30.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 94/38

(1)

Maitoa ja maitotuotteita koskevaa yhteistä markkinajärjestelyä, joka nykyään sisältyy maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1234/2007 (4), on uudistettu useamman kerran markkinasuuntautumisen lisäämiseksi eli siten, että hintasignaalien annetaan ohjata tuottajien tekemiä tuotantotyyppiä ja -määrää koskevia päätöksiä, jotta maitoalan kilpailutilannetta ja kestävyyttä voitaisiin parantaa globaalistuneessa kaupassa. Kiintiöitä päätettiin näin ollen asteittain korottaa yhteisen maatalouspolitiikan muuttamisesta asetuksia (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 320/2006, (EY) N:o 1405/2006, (EY) N:o 1234/2007, (EY) N:o 3/2008 ja (EY) N:o 479/2008 muuttamalla sekä asetukset (ETY) N:o 1883/78, (ETY) N:o 1254/89, (ETY) N:o 2247/89, (ETY) N:o 2055/93, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 2596/97, (EY) N:o 1182/2005 ja (EY) N:o 315/2007 kumoamalla 19 päivänä tammikuuta 2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 72/2009 (5) (”terveystarkastus” 2008–2009), jotta varmistetaan maitokiintiöjärjestelmän sujuva vaiheittainen lakkauttaminen vuoteen 2015 mennessä.

(2)

Maito- ja maitotuotealan markkinoilla vallitsi poikkeuksellinen tilanne vuosina 2007–2009, mikä johti lopulta hintojen romahtamiseen vuosina 2008–2009. Oseaniassa vallinneet äärimmäiset sääolot aiheuttivat ensin tarjonnassa merkittävän laskun, joka johti nopeasti hintojen jyrkkään nousuun. Vaikka maailmanmarkkinoiden tarjonta alkoi elpyä ja hinnat palautua tavanomaisille tasoille, tilanteesta aiheutuneella rahoitus- ja talouskriisillä oli unionin maidontuottajien kannalta kielteisiä vaikutuksia, ja hintojen epävakaus kasvoi. Korkeampien hyödykehintojen vuoksi rehun ja muiden tuotantopanosten, energia mukaan luettuna, kustannukset nousivat huomattavasti. Sitä seurasi kysynnän lasku sekä maailmanlaajuisesti että unionin tasolla, myös maidon ja maitotuotteiden kysynnän osalta, samaan aikaan kun tuotanto unionissa pysyi muuttumattomana, mikä johti unionin hintojen putoamiseen alle turvaverkkotason. Maitoalan perushyödykkeiden hintojen jyrkkä lasku ei kuitenkaan täysin välittynyt maitoalan alentuneina kuluttajahintoina, mikä lisäsi jalostusketjun loppupään bruttomarginaalia useimpien maito- ja maitotuotealan tuotteiden osalta lähes kaikissa maissa; tämä puolestaan vaikeutti kysynnän mukautumista perushyödykkeiden alentuneisiin hintoihin, hidasti hintojen elpymistä ja kärjisti alhaisten hintojen vaikutusta maidontuottajiin, joista monen kannattavuus vaarantui vakavasti.

(3)

Vastauksena maitoalan vaikeaan markkinatilanteeseen perustettiin lokakuussa 2009 maitoalan korkean tason asiantuntijaryhmä, jäljempänä ’asiantuntijaryhmä’, tarkastelemaan maito- ja maitotuotealan keskipitkän ja pitkän aikavälin järjestelyitä, jotka maitokiintiöiden lakkaamisen yhteydessä vuonna 2015 auttaisivat vakauttamaan markkinoita ja maidontuottajien tuloja sekä lisäämään alan avoimuutta.

