiot eivät ole merkityksellisiä tämän tutkimuksen lainmukaisuuden arvioinnin kannalta, koska perusasetusta on tällä välin muutettu. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna, säädetään, että komissio tekee markkinatalouskohtelun määrittämisen joka tapauksessa vain sellaisten yritysten osalta, jotka on valittu otokseen perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, ja määrittäminen tehdään tavallisesti seitsemän kuukauden mutta viimeistään kahdeksan kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta. Tätä muutettua artiklaa sovelletaan kaikkiin uusiin ja käynnissä oleviin tutkimuksiin 15 päivästä joulukuuta 2012 lähtien eli myös tähän tutkimukseen.

(63)

Voimassa olevan oikeuskäytännön tulkinta, jonka mukaan oikeutta markkinatalouskohtelun määrittämiseen ei ole rikottu, vaikka kolmen kuukauden määräaikaa ei noudateta, on joka tapauksessa pidettävä voimassa.

(64)

Tärkeimmät oleelliset huomautukset, jotka saatiin, koskivat suotuisaa verokohtelua ja avustuksia. Viejät eivät kiistäneet vahvistettuja tosiseikkoja mutta kyseenalaistivat niiden merkityksen markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin vaatimuksen 3 täyttymisen kannalta. Ne väittivät erityisesti, että valtion etuudet eivät edusta merkittävää osuutta niiden liikevaihdosta.

(65)

Tältä osin on huomattava, että tuloverojärjestelmä, jossa kohdellaan suotuisasti tiettyjä yrityksiä, joita pidetään valtion kannalta strategisina, ei selvästikään kuulu markkinatalousjärjestelmään. Tällaiseen järjestelmään vaikuttaa edelleen voimakkaasti valtion suunnittelu. On myös huomattava, että tuloverovähennysten aiheuttamat vääristymät ovat merkittäviä, koska ne muuttavat täydellisesti ennen veroja saavutetun voiton määrän, joka yrityksen on saavutettava, jotta se houkuttelisi investoijia. Vääristymät ovat myös pysyviä, ja etuuden luonteen vuoksi tutkimusajanjaksolla saatu absoluuttinen etuus ei ole merkityksellinen arvioitaessa sitä, onko vääristymä merkittävä. Merkittävyyttä on pikemminkin arvioitava sillä perusteella, mikä on toimenpiteen yleinen vaikutus yrityksen rahoitukselliseen ja taloudelliseen tilanteeseen.

(66)

Kolme yritysryhmää väitti vaatimuksen 2 osalta, että ne täyttivät kansainväliset kirjanpitonormit, koska niiden konsolidoidut tilitiedot Yhdysvalloissa olivat täysin kyseisten normien mukaiset. Jotkin yritykset myös väittivät, että niiden kirjanpidossa noudatetaan yleisesti Kiinan kirjanpitonormeja, joiden ne katsoivat olevan kansainvälisiä normeja vastaavia. Kyseessä ei kuitenkaan ole se, ovatko Kiinan kirjanpitonormit kansainvälisten kirjapitonormien mukaisia, vaan se, onko kirjanpito sovellettavien kirjanpitonormien mukainen. Huomautuksissa ei varsinkaan käsitelty sitä, että kyseisten kiinalaisten yritysten yksittäisissä tilinpäätöstiedoissa havaittiin, että useita kansainvälisiä kirjanpitonormeja (ja vastaavia kiinalaisia normeja) oli rikottu, erityisesti varastojen poistoihin ja etuyhteydessä olevien osapuolten liiketoimien ilmoittamiseen liittyen.

(67)

Kun otetaan huomioon osapuolilta saadut huomautukset ja asiassa C-337/09 P (6) annettu tuomio, vaatimuksesta 1 voidaan todeta, että kaikki yritykset täyttävät sen. Markkinatalouskohtelua koskeva päätös kaikkien otokseen valittujen viejien osalta pysyy kuitenkin ennallaan, koska ne eivät edelleenkään täytä vaatimusta 2 ja 3.

(68)

Edellä johdanto-osan 57 kappaleessa tarkoitettu yritysryhmä pystyi osoittamaan vaatimuksen 4 osalta, että tällä välin oli käynnistetty konkurssimenettely ryhmään kuuluvaa suurinta kiinalaista yritystä kohtaan. Sen vuoksi päätellään, että tämä yritysryhmä täyttää tämän vaatimuksen. Markkinatalouskohtelua koskeva päätös tämän yritysryhmän osalta pysyy kuitenkin ennallaan, koska se ei edelleenkään täytä vaatimusta 2 ja 3.

(69)

Päätelmänä voidaan todeta, ettei ole osoitettu, että mikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista olisi täyttänyt markkinatalouskohtelua koskevat vaatimukset 2 ja/tai 3. Tämän vuoksi markkinatalouskohtelua ei voida myöntää millekään näistä yrityksistä.

(70)

18 vientiä harjoittavaa tuottajaa tai tuottajaryhmää, joita ei valittu otokseen, pyysi yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(71)

Saatujen pyyntöjen suuren määrän vuoksi komissio päätteli alustavasti, että yksilölliset tarkastelut hankaloittaisivat tutkimusta kohtuuttomasti ja estäisivät sen loppuun saattamisen ajoissa. Näin ollen päätettiin alustavasti, ettei yhtäkään yksilöllistä tarkastelua koskevaa pyyntöä hyväksytä.

(72)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua, on määritettävä markkinataloutta toteuttavassa kolmannessa maassa, jäljempänä ’vertailumaa’, sovellettujen hintojen tai laskennallisen arvon perusteella.

(73)

Komissio totesi vireillepanoilmoituksessa aikovansa käyttää Yhdysvaltoja vertailumaana märittäessään normaaliarvoa Kiinalle ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(74)

Useat viejät ja tuojat toimittivat huomautuksia vertailumaan valinnasta ja väittivät, että Yhdysvallat ei olisi soveltuva vertailumaa pääasiassa siksi, että Yhdysvaltojen markkinat oli suojattu kiinalaiselta tuonnilta osan tutkimusajanjakson kestosta polkumyynti- ja tukitoimenpiteillä.

(75)

Osapuolet ehdottivat, että Taiwan, Intia ja Etelä-Korea olisivat sopivampia vertailumaaksi. Huomautusten jälkeen päätettiin laajentaa sopivan vertailumaan kartoittamista koskevaa analyysiä. Tämän vuoksi otettiin yhteyttä kaikkiin suuriin aurinkopaneelien tuottajiin. Yhteyttä otettiin kaikkiaan 34 yritykseen Intiassa, 9 yritykseen Japanissa, 15 yritykseen Malesiassa, 2 yritykseen Meksikossa, 34 yritykseen Koreassa, 9 yritykseen Singaporessa, 43 yritykseen Taiwanissa ja 21 yritykseen Yhdysvalloissa.

(76)

Vastauksia saatiin kahdelta yritykseltä Intiassa, kahdelta Taiwanissa ja kahdelta Yhdysvalloissa. Koska taiwanilaiset yritykset tuottivat lähes yksinomaisesti aurinkokennoja ja Kiinasta peräisin oleva vienti taas koostuu pääasiassa moduuleista ja koska Yhdysvaltoja ei pidetty sopivana saatujen huomautusten perusteella, vertailumaana päätettiin alustavasti käyttää Intiaa. On huomattava, että komissio voi tarkastella tätä asiaa uudelleen, jos myöhemmin tutkimuksessa käy ilmi, että moduulit, kennot ja kiekot muodostavat kaksi tai kolme eri tuotetta. Erityisesti kiekkojen osalta on ehkä valittava uusi vertailumaa, koska Intia ei tuota niitä.

(77)

Yksi intialainen tuottaja toimitti epätäydellisen vastauksen. Sen vuoksi yrityksen toimittamia tietoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen. Yrityksen toimittamia ja tarkastettuja tietoja voitiin kutienkin käyttää vahvistamaan, että täysin yhteistyössä toimineen vertailumaan tuottajan toimittamat tiedot olivat Intian markkinoita edustavia.

(78)

Koska yhdellekään otokseen valitulle kiinalaiselle viejälle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan nojalla käyttäen Intiaa markkinataloutta toteuttavana kolmantena maana vertailua varten.

(79)

Ensin yksilöitiin vertailumaan tuottajan kotimarkkinoilla myymät tuotelajit, jotka vastasivat unioniin suuntautuneeseen vientiin myytyjä lajeja tai olivat niihin suoraan verrattavissa.

(80)

Tämän jälkeen komissio tutki vertailumaan tuottajan kohdalla, voidaanko samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin kunkin tuotelajin kannattavan myynnin osuus myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjaksolla.

(81)

Jos vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kokonaismyynnistä ja jos kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin kyseisen tuotelajin tutkimusajanjaksolla tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettuna keskiarvona.

(82)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(83)

Jos kaikkia tuotelajeja myytiin tappiolla, niiden myynnin ei katsottu tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(84)

Normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti tuotelajeille, joita ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä, sekä tuotelajeille, joita ei myyty kotimarkkinoilla.

(85)

Laskennallinen normaaliarvo muodostettiin lisäämällä ainoan täysin yhteistyössä toimineen vertailumaan tuottajan keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjaksolla sen samankaltaisen tuotteen myyntiin kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä liittyvät painotetut keskimääräiset myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä painotettu keskimääräinen voitto tutkimusajanjaksolla. Tuotantokustannuksia sekä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia oikaistiin tarvittaessa ennen kuin niitä käytettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin määrittämiseen ja laskennallisten normaaliarvojen muodostamiseen.

(86)

Kiekkojen osalta ei voitu vahvistaa normaaliarvoa johdanto-osan 79–85 kappaleessa kuvattua menetelmää käyttäen, koska yksikään yhteistyössä toimineista intialaisista tuottajista ei tuottanut kiekkoja. Varmistettiin, voitaisiinko normaaliarvo määrittää tarkasteltavana olevaa tuotetta läheisesti muistuttavan tuotteen perusteella soveltamalla tarvittavia mukautuksia fyysisten ominaisuuksien erojen huomioon ottamiseksi. Kiekkojen tapauksessa niitä läheisimmin muistuttava tuote olisi kenno. Kiekkoja on kuitenkin prosessoitava huomattavasti, jotta niistä tulee kennoja. Menetelmän käyttäminen edellyttäisi lisäksi merkittäviä mukautuksia, joita ei voida luotettavasti ilmaista määrällisesti. Sen vuoksi kennon normaaliarvoa ei voida käyttää kiekon normaaliarvon laskemisessa perustana. Vaihtoehtona harkittiin, että käytetään markkinatalousmaiden tuottajien Intian markkinoilla myymien kiekkojen hintoja, koska ne edustavat kiekkomarkkinoilla Intiassa vallitsevia markkinaoloja. Koska Etelä-Korea on suurin markkinatalousmaa, joka toimittaa kiekkoja vertailumaan tuottajille, normaaliarvo vahvistetaan Etelä-Koreasta Intian markkinoille tulevien kiekkojen hintojen perusteella.

(87)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tuotetta unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten välityksellä.

(88)

Kun tuotetta vietiin suoraan unionissa toimiville riippumattomille asiakkaille, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(89)

Kun tuotetta vietiin unioniin unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten välityksellä, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden jälleenmyyntihintojen perusteella, jotka kyseiset etuyhteydessä olevat yritykset veloittivat ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionissa. Oikaisuja tehtiin kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välissä aiheutuneiden kustannusten, mukaan luettuina myynti-, yleis- ja hallintokulut sekä voitto, huomioon ottamiseksi. Voittomarginaalin määrittämiseen käytettiin voittoa, jonka tarkasteltavana olevan tuotteen yhteistyössä toiminut etuyhteydetön tuoja oli saanut, koska etuyhteydessä olevan tuojan tosiasiallista voittoa ei pidetty luotettavana vientiä harjoittavan tuottajan ja etuyhteydessä olevan tuojan välisen suhteen vuoksi.

