Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32012D0135

    2012/135/EU: Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 28 päivänä helmikuuta 2012 , teollisuuden päästöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien laatimisesta rauta- ja terästuotantoa varten (tiedoksiannettu numerolla C(2012) 903) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

    EUVL L 70, 8.3.2012, p. 63–98 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (HR)

    Legal status of the document In force

    ELI: http://data.europa.eu/eli/dec_impl/2012/135/oj

    8.3.2012   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 70/63


    KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

    annettu 28 päivänä helmikuuta 2012,

    teollisuuden päästöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien laatimisesta rauta- ja terästuotantoa varten

    (tiedoksiannettu numerolla C(2012) 903)

    (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

    (2012/135/EU)

    EUROOPAN KOMISSIO, joka

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

    ottaa huomioon teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 5 kohdan,

    sekä katsoo seuraavaa:

    (1)

    Direktiivin 2010/75/EU 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio järjestää tietojenvaihdon jäsenvaltioiden, kyseisen teollisuuden, ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen ja komission välillä helpottaakseen kyseisen direktiivin 3 artiklan 11 kohdassa määriteltyjen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevien vertailuasiakirjojen laatimista.

    (2)

    Direktiivin 2010/75/EU 13 artiklan 2 kohdan mukaan tietoja on vaihdettava laitosten ja tekniikkojen tehokkuudesta päästöjen kannalta (tarvittaessa lyhyen ja pitkän aikavälin keskiarvoina, sekä niihin liittyvistä vertailuolosuhteista), raaka-aineiden ominaisuuksista ja kulutuksesta, vedenkulutuksesta, energian käytöstä ja jätteen tuottamisesta, käytetyistä tekniikoista, niihin liittyvästä tarkkailusta, kokonaisympäristövaikutuksista, taloudellisesta ja teknisestä toteutuskelpoisuudesta ja niiden kehityksestä sekä parhaista käytettävissä olevista tekniikoista ja uusista tekniikoista, jotka yksilöidään mainitun direktiivin 13 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa mainittujen kysymysten tarkastelun jälkeen.

    (3)

    Direktiivin 2010/75/EU 3 artiklan 12 kohdan määritelmän mukaan BAT-päätelmät ovat parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan tärkein osa, jossa esitetään päätelmät parhaista käytettävissä olevista tekniikoista, niiden kuvaus, tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot, siihen liittyvä tarkkailu ja kulutustasot ja tarvittaessa asiaankuuluvat laitoksen kunnostustoimet.

    (4)

    Direktiivin 2010/75/EU 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti BAT-päätelmiä käytetään lähtökohtana mainitun direktiivin 2 luvun soveltamisalaan kuuluvia laitoksia koskevia lupaehtoja määritettäessä.

    (5)

    Direktiivin 2010/75/EU 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöjen raja-arvot, joilla varmistetaan, etteivät päästöt normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ylitä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja, jotka on vahvistettu kyseisen direktiivin 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa BAT-päätelmistä tehdyissä päätöksissä.

    (6)

    Direktiivin 2010/75 15 artiklan 4 kohdassa säädetään 15 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia koskevista poikkeuksista, joita voidaan kuitenkin soveltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että päästötasojen saavuttaminen johtaisi suhteettoman suuriin kustannuksiin ympäristöhyötyihin verrattuna kyseessä olevan laitoksen maantieteellisen sijainnin tai paikallisten ympäristöolojen vuoksi taikka kyseessä olevan laitoksen teknisten ominaisuuksien vuoksi.

    (7)

    Direktiivin 2010/75/EU 16 artiklan 1 kohdassa säädetään, että 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tarkkailuvaatimusten on tapauksen mukaan perustuttava BAT-päätelmissä kuvattuihin tarkkailua koskeviin päätelmiin.

    (8)

    Direktiivin 2010/75/EU 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti neljän vuoden kuluessa siitä, kun päätökset BAT-päätelmistä on julkaistu, toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava ja tarvittaessa saatettava ajan tasalle kaikki lupaehdot ja varmistettava, että laitos on kyseisten lupaehtojen mukainen.

    (9)

    Tietojenvaihtoa koskevan foorumin perustamisesta teollisuuden päästöistä annetun direktiivin 2010/75/EU 13 artiklan mukaisesti 16 päivänä toukokuuta 2011 annetulla komission päätöksellä (2) perustetaan jäsenvaltioiden, kyseisen teollisuuden ja ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen edustajista koostuva foorumi.

    (10)

    Komissio sai kyseiseltä foorumilta 13 päivänä syyskuuta 2011 direktiivin 2010/75/EU 13 artiklan 4 kohdan mukaisen lausunnon (3) rauta- ja terästuotantoa koskevan BAT-vertailuasiakirjan ehdotetusta sisällöstä ja toimitti kyseisen lausunnon julkisesti saataville.

    (11)

    Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2010/75/EU 75 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

    ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

    1 artikla

    BAT-päätelmät rauta- ja terästuotantoa varten vahvistetaan tämän päätöksen liitteessä.

    2 artikla

    Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

    Tehty Brysselissä 28 päivänä helmikuuta 2012.

    Komission puolesta

    Janez POTOČNIK

    Komission jäsen


    (1)  EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17.

    (2)  EUVL C 146, 17.5.2011, s. 3.

    (3)  http://circa.europa.eu/Public/irc/env/ied/library?l=/ied_art_13_forum/opinions_article


    LIITE

    RAUDAN JA TERÄKSEN VALMISTUKSEN PARASTA KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAA TEKNIIKKAA (BAT) KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

    SOVELTAMISALA

    YLEISET NÄKÖKOHDAT

    MÄÄRITELMÄT

    1.1

    Yleiset BAT-päätelmät

    1.1.1

    Ympäristöasioiden hallinnointijärjestelmät

    1.1.2

    Energianhallinta

    1.1.3

    Materiaalien hallinta

    1.1.4

    Prosesseissa syntyvien jäämien, kuten sivutuotteiden ja jätteen, hallinta

    1.1.5

    Raaka-aineiden ja välituotteiden varastoinnista, käsittelystä ja kuljetuksesta aiheutuvat pölyn hajapäästöt

    1.1.6

    Vesi- ja jätevesihuolto

    1.1.7

    Seuranta

    1.1.8

    Käytöstäpoisto

    1.1.9

    Melu

    1.2

    Sintraamoja koskevat BAT-päätelmät

    1.3

    Pelletointilaitoksia koskevat BAT-päätelmät

    1.4

    Koksaamoja koskevat BAT-päätelmät

    1.5

    Masuuneja koskevat BAT-päätelmät

    1.6

    Happipuhallusteräksen valmistusta ja valamista koskevat BAT-päätelmät

    1.7

    Teräksen valmistamista ja valamista valokaariuuneissa koskevat BAT-päätelmät

    SOVELTAMISALA

    Nämä BAT-päätelmät koskevat seuraavia direktiivin 2010/75/EU liitteessä I täsmennettyjä toimintoja:

    —   toiminto 1.3: koksin tuotanto

    —   toiminto 2.1: malmien, mukaan lukien sulfidimalmit, pasutus ja sintraus

    —   toiminto 2.2: raakaraudan tai teräksen tuotanto (primääri- tai sekundäärisulatus), mukaan lukien jatkuvavalu, kapasiteetin ylittäessä 2,5 tonnia tunnissa.

    BAT-päätelmät kattavat erityisesti seuraavat prosessit:

    irtotavaran muodossa olevien raaka-aineiden lastaus, purkaminen ja käsittely

    raaka-aineiden yhdistäminen ja sekoittaminen

    rautamalmin sintraus ja pelletointi

    koksin valmistus kivihiilestä

    raakaraudan valmistus masuunissa, mukaan lukien kuonan käsittely

    teräksen tuotanto ja jalostus happipuhallusmenetelmällä, mukaan lukien rikinpoisto senkassa prosessin alkuvaiheessa ja senkkametallurgia ja kuonan käsittely prosessin loppuvaiheessa

    teräksen valmistus valokaariuunissa, mukaan lukien senkkametallurgia ja kuonan käsittely prosessin loppuvaiheessa

    perinteinen jatkuvavalu (sekä myös ohutaihiovalu ja nauhavalu ja suoravalssaus (near-shape))

    Nämä BAT-päätelmät eivät koske seuraavia toimintoja:

    sementti-, kalkki- ja magnesiumoksiditeollisuuden parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa käsittelevän vertailuasiakirjan (CLM BREF) alaan kuuluva kalkin tuotanto uuneissa

    muun kuin rautametalliteollisuuden parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa käsittelevän vertailuasiakirjan (NFM BREF) alaan kuuluva pölyn käsittely muiden kuin rautametallien (esim. valokaariuunin pölyn) talteen ottamiseksi ja rautaseosten valmistus

    suuressa määrin käytettävien epäorgaanisten kemikaalien (ammoniakki, hapot ja lannoitteet) teollisuuden parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa käsittelevän vertailuasiakirjan (LVIC-AAF BREF) alaan kuuluva rikkihapon valmistus koksaamoissa.

    Muut näiden BAT-päätelmien kattamien toimintojen kannalta merkitykselliset BAT-vertailuasiakirjat (BREF:t):

    Vertailuasiakirjat

    Toiminto

    Suuria polttolaitoksia koskeva BREF

    Polttolaitokset, joiden mitattu polttoaineteho on vähintään 50 MW

    Rautametallien valmistusta koskeva BREF

    Prosessin loppuvaiheen prosessit, kuten valssaus, peittaus ja pinnoitus

    Jatkuva valu ohutaihioksi ja nauhaksi ja suoravalssaus (near-shape)

    Varastoinnista syntyviä päästöjä koskeva BREF

    Varastointi ja käsittely

    Teollisuuden jäähdytysjärjestelmiä koskeva BREF

    Jäähdytysjärjestelmät

    Yleiset tarkkailuperiaatteet (MON)

    Päästöjen ja kulutuksen seuranta

    Energiatehokkuutta koskeva BREF

    Yleinen energiatehokkuus

    Taloudelliset vaikutukset ja kokonaisympäristövaikutukset (ECM)

    Tekniikan taloudelliset vaikutukset ja kokonaisympäristövaikutukset

    Näissä BAT-päätelmissä luetellut ja kuvaillut menetelmät eivät ole preskriptiivisiä eivätkä tyhjentäviä. Muita menetelmiä voidaan käyttää, jos niillä voidaan turvata vähintään vastaava ympäristösuojelun taso.

    YLEISET NÄKÖKOHDAT

    Parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät ympäristötehokkuuden tasot ilmaistaan yksittäisten arvojen sijasta vaihteluväleinä. Vaihteluväli voi kuvastaa sellaisia eroja tietyntyyppisessä laitoksessa (esim. erot lopputuotteen asteessa/puhtaudessa ja laadussa sekä erot laitoksen suunnittelussa, rakenteessa, koossa ja kapasiteetissa), joista on seurauksena vaihtelua ympäristötehokkuuden tasossa, kun parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa sovelletaan.

    PARHAASEEN KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAAN TEKNIIKKAAN LIITTYVIEN PÄÄSTÖTASOJEN (BAT-AEL-ARVOJEN) ILMOITTAMINEN

    Näissä BAT-päätelmissä ilmapäästöjä koskevat BAT-AEL-arvot ilmaistaan

    ilmaan päässeiden aineiden massana jätekaasujen tilavuutta kohden vakio-olosuhteissa (273,15 K, 101,3 kPa) vesihöyrysisällön vähentämisen jälkeen käyttäen yksikköä g/Nm3, mg/Nm3, μg/Nm3 tai ng/Nm3; tai

    ilmaan päässeiden aineiden massana valmistettujen tai jalostettujen tuotteiden massayksikköä kohden (kulutus- tai päästökertoimet) käyttäen yksikköä kg/t, g/t, mg/t tai μg/t.

    Vesistöpäästöjä koskevat BAT-AEL-arvot ilmaistaan

    jäteveteen päässeiden aineiden massana jätevesimäärän tilavuutta kohden käyttäen yksikköä g/l, mg/l tai μg/l.

    MÄÄRITELMÄT

    Näissä BAT-päätelmissä tarkoitetaan:

    —   ”uudella laitoksella”: näiden BAT-päätelmien julkaisemisen jälkeen laitosalueella käyttöön otettua laitosta tai nykyisen laitoksen korvaavaa laitosta, joka sijoitetaan nykyisen laitoksen perustuksille näiden BAT-päätelmien julkaisemisen jälkeen

    —   ”nykyisellä laitoksella”: laitosta, joka ei ole uusi laitos

    —   ”NOX”: llä typpioksidin (NO) ja typpidioksidin (NO2) yhteenlaskettua määrää ilmaistuna NO2:na

    —   ”SOX”: llä rikkidioksidin (SO2) ja rikkitrioksidin (SO3) yhteenlaskettua määrää ilmaistuna SO2:na

    —   ”HCl”: llä kaikkia kaasumaisia klorideja ilmaistuina HCl:nä

    —   ”HF”: llä kaikkia kaasumaisia fluorideja ilmaistuina HF:nä.

    1.1   Yleiset BAT-päätelmät

    Jollei toisin mainita, tässä jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan yleisesti.

    Tässä jaksossa mainittujen yleisten BAT-tekniikoiden lisäksi sovelletaan jaksoissa 1.2–1.7 esitettyjä prosessikohtaisia BAT-tekniikoita.

    1.1.1   Ympäristöasioiden hallinnointijärjestelmät

    1.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään varmistamaan seuraavat ominaisuudet sisältävän ympäristöasioiden hallinnointijärjestelmän (EMS) täytäntöönpano ja noudattaminen:

    I.

    johtajien sitoutuminen, ylin johto mukaan lukien;

    II.

    sellaisen ympäristöpolitiikan määritteleminen, jossa laitosten johdon tehtävänä on jatkuvasti kehittää laitosten toimintaa;

    III.

    tarvittavien menettelyjen, tavoitteiden ja päämäärien suunnittelu ja vahvistaminen sekä rahoituksen ja investointien suunnittelu;

    IV.

    menettelyjen täytäntöönpano kiinnittämällä erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin:

    i.

    rakenne ja vastuu

    ii.

    koulutus, tietoisuus ja pätevyys

    iii.

    viestintä

    iv.

    henkilöstöedustus

    v.

    dokumentointi

    vi.

    tehokas prosessinohjaus

    vii.

    huolto-ohjelma

    viii.

    torjuntavalmius ja torjunta

    ix.

    ympäristölainsäädännön noudattamisen varmistaminen;

    V.

    toimivuuden varmistaminen ja korjaavien toimien toteuttaminen kiinnittämällä erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin:

    i.

    seuranta ja mittaukset (ks. myös yleisiä tarkkailuperiaatteita koskeva vertailuasiakirja)

    ii.

    korjaavat ja ennalta ehkäisevät toimet

    iii.

    tietokantojen ylläpitäminen

    iv.

    riippumattomat (tapauksen mukaan) sisäiset ja ulkoiset tarkastukset sen määrittämiseksi, onko EMS suunniteltujen järjestelyjen mukainen ja onko sen täytäntöönpano ja ylläpito asianmukaista;

    VI.

    ylimmän johdon toimet EMS:n ja sen jatkuvan toimivuuden, riittävyyden ja tehokkuuden tarkastamiseksi;

    VII.

    puhtaampien tekniikoiden kehityksen seuraaminen;

    VIII.

    laitoksen mahdollisen käytöstäpoiston ympäristövaikutusten tarkastelu suunniteltaessa uutta laitosta ja koko sen elinkaaren ajan;

    IX.

    alakohtaisen vertailuanalyysin säännöllinen soveltaminen.

    Soveltamisala

    EMS:n soveltamisala (esim. tietojen taso) ja luonne (esim. standardoitu tai standardoimaton) ovat yleensä sidoksissa laitoksen luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen sekä sen mahdollisten ympäristövaikutusten vaihteluväliin.

    1.1.2   Energianhallinta

    2.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään lämpöenergian kulutusta käyttämällä seuraavien menetelmien yhdistelmää:

    I.

    parannetut ja optimoidut järjestelmät, jotta saavutetaan prosessin muuttujille määritellyn tason mukainen sujuva ja vakaa prosessi, käyttämällä

    i.

    prosessinohjauksen optimointia mukaan lukien tietokonepohjaiset automaattiset valvontajärjestelmät

    ii.

    nykyaikaisia gravimetrisiä kiinteän polttoaineen syöttöjärjestelmiä

    iii.

    mahdollisimman paljon esilämmitystä ottaen huomioon prosessin rakenne.

