LIITE I

Ohjeet siipikarjassa esiintyvän lintuinfluenssan valvontaohjelmien täytäntöönpanosta

1.   Valvontaohjelmien tavoitteet

Siipikarjassa esiintyvän lintuinfluenssan valvontaa koskevien ohjelmien tavoitteena on ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle lintuinfluenssavirusten esiintymisestä taudin torjumiseksi direktiivin 2005/94/EY mukaisesti siten, että vuosittain todetaan aktiivisen valvonnan avulla:

a)	alatyyppiä H5 tai H7 oleva matalapatogeeninen lintuinfluenssa (LPAI) kanalinnuissa (eli kanoissa, kalkkunoissa, helmikanoissa, fasaaneissa, peltopyissä ja viiriäisissä) ja sileälastaisissa linnuissa ja täydennetään näin muita olemassa olevia varhaiseen toteamiseen tähtääviä järjestelmiä;

b)	alatyyppiä H5 tai H7 oleva LPAI ja korkeapatogeeninen lintuinfluenssa (HPAI) kotieläiminä pidettävissä vesilinnuissa (eli ankoissa, hanhissa ja sinisorsissa, joita käytetään riistan istutukseen maastoon).

2.   Valvontasuunnitelma

Näytteenotto ja serologinen testaus siipikarjatiloilla on toteutettava lintuinfluenssan vasta-aineiden esiintymisen toteamiseksi, kuten direktiivissä 2005/94/EY määritellään.

Kyseisellä aktiivisella valvonnalla täydennetään niitä jäsenvaltioissa jo käytössä olevia varhaiseen toteamiseen tähtääviä järjestelmiä, joista säädetään päätöksessä 2005/734/EY ja komission päätöksellä 2006/437/EY hyväksytyn lintuinfluenssaa koskevan taudinmäärityskäsikirjan, jäljempänä ’taudinmäärityskäsikirja’, II luvussa, ja erityisesti niitä järjestelmiä, joita toteutetaan sellaisilla siipikarjatiloilla, joiden osalta lintuinfluenssan kulkeutumisriskin katsotaan olevan muita suurempi.

Eläintautien valvonnassa on käytössä kaksi kansainvälisesti tunnustettua päämenetelmää: a) riskiperusteinen valvonta ja b) edustavaan otantaan pohjautuva valvonta.

2.1   Riskiperusteinen valvonta

Riskiperusteinen valvonta on ensisijainen menetelmä lintuinfluenssan valvonnan toteuttamiseksi kohdennetulla ja resurssitehokkaalla tavalla.

Tämän menetelmän valitsevien jäsenvaltioiden on täsmennettävä siipikarjaparvien tartunnan kannalta merkitykselliset riskipolut ja otantakehikko sellaisia siipikarjatiloja varten, joiden on todettu olevan lintuinfluenssatartuntojen kannalta suuremmassa vaarassa.

Jäljempänä 4.1 jaksossa esitetty kriteerien ja riskitekijöiden luettelo ei ole tyhjentävä vaan antaa osviittaa siitä, miten siipikarjalajien ja siipikarjan tuotantoluokkien näytteenotto ja testaus voidaan kohdistaa eri tuotantojärjestelmissä. Kyseisessä jäsenvaltiossa vallitsevan eläinten terveystilanteen mukaan niitä saatetaan joutua painottamaan eri tavalla.

2.2   Edustavaan otantaan pohjautuva valvonta

Jos jokin jäsenvaltio ei kykene toteuttamaan riittävällä tavalla näyttöön pohjautuvaa arviointia siipikarjaparvien tartunnan riskipoluista alueellaan, sen on toteutettava edustavaan näytteenottomenettelyyn perustuvaa valvontaa. Niiden siipikarjatilojen lukumäärän, joilta näytteitä otetaan, on vastattava taulukoissa 1 ja 2 esitettyjä määriä siipikarjalajin mukaan.

Lintuinfluenssan serologisia testejä varten näytteitä on otettava koko jäsenvaltion alueelta siten, että niiden voidaan katsoa edustavan koko jäsenvaltiota.