(90)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(91)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(92)

Oikaisuja tehtiin fyysisten ominaisuuksien, välillisten verojen, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä palkkioiden ja pankkimaksujen perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(93)

Otokseen valittujen yritysten tapauksessa kunkin vertailumaalle vahvistetun samankaltaisen tuotteen lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan lajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdassa säädetään.

(94)

Yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali laskettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti. Tämä marginaali laskettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyjen keskimääräisten painotettujen marginaalien perusteella.

(95)

Kaikkien muiden Kiinassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten määriteltiin ensin yhteistyön taso vertaamalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamaa unioniin suuntautuvan viennin määrää Kiinasta unioniin tulevan tuonnin kokonaismäärään.

(96)

Koska yhteistyön osuus oli yli 80 prosenttia Kiinasta unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä, yhteistyössä toimimisen tasoa voidaan pitää korkeana. Koska ei ollut mitään syytä uskoa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin sen otokseen valitun yrityksen tasolle, jolla oli korkein polkumyyntimarginaali. Tätä pidettiin sopivana, koska ei ollut viitteitä siitä, että yhteistyöstä kieltäytyneet yritykset olisivat harjoittaneet polkumyyntiä vähäisemmässä määrin, ja jotta mahdollisten toimenpiteiden tehokkuus voitiin varmistaa.

(97)

Väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana, ja ne ovat seuraavat:

(98)

Samankaltaista tuotetta tuottaa unionissa noin 220 tuottajaa. Ne muodostavat unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(99)

Kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, mukaan luettuna valituksen tekijän toimittamat tiedot, riippumattoman konsulttiyrityksen, Europressedienstin, jäljempänä ’konsultti’, toimittamat makrotaloudelliset tiedot sekä otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistetut kyselylomakevastaukset, käytettiin vahvistamaan unionin kokonaistuotannon määrä tutkimusajanjaksolla, koska tuotannosta ei ollut saatavilla kattavia julkisia tietoja. Koska moduuleja, kennoja ja kiekkoja tuodaan unioniin luokiteltuna tulliotsakkeisiin, jotka kattavat muitakin tuotteita, jotka eivät ole tämän tutkimuksen kohteena, Eurostatin tietoja ei voitu käyttää tuontimäärien ja -arvojen määrittämiseen. Tuontimäärät ja -arvot perustuivat konsultin toimittamaan tietoihin. Konsultilta saadut tiedot tarkistettiin mahdollisuuksien mukaan vertaamalla niitä julkisista lähteistä saataviin tietoihin ja tarkistettuihin kyselylomakevastauksiin.

(100)

Tällä perusteella unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla arvioitiin 4 GW moduulien, 2 GW kennojen ja 2 GW kiekkojen osalta.

(101)

Kuten johdanto-osan 10 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin kymmenen unionin tuottajaa, joiden osuus moduulien kokonaistuotannosta unionissa oli 18–21 prosenttia, kennojen 17–24 prosenttia ja kiekkojen 28–35 prosenttia.

(102)

Osa unionin tuotannosta on vertikaalisesti integroitunutta, ja merkittävä osa unionin tuotannonalan tuotannosta oli tarkoitettu kytköskäyttöön, etenkin kennojen ja kiekkojen tuotantoon.

(103)

Jotta voitiin vahvistaa, aiheutuiko unionin tuotannonalalle aineellista vahinkoa, ja määrittää kulutus ja muut taloudelliset indikaattorit, tarkasteltiin olisiko unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotannon myöhempi käyttö, jäljempänä ’kytköskäyttö’, otettava huomioon ja missä määrin.

(104)

Mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi unionin tuotannonalan tilanteesta kaikkea samankaltaiseen tuotteeseen liittyvää toimintaa koskevat tiedot analysoitiin, minkä jälkeen määritettiin, oliko tuotanto tarkoitettu kytkösmarkkinoille vai vapaille markkinoille.

(105)

Todettiin, että seuraavia unionin tuotannonalaan liittyviä talouden indikaattoreita olisi tarkasteltava ottamalla huomioon koko toiminta (mukaan luettuna tuotannonalan tuotannon käyttö kytkösmarkkinoilla): kulutus, myyntimäärä, tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, kasvu, investoinnit, varastot, työllisyys, tuottavuus, kassavirta, investointien tuotto, pääoman saanti ja polkumyyntimarginaalin merkittävyys. Syynä on se, että tutkimuksen mukaan näitä indikaattoreita voitaisiin kohtuudella tarkastella ottamalla huomioon koko toiminta, koska asianomaisesta maasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu vaikutti samalla tavalla kytköskäyttöön tarkoitettuun tuotantoon. Jäljempänä kytkösmarkkinoista ja vapaista markkinoista käytetään yhteisnimitystä ’kokonaismarkkinat’.

(106)

Kannattavuuden osalta analyysissä keskityttiin vapaisiin markkinoihin, koska havaittiin, että hinnat kytkösmarkkinoilla eivät aina heijasta markkinahintoja, millä oli vaikutusta tähän indikaattoriin.

(107)

Unionin kulutus käsittää tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärän sekä samankaltaisen tuotteen kokonaismyynnin määrän unionissa, mukaan luettuna kytköskäyttöön tarkoitettu määrä. Saatavilla ei ollut täydellisiä tietoja unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä unionin markkinoilla. Lisäksi unioniin tuleva tuonti kirjattiin tulliotsakkeisiin, jotka kattavat sellaisiakin tuotteita, jotka eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Sen vuoksi Eurostatin tietoja ei voitu käyttää tuontimäärien ja -arvojen määrittämiseen. Unionin kulutus määritettiin tämän vuoksi johdanto-osan 99 kappaleessa mainitun konsultin toimittamien tietojen perusteella, jotka tarkistettiin vertaamalla niitä julkisista lähteistä, kuten markkinatutkimuksista ja julkisesti saatavilla olevista tutkimuksista, saataviin tietoihin ja tarkistettuihin kyselylomakevastauksiin.

(108)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1-a

Moduulien kulutus unionissa (MW)

Taulukko 1-b

Kennojen kulutus unionissa (MW)

Taulukko 1-c

Kiekkojen kulutus unionissa (MW)

(109)

Tarkastelujaksolla unionin kokonaiskulutus kasvoi 221 prosenttia moduulien, 87 prosenttia kennojen ja 29 prosenttia kiekkojen osalta vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä mutta laski tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2011. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kulutus unionissa kasvoi merkittävästi verrattuna vuoden 2009 tasoon.

(110)

Tuonti asianomaisesta maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2-a

Moduulien tuonti Kiinasta (MW)

Taulukko 2-b

Kennojen tuonti Kiinasta (MW)

Taulukko 2-c

Kiekkojen tuonti Kiinasta (MW)

(111)

Asianomaisesta maasta unioniin tuleva tuontimäärä kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla; kasvua oli moduulien osalta 308 prosenttia, kennojen osalta 482 prosenttia ja kiekkojen osalta 648 prosenttia. Tämän johdosta asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi huomattavasti. Tarkemmin sanottuna asianomaisesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuudet kasvoivat 63 prosentista 80 prosenttiin moduulien, 8 prosentista 25 prosenttiin kennojen ja 6 prosentista 33 prosenttiin kiekkojen osalta. Yleisesti ottaen tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta lisääntyi merkittävästi sekä määrän että markkinaosuuden perusteella vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä.

(112)

On huomattava, että asianomaisesta maasta tuleva tuonti lisääntyi paljon enemmän kuin tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus unionissa. Tämän vuoksi vientiä harjoittavat tuottajat pystyivät hyödyntämään unionin kasvavaa kulutusta, ja niiden asema markkinoilla vahvistui suuremman markkinaosuuden vuoksi.

(113)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3-a

Kiinasta tuotujen moduulien hinnat (euroa/kW)

Taulukko 3-b

Kiinasta tuotujen kennojen hinnat (euroa/kW)

Taulukko 3-c

Kiinasta tuotujen kiekkojen hinnat (euroa/kW)

(114)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta putosi merkittävästi tarkastelujaksolla moduulien, kennojen ja kiekkojen osalta. Moduulien keskimääräinen tuontihinta vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä laski 64 prosenttia eli 2 100 eurosta/kW 764 euroon/kW. Samoin kennojen keskimääräinen tuontihinta laski 42 prosenttia eli 890 eurosta/kW 516 euroon/kW. Kiekkojen keskimääräinen tuontihinta tarkastelujaksolla laski 40 prosenttia eli 550 eurosta/kW 333 euroon/kW.

(115)

Tarkasteltavana olevan tuotteen hinta laski kaiken kaikkiaan merkittävästi vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä.

(116)

Tutkimusajanjakson aikaisen hinnan alittavuuden määrittämiseksi verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin yhteistyössä toimineilta kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta tulevassa tuonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tuonnin jälkeisten kustannusten eli tulliselvitys-, käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi. Tässä käytettiin kahden otokseen valitun moduulien tuojan keskimääräisiä tuonnin jälkeisiä kustannuksia. Sillä, että niiden päätoimintaa ei ole tuonti vaan moduulien asennus, ei ollut vaikutusta tietojen edustavuuteen.

(117)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos osoitti painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 17,5–30,7 prosenttia moduulien, 4–24,2 prosenttia kennojen, 16,6–21,6 prosenttia kiekkojen ja 11,2–27,5 koko tarkasteltavana olevan tuotteen osalta ilmaistuna osuutena otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla.

(118)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(119)

Kuten 7–10 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon tutkimiseen käytettiin otantamenetelmää.

(120)

Vahinkoanalyysia varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio analysoi makrotaloudellisia indikaattoreita tarkastelujaksolla 99 kappaleessa mainitulta riippumattomalta konsultilta saatujen, kaikkiin unionin tuottajiin liittyvien tietojen perusteella. Komissio analysoi mikrotaloudellisia indikaattoreita otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettujen kyselylomakevastausten perusteella.

(121)

Tätä tutkimusta varten arvioitiin seuraavia makrotaloudellisia indikaattoreita samankaltaisen tuotteen kaikkiin tuottajiin unionissa liittyvien tietojen perusteella: tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(122)

Seuraavia mikrotaloudellisia indikaattoreita arvioitiin otokseen valittuihin samankaltaisen tuotteen tuottajiin unionissa liittyvien tietojen perusteella: keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(123)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen markkinaolosuhteet eroavat jäsenvaltioittain, minkä vuoksi vahinkoanalyysi olisi tehtävä kustakin jäsenvaltiosta erikseen. Väitteen perustaksi ei esitetty mitään näyttöä. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään erityisiä olosuhteita, joiden perusteella olisi tehtävä jäsenvaltiokohtainen analyysi. Siksi väite hylättiin.

