12.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/24

(1)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti 28 päivänä elokuuta 2001 päivätyllä ja 29 päivänä elokuuta 2001 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä monivuotisen ohjausohjelman 2000–2006 täytäntöönpanosta ja yrityksille suunnattujen tukijärjestelmien muuttamisesta 23 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Sisilian alueellisen lain nro 32, jäljempänä ’laki nro 32/2000’, 99, 107, 110, 111, 112, 120, 122, 123, 124 pykälän ja 135 pykälän 3 ja 4 momentin säännöksistä.

(2)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 17 päivänä toukokuuta 2002 päivätyllä ja 21 päivänä toukokuuta 2002 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä sekä 10 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä ja 11 päivänä lokakuuta 2002 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä täydentävät tiedot, joita pyydettiin Italian viranomaisilta 24 päivänä lokakuuta 2001 ja 18 päivänä heinäkuuta 2002 päivätyillä kirjeillä.

(3)

Tuen kiireellisyyden vuoksi Italian viranomaiset toimittivat 10 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä ainoastaan lain nro 32/2000 123 pykälässä tarkoitettua tukea koskevia lisätietoja.

(4)

Lain nro 32/2000 123 pykälässä tarkoitettua tukea on tarkasteltu erikseen muista ilmoitetuissa pykälissä tarkoitetuista tuista, ja se on katsottu yhteismarkkinoille soveltuvaksi tuen N 590/A/2001 (1) yhteydessä.

(5)

Koska Italian viranomaisten 10 päivänä lokakuuta 2002 päivätty kirje koski ainoastaan kyseessä olevaa alueellisen lain 123 pykälää, komission yksiköt lähettivät 11 päivänä helmikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisille muistutuksen ja pyysivät vastauksia muihin 18 päivänä heinäkuuta 2002 päivätyssä kirjeessä esitettyihin kysymyksiin.

(6)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 5 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä ja 6 päivänä maaliskuuta 2003 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten vastauksen 18 päivänä heinäkuuta 2002 päivätyssä kirjeessä esitettyihin kysymyksiin.

(7)

Tarkasteltuaan vastausta komission yksiköt pyysivät 2 päivänä toukokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisilta lisätietoja.

(8)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 13 päivänä elokuuta 2003 päivätyllä ja 18 päivänä elokuuta 2003 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten vastauksen 2 päivänä toukokuuta 2003 päivättyyn kirjeeseen. Kirjeessä Italian viranomaiset ilmoittivat lain nro 32/2000 111 pykälää koskevan ilmoituksen perumisesta ja pyysivät komissiolta tiettyjä lain kohtia koskevaa erillistä päätöstä.

(9)

Komission yksiköt selittivät Italian viranomaisille 1 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä kirjeessä, että päätös tehtäisiin asiasta kokonaisuudessaan (tuki N 590/B/2001), ja pyysivät tiettyjä täsmennyksiä, jotka koskevat tiettyä lain nro 32/2000 pykälää.

(10)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 7 päivänä tammikuuta 2004 päivätyllä ja 14 päivänä tammikuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten vastauksen 1 päivänä lokakuuta 2003 päivättyyn kirjeeseen.

(11)

Komissio pyysi virallisesti 10 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisilta lisätäsmennyksiä, joita oli jo pyydetty asianomaisten välisissä epävirallisissa yhteyksissä.

(12)

Italian viranomaiset toimittivat komissiolle 20 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä ja 21 päivänä huhtikuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä sekä 24 päivänä toukokuuta 2004 päivätyllä ja 25 päivänä toukokuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä johdanto-osan 11 kappaleessa tarkoitetut täsmennykset.

(13)

Komissio ilmoitti 21 päivänä kesäkuuta 2004 (2) ja 10 päivänä syyskuuta 2004 päivätyillä kirjeillä (viimeksi mainittu on oikaisu edellä mainittuun kirjeeseen, laadittu Italian pysyvän edustuston Euroopan unionissa toimittamassa 7 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyssä ja 12 päivänä heinäkuuta 2004 saapuneeksi kirjatussa kirjeessä olevien Italian viranomaisten huomautusten jälkeen) (3) Italialle päätöksestään olla vastustamatta alueellisessa lain nro 32/2000 99 pykälän 2 momentin b alamomenttia (maatalousalan osalta) ja 107, 110 (4), 112, 120, 122 ja 135 pykälää, sekä siitä, että se aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn, joka koskee lain 99 pykälän 2 momentin a alamomentissa (maatalousalan osalta) tarkoitettuja tukia ja 124 pykälän 1 ja 2 momentissa (tuottajien tiettyjen yhdistysten osalta) tarkoitettuja tukia (5).