(4)

Asiantuntijaryhmä sai sekä suullisia että kirjallisia lausuntoja maidontoimitusketjun tärkeimmiltä eurooppalaisilta sidosryhmiltä, jotka edustivat tuottajia, maidonjalostajia, kaupan toimijoita, vähittäismyyjiä ja kuluttajia. Asiantuntijaryhmä sai palautetta myös akateemisilta asiantuntijoilta, kolmansien maiden edustajilta, kansallisilta kilpailuviranomaisilta sekä komission yksiköiltä. Maaliskuun 26 päivänä 2010 järjestettiin myös maitoalan sidosryhmien konferenssi, jossa toimitusketjun toimijoilla oli laajemmat mahdollisuudet ilmaista näkökantansa. Asiantuntijaryhmä antoi kertomuksensa 15 päivänä kesäkuuta 2010. Kertomukseen sisältyi maitoalan nykytilanteen arviointi sekä joukko suosituksia, joissa keskityttiin sopimussuhteisiin, tuottajien neuvotteluvoimaan, toimialojen välisiin tai toimialakohtaisiin organisaatioihin, avoimuuteen (mukaan luettuna eurooppalaisen hintojen valvontavälineen kehittäminen), markkinatoimenpiteisiin ja futuureihin, kaupan pitämistä koskeviin vaatimuksiin ja alkuperämerkintöihin sekä innovaatioon ja tutkimukseen. Tässä asetuksessa käsitellään neljää ensimmäistä näistä seikoista.

(5)

Asiantuntijaryhmä totesi, että maidontuotanto- ja jalostusaloilla on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä. Myös yksittäisten jäsenvaltioiden sisällä toimijoiden ja toimijatyyppien tilanteet vaihtelevat suuresti. Tarjonnan keskittyminen on kuitenkin usein vähäistä, mikä johtaa toimitusketjussa tuottajien ja meijereiden välisen neuvotteluvoiman epätasapainoon. Tämä puolestaan voi johtaa sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin; tuottajat eivät toimitushetkellä ehkä tiedä maidosta saatavaa hintaa, koska meijerit usein vahvistavat hinnan paljon myöhemmin ja saatuun lisäarvoon liittyvin perustein, joihin tuottaja ei voi useinkaan millään tavoin vaikuttaa.

(6)

Hintojen jakautumiseen liittyy näin ollen koko tuotantoketjun osalta ongelmia, jotka vaikuttavat erityisesti tuottajahintoihin, joiden taso ei yleensä kehity nousevia tuotantokustannuksia vastaavasti. Toisaalta vuoden 2009 aikana maidon tarjonta ei välittömästi mukautunut alhaisempaan kysyntään. Eräissä suurissa tuottajajäsenvaltioissa tuottajat reagoivat laskeneisiin hintoihin jopa tuottamalla edellisvuotta suurempia määriä. Lisäarvo on keskittynyt yhä enemmän maidontuotantoketjun loppupäähän ja erityisesti meijereihin ja vähittäismyyjiin, minkä seurauksena lopulliset kuluttajahinnat eivät vastaa maidontuottajille maksettavia hintoja. Kaikkia maidontuotantoketjun toimijoita, jakeluala mukaan luettuna, olisi kannustettava yhteistyöhön tämän epätasapainon korjaamiseksi.

(7)

Meijereiden kannalta niille kauden aikana toimitettavan maidon määrää ei ole aina suunniteltu hyvin. Jopa tuottajien omistuksessa olevat meijeriosuuskunnat, joilla on käytössään jalostuslaitteet ja joissa jalostetaan 58 prosenttia unionin raakamaidosta, saattavat epäonnistua tarjontansa mukauttamisessa kysyntään, koska tuottajien on toimitettava kaikki maitonsa osuuskunnalle ja osuuskunta on velvollinen ottamaan vastaan kaiken tämän maidon.

(8)

Edes perustiedot sisältävien kirjallisten, ennen toimitusta laadittujen muodollisten sopimusten käyttö ei ole yleistä. Tällaisilla sopimuksilla voidaan kuitenkin auttaa vahvistamaan maidon tuotantoketjun toimijoiden vastuuta ja lisätä tietoisuutta siitä, että on tarpeen ottaa markkinasignaalit paremmin huomioon, parantaa hinnan välittymistä ja mukauttaa tarjonta paremmin kysyntään, sekä auttaa välttämään tiettyjä sopimattomia kaupallisia menettelyitä.