(124)

Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 4-a

Moduulit – tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste (MW)

Taulukko 4-b

Kennot – unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste (MW)

Taulukko 4-c

Kiekot – tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste (MW)

(125)

Unionin moduulien kokonaistuotanto kasvoi 87 prosenttia tarkastelujaksolla. Tuotannon huippu saavutettiin 2011, minkä jälkeen se laski tutkimusajanjaksolla. Unionin moduulien tuotanto kasvoi paljon hitaammin kuin kulutus, joka yli kolminkertaistui samalla jaksolla. Kulutuksen merkittävän kasvun yhteydessä unionin tuottajat kaksinkertaistivat moduulien tuotantokapasiteettinsa tarkastelujaksolla. Korkeista tuotantotasoista huolimatta unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste laski 4 prosenttiyksikköä ja oli vain 41 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(126)

Unionin kennojen kokonaistuotanto kasvoi 20 prosenttia tarkastelujaksolla. Tuotannon huippu saavutettiin 2011, minkä jälkeen se laski tutkimusajanjaksolla. Unionin kennojen tuotanto noudatteli unionin kulutuksen suuntausta, mutta kasvu oli hitaampaa vuoteen 2011 asti, jonka jälkeen tutkimusajanjaksolla tapahtui suurempi pudotus. Unionin kulutuksen kehitystä noudatellen unionin tuotannonala kasvatti ensin kapasiteettiaan 51 prosentilla vuoteen 2011, minkä jälkeen se laski tutkimusajanjaksolla. Kapasiteetti kasvoi kaiken kaikkiaan 39 prosenttia tarkastelujaksolla. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi vuoteen 2011, jolloin se saavutti huippunsa eli 78 prosenttia, minkä jälkeen se laski 15 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Unionin kennojen tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste laski kaiken kaikkiaan tarkastelujaksolla niin, että se oli 63 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(127)

Unionin kiekkojen tuotanto kasvoi kaikkiaan 26 prosenttia tarkastelujaksolla. Unionin tuotanto saavutti huippunsa vuonna 2010, laski sitten koko ajan vuonna 2011 ja laski vieläkin alemmas tutkimusajanjaksolla. Vastatakseen unionin kasvaneeseen kulutukseen unionin kiekkojen tuottajat kasvattivat tuotantokapasiteettiaan 52 prosenttia vuoteen 2011 asti, minkä jälkeen niiden kapasiteetti pieneni tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonalan kiekkojen tuotantokapasiteetti kuitenkin kasvoi kokonaisuudessaan 40 prosenttia tarkastelujaksolla. Tuotannon kasvusta huolimatta unionin kiekkojen tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste kasvoi vuoteen 2010 asti, minkä jälkeen se pieneni jatkuvasti niin, että kokonaislaskua oli 7 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla ja käyttöaste oli 55 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(128)

Näin ollen unionin tuotannonala laajensi kapasiteettiaan vastauksena kasvaneeseen kulutukseen. Unionin tuotannonalan tuotantotasot kasvoivat kuitenkin paljon hitaammin kuin kulutus, mikä johti kapasiteetin käyttöasteen laskuun tarkasteltavana olevan tuotteen osalta tarkastelujaksolla.

(129)

Unionin tuotannonalan myyntimäärät ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5-a

Moduulit – myyntimäärä ja markkinaosuus (MW)

Taulukko 5-b

Kennot – myyntimäärä ja markkinaosuus (MW)

Taulukko 5-c

Kiekot – myyntimäärä ja markkinaosuus (MW)

(130)

Moduulien myyntimäärä kasvoi 127 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kun kuitenkin otetaan huomioon kulutuksen 221 prosentin kasvu, unionin tuotannonalan markkinaosuus laski 19 prosentista (vuonna 2009) 13 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Kennojen osalta unionin tuotannonalan myynti kasvoi vain vähän, 5 prosenttia, kun taas kulutus kasvoi 87 prosenttia, minkä tuloksena markkinaosuus pieneni 68 prosentista (vuonna 2009) 38 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Kiekkojen myynnin kokonaismäärä väheni 7 prosenttia vaikka kulutus kasvoi, mikä merkitsi kiekkojen markkinaosuuden pienenemistä 81 prosentista (vuonna 2009) 59 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(131)

Vastauksena kasvavaan kulutukseen unionin tuotannonalan moduulien ja kennojen myynti kasvoi paljon vähemmän kuin asianomaisesta maasta tuleva tuonti, ja kiekkojen myynti väheni. Näin ollen unionin tuotannonala ei saanut hyötyä kasvavasta kulutuksesta. Tämän seurauksena kaikkien kolmen segmentin markkinaosuudet pienenivät tarkastelujaksolla.

(132)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 6-a

Moduulit – työllisyys ja tuottavuus

Taulukko 6-b

Kennot – työllisyys ja tuottavuus

Taulukko 6-c

Kiekot – työllisyys ja tuottavuus

(133)

Työllisyys kasvoi vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä moduulien osalta 39 prosenttia ja kiekkojen osalta 102 prosenttia ja laski 9 prosenttia kennojen osalta. On kuitenkin huomattava, että työllisyys kasvoi vuoteen 2011 asti, jonka jälkeen se laski tutkimusajanjaksolla moduulien ja kiekkojen osalta. Kennojen osalta työllisyys kasvoi vuoteen 2010 asti, jonka jälkeen se laski vuonna 2011 ja tutkimusajanjaksolla. Kokonaistuottavuuden suuntaus oli positiivinen ja se kasvoi moduulien osalta 34 prosenttia ja kennojen osalta 33 prosenttia. Tämä johtuu pääasiassa unionin tuotannonalan pyrkimyksistä vastata Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttamiin paineisiin. Kokonaistuottavuus kiekkojen osalta laski kuitenkin 37 prosenttia tarkastelujaksolla.

(134)

Moduulien ja kiekkojen unionin tuotanto laski vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä, minkä vuoksi myös työllisyys moduulien ja kiekkojen alalla laski. Kennojen osalta työllisyys kasvoi vuoteen 2010 asti, jonka jälkeen se laski vuonna 2011 ja tutkimusajanjaksolla, ja kennojen unionin tuotanto kasvoi vakaasti vuoteen 2011 asti, jonka jälkeen se alkoi laskea.

(135)

Kaikki polkumyyntimarginaalit ovat merkittävästi vähimmäistasoa korkeammat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien merkittävyyden vaikutuksesta unionin tuotannonalaan voidaan todeta, että vaikutusta voidaan pitää huomattavana, kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(136)

Koska kyseessä on ensimmäinen tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeva polkumyyntitutkimus, aiemmasta polkumyynnistä toipuminen ei ole relevanttia.

(137)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 7-a

Moduulit – keskimääräinen myyntihinta unionissa

Taulukko 7-b

Kennot – keskimääräinen myyntihinta unionissa

Taulukko 7-c

Kiekot – keskimääräinen myyntihinta unionissa

(138)

Myyntihinnat putosivat jyrkästi eli 53 prosenttia moduulien, 69 prosenttia kennojen ja 40 prosenttia kiekkojen osalta tarkastelujaksolla. Myyntihinnat laskivat jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan, mutta hintojen lasku oli erityisen voimakasta tutkimusajanjaksolla, jolloin ne romahtivat kestämättömille tasoille. Tuotantokustannukset laskivat tarkastelujaksolla 48 prosenttia moduulien ja 55 prosenttia kennojen osalta. Kiekkojen tuotantokustannukset putosivat vuonna 2010 vuoteen 2009 verrattuna mutta kohosivat vuonna 2011, vaikkakin ne olivat edelleen vuoden 2009 tasoa alemmat. Tutkimusajanjaksolla kustannukset kohosivat ja olivat hieman korkeammalla tasolla kuin vuonna 2009, mitä selittää pääasiassa tuotantoseisokki tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonala ei saanut hyötyä jatkuvista pyrkimyksistään parantaa kustannustehokkuuttaan eikä tärkeimmän raaka-aineen, monikiteisen piin, kustannusten laskun vaikutuksista. Tämä johtui pääasiassa polkumyyntituonnin kasvavasta hintapaineesta, jolla oli negatiivista vaikutusta unionin tuotannonalan myyntihintoihin, joiden lasku oli jopa suurempaa kuin tehokkuuden paranemisesta saatu hyöty. Tämä näkyy unionin tuotannonalan kannattavuuden negatiivisessa suuntauksessa (ks. 144 kappale). Samankaltaisen tuotteen (kiekkoja lukuun ottamatta) keskimääräiset myyntihinnat ja tuotantokustannukset laskivat kaiken kaikkiaan merkittävästi, ja tällä oli musertava vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen.

(139)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 8-a

Moduulit – keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

Taulukko 8-b

Kennot – keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

Taulukko 8-c

Kiekot – keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(140)

Vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä moduulien keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kohosivat jatkuvasti (yhteensä 13 prosenttia). Kennojen osalta keskimääräiset työvoimakustannukset pysyivät vakaina koko tarkastelujakson ja pienenivät hieman, 1 prosentin, vuosien 2009 ja 2010 välillä mutta pysyivät sitten vakaina tutkimusajanjaksolle asti. Kiekkojen osalta keskimääräiset työntekijäkohtaiset työvoimakustannukset vaihtelivat: ne kasvoivat vuosien 2009 ja 2010 välillä, pienenivät vuonna 2011 mutta kasvoivat taas tarkastelujakson aikana niin, että kasvua oli yhteensä 17 prosenttia tarkastelujaksolla. Työvoimakustannusten kokonaiskasvua voidaan osittain selittää samanaikaisella tuottavuuden nousulla (moduulit), inflaatiokehityksellä ja joidenkin unionin tuottajien (kiekot) sosiaalikustannuksilla, jotka liittyivät tuotannonalalla tapahtuneisiin irtisanomisiin vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä.

(141)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 9-a

Moduulit – varastot

Taulukko 9-b

Kennot – varastot

Taulukko 9-c

Kiekot – varastot

(142)

Varastot kasvoivat merkittävästi eli 129 prosenttia moduulien, 302 prosenttia kennojen ja 70 prosenttia kiekkojen osalta tarkastelujaksolla. Moduulien varastot kasvoivat jatkuvasti ja olivat erittäin korkealla tasolla vuonna 2011 (kasvua 160 prosenttia), pienenivät tutkimusajanjaksolla mutta olivat edelleen erittäin korkealla tasolla verrattuna tarkastelujakson alkuun. Kennojen osalta kehitys oli vieläkin selvempää: varastot kasvoivat vuosien 2009 ja 2011 välillä yli 350 prosenttia. Niidenkin varastot supistuivat tutkimusajanjaksolla mutta olivat edelleen erittäin korkealla tasolla verrattuna tarkastelujakson alkuun. Unionin tuotannonala supisti kiekkojen varastoja vuosien 2009 ja 2010 välillä yli 80 prosenttia niiden myynnin kasvun vuoksi, mutta loppuvarastot kasvoivat nopeasti ja ylittivät vuoden 2009 tason ja kasvoivat vielä 65 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

(143)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että haitallisessa nykytilanteessa unionin tuottajat pyrkivät pitämään samankaltaisen tuotteen varastot pieninä ja perustamaan tuotantonsa tilauksiin. Sen vuoksi samankaltaisen tuotteen varastojen kasvu tarkastelujaksolla on merkityksellinen tekijä määritettäessä, aiheutuiko unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(144)

Kannattavuus ja kassavirta kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 10-a

Moduulit – kannattavuus ja kassavirta

Taulukko 10-b

Kennot – kannattavuus ja kassavirta

Taulukko 10-c

Kiekot – kannattavuus ja kassavirta

(145)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(146)

Samankaltaisen tuotteen kannattavuus heikkeni jyrkästi ja kääntyi tappiolliseksi tarkastelujaksolla. Kannattavuus putosi 11 prosenttiyksikköä moduulien, 49 prosenttiyksikköä kennojen ja 63 prosenttiyksikköä kiekkojen osalta.

(147)

Samankaltaisen tuotteen kannattavuus kasvoi vuosien 2009 ja 2010 välillä mutta heikkeni sitten merkittävästi vuonna 2011, jolloin unionin tuotannonala oli tappiollinen, ja laski vielä merkittävästi tutkimusajanjaksolla. Tappiot olivat erityisen suuria kennojen ja kiekkojen osalta.

(148)

Nettokassavirta eli otokseen valittujen unionin tuottajien kyky rahoittaa itse toimintaansa noudatteli samoin kasvavaa negatiivista suuntausta vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä. Näin ollen moduulien osalta kassavirran suurin lasku tapahtui vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä, kun laskua oli 10 prosenttiyksikköä, vaikka vuonna 2011 tapahtuikin hienoista nousua. Kennojen ja kiekkojen osalta kassavirta laski jyrkemmin kuin moduulien osalta ja päätyi merkittävästi negatiivisiin tasoihin tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi samankaltaisen tuotteen osalta kassavirta pieneni tarkastelujaksolla.

