(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 391/2013 (2) säädetään lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä. Yhteinen maksujärjestelmä on erottamaton osatekijä suorituskyvyn kehittämisjärjestelmälle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (3) 11 artiklassa ja komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 390/2013 (4) asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

(2)

Euroopan unionin laajuiset suorituskykytavoitteet, joihin sisältyy kustannustehokkuustavoite lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseksi vuosina 2012–2014, asetettiin komission päätöksellä 2011/121/EU (5). Komissio ilmoitti jäsenvaltioille 19 päivänä heinäkuuta 2012 ja 17 päivänä joulukuuta 2012 päivätyillä kirjeillä, että niiden tarkistetut suorituskykysuunnitelmat ja tavoitteet ovat johdonmukaisia Euroopan unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa ja ne ovat myötävaikuttaneet riittävästi näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Kustannustehokkuustavoitteet ilmaistaan määritettyinä yksikköhintoina.

(3)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että komissio arvioi jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat vuoden 2014 maksuvyöhykkeiden yksikköhinnat 1 päivään kesäkuuta 2013 mennessä mainitun asetuksen 9 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimuksia noudattaen. Arvioinnissa tarkistetaan, että vuoden 2014 yksikköhinnat noudattavat täytäntöönpanoasetuksia (EU) N:o 390/2013 ja (EU) N:o 391/2013.

(4)

Komissio on suorittanut vuoden 2014 maksuvyöhykkeiden yksikköhintojen arvioinnin suorituskyvyn tarkastuselimen ja Eurocontrolin lentoreittimaksujen keskustoimiston avulla käyttäen jäsenvaltioiden kesäkuuhun 2013 mennessä toimittamia tietoja ja lisätietoja. Arvioinnissa otettiin huomioon myös annetut selitykset ja oikaisut, jotka oli tehty ennen 26 päivänä kesäkuuta 2013 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti pidettyä kuulemiskokousta, sekä komission myöhempi kirjeenvaihto Tanskan, Viron, Irlannin, Espanjan, Ranskan, Italian, Unkarin, Maltan, Alankomaiden, Romanian, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa.

(5)

Tanska, Ranska, Italia, Alankomaat ja Romania ehdottivat, että täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 mukaiset mukautukset korvattaisiin osittain tai kokonaan siten, että yksikköhintaa alennettaisiin tai se säilytettäisiin tietyllä tasolla ilmatilan käyttäjien edun mukaan. Tämän vuoksi näitä määriä ei pitäisi periä seuraavina vuosina.

(6)

Komissio panee merkille, että Espanja aikoo komission asetuksen (EU) N:o 1191/2010 (6) 2 artiklan mukaisesti soveltaa siirtymäsäännöstä. Komissio on tutkinut Espanjan tältä osin toimittamat tiedot ja on samaa mieltä siitä, että Espanja täyttää asetuksen (EU) N:o 1191/2010 2 artiklan edellytykset ja voi päättää vapauttaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien määritetyt kustannukset komission asetuksen (EY) N:o 1794/2006 (7) 11 a artiklan 3 kohdan soveltamisesta. Näin ollen liikenteen riskinjakojärjestelmässä, jossa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien ja ilmatilan käyttäjien todellisten ja ennakoitujen palveluyksiköiden välisen erotuksen mukaan saatavat tappiot tai voitot jaetaan suhteessa 30/70, olisi sovellettava jo kun ero on 0 prosenttia eikä 2 prosenttia. Asetuksen (EU) N:o 1191/2010 2 artiklan ja Espanjan vuodeksi 2012 päättämän yksikköhinnan alennuksen mukaisesti vapautus on rajattu liikenneriskin jakamiseen kyseisen vuoden tulojen osalta. Espanja aikoo siirtää tulot seuraavien vuosien määrärahoihin vuodesta 2015 alkaen.

(7)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään, että komissio ilmoittaa asianomaisille jäsenvaltioille, ovatko yksikköhinnat täytäntöönpanoasetusten (EU) N:o 390/2013 ja (EU) N:o 391/2013 mukaisia.

(8)

Ilmoitus siitä, että maksuvyöhykkeiden yksikköhinnat ovat täytäntöönpanoasetusten (EU) N:o 390/2013 ja (EU) N:o 391/2013 mukaiset, ei kuitenkaan saisi rajoittaa asetuksen (EY) N:o 550/2004 16 artiklan soveltamista.