17.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 220/1

(1)

Unioni työskentelee toteuttaakseen yhteisen oikeusalueen, joka perustuu oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen.

(2)

Korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen, jäljempänä ’Wienin yleissopimus’, muuttamisesta 12 päivänä syyskuuta 1997 tehty pöytäkirja, jäljempänä ’vuoden 1997 pöytäkirja’, neuvoteltiin tarkoituksena parantaa ydintapahtuman aiheuttamien vahinkojen johdosta uhreille maksettavia korvauksia. On siksi suotavaa soveltaa vuoden 1997 pöytäkirjan määräyksiä niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia.

(3)

Unionilla on Wienin yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1997 pöytäkirjalla, XI ja XII artiklan osalta yksinomainen toimivalta siltä osin kuin kyseiset määräykset vaikuttavat sääntöihin, jotka on vahvistettu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 (1). Asetus (EY) N:o 44/2001 on määrä korvata 10 päivästä tammikuuta 2015 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12 päivänä joulukuuta 2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1215/2012 (2). Jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa sellaisten vuoden 1997 pöytäkirjan piiriin kuuluvien seikkojen osalta, jotka eivät vaikuta unionin oikeuteen. Vuoden 1997 pöytäkirjan asiasisältö ja tavoitteet huomioon ottaen ei ole mahdollista erottaa toisistaan yhtäältä unionin toimivaltaan ja toisaalta jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien pöytäkirjan määräysten hyväksymistä.

(4)

Wienin yleissopimus ja vuoden 1997 pöytäkirja eivät ole avoinna alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen osallistumiselle. Tästä syystä unionista ei voi tulla vuoden 1997 pöytäkirjan sopimuspuolta.

(5)

Niille jäsenvaltioille, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia ja jotka eivät ole ratifioineet vuoden 1997 pöytäkirjaa ennen liittymistään unioniin, olisi sen vuoksi annettava valtuutus ratifioida vuoden 1997 pöytäkirja tai liittyä siihen unionin edun mukaisesti.

(6)

Kaksitoista unionin jäsenvaltiota eli Belgia, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Alankomaat, Portugali, Slovenia, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat sopimuspuolina vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyssä yleissopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla ja 16 päivänä marraskuuta 1982 tehdyllä pöytäkirjalla, jäljempänä ’Pariisin yleissopimus’. Pariisin yleissopimuksessa perustetaan ydintapahtuman aiheuttamien vahinkojen johdosta uhreille maksettavia korvauksia koskeva järjestely, joka perustuu Wienin yleissopimuksen periaatteita vastaaviin periaatteisiin. Pariisin yleissopimusta muuttavasta, 12 päivänä helmikuuta 2004 tehdyssä pöytäkirjassa, jäljempänä ’vuoden 2004 pöytäkirja’, parannetaan ydintapahtuman aiheuttamien vahinkojen johdosta uhreille maksettavia korvauksia. Neuvoston päätöksillä 2004/294/EY (3) ja 2007/727/EY (4) jäsenvaltiot, jotka ovat Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia, valtuutettiin ratifioimaan vuoden 2004 pöytäkirja tai liittymään siihen tuolloisen yhteisön puolesta. Näin ollen on objektiivisesti perusteltua, ettei tätä päätöstä tulisi osoittaa niille jäsenvaltioille, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sijasta Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia.

(7)

Lisäksi viisi unionin jäsenvaltiota eli Irlanti, Kypros, Luxemburg, Malta ja Itävalta eivät ole Wienin yleissopimuksen eivätkä Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia. Kun otetaan huomioon, että vuoden 1997 pöytäkirjalla muutetaan Wienin yleissopimusta ja että asetuksessa (EY) N:o 44/2001 valtuutetaan jäsenvaltiot, joita kyseinen yleissopimus sitoo, soveltamaan edelleen siinä vahvistettuja toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, on objektiivisesti perusteltua, että tämä päätös olisi osoitettava vain niille jäsenvaltioille, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia. Näin ollen Irlannin, Kyproksen, Luxemburgin, Maltan ja Itävallan olisi jatkettava asetuksessa (EY) N:o 44/2001 vahvistettujen sääntöjen noudattamista ja niiden soveltamista Wienin yleissopimuksen ja sitä muuttavan vuoden 1997 pöytäkirjan kattamalla alalla.

(8)

Vuoden 1997 pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan näin ollen unionin osalta vain niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia tämän päätöksen hyväksymisajankohtana.

(9)

Wienin yleissopimuksen XII artiklassa vahvistettujen, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen, sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuoden 1997 pöytäkirjan 14 artiklalla, ei tulisi olla ensisijaisia asetuksessa (EY) N:o 44/2001 vahvistettuihin tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelyä säänteleviin sääntöihin nähden. Näin ollen niiden jäsenvaltioiden, joille annetaan tällä päätöksellä valtuutus ratifioida vuoden 1997 pöytäkirja tai liittyä siihen, olisi annettava tässä päätöksessä määrätty julistus unionin asiaa koskevien sisäisten sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi.

(10)

Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti, joihin sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta koskevaa pöytäkirjaa N:o 21, osallistuvat tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(11)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,