(149)

Seuraavassa taulukossa esitetään otokseen valittujen unionin tuottajien investointien ja investointien tuoton kehitys kokonaismarkkinoilla tarkastelujaksolla:

Taulukko 11-a

Moduulit – investoinnit ja investointien tuotto

Taulukko 11-b

Kennot – investoinnit ja investointien tuotto

Taulukko 11-c

Kiekot – investoinnit ja investointien tuotto

(150)

Edellä olevasta taulukosta näkyy, että unionin tuotannonala kasvatti investointejaan 171 prosenttia moduulien osalta vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä. Tämä liittyi pääasiassa merkittävään kapasiteetin lisäämiseen. Samalla kaudella unionin tuotannonala kuitenkin vähensi investointejaan 78 prosenttia kennojen ja 80 prosenttia kiekkojen osalta; tehdyt investoinnit liittyivät lähinnä tutkimukseen ja kehittämiseen sekä tuotantoteknologian ja -prosessien parantamiseen ja ylläpitämiseen tehokkuuden parantamiseksi. Koska unionin tuotannonalalla ei ollut varaa tehdä lisäinvestointeja kennojen ja kiekkojen osalta tarkastelujaksolla, investointien taso tutkimusajanjaksolla oli melko alhainen. Koska investoinnit rahoitettiin kassavirralla ja yritysten välisillä lainoilla, kassavirran pienenemisellä oli välitön vaikutus tehtyjen investointien tasoon.

(151)

Investointien tuotto ilmaistiin voittoprosenttina investointien nettokirjanpitoarvosta. Samankaltaisen tuotteen investointien tuotto noudatteli samanlaista negatiivista suuntausta kuin muut taloudellista suorituskykyä koskevat indikaattorit vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä kaikkien kolmen tuotelajin osalta. Kennojen ja kiekkojen osalta tapahtui kasvua vuosina 2009 ja 2010, mutta investointien tuotto pieneni merkittävästi vuonna 2011 ja päätyi negatiiviselle tasolle. Moduulien osalta investointien tuotto oli negatiivista koko tarkastelujakson ajan, paitsi vuonna 2010, jolloin se oli 19 prosenttia. Kennojen osalta tuotto väheni tarkastelujaksolla niin, että se oli tutkimusajanjaksolla -17 prosenttia (eli 1 prosentin lasku), ja pysyi jatkuvasti merkittävästi negatiivisena (-19 prosenttia). Kiekkojen osalta investointien tuotto oli jatkuvasti negatiivista ja oli -7 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan samankaltaisen tuotteen investointien tuotto oli suuntaukseltaan negatiivista tarkastelujaksolla.

(152)

Pääoman saantia analysoitiin suhteessa kokonaismarkkinoihin, ja sen osalta todettiin, että unionin tuotannonalan kyky kerryttää samankaltaisen tuotteen osalta käteisvaroja heikkeni jatkuvasti, minkä vuoksi unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne huononi.

(153)

Unionin tuotannonalan tilanteen analyysi osoittaa kaikkien tärkeimpien vahinkoindikaattoreiden selvästi heikkenevän suuntauksen. Yleisesti kasvavan kulutuksen yhteydessä moduulien ja kennojen kokonaistuotanto kasvoi tarkastelujaksolla. Vaikka myyntimäärä kasvoi, unionin tuotannonalan markkinaosuus kutistui tutkimusajanjaksolla, mikä johtui kulutuksen suuremmasta noususta tarkastelujaksolla. Keskimääräiset myyntihinnat putosivat jyrkästi koko tarkastelujakson ajan, mikä vaikutti negatiivisesti kaikkiin taloudellista suorituskykyä koskeviin indikaattoreihin, kuten kannattavuuteen, kassavirtaan, investointien tuottoon ja pääoman saamiseen.

(154)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan kokonaismyyntimäärä kasvoi. Unionin tuotannon myyntimäärän kasvuun liittyi kuitenkin keskimääräisten myyntihintojen suuri lasku.

(155)

Asianomaisilta osapuolilta tuleva tuonti Kiinasta kasvoi tarkastelujaksolla jatkuvasti sekä määrän että markkinaosuuden osalta. Samaan aikaan tuontihinta laski jatkuvasti ja alitti merkittävästi unioni tuotannonalan keskimääräisen hinnan unionin markkinoilla.

(156)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalan ja etenkin otokseen valittujen unionin tuottajien tulos oli hyvä. Väitettiin, että tiettyjen vahinkoindikaattoreiden, kuten tuotantomäärän, tuotantokapasiteetin, myynnin ja työllisyyden ja joidenkin otokseen valittujen tuottajien osalta myös kannattavuuden, kehitys oli kasvusuuntaista eikä osoittanut merkittävää vahinkoa. Väitteet eivät saanet vahvistusta tutkimuksen tuloksista, jotka osoittivat monien sellaisten vahinkoindikaattoreiden selvästi heikkenevän suuntauksen, joiden perusteella voidaan päätellä, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa.

(157)

Edellä esitetyn perusteella tutkimuksessa vahvistettiin erityisesti, että myyntihinnat ovat alle tuotantokustannusten, millä on negatiivista vaikutusta unionin tuotannonalan kannattavuuteen, joka päätyi negatiiviselle tasolle tutkimusajanjaksolla. Voidaan päätellä, että jos polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia tulee edelleen unionin markkinoille, unionin tuotannonalan tappiot johtavat todennäköisesti siihen, että laajuudeltaan merkityksellinen samankaltaisen tuotteen tuotanto unionissa loppuu pysyvästi. Tätä vaikuttaa vahvistavan tutkimusajanjakson aikainen ja sen jälkeinen kehitys eli se, että jotkin yritykset ovat ilmoittaneet maksukyvyttömyydestään ja/tai ovat lopettaneet tuotannon tilapäisesti tai pysyvästi.

(158)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(159)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tarkasteltiin myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet vahingoittaa unionin tuotannonalaa, sen varmistamiseksi, ettei niiden aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaksi.

(160)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen markkinaolosuhteet eroavat jäsenvaltioittain, minkä vuoksi syy-yhteyttä koskeva analyysi olisi tehtävä kustakin jäsenvaltiosta erikseen. Kansalliset tukijärjestelmät määrittävät tietyssä määrin jäsenvaltioiden markkinoiden koon. Tutkimuksessa kävi kuitenkin myös ilmi, että kysyntä ei riipu yksinomaisesti tukijärjestelmistä. Maantieteellisestä sijainnista (auringon valo) ja tietyssä paikassa vallitsevista sähkön hinnoista riippuen vaikuttaa siltä, että aurinkopaneeleilla on saavutettu verkkopariteetti tai ainakin ollaan lähellä sitä, mikä tarkoittaa sitä, että tietyt investoinnit tehdään tukijärjestelmistä riippumatta. Sen vuoksi ei voitu vahvistaa, että markkinaolot olisivat yksinomaisesti riippuvaisia tukijärjestelmistä, ja näin ollen tämä väite hylättiin.

(161)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että polkumyynnillä Kiinasta tuleva tuonti kasvoi dramaattisesti tarkastelujaksolla; sen määrä kasvoi merkittävästi eli yli 300 prosenttia moduulien, 482 prosenttia kennojen ja 648 prosenttia kiekkojen osalta ja markkinaosuus 17 prosenttiyksikköä moduulien, 17 prosenttiyksikköä kennojen ja 27 prosenttiyksikköä kiekkojen osalta. Sen vuoksi vahvistetaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä ja markkinaosuus lisääntyivät dramaattisesti tarkastelujaksolla. Polkumyyntituonnin lisääntymisen ja unionin tuotannonalan markkinaosuuden pienenemisen välillä oli olemassa selvä ajallinen yhteys. Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että kuten johdanto-osan 117 kappaleessa mainittiin, polkumyyntituonti alitti unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla.

(162)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että polkumyyntituonnin hinnat laskivat 64 prosenttia moduulien, 42 prosenttia kennojen ja 40 prosenttia kiekkojen osalta tarkastelujaksolla ja johtivat hintojen alittavuuden kasvuun. Vastatakseen tähän hintapaineeseen unionin tuotannonala toteutti mittavia toimia pienentääkseen tuotantokustannuksiaan. Pyrkimyksistä huolimatta Kiinasta tulevan tuonnin poikkeuksellisen alhaiset hinnat pakottivat unionin tuotannonalan alentamaan myyntihintojaan kannattamattomalle tasolle. Tämän vuoksi unionin tuotannonalan kannattavuus laski dramaattisesti tarkastelujaksolla, ja sen toiminta oli tappiollista tutkimusajanjaksolla.

(163)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että kiinalaisen tuonnin esiintymisellä markkinoilla ja Kiinasta jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat alittavilla hinnoilla tulevan polkumyyntituonnin markkinaosuuden kasvulla on ollut ratkaiseva osa unionin tuotannonalan kärsimässä merkittävässä vahingossa, mistä on osoituksena erityisesti tuotannonalan heikko taloudellinen tilanne ja useimpien vahinkoindikaattoreiden kehitys huonompaan suuntaan.

(164)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä tarkastelujaksolla kasvoi moduulien osalta 19 prosenttia, mutta sen markkinaosuus pieneni tarkastelujaksolla 18,4 prosentista 6,8 prosenttiin. Taiwan on toiseksi suurin viejä Kiinan jälkeen.

(165)

Muista kolmansista maista tuotavien kennojen määrä kasvoi 186 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä tarkoitti markkinaosuuden kasvua noin 24 prosentista vuonna 2009 noin 36 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Taiwan on kennojen toiseksi suurin viejä Kiinan jälkeen, ja sen vientimäärä ja markkinaosuus ovat paljon suuremmat kuin muiden kolmansien maiden mutta edelleen pienemmät kuin Kiinan.

(166)

Kiekkojen tuontimäärä muista kolmansista maista väheni tarkastelujaksolla 19 prosenttia ja markkinaosuus pieneni 13,4 prosentista (vuonna 2009) 8,5 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Taiwan on myös kiekkojen toiseksi suurin viejä Kiinan jälkeen. Taiwanin tuontimäärä ja markkinaosuus eivät kuitenkaan osoittaneet merkittävää kasvua ja pysyivät alhaisella tasolla tarkastelujaksolla.

(167)

Kolmansista maista tulevien moduulien, kennojen ja kiekkojen tuontihinnat olivat keskimäärin korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset yksikköhinnat. Taiwanista tulevaa tuontia koskevat saatavilla olevat tiedot osoittavat, että moduulien ja kiekkojen keskimääräinen tuontihinta oli korkeampi kuin Kiinasta tulevien moduulien ja kiekkojen keskimääräinen tuontihinta, kun taas kennojen keskimääräinen tuontihinta oli samaa luokkaa kuin Kiinasta tulevien kennojen keskimääräinen tuontihinta. Koska tuotelajikohtaisia tarkkoja hintatietoja ei ollut saatavilla, keskimääräisiin hintoihin perustuvaa hintavertailua voidaan käyttää vain osviittana, mutta sen pohjalta ei voida tehdä lopullisia päätelmiä. Kennojen tuontimäärä Taiwanista lisääntyi jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan, minkä tuloksena sen markkinaosuus kasvoi noin 14 prosenttiyksikköä. Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määrä oli markkinaosuuden kasvusta huolimatta kaiken kaikkiaan kuitenkin pienempi kuin Kiinasta tuleva määrä ja hintataso oli yleisesti korkeampi tutkimusajanjaksolla, kennoja lukuun ottamatta. Tällä perusteella ja etenkin kun otetaan huomioon muista kolmansista maista tuleva tuontimäärä ja tuonnin markkinaosuus sekä keskimäärin samanlainen tai korkeampi hintataso kuin unionin tuotannonalalla, voidaan alustavasti päätellä, että kolmansista maista tuleva tuonti ei poistanut syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

Taulukko 12

Tuonti muista kolmansista maista ja niiden markkinaosuudet

(168)