    II.

    hukkalämmön talteenotto prosesseista, erityisesti niiden jäädytysalueilta

    III.

    optimoitu höyryn- ja lämmönhallinta

    IV.

    lämpövirtojen mahdollisimman tehokas uudelleenkäyttö prosessissa.

    Energianhallinnan osalta ks. energiatehokkuutta koskeva ENE BREF.

    BAT I.i kohdan kuvaus

    Teräksentuotantolaitoksen yleisen energiatehokkuuden parantamisen kannalta tärkeitä ovat

    energiankulutuksen optimointi

    suurimpien energiavirtojen ja polttoprosessien reaaliaikainen seuranta alueella mukaan lukien kaikkien kaasujen fakkelipolttojen seuranta energiahäviöiden torjumiseksi, pikahuollon mahdollistaminen ja keskeytymättömän tuotantoprosessin saavuttaminen

    kunkin prosessin keskimääräisen energiankulutuksen tarkistamiseen käytettäviä välineitä koskeva raportointi ja analysointi

    erityisten energiankulutustasojen määrittely käytettäviä prosesseja varten ja niiden vertailu pitkällä aikavälillä

    energiatehokkuutta koskevassa BAT-vertailuasiakirjassa määriteltyjen energiakatselmusten suorittaminen esimerkiksi kustannustehokkaiden energiansäästömahdollisuuksien selvittämiseksi.

    BAT II–IV:n kuvaus

    Lämmön talteenoton ja siten terästeollisuuden energiatehokkuuden parantamiseen käytetään muun muassa seuraavia prosessinsisäisiä menetelmiä:

    lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jonka yhteydessä hukkalämpö otetaan talteen lämmönvaihdinten avulla ja jaetaan joko teräksentuotantolaitoksen muihin osiin tai kaukolämpöverkostoon

    höyrykattiloiden tai asianmukaisten järjestelmien asentaminen suuriin uudelleenlämmitysuuneihin (uunit voivat kattaa osan höyryntarpeesta)

    palamisilman esilämmitys uuneissa ja muut polttojärjestelmät polttoaineen säästämiseksi ottamalla huomioon haittavaikutukset, toisin sanoen typpioksidien lisääntyminen poistokaasussa

    höyry- ja kuumavesiputkien eristäminen

    lämmön talteenotto tuotteista, esimerkiksi sintteristä

    mikäli teräs on jäähdytettävä, lämpöpumppujen ja aurinkopaneelien käyttö

    savukaasuvaraajien käyttö korkean lämpötilan uuneissa

    hapen haihduttaminen ja kompressorin jäähdyttäminen energian vaihtamiseksi vakiomallisten lämmönvaihdinten kautta

    masuunin huippukaasun paineenalennusturbiinin käyttö, jotta masuunissa syntyneen kaasun kineettinen energia voidaan muuttaa sähkövoimaksi.

    BAT II–IV:n soveltamisala

    Yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto (CHP) soveltuu kaikille lämmöntarpeeltaan sopivien kaupunkialueiden läheisyydessä sijaitseville rauta- ja terästehtaille. Erityistarkoituksiin käytettävän energian kulutukseen vaikuttavat prosessin soveltamisala, tuotteen laatu ja laitoksen tyyppi (esim. tyhjiökäsittelyn määrä tavallisessa happipuhalluskonvertterissa (BOF), jäähdytyslämpötila ja tuotteiden paksuus).

    3.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään primäärienergian kulutusta optimoimalla energiavirtojen sekä koksikaasun, masuunikaasun ja konvertterikaasun kaltaisten tuotettujen prosessikaasujen käyttö.

    Kuvaus

    Teräksentuotantolaitoksen energiatehokkuutta pyritään parantamaan optimoimalla prosessikaasun käyttö seuraavilla prosessinsisäisillä menetelmillä:

    kaasukellojen käyttö kaikkia sivutuotteena syntyviä kaasuja varten tai muiden asianmukaisten järjestelmien käyttö lyhytaikaista varastointia ja paineentasausta varten

    jos kaasujen fakeloinnissa on energiahäviöitä, paineen lisääminen kaasuverkossa prosessikaasujen käytön lisäämiseksi, minkä tuloksena käyttöaste kasvaa

    lämpösisällöltään erilaisten prosessikaasujen rikastus erilaisia käyttökohteita varten

    lämmitysuunien lämmittäminen prosessikaasulla

    tietokoneohjatun lämpöarvojen valvontajärjestelmän käyttö

    koksikaasun ja savukaasun lämpötilatietojen kirjaaminen ja käyttö

    energiantalteenottolaitosten prosessikaasuja koskevan kapasiteetin asianmukainen mitoitus erityisesti ottamalla huomioon prosessikaasujen vaihtelevuus.

    Soveltamisala

    Erityistarkoituksiin käytettävän energian kulutus määräytyy seuraavien tekijöiden perusteella: prosessin soveltamisala, tuotteen laatu ja laitoksen tyyppi (esim. tyhjiökäsittelyn määrä tavallisessa happipuhalluskonvertterissa, jäähdytyslämpötila ja tuotteiden paksuus).

    4.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään käyttämään koksikaasun, josta on poistettu rikki ja pöly, ylijäämää sekä pölyerotuksella käsiteltyä masuunikaasua ja konverttikaasua (yhdessä tai erikseen) höyrykattiloissa tai yhdistetyissä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksissa höyryn, sähkön ja/tai lämmön tuottamiseksi käyttämällä ylimääräistä hukkalämpöä sisäisissä tai ulkoisissa lämpöverkostoissa, mikäli kysyntää ilmenee kolmannen osapuolen taholta.

    Soveltamisala

    Kolmannen osapuolen yhteistyöhalu ja suostumus eivät välttämättä ole käyttäjän valvonnassa eivätkä tämän vuoksi välttämättä kuulu luvan soveltamisalaan.

    5.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mahdollisimman pieneen sähköenergian kulutukseen käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    sähkönkäytön hallintajärjestelmät

    II.

    energiatehokkaat jauhatus-, pumppaus-, tuuletus- ja kuljetuslaitteet sekä muut sähkölaitteet.

    Soveltamisala

    Taajuusmuuttajilla varustettuja pumppuja ei voida käyttää, jos pumppujen toimintavarmuus vaikuttaa oleellisesti prosessin turvallisuuteen.

    1.1.3   Materiaalien hallinta

    6.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään optimoimaan sisäisten materiaalivirtojen hallinta ja valvonta ympäristön pilaantumisen ja tuhoutumisen ehkäisemiseksi, sisäänmenevien raaka-aineiden asianmukaisen laadun varmistamiseksi, uudelleenkäytön ja kierrätyksen mahdollistamiseksi, prosessin tehokkuuden parantamiseksi ja metallin saannon optimoimiseksi.

    Kuvaus

    Syöttöainesten ja tuotantojäämien asianmukainen varastointi ja käsittely voivat auttaa minimoimaan varastoimispaikoista ja kuljetinhihnoilta sekä vastaanottopaikoilta peräisin olevia ilman pölypäästöjä ja välttämään maaperän, pohjaveden ja pintavalumavesien pilaantumista (ks. myös BAT 11).

    Noudattamalla teräksentuotantolaitoksista sekä muista laitoksista ja muilta aloilta peräisin olevien jäämien ja jätteiden asianmukaisen hallinnan periaatteita voidaan maksimoida sisäinen ja/tai ulkoinen käyttö raaka-aineina (ks. myös BAT 8, 9 ja 10).

    Materiaalien hallintaan sisältyy teräksentuotantolaitoksesta peräisin olevien jäämien kokonaismäärään sisältyvien pienten osien, joita ei voida hyödyntää taloudellisesti, hallittu hävittäminen.

    7.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään alentamaan asianomaisten epäpuhtauksien päästötasoja valitsemalla asianmukaiset kierrätysteräslaadut ja muut raaka-aineet. Kierrätysteräksen osalta parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään tarkastamaan asianmukaisesti näkyvät epäpuhtaudet, jotka saattavat sisältää raskasmetalleja, erityisesti elohopeaa, tai jotka saattavat johtaa polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) ja polykloorattujen bifenyylien (PCB) muodostumiseen.

    Kierrätysteräksen käytön parantamiseksi voidaan käyttää seuraavia menetelmiä joko erikseen tai yhdessä:

    tuotantoprofiiliin soveltuvien hyväksymisperusteiden täsmentäminen kierrätysteräksen ostotilauksissa

    hyvän tietämyksen ylläpitäminen kierrätysteräksen koostumuksesta seuraamalla tiiviisti kierrätysteräksen alkuperää; poikkeustapauksissa kierrätysteräksen koostumuksen kuvauksessa voidaan käyttää apuna sulatuskoetta

    asianmukaisten vastaanottolaitteiden ja tarkistustoimitusten käyttö

    menettelyt laitoksen käyttöön soveltumattoman kierrätysteräksen poissulkemiseksi

    kierrätysteräksen varastointi eri perusteiden (esim. koko, metalliseokset, puhtausaste) nojalla; kierrätysteräksen varastointi varautumalla mahdollisiin maaperään kohdistuviin epäpuhtauspäästöihin käyttämällä läpäisemättömiä pintoja ja vedenpoisto- ja talteenottojärjestelmää; käyttämällä tällaisen järjestelmän tarvetta mahdollisesti vähentävää katosta

    kierrätysteräskuorman järjestäminen eri sulatteiden mukaan ottamalla huomioon koostumustiedot, jotta parhaiten soveltuvaa kierrätysterästä voidaan käyttää teräksen valmistukseen (tämä on joissakin tapauksissa keskeisen tärkeää, jotta voidaan välttää ei-toivotut osat, ja joissakin tapauksissa sen vuoksi, että metalliseoksessa voitaisiin hyödyntää kierrätysteräkseen sisältyviä teräksen valmistukseen tarvittavia osia)

    kaiken sisäisesti syntyneen kierrätysteräksen ripeä palautus romuttamoon kierrätystä varten

    käyttö- ja hallinnointisuunnitelman olemassaolo

    kierrätysteräksen lajittelu vaarallisten ja muihin kuin rautaseoksiin sisältyvien epäpuhtauksien – erityisesti polykloorattujen bifenyylien (PCB) ja öljyn tai rasvan – riskin minimoimiseksi. Yleensä tästä huolehtii kierrätysteräksen toimittaja, mutta turvallisuussyistä käyttäjä tarkastaa kaikki romukuormat tiivistetyissä säiliöissä. Tämän vuoksi voidaan tapauksen mukaan tarkistaa samanaikaisesti mahdolliset epäpuhtaudet. Pienten muovimäärien (esim. muovipäällysteisten komponenttien) arviointi saattaa olla tarpeen.

    radioaktiivisuusvalvonta YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) asiantuntijaryhmän puitesuositusten mukaan

    elohopeaa sisältävien komponenttien pakollisen romuajoneuvoista ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (WEEE) poistamisen, josta kierrätysteräksen jalostajat vastaavat, täytäntöönpanoa voidaan parantaa

    vahvistamalla elohopeattomuus kierrätysteräksen ostosopimuksissa

    kieltäytymällä näkyviä elektroniikan komponentteja ja elektronisia kokoonpanoja sisältävästä romusta.

    Soveltamisala

    Kierrätysteräksen valitseminen ja lajittelu eivät välttämättä ole kaikilta osin käyttäjän valvonnassa.

    1.1.4   Prosesseissa syntyvien jäämien, kuten sivutuotteiden ja jätteen, hallinta

    8.   Kiinteitä jäämiä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään varmistamaan integroitujen ja operatiivisten menetelmien käyttö jätteen minimoimiseksi sisäisen käytön avulla tai soveltamalla erityisiä kierrätysprosesseja (sisäisesti tai ulkoisesti).

    Kuvaus

    Hyvin rautapitoisten jäämien kierrätyksessä käytetään erikoistekniikoita, kuten OxyCup®-kuilu-uunia, DK-prosessia, sulamista vähentäviä prosesseja tai kylmämenetelmällä suoritettavaa pelletointia/briketointia sekä jaksoissa 9.2–9.7. mainittuja tuotantojäämiin sovellettavia tekniikoita.

    Soveltamisala

    Koska edellä mainitut prosessit voidaan antaa kolmannen osapuolen vastuulle, kierrätys itsessään ei välttämättä ole rauta- ja terästehtaan käyttäjän valvonnassa, minkä vuoksi se ei välttämättä kuulu luvan soveltamisalaan.

    9.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mahdollisuuksien mukaan maksimoimaan sellaisten kiinteiden jäämien, joita ei voida käyttää tai kierrättää BAT 8:n mukaan, ulkopuolinen käyttö tai kierrätys jätemääräysten mukaisesti. Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ohjaamaan hallitusti sellaisia jäämiä, joita ei voida välttää eikä kierrättää.

    10.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään varmistamaan parhaiden toimintatapojen ja kunnossapitokäytäntöjen noudattaminen kaikkien kiinteiden jäämien talteenoton, käsittelyn, varastoinnin ja kuljetuksen sekä vastaanottopaikkojen huuvavarustelun osalta, jotta voidaan estää päästöjen kulkeutuminen ilmaan ja veteen.

    1.1.5   Raaka-aineiden ja välituotteiden varastoinnista, käsittelystä ja kuljetuksesta aiheutuvat pölyn hajapäästöt

    11.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään estämään materiaalien varastoinnista, käsittelystä ja kuljetuksesta aiheutuvat pölyn hajapäästöt tai vähentämään niitä käyttämällä yhtä tai useampaa edellä mainituista menetelmistä.

    Päästövähennystekniikoiden osalta parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään optimoimaan talteenottotehokkuus ja sen jälkeen suoritettava puhdistus käyttämällä jäljempänä mainittujen kaltaisia asianmukaisia menetelmiä. Etusijalle asetetaan pölypäästöjen talteenotto mahdollisimman lähellä syntypaikkaa.

    I.

    Yleisiä menetelmiä ovat

    pölyn hajapäästöjä koskevan toimintasuunnitelman luominen teräksentuotantolaitoksen EMS:n yhteydessä;

    sen harkitseminen, onko korkeita lukemia ympäristöön aiheuttavaksi PM10-hiukkasten lähteeksi katsottavat toimet keskeytettävä väliaikaisesti; tätä varten tarvitaan riittävät PM10-monitorit ja niihin liittyvä tuulensuunnan ja -voimakkuuden seuranta, jotta lentopölyn tärkeimmät lähteet voidaan kohdentaa ja tunnistaa kolmiomittausten avulla.

    II.

    Irtotavarana olevan raaka-aineen käsittelyn ja kuljetuksen aikaisten pölypäästöjen ehkäisemiseen käytetään muun muassa seuraavia menetelmiä:

    pitkien varastokasojen sijoittaminen vallitsevan tuulensuunnan mukaisesti

    suojan tarjoaminen asentamalla tuuliesteitä tai käyttämällä hyväksi maastonmuotoja

    toimitettujen materiaalien kosteuspitoisuuden valvonta

    erityisen huomion kohdistaminen menettelyihin, jotta voidaan välttää materiaalien tarpeeton käsittely ja pitkät koteloimattomat purkurännit

    hallittu käsittely kuljettimilla, suppiloissa jne.

    pölyntorjunta vesisuihkeella käyttäen tarvittaessa apuna esimerkiksi lateksia

    laitteistojen tiukat huoltostandardit

    tiukat kunnossapitostandardit, erityisesti teiden puhdistus ja kostutus

    siirrettävien ja kiinteiden pölynimulaitteiden käyttö

    pölyntorjunta tai pölynpoisto ja letkusuodinlaitteiston käyttö merkittävien pölynlähteiden vaikutusten torjumiseen

    vähäpäästöisten lakaisuautojen käyttö kovapintaisten teiden tavanomaiseen puhdistukseen.

    III.