(14)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä tuesta.

(15)

Komissio ei ole saanut asianomaisilta huomautuksia.

(16)

Lain nro 32/2000 99 pykälän 2 momentin a alamomentissa säädetään tuen myöntämisestä ensimmäisen ja toisen asteen osuuskunnille (takausosuuskunnat ja niiden yhteenliittymät), jotta ne voisivat perustaa tai täydentää riskirahastoja, joista on tarkoitus myöntää takauksia ja tällä tavoin edistää luottolaitosten, rahoitusleasingyhtiöiden, factoring-rahoitusyhtiöiden ja pankkien tapaan toimivien laitosten luotonantoa (7).

(17)

Tällaiset rahoitusosuudet, joita ei voida maksaa samanaikaisesti muiden samanlaisia tavoitteita edistävien järjestelmien kanssa ja jotka on rahoitettu osittain 99 pykälässä tarkoitettuun toimenpidekokonaisuuteen budjetoiduilla 20 miljoonalla eurolla, myönnetään niitä pyytäville osuuskuntien yhteenliittymille. Rahoitusosuudet eivät saa ylittää osakkeenomistajien ja samojen yhteenliittymien tukijatahojen kokonaisrahoitusmäärää.

(18)

Varsinaisilla takauksilla pyritään helpottamaan tuensaajien rahoituksen saantia (koska noin 70 prosenttia Sisilian maatalousalanyrityksistä on kooltaan pieniä eikä osalla niistä ole tarvittavia vakuuksia lainalle tai takauksen saamiseksi). Takauksilla on seuraavat ominaisuudet:

(19)

Lain nro 32/2000 124 pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään tuen myöntämisestä hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 18 päivänä toukokuuta 1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1035/72 (11) mukaisesti. Tuki myönnetään viideksi vuodeksi. Ensimmäisenä vuonna se kattaa 100 prosenttia organisaation kuluista, ja seuraavina vuosina tuki pienenee 20 prosenttia vuodessa, kunnes se loppuu kokonaan edellä mainitun kauden lopussa. Lisäksi viidennen vuoden jälkeen ei voida maksaa muita tukia, eikä seitsemännen vuoden jälkeen siitä, kun organisaatio on hyväksytty. Tuki rahoitetaan osittain 3 615 198 euron kokonaismäärästä, joka on tarkoitettu 124 pykälän soveltamisalaan kuuluviin toimenpiteisiin.

(20)

Italian viranomaiset ilmoittivat 13 päivänä elokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä aikovansa muuttaa lakia saattaakseen tuen myöntämiseen liittyvät säännöt yhdenmukaisiksi asetuksessa (ETY) N:o 1035/72 vahvistettujen sääntöjen kanssa. Lisäksi Italian viranomaiset täsmensivät, että tukea on voitu myöntää ainoastaan seuraaville ryhmittymille:

(21)

Komissio aloitti EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn, joka koskee lain nro 32/2000 99 pykälän 2 momentin a alamomentissa sekä 124 pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tukia (sekä maatalousalan ja että ryhmittymien ASPROSUD, Sicilia Verde ja APRO FRUS osalta), koska komissio epäili tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(22)

Lain nro 32/2000 99 pykälän 2 momentin a alamomentissa tarkoitettujen maatalousalan tukien osalta todettakoon, että jo takauksen mahdollista myöntämistä koskevaan periaatteeseen liittyy oletus lainan olemassaolosta; komission yksiköiden pyynnöstä Italian viranomaisten toimittama luettelo erilaisista järjestelmistä, joihin saattaa liittyä takauksia, viittasi kuitenkin siihen, että eräitä mainituista järjestelmistä voi olla vaikea rahoittaa lainoilla niihin sisältyvien toimenpiteiden luonteen vuoksi (oli esimerkiksi vaikea käsittää, että maatalousalan vakuutusmaksuihin tarkoitetut tuet olivat lainan muodossa).