Kuten johdanto-osan 108 kappaleessa mainittiin, unionin kulutus kasvoi 221 prosenttia moduulien, 87 prosenttia kennojen ja 29 prosenttia kiekkojen osalta tarkastelujaksolla. Kulutus oli huipussaan vuonna 2011 ja putosi tutkimusajanjaksolla mutta oli edelleen huomattavasti yli tason, joka vallitsi tarkastelujakson alussa vuonna 2009. Unionin tuotannonala ei hyötynyt tästä kulutuksen kasvusta, koska sen markkinaosuus putosi moduulien osalta 19:stä 13 prosenttiin, kennojen osalta 68:sta 38 prosenttiin ja kiekkojen osalta 81:stä 59 prosenttiin samalla kaudella. Samaan aikaan Kiinan markkinaosuus kasvoi jyrkästi vuoteen 2011 asti, jonka jälkeen se säilyi vakaasti huomattavan korkealla tasolla tutkimusajanjaksolla, kun kulutus putosi. Kun otetaan huomioon, että tutkimusajanjaksolla tapahtuneesta unionin kulutuksen laskusta huolimatta Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti joko säilytti markkinaosuutensa (moduulit) tai kasvatti sitä (kennot ja kiekot) unionin tuotannonalan haitaksi tarkastelujaksolla, ei voida näin ollen päätellä, että kulutuksen lasku olisi ollut sellainen, että se poistaisi syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(169)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella on vaikea määritellä, missä määrin kysyntä perustuu jäsenvaltioiden tukijärjestelmiin. Kuten johdanto-osan 171 kappaleessa todetaan, olemassa on monenlaisia tukijärjestelmiä, ja niiden ja kysynnän välinen vuorovaikutus on erittäin monimutkaista, minkä vuoksi järjestelmien tarkkaa vaikutusta on vaikea arvioida. Saatavilla oleva näyttö kuitenkin osoittaa myös, että vaikka tukijärjestelmiä ei olisikaan, aurinkoenergialla on edelleen kysyntää, joka kasvaakin ajan mittaan, joskin vähemmän kuin tukijärjestelmien yhteydessä. Tähän liittyen useat osapuolet väittivät, että verkkopariteetti (eli kun aurinkoenergian tuotantokustannukset vastaavat perinteisten energiamuotojen tuotantokustannuksia) oli jo saavutettu tai lähes saavutettu unionin joillakin alueilla. Näitä väitteitä ei pystytty vahvistamaan tutkimuksessa tähän mennessä ja niitä tutkitaan edelleen.

(170)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syy liittyi jäsenvaltioiden syöttötariffien alennuksiin. Alennukset johtivat väitteen mukaan aurinkovoimaloiden vähenemiseen ja pienensivät tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kysyntää unionin markkinoilla, mikä aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(171)

Jäsenvaltioissa on otettu käyttöön syöttötariffeja, kiintiövelvoitteita ja niihin liittyviä kaupattavia vihreitä sertifikaatteja, investointiavustuksia sekä verokannustimia uusiutuvan energian tuottamisen kannustamiseksi. Joissakin jäsenvaltioissa tukea myönnetään myös EU:n rakennerahastoista. Eniten käytetyt aurinkoenergian tukivälineet ovat syöttötariffit. Tässä vaiheessa komission analyysissä keskityttiin tähän tukijärjestelmään.

(172)

Syöttötariffit ovat taloudellisen tuen väline, jolla pyritään saavuttamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY (7) säädetyt uusiutuvan energian käyttöä koskevat pakolliset kansalliset tavoitteet. Tukitaso ja tariffien toimintamenetelmät vaihtelevat jäsenvaltioittain. Syöttötariffeilla verkko-operaattorit sitoutuvat ostamaan aurinkoenergiaa hinnoilla, joilla varmistetaan, että aurinkoenergian tuottajat (yleensä aurinkovoimaloiden omistajat) kattavat kustannuksensa ja saavat kohtuullisen tuoton. Syöttötariffeihin, kuten muihinkin tukijärjestelmiin, sovelletaan useimmissa tapauksissa myös SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaista valtiontukivalvontaa, jolla varmistetaan, ettei sähköntuottajille makseta liikaa korvauksia.

(173)

Kansallisista eroista huolimatta syöttötariffien kehityksessä unionissa on havaittavissa kolme seikkaa: i) syöttötariffien alennus, ii) syöttötariffijärjestelmän lakkauttaminen kokonaan (Espanja) ja iii) kapasiteettirajojen käyttöönotto rahoituskelpoisten voimaloiden osalta sekä yleiset kapasiteettirajat vuosittain asennetun uuden tuetun kapasiteetin osalta jäsenvaltion tasolla. Vaikuttaa siltä, että kapasiteettirajoitukset otettiin käyttöön pääasiassa vuonna 2012, eikä niillä sen vuoksi todennäköisesti ole mitään vaikutusta kulutukseen tutkimusajanjaksolla. Näin ollen analyysissä keskityttiin syöttötariffijärjestelmän hiljattaiseen lakkauttamiseen Espanjassa ja syöttötariffien alennuksiin useimmissa jäsenvaltioissa. Analyysissä tarkasteltiin, oliko niillä vaikutusta kysyntään unionin markkinoilla ja olisiko tämä voinut aiheuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon. Tältä osin katsottiin, että syöttötariffien kehittymisen vaikutus moduulien kysyntään edusti myös tilannetta kennojen ja kiekkojen kysynnän kannalta. Koska kennot ja kiekot ovat välttämättömiä moduulien tuotannolle eikä niitä käytetä muissa tuotantoprosesseissa, moduulien kysynnän väheneminen vähentää automaattisesti myös kennojen ja kiekkojen kysyntää.

(174)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että syöttötariffien ja kulutuksen kehittymisen välillä on yhteys, mutta siinä vahvistettiin myös, että kulutuksen väheneminen vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä ei osaltaan poistanut syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä, kuten johdanto-osan 163 kappaleessa kuvataan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka unionin tuotannonalan tilanne heikkeni, vientiä harjoittavat tuottajat pystyivät säilyttämään suuret markkinaosuutensa moduulien osalta (80 prosenttia) ja jopa kasvattamaan hieman markkinaosuutta kennojen osalta (22:sta 25 prosenttiin vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä) ja kiekkojen osalta (32:sta 33 prosenttiin vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä). Lisäksi on huomattava, että unionin tuotannonalan veloittama moduulien keskimääräinen hinta putosi 53 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä johtui pääasiassa polkumyyntituonnin merkittävästä kasvusta ja sen aiheuttamasta huomattavasta hintapaineesta unionin markkinoilla. Sen vuoksi unionin tuotannonalan kannattavuuden menetyksen ei voida katsoa johtuneen ensisijaisesti syöttötariffien leikkauksista.

(175)

Näin ollen tunnustetaan, että syöttötariffit loivat aurinkoenergian kysyntää ja että syöttötariffijärjestelmien hiljattaiset lakkautukset (kuten Espanjassa) ja tariffien alennukset muissa jäsenvaltioissa vähensivät tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kulutusta tutkimusajanjaksolla ja saattoivat näin vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Kulutuksen väheneminen tutkimusajanjaksolla ei kuitenkaan ollut sellainen, että se olisi poistanut syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(176)

Useat osapuolet väittivät, että syöttötariffien leikkaukset vähensivät aurinkoenergiainvestointien houkuttelevuutta investoijien kannalta ja laskivat näin tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntää unionissa.

(177)

Vaikka tutkimuksessa vahvistettiinkin yhteys syöttötariffien ja aurinkoenergiaan tehtävien investointien välillä, siinä kävi myös ilmi, että investoinnit aurinkoenergiaan ovat vähemmän riippuvaisia syöttötariffeista alueilla, joilla saadaan paljon auringonvaloa ja joilla aurinkoenergian tuotanto on tehokkaampaa sekä alueilla, joilla sähkön hinnat ovat korkeat. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että investointeja tehdään edelleen (esim. Espanjassa) syöttötariffijärjestelmän lakkauttamisesta huolimatta. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että investointimahdollisuudet aurinkoenergiaan olivat edelleen houkuttelevia myös alemmilla syöttötariffeilla.

(178)

Edellä esitetyn perusteella ei voitu selvästi päätellä, että syöttötariffien leikkaukset olisivat vähentäneet aurinkoenergiaan tehtävien investointien houkuttelevuutta investoijien kannalta ja vaikuttaneet näin unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(179)

Yksi osapuoli väitti, että syöttötariffien alennukset pakottivat unionin tuottajat alentamaan hintojaan, jotta ne pystyivät pitämään yllä investoijien kiinnostuksen aurinkoenergiaa kohtaa ja kehittämään kysyntää ja kasvua.

(180)

Tutkimuksen mukaan unionin tuotannonalan oli pakko alentaa hintojaan pääasiassa polkumyyntituonnin aiheuttaman paineen eikä syöttötariffien leikkausten vuoksi. Tämä käy ilmi siitä, että unionin tuotannonalan merkittävin hintojen alennus tapahtui vuosina 2010 ja 2011 ennen suurinta syöttötariffien leikkausta. Kiinasta polkumyynnillä tulevan ja unionin tuotannonalan hinnat merkittävästi alittavan tuonnin kasvu pakotti unionin tuotannonalan leikkaamaan hintojaan yhä alemmaksi.

(181)

Tällä perusteella väite hylättiin.

(182)

Tiivistelmänä voidaan todeta, että syöttötariffit ovat olleet tärkeä tekijä aurinkoenergiamarkkinoiden kehityksessä unionissa ja ne vaikuttivat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kulutuksen kehitykseen. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kulutus ei vähentynyt merkittävästi, vaikka syöttötariffeihin tehtiin suuria leikkauksia. Sen vuoksi päätellään alustavasti, että syöttötariffien kehitys ei ollut sellainen, että se olisi poistanut syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(183)

Jotkin osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalan merkittävä vahinko aiheutui sille myönnetyn taloudellisen tuen alenemisesta. Väitteen tueksi toimitettiin tietoa, joka perustui yhdelle unionin tuottajalle myönnettyihin tukiin ennen tarkastelujaksoa (vuosien 2003 ja 2006 välillä).

(184)

Toimitettu näyttö ei osoittanut mitään yhteyttä unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja yhden unionin tuottajan tarkastelujaksoa edeltävällä kaudella saaman väitetyn tuen välillä. Koska nämä tiedot lisäksi edeltävät tarkastelujaksoa, ne vaikuttavat olevan irrelevantteja. Sen vuoksi ei voitu vahvistaa yhteyttä unionin tuotannonalan väitetysti saaman tuen ja sille aiheutuneen merkittävän vahingon välille. Tämän perusteella väite hylättiin.

(185)

Väitettiin, että unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui ylikapasiteetista unionin markkinoilla ja yleisesti maailmanmarkkinoilla. Väitettiin myös, että ylikapasiteetti maailmanmarkkinoilla johti unionin tuotannonalan yhdistymiseen, joka on parhaillaan käynnissä, ja että mahdollisesti aiheutunut vahinko johtui liian monista tuotantolaitoksista. Useat osapuolet väittivät lisäksi, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko liittyi EU:n tuotannonalan kapasiteetin liialliseen laajentamiseen, joka oli itse aiheutettua. Toisaalta jotkin osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui siitä, että unionin tuotannonala ei onnistunut tekemään tarvittavia investointeja kapasiteetin lisäyksiin.

(186)

Unionin tuotannonala kyllä lisäsi tuotantokapasiteettiaan, mutta sen kokonaistuotantomäärä ei kattanut kasvavia kulutustasoja unionin markkinoilla tarkastelujaksolla. Näin ollen unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetin lisäys oli kohtuullinen ja seuraili markkinoiden kehitystä eli kulutuksen kasvua. Sen vuoksi sitä ei voida pitää aiheutuneen vahingon syynä.

(187)

Tällä perusteella myöskään väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonala ei investoinut kapasiteetin laajennukseen, ei vahvistettu tutkimuksen aikana. Kuten edellä mainittiin, unionin tuotannonala kasvatti kuitenkin vähitellen kapasiteettiaan koko tarkastelujakson ajan, ja sillä oli ylikapasiteettia koko tarkastelujakson ajan, mikä osoittaa, että se pystyi vastaamaan lisäkysyntään. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(188)

Jotkin osapuolet väittivät, että kaikki toimijat markkinoilla, myös alku- ja jatkojalostussektoreilla, olivat vaikeassa tilanteessa, mikä johtui ylikapasiteetista globaaleilla markkinoilla ja siitä aiheutuneesta markkinoiden muuttumisesta. Tältä osin väitettiin, että tutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta on tullut hyödyke, jonka yksittäiset tuottajat eivät enää pystyy asettamaan hintoja vaan hinnat riippuvat maailmanlaajuisesta kysynnästä ja tarjonnasta. Unionin tuotannonalan vahingon väitettiin aiheutuneen tästä tilanteesta eikä polkumyyntituonnista.