3.   Kohdepopulaatiot

Valvontaohjelmaan on sisällytettävä seuraavien siipikarjalajien ja siipikarjan tuotantoluokkien näytteenotto:

a)	munivat kanat;

b)	vapaat munivat kanat;

c)	siitoskanat;

d)	siitoskalkkunat;

e)	siitosankat;

f)	siitoshanhet;

g)	teuraskalkkunat;

h)	teurasankat;

i)	teurashanhet;

j)	tarhatut riistalinnut (kanalinnut) keskittyen erityisesti täysikasvuisiin lintuihin, kuten siitoslintuihin;

k)	tarhatut riistalinnut (vesilinnut);

l)	sileälastaiset linnut.

Seuraavassa määritellyissä poikkeusolosuhteissa voidaan kuitenkin sisällyttää mukaan myös seuraavat siipikarjaluokat:

m)	broilerit, mutta ainoastaan silloin, kun i) niitä pidetään suuret määrät laidunkanalatuotannossa ja ii) niiden katsotaan aiheuttavan suuremman lintuinfluenssatartuntavaaran;

n)

harrastekanalat: niillä on yleensä vähäinen rooli viruksen esiintymisen ja leviämisen kannalta, ja näytteiden ottaminen niistä vie paljon resursseja; tietyissä jäsenvaltioissa harrastekanalat saattavat kuitenkin aiheuttaa suuremman lintuinfluenssariskin, koska niitä on huomattavan paljon, koska niitä pidetään lähellä kaupallisia siipikarjatiloja tai koska niillä käydään kauppaa paikallis-/aluetasolla ja muiden 4.1 jaksossa lueteltujen kriteerien ja riskitekijöiden vuoksi erityisesti lajikoostumuksen osalta.

Jos siipikarjan tuotantoluokan osalta annetaan hyvät perustelut riskin tasosta (kuten tiukoissa bioturvallisuusoloissa pidetyt siitoskanat), kyseinen tuotantoluokka voidaan kuitenkin jättää näytteenoton ulkopuolelle.

4.   Riskiperusteinen valvontamenetelmä

Riskiperusteisen valvonnan valinnasta on päätettävä jäsenvaltion tasolla tehtävässä arvioinnissa, jossa on tarkasteltava ainakin seuraavia kriteerejä ja riskitekijöitä:

4.1   Kriteerit ja riskitekijät

4.1.1   Suorasta tai epäsuorasta altistumisesta erityisesti ”kohdelajeiksi” katsotuille luonnonvaraisille linnuille seurauksena olevaa virusten kulkeutumista siipikarjatiloille koskevat kriteerit ja riskitekijät

a)	Siipikarjatilan sijainti lähellä kosteikkoja, lampia, soita, järviä, jokia tai merenrantoja, joille muuttavia luonnonvaraisia vesilintuja voi kerääntyä.

b)	Siipikarjatilan sijainti alueilla, joilla on runsaasti muuttolintuja ja varsinkin niitä lintuja, joiden katsotaan olevan ”kohdelajeja” tyyppiä H5N1 olevan HPAI:n toteamisen kannalta ja jotka luetellaan liitteessä II olevassa 2 osassa.

c)	Siipikarjatilan sijainti lähellä muuttavien luonnonvaraisten vesilintujen lepo- ja lisääntymispaikkoja erityisesti, jos nämä alueet liittyvät muuttolintujen liikkeiden kautta alueisiin, joilla luonnonvaraisissa linnuissa tai siipikarjassa tiedetään esiintyvän tyyppiä H5N1 olevaa HPAI:ta.

d)	Siipikarjatilat, joilla on laidunkanalatuotantoa, tai siipikarjatilat, joilla siipikarjaa tai muita vankeudessa pidettäviä lintuja pidetään ulkona tiloissa, joissa ei voida riittävästi estää niitä joutumasta kosketuksiin luonnonvaraisten lintujen kanssa.

e)	Alhainen bioturvallisuustaso siipikarjatilalla, mukaan luettuna rehun säilytysmenetelmä ja pintaveden käyttö.