(23)

Toinen tekijä, joka sai komission epäilemään lain nro 32/2000 99 pykälän 2 momentin a alamomentissa säädettyjen tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille, on mahdollisuus myöntää tätä tukea yhdessä lain 124 pykälän 1 ja 2 momentissa säädettyjen toimenpiteiden kanssa. Komissio ei voinut olla epäilemättä tukien soveltuvuutta, koska 124 pykälän 1 ja 2 momentissa säädetyt tuet oli myös asetettu kyseenalaisiksi.

(24)

Komissiolla ei myöskään ollut käytettävissään tietoja siitä, miten Italian viranomaiset olisivat varmistaneet, ettei takauksien mahdollisen tukielementin ja sellaisen tuen kasautumiseen, joka on tarkoitettu järjestelmille, joihin näitä takauksia sovelletaan, liity vaaraa kyseisille järjestelmille sallittujen tukitasojen ylittymisestä.

(25)

Italian viranomaiset selvensivät, että lain nro 32/2000 124 pykälän 1 ja 2 momentissa säädetyt tuet oli tarkoitettu ainoastaan erääntyneiden tukimaksujen suorittamiseen asetuksessa (ETY) N:o 1035/72 tarkoitetuille tuottajajärjestöille. Nämä tuet olisi pitänyt jo maksaa, mutta niitä ei ollut maksettu, koska EMOTR ei taannut Italian tekemien sitoumusten rahoitusta.

(26)

Italian viranomaiset lisäsivät, että tukia voitiin myöntää ainoastaan sellaisille toimijoille, joilla oli siihen vielä oikeus, jonka ne olivat saaneet ennen 21 päivää marraskuuta 1996 (jolloin hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2200/96 (12) tuli voimaan ja kumosi asetuksen (ETY) N:o 1035/72).

(27)

Komissio totesi asiaa tarkastellessaan, että asetuksen (EY) N:o 2200/96 53 artiklan nojalla tuottajaorganisaatioiden ennen asetuksen voimaantuloa asetuksen (ETY) N:o 1035/72 14 artiklan ja II a osaston perusteella saamat oikeudet pidettiin voimassa niiden päättymiseen asti ja että jos kaikki asetuksen (ETY) N:o 1035/72 14 artiklassa vahvistetut edellytykset olivat täyttyneet, saman artiklan perusteella mahdollisesti myönnetyt kansalliset tuet olisivat lain nojalla sopusoinnussa hedelmä- ja vihannesalan yhteistä markkinajärjestelyä koskevan säännöstön kanssa, eikä niiden tarkastelu maatalousalan valtiontukia koskevien yhteisön suuntaviivojen suhteen enää olisi tarpeen (13).

(28)

Näillä perusteilla Italian viranomaiset ryhtyivät muuttamaan tuen myöntämiseen liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä saattaakseen ne yhteensopiviksi asetuksen (ETY) N:o 1035/72 säännösten kanssa (katso johdanto-osan 19 ja 20 kappale). Italian viranomaisten toimittamasta tuensaajien luettelosta komissio kuitenkin totesi, että johdanto-osan 21 kappaleessa tarkoitettujen organisaatioiden osalta toimenpide pantiin täytäntöön yli seitsemän vuotta sen jälkeen, kun organisaatio oli hyväksytty, mikä viittaa siihen, että kaikki asetuksen (ETY) N:o 1035/72 14 artiklassa säädetyt edellytykset eivät olisi täyttyneet (koska artiklan nojalla tuet on maksettava viiden vuoden aikana viimeistään seitsemän vuoden kuluttua organisaation hyväksymisestä) ja että tukia olisi pitänyt arvioida perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan valossa.

(29)

Tämän tarkastelun yhteydessä ja perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan nojalla komissio totesi, että koska asetus (ETY) N:o 1035/72 oli kumottu asetuksella (EY) N:o 2200/96, tuen myöntäminen kumotun lainsäädännön perusteella organisaatioille, joiden oikeudet olivat vanhentuneet (minkä vuoksi ei voitu soveltaa asetuksen (EY) N:o 2200/96 53 artiklaa, joka mainitaan johdanto-osan 27 kappaleessad), olisi vaikuttanut neuvoston asetuksella (EY) N:o 2200/96 käyttöön otettujen hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn mekanismien toimintaan. Maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen 3.2 kohdan mukaisesti komissio ei voi missään olosuhteissa hyväksyä tukea, joka olisi ristiriidassa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevien säännöstöjen kanssa tai joka häiritsisi yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaista toimivuutta.