(189)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että globaaleilla markkinoilla oli ylikapasiteettia, joka oli peräisin pääasiassa Kiinasta. Mitä tulee markkinoiden muutoksiin, jotka väitetysti tekevät tutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta hyödykkeen, ne eivät oikeuta epäreilua hinnoittelukäyttäytymistä ja epäreiluja kauppatapoja. Tältä osin on huomattava, että unionin tuotannonala on tuottanut ja myynyt tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta yli 20 vuotta, kun taas tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinan tuotannonala kehittyi vasta hiljattain (viime vuosikymmenen puolivälissä), ja sen houkuttimena olivat pääasiassa syöttötariffit ja muut kannustimet unionissa ja niistä seurannut kysynnän lisääntyminen.

(190)

Tällä perusteella väitteet hylättiin.

(191)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko liittyi monikiteisen piin, kiekkojen tuotannon tärkeimmän raaka-aineen, hintojen kehitykseen. Väitettiin, että unionin tuotannonala oli tehnyt pitkän aikavälin kiinteähintaisia hankintasopimuksia, eikä sen vuoksi saanut etua monikiteisen piin hintojen laskusta tarkastelujaksolla.

(192)

Tutkimuksen mukaan monikiteisen piin hinnat nousivat vuonna 2008 mutta laskivat taas vuonna 2009, ja suuntaus oli vain lievästi nouseva vuonna 2010 ja alkuvuodesta 2011. Hinnat putosivat merkittävästi tutkimusajanjakson aikana.

(193)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka unionin tuotannonalalla oli pitkän aikavälin hankintasopimuksia monikiteisen piin osalta, näiden sopimusten ehdot neuvoteltiin enimmäkseen uusiksi monikiteisen piin hintakehityksen perusteella, ja sopimushinnat olivat samalla tai toisinaan jopa alemmalla tasolla kuin hinnat spot-markkinoilla.

(194)

Tällä perusteella päätellään, että vaikka monikiteisen piin pitkäaikaisten toimitussopimusten ehdot olisivatkin vaikuttaneet joihinkin yksittäisiin unionin tuottajiin, unionin tuotannonala kokonaisuudessaan ei kärsinyt näistä pitkäaikaisista sopimuksista ja pystyi hyödyntämään täysimääräisesti monikiteisen piin hinnan laskun. Näin ollen pitkäaikaisten sopimusten ei havaittu vaikuttaneen unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(195)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui tuotantoprosessin korkeasta automaatioasteesta. Väitettiin, että pienen mittakaavan tuottajat olivat epäedullisessa tilanteessa verrattuna suurempiin vertikaalisesti integroituneihin tuottajiin, minkä vuoksi näille tuottajille mahdollisesti aiheutuneen vahingon ei voida katsoa aiheutuneen polkumyyntituonnista. Tässä yhteydessä väitettiin myös, että unionin tuotannonala oli joka tapauksessa kooltaan pieni, minkä vuoksi se ei pystynyt hyödyntämään mittakaavaetuja.

(196)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että myös unionin markkinoiden pienten tuottajien tuotantoprosessi oli erittäin automatisoitua, millä oli positiivinen vaikutus niiden tuotantokustannuksiin. Useimmat unionin tuottajat ovat erikoistuneet yhteen tuotantoprosessin osaan (kiekot, kennot tai moduulit), ja tämä kasvatti niiden kilpailukykyä sen tuotelajin osalta, jota ne tuottivat. Sen vuoksi väite, jonka mukaan korkea automaatioaste aiheutti unionin tuotannonalan vahingon, oli hylättävä.

(197)

Jotkin osapuolet väittivät, että hintapaine aiheutti unionin tuotannonalan yhdistymisen, mikä oli unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syy. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yhdistyminen oli pikemminkin seurausta polkumyyntituonnista. Nämä osapuolet eivät myöskään toimittaneet mitään näyttöä siitä, missä määrin yhdistymisprosessi olisi voinut olla aiheutuneen vahingon syy.

(198)

Lisäksi väitettiin, että unionin tuotannonalan vertikaalisen integroitumisen puute on aiheutuneen vahingon syy. Yleisesti ottaen vertikaalisesti integroituneilla tuottajilla pitäisi normaaleissa markkinaoloissa olla enemmän turvaa toimitusketjuunsa nähden. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että vertikaalisesti integroitunut unionin tuotannonalan osa ei pystynyt hyödyntämään vertikaalisen integroitumisen etuja täysimittaisesti, koska polkumyyntituonnin aiheuttama hintapaine oli erittäin suuri. Lisäksi unionin tuotannonala, myöskään vertikaalisesti integroituneet unionin tuottajat, ei polkumyyntituonnin vuoksi pystynyt hyödyntämään täysimittaisesti korkeita kapasiteetin käyttöasteita saavuttaakseen mittakaavaetuja. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään korrelaatiota vertikaalisen integroitumisen ja parempien kannattavuusasteiden välillä, koska suuri hintapaine vaikutti tähän korrelaatioon.

(199)

Jotkin osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalla ei ollut teknistä innovointia eikä se tehnyt investointeja uuteen teknologiaan. Tutkimuksessa ei kuitenkaan saatu mitään tosiseikkoihin perustuvaa näyttöä näiden väitteiden tueksi. Sitä vastoin tutkimuksessa osoitettiin, että unionin tuotannonalan tekemistä investoinneista suurin osa ohjattiin uusiin koneisiin ja tutkimus- ja kehittämistoimiin ja että tuotteiden välillä ei ole merkityksellisiä eroja teknologiassa maailmanlaajuisesti.

(200)

Yksi osapuoli väitti vielä, että aiheutunut merkittävä vahinko johtui hankkeiden heikosta toteutuksesta (epäonnistuneet hankkeet). Tältä osin on huomattava, että väitettä ei perusteltu. Lisäksi mahdollisia epäonnistuneita hankkeita voidaan pikemminkin pitää polkumyyntituonnin seurauksena. Väite oli näin ollen hylättävä.

(201)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuotannonala ei pystynyt järkeistämään kustannuksiaan ajoissa vastatakseen maailmanmarkkinoiden kehitykseen. Jotkin osapuolet taas väittivät, että työvoima- ja yleiskustannukset ovat korkeammat unionissa kuin Kiinassa.

(202)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalan tuotantokustannukset laskivat jatkuvasti tarkastelujaksolla, lukuun ottamatta kiekkoja, joiden kustannukset laskivat vuonna 2010 ja nousivat 2011 ja vielä lisää tutkimusajanjaksolla tasoille, jotka olivat hieman korkeammat kuin tarkastelujakson alussa (ks. 138 kappale). Tuottavuus kasvoi moduulien ja kennojen osalta mutta väheni kiekkojen osalta. Kuten edellä mainittiin, unionin tuotannonala ei pystynyt hyödyntämään kustannusten laskua Kiinasta tulevan polkumyynnin voimakkaan kasvun ja siitä unionin markkinoille aiheutuneen merkittävän hintapaineen vuoksi.

(203)

On huomattava, että kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla ei ole mitään suhteellista etua käytettyjen raaka-aineiden (monikiteinen pii) ja koneiden osalta, koska molempia tuotiin enimmäkseen unionista. Työvoima- ja yleiskustannukset taas edustivat keskimäärin alle 10:tä prosenttia moduulien kokonaiskustannuksista tutkimusajanjaksolla, eikä voida katsoa, että niillä olisi ollut merkittävä rooli.

(204)

Lisäksi väitettiin, että jotkin unionin tuottajat hankkivat kiekkoja, kennoja ja/tai moduuleja asianomaisesta maasta ja jälleenmyivät sitten ne unionin markkinoilla omina tuotteinaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalan harjoittama tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti oli luonteeltaan täydentävää ja määrältään vähäistä verrattuna unionin tuotantoon, eikä sen siksi voida katsoa poistavan syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(205)

Voidakseen vastata kiinalaisen tuonnin hintojen laskevaan suuntaukseen unionin tuotannonalan oli tämän vuoksi toteutettava merkittäviä toimia järkeistääkseen tuotantokustannuksiaan. Unionin tuotannonalan pyrkimyksistä huolimatta kustannusten järkeistäminen ei näkynyt myyntihinnoissa polkumyyntituonnin merkittävän hintojen alittavuuden vuoksi.

(206)

Näillä perusteilla edellä mainitut väitteet oli hylättävä.

(207)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui ohutkalvotekniikkaa käyttävien aurinkosähkötuotteiden ja muun aurinkosähköteknologian aiheuttamasta kilpailusta, koska nämä teknologiat ovat keskenään vaihdettavissa ja niillä on samat käyttötarkoitukset.

(208)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että ohutkalvotekniikkaa käyttävät aurinkosähkötuotteet valmistetaan eri raaka-aineista eikä niissä käytetä kiteisestä piistä valmistettuja kiekkoja. Yleisesti ottaen niillä on heikompi muuntohyötysuhde ja alempi tehontuotto kuin kiteisestä piistä valmistetuilla moduuleilla. Tämän vuoksi niitä ei voida käyttää rajoitetuilla alueilla kuten katoilla eli ne eivät ole täysin vaihdettavissa tarkasteltavana olevan tuotteen kanssa. Vaikka ohutkalvotuotteiden ja tarkasteltavana olevan tuotteen välillä saattaakin olla jonkin verran kilpailua, tätä kilpailua pidetään kuitenkin vähäisenä.

(209)

Sen vuoksi tutkimuksessa ei havaittu mitään yhteyttä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja ohutkalvotekniikkaa käyttävien aurinkosähkötuotteiden ja muun aurinkosähköteknologian aiheuttaman kilpailun välillä.

(210)

Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(211)

Väitettiin, että talouskriisillä ja lamalla oli negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan rahoituksen saantiin, ja se aiheutti näin unionin tuotannonalalle vahingon.

(212)

Unionin tuotannonalan kyky hankkia pääomaa heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla. Koska aurinkoenergian tuotanto on pääomavaltaista, kyky hankkia pääomaa on ratkaisevan tärkeä. Talouden lamalla oli tiettyä vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että vuosina 2009–2011 tapahtuneesta unionin markkinoiden kasvusta huolimatta unionin tuotannonalan tilanne heikkeni, kun Kiinasta tuli polkumyyntituontia, joka alitti voimakkaasti unionin tuotannonalan myyntihinnat. Sen vuoksi pääteltiin, että Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin lisääntyminen pahensi rahoituskriisin mahdollisia vaikutuksia ja että rahoituksen rajoitettu saanti johtui suureksi osaksi negatiivisesta markkinailmastosta ja unionin tuotannonalan tilanne ja näkymät polkumyyntituonnista. Vaikka talouskriisillä oli tiettyä vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, se ei näin ollen poistanut syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(213)

Jotkin osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalan vientimyynti putosi merkittävästi tarkastelujaksolla ja etenkin vuosien 2009 ja 2011 välillä moduulien osalta ja vuoden 2009 ja vuoden 2012 ensimmäisen neljänneksen välillä kennojen osalta ja että tämä aiheutti merkittävän vahingon unionin tuotannonalalle.

(214)

Kuten jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi, moduulien vientimäärä pysyi kuitenkin merkittävänä huolimatta vähäisestä laskusta tutkimusajanjaksolla, ja keskimääräiset hinnat tutkimusajanjaksolla ylittivät moduulien keskimääräiset kustannukset tarkastelujaksolla. Sen vuoksi tämä ei voinut olla unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä. Kennojen osalta vientimäärät olivat vain noin 12 prosenttia kennojen kokonaistuotantomäärästä. Vaikka hinnat olivat alhaiset tutkimusajanjaksolla, tällä oli näin ollen vain vähäistä vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen. Kiekkojen osalta viennin osuus kokonaistuotantomäärästä oli noin 24 prosenttia, ja tutkimusajanjakson alhaisista vientihinnoista huolimatta tälläkin oli vain vähäistä vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen. Näin ollen väitteet tältä osin oli hylättävä.