    Materiaalien toimittamista ja varastointia ja niistä reklamointia koskevissa toiminnoissa käytetään seuraavia menetelmiä:

    purkusuppiloiden täydellinen kotelointi rakennuksessa, joka pölyävien materiaalien vuoksi varustetaan suodatetun ilman poistolla, tai suppiloiden varustaminen ohjauslevyillä varustetuilla pölynerottimilla ja purkuritilöillä sekä pölynpoisto- ja puhdistusjärjestelmällä

    purkurännien korkeuden rajoittaminen mahdollisuuksien mukaan enintään 0,5 metriin

    pölyntorjunta vesisuihkeella (käyttämällä mieluiten kierrätysvettä)

    varastosäiliöiden varustaminen tarvittaessa suodinlaitteilla pölyn leviämisen estämiseksi

    täysin koteloitujen laitteiden käyttö johdettaessa varastosäiliöiden sisältöä ulos

    tarvittaessa kierrätysteräksen varastointi katetuilla, kovapintaisilla alueilla maaperän pilaantumisriskin vähentämiseksi (käyttämällä täsmätoimitusta varastoalueen koon ja siten päästöjen minimoimiseksi)

    varastokasoihin kohdistuvien häiriöiden minimointi

    varastokasojen korkeuden rajoittaminen ja niiden yleisen muodon valvominen

    käytettävissä olevien tilojen sallimissa rajoissa varastointi rakennuksiin tai astioihin mieluummin kuin ulkoisiin varastokasoihin

    tuulensuojien luominen aukeille alueille maaston tai maavallien avulla tai istuttamalla pitkiä nurmikoita ja ikivihreitä puita pölyn leviämisen estämiseksi ja absorboimiseksi ilman pitkäaikaisia haittoja

    eloperäisen aineksen lisääminen kaatopaikoille ja kuonakasoihin hydraulisesti

    alueen uudistaminen istutusten avulla peittämällä käyttämättömät alueet pintakerroksella ja istuttamalla ruohoa, pensaita ja muuta maaperän peittävää kasvillisuutta

    pinnan kostuttaminen käyttämällä kestäviä pölyä sitovia aineita

    pinnan peittäminen suojapeitteillä tai käsittelemällä varastokasojen pinnat (esim. lateksilla)

    varastotilan seinien tukeminen altistuvan pinnan minimoimiseksi

    tarvittaessa läpäisemättömiin pintoihin voidaan lisäksi sisällyttää betonia ja huolehtia vedenpoistosta.

    IV.

    Jos polttoaine ja raaka-aineet toimitetaan meritse ja pölypäästöt uhkaavat muodostua suuriksi, kyseeseen tulevat muun muassa seuraavat menetelmät:

    automaattisella rahdinpurkujärjestelmällä varustettujen alusten tai koteloitujen tyhjennyslaitteiden käyttö; muutoin kahmarityyppisen aluksen purkulaitteiden tuottama pöly on minimoitava varmistamalla toimitettavan materiaalin asianmukainen kosteuspitoisuus, minimoimalla purkurännien korkeus ja käyttämällä vesisuihkeita tai -sumutteita aluksen purkusuppilon suussa

    meriveden välttäminen sumutettaessa malmia tai sulatteita vedellä, koska merivettä käytettäessä natriumkloridi tarttuu sintraamon sähkösuotimiin; ylimääräinen kloorin syöttö raaka-aineena saattaa myös lisätä (esim. polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F)) päästöjä ja vaikeuttaa suodattimiin kertyvän pölyn kierrätystä

    hiili-, kalkki- ja kalsiumkarbidijauheen varastointi tiivistetyissä siiloissa ja niiden kuljetus pneumaattisesti tai varastointi ja kuljetus tiivistetyissä pusseissa.

    V.

    Junien ja rekkojen kuorman purkamiseen käytetään muun muassa seuraavia menetelmiä:

    pölypäästöjen muodostumisen mahdollisesti edellyttämä erityisten, yleensä koteloitujen purkuvälineiden käyttö.

    VI.

    Hyvin tuuliherkkien materiaalien, joihin liittyy merkittävien pölypäästöjen riski, osalta kyseeseen tulevat muun muassa seuraavat menetelmät:

    mahdollisesti täysin koteloitujen ja letkusuodinlaitteiston avulla puhdistettujen vastaanottopaikkojen, täryseulojen, murskainten, suppiloiden ja vastaavien käyttö

    keskus- tai paikallisten pölynimujärjestelmien käyttö mieluummin kuin valumien poistaminen huuhtomalla, koska vaikutukset rajoittuvat yhteen välineeseen ja materiaalin kierrätys on helpompaa.

    VII.

    Kuonan käsittelyyn ja jalostukseen käytetään muun muassa seuraavia menetelmiä:

    kuonaraekasojen pitäminen kosteina kuonan käsittelyä ja jalostusta varten, koska kuivunut masuunikuona ja teräskuona voivat synnyttää pölyä

    tehokkaalla erotusominaisuudella ja letkusuotimilla varustettujen koteloitujen kuonanmurskainten käyttö pölypoistojen vähentämiseksi.

    VIII.

    Kierrätysteräksen käsittelyyn käytetään muun muassa seuraavia menetelmiä:

    kierrätysteräksen varastointi suojan alla ja/tai betonilattialla, jotta voidaan minimoida ajoneuvon liikkeistä johtuva pölyäminen.

    IX.

    Materiaalien kuljetuksen yhteydessä voidaan käyttää muun muassa seuraavia menetelmiä:

    yleisiltä valtateiltä pääsyn mahdollistavien kohtien minimointi

    pyörienpesuvälineiden käyttö, jotta voidaan estää liejun ja pölyn kulkeutuminen yleisille teille

    kovien pintojen (betoni tai asfaltti) käyttö kuljetusväylillä, jotta voidaan minimoida pölypilvien syntyminen materiaalikuljetusten aikana, ja teiden puhtaanapito

    ajoneuvojen pääsyn rajoittaminen määrätyille väylille aitojen, ojien tai kierrätyskuonasta muodostettavien vallien avulla

    pölyävien väylien kostuttaminen vesisuihkeella esimerkiksi kuonan käsittelytoimien yhteydessä

    sen varmistaminen, että kuljetusajoneuvot eivät ole liian täysiä, jotta voidaan estää mahdolliset valumiset

    sen varmistaminen, että kuljetusajoneuvoissa on tarvittavat peitemateriaalit kuljetettavan materiaalin peittämiseksi

    kuljetusten lukumäärän minimointi

    suljettujen tai koteloitujen kuljettimien käyttö

    mikäli mahdollista, putkimaisten kuljettimien käyttö, jotta voidaan minimoida erisuuntaisten hihnojen välillä alueilla tapahtuvista materiaalien siirroista aiheutuva materiaalihävikki

    hyvän toimintatavan mukaiset tekniikat siirrettäessä sulaa metallia ja senkkakäsittelyn yhteydessä

    pölynpoisto kuljettimien vastaanottopaikoilla.

    1.1.6   Vesi- ja jätevesihuolto

    12.   Parhailla käytettävissä olevilla jätevesihuoltotekniikoilla pyritään ehkäisemään, ottamaan talteen ja erottamaan jätevesityyppejä, maksimoimaan sisäinen kierrätys ja soveltamaan asianmukaista käsittelyä kunkin loppuvirran kohdalla. Tässä yhteydessä käytetään esimerkiksi öljynerottimia, suodatusta tai selkeytystä. Mainittujen edellytysten täyttyessä voidaan käyttää seuraavia menetelmiä:

    juomaveden käytön välttäminen tuotantolinjoilla

    järjestelmissä kiertävän veden määrän ja/tai tilavuuden lisääminen rakennettaessa uusia laitoksia tai nykyaikaistettaessa/parannettaessa nykyisiä laitoksia

    saapuvan makean veden keskitetty jakelu

    vesiputousveden käyttö, kunnes yksittäiset parametrit saavuttavat lailliset tai tekniset rajat

    veden käyttö muissa laitoksissa, jos se vaikuttaa ainoastaan veden yksittäisiin parametreihin ja jos edelleenkäyttö on mahdollista

    käsitellyn ja käsittelemättömän jäteveden pitäminen erillään toisistaan; tämän toimenpiteen ansiosta jätevettä voidaan käsitellä eri tavoin kohtuukustannuksin

    mahdollisuuksien mukaan sadeveden käyttö.

    Soveltamisala

    Vesihuoltoa teräksentuotantolaitoksessa rajoittavat ensisijaisesti makean veden saatavuus ja laatu sekä paikalliset oikeudelliset vaatimukset. Nykyisissä laitoksissa vesikierron nykyinen kytkentäjärjestelmä saattaa rajoittaa sovellettavuutta.

    1.1.7   Seuranta

    13.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mittaamaan tai arvioimaan kaikkia käytettäviä parametreja, jotka ovat tarpeen prosessin ohjaamiseksi valvomoista käsin nykyaikaisten tietokonepohjaisten järjestelmien avulla, jotta prosesseja voidaan jatkuvasti säätää ja optimoida reaaliajassa, varmistaa vakaa ja sujuva prosessointi ja lisätä siten energiatehokkuutta sekä maksimoida saanto ja parantaa huoltokäytäntöjä.

    14.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mittaamaan jaksoihin 1.2–1.7 sisältyvien prosessien suurimmista päästölähteistä peräisin olevia piipun kautta ulos johdettavia poistokaasuja aina kun BAT-AEL-arvot ovat tiedossa sekä rauta- ja terästehtaiden prosessikaasulla toimivissa voimalaitoksissa.

    Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mittaamaan jatkuvasti ainakin seuraavia päästöjä:

    pölyn, typpioksidien (NOX) ja rikkidioksidin (SO2) primääripäästöt sintrausnauhoilta

    typpioksidi- (NOX) ja rikkidioksidi- (SO2) päästöt pelletointilaitosten arinanauhalta

    valulaitosten pölypäästöt

    pölyn sekundääripäästöt tavallisista happipuhallusmasuuneista

    typpioksidi- (NOX) päästöt voimalaitoksista

    pölypäästöt suurista valokaariuuneista.

    Muiden päästöjen osalta parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään seuraamaan jatkuvan päästöntarkkailun käytön tarvetta massan virtauksen ja päästöjen ominaisuuksien mukaan.

    15.   Sellaisten relevanttien päästölähteiden osalta, joita ei mainita BAT 14 kohdassa, parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mittaamaan kaikista jaksoihin 1.2–1.7 sisältyvistä prosesseista ja rauta- ja terästehtaiden prosessikaasulla toimivista voimalaitoksista peräisin olevia päästöjä sekä kaikkia tutkittavia prosessikaasujen komponentteja/epäpuhtauksia sekä määräaikaisin että ajoittaisin mittauksin. Tähän sisältyy prosessikaasujen, piipun kautta ulos johdettavien poistokaasujen ja polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) ajoittainen seuranta sekä jätevesipäästöjen tarkkailu. Hajapäästöt (ks. BAT 16) eivät sisälly tähän.

    Kuvaus (BAT 14 ja 15).

    Prosessikaasujen seurannan avulla saadaan tietoja prosessikaasujen koostumuksesta ja epäsuorista päästöistä, jotka ovat peräisin prosessikaasujen palamisesta, esimerkiksi pöly-, raskasmetalli- ja SOx-päästöistä.

    Piipun kautta ulos johdettavia poistokaasuja voidaan mitata säännöllisillä, määräajoin tehtävillä riittävän pitkän ajanjakson kattavilla ajoittaisilla mittauksilla, jotka suoritetaan relevanteilla pistemäisillä päästölähteillä edustavien päästöarvojen saamiseksi.

    Jätevesipäästöjen tarkkailemiseen liittyvään näytteenottoon sekä veden ja jäteveden analysointiin tarkoitettuihin monilukuisiin menettelyihin lukeutuvat muun muassa seuraavat standardoidut tekniikat:

    satunnaisnäyte, jolla tarkoitetaan jätevesivirrasta otettua yksittäistä näytettä

    yhdistetty näyte, jolla tarkoitetaan tietyn ajan kuluessa otettua jatkuvaa näytettä tai näytettä, joka koostuu useista tietyn ajan kuluessa joko jatkuvilla tai ajoittaisilla mittauksilla otetuista näytteistä, jotka on yhdistetty

    hyväksyttävällä satunnaisnäytteellä tarkoitetaan vähintään viiden satunnaisnäytteen, jotka on otettu enintään kahden tunnin kuluessa vähintään kahden minuutin välein, yhdistettyä näytettä.

    Seurannassa on noudatettava sovellettavia EN- tai ISO-standardeja. Jos EN- tai ISO-standardeja ei ole saatavilla, on käytettävä sellaisia kansallisia tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla voidaan taata vastaavat tieteelliset laatukriteerit täyttävien tietojen toimittaminen.

    16.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään määrittämään relevanteista lähteistä peräisin olevien hajapäästöjen suuruusluokka noudattamalla jäljempänä mainittuja menetelmiä. Mahdollisuuksien mukaan on käytettävä mieluummin suoria kuin epäsuoria mittausmenetelmiä tai päästökerrointen avulla tehtyihin laskelmiin perustuvia arvioita.

    Suorat mittausmenetelmät, joissa päästöt mitataan syntypaikalla. Tässä tapauksessa voidaan mitata tai määrittää pitoisuudet ja massavirrat.

    Epäsuorat mittausmenetelmät, joissa päästö määritetään tietyllä etäisyydellä syntypaikasta; pitoisuuksien ja massavirran suora mittaaminen ei ole mahdollista.

    Laskeminen päästökerrointen avulla.

    Kuvaus

    Suora tai osittain suora mittaus

    Esimerkkejä suorista mittauksista ovat tuulitunneleissa tehtävät mittaukset, joissa käytetään huuvia tai muita menetelmiä, kuten osittain suorat päästömittaukset teollisuuslaitoksen katolla. Viimeksi mainitussa tapauksessa mitataan tuulen nopeus ja katon poistoaukon alue sekä määritetään kaasuvirtaama. Katon poistoaukon mittaustason poikkileikkaus jaetaan pinta-alaltaan samansuuruisiin osiin (ruutumittaus).

    Epäsuorat mittaukset

    Esimerkkejä epäsuorista mittauksista ovat muun muassa merkkikaasujen käyttö, RDM (reverse dispersion modelling) -menetelmät ja massatasapainomenetelmä, jossa sovelletaan LIDAR-tekniikkaa (light detection and ranging).

    Päästöjen laskeminen päästökerrointen avulla

    Perusmateriaalin varastoinnista ja käsittelystä syntyvien pölyn hajapäästöjen arviointia ja liikenteestä aiheutuvan tiepölyn sidontaa varten on annettu seuraavat päästökerrointen käyttöä koskevat ohjeet:

    VDI 3790, osa 3

    US EPA AP 42.

    1.1.8   Käytöstäpoisto

    17.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään käytöstäpoiston jälkeistä pilaantumista käyttämällä jäljempänä mainittuja menetelmiä tarpeen mukaan.

    Käytöstä poistettavan laitoksen käytöstäpoistoon liittyviä suunnittelunäkökulmia:

    I.

    laitoksen mahdollisen käytöstäpoiston ympäristövaikutusten tarkastelu suunniteltaessa uutta laitosta, koska ennakkosuunnittelu helpottaa käytöstäpoistoa ja tekee siitä puhtaampaa ja edullisempaa

    II.

    käytöstäpoistoon liittyy maa-alueiden (ja pohjaveden) pilaantumista koskevia ympäristöriskejä sekä suuria määriä kiinteää jätettä; ennaltaehkäisevät menettelyt ovat prosessikohtaisia, mutta tältä osin voidaan mainita seuraavat yleiset näkökohdat:

    i.

    maanalaisten rakenteiden välttäminen

    ii.

    purkamista helpottavien ominaisuuksien sisällyttäminen

    iii.

    helposti puhdistettavien pintojen valitseminen

    iv.

    kemikaalien tarttumisen minimoiva ja nesteenpurkua tai puhdistusta helpottava laitekonfiguraatio

    v.

    asteittaisen sulkemisen mahdollistavien joustavien, koteloitujen yksiköiden suunnittelu

    vi.

    mahdollisuuksien mukaan biohajoavien ja kierrätettävien materiaalien käyttö.

    1.1.9   Melu

    18.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään melupäästöjä relevanteista lähteistä raudan ja teräksen valmistusprosesseissa käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä paikallisten olosuhteiden perusteella ja mukaisesti:

    melunvähentämisstrategian käyttöönotto

    tarvittaessa eri toimien/yksiköiden melueristys

    eri toimien/yksiköiden tärinäeristys

    sisäinen ja ulkoinen vuoraus iskunvaimennusmateriaalilla

    muun muassa materiaalien muuntamiseen liittyviin äänekkäisiin toimiin käytettävien rakennusten äänieristäminen

    esimerkiksi rakennuksista tai luonnonesteistä muodostuvien meluvallien rakentaminen esimerkiksi istuttamalla puita ja pensaita suojellun alueen ja äänekkään toiminnon välille

    poistokaasupiippujen äänenvaimentimet

    melusuojatuissa rakennuksissa sijaitsevien putkien ja ääripuhaltimien eristäminen

    suljettujen tilojen ovien ja ikkunoiden sulkeminen.