4.1.2   Viruksen leviämistä siipikarjatilan sisällä ja siipikarjatilojen välillä koskevat kriteerit ja riskitekijät sekä lintuinfluenssan leviämisestä siipikarjasta siipikarjaan ja siipikarjatilojen välillä aiheutuvat seuraukset (vaikutus)

a)	Useamman kuin yhden siipikarjalajin pitäminen yhdellä siipikarjatilalla – erityisesti kotieläiminä pidettävien ankkojen ja hanhien pitäminen muiden siipikarjalajien kanssa.

b)

Sellainen siipikarjan tuotantoluokka ja siipikarjalaji tilalla, jonka osalta valvontatiedot ovat osoittaneet lintuinfluenssatartunnan toteamisasteen kohonneen kyseisessä jäsenvaltiossa, esimerkkeinä ankkoja pitävät tilat ja riistan istutukseen maastoon tarkoitettu siipikarja (erityisesti tarhatut sinisorsat).

c)	Siipikarjatilan sijainti alueilla, joilla on runsaasti siipikarjatiloja.

d)	Kaupankäynti, tuonti mukaan luettuna, ja tähän liittyvä siipikarjan niin suorien kuin välillisten siirtojen intensiteetti sekä muut tekijät, kuten ajoneuvot, välineet ja henkilöt.

e)	Pitkäikäisten siipikarjaluokkien ja eri-ikäisten siipikarjaryhmien pitäminen tilalla (kuten munivat kanat).

4.2   Riskipopulaatioihin keskittyminen

Kohdentamisessa on otettava huomioon siipikarjatilalla esiintyvien riskitekijöiden lukumäärä ja paikallinen painotus.

Valvontasuunnitelmaansa laatiessaan toimivaltainen viranomainen voi arvioinnissaan harkita muita riskitekijöitä, mutta nämä tekijät on osoitettava ja perusteltava asianmukaisesti valvontaohjelmassa.

4.3   Tilat, joilta näytteet on otettava

Taulukoita 1 ja 2 voidaan käyttää perustana päätettäessä niiden siipikarjatilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet riskipopulaatiota kohden.

5.   Edustavan otannan menetelmä

Kun toteutetaan 2.2 jaksossa tarkoitettu edustava otanta, niiden siipikarjatilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet, lasketaan taulukoissa 1 ja 2 esitettyjen lukujen perusteella siipikarjatilalla olevien siipikarjalajien mukaan.

5.1   Niiden siipikarjatilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet lintuinfluenssan serologisia testejä varten

5.1.1   Niiden siipikarjatilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet (lukuun ottamatta ankkoja, hanhia ja sinisorsia pitäviä tiloja)

Kunkin siipikarjan tuotantoluokan osalta, lukuun ottamatta ankkoja, hanhia ja sinisorsia, niiden siipikarjatilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet, määritetään siten, että taataan vähintään yhden tartuntatilan toteaminen, kun tartuntatilojen yleisyys on vähintään 5 prosenttia 95 prosentin luottamusvälillä.

Näytteenotto on toteutettava taulukon 1 mukaisesti:

Taulukko 1

Niiden siipikarjatilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet kussakin siipikarjan tuotantoluokassa (lukuun ottamatta ankkoja, hanhia ja sinisorsia pitäviä tiloja)

Tilojen lukumäärä kunkin siipikarjan tuotantoluokan osalta kussakin jäsenvaltiossa	Niiden siipikarjatilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet
Enintään 34	Kaikki
35–50	35
51–80	42
81–250	53
> 250	60

5.1.2   Niiden ankkoja, hanhia ja sinisorsia pitävien tilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet (1)

Niiden ankkoja, hanhia ja sinisorsia pitävien tilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet, on määriteltävä siten, että taataan vähintään yhden tartuntatilan toteaminen, jos tartuntatilojen yleisyys on vähintään 5 prosenttia 99 prosentin luottamusvälillä.

Näytteenotto on toteutettava taulukon 2 mukaisesti:

Taulukko 2

Niiden ankkoja, hanhia ja sinisorsia pitävien tilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet

Ankkoja, hanhia ja sinisorsia pitävien tilojen lukumäärä kussakin jäsenvaltiossa	Niiden ankkoja, hanhia ja sinisorsia pitävien tilojen lukumäärä, joilta on otettava näytteet
Enintään 46	Kaikki
47–60	47
61–100	59
101–350	80
> 350	90

5.2   Niiden siipikarjaan kuuluvien lintujen lukumäärä, joilta on otettava näytteet siipikarjatilalla

Jäljempänä 5.2.1 ja 5.2.2 kohdassa tarkoitetut luvut koskevat sekä niitä siipikarjatiloja, joilta näytteet otetaan riskiperusteisen valvonnan perusteella, että niitä, joilta näytteet otetaan edustavan otannan perusteella.