Taulukko 13-a

Moduulit

Taulukko 13-b

Kennot

Taulukko 13-c

Kiekot

(215)

Tällä perusteella todettiin, että unionin tuotannonalan vientituloksen vaikutus ei ollut sellainen, että se olisi vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Näin ollen osapuolten väitteet tältä osin oli hylättävä.

(216)

Yksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui liuskekaasuesiintymien löytymisestä unionissa, ja mahdollisuus lisätä edullisen liuskekaasun tuotantoa unionissa on vähentänyt julkisia ja yksityisiä investointeja uusiutuvaan energiaan liittyviin hankkeisiin.

(217)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kulutus lisääntyi merkittävästi koko tarkastelujakson ajan, kuten jo 108 kappaleessa mainittiin. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään tosiseikkoihin perustuvaa näyttöä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko olisi johtunut liuskekaasuesiintymien löytymisestä Euroopan unionissa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(218)

Sama osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä olivat vähäiset investoinnit aurinkoenergian tuotantoon, mikä johtui Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän hiilidioksidipäästöoikeuksien alhaisista markkinahinnoista.

(219)

Mitään näyttöä asiasta ei kuitenkaan toimitettu, eikä tutkimuksessa tullut esiin mitään tosiseikkoja, jotka olisivat vahvistaneet nämä väitteet. Tutkimuksessa tuli päinvastoin esiin, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kulutus kasvoi huomattavasti tarkastelujaksolla. Tällä perusteella väite hylättiin.

(220)

Jotkin osapuolet väittivät, että ainakin yhdelle unionin tuottajalle aiheutunut vahinko johtui virheellisistä liikkeenjohdollisista päätöksistä. Väitteet perustuivat vuotuisiin tilinpäätöksiin ja joihinkin tietoihin, jotka sisältyivät yrityksen erään osakkeenomistajan muille osakkeenomistajille lähettämään kirjeeseen.

(221)

Mitkään asiakirjoissa olevista tiedoista eivät osoittaneet, että kyseisen yrityksen liikkeenjohdolliset päätökset olisivat olleet epätavallisia tai harkitsemattomia tai että niillä olisi ollut vaikutusta koko unionin tuotannonalaan. Sen vuoksi tätä koskevat väitteet hylättiin.

(222)

Yksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä oli muu valtion politiikka, kuten uusiutuvaa energiaa koskeva politiikka, innovointia edistämään tarkoitettu politiikka, byrokratian vähentämiseen tähtäävä politiikka, kauppaa edistävä politiikka ja verkkoon pääsyä koskeva sääntely, koska nämä toimintalinjat hyödyttävät vientiä harjoittavia tuottajia. Vaikka olisikin totta, että jotkin väitetyistä toimintalinjoista helpottaisivat tuontia muista kolmansista maista ja aurinkoenergian yleistä kasvua, niistä olisi kuitenkin hyötyä myös unionin tuotannonalalle. Lisäksi näiden politiikanalojen tarkoituksena ei ole, että tuonti unioniin tapahtuisi vahinkoa tuottavin polkumyyntihinnoin. Sen vuoksi tätä koskevat väitteet hylättiin.

(223)

Tutkimuksessa tuli esiin syy-yhteys unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin välillä. Muita mahdollisia vahingon syitä, kuten tuonti muista kolmansista maista, kulutus, syöttötariffit, muu unionin tuotannonalalle myönnetty taloudellinen tuki, ylikapasiteetti, raaka-ainehintojen vaikutus, itseaiheutettu vahinko, ohutkalvotuotteiden aiheuttama kilpailu, talouskriisi ja sen vaikutukset, unionin tuotannonalan vientitulos, liuskekaasuesiintymien löytyminen Euroopan unionissa, liikkeenjohdolliset päätökset, Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä ja muu valtion politiikka, analysoitiin eikä niistä minkään havaittu olevan sellainen, että se olisi poistanut vahvistetun syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(224)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, pääteltiin alustavasti, että on olemassa syy-yhteys Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä tutkimusajanjakson aikana.

(225)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntituontia koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä todeta, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat, kuten unionin tuotannonalan, aurinkoenergiasektorin alku- ja jatkojalostusmarkkinoiden yritysten sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien, käyttäjien ja kuluttajien edut.

(226)

Tutkimuksen vireillepanon jälkeen ilmoittautui noin 150 toimijaa. Kyselylomakkeita lähetettiin etuyhteydettömille tuojille, alkujalostussektorin toimijoille (mukaan luettuna raaka-aineen tuottaja ja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantolaitteiden toimittajia), jatkojalostussektorin toimijoille (mukaan luettuna hankkeen toteuttajat ja asentajat) sekä kuluttajien järjestölle BEUC:lle. Tietoja saatiin kolmelta aurinkoenergiasektorin järjestöltä, jotka edustivat eri toimijoita (unionin tuotannonala sekä alku- ja jatkojalostussektorin toimijat).

(227)

Unionin tuotannonala työllisti suoraan noin 25 000 henkeä tutkimusajanjaksolla samankaltaisen tuotteen tuotannossa ja myynnissä.

(228)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonala on kärsinyt merkittävää vahinkoa asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin takia tutkimusajanjakson aikana. On muistettava, että useiden vahinkoindikaattorien kehitys oli negatiivista tarkastelujaksolla. Varsinkin yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien taloudelliseen tulokseen liittyvät indikaattorit, kuten kannattavuus, kassavirta ja investointien tuotto, olivat erityisen negatiivisia. Itse asiassa moduulien, kennojen ja kiekkojen unionin tuottajat toimivat tappiollisesti vuonna 2011 ja tutkimusajanjaksolla. Joidenkin unionin tuottajien on jo täytynyt tämän vuoksi sulkea tuotantolaitoksensa, ja jotkin muut ovat joutuneet maksukyvyttömyystilanteeseen. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, on erittäin todennäköistä, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee edelleen.

(229)

Väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönoton odotetaan palauttavan unionin markkinoille tasapuoliset kilpailuedellytykset, jolloin unionin tuotannonala voi mukauttaa samankaltaisen tuotteen hinnat vastaamaan tuotantokustannuksia ja parantaa näin kannattavuuttaan. Voidaan myös olettaa, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaisi unionin tuotannonalalle tilaisuuden saada takaisin ainakin osa tarkastelujaksolla menetetystä markkinaosuudesta, mikä parantaisi sen taloudellista tilannetta. Unionin tuotannonalalla pitäisi lisäksi olla paremmat mahdollisuudet saada pääomaa ja tehdä lisäinvestointeja tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja innovointiin aurinkoenergiamarkkinoilla. Tutkimuksessa tuli esiin myös, että ne unionin tuottajat, joiden täytyi lopettaa tuotanto Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttaman paineen vuoksi, voisivat mahdollisesti käynnistää liiketoimintansa uudelleen. Tässä skenaariossa turvattaisiin unionin tuotannonalan nykyiset 25 000 työpaikkaa (tutkimusajanjaksolla), minkä lisäksi se tarjoaisi kohtuulliset mahdollisuudet tuotannon lisälaajennuksiin ja työllisyyden kasvuun.

(230)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, odotettavissa on markkinaosuuden lisämenetyksiä ja unionin tuotannonalan kannattavuuden heikkeneminen edelleen. Tämä olisi kestämätöntä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Seurauksena olisi, että niiden useiden unionin tuottajien lisäksi, joiden on jo täytynyt poistua markkinoilta (ks. 157 kappale), muutkin tuottajat voisivat joutua maksukyvyttömyystilaan, joka lyhyellä/keskipitkällä aikavälillä johtaisi todennäköisesti unionin tuotannonalan häviämiseen, millä olisi merkittävä vaikutus nykyisiin työpaikkoihin.

(231)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(232)

Kuten johdanto-osan 12 kappaleessa mainittiin, otokseen valituista kolmesta tuojasta vain yhden tärkein liiketoiminta muodostui tarkasteltavana olevan tuotteen kaupasta.

(233)

Väitettiin, että tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevien toimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi negatiivisesti tuojien liiketoimintaan. On otettava huomioon, että tullin käyttöönoton tarkoituksena ei ole lopettaa kaikkea Kiinasta tulevaa tuontia. Ja vaikka voidaankin odottaa, että toimenpiteiden käyttöönotolla saattaa olla negatiivisia vaikutuksia pelkästään Kiinasta tuovien tuojien taloudelliseen tilanteeseen, kun otetaan huomioon todennäköinen tuonnin lisääntyminen muista kolmansista maista, eri lähteistä hankkivien tuojien pitäisi olla sellaisessa tilanteessa, että ne voivat vaihtaa hankintalähteitään.

(234)

Tästä syystä päätellään alustavasti, että ehdotetun tasoisten toimenpiteiden käyttöönotolla saattaa olla joitakin negatiivisia vaikutuksia tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydettömien tuojien tilanteeseen.

(235)

Alkujalostussektorin toimijat toimivat pääasiassa raaka-aineiden tuotannon ja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistuslaitteiden tuotannon ja suunnittelun alalla. Alkujalostussektorin toimijoilta saatiin kahdeksan vastausta kyselylomakkeeseen. Tarkastuskäyntejä tehtiin kaksi: yhden raaka-ainetuottajan ja yhden tuotantolaitteiden valmistajan toimitiloihin.

(236)

Kahdeksan yhteistyössä toimineen alkujalostussektorin toimijan tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvä toiminta tutkimusajanjaksolla vaihteli suhteessa niiden kokonaistoimintaan, ja vain yhdessä yhteistyössä toimineessa yrityksessä sen osuus oli 100 prosenttia liiketoiminnasta, kun muissa osuudet vaihtelivat 6:sta 80 prosenttiin. Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä toiminta tutkimusajanjaksolla oli keskimäärin noin 41 prosenttia yhteistyössä toimineiden alkujalostussektorin toimijoiden kaikesta toiminnasta. Työpaikkojen lukumääränä tarkasteltuna kahdeksan alkujalostussektorin toimijaa työllistivät tutkimusajanjaksolla noin 4 200 henkeä. Kannattavuus vaihteli segmentin ja yksittäisen yrityksen mukaan suuresta kannattavuudesta hieman negatiiviseen kannattavuuteen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että jalostajat, joiden kannattavuus oli negatiivinen, kärsivät kulutuksen laskusta ja unionin tuotannonalan heikentyneestä tilanteesta, koska jotkin niiden menettämistä asiakkaista olivat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen unionin tuottajia.

(237)

Unionin alkujalostussektorin toimijoiden myynti kattoi unionin, Kiinan ja muut kolmannet maat. Tutkimusajanjaksolla myynti jakautui keskimäärin niin, että noin 20 prosenttia suuntautui unioniin, lähes 50 prosenttia Kiinaan ja noin 30 prosenttia muihin kolmansiin maihin.

(238)

Jotkin alkujalostussektorilla toimivat osapuolet väittivät, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi niiden liiketoimintaan negatiivisesti, koska Kiina on niiden tärkein vientimarkkina. Väitettiin, että tullit rajoittaisivat merkittävästi tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia Kiinasta unioniin, minkä tuloksena Kiina vähentäisi monikiteisen piin ja tuotantolaitteiden tuontia unionista. Sen seurauksena unionin alkujalostussektorin toimijoiden olisi väitteen mukaan supistettava toimintaansa ja vähennettävä työntekijöitään unionissa.