    1.2   Sintraamoja koskevat BAT-päätelmät

    Jollei toisin mainita, tässä jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä voidaan soveltaa kaikkiin sintraamoihin.

    Ilmapäästöt

    19.   Yhdistämistä/sekoittamista koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään tai vähentämään pölyn hajapäästöjä tiivistämällä hienojakoista materiaalia kosteuspitoisuuden säädön avulla (ks. myös BAT 11).

    20.   Sintraamojen primääripäästöjä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään sintrausnauhalla syntyvien jätekaasujen pölypäästöjä letkusuotimen avulla.

    Nykyisten laitosten primääripäästöjä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään sintrausnauhalla syntyvien jätekaasujen pölypäästöjä käyttämällä kehittyneitä sähkösuotimia, mikäli letkusuotimia ei ole käytettävissä.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 1–15 mg/Nm3 letkusuotimelle ja < 20–40 mg/Nm3 kehittyneelle sähkösuotimelle (joka on suunniteltava ja jota on käytettävä siten, että nämä arvot saavutetaan), kumpikin määritettynä päiväkohtaisena keskiarvona.

    Letkusuodin

    Kuvaus

    Sintraamoissa letkusuotimia käytetään yleensä sähkösuotimen tai syklonin jälkeisessä prosessivaiheessa, mutta niitä voidaan käyttää myös erillislaitteina.

    Soveltamisala

    Nykyisten laitosten osalta saattaa olla tarpeen soveltaa vaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi sähkösuotimeen varattavaa tilaa prosessin myöhemmässä vaiheessa tapahtuvan asennuksen varalta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nykyisen sähkösuotimen ikään ja toimivuuteen.

    Kehittynyt sähkösuodin

    Kuvaus

    Kehittyneille sähkösuotimille on ominaista yksi tai useampi seuraavista tekniikoista:

    tehokas prosessinohjaus

    ylimääräiset sähkökentät

    mukautettu sähkökentän voimakkuus

    mukautettu kosteuspitoisuus

    käsittely lisäaineilla

    korkeat tai vaihtelevat jännitteet

    nopeavasteinen jännite

    suurenergisen pulssin superponointi

    liikkuvat elektrodit

    elektrodin levyjen välisen etäisyyden tai muiden ominaisuuksien suurentaminen, mikä parantaa päästövähennystehokkuutta.

    21.   Sintrausnauhalta tapahtuvia primääripäästöjä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään tai vähentämään elohopeapäästöjä valitsemalla raaka-aineita, jotka sisältävät vähän elohopeaa (ks. BAT 7) tai käsittelemään jätekaasu yhdessä aktiivihiilen tai aktiivisen ruskohiilikoksin injektoinnin kanssa.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä elohopean päästötaso on < 0,03–0,05 mg/Nm3, joka on näytteenottojakson keskiarvo (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä kertamittaus).

    22.   Sintrausnauhalta tapahtuvia primääripäästöjä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään rikkioksidi- (SOX) päästöjä käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    syötettävän rikin määrän pienentäminen käyttämällä koksimurskaa, jonka rikkipitoisuus on pieni

    II.

    syötettävän rikin määrän pienentäminen minimoimalla koksimurskan kulutus

    III.

    syötettävän rikin määrän pienentäminen käyttämällä rautamalmia, jonka rikkipitoisuus on pieni

    IV.

    asianmukaisten adsorptioapuaineiden syöttö sintrausnauhan jätekaasuputkeen ennen letkusuotimen avulla tapahtuvaa pölynpoistoa (ks. BAT 20)

    V.

    märkä rikinpoisto tai regeneroidun aktiivihiilen (RAC) käyttöön perustuva prosessi (kiinnittämällä erityistä huomiota käytön edellytyksiin).

    BAT:n soveltamiseen liittyvä rikkioksidien (SOX) päästötaso BAT I–IV:n osalta on < 350–500 mg/Nm3 ilmaistuna rikkidioksidina (SO2) ja määritettynä päiväkohtaisena keskiarvona; matalampi arvo liittyy BAT IV:ään.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä rikkioksidien (SOX) päästötaso BAT V:n osalta on < 100 mg/Nm3 ilmaistuna rikkidioksidina (SO2) ja määritettynä päiväkohtaisena keskiarvona.

    BAT V:ssä tarkoitetun RAC-prosessin kuvaus

    Kuivat rikinpoistotekniikat perustuvat siihen, että aktiivihiili adsorboi SO2:n. Kun aktiivihiili, johon on imeytetty SO2:ta, regeneroidaan, prosessin tulosta nimitetään regeneroiduksi aktiivihiileksi (RAC). Tällöin voidaan käyttää korkealaatuista kallista aktiivihiilityyppiä, ja sivutuotteena saadaan rikkihappoa (H2SO4). Peti regeneroidaan joko vedellä tai termisesti. Joissakin tapauksissa nykyisen rikinpoistoyksikön prosessin loppuvaiheen ”hienosäätöön” käytetään ruskohiilipohjaista aktiivihiiltä. Tällöin SO2:lla imeytetty aktiivihiili yleensä hävitetään polttamalla valvotuissa oloissa.

    RAC-järjestelmää voidaan kehittää yksi- tai kaksivaiheisena prosessina.

    Yksivaiheisessa prosessissa jätekaasut johdetaan aktiivihiilipedin kautta ja aktiivihiili adsorboi epäpuhtaudet. NOX:n poisto tapahtuu, kun ammoniakkia (NH3) syötetään kaasuvirtaan ennen katalyyttipetiä.

    Kaksivaiheisessa prosessissa jätekaasut johdetaan kahden aktiivihiilipedin kautta. Ammoniakkia (NH3) voidaan syöttää ennen petiä NOX-päästöjen alentamiseksi.

    BAT V:ssä tarkoitettujen tekniikoiden soveltamisala

    Märkä rikinpoisto: Tilavaatimukset saattavat olla huomattavat ja voivat rajoittaa soveltamisalaa. Lisäksi on otettava huomioon suuret investointi- ja käyttökustannukset ja merkittävät kokonaisympäristövaikutukset, kuten lietteen muodostus ja hävittäminen sekä ylimääräiset jätevedenkäsittelytoimet. Tätä tekniikkaa ei käytetä Euroopassa vielä, mutta se voi tulla kyseeseen tilanteissa, joissa ympäristölaatunormien täyttyminen on epätodennäköistä sovellettaessa muita tekniikoita.

    RAC: Pölynerotus on asennettava ennen RAC-prosessia tulevien jätekaasujen pölypitoisuuden vähentämiseksi. Yleensäkin laitoksen pohjaratkaisu ja tilavaatimukset ovat tärkeitä tekijöitä tätä tekniikkaa harkittaessa, mutta erityisesti, jos paikassa on useampi kuin yksi sintrausnauha.

    Suuret investointi- ja käyttökustannukset on otettava huomioon erityisesti silloin, kun mahdollisesti käytetään laadukkaita ja kalliita aktiivihiilityyppejä ja tarvitaan rikkihappolaitosta. Tätä tekniikkaa ei käytetä Euroopassa vielä, mutta se voi tulla kyseeseen uusissa laitoksissa, joissa käsitellään samanaikaisesti SOX:ää, NOX:ää, pölyä ja PCDD/F:ää, ja olosuhteissa, joissa ympäristölaatunormien täyttyminen on epätodennäköistä sovellettaessa muita tekniikoita.

    23.   Sintrausnauhalta tapahtuvia primääripäästöjä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään typpioksidien (NOX) kokonaispäästöjä käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    prosessinsisäiset mittaukset, joihin voi sisältyä seuraavia toimia:

    i.

    jätekaasun kierrätys

    ii.

    muut primääriset toimenpiteet, kuten antrasiitin tai low-NOx-polttimien käyttö polttamisessa

    II.

    piipunpäätekniikat, joihin voi sisältyä

    i.

    regeneroidun aktiivihiilen (RAC) käyttöön perustuva prosessi

    ii.

    selektiivinen katalyyttipelkistys (SCR).

    BAT:n soveltamiseen liittyvä typpioksidien (NOX) päästötaso on prosessinsisäisiä mittauksia käytettäessä < 500 mg/Nm3 ilmaistuna typpidioksidina (NO2) ja määritettynä päiväkohtaisena keskiarvona.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä typpioksidien (NOX) päästötaso on regeneroitua aktiivihiiltä käytettäessä < 250 mg/Nm3 ja selektiivistä katalyyttistä pelkistystä käytettäessä < 120 mg/Nm3 ilmaistuna typpidioksidina (NO2), kun happipitoisuus on 15 prosenttia, ja määritettynä päiväkohtaisina keskiarvoina.

    BAT I.i kohdan mukaisen jätekaasun kierrätyksen kuvaus

    Osittaisessa jätekaasun kierrätyksessä sintraamon jätekaasun jotkin osat kierrätetään sintrausprosessiin. Koko nauhalta tulevan jätekaasun osittainen kierrätys kehitettiin ensisijaisesti vähentämään jätekaasuvirtaa ja siten tärkeimpien saastuttajien massapäästöjä. Lisäksi se voi johtaa energiankulutuksen vähenemiseen. Jätekaasun kierrättäminen edellyttää erityistoimia sen varmistamiseksi, etteivät sintterin laatu ja sintrausprosessin tuottavuus heikkene. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kierrätetyssä jätekaasussa olevaan hiilimonoksidiin (CO) työntekijöiden häkämyrkytyksen estämiseksi. Seuraavanlaisia prosesseja on kehitetty:

    koko nauhalta tulevan jätekaasun osittainen kierrätys

    loppupään sintrausnauhalta tulevan jätekaasun kierrätys yhdistettynä lämmönvaihtoon

    osalta loppupään sintrausnauhaa tulevan jätekaasun kierrätys ja sintterin jäähdyttimestä tulevan jätekaasun käyttö

    jätekaasun osien kierrätys sintrausnauhan muihin osiin.

    BAT I.i kohdan soveltamisala

    Tämän tekniikan soveltamisala on paikkakohtainen. On harkittava liitännäistoimenpiteitä sen varmistamiseksi, etteivät sintterin laatu (kylmämekaaninen lujuus) ja nauhan tuottavuus heikkene. Paikallisten olosuhteiden mukaan nämä toimenpiteet voivat olla suhteellisen vähäisiä ja helppoja toteuttaa; ne voivat myös olla perustavanlaatuisia, kalliita ja vaikeasti toteutettavissa. Joka tapauksessa nauhan käyttöolosuhteita on arvioitava, kun tämä tekniikka otetaan käyttöön.

    Nykyisiin laitoksiin ei välttämättä voida asentaa osittaista jätekaasun kierrätystä tilarajoitteiden vuoksi.

    Tämän tekniikan soveltamisalan määrittämisessä on otettava huomioon muun muassa seuraavat tärkeät näkökohdat:

    nauhan alkuvaiheen konfigurointi (esim. yksi tai kaksi imukassin kanavaa, tarvittava tila uusille laitteille ja tarvittaessa nauhan pidentäminen)

    nykyisen laitteiston alkuperäinen rakenne (esim. puhaltimet, kaasunpuhdistus ja sintterin seulonta sekä jäähdytyslaitteet)

    vallitsevat toimintaolosuhteet (esim. raaka-aineet, kerroksen korkeus, imupaine, poltetun kalkin osuus seoksesta, erityinen kaasuvirtaama, syötteen mukana laitokseen palautuvan aineksen osuus)

    nykyinen suorituskyky tuottavuuden ja kiinteän polttoaineen kulutuksen perusteella

    sintterin emäksisyysarvo ja masuunipanoksen koostumus (esim. sintterin prosentuaalinen osuus verrattuna panoksessa olevaan pellettiin ja näiden komponenttien rautapitoisuus).

    BAT I.ii kohdassa tarkoitettujen muiden primääristen toimenpiteiden soveltamisala

    Antrasiitin käyttö on sidoksissa sellaisten antrasiittien saatavuuteen, joissa on vähemmän typpeä kuin koksimurskassa.

    BAT II.i kohdassa tarkoitetun RAC-prosessin kuvauksen ja soveltamisalan osalta ks. BAT 22.

    BAT II.ii kohdassa tarkoitetun SCR- (selektiivinen katalyyttinen pelkistys) prosessin soveltamisala

    Selektiivistä katalyyttistä pelkistystä voidaan käyttää suurten hiukkasmäärien järjestelmässä, pienten hiukkasmäärien järjestelmässä ja puhdaskaasujärjestelmänä. Tähän mennessä sintraamoissa on käytetty ainoastaan puhdaskaasujärjestelmiä (pölynpoiston ja rikinpoiston jälkeen). On oleellista, että kaasun pölymäärä on pieni (< 40 mg pölyä/Nm3) ja että se sisältää vähän raskasmetalleja, koska ne voivat tehdä katalyytin pinnasta tehottoman. Lisäksi rikinpoisto ennen katalyyttiä saattaa olla tarpeen. Toiseksi poistokaasun vähimmäislämpötilan on oltava noin 300 °C. Tämä edellyttää energian syöttöä.

    Suuret investointi- ja käyttökustannukset, katalyyttisen regeneroinnin tarve, NH3:n kulutus ja NH3-päästöt, räjähdysalttiin ammoniumnitraatin (NH4NO3) käyttö, syövyttävän SO3:n muodostuminen sekä lämmitykseen tarvittava ylimääräinen energia, joka voi vähentää mahdollisuuksia ottaa tuntuvaa lämpöä talteen sintrausprosessista, voivat kaikki rajoittaa soveltamisalaa. Tämä tekniikka voi tulla kyseeseen tilanteissa, joissa ympäristönlaatunormien täyttyminen on epätodennäköistä sovellettaessa muita tekniikoita.

    24.   Sintrausnauhalta tapahtuvia primääripäästöjä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään ja/tai vähentämään polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) ja polykloorattujen bifenyylien (PCB) päästöjä käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    polykloorattuja dibentsodioksiineja/-furaaneja (PCDD/F) ja polykloorattuja bifenyyleitä (PCB) tai niiden lähtöaineita sisältävien raaka-aineiden käytön välttäminen mahdollisuuksien mukaan (ks. BAT 7)

    II.

    polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) muodostumisen estäminen lisäämällä typpiyhdisteitä

    III.

    jätekaasun kierrätys (kuvauksen ja soveltamisalan osalta ks. BAT 23).

    25.   Sintrausnauhalta tapahtuvia primääripäästöjä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) ja polykloorattujen bifenyylien (PCB) päästöjä syöttämällä asianmukaisia adsorption apuaineita sintrausnauhan jätekaasuputkeen ennen pölynpoistoa letkusuotimella tai kehittyneillä sähkösuotimilla, mikäli letkusuotimia ei ole käytettävissä (ks. BAT 20).

    BAT:n soveltamiseen liittyvä polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) päästötaso on < 0,05–0,2 ng I-TEQ/Nm3 letkusuotimelle ja < 0,2–0,4 ng-I-TEQ/Nm3 kehittyneelle sähkösuotimelle, kumpikin määritettynä 6–8 tunnin satunnaisnäytettä varten muuttumattomissa olosuhteissa.

    26.   Sintrausnauhalta tuleviin päästöihin, sintterin murskaamiseen, jäähdyttämiseen, seulontaan ja kuljettimien vastaanottopaikkoihin liittyviä sekundääripäästöjä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään pölypäästöjä ja/tai saavuttamaan tehokas pölynpoisto ja siten vähentämään pölypäästöjä käyttämällä seuraavien menetelmien yhdistelmää:

    I.

    huuvien käyttö ja/tai kotelointi

    II.

    sähkö- tai letkusuodin.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 10 mg/Nm3 letkusuotimelle ja < 30 mg/Nm3 sähkösuotimelle, kumpikin määritettynä päiväkohtaisena keskiarvona.

    Vesi ja jätevesi

    27.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mahdollisimman pieneen vedenkulutukseen sintraamoissa kierrättämällä jäähdytysvettä mahdollisuuksien mukaan, jollei käytössä ole läpivirtausta hyödyntäviä jäähdytysjärjestelmiä.