5.2.1   Niiden lintujen lukumäärä (lukuun ottamatta ankkoja, hanhia ja sinisorsia), joista on siipikarjatilalla otettava näytteet

Niiden lintujen lukumäärä, joista on siipikarjatilalla otettava näytteet, on määriteltävä siten, että taataan 95 prosentin todennäköisyys todeta ainakin yksi lintuinfluenssan osalta positiivinen lintu, jos seropositiivisten lintujen esiintyvyys on vähintään 30 prosenttia.

Serologista tutkimusta varten on otettava verinäytteet kaikilta siipikarjan tuotantoluokilta ja siipikarjalajeilta vähintään 5–10 linnusta (lukuun ottamatta ankkoja, hanhia ja sinisorsia) siipikarjatilaa kohden, myös eri eläinsuojissa pidetyistä linnuista, jos tilalla on useampi kuin yksi eläinsuoja.

Jos eläinsuojia on useampia, näytteitä on otettava vähintään viidestä linnusta suojaa kohden.

5.2.2   Niiden ankkojen, hanhien ja sinisorsien lukumäärä, joista on tilalla otettava näytteet

Niiden ankkojen, hanhien ja sinisorsien lukumäärä, joista on siipikarjatilalla otettava näytteet, on määriteltävä siten, että taataan 95 prosentin todennäköisyys todeta ainakin yksi lintuinfluenssan osalta positiivinen lintu, jos seropositiivisten lintujen esiintyvyys on vähintään 30 prosenttia.

Kultakin valitulta siipikarjatilalta otetaan serologisia testejä varten 20 verinäytettä (2).

6.   Menettelyt otettaessa näytteitä serologisia testejä varten

Näytteet on otettava siipikarjatilalla kunkin siipikarjan tuotantoluokan tuotantokauden aikana, ja näytteitä voidaan ottaa myös teurastamossa. Tämä näytteenottokäytäntö ei saa vaarantaa 4.1 jaksossa lueteltujen kriteerien ja riskitekijöiden mukaista riskiin kohdennettua lähestymistapaa.

Jotta optimoidaan tehokkuus ja samalla vältetään tarpeettomat käynnit siipikarjatiloilla, näytteenotto on mahdollisuuksien mukaan yhdistettävä muihin tarkoituksiin – kuten salmonellan ja mykoplasman torjumiseksi – tapahtuvaan näytteenottoon. Tällaisella näytteenottojen yhdistämisellä ei saa kuitenkaan vaarantaa riskiperusteisen valvonnan vaatimusten noudattamista.

7.   Näytteenotto virologisia testejä varten

Lintuinfluenssan virologisia testejä varten tehtävää näytteenottoa ei saa käyttää serologisen testauksen vaihtoehtona, ja se on toteutettava yksinomaan lintuinfluenssan positiivisten serologisten testitulosten seurantaan käytettävien tutkimusten puitteissa.

8.   Testien tiheys ja ajankohta

Siipikarjatiloilta on otettava näytteet vuosittain. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin riskinarvioinnin pohjalta päättää toteuttaa näytteenoton ja testauksen tätä useammin. Päätöksen perustelut on esitettävä yksityiskohtaisesti valvontaohjelmassa.

Näytteenotto on toteutettava hyväksytyn valvontaohjelman mukaisesti kyseisen ohjelman toteutusvuoden 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta.

9.   Laboratoriotestit

Näytteet on tutkittava jäsenvaltioiden kansallisissa lintuinfluenssaa tutkivissa vertailulaboratorioissa tai muissa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä laboratorioissa, jotka ovat kansallisen vertailulaboratorion valvonnassa.

Laboratoriotestit on toteutettava taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti; siinä esitetään menettelyt lintuinfluenssan vahvistamista ja erotusdiagnoosia varten.