(9)

Tällaisia sopimuksia koskevan unionin lainsäädännön puuttuessa jäsenvaltiot voivat omien sopimusoikeudellisten järjestelmiensä mukaisesti päättää asettaa kyseisten sopimusten käyttämisen pakollisiksi, kunhan se tapahtuu unionin oikeuden mukaisesti ja erityisesti siten, että varmistetaan sisämarkkinoiden ja yhteisen markkinajärjestelyn moitteeton toiminta. Koska sopimusoikeus vaihtelee suuresti eri puolilla unionia, tällainen päätös olisi toissijaisuusperiaate huomioon ottaen jätettävä jäsenvaltioille. Raakamaidon toimituksiin tietyllä alueella olisi sovellettava yhtäläisiä edellytyksiä. Jos jäsenvaltio päättää, että jokaisen sen alueella tapahtuvan raakamaidon toimituksen tuottajalta jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, tämän velvoitteen olisi sen vuoksi koskettava myös muista jäsenvaltioista tulevia raakamaidon toimituksia, mutta sen ei tarvitse koskea toimituksia muihin jäsenvaltioihin. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi voitava päättää siitä, edellytetäänkö, että ensiostaja tekee tuottajalle kirjallisen tarjouksen tällaisen sopimuksen tekemisestä.

(10)

Tällaisten sopimusten asianmukaisten vähimmäisvaatimusten varmistamiseksi ja sisämarkkinoiden sekä yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan turvaamiseksi olisi unionin tasolla vahvistettava eräät tällaisten sopimusten käyttöä koskevat perusedellytykset. Kaikista tällaisista perusedellytyksistä olisi kuitenkin voitava neuvotella vapaasti. Jotta voidaan vahvistaa maitoalan markkinoiden vakautta sekä maidon myyntikanavia tietyissä jäsenvaltioissa, joissa äärimmäisen lyhyiden sopimusten käyttö on melko laajalle levinnyttä, jäsenvaltioille olisi silti annettava mahdollisuus asettaa sopimussuhteen vähimmäiskestoaika tällaisille sopimuksille ja/tai tarjouksille. Tällainen vähimmäiskesto olisi kuitenkin määrättävä vain ensiostajien ja maidontuottajien välisille sopimuksille tai ensiostajien maidontuottajille tekemille tarjouksille. Se ei myöskään saisi haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, ja maidontuottajien olisi vapaasti voitava hyväksyä tai hylätä tällainen vähimmäiskesto. Perusedellytysten osalta on tärkeää, että toimituksesta maksettava hinta voidaan määritellä sopimuksessa sopimuspuolten valinnan mukaan joko kiinteänä hintana tai hintana, joka vaihtelee määriteltyjen tekijöiden, kuten toimitetun raakamaidon määrän ja laadun tai koostumuksen mukaan siten, että tällä ei suljeta pois sellaisen yhdistelmän mahdollisuutta, jossa yhdellä sopimuksella toimitetun raakamaidon tietystä määrästä maksetaan kiinteä hinta ja lisämäärästä maksetaan kaavan mukaan laskettava hinta.

(11)

Meijeriosuuskunnat, joiden sääntöihin tai näihin sääntöihin perustuviin sääntöihin tai päätöksiin sisältyy määräyksiä, jotka vaikutukseltaan vastaavat tässä asetuksessa sopimusten osalta säädettyjä perusedellytyksiä, olisi yksinkertaisuuden vuoksi vapautettava velvoitteesta tehdä kirjallinen sopimus.

(12)

Edellä esitetyn sopimuksiin perustuvan järjestelmän tehokkuuden vahvistamiseksi silloin, kun välittäjäosapuolet keräävät maidon tuottajilta ja toimittavat sen jalostajille, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus soveltaa tätä järjestelmää myös näihin välittäjiin.

(13)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 42 artiklassa määrätään, että maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan on sovellettava unionin kilpailusääntöjä vain siltä osin kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto tämän sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti määrittävät, ja viimeksi mainitussa artiklassa puolestaan määrätään maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn säätämisestä.