(239)

On huomattava, että tullin tarkoituksena ei ole lopettaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia Kiinasta vaan palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset. Niinpä Kiinasta tuleva tuonti vastannee edelleen unionin markkinoiden kysyntään tietyssä määrin, mutta oikeudenmukaisilla hinnoilla. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että unionin alkujalostussektorin toimijoilla on toimintaa globaalisti eri maiden markkinoilla, minkä vuoksi ne eivät ole yksinomaisesti riippuvaisia viennistä Kiinaan. Sen vuoksi on kohtuullista olettaa, että globaaleilla aurinkoenergiamarkkinoilla unionin alkujalostussektorin toimijat pystyvät todennäköisesti kompensoimaan mahdollisen Kiinaan suuntautuvan viennin vähenemisen suuntaamalla vientiä muille markkinoille, joiden – käytettävissä olevien markkinatutkimusten mukaan – odotetaan kasvavan. Kiinan aurinkoenergiamarkkinoilla on joka tapauksessa jo nyt merkittävää tuotannon ylikapasiteettia, minkä vuoksi on kyseenalaista, pystyisivätkö unionin laitevalmistajat myymään paljon enempää tuotantolaitteita lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

(240)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden vaikutus koneiden tuottajiin ei olisi merkittävä, mutta vaikutus raaka-aineen toimittajiin saattaa olla kielteinen lyhyellä aikavälillä, koska myynti Kiinaan saattaa vähentyä.

(241)

Jatkojalostussektorin toimijat toimivat pääasiassa hankkeiden kehittämisen, markkinoinnin ja viestinnän sekä aurinkosähkövoimaloiden alalla. Jatkojalostussektorin toimijoilta saatiin 13 vastausta niille osoitettuun kyselylomakkeeseen, mutta näistä vain seitsemän oli riittävän kattavia merkityksellisen arvioinnin tekemiseksi. Tarkastuskäyntejä tehtiin kaksi, ja ne koskivat aurinkosähköhankkeiden kehittämistä ja voimaloita. Yhteistyössä toimineilta etuyhteydettömiltä tuojilta saatujen 36 vastauksen analysoinnin yhteydessä kävi ilmi, että osaa niistä voitaisiin itse asiassa pitää jatkojalostussektorin toimijoina, koska niiden päätoimintaa ovat asennukset. Tätä seikkaa tarkastellaan vielä myöhemmin tutkimuksessa.

(242)

Jatkojalostussektorin toimijoiden toiminta tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta suhteessa niiden kokonaistoimintaan vaihtelee. Keskimäärin sen osuus tutkimusajanjaksolla oli 41 prosenttia. Tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvien yhteistyössä toimineiden toimijoiden kannattavuus oli tutkimusajanjaksolla keskimäärin 11 prosenttia. Työpaikkojen lukumääränä tarkasteltuna seitsemän jatkojalostussektorin toimijaa työllistivät tutkimusajanjaksolla noin 550 henkeä.

(243)

Väitettiin, että polkumyyntitoimenpiteet eivät ole unionin edun mukaisia, koska ne kohottavat moduulien hintaa eivätkä näin ollen kannusta loppukäyttäjiä/kuluttajia asentamaan niitä. Tämän vuoksi jatkojalostussektorin toimijat saisivat paljon vähemmän tilauksia, ja niiden olisi supistettava liiketoimintaansa. Arviointi perustui työpaikkojen mahdollisia menetyksiä koskevaan Prognosin tekemään tutkimukseen, joka toimitettiin tutkimuksen aikana. Tutkimuksessa esitetään, että suurin osa aurinkosähkömarkkinoiden työpaikoista unionissa on vaarassa, jos tulleja otetaan käyttöön. Tutkimuksessa käytetään EPIAn (European Photovoltaic Industry Association) tekemää arviota, jonka mukaan vuonna 2011 kaikkiin unionin aurinkosähkömarkkinoiden eri vaiheisiin (unionin tuottajat, tuojat sekä alku- ja jatkojalostussektorin toimijat) suoraan liittyviä työpaikkoja on 265 000. Prognosin tutkimuksessa otettiin lähtökohdaksi vuoden 2011 ennuste aurinkosähköön suoraan liittyvistä kaikista työpaikoista ja pääteltiin, että 265 000 työpaikasta jopa 242 000 työpaikkaa menetetään kolmessa vuodessa tullien tasosta riippuen. Suurin osa työpaikoista menetetään väitetysti jatkojalostusmarkkinoilla, joilla Prognosin mukaan vuonna 2011 työskenteli noin 220 000 henkeä.

(244)

Tutkimuksessa ei vahvistettu edellä esitettyä skenaariota vaan saatiin tulokseksi paljon alhaisempi suoraan unionin aurinkosähkömarkkinoihin liittyvien työpaikkojen määrä vuonna 2011, tutkimusajanjaksolla ja vuonna 2012.

(245)

Tutkimuksessa kyseenalaistettiin ensinnäkin EPIAn arvioiman aurinkosähkömarkkinoihin suoraan liittyvien työpaikkojen kokonaismäärän tarkkuus. EPIAn toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana kävi ilmi, että arvion pohjana olleet tiedot, joiden perusteella tehtiin päätelmä 265 000 työpaikasta, olivat epätarkkoja eivätkä mahdollistaneet tällaisen päätelmän tekemistä. Tarkastuskäynnillä saatujen tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että vuodelle 2011 lasketun aurinkoenergiamarkkinoihin suoraan liittyvien työpaikkojen määrän virhemarginaali olisi jopa 20 prosenttia. Arvioon sisältyy lisäksi työllisyys Euroopan unionin ulkopuolisissa Euroopan maissa samoin kuin ohutkalvosektoriin liittyvä työllisyys, joka ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin.

(246)

Vaikka näistä epäilyksistä huolimatta työpaikkojen alkuperäistä arvioita käytettäisiinkin toimenpiteiden vaikutuksen arviointiin, on otettava huomioon seuraavat seikat. Arvio kattaa aurinkoenergiasektorin työpaikat Euroopassa vuonna 2011, jolloin EU:ssa asennettiin erittäin paljon aurinkosähkövoimaloita (noin 20 GW). On kohtuullista olettaa, että kun otetaan huomioon asennusten väheneminen – noin 17,5 GW tutkimusajanjaksolla ja 15 GW vuonna 2012 – etenkin jatkojalostussektorin työpaikat, jotka korreloivat suoraan voimaloiden määrään, laskivat vastaavasti. Julkisesti saatavilla olevissa alan erikoislehdissä esitettiin, että Saksassa, jossa on suurimmat kansalliset markkinat, vuosien 2011 ja 2012 välillä aurinkosähkösektorin työpaikat vähenivät 128 000:sta 100 000:een, mukaan luettuna tuottajasektorin työpaikat. Lisäksi tutkimuksessa tuli esiin vakavia epäilyksiä sen suhteen, sisältyivätkö lukuihin ainoastaan täysiaikaiset ja yksinomaan aurinkosähkösektoriin liittyvät työpaikat. Tähän liittyen tutkimuksessa kävi ilmi, että etenkin jatkojalostusmarkkinoilla (asennukset) aurinkosähköön liittyvä toiminta on yleensä vain osa paljon laajempaa liiketoimintaa, ja pääasiallista liiketoimintaa ovat esimerkiksi lämpö- tai sähköasennukset tai putkityöt.

(247)

Edellä esitetyn perusteella on todennäköistä, että toimenpiteiden käyttöönotto saattaa johtaa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hintojen nousuun unionissa, minkä seurauksena aurinkosähkövoimalat mahdollisesti vähenevät lyhyellä aikavälillä. Markkinoiden tämän osan työpaikkoihin kohdistunee vain vähäisiä negatiivisia vaikutuksia jäljempänä esitetyistä syistä. Ainakin joiden asentajien aurinkoenergiaan liittyvä toiminta muodostaa vain osan niiden liiketoiminnasta ja on lisäksi kausiluontoista. Sen vuoksi asentajien pitäisi pystyä hoitamaan muuta toimintaa tilanteessa, jossa aurinkosähkövoimaloiden kysyntä supistuu. Koska uudistuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevista tavoitteista on sovittu EU:n tasolla ja ne sitovat oikeudellisesti jäsenvaltioita, on odotettavissa, että aurinkosähkövoimaloiden vähentynyt kysyntä näkyy muun muotoisen uudistuvan sähköenergian ja energiatehokkuuden lisääntyvänä kysyntänä. Monilla jatkojalostussektorin työntekijöillä on todennäköisesti tarvittavat taidot, jotta ne voivat hyödyntää näiden lähisektoreiden lisääntynyttä kysyntää. Kun vielä otetaan huomioon jatkojalostusmarkkinoilla saatava voitto (ks. johdanto-osan 242 kappale), asentajien pitäisi pystyä ottamaan kantaakseen osa hinnankorotuksista ja rajoittamaan näin vaikutusta loppuhintaan ja aurinkosähkövoimaloiden kysyntään.

(248)

Tullien käyttöönotosta riippumatta julkisesti saatavilla olevat ennusteet aurinkosähkövoimaloiden kysynnästä osoittavat, että kysyntä todennäköisesti supistuu vuonna 2013, jolloin asennuksia ennustetaan olevan 9,8–16,5 GW, millä on todennäköisesti joka tapauksessa negatiivinen vaikutus työpaikkojen määrään jatkojalostusmarkkinoilla.

(249)

Lopuksi on vielä huomattava, että aurinkosähkön hinnat nousevat todennäköisesti joka tapauksessa, koska unionin markkinoille tuleva kiinalainen tuotanto vaikuttaa olevan suureksi osaksi tappiollista, mikä on kestämätön tilanne.

(250)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään alustavasti, että polkumyyntitullien vaikutus jatkojalostussektorin toimijoihin olisi jossakin määrin negatiivisempi lyhyellä aikavälillä, kun otetaan huomioon voimaloiden mittavampi väheneminen, kuin vastakkaisessa tilanteessa, jossa tulleja ei oteta käyttöön, (suurten tutkimuskeskusten ennusteen mukaan) ja siltä osin kuin jatkojalostussektorin toimijat eivät pysty ottamaan tulleja kannettavakseen. Aurinkosähkövoimaloiden kysynnän mahdollisesta vähenemisestä huolimatta asentajien pitäisi pystyä harjoittamaan muuta toimintaansa, joko muihin vihreän energian lähteisiin liittyvää tai ensisijaista liiketoimintaansa, kuten edellä on todettu.

(251)

Mitkään suoraan loppukäyttäjien etua edustaneet osapuolet, kuten kuluttajajärjestöt, eivät antaneet lausuntoja. Tässä tapauksessa tarkoitetaan kahdenlaisia loppukäyttäjiä: kuluttajia (kotitalouksia) ja muita loppukäyttäjiä (esim. laitoksia ja yrityksiä). Tutkimuksessa kävi ilmi, että kuluttajat tilasivat vain noin neljänneksen nykyisistä aurinkosähkövoimaloista (nk. pienet kattovoimalat) unionissa. Muut loppukäyttäjät tilasivat muita voimaloita (paljon suuremman mittakaavan maahan asennetut teolliset ja kaupalliset voimalat).

(252)

Useat osapuolet väittivät, että jos polkumyyntitullit otetaan käyttöön, kuluttajat kärsisivät aurinkosähkömoduulien hinnannoususta. Vaikka tullien seurauksena aurinkosähkömoduulien hinnan EU:n markkinoilla voitaisiinkin odottaa nousevan jonkin verran, on todennäköistä, että kuluttajiin ja muihin loppukäyttäjiin kohdistuva vaikutus olisi vain vähäinen, koska tutkimuksessa kävi ilmi, että moduulien hinnan osuus aurinkosähkövoimalan kokonaiskustannuksista on enintään 50 prosenttia. Kun otetaan huomioon hankkeen toteuttajien ja asentajien voittomarginaalit, on kohtuullista olettaa, että mahdollinen moduulien hinnankorotus kohdistuisi kuluttajiin vain osittain ja lievenisi näin. Saatavilla olevan näytön perusteella päätellään alustavasti, että toimenpiteet ehdotetun tullin tasoisina jäisivät ainakin osittain toimitusketjun kannettavaksi, minkä vuoksi ne eivät välttämättä korottaisi kuluttajahintoja vähittäismyyntitasolla.

(253)