(30)

Näin ollen komission oli epäiltävä näiden tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(31)

Komission epäilyjä vahvisti se, että edellä kuvatuissa olosuhteissa myönnetty tuki olisi taannehtivasti myönnettyä tukea, joka on selkeästi kielletty maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen 3.6 kohdassa, koska siihen ei sisälly kaikilta maatalousalan tuilta edellytettyä kannustavaa vaikutinta, lukuun ottamatta korvaavia tukia.

(32)

Komissio epäili myös perustelua, jonka mukaan EMOTR ei olisi taannut Italian tekemien sitoumusten rahoitusta, koska EMOTR korvaa automaattisesti osan tuottajaorganisaatioiden perustamiseen yhteisen markkinajärjestelyn mukaisesti myönnetystä tuesta.

(33)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 26 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä ja 30 päivänä elokuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla, 24 päivänä marraskuuta 2004 päivätyllä ja 26 päivänä marraskuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla sekä 26 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä ja 28 päivänä lokakuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä vastauksen tämän päätökseen aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, joka koski lain nro 32/2000 99 pykälän 2 momentin a alamomentissa ja 124 pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tukia (sekä maatalousalan että ryhmittymien ASPROSUD, Sicilia Verde ja APRO FRUS osalta).

(34)

Italian viranomaiset toimittivat 26 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä seuraavat lain nro 32/2000 99 pykälän 2 momentin a alamomentissa tarkoitettuja tukia koskevat pyynnöt ja huomiot:

(35)

Samassa kirjeessä Italian viranomaiset ilmoittivat seuraavat huomiot, jotka koskevat johdanto-osan 21 kappaleessa mainittuja lain nro 32/2000 124 pykälässä 1 ja 2 momentissa kolmelle ryhmittymälle tarkoitettuja tukia:

(36)

Marraskuun 24 päivänä 2004 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaiset toimittivat jäljennöksen 5 päivänä marraskuuta 2004 annetun alueellisen lain nro 15 12 pykälästä (jäljempänä ’laki nro 15/2004’), jolla muutetaan muun muassa lain nro 32/2000 99 ja 124 pykälää.

(37)

Lain nro 32/2000 99 pykälästä todettakoon, että lain nro 15/2004 12 pykälän 2 ja 4 momentin säännöksissä lisättiin sellaisten mahdollisten tuensaajien määrää, jotka hakevat sellaisille sitoutumattomille yrityksille tarkoitettua tukea, jotka vastaavat takauksen antamisesta johtuvista hallintomenoista, ja asetettiin pykälässä tarkoitetuille toimenpiteille 20 miljoonan euron enimmäismäärä kaudelle 2000–2006.

(38)

Lain nro 32/2000 124 pykälästä todettakoon, että lain nro 15/2004 12 pykälän 8 momentilla siihen lisättiin uusi 2 momentti, jolla korvattiin edellä johdanto-osan 19 kappaleessa kuvattujen tukien myöntämiseen liittyvät yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (ETY) N:o 1035/72 14 artiklan sääntöjen kanssa yhteensopivilla yksityiskohtaisilla säännöillä.

(39)

Tämän lain nro 32/2000 124 pykälään lisätty uusi momentti, jolla korvattiin olemassa oleva momentti, jonka Italian viranomaiset aikoivat muuttaa (vrt. johdanto-osan 20 kappale), kuuluu seuraavasti:

”Näiden tukien enimmäismäärä asetuksessa (ETY) N:o 1035/72 olevan 14 artiklan mukaisesti on ensimmäisenä vuonna viisi prosenttia, toisena vuonna viisi prosenttia, kolmantena vuonna neljä prosenttia, neljäntenä vuonna kolme prosenttia ja viidentenä vuonna kaksi prosenttia tuottajajärjestön välityksellä kaupan pidetyn tuotannon arvosta. Tuki ei saa ylittää kyseisen järjestön perustamisesta tai hallinnollisista toimista aiheutuneita tosiasiallisia kustannuksia. Tukia ei voida myöntää kustannuksiin, jotka ovat toteutuneet viidennen vuoden jälkeen tai hyväksymistä seuraavien seitsemän vuoden jälkeen.”

(40)

Italian viranomaiset ilmoittivat 26 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, että lain nro 32/2000 99 pykälän 2 momentin a alamomentti oli kumottu 21 päivänä syyskuuta 2005 annetussa alueellisessa laissa nro 11 olevalla 23 pykälällä ja että ne peruivat sitä koskevan ilmoituksen.