(14)

Tuotannon kannattavan kehityksen varmistamiseksi ja siten maidontuottajien kohtuullisen elintason takaamiseksi tuottajien neuvotteluvoimaa maidonjalostajiin nähden olisi vahvistettava, jolloin lisäarvo jakautuisi tasaisemmin toimitusketjussa. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksyttävä säännös, jonka mukaan yksinomaan maidontuottajista tai niiden liitoista muodostuvat tuottajaorganisaatiot voivat yhdessä neuvotella meijereiden kanssa sopimusehdoista, hinnat mukaan luettuina, joita sovelletaan tuottajaorganisaatioiden jäsenten koko tuotantoon tai sen osaan. Kyseistä säännöstä olisi kuitenkin sovellettava vain sellaisiin tuottajaorganisaatioihin, jotka hakevat asetuksen (EY) N:o 1234/2007 122 artiklan mukaista hyväksyntää ja saavat sen. Säännöstä ei lisäksi pitäisi soveltaa hyväksyttyihin tuottajaorganisaatioihin, osuuskunnat mukaan luettuina, jotka jalostavat kaiken jäsentensä tuottaman raakamaidon, koska tällöin raakamaitoa ei toimiteta muille jalostajille. Lisäksi olisi säädettävä siitä, että olemassa olevat kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytyt tuottajaorganisaatiot voidaan tosiasiallisesti hyväksyä tämän asetuksen mukaisesti.

(15)

Osuuskuntien tehokkaan toiminnan varmistamiseksi ja selkeyden vuoksi olisi täsmennettävä, että kun tuottajan jäsenyys osuuskunnassa sisältää kyseisen tuottajan koko maidontuotantoa tai sen osaa koskevan velvoitteen toimittaa raakamaitoa ja kun tätä velvoitetta koskevat ehdot on määritelty osuuskunnan säännöissä tai näihin sääntöihin perustuvissa säännöissä tai päätöksissä, näitä ehtoja ei pitäisi alistaa tuottajaorganisaation kautta käytäviin neuvotteluihin.

(16)

Tehokkaan kilpailun ylläpitämiseksi maitoalan markkinoilla tähän mahdollisuuteen olisi lisäksi sovellettava asianmukaisia rajoja, jotka ilmaistaan prosenttisosuutena unionin tuotannosta ja sellaisen jäsenvaltion tuotannosta, jota kyseiset neuvottelut koskevat. Prosenttiosuutena kansallisesta tuotannosta ilmaistua rajaa olisi sovellettava ensiksi raakamaidon määrään, joka on tuotettu tuottajajäsenvaltiossa tai kussakin tuottajajäsenvaltiossa. Samaa prosenttiosuutena ilmaistua rajaa olisi sovellettava myös raakamaidon määrään, joka toimitetaan johonkin tiettyyn määräjäsenvaltioon.

(17)

Koska suojatuilla alkuperänimityksillä ja suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä on suuri merkitys erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville maaseutualueille ja jotta voidaan varmistaa erityisesti suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen juustojen lisäarvo ja laadun säilyminen ja koska maidon kiintiöjärjestelmä on poistumassa käytöstä, jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa sääntöjä, joilla säännellään tällaisten tietyllä maantieteellisellä alueella tuotettujen juustojen tarjontaa. Sääntöjen olisi katettava kyseisen juuston koko tuotanto, ja sääntöjen pyytäjän olisi oltava toimialakohtainen organisaatio, tuottajaorganisaatio tai maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 510/2006 (6) määritelty ryhmittymä. Tällaisen pyynnön olisi saatava tukea suurelta maidontuottajien enemmistöltä, joka edustaa suurinta osaa kyseiseen juustoon käytettävästä maitomäärästä, ja toimialakohtaisten organisaatioiden ja ryhmittymien tapauksessa sen olisi saatava tukea juustontuottajien suurelta enemmistöltä, joka edustaa suurinta osaa kyseisen juuston tuotannosta. Lisäksi näihin sääntöihin olisi sovellettava tiukkoja ehtoja, jotta erityisesti vältetään vahingoittamasta tuotteiden kauppaa muilla markkinoilla ja suojellaan vähemmistöjen oikeuksia. Jäsenvaltioiden olisi välittömästi julkaistava hyväksytyt säännöt ja ilmoitettava niistä komissiolle, varmistettava säännölliset tarkastukset ja kumottava säännöt, jos ne eivät ole tämän asetuksen mukaisia.