    28.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään käsittelemään huuhteluvettä tai jätekaasun märkäkäsittelyjärjestelmää käyttävien sintraamojen jätevesiä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa vesi jäähdytetään ennen pois johtamista, käyttämällä seuraavien menetelmien yhdistelmää:

    I.

    raskasmetallien saostus

    II.

    neutralointi

    III.

    hiekkasuodatus.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät hyväksyttävään satunnaisnäytteeseen tai 24 tunnin yhdistettyyn näytteeseen perustuvat päästötasot ovat seuraavat:

    kiintoaineet

    < 30 mg/l

    kemiallinen hapentarve (COD (1))

    < 100 mg/l

    raskasmetallit

    < 0,1 mg/l

    (arseenin (As), kadmiumin (Cd), kromin (Cr), kuparin (Cu), elohopean (Hg), nikkelin (Ni), lyijyn (Pb) ja sinkin (Zn) yhteenlaskettu määrä).

    Tuotantojäämät

    29.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään jätteen tuottamista sintraamoissa käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä (ks. BAT 8):

    I.

    paikan päällä tapahtuva jäämien valikoiva kierrättäminen takaisin sintrausprosessiin sulkemalla pois raskasmetallit ja alkalilla tai kloridilla rikastetut hienot pölyhiukkaset (esim. pöly viimeisestä sähkösuodinkentästä)

    II.

    ulkoinen kierrätys aina kun kierrätystä ei voida tehdä paikan päällä.

    Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ohjaamaan hallitusti sintraamoprosesseista syntyviä jäämiä, joita ei voida välttää eikä kierrättää.

    30.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mahdollisuuksien mukaan kierrättämään mahdollisesti öljyä sisältäviä jäämiä, kuten pölyä, lietettä ja valssihilettä, joihin sisältyy rautaa ja hiiltä, sintrausnauhalta ja muista teräksentuotantolaitoksen prosesseista takaisin sintrausnauhalle ottamalla huomioon niiden öljypitoisuus.

    31.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään alentamaan sintrauksen syötteen hiilivetypitoisuutta valitsemalla asianmukaisesti ja esikäsittelemällä kierrätettävät prosessijäämät.

    Kierrätettävien prosessijäämien öljypitoisuuden on oltava kaikissa tapauksissa < 0,5 prosenttia ja sintrauksen syötteen pitoisuuden < 0,1 prosenttia.

    Kuvaus

    Hiilivetyjen syöttö voidaan minimoida erityisesti vähentämällä öljyn syöttöä. Öljyä tulee sintrauksen syötteeseen pääasiallisesti lisätystä valssihileestä. Valssihileiden öljypitoisuus voi vaihdella merkittävästi niiden alkuperän mukaan.

    Pölyn ja valssihileen mukana tulevan öljyn määrä voidaan minimoida seuraavilla tekniikoilla:

    öljyn syötön rajoittaminen erottamalla vähän öljyä sisältävä pöly ja valssihile ja sen jälkeen valitsemalla ainoastaan ne

    käyttämällä valssaamoissa niin sanottuja hyviä kunnossapitotekniikoita valssihileen öljypitoisuus voi pienentyä merkittävästi

    valssihileen öljynpoisto

    kuumentamalla valssihile noin 800 °C:een, jolloin öljyhiilivedyt haihtuvat ja saadaan puhdasta valssihilettä; haihtuneet hiilivedyt voidaan polttaa.

    tuottamalla öljyä valssihileestä liuottimen avulla.

    Energia

    32.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään lämpöenergian kulutusta sintraamoissa käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    tuntuvan lämmön talteenotto sintterin jäähdyttimen jätekaasusta

    II.

    mikäli mahdollista, tuntuvan lämmön talteenotto arinalta tulevista jätekaasuista

    III.

    jätekaasun kierrätyksen maksimointi tuntuvan lämmön käyttämiseksi (kuvauksen ja soveltamisalan osalta ks. BAT 23).

    Kuvaus

    Sintraamoista vapautuu kahdenlaista mahdollisesti uudelleenkäytettävää hukkaenergiaa:

    tuntuva lämpö sintrauskoneista tulevasta jätekaasusta

    sintterin jäähdyttimestä tulevan jäähdytysilman tuntuva lämpö.

    Osittainen jätekaasun kierrätys on sintrauskoneiden jätekaasussa olevan lämmön talteenoton erikoistapaus, ja sitä käsitellään BAT 23 kohdassa. Kuumat kierrätettävät kaasut siirtävät tuntuvan lämmön suoraan takaisin sintteripedille. Asiakirjan laatimisajankohtana (2010) tämä on käyttökelpoinen jätekaasulämmön talteenottotapa.

    Sintterin jäähdyttimestä tulevassa kuumassa ilmassa oleva tuntuva lämpö voidaan ottaa talteen käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista tavoista:

    höyryn tuotanto hukkalämpökattilassa käytettäväksi rauta- ja terästehtaissa

    kuuman veden tuotanto kaukolämmitystä varten

    palamisilman esilämmitys sintraamon sytytyshuuvassa

    sintterin raakaseoksen esilämmitys

    sintterin jäähdytyskaasujen käyttö jätekaasun kierrätysjärjestelmässä.

    Soveltamisala

    Joissakin laitoksissa nykyisestä konfiguraatiosta saattaa aiheutua hyvin suuria kustannuksia otettaessa talteen lämpöä sintterin tai sintterin jäähdyttimen jätekaasuista.

    Lämmön talteenotto jätekaasusta lämmönvaihdinten avulla johtaisi kondensaatio- ja korroosio-ongelmiin, joita ei voida hyväksyä.

    1.3   Pelletointilaitoksia koskevat BAT-päätelmät

    Jollei toisin mainita, tässä jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä voidaan soveltaa kaikkiin pelletointilaitoksiin.

    Ilmapäästöt

    33.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään jätekaasujen pölypäästöjä, jotka aiheutuvat

    raaka-aineiden esikäsittelystä, kuivaamisesta, hionnasta, kostuttamisesta, sekoittamisesta ja rullaamisesta,

    arinanauhalta sekä

    pellettien käsittelystä ja seulonnasta,

    käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    sähkösuodin

    II.

    letkusuodin

    III.

    märkäpesuri.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 20 mg/Nm3 murskaamisen, hionnan ja kuivaamisen osalta ja < 10–15 mg/Nm3 kaikkien muiden prosessin vaiheiden osalta tai tapauksissa, joissa kaikki jätekaasu käsitellään yhdessä, kaikki määritettyinä päiväkohtaisina keskiarvoina.

    34.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään arinanauhalta tulevia rikkioksidi- (SOX), vetykloridi- (HCl) ja fluorivety- (HF) jätekaasupäästöjä käyttämällä jotain seuraavista menetelmistä:

    I.

    märkäpesuri

    II.

    absorptio puolikuivamenetelmällä ja sen jälkeen pölynpoistojärjestelmän käyttö.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät näiden yhdisteiden päästötasot määritettyinä päiväkohtaisina keskiarvoina ovat seuraavat:

    rikkioksidit (SOX) ilmaistuina rikkidioksidina (SO2)

    < 30–50 mg/Nm3

    fluorivety (HF)

    < 1–3 mg/Nm3

    vetykloridi (HCl)

    < 1–3 mg/Nm3.

    35.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään kuivaus- ja hiontavyöhykkeen NOX-päästöjä ja arinanauhalta tulevia jätekaasuja soveltamalla prosessiin integroituja menetelmiä.

    Kuvaus

    Laitoksen rakenne on optimoitava ”räätälöityjen” ratkaisujen avulla minimoimaan kaikkien polttovyöhykkeiden typpioksidi- (NOX) päästöt. Termisen NOX:n muodostusta voidaan vähentää laskemalla (suurinta) lämpötilaa polttimoissa ja vähentämällä ylimääräisen hapen määrää palamisilmassa. Lisäksi NOX-päästöt voidaan saada vähenemään vähäisen energiankäytön ja polttoaineen matalan typpipitoisuuden yhdistelmällä (hiili ja öljy).

    36.   Nykyisiä laitoksia koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään kuivaus- ja hiontavyöhykkeeltä tulevia NOX-päästöjä sekä arinanauhalta tulevia jätekaasuja soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä:

    I.

    selektiivinen katalyyttipelkistys (SCR) piipunpäätekniikkana

    II.

    mikä tahansa muu sellainen tekniikka, jossa NOX -päästöt vähenevät vähintään 80 prosenttia.

    Soveltamisala

    Nykyisten laitosten osalta sekä arinoissa että arinauunijärjestelmissä on vaikea saavuttaa SCR-reaktorin edellyttämiä toimintaolosuhteita. Suurten kustannusten vuoksi näitä piipunpäätekniikoita olisi harkittava ainoastaan tilanteissa, joissa ympäristönlaatunormit eivät todennäköisesti muuten täyty.

    37.   Uusia laitoksia koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään kuivaus- ja hiontavyöhykkeeltä tulevia NOX-päästöjä sekä arinanauhalta tulevia jätekaasuja soveltamalla selektiivistä katalyyttipelkistystä (SCR) piipunpäätekniikkana.

    Vesi ja jätevesi

    38.   Pelletointilaitoksia koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mahdollisimman pieneen vedenkulutukseen ja pesu-, huuhtelu- ja jäähdytysvesipäästöihin sekä mahdollisuuksien mukaan tällaisen veden uudelleenkäyttöön.

    39.   Pelletointilaitoksia koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään käsittelemään jätevesi ennen päästöjä käyttämällä seuraavien menetelmien yhdistelmää:

    I.

    neutralointi

    II.

    flokkulointi

    III.

    selkeytys

    IV.

    hiekkasuodatus

    V.

    raskasmetallien saostus.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät hyväksyttävään satunnaisnäytteeseen tai 24 tunnin yhdistettyyn näytteeseen perustuvat päästötasot ovat seuraavat:

    kiintoaine

    < 50 mg/l

    kemiallinen hapentarve (COD (2))

    < 160 mg/l

    Kjeldahl-typpi

    < 45 mg/l

    raskasmetallit

    < 0,55 mg/l

    (arseenin (As), kadmiumin (Cd), kromin (Cr), kuparin (Cu), elohopean (Hg), nikkelin (Ni), lyijyn (Pb) ja sinkin (Zn) yhteenlaskettu määrä).

    Tuotantojäämät

    40.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään jätteen tuottamista pelletointilaitoksissa tehokkaalla paikan päällä tapahtuvalla kierrätyksellä tai jäämien (ts. alimittaisten kuumakäsiteltyjen tuorepellettien) uudelleenkäytöllä.

    Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ohjaamaan hallitusti pelletointilaitosten prosesseista syntyviä jäämiä, toisin sanoen jäteveden käsittelystä syntyviä lietteitä, joita ei voida välttää eikä kierrättää.

    Energia

    41.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään/minimoimaan lämpöenergian kulutusta pelletointilaitoksissa käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    mahdollisuuksien mukaan arinanauhan eri osista peräisin olevan tuntuvan lämmön prosessinsisäinen uudelleenkäyttö

    II.

    ylimääräisen hukkalämmön käyttö sisäisessä tai ulkoisessa lämpöverkostossa, mikäli kysyntää ilmenee kolmannen osapuolen taholta.

    Kuvaus

    Primääriseltä jäähdytysvyöhykkeeltä peräisin olevaa kuumaa ilmaa voidaan käyttää sekundäärisenä palamisilmana polttovyöhykkeellä. Polttovyöhykeperäistä lämpöä puolestaan voidaan käyttää arinanauhan kuivausvyöhykkeellä. Myös sekundääriseltä jäähdytysvyöhykkeeltä peräisin olevaa kuumuutta voidaan käyttää kuivausvyöhykkeellä.

    Jäähdytysvyöhykeperäistä liikalämpöä voidaan käyttää kuivaus- ja hiontayksikön kuivauskammiossa. Kuuma ilma siirretään eristettyä putkea (kuuman ilman kierrätysputkea) pitkin.

    Soveltamisala

    Tuntuvan lämmön talteenotto on pelletointilaitosten prosessinsisäinen tapahtuma. Kuuman ilman kierrätysputkea voidaan käyttää nykyisissä laitoksissa, joissa on tarvittava rakenne ja riittävä tuntuvan lämmön tuotto.

    Kolmannen osapuolen yhteistyöhalu ja suostumus eivät välttämättä ole käyttäjän valvonnassa eivätkä tämän vuoksi välttämättä kuulu luvan soveltamisalaan.

    1.4   Koksaamoja koskevat BAT-päätelmät

    Jollei toisin mainita, tässä jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä voidaan soveltaa kaikkiin koksaamoihin.

    Ilmapäästöt

    42.   Kivihiilen esikäsittelyyn (mukaan lukien murskaaminen, jauhatushionta ja seulonta) erikoistuneita laitoksia koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään tai vähentämään pölypäästöjä käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    rakennusten ja/tai laitteiden (murskain, mylly, seulat) kotelointi

    II.

    tehokas ilman poisto ja tämän jälkeinen pölynpoisto kuivamenetelmillä.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 10–20 mg/Nm3, joka on näytteenottojakson keskiarvo (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä kertamittaus).

    43.   Hiilipölyn varastointia ja käsittelyä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään estämään pölyn hajapäästöt tai vähentämään niitä käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    hiilipölyn varastointi bunkkereissa ja varastoissa

    II.

    suljettujen tai koteloitujen kuljettimien käyttö

    III.

    purkukorkeuksien minimointi laitoksen koon ja rakenteen mukaan

    IV.

    hiilitornin ja panostusvaunun täyttämisestä aiheutuvien päästöjen vähentäminen

    V.

    tehokas ilman poisto ja tämän jälkeinen pölynpoisto.

    BAT V:n osalta BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 10–20 mg/Nm3, joka on näytteenottojakson keskiarvo (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä kertamittaus).

    44.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään koksiuunien vähäpäästöisten panostusjärjestelmien käyttöön.

    Kuvaus

    Kaiken kaikkiaan ”savuton” panostus ja sarjoittainen panostus käyttämällä kahta nousuputkea tai ohituskanavaa ovat suositeltavat tyypit, koska kaikki kaasut ja pöly käsitellään osana koksikaasun käsittelyä.

    Jos kaasuja kuitenkin tuotetaan ja käsitellään koksiuunin ulkopuolella, suositeltava menetelmä on panostus siten, että tuotettuja kaasuja käsitellään läheisellä alueella. Käsittelyn olisi koostuttava tehokkaasta päästöjen keruusta ja sen jälkeisestä polttamisesta orgaanisten yhdisteiden vähentämiseksi; lisäksi on käytettävä letkusuodinta hiukkasten vähentämiseksi.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso hiilen panostusjärjestelmissä muodostuneiden kaasujen käsittelyn yhteydessä (näytteenottojakson keskiarvo) on < 5 g/t koksia, joka vastaa arvoa < 50 mg/Nm3 (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä kertamittaus).

    Parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin liittyvä panostuksesta peräisin olevien näkyvien päästöjen kesto on < 30 sekuntia panostusta kohden ilmaistuna kuukausikohtaisena keskiarvona käytettäessä BAT 46 kohdassa kuvattua seurantamenetelmää.

    45.   Parhailla käytettävissä olevilla koksaustekniikoilla pyritään mahdollisuuksien mukaan erottamaan koksikaasu (COG) koksauksen aikana.

    46.   Koksaamoja koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään päästöjä saavuttamalla jatkuva keskeytymätön koksintuotanto seuraavien menetelmien avulla:

    I.

    koksiuunien, uuninovien ja oven karmien tiivistyksen, nousuputkien, panostusaukkojen ja muun laitteiston mittavat huoltotoimenpiteet (järjestelmällisen ohjelman toteutukseen on käytettävä erikoiskoulutettua valvonta- ja huoltohenkilöstöä)

    II.

    suurten lämpötilanvaihteluiden välttäminen

    III.

    koksiuunien laaja-alainen tarkkailu ja seuranta

    IV.

    ovien, karmien tiivisteiden, panostusaukkojen, kansien ja nousuputkien puhdistus käsittelyn jälkeen (sovellettavissa uusiin ja joissakin tapauksissa nykyisiin laitoksiin)

    V.

    vapaan kaasuvirtauksen ylläpitäminen koksiuuneissa

    VI.

    asianmukainen paineensäätö koksauksen aikana ja jousellisten joustotiivistettyjen tai teräväreunaisten ovien käyttö (≤ 5 m korkeat ja hyvässä toimintakunnossa olevat uunit)

    VII.

    koko laitteen näkyvien päästöjen vähentäminen käyttämällä vesitiivistettyjä nousuputkia, mukaan lukien väylä koksipatterilta kaasunkokoojalle, hanhenkaulalle ja kiinteille ohituskanaville

    VIII.

    panostusaukon kansien tiivistäminen savilietteellä (tai muulla sopivalla tiivistemateriaalilla) näkyvien päästöjen vähentämiseksi kaikista aukoista

    IX.

    koksaantumisen varmistaminen (välttäen raa'aksi jäänen koksin työntöä) käyttämällä asianmukaisia tekniikoita

    X.

    suurempien koksiuunien asentaminen (sovellettavissa uusiin laitoksiin; joissakin tapauksissa koko laitos korvataan rakentamalla vanhan laitoksen perustuksille)

    XI.

    mahdollisuuksien mukaan muuttuvan paineensäädön käyttö koksiuuneissa koksauksen aikana (sovellettavissa uusiin laitoksiin ja voi olla vaihtoehto myös nykyisissä laitoksissa; mahdollisuutta asentaa tämä tekniikka nykyisiin laitoksiin olisi arvioitava huolellisesti ottamalla huomioon kunkin laitoksen yksilöllinen tilanne).