(41)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(42)

Tässä arvioidut toimenpiteet sopivat tähän määritelmään, koska ne on rahoitettu julkisin varoin ja koska ne suosivat tiettyjä tuotannonaloja (esimerkiksi hedelmä- ja vihannesalaa) ja voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun otetaan huomioon Italian markkina-asema kyseisellä alalla (Italian hedelmien tuotanto sitrushedelmiä lukuun ottamatta oli 11,443 miljoonaa tonnia vuonna 2005, minkä vuoksi Italia on EU:n suurin hedelmien tuottaja).

(43)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainituissa tapauksissa tällaiset toimenpiteet voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi.

(44)

Tässä nimenomaisessa tapauksessa voidaan järjestelmän luonteen huomioon ottaen vedota ainoastaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeukseen, jonka mukaan yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(45)

Komissio toteaa ensinnäkin, että lain nro 32/2000 99 pykälän 2 momentin a alamomentti kumottiin eikä sitä sovellettu kertaakaan (perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamiseen liittyvän lykkäävän vaikutuksen vuoksi) ja että Italian viranomaiset peruivat tätä koskevan ilmoituksen, minkä vuoksi on tarpeetonta tarkastella perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltuvuutta.

(46)

Lain nro 32/2000 124 pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tukien osalta komissio toteaa, että tukien myöntämiseen liittyvät yksityiskohtaiset säännöt on saatu yhteensopiviksi asetuksen (ETY) N:o 1035/72 kanssa, jota on muutettu hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 1035/72 muuttamisesta tuottajaorganisaatioiden osalta 14 päivänä marraskuuta 1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3284/83 (14), lain nro 32/2000 124 pykälän uuden 2 momentin säännösten nojalla. Uusi 2 momentti lisättiin lain nro 15/2004 12 pykälällä.

(47)

Tämän lain säätämisajankohtana tuottajaorganisaatioille tarkoitettuja tukia säänneltiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 2200/96.

(48)

Kuten johdanto-osan 27 kappaleessa osoitettiin, asetuksen (EY) N:o 2200/96 53 artiklan nojalla tuottajaorganisaatioiden ennen asetuksen voimaantuloa asetuksen (ETY) N:o 1035/72 14 artiklan ja II a osaston perusteella saamat oikeudet pidetään voimassa niiden päättymiseen asti edellä mainitun asetuksen 14 artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

(49)

Lain nro 32/2000 124 pykälän uudessa 2 momentissa vahvistetut säännöt, jotka lisättiin lain nro 15/2004 12 pykälällä, osoittavat, että edellä mainitun 14 artiklan edellytykset täyttyvät, ja vahvistavat tosiasiallisesti sellaisten tuottajaorganisaatioiden poissulkemisen, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä. Koska asetuksen (ETY) N:o 1035/72 valtiontukisääntöjä sovellettiin ainoastaan neuvoston vahvistamissa rajoissa ja itse asetuksen 14 artikla sisälsi välittömästi sovellettavissa olevan säännöksen, joka oikeutti valtiontukien myöntämiseen sääntöjen mukaisin ehdoin, jotka ne täyttivät, kyseessä olevia valtiontukia ei ole enää syytä arvioida valtiontukisääntöjen valossa.

(50)

Näin ollen myös muut epäilyt, joita komissio esitti menettelyn aloittamisen yhteydessä, ovat aiheettomia.

(51)

Koska lain nro 32/2000 99 pykälän 2 momentin a alamomentti on kumottu, komission ei tarvitse ottaa kantaa siinä tarkoitetun tuen soveltuvuuteen yhteismarkkinoille. Näin ollen näitä säännöksiä koskeva menettely voidaan aiheettomana lopettaa.

(52)

Koska alueellisen lain nro 32/2000 124 pykälän 2 momentissa, sellaisena kuin se on muutettuna lain nro 15/2004 12 pykälällä, säädetään, että tuottajaorganisaatioille tarkoitettu tuki on yhteensopiva asetuksen (ETY) N:o 1035/72 14 artiklassa vahvistettujen sääntöjen kanssa, ja koska tätä tukea voidaan samasta syystä pitää automaattisesti yhteensopivana yhteistä markkinajärjestelyä koskevan säännöstön kanssa eikä tukea ole enää syytä arvioida valtiontukisääntöjen valossa, tätä koskeva menettely voidaan lopettaa aiheettomana,