(18)

Unionin tasolla on otettu käyttöön sääntöjä joidenkin alojen toimialakohtaisten organisaatioiden toiminnalle. Näillä organisaatioilla voi olla merkittävä asema toimitusketjun toimijoiden välisen vuoropuhelun ja parhaiden käytänteiden edistämisessä sekä markkinoiden avoimuuden lisäämisessä. Tällaisia sääntöjä olisi sovellettava myös maito- ja maitotuotealalla, ja niitä voitaisiin täydentää tällaisten organisaatioiden asemaa selkeyttävillä säännöksillä kilpailulainsäädännön mukaisesti, edellyttäen ettei näiden organisaatioiden toiminta vääristä kilpailua tai sisämarkkinoita eikä haittaa maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava kaikkia merkityksellisiä toimijoita osallistumaan toimialakohtaisten organisaatioiden toimintaan.

(19)

Markkinoiden kehityksen seuraamiseksi komissio tarvitsee ajantasaista tietoa toimitetun raakamaidon määristä. Siksi olisi pyrittävä varmistamaan, että ensiostaja toimittaa tällaiset tiedot säännöllisesti jäsenvaltioille ja että jäsenvaltio ilmoittaa niistä komissiolle.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi myös annettava komissiolle ilmoituksia sopimusneuvottelujen, tuottajaorganisaatioiden, niiden liittojen ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymisen sekä maito- ja maitotuotealan sopimussuhteiden osalta tämän asetuksen soveltamisen valvomiseksi ja analysoimiseksi sekä erityisesti maitoalan markkinoiden kehittymisestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavien komission kertomusten laatimiseksi.

(21)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perusteltuja maitoalan markkinoiden nykytilanteen ja toimitusketjun rakenteen perusteella. Niitä pitäisi näin ollen soveltaa riittävän kauan, jotta niiden vaikutukset olisivat mahdollisimman tehokkaita. Toimenpiteiden kauaskantoisuuden vuoksi niiden olisi kuitenkin oltava tilapäisiä, ja niitä olisi arvioitava uudelleen sen selvittämiseksi, miten ne ovat toimineet ja olisiko niiden soveltamista jatkettava. Näitä seikkoja olisi käsiteltävä komission kahdessa kertomuksessa, joissa tarkastellaan maitoalan markkinoiden kehitystä ja erityisesti yhteistuotantosopimusten tekemiseksi tuottajille mahdollisesti tarjottavia kannustimia ja joista ensimmäinen toimitetaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014 ja toinen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018.

(22)

Tiettyjen epäedullisessa asemassa olevien alueiden talous unionissa on voimakkaasti riippuvaista maidontuotannosta. Näiden alueiden erityispiirteiden vuoksi yleisiä politiikkoja on mukautettava niiden tarpeiden parempaa huomioon ottamista varten. Yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisältyy jo näitä epäedullisessa asemassa olevia alueita koskevia erityistoimenpiteitä. Tässä asetuksessa säädetyillä lisätoimenpiteillä voidaan osaltaan parantaa tällaisten alueiden maidontuottajien asemaa. Näitä vaikutuksia olisi kuitenkin tarkasteltava edellä mainituissa kertomuksissa, joiden pohjalta komission olisi tarvittaessa toimitettava ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(23)

Maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen tavoitteiden ja vastuiden selkeän määrittelyn varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden ja ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden liittojen hyväksymisen ehtoja, hallinnollisen avun määrittämistä koskevia sääntöjä ja ehtoja ylikansallisen yhteistyön tapauksessa sekä tuottajaorganisaation neuvottelujen piiriin kuuluvan raakamaidon määrän laskemista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(24)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen sekä toimialakohtaisen organisaatioiden hyväksymisedellytyksiä, näiden organisaatioiden antamia neuvottelujen piiriin kuuluvaa raakamaidon määrää koskevia ilmoituksia, jäsenvaltioiden näistä organisaatioista komissiolle antamia ilmoituksia, suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen juustojen tarjonnan sääntelyä koskevia sääntöjä, maito- ja maitotuotealan sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, alan pakollisten ilmoitusten sisältöä, muotoa ja toimittamisajankohtaa, joitakin tuottajien raakamaidon toimitussopimusten näkökohtia sekä jäsenvaltioiden tältä osin toteuttamistaan valinnoista komissiolle antamia ilmoituksia koskevaa täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(25)

Kun otetaan huomioon komissiolla unionin kilpailupolitiikan alalla oleva toimivalta ja kyseisten säädösten erityisluonne, komission olisi päätettävä asetusta (EU) N:o 182/2011 soveltamatta, ovatko tietyt maito- ja maitotuotealan sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat unionin kilpailusääntöjen vastaisia ja saako tuottajaorganisaatio käydä neuvotteluja, jotka koskevat useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota, sekä olisiko kumottava tietyt jäsenvaltioiden asettamat säännöt, joilla säännellään suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen juustojen tarjontaa.