    BAT:n soveltamisen yhteydessä kaikista ovista tulevien näkyvien päästöjen osuus on < 5–10 prosenttia.

    BAT VII:ään ja BAT VIII:aan liittyvä näkyvien päästöjen osuus kaikkien päästölähteiden osalta on < 1 prosenttia.

    Osuudet kuvaavat kaikkien vuotojen esiintymistiheyttä verrattuna ovien, nousuputkien tai panostusaukkojen kansien kokonaismäärään ilmaistuna kuukausikohtaisena keskiarvona käytettäessä jäljempänä kuvattua seurantamenetelmää.

    Koksaamojen hajapäästöjen arvioinnissa käytetään seuraavia menetelmiä:

    EPA 303 -menetelmä

    DMT- (Deutsche Montan Technologie GmbH) menetelmä

    BCRA:n (British Carbonisation Research Association) kehittämä menetelmä

    Alankomaissa käytössä oleva menetelmä, joka perustuu nousuputkien ja panostusaukkojen näkyvien vuotojen laskemiseen ottamatta huomioon (hiilen panostuksen ja koksin työnnön kaltaisista) tavanomaisista toimista johtuvia näkyviä päästöjä.

    47.   Parhailla käytettävissä olevilla kaasunkäsittelylaitoksia koskevilla tekniikoilla pyritään minimoimaan kaasumaiset hajapäästöt käyttämällä seuraavia menetelmiä:

    I.

    laippojen lukumäärän minimointi hitsaamalla putkiliitännät aina kun mahdollista

    II.

    asianmukaisten tiivisteiden käyttö laipoissa ja venttiileissä

    III.

    kaasutiiviiden pumppujen (esim. magneettipumppujen) käyttö

    IV.

    varastosäiliöiden paineventtiileistä tulevien päästöjen välttäminen

    yhdistämällä venttiilin poistoaukko koksikaasulinjaan (COG) tai

    ottamalla kaasut talteen ja polttamalla ne.

    Soveltamisala

    Tekniikoita voidaan käyttää sekä uusissa että nykyisissä laitoksissa. Uusissa laitoksissa kaasutiivis rakenne on helpompi toteuttaa kuin nykyisissä laitoksissa.

    48.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään koksikaasun (COG) rikkipitoisuutta käyttämällä jotain seuraavista menetelmistä:

    I.

    rikinpoisto absorptiomenetelmällä

    II.

    märkä oksidatiivinen rikinpoisto.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät rikkivedyn (H2S) jäännöspitoisuudet päiväkohtaisina keskiarvoina määritettyinä ovat < 300–1 000 mg/Nm3 BAT I:n osalta (suuremmat arvot liittyvät korkeampaan ympäröivään lämpötilaan ja pienemmät arvot matalampaan ympäröivään lämpötilaan) ja < 10 mg/Nm3 BAT II:n osalta.

    49.   Koksipatterin lämmitystä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään päästöjä käyttämällä seuraavia menetelmiä:

    I.

    koksiuunin ja lämmitysseinämän välisten vuotojen estäminen koksipatterin säännöllisellä toiminnalla

    II.

    koksiuunin ja lämmitysseinämän välisten vuotojen korjaaminen (sovellettavissa ainoastaan nykyisiin laitoksiin)

    III.

    uusien koksipattereiden rakentaminen käyttämällä alhaiset typpioksidi- (NOX) päästöt mahdollistavia tekniikoita, joihin lukeutuvat porrastettu poltto sekä ohuempien, tulenkestävien ja lämmönjohtavuudeltaan parempien tiilien käyttö (sovellettavissa ainoastaan uusiin laitoksiin)

    IV.

    koksikaasun (COG), josta on poistettu rikki, käyttö prosessikaasuna.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät päästötasot määritettyinä päiväkohtaisina keskiarvoina happipitoisuuden ollessa 5 prosenttia:

    rikkioksidit (SOX) ilmaistuna rikkidioksidina (SO2) < 200–500 mg/Nm3

    pöly < 1–20 mg/Nm3  (3)

    typpioksidit (NOX) ilmaistuna typpidioksidina (NO2) < 350–500 mg/Nm3 uusien tai olennaiselta osin parannettujen (alle 10 vuotta vanhojen) laitosten osalta ja 500–650 mg/Nm3 sellaisten vanhempien laitosten osalta, joiden koksipatterit on huollettu hyvin ja joissa käytetään alhaiset typpioksidi- (NOX) päästöt mahdollistavia tekniikoita.

    50.   Parhailla käytettävissä olevilla koksintyöntötekniikoilla pyritään vähentämään pölypäästöjä käyttämällä seuraavia menetelmiä:

    I.

    imuhuuvalla varustetun integroidun koksinsiirtovaunun (ovivaunu) käyttö

    II.

    ohessa tapahtuva poistokaasujen käsittely käyttämällä letkusuodinta tai muita päästövähennysjärjestelmiä

    III.

    paikoillaan käytettävän tai siirrettävän jäähdytys/sammutusvaunun käyttö.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä koksin työnnöstä aiheutuvan pölyn päästötaso on letkusuodinten osalta < 10 mg/Nm3 ja muilta osin < 20 mg/Nm3, määritettynä näytteenottojakson keskiarvona (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä kertamittaus).

    Soveltamisala

    Tilanpuute saattaa rajoittaa sovellettavuutta nykyisissä laitoksissa.

    51.   Parhailla käytettävissä olevilla koksin sammutusta koskevilla tekniikoilla pyritään vähentämään pölypäästöjä käyttämällä jotain seuraavista menetelmistä:

    I.

    koksin kuivasammutuksen (CDQ) käyttö yhdistettynä tuntuvan lämmön talteenottoon sekä panostus-, käsittely- ja seulontaoperaatioissa syntyvän pölyn poistoon letkusuotimen avulla

    II.

    tavanomaisen märkäsammutuksen käyttö minimoimalla päästöt

    III.

    koksin stabilointiin perustuvan sammutuksen (CSQ) käyttö.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät pölyn päästötasot määritettyinä näytteenottojakson keskiarvoina ovat seuraavat:

    < 20 mg/Nm3 koksin kuivasammutuksen osalta

    < 25 g/t koksia tavanomaisen märkäsammutuksen, jossa päästöt on minimoitu, osalta (4)

    < 10 g/t koksia koksin stabilointiin perustuvan sammutuksen osalta (5).

    BAT I:n kuvaus

    Koksin kuivasammutuslaitosten jatkuvaa käyttöä varten on kaksi vaihtoehtoa. Toisessa tapauksessa koksin kuivasammutusyksikkö käsittää 2–4 kammiota. Yksi yksikkö on aina valmiustilassa. Näin ollen mitään märkäsammutusta ei tarvita, mutta koksin kuivasammutusyksikkö tarvitsee ylimääräistä kapasiteettia koksaamon varalle, ja kulut ovat suuret. Toisessa tapauksessa tarvitaan ylimääräinen märkäsammutusjärjestelmä.

    Mikäli märkäsammutuslaitos muutetaan kuivasammutuslaitokseksi, nykyinen märkäsammutusjärjestelmä voidaan säilyttää tätä tarkoitusta varten. Tällaisella koksin kuivasammutusyksiköllä ei ole mitään ylimääräistä prosessointikapasiteettia koksaamon varalle.

    BAT II:n soveltamisala

    Nykyisissä sammutustorneissa voidaan käyttää ohjauslevyjä vähentämään päästöjä. Tornin vähimmäiskorkeuden on oltava vähintään 30 metriä riittävien veto-olosuhteiden varmistamiseksi.

    BAT III:n soveltamisala

    Koska järjestelmä on suurempi kuin tavanomaista jäähdytystä varten tarvittava järjestelmä, tilanpuute laitoksessa voi muodostua rajoitteeksi.

    52.   Koksin lajittelua ja käsittelyä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään pölypäästöjä tai vähentämään niitä käyttämällä seuraavien menetelmien yhdistelmää:

    I.

    rakennusten tai laitteiden kotelointi

    II.

    tehokas ilman poisto ja tämän jälkeinen pölynpoisto kuivamenetelmällä.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 10 mg/Nm3, joka on näytteenottojakson keskiarvo (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä kertamittaus).

    Vesi ja jätevesi

    53.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään minimoimaan jäähdytysveden määrä ja mahdollisuuksien mukaan käyttämään se uudelleen.

    54.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään välttämään prosessiveden, jossa on merkittävä orgaaninen kuormitus (kuten puhdistamaton jätevesi ja jätevesi, jonka hiilivetypitoisuus on korkea), uudelleenkäyttöä jäähdytysvetenä.

    55.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään esikäsittelemään koksausprosessista ja koksikaasun (COG) puhdistuksesta syntyvä jätevesi ennen johtamista jäteveden käsittelylaitokseen käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    tehokas tervan ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) poistaminen käyttämällä flokkulointia ja senjälkeistä vaahdotusta, selkeytystä ja suodatusta joko erikseen tai yhdessä

    II.

    tehokas ammoniakin strippaus käyttämällä emäksiä ja höyryä.

    56.   Parhailla käytettävissä olevilla koksausprosessista ja koksauskaasun (COG) puhdistuksesta syntyvää esikäsiteltyä jätevettä koskevilla tekniikoilla pyritään biologiseen jäteveden käsittelyyn, johon sisältyy typenpoisto-/nitrifikaatiovaihe.

    Sovellettaessa parhaita käytettävissä olevia tekniikoita yhden koksaamon vedenkäsittelylaitoksista otettuun hyväksyttävään satunnaisnäytteeseen tai 24 tunnin yhdistettyyn näytteeseen perustuvat päästötasot ovat seuraavat:

    kemiallinen hapentarve (COD (6))

    < 220 mg/l

    biokemiallinen hapentarve 5 päivälle (BOD5)

    < 20 mg/l

    sulfiitit, helposti vapautuvat (7)

    < 0,1 mg/l

    tiosyanaatti (SCN-)

    < 4 mg/l

    syanidi (CN-), helposti vapautuva (8)

    < 0,1 mg/l

    polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH)

    (fluoranteenin, bentso[b]fluoranteenin, bentso[k]fluoranteenin, bentso[a]pyreenin, indeno[1,2,3-cd]pyreenin ja bentso[g,h,i]peryleenin yhteenlaskettu määrä)

    < 0,05 mg/l

    fenolit

    < 0,5 mg/l

    ammoniumtyppi (NH4 +-N),

    nitraattitypen (NO3 --N) ja nitriittitypen (NO2 --N) yhteenlaskettu määrä

    < 15–50 mg/l.

    Ammoniumtypen (NH4 +-N), nitraattitypen (NO3 --N) ja nitriittitypen (NO2 --N) yhteenlasketun määrän osalta arvot, jotka ovat < 35 mg/l, liittyvät yleensä kehittyneiden biologisten jätevedenkäsittelylaitosten käyttöön, joissa on sekä esidenitrifikaation/nitrifikaatio että jälkinitrifikaatio.

    Tuotantojäämät

    57.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla tuotantojäämät, kuten hiilivedestä ja tislauslietteestä peräisin oleva terva sekä jäteveden käsittelylaitoksesta peräisin oleva ylimääräinen aktiiviliete, pyritään kierrättämään takaisin koksaamon hiilisyötteeseen.

    Energia

    58.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään käyttämään tuotettua koksikaasua (COG) polttoaineena, pelkisteenä tai kemikaalien valmistuksessa.

    1.5   Masuuneja koskevat BAT-päätelmät

    Jollei toisin mainita, tässä jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä voidaan soveltaa kaikkiin masuuneihin.

    Ilmapäästöt

    59.   Hiili-injektioyksiköiden varastosäiliöistä lastauksen aikana vapautuvaa ilmaa koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ottamaan talteen pölypäästöt ja toteuttamaan senjälkeinen pölynpoisto kuivamenetelmällä.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 20 mg/Nm3, joka on näytteenottojakson keskiarvo (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä kertamittaus).

    60.   Panosmateriaalien valmistamista (sekoittaminen, yhdistäminen) ja kuljetusta koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään minimoimaan pölypäästöt sekä tarvittaessa erottamaan ja poistamaan pöly sähkö- tai letkusuotimen avulla.

    61.   Valuhalleja (rautareiät, laskurännit, torpedosenkkojen panostuskohdat, erottimet) koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään tai vähentämään pölyn hajapäästöjä käyttämällä seuraavia menetelmiä:

    I.

    laskurännien peittäminen

    II.

    pölyn hajapäästöjen ja poistokaasujen talteenottotehokkuuden optimointi ja senjälkeinen poistokaasun puhdistus sähkö- tai letkusuotimen avulla

    III.

    poistokaasujen leviämisen estäminen käyttämällä kaadon yhteydessä tarvittaessa typpeä, jos laskun aikaisia päästöjä varten ei ole asennettu talteenotto- ja pölynpoistojärjestelmää.

    BAT II:n osalta BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 1–15 mg/Nm3, joka on päiväkohtainen keskiarvo.

    62.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään käyttämään tervattomia laskurännien vuorauksia.

    63.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään minimoimaan masuunikaasun vapautuminen panostuksen aikana käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    kelloton panostus, jossa on primääri- ja sekundääripaineen tasaus

    II.

    ulospuhalluskaasun talteenottojärjestelmä

    III.

    masuunikaasun käyttö panostussuppiloiden paineistamiseen.

    BAT II:n soveltamisala

    BAT II:ta voidaan soveltaa uusiin laitoksiin. Sitä voidaan soveltaa nykyisiin laitoksiin ainoastaan, jos uunissa on kelloton panostusjärjestelmä. Sitä ei sovelleta laitoksiin, joissa uunin panostussuppiloiden paineistukseen käytetään muita kaasuja kuin masuunikaasua (esim. typpeä).

    64.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään masuunikaasun pölypäästöjä käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    seuraavien laitteiden käyttö kuivamenetelmällä tapahtuvaan pölyn esipoistoon:

    i.

    ilmanohjaimet

    ii.

    pölynerottimet

    iii.

    syklonit

    iv.

    sähkösuotimet

    II.

    senjälkeiseen pölynerotukseen esim.:

    i.

    tislainpesurit

    ii.

    venturipesurit

    iii.

    annular gap -pesurit

    iv.

    märät sähkösuotimet

    v.

    hajottimet.

    Puhdistetun masuunikaasun osalta BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyjäämäpitoisuus on < 10 mg/Nm3, joka on näytteenottojakson keskiarvo (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä pistemittaus).

    65.   Cowpereita (puhallusilman esilämmittimiä) koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään päästöjä käyttämällä koksikaasua, josta on poistettu rikki ja pöly, ylijäämää, pölystä puhdistettua masuunikaasua, pölyttömäksi käsiteltyä konvertterikaasua ja maakaasua joko erikseen tai yhdessä.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät päästötasot määritettyinä päiväkohtaisina keskiarvoina happipitoisuuden ollessa 3 prosenttia ovat seuraavat:

    rikkioksidit (SOx) ilmaistuna rikkidioksidina (SO2) < 200 mg/Nm3

    pöly < 10 mg/Nm3

    typpioksidit (NOx) ilmaistuna typpidioksidina (NO2) < 100 mg/Nm3.

    Vesi ja jätevesi

    66.   Vedenkulutusta ja masuunikaasun päästöjen käsittelyä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mahdollisuuksien mukaan minimoimaan ja ottamaan uudelleen käyttöön pesuvesi esimerkiksi kuonan rakeistusta varten, mikäli se on tarpeen hiekkasuodinkäsittelyn jälkeen.