Jos jäsenvaltio kuitenkin haluaa käyttää sellaisia laboratoriotestejä, joita ei mainita taudinmäärityskäsikirjassa tai kuvata Maailman eläintautijärjestön (OIE) maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevässä käsikirjassa, EU:n vertailulaboratorion on validoitujen tietojen pohjalta ennen tällaisten testien käyttämistä ensin todettava niiden olevan tarkoituksenmukaisia.

Kaikille positiivisille serologisille löydöksille on tehtävä kansallisessa vertailulaboratoriossa hemagglutinaation inhibitiotesti käyttäen annettuja, EU:n vertailulaboratorion toimittamia kantoja:

a)	alatyypin H5 osalta: i) alkutestissä käytettävä kanta: teal/England/7894/06 (H5N3); ii) kaikki positiiviset näytteet on testattava kannalla chicken/Scotland/59(H5N1) ristiinreagoivan N3-vasta-aineen eliminoimiseksi;

b)	alatyypin H7 osalta: i) alkutestissä käytettävä kanta: turkey/England/647/77 (H7N7); ii) kaikki positiiviset näytteet on testattava kannalla African starling/983/79 (H7N1) ristiinreagoivan N7-vasta-aineen eliminoimiseksi.

Kaikille positiivisille serologisille löydöksille on tehtävä siipikarjatilalla epidemiologiset tutkimukset, ja näytteitä on otettava lisää virologisin menetelmin tapahtuvaa testausta varten sen määrittämiseksi, onko siipikarjatilalla lintuinfluenssaviruksen aktiivista tartuntaa. Kaikkien näiden tutkimusten tulokset on ilmoitettava komissiolle.

Kaikki lintuinfluenssaviruksen isolaatit on toimitettava EU:n vertailulaboratoriolle unionin lainsäädännön mukaisesti direktiivin 2005/94/EY liitteessä VIII vahvistettujen kansallisten vertailulaboratorioiden toimien ja tehtävien mukaisesti, ellei poikkeusta ole myönnetty taudinmäärityskäsikirjan V luvussa olevan 4 kohdan d alakohdan mukaisesti. Alatyyppiä H5 tai H7 olevat virukset on toimitettava viipymättä EU:n vertailulaboratoriolle, ja niille on tehtävä taudinmäärityskäsikirjan mukaiset yleiset tunnistamistestit (nukleotidien sekvenssianalyysi / suonensisäinen patogeenisuusindeksi IVPI).

On käytettävä EU:n vertailulaboratorion toimittamia näytteiden ja diagnostisen aineiston lähettämiseen liittyviä erityisprotokollia. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että EU:n vertailulaboratorion ja kansallisen vertailulaboratorion välinen tiedonvaihto toimii hyvin.

---

(1)  Positiivisten ankka- ja hanhitilojen toteamisessa käytetään korkeampaa luottamustasoa, koska on olemassa näyttöä siitä, että tartunnan saaneita eläimiä ei ankka- ja hanhitiloilla todeta passiivisella valvonnalla tai varhaiseen toteamiseen tähtäävillä järjestelmillä yhtä todennäköisesti kuin kanalintuihin kuuluvaa siipikarjaa.

(2)  Näytteen kokoa on välttämätöntä kasvattaa verrattuna 5.2.1 kohtaan sen vuoksi, että diagnostinen testi ei ole vesilinnuilla käytettynä yhtä herkkä.

LIITE II

1   OSA

Ohjeet luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan valvontaohjelmien täytäntöönpanosta

1.   Valvonnan tavoitteet

Luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan valvontaa koskevan ohjelman tavoitteena on todeta alatyyppiä H5N1 oleva HPAI ajoissa luonnonvaraisissa linnuissa siipikarjatilojen siipikarjan suojelemiseksi ja kansanterveyteen liittyvien eläinlääkintänäkökohtien turvaamiseksi.