(26)

Asetusta (EY) N:o 1234/2007 olisi muutettava,

1)

Lisätään 122 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaan alakohta seuraavasti:

2)

Lisätään 123 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä myös toimialakohtaiset organisaatiot, jotka

3)

Lisätään II osan II osaston II lukuun jakso seuraavasti:

”II A   jakso

Maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita koskevat säännöt

126 a artikla

Maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen hyväksyminen

1.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiksi kaikki oikeussubjektit tai oikeussubjektien tarkoin määritellyt osat, jotka hakevat tällaista hyväksymistä, jos

2.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä hakemuksesta maito- ja maitotuotealan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden liiton, jos asianomainen jäsenvaltio katsoo, että liitto pystyy käytännössä hoitamaan minkä hyvänsä hyväksytyn tuottajaorganisaation tehtävistä ja täyttää 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajaorganisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 2 päivää huhtikuuta 2012 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka täyttävät tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava 122 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan iii a alakohdan nojalla hyväksytyiksi tuottajaorganisaatioiksi.

Tuottajaorganisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 2 päivää huhtikuuta 2012 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka eivät täytä tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, voivat jatkaa toimintaansa kansallisen lainsäädännön mukaisesti 3 päivään lokakuuta 2012 saakka.

4.   Jäsenvaltioiden on

126 b artikla

Maito- ja maitotuotealan toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyminen

1.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä maito- ja maitotuotealan toimialakohtaiset organisaatiot, jos tällaiset organisaatiot

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että toimialakohtaiset organisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 2 päivää huhtikuuta 2012 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka täyttävät 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava 123 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi.

3.   Jos jäsenvaltiot käyttävät mahdollisuutta hyväksyä toimialakohtainen organisaatio 1 ja/tai 2 kohdan mukaisesti, niiden on

126 c artikla

Sopimusneuvottelut maito- ja maitotuotealalla

1.   Edellä olevan 122 artiklan mukaisesti hyväksytty maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatio voi neuvotella tuottajajäsentensä puolesta raakamaidon toimittamista tuottajalta raakamaidon jalostajalle tai 185 f artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle kerääjälle koskevan sopimuksen, joka kattaa jäsenten koko yhteistuotannon tai osan siitä.

2.   Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

3.   Sen estämättä, mitä 2 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdassa säädetään, tuottajaorganisaatio voi käydä 1 kohdan nojalla neuvotteluja, jos neuvottelujen kohteena oleva kyseisen tuottajaorganisaation tuottaman raakamaidon määrä, joka tuotetaan tai toimitetaan jäsenvaltiossa, jonka vuotuinen raakamaidon kokonaistuotanto on alle 500 000 tonnia, on enintään 45 prosenttia kyseisen jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta.

4.   Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös tuottajaorganisaatioiden liittoja.

5.   Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan soveltamiseksi komissio julkaisee tarkoituksenmukaisiksi katsominsa tavoin ja viimeisimpiä saatavilla olevia tietoja käyttäen raakamaidon tuotantomäärät unionissa ja jäsenvaltioissa.

6.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdassa säädetään ja vaikka siinä asetetut kynnykset eivät ylity, tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi yksittäisessä tapauksessa päättää, että tuottajaorganisaation olisi joko alettava neuvotella uudelleen tai ei olisi neuvoteltava lainkaan, jos se katsoo sen olevan välttämätöntä kilpailun ylläpitämiseksi tai kyseisen viranomaisen alueella toimiville raakamaitoa jalostaville pk-yrityksille aiheutuvan vakavan haitan välttämiseksi.