    67.   Masuunikaasun käsittelystä peräisin olevan jäteveden käsittelyä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään tarvittaessa käyttämään flokkulointia (koagulointi) ja selkeytystä sekä vähentämään helposti vapautuvan syanidin määrää.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät hyväksyttävään satunnaisnäytteeseen tai 24 tunnin yhdistettyyn näytteeseen perustuvat päästötasot ovat seuraavat:

    kiintoaine

    < 30 mg/l

    rauta

    < 5 mg/l

    lyijy

    < 0,5 mg/l

    sinkki

    < 2 mg/l

    syanidi (CN-), helposti vapautuva (9)

    < 0,4 mg/l.

    Tuotantojäämät

    68.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään jätteen tuottamista masuuneissa käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    asianmukainen talteenotto ja varastointi erityiskäsittelyn helpottamiseksi

    II

    masuunikaasun käsittelystä ja valuhallin pölynpoistosta peräisin olevan karkean pölyn paikan päällä tapahtuva kierrätys ottamalla asianmukaisesti huomioon siitä laitoksesta, johon se kierrätetään, aiheutuvien päästöjen vaikutukset

    III.

    lietteen hydrosyklonointi ja senjälkeinen paikan päällä tapahtuva karkean aineksen kierrätys (sovellettavissa aina kun käytetään pölynpoistoa märkämenetelmällä ja jos sinkkipitoisuuden jakautuminen eri raekokoihin mahdollistaa järkevän erottelun)

    IV.

    kuonan käsittely mieluiten rakeistuksen avulla (mikäli mahdollista markkinaolosuhteiden vuoksi) ulkopuolista (esim. sementtiteollisuudessa tai tienrakennuksessa tapahtuvaa) kuonan käyttöä varten.

    Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ohjaamaan hallitusti masuuniprosesseista syntyviä jäämiä, joita ei voida välttää eikä kierrättää.

    69.   Kuonan käsittelyssä syntyvien päästöjen minimointia koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään kondensoimaan höyry, mikäli tarvitaan hajunpoistoa.

    Materiaalitehokkuus

    70.   Materiaalitehokkuutta koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään masuunin koksinkulutusta joko erikseen tai yhdessä suoraan injektoitavilla pelkistysaineilla; tällaisia ovat esimerkiksi hiilipöly, öljy, raskasöljy, terva, öljyjäämät, koksikaasu (COG), maakaasu sekä metallijäämien, käytettyjen öljyjen ja emulsioiden, öljyisten jäämien, rasvojen ja jätemuovin kaltaiset jätteet.

    Soveltamisala

    Hiili-injektio: Menetelmää voidaan soveltaa kaikkiin masuuneihin, jotka on varustettu hiilipölyn syötöllä ja happirikastuksella.

    Kaasuninjektio: Koksikaasun (COG) injektio hormeihin riippuu suuresti saatavuudesta, sillä tätä kaasua voidaan käyttää tehokkaasti muualla teräksentuotantolaitoksessa.

    Muovi-injektio: Huomattakoon, että tämä menetelmä on suuressa määrin riippuvainen paikallisista olosuhteista ja markkinaolosuhteista. Muovi voi sisältää klooria (Cl) ja raskasmetalleja, kuten elohopeaa (Hg), kadmiumia (Cd), lyijyä (Pb) ja sinkkiä (Zn). Käytettyjen jätteiden koostumuksen (esim. kevyt murskausjäte) mukaan elohopean, kromin (Cr), kuparin (Cu), nikkelin (Ni) ja molybdeenin (Mo) määrä masuunikaasussa saattaa lisääntyä.

    Käytettyjen, pelkisteinä käytettävien öljyjen, rasvojen ja emulsioiden sekä kiinteiden rautajäämien suora injektio: Tämän järjestelmän jatkuva käyttö on riippuvainen jäämien toimitusta ja varastointia koskevasta logistiikkakonseptista. Lisäksi sovellettava kuljetusteknologia on erittäin tärkeä menestyksekkään toiminnan kannalta.

    Energia

    71.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ylläpitämään masuunin tasaista jatkuvaa käyntiä vakiotilassa päästöjen minimoimiseksi ja panosmateriaalien hirttojen todennäköisyyden vähentämiseksi.

    72.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään käyttämään tuotettua masuunikaasua polttoaineena.

    73.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ottamaan talteen masuunin huippukaasun paine-energia riittävän huippukaasun paineen ja matalan alkalipitoisuuden vallitessa.

    Soveltamisala

    Huippukaasun paineen talteenottoa voidaan käyttää uusissa laitoksissa ja joissakin olosuhteissa nykyisissä laitoksissa, vaikkakin suuremmin hankaluuksin ja ylimääräisin kustannuksin. Tämän menetelmän käytön kannalta on olennaista, että huippukaasun ylipaine on riittävä – yli 1,5 baaria.

    Uusissa laitoksissa huippukaasuturbiini ja masuunikaasun puhdistuslaite voidaan mukauttaa toisiinsa sekä pesun että energian talteenoton tehostamiseksi.

    74.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään esilämmittämään cowperien polttokaasut tai palamisilma käyttämällä kyseisen ilmakuumentimen jätekaasua ja optimoimaan sen polttoprosessi.

    Kuvaus

    Ilmankuumentimen energiatehokkuuden optimoimiseksi voidaan käyttää yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    tietokoneavusteisen ilmankuumennintoiminnon käyttö

    polttoaineen tai palamisilman esilämmitys ja samalla kylmäpuhalluslinjan ja hukkalämpökanavan eristäminen

    soveltuvampien polttimien käyttö palamisen parantamiseksi

    nopea hapen mittaus ja senjälkeinen poltto-olosuhteiden mukauttaminen.

    Soveltamisala

    Polttoaineen esilämmityksen soveltamisala riippuu cowperien tehosta, koska savukaasun lämpötila määräytyy sen perusteella (esim. savukaasun lämpötilan ollessa alle 250 °C lämmön talteenotto ei välttämättä ole teknisesti tai taloudellisesti toteuttamiskelpoinen vaihtoehto).

    Tietokoneavusteisen valvonnan toteuttaminen saattaa hyödyn maksimoimiseksi edellyttää neljännen cowperin rakentamista kolmen cowperin masuuneihin (mikäli mahdollista).

    1.6   Happipuhallusteräksen valmistusta ja valamista koskevat BAT-päätelmät

    Jollei toisin mainita, tässä jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä voidaan soveltaa kaikkeen happipuhallusteräksen valmistukseen ja valamiseen.

    Ilmapäästöt

    75.   Tavallisen konvertterikaasun osittaisessa palamisessa tapahtuvaa talteenottoa koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään mahdollisuuksien mukaan ottamaan talteen konvertterikaasu puhalluksen aikana ja puhdistamaan se käyttämällä seuraavien menetelmien yhdistelmää:

    I.

    osittaisen palamisprosessin käyttö

    II.

    pölyn esipuhdistus karkean pölyn poistamiseksi kuivaerotustekniikoilla (esim. ilmanohjain, sykloni) tai märkäerottimilla

    III.

    pölynpoisto

    i.

    poistamalla pöly kuivamenetelmällä (esim. sähkösuodin) uusissa ja nykyisissä laitoksissa

    ii.

    poistamalla pöly märkämenetelmällä (esim. märkä sähkösuodin tai pesuri) nykyisissä laitoksissa.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät konvertterikaasuvarastoinnin jälkeiset pölyjäämäpitoisuudet ovat seuraavat:

    10–30 mg/Nm3 BAT III.i kohdan osalta

    < 50 mg/Nm3 BAT III.ii kohdan osalta.

    76.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla, jotka koskevat konvertterikaasun talteenottoa happipuhalluksen aikana kaasun täydellisessä palamisessa, pyritään vähentämään pölypäästöjä käyttämällä jotain seuraavista menetelmistä:

    I.

    pölyn poisto kuivamenetelmällä (esim. sähkösuodin tai letkusuodin) uusien ja nykyisten laitosten kohdalla

    II.

    pölyn poisto märkämenetelmällä (esim. märkä sähkösuodin tai pesuri) nykyisten laitosten kohdalla.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät pölyn päästötasot määritettyinä näytteenottojakson keskiarvoina (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä kertamittaus) ovat seuraavat:

    10–30 mg/Nm3 BAT I:n osalta

    < 50 mg/Nm3 BAT II:n osalta.

    77.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään minimoimaan pölypäästöt happipuhalluslanssin suuaukosta käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    lanssiaukon peittäminen happipuhalluksen aikana

    II.

    inertin kaasun tai höyryn syöttö läpivientiputken suuaukkoon pölyämisen estämiseksi

    III.

    muiden vaihtoehtoisten tiivisterakenteiden käyttö yhdessä happilanssin puhdistuslaitteiden kanssa.

    78.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla, jotka koskevat sekundääristä pölynpoistoa, mukaan lukien päästöt seuraavista prosesseista:

    raakaraudan kaataminen torpedosenkasta (tai raakarautamikseristä) panostussenkkaan

    raakaraudan esikäsittely (ts. astioiden esilämmitys, rikinpoisto, fosforinpoisto, kuonanpoisto, raakaraudan siirtoprosessit ja punnitus)

    happipuhalluskonvertteriin liittyvät prosessit, kuten astioiden esilämmitys, happipuhalluksen aikainen kuonan kuohuminen, raakaraudan ja kierrätysteräksen panostus, sulan teräksen ja kuonan kaato konvertterista

    sekundäärimetallurgia ja jatkuvavalu,

    pyritään minimoimaan pölypäästöt prosessinsisäisten menetelmien avulla käyttämällä esimerkiksi hajapäästöjen estämiseen tai valvomiseen tarkoitettuja yleistekniikoita; lisäksi päästöjä minimoidaan asianmukaisen koteloinnin ja huuvien avulla tapahtuvalla imulla ja senjälkeisen letku- tai sähkösuotimen avulla tapahtuvan poistokaasujen puhdistuksen avulla.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä keskimääräinen pölyn kokonaistalteenottotehokkuus on > 90 prosenttia.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso päiväkohtaisena keskiarvona kaikkien puhdistettujen poistokaasujen osalta on < 1–15 mg/Nm3 letkusuodinten kohdalla ja < 20 mg/Nm3 sähkösuodinten kohdalla.

    Jos raakaraudan esikäsittelystä ja sekundäärimetallurgiasta peräisin olevat päästöt käsitellään erikseen, BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 1–10 mg/Nm3 letkusuodinten kohdalla ja < 20 mg/Nm3 sähkösuodinten kohdalla määritettynä päiväkohtaisena keskiarvona.

    Kuvaus

    Happipuhalluskonvertteriprosessien sekundäärisistä lähteistä peräisin olevia hajapäästöjä voidaan estää muun muassa seuraavien yleistekniikoiden avulla:

    itsenäinen talteenotto ja pölynpoistolaitteiden käyttö erikseen terässulaton eri prosessipisteillä

    rikinpoistolaitoksen asianmukainen hallinta ilmapäästöjen estämiseksi

    rikinpoistolaitosten täydellinen kotelointi

    kannen pitäminen paikoillaan, kun raakarautasenkkaa ei käytetä, ja raakarautasenkkojen puhdistus ja säännöllinen skollan poisto tai vaihtoehtoisesti kattoimujärjestelmän käyttö

    raakarautasenkan pitäminen konvertterin edessä noin kahden minuutin ajan sen jälkeen kun raakarauta on kaadettu konvertteriin, mikäli kattoimujärjestelmää ei käytetä

    teräksenvalmistusprosessin tietokoneavusteinen ohjaus ja optimointi esimerkiksi siten, että kuohuminen (ts. kuonan kuohuminen ulos astiasta) estyy tai vähenee

    kaadon aikaisen kuohumisen vähentäminen rajoittamalla kuohumisen aiheuttavia tekijöitä ja käyttämällä kuohumisen estoaineita

    konvertterin ympärillä olevan tilan ovien sulkeminen happipuhalluksen ajaksi

    katon jatkuva kameratarkkailu näkyvien päästöjen havaitsemiseksi

    kattoimujärjestelmän käyttö.

    Soveltamisala

    Nykyisissä laitoksissa laitoksen rakenne saattaa rajoittaa asianmukaisen pölynpoiston mahdollisuuksia.

    79.   Kohteessa tapahtuvaa kuonan käsittelyä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään pölypäästöjä käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    tarvittaessa tehokas erottaminen kuonanmurskaimesta ja seulontalaitteilta ja senjälkeinen poistokaasun puhdistus

    II.

    käsittelemättömän kuonan kuljetus kauhakuormaajien avulla

    III.

    kuljettimien vastaanottopaikkojen ilmanpoisto tai kostuttaminen murskautuneen materiaalin vuoksi

    IV.

    kuonavarastokasojen kostuttaminen

    V.

    vesisumutteen käyttö kuonamurskan lastauksen yhteydessä.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso BAT I:n osalta on < 10–20 mg/Nm3, joka on näytteenottojakson keskiarvo (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä kertamittaus).

    Vesi ja jätevesi

    80.   Parhaan käytettävissä olevan tekniikan tarkoituksena on ehkäistä tai vähentää tavallisten happipuhalluskonvertterien primääripölynpoiston veden käyttöä ja jätevesipäästöjä käyttämällä yhtä seuraavista tekniikoista, jotka esitetään BAT 75:ssä ja BAT 76:ssa:

    tavallisen happipuhalluskonvertterin kaasussa olevan pölyn poistaminen kuivamenetelmällä

    pesuriveden minimointi ja uudelleenkäyttö mahdollisuuksien mukaan (esimerkiksi kuonan rakeistuksessa), jos sovelletaan märkämenetelmää.

    81.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään minimoimaan jatkuvasta valusta tulevat jätevesipäästöt käyttämällä seuraavien menetelmien yhdistelmää:

    I.

    kiintoaineen poistaminen flokkuloinnin, selkeytyksen ja/tai suodatuksen avulla

    II.

    öljyn poisto poistoaltaissa tai muulla tehokkaalla laitteella

    III.

    mahdollisuuksien mukaan jäähdytysveden ja alipaineen luomisesta peräisin olevan veden kierrättäminen.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät jatkuvavalukoneista tulevan jäteveden osalta hyväksyttävään satunnaisnäytteeseen tai 24 tunnin yhdistettyyn näytteeseen perustuvat päästötasot ovat seuraavat:

    kiintoaine

    < 20 mg/l

    rauta

    < 5 mg/l

    sinkki

    < 2 mg/l

    nikkeli

    < 0,5 mg/l

    kokonaiskromi

    < 0,5 mg/l

    kokonaishiilivedyt

    < 5 mg/l.

    Tuotantojäämät

    82.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään jätteen tuottamista käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä (ks. BAT 8):

    I.

    asianmukainen talteenotto ja varastointi erityiskäsittelyn helpottamiseksi

    II.

    happipuhalluskonvertterin kaasun käsittelystä ja sekundäärisestä pölynpoistosta peräisin olevan pölyn sekä jatkuvavalusta peräisin olevan hilseen paikan päällä tapahtuva kierrätys takaisin teräksenvalmistusprosesseihin ottamalla asianmukaisesti huomioon siitä laitoksesta, johon ne kierrätetään, tulevien päästöjen vaikutukset

    III.

    happipuhalluskonvertterin kuonan ja hienokuonan paikan päällä tapahtuva kierrätys eri sovelluksissa

    IV.

    kuonan käsittely, mikäli kuonan ulkopuolinen käyttö on mahdollista markkinaolosuhteiden vuoksi (esim. aggregaattina materiaaleissa tai rakentamista varten)

    V.

    suodattimiin kertyvän pölyn ja lietteen käyttö raudan ja muiden kuin rautametallien, kuten sinkin, ulkopuolista talteenottoa varten värimetalliteollisuudessa

    VI.

    laskeutusaltaan käyttö lietettä varten ja senjälkeinen karkean aineksen kierrätys sintterissä/masuunissa tai sementtiteollisuudessa, mikäli raekokojakautuma mahdollistaa järkevän erottelun.

    BAT V:n soveltamisala

    Pölyn kuumabriketointi ja korkean sinkkipitoisuuden pellettien ulkopuolinen uudelleenkäyttö on mahdollista käytettäessä kuivaa sähkösuodinta konvertterikaasun puhdistukseen. Koska selkeytys laskeutusaltaissa on (metallisen sinkin ja veden reaktiosta johtuvan) vedynmuodostuksen vuoksi epästabiilia, sinkin talteenotto briketoinnin avulla ei tule kyseeseen käytettäessä märkämenetelmään perustuvia pölynpoistojärjestelmiä. Näiden turvallisuussyiden vuoksi lietteen sinkkipitoisuus on rajoitettava 8–10 prosenttiin.

    Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ohjaamaan hallitusti happipuhalluskonvertteriprosesseista syntyviä jäämiä, joita ei voida välttää eikä kierrättää.

    Energia

    83.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ottamaan talteen, puhdistamaan ja varastoimaan happipuhalluskonvertterin kaasut, jotta ne voidaan käyttää myöhemmin polttoaineena.

    Soveltamisala

    Happipuhalluskonvertterikaasun talteenotto käyttämällä osittaista palamista ei välttämättä ole kaikissa tapauksissa taloudellisista syistä tai asianmukaisen energianhallinnan kannalta toteutuskelpoinen vaihtoehto. Näissä tapauksissa konvertterikaasun polttamisella voidaan muodostaa höyryä. Palamisen tyyppi (täydellinen tai osittainen palaminen) on sidoksissa paikalliseen energianhallintaan.

    84.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään energiankulutusta käyttämällä senkan kansijärjestelmiä.

    Soveltamisala

    Kannet voivat olla hyvin painavia, koska ne on tehty tulenkestävistä tiilistä, minkä vuoksi nosturien kapasiteetti ja koko rakennuksen rakenne saattavat rajoittaa sovellettavuutta nykyisissä laitoksissa. On olemassa erilaisia teknisiä rakenteita järjestelmän sijoittamiseksi terästehtaan erityisolosuhteisiin.

    85.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään optimoimaan prosessi ja vähentämään energiankulutusta käyttämällä puhalluksen jälkeen suorakaatomenetelmää.

    Kuvaus

    Suorakaato edellyttää yleensä kalliita laitteita, kuten apulanssi- tai DROP IN -anturijärjestelmiä, jotta kaatamisessa ei tarvitse odottaa otettujen näytteiden kemiallista analyysia (suorakaato). Lisäksi on kehitetty uusi vaihtoehtoinen tekniikka suorakaatomenetelmän käyttämiseksi ilman tällaisia laitteita. Tämä tekniikka edellyttää paljon kokemusta ja kehitystyötä. Käytännössä hiilipitoisuus puhalletaan suoraan 0,04 prosenttiin; samalla seoksen lämpötila laskee kohtuullisen alhaiseen tavoitearvoon. Ennen kaatoa sekä lämpötila että hapen aktiivisuus mitataan tulevia toimintoja varten.

    Soveltamisala

    Tarvitaan sopiva kuonan ilmaisin ja kuonan pidätyslaitteisto; lisäksi mahdollinen senkkauuni helpottaa menetelmän käyttöä.

    86.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään energiankulutusta käyttämällä jatkuvaa near-net-shape-nauhavalua, mikäli tuotettavien teräslaatujen laatu ja tuotevalikoima mahdollistavat sen.

    Kuvaus

    Near-net-shape-nauhavalulla tarkoitetaan teräksen jatkuvaa valua alle 15 millimetrin paksuisiksi nauhoiksi. Valuprosessin yhteydessä toteutetaan suora kuumavalssaus, jäähdyttäminen ja nauhojen kelaaminen ilman tavanomaisissa valutekniikoissa, esim. perinteisessä levyaihioiden jatkuvavalussa tai ohutaihiovalussa käytettävää uudelleenkuumennusuunia. Nauhavalu on menetelmä, jolla tuotetaan erilevyisiä litteitä teräsnauhoja, joiden paksuus on alle 2 millimetriä.

    Soveltamisala

    Soveltamisala määräytyy tuotettavien teräslaatujen (tällä prosessilla ei voida valmistaa esim. kvarttolevyjä) ja yksittäisen terästehtaan tuotevalikoiman perusteella. Nykyisissä laitoksissa soveltamisalaa voivat rajoittaa pohjaratkaisu ja käytettävissä oleva tila (esimerkiksi nauhavalukoneen jälkiasennus vaatii noin 100 metriä tilaa pituussuunnassa).

    1.7   Teräksen valmistamista ja valamista valokaariuuneissa koskevat BAT-päätelmät

    Jollei toisin mainita, tässä jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä voidaan soveltaa kaikkeen valokaariuuneissa tapahtuvaan teräksen valmistukseen ja valamiseen.

    Ilmapäästöt

    87.   Parhailla käytettävissä olevilla valokaariuuniprosessia koskevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään elohopeapäästöjä välttämällä mahdollisuuksien mukaan elohopeaa sisältäviä raaka-aineita ja apuaineita (ks. BAT 6 ja 7).

    88.   Parhailla käytettävissä olevilla valokaariuunin (EAF) primääristä ja sekundääristä pölynpoistoa (mukaan lukien kierrätysteräksen esilämmitys, panostus, sulatus, kaato, senkkauuni ja sekundäärimetallurgia) koskevilla tekniikoilla pyritään saavuttamaan kaikkien päästölähteiden tehokas erottaminen käyttämällä jotain jäljempänä luetelluista menetelmistä ja huolehtimaan senjälkeisestä pölynpoistosta letkusuotimen avulla:

    I.

    suoraan kaasunpoistoon (4. tai 2. aukko) ja huuviin perustuvien järjestelmien yhdistelmä

    II.

    suoraan kaasunpoistoon ja täyttötaskuun perustuvat järjestelmät

    III.

    suora kaasunpoisto ja täydellinen rakennuksen tyhjennys (pienen kapasiteetin valokaariuunit eivät välttämättä edellytä suoraa kaasunpoistoa saman poistotehon saavuttamiseksi).

    BAT:n soveltamiseen liittyvä keskimääräinen kokonaistalteenottotehokkuus on > 98 prosenttia.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 5 mg/Nm3, joka on päiväkohtainen keskiarvo.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä elohopean päästötaso on < 0,05 mg/Nm3, joka on näytteenottojakson keskiarvo (ajoittaiset mittaukset, vähintään neljä tuntia kestävä kertamittaus).

    89.   Valokaariuunin primääristä ja sekundääristä pölynpoistoa (mukaan lukien kierrätysteräksen esilämmitys, panostus, sulatus, kaato, senkkauuni ja sekundäärimetallurgia) koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään ja vähentämään polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) sekä polykloorattujen bifenyylien (PCB) päästöjä välttämällä mahdollisuuksien mukaan PCDD/F:ää ja PCB:tä tai niiden lähtöaineita sisältäviä raaka-aineita (ks. BAT 6 ja 7) ja käyttämään yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä yhdessä asianmukaisen pölynpoistojärjestelmän kanssa:

    I.

    asianmukainen jälkipoltto

    II.

    asianmukainen nopea jäähdytys

    III.

    asianmukaisten adsorption apuaineiden syöttö putkeen ennen pölynpoistoa.

    BAT:n soveltamiseen liittyvä polykloorattujen dibentsodioksiinien/-furaanien (PCDD/F) muuttumattomissa olosuhteissa otettuun 6–8 tunnin satunnaisnäytteeseen perustuva päästötaso on < 0,1 ng I-TEQ/Nm3. Joissakin tapauksissa BAT:n soveltamiseen liittyvä päästötaso voidaan saavuttaa ainoastaan primääristen toimenpiteiden avulla.

    BAT I:n soveltamisala

    Soveltamisalan arvioimiseksi nykyisissä laitoksissa on otettava huomioon olosuhteet, kuten käytettävissä oleva tila ja tietty poistokaasuputkijärjestelmä.

    90.   Kohteessa tapahtuvaa kuonan käsittelyä koskevilla parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään pölypäästöjä käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    tarvittaessa kuonanmurskaimen tehokas erotuskyky ja seulontalaitteet sekä tämän jälkeen poistokaasun puhdistus

    II.

    käsittelemättömän kuonan kuljetus kauhakuormaajien avulla

    III.

    kuljettimien vastaanottopaikkojen ilmanpoisto tai kostuttaminen murskautuneen materiaalin vuoksi

    IV.

    kuonavarastokasojen kostuttaminen

    V.

    vesisumutteen käyttö kuonamurskan lastauksen yhteydessä.

    BAT I:n osalta BAT:n soveltamiseen liittyvä pölyn päästötaso on < 10–20 mg/m3, joka on näytteenottojakson keskiarvo (ajoittaiset mittaukset, vähintään puoli tuntia kestävä kertamittaus).

    Vesi ja jätevesi

    91.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään minimoimaan valokaariuuniprosessista aiheutuva vedenkulutus käyttämällä mahdollisuuksien mukaan suljettuun kiertoon perustuvia vesijäähdytysjärjestelmiä uunilaitteiden jäähdyttämiseksi, jollei käytössä ole läpivirtausta hyödyntäviä jäähdytysjärjestelmiä.

    92.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään minimoimaan jatkuvasta valusta tulevat jätevesipäästöt käyttämällä seuraavien menetelmien yhdistelmää:

    I.

    kiintoaineen poistaminen flokkuloinnin, selkeytyksen ja/tai suodatuksen avulla

    II.

    öljyn poisto poistoaltaissa tai muulla tehokkaalla laitteella

    III.

    mahdollisuuksien mukaan jäähdytysveden ja alipaineen luomisesta peräisin olevan veden kierrättäminen.

    BAT:n soveltamiseen liittyvät jatkuvavalukoneista tulevan jäteveden osalta hyväksyttävään satunnaisnäytteeseen tai 24 tunnin yhdistettyyn näytteeseen perustuvat päästötasot ovat seuraavat:

    kiintoaine

    < 20 mg/l

    rauta

    < 5 mg/l

    sinkki

    < 2 mg/l

    nikkeli

    < 0,5 mg/l

    kokonaiskromi

    < 0,5 mg/l

    kokonaishiilivedyt

    < 5 mg/l.

    Tuotantojäämät

    93.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ehkäisemään jätteen tuottamista käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

    I.

    asianmukainen talteenotto ja varastointi erityiskäsittelyn helpottamiseksi

    II.

    eri prosesseista peräisin olevien tulenkestävien materiaalien talteenotto ja paikan päällä tapahtuva kierrätys sekä sisäinen käyttö dolomiitin, magnesiitin ja kalkin korvaamiseksi

    III.

    tarvittaessa suodattimiin kertyvän pölyn käyttö muiden kuin rautametallien, kuten sinkin, ulkopuolista talteenottoa varten muussa kuin rautametalliteollisuudessa sen jälkeen kun suodattimiin kertyvä pöly on rikastettu kierrättämällä se valokaariuuniin

    IV.

    jatkuvasta valusta peräisin olevan hilseen erottaminen vedenkäsittelyprosessissa, talteenotto ja senjälkeinen kierrätys esimerkiksi sintterissä/masuunissa tai sementtiteollisuudessa

    V.

    tulenkestävien materiaalien ja valokaariuuniprosessista peräisin olevan kuonan ulkopuolinen käyttö sekundäärisenä raaka-aineena mikäli mahdollista markkinaolosuhteiden vuoksi.

    Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään ohjaamaan hallitusti valokaariuuniprosesseista syntyviä jäämiä, joita ei voida välttää eikä kierrättää.

    Soveltamisala

    BAT III–V:ssä tarkoitettu tuotantojäämien ulkoinen käyttö tai kierrätys on sidoksissa kolmannen osapuolen yhteistyöhaluun ja suostumukseen, jotka eivät välttämättä ole käyttäjän valvonnassa eivätkä tämän vuoksi välttämättä kuulu luvan soveltamisalaan.

    Energia

    94.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään energiankulutusta käyttämällä jatkuvaa near-net-shape-nauhavalua, mikäli se on tuotettavien teräslaatujen laadun ja tuotevalikoiman kannalta perusteltua.

    Kuvaus

    Near-net-shape-nauhavalulla tarkoitetaan teräksen jatkuvaa valua alle 15 millimetrin paksuisiksi nauhoiksi. Valuprosessin yhteydessä toteutetaan suora kuumavalssaus, jäähdyttäminen ja nauhojen kelaaminen ilman tavanomaisissa valutekniikoissa, esim. perinteisessä levyaihioiden jatkuvavalussa tai ohutaihiovalussa käytettävää uudelleenkuumennusuunia. Nauhavalu on menetelmä, jolla tuotetaan erilevyisiä litteitä teräsnauhoja, joiden paksuus on alle 2 millimetriä.

    Soveltamisala

    Soveltamisala määräytyy tuotettavien teräslaatujen (tällä prosessilla ei voida valmistaa esimerkiksi kvarttolevyjä) ja yksittäisen terästehtaan tuotevalikoiman perusteella. Nykyisissä laitoksissa soveltamisalaa voivat rajoittaa pohjaratkaisu ja käytettävissä oleva tila (esimerkiksi nauhavalukoneen jälkiasennus vaatii noin 100 m pituussuunnassa).

    Melu

    95.   Parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla pyritään vähentämään melupäästöjä valokaariuunilaitoksista ja voimakasta äänienergiaa tuottavista prosesseista käyttämällä samanaikaisesti useita seuraavista rakenteellisista ja operatiivisista tekniikoista paikallisten olosuhteiden perusteella ja mukaisesti (BAT 18 kohdassa lueteltujen menetelmien käytön ohella):

    I.

    valokaariuunirakennuksen rakentaminen uuninkäyttöön liittyvistä mekaanisista iskuista aiheutuvaa melua vaimentavaksi

    II.

    panostuskorien kuljetukseen tarkoitettujen nosturien rakentaminen ja asentaminen mekaanisia iskuja ehkäiseviksi

    III.

    sisäseinien ja kattojen äänieristeiden erityinen käyttö valokaariuunirakennuksen tuottaman ilmassa kantautuvan melun ehkäisemiseksi

    IV.

    uunin ja ulkopuolisen seinän erottaminen valokaariuunirakennuksen runkoäänien vähentämiseksi

    V.

    voimakasta äänienergiaa tuottavien prosessien (ts. valokaariuuni- ja hiilenpoistoyksiköiden) sijoittaminen päärakennukseen.


    (1)  Joissakin tapauksissa mitataan orgaaninen kokonaishiili (TOC) kemiallisen hapentarpeen (COD) sijaan (COD:n analysoinnissa käytettävän elohopeakloridin (HgCl2) välttämiseksi). Kemiallisen hapentarpeen ja orgaanisen kokonaishiilen välistä korrelaatiota olisi harkittava kunkin sintraamon kohdalla tapauskohtaisesti. COD–TOC-suhde voi vaihdella noin kahdesta neljään.

    (2)  Joissakin tapauksissa mitataan orgaaninen kokonaishiili (TOC) kemiallisen hapentarpeen (COD) sijaan (COD:n analysoinnissa käytettävän elohopeakloridin (HgCl2) välttämiseksi). Kemiallisen hapentarpeen ja orgaanisen kokonaishiilen välistä korrelaatiota on pohdittava kunkin pelletointilaitoksen kohdalla tapauskohtaisesti. COD–TOC-suhde voi vaihdella noin kahdesta neljään.

    (3)  Vaihteluvälin alapää on määritelty suoritustason mukaan, joka tietyssä laitoksessa on saavutettu parhaan ympäristötehokkuuden tuottavan BAT:n todellisissa käyttöolosuhteissa.

    (4)  Tämä taso perustuu Mohrhauerin ei-isokineettisen menetelmän käyttöön (entinen VDI 2303).

    (5)  Tämä taso perustuu VDI 2066:n mukaisen isokineettisen näytteenottomenetelmän käyttöön.

    (6)  Joissakin tapauksissa mitataan orgaaninen kokonaishiili (TOC) kemiallisen hapenkulutuksen (COD) sijaan (jotta elohopeakloridia (HgCl2) ei käytettäisi COD:n analysointiin). Kemiallisen hapenkulutuksen ja orgaanisen kokonaishiilen välistä korrelaatiota on harkittava kunkin koksaamon kohdalla tapauskohtaisesti. COD–TOC-suhde voi vaihdella noin kahdesta neljään.

    (7)  Tämä taso perustuu DIN 38405 D 27 -standardin tai muun vastaavaa tieteellistä laatua olevan tiedon tuottamisen takaavan kansallisen tai kansainvälisen standardin käyttöön.

    (8)  Tämä taso perustuu DIN 38405 D 13-2 -standardin tai muun vastaavaa tieteellistä laatua olevan tiedon tuottamisen takaavan kansallisen tai kansainvälisen standardin käyttöön.

    (9)  Tämä taso perustuu DIN 38405 D 13-2 -standardin tai muun vastaavaa tieteellistä laatua olevan tiedon tuottamisen takaavan kansallisen tai kansainvälisen standardin käyttöön.


    Top