2.   Valvontasuunnitelma

a)

Riskiperusteinen valvonta toteutetaan ”passiivisena” valvontajärjestelmänä tekemällä laboratoriotutkimuksia kuolemaisillaan oleville luonnonvaraisille linnuille tai kuolleina löydetyille linnuille, ja siinä keskitytään erityisesti vesilintulajeihin.

b)

Valvonta kohdistuu nimenomaisesti luonnonvaraisiin lintuihin ja varsinkin muuttaviin vesilintuihin, jäljempänä ’kohdelajit’, joilla on osoitettu olevan suurempi vaara saada HPAI H5N1 -virustartunta ja levittää virusta.

c)

Kohteeksi otetaan alueet, jotka ovat lähellä niitä merialueita, järviä ja vesiväyliä, joista kuolleita lintuja on löytynyt; valvonta kohdistuu erityisesti siipikarjatilojen läheisyydessä oleviin alueisiin ja etenkin alueisiin, joilla on runsaasti siipikarjatiloja.

d)

Epidemiologien, ornitologien ja toimivaltaisen luonnonsuojeluviranomaisen kanssa on tehtävä tiivistä yhteistyötä valmisteltaessa valvontaohjelmaa, tunnistettaessa lajeja ja optimoitaessa näytteenottoa kansallisen tilanteen mukaisesti.

e)

Jos HPAI H5N1 -viruksen epidemiologinen tilanne niin edellyttää, valvontatoimia tehostetaan tiedotustoimilla ja kuolleiden tai kuolemaisillaan olevien luonnonvaraisten lintujen aktiivisella etsinnällä ja seurannalla; tämä koskee erityisesti kohdelajeihin kuuluvia lintuja. Tämän toiminnan saattaa käynnistää HPAI H5N1 -viruksen toteaminen siipikarjassa ja/tai luonnonvaraisissa linnuissa naapurijäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa tai maissa, jotka kytkeytyvät luonnonvaraisten muuttolintujen ja erityisesti kohdelajeihin kuuluvien lintujen liikkeiden kautta kyseiseen jäsenvaltioon. Tässä tapauksessa on otettava huomioon erityinen muuttokäyttäytyminen ja luonnonvaraisten lintujen lajit, jotka saattavat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen.

3.   Näytteenottomenettelyt

a)

Näytteenottomenettelyt on toteutettava taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti.

b)

Kuolleina löydetyiltä tai kuolemaisillaan olevilta luonnonvaraisilta linnuilta otetaan yhteissuolesta ja henkitorvesta/nielusta pyyhkäisynäyte ja/tai kudosnäyte molekyylien osoittamista (PCR) ja/tai viruksen eristämistä varten.

c)

Näytteitä varastoitaessa ja kuljetettaessa on oltava erityisen huolellinen taudinmäärityskäsikirjan IV luvun 5 ja 6 kohdan mukaisesti. Kaikki luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvien lintuinfluenssavirustapausten isolaatit on toimitettava EU:n vertailulaboratoriolle, ellei ole myönnetty poikkeusta taudinmäärityskäsikirjan V luvussa olevan 4 kohdan d alakohdan mukaisesti. Alatyyppiä H5 tai H7 olevat virukset on toimitettava viipymättä EU:n vertailulaboratoriolle, ja niille on tehtävä taudinmäärityskäsikirjan mukaiset yleiset tunnistamistestit (nukleotidien sekvenssianalyysi / suonensisäinen patogeenisuusindeksi IVPI).

d)

Näytteenotto on saatava päätökseen valvontaohjelman toteutusvuoden 31 päivään joulukuuta mennessä.

4.   Laboratoriotestit

Laboratoriotestit on suoritettava taudinmäärityskäsikirjan mukaisesti.

Näytteet on tutkittava jäsenvaltioiden kansallisissa vertailulaboratorioissa tai muissa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä laboratorioissa, jotka ovat kansallisen vertailulaboratorion valvonnassa.

Jos jäsenvaltio kuitenkin haluaa käyttää sellaisia laboratoriotestejä, joita ei mainita taudinmäärityskäsikirjassa tai kuvata Maailman eläintautijärjestön (OIE) maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevässä käsikirjassa, EU:n vertailulaboratorion on validoitujen tietojen pohjalta ennen tällaisten testien käyttämistä ensin todettava niiden olevan tarkoituksenmukaisia.

Alustava seulonta suoritetaan käyttäen M-geenin PCR:tä, minkä jälkeen H5-positiivisille löydöksille tehdään pikatesti kahden viikon kuluessa. Positiivisen H5-tuloksen löydyttyä katkaisukohdan analyysi on suoritettava mahdollisimman pian sen määrittämiseksi, onko kyseessä korkeapatogeeninen lintuinfluenssa (HPAI) vai matalapatogeeninen lintuinfluenssa (LPAI). Jos H5-tyypin HPAI vahvistetaan, on nopeasti tehtävä lisämääritys N-tyypin määrittämiseksi; tästäkin voidaan kuitenkin saada näyttöä vain N1:n sulkemiseksi pois laskuista.