Kun kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen soveltamatta 195 artiklan 2 kohdassa tai 196 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jota neuvottelut koskevat.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

7.   Tässä artiklassa

8.   Jäsenvaltioiden, joissa käydään tämän artiklan mukaisia neuvotteluja, on ilmoitettava komissiolle 2 kohdan f alakohdan ja 6 kohdan soveltamisesta.

126 d artikla

Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntely

1.   Edellä olevan 122 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisesti hyväksytyn tuottajaorganisaation, 123 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation tai asetuksen (EY) N:o 510/2006 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimijoiden ryhmittymän pyynnöstä jäsenvaltiot voivat vahvistaa rajoitetuksi ajaksi sitovia sääntöjä, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisella suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntelyä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen on noudatettava 4 kohdassa säädettyjä ehtoja, ja ne edellyttävät asetuksen (EY) N:o 510/2006 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen osapuolten etukäteissopimusta. Tällaisen sopimuksen osapuolina on oltava vähintään kaksi kolmasosaa maidontuottajista tai heidän edustajistaan, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa 1 kohdassa tarkoitetun juuston tuotantoon käytetystä raakamaidosta, ja aiheellisissa tapauksissa vähintään kaksi kolmasosaa tuon juuston tuottajista, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa kyseisen juuston tuotannosta asetuksen (EY) N:o 510/2006 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa ja kun kyse on suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetusta juustosta, kyseisen juuston tuote-eritelmässä esitetyn raakamaidon maantieteellisen alkuperäalueen on oltava sama kuin kyseiseen juustoon liittyvä asetuksen (EY) N:o 510/2006 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu maantieteellinen alue.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt:

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt on julkaistava asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.

6.   Jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastuksia varmistaakseen, että 4 kohdassa säädettyjä ehtoja noudatetaan, ja jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat todenneet, että näitä ehtoja ei ole noudatettu, jäsenvaltioiden on kumottava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt.

7.   Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle hyväksymistään 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tiedon tällaisia sääntöjä koskevista ilmoituksista.

8.   Komissio voi milloin tahansa antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla asetetaan vaatimukseksi, että jäsenvaltio kumoaa kyseisen jäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti hyväksymät säännöt, jos komissio toteaa, että kyseiset säännöt eivät ole 4 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisia tai että ne haittaavat tai vääristävät kilpailua huomattavalla osalla sisämarkkinoita tai vaarantavat vapaakaupan taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttamisen. Nämä täytäntöönpanosäädökset annetaan soveltamatta 195 artiklan 2 kohdassa tai 196 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

126 e artikla

Maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita koskeva komission toimivalta

1.   Sen varmistamiseksi, että maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden liittojen tavoitteet ja vastuut määritellään selkeästi ja edistetään näiden organisaatioiden toimien tehokkuutta aiheuttamatta tarpeetonta rasitusta, komissiolle siirretään valta antaa 196 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa säädetään

2.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka ovat tarpeen:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 196 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4)

Korvataan 175 artiklassa ilmaisu ”jollei tämän asetuksen 176–177 artiklasta muuta johdu” ilmaisulla ”jollei tämän asetuksen 176–177 a artiklasta muuta johdu”.

5)

Lisätään artikla seuraavasti:

”177 a artikla

Maito- ja maitotuotealan sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat

1.   Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta niiden hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tavoitteena on tämän asetuksen 123 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen toimien toteuttaminen.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan vain, jos

3.   Sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei saa panna täytäntöön ennen kuin 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu määräaika päättyy.

4.   Sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen on aina katsottava olevan ristiriidassa unionin sääntöjen kanssa, jos ne:

5.   Jos komissio toteaa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymisen jälkeen, että edellytykset 1 kohdan soveltamiselle eivät täyty, se tekee 195 artiklan 2 kohdassa tai 196 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta päätöksen siitä, että kyseiseen sopimukseen, päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa.

Komission päätöstä voidaan soveltaa aikaisintaan päivästä, jona se annetaan tiedoksi asianomaiselle toimialakohtaiselle organisaatiolle, paitsi jos tämä on antanut vääriä tietoja tai käyttänyt tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta väärin.

6.   Kun kyseessä ovat monivuotiset sopimukset, ensimmäisenä vuotena annettu ilmoitus koskee myös seuraavia sopimuksen kattamia vuosia. Tällöin komissio voi kuitenkin milloin tahansa joko omasta aloitteestaan tai toisen jäsenvaltion pyynnöstä antaa lausunnon yhteensopimattomuudesta.

7.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tämän artiklan yhdenmukaista soveltamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 196 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

6)

Muutetaan 184 artikla seuraavasti:

7)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”185 e artikla

Pakolliset ilmoitukset maito- ja maitotuotealalla

Raakamaidon ensiostajien on 1 päivästä huhtikuuta 2015 ilmoitettava toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle niille kunkin kuukauden aikana toimitetun raakamaidon määrä.

Tässä artiklassa ja 185 f artiklassa ’ensiostajalla’ tarkoitetaan yritystä tai ryhmää, joka ostaa maitoa tuottajilta

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun raakamaidon määrä.

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tällaisten ilmoitusten sisältöä, muotoa ja toimittamisajankohtaa koskevat säännöt sekä jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti antamiin ilmoituksiin liittyvät toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 196 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

185 f artikla

Sopimussuhteet maito- ja maitotuotealalla

1.   Jos jäsenvaltio päättää, että jokaisen sen alueella tapahtuvan raakamaidon toimituksen tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, ja/tai päättää, että ensiostajan on tehtävä kirjallinen tarjous tuottajan toimittamaa raakamaitoa koskevan sopimuksen tekemisestä, tällaisen sopimuksen ja/tai tarjouksen sopimuksen tekemisestä on täytettävä 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

Jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon toimitusten tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, sen on myös päätettävä, mikä toimituksen vaihe kuuluu tai mitkä toimituksen vaiheet kuuluvat tällaisen sopimuksen piiriin, jos raakamaidon toimitus tapahtuu yhden tai useamman kerääjän toimesta. Tässä artiklassa ’kerääjällä’ tarkoitetaan yritystä, joka kuljettaa raakamaidon tuottajalta tai toiselta kerääjältä raakamaidon jalostajalle tai toiselle kerääjälle, jos raakamaidon omistusoikeus siirtyy kussakin tapauksessa.

2.   Sopimus ja/tai tarjous sopimuksen tekemisestä on

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sopimusta ja/tai tarjousta sopimuksen tekemisestä ei vaadita silloin, kun tuottaja toimittaa raakamaidon osuuskunnalle, jonka jäsen tuottaja on, jos kyseisen osuuskunnan sääntöihin tai näillä säännöillä vahvistettuihin taikka niistä johdettuihin sääntöihin ja päätöksiin sisältyy määräyksiä, jotka vaikutukseltaan vastaavat 2 kohdan a, b ja c alakohdan säännöksiä.

4.   Kaikista raakamaidon tuottajien, kerääjien tai jalostajien tekemien raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten ehdoista, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot mukaan luettuina, voidaan vapaasti neuvotella osapuolten kesken.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään:

Toinen alakohta ei rajoita tuottajan oikeutta hylätä tällainen vähimmäiskesto, jos hylkääminen tehdään kirjallisesti. Tässä tapauksessa osapuolet voivat vapaasti neuvotella kaikista sopimuksen ehdoista, mukaan luettuina 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot.

5.   Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät tässä artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoja, on ilmoitettava komissiolle, miten niitä sovelletaan.

6.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan sekä 3 kohdan yhdenmukaista soveltamista varten, sekä toimenpiteet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti tekemiin ilmoituksiin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 196 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

8)

Lisätään VII osan I lukuun artiklat seuraavasti:

”196 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 126 e artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi 2 päivästä huhtikuuta 2012 alkaen. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 126 e artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 126 e artiklan 1 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

196 b artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea, jota kutsutaan maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komiteaksi. Tämä komitea on yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (10) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

9)

Lisätään 204 artiklaan kohta seuraavasti:

”7.   Maito- ja maitotuotealalla sovelletaan 122 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan iii a alakohtaa, 123 artiklan 4 kohtaa ja 126 a, 126 b, 126 e ja 177 a artiklaa 2 päivästä huhtikuuta 201230 päivään kesäkuuta 2020 sekä 126 c, 126 d, 185 e ja 185 f artiklaa 3 päivästä lokakuuta 201230 päivään kesäkuuta 2020.”