5.   Seurantatoimet

—

Jos positiiviset HPAI H5 (N1) -tapaukset vahvistuvat, sovelletaan korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypin esiintymiseen yhteisön luonnonvaraisissa linnuissa liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä ja päätöksen 2006/115/EY kumoamisesta 11 päivänä elokuuta 2006 tehdyssä komission päätöksessä 2006/563/EY (1) vahvistettuja torjuntatoimenpiteitä (2).

—	Osana epidemiologisia tutkimuksia on tärkeää määrittää näihin tapauksiin liittyvät alueet, jotta voidaan mahdollisesti ennustaa lintuinfluenssaviruksen myöhempää kulkeutumista erityisesti siipikarjatuotannon kannalta merkittävillä alueilla, kuten alueilla, joilla on runsaasti siipikarjatiloja.

2   OSA

Luettelo luonnonvaraisista lintulajeista, joihin lintuinfluenssaa koskeva näytteenotto ja testaus on kohdennettava – ’kohdelajit’

Nro	Tieteellinen nimi	Yleisnimi
1.	Accipiter gentilis	Kanahaukka
2.	Accipiter nisus	Varpushaukka
3.	Anas acuta	Jouhisorsa
4.	Anas clypeata	Lapasorsa
5.	Anas crecca	Tavi
6.	Anas penelope	Haapana
7.	Anas platyrhynchos	Sinisorsa
8.	Anas querquedula	Heinätavi
9.	Anas strepera	Harmaasorsa
10.	Anser albifrons albifrons	Tundrahanhi (eurooppalainen rotu)
11.	Anser anser	Merihanhi
12.	Anser brachyrhynchus	Lyhytnokkahanhi
13.	Anser erythropus	Kiljuhanhi
14.	Anser fabalis	Metsähanhi
15.	Ardea cinerea	Harmaahaikara
16.	Aythya ferina	Punasotka
17.	Aythya fuligula	Tukkasotka
18.	Branta bernicla	Sepelhanhi
19.	Branta canadensis	Kanadanhanhi
20.	Branta leucopsis	Valkoposkihanhi
21.	Branta ruficollis	Punakaulahanhi
22.	Bubo bubo	Huuhkaja
23.	Buteo buteo	Hiirihaukka
24.	Buteo lagopus	Piekana
25.	Cairina moschata	Myskisorsa
26.	Ciconia ciconia	Kattohaikara
27.	Circus aeruginosus	Ruskosuohaukka
28.	Cygnus columbianus	Pikkujoutsen
29.	Cygnus cygnus	Laulujoutsen
30.	Cygnus olor	Kyhmyjoutsen
31.	Falco peregrinus	Muuttohaukka
32.	Falco tinnunculus	Tuulihaukka
33.	Fulica atra	Nokikana
34.	Larus canus	Kalalokki
35.	Larus ridibundus	Naurulokki
36.	Limosa limosa	Mustapyrstökuiri
37.	Marmaronetta angustirostris	Marmorisorsa
38.	Mergus albellus	Uivelo
39.	Milvus migrans	Haarahaukka
40.	Milvus milvus	Isohaarahaukka
41.	Netta rufina	Punapäänarsku
42.	Phalacrocorax carbo	Merimetso
43.	Philomachus pugnax	Suokukko
44.	Pica pica	Harakka
45.	Pluvialis apricaria	Kapustarinta
46.	Podiceps cristatus	Silkkiuikku
47.	Podiceps nigricollis	Mustakaulauikku
48.	Porphyrio porphyrio	Sulttaanikana
49.	Tachybaptus ruficollis	Pikku-uikku
50.	Vanellus vanellus	Töyhtöhyyppä

---

(1)   EUVL L 222, 15.8.2006, s. 11.

(2)  Taudintorjuntatoimenpiteitä on toteutettava, kun on vahvistettu HPAI H5 ja epäillään N